21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/1

(1)

Komissio otti asetuksella (EY) N:o 128/2005 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien ja CN-koodeihin ex 8427 90 00 ja ex 8431 20 00 luokiteltavien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien eli alustojen ja hydrauliikan tuonnissa.

(2)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoanalyysin kannalta merkityksellinen kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2000 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(3)

Kiinasta peräisin olevan käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuontia koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönoton jälkeen eräät asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia. Suullista kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin tilaisuus tulla kuulluiksi.

(4)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä kannalta tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkastamista. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen saksalaisen tuojan Jungheinrich AG ja belgialaisen tuojan Handling Equipment NV tiloihin tehtiin tarkastuskäynnit.

(5)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille asetettiin myös määräaika, jossa ne voivat esittää huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta.

(6)

Osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(7)

Tarkasteltavana oleva tuote on tavallisesti CN-koodeihin ex 8427 90 00 ja ex 8431 20 00 luokiteltavat Kiinasta peräisin olevat käsikäyttöiset, ei-itseliikkuvat haarukkatrukit sekä niiden keskeiset osat eli alustat ja hydrauliikka, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(8)

Eräät asianomaiset osapuolet toistivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11 kappaleessa esitetyt huomautuksensa, jotka koskivat alustojen ja hydrauliikan sisällyttämistä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, antamatta kuitenkaan lisätietoja tai perusteluja. Näihin huomautuksiin on jo vastattu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12–14 kappaleessa. Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet näitä väliaikaista tullia koskevan asetuksen osia koskevia lisähuomautuksia.

(9)

Ne väittivät lisäksi, että a) alustat ja hydrauliikka ovat eri tuotteita kuin käsikäyttöiset haarukkatrukit ja että alustojen ja hydrauliikan osalta ei ole tehty polkumyyntiä ja vahinkoa koskevaa arviota, mistä syystä polkumyyntitullia ei voida ottaa käyttöön; b) osien sisällyttäminen ilman, että noudatetaan perusasetuksen 13 artiklassa säädettyä menettelyä, vahingoittaisi kohtuuttomasti käsikäyttöisten haarukkatrukkien kokoonpanijoita yhteisössä, ja c) alustoja ja hydrauliikkaa tuodaan myös huoltotarkoituksiin ja tullin käyttöönotto alustojen ja hydrauliikan osalta vahingoittaisi nykyisiä käyttäjiä kohtuuttomasti.

(10)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan alustat ja hydrauliikka ovat eri tuotteita kuin käsikäyttöiset haarukkatrukit ja jonka mukaan alustojen ja hydrauliikan osalta ei tehty polkumyyntiä ja vahinkoa koskevaa arviota, todettakoon, että tässä tutkimuksessa kaikenlaiset käsikäyttöiset haarukkatrukit ja niiden keskeiset osat katsotaan yhdeksi tuotteeksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10 kappaleessa esitetyistä syistä eli siksi, että niillä kaikilla on samat fyysiset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Näiden päätelmien kumoamiseksi ei ole esitetty kiistatonta näyttöä. Väitteen osalta, jonka mukaan alustojen ja hydrauliikan osalta ei tehty polkumyynti- ja vahinkolaskelmaa, muistutetaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä kattaa nämä keskeiset osat ja että samankaltaisen tuotteen osalta polkumyynti ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko määriteltiin asianmukaisesti. Nimenomaan polkumyyntiä koskevan arvion osalta todettiin, että alustoja ja hydrauliikkaa tuotiin tutkimusajanjaksolla niin pieniä määriä, ettei tuontia voitu katsoa edustavaksi. Näin ollen pidettiin asianmukaisena määritellä tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntimarginaali käsikäyttöisten haarukkatrukkien perusteella, joista oli käytettävissä edustavia ja luotettavia tietoja.

(11)

Väitteestä, jonka mukaan keskeiset osat voidaan sisällyttää tuotteen määritelmään vain perusasetuksen 13 artiklan säännöksiä soveltamalla, jos halutaan välttää kohtuuttomien vaikeuksien aiheutuminen käsikäyttöisten haarukkatrukkien kokoonpanijoille yhteisössä, todetaan, että 13 artikla ei koske tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää vaan erilaisia toimenpiteiden kiertämiskäytäntöjä, mukaan luettuna sellaisten osien kokoonpano, jotka eivät sisälly tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, mistä ei ole kyse tässä tapauksessa. Tästä syystä väitettä ei voida hyväksyä.

(12)

Mitä taas tulee väitteeseen, jonka mukaan alustoja ja hydrauliikkaa tuodaan myös huoltotarkoituksiin ja että tullin käyttöönotto alustojen ja hydrauliikan osalta vahingoittaisi nykyisiä käyttäjiä kohtuuttomasti, todetaan, ettei yksikään käyttäjä tutkimuksen kuluessa valittanut, että jotkut toimenpiteet vaikuttaisivat tällä tavalla. Lisäksi todetaan, että Kiinasta tutkimusajanjaksolla tuotujen alustojen ja hydrauliikan määrä on merkityksetön Kiinasta tuotujen käsikäyttöisten haarukkatrukkien määrään verrattuna. Tästä syystä vanhojen käsikäyttöisten haarukkatrukkien huoltamiseen mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset olisivat vähäisiä, eikä väitettä voida hyväksyä.

(13)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10–15 kappaleessa esitetyt päätelmät tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmästä vahvistetaan.

(14)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16–18 kappaleessa esitetyt päätelmät samankaltaisesta tuotteesta vahvistetaan.

(15)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kolme yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että niille olisi pitänyt myöntää markkinatalouskohtelu. Niistä kaksi yksinkertaisesti toisti aiemmin esittämänsä väitteet, joihin komissio on jo vastannut (katso väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19–34 kappale).

(16)

Tässä yhteydessä muistutetaan, että tutkimus vahvisti näistä kahdesta vientiä harjoittavasta tuottajasta toisen – joka tosiasiassa käsittää kaksi keskenään etuyhteydessä olevaa yritystä – osalta, että tietyt varat vietiin toisen yrityksen tilinpitoon huomattavasti korkeampaan arvoon kuin tosiasiassa maksettu ostohinta. Tämän todettiin rikkovan IAS 1 -standardia (tilinpäätöksen oikea esittäminen) ja IAS 16 -standardia (aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden arvon määrittäminen). Lisäksi yrityksen todettiin rikkovan IAS 21 -standardia (ulkomaan rahan määräisten liiketoimien alkuperäinen kirjaaminen) ja IAS 32 -standardia (rahoitusinstrumenteista tilinpäätöksessä esitettävät tiedot ja esittämistapa). Yritysten tilintarkastajat eivät myöskään puuttuneet näihin tilinpidon ongelmakohtiin, mikä vahvistaa päätelmää siitä, että kirjanpito ei ollut IAS-standardien mukaista. Sellaista uutta näyttöä ei toimitettu, joka olisi voinut muuttaa edellä esitettyjä päätelmiä; näin ollen vahvistetaan, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei täytä perusasetuksen järjestyksessä toista 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyistä vaatimuksista.

(17)

Toisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta tutkimus vahvisti, että sen ottaman lainan kirjanpidosta poistamista ei ollut tehty asianmukaisesti yrityksen kirjanpitoon, mikä vaikutti merkittävästi yrityksen taloudelliseen tulokseen. Tämän todettiin rikkovan IAS 1 -standardia (tilinpäätöksen oikea esittäminen). Lisäksi yritys muutti kirjanpitokäytäntöä luottotappiovarauksen osalta soveltamatta muutosta taannehtivasti, mikä sekin vaikutti merkittävästi taloudelliseen tulokseen. Tämän todettiin rikkovaan IAS 8 -standardia (tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden muutokset). Asianomainen tilintarkastaja kylläkin tähdensi luottotappiovarauskäytäntöön tehdyn muutoksen yhteensopimattomuutta jopa suhteessa kiinalaisiin tilinpäätösstandardeihin mutta vaikeni lainaan liittyvästä problematiikasta. Sellaista uutta näyttöä ei toimitettu, joka olisi voinut muuttaa edellä esitettyjä päätelmiä; näin ollen vahvistetaan, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei sekään täytä perusasetuksen järjestyksessä toista 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyistä vaatimuksista.

(18)

Kolmas vientiä harjoittava tuottaja Zhejiang Noblelift Equipment Joint Stock Co. Ltd, joka pyysi markkinatalouskohtelua väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeenkin, toimitti näytön siitä, että sen käytäntö ulkomaan rahan määräisten liiketoimien alkuperäisen kirjaamisen osalta – vaikkei tietyissä tapauksissa vastaakaan kaikilta osin IAS 21 -standardia – ei ole vaikuttanut sen taloudelliseen tulokseen. Yrityksen tilinpäätöksessä ei todettu muita IAS-standardien vastaisuuksia. Näissä olosuhteissa katsottiinkin aiheelliseksi tarkistaa päätelmiä siitä, täyttääkö kyseinen vientiä harjoittava tuottaja järjestyksessä toisen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyistä vaatimuksista, ja myöntää sille markkinatalouskohtelu. Muilta osin vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19–34 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(19)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen eräs yhteistyöhön osallistumaton vientiä harjoittava kiinalaistuottaja ja siihen etuyhteydessä oleva yhteisössä toimiva tuoja toimittivat alustaviin päätelmiin joitakin huomautuksia ja pyysivät markkinatalouskohtelua tai, siinä tapauksessa ettei sitä myönnetä, yksilöllistä kohtelua. Yrityksille ilmoitettiin, että yhteistyöhön osallistumattomat vientiä harjoittavat tuottajat eli ne vientiä harjoittavat tuottajat, jotka eivät ole ilmoittautuneet, esittävät näkemyksensä kirjallisesti ja toimittavat tietoja annetuissa määräajoissa, eivät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan, 5 artiklan 10 kohdan, 9 artiklan 5 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan määräysten mukaisesti voi pyytää markkinatalouskohtelua eivätkä yksilöllistä kohtelua.

(20)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35–37 kappaleessa esitetyt päätelmät yksilöllisestä kohtelusta vahvistetaan.

(21)

Kanada valittiin alustavasti markkinataloutta toteuttavaksi kolmanneksi vertailumaaksi normaaliarvon määrittämiseksi niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ja yksi tuoja toistivat vastustavansa tätä valintaa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 41 kappaleessa on esitetty. Ne eivät kuitenkaan toimittaneet todennettavissa olevaa lisänäyttöä vastalauseidensa tueksi.

(22)

Ne myös väittivät, että Kanadan valinta markkinataloutta toteuttavaksi vertailumaaksi ei ollut tarkoituksenmukaista, koska kanadalaisilla käsikäyttöisten haarukkatrukkien valmistajilla on paljon suuremmat kustannukset kuin kiinalaisilla kollegoillaan erityisesti työvoimakustannusten osilta. Yksi vientiä harjoittava tuottaja vaatikin ylimääräistä oikaisua sille Kiinassa aiheutuvien tuotantokustannusten ja kanadalaisten valmistajien tuotantokustannusten välisten erojen huomioon ottamiseksi, kun taas toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että jo tehdyt, erittäin huomattavat oikaisut ovat osoitus siitä, että kanadalaiset ja kiinalaiset käsikäyttöiset haarukkatrukit eivät ole keskenään vertailukelpoisia.

(23)

Tältä osin muistutetaan, että tutkimus vahvisti, että Kanadassa käsikäyttöisten haarukkatrukkien markkinat ovat kilpailulliset ja edustavat, että kiinalaisten ja kanadalaisten tuottajien tuotantolaitokset ja -menetelmät ovat samankaltaisia ja että yleisesti ottaen kiinalaiset ja kanadalaiset käsikäyttöiset haarukkatrukit ovat tätä tukimusta varten vahvistettujen kriteerien perusteella keskenään vertailukelpoisia, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 40, 43 ja 44 kappaleessa on esitetty. Lisäksi tutkimuksessa vahvistui, että käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuotanto ei ole työvoimavaltaista (työvoimakustannusten osuus Kanadassa on korkeintaan 15 prosenttia tuotannon kokonaiskustannuksista), joten työvoimakustannusten mahdollisilla eroilla Kanadan ja Kiinan välillä ei olisi suurtakaan vaikutusta tuotannon kokonaiskustannuksiin. Tästä syystä väitettä, jonka mukaan pääasiassa työvoimasta aiheutuvat kustannuserot tekevät Kanadasta vertailumaaksi sopimattoman, ei voida hyväksyä.

(24)

Väitteestä, jonka mukaan käsikäyttöisten haarukkatrukkien kanadalaisten valmistajien tuotantokustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin kiinalaisten valmistajien ja että normaaliarvoon pitäisi tästä syystä tehdä oikaisu Kanadan ja sille itselleen Kiinassa aiheutuvien kustannusten välisten erojen huomioon ottamiseksi, on todettava, että väitteen esittäneen vientiä harjoittavan tuottajan esittämiä kustannustietoja ei hyväksytty, koska sille ei myönnetty markkinatalouskohtelua. Tämä heikentää merkittävällä tavalla kustannusten vertailua koskevaa väitettä. Vaatimukseen ei näin ollen suostuttu.

(25)

Väitteestä, jonka mukaan jo myönnetyt huomattavat oikaisut ovat osoitus siitä, etteivät kanadalaiset ja kiinalaiset käsikäyttöiset haarukkatrukit ole keskenään vertailukelpoisia, todettakoon, että toisiinsa verrattavat tuotelajit valittiin asianomaisen tuotannonalan asiallisina pitämin perustein. Tuotelajien vertailut tehtiin tiettyjen teknisten perusominaisuuksien perusteella, joita markkinoiden kaikki toimijat käyttivät. Sellaista näyttöä ei esitetty, jonka perusteella tämä vertailumenetelmä ei olisi tarkoituksenmukainen, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43 kappaleessa on esitetty. Tästä syystä väitettä ei voida hyväksyä.

(26)

Normaaliarvon määrittämistä vertailumaassa koskevia muita väitteitä ei esitetty, joten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38–48 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(27)

Ottaen huomioon, että markkinatalouskohtelu myönnettiin yhdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle (katso 18 kappale edellä), normaaliarvo määritettiin jäljempänä esitetyllä tavalla perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti.

(28)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin ensin, oliko käsikäyttöisten haarukkatrukkien myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille edustavaa, eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia tuottajan vastaavasta yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä. Näin oli asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa.

(29)

Seuraavaksi tutkittiin, voitaisiinko vietyihin tuotelajeihin verrattavissa olevien tuotelajien kotimarkkinamyyntiä pitää edustavana. Tätä tarkoitusta varten oli ensin yksilöitävä vertailukelpoiset kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit. Tutkimuksessa katsottiin, että kotimarkkinoilla myydyt käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuotelajit olivat identtisiä tai suoraan verrannollisia yhteisöön vietäväksi myytyjen tuotelajien kanssa, kun niiden nostokapasiteetti, alustojen materiaali, haarukoiden koko sekä hydrauliikan ja renkaiden tyyppi olivat samat.

(30)

Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustava, jos kyseisen lajin riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla myyty kokonaismäärä oli tutkimusajanjaksolla vähintään viisi prosenttia yhteisöön viedyn vastaavan tuotelajin kokonaismyynnistä. Näin oli eräiden vietyjen tuotelajien osalta.

(31)

Aluksi selvitettiin, voitiinko asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoilla tapahtuneen edellä tarkoitettujen tuotelajien myynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(32)

Tätä varten määritettiin kunkin viedyn tuotelajin osalta, kuinka suuri osuus riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla tutkimusajanjaksolla tapahtuneesta myynnistä ei ollut kannattamatonta:

(33)

Jos tämän asetuksen johdanto-osan 29–31 kappaleessa ja 32 kappaleen a ja b alakohdassa asetetut ehdot täyttyivät, normaaliarvo määritettiin viejämaan kotimarkkinoiden riippumattomien asiakkaiden vastaavasta tuotelajista tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(34)

Normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti tämän asetuksen johdanto-osan 32 kappaleen c alakohdassa tarkoitettujen tuotelajien osalta samoin kuin niiden tuotelajien osalta, joiden myynti kotimarkkinoilla ei ollut edustavaa edellä tämän asetuksen johdanto-osan 30 kappaleessa esitetyn mukaisesti.

(35)

Laskennallisen normaaliarvon muodostamiseksi valmistuskustannuksiin lisättiin asianomaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle samankaltaisen tuotteen tavanomaisessa kaupankäynnissä tutkimusajanjaksolla tapahtuneesta kotimarkkinamyynnistä aiheutuneet myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä tuottajan kyseisestä myynnistä saaman voiton painotettu keskiarvo perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(36)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ei esitetty huomautuksia siitä, miten suoraan yhteisön riippumattomille asiakkaille suuntautuneen myynnin vientihinta määritettiin. Näin ollen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 kappaleessa esitetyt päätelmät vientihinnan määrittämisestä perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(37)

Kahden vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa vientihinta muodostettiin alustavasti niiden sellaisille tuojille tapahtuneen myynnin osalta, joiden kanssa niillä todettiin olevan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu hyvitysjärjestely, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 kappaleessa on esitetty.

(38)

Toinen näistä vientiä harjoittavista tuottajista ja sen tuoja, joiden osalta tietyt vientihinnat muodostettiin laskennallisesti, väittivät, että niiden välinen suhde ei antanut aihetta vientihintojen laskennalliseen muodostamiseen ja että vientihinnat pitäisi määrittää vientiä harjoittavan tuottajan tuojalta veloittamien tosiasiallisten hintojen perusteella. Tutkimus kuitenkin osoitti, että näihin vientihintoihin vaikutti osapuolten välinen sopimus, jonka mukaisesti tuoja vastaa tietyistä tuotekehityksestä aiheutuvista kustannuksista. Tästä johtuen tuojalta veloitetut keskimääräiset vientihinnat olivat huomattavasti korkeammat kuin muilta yhteisön riippumattomilta asiakkailta yhteisössä veloitetut hinnat. Tästä syystä vientiä harjoittavan tuottajan tuojalta veloittamia hintoja ei hyväksytty lähtökohdaksi vientihintoja määritettäessä. Lisäksi asianomaisten vientiä harjoittavan tuottajan ja tuojan välille muodostui etuyhteys ennen tutkimusajanjakson päättymistä. Tällaisissa olosuhteissa vientihinnat muodostetaan yleensä laskennallisesti riippumattomilta asiakkailta yhteisössä veloitettujen jälleenmyyntihintojen perusteella. Tässä tapauksessa jälleenmyyntikertoja oli tutkimusajanjaksolla kuitenkin erittäin vähän. Tuoja ei myöskään toimittanut tosiasiallisia kauppahintoja hyvissä ajoin eikä niitä voitu todentaa. Näissä olosuhteissa vientihintoja lopullisesti laskettaessa kyseisiä vientihintoja ei otettu huomioon.

(39)

Itse asiassa kyseisellä vientiä harjoittavalla tuottajalla oli huomattavaa suoraa myyntiä yhteisön riippumattomille asiakkaille, ja kyseistä myyntiä käytettiin vientihintaa määritettäessä, kuten tämän asetuksen johdanto-osan 36 kappaleessa on esitetty.

(40)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja, jonka osalta tietyt vientihinnat muodostettiin laskennallisesti, ja asianomainen tuoja esittivät alustavia päätelmiä koskevia huomautuksia väittäen, ettei niiden välillä ole mitään perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa ja polkumyynnin vastaisen WTO-sopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun yhtiösuhteeseen tai hyvitysjärjestelyyn rinnastettavaa järjestelyä tai sopimusta. Näin ollen vientihintojen laskeminen tuojan riippumattomilta asiakkailta veloittamien jälleenmyyntihintojen perusteella ei ole asianmukaista.

(41)

Tätä väitettä ei voitu hyväksyä, koska viejän ja tuojan antamat tiedot eivät täsmänneet. Vientiä harjoittavan tuottajan tiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana tutkimuksen tekijöille selvisi, että osapuolten väliset vientihinnat ovat tavanomaista huomattavasti korkeammat, koska vientiä harjoittavan tuottajan ja tuojan välillä on erityisjärjestely tai -sopimus. Lisäksi kaikissa vientilaskuissa viitattiin kyseiseen sopimukseen. Vientiä harjoittava tuottaja kielsi kirjallisen sopimuksen olemassaolon mutta selitti, että asianomainen tuoja oli valmis maksamaan korkeamman hinnan saadakseen ja pitääkseen itsellään tiettyjen vientiä harjoittavan tuottajan tuotteiden yksinmyyntioikeuden tietyillä markkinoilla. Myös tuoja kielsi erityissuhteen olemassaolon ja selitti tiloihin tehdyn tarkastuksen kuluessa, että vientiä harjoittavalle tuottajalle maksetut hinnat ovat korkeampia, koska kyseiset tuotteet ovat korkealaatuisia. Näissä olosuhteissa katsotaan, että vientihinnat eivät olleet luotettavia ja että niitä on oikaistava joko perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla, koska oli olemassa jonkinlainen hyvitysjärjestelmä, tai perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan nojalla, koska tuotteiden fyysisissä ominaisuuksissa oli kyseisten tuotteiden väitetystä korkeammasta laadusta johtuvia eroja. Laatua koskevan väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä ja se oli ristiriidassa tutkimuksen päätelmien kanssa. Muiden tietojen puuttuessa vientihinnat laskettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 kappaleessa esitetyllä tavalla.

(42)

Samat vientiä harjoittava tuottaja ja tuoja väittivät myös, että laskennalliset vientihinnat oli muodostettu väärin, koska laskennassa käytetty voittomarginaali oli huomattavasti korkeampi kuin aiemmissa tapauksissa vastaavaan tarkoitukseen käytetyt voittomarginaalit ja siis kohtuuton. Tältä osin huomautetaan, että kukin tapaus on yksilöllinen ja että yhden tutkimuksen päätelmiä ei voida vain yksinkertaisesti soveltaa toiseen. Tässä tapauksessa voittomarginaalina laskennassa käytettiin yhdentoista etuyhteydettömän tuojan tutkimuksen aikana ilmoittamien tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä saamiensa tosiasiallisten nettovoittojen painotettu keskiarvo. Näiden tietojen kiistämiseksi ei ole esitetty näyttöä. Tästä syystä väite on hylättävä.

(43)

On kuitenkin huomattava, että asianomaisen tuojan tiloihin tehdyn tarkastuskäynnin johdosta laskennallisia vientihintoja on tarkistettu tiettyihin jälleenmyyntihintoihin tarvittavien korjausten ja tuojalle aiheutuneiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten huomioon ottamiseksi.

(44)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja pyysi oikaisua tiettyihin vientihintoihin kaupan portaassa yhteisöön suuntautuvan suoran vientimyynnin ja yhteisöön Kiinassa toimivien kauppiaiden välityksellä suuntautuvan vientimyynnin välillä vallitsevien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdan mukaisesti. Se väitti, että vientimyyntiin kiinalaisten kauppiaiden välityksellä sisältyy edelleenmyyntiä kauppiaille, mikä ei yleensä ole tarpeen yhteisöön suoraan suuntautuvassa viennissä. Tältä osin huomautetaan, että perusasetuksen edellä mainitun säännöksen mukaan oikaisu tehdään kaupan portaiden erojen mukaisesti, jos osoitetaan, että myyjän toiminnoissa ja hinnoissa on kaupan eri portaissa pysyviä ja selviä eroja viejämaan kotimarkkinoilla. Tässä tapauksessa vientiä harjoittava tuottaja väitti, että oikaisu oli tarpeen, ja yritti osoittaa sen viittaamalla pikemminkin sen vientimyynnissä kuin kotimarkkinamyynnissä vallitseviin olosuhteisiin. Tämä ei riitä perusteeksi kaupan portaassa tehtävälle oikaisulle. Lisäksi tutkimus vahvisti, että asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan koko vienti samoin kuin vertailumaan kotimarkkinamyynti tapahtui kauppiaiden kautta, eli vientihinnan ja normaaliarvon välillä ei ollut kaupan eri portaita.

(45)

Polkumyyntimarginaalia kaikille muille vientiä harjoittaville tuottajille laskettaessa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53 kappaleessa on esitetty, ei otettu huomioon sitä vientiä harjoittavaa tuottajaa, jolle oli myönnetty markkinatalouskohtelu. Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 ja 53 kappaleessa esitetyistä päätelmistä ei esitetty muita huomautuksia, ne voidaan vahvistaa. Sen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, jolle markkinatalouskohtelu myönnettiin, polkumyyntimarginaali määritettiin kuitenkin vertaamalla kullekin yhteisöön viedylle tuotelajille tämän asetuksen johdanto-osan 28–35 kappaleen mukaisesti määritetyn normaaliarvon painotettua keskiarvoa vastaavan tuotelajin vientihinnan painotettuun keskiarvoon perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti. Edellä esitettyjen korjausten johdosta lopullisesti vahvistetut polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohinnasta ovat seuraavat:

(46)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 55 ja 56 kappaleessa esitetyt yhteisön tuotantoa koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(47)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 kappaleessa esitetyt yhteisön tuotannonalan määritelmää koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(48)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58 ja 59 kappaleessa esitetyt yhteisön kulutusta koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(49)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60–64 kappaleessa esitetyt, käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuontia Kiinasta yhteisöön koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(50)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja kyseenalaisti tilanteen vahingollisuuden yhteisön tuotannonalalle huomauttamalla, että yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujaksolla, varastojen kehitystä vuoden 2001 jälkeen ei voida katsoa osoitukseksi vahingosta vaan yhteisön tuotannonalan tilanteen paranemisesta, yhteisön tuottajien myymien käsikäyttöisten haarukkatrukkien myyntihinta ja niiden markkinaosuus pysyivät vakaina vuonna 2003 ja tutkimusajanjaksolla, yhteisön tuotannonalan kannattavuus kasvoi vuosien 2000 ja 2001 välillä, yhteisön tuotannonalan investointien määrä on yli kaksinkertaistunut, mikä viittaa siihen, ettei sillä ollut ongelmia pääoman saannissa, ja palkkojen muuttumattomuus on nähtävä myönteisenä merkkinä.

(51)

Väitteestä, jonka mukaan yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi, mikä ei viittaa vahinkoon, on todettava, että vaikka tuotantokapasiteetti kokonaisuudessaan kasvoikin 3 prosenttia tarkastelujaksolla, se laski lähes 2 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä. Itse asiassa tuotantokapasiteetti kasvoi ainoastaan vuosina 2001 ja 2002, jolloin tehtiin investointeja. Tämän kehityksen ei voida katsoa viittaavaan siihen, ettei yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinkoa, varsinkin kun kulutus kasvoi samalla ajanjaksolla 17 prosenttia.

(52)

Väitteestä, jonka mukaan varastojen kehitystä vuoden 2001 jälkeen ei voida katsoa osoitukseksi vahingosta vaan yhteisön tuotannonalan tilanteen paranemisesta, on todettava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67 kappaleessa annetun selityksen sille, miksi varastojen kehitystä ei pidetä kovin merkittävänä yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta kuvaavana tekijänä, lisäksi on muistettava, että kaiken kaikkiaan varastot kasvoivat 14 prosenttia tarkastelujaksolla. Se, että varastot olivat huipussaan vuonna 2001, ei muuta sitä päätelmää, että varastot ovat ainakin osaltaan voineet vaikuttaa yhteisön tuotannonalalle vahingollisen tilanteen syntymiseen.

(53)

Mitä taas tulee väitteeseen, jonka mukaan yhteisön tuottajien myymien käsikäyttöisten haarukkatrukkien myyntihinta ja markkinaosuus pysyi vakiona vuonna 2003 ja tutkimusajanjaksolla, todettakoon, että tutkimusajanjakso kattaa yhdeksän kuukautta vuodesta 2003. On huomattava, että vahinkoanalyysi kattaa useita vuosia kestävän ajanjakson ja että yhteisön tuotannonalan markkinaosuus ja myyntihinta laskivat molemmat tarkastelujaksolla merkittävästi. Tätä ei ole kiistetty.

(54)

Väitteestä, jonka mukaan yhteisön tuotannonalan kannattavuuden lisääntyminen vuosien 2000 ja 2001 välillä ei viittaa vahinkoon, on syytä todeta, että kannattavuus lisääntyi hyvin vähän 0,28 prosentista vuonna 2000 0,51 prosenttiin vuonna 2001 ja laski tämän jälkeen jatkuvasti tutkimusajanjakson – 2,31 prosenttiin. Tämä on selvä vahingon osoitin.

(55)

Sen väitteen osalta, jonka mukaan yhteisön tuotannonalan investoinnit ovat yli kaksinkertaistuneet ja että sillä ei siis ollut vaikeuksia pääoman saannissa, muistutetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleessa esitetyn mukaisesti, että yhteisön tuotannonalan kilpailukyvyn säilyttämiseksi tehtiin vuosina 2001 ja 2002 suuria investointeja, joilla korvattiin vanhentuneita tuotantolaitoksia. Investoinnit laskivat 40 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä samalla, kun kannattavuus heikkeni, mikä on osoitus vaikeuksista pääoman saannissa. Myös tämä on selvä osoitin vahingosta.

(56)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan palkkojen muuttumattomuus on nähtävä myönteisenä merkkinä, on todettava, että tätä tekijää olisi analysoitava palkkojen ja työllisyyden kehitystä vasten. Tuotannonalan heikkeneminen näkyy selvästi työntekijöiden määrän vähenemisessä. Se, että yhteisön tuottajat eivät epäterveestä kilpailusta johtuen voineet tarkastelujaksolla nostaa palkkoja inflaatiokehitystä vastaavalla tavalla, on nähtävä kielteisenä kehityksenä.

(57)

Tästä syystä kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tämän asetuksen johdanto-osan 50–56 kappaleessa eritellyt väitteet olisi hylättävä.

(58)

Eräät tuojat väittivät, että yhteisön tuotannonala on tarjonnut käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja myyntiin kiinalaisia käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja huomattavasti alhaisemmin hinnoin, mikä osoittaa, ettei yhteisön tuotannonalalle ole aiheutunut vahinkoa. Väitettä ei tue päätelmä, jonka mukaan hinnat alittuivat merkittävästi, yli 55 prosenttia, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappaleessa on esitetty.

(59)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65–84 kappaleessa esitetyt, yhteisön tuotannonalan tilannetta koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(60)

Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa jo esitetään, kaikkien vahingon osoittimien kehitys oli kielteistä. Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 85–87 kappaleessa esitetyt vahinkoa koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(61)

Koska vahingon syy-yhteyttä käsittelevästä johdannosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 kappaleessa esitetty toteamus vahvistetaan.

(62)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ja eräät tuojat väittivät, että Eurostatin tuontitilastot eivät sovi käytettäviksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrän ja markkinaosuuden määrittämiseen, koska tuotteelle ei ole erillistä CN-koodia. Ne väittivät, että kyseiseen kahteen CN-koodiin luokitellaan myös muita tuotteita; koodeista toiseen luokitellaan täydellinen tuote ja toiseen muut osat. Näin ollen Eurostatin tiedot eivät anna tarkkaa kuvaa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksesta. Tältä osin huomautetaan, ettei ole toimitettu mitään näyttöä siitä, että CN-koodiin 8427 90 00 olisi luokiteltu merkittäviä määriä muita tuotteita. Täydellinen tuote luokitellaan kyseiseen koodiin, jota käytettiin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän määrittämiseen. Itse asiassa samat asianomaiset osapuolet käyttivät samaa CN-koodia koskevia Eurostatin tuontitietoja perustellakseen väitettään, joka koski käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuonnissa muista kolmansista maista vallitsevia suuntauksia. Samoin katsotaan, että CN-koodin määritelmän kapeudesta johtuen yhteisöön kyseisellä nimikkeellä tulevien tuotteiden ylivoimainen enemmistö on tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia. Toisesta CN-koodista (8431 20 00), joka kattaa yksinomaan tai pääasiassa nimikkeen 8427 koneissa ja laitteissa käytettävät osat, huomautetaan, että Eurostatin kyseisellä koodilla tilastoima tuonti on vähäistä, eikä sitä ole otettu huomioon määritettäessä tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrää ja markkinaosuutta. Tästä syystä väitettä ei voida hyväksyä.

(63)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89–91 kappaleessa esitetyt, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(64)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yhteisön tuotannonalan vientitulokset oli arvioitu väärin. Vientiin myynnin todettiin vähentyneen lähes 50 prosenttia vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välillä – seikka, mikä vaikutti merkittävästi yhteisön tuotannonalan tulokseen. On huomattava, että vaikka vienti väheni absoluuttisesti, sen osuus yhteisön tuotannonalan kokonaismyynnistä oli tarkastelujaksolla keskimäärin vain 11 prosenttia. Ja vaikka myynti yhteisössä oli tappiollista, tutkimusajanjakson aikainen vienti oli edelleen osittain voitollista. Tästä syystä viennin vähenemistä ei voida katsoa tekijäksi, joka aiheuttaisi huomattavaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Näin ollen on aiheellista hylätä väite ja sen sijaan vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92 ja 93 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(65)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94 kappaleessa esitetyt, yhteisön tuotannonalan investointeja koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(66)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ja eräät tuojat väittivät, että toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95 kappaleessa todetaan, muut maat kuin Kiina, erityisesti Brasilia ja Intia, ovat käyttäneet euron vahvuutta hyväkseen lisätäkseen yhteisön markkinoille suuntautuvaa myyntiään huomattavasti. Koska tuonti kolmansista maista, esimerkiksi Brasiliasta ja Intiasta, vastaa vain noin yhtä prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Kiinasta, sen mahdollista vaikutusta syy-yhteyteen voidaan pitää merkityksettömänä. Tästä syystä väite on hylättävä.

(67)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95 ja 96 kappaleessa esitetyt, tuontia muista kolmansista maista koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(68)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ja eräät tuojat väittivät, että todettu hinnan alittavuus johtuu osittain Yhdysvaltain dollarin heikkoudesta suhteessa euroon, ei tuonnin polkumyyntihinnoista. Nämä osapuolet eivät ole kuitenkaan toimittaneet mitään näyttöä Kiinasta peräisin olevan, Yhdysvaltain dollareina laskutetun tuonnin määrästä, minkä perusteella vaihtokurssin mahdollista vaikutusta hintoihin voitaisiin arvioida kokonaisvaltaisesti. Vaikka kaikki tuonti Kiinasta olisikin laskutettu Yhdysvaltain dollareina – seikka, jota tutkimuksen tulokset eivät tue – tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihintojen olisi pitänyt laskea 25 prosenttia (Yhdysvaltain dollarin arvon alentuminen suhteessa euroon) eikä tarkastelujakson aikaiset 34 prosenttia. Lopuksi todettakoon, että lukuun ottamatta kahta yksittäistapausta, joissa tuonnin määrä oli ilmeisen vähäpätöinen, kaikista muista, myös euron revalvoitumisesta hyötyneistä maista paitsi Kiinasta peräisin olevan tuonnin yhteenlaskettu määrä väheni. Tämä on osoitus siitä, että valuuttakurssien vaihteluilla ei ole voinut olla merkittävää vaikutusta Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin äkilliseen lisääntymiseen. Tästä syystä väite olisi hylättävä ja vahvistettava sen sijaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 98 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(69)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ja eräät tuojat toistivat väitteensä, jonka mukaan valituksen tekijät ovat suuria, materiaalin käsittelyn alalla toimivia yrityksiä, joille käsikäyttöiset haarukkatrukit ovat vain oheistuotteita, joita käytetään usein välineenä isompien ja kalliimpien tuotteiden myymiseksi. Koska uutta näyttöä ei esitetty, väite hylätään ja vahvistetaan sen sijaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99 ja 100 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(70)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteen, jonka mukaan yhteisön tuottajat ovat itse aiheuttaneet kärsimänsä vahingon keskittymällä heikkolaatuisten tuotteiden tuotantoon ja ulkoistamalla osien tuotannon. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty uutta näyttöä. Huomautettakoon, että kyseinen väite on jo tutkittu ja se käsiteltiin seikkaperäisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 101–103 kappaleessa, jotka nyt vahvistetaan.

(71)

Koska muita sellaisia huomautuksia ei esitetty, jotka olisivat voineet muuttaa alustavaa määritystä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 104 ja 105 kappaleessa esitetyt syy-yhteyttä koskevat päätelmät vahvistetaan.

(72)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappaleessa esitetyt yhteisön etua koskevat yleiset huomiot hyväksytään.

(73)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi tuoja väitti, että yhteisössä aiemmin lakkautettuja tuotantolaitoksia ei oteta uudelleen käyttöön eli että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton johdosta ei tarjoudu uusia työpaikkoja. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty minkäänlaista näyttöä. Vaikka suljettuja tuotantolaitoksia ei otettaisikaan uudelleen käyttöön, on todettava, että yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste oli tutkimusajanjaksolla vain 46 prosenttia. Tämä on selvä osoitus mahdollisuudesta lisätä yhteisön tuotannonalan tuotantoa ja myyntiä edellyttäen, että kilpailu yhteisön markkinoilla on tervettä. Väite on tästä syystä hylättävä.

(74)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ja eräät tuojat väittivät, että käsikäyttöisiin haarukkatrukkeihin liittyvät yhteisön tuotannonalan toiminnot ovat varsinkin työllisyyden osalta vähäpätöisiä verrattuna tuotannonalan toimintaan kokonaisuutena tarkasteltuna ja että tästä syystä tuotannonalan kiinnostus toimenpiteisiin on vähäinen markkinoiden muiden toimijoiden etuun suhteutettuna. Ensinnäkin muistutetaan, että vientiä harjoittavat tuottajat eivät ole siinä asemassa, että ne voisivat esittää yhteisön tuotannonalan edun määrittelyä koskevia vaatimuksia. Sama koskee jäljempänä tarkasteltavaa tavarantoimittajien, kauppiaiden ja käyttäjien etua. Väitteet kuitenkin tutkittiin. Tässä yhteydessä muistutetaan, että yhteisön tuotannonala työllisti käsikäyttöisten haarukkatrukkien alalla tutkimusajanjaksolla 434 henkilöä, kun taas esimerkiksi yhteistyössä toimineet tuojat työllistivät 74 henkilöä. Lisäksi huomautetaan, että eräiden yhteisön tuottajien toiminta muodostuu lähes yksinomaan käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuotannosta ja myynnistä. Tästä syystä väitettä ei voida hyväksyä.

(75)

Koska asiassa ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–109 kappaleessa esitetyt, yhteisön tuotannonalan etua koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(76)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yhteisön tavarantoimittajien edustuksen puuttuminen on osoitus siitä, että tuonti Kiinasta ei vaikuttanut kielteisesti niiden liiketoimintaan. Väitettä ei voida hyväksyä. Tiettyjen osien osalta yhteisön tuotannonala on riippuvainen yhteisön tavarantoimittajista, eikä ole kohtuullista olettaa, ettei niiden liiketoimintaan kohdistu kielteisiä vaikutuksia. Jos yhteisön tuotantolaitoksia vielä lakkautetaan, sillä voisi olla entistä enemmän vaikutusta niiden liiketoimintaan. Koska uusia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa esitetyt, yhteisön tavarantoimittajien etua koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(77)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tutkimuksessa ei huomioitu toimintansa yleisimmin käsikäyttöisiin haarukkatrukkeihin keskittävien pienten tuojien etuja. On huomattava, että niiden tuojien näkökannat, jotka ilmoittautuivat määräajassa ja toimittivat riittävät tiedot, otettiin tutkimuksessa tarkkaan huomioon. Näiden yhteistyössä toimineiden etuyhteydettömien tuojien joukossa oli sellaisia, joissa oli kahdesta kolmeen työntekijää. Lisäksi huomautetaan, että yhteistyössä toimineet tuojat ilmoittivat käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja koskevan liiketoimintansa olevan erittäin kannattavaa (nettovoitto jopa 50 prosenttia liikevaihdosta). Siksi onkin kohtuullista katsoa, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotolla on suhteellisen vähän vaikutusta niiden liiketoimintaan. Näin ollen väite olisi hylättävä ja sen sijaan vahvistettava väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 111–114 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(78)

Kaksi vientiä harjoittanutta tuottajaa ja eräät tuojat väittivät, että kiinalaisten käsikäyttöisten haarukkatrukkien hinnannousu, joka on seurausta toimenpiteiden käyttöönotosta, vaikuttaa välittömästi ja kohtuuttomasti satoihin tuhansiin käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja käyttäviin kauppoihin, varastoihin ja tehtaisiin yhteisössä. On kuitenkin todettava, ettei yksikään tällainen käsikäyttöisten haarukkatrukkien yhteisön käyttäjä ole esittänyt huomautuksia väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyistä päätelmistä. Koska väitteen tueksi ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä, se on hylättävä.

(79)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115 ja 116 kappaleessa esitetyt, yhteisön käyttäjien etua koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(80)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117–119 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(81)

Koska asiaa koskevia perusteltuja huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 120–123 kappaleessa kuvattu vahingon korjaavan tason määrittämiseksi käytetty menetelmä vahvistetaan.

(82)

Tätä menetelmää käyttäen on laskettu se vahingon korjaava taso, jonka perusteella lopullisten toimenpiteiden taso on vahvistettava.

(83)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan määritettyjä polkumyyntimarginaaleja, sillä kaikkien asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa vahingon korvaavan tason todettiin olevan korkeampi kuin polkumyyntimarginaalit.

(84)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tullit ovat seuraavat:

(85)

Tässä asetuksessa yksilöidyt yrityskohtaiset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikana todettua tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan tuontiin, joka koskee asianomaisesta maasta peräisin olevia ja mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamia tuotteita. Yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(86)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) pyynnöt on toimitettava viipymättä komissiolle (3) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnassa, kotimarkkinamyynnissä tai vientiin myynnissä tapahtuneita muutoksia. Asetusta muutetaan tällöin tarpeen mukaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(87)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat huomattavat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät tällä asetuksella lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, ainoastaan väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti.

(88)

Väliaikaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton johdosta kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmaisivat valmiutensa tarjota sitoumuksia perusasetuksen 8 artiklan säännösten mukaisesti. Hintasitoumusten muodossa tehtävien korjaustoimenpiteiden mahdollisuutta on selvitetty. On kuitenkin huomattava, että yksi näistä vientiä harjoittavista tuottajista ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa, ja koska markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua ei tästä syystä myönnetty, kuten tämän asetuksen johdanto-osan 19 kappaleessa on esitetty, vähimmäishintoja ei voitu määrittää. Lisäksi todettiin, että tarkasteltavana olevasta tuotteesta on olemassa satoja lajeja, joita parannellaan tai muutoin muutetaan säännöllisesti. Vientiä harjoittavat tuottajat myivät joko suoraan tai siihen sidoksissa olevien tuojien välityksellä muitakin tuotteita samoille asiakkaille. Näissä olosuhteissa hintasitoumusten noudattamisen seuraaminen olisi käytännössä mahdotonta. Tästä syystä katsottiin, että tässä nimenomaisessa tutkimuksessa sitoumusten hyväksyminen ei olisi ollut tarkoituksenmukaista, joten tarjoukset oli hylättävä. Asiasta ilmoitettiin asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille, ja niille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia. Niiden esittämät huomautukset eivät muuttaneet edellä esitettyjä päätelmiä,

21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/15

(1)

Komissio otti väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan bariumkarbonaatin tuonnissa 29 päivänä tammikuuta 2005 annetulla asetuksella (EY) N:o 145/2005 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan bariumkarbonaatin tuonnissa yhteisöön.

(2)

Sen jälkeen, kun oli annettu tiedoksi ne olennaiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet päätettiin ottaa käyttöön, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Yksikään osapuolista ei pyytänyt saada tulla kuulluksi.

(3)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmien tekemistä varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkastamista. Tarkastuskäyntejä suoritettiin seuraavien yritysten toimitiloissa:

(4)

Osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Kiinasta peräisin olevan bariumkarbonaatin tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Lisäksi osapuolille asetettiin määräaika, jonka kuluessa niiden oli esitettävä huomautuksensa kyseisistä olennaisista tosiasioista ja huomioista.

(5)

Asianomaisten osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja päätelmiä on tarvittaessa muutettu niiden mukaisesti.

(6)

Koska tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmästä ei ole esitetty uusia huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11 ja 12 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(7)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 13–23 kappaleessa esitetyt päätelmät markkinatalouskohtelusta vahvistetaan.

(8)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24–29 kappaleessa esitetyt päätelmät yksilöllisestä kohtelusta vahvistetaan.

(9)

Yhden vientiä harjoittavan tuottajan osalta väliaikaista polkumyyntimarginaalia laskettaessa käytettiin vääriä rahoituskustannuksia sen määrittämisessä, voitiinko kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, ja myös normaaliarvon määrittämisessä joillekin tarkasteltavana olevan tuotteen lajeille. Tästä syystä tehtiin tarvittavat korjaukset lopullista polkumyyntimarginaalia laskettaessa.

(10)

Toisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta jätteen myyntiarvo vähennettiin väliaikaisen määrityksen yhteydessä tuotantokustannuksista. Asianomaisten tietojen tarkistuksen jälkeen ei ollut kuitenkaan selvää, voitiinko tämän määrä vähentää jätteenä. Käytössä olevien tietojen perusteella tältä osin vaikuttaa siltä, että ”jätteen” kaupallinen arvo olikin erikseen huomattava. Varastokirjanpidon puuttuessa oli lisäksi mahdotonta määrittää kyseistä määrää asianmukaisesti. Ja vaikka tämä määrä olisikin pitänyt vähentää, yritys liitti koko määrän tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, kun se tosiasiassa liittyi myös muihin yrityksen tuottamiin tuotteisiin. Tästä syystä jätevähennys peruutettiin lopullisessa vaiheessa. Saman vientiä harjoittavan tuottajan osalta oikaistiin sivutuotteen arvoa.

(11)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei hyväksynyt tätä näkökantaa vaan väitti, että kuonan ja kalkin muodossa oleva jäte hävitetään yhteisesti läheisen laitoksen kanssa, mikä vähentää kokonaiskustannuksia. Huomautettakoon, että kyseisen tuottajan kyselylomakkeen mukaan tällaista myyntiä olisi pidettävä ”sivutuotteen” myyntinä. Kuten edellä lisäksi todettiin, kyseisen tuotteen myytyä määrää ei voitu vahvistaa tutkimuksessa. Tutkimuksessa paljastui myös, että viereiselle tehtaalle myytiin ainoastaan H2S-sivutuotetta. Tältä osin katsottiin, että asiasta oli toimitettu ristiriitaisia tietoja, joita ei voitu selvittää lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Tämä vientiä harjoittava tuottaja katsoi myös, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksista vähennetty H2S-sivutuotteen arvo olisi pitänyt olla suurempi. Tutkimuksen aikana saadun näytön mukaan väite oli kuitenkin liioiteltu, eikä sitä näin ollen voitu hyväksyä.

(12)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43–59 kappaleessa esitetyt päätelmät normaaliarvosta vahvistetaan, ottaen kuitenkin huomioon tämän asetuksen johdanto-osan 9 ja 10 kappaleen mukaisesti tehdyt oikaisut.

(13)

Yksi käyttäjien järjestö vastusti Amerikan yhdysvaltojen, jäljempänä ’Yhdysvallat’, käyttöä vertailumaana väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa tarkoitetulla tavalla. Asianomainen osapuoli ei perustellut vaatimustaan eikä toimittanut mitään näyttöä vaan viittasi melko yleisesti väitteeseen kilpailun puuttumisesta Yhdysvaltain markkinoilla siellä voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden johdosta. On kuitenkin syytä huomata, että kilpailu Yhdysvaltain kotimarkkinoilla selvitettiin alustavassa tutkimuksessa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa todetaan, Yhdysvaltain kotimarkkinoilta löytyi aivan riittävästi kilpailua.

(14)

Yksi etuyhteydetön tuoja vastusti Yhdysvaltojen käyttöä vertailumaana, koska yhdysvaltalainen tuottaja, jonka tietoja käytettiin normaaliarvon määrittämiseksi, oli etuyhteydessä yhteisön tuottajaan. Tutkimusajanjakson aikana etuyhteyttä ei kuitenkaan ollut. Tuoja ei myöskään esittänyt mitään tietoja tai näyttöä siitä, että tämä tutkimusajanjakson jälkeen alkanut etuyhteys olisi vaikuttanut kustannuksiin ja hintoihin Yhdysvaltain kotimarkkinoilla tutkimusajanjaksona. Niinpä etuyhteydettömän tuojan väite oli hylättävä.

(15)

Edellä esitetyn perusteella Yhdysvaltojen valinta vertailumaaksi voidaan vahvistaa.

(16)

Koska huomautuksia ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60 kappaleessa esitetyt vientihinnan määrittämistä koskevat alustavat päätelmät voidaan vahvistaa.

(17)

Vientiä harjoittavat tuottajat huomauttivat, että väliaikaista polkumyyntimarginaalia laskettaessa merirahti- ja vakuutuskustannuksia vähennettiin virheellisesti viennin FOB- tai CFR-perusteisista myyntitapahtumista, vaikka niiden myyntihintoihin ei sisältynyt tällaisia kustannuksia. Laskelmia näiden vientimyyntitapahtumien osalta oikaistiin vastaavasti.

(18)

Lisäksi havaittiin, ettei yksi vientiä harjoittava tuottaja ollut ilmoittanut tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvassa vientimyynnissä jälleenmyyjille maksamiaan palkkioita. Vientihinnat oikaistiin siten tämän mukaisesti.

(19)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61–66 kappaleessa esitetyt päätelmät normaaliarvon ja vientihintojen vertailusta vahvistetaan, ottaen kuitenkin huomioon tämän asetuksen johdanto-osan 9, 10 ja 18 kappaleen mukaisesti tehdyt oikaisut.

(20)

Edellä mainitut oikaisut huomioon ottaen lopullisesti määritellyt polkumyyntimarginaalit prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina ovat seuraavat:

(21)

Koska huomautuksia ei tältä osin esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72, 73 ja 74 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(22)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja esitti uudelleen väitteensä, jonka mukaan yhteisön tuotannonala veloittaa korkeampia hintoja, koska sen tuotteet ovat reaktiivisempia. Tämä vaatimus yhteisön tuotannonalan hintojen oikaisemisesta reaktiivisuuden erojen huomioon ottamiseksi hylättiin tutkimuksen alustavassa vaiheessa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80 kappaleessa todetaan.

(23)

Vaikka väitettä ei perusteltu riittävästi esittämällä uusia tietoja, asiaa tutkittiin uudelleen, koska vientiä harjoittava tuottaja väitti, ettei reaktiivisuuden eroja olisi pitänyt arvioida vain yhteisön tuotannonalan myymien kaikkein reaktiivisimpien laatuluokkien osalta, kuten alustavassa vaiheessa tehtiin, sillä reaktiivisuuden eroja väitetään esiintyvän kaikissa bariumkarbonaatin laatuluokissa.

(24)

Koska bariumkarbonaatin reaktiivisuus ei näy sellaisenaan tuottajien tuotannon erittelyissä, mutta se voidaan selvittää tarkasteltavana olevan tuotteen hiukkaskoon ja tiheyden perusteella, erilaisilla loppukäyttäjäaloilla tehdään tavanomaisesti tuotteen ominaisuuksien tarkistamiseksi testejä, kun tuote vastaanotetaan. Se, että loppukäyttäjät esimerkiksi tiili- ja laattateollisuudessa, jossa reaktiivisuudella on merkitystä, lisäävät tuotantoprosesseihinsa tavallisesti tarvitsemaansa bariumkarbonaatin määrää käyttäessään Kiinasta tuotua tuotetta verrattuna yhteisön tuotannonalalta peräisin olevaan bariumkarbonaattiin, on merkki siitä, että loppukäyttäjät pitävät yhteisön tuotannonalan tuottamaa bariumkarbonaattia reaktiivisempana. Yhteisön markkinoilla myytävien tuotteiden lisätarkastelu osoitti, että yhteisön tuotannonala myy itse asiassa niiden kaikkein reaktiivisimpien laatuluokkien lisäksi, jotka väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80 kappaleessa todetun mukaisesti kattavat alle viisi prosenttia sen myynnistä EY:ssä, myös muita laatuluokkia, jotka ovat selvästi erittäin reaktiivisia ja joiden osuus tuotannonalan kokonaismyynnistä yhteisössä on vielä noin 20 prosenttia. Loput yhteisön tuotannonalan myynnistä muodostui vähemmän reaktiivisista laatuluokista. Tästä syystä pääteltiin, että näissä olosuhteissa oikaisu reaktiivisuuden erojen huomioon ottamiseksi myönnetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80 kappaleen vastaisesti.

(25)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten yhteisön tuotannonalan erittäin reaktiivisen bariumkarbonaatin laatuluokkien myyntihinnasta vähennettiin 14 prosenttia. Oikaisu perustuu yhteisön tuotannonalan myymien hyvin reaktiivisten ja vähemmän reaktiivisten laatuluokkien hintaeroon. Vertailu osoitti, että tutkimusajanjakson aikana Kiinasta peräisin olevaa tuotetta myytiin yhteisössä hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat 20–26 prosentilla.

(26)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 75–81 kappaleessa esitetyt päätelmät tuonnista kyseisestä maasta voidaan vahvistaa, ottaen kuitenkin huomioon tämän asetuksen johdanto-osan 25 kappaleen mukaisesti tehdyt oikaisut.

(27)

Yksi yhteistyössä toiminut viejä esitti, etteivät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84–94 kappaleessa tarkastellut taloudelliset indikaattorit osoittaneet merkittävää vahinkoa. Näiden indikaattoreiden uudelleenarvioimistarvetta ja siten alustavassa vaiheessa tehtyjen päätelmien muuttamista puoltavaa olennaista uutta tietoa tai näyttöä ei kuitenkaan esitetty.

(28)

Väite esitettiin erityisesti tuotannon kehityksen, kapasiteetin käyttöasteen, markkinaosuuden, varastojen ja työllisyyden osalta uudelleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84–88 kappaleessa jo selitettiin, kehitys oli näiden osoittimien osalta ollut selvästi negatiivista, mikä huononsi yhteisön tuotannonalan tilannetta. Näin ollen väitettä ei voida hyväksyä.

(29)

Tästä syystä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 82–97 kappaleessa esitetyt päätelmät yhteisön tuotannonalan tilanteesta ja vahingosta vahvistetaan.

(30)

Koska merkittävästi uusia tietoja tai väitteitä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 100 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(31)

Yksi yhteistyössä toiminut viejä esitti uudelleen, että vahinko on voinut aiheutua myös muista kolmansista maista tulleesta tuonnista, joka lisääntyi huomattavasti ennen tutkimusajanjaksoa, erityisesti tuonti Intiasta ja Brasiliasta. Intiaa ei mitättömien tuontimäärien vuoksi voida tarkastelujaksolla 2000–2003 pitää tärkeänä hankintalähteenä. Intiasta peräisin olevan tuonnin osuus oli itse asiassa alle prosentin tutkimusajanjaksona ja sitä ennen tuontia ei ollut juuri lainkaan. Tuonti Brasiliasta oli vähäistä verrattuna niin tuontiin Kiinasta kuin kokonaistuontiin koko tarkastelujaksolla. Tästä syystä pääteltiin, ettei kyseinen tuonti poistanut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103 kappaleessa vahvistettua syy-yhteyttä.

(32)

Yksi viejä sekä useat tuojat ja käyttäjät väittivät, että yhteisön tuotannonalalla on ollut hallitseva asema yhteisön bariumkarbonaattimarkkinoilla, mistä syystä se on voinut nostaa hintojaan yhteisössä. Viejä korosti, että ryhmä, johon yhteisön ainoa tuottaja kuuluu, oli aiemmin ollut tutkinnan kohteena hallitsevan aseman väärinkäytön vuoksi.

(33)

Ensinnäkin on huomattava, että yhteisön tuotannonalan markkinaosuus vuosina 2000–2003 oli keskimäärin 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien osuus, kun se tutkimusajanjaksona oli verrattavissa Kiinasta tulevan tuonnin osuuteen. Tästä syystä ei voida päätellä, että yhteisön tuotannonalalla olisi ollut hallitseva asema tarkastelujaksolla, koska sen markkinaosuus Kiinasta tulevaan tuontiin nähden laski ja Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli yhtä suuri tutkimusajanjaksona. Kukaan asianomaisista osapuolista ei joka tapauksessa ole toimittanut mitään todisteita hallitsevan aseman mahdollisesta väärinkäytöstä yhteisön tuotannonalan toimesta samankaltaisten tuotteiden osalta. Edes tapauksissa, joissa yksi yritys on ainoa tuottaja tietyillä markkinoilla, tätä ei yksinään voida pitää osoituksena siitä, että tällainen tuottaja käyttäisi markkina-asemaansa väärin nostamalla hintoja keinotekoisesti näillä markkinoilla. Jos yhteisön tuotannonala olisi tosiaankin ollut hallitsevassa asemassa ja vielä käyttänyt asemaansa väärin, olisi vaikea selittää miksi yhteisön tuotannonalan hinnat laskivat 7 prosenttia, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 86 kappaleessa todetaan, ja kiinalaisten viejien markkinaosuus kasvoi niin huomattavasti. Ainoastaan sen perusteella, että on käynnissä tutkimus, joka ei koske samankaltaisia tuotteita, tai että johonkin samaan ryhmään kuuluvaan yritykseen on aiemmin kohdistunut tutkimus, ei voida päätellä, että yhteisön tuottaja käytti väärin mahdollista hallitsevaa asemaa. Näin ollen väitettä ei voida hyväksyä.

(34)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 ja 111 kappaleessa olleiden tietojen osalta useat käyttäjät ja tuojat väittivät, että lopullisten toimenpiteiden käyttöönotto rankaisisi niitä tiilien ja laattojen valmistajia, jotka käyttävät mieluummin Kiinasta tuodusta bariumkarbonaatista veteen suspendoimalla valmistettua bariumkarbonaattilietettä kuin yhteisön tuotannonalan tarjoamaa jauhemaista bariumkarbonaattia. Näiden osapuolten mukaan yhteisön tuotannonala ei myy bariumkarbonaattilietettä ja kieltäytyy toimittamasta bariumkarbonaattijauhetta lietettä valmistaville tuojille. Väitteen vastaisesti on vahvistettu, että yhteisön tuotannonala toimittaa bariumkarbonaattia ainakin yhdelle tuojalle, joka valmistaa siitä lietettä. Näin ollen on siis olemassa vaihtoehtoinen hankintalähde, josta saa yhteisön tuotannonalan bariumkarbonaatista valmistettua lietettä. Lisäksi polkumyynnin vastaisen toimenpiteen tarkoitus ei suinkaan ole estää tuotteiden pääsyä Kiinasta yhteisöön, kuten jäljempänä tämän asetuksen johdanto-osan 43 kappaleessa todetaan, vaan ennemminkin palauttaa reilu kilpailu ja säilyttää vaihtoehtoiset hankintalähteet yhteisössä.

(35)

Koska käyttäjät ja tuojat eivät esittäneet mitään perusteita sille, miksi ne suosivat lietettä tai Kiinasta tuotua bariumkarbonaattia yhteisön tuotannonalan tarjoaman kilpailevan tuotteen sijaan, väitettä ei edellä esitetyn perusteella voida hyväksyä.

(36)

Edellä olevan ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 98–111 kappaleessa olevien muiden tekijöiden perusteella päätellään, että tuonti Kiinasta on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(37)

Kaksi loppukäyttäjiä edustavaa järjestöä, jotkut tuojat ja itse loppukäyttäjät toistivat päähuolensa siitä, että toimenpiteiden käyttöönotto vähentäisi kyseisen tuotteen kokonaiskilpailua yhteisön markkinoilla ja johtaisi siten väistämättä kilpailukykyä vähentävään hintojen nousuun. Nämä osapuolet eivät esittäneet väitteensä perusteeksi mitään lisänäyttöä.

(38)

Lisäksi 20 käyttäjää, jotka eivät olleet ilmoittautuneet komissiolle ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, pyysivät, ettei polkumyyntitulleja otettaisi käyttöön. Näille osapuolille annettiin mahdollisuus perustella väitteensä, mutta perusteita ei saatu. Osapuolten väitteitä kuitenkin tarkasteltiin vielä tarkistamalla tiedot, jotka yksi yhteistyössä toiminut tuoja ja kaksi yhteistyössä toiminutta käyttäjää olivat toimittaneet ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(39)

Yhteen keramiikkateollisuuden (sulatteet) ja yhteen tiili- ja laattateollisuuden yritykseen (joihin yhteistyössä toimineiden käyttäjien ilmoituksen mukaan yhdessä suuntautuu yli 20 prosenttia Kiinasta tulevasta bariumkarbonaatin tuonnista) tehdyn lisätarkastuskäynnin jälkeen vahvistettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 127 kappaleessa mainitun mukaisesti, että bariumkarbonaatin osuus käyttäjien kokonaistuotantokustannuksista jää keskimäärin alle kahdeksaan prosenttiin.

(40)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 128 kappaleen päätelmien mukaisesti todettiin siten, että samankaltaisen tuotteen hinnannousulla olisi käyttäjille vähäinen merkitys, kun otetaan huomioon toimenpiteiden taso ja vaihtoehtoisten hankintojen mahdollisuus viejiltä, joihin ei sovelleta tullia.

(41)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi käyttäjäjärjestöä ja yksi vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että lopullisten toimenpiteiden mahdollinen vaikutus käyttäjiin olisi tämän asetuksen johdanto-osan 39 ja 40 kappaleessa mainittua suurempi. Tältä osin on syytä muistaa, että päätelmät perustuvat yhteistyössä toimineiden käyttäjien varmennettuihin tietoihin. Edellä mainituissa väitteissä viitattiin sellaisten yritysten tietoihin, jotka eivät toimineet yhteistyössä ja joiden tietoja ei voitu varmistaa. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(42)

Edellä mainittu vientiä harjoittava tuottaja väitti, että päätelmien perustana oli käytetty vain rajattua käyttäjäjoukkoa, joka ei ollut koko markkinoita edustava. Tältä osin todetaan, että käyttäjien, joita koskevat tiedot varmistettiin sekä alustavassa että lopullisessa vaiheessa, osuus yhteistyössä toimineiden käyttäjien Kiinasta tutkimusajanjaksona tuomasta bariumkarbonaatista oli yli 90 prosenttia. Päätelmiä pidetään siksi asianmukaisina ja väite hylätään.

(43)

Lisäksi muistutetaan, ettei polkumyynnin vastaisen toimenpiteen tarkoitus suinkaan ole estää tuotteiden pääsyä Kiinasta yhteisöön vaan ennemminkin palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset, joita hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat vääristäneet. Toimenpiteillä voitaisiin näin mahdollistaa yhteisön ainoan tuottajan tuotannon jatkuminen ja edistää kokonaiskilpailua yhteisön markkinoilla.

(44)

Koska tältä osin ei esitetty merkittävästi uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 114–132 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(45)

Väliaikaisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs viejä väitti, että 7,2 prosentin voittotaso, jonka yhteisön tuotannonalan katsottiin voivan saavuttaa ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia, ei ollut realistinen, koska yhteisön ainoan tuottajan kannattavuus oli aiemmin sen väitetyn hallitsevan aseman johdosta keinotekoisen korkea.

(46)

Kuten tämän asetuksen johdanto-osan 33 kappaleessa jo mainittiin, se, että yhteisössä on jonakin aikana vain yksi tuottaja, ei välttämättä merkitse sitä, että tällä tuottajalla olisi hallitseva asema ja että tuottaja käyttäisi tätä tilannetta väärin esimerkiksi saadakseen toiminnastaan epätavallisen korkeita voittomarginaaleja. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135 kappaleessa selitettiin, 7,2 prosentin voittomarginaali laskettiin samankaltaisen tuotteen vuosien 1996–1998 painotettuna keskimääräisenä voittomarginaalina. Yhteisön tuotannonalan voittotasot ennen vahingollista polkumyyntiä eli ennen vahingon määrittämisen tarkastelujaksoa otettiin huomioon. Koska kyseinen viejä ei ole esittänyt mitään todisteita, joiden perusteella mainittua voittoa olisi pidettävä epätavallisen korkeana, väite hylätään ja johdanto-osan 135 kappale vahinkomarginaalin laskemisesta vahvistetaan.

(47)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja yhteisön edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitullit olisi otettava perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tässä tapauksessa yksilölliset tullit sekä koko maata koskeva tulli olisi tämän mukaisesti vahvistettava todettujen polkumyyntimarginaalien tasoisiksi.

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tullit ovat seuraavat:

(48)

Toimenpiteiden muodosta ei esitetty huomioita, joten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 kappaleessa esitetyn mukaisesti tullin käyttöönotto tonnia kohden kannettavana paljoustullina vahvistetaan.

(49)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmaisi kiinnostuksensa tarjota hintasitoumus. Toiselle niistä ei kuitenkaan ollut myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua, eikä komissio ole tällaisissa tapauksissa hyväksynyt hintasitoumusta, koska yksilöllistä polkumyynnin määrittämistä ei voida tehdä. Tämän perusteella tarjousta ei voitu hyväksyä. Toinen vientiä harjoittava tuottaja, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu, perui tarjouksensa myöhemmin.

(50)

Koska vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien osalta todetut polkumyyntimarginaalit ovat huomattavat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät käyttöön otettavien lopullisten tullien suuruisina. Koska lopulliset tullit ovat alhaisemmat kuin väliaikaiset tullit, lopulliset polkumyyntitullit ylittävät vakuutena olevat väliaikaiset määrät on vapautettava.

(51)

Tässä asetuksessa mainitut yrityskohtaiset polkumyyntitullit vahvistettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Sen vuoksi ne kuvastavat kyseisten yritysten senhetkistä tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien ja mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuonnissa. Yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen 1 artiklassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin” sovellettavaa tullia.

(52)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tarvittaessa asetus muutetaan saattamalla yksilöllistä tullia nauttivien yritysten luettelo ajan tasalle.

(53)

Kuten edellä todettiin, tarkasteltavana oleva tuote on paljoustavara, ei merkkituote. Yksilöllisten tullien välinen vaihtelu on merkittävä, ja vientiä harjoittavia tuottajia on useita. Kaikki nämä seikat saattavat helpottaa yrityksiä viennin kanavoimiseksi uudelleen alempien tullien perinteisten viejien kautta.

(54)

Tämän vuoksi silloin, jos jonkin alempien yksilöllisten tullien yrityksen vienti kasvaisi yli 30 prosenttia, asianomaiset yksilölliset toimenpiteet voitaisiin katsoa todennäköisesti riittämättömiksi estämään todetun polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa. Toimenpiteiden muodon tai tason korjaamiseksi voidaan näin panna vireille tutkimus, jos esitetyt edellytykset täyttyvät,

a)

Lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät vapautetaan.

b)

Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, vain väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät kannetaan lopullisesti.

21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/24

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/26

(1)

Yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 soveltamiseksi maksuissa yhteisön kasvilajikevirastolle 31 päivänä toukokuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1238/95 (2) vahvistetaan yhteisön kasvilajikeviraston (jäljempänä ’virasto’) perimät maksut ja kyseisten maksujen suuruudet.

(2)

On odotettavissa, että ainakin vuoden 2005 loppuun asti viraston taloudellinen varanto ylittää määrän, joka on tarpeen sen toimien jatkuvuuden varmistamiseksi. Sen vuoksi yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistajien virastolle maksamaa vuosimaksua vuosilta 2006 ja 2007 ja teknisiin tutkimuksiin vuonna 2006 liittyviä maksuja ei pitäisi korottaa, kuten asetuksessa (EY) N:o 1238/95 säädetään.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1238/95 säännöstä, joka koskee maksuja jäljennöksistä, olisi muutettava sen muutoksen huomioon ottamiseksi, joka on tehty yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 soveltamiseksi menettelyssä yhteisön kasvilajikevirastossa 31 päivänä toukokuuta 1995 annettuun komission asetukseen (EY) N:o 1239/95 (3) asetuksella (EY) N:o 1002/2005.

(4)

Asetusta (EY) N:o 1238/95 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kasvinjalostajanoikeuksia käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 9 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Virasto perii yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistajalta (jäljempänä ’omistaja’), jokaisena vuonna, jona hänellä on yhteisön kasvinjalostajanoikeudet, maksun (jäljempänä ’vuosimaksu’), joka on 300 euroa vuosina 2003–2007 ja 435 euroa vuonna 2008 ja sitä seuraavina vuosina.”

2)

Korvataan 12 artiklan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

3)

Muutetaan liitteessä I oleva taulukko seuraavasti:

21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/28

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2005 22 päivänä joulukuuta 2004 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 27/2005 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2005.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai siinä maassa rekisteröityjen aluksien kyseisen kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2005 kiintiön.

(3)

Tämän vuoksi on tarpeen kieltää kannan kalastus, sen hallussa pitäminen aluksessa, sen uudelleenlastaus ja purku,

21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/30

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 990/2005 (3) vahvistetaan erityisesti tuonnin kiinteät arvot sitruunoiden tulohinnan määrittämiseksi.

(2)

Tarkastuksessa on käynyt ilmi, että asetuksen (EY) N:o 990/2005 liitteessä on virhe, joka koskee Argentiinasta peräisin olevia sitruunoita. Tästä syystä mainittu asetus on tarpeen oikaista.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos tuotteen tietylle alkuperälle ei ole voimassa tuonnin kiinteää arvoa, sovelletaan voimassa olevien tuonnin kiinteiden arvojen keskiarvoa. Näin ollen tämä keskiarvo on laskettava uudelleen, jos jokin tuonnin kiinteän arvon muodostavista osista oikaistaan.

(4)

Asianomaisen olisi pyydettävä, että oikaistua tuonnin kiinteää arvoa sovelletaan, jotta vältytään asianomaiselle takautuvasti aiheutuvilta epätoivottavilta seurauksilta,

21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/32

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 1713/93 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asetuksen (EY) N:o 1260/2001 4 artiklassa tarkoitetut sokerijuurikkaan vähimmäishinnat sekä mainitun asetuksen 15 artiklassa tarkoitetut tuotantomaksut ja 16 artiklassa tarkoitettu lisämaksu muunnetaan kansallisiksi valuutoiksi käyttäen erityistä maatalouden muuntokurssia, joka on yhtä suuri kuin kyseisenä markkinointivuonna sovellettujen maatalouden muuntokurssien pro rata temporis -keskiarvo.

(2)

Maatalouden euromääräisestä valuuttajärjestelmästä 15 päivänä joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2799/98 (3) mukaan 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen on syytä vahvistaa ainoastaan sellaiset erityiset maatalouden muuntokurssit, joita sovelletaan euroon ja niiden jäsenvaltioiden valuuttoihin, jotka eivät ole ottaneet käyttöön yhtenäisvaluuttaa.

(3)

Sen vuoksi markkinointivuodeksi 2004/2005 on syytä vahvistaa sokerijuurikkaan vähimmäishintojen sekä tuotantomaksujen ja tarvittaessa lisämaksun erityinen maatalouden muuntokurssi eri kansallisissa valuutoissa,

21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/34

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1051/2001 4 artiklan mukaisesti puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinta määritellään säännöllisin väliajoin siemenistä puhdistetun puuvillan osalta todetun maailmanmarkkinahinnan perusteella ottamalla huomioon siemenistä puhdistetulle puuvillalle määritellyn hinnan ja puuvillalle, josta siemeniä ei ole poistettu, lasketun hinnan välinen suhde pitkällä aikavälillä. Tämä suhde vahvistetaan puuvillan tukijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 2 päivänä elokuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1591/2001 (3) 2 artiklan 2 kohdassa. Jos maailmanmarkkinahintaa ei voi määritellä tällä tavoin, hinta lasketaan viimeksi määritellyn hinnan perusteella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1051/2001 5 artiklan mukaisesti puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinta määritellään tuotteelle, joka vastaa tiettyjä ominaisuuksia ja ottaen huomioon markkinoiden todellista suuntausta edustavina pidetyt edullisimmat tarjoukset ja hinnat. Määrittelyä varten otetaan huomioon tarjousten ja yhden tai useamman edustavan eurooppalaisen pörssin noteeraamien hintojen keskiarvo yhteisön satamaan cif-toimituksena kuljetetuista tuotteista, jotka tulevat kansainvälisen kaupan kannalta edustavimpina pidetyistä eri toimittajamaista. Puuvillan, josta siemenet on poistettu, maailmanmarkkinahinnan määrittelyä koskeviin perusteisiin tehdään kuitenkin mukautuksia, joiden tavoitteena on ottaa huomioon toimitetun tuotteen laadun tai tarjousten ja hintojen luonteen vuoksi perustellut erot. Nämä mukautukset vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1591/2001 3 artiklan 2 kohdassa.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisen johdosta puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinta vahvistetaan jäljempänä esitetylle tasolle,

21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/35

(1)

Tšekin tasavalta, Viron tasavalta, Kyproksen tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Unkarin tasavalta, Maltan tasavalta, Puolan tasavalta, Slovenian tasavalta ja Slovakian tasavalta, jäljempänä ’uudet jäsenvaltiot’, ovat liittyneet 1 päivänä toukokuuta 2004 Euroopan unioniin.

(2)

Yleissopimuksessa käytettyjen erikielisten mainintojen latvian-, liettuan-, maltan-, puolan-, slovakin-, sloveenin-, tšekin-, unkarin- ja vironkieliset toisinnot olisi tämän vuoksi sisällytettävä yleissopimukseen asianmukaisessa järjestyksessä.

(3)

Jotta voitaisiin huomioida kaikki tilanteet, joihin liittyy vakuuden antaminen tai vapautus vakuuden antamisesta, olisi tarpeen vahvistaa kullekin tilanteelle aakkosnumeerinen tunnus tilanteiden lukumäärän vuoksi.

(4)

Koska vakuuskoodien osalta otetaan käyttöön aakkosnumeeriset tunnukset, uuteen tietokoneavusteiseen passitusjärjestelmään liittyviä tietoryhmiä olisi muutettava.

(5)

Tämän päätöksen soveltamisen alkamisajankohdan olisi oltava sidoksissa päivään, jona uudet jäsenvaltiot liittyivät Euroopan unioniin.

(6)

Jotta voitaisiin käyttää vakuuslomakkeita, jotka on painettu ennen uusien jäsenvaltioiden Euroopan unioniin liittymistä voimassa olleiden edellytysten mukaisesti, olisi vahvistettava siirtymäaika, jona kyseisiä lomakkeita voidaan käyttää tietyin mukautuksin.

(7)

Sen vuoksi yleissopimus olisi muutettava,

1)

Muutetaan liite I tämän päätöksen liitteen A mukaisesti.

2)

Muutetaan liite II tämän päätöksen liitteen B mukaisesti.

3)

Muutetaan liite III tämän päätöksen liitteen C mukaisesti.

21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/59

(1)

Kuljetusvälineen tunnistetietoja ja kansallisuutta lähtöhetkellä pidetään pakollisina tietoina, jotka on merkittävä passitusilmoituksen 18 kohtaan.

(2)

Vilkasliikenteisissä konttiterminaaleissa voi käydä niin, että kuljetukseen käytettävän maantieliikenteen kuljetusvälineen tietoja ei ole käytettävissä passitusmuodollisuuksia suoritettaessa. Sen kontin tunnistetiedot, jossa passitusilmoituksessa mainitut tavarat kuljetetaan, ovat kuitenkin käytettävissä, ja ne on jo merkitty passitusilmoituksen 31 kohtaan.

(3)

Koska tämä mahdollistaa tavaroiden tarkastuksen, voidaan tässä tilanteessa joustaa niin, että passitusilmoituksen 18 kohtaa ei tarvitse täyttää, jos voidaan varmistaa, että asianmukaiset tiedot täytetään asianomaiseen kohtaan myöhemmin.

(4)

Yleissopimus olisi sen vuoksi muutettava edellä esitetyllä tavalla,

21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/61

(1)

Yleissopimuksen liitteessä III oleva lisäys D2 sisältää pakkauskoodiluettelon, joka perustuu 1 päivänä elokuuta 1994 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission suosituksen nro 21/rev. 1, jäljempänä ’suositus’, liitteeseen V.

(2)

Kaupan ja kuljetusalan käytänteiden huomioon ottamiseksi pakkauskoodiluettelon sisältävä suosituksen liite V on sen käyttöönoton jälkeen muutettu useaan otteeseen.

(3)

Viimeisin suosituksen tarkistus (muutos 4) julkaistiin toukokuussa 2002.

(4)

Jotta taloudelliset toimijat voisivat soveltaa mahdollisimman yleisesti käytössä olevia vaatimuksia ja jotta kaupalliset ja hallinnolliset käytänteet voitaisiin yhdenmukaistaa mahdollisimman laajalti yleissopimusta soveltavissa maissa, on tärkeää varmistaa, että passitusilmoituksissa käytettävät pakkauskoodit vastaavat suosituksessa olevan liitteen V viimeisintä toisintoa.

(5)

Yleissopimuksen liitteessä III olevassa lisäyksessä D2 viitataan ISO alpha-2 -maakoodeihin, jotka vahvistetaan useaan otteeseen tarkistetussa 1 päivänä tammikuuta 1996 annetussa ISO-3166-standardissa, ja sen vuoksi olisi varmistettava, että passitusilmoituksessa käytettävien maakoodien luettelo vastaa viimeisintä käytettävissä olevan ISO-3166-standardin toisintoa.

(6)

Asianomaiset määräykset olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,