22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 191/1

(1)

Asetuksella (EY) N:o 1165/98 (3) otettiin taloussuhdanteiden analysoimiseksi käyttöön yhteisön yritystilastojen keräämistä, laatimista, toimittamista ja arvioimista koskevat yhteiset peruspuitteet.

(2)

Asetus (EY) N:o 1165/98 on pantu täytäntöön teollisuuden koontiryhmien määrittelystä annetulla komission asetuksella (EY) N:o 586/2001 (4), muuttujien määrittelystä annetulla komission asetuksella (EY) N:o 588/2001 (5) ja poikkeuksien myöntämisestä jäsenvaltioille annetulla komission asetuksella (EY) N:o 606/2001 (6), ja tällä on saavutettu käytännön kokemuspohja, jonka turvin on mahdollista määritellä toimenpiteet lyhyen aikavälin tilastojen parantamiseksi.

(3)

Ecofin-neuvosto esitti EMU: n tilastovaatimuksia koskevassa toimintasuunnitelmassaan ja myöhemmissä sen täytäntöönpanon edistymistä koskevissa kertomuksissaan uusia perustavaa laatua olevia näkökohtia asetuksen (EY) N:o 1165/98 soveltamisalaan kuuluvien tilastojen parantamiseksi.

(4)

Rahapolitiikkansa harjoittamista varten Euroopan keskuspankille (EKP) on tarpeen, että lyhyen aikavälin tilastoja kehitetään entisestään, kuten se toteaa asiakirjassaan ECB Statistical Requirements in the field of General Economic Statistics. Erityisesti se tarvitsee oikea-aikaisia, luotettavia ja merkityksellisiä aggregaatteja euroaluetta varten.

(5)

Neuvoston päätöksellä 89/382/ETY, Euratom (7) perustettu tilasto-ohjelmakomitea on määrittänyt sellaisia Euroopan talouden pääindikaattoreita, jotka eivät sisälly asetuksen (EY) N:o 1165/98 soveltamisalaan.

(6)

Tästä syystä on tarpeen muuttaa asetus (EY) N:o 1165/98 rahapolitiikan ja taloussuhdanteiden tarkastelun kannalta erityisen tärkeillä aloilla.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilasto-ohjelmakomitean lausunnon mukaiset.

(8)

Kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian toteuttaminen edellyttää tarpeettomien rasitteiden poistamista yrityksiltä ja uusien teknologioiden levittämistä,

1)

Muutetaan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:

2)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 12 artiklan 1 kohta seuraavasti:

4)

Korvataan 14 artiklan 2 kohta seuraavasti:

5)

Lisätään 17 artiklaan alakohta seuraavasti:

6)

Muutetaan liitteet A — D liitteen mukaisesti.

22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 191/16

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 2236/95 (3) säädetään muun muassa yhteistä etua palvelevia hankkeita koskevien selvitysten yhteisrahoituksesta määrästä, joka saa yleensä olla enintään 50 prosenttia kokonaiskustannuksista, kun taas televiestintäalan hankkeiden rahoitus saa olla enintään 10 prosenttia investointien kokonaiskustannuksista.

(2)

Euroopan laajuisia televerkkoja koskevista suuntaviivoista 17 päivänä kesäkuuta 1997 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1336/97/EY (4) yksilöidään yhteistä etua palvelevat hankkeet. Tämän päätöksen täytäntöönpanossa saatu kokemus osoittaa, että vähemmän kuin yksi hanke kahdestakymmenestä sisältää palvelun käyttöönoton, ja loput ovat käyttöönottoon liittyviä selvityksiä. Tämän johdosta Euroopan laajuisille televiestintäverkoille myönnetyn tuen välittömät vaikutukset ovat rajalliset.

(3)

Sähköisen tiedonsiirron verkkoihin perustuvien Euroopan laajuisten palvelujen käyttöönottokustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin vastaavan palvelun kustannukset yhdessä jäsenvaltiossa johtuen kielellisistä, kulttuurisista, lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista esteistä.

(4)

Valmistelevan selvityksen kustannukset televiestintäalalla on todettu korkeiksi suhteessa palvelun käyttöönottoon vaadittaviin kokonaisinvestointeihin, minkä vuoksi tällaisiin selvityksiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2236/95 suurinta sallittua rahoitusta, mikä sulkee pois palvelujen käyttöönoton tuen. Tämän seurauksena asetuksen nojalla myönnetyllä tuella on ollut vähäinen teho palvelujen käyttöönoton edistämisessä.

(5)

Yhteisön tukea tulisi myöntää etusijaisesti hankkeille, joiden tarkoitus on edistää palvelujen käyttöönottoa ja siten antaa mahdollisimman suuri panos tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Siksi on tarpeen lisätä enimmäisrahoitusta suhteessa varsinaisiin kustannuksiin, joita palvelun Euroopan laajuisesta luonteesta aiheutuu. Yhteisön rahoitustuen lisäystä tulisi kuitenkin soveltaa ainoastaan yleistä etua palveleviin palveluihin, joissa on ratkaistava kielellisiä, kulttuurisia, lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia esteitä,

22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 191/18

(1)

Ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista 29 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/37/EY (3) 9 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on autettava toisiaan tuon direktiivin täytäntöönpanossa ja että ne voivat vaihtaa tietoja kahden- tai monenvälisesti erityisesti ajoneuvon laillisuuden tarkistamiseksi ennen sen rekisteröintiä, tarvittaessa siinä jäsenvaltiossa, jossa se aikaisemmin oli rekisteröity. Tarkistuksessa voidaan käyttää apuna erityisesti yhteenliitettyjä sähköisiä järjestelmiä.

(2)

Schengenin tietojärjestelmä (jäljempänä ”SIS”), joka on perustettu tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta vuonna 1990 tehdyn yleissopimuksen (4)(jäljempänä ”vuoden 1990 Schengenin yleissopimus”), joka on Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan mukaisesti sisällytetty osaksi Euroopan unionia, IV osaston mukaisesti, on jäsenvaltioiden välinen sähköinen tietoverkko ja sisältää muun muassa tietoja sellaisista varastetuista, kavalletuista tai muutoin kadonneista moottoriajoneuvoista, joiden sylinteritilavuus on yli 50 cm3. Vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen 100 artiklan mukaan tiedot sellaisista moottoriajoneuvoista, joita etsitään takavarikoimista tai rikosoikeudenkäynnissä todisteena käyttämistä varten, tallennetaan SIS: ään.

(3)

Rajatylittävän ajoneuvorikollisuuden torjunnasta 22 päivänä joulukuuta 2004 tehtyyn neuvoston päätökseen 2004/919/EY (5) sisältyy SIS: n käyttö olennaisena osana lainvalvontaviranomaisten strategiaa ajoneuvorikollisuuden torjumiseksi.

(4)

Vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen 101 artiklan 1 kohdan mukaan pääsy SIS: ään tallennettuihin tietoihin ja oikeus tehdä niiden perusteella suoria hakuja on varattu ainoastaan viranomaisille, joilla on toimivalta suorittaa ja koordinoida rajatarkastuksia ja muita maan sisällä tehtäviä poliisi- tai tullitarkastuksia.

(5)

Vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen 102 artiklan 4 kohdassa kielletään periaatteessa tietojen käyttäminen hallinnollisiin tarkoituksiin.

(6)

Yksiköillä, jotka vastaavat jäsenvaltioissa ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä ja jotka on nimenomaisesti tätä tarkoitusta varten nimetty, olisi oltava pääsy SIS: n tietoihin, jotka koskevat sylinteritilavuudeltaan yli 50 cm3:n moottoriajoneuvoja, omapainoltaan yli 750 kg: n perävaunuja ja asuntovaunuja sekä ajoneuvojen rekisteröintitodistuksia ja ajoneuvojen rekisterikilpiä, jotka on varastettu, kavallettu tai jotka ovat muutoin kadonneet tai jotka on mitätöity, jotta ne voivat tarkistaa, ovatko rekisteröitäväksi esitetyt ajoneuvot varastettuja, kavallettuja tai muutoin kadonneita. Tätä varten on tarpeen antaa säännöt, jotka varmistavat näiden yksiköiden pääsyn kyseisiin tietoihin ja antavat niille mahdollisuuden käyttää kyseisiä tietoja hallinnollisiin tarkoituksiin ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämiseksi asianmukaisella tavalla.

(7)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että osuman sattuessa toteutetaan vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen 100 artiklan 2 kohdassa määrätyt toimenpiteet.

(8)

Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmästä (SIS II) 20 päivänä marraskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin suosituksessa neuvostolle tuodaan esille tärkeitä huolenaiheita ja näkökohtia SIS-tietojärjestelmän kehittämisestä, erityisesti yksityisten elinten, kuten ajoneuvojen rekisteröinnistä vastaavien yksikköjen, pääsystä SIS-tietojärjestelmään.

(9)

Siltä osin kuin ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä vastaavat jäsenvaltioiden yksiköt eivät ole valtion viranomaisia, pääsy SIS: ään olisi myönnettävä epäsuorasti, eli vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen välityksellä, joka vastaa siitä, että noudatetaan toimenpiteitä, jotka nämä jäsenvaltiot ovat toteuttaneet kyseisen yleissopimuksen 118 artiklan mukaisesti.

(10)

Henkilötietojen käsittelyyn niissä yksiköissä, jotka vastaavat jäsenvaltioissa ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä, sovelletaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (6) sekä vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen määräysten erityisiä tietosuojaa koskevia sääntöjä, jotka täydentävät tai selventävät direktiivissä esitettyjä periaatteita.

(11)

Tämän asetuksen tavoitetta, eli pääsyn myöntämistä SIS: ään ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä vastaaville jäsenvaltioiden viranomaisille ja yksiköille niiden direktiivin 1999/37/EY mukaisten tehtävien helpottamiseksi, ei voida riittävällä tavalla toteuttaa jäsenvaltioiden toimin, koska SIS on luonteeltaan yhteinen tietojärjestelmä, vaan se voidaan toteuttaa ainoastaan yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimia perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(12)

Jäsenvaltioilla olisi oltava riittävästi aikaa toteuttaa tämän asetuksen soveltamiseksi tarvittavat käytännön toimenpiteet.

(13)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään siihen alaan kuuluvia Schengenin säännöstön määräyksiä, jota tarkoitetaan tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (7) 1 artiklan G kohdassa.

(14)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä, Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa tarkoitettuja Schengenin säännöstön määräyksiä, jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan G alakohdan soveltamisalaan, kun kohta luetaan yhdessä kyseisen sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta sekä sopimuksen tiettyjen määräysten väliaikaisesta soveltamisesta 25 päivänä lokakuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/860/EY (8) 4 artiklan 1 kohdan kanssa.

(15)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita.

(16)

Tämä asetus on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös,

22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 191/22

(1)

Talous- ja rahoitusasioiden neuvoston syyskuussa 2000 hyväksymässä talous- ja rahaliiton (EMU) tilastovaatimuksia koskevassa toimintasuunnitelmassa todetaan, että tietyt sektorikohtaiset neljännesvuosittaiset tilinpidot tarvitaan kiireesti ja että niiden olisi oltava käytettävissä 90 päivän kuluessa kyseisen vuosineljänneksen päättymisestä.

(2)

Talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 18 päivänä helmikuuta 2003 hyväksymässä, euroalueen tilastoja ja indikaattoreita käsittelevässä talous- ja rahoitusasioiden neuvoston ja komission yhteisessä kertomuksessa korostetaan, että ensisijaisen tärkeitä toimia useilla aloilla, mukaan luettuna kansallinen neljännesvuositilinpito institutionaalisten sektorien mukaan jaoteltuna, olisi sovellettava täysimääräisesti vuoteen 2005 mennessä.

(3)

Euroopan unionin talouden syklisten muutosten analysointiin ja rahapolitiikan toteuttamiseen EMU: ssa tarvitaan makrotaloudellisia tilastoja yksittäisten institutionaalisten sektorien taloudellisesta käyttäytymisestä ja sektorien keskinäisestä suhteesta; tällaista tietoa ei voi erottaa koko talouden tasolla kootuista tiedoista. Tämän vuoksi olisi laadittava toisaalta koko Euroopan unionia ja toisaalta euroaluetta koskevat neljännesvuositilinpidot institutionaalisen sektorin mukaan jaoteltuna.

(4)

Tilinpitojen laatiminen on osa yleistavoitetta, joka koskee vuosi- ja neljännesvuositilinpidon järjestelmän laatimista Euroopan unionille ja euroalueelle. Järjestelmään sisältyvät keskeiset makrotaloudelliset kokonaissuureet sekä rahoitustilit ja muut kuin rahoitustilit institutionaalisen sektorin mukaan jaoteltuina. Tavoitteena on, että kaikki nämä tilinpidot olisivat johdonmukaisia ja että muun maailman tilinpidon osalta maksutase ja kansantalouden tilinpidon tiedot olisivat keskenään johdonmukaisia.

(5)

Jotta Euroopan tilinpito institutionaalisen sektorin mukaan voidaan laatia neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2223/96 (3) vahvistetun Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmän periaatteiden mukaisesti, jäsenvaltioiden on toimitettava tiedot kansantalouden neljännesvuositilinpidosta institutionaalisen sektorin mukaan jaoteltuna. Euroopan tilinpidon on kuitenkin kuvattava Euroopan alueen taloutta kokonaisuutena, ja se voi poiketa tuloksesta, joka saataisiin yksinkertaisesti laskemalla yhteen jäsenvaltioiden tilinpidot. Erityisesti pyritään ottamaan huomioon Euroopan unionin toimielinten ja elinten taloustoimet silloin, kun nämä sijaitsevat kyseeseen tulevalla Euroopan alueella.

(6)

Yhteisön tilastojen laatimisesta säädetään yhteisön tilastoista 17 päivänä helmikuuta 1997 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 322/97 (4).

(7)

Tämän asetuksen tavoitetta, eli Euroopan unionin ja euroalueen muita kuin rahoitustilejä koskevan neljännesvuositilinpidon laatimista institutionaalisen sektorin mukaan jaoteltuna, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, ja tämän vuoksi yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Sanotussa 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi. Jos siis jäsenvaltion osuus Euroopan kokonaismääristä on vähäpätöinen, sitä ei vaadittaisi toimittamaan yksityiskohtaisia täydellisiä tietoja.

(8)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti.

(9)

Asiassa on kuultu neuvoston päätöksellä 89/382/ETY, Euratom (6) perustettua tilasto-ohjelmakomiteaa sekä neuvoston päätöksellä 91/115/ETY (7) perustettua raha-, rahoitus- ja maksutasetilastokomiteaa,

a)

määritetään aikataulu luokkien P.1, P.2, D.42, D.43, D.44, D.45 ja B.4G toimittamiselle 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

vaaditaan toimittamaan liitteessä esitettyjen taloustoimien jakauma vastasektoreittain 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)

tarkistetaan neljännesvuosittaisten toimitusten aikataulu 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

d)

muutetaan sitä osuutta (1 prosentti) yhteisön kokonaismäärästä, jonka perusteella määritellään velvollisuus toimittaa tiedot kaikilta institutionaalisilta sektoreilta, 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

e)

määritellään tietojen laatustandardit 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

a)

annettava tietoa tuotettujen tilastojen laadusta;

b)

arvioitava tuotettujen tilastojen ansiosta yhteisölle, jäsenvaltioille sekä tilastotietojen toimittajille ja käyttäjille koituneet hyödyt suhteessa niiden kustannuksiin;

c)

yksilöitävä alat, joilla tilastoja voidaan parantaa, ja muutokset, joita pidetään saatujen tulosten perusteella tarpeellisina.

22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 191/29

(1)

Energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevien jäsenvaltioiden lakien ja hallinnollisten määräysten eroavuudet voivat aiheuttaa kaupan esteitä ja vääristää kilpailua yhteisössä, ja siten niillä voi olla suora vaikutus sisämarkkinoiden luomiseen ja toimintaan. Kansallisten lakien yhdenmukaistaminen on ainoa keino torjua tällaiset kaupan esteet ja epäterve kilpailu.

(2)

Energiaa käyttävillä tuotteilla on suuri osuus luonnonvarojen ja energian kulutuksessa yhteisössä. Niillä on myös useita muita merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kun tarkastellaan yhteisön markkinoilla saatavilla olevia tuoteluokkia, niiden ympäristövaikutukset vaihtelevat tasoltaan huomattavasti, vaikka niiden toiminnalliset ominaisuudet voivat olla samanlaiset. Kestävän kehityksen vuoksi olisi edistettävä näiden tuotteiden ympäristövaikutusten jatkuvaa parantamista, erityisesti määrittämällä kielteisten ympäristövaikutusten pääasialliset lähteet ja välttämällä saasteiden kulkeutumista silloin, kun tähän parantamiseen ei liity kohtuuttomia kustannuksia.

(3)

Tuotteiden ekologinen suunnittelu on yhdennettyä tuotepolitiikkaa (Integrated Product Policy, IPP) koskevan yhteisön strategian eräs keskeinen tekijä. Se on ennalta ehkäisevä lähestymistapa, jonka tarkoituksena on optimoida tuotteiden ympäristönsuojelullinen taso ja säilyttää samalla niiden käyttöominaisuudet ja joka tarjoaa uusia ja todellisia mahdollisuuksia valmistajille, kuluttajille ja koko yhteiskunnalle.

(4)

Energiatehokkuuden parantamista, jonka yksi mahdollisuus on sähkönkäytön tehostaminen, pidetään merkittävänä tekijänä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamisessa. Sähkön kysyntä on kaikkein nopeimmin kasvava energian loppukäytön muoto ja sen ennustetaan kasvavan seuraavien 20—30 vuoden aikana, jos ei ryhdytä toimenpiteisiin tämän kehityssuunnan muuttamiseksi. Komission esittämässä eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa ehdotettu merkittävä energiankulutuksen vähennys on mahdollinen. Ilmastonmuutos on eräs Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1600/2002/EY (3) vahvistetun kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman painopisteistä. Energian säästäminen on kustannustehokkain tapa lisätä toimitusvarmuutta ja vähentää riippuvuutta tuonnista. Siksi olisi hyväksyttävä huomattavia kysyntään puuttuvia toimia ja tavoitteita.

(5)

Olisi toimittava energiaa käyttävän tuotteen suunnitteluvaiheen aikana, koska elinkaaren kuluessa aiheutuva pilaantuminen ja suurin osa siihen liittyvistä kustannuksista määräytyy tuossa vaiheessa.

(6)

Olisi luotava johdonmukaiset puitteet energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevien yhteisön vaatimusten soveltamista varten ja pyrittävä siten takaamaan vaatimukset täyttävien tuotteiden vapaa liikkuvuus ja parantamaan niiden yleistä ympäristövaikutusta. Näissä yhteisön vaatimuksissa olisi noudatettava terveen kilpailun ja kansainvälisen kaupan periaatteita.

(7)

Ekologiseen suunnitteluun liittyvät vaatimukset olisi asetettava siten, että otetaan huomioon kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman tavoitteet ja painopisteet, mukaan luettuina tarvittaessa kyseisen toimintaohjelman aihekohtaisten strategioiden soveltuvat tavoitteet.

(8)

Tällä direktiivillä pyritään saavuttamaan korkea ympäristönsuojelun taso vähentämällä energiaa käyttävien tuotteiden mahdollisia ympäristövaikutuksia. Tämä hyödyttää viime kädessä kuluttajia ja muita loppukäyttäjiä. Kestävä kehitys edellyttää myös, että suunniteltujen toimenpiteiden terveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset arvioidaan perusteellisesti. Tuotteiden energiatehokkuuden parantaminen auttaa osaltaan turvaamaan energiahuoltoa, joka on edellytys vakaalle taloudelliselle toiminnalle ja siten myös kestävälle kehitykselle.

(9)

Jäsenvaltio, joka katsoo tarpeelliseksi ylläpitää kansallisia säännöksiä ympäristön suojeluun liittyvien tärkeiden tarpeiden takia tai ottaa käyttöön uusia säännöksiä, jotka perustuvat ympäristön suojeluun liittyviin uusiin tieteellisiin todisteisiin, koska kyseisellä jäsenvaltiolla on erityinen, sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen hyväksymisen jälkeen ilmennyt ongelma, voi tehdä niin EY: n perustamissopimuksen 95 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan edellytysten mukaisesti, sillä siinä säädetään komissiolle tehtävästä ennakkoilmoituksesta ja komission hyväksymisestä.

(10)

Parannetun suunnittelun ansiosta aikaan saatujen ympäristöhyötyjen maksimoimiseksi voi olla tarpeen tiedottaa kuluttajille energiaa käyttävien tuotteiden ympäristönsuojeluun liittyvistä ominaisuuksista ja ympäristönsuojelullisesta tasosta sekä antaa heille neuvoja tuotteen käyttämiseksi ympäristöä säästävällä tavalla.

(11)

Vihreässä kirjassa yhdennetystä tuotepolitiikasta, joka on merkittävä innovatiivinen osa kuudetta ympäristöä koskevaa yhteisön toimintaohjelmaa, esitetyn lähestymistavan tavoitteena on vähentää tuotteiden ympäristövaikutuksia niiden koko elinkaaren aikana. Kun tuotteen koko elinkaaren ympäristövaikutuksia tarkastellaan suunnitteluvaiheessa, on mahdollista helpottaa ympäristönäkökohtien parempaa huomioon ottamista kustannustehokkaalla tavalla. Tarvitaan riittävää joustavuutta, jotta tällaiset tekijät voidaan sisällyttää tuotteen suunnitteluun samalla kun otetaan huomioon tekniset, toiminnalliset ja taloudelliset näkökohdat.

(12)

Vaikka kokonaisvaltainen lähestymistapa ympäristönsuojelulliseen tasoon on toivottavaa, kasvihuonekaasujen vähentämistä energiatehokkuutta parantamalla olisi pidettävä ensisijaisena ympäristötavoitteena siihen asti, kun työsuunnitelma on hyväksytty.

(13)

Voi olla tarpeellista ja perusteltua laatia erityiset määrälliset vaatimukset joidenkin tuotteiden ekologiselle suunnittelulle tai ympäristönäkökohdille, jotta varmistetaan niiden ympäristövaikutusten minimointi. Kun otetaan huomioon kiireellinen tarve edistää ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan puitteissa tehtyjen sitoumusten täyttämistä, kuitenkaan rajoittamatta tällä direktiivillä edistettävän yhdennetyn lähestymistavan noudattamista, olisi korostettava sellaisten toimenpiteiden merkitystä, joilla voidaan tehokkaasti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä alhaisin kustannuksin. Näillä toimenpiteillä voidaan myös edistää voimavarojen kestävää käyttöä, ja niillä on merkittävä osa kymmenvuotisessa kestävän kehityksen ja kulutuksen puiteohjelmassa, josta sovittiin kestävää kehitystä koskevassa huippukokouksessa Johannesburgissa syyskuussa 2002.

(14)

Yleisperiaatteena on, että energiaa käyttävien tuotteiden lepovirtakulutusta tulisi vähentää niiden toimimisen vaatimaan vähimmäismäärään.

(15)

Samalla kun vertailukohdaksi olisi otettava tehokkaimmat markkinoilla, kansainväliset markkinat mukaan luettuina, olevat tuotteet tai teknologiat, ekologiseen suunnitteluun liittyvien vaatimusten taso olisi asetettava teknisen, taloudellisen ja ympäristöä koskevan analyysin perusteella. Vaatimustason asettamiseen käytettävän menetelmän joustavuus voi edistää nopeaa ympäristönsuojelun tason parantamista. Asianomaisia tahoja olisi kuultava ja niiden olisi osallistuttava aktiivisesti tätä koskevan selvityksen tekemiseen. Pakollisten toimenpiteiden käyttöönotto edellyttää asianomaisten tahojen kuulemista. Tällaisessa kuulemisessa voi ilmetä, että asteittainen käyttöönotto tai siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen. Välitavoitteilla voidaan lisätä toimintaperiaatteen ennustettavuutta, ottaa huomioon tuotteen kehitysvaiheet ja helpottaa asianomaisten toimijoiden pitkäjännitteistä suunnittelua.

(16)

Ensisijainen asema olisi annettava vaihtoehtoisille toimintatavoille, kuten toimialan itsesääntelylle, jos tällaisella toiminnalla voidaan todennäköisesti saavuttaa asetetut tavoitteet nopeammin tai vähemmin kustannuksin kuin pakollisilla vaatimuksilla. Lainsäädäntötoimia voidaan tarvita, jos markkinavoimat eivät kehity oikeaan suuntaan tai riittävän nopeasti.

(17)

Itsesääntelyllä, johon kuuluvat vapaaehtoiset sopimukset toimialan tarjoamina yksipuolisina sitoumuksina, voidaan saavuttaa nopeaa edistymistä pikaisen ja kustannustehokkaan täytäntöönpanon myötä, ja sillä mahdollistetaan joustava ja asianmukainen mukautuminen teknisiin vaihtoehtoihin ja markkinoiden suuntauksiin.

(18)

Vapaaehtoisten sopimusten tai täytäntöönpanotoimien vaihtoehtoina esitettyjen muiden itsesääntelytoimien arvioimiseksi tietojen olisi oltava saatavilla ainakin seuraavista asioista: osallistumisen avoimuus, lisäarvo, edustavuus, määrälliset ja vaiheittaiset tavoitteet, kansalaisyhteiskunnan osallistuminen, seuranta ja raportointi, itsesääntelyn aloitteen hallinnoimisen kustannustehokkuus ja kestävä kehitys.

(19)

Komission tiedonannon ”Yhteisön tason ympäristösopimukset osana lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskevaa toimintasuunnitelmaa” 6 luku voi antaa hyödyllistä opastusta, kun arvioidaan teollisuuden itsesääntelyä tämän direktiivin yhteydessä.

(20)

Tällä direktiivillä olisi lisäksi edistettävä ekologisen suunnittelun käyttöä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yritykset) ja erittäin pienissä yrityksissä. Tätä käyttöä olisi helpotettava siten, että yritysten tuotteiden ekologista kestävyyttä koskevat tiedot olisivat laajalti ja helposti saatavilla.

(21)

Tämän direktiivin täytäntöönpanosäädösten mukaiset ekologisen suunnittelun vaatimukset täyttävät energiaa käyttävät tuotteet olisi varustettava CE-merkinnällä ja siihen liittyvällä tiedolla, jotta ne voidaan saattaa sisämarkkinoille ja ne voivat liikkua vapaasti. Täytäntöönpanotoimenpiteiden tiukka soveltaminen on tarpeen, jotta voidaan vähentää säänneltyjen energiaa käyttävien tuotteiden ympäristöhaittoja ja varmistaa terve kilpailu.

(22)

Kun komissio valmistelee täytäntöönpanotoimenpiteitä ja työsuunnitelmaansa, sen olisi kuultava jäsenvaltioiden edustajia sekä tuoteryhmään liittyviä osapuolia, kuten teollisuutta, pk-yritykset ja käsiteollisuus mukaan luettuina, ammattiliittoja, kauppiaita, vähittäiskauppiaita, maahantuojia, ympäristönsuojeluryhmiä ja kuluttajajärjestöjä.

(23)

Valmistellessaan täytäntöönpanotoimenpiteitä komission olisi otettava myös asianmukaisesti huomioon voimassa oleva kansallinen ympäristölainsäädäntö, erityisesti myrkyllisiä aineita koskeva lainsäädäntö, jonka säilyttämistä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa, siten, ettei olemassa olevaa perusteltua suojelun tasoa lasketa jäsenvaltioissa.

(24)

Olisi kiinnitettävä huomiota teknistä yhdenmukaistamista koskevissa direktiiveissä käytettäväksi tarkoitettuihin moduuleihin ja sääntöihin, joista säädetään teknistä yhdenmukaistamista koskevien direktiivien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen eri vaiheissa käytettäviksi tarkoitetuista moduuleista ja CE-merkinnän kiinnittämistä koskevista säännöistä ja käytöstä 22 päivänä heinäkuuta 1993 tehdyssä neuvoston päätöksessä 93/465/ETY (4).

(25)

Valvontaviranomaisten olisi vaihdettava tietoja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista suunnitelluista toimenpiteistä, jotta markkinoiden valvontaa voitaisiin parantaa. Tässä yhteistyössä olisi käytettävä mahdollisimman paljon hyväksi sähköisiä viestintäkeinoja ja asiaan liittyviä yhteisön ohjelmia. Tietojen vaihtoa tuotteen ympäristönsuojelullisesta tasosta sen elinaikana ja suunnitteluratkaisujen tuloksista olisi helpotettava. Valmistajien ekologisesta suunnittelusta saamien tietojen kokoaminen ja levittäminen on eräs tällä direktiivillä saavutettava keskeinen etu.

(26)

Toimivaltainen elin on yleensä julkinen tai yksityinen elin, jonka julkiset viranomaiset ovat nimenneet ja jolla on tarvittavat takuut puolueettomuudesta ja teknisen asiantuntemuksen käytettävyydestä tarkastaa tuotteen yhteensopivuuden siihen sovellettavien täytäntöönpanotoimien kanssa.

(27)

Koska vaatimusten vastaisuuden välttäminen on tärkeää, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että markkinoiden tehokkaaseen valvontaan on käytettävissä tarvittavat keinot.

(28)

Pk-yrityksille suunnatun ekologista suunnittelua koskevan koulutuksen ja tiedotuksen osalta voi olla asianmukaista harkita liitännäistoimia.

(29)

Sisämarkkinoiden toiminnan kannalta on tarpeen, että käytössä on yhteisön tasolla yhdenmukaistetut standardit. Kun tällaisen standardin viite on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sen noudattamisesta olisi seurattava, että tuotteen oletetaan olevan niiden vastaavien vaatimusten mukainen, joista on määrätty tämän direktiivin perusteella annetussa täytäntöönpanotoimenpiteessä, vaikka myös muut tavat vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi olisi sallittava.

(30)

Eräs yhdenmukaistettujen standardien tärkeimmistä tehtävistä olisi oltava tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjä täytäntöönpanotoimenpiteitä soveltavien valmistajien auttaminen. Tällaiset standardit voivat olla olennaisen tärkeitä mittaus- ja testausmenetelmien vahvistamisessa. Yleisten ekologisen suunnittelun vaatimusten osalta yhdenmukaistetut standardit voivat ohjata osaltaan merkittävästi valmistajia laatimaan tuotteensa ekologisen profiilin sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen vaatimusten mukaisesti. Näissä standardeissa olisi selkeästi osoitettava niiden lausekkeiden ja kyseessä olevien vaatimusten välinen suhde. Yhdenmukaistettujen standardien tarkoituksena ei saisi olla rajojen asettaminen ympäristönäkökohdille.

(31)

Tässä direktiivissä käytettyjen määritelmien osalta on tarkoituksenmukaista viitata asianmukaisiin kansainvälisiin standardeihin, kuten ISO 14040.

(32)

Tässä direktiivissä noudatetaan tiettyjä uuden lähestymistavan täytäntöönpanoperiaatteita, jotka on vahvistettu uudesta lähestymistavasta tekniseen yhdenmukaistamiseen ja standardeihin 7 päivänä toukokuuta 1985 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (5), sekä periaatetta, joka koskee viittaamista yhdenmukaistettuihin eurooppalaisiin standardeihin. Standardoinnin merkityksestä Euroopassa 28 päivänä lokakuuta 1999 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (6) suositeltiin, että komission olisi tarkasteltava, voidaanko uuden lähestymistavan periaatetta laajentaa uusille sektoreille pyrittäessä parantamaan ja yksinkertaistamaan lainsäädäntöä aina kun se on mahdollista.

(33)

Tällä direktiivillä täydennetään jo olemassa olevia yhteisön säädöksiä, joita ovat muun muassa kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 22 päivänä syyskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/75/ETY (7), tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1980/2000 (8), toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevasta yhteisön ohjelmasta 6 päivänä marraskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2422/2001 (9), sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/96/EY (10), tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/95/EY (11) sekä tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annettu neuvoston direktiivi 76/769/ETY (12). Synergia tämän direktiivin ja olemassa olevien yhteisön säädösten välillä on omiaan edistämään niiden vaikutusta ja luomaan johdonmukaiset vaatimukset valmistajien sovellettaviksi.

(34)

Koska uusien nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita käyttävien kuumavesikattiloiden hyötysuhdevaatimuksista 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/42/ETY (13), kotitalouksien sähkökäyttöisten jääkaappien, pakastimien ja näiden yhdistelmien energiatehokkuusvaatimuksista 3 päivänä syyskuuta 1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/57/EY (14) sekä loistelamppujen virranrajoittimien energiatehokkuusvaatimuksista 18 päivänä syyskuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/55/EY (15) sisältävät jo säännöksiä energiatehokkuusvaatimusten tarkistuksista, ne olisi sisällytettävä nyt käsillä oleviin puitteisiin.

(35)

Direktiivissä 92/42/ETY säädetään merkintäjärjestelmästä, jolla kattiloiden energiateho voidaan todeta. Koska jäsenvaltiot ja toimiala ovat yhtä mieltä siitä, ettei merkintäjärjestelmä ole tuottanut toivottua tulosta, direktiivi 92/42/ETY olisi muutettava, jotta järjestelmiä voitaisiin tehostaa.

(36)

Tilalämmittämiseen ja kuuman veden tuottamiseen käytettävien lämmönkehittimien suorituskyvystä uusissa ja olemassa olevissa muissa kuin teollisuusrakennuksissa sekä lämpöeristyksestä ja kuuman talousveden jakeluputkien eristämisestä uusissa muissa kuin teollisuusrakennuksissa 13 päivänä helmikuuta 1978 annetussa neuvoston direktiivissä 78/170/ETY (16) säädetyt vaatimukset on korvattu säännöksillä, jotka sisältyvät direktiiviin 92/42/ETY, kaasumaisia polttoaineita käyttäviä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 29 päivänä kesäkuuta 1990 annettuun neuvoston direktiiviin 90/396/ETY (17) sekä rakennusten energiatehokkuudesta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2002/91/EY (18). Direktiivi 78/170/ETY olisi sen vuoksi kumottava.

(37)

Kodinkoneiden tuottamasta ilmassa kantautuvasta melusta 1 päivänä joulukuuta 1986 annetussa neuvoston direktiivissä 86/594/ETY (19) säädetään edellytyksistä, joilla tällaisten laitteiden tuottamaa melua koskevien tietojen julkaisemista voidaan vaatia jäsenvaltioissa, ja siinä määritellään menettely melutason määrittämiseksi. Yhdenmukaistamista varten melupäästöt olisi sisällytettävä integroituun ympäristönsuojelullisen tason arviointiin. Koska tässä direktiivissä säädetään tällaisesta integroidusta lähestymistavasta, direktiivi 86/594/ETY olisi kumottava.

(38)

Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (20) mukaisesti.

(39)

Jäsenvaltioiden olisi määrättävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin johdosta annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(40)

Olisi pidettävä mielessä, että paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (21) 34 kohdassa todetaan, että neuvosto ”kannustaa jäsenvaltioita laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne”.

(41)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitetta eli sisämarkkinoiden toiminnan varmistamista edellyttämällä tuotteilta riittävää ympäristönsuojelullista tasoa, vaan se voidaan laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(42)

Alueiden komiteaa on kuultu, mutta se ei ole antanut lausuntoa,

1)

”energiaa käyttävällä tuotteella” tuotetta, joka sen jälkeen, kun se on saatettu markkinoille ja/tai otettu käyttöön, on riippuvainen energian syötöstä (sähkö, fossiiliset polttoaineet tai uusiutuvat energialähteet) toimiakseen tarkoitetulla tavalla, tai tuotetta, joka on tarkoitettu tällaisen energian tuottamiseen, siirtoon ja mittaamiseen, mukaan luettuina energian syötöstä riippuvaiset ja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan energiaa käyttävään tuotteeseen liitettäväksi tarkoitetut osat, jotka saatetaan markkinoille ja/tai otetaan käyttöön erillisinä osina loppukäyttäjiä varten ja joiden ympäristönsuojelullinen taso voidaan arvioida itsenäisesti;

2)

”komponenteilla ja osakokoonpanoilla” energiaa käyttävään tuotteeseen liitettäväksi tarkoitettuja osia, joita ei saateta markkinoille ja/tai oteta käyttöön erillisinä osina loppukäyttäjiä varten ja joiden ympäristönsuojelullista tasoa ei voida arvioida itsenäisesti;

3)

”täytäntöönpanotoimenpiteillä” toimenpiteitä, jotka hyväksytään tämän direktiivin nojalla ja joissa asetetaan määriteltyihin energiaa käyttäviin tuotteisiin tai niiden ympäristönäkökohtiin liittyviä ekologisen suunnittelun vaatimuksia;

4)

”markkinoille saattamisella” energiaa käyttävän tuotteen saattamista yhteisön markkinoille ensimmäistä kertaa jakeluun tai käyttöön yhteisössä korvausta vastaan tai maksutta ja käytetystä myyntitavasta riippumatta;

5)

”käyttöönotolla” energiaa käyttävän tuotteen ensimmäistä käyttöä käyttötarkoitukseensa loppukäyttäjän toimesta yhteisössä;

6)

”valmistajalla” luonnollista tai oikeushenkilöä, joka valmistaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia energiaa käyttäviä tuotteita ja vastaa siitä, että ne ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaiset, kun tarkoituksena on tuotteen saattaminen markkinoille ja/tai sen käyttöönotto valmistajan omalla nimellä tai tavaramerkillä tai valmistajan omaa käyttöä varten. Mikäli ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua valmistajaa tai 8 kohdassa tarkoitettua maahantuojaa ei ole, valmistajaksi katsotaan luonnollinen tai oikeushenkilö, joka saattaa markkinoille ja/tai ottaa käyttöön tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia energiaa käyttäviä tuotteita;

7)

”valtuutetulla edustajalla” yhteisöön sijoittautunutta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on saanut valmistajalta kirjallisen valtuutuksen täyttää tämän puolesta kaikki tai osa tähän direktiiviin liittyvistä velvoitteista ja muodollisuuksista;

8)

”maahantuojalla” ketä tahansa yhteisössä olevaa luonnollista tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta peräisin olevan tuotteen yhteisön markkinoille osana liiketoimintaansa;

9)

”materiaaleilla” kaikkia energiaa käyttävän tuotteen elinkaaren aikana käytettyjä aineita;

10)

”tuotesuunnittelulla” niiden prosessien joukkoa, joilla muunnetaan energiaa käyttävältä tuotteelta vaaditut oikeudelliset, tekniset, turvallisuus-, toiminta-, markkinointi- tai muut vaatimukset energiaa käyttävän tuotteen teknisiksi eritelmiksi;

11)

”ympäristönäkökohdalla” energiaa käyttävän tuotteen elementtiä tai toimintoa, joka voi olla vuorovaikutteinen ympäristön kanssa sen elinkaaren aikana;

12)

”ympäristövaikutuksella” ympäristömuutoksia, jotka aiheutuvat kokonaan tai osittain energiaa käyttävästä tuotteesta sen elinkaaren aikana;

13)

”elinkaarella” energiaa käyttävän tuotteen peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä vaiheita raaka-aineiden käytöstä loppukäsittelyyn;

14)

”uudelleenkäytöllä” toimintaa, jossa energiaa käyttävää tuotetta tai sen osia, jotka ovat saavuttaneet ensimmäisen käyttöikänsä lopun, käytetään samaan tarkoitukseen, johon ne oli suunniteltu, mukaan luettuina keräyspisteeseen, jakelijalle, kierrättäjälle tai valmistajalle palautettujen energiaa käyttävien tuotteiden käytön jatkaminen sekä energiaa käyttävän tuotteen uudelleenkäyttö kunnostuksen jälkeen;

15)

”kierrätyksellä” jätemateriaalin uudelleenprosessointia tuotantoprosessissa alkuperäistä tarkoitusta tai muita tarkoituksia varten, lukuun ottamatta energian talteenottoa;

16)

”energian talteenotolla” palavan jätteen käyttämistä energian tuottamiseen suoran polttamisen kautta muun jätteen kanssa tai ilman muuta jätettä, kuitenkin siten, että lämpö otetaan talteen;

17)

”talteenotolla” sovellettavaa toimintoa, josta säädetään jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (22) liitteessä II B;

18)

”jätteellä” niihin luokkiin kuuluvaa ainetta tai esinettä, jotka on lueteltu direktiivin 75/442/ETY liitteessä I ja jotka haltija heittää pois tai aikoo heittää pois tai joutuu heittämään pois;

19)

”vaarallisella jätteellä” jätettä, joka kuuluu vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY (23) 1 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan;

20)

”ekologisella profiililla” energiaa käyttävään tuotteeseen sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen mukaista kuvausta panoksista ja tuotoksista (kuten materiaalit, päästöt ja jäte), jotka liittyvät energiaa käyttävään tuotteeseen koko sen elinkaaren ajan ja joilla on merkitystä tuotteen ympäristövaikutusten kannalta ja jotka ilmaistaan mitattavissa olevina fysikaalisina suureina;

21)

energiaa käyttävän tuotteen ”ympäristönsuojelullisella tasolla” valmistajan saavuttamia tuloksia energiaa käyttävän tuotteen ympäristönäkökohtien hallinnassa, sellaisina kuin ne ilmenevät tuotteen teknisistä asiakirjoista;

22)

”ympäristönsuojelullisen tason parantamisella” prosessia energiaa käyttävän tuotteen ympäristönsuojelullisen tason kohottamiseksi peräkkäisissä sukupolvissa, ei kuitenkaan välttämättä samanaikaisesti tuotteen kaikkien ympäristönäkökohtien osalta;

23)

”ekologisella suunnittelulla” ympäristönäkökohtien huomioon ottamista tuotesuunnittelussa energiaa käyttävän tuotteen ympäristönsuojelullisen tason parantamiseksi sen koko elinkaaren aikana;

24)

”ekologisen suunnittelun vaatimuksella” vaatimusta, joka liittyy energiaa käyttävään tuotteeseen tai energiaa käyttävän tuotteen suunnitteluun ja jonka tarkoituksena on parantaa tuotteen ympäristönsuojelullista tasoa, tai vaatimusta tietojen antamisesta energiaa käyttävän tuotteen ympäristönäkökohdista;

25)

”yleisellä ekologisen suunnittelun vaatimuksella” ekologisen suunnittelun vaatimusta, joka perustuu energiaa käyttävän tuotteen ekologiseen profiiliin kokonaisuudessaan eikä tietyille ympäristönäkökohdille asetettuihin raja-arvoihin;

26)

”erityisellä ekologisen suunnittelun vaatimuksella” määrällistä ja mitattavissa olevaa ekologisen suunnittelun vaatimusta, joka liittyy tiettyyn energiaa käyttävän tuotteen ympäristönäkökohtaan, kuten energiankulutukseen tuotetta käytettäessä mitattuna tiettyä suoritustehon yksikköä kohti;

27)

”yhdenmukaistetulla standardilla” teknistä eritelmää, jonka tunnustettu standardointielin on antanut komission toimeksiannosta teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY (24) säädettyjen menettelyjen mukaisesti eurooppalaisen vaatimuksen asettamiseksi, mutta jonka noudattaminen ei ole pakollista.

i)

järjestää riittävästi asianmukaisia energiaa käyttävien tuotteiden vaatimustenmukaisuutta koskevia tarkastuksia ja velvoittaa valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja vetämään 7 artiklan mukaisesti markkinoilta energiaa käyttävät tuotteet, jotka eivät vastaa vaatimuksia;

ii)

vaatia asianosaisilta kaikki tarvittavat tiedot täytäntöönpanotoimenpiteissä eritellyllä tavalla;

iii)

ottaa näytteitä tuotteista ja suorittaa niiden vaatimustenmukaisuustarkastuksia.

—

varmistaa, että markkinoille saatettava tai käyttöön otettava energiaa käyttävä tuote on tämän direktiivin ja sovellettavan täytäntöönpanosäädöksen mukainen,

—

säilyttää vaatimustenmukaisuudesta annettava vakuutus ja tekniset asiakirjat,

a)

voidaanko tiedot antaa yhdenmukaistetuilla symboleilla tai tunnustetuilla koodeilla tai muulla tavoin;

b)

energiaa käyttävän tuotteen arvioitu käyttäjätyyppi ja annettavien tietojen luonne.

a)

sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen vaatimusten täyttämättä jättämisestä;

b)

10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaistettujen standardien virheellisestä soveltamisesta;

c)

puutteista 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa.

—

mahdollisuuksistaan tuotteen kestävässä käytössä,

—

mikäli täytäntöönpanotoimet vaativat, tuotteen ekologisesta profiilista ja ekologisen suunnittelun eduista.

a)

energiaa käyttävän tuotteen on edustettava merkittävää myyntivolyymiä ja kauppaa, jonka on yhteisön alueella todistettavasti oltava viimeisimpien saatavissa olevien tietojen mukaan yli 200 000 yksikköä vuodessa;

b)

energiaa käyttävällä tuotteella on oltava markkinoille saatetut ja/tai käyttöön otetut määrät huomioon ottaen yhteisön alueella merkittävä ympäristövaikutus, siten kuin on määritelty päätöksessä N:o 1600/2002/EY vahvistetuissa yhteisön strategisissa painopisteissä;

c)

energiaa käyttävään tuotteeseen on liityttävä merkittäviä mahdollisuuksia ympäristövaikutusten parantamiseen ilman, että siitä aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia, ottaen erityisesti huomioon seuraavat seikat:

a)

ympäristöä koskevat yhteisön ensisijaiset toimet, kuten päätöksessä N:o 1600/2002/EY tai komission eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP) esitetyt ensisijaiset toimet;

b)

asianmukaisen yhteisön lainsäädännön ja itsesääntelyn, kuten teollisuuden tekemät vapaaehtoiset sopimukset, joilla 17 artiklassa tarkoitetun arvion mukaisesti odotetaan saavutettavan politiikan tavoitteet nopeammin tai halvemmalla kuin pakollisilla vaatimuksilla.

a)

tarkastelee energiaa käyttävän tuotteen elinkaarta ja sen kaikkia merkittäviä ympäristönäkökohtia, muun muassa energiatehokkuutta. Ympäristönäkökohtien ja niiden parantamisen toteutettavuuden analyysin laajuus on suhteessa niiden tärkeyteen. Energiaa käyttävän tuotteen merkittäviä ympäristönäkökohtia koskevien ekologisen suunnittelun vaatimusten hyväksymistä ei saa viivyttää tarpeettomasti muihin näkökohtiin liittyvillä epävarmuuksilla;

b)

suorittaa arvioinnin, jossa tarkastellaan vaikutusta ympäristöön, kuluttajiin ja valmistajiin, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina, kilpailukyvyn myös yhteisön ulkopuolella sijaitsevilla markkinoilla, innovoinnin, markkinoille pääsyn sekä kustannusten ja hyötyjen osalta;

c)

ottaa huomioon nykyisen kansallisen ympäristölainsäädännön, jota jäsenvaltiot pitävät asiaan vaikuttavana;

d)

kuulee asianmukaisella tavalla sidosryhmiä;

e)

laatii täytäntöönpanotoimenpidettä koskevan ehdotuksen perustelut b alakohdassa tarkoitetun arvioinnin pohjalta;

f)

määrittelee täytäntöönpanopäivän (-päivät) ja mahdollisen vaiheittaisen tai siirtymätoimenpiteen tai -kaudet ottaen huomioon erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tai pääasiassa pienten ja keskisuurten yritysten valmistamiin erityisiin tuoteryhmiin kohdistuvat mahdolliset vaikutukset.

a)

tuotteen toiminnallisuuteen käyttäjän näkökulmasta ei saa kohdistua merkittävää kielteistä vaikutusta;

b)

terveydelle, turvallisuudelle ja ympäristölle ei saa aiheutua haitallisia vaikutuksia;

c)

kuluttajiin ei saa kohdistua merkittävää kielteistä vaikutusta erityisesti tuotteen kohtuuhintaisuuden ja elinkaarikustannusten osalta;

d)

teollisuuden kilpailukykyyn ei saa kohdistua merkittävää kielteistä vaikutusta;

e)

erityisten ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamisesta ei periaatteessa saa seurata, että valmistajilta vaaditaan patenttia edellyttävää tekniikkaa;

f)

valmistajalle ei saa aiheutua kohtuutonta hallinnollista rasitetta.

—

täytäntöönpanotoimenpiteitä aloittaen niistä tuotteista, joihin liittyy eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman mukaan suuria mahdollisuuksia kasvihuonekaasupäästöjen kustannustehokkaaseen vähentämiseen, mukaan lukien lämmitys ja vedenlämmityslaitteet, sähkömoottorijärjestelmät, valaistus sekä kotitalouksissa että palvelusektorilla, kodinkoneet, toimistolaitteet sekä kotitalouksissa että palvelusektorilla, kulutuselektroniikka sekä lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmät,

—

erillinen täytäntöönpanotoimenpide tuoteryhmän lepovirtakulutuksen vähentämiseksi.

1)

Kumotaan 6 artikla.

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”10 a artikla

Tämä direktiivi katsotaan käyttöä koskevan energiatehokkuuden osalta energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 6 päivänä heinäkuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY (26) 15 artiklan mukaiseksi täytäntöönpanotoimenpiteeksi mainitun direktiivin mukaisesti, ja sitä voidaan muuttaa tai se voidaan kumota direktiivin 2005/32/EY 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3)

Kumotaan liitteessä I oleva 2 kohta.

4)

Kumotaan liite II.

22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 191/59

(1)

Perustamissopimuksen 174 artiklan periaatteisiin perustuvalla, ympäristöä koskevissa toimintaohjelmissa ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY hyväksytyssä yhteisön kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa (4) vahvistetulla yhteisön ympäristöpolitiikalla pyritään saavuttamaan sellainen ilmanlaadun taso, jolla ei ole kohtuuttomia vaikutuksia ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja joka ei aiheuta niille riskejä.

(2)

Tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/32/EY (5) säädetään yhteisössä käytetyn raskaan polttoöljyn, kaasuöljyn ja meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn sallitusta enimmäisrikkipitoisuudesta.

(3)

Direktiivissä 1999/32/EY edellytetään, että komissio tutkii, mihin toimiin voitaisiin ryhtyä muiden meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden kuin kaasuöljyjen palamisesta aiheutuvan happamoitumisen vähentämiseksi, ja antaa tarvittaessa ehdotuksen.

(4)

Erittäin rikkipitoisten meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden palamisesta aiheutuvat laivaliikenteen päästöt lisäävät rikkidioksidin ja hiukkasten aiheuttamaa ilman pilaantumista ja aiheuttavat siten haittaa ihmisten terveydelle, vahingoittavat ympäristöä, julkista ja yksityistä omaisuutta ja kulttuuriperintöä sekä osaltaan lisäävät happamoitumista.

(5)

Erittäin rikkipitoisia polttoaineita käyttävien alusten aiheuttama kuormitus kohdistuu ihmisiin ja luontoon erityisesti rannikoilla ja satamien läheisyydessä. Tämän vuoksi asiassa tarvitaan erityisiä toimia.

(6)

Tämän direktiivin toimenpiteillä täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/81/EY (6) säädettyjä ilman epäpuhtauksien päästörajojen noudattamiseksi toteutettavia jäsenvaltioiden kansallisia toimenpiteitä.

(7)

Polttoaineiden rikkipitoisuuden alentamisesta on tiettyjä etuja alusten käyttötehokkuuden ja huoltokustannusten kannalta ja se helpottaa myös eräiden päästöjen vähentämiseen tähtäävien teknologioiden kuten selektiivisen katalyyttisen pelkistyksen tehokasta käyttöä.

(8)

Perustamissopimuksessa edellytetään, että yhteisön syrjäisimpien alueiden, joita ovat Ranskan merentakaiset departementit, Azorit, Madeira ja Kanariansaaret, erityispiirteet otetaan huomioon.

(9)

Diplomaattikonferenssi hyväksyi vuonna 1997 pöytäkirjan alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta, sellaisena kuin yleissopimus on muutettuna siihen liittyvällä vuonna 1978 tehdyllä pöytäkirjalla, (jäljempänä ”MARPOL-yleissopimus”). Tällä pöytäkirjalla MARPOL-yleissopimukseen lisätään uusi liite VI, jossa on säännöt alusten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä. Vuoden 1997 pöytäkirja ja siten myös MARPOL-yleissopimuksen liite VI tuli voimaan 19 päivänä toukokuuta 2005.

(10)

MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI määrätään tiettyjen alueiden nimeämisestä rikin oksidipäästöjen valvonta-alueiksi. Itämeri on siinä jo nimetty tällaiseksi valvonta-alueeksi. Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) käytyjen keskustelujen tuloksena on päästy yhteisymmärrykseen periaatteesta, jonka mukaisesti Pohjanmeri, Englannin kanaali mukaan lukien, nimetään rikin oksidipäästöjen valvonta-alueeksi liitteen VI voimaantulon jälkeen.

(11)

Ottaen huomioon merenkulun maailmanlaajuinen luonne olisi tehtävä kaikki voitava kansainvälisten ratkaisujen löytämiseksi. Sekä komission että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä saavuttamaan IMOn puitteissa maailmanlaajuisesti meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikin enimmäispitoisuuksien alentaminen muun muassa tutkimalla, millaisia hyötyjä olisi saatavissa uusien merialueiden nimeämisestä MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI tarkoitetuiksi rikin oksidipäästöjen valvonta-alueiksi.

(12)

Meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuutta koskevien velvoitteiden noudattamisen valvonta on tarpeen tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tehokas näytteiden ottaminen ja varoittavat seuraamukset ovat tarpeen koko Euroopan yhteisössä, jotta tämän direktiivin uskottava täytäntöönpano voidaan varmistaa. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava noudattamisen valvontatoimia niiden lipun alla purjehtivien alusten osalta sekä kaikkien lippujen alla purjehtivien alusten osalta, kun ne ovat kyseisen jäsenvaltion satamassa. Jäsenvaltioiden on myös syytä olla tiiviissä yhteistyössä keskenään noudattamisen valvontaa koskevien lisätoimien toteuttamiseksi muiden alusten osalta kansainvälisen merioikeuden mukaisesti.

(13)

Jotta meriliikennealalla olisi riittävästi aikaa toteuttaa tekniset muutokset, joita sisävesialuksissa ja yhteisön satamissa laiturissa olevissa aluksissa käytettävän polttoaineen enimmäisrikkipitoisuudelle asetetun 0,1 painoprosentin ylärajan noudattaminen edellyttää, olisi päiväksi, josta alkaen tätä vaatimusta olisi sovellettava, asetettava 1 päivä tammikuuta 2010. Koska määräaika saattaa aiheuttaa Kreikalle teknisiä ongelmia, on asianmukaista myöntää tilapäinen poikkeus tiettyjen, ainoastaan Helleenien tasavallan alueella liikennöivien alusten osalta.

(14)

Tätä direktiiviä olisi pidettävä ensiaskeleena jatkuvassa prosessissa merenkulun rikkipäästöjen vähentämiseksi; se tarjoaa mahdollisuuksia vähentää entisestään päästöjä polttoaineiden rikkipäästöjen raja-arvoja alentamalla ja päästönvähentämisteknologioita hyödyntämällä sekä mahdollisuuksia kehittää taloudellisia välineitä, joilla kannustetaan toteuttamaan merkittäviä päästövähennyksiä.

(15)

On välttämätöntä vahvistaa jäsenvaltioiden kantoja IMOn neuvotteluissa, erityisesti sen edistämiseksi, että MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI tarkistusvaiheessa otettaisiin harkittavaksi, tarvitaanko kunnianhimoisempia toimenpiteitä tiukempien raja-arvojen asettamiseksi alusten käyttämien raskaiden polttoöljyjen rikkipitoisuudelle ja vastaavien vaihtoehtoisten päästönvähentämismenetelmien käyttöön ottamiseksi.

(16)

IMOn yleiskokous kehotti päätöslauselmassaan A.926(22) hallituksia, ja erityisesti niitä, jotka ovat rikin oksidipäästöjen valvonta-alueiksi nimetyillä alueilla, varmistamaan vähärikkisen polttoaineen saatavuus lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla ja pyytämään öljy- ja merenkulkualan toimijoita helpottamaan vähärikkisen polttoaineen saatavuutta ja käyttöä. Jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä aiheellisiin toimiin varmistaakseen, että paikallisilla meriliikenteen polttoaineiden toimittajilla on saatavilla vaatimukset täyttävää polttoainetta riittävässä määrin kysynnän tyydyttämiseksi.

(17)

IMO on antanut suuntaviivat näytteiden ottamiselle polttoöljystä MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI noudattamisen varmistamiseksi, ja sen on määrä laatia suuntaviivat pakokaasujen puhdistusjärjestelmistä ja muista teknologisista menetelmistä, joilla rajoitetaan rikin oksidipäästöjä niiden valvonta-alueilla.

(18)

Tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/80/EY (7) laaditaan uudelleen neuvoston direktiivi 88/609/ETY (8). Direktiiviä 1999/32/EY olisi tarkistettava vastaavasti sen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(19)

On tarkoituksenmukaista, että nykyinen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (9) perustettu, meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea avustaa komissiota päästöjenvähentämisteknologioiden hyväksymisessä.

(20)

Päästönvähentämisteknologioilla päästään vähintään yhtä suuriin tai jopa suurempiin päästöjen vähennyksiin kuin vähärikkisten polttoaineiden käytöllä, edellyttäen, että ne eivät vaikuta vahingollisesti ekosysteemeihin ja että ne kehitetään asianmukaisten hyväksymis- ja valvontajärjestelyjen puitteissa. On ratkaisevan tärkeää luoda asianmukaiset olosuhteet uusien päästönvähentämisteknologioiden kehittämisen edistämiseksi.

(21)

Euroopan meriturvallisuusviraston olisi tarvittaessa avustettava komissiota ja jäsenvaltioita tämän direktiivin täytäntöönpanon seurannassa.

(22)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämistä toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti. (10)

(23)

Tämän vuoksi direktiivi 1999/32/EY olisi vastaavasti muutettava,

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Raskaan polttoöljyn enimmäisrikkipitoisuus

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden alueella ei 1 päivästä tammikuuta 2003 käytetä raskaita polttoöljyjä, joiden rikkipitoisuus on suurempi kuin 1 painoprosenttia.

3.   Jos direktiiviin 2001/80/EY mahdollisesti tehtävät muutokset sitä edellyttävät, 2 kohdan säännöksiä tarkastellaan uudelleen ja muutetaan tarvittaessa.”.

4)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

5)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”4 a artikla

Meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden enimmäisrikkipitoisuus rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla sekä yhteisön satamiin tai satamista säännöllisesti liikennöivissä matkustaja-aluksissa

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita ei käytetä kyseisten jäsenvaltioiden aluemerien, talousvyöhykkeiden ja epäpuhtauksien valvontavyöhykkeiden alueilla, jotka kuuluvat rikin oksidipäästöjen valvonta-alueeseen, jos polttoaineiden rikkipitoisuus ylittää 1,5 painoprosenttia. Tätä sovelletaan kaikkien lippujen alla purjehtiviin aluksiin, mukaan luettuina alukset, jotka ovat lähteneet matkaan yhteisön ulkopuolelta.

2.   Mitä 1 kohdassa säädetään, sovelletaan seuraavista päivämääristä alkaen:

3.   Jäsenvaltioiden on vastattava 1 kohdan noudattamisen valvonnasta ainakin:

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa myös muita kansainvälisen merioikeuden mukaisia noudattamisen valvontatoimia muiden alusten osalta.

4.   Jäsenvaltioiden on 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita ei käytetä kyseisten jäsenvaltioiden aluemerillä, talousvyöhykkeillä ja epäpuhtauksien valvontavyöhykkeillä yhteisön satamiin tai satamista säännöllisesti liikennöivissä matkustaja-aluksissa, jos polttoaineen rikkipitoisuus ylittää 1,5 painoprosenttia. Jäsenvaltiot ovat vastuussa tämän vaatimuksen noudattamisen valvonnasta ainakin niiden lipun alla purjehtivien alusten osalta ja kaikkien lippujen alla purjehtivien alusten osalta sinä aikana, jolloin ne ovat jäsenvaltioiden satamissa.

5.   Jäsenvaltioiden on 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen edellytettävä, että aluspäiväkirjat on täytetty asianmukaisesti, mukaan luettuina polttoaineen vaihtotoimet, edellytyksenä alusten saapumiselle yhteisön satamiin.

6.   Jäsenvaltioiden on 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen ja MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI olevan 18 säännön mukaisesti

7.   Jäsenvaltioiden on 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen varmistettava, että meriliikenteessä käytettäviä dieselöljyjä ei saateta markkinoille niiden alueella, jos kyseisten meriliikenteessä käytettävien dieselöljyjen rikkipitoisuus ylittää 1,5 painoprosenttia.

8.   Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen päivämäärien soveltamisesta ja julkaisee kyseiset päivämäärät Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 b artikla

Sisävesialuksissa ja yhteisön satamissa laiturissa olevissa aluksissa käytettävän polttoaineen enimmäisrikkipitoisuus

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita, joiden rikkipitoisuus ylittää 0,1 painoprosenttia, ei 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen käytetä seuraavissa aluksissa:

2.   Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta

3.   Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen varmistettava, että meriliikenteessä käytettäviä kaasuöljyjä ei saateta markkinoille niiden alueilla, jos kyseisten meriliikenteessä käytettävien kaasuöljyjen rikkipitoisuus ylittää 0,1 painoprosenttia.

4 c artikla

Uusien päästönvähentämisteknologioiden koekäyttö ja käyttö

1.   Jäsenvaltiot voivat, tarvittaessa yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa, hyväksyä alusten päästönvähentämisteknologian koekäytön niiden lipun alla purjehtivissa aluksissa tai niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla. Koekäytön aikana ei tarvitse käyttää 4 a ja 4 b artiklan mukaista meriliikenteessä käytettävää polttoainetta, mikäli:

2.   Jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten päästönvähentämisteknologiat hyväksytään meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002 (13), 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen ottaen huomioon

3.   Päästönvähentämisteknologioiden käyttöä yhteisön suljetuilla satama-alueilla, satamissa ja suistoissa koskevat kriteerit kaikkien lippujen alla purjehtiville aluksille laaditaan 9 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Komissio ilmoittaa nämä kriteerit IMOlle.

4.   Vaihtoehtona 4 a ja 4 b artiklan vaatimusten mukaiselle vähärikkiselle meriliikenteessä käytettävälle polttoaineelle jäsenvaltiot voivat sallia alusten käyttävän hyväksyttyjä päästönvähentämisteknologioita, mikäli nämä alukset:

6)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

7)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Kertomukset ja uudelleentarkastelu

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kunkin vuoden kesäkuun 30 päivään mennessä 6 artiklan mukaisesti suoritettujen näytteidenoton, analyysien ja tarkastusten tulosten perusteella lyhyt kertomus tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ja edellisen kalenterivuoden aikana niiden alueella käytössä olleiden nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta. Kyseiseen kertomukseen on sisällytettävä tiedot testattujen näytteiden kokonaismäärästä polttoainetyypeittäin, ja niissä on ilmoitettava eri tyyppisten polttoaineiden käytetty määrä sekä laskettu keskimääräinen rikkipitoisuus. Jäsenvaltioiden on lisäksi laadittava kertomus aluksilla suoritettujen tarkastusten määrästä ja kirjattava niiden alueella meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden keskimääräinen rikkipitoisuus niiden polttoaineiden osalta, jotka eivät 11 päivänä elokuuta 2005 kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

2.   Komissio antaa vuoteen 2008 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen muun muassa seuraavien seikkojen perusteella:

Komissio voi liittää kertomukseensa ehdotuksia tämän direktiivin muuttamiseksi,

Komissio ottaa erityisesti huomioon ehdotukset, jotka koskevat:

3.   Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2005 mennessä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle taloudellisten välineiden mahdollisesta käytöstä, mukaan lukien sellaiset mekanismit kuin eriytetyt maksut ja kilometrimaksut, kaupattavat päästöluvat ja järjestelmät, joilla päästöt kuitataan.

Komissio voi harkita taloudellisia välineitä koskevien ehdotusten antamista vaihtoehtoisina tai täydentävinä toimina vuoden 2008 uudelleenarvioinnin yhteydessä, edellyttäen, että niiden ympäristö- ja terveyshyödyt voidaan selvästi osoittaa.

4.   Muutokset, joita tarvitaan tieteen ja tekniikan kehitykseen perustuvien teknisten mukautusten tekemiseksi 2 artiklan 1, 2, 3, 3a, 3b ja 4 alakohtaan tai 6 artiklan 2 kohtaan, on tehtävä 9 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Nämä muutokset eivät saa suoraan vaikuttaa tämän direktiivin soveltamisalaan tai tässä direktiivissä määrättyjen polttoaineiden rikkipitoisuuden raja-arvoihin.”.

8)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan neuvoston päätöksen 1999/468/EY (14) 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

9)

Lisätään tämän direktiivin liitteessä oleva teksti.

22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 191/70

(1)

Komissio perusti vuonna 2003 turvallisuusalan tutkimusta käsittelevän korkean tason työryhmän, jonka päätehtävänä oli ehdottaa periaatteita ja painopisteitä turvallisuutta koskevalle eurooppalaiselle tutkimusohjelmalle, jäljempänä ”tutkimusohjelma”.

(2)

Työryhmän annettua raporttinsa ”Research for a Secure Europe” (Euroopan turvallisuutta edistävä tutkimus) vuonna 2004 komissio ehdotti 7 päivänä syyskuuta 2004 antamassaan tiedonannossa ”Turvallisuutta koskeva tutkimus: seuraavat toimenpiteet” (1) Euroopan turvallisuustutkimuksen neuvoa-antavan lautakunnan, jäljempänä ”lautakunta”, perustamista.

(3)

On tarpeen perustaa lautakunta ja määritellä sen tehtävät ja rakenne.

(4)

Lautakunnan olisi annettava panoksensa tutkimusohjelman sisältöön ja toteutukseen.

(5)

Lautakunnassa olisi oltava jäseninä asiantuntijoita eri sidosryhmistä: käyttäjien, teollisuuden ja tutkimusorganisaatioiden edustajia. Lautakunnassa olisi oltava kaksi toiminta-alan mukaan muodostettua ryhmää, joilla on erilliset mutta toisiaan täydentävät tehtävät.

(6)

Olisi vahvistettava lautakunnan jäseniin sovellettavat tietojen luovuttamista koskevat säännöt rajoittamatta kuitenkaan komission päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom (2) liitteessä vahvistettujen komission turvallisuussääntöjen soveltamista.

(7)

On aiheellista vahvistaa jakso, jona tätä päätöstä sovelletaan. Komissio harkitsee aikanaan, olisiko soveltamista tarpeen jatkaa,

a)

strategisten toimintalinjojen, painopistealueiden ja prioriteettien asettaminen tutkimusohjelmalle käyttäen perustana korkean tason työryhmän raporttia ”Research for a Secure Europe” ja ottaen huomioon Euroopan puolustusviraston perustamisen sekä kansallisen ja hallitusten välisen toiminnan;

b)

eurooppalaisten sidosryhmien tarvitsema tekninen kapasiteetti; suositus strategiaksi, jolla parannetaan alan eurooppalaisen teollisuuden teknologista perustaa ja sitä kautta sen kilpailukykyä;

c)

tutkimusohjelmaan liittyvät strategiset ja toiminnalliset näkökohdat ottaen huomioon kokemukset ja tulokset, joita on saatu valmistelutoimesta Euroopan teollisuuden mahdollisuuksien kohentamiseksi turvallisuutta koskevan tutkimuksen alalla (3), turvallisuusseikkojen, yhteisön tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä tehtävä tutkimus mukaan luettuna, parissa toimivilta komission yksiköiltä samoin kuin muilta asiantuntija- tai neuvoa-antavilta ryhmiltä;

d)

toteutukseen liittyvät kysymykset, kuten luokiteltujen tietojen vaihtaminen sekä immateriaalioikeudet;

e)

julkisten tutkimus- ja arviointi-infrastruktuurien käytön optimointi tutkimusohjelmassa;

f)

viestintästrategia, jolla tehdään tutkimusohjelmaa tunnetuksi ja tiedotetaan sidosryhmien tutkimusohjelmista.

a)

turvallisuustutkimuksen kysyntään liittyviä vaatimuksia käsittelevä ryhmä;

b)

teknologian toimitusketjuun liittyviä vaatimuksia käsittelevä ryhmä.