5.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 172/1

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1039/2005,

annettu 21 päivänä kesäkuuta 2005,

asetuksen (ETY) N:o 1907/90 muuttamisesta munien merkitsemisen osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon muna-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä lokakuuta 1975 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2771/75 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Paikallisessa torikaupassa myytäviin muniin on 1 päivästä heinäkuuta 2005 alkaen leimattava tuottajan tunnusnumeron ja tuotantotavan ilmaiseva koodi tietyistä munien kaupan pitämisen vaatimuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1907/90 (2) 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tämä vaatimus saattaa eräissä jäsenvaltioissa aiheuttaa vaikeuksia pienille tuottajille, joiden tulot ovat vähäiset ja joiden munien tuotannossa on usein kyse ainoastaan täydentävästä toiminnasta. Koska mahdollisuus myydä syötäviksi tarkoitettuja munia paikallisilla markkinoilla on näille tuottajille taloudellisesti ja sosiaalisesti erittäin tärkeä, on katsottava aiheelliseksi antaa jäsenvaltioille lupa vapauttaa nämä tuottajat merkintää koskevasta vaatimuksesta. Sen vuoksi on syytä säätää tätä koskevasta poikkeuksesta munien tuottajien osalta, joiden tilalla on enintään 50 munivaa kanaa.

(2)

Asian kiireellisyys huomioon ottaen on ehdottoman välttämätöntä myöntää poikkeus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten liitteenä olevan kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa Euroopan unionissa koskevan pöytäkirjan I osan 3 kohdassa tarkoitettuun kuuden viikon määräaikaan.

(3)	Asetus (ETY) N:o 1907/90 olisi sen vuoksi muutettava,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1907/90 2 artiklan 3 kohdan viimeinen alakohta seuraavasti:

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2005.

---

(1)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 49. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(2)  EYVL L 173, 6.7.1990, s. 5. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2052/2003 (EUVL L 305, 22.11.2003, s. 1).

---

5.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 172/2

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1040/2005,

annettu 4 päivänä heinäkuuta 2005,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)	Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä heinäkuuta 2005.

---

(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1947/2002 (EYVL L 299, 1.11.2002, s. 17).

---

---

5.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 172/4

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1041/2005,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2005,

yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen (EY) N:o 2868/95 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) ja erityisesti sen 157 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 40/94 mukaan on tarpeen hyväksyä teknisiä toimenpiteitä niiden säännösten täytäntöön panemiseksi, jotka koskevat tutkimuskertomusten vakiomuotoisia lomakkeita, hakemuksen ja rekisteröinnin jakamista, päätösten kumoamista, valtuutuksia tai väite- tai mitättömyysosaston yksittäisen jäsenen tekemiä päätöksiä.

(2)

Tutkimusjärjestelmä säilyy 10 päivän maaliskuuta 2008 jälkeen pakollisena yhteisön tavaramerkkien osalta, mutta se olisi tehtävä valinnaiseksi ja maksulliseksi niiden jäsenvaltioiden tavaramerkkirekistereissä suoritettavan tutkimuksen osalta, jotka ovat ilmoittaneet suorittavansa kyseisen tutkimuksen. Tässä yhteydessä on laadittu tutkimuskertomusten vakiomuotoinen lomake tärkeimpine osineen tutkimuskertomusten laadun parantamiseksi ja niiden yhdenmukaistamiseksi.

(3)

Jakamista ja rekisteröintiä koskevan ilmoituksen on oltava tämän asetuksen säännösten mukainen. Jos sisämarkkinoilla toimiva yhdenmukaistamisvirasto (tavaramerkit ja mallit) (jäljempänä ’virasto’) vastaisuudessa kumoaa päätöksen tai poistaa rekisterimerkinnän viran puolesta, on sen tapahduttava tässä asetuksessa säädetyn erityismenettelyn mukaisesti. Poikkeustapaukset, joissa valtuutus on pakollinen, on määritelty erikseen. Yksinkertaiset tapaukset, joissa päätöksen voi tehdä väite- tai mitättömyysosaston yksittäinen jäsen, on lueteltu.

(4)	Voimassa olevia säännöksiä olisi muutettava myös rekisteröintimenettelyn selkeyttämiseksi. Lisäksi joitakin menettelyseikkoja olisi muutettava tekemättä kuitenkaan muutoksia järjestelmän keskeisiin osiin.

(5)	Sähköisen hakumenettelyn erityispiirteiden ja mahdollisuuksien huomioon ottamiseksi muutetaan seuraavia säännöksiä: 1 säännön 1 kohdan c alakohta, 3 säännön 2 kohta, 61 sääntö, 72 säännön 4 kohta, 79 sääntö, 82 sääntö sekä 89 säännön 1 ja 2 kohta.

(6)

Yhteisön tavaramerkkihakemusten sähköisen jättämisen ja julkaisemisen olisi helpotettava ja parannettava väreistä sinänsä tai äänistä koostuvien tavaramerkkien hakemista merkin sellaisen kuvauksen avulla, joka on selvä, täsmällinen, itsessään täydellinen, helposti tutustuttavissa, ymmärrettävä, kestävä ja objektiivinen. Viraston pääjohtajan olisi määriteltävä tekniset edellytykset, varsinkin äänitiedostojen tietoformaatti. Äänistä koostuvien tavaramerkkien sähköiseen hakemukseen voidaan liittää sähköinen äänitiedosto, joka puolestaan voidaan sisällyttää yhteisön tavaramerkkihakemusten sähköiseen julkaisuun, jotta voidaan helpottaa itse äänen saatavuutta.

(7)	Väitemenettelyä koskevat säännökset olisi muotoiltava kokonaan uudelleen, jotta voidaan määritellä hyväksymisen edellytykset, esittää selkeästi puutteiden oikeudelliset seuraamukset ja saattaa säännökset menettelyn mukaiseen aikajärjestykseen.

(8)

Koska virastolla on lisäksi toimivaltuudet arvioida muuntamista koskevan pyynnön hyväksymistä, voidaan muuntamista koskeva pyyntö hylätä osittain, jolloin muuntaminen hyväksytään ainoastaan joidenkin jäsenvaltioiden osalta. Olisi myös lisättävä joitakin kriteereitä käytettäväksi jonkin jäsenvaltion kieleen perustuvien ehdottomien hylkäämisperusteiden tutkimisessa.

(9)

Väite- ja kumoamismenettelyssä hävinneen osapuolen vastattavaksi tulevien kulujen osalta olisi rajoitettava korvattavia edustamisesta aiheutuvia kuluja mutta samalla korotettava hieman nykyisiä enimmäismääriä, kun otetaan huomioon, että täytäntöönpanoasetuksen antamisesta on jo aikaa. Kuultavaksi kutsuttavien todistajien tai asiantuntijoiden osalta tällaisia enimmäismääriä ei pitäisi vahvistaa, vaan korvattavien kulujen on katettava tosiasialliset kulut, jotka todistajat ja asiantuntijat voivat vaatia korvattaviksi.

(10)	Tämän vuoksi komission asetusta (EY) N:o 2868/95 (2) olisi muutettava vastaavasti.

(11)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston (tavaramerkit ja mallit) maksuja, täytäntöönpanosääntöjä ja valituslautakuntien menettelyä koskevia kysymyksiä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 2868/95 1 artikla seuraavasti:

1)

Muutetaan 1 säännön 1 kohta seuraavasti: a) Korvataan b alakohta seuraavasti: ”b) hakijan nimi, osoite ja kansallisuus sekä valtio, jossa hänen kotipaikkansa tai liikkeensä sijaitsee. Luonnollisten henkilöiden nimestä on ilmoitettava sukunimi ja etunimet. Oikeushenkilöistä ja asetuksen 3 artiklassa tarkoitetuista oikeudellisista kokonaisuuksista on ilmoitettava niiden virallinen nimi ja oikeudellinen muoto, joka voidaan lyhentää yleisesti käytössä olevalla tavalla; kaikki sellaiset puhelin- ja faksinumerot, sähköpostiosoitteet ja muut tietoliikenneyhteydet voidaan myös ilmoittaa, joiden kautta hakija toivoo häneen otettavan yhteyttä. Hakijaa kohti ilmoitetaan periaatteessa ainoastaan yksi osoite. Jos useita osoitteita ilmoitetaan, huomioon otetaan ainoastaan ensimmäisenä mainittu, jollei hakija ilmoita muuta osoitetta yhteysosoitteeksi,” b) Lisätään c alakohdan loppuun seuraavaa: ”tai viittaus luetteloon tavaroista ja palveluista, jotka sisältyvät aikaisempaan yhteisön tavaramerkkihakemukseen,” c) Korvataan k alakohta seuraavasti: ”k) hakijan tai tämän edustajan allekirjoitus 79 säännön mukaisesti,” d) Lisätään l alakohta seuraavasti: ”l) tarvittaessa asetuksen 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tutkimuskertomusta koskeva pyyntö.”

2)

Muutetaan 3 sääntö seuraavasti: a) Korvataan 2 kohta seuraavasti: ”2. Muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja ellei hakemusta ole jätetty sähköisesti, tavaramerkki on kuvattava hakemustekstistä erillisellä arkilla. Merkin kuvaamiseen käytettävä arkki ei saa olla suurempi kuin DIN A 4 -koko (korkeus 29,7 cm, leveys 21 cm), eikä merkin kuvaamiseen käytettävä tila (kirjoitusala) saa olla suurempi kuin 26,2 cm × 17 cm. Vasemman marginaalin on oltava vähintään 2,5 cm. Merkin oikea asento on esitettävä merkitsemällä kukin arkki sanalla ”ylös”, jos se ei ole itsestäänselvää. Merkin kuvauksen on oltava laadultaan sellainen, että se voidaan pienentää tai suurentaa enintään 8 cm:n levyiseksi ja 16 cm:n korkuiseksi Yhteisön tavaramerkkilehdessä julkaisemista varten.” b) Korvataan 5 ja 6 kohta seuraavasti: ”5. Jos haetaan värillistä rekisteröintiä, edellä 2 kohdassa tarkoitetun tavaramerkin kuvauksen on oltava värillinen. Myös merkkiin kuuluvat värit on ilmoitettava sanoin, ja lisäksi voidaan viitata yleisesti käytettyyn värikoodiin. 6. Kun haetaan äänestä koostuvan merkin rekisteröintiä, tavaramerkin kuvaus on esitettävä äänen graafisena kuvauksena, erityisesti nuottimerkein; kun hakemus toimitetaan sähköisesti, sen mukana voidaan toimittaa sähköinen äänitiedosto. Viraston pääjohtaja määrää sähköisen tiedoston formaatit ja enimmäiskoon.”

3)	Korvataan 4 sääntö seuraavasti: ”4 sääntö Hakemusmaksut Hakemuksesta suoritettavat maksut ovat: a) perusmaksu; b) luokkamaksu neljännestä ja jokaisesta seuraavasta luokasta, johon tavarat tai palvelut 2 säännön mukaisesti kuuluvat; c) tarvittaessa tutkimusmaksu.”

4)

Lisätään 5 a sääntö seuraavasti: ”5 a sääntö Tutkimuskertomus Tutkimuskertomukset laaditaan vakiomuotoiselle lomakkeelle, joka sisältää vähintään seuraavat tiedot: a) tutkimuksen tehneen teollisoikeuksien keskusviraston nimi; b) tutkimuskertomuksessa mainittujen tavaramerkkiä koskevien hakemusten tai rekisteröintien numero; c) hakemispäivä, tarvittaessa myös tutkimuskertomuksessa mainittujen tavaramerkkiä koskevien hakemusten tai rekisteröintien etuoikeuspäivä; d) tutkimuskertomuksessa mainittujen tavaramerkkien rekisteröintipäivä; e) tutkimuskertomuksessa mainittujen tavaramerkkiä koskevien hakemusten tai rekisteröintien haltija ja hänen yhteystietonsa; f) kuvaus tutkimuskertomuksessa mainituista tavaramerkeistä, jotka on rekisteröity tai joita varten rekisteröintiä on haettu; g) maininta Nizzan luokituksen mukaisesti luokista, joita varten aiemmat kansalliset tavaramerkit on rekisteröity tai rekisteröintiä on haettu, tai tavaroista ja palveluista, joita varten tutkimuskertomuksessa mainitut tavaramerkit on joko rekisteröity tai rekisteröintiä on haettu.”

5)	Lisätään 6 säännön 1 kohtaan seuraava virke: ”Jos aikaisempi hakemus koskee yhteisön tavaramerkkiä, viraston on viran puolesta sisällytettävä yhteisön tavaramerkkihakemuksen asiakirjoihin jäljennös aikaisemmasta hakemuksesta.”

6)

Korvataan 8 säännön 2 kohta seuraavasti: ”2) Kun hakija haluaa vaatia yhteen tai useampaan aikaisempaan rekisteröityyn tavaramerkkiin perustuvaa aiemmuutta asetuksen 34 artiklan mukaisesti hakemuksen jättämisen jälkeen, virastolle on toimitettava kahden kuukauden kuluessa hakemispäivästä aiemmuusilmoitus, josta ilmenee jäsenvaltio tai jäsenvaltiot, jossa tai joissa taikka joita varten tavaramerkki on rekisteröity, asianomaisen rekisteröinnin numero ja hakemispäivä, sekä tavarat ja palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut todisteet on toimitettava virastolle kolmen kuukauden kuluessa aiemmuusilmoituksen vastaanottamisesta.”

7)

Korvataan 10 sääntö seuraavasti: ”10 sääntö Kansallisten virastojen suorittamat tutkimukset 1. Jos asetuksen 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta tutkimuskertomuksesta ei ole esitetty pyyntöä yhteisön tavaramerkin hakemisen yhteydessä tai jos 4 säännön c kohdassa tarkoitettua tutkimusmaksua ei ole suoritettu perusmaksun maksamiselle asetetussa määräajassa, teollisoikeuksien keskusvirastot eivät suorita tutkimusta hakemuksesta. 2. Jos asetuksen 39 artiklan 2 kohdan mukaista tutkimuskertomusta koskevaa pyyntöä ei ole esitetty virastolle yhden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kansainvälinen toimisto ilmoittaa virastolle kansainvälisestä rekisteröinnistä, tai jos tutkimusmaksua ei ole suoritettu samassa määräajassa, teollisoikeuksien keskusvirastot eivät suorita tutkimusta Euroopan yhteisön nimeävästä kansainvälisestä rekisteröinnistä.”

8)	Korvataan 12 säännön c alakohta seuraavasti: ”c) tavaramerkin kuvaus ja 3 säännön mukaiset maininnat ja selostukset; jos tavaramerkin kuvaus on värillinen tai sisältää värejä, se on julkaistava värillisenä, minkä yhteydessä on mainittava tavaramerkin väri tai värit, tarvittaessa myös värikoodi.”

9)	Poistetaan 13 säännön 1 kohdan c alakohta ja 2 kohta.

10)

Lisätään 13 a sääntö seuraavasti: ”13 a sääntö Hakemuksen jakaminen 1. Asetuksen 44 a artiklan mukaisessa hakemuksen jakamista koskevassa ilmoituksessa on oltava a) hakemusnumero; b) hakijan nimi ja osoite 1 säännön 1 kohdan b alakohdan mukaisesti; c) luettelo tavaroista ja palveluista, jotka muodostavat jaetun hakemuksen, tai kun tarkoituksena on tehdä useampi kuin yksi jaettu hakemus, luettelo tavaroista ja palveluista kunkin jaetun hakemuksen osalta; d) luettelo tavaroista ja palveluista, jotka jäävät alkuperäiseen hakemukseen. 2. Jos virasto katsoo, että 1 kohdassa säädetyt vaatimukset eivät täyty tai jaetun hakemuksen luettelon sisältämät tavarat ja palvelut ovat päällekkäisiä alkuperäiseen hakemukseen jäävien tavaroiden ja palveluiden kanssa, virasto kehottaa hakijaa poistamaan todetut puutteet viraston asettaman määräajan kuluessa. Jos puutteita ei poisteta ennen määräajan päättymistä, virasto hylkää jakamista koskevan ilmoituksen. 3. Asetuksen 44 a artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut ajanjaksot, joiden aikana hakemuksen jakamista koskevaa ilmoitusta ei hyväksytä, ovat a) ajanjakso ennen hakemispäivän vahvistamista; b) hakemuksen julkaisemista seuraavat kolme kuukautta, joista säädetään asetuksen 42 artiklan 1 kohdassa; c) ajanjakso 23 säännön 1 kohdassa tarkoitetun rekisteröintimaksun maksamista koskevan huomautuksen antamispäivän jälkeen. 4. Jos virasto katsoo, ettei jakamista koskevaa ilmoitusta voida hyväksyä asetuksen 44 a artiklan tai 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti, se hylkää jakamista koskevan ilmoituksen. 5. Virasto luo jaettua hakemusta varten erillisen asiakirjan, joka sisältää täydellisen jäljennöksen alkuperäisestä hakemuksesta, mukaan luettuina jakamista koskeva ilmoitus ja asiaan liittyvä kirjeenvaihto. Virasto antaa jaetulle hakemukselle uuden numeron. 6. Jos jakamista koskeva ilmoitus koskee hakemusta, joka on jo julkaistu asetuksen 40 artiklan mukaisesti, jakaminen julkaistaan Yhteisön tavaramerkkilehdessä. Jaettu hakemus julkaistaan; julkaisun on sisällettävä maininnat ja tiedot, joista säädetään 12 säännössä. Julkaiseminen ei merkitse uuden määräajan asettamista väitteiden tekemiselle.”

11)

Korvataan 15–20 sääntö seuraavasti: ”15 sääntö Väiteilmoitus 1. Väiteilmoitus voidaan tehdä yhden tai useamman asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun aikaisemman tavaramerkin (”aikaisempi tavaramerkki”) ja/tai yhden tai useamman mainitun asetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun muun aikaisemman oikeuden (”aikaisempi oikeus”) perusteella sillä edellytyksellä, että kaikki aikaisemmat tavaramerkit tai aikaisemmat oikeudet kuuluvat samalle haltijalle tai samoille haltijoille. Jos aikaisemmalla tavaramerkillä ja/tai aikaisemmalla oikeudella on useampi kuin yksi haltija (”yhteisomistus”), väitteen voi tehdä heistä joku, jotkut tai kaikki. 2. Väiteilmoituksessa on oltava a) sen hakemuksen hakemusnumero, jota vastaan väite esitetään, ja yhteisön tavaramerkin hakijan nimi; b) selkeä yksilöinti aikaisemmasta tavaramerkistä tai aikaisemmasta oikeudesta, johon väite perustuu: i) jos väite perustuu aikaisempaan tavaramerkkiin asetuksen 8 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetulla tavalla tai jos väite perustuu asetuksen 8 artiklan 3 kohtaan, maininta aikaisemman tavaramerkin hakemusnumerosta tai rekisterinumerosta, maininta siitä onko aikaisempi merkki rekisteröity tai rekisteröintihakemus sekä maininta jäsenvaltioista, tarvittaessa mukaan luettuina Benelux-maat, joissa tai joita varten aikaisempi tavaramerkki on suojattu, tai tarvittaessa maininta siitä, että se on yhteisön tavaramerkki; ii) jos väite perustuu tavaramerkkiin, joka on yleisesti tunnettu asetuksen 8 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, maininta jäsenvaltiosta, jossa tavaramerkki on yleisesti tunnettu, ja joko i alakohdassa tarkoitetut maininnat tai tavaramerkin kuvaus; iii) jos väite perustuu aikaisempaan oikeuteen asetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, maininta sen tyypistä tai luonteesta, aikaisemman oikeuden kuvaus ja maininta siitä, onko tämä aikaisempi oikeus voimassa koko yhteisön alueella vai yhdessä taikka useammassa jäsenvaltiossa, sekä maininta niistä jäsenvaltioista, joissa se on voimassa; c) selvitys väitteen perusteista, nimittäin maininta siitä, että asetuksen 8 artiklan 1, 3, 4 ja 5 kohdan kulloisetkin vaatimukset täyttyvät; d) aikaisemman tavaramerkin hakemispäivä ja, kun saatavilla, rekisteröintipäivä ja etuoikeuspäivä, paitsi kun kyseessä on rekisteröimätön yleisesti tunnettu tavaramerkki; e) aikaisemman tavaramerkin kuvaus sellaisena kuin se on rekisteröity tai hakemuksessa; jos aikaisempi tavaramerkki on värillinen, kuvauksen on oltava värillinen; f) tavarat ja palvelut, joihin väite perustuu; g) jos väite perustuu aikaisempaan tavaramerkkiin, joka on asetuksen 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti laajalti tunnettu, maininta siitä, missä jäsenvaltiossa ja minkä tavaroiden ja palveluiden osalta se on laajalti tunnettu; h) väitteentekijästä: i) väitteentekijän nimi ja osoite 1 säännön 1 kohdan b alakohdan mukaisesti; ii) jos väitteentekijä on nimennyt edustajan, tämän nimi ja liikeosoite, 1 säännön 1 kohdan e alakohdan mukaisesti; iii) jos väitteen tekee käyttöluvan haltija tai henkilö, joka on oikeutettu asianomaisen kansallisen lainsäädännön mukaan käyttämään aikaisempaa oikeutta, maininta tästä sekä maininta luvasta tai oikeudesta esittää väite. 3. Väiteilmoituksessa voi olla a) maininta tavaroista ja palveluista, joihin väite kohdistuu; tällaisen maininnan puuttuessa väitteen katsotaan kohdistuvan väitteen kohteena olevan yhteisön tavaramerkkihakemuksen kaikkiin tavaroihin ja palveluihin; b) perusteltu lausunto, josta käyvät ilmi tärkeimmät seikat ja perustelut, joihin väite perustuu, ja todisteet väitteen tueksi. 4. Jos väite perustuu useampaan kuin yhteen aikaisempaan tavaramerkkiin tai aikaisempaan oikeuteen, kuhunkin näistä oikeuksista sovelletaan 2 ja 3 kohtaa. 16 sääntö Väiteilmoituksessa käytettävät kielet 1. Asetuksen 115 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika, jossa väitteentekijän on jätettävä käännös väiteilmoituksestaan, on yksi kuukausi väiteajan umpeutumisesta. 2. Jos väitteentekijä tai hakija ilmoittaa virastolle ennen sitä päivää, jona väitemenettely 18 säännön 1 kohdan mukaan alkaa, että hakija ja väitteentekijä ovat asetuksen 115 artiklan 7 kohdan mukaisesti sopineet käyttävänsä väitemenettelyssä muuta kieltä, väitteentekijän on, jos väiteilmoitusta ei ole jätetty tällä kielellä, jätettävä väiteilmoituksen käännös tälle kielelle kuukauden kuluessa kyseisestä päivästä. Jos käännöstä ei jätetä tai se jätetään myöhemmin, menettelykieltä ei muuteta. 16 a sääntö Hakijalle suunnattu tiedotus Viraston on lähetettävä muille osapuolille väiteasiasta tiedoksi kaikki väiteilmoitukset ja asiakirjat, jotka väitteentekijä toimittaa, sekä kaikki ilmoitukset, jotka virasto osoittaa yhdelle osapuolista ennen 18 säännössä tarkoitetun määräajan umpeutumista. 17 sääntö Väitteen hyväksymisedellytysten tutkiminen 1. Jos väitemaksua ei ole suoritettu väiteajan kuluessa, väitteen katsotaan jääneen tekemättä. Jos väitemaksu suoritetaan väiteajan umpeutumisen jälkeen, maksu palautetaan väitteentekijälle. 2. Jos väiteilmoitusta ei ole jätetty väiteajassa tai jos väiteilmoituksessa ei tarkasti yksilöidä 15 säännön 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti hakemusta, jota vastaan väite tehdään, tai aikaisempaa merkkiä tai aikaisempaa oikeutta, johon väite perustuu, tai se ei sisällä väitteen perusteita 15 säännön 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, ja jollei näitä puutteita poisteta ennen väiteajan päättymistä, virasto hylkää väiteilmoituksen puutteellisena. 3. Jos väitteentekijä ei jätä käännöstä 16 säännön 1 kohdan mukaisesti, väite hylätään puutteellisena. Jos väitteentekijä toimittaa käännöksen, joka ei ole täydellinen, kääntämättä jätettyä osaa ei oteta huomioon väitteen hyväksymisedellytyksiä tutkittaessa. 4. Jos väiteilmoitus ei vastaa muita 15 säännön säännöksiä, virasto ilmoittaa asiasta väitteentekijälle ja kehottaa tätä korjaamaan havaitut puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata ennen määräajan päättymistä, virasto hylkää väitteen puutteellisena. 5. Hakijalle ilmoitetaan, jos väiteilmoituksen katsotaan jääneen tekemättä 1 kohdan perusteella ja jos väite on päätetty hylätä puutteellisena 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti. 18 sääntö Väitemenettelyn aloittaminen 1. Kun väite on todettu 17 säännön edellytysten mukaisesti hyväksyttäväksi, virasto ilmoittaa osapuolille, että väitemenettely aloitetaan kahden kuukauden kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää enintään 24 kuukauden pituiseksi, jos molemmat osapuolet toimittavat pidentämistä koskevan pyynnön ennen määräajan umpeutumista. 2. Jos 1 kohdan mukaisen määräajan kuluessa hakemus peruutetaan tai sitä rajoitetaan tavaroihin ja palveluihin, joihin väite ei kohdistu, tai virasto saa tietää asianomaisten osapuolten välisestä sopimuksesta tai hakemus hylätään rinnakkaisessa menettelyssä, väitemenettely päätetään. 3. Jos 1 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa hakija rajoittaa hakemusta poistamalla siitä joitakin niistä tavaroista ja palveluista, joihin väite kohdistuu, virasto kehottaa asettamansa määräajan kuluessa väitteentekijää ilmoittamaan, jatkaako hän väitettä, ja jos jatkaa, mitä jäljellä olevia tavaroita ja palveluja vastaan. Jos väitteentekijä peruuttaa väitteen rajoittamisen vuoksi, väitemenettely päätetään. 4. Jos väitemenettely päätetään 2 tai 3 kohdan mukaisesti ennen 1 kohdassa tarkoitetun määräajan umpeutumista, maksuista ei tehdä päätöstä. 5. Jos väitemenettely päätetään hakemuksen peruuttamisen tai rajoittamisen takia tai 3 kohdan mukaisesti ennen 1 kohdassa tarkoitetun määräajan umpeutumista, väitemaksu palautetaan. 19 sääntö Väitteen toteennäyttö 1. Virasto antaa väitteentekijälle tilaisuuden esittää seikkoja, todisteita ja perusteluja väitteensä tueksi tai täydentää kaikkia 15 säännön 3 kohdan mukaisesti toimitettuja seikkoja, todisteita ja perusteluita viraston asettamassa määräajassa, joka on vähintään kaksi kuukautta siitä päivästä, jona väitemenettelyn 18 säännön 1 kohdan mukaan katsotaan alkavan. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa väitteentekijän on esitettävä myös todisteet aikaisemman merkkinsä tai aikaisemman oikeutensa olemassaolosta ja voimassaolosta sekä sen antaman suojan laajuudesta ja osoitettava, että hänellä on oikeus tehdä väite. Väitteentekijän on erityisesti esitettävä seuraavat todisteet: a) jos väite perustuu aikaisempaan merkkiin, joka ei ole yhteisön tavaramerkki, todisteet aikaisemman merkin rekisteröinnistä tai hakemisesta toimittamalla i) sellaisen tavaramerkin osalta, jota ei ole vielä rekisteröity, jäljennös asiaa koskevasta hakemuksesta tai muu vastaava asiakirja, joka on peräisin tavaramerkkihakemusta hallinnoivalta taholta; tai ii) sellaisen tavaramerkin osalta, joka on rekisteröity, jäljennös asiaa koskevasta rekisteröintitodistuksesta ja tapauksesta riippuen viimeisimmästä uudistamistodistuksesta, joka osoittaa tavaramerkin suoja-ajan olevan pidempi kuin 1 kohdassa tarkoitettu määräaika ja mahdolliset suoja-ajan pidennykset, tai muut vastaavat asiakirjat, jotka ovat peräisin tavaramerkin rekisteröineeltä hallintoviranomaiselta; b) jos väite perustuu asetuksen 8 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun yleisesti tunnettuun merkkiin, todisteet siitä, että merkki on yleisesti tunnettu asiaankuuluvalla alueella; c) jos väite perustuu asetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun laajalti tunnettuun merkkiin, todisteet tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettujen todisteiden lisäksi siitä, että merkki on laajalti tunnettu, sekä todisteet tai perustelut, jotka osoittavat, että haetun tavaramerkin käyttäminen ilman perusteltua syytä merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä tai olisi niille haitaksi; d) jos väite perustuu aikaisempaan oikeuteen asetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, todisteet kyseisen oikeuden hankkimisesta sekä sen antaman suojan laajuudesta ja voimassaolon jatkumisesta; e) jos väite perustuu asetuksen 8 artiklan 3 kohtaan, todisteet väitteentekijän omistusoikeudesta ja hänen ja hänen asiamiehensä tai edustajansa välisen suhteen luonteesta. 3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja todisteet on esitettävä menettelyssä käytettävällä kielellä tai niiden mukaan on liitettävä käännös. Käännös on jätettävä alkuperäisen asiakirjan jättämiselle asetetun määräajan kuluessa. 4. Virasto ei ota huomioon sellaisia asiakirjoja tai muuta kirjallista aineistoa taikka niiden osia, joita ei ole jätetty tai käännetty menettelyssä käytettävälle kielelle viraston asettaman määräajan kuluessa. 20 sääntö Väitteen tutkiminen 1. Jos väitteentekijä ei ole ennen 19 säännön 1 kohdassa tarkoitetun määräajan umpeutumista esittänyt todisteita aikaisemmasta merkistään tai aikaisemmasta oikeudestaan, sen voimassaolosta ja sen antaman suojan laajuudesta sekä oikeudestaan tehdä väite, väite hylätään perusteettomana. 2. Jos väitettä ei hylätä 1 kohdan mukaisesti, virasto antaa tiedoksi hakijalle väitteentekijän jättämät asiakirjat ja kehottaa häntä esittämään omat huomautuksensa viraston asettaman määräajan kuluessa. 3. Jos hakija ei jätä huomautuksia, virasto tekee päätöksensä väitteestä käytettävissään olevien todisteiden perusteella. 4. Hakijan jättämät huomautukset annetaan tiedoksi väitteentekijälle, jota virasto kehottaa katsoessaan sen tarpeelliseksi vastaamaan viraston asettaman määräajan kuluessa. 5. Edellä olevan 18 säännön 2 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin sen päivän jälkeen, jona väitemenettelyn katsotaan alkavan. 6. Asianmukaisissa tapauksissa virasto voi kehottaa osapuolia rajoittamaan huomautuksensa tiettyihin aiheisiin, jolloin se sallii niiden ottaa muut aiheet esille menettelyn myöhemmässä vaiheessa. Virastoa ei missään tapauksessa voida pyytää ilmoittamaan osapuolille, mitä seikkoja tai todisteita voidaan mahdollisesti jättää tai ei ole jätetty. 7. Virasto voi lykätä väitemenettelyä, a) jos väite perustuu asetuksen 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaiseen rekisteröintihakemukseen, kunnes siinä menettelyssä on tehty lopullinen ratkaisu; b) jos väite perustuu neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 (3) mukaista maantieteellistä merkintää tai alkuperänimitystä koskevaan rekisteröintihakemukseen, kunnes siinä menettelyssä on tehty lopullinen ratkaisu; tai c) jos lykkäys on olosuhteiden vuoksi tarkoituksenmukainen.

12)

Korvataan 22 sääntö seuraavasti: ”22 sääntö Käytön todistaminen 1. Asetuksen 43 artiklan 2 tai 3 kohdan mukainen käytön todistamista koskeva pyyntö hyväksytään vain, jos hakija jättää pyynnön viraston asettaman määräajan kuluessa 20 säännön 2 kohdan mukaisesti. 2. Jos väitteentekijän on todistettava tavaramerkin käyttö tai se, että on olemassa perustellut syyt käyttämättä jättämiseen, virasto pyytää väitteentekijää toimittamaan vaaditut todisteet viraston asettaman määräajan kuluessa. Jos väitteentekijä ei toimita todisteita määräajan kuluessa, virasto hylkää väitteen. 3. Käytön todistamiseksi tarvittavista tiedoista ja todisteista on ilmettävä väitteen perustana olevan tavaramerkin käytön paikka, aika, laajuus ja luonne niiden tuotteiden osalta, joita varten se on rekisteröity ja joihin väite perustuu sekä todisteet näiden tietojen tueksi 4 kohdan mukaisesti. 4. Todistusaineisto on jätettävä 79 ja 79 a säännön mukaisesti, ja se on periaatteessa rajoitettava väitettä tukeviin asiakirjoihin ja todistuskappaleisiin, kuten pakkauksiin, etiketteihin, hinnastoihin, luetteloihin, laskuihin, valokuviin ja lehtimainoksiin sekä asetuksen 76 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuihin kirjallisiin vakuutuksiin. 5. Käytön todistamista koskevan pyynnön esittämisen yhteydessä voidaan esittää myös huomautuksia väitteen perusteista. Nämä huomautukset voidaan jättää yhdessä niiden huomautusten kanssa, jotka esitetään vastauksena käytön todistamiseen. 6. Jos väitteentekijä on toimittanut todisteet muulla kuin väitemenettelyn kielellä, virasto voi vaatia väitteentekijää jättämään käännöksen todisteista väitemenettelyn kielellä asettamansa määräajan kuluessa.”

13)	Korvataan 24 säännön 2 kohta seuraavasti: ”2. Virasto toimittaa oikeaksi todistettuja tai todistamattomia jäljennöksiä rekisteröintitodistuksesta maksua vastaan.”

14)	Poistetaan 25 säännön 1 kohdan c alakohta.

15)

Lisätään 25 a sääntö seuraavasti: ”25 a sääntö Rekisteröinnin jakaminen 1. Asetuksen 48 a artiklan mukaisessa rekisteröinnin jakamista koskevassa ilmoituksessa on oltava a) rekisterinumero; b) tavaramerkin haltijan nimi ja osoite 1 säännön 1 kohdan b alakohdan mukaisesti; c) luettelo tavaroista ja palveluista, jotka muodostavat jaetun rekisteröinnin, tai kun tarkoituksena on tehdä useampi kuin yksi jaettu rekisteröinti, luettelo tavaroista ja palveluista kunkin jaetun rekisteröinnin osalta; d) luettelo tavaroista ja palveluista, jotka jäävät alkuperäiseen rekisteröintiin. 2. Jos virasto katsoo, että 1 kohdassa säädetyt vaatimukset eivät täyty tai luettelon sisältämät tavarat ja palvelut, jotka muodostavat jaetun rekisteröinnin, ovat päällekkäisiä alkuperäiseen rekisteröintiin jäävien tavaroiden ja palveluiden kanssa, virasto kehottaa hakijaa korjaamaan todetut puutteet viraston asettaman määräajan kuluessa. Jos puutteita ei korjata ennen määräajan päättymistä, virasto hylkää jakamista koskevan ilmoituksen. 3. Jos virasto katsoo, että jakamista koskevaa ilmoitusta ei voida hyväksyä asetuksen 48 a artiklan mukaisesti, se hylkää jakamista koskevan ilmoituksen. 4. Virasto luo jaettua rekisteröintiä varten erillisen asiakirjan, joka sisältää täydellisen jäljennöksen alkuperäistä rekisteröintiä koskevasta asiakirjasta, mukaan luettuina jakamista koskeva ilmoitus ja siihen liittyvä kirjeenvaihto. Virasto antaa jaetulle rekisteröinnille uuden numeron.”

16)	Poistetaan 26 säännön 2 kohdan d alakohta.

17)

Muutetaan 28 säännön 1 kohta seuraavasti: a) Poistetaan c alakohta. b) Korvataan d alakohta seuraavasti: ”d) maininta jäsenvaltiosta tai jäsenvaltioista, jossa tai joissa tai joita varten tavaramerkki on rekisteröity, kyseisen rekisteröinnin numero ja hakemispäivä sekä luettelo tavaroista ja palveluista, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity,”.

18)

Korvataan 30 sääntö seuraavasti: ”30 sääntö Rekisteröinnin uudistaminen 1. Hakemuksessa rekisteröinnin uudistamiseksi on oltava a) uudistamista hakevan henkilön nimi; b) uudistettavan yhteisön tavaramerkin rekisterinumero; c) jos uudistamista haetaan vain osalle rekisteriin merkityistä tavaroista ja palveluista, maininta niistä luokista tai tavaroista ja palveluista, joita hakemus koskee tai niistä, joita se ei koske, ryhmiteltynä Nizzan luokituksen luokkien mukaiseen järjestykseen siten, että ennen kutakin ryhmää ilmoitetaan sen luokan numero, johon ryhmään kyseiset tavarat tai palvelut kuuluvat. 2. Asetuksen 47 artiklassa tarkoitetut maksut yhteisön tavaramerkin uudistamisesta ovat seuraavat: a) perusmaksu; b) luokkamaksu neljännestä ja jokaisesta seuraavasta luokasta, jota koskevaa uudistamista haetaan; ja c) tarvittaessa maksuja koskevassa asetuksessa määritelty lisämaksu uudistamismaksun myöhästymisestä tai uudistamishakemuksen myöhästymisestä asetuksen 47 artiklan 3 kohdan mukaisesti. 3. Uudistamista koskevaa hakemusta pidetään tehtynä, jos 2 kohdassa tarkoitettu maksu suoritetaan maksuja koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla sillä edellytyksellä, että se sisältää kaikki maininnat, joita vaaditaan tämän säännön 1 kohdan a ja b alakohdassa sekä maksuja koskevan asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa. 4. Jos uudistamishakemus jätetään asetuksen 47 artiklan 3 kohdan mukaisten määräaikojen kuluessa, mutta muut mainitun asetuksen 47 artiklan ja näiden sääntöjen edellytykset eivät täyty, virasto ilmoittaa hakijalle havaituista puutteista. 5. Jos uudistamishakemusta ei jätetä tai se jätetään asetuksen 47 artiklan 3 kohdan kolmannessa virkkeessä säädetyn määräajan jälkeen tai jos maksuja ei suoriteta tai ne suoritetaan kyseisen määräajan jälkeen tai jos puutteita ei poisteta määräajan kuluessa, virasto katsoo rekisteröinnin päättyneen ja ilmoittaa asiasta yhteisön tavaramerkin haltijalle. Jos suoritetut maksut eivät riitä kattamaan kaikkia niitä tavara- ja palveluluokkia, joihin uudistamishakemus kohdistuu, rekisteröintiä ei pidetä päättyneenä, jos on selvää, mitkä luokat maksujen on tarkoitettu kattavan. Muiden tietojen puuttuessa virasto ottaa luokat huomioon luokituksen mukaisessa järjestyksessä. 6. Kun 5 kohdan mukainen päätös on lopullinen, virasto poistaa tavaramerkin rekisteristä. Poistaminen tulee voimaan rekisteröinnin päättymispäivää seuraavana päivänä. 7. Jos 2 kohdassa määrätyt uudistamismaksut on suoritettu mutta rekisteröintiä ei uudisteta, maksut palautetaan. 8. Yhdellä hakemuksella voidaan hakea kahden tai useamman tavaramerkin uudistamista maksamalla kutakin tavaramerkkiä koskevat maksut edellyttäen, että haltijat tai edustajat ovat jokaisessa tapauksessa samat.”

19)	Poistetaan 31 säännön 3 ja 4 kohta.

20)

Korvataan 32 säännön 4 kohta seuraavasti: ”4. Virasto laatii uudelle rekisteröinnille erilliset asiakirjat, joihin kuuluu jäljennös alkuperäisestä rekisteröinnistä, mukaan luettuina osittaisen luovutuksen rekisteröinnistä tehty hakemus ja siihen liittyvä kirjeenvaihto. Virasto antaa uudelle rekisteröinnille uuden numeron.”

21)

Muutetaan 33 sääntö seuraavasti: a) Korvataan 1 kohta seuraavasti: ”1. Edellä tarkoitetun 31 säännön 1, 2, 5 ja 7 kohdan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin käyttöluvan, käyttöluvan luovuttamisen, esineoikeuden tai sen luovuttamisen, täytäntöönpanotoimenpiteen tai maksukyvyttömyysmenettelyn rekisteröintiin seuraavin ehdoin: a) edellä tarkoitettua 31 säännön 1 kohdan c alakohtaa ei sovelleta hakemukseen, joka koskee esineoikeuden, täytäntöönpanotoimenpiteiden tai maksukyvyttömyysmenettelyn rekisteröintiä; b) edellä tarkoitettua 31 säännön 1 kohdan d alakohtaa ja 5 kohtaa ei sovelleta, jos hakemuksen tekijä on yhteisön tavaramerkin haltija.” b) Korvataan 2 kohta seuraavasti: ”2. Käyttölupaa, käyttöluvan luovuttamista, esineoikeutta tai sen luovuttamista tai täytäntöönpanotoimenpidettä koskeva rekisteröintihakemus katsotaan jätetyksi vasta, kun vaadittu maksu on suoritettu.” c) Korvataan 3 kohdassa ilmaisu ”19, 20 tai 22 artiklan” ilmaisulla ”19–22 artiklan” ja ilmaisu ”edellä olevan 1 ja 2 kohdan” ilmaisulla ”tämän säännön 1 kohdan ja 34 säännön 2 kohdan”. d) Korvataan 4 kohta seuraavasti: ”4. Edellä tarkoitettuja 1 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin yhteisön tavaramerkkihakemuksiin. Käyttöluvat, esineoikeudet, maksukyvyttömyysmenettelyt ja täytäntöönpanotoimenpiteet merkitään viraston ylläpitämiin asiakirjavihkoihin, jotka koskevat hakemuksen kohteena olevaa yhteisön tavaramerkkiä.”

22)

Korvataan 34 sääntö seuraavasti: ”34 sääntö Käyttöluvan rekisteröinnin erityismääräykset 1. Käyttöluvan rekisteröintiä koskeva hakemus voi sisältää pyynnön merkitä käyttölupa rekisteriin yhtenä tai useampina seuraavista: a) yksinoikeudella myönnetty käyttölupa; b) edelleenkäyttölupa, jos käyttöluvan antaa sellainen haltija, jonka käyttölupa on merkitty rekisteriin; c) käyttölupa, joka koskee ainoastaan osaa niistä tavaroista tai palveluista, joita varten tavaramerkki on rekisteröity; d) käyttölupa, joka koskee ainoastaan osaa yhteisön alueesta; e) määräaikainen käyttölupa. 2. Jos esitetään pyyntö merkitä käyttölupa 1 kohdan c, d ja e alakohdan mukaiseksi käyttöluvaksi, käyttöluvan rekisteröintiä koskevassa hakemuksessa on mainittava tavarat ja palvelut ja osa yhteisön alueesta ja ajanjakso, jota varten käyttölupa myönnetään.”

23)	Korvataan 35 säännön 3 kohta seuraavasti: ”3. Hakemusta käyttöluvan, esineoikeuden tai täytäntöönpanotoimenpiteen kumoamisesta pidetään jätettynä vasta, kun vaadittu maksu on suoritettu.”

24)	Poistetaan 36 säännön 1 kohdan c alakohta.

25)

Muutetaan 38 sääntö seuraavasti: a) Korvataan 1 kohta seuraavasti: ”1. Asetuksen 115 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika, jonka aikana menettämis- tai mitättömyysvaatimuksen esittäjän on jätettävä käännös hakemuksestaan, on yksi kuukausi hakemuksen jättämispäivästä alkaen. Jos tätä määräaikaa ei noudateta, hakemus hylätään puutteellisena.” b) Lisätään 3 kohtaan virke seuraavasti: ”Jos käännöstä ei jätetä määräajassa tai lainkaan, menettelykieltä ei muuteta.”

26)

Korvataan 39 sääntö seuraavasti: ”39 sääntö Menettämis- tai mitättömyyshakemuksen hylkääminen puutteellisena 1. Jos virasto toteaa, että vaadittua maksua ei ole suoritettu, se kehottaa hakijaa maksamaan maksun viraston asettaman määräajan kuluessa. Ellei vaadittua maksua suoriteta viraston asettaman määräajan kuluessa, virasto ilmoittaa hakijalle, ettei menettämis- tai mitättömyyshakemusta katsota jätetyksi. Jos maksu suoritetaan kyseisen määräajan umpeutumisen jälkeen, maksu palautetaan hakijalle. 2. Jos 38 säännön 1 kohdassa vaadittua käännöstä ei jätetä kyseisen määräajan kuluessa, virasto hylkää menettämis- tai mitättömyyshakemuksen puutteellisena. 3. Jos virasto toteaa, että hakemus ei täytä 37 säännössä esitettyjä säännöksiä, se kehottaa hakijaa korjaamaan todetut puutteet viraston asettaman määräajan kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajan kuluessa, virasto hylkää hakemuksen puutteellisena. 4. Kaikista 2 tai 3 kohdan mukaisesti tehdyistä menettämis- tai mitättömyyshakemuksen hylkäämispäätöksistä tiedotetaan hakijalle ja yhteisön tavaramerkin haltijalle.”

27)

Muutetaan 40 sääntö seuraavasti: a) Korvataan 1 kohta seuraavasti: ”1. Jokaisesta menettämis- tai mitättömyyshakemuksesta, jota pidetään jätettynä, ilmoitetaan yhteisön tavaramerkin haltijalle. Kun virasto pitää hakemusta muodollisesti hyväksyttävänä, se kehottaa yhteisön tavaramerkin haltijaa esittämään omat huomautuksensa viraston asettaman määräajan kuluessa.” b) Korvataan 4 kohta seuraavasti: ”4. Jollei 69 säännössä toisin säädetä, kaikki osapuolten jättämät huomautukset lähetetään muille asianomaisille osapuolille.” c) Korvataan 5 kohta seuraavasti: ”5. Asetuksen 50 artiklan 1 kohdan a alakohtaan perustuvan menettämishakemuksen tapauksessa virasto pyytää asettamansa määräajan kuluessa yhteisön tavaramerkin haltijaa esittämään todisteita tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä. Jos todisteita ei toimiteta asetetun määräajan kuluessa, yhteisön tavaramerkki kumotaan. Edellä olevan 22 säännön 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.” d) Lisätään uusi 6 kohta seuraavasti: ”6. Jos hakijan on asetuksen 56 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti esitettävä todisteet käytöstä tai siitä, että käyttämättä jättämiselle on olemassa aiheelliset perusteet, virasto pyytää asettamansa määräajan kuluessa hakijaa esittämään todisteita tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä. Jos todisteita ei toimiteta asetetun määräajan kuluessa, mitättömyyshakemus hylätään. Edellä olevan 22 säännön 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.”

28)

Korvataan 44 ja 45 sääntö seuraavasti: ”44 sääntö Muuntamishakemus 1. Asetuksen 108 artiklan mukaisessa hakemuksessa yhteisön tavaramerkkihakemuksen tai rekisteröidyn yhteisön tavaramerkin muuntamiseksi kansalliseksi tavaramerkkihakemukseksi on oltava a) muuntamisen hakijan nimi ja osoite 1 säännön 1 kohdan b alakohdan mukaisesti; b) yhteisön tavaramerkkihakemuksen hakemusnumero tai yhteisön tavaramerkin rekisterinumero; c) maininta siitä, mihin muuntaminen perustuu, asetuksen 108 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti; d) jäsenvaltio tai jäsenvaltiot, jota tai joita muuntamispyyntö koskee; e) jos pyyntö ei koske kaikkia niitä tavaroita ja palveluja, joita hakemus koskee tai joita varten tavaramerkki on rekisteröity, hakemukseen on sisällytettävä luettelo niistä tavaroista ja palveluista, joita muuntamispyyntö koskee, ja jos muuntamista pyydetään useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota varten ja tavarat ja palvelut eivät ole samat kaikissa jäsenvaltioissa, luettelo tavaroista ja palveluista jäsenvaltioittain; f) jos muuntamista pyydetään asetuksen 108 artiklan 6 kohdan mukaisesti, hakemuksessa on ilmoitettava päivämäärä, jona asiaa koskeva kansallisen tuomioistuimen päätös on tullut lainvoimaiseksi, sekä jäljennös mainitusta päätöksestä; jäljennös voidaan toimittaa samalla kielellä, jolla päätös on tehty. 2. Muuntamishakemus jätetään asianmukaisen määräajan kuluessa asetuksen 108 artiklan 4, 5 tai 6 kohdan mukaisesti. Jos muuntamista pyydetään rekisteröinnin uudistamatta jättämisen jälkeen, asetuksen 108 artiklan 5 kohdassa säädetty kolmen kuukauden määräaika alkaa sen päivän jälkeisenä päivänä, jolloin uudistamishakemus voidaan mainitun asetuksen 47 artiklan 3 kohdan mukaisesti viimeistään jättää. 45 sääntö Muuntamishakemuksen tutkiminen 1. Jos muuntamishakemus ei täytä asetuksen 108 artiklan 1 tai 2 kohdan vaatimuksia tai se jätetään mainitun kolmen kuukauden määräajan jälkeen taikka se ei ole yhdenmukainen 44 säännön tai muiden sääntöjen kanssa, virasto ilmoittaa tästä hakijalle ja asettaa määräajan, jonka kuluessa hakija voi muuttaa hakemusta tai poistaa todetut puutteet. 2. Jos muuntamismaksua ei ole suoritettu kolmen kuukauden määräajan kuluessa, virasto ilmoittaa hakijalle, että muuntamishakemuksen katsotaan jääneen tekemättä. 3. Jos 1 kohdassa tarkoitettuja puutteita ei korjata viraston asettaman määräajan kuluessa, virasto hylkää muuntamishakemuksen. Tapauksissa, joihin sovelletaan asetuksen 108 artiklan 2 kohtaa, virasto hylkää muuntamishakemuksen puutteellisena vain niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa muuntaminen on kyseisen säännöksen mukaan poissuljettu. 4. Jos virasto tai jokin yhteisön tavaramerkkituomioistuin on hylännyt yhteisön tavaramerkkihakemuksen tai julistanut yhteisön tavaramerkin mitättömäksi jäsenvaltion kieleen perustuvin ehdottomin hylkäämisperustein, muuntaminen ei ole mahdollista 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti missään jäsenvaltiossa, jossa kyseinen kieli on yksi virallisista kielistä. Jos virasto tai jokin yhteisön tavaramerkkituomioistuin on hylännyt yhteisön tavaramerkkihakemuksen tai julistanut yhteisön tavaramerkin mitättömäksi ehdottomin hylkäämisperustein, jotka koskevat koko yhteisöä, tai aikaisemman yhteisön tavaramerkin taikka yhteisön muun teollisoikeuden vuoksi, muuntaminen ei ole mahdollista asetuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti missään jäsenvaltiossa.”

29)

Korvataan 47 sääntö seuraavasti: ”47 sääntö Toimittaminen jäsenvaltioiden teollisoikeuksien keskusvirastoille Jos muuntamishakemus täyttää asetuksessa ja näissä säännöissä säädetyt vaatimukset, virasto toimittaa muuntamishakemuksen ja siihen liittyvät 84 säännön 2 kohdassa tarkoitetut tiedot niiden jäsenvaltioiden teollisoikeuksien keskusvirastoille – myös Beneluxin tavaramerkkivirastolle – joiden osalta hakemus on hyväksytty. Virasto ilmoittaa toimittamispäivän hakijalle.”

30)

Lisätään 50 säännön 1 kohtaan seuraavaa: ”Erityisesti, kun valitus kohdistuu väitemenettelyssä tehtyyn päätökseen, asetuksen 78 a artiklaa ei sovelleta asetuksen 61 artiklan 2 kohdan mukaisesti asetettuun määräaikaan. Kun valitus kohdistuu väiteosaston tekemään päätökseen, valituslautakunta rajaa valituksen tutkimisen niihin tosiseikkoihin ja todisteisiin, jotka on esitetty väiteosaston asetuksen ja näiden sääntöjen mukaisesti asettamassa määräajassa, ellei valituslautakunta katso, että olisi otettava huomioon uusia tai täydentäviä tosiseikkoja ja todisteita asetuksen 74 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”

31)

Korvataan 51 sääntö seuraavasti: ”51 sääntö Valitusmaksujen palauttaminen Valitusmaksun määrää palautettavaksi a) joko osasto, jonka päätös on riitautettu, jos se hyväksyy uudelleentarkastelun asetuksen 60 artiklan 1 kohdan tai 60 a artiklan mukaisesti; tai b) valituslautakunta, jos se katsoo, että valitus on hyväksyttävä ja että maksun palauttaminen on kohtuullista huomattavan menettelyvirheen takia.”

32)

Korvataan 53 sääntö seuraavasti: ”53 sääntö Päätösten virheiden korjaaminen Jos virasto omasta aloitteestaan tai menettelyn osapuolen aloitteesta tulee tietoiseksi päätöksessä olevasta kieli- tai kirjoitusvirheestä taikka selvästä erehdyksestä, sen on varmistettava, että asiasta vastaava osasto tai toimisto korjaa kyseisen virheen tai erehdyksen.”

33)

Lisätään 53 a sääntö seuraavasti: ”53 a sääntö Päätöksen kumoaminen ja rekisterimerkinnän poistaminen 1. Jos virasto omasta aloitteestaan tai menettelyn osapuolilta saatujen tietojen perusteella katsoo, että päätös on kumottava tai rekisterimerkintä poistettava asetuksen 77 a artiklan mukaisesti, se ilmoittaa asianomaiselle osapuolelle aiotusta kumoamisesta tai poistamisesta. 2. Asianomainen osapuoli voi toimittaa huomautuksia aiotusta kumoamisesta tai poistamisesta viraston asettaman määräajan kuluessa. 3. Jos asianomainen osapuoli hyväksyy aiotun kumoamisen tai poistamisen taikka ei toimita huomautuksia määräajan kuluessa, virasto kumoaa päätöksen tai poistaa rekisterimerkinnän. Jos asianomainen osapuoli ei hyväksy kumoamista tai poistamista, virasto tekee kumoamisesta tai poistamisesta päätöksen. 4. Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, jos kumoaminen tai poistaminen todennäköisesti vaikuttaa useampaan kuin yhteen osapuoleen. Tällaisissa tapauksissa yhden osapuolen 3 kohdan mukaisesti jättämistä huomautuksista on aina ilmoitettava muille osapuolille ja annettava heille mahdollisuus jättää omat huomautuksensa. 5. Jos päätöksen kumoaminen tai rekisterimerkinnän poistaminen vaikuttaa sellaiseen päätökseen tai rekisterimerkintään, joka on julkaistu, myös kumoaminen tai poistaminen julkaistaan. 6. Toimivalta 1–4 kohtaa koskevassa kumoamisessa ja poistamisessa on päätöksen tehneellä osastolla tai yksiköllä.”

34)

Korvataan 59 säännön 4 kohta seuraavasti: ”4) Edellä 1, 2 ja 3 kohdan perusteella maksettavat määrät ja kuluennakot määrää viraston pääjohtaja ja ne julkaistaan viraston virallisessa lehdessä. Määrät lasketaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä ja niiden liitteessä VII säädetyillä perusteilla.”

35)

Korvataan 60 sääntö seuraavasti: ”60 sääntö Suullisen käsittelyn pöytäkirja 1. Suullisesta käsittelystä ja todisteiden vastaanottamisesta pidetään pöytäkirjaa, johon merkitään a) käsittelyn päivämäärä; b) viraston toimivaltaisten virkamiesten, osapuolten ja heidän edustajiensa sekä läsnäolevien todistajien ja asiantuntijoiden nimet; c) osapuolten esittämät hakemukset ja pyynnöt; d) todisteiden antamis- tai hankintatapa; e) tarvittaessa viraston tekemät päätökset. 2. Pöytäkirja liitetään asianomaisen yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen tai rekisteröinnin asiakirjoihin. Osapuolille toimitetaan jäljennös pöytäkirjasta. 3. Jos todistajia, asiantuntijoita tai osapuolia kuullaan asetuksen 76 artiklan 1 kohdan a tai d alakohdan taikka 59 säännön 2 kohdan mukaisesti, heidän lausuntonsa tallennetaan.”

36)

Muutetaan 61 sääntö seuraavasti: a) Korvataan 1 kohta seuraavasti: ”1. Virastossa käytävässä menettelyssä kaikki viraston suorittama tiedoksi antaminen tapahtuu lähettämällä alkuperäinen asiakirja, oikeaksi todistamaton jäljennös tai tietokonetuloste 55 säännön mukaisesti, tai osapuolten toimittamien asiakirjojen osalta kaksoiskappaleet tai oikeaksi todistamattomat jäljennökset.” b) Lisätään 3 kohta seuraavasti: ”3. Jos vastaanottaja on antanut faksinumeronsa tai yhteystiedot muilla teknisillä välineillä tapahtuvaa kommunikointia varten, virasto voi toteuttaa tiedoksi antamisen millä tahansa näistä välineistä tai postitse.”

37)

Muutetaan 62 sääntö seuraavasti: a) Korvataan 1 kohta seuraavasti: ”1. Päätökset, joihin liittyy määräaika muutoksenhakua varten, kutsut ja muut asiakirjat viraston pääjohtajan päätöksen mukaan annetaan tiedoksi vastaanottotodistuksella varustetulla kirjatulla kirjeellä. Kaikki muut tiedoksiannot lähetetään tavallisessa postissa.” b) Poistetaan 2 kohdan toinen virke. c) Korvataan 5 kohta seuraavasti: ”5. Tavallisessa postissa lähetettyä tiedonantoa pidetään annettuna kymmenentenä päivänä sen postituksesta.”

38)	Korvataan 65 säännön 1 kohdan toinen virke seuraavasti: ”Tiedoksiantoa pidetään annettuna päivänä, jona vastaanottajan faksilaite on vastaanottanut tiedonannon.”

39)	Korvataan 66 säännön 1 kohta seuraavasti: ”1. Jos vastaanottajan osoitetta ei saada selville tai jos 62 säännön mukainen tiedoksi antaminen osoittautuu mahdottomaksi vähintään yhden yrityksen jälkeen, tiedoksi antaminen toimitetaan julkisella kuulutuksella.”

40)

Korvataan 72 säännön 2 kohta seuraavasti: ”2. Jos määräaika päättyy sellaisena päivänä, jona postinjakelu on keskeytynyt jäsenvaltiossa, jossa virasto sijaitsee, tai – siinä määrin kuin viraston pääjohtaja on sallinut tietojen lähettämisen sähköisesti 82 säännön mukaisesti – jona viraston yhteydet sähköisiin viestimiin ovat keskeytyneet, määräaikaa jatketaan ensimmäiseen sellaiseen keskeytystä seuraavaan päivään, jona virasto on avoinna ja voi vastaanottaa asiakirjoja ja jona tavanomaisia postilähetyksiä toimitetaan. Viraston pääjohtaja vahvistaa keskeytyksen pituuden.”

41)

Korvataan 72 säännön 4 kohta seuraavasti: ”4. Jos poikkeukselliset tapahtumat, kuten luonnonmullistukset tai lakot, keskeyttävät osapuolten ja viraston välisen asianmukaisen kommunikoinnin menettelyä koskevissa asioissa tai häiritsevät sitä, viraston pääjohtaja voi määrätä, että kaikkia määräaikoja, jotka muutoin umpeutuisivat tällaisten poikkeuksellisten olosuhteiden alkamispäivänä, jonka pääjohtaja vahvistaa, tai sen jälkeen, jatketaan hänen vahvistamaansa päättymispäivään saakka niiden menettelyn osapuolten osalta, joilla on kotipaikka tai rekisteröity toimipaikka kyseisessä valtiossa tai joiden nimeämän edustajan toimipaikka on siinä valtiossa. Jos tällainen tapahtuma vaikuttaa viraston kotipaikkaan, pääjohtajan päätöksestä on käytävä ilmi, että se koskee menettelyn kaikkia osapuolia.”

42)

Muutetaan 76 sääntö seuraavasti: a) Korvataan 1–4 kohta seuraavasti: ”1. Asianajajien ja hyväksyttyjen edustajien, joiden nimet on merkitty viraston ylläpitämään luetteloon asetuksen 89 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on jätettävä allekirjoitettu valtakirja liitettäväksi asiakirjoihin vain, jos virasto nimenomaisesti vaatii sitä tai kun useita osapuolia käsittävässä viraston menettelyssä, johon osallistuu edustaja, toinen osapuolista nimenomaisesti vaatii sitä. 2. Asetuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden puolesta toimivien työntekijöiden on esitettävä virastolle allekirjoitettu valtakirja, joka liitetään asiakirjoihin. 3. Valtakirja voidaan esittää millä tahansa yhteisön virallisella kielellä. Se voi kattaa yhden tai useamman hakemuksen tai rekisteröidyn tavaramerkin, tai se voi olla yleisvaltuutus, jolla edustajalle annetaan valtuudet toimia valtuuttajan edustajana kaikissa virastossa käytävissä menettelyissä, joissa valtuuttaja on osapuolena. 4. Siinä tapauksessa, että on esitettävä valtakirja 1 tai 2 kohdan mukaisesti, virasto asettaa määräajan, jossa kyseinen valtakirja on esitettävä. Jos valtuutusta ei jätetä määräajan kuluessa, menettelyä jatketaan valtuuttajan kanssa. Hakemuksen tekemistä lukuun ottamatta edustajan toimenpiteitä menettelyn aikana ei katsota tehdyksi, jos valtuuttaja ei niitä hyväksy viraston asettaman määräajan kuluessa. Tämä ei vaikuta asetuksen 88 artiklan 2 kohdan soveltamiseen.” b) Korvataan 8 ja 9 kohta seuraavasti: ”8. Tiedotettaessa edustajan nimeämisestä virastolle edustajan nimi ja liikeosoite on ilmoitettava 1 säännön 1 kohdan e alakohdan mukaisesti. Jos viraston menettelyyn osallistuva edustaja on jo nimetty, hänen on ilmoitettava nimensä ja mahdollisuuksien mukaan viraston hänelle antama tunnistenumero. Jos sama asianosainen on nimennyt useita edustajia, he voivat toimia joko yhdessä tai erikseen huolimatta mahdollisista vastakkaisista määräyksistä heidän valtuutuksissaan. 9. Edustajien ryhmittymän nimeämisen tai valtuuttamisen katsotaan koskevan ketä tahansa edustajaa, joka toimii kyseisessä ryhmittymässä.”

43)

Muutetaan 79 sääntö seuraavasti: a) Korvataan a ja b alakohta seuraavasti: ”a) toimittamalla kysymyksessä olevan asiakirjan allekirjoitettu alkuperäiskappale virastoon postitse, henkilökohtaisesti tai muulla tavalla; b) lähettämällä allekirjoitettu alkuperäisasiakirja faksitse 80 säännön mukaisesti,” b) Poistetaan c alakohta.

44)

Lisätään 79 a sääntö seuraavasti: ”79 a sääntö Kirjallisten tiedonantojen liitteet 1. Jos asiakirja toimitetaan 79 säännön a alakohdan mukaisesti, asiakirjan kaikki liitteet on toimitettava kirjallisesti ja esitettävä paperilla niin, että ne voidaan skannata ja kopioida menettelyn muille osapuolille; liitteitä ei tarvitse allekirjoittaa. Virasto palauttaa asiakirjan osat, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia. 2. Jos asiakirjan toimittaa 79 säännön a alakohdan mukaisesti osapuoli, joka osallistuu virastossa käytävään menettelyyn, joka käsittää enemmän kuin yhden osapuolen, asiakirja ja kaikki sen liitteet on toimitettava niin monena kappaleena kuin menettelyssä on osapuolia.”

45)

Muutetaan 80 sääntö seuraavasti: a) Korvataan 1 kohta seuraavasti: ”1. Jos yhteisön tavaramerkkihakemus toimitetaan virastoon faksitse ja jos hakemuksessa annetaan tavaramerkistä 3 säännön 2 kohdan mukainen kuvaus, joka ei täytä kyseisen säännön vaatimuksia, virastoon on 79 säännön a alakohdan mukaisesti toimitettava kuvaus, joka soveltuu julkaistavaksi. Jos kuvaus saapuu virastoon yhden kuukauden kuluessa faksin vastaanottamisesta, pidetään kuvausta vastaanotettuna sinä päivänä, jona virasto vastaanotti faksin.” b) Lisätään 3 kohtaan virke seuraavasti: ”Kun tiedonanto lähetetään virastolle sähköisesti faksitse, lähettäjän nimen ilmoittamisen katsotaan vastaavan allekirjoitusta.” c) Poistetaan 4 kohta.

46)	Poistetaan 81 sääntö.

47)	Muutetaan 82 sääntö seuraavasti: a) Korvataan 1 kohta seuraavasti: ”1. Viraston pääjohtaja päättää, missä laajuudessa ja minkä teknisten edellytysten mukaisesti tiedonannot voidaan lähettää virastoon sähköisesti.” b) Poistetaan 4 kohta.

48)

Korvataan 83 sääntö seuraavasti: ”83 sääntö Lomakkeet 1. Viraston on pidettävä maksutta saatavilla lomakkeita seuraaviin tarkoituksiin: a) yhteisön tavaramerkkihakemuksen tekemiseksi, myös tarvittaessa tutkimuskertomusta koskevien pyyntöjen esittämiseksi; b) yhteisön tavaramerkkiä koskevan väitteen tekemiseksi; c) menettämis- tai mitättömyysvaatimuksen esittämiseksi; d) rekisteröinnin luovuttamista koskevan hakemuksen sekä 31 säännön 5 kohdan mukaisen luovutusilmoituksen ja luovutusasiakirjan jättämiseksi; e) käyttöluvan hakemiseksi; f) yhteisön tavaramerkin uudistamista koskevan hakemuksen tekemiseksi; g) valituksen tekemiseksi; h) edustajan valtuuttamiseksi yksilöidyllä valtakirjalla tai yleisvaltakirjalla; i) Madridin pöytäkirjan mukaisen kansainvälisen hakemuksen tai sitä seuraavan nimeämisen toimittamiseksi virastolle. 2. Virastossa käytävän menettelyn osapuolet voivat lisäksi käyttää lomakkeita, a) jotka on laadittu tavaramerkkilakisopimuksen mukaisesti tai teollisoikeuden suojelemista käsittelevän Pariisin liiton yleiskokouksissa annettujen suositusten perusteella; b) joilla on sama sisältö ja muoto; poikkeuksena tästä on 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettu lomake. 3. Viraston on pidettävä saatavilla edellä 1 ja 2 kohdassa mainitut lomakkeet kaikilla yhteisön kielillä.”

49)

Muutetaan 84 sääntö seuraavasti: a) Korvataan 2 kohdan d alakohta seuraavasti: ”d) hakijan nimi ja osoite,” b) Muutetaan 3 kohta seuraavasti: i) Korvataan i alakohta seuraavasti: ”i) maininta asetuksen 20 artiklan mukaisesti sovelletuista täytäntöönpanotoimenpiteistä sekä maksukyvyttömyysmenettelyistä asetuksen 21 artiklan mukaisesti,” ii) Lisätään w ja x alakohta seuraavasti: ”w) asetuksen 48 a artiklan ja 25 a säännön mukainen rekisteröinnin jakaminen, edellä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot jaetun rekisteröinnin osalta sekä alkuperäiseen rekisteröintiin, sellaisena kuin se on muutettuna, sisältyvä luettelo tavaroista ja palveluista; x) päätöksen kumoaminen tai rekisterimerkinnän poistaminen asetuksen 77 a artiklan mukaisesti, jos kumoaminen tai poistaminen koskee päätöstä tai merkintää, joka on julkaistu.”

50)	Korvataan 85 säännön 1 kohta seuraavasti: ”1. Yhteisön tavaramerkkilehden julkaisutavasta ja ilmestymistiheydestä päättää viraston pääjohtaja.”

51)

Korvataan 89 säännön 1 ja 2 kohta seuraavasti: ”1. Yhteisön tavaramerkkihakemuksen tai rekisteröidyn tavaramerkin asiakirjoista asetetaan nähtäville alkuperäiskappale tai sen jäljennökset tai teknisesti tallennetut tiedostot, jos asiakirjat on tallennettu tällä tavoin. Viraston pääjohtaja päättää nähtäville asettamisen tavasta. Jos nähtäville asettaminen tapahtuu 3, 4 ja 5 kohdan mukaisesti, pyyntöä asiakirjojen nähtäville asettamiseksi pidetään esitettynä vasta, kun vaadittava maksu on suoritettu. Maksua ei peritä teknisesti tallennettujen tiedostojen sähköisestä nähtäville asettamisesta. 2. Jos pyyntö koskee sellaisen yhteisön tavaramerkkihakemuksen nähtäville asettamista, jota ei ole vielä julkaistu asetuksen 40 artiklan mukaisesti, siinä on mainittava ja todistettava, että hakija suostuu nähtäville asettamiseen tai on ilmoittanut vetoavansa tavaramerkin rekisteröinnin jälkeen siihen kuuluviin oikeuksiin pyytäjää vastaan.”

52)

Korvataan 91 sääntö seuraavasti: ”91 sääntö Asiakirjojen säilyttäminen 1. Viraston pääjohtaja päättää asiakirjojen säilytystavasta. 2. Sähköisesti säilytettävät asiakirjat tai niiden varmuuskopiot on säilytettävä aikarajoituksetta. Menettelyn osapuolten jättämät alkuperäiset asiakirjat, jotka ovat sähköisten asiakirjojen perusta, hävitetään tietyn ajan kuluessa niiden saapumisesta virastoon, mistä päättää viraston pääjohtaja. 3. Jos ja siinä laajuudessa kuin asiakirjoja tai niiden osia säilytetään ainoastaan paperimuodossa, virasto säilyttää asianomaiset asiakirjat vähintään viiden vuoden ajan sen vuoden lopusta lukien, jona a) hakemus hylättiin tai peruutettiin tai se katsottiin peruutetuksi; b) yhteisön tavaramerkin rekisteröinti lakkaa täysin olemasta voimassa asetuksen 47 artiklan mukaisesti; c) täydellinen luopuminen yhteisön tavaramerkistä rekisteröidään asetuksen 49 artiklan mukaisesti; d) yhteisön tavaramerkki poistetaan kokonaan rekisteristä asetuksen 56 artiklan 6 kohdan tai 96 artiklan 6 kohdan mukaisesti.”

53)

Muutetaan 94 sääntö seuraavasti: a) Korvataan 3 kohta seuraavasti: ”3. Jos kulujen määrää ei ole vahvistettu asetuksen 81 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti, kulujen vahvistamista koskevaan pyyntöön on liitettävä lasku ja tositteet. Tämän säännön 7 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen edustamisesta aiheutuneiden kulujen osalta riittää edustajan vakuutus kulujen aiheutumisesta. Muiden kulujen osalta riittää niiden uskottavuuden todentaminen. Jos kulujen määrä on vahvistettu asetuksen 81 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti, edustamisesta aiheutuneet kulut määrätään tämän säännön 7 kohdan d alakohdassa säädettyjen tasojen mukaisesti ja riippumatta siitä, ovatko ne aiheutuneet tosiasiallisesti vai eivät.” b) Korvataan 4 kohdassa oleva ilmaisu ”81 artiklan 6 kohdan toisessa virkkeessä” ilmaisulla ”81 artiklan 6 kohdan kolmannessa virkkeessä”. c) Korvataan 7 kohta seuraavasti: ”7. Jollei tämän säännön 3 kohdasta muuta johdu, voittaneelle osapuolelle tosiasiallisesti aiheutuneista menettelylle välttämättömistä kuluista vastaa hävinnyt osapuoli asetuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti seuraavin enimmäismäärin: a) jos osapuolella ei ole edustajaa, yhdeltä osapuolelta yhden henkilön matka- ja oleskelukulut edestakaisesta matkasta asuin- tai liikepaikan ja sen paikan välillä, jossa suullinen menettely suoritetaan 56 säännön mukaisesti, seuraavasti: i) ensimmäisen luokan junalipun hinta, mukaan lukien tavanomaiset matkan lisämaksut, jos matkan pituus ei ylitä 800:aa km:ä; ii) turistiluokan lentolipun hinta, jos etäisyys rautateitse on yli 800 km tai jos matka edellyttää meren ylitystä; iii) oleskelukulut, sellaisina kuin ne ovat säädettyinä Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 13 artiklassa; b) asetuksen 89 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen edustajien matkakulut tämän säännön a alakohdan i ja ii alakohdassa säädettyjen taksojen mukaisesti; c) matka- ja oleskelukulut sekä ansionmenetyskorvaukset ja palkkiot, joihin todistajilla ja asiantuntijoilla on oikeus 59 säännön 2, 3 tai 4 kohdan mukaisesti siinä laajuudessa kuin määristä vastaa lopullisesti menettelyn osapuoli 59 säännön 5 kohdan b alakohdan mukaisesti; d) kulut asetuksen 89 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta edustamisesta, jotka ovat aiheutuneet i) väitteentekijälle väitemenettelyssä   300 euroa; ii) hakijalle väitemenettelyssä   300 euroa; iii) hakijalle yhteisön tavaramerkin menettämistä tai mitättömyyttä koskevassa menettelyssä   450 euroa; iv) tavaramerkin haltijalle yhteisön tavaramerkin menettämistä tai mitättömyyttä koskevassa menettelyssä   450 euroa; v) valittajalle valitusmenettelyssä   550 euroa; vi) vastaajalle valitusmenettelyssä   550 euroa; vii) jos osapuolet on kutsuttu suulliseen käsittelyyn 56 säännön mukaisesti, i–vi alakohdassa tarkoitettua määrää korotetaan 400 eurolla; e) jos yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta tai rekisteröintiä kohden on useita hakijoita tai haltijoita taikka jos väitteentekijöitä tai menettämistä tai mitätöimistä hakevia henkilöitä, jotka ovat jättäneet väitteen tai menettämis- tai mitätöimishakemuksen yhdessä, on useita, hävinnyt osapuoli vastaa a alakohdassa tarkoitetuista kuluista ainoastaan yhden sellaisen henkilön osalta; f) kun useampi kuin yksi asetuksen 89 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu edustaja on edustanut voittanutta osapuolta, hävinnyt osapuoli vastaa tämän säännön b ja d alakohdassa tarkoitetuista kuluista ainoastaan yhden sellaisen henkilön osalta; g) hävinnyt osapuoli ei ole velvollinen vastaamaan voittaneen osapuolen muista kuluista tai maksuista kuin a–f alakohdassa mainituista.”

54)

Korvataan 98 sääntö seuraavasti: ”98 sääntö Käännökset 1. Kun asiakirjasta on jätettävä käännös, käännöksestä on käytävä ilmi asiakirja, jota se koskee, ja käännöksen on välitettävä edelleen alkuperäisen tekstin rakenne ja sisältö. Virasto voi vaatia asettamansa määräajan kuluessa todistuksen, että käännös vastaa alkuperäistä tekstiä. Viraston pääjohtaja päättää käännösten vahvistamistavasta. 2. Ellei asetuksessa tai näissä säännöissä asiasta toisin säädetä, asiakirjan, josta on jätettävä käännös, ei katsota olevan viraston vastaanottama, jos a) käännös saapuu virastoon alkuperäisen asiakirjan tai käännöksen jättämiselle asetetun määräajan umpeuduttua; b) edellä 1 kohdassa tarkoitettua todistusta ei ole jätetty asetetussa määräajassa.”

55)

Korvataan 100 sääntö seuraavasti: ”100 sääntö Yksittäisen jäsenen tekemät päätökset Tapaukset, joissa väiteosaston tai mitättömyysosaston yksittäinen jäsen voi asetuksen 127 artiklan 2 kohdan tai 129 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdä päätöksen, ovat seuraavat: a) kulujen jakamista koskevat päätökset; b) asetuksen 81 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti korvattavien kulujen määrän vahvistamista koskevat päätökset; c) päätökset asian käsittelyn lopettamisesta tai päätöksen tekemättä jättämisestä; d) päätökset väitteen hylkäämisestä puutteellisena ennen 18 säännön 1 kohdassa tarkoitetun määräajan umpeutumista; e) asian käsittelyn lykkäämistä koskevat päätökset; f) päätökset 21 säännön 1 kohdan mukaisten useiden väitteiden yhdistämiseksi tai erottamiseksi.”

56)

Muutetaan 101 sääntö seuraavasti: Korvataan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti: ”1. Viraston pääjohtaja voi tarvittaessa pyytää komissiota tiedustelemaan, myöntääkö sellainen valtio, joka ei ole Pariisin yleissopimuksen osapuoli tai Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen osapuoli, vastavuoroisen kohtelun asetuksen 29 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla. 2. Jos komissio toteaa, että 1 kohdassa tarkoitettu vastavuoroinen kohtelu myönnetään, se julkaisee asiasta tiedonannon Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 3. Asetuksen 29 artiklan 5 kohta tulee voimaan sinä päivänä, jona 2 kohdassa tarkoitettu tiedonanto julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jollei tiedonannossa anneta aikaisempaa voimaantulopäivää. Se lakkaa olemasta voimassa sinä päivänä, jona komission tiedonanto vastavuoroisen kohtelun myöntämisen lakkaamisesta julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jollei tiedonannossa anneta aikaisempaa päivämäärää.”

57)	Muutetaan 114 sääntö seuraavasti: a) Korvataan 1 kohdan d alakohta seuraavasti: ”d) edellä 15 säännön 2 kohdan b–h alakohdassa tarkoitetut maininnat ja tiedot.” b) Korvataan 2 kohdan johdantolause seuraavasti: ”Tällöin sovelletaan 15 säännön 1, 3 ja 4 kohtaa sekä 16–22 sääntöä seuraavasti:”

58)	Korvataan 122 säännön 1 kohdan c alakohta seuraavasti: ”c) edellä 44 säännön 1 kohdan a, c, d, e ja f alakohdassa tarkoitetut maininnat ja tiedot.”

2 artikla

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Edellä 1 artiklan 1 kohdan d alakohtaa, 3 kohtaa, 4 kohtaa ja 7 kohtaa sovelletaan 10 päivästä maaliskuuta 2008 samoin kuin toista osaa, joka alkaa ilmaisulla ”myös” 1 artiklan 48 kohdassa säädetyssä 83 säännön 1 kohdan a alakohdassa.

---

(1)  EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 422/2004 (EUVL L 70, 9.3.2004, s. 1).

(2)  EYVL L 303, 15.12.1995, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 782/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 88).

(3)  EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1.”

---

5.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 172/22

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1042/2005,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2005,

maksuista sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle (tavaramerkit ja mallit) annetun asetuksen (EY) N:o 2869/95 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) ja erityisesti sen 139 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 40/94, joka on pantu täytäntöön yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13 päivänä joulukuuta 1995 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2868/95 (2), mukaan tutkimuskertomuksesta, tavaramerkkihakemuksen tai rekisteröinnin jakamisesta ja menettelyn jatkamisesta aiheutuvat ylimääräiset maksut olisi määriteltävä. Kyseisten uusien maksujen määrät olisi vahvistettava.

(2)	Kuten neuvoston asetuksen (EY) N:o 422/2004 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, tutkimusjärjestelmästä tulee valinnainen 10 päivästä maaliskuuta 2008 lähtien. Kyseisestä päivämäärästä lähtien kansallisiin tutkimuskertomuksiin olisi sovellettava lisämaksua.

(3)	Tämän vuoksi komission asetusta (EY) N:o 2869/95 (3) olisi muutettava.

(4)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sisämarkkinoilla toimivan yhtenäistämisviraston (tavaramerkit ja mallit) maksuja, täytäntöönpanosääntöjä ja valituslautakuntien menettelyä koskevia kysymyksiä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 2869/95 seuraavasti:

1.

Muutetaan 2 artiklassa oleva taulukko seuraavasti: a) Lisätään seuraava 1a kohta: ”1a Tutkimusmaksu a) yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus (39 artiklan 2 kohta ja 4 säännön c kohta) b) Euroopan yhteisön nimeävä kansainvälinen rekisteröinti (39 artiklan 2 kohta, 150 artiklan 2 kohta ja 10 säännön 2 kohta) Määrä, joka saadaan kertomalla 12 euroa asetuksen 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen teollisoikeuksien keskusvirastojen lukumäärällä; virasto julkaisee kyseisen määrän ja sen muutokset viraston virallisessa lehdessä.” b) Poistetaan 6 kohta. c) Korvataan kohdassa 13 sanat ”Merkkiä varten jokaisesta tavaroiden ja palveluiden luokasta perittävä maksu neljännestä luokasta alkaen” sanoilla ”Merkkiä varten jokaisesta tavaroiden ja palveluiden luokasta perittävä uudistamismaksu neljännestä luokasta alkaen”. d) Korvataan kohdassa 15 sanat ”Yhteismerkkiä varten jokaisesta tavaroiden ja palveluiden luokasta perittävä maksu neljännestä luokasta alkaen” sanoilla ”Yhteismerkkiä varten jokaisesta tavaroiden ja palveluiden luokasta perittävä uudistamismaksu neljännestä luokasta alkaen”. e) Korvataan kohdassa 19 sanat ”Maksu menetetyn määräajan palauttamisesta” sanoilla ”Hakemusmaksu menetetyn määräajan palauttamisesta”. f) Korvataan kohdassa 20 sanat ”Maksu merkin muuntamisesta” sanoilla ”Hakemusmaksu merkin muuntamisesta”. g) Korvataan 21 ja 22 kohta seuraavasti: ”21. Maksu menettelyn jatkamisesta (78 a artiklan 1 kohta) 400 22. Ilmoitusmaksu rekisteröidyn yhteisön tavaramerkin jakamisesta (48 a artiklan 4 kohta) tai yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen jakamisesta (44 a artiklan 4 kohta): 250” h) Korvataan 23 kohdassa johdantovirke seuraavasti: ”Hakemusmaksu rekisteröityä yhteisön tavaramerkkiä koskevan käyttöluvan tai muun oikeuden rekisteröinnistä (157 artiklan 2 kohdan 5 alakohta, 33 säännön 1 kohta) tai yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta koskevan käyttöluvan tai muun oikeuden rekisteröinnistä (157 artiklan 2 kohdan 6 alakohta, 33 säännön 4 kohta)”. i) Poistetaan seuraava rivi 29 kohdassa: ”lisäksi kymmenen sivua ylittävältä määrältä sivua kohti 1”

2.	Korvataan 13 artiklan 3 kohta seuraavasti: ”3.   Palautus suoritetaan sen jälkeen kun asetuksen (EY) N:o 2868/95 113 säännön 2 kohdan b ja c alakohdan tai 115 säännön 5 kohdan b ja c alakohdan ja 6 kohdan mukainen tiedonanto kansainväliselle toimistolle on tehty.”.

2 artikla

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sovelletaan 10 päivästä maaliskuuta 2008.

---

(1)  EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 422/2004 (EUVL L 70, 9.3.2004, s. 1).

(2)  EYVL L 303, 15.12.1995, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 782/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 88).

(3)  EYVL L 303, 15.12.1995, s. 33. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 781/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 85).

---

5.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 172/24

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1043/2005,

annettu 30 päivänä kesäkuuta 2005,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 täytäntöönpanosta tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän ja tuen määrän vahvistamisperusteiden osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä 6 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tuen laskemiseksi huomioon otettavien maataloustuotteiden määrien määrittämisestä neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3035/80 tarkoitettujen tavaroiden viennin yhteydessä 15 päivänä joulukuuta 1992 annettu komission asetus (ETY) N:o 3615/92 (2), tiettyjen neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3035/80 soveltamisalaan kuuluvina tavaroina vietävien maataloustuotteiden viennissä maksettua tukea koskevista tietyistä tilastotiedoista 25 päivänä marraskuuta 1993 annettu komission asetus (EY) N:o 3223/93 (3) ja tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja tuen määrän vahvistamisperusteista 13 päivänä heinäkuuta 2000 annettu komission asetus (EY) N:o 1520/2000 (4) koskevat kaikki tiettyjen maataloustuotteiden vientiä perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina. Useimpia näistä asetuksista on muutettu useita kertoja huomattavilta osin. On tarpeen muuttaa kaikkia näitä asetuksia, ja selkeyden, yksinkertaistamisen ja hallinnollisen tehokkuuden takia on aiheellista korvata ne yhdellä asetuksella.

(2)

Munien, maidon ja maitotuotteiden, sokerin, viljan ja riisin yhteisestä markkinajärjestelystä annetuissa neuvoston asetuksissa (ETY) N:o 2771/75 (5) ja (EY) N:o 1255/1999 (6), 1260/2001 (7), 1784/2003 (8) ja 1785/2003 (9) säädetään, että kyseisiä maataloustuotteita olisi voitava viedä tiettyinä perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina jalostettuina tavaroina maailmanmarkkinahinnoin tai maailmanmarkkinoiden hintanoteerausten mukaisesti ja että tämän mahdollistamiseksi näiden noteerausten ja hintojen sekä yhteisön hintojen välinen ero voidaan kattaa vientituella. Kaikkien näiden perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden tukien myöntämiseen olisi sovellettava yhteisiä sääntöjä.

(3)

Vientitukia olisi maksettava tavaroista, jotka saadaan joko suoraan perustuotteista tai perustuotteita jalostamalla saaduista tuotteista taikka tuotteista, jotka voidaan rinnastaa jompaankumpaan näistä ryhmistä. Menetelmä vientituen määrän määrittämiseksi kussakin näistä tapauksista olisi vahvistettava.

(4)

Jotta varmistettaisiin yhteisestä markkinajärjestelystä annettuihin asetuksiin sisältyvien vientituen myöntämistä koskevien säännösten moitteeton soveltaminen, kyseistä tukea ei tulisi myöntää kolmansista maista tuleville tavaroille, joita käytetään sellaisten tavaroiden valmistuksessa, jotka viedään sen jälkeen, kun ne ovat olleet vapaassa vaihdannassa yhteisössä.

(5)	Komission asetuksessa (EY) N:o 800/1999 (10) säädetään maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä säännöistä. Näiden sääntöjen soveltamista perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin olisi kuitenkin täsmennettävä.

(6)

Yhteisön tekemien kansainvälisten sitoumusten noudattamisesta seuraa, että perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisältyville maataloustuotteille myönnettävä tuki ei saa olla suurempi kuin kyseisille tuotteille niitä sellaisenaan vietäessä maksettava tuki. Tämä olisi otettava huomioon tuen määrän ja rinnastussääntöjen vahvistamisessa.

(7)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyinä tislattuina alkoholijuomina vietyjä viljoja koskevien mukautettujen tukien vahvistamisen ja myöntämisen osalta 15 päivänä lokakuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2825/93 (11) säädetään, että vientituen määrän on oltava sinä päivänä voimassa oleva tukimäärä, jona viljat asetetaan valvontaan alkoholijuomien valmistusta varten. Tämän vuoksi olisi katsottava, että viljojen asettaminen tullin valvontaan asetuksen (ETY) N:o 2825/93 2 artiklassa tarkoitettujen alkoholijuomien valmistusta varten vastaa vientiä vientituen myöntämistä varten.

(8)

Tislattuja alkoholijuomia ei pidetä niin herkkinä kuin muita tavaroita niiden valmistamiseen käytettävien maataloustuotteiden hinnanvaihteluille. Tanskan, Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan liittymisasiakirjan pöytäkirjassa N:o 19 kuitenkin määrätään, että on päätettävä tarpeellisista toimenpiteistä, joilla helpotetaan yhteisön viljojen käyttöä viljoista valmistettavien tislattujen alkoholijuomien tuotannossa.

(9)	Perunatärkkelys olisi rinnastettava maissitärkkelykseen vientitukia määritettäessä. Olisi kuitenkin voitava vahvistaa erillinen tuen määrä perunatärkkelykselle markkinatilanteissa, joissa sen hinta on selvästi maissitärkkelyksen hintaa alhaisempi.

(10)

Käytettyjen maataloustuotteiden ja tällaisista tuotteista valmistettujen tavaroiden on mentävä vientiin, jotta ne voivat saada vientitukea. Poikkeuksia säännöstä olisi tulkittava suppeasti. Tavaroiden valmistusprosessin aikana tuottajille voi kuitenkin aiheutua sellaisten raaka-aineiden hävikkiä, joista on maksettu yhteisön hinnat, kun taas yhteisön ulkopuolelle sijoittuneille tuottajille aiheutuvat tappiot rajoittuvat maailmanmarkkinahintoihin. Lisäksi tiettyjen tavaroiden valmistusprosessissa saadaan sivutuotteita, joiden arvo eroaa merkittävästi pääasiallisten tuotteiden arvosta. Näitä sivutuotteita voidaan joissakin tapauksissa käyttää ainoastaan eläinten ravintona. Tämän vuoksi olisi vahvistettava yhteiset säännöt vietävän tavaran valmistuksessa tosiasiallisesti käytettyjen tuotteiden määrän käsitteen määrittämiseksi.

(11)

Säännöllisen viennin kohteena on useita tavaroita, joita tietty yritys valmistaa tarkoin määritellyin teknisin edellytyksin ja joiden ominaisuudet ja laatu ovat muuttumattomat. Vientimuodollisuuksien helpottamiseksi kyseisten tavaroiden osalta olisi hyväksyttävä yksinkertaistettu menettely, jossa valmistaja ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille näiden tarpeellisina pitämät tiedot kyseisten tavaroiden valmistusedellytyksistä. Jos toimivaltaiset viranomaiset rekisteröivät vietyjen tavaroiden valmistuksessa tosiasiallisesti käytettyjen maataloustuotteiden määrät, olisi säädettävä rekisteröinnin vahvistamisesta vuosittain, jotta vähennetään riskejä, jotka voivat aiheutua tuotemäärien muutosten ilmoittamatta jättämisestä.

(12)

Luonnolliset kausivaihtelut vaikuttavat moniin maataloustuotteisiin. Vientitavaroiden sisältämien maataloustuotteiden määrä voi sen johdosta vaihdella. Tuen määrä olisi sen vuoksi määritettävä vientitavaroiden valmistuksessa tosiasiallisesti käytettyjen maataloustuotteiden määrien perusteella. Eräiden sellaisten tavaroiden osalta, joiden koostumus on yksinkertainen ja suhteellisen muuttumaton, olisi kuitenkin hallinnollisen yksinkertaistamisen vuoksi säädettävä tuen määrien vahvistamisesta maataloustuotteiden kiinteästi vahvistettujen määrien perusteella.

(13)	Perustuotteiden tai rinnastettavien tuotteiden tuen määrää vahvistettaessa olisi otettava huomioon sovellettavat tuotantotuet, avustukset tai muut vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet kyseisen tuotteen yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen mukaisesti.

(14)

Tietyt ominaisuuksiltaan samanlaiset tavarat on voitu saada eri tekniikoita käyttämällä erilaisista perusmateriaaleista. Olisi edellytettävä, että viejät ilmaisevat perusmateriaalien laadun ja antavat tiettyjä valmistusprosessia koskevia ilmoituksia, jos tällaiset tiedot ovat tarpeen tukioikeuden ja soveltuvan tukimäärän määrittämiseksi.

(15)	Laskettaessa todellisuudessa käytettyjen maataloustuotteiden määriä on aiheellista ottaa huomioon tärkkelysten sekä tiettyjen tai glukoosi- tai maltodekstriinisiirappien kuiva-ainepitoisuus.

(16)	Olisi oltava mahdollista erotella tiettyjen tavaroiden tuki määränpään mukaan, jos maailmankaupan tilanne, tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset tai kansainväliset kauppasopimukset sitä edellyttävät.

(17)

Tietyille perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäville maataloustuotteille yhden varainhoitovuoden aikana mahdollisesti myönnettävän tuen määrien hallinnoimiseksi tuki olisi ehkä vahvistettava erisuuruiseksi sen mukaan, onko tuen määrä vahvistettu ennalta yhteisön markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden kehityksen perusteella.

(18)

Varainhoitovuoden aikana myönnettävien tukien määrää rajoitetaan yhteisön kansainvälisten sitoumusten mukaisesti. Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vienti olisi voitava toteuttaa ennalta tunnetuin edellytyksin. Olisi erityisesti voitava saada varmuus siitä, että tällaiselle viennille voidaan myöntää yhteisön sitoumusten kanssa yhteensopivaa tukea. Jos se ei enää ole mahdollista, viejille olisi ilmoitettava asiasta riittävän ajoissa. Tukitodistusten antamisen avulla voidaan varmistaa tukihakemusten seuranta ja taata todistusten haltijoille tuen saaminen siihen määrään asti, jolle todistus on annettu, edellyttäen, että haltijat noudattavat muita yhteisön säännöissä vahvistettuja tukia koskevia edellytyksiä. Olisi vahvistettava hallinnointitoimenpiteet tukitodistusjärjestelmää varten. Olisi erityisesti säädettävä vähennyskertoimesta, jota on sovellettava, jos tukitodistushakemusten määrä ylittää käytettävissä olevat määrärahat. Tukitodistusten antamisen keskeyttämisestä tietyissä olosuhteissa olisi säädettävä.

(19)

Tukitodistusten tarkoitus on varmistaa yhteisön antamien kansainvälisten sitoumusten noudattaminen. Niiden avulla voidaan myös määrittää ennalta tuki, joka voidaan myöntää kolmansiin maihin vietävien tavaroiden valmistuksessa käytettäville maataloustuotteille. Tämä tarkoitus eroaa jossakin määrin niiden vientitodistusten tavoitteista, joita annetaan sellaisinaan vietäville, määrällisiä rajoituksia sisältävien kansainvälisten sitoumusten alaisille perustuotteille. Sen vuoksi olisi täsmennettävä, mitä maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1291/2000 (12) vahvistetuista voimassa olevista maatalouden alan todistuksiin sovellettavista yleisistä säännöksistä ei pitäisi soveltaa tukitodistuksiin.

(20)

Lisäksi on tarpeen täsmentää, miten tukitodistuksiin olisi sovellettava tiettyjä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 säännöksiä, jotka liittyvät tuovassa kolmannessa maassa järjestetyn tarjouskilpailun yhteydessä haettuihin vientituen ennakkovahvistustodistuksiin. Tukimäärät vahvistetaan tai niitä muutetaan useimmiten torstaisin. Jotta vähennetään riskiä, että ennakkovahvistushakemuksia jätettäisiin keinottelutarkoituksessa, torstaisin jätetyt ennakkovahvistushakemukset olisi katsottava seuraavana työpäivänä jätetyiksi.

(21)

Olisi säädettävä maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevien yhteisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1985 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 (13) soveltamisalaan kuuluviin todistuksiin liittyvän vakuuden vapauttamista koskevista edellytyksistä. Olisi täsmennettävä velvoitteet, joita pidetään ensisijaisina vaatimuksina ja joista on annettava vakuus, sekä todisteet, joilla osoitetaan näiden velvoitteiden täyttäminen ja vastaava vakuus vapautetaan.

(22)

Todistushakemukset uhkaavat ylittää selvästi jaettavissa olevan kokonaismäärän. Sen vuoksi varainhoitovuosi olisi jaettava jaksoihin, jotta varainhoitovuoden lopussa tuotteita vievillä toimijoilla olisi samanlaiset mahdollisuudet saada todistuksia kuin varainhoitovuoden alussa vievillä toimijoilla. Tarvittaessa kaikkiin haettuihin määriin olisi tiettynä ajanjaksona sovellettava vähennyskerrointa.

(23)	Tietyntyyppisiin vientitoimiin maksettaviin tukiin ei sovelleta yhteisön kansainvälisistä sitoumuksista johtuvia rajoituksia. Tällainen vienti olisi vapautettava velvollisuudesta esittää tukitodistus.

(24)

Suurin osa viejistä saa tukea vähemmän kuin 75 000 euroa vuodessa. Tällaisen viennin kokonaismäärä muodostaa hyvin pienen osan perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäville maataloustuotteille myönnettävän vientituen määristä. Tällainen vienti olisi voitava vapauttaa todistuksen esittämisestä. Väärinkäytösten estämiseksi tämän vapautuksen soveltaminen on kuitenkin tarpeen rajata jäsenvaltioon, johon viejä on sijoittautunut.

(25)

Olisi säädettävä valvontajärjestelmästä, joka perustuu siihen, että viejä ilmoittaisi kunkin vientitapahtuman yhteydessä vientitavaroiden valmistuksessa käytettyjen tuotteiden määrät toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava kaikki tarpeellisina pitämänsä toimenpiteet tällaisten ilmoitusten paikkansapitävyyden tarkistamiseksi.

(26)

Vienti-ilmoituksen tarkastamisesta vastaavilla toimivaltaisilla viranomaisilla ei välttämättä ole käytössään riittäviä tietoja valmistuksessa käytettyjä määriä koskevan ilmoituksen hyväksymiseksi, vaikka se perustuisi kemialliseen määritykseen. Tällainen tilanne uhkaa erityisesti silloin, kun vientitavarat on valmistettu muussa kuin viejäjäsenvaltiossa. Sen vuoksi jäsenvaltion, josta tavarat viedään, toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa voitava saada suoraan muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta kaikki näiden käytettävissä olevat kyseisten tavaroiden valmistusta koskevat tiedot.

(27)

Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella, jossa tavarat tuotetaan, toimijoiden olisi voitava tehdä yksinkertaistettu ilmoitus valmistuksessa käytettyjen tuotteiden kokonaismääristä, jos kyseisten viranomaisten saatavilla on näiden toimijoiden keräämät yksityiskohtaiset tiedot valmistuksessa käytetyistä tuotteista.

(28)

Tavaroiden viejä, varsinkaan jos hän ei ole niiden valmistaja, ei voi aina tietää täsmällisesti valmistuksessa käytettyjen maataloustuotteiden määriä, joille hän voi hakea tukea. Tämän vuoksi viejällä ei aina ole mahdollisuutta ilmoittaa näitä määriä. Sen vuoksi olisi säädettävä vaihtoehtoisesta tavaroiden kemialliseen määritykseen perustuvasta tuen laskemisjärjestelmästä, jota asianomainen voi pyytää sovellettavaksi tiettyjen tavaroiden osalta tätä tarkoitusta varten laaditun taulukon mukaisesti.

(29)

Voin myynnistä alennettuun hintaan sekä konditoriatuotteiden, jäätelöiden ja muiden elintarvikkeiden valmistukseen tarkoitetulle kermalle, voille ja voiöljylle myönnettävästä tuesta 15 päivänä joulukuuta 1997 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2571/97 (14) säädetään voin ja kerman toimittamisesta alennettuun hintaan tiettyjä tavaroita valmistavalle teollisuudelle. Tämä olisi otettava huomioon niiden tavaroiden osalta, joiden tuet lasketaan kemiallisen analyysin perusteella.

(30)

Asetuksen (EY) N:o 800/1999 21 artiklassa säädetään, että tukea ei myönnetä tuotteille, jotka eivät ole vienti-ilmoituksen hyväksymispäivänä laadultaan virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia. Tämän säännön yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi olisi selvennettävä, että raakamaidon, lämpökäsitellyn maidon ja maitopohjaisten tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevista terveyssäännöistä 16 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/46/ETY (15) 1 artiklassa tai munavalmisteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevista hygienia- ja terveysongelmista 20 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/437/ETY (16) 1 artiklassa ja tämän asetuksen liitteessä II luetelluille tuotteille voidaan myöntää tukea vain, jos ne valmistetaan mainittujen direktiivien vaatimusten mukaisesti ja jos niissä on vaadittu terveysmerkintä.

(31)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 31 artiklan 10 kohta yhdessä mainitun asetuksen 31 artiklan 12 kohdan kanssa rajoittaa vaatimuksen, jonka mukaan vientitukea saavien maitotuotteiden on oltava peräisin yhteisöstä, tiettyihin tavaroihin, joissa on korkea maitopitoisuus. Sen vuoksi olisi säädettävä kyseisen vaatimuksen soveltamista ja seurantaa koskevista toimenpiteistä.

(32)

Asetuksen (EY) N:o 800/1999 28 artiklassa rajoitetaan jakso, jonka aikana perusmaataloustuotteet tai tavarat voivat olla tuen ennakkorahoitusmenettelyn piirissä, vientitodistuksen jäljellä olevaan voimassaoloaikaan. Varainhoitokauden loppupuolella annettujen tukitodistusten voimassaoloaika on kuitenkin lyhyempi, ja yhteisön kansainvälisten sitoumusten vuoksi sen on päätyttävä viimeistään 30 päivänä syyskuuta. Riittävän joustavuuden varmistamiseksi siten, että viejät voivat hyödyntää mahdollisimman hyvin voimassaoloajaltaan lyhyet tukitodistukset, olisi säädettävä kyseisiä todistuksia koskevista erityistoimenpiteistä sen vuoksi, että todistukset rajoittavat vientitodistuksen jäljellä olevaan voimassaoloaikaan jakson, jonka aikana perusmaataloustuotteet tai tavarat voivat olla tuen ennakkorahoitusmenettelyn piirissä.

(33)

Olisi syytä varmistaa, että perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden tukien myöntämistä koskevia säännöksiä sovelletaan yhtenäisesti yhteisössä. Tätä varten jokaisen jäsenvaltion olisi ilmoitettava komission välityksellä muille jäsenvaltioille sen alueella käytössä olevista erilaisten vientitavaroiden valvontakeinoista.

(34)

Komission on voitava valvoa tyydyttävällä tavalla vientitukien osalta toteutettavia toimenpiteitä. Sen vuoksi komissiolla olisi oltava käytettävissään tiettyjä tilastotietoja, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava sille. Näiden tietojen muoto ja laajuus olisi täsmennettävä.

(35)

Olisi varattava riittävästi aikaa siirtymiselle tukitodistuksia koskevista asetuksen (EY) N:o 1520/2000 mukaisista hallinnollisista järjestelyistä tämän asetuksen mukaisiin hallinnollisiin järjestelyihin. Tätä asetusta olisi sen vuoksi sovellettava 8 päivästä heinäkuuta 2005 jätettyihin hakemuksiin, jotka koskevat 1 päivästä lokakuuta 2005 käytettäviä todistuksia.

(36)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen maataloustuotteiden kauppaa koskevia horisontaalisia kysymyksiä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt asetuksen (EY) N:o 3448/93 täytäntöönpanemiseksi asetuksen (ETY) N:o 2771/75, asetuksen (EY) N:o 1255/1999, asetuksen (EY) N:o 1260/2001, asetuksen (EY) N:o 1784/2003 ja asetuksen (EY) N:o 1785/2003 nojalla perustetun vientituen myöntämisjärjestelmän osalta.

Sitä sovelletaan tämän asetuksen liitteessä I lueteltujen perustuotteiden, jäljempänä ’perustuotteet’, niistä jalostettujen tuotteiden tai tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti jompaankumpaan näistä ryhmistä rinnastettavien tuotteiden vientiin, kun kyseisiä tuotteita viedään perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina ja ne luetellaan jossakin seuraavista:

a)	asetuksen (ETY) N:o 2771/75 liite I,

b)	asetuksen (EY) N:o 1255/1999 liite II,

c)	asetuksen (EY) N:o 1260/2001 liite V,

d)	asetuksen (EY) N:o 1784/2003 liite III,

e)	asetuksen (EY) N:o 1785/2003 liite IV.

Tällaiset tavarat, jäljempänä ’tavarat’, luetellaan tämän asetuksen liitteessä II.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua vientitukea ei myönnetä tavaroille, jotka ovat perustamissopimuksen 24 artiklan mukaisesti vapaassa vaihdannassa ja jotka jälleenviedään.

Tukea ei myönnetä näille tavaroille silloin, kun ne viedään jalostuksen jälkeen tai toiseen tavaraan lisättyinä.

3.   Viljaa lukuun ottamatta liitteessä II tarkoitettujen CN-koodiin 2208 kuuluvien alkoholijuomien sisältämän alkoholin valmistuksessa käytetyille tuotteille ei myönnetä tukea.

2 artikla

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)	’varainhoitokaudella’ jaksoa 1 päivästä lokakuuta seuraavan vuoden 30 päivään syyskuuta;

2)	’varainhoitovuodella’ jaksoa 16 päivästä lokakuuta seuraavan vuoden 15 päivään lokakuuta;

3)	’elintarvikeavulla’ Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehdyn maataloussopimuksen, jäljempänä ’maataloussopimus’, 10 artiklan 4 kohdan edellytykset täyttäviä elintarvikeaputoimia;

4)	’jätetuotteilla’ kyseisessä valmistusprosessissa saatuja tuotteita, jotka koostumukseltaan poikkeavat selvästi tosiasiallisesti vietävistä tavaroista ja joita ei voida pitää kaupan;

5)	’sivutuotteilla’ kyseisessä valmistusprosessissa saatuja tuotteita tai tavaroita, jotka koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan poikkeavat tosiasiallisesti vietävistä tavaroista ja joita voidaan pitää kaupan;

6)

’hävikillä’ tuotteiden tai tavaroiden määriä, jotka on saatu kyseisen valmistusprosessin vaiheessa, jossa maataloustuotteet on käytetty sellaisenaan, jotka ovat muita kuin valmistusprosessissa saatuja tosiasiallisesti vietyjen tavaroiden määriä ja muita kuin jätetuotteita ja sivutuotteita ja joita ei voida pitää kaupan.

2.   Edellä 1 kohdan 4, 5 ja 6 alakohdan soveltamiseksi koostumukseltaan tosiasiallisesti vietävistä tavaroista poikkeavia kyseisessä valmistusprosessissa saatuja tuotteita, jotka myydään yksinomaan niiden hävittämisestä aiheutuvia kustannuksia vastaavaa maksua vastaan, ei pidetä kaupan pidettävinä.

Edellä 1 kohdan 6 alakohdan soveltamiseksi kyseisessä valmistusprosessissa saadut tuotteet tai tavarat, jotka voidaan maksua vastaan tai maksutta luovuttaa ainoastaan eläinten ravinnoksi, rinnastetaan hävikkiin.

3 artikla

1.   CN-koodiin 1108 13 00 kuuluva perunatärkkelys, joka on saatu suoraan perunasta, lukuun ottamatta sivutuotteita, rinnastetaan maissin jalostuksesta saatavaan tuotteeseen.

2.   CN-koodeihin 0404 10 48–0404 10 62 kuuluva tiivistämätön, myös jäädytetty hera rinnastetaan liitteessä I tarkoitettuun herajauheeseen, jäljempänä ’TJ 1’.

3.   Seuraavat tuotteet rinnastetaan liitteessä I tarkoitettuun maitojauheeseen, jonka rasvapitoisuus on enintään 1,5 %, jäljempänä ’TJ 2’.

a)	CN-koodeihin 0403 10 11, 0403 90 51 ja 0404 90 21 kuuluvat maito ja maitotuotteet, tiivistämättömät, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät, myös jäädytetyt, joiden maitorasvapitoisuus on enintään 0,1 painoprosenttia;

b)	CN-koodeihin 0403 10 11, 0403 90 11 ja 0404 90 21 kuuluvat maito ja maitotuotteet, jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät, joiden maitorasvapitoisuus on enintään 1,5 painoprosenttia.

4.   Seuraavat tuotteet rinnastetaan liitteessä I tarkoitettuun maitojauheeseen, jonka rasvapitoisuus on 26 %, jäljempänä ’TJ 3’.

a)	CN-koodeihin 0403 10 11, 0403 10 13, 0403 90 51, 0403 90 53, 0404 90 21 ja 0404 90 23 kuuluvat maito, kerma ja maitotuotteet, tiivistämättömät, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät, myös jäädytetyt, joiden maitorasvapitoisuus on enemmän kuin 0,1 ja enintään 6 painoprosenttia;

b)

CN-koodeihin 0403 10 11, 0403 10 13, 0403 10 19, 0403 90 13, 0403 90 19, 0404 90 23 ja 0404 90 29 kuuluvat maito, kerma ja maitotuotteet, jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät, joiden maitorasvapitoisuus on enemmän kuin 1,5 ja vähemmän kuin 45 painoprosenttia.

Asianomaisen pyynnöstä ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksyessä ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tuotteet voidaan kuitenkin rinnastaa:

a)	TJ 2:een tuotteen kuiva-ainepitoisuuden rasvattoman osuuden osalta;

b)	liitteessä I tarkoitettuun voihin, jäljempänä ’TJ 6’, tuotteen maitorasvapitoisuuden osalta.

5.   Seuraavat tuotteet on rinnastettava TJ 6:een:

a)	CN-koodeihin 0403 10 19, 0403 90 59, 0404 90 23 ja 0404 90 29 kuuluvat maito, kerma ja maitotuotteet, tiivistämättömät, lisättyä sokeria ja muuta makeutusainetta sisältämättömät, joiden maitorasvapitoisuus on enemmän kuin 6 painoprosenttia;

b)	CN-koodeihin 0403 10 19, 0403 90 19 ja 0404 90 29 kuuluvat maito, kerma ja maitotuotteet, jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät, joiden maitorasvapitoisuus on vähintään 45 painoprosenttia;

c)	CN-koodeihin 0405 10, 0405 20 90, 0405 90 10 ja 0405 90 90 kuuluva voi ja muu maitorasva, joiden maitorasvapitoisuus on muu kuin 82 painoprosenttia mutta vähintään 62 painoprosenttia.

6.   CN-koodeihin 0403 10 11–0403 10 19, 0403 90 51–0403 90 59 ja 0404 90 21–0404 90 29 kuuluvat tiivistetyt, muussa muodossa kuin jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa olevat, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät maito, kerma ja maitotuotteet rinnastetaan tuotteen kuiva-ainepitoisuuden rasvattoman osuuden osalta TJ 2:een. Tuotteen maitorasvapitoisuuden osalta ne rinnastetaan TJ 6:een.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös juustoon ja juustoaineeseen.

7.   CN-koodiin 1006 20 kuuluva esikuorittu riisi ja CN-koodeihin 1006 30 21-1006 30 48 kuuluva osittain hiottu riisi rinnastetaan CN-koodeihin 1006 30 61–1006 30 98 kuuluvaan kokonaan hiottuun riisiin.

8.   Seuraavat tuotteet rinnastetaan CN-koodiin 1701 99 10 kuuluvaan valkoiseen sokeriin, jos ne ovat asetuksessa (EY) N:o 1260/2001 ja komission asetuksessa (EY) N:o 2135/95 (17) säädettyjen tukikelpoisuutta koskevien edellytysten mukaisia, kun niitä viedään sellaisenaan:

a)	CN-koodiin 1701 11 90 tai 1701 12 90 kuuluva raakasokeri (ruoko- tai juurikassokeri), joka sisältää kuivana polarimetrisesti määritettynä vähintään 92 painoprosenttia sakkaroosia;

b)	CN-koodeihin 1701 91 00 ja 1701 99 90 kuuluvat sokerit;

c)	asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut tuotteet, lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 1784/2003 soveltamisalaan kuuluvista tuotteista osittain valmistettuja seoksia;

d)	asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 kohdan f ja g alakohdassa tarkoitetut tuotteet, lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 1784/2003 soveltamisalaan kuuluvista tuotteista osittain valmistettuja seoksia.

4 artikla

Tämän asetuksen säännösten lisäksi sovelletaan asetuksen (EY) N:o 800/1999 säännöksiä.

II LUKU

VIENTITUET

1 JAKSO

Laskentamenetelmä

5 artikla

1.   Kunkin samana tavarana vietävän perustuotteen 2 jakson mukaisesti määritetylle määrälle myönnettävän tuen määrä saadaan kertomalla tuotemäärä sillä kyseisen perustuotteen tuen määrällä, joka on laskettu painoyksikköä kohden 3 jakson mukaisesti.

2.   Kun tietylle perustuotteelle vahvistetaan 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti erisuuruisia tuen määriä, erityinen määrä on laskettava kunkin sellaisen perustuotteen määrän osalta, johon sovelletaan erillistä tuen määrää.

3.   Kun tavaraa on käytetty vientitavaran valmistuksessa, jokaisen valmistuksessa käytetyn perustuotteen, niistä jalostettujen tuotteiden tai 3 artiklan mukaisesti jompaankumpaan näistä kahdesta ryhmästä rinnastettavien tuotteiden tuen määrän laskemisessa käytetään sitä määrää, jota sovelletaan sellaisenaan vietävään ensimmäiseen tavaraan.

2 JAKSO

Viitemäärä

6 artikla

Tavaroiden tuen määrän laskentaperusteena käytettävä kunkin perustuotteen määrä, jäljempänä ’viitemäärä’, määritetään 7, 8 ja 9 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta tapauksia, joissa viitataan liitteeseen III tai sovelletaan 51 artiklan toista kohtaa.

7 artikla

Perustuotetta sellaisenaan tai siihen rinnastettavaa tuotetta käytettäessä viitemäärä on vientitavaran valmistuksessa tosiasiallisesti käytetty määrä liitteessä VII vahvistettujen muuntokertoimien mukaisesti.

8 artikla

Käytettäessä asetuksen (EY) N:o 1784/2003 1 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1785/2003 soveltamisalaan kuuluvaa tuotetta viitemäärä on sama määrä kuin vientitavaran valmistuksessa tosiasiallisesti käytetty määrä muunnettuna perustuotteen määräksi tämän asetuksen liitteessä V vahvistettuja kertoimia soveltamalla, jos tuotetta koskee jokin seuraavista:

a)	tuote on jalostettu perustuotteesta tai kyseiseen perustuotteeseen rinnastettavasta tuotteesta;

b)	tuote rinnastetaan perustuotteesta jalostettuun tuotteeseen;

c)	tuote on saatu jalostamalla perustuotteesta jalostettuun tuotteeseen rinnastettavaa tuotetta.

CN-koodiin 2208 kuuluvien alkoholijuomien sisältämän viljapohjaisen alkoholin osalta viitemäärä on kuitenkin 3,4 kilogrammaa ohraa viljapohjaisen alkoholin tilavuusprosenttia kohden jokaiselta vietävältä alkoholijuomahehtolitralta.

9 artikla

Jompaakumpaa seuraavista tuotteista käytettäessä viitemäärä vastaa kunkin kyseisen perustuotteen osalta, jollei 11 artiklasta muuta johdu, toimivaltaisten viranomaisten 49 artiklan mukaisesti vahvistamaa määrää:

a)	perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumaton tämän asetuksen 7 tai 8 artiklassa tarkoitetusta tuotteesta jalostettu tuote;

b)	7 tai 8 artiklassa tarkoitettuja tuotteita tai tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita sekoittamalla tai jalostamalla saatu tuote.

Tämä viitemäärä määritetään vientitavaran valmistuksessa tosiasiallisesti käytetyn tuotteen määrän perusteella. Määrän laskemiseksi sovelletaan liitteessä VII tarkoitettuja muuntokertoimia tai tapauksen mukaan 8 artiklassa tarkoitettuja erityisiä laskentasääntöjä, vastaavuussuhteita ja kertoimia.

CN-koodiin 2208 kuuluvien alkoholijuomien sisältämän viljapohjaisen alkoholin osalta viitemäärä on kuitenkin 3,4 kilogrammaa ohraa viljapohjaisen alkoholin tilavuusprosenttia kohden jokaista vietävää alkoholijuomahehtolitraa kohden.

10 artikla

Edellä 6–9 artiklan soveltamiseksi pidetään tosiasiallisesti käytettyinä tuotteita, joita on käytetty sellaisenaan vientitavaran valmistuksessa. Jos perustuote jalostetaan tämän tavaran jossain valmistusvaiheessa toiseksi perustuotteeksi, joka on jalostetumpi ja jota käytetään myöhemmässä vaiheessa, ainoastaan tätä jälkimmäistä tuotetta pidetään tosiasiallisesti käytettynä.

Ensimmäisen kohdan mukaiset tosiasiallisesti käytettyjen tuotteiden määrät on määritettävä jokaisen vientitavaran osalta.

Vietäessä säännöllisesti tarkoin määritellyissä teknisissä olosuhteissa valmistettuja ominaisuuksiltaan ja laadultaan muuttumattomia tavaroita nämä määrät voidaan toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella määrittää joko kyseisten tavaroiden valmistusohjeen perusteella tai näiden tavaroiden tietyn määrän valmistuksessa määrättynä ajanjaksona käytettyjen tuotemäärien keskiarvon perusteella. Näin määritetyt tuotemäärät ovat laskentaperusteena, kunnes kyseisten tavaroiden valmistusolosuhteet muuttuvat.

Määritetyt tuotemäärät on vahvistettava vähintään kerran vuodessa, jollei toimivaltainen viranomainen anna virallista lupaa menetellä toisin.

11 artikla

Liitteessä III lueteltujen tavaroiden osalta perustuotteen kilogrammoina ilmaistu viitemäärä 100 tavarakiloa kohden on mainitussa liitteessä tavarakohtaisesti vahvistettu määrä.

Tuoreiden makaronivalmisteiden osalta liitteessä III lueteltujen perustuotteiden määrä on kuitenkin alennettava samalle tasolle kuin kuivattujen makaronivalmisteiden määrä kertomalla kyseisten perustuotteiden määrä kuiva-aineen prosentuaalisella osuudella ja jakamalla se 88:lla.

Kun kyseiset tavarat on osittain valmistettu tuotteista, joiden vientituen maksaminen kuuluu 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asetusten piiriin, ja osittain muista tuotteista, viitemäärä on ensiksi mainittujen tuotteiden osalta määritettävä 6–10 artiklan mukaisesti.

12 artikla

1.   Tosiasiallisesti käytettyjen maataloustuotteiden määrien määrittämiseksi sovelletaan 2 ja 3 kohtaa.

2.   Jokainen 10 artiklan mukaisesti käytetty tukikelpoinen maataloustuote, joka häviää tavanomaisen valmistusprosessin kuluessa esimerkiksi höyrynä, savuna tai muuttumalla pölyksi tai tuhkaksi, jota ei voida ottaa talteen, on tukikelpoinen kaikkien näiden käytettyjen määrien osalta kokonaisuudessaan.

3.   Mikään tavaramäärä, jota ei ole tosiasiallisesti viety, ei ole tukikelpoinen tosiasiallisesti käytettyjen maataloustuotteiden määrien osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan 1 kohdan soveltamista.

Jos näillä tavaroilla on sama koostumus kuin tosiasiallisesti viedyillä tavaroilla, näiden jälkimmäisten valmistuksessa tosiasiallisesti käytettyjen maataloustuotteiden määriin voidaan soveltaa suhteellista alennusta.

13 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 12 artiklan 3 kohdassa säädetään, voidaan tavaran valmistukseen liittyvät enintään kahden painoprosentin hävikit jättää huomioon ottamatta.

Kahden prosentin kynnys on laskettava valmistuksessa käytettyjen kaikkien raaka-aineiden kuiva-aineen painosta, josta on vähennetty 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut määrät, suhteessa tosiasiallisesti vietyjen tavaroiden kuiva-aineen painoon, tai se on laskettava jollakin muulla tavaran tuotanto-olosuhteisiin soveltuvalla menetelmällä.

2.   Jos tavaran valmistukseen liittyy yli kahden prosentin hävikki, ylijäämä hävikki ei ole oikeutettu tosiasiallisesti käytettyjen maataloustuotteiden määrille myönnettäviin tukiin. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset saavat kuitenkin hyväksyä suuremman hävikin perustelluissa tapauksissa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tapaukset, joissa viranomaiset ovat hyväksyneet suuremman hävikin, sekä tällaisen hyväksymisen syyt.

3.   Jätetuotteisiin sisältyvät tosiasiallisesti käytetyt maataloustuotteiden määrät otetaan huomioon tukien myöntämisessä.

4.   Sivutuotteita saataessa on määritettävä toisaalta vientitavaroihin ja toisaalta sivutuotteisiin liitettävät tosiasiallisesti käytetyt maataloustuotteiden määrät.

3 JAKSO

Tuen määrä

14 artikla

Tuen määrä vahvistetaan kuukausittain 100 kilogrammaa perustuotetta kohden asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan 3 kohdan säännöksissä sekä tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen muiden asetusten vastaavien artiklojen säännöksissä säädetyin edellytyksin.

Kuorellisiin, tuoreisiin tai säilöttyihin siipikarjan muniin, kuorettomiin muniin sekä ihmisravinnoksi soveltuviin tuoreisiin, kuivattuihin tai muulla tavoin säilöttyihin ja makeuttamattomiin munankeltuaisiin sovellettavan tuen määrä on kuitenkin vahvistettava samaksi ajaksi, jota sovelletaan tukien määrän vahvistamiseen vietäessä kyseisiä tuotteita sellaisenaan.

15 artikla

1.   Tuen määrää määritettäessä otetaan erityisesti huomioon:

a)	jalostusteollisuudelle aiheutuvat perustuotteiden keskimääräiset hankintakustannukset yhteisön markkinoilla ja maailmanmarkkinahinnat;

b)	perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvien valmistusolosuhteiltaan keskenään verrattavissa olevien jalostettujen maataloustuotteiden vientiin sovellettavan tuen taso;

c)	tarve varmistaa tasapuoliset kilpailuedellytykset yhteisön tuotteita käyttävän teollisuuden ja sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettuja kolmansien maiden tuotteita käyttävän teollisuuden kesken;

d)	kustannusten ja hintojen kehitys yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla;

e)	perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvien rajoitusten noudattaminen.

2.   Tuen määrien vahvistamiseksi on tarvittaessa otettava huomioon kaikissa jäsenvaltioissa perustuotteiden tai niihin rinnastettavien tuotteiden osalta sovellettava tuotantotuki, avustukset tai muut vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet kyseisen alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen säännösten mukaisesti.

3.   CN-koodiin 3505 10 50 kuuluvien tavaroiden vientiin sovelletaan alennettua tukea, jos tavaroiden oletettuna valmistusajankohtana käytettyyn perustuotteeseen voidaan komission asetuksen (ETY) N:o 1722/93 (18) mukaan soveltaa tuotantotukea. Alennettu määrä on vahvistettava tämän asetuksen 14 artiklan mukaisesti.

16 artikla

CN-koodiin 1108 13 00 kuuluvan perunatärkkelyksen tuen määrä vahvistetaan erikseen maissiekvivalenttina asetuksen (EY) N:o 1784/2003 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti tämän asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa ilmoitettuja perusteita soveltaen. Käytetyt määrät perunatärkkelystä muunnetaan maissiekvivalenteiksi tämän asetuksen 8 artiklan mukaisesti.

Jos asianomainen osapuoli ei anna 49 artiklassa tarkoitetussa ilmoituksessa 52 artiklan 1 kohdan d alakohdassa vaadittuja tietoja tai toimita tyydyttäviä asiakirjoja ilmoituksensa vahvistukseksi CN-koodeihin 2905 44 ja 3824 60 kuuluvien D-glusitolin (sorbitolin) seosten osalta, seosten tuen määrä on sama kuin sen perustuotteen tuen määrä, johon sovelletaan alinta tuen määrää.

17 artikla

Kun kyse on CN-koodeihin 1108 11 00–1108 19 90 kuuluvista tärkkelyksistä tai asetuksen (EY) N:o 1784/2003 liitteessä I luetelluista näiden tärkkelysten jalostamisesta saaduista tuotteista, tukea myönnetään ainoastaan, jos tuotteiden toimittaja esittää ilmoituksen, jossa todistetaan, että tuotteet on valmistettu suoraan viljasta, perunasta tai riisistä ja ettei millään tavoin ole käytetty sellaisia sivutuotteita, jotka on saatu muiden maataloustuotteiden tai tavaroiden valmistuksessa.

Ilmoitusta sovelletaan sen peruuttamiseen saakka saman tuottajan kaikkiin toimituksiin. Se tarkastetaan 49 artiklan mukaisesti.

18 artikla

1.   Jos maissitärkkelykseen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti rinnastettavan perunatärkkelyksen kuiva-ainepitoisuus on vähintään 80 prosenttia, vientituen määrä on 14 artiklan mukaisesti vahvistettu määrä. Jos kuiva-ainepitoisuus on alle 80 prosenttia, tuen määrä saadaan kertomalla 14 artiklan mukaisesti vahvistettu tukimäärä kuiva-aineen tosiasiallisella prosentuaalisella osuudella ja jakamalla tulos 80:llä.

Jos muiden tärkkelysten kuiva-ainepitoisuus on vähintään 87 prosenttia, vientituen määrä on 14 artiklan mukaisesti vahvistettu määrä. Jos kuiva-ainepitoisuus on alle 87 prosenttia, tuen määrä saadaan kertomalla 14 artiklan mukaisesti vahvistettu tukimäärä kuiva-aineen tosiasiallisella prosentuaalisella osuudella ja jakamalla tulos 87:llä.

Jos CN-koodeihin 1702 30 59, 1702 30 99, 1702 40 90, 1702 90 50 tai 2106 90 55 kuuluvan glukoosi- tai maltodekstriinisiirapin kuiva-ainepitoisuus on vähintään 78 prosenttia, vientituen määrä on 14 artiklan mukaisesti vahvistettu määrä. Jos näiden siirappien kuiva-ainepitoisuus on vähemmän kuin 78 prosenttia, sovellettavan tuen määrä saadaan kertomalla 14 artiklan mukaisesti vahvistettu tukimäärä kuiva-aineen tosiasiallisella prosentuaalisella osuudella ja jakamalla tulos 78:lla.

2.   Edellä 1 kohdan soveltamiseksi tärkkelysten kuiva-ainepitoisuus määritetään käyttäen komission asetuksen (EY) N:o 824/2000 (19) liitteessä IV tarkoitettua menetelmää ja glukoosi- tai maltodekstriinisiirapin kuiva-ainepitoisuus määritetään käyttäen komission direktiivin 79/796/ETY (20) liitteessä II tarkoitettua menetelmää 2 tai jotakin muuta soveltuvaa, vähintään vastaavat takeet antavaa määritysmenetelmää.

3.   Antaessaan 49 artiklassa tarkoitettua ilmoitusta hakijan on ilmoitettava myös käytettyjen tärkkelysten tai käytetyn glukoosi- tai maltodekstriinisiirapin kuiva-ainepitoisuus.

19 artikla

1.   Tuki voidaan vahvistaa määränpään mukaan erisuuruiseksi, jos CN-koodiin 3501 10 kuuluvien kaseiinien, CN-koodiin 3501 90 90 kuuluvien kaseinaattien tai CN-koodeihin 3502 11 90 ja 3502 19 90 kuuluvan muna-albumiinin maailmankaupan tilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset näiden tavaroiden osalta sitä edellyttävät.

2.   CN-koodeihin 1902 11 00, 1902 19 ja 1902 40 10 kuuluvien tavaroiden osalta tuki voi olla määränpään mukaisesti erisuuruinen.

3.   Tuki voi olla erisuuruinen sen mukaan, onko tuen määrä vahvistettu ennakolta 29 artiklan mukaisesti.

20 artikla

1.   Tuen määrä on tavaroiden vientipäivänä voimassa oleva tuen määrä seuraavia tapauksia lukuun ottamatta:

a)	on tehty 29 artiklan mukainen hakemus tuen määrän vahvistamiseksi ennakolta;

b)	on tehty 41 artiklan 2 kohdan mukainen hakemus ja tuen määrä on vahvistettu ennakolta päivänä, jona tukitodistushakemus jätettiin.

2.   Jos tuen määrän ennakkovahvistusjärjestelmää sovelletaan, ennakkovahvistushakemuksen jättöpäivänä voimassa olevaa määrää sovelletaan tukitodistuksen voimassaoloaikana kyseisen päivän jälkeen tapahtuvaan vientiin kuten 39 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään. Torstaina jätetyt ennakkovahvistushakemukset katsotaan kuitenkin seuraavana työpäivänä jätetyiksi.

Tuen määrää tarkistetaan niiden samojen sääntöjen mukaan, joita sovelletaan sellaisenaan vietävien perustuotteiden tukien määrän vahvistamiseen ennakolta, käyttäen kuitenkin liitteessä V vahvistettuja muuntokertoimia vilja- ja riisipohjaisten jalostettujen tuotteiden osalta.

3.   Asetuksessa (EY) N:o 1291/2000 tarkoitettuja tukitodistusotteita ei saa vahvistaa ennakolta erillään niitä koskevista todistuksista.

21 artikla

Jos vientitavaraan viitataan asetuksen (ETY) N:o 2571/97 4 artiklan 1 kohdassa, maitotuotteiden tuen määrä on alennetuin hinnoin myytävien maitotuotteiden käyttöön sovellettava määrä, jollei viejä esitä todistetta siitä, että tavara ei sisällä alennetuin hinnoin myytyjä maitotuotteita.

III LUKU

TUKITODISTUKSET

1 JAKSO

Yleiset säännökset

22 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava hakijoille kaikkialla yhteisössä voimassa oleva todistus riippumatta hakijoiden sijoittautumispaikasta yhteisössä.

Tukitodistukset takaavat vientituen maksamisen edellyttäen, että V luvussa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Ne voivat sisältää vientituen määrän ennakkovahvistuksen. Todistukset ovat voimassa ainoastaan yhden varainhoitokauden ajan.

2.   Tukien myöntäminen liitteessä II lueteltujen tavaroiden muodossa olevien perustuotteiden vientiin tai asetuksen (ETY) N:o 2825/93 2 artiklassa tarkoitettujen, tislattujen alkoholijuomien valmistusta varten tullin valvontaan asetettujen viljojen vientiin edellyttää tämän asetuksen 24 artiklan mukaisesti annetun tukitodistuksen esittämistä.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 800/1999 4 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa, 36 artiklan 1 kohdassa, 40 artiklan 1 kohdassa, 44 artiklan 1 kohdassa ja 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin toimituksiin eikä tämän asetuksen luvussa IV tarkoitettuun vientiin.

3.   Edellä 20 artiklan 2 kohdassa säädetyn ennakkovahvistusjärjestelmän mukaisen tuen myöntäminen edellyttää tuen määrän ennakkovahvistuksen sisältävän tukitodistuksen esittämistä.

23 artikla

1.   Tässä asetuksessa tarkoitettuihin tukitodistuksiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1291/2000 säännöksiä.

2.   Todistuksia koskeviin, määrinä ilmoitettaviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä, asetuksessa (EY) N:o 1291/2000 vahvistettuja säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin tässä asetuksessa tarkoitettuja tukitodistuksia koskeviin euroina ilmoitettaviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin ottaen huomioon tämän asetuksen liitteen VI säännökset.

3.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, asetuksen (EY) N:o 1291/2000 8 artiklan 2 ja 4 kohtaa, 9, 12 ja 14 artiklaa, 18 artiklan 1 kohtaa, 21, 24, 32, 33 ja 35 artiklaa, 36 artiklan 5 kohtaa sekä 42, 46, 47 ja 50 artiklaa ei sovelleta tässä asetuksessa tarkoitettuihin tukitodistuksiin.

4.   Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 40 ja 41 artiklan soveltamista varten 30 päivään syyskuuta voimassa olevien todistusten voimassaoloa ei voi jatkaa. Tällaisissa tapauksissa todistus on peruutettava niiden määrien osalta, joita ei ylivoimaisen esteen vuoksi ole haettu, ja vastaava vakuus on vapautettava.

24 artikla

1.   Tukitodistushakemus ja itse tukitodistus on laadittava asetuksen (EY) N:o 1291/2000 liitteessä I esitetyn lomakkeen pohjalta, ja niissä on ilmoitettava määrä euroina.

Nämä asiakirjat on täytettävä tämän asetuksen liitteessä VI vahvistettujen ohjeiden mukaisesti.

2.   Jos hakija ei aio harjoittaa vientiä muiden jäsenvaltioiden kautta kuin sen, jossa hakija hakee tukitodistusta, toimivaltainen viranomainen saa säilyttää tukitodistuksen, erityisesti atk-tiedostona. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hakijalle tämän tukitodistuksen rekisteröinnistä ja toimitettava tälle tiedot, jotka ovat haltijalle tarkoitetussa tukitodistuksen kappaleessa, jäljempänä ’kappale N:o 1’. Tukitodistuksen myöntäneille viranomaisille tarkoitettua kappaletta, jäljempänä ’kappale N:o 2’, ei anneta.

Toimivaltaisen viranomaisen on rekisteröitävä liitteessä VI olevassa III ja IV jaksossa tarkoitettujen todistusten tiedot sekä tukitodistukseen merkityt määrät.

25 artikla

Tukien myöntäminen asetuksen (ETY) N:o 2825/93 2 artiklassa tarkoitettujen, tislattujen alkoholijuomien valmistusta varten tullin valvontaan asetettujen viljojen vientiin edellyttää tämän asetuksen 24 artiklan mukaisesti annetun tukitodistuksen esittämistä.

Edellä 22 artiklan soveltamista varten katsotaan, että tällaiset viljat on viety.

26 artikla

Tukitodistusta ei voi siirtää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 27 artiklan soveltamista.

27 artikla

1.   Todistuksista johtuvat velvoitteet eivät ole siirrettävissä.

Todistuksenhaltija voi siirtää todistuksesta johtuvat oikeudet todistuksen voimassaoloaikana, jos siirto tapahtuu ainoastaan yhden siirronsaajan hyväksi todistusta ja sen otetta kohden ja jos siirron hyväksyvän siirronsaajan nimi ja osoite ilmoitetaan 24 artiklassa tarkoitetun tukitodistuksen hakulomakkeen 20 kohdassa viimeistään hakemusta jätettäessä. Siirto koskee määriä, joita ei ole vielä merkitty todistukseen tai sen otteisiin.

Ennen todistuksen antamista 22 kohtaan on merkittävä seuraava maininta, jota täydennetään hakemuksen tiedoilla: ”Oikeudet voidaan mahdollisesti siirtää … (siirronsaajan nimi ja osoite)”.

Jos mahdollisen siirronsaajan nimeä ja osoitetta ei ole merkitty todistushakemukseen, 6 kohta poistetaan.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sellaisten 1 päivästä kesäkuuta alkaen käytettäviksi annettujen tukitodistusten osalta, jotka koskevat ennen 1 päivää lokakuuta maasta vietäviä tavaroita, ei tarvitse merkitä siirronsaajan nimeä ja osoitetta hakemuslomakkeiden 20 kohtaan. Näistä tukitodistuksista ei poisteta 6 kohtaa.

3.   Siirronsaaja ei voi siirtää edelleen oikeuttaan mutta voi palauttaa sen todistuksenhaltijalle.

Tällaisessa tapauksessa todistuksen antavan viranomaisen on merkittävä todistuksen 6 kohtaan jokin liitteessä VIII vahvistetuista maininnoista.

28 artikla

1.   Jos todistuksenhaltija pyytää siirtoa tai jos siirronsaaja palauttaa oikeutensa todistuksenhaltijalle, todistuksen antanut viranomainen tai kunkin jäsenvaltion nimeämä(t) virasto(t) merkitsee todistukseen tai tarvittaessa sen otteeseen:

a)	siirronsaajan nimen ja osoitteen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun maininnan;

b)	siirron tai palautuksen päivämäärän leimallaan varmennettuna.

2.   Siirto tai palautus tulee voimaan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna merkintäpäivämääränä.

29 artikla

Tukimäärien ennakkovahvistushakemukset koskevat kaikkia sovellettavia tukimääriä.

Ennakkovahvistusta voidaan hakea joko tukitodistusta haettaessa tai tukitodistuksen antamispäivästä lähtien.

Ennakkovahvistushakemukset tehdään liitteessä VI olevan II osan mukaisesti asetuksen (EY) N:o 1291/2000 liitteessä I vahvistettua lomaketta käyttäen. Ennakkovahvistusta ei sovelleta ennen hakemuksen jättöpäivää toteutettuun vientiin.

Torstaina jätetyt ennakkovahvistushakemukset katsotaan seuraavana työpäivänä jätetyiksi.

30 artikla

Tukitodistuksen haltija voi hakea todistuksen otetta, joka laaditaan asetuksen (EY) N:o 1291/2000 liitteessä I vahvistetulle lomakkeelle. Hakemukseen on sisällytettävä tämän asetuksen liitteessä VI olevan II osan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Määrä, jolle otetta pyydetään, on kirjattava alkuperäiseen todistukseen.

31 artikla

1.   Tukitodistuksen antaminen velvoittaa haltijan hakemaan tukea todistuksen voimassaoloaikana tapahtunutta tavaroiden vientiä varten vastaavalle määrälle kuin se, jolle tukitodistus on annettu. Kyseisen velvoitteen noudattaminen varmistetaan antamalla 43 artiklassa tarkoitettu vakuus.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla velvoitteilla tarkoitetaan asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan 2 kohdan mukaisia ensisijaisia vaatimuksia.

Ensisijainen vaatimus katsotaan täytetyksi, jos viejä on toimittanut erityisen hakemuksen tavaroista, jotka on viety tukitodistuksen voimassaoloaikana tämän asetuksen 32 artiklassa ja liitteessä VI olevassa V osassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

Jos erityinen hakemus ei ole vienti-ilmoitus, se on jätettävä kolmen kuukauden kuluessa sen tukitodistuksen voimassaoloajan päättymisestä, jonka numero on merkitty erityiseen hakemukseen, jollei ylivoimaisesta esteestä muuta johdu.

Jos kolmannessa alakohdassa tarkoitettua kolmen kuukauden määräaikaa ei noudateta, 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua velvoitetta ei voida katsoa täytetyksi. Sen vuoksi 43 artiklassa säädetystä vakuudesta menetetään kyseinen määrä.

3.   Ensisijaisen vaatimuksen täyttyminen osoitetaan toimittamalla toimivaltaiselle viranomaiselle kappale N:o 1 oikein 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti täytetystä tukitodistuksesta. Tämä todiste on toimitettava tukitodistuksen voimassaoloajan päättymistä seuraavan yhdeksännen kuukauden loppuun mennessä. Jäljempänä 43 artiklassa säädetystä vakuudesta menetetään määrä, jonka osalta vaadittua todistetta ei ole toimitettu tässä määräajassa.

32 artikla

1.   Kunkin viejän on laadittava asetuksen (EY) N:o 800/1999 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityinen maksamista koskeva hakemus. Se on esitettävä maksamisesta vastaavalle viranomaiselle, ja sen liitteenä on oltava vastaavat todistukset, paitsi jos kyseessä on todistusten tämän asetuksen 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröinti.

Toimivaltainen viranomainen voi katsoa, että erityinen hakemus ei ole asetuksen (EY) N:o 800/1999 49 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tuen maksamista koskeva asiakirja.

Toimivaltainen viranomainen voi pitää erityistä hakemusta asetuksen (EY) N:o 800/1999 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna vienti-ilmoituksena. Tällöin tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivä, jona maksajaviranomainen vastaanottaa erityisen hakemuksen, on päivä, jona maksajaviranomainen on vastaanottanut vienti-ilmoituksen. Muissa tapauksissa erityiseen hakemukseen on sisällyttävä muun muassa viittaus vienti-ilmoitukseen.

2.   Maksajaviranomainen määrittää haetun määrän erityisessä hakemuksessa ilmoitettujen tietojen mukaan yksinomaan viedyn perustuotteen (vietyjen perustuotteiden) määrän (määrien) ja laadun sekä tuen sovellettavan määrän (sovellettavien määrien) perusteella. Kyseiset tiedot on merkittävä selkeästi tai niihin on oltava selkeä viittaus vienti-ilmoituksessa.

Maksajaviranomainen merkitsee kyseisen määrän tukitodistukseen kolmen kuukauden kuluessa erityisen hakemuksen vastaanottopäivästä.

Luvut merkitään todistuksen kappaleen N:o 1 kääntöpuolelle. Kohtiin 28, 29 ja 30 on merkittävä summat euroina määrien sijaan.

Kolmatta alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin sähköisessä muodossa oleviin todistuksiin.

3.   Jos tukitodistusta ei ole rekisteröity, todistuksen kappale N:o 1 palautetaan määrien merkitsemisen jälkeen haltijalle tai maksajaviranomainen säilyttää sen viejän pyynnöstä.

4.   Tukitodistuksessa myönnettyä määrää vastaavasti pidätetty vakuus voidaan vietyjen tavaroiden osalta vapauttaa tai se voidaan siirtää tuen ennakkomaksun suorittamisen vakuudeksi asetuksen (EY) N:o 800/1999 2 luvun mukaisesti.

33 artikla

Yhtä varainhoitokautta varten annettavia tukitodistuksia voidaan hakea erikseen kuudessa erässä. Todistushakemukset on toimitettava viimeistään:

a)	7 päivänä syyskuuta 1 päivästä lokakuuta käytettävien todistusten osalta;

b)	7 päivänä marraskuuta 1 päivästä joulukuuta käytettävien todistusten osalta;

c)	7 päivänä tammikuuta 1 päivästä helmikuuta käytettävien todistusten osalta;

d)	7 päivänä maaliskuuta 1 päivästä huhtikuuta käytettävien todistusten osalta;

e)	7 päivänä toukokuuta 1 päivästä kesäkuuta käytettävien todistusten osalta;

f)	7 päivänä heinäkuuta 1 päivästä elokuuta käytettävien todistusten osalta.

Toimija voi jättää tukitodistushakemuksen ainoastaan sen erän osalta, joka vastaa hakemuksen tekopäivää seuraavaa, ensimmäisen kohdan a–f alakohdassa vahvistettua ensimmäistä määräaikaa.

34 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava todistushakemuksista komissiolle seuraaviin määräaikoihin mennessä:

a)	14 päivänä syyskuuta 33 artiklan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen todistusten osalta;

b)	14 päivänä marraskuuta 33 artiklan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen todistusten osalta;

c)	14 päivänä tammikuuta 33 artiklan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettujen todistusten osalta;

d)	14 päivänä maaliskuuta 33 artiklan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettujen todistusten osalta;

e)	14 päivänä toukokuuta 33 artiklan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettujen todistusten osalta;

f)	14 päivänä heinäkuuta 33 artiklan ensimmäisen alakohdan f alakohdassa tarkoitettujen todistusten osalta.

35 artikla

1.   Kokonaismäärä, jolle tukitodistuksia voidaan antaa kullakin varainhoitokaudella, on määritettävä 2 kohdan mukaisesti.

2.   Maataloussopimuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetusta tukien enimmäismäärästä on vähennettävä seuraavat osatekijät:

a)	enimmäismäärän ylittävä ja edellisenä varainhoitovuonna aiheetta myönnetty määrä;

b)	tämän asetuksen IV luvussa tarkoitetun viennin kattamiseen varattu määrä;

c)	määrät, joille on annettu kyseisenä varainhoitokautena voimassa olevia tukitodistuksia.

Jäljempänä 45 artiklassa tarkoitettu määrä, jolle annetut todistukset on palautettu, on lisättävä näin saatuun määrään tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

Jos IV luvussa tarkoitettua viennin kattamiseen varattua määrää ei ole käytetty kokonaan, tulokseksi saatua määrää on vastaavasti nostettava.

Jos joistakin ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista määristä on epävarmuutta, tämä on otettava huomioon lopullista määrää määritettäessä.

36 artikla

Kokonaismäärä, jolle todistuksia voidaan antaa kunkin 33 artiklassa tarkoitetun erän osalta, on:

a)	30 prosenttia 35 artiklan mukaisesti lasketusta määrästä, joka määritetään 14 päivänä syyskuuta 33 artiklan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun erän osalta;

b)	27 prosenttia 35 artiklan mukaisesti lasketusta määrästä, joka määritetään 14 päivänä marraskuuta 33 artiklan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun erän osalta;

c)	32 prosenttia 35 artiklan mukaisesti lasketusta määrästä, joka määritetään 14 päivänä tammikuuta 33 artiklan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun erän osalta;

d)	44 prosenttia 35 artiklan mukaisesti lasketusta määrästä, joka määritetään 14 päivänä maaliskuuta 33 artiklan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetun erän osalta;

e)	67 prosenttia 35 artiklan mukaisesti lasketusta määrästä, joka määritetään 14 päivänä toukokuuta 33 artiklan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetun erän osalta;

f)	100 prosenttia 35 artiklan mukaisesti lasketusta määrästä, joka määritetään 14 päivänä heinäkuuta 33 artiklan ensimmäisen alakohdan f alakohdassa tarkoitetun erän osalta.

37 artikla

1.   Jos yhtä jaksoa koskevien hakemusten kattama kokonaismäärä ylittää 35 artiklassa tarkoitetun enimmäismäärän, komissio vahvistaa vähennyskertoimen, jota sovelletaan kaikkiin 33 artiklassa tarkoitettuja päivämääriä ennen jätettyihin hakemuksiin siten, että 35 artiklassa tarkoitettua enimmäismäärää noudatetaan.

Komissio julkaisee kertoimen Euroopan unionin virallisessa lehdessä viiden työpäivän kuluessa 34 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä.

2.   Jos komissio vahvistaa vähennyskertoimen, todistukset annetaan haetulle määrälle, joka kerrotaan erotuksella, joka saadaan vähentämällä luvusta 1 tämän artiklan 1 kohdan tai 38 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti määritetty vähennyskerroin.

Edellä 33 artiklan ensimmäisen alakohdan f alakohdassa tarkoitetun erän osalta hakijat voivat kuitenkin peruuttaa hakemuksensa viiden työpäivän kuluessa siitä, kun kerroin on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 päivään elokuuta mennessä määrät, joiden osalta hakijat ovat peruuttaneet tukitodistushakemuksensa 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

38 artikla

1.   Jos 35 artiklan mukaisesti määritettyjä määriä on edelleen käytettävissä, komissio voi Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään 10 päivänä elokuuta julkaistavalla ilmoituksella antaa luvan tukitodistushakemusten jättämiseen seuraavasta maanantaista alkaen ennen 1 päivää lokakuuta tapahtuvan tavaroiden viennin osalta.

Jos tällainen ilmoitus julkaistaan, sovelletaan 2 ja 3 kohdan säännöksiä.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tietyn viikon aikana jätetyt hakemukset komissiolle seuraavana tiistaina. Niitä vastaavat todistukset voidaan antaa ilmoitusta seuraavasta maanantaista alkaen edellyttäen, että komissio ei ole antanut muita ohjeita.

3.   Jos tietyn hakuviikon aikana vastaanotettujen hakemusten kokonaismäärä ylittää 1 kohdassa tarkoitetun jäljellä olevan määrän, komissio ryhtyy yhteen tai useampaan seuraavista toimista:

a)	vahvistaa vähennyskertoimen, jota sovelletaan kyseisen hakuviikon aikana jätettyihin tukitodistushakemuksiin, joista on ilmoitettu komissiolle ja joiden osalta ei vielä ole annettu tukitodistuksia;

b)	ohjaa jäsenvaltiot hylkäämään kyseisen hakuviikon aikana jätetyt hakemukset, joista ei vielä ole ilmoitettu komissiolle;

c)	keskeyttää tukitodistushakemusten vastaanottamisen.

4.   Edellä 3 kohdan mukaan annettu asetus on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä neljän päivän kuluessa 2 kohdan mukaisesta jätettyjen hakemusten ilmoittamisesta.

39 artikla

1.   Tukitodistus on voimassa asetuksen (EY) N:o 1291/2000 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritellystä todistuksen antamispäivämäärästä.

2.   Tukitodistus on voimassa sitä kuukautta, jona hakemus tehtiin, seuraavan viidennen kuukauden viimeiseen päivään tai varainhoitokauden loppuun, jos se päättyy aikaisemmin. Jäljempänä 40 artiklassa tarkoitettu tukitodistus on kuitenkin voimassa sitä kuukautta, jona hakemus tehtiin, seuraavan viidennen kuukauden viimeiseen päivään.

Jos tuen määrät on vahvistettu ennakkoon 29 artiklan mukaisesti, ne ovat voimassa ennakkovahvistushakemuksen jättökuukautta seuraavan viidennen kuukauden viimeiseen päivään tai todistuksen voimassaoloajan loppuun asti, jos se päättyy aikaisemmin.

40 artikla

Komission asetusta (EY) N:o 2298/2001 (21) sovelletaan tukitodistushakemuksiin ja tukitodistuksiin, jotka annetaan maataloussopimuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisen kansainvälisen elintarvikeaputoimen yhteydessä vietäville tavaroille.

41 artikla

1.   Asetuksen (EY) No 1291/2000 49 artiklan soveltamista varten on sovellettava tämän artiklan 2–11 kohdan säännöksiä.

2.   Kunkin varainhoitokauden 1 päivästä lokakuuta alkaen voidaan tämän artiklan mukaisesti ja 33 ja 38 artiklassa säädettyjen kausien ulkopuolella tehdä hakemuksia todistuksiksi, jotka liittyvät kolmannessa tuojamaassa avattuun tarjouskilpailuun ja joissa vientituki vahvistetaan ennakkoon hakemuksen jättöpäivänä, jos samaa tarjouskilpailua, jossa yksi tai useampi viejä on tehnyt yhden tai useamman tukitodistushakemuksen eikä todistuksia ole vielä annettu, vastaavan määrän kokonaissumma on enintään kaksi miljoonaa euroa.

Tätä rajaa voidaan kuitenkin nostaa neljään miljoonaan euroon, jollei mikään varainhoitokauden alun jälkeen julkaistuista ja 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista vähennyskertoimista ole suurempi kuin 50 prosenttia.

3.   Määrä, jolle todistusta tai todistuksia haetaan, ei saa olla suurempi kuin tarjouskilpailussa täsmennetty määrä kerrottuna vastaavalla, hakemuksen jättöpäivänä ennakkoon vahvistetulla tuen määrällä tai määrillä. Tarjouskilpailuilmoituksen mukaisia sallittuja poikkeamia tai vaihtoehtoja ei oteta huomioon.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viipymättä komissiolle asetuksen (EY) N:o 1291/2000 49 artiklan 10 kohdassa täsmennettyjen tietojen lisäksi kunkin haetun todistuksen jättöpäivämäärä ja -aika sekä kutakin todistusta vastaavat määrät.

5.   Jos 4 kohdan mukaisesti ilmoitetut määrät lisättynä määriin, joista on jo haettu yhtä tai useampaa todistusta osana samaa tarjouskilpailua, ylittävät 2 kohdassa tarkoitetun sovellettavan rajan, komissio ilmoittaa jäsenvaltioille kahden työpäivän kuluessa 4 kohdassa tarkoitettujen lisätietojen vastaanottamisesta, että tukitodistusta ei anneta toimijalle.

6.   Komissio voi keskeyttää 2 kohdan soveltamisen, kun asetuksen (EY) N:o 1291/2000 49 artiklan mukaisesti mahdollisesti annettavien tukitodistusten kumulatiivinen määrä varainhoitokaudella on enemmän kuin neljä miljoonaa euroa. Keskeyttämispäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

7.   Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 39 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, asetuksen (EY) N:o 1291/2000 49 artiklan mukaisesti annettu tukitodistus on voimassa sen antamispäivästä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tukitodistus on voimassa todistuksen antamiskuukautta seuraavan kahdeksannen kuukauden loppuun tai 30 päivään syyskuuta, jos tämä ajankohta on aikaisempi. Ennakkovahvistetut määrät ovat voimassa todistuksen viimeiseen voimassaolopäivään.

8.   Jos toimivaltaiselle viranomaiselle on osoitettu asetuksen (EY) N:o 1291/2000 49 artiklan 9 kohdan a alakohdan mukaisesti, että tarjouskilpailun voittajasta riippumattomista syistä, joita ei pidetä ylivoimaisena esteenä, tarjouskilpailun avannut virasto on purkanut sopimuksen, sen on vapautettava vakuus, jos muihin käytettäviin perustuotteisiin verrattava korkeinta tuen määrää vastaava ennalta vahvistettu perustuotteeseen liittyvä tuen määrä vastaa vähintään todistuksen viimeisenä voimassaolopäivänä voimassa ollutta tuen määrää.

9.   Jos toimivaltaiselle viranomaiselle on osoitettu asetuksen (EY) N:o 1291/2000 49 artiklan 9 kohdan b alakohdan mukaisesti, että tarjouskilpailun voittajasta riippumattomista syistä, joita ei pidetä ylivoimaisena esteenä, tarjouskilpailun avannut virasto on määrännyt sopimusta koskevista muutoksista, se voi jatkaa todistuksen voimassaoloa ja ennalta vahvistetun tuen määrän soveltamiskautta 30 päivään syyskuuta asti.

10.   Kun tarjouskilpailun voittaja esittää asetuksen (EY) N:o 1291/2000 49 artiklan 9 kohdan c alakohdan mukaisesti todisteen, että tarjouskilpailuilmoituksessa tai tarjouskilpailun seurauksena tehdyssä sopimuksessa määrätään vähintään yli viiden prosentin sallitusta poikkeamasta tai varauksesta ja että virasto avattuaan tarjouskilpailun käyttää hyväkseen tätä lauseketta, vientivelvoitetta pidetään täytettynä, kun viety määrä on enintään 10 prosenttia pienempi kuin määrä, jolle todistus on annettu.

Ensimmäistä alakohtaa on sovellettava, jos muihin käytettäviin perustuotteisiin verrattava korkeinta tuen määrää vastaava ennalta vahvistettu perustuotteeseen liittyvä tuen määrä vastaa vähintään todistuksen viimeisenä voimassaolopäivänä voimassa ollutta tuen määrää. Tällöin tämän asetuksen 44 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu 95 prosentin määrä korvataan 90 prosentilla.

11.   Tätä artiklaa sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1291/2000 49 artiklan 5 kohdassa säädetty 21 päivän määräaika on 44 päivää.

42 artikla

Ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa voimassa olevista rekisteröidyistä todistuksista voidaan ottaa koko yhteisön alueella voimassa olevia otteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1291/2000 10 artiklan soveltamista.

2 JAKSO

Vakuudet

43 artikla

Muut kuin 40 artiklassa tarkoitettuja elintarvikeaputoimia koskevat tukitodistushakemukset ovat voimassa ainoastaan, jos niistä on annettu asetuksen (EY) N:o 1291/2000 15 artiklassa vahvistetuin edellytyksin vakuus, joka on 25 prosenttia haetusta määrästä.

Vakuus vapautetaan tämän asetuksen 44 artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

44 artikla

1.   Jos sovelletaan 37 artiklan 2 kohdan tai 38 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti vähennyskerrointa vakuus vapautetaan viipymättä siihen määrään asti, joka saadaan kertomalla asetettu määrä vähennyskertoimella.

2.   Alkuperäisestä vakuudesta vapautetaan 80 prosenttia, jos hakija peruuttaa todistushakemuksensa 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3.   Vakuus vapautetaan kokonaisuudessaan, kun todistuksenhaltijan tukihakemukset kattavat 95 prosenttia määrästä, jolle todistus on annettu. Jäsenvaltiot saavat todistuksenhaltijan pyynnöstä vapauttaa vakuuden erinä suhteessa määriin, jos 31 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset on täytetty ja jos on esitetty todiste siitä, että on haettu määrää, joka vastaa vähintään viittä prosenttia todistuksessa ilmoitetusta määrästä.

4.   Jos tukihakemuksia on tehty alle 95 prosentin osalta määrästä, jolle todistus on annettu, vakuudesta menetetään 25 prosenttia seuraavasta erotuksesta: 95 prosenttia määrästä, jolle todistus on annettu, vähennettynä tosiasiallisesti käytetyllä tuen määrällä.

Jos määrä, jonka osalta 31 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset on täytetty, on kuitenkin vähemmän kuin viisi prosenttia todistuksessa ilmoitetusta määrästä, vakuus menetetään kokonaisuudessaan.

Jos menetettävän vakuuden kokonaismäärä on enintään 100 euroa todistusta kohden, kyseinen jäsenvaltio vapauttaa vakuuden kokonaan.

45 artikla

1.   Jos todistus tai sen ote palautetaan sen antaneelle viranomaiselle todistuksen voimassaoloajan ensimmäistä kahta kolmannesta vastaavan ajanjakson aikana, menetettävää vakuuden määrää alennetaan 40 prosenttia, ja tässä tarkoituksessa mikä tahansa osa päivästä lasketaan kokonaiseksi päiväksi.

Jos todistus tai sen ote palautetaan sen antaneelle viranomaiselle todistuksen voimassaoloajan viimeistä kolmannesta vastaavan ajanjakson aikana tai sen voimassaoloajan päättymistä seuraavan kuukauden aikana, menetettävää vakuuden määrää alennetaan 25 prosenttia.

2.   Edellä 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan niihin todistuksiin ja todistusten otteisiin, jotka on palautettu todistuksen antaneelle viranomaiselle sen varainhoitokauden aikana, jolle todistukset on annettu, edellyttäen että ne on palautettu viimeistään 30 päivänä kesäkuuta kyseisenä kautena.

IV LUKU

TODISTUSTEN SOVELTAMISALAAN KUULUMATON VIENTI

46 artikla

Viennistä, jolle ei ole annettu todistusta, voidaan kunakin varainhoitokautena 1 päivästä lokakuuta 2004 alkaen maksaa tukea 40 miljoonan euron suuruisen kokonaisvarauksen rajoissa kunkin varainhoitovuoden aikana.

47 artikla

1.   Edellä 46 artiklaa ei sovelleta maataloussopimuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisen kansainvälisen elintarvikeaputoimen yhteydessä tapahtuvaan vientiin eikä asetuksen (EY) N:o 800/1999 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa ja 36 artiklan 1 kohdassa, 40 artiklan 1 kohdassa, 44 artiklan 1 kohdassa ja 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin toimituksiin.

2.   Edellä 46 artiklaa sovelletaan sellaisen toimijan harjoittamaan vientiin, jolla ei ole ollut hallussaan tukitodistusta kyseisen varainhoitokauden alusta ja jolla ei ole hallussaan tukitodistusta vientipäivänä. Ne hakemukset, jotka toimija on jättänyt 32 artiklan 1 kohdassa vahvistetuin edellytyksin varainhoitovuoden aikana kyseinen vientiä koskeva hakemus mukaan luettuna, saavat johtaa enintään 75 000 euron maksuihin.

Jos toimivaltainen viranomainen pitää tarkasteltavana olevaa hakemusta asetuksen (EY) N:o 800/1999 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna vienti-ilmoituksena, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä hakemuksen päivämääräksi päivämäärän, jona tulliviranomaiset hyväksyivät kyseisen vienti-ilmoituksen.

3.   Edellä 46 artiklaa sovelletaan ainoastaan jäsenvaltiossa, johon toimija on sijoittautunut.

48 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin kuukauden 5 päivänä 46 artiklan mukaisesti edellisen kuukauden 16 päivästä kuukauden loppuun myönnettyjen tukien määrät ja viimeistään kunkin kuukauden 20 päivänä 46 artiklan mukaisesti kyseisen kuukauden 1 päivästä 15 päivään myönnettyjen tukien määrät. Jäsenvaltioiden on soveltuvin osin ilmoitettava komissiolle, kun kyseisten päivien välisenä aikana ei ole myönnetty tukia.

Jos jäsenvaltioiden ilmoittamien määrien summa on vähintään 30 miljoonaa euroa, komissio voi yhteisön kansainväliset sitoumukset huomioon ottaen keskeyttää enintään 20 työpäivän ajaksi 46 artiklan soveltamisen vientiin, johon ei ole myönnetty tukitodistusta.

Samoissa olosuhteissa komissio voi asetuksen (EY) N:o 3448/93 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti keskeyttää yli 20 työpäivän ajaksi tämän artiklan 46 artiklan soveltamisen vientiin, johon ei ole myönnetty tukitodistusta.

V LUKU

VIEJÄN VELVOLLISUUDET

49 artikla

1.   Asianomaisen osapuolen on tavaroiden vientihetkellä ilmoitettava perustuotteiden, niistä jalostettujen tuotteiden ja 3 artiklan mukaisesti jompaankumpaan näistä kahdesta ryhmästä rinnastettavien tuotteiden määrät, joita on tosiasiallisesti käytetty 10 artiklan mukaisesti näiden tavaroiden valmistuksessa ja joille on haettu tukea, tai viitattava näiden tavaroiden koostumukseen, jos koostumus on määritetty 10 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti.

2.   Kun tavaraa on käytetty toisen vientitavaran valmistuksessa, asianomaisen osapuolen tekemässä ilmoituksessa on oltava tieto tosiasiallisesti käytetyn tavaran määrästä sekä tieto kunkin kyseisen tavaran valmistuksessa käytetyn perustuotteen, siitä jalostetun tuotteen tai 3 artiklan perusteella jompaankumpaan näistä kahdesta ryhmästä rinnastettavien tuotteiden laadusta ja määrästä.

Asianomaisen osapuolen on ilmoituksensa tueksi toimitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki näiden aiheellisiksi katsomat asiakirjat ja tiedot.

Toimivaltaisten viranomaisten on asianmukaisia keinoja käyttäen todennettava niille tehdyn ilmoituksen oikeellisuus.

3.   Muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä, jonka alueella vientimuodollisuudet toteutetaan, annettava näille suoraan kaikki käytettävissään olevat tiedot asianomaisen osapuolen tekemän ilmoituksen tarkastuksen mahdollistamiseksi.

50 artikla

Poiketen siitä, mitä 49 artiklassa säädetään, käytettyjen tuotteiden tai tavaroiden ilmoitus voidaan toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella korvata käytettyjen tuotteiden määriä koskevalla kokoomailmoituksella tai viittauksella tällaiseen ilmoitukseen, jos määrät on jo määritelty 10 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti ja sillä edellytyksellä, että valmistaja antaa mainittujen viranomaisten käytettäväksi kaikki ilmoituksen oikeellisuuden todentamiseksi tarvittavat tiedot.

51 artikla

Tukea ei voi saada viejä, joka ei laadi 49 artiklassa tarkoitettua ilmoitusta tai toimita hyväksyttäviä tietoja ilmoituksensa tueksi.

Jos kyseiset tavarat ovat kuitenkin liitteen IV sarakkeessa 1 ja 2 lueteltuja, asianomainen osapuoli voi nimenomaisesta pyynnöstään saada tuen. Tällaisen tuen laskemiseksi huomioon otettava perustuotteiden laatu ja määrä on määritettävä vientitavaran määrityksen tuloksena olevien tietojen ja liitteessä IV olevan taulukon perusteella. Toimivaltainen viranomainen vahvistaa edellytykset, joiden mukaisesti määritys on tehtävä, ja tiedot, jotka on toimitettava pyynnön tueksi.

Viejä vastaa edellä mainitusta määrityksestä aiheutuvista kustannuksista.

52 artikla

1.   Edellä 49 artiklaa ei sovelleta liitteen III mukaisesti määritettyihin maataloustuotteiden määriin lukuun ottamatta seuraavia:

a)

49 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sellaisina tavaroina vietävät tuotemäärät, jotka on valmistettu osittain tuotteista, joiden vientituen maksaminen kuuluu 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asetusten soveltamisalaan, ja osittain muista tuotteista, 11 artiklan kolmannessa kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti;

b)	CN-koodiin 1902 11 00 kuuluvina makaronivalmisteina vietävät munien tai munatuotteiden määrät;

c)	11 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu tuoreiden makaronivalmisteiden kuiva-ainemäärä;

d)	CN-koodeihin 2905 44 ja 3824 60 kuuluvan D-glusitolin (sorbitolin) valmistuksessa tosiasiallisesti käytettyjen perustuotteiden laatu sekä tarvittaessa tärkkelyspitoisista aineista ja sakkaroosista tuotetun D-glusitolin (sorbitolin) osuudet;

e)	CN-koodiin 3501 90 90 kuuluvina tavaroina vietävät kaseiinimäärät;

f)	CN-koodiin 2202 90 10 kuuluvan mallasoluen Plato-aste;

g)	toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä mallastamattoman ohran määrä.

Liitteessä III lueteltuja tavaroita koskevissa vienti-ilmoituksissa ja tukihakemuksissa esitettävä tavaran kuvaus on tehtävä kyseisen liitteen nimikkeistöä käyttäen.

2.   Kun tavaralle tehdään määritys 49, 50 tai 51 artiklan taikka tämän artiklan 1 tai 3 kohdan soveltamiseksi, on käytettävä komission asetuksessa (ETY) N:o 4056/87 (22) tarkoitettuja tai niiden puuttuessa yhteisöön tuotavan samankaltaisen tavaran yhteiseen tullitariffiin luokittelussa sovellettavia määritysmenetelmiä.

3.   Viennin todistavassa asiakirjassa on mainittava vietävien tavaroiden määrät sekä 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden määrät tai viittaus 10 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti määriteltyyn koostumukseen. Sovellettaessa 51 artiklan toista kohtaa asiakirjassa on kuitenkin oltava tämän jälkimmäisen maininnan tilalla maininta liitteen IV sarakkeessa 4 lueteltujen perustuotteiden määristä, jotka vastaavat vientitavaroiden määrityksestä saatuja tuloksia.

4.   Jotta CN-koodeihin 0403 10 51–0403 10 99, 0403 90 71–0403 90 99, 0405 20 10, 0405 20 30 ja 2105 00 99 kuuluvista tavaroista voitaisiin myöntää tukea, tavaroiden on täytettävä direktiivin 92/46/ETY vaatimukset, jotka koskevat erityisesti hyväksytyssä laitoksessa valmistamista ja liitteessä C olevan IV luvun A kohdassa vahvistetun terveysmerkintävaatimuksen täyttämistä.

Jotta CN-koodeihin 3502 11 90 ja 3502 19 90 kuuluville tavaroille voitaisiin myöntää tukea, tavaroiden on oltava direktiivin 89/437/ETY liitteessä olevassa XI luvussa vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

5.   Edellä 49 ja 50 artiklan soveltamiseksi kunkin jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi alueellaan käytettävät valvontatoimenpiteet vientitavaroiden eri tyyppien osalta. Komissio tiedottaa niistä muille jäsenvaltioille.

53 artikla

1.   Edellä 49 ja 50 artiklan mukaisesti CN-koodeihin 0405 20 10, 0405 20 30, 1806 90 60–1806 90 90, 1901 tai 2106 90 98 kuuluvien ja runsaasti CN-koodeihin 0402 10 19, 0402 21 19, 0405 tai 0406 kuuluvia maitotuotteita sisältävien tavaroiden osalta asianomaisen osapuolen on ilmoitettava, että mitään kyseisistä maitotuotteista ei ole tuotu kolmannesta maasta tai ilmoitettava tiedot niiden maitotuotteiden määristä, jotka on tuotu kolmansista maista.

2.   Edellä 1 kohdan soveltamiseksi ilmaisulla ’runsaasti maitotuotteita sisältävä’ tarkoitetaan vientitavaroita, joiden valmistukseen on käytetty vähintään 51 kilogrammaa maitotuotteita 100 kilogrammaa kohden.

3.   Jos esitetään pyyntö, joka koskee 10 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti määritettäviä määriä, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä asianomaisen osapuolen toimittaman todistuksen siitä, ettei käytetä kolmansista maista tuotuja 1 kohdassa tarkoitettuja maitotuotteita.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä 1 kohdan mukaisesti tehdyn ilmoituksen tai 3 kohdassa säädetyn todistuksen, jos voidaan osoittaa, että vientitavaroihin sisältyvistä 1 kohdassa tarkoitetuista maitotuotteista maksettu hinta on samansuuruinen tai lähes samansuuruinen kuin vastaavan tuotteen hinta yhteisön markkinoilla. Hintojen vertailussa on otettava huomioon maitotuotteen ostopäivämäärä.

VI LUKU

TUEN MAKSAMINEN

54 artikla

1.   Kunakin vuonna 1 päivän lokakuuta ja 15 päivän lokakuuta välisenä aikana tapahtuneen viennin osalta tukea ei makseta ennen 16 päivää lokakuuta.

Jos komissio katsoo, että yhteisön kansainvälisten sitoumusten noudattaminen voi vaarantua, varainhoitokaudeksi annetun tukitodistuksen perusteella tapahtunutta vientiä koskevia ja kyseisen kauden jälkeen maksettaviksi tarkoitettuja tukia ei makseta ennen 16 päivää lokakuuta. Tällöin asetuksen (EY) N:o 800/1999 49 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua määräaikaa voidaan väliaikaisesti pidentää kolmeen kuukauteen ja 15 päivään asetuksella, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ennen 20 päivää syyskuuta.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 800/1999 28 artiklan 6 kohdassa säädetään, sellaisten tukitodistusten osalta, jotka on annettu käytettäviksi 1 päivästä kesäkuuta alkaen ja tarkoitettu käytettäviksi ennen 1 päivää lokakuuta maasta vietäviin tavaroihin, tämän asetuksen liitteessä I luetellut perustuotteet voivat olla tullivalvonnassa jalostusta varten kolme kuukautta maksuilmoituksen hyväksymispäivämäärästä.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 800/1999 29 artiklan 5 kohdassa säädetään, sellaisten tukitodistusten osalta, jotka on annettu käytettäviksi 1 päivästä kesäkuuta alkaen ja tarkoitettu käytettäviksi ennen 1 päivää lokakuuta maasta vietäviin tavaroihin, tavarat voivat olla tullivarastomenettelyssä tai vapaa-alueilla kolme kuukautta maksuilmoituksen hyväksymispäivämäärästä.

VII LUKU

ILMOITUSVELVOLLISUUS

55 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ennen kunkin kuukauden 10 päivää:

a)	määrät, joiden osalta tukitodistuksia on palautettu edellisen kuukauden aikana 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)	määrät, joiden osalta tukitodistusten voimassaolo on päättynyt edellisen kuukauden aikana ja joiden osalta 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita ei ole täytetty 31 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti;

c)	edellisen kuukauden aikana annetut 40 artiklassa tarkoitetut tukitodistukset;

d)	edellisen kuukauden aikana asetuksen (EY) N:o 1291/2000 49 artiklan mukaisesti annetut tukitodistukset.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut määrät on eriteltävä viittaamalla niitä koskeviin tukitodistuksiin liittyvään varainhoitokauteen.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava joka vuosi ennen 1 päivää marraskuuta komissiolle edellisen kalenterivuoden 30 päivänä syyskuuta päättyneen budjettikauden aikana annettujen tukitodistusten osalta ennen kyseisen vuoden 1 päivää lokakuuta merkitsemiensä summien kokonaismäärä.

56 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään kutakin kalenterivuoden kuukautta seuraavan kuukauden loppuun mennessä toimitettava komissiolle varmennettua verkkopohjaista tiedonsiirtojärjestelmää (DEX-järjestelmää) käyttämällä edellisenä kuukautena vientitukea saaneita, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tavaroita koskevat tilastotiedot, jotka on jaoteltu kahdeksannumeroisten CN-koodien mukaisesti ja joihin sisältyvät:

a)	tällaisten tavaroiden määrät tonneina tai muina täsmennettävinä mittayksikköinä ilmaistuina;

b)	edellisenä kuukautena kunkin perusmaataloustuotteen osalta myönnettyjen vientitukien määrä euroina tai kansallisena valuuttana ilmaistuna;

c)	kunkin vientitukea saaneen perusmaataloustuotteen määrät tonneina ilmaistuina.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava ennen kunkin vuoden 1 päivää tammikuuta komissiolle edellisen varainhoitokauden aikana tapahtuneelle viennille edellisen vuoden 30 päivään syyskuuta mennessä tosiasiallisesti myöntämiensä sellaisten tukien kokonaismäärä, joita ei ole ilmoitettu aikaisemmin, sekä mainittava kyseiset kaudet.

3.   Edellä 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa ennakkomaksut sisältyvät myönnettyihin tukiin. Aiheetta maksettujen vientitukien takaisinmaksusta on ilmoitettava erikseen.

VIII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

57 artikla

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 3615/92, (EY) N:o 3223/93 ja (EY) N:o 1520/2000.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä IX esitetyn vastaavuustaulukon mukaisesti.

58 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 8 päivästä heinäkuuta 2005 jätettyihin hakemuksiin, jotka koskevat 1 päivästä lokakuuta 2005 käytettäviä todistuksia.

---

(1)  EYVL L 318, 20.12.1993, s. 18, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2580/2000 (EYVL L 298, 25.11.2000, s. 5).

(2)  EYVL L 367, 16.12.1992, s. 10.

(3)  EYVL L 292, 26.11.1993, s. 10, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1762/2002 (EYVL L 265, 3.10.2002, s. 13).

(4)  EYVL L 177, 15.7.2000, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 886/2004 (EUVL L 168, 1.5.2004, s. 14).

(5)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 49, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(6)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 186/2004 (EUVL L 29, 3.2.2004, s. 6).

(7)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(8)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78.

(9)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 96.

(10)  EYVL L 102, 17.4.1999, s. 11, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 671/2004 (EUVL L 105, 14.4.2004, s. 5).

(11)  EYVL L 258, 16.10.1993, s. 6, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1633/2000 (EYVL L 187, 26.7.2000, s. 29).

(12)  EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1741/2004 (EUVL L 311, 8.10.2004, s. 17).

(13)  EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 673/2004 (EUVL L 105, 14.4.2004, s. 17).

(14)  EYVL L 350, 20.12.1997, s. 3, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2250/2004 (EUVL L 381, 28.12.2004, s. 25).

(15)  EYVL L 268, 14.9.1992, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

(16)  EYVL L 212, 22.7.1989, s. 87, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

(17)  EYVL L 214, 8.9.1995, s. 16.

(18)  EYVL L 159, 1.7.1993, s. 112, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1548/2004 (EUVL L 280, 31.8.2004, s. 11).

(19)  EYVL L 100, 20.4.2000, s. 31, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50).

(20)  EYVL L 239, 22.9.1979, s. 24.

(21)  EYVL L 308, 27.11.2001, s. 16, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2080/2004 (EUVL L 360, 7.12.2004, s. 4).

(22)  EYVL L 379, 31.12.1987, s. 29, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 202/98 (EUVL L 21, 28.1.1998, s. 5).

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---