30.6.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/1

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 989/2005,

annettu 27 päivänä kesäkuuta 2005,

tiettyihin teollisuus- ja maatalous- ja kalastustuotteisiin sovellettavien yhteisen tullitariffin autonomisten tullien väliaikaisesta suspendoimisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1255/96 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 26 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	On yhteisön edun mukaista suspendoida kokonaan tai osittain yhteisen tullitariffin autonomiset tullit tiettyjen uusien tuotteiden osalta, joita ei ole lueteltu asetuksen (EY) N:o 1255/96 (1) liitteessä.

(2)

Mainitun asetuksen liitteenä olevasta luettelosta olisi poistettava joitakin asetuksessa tarkoitettuja tuotteita, koska ei enää ole yhteisön edun mukaista jatkaa yhteisen tullitariffin autonomisten tullien suspendoimista tai koska tavaran kuvausta on tarpeen muuttaa teknisen tuotekehityksen ja markkinoiden taloudellisten suuntausten vuoksi.

(3)	Vastaavasti tuotteita, joiden tavaran kuvausta on tarpeen muuttaa, olisi pidettävä uusina tuotteina.

(4)	Asetusta (EY) N:o 1255/96 on tämän vuoksi tarpeen muuttaa.

(5)

Tämän asetuksen taloudellinen merkitys huomioon ottaen olisi sovellettava Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksiin liitetyn, kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa Euroopan unionissa koskevan pöytäkirjan I osan 3 kohdassa olevaa määräystä asian kiireellisyydestä.

(6)	Koska asetusta on määrä soveltaa 1 päivästä heinäkuuta 2005, sen olisi tultava voimaan välittömästi,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1255/96 liite seuraavasti:

1)	lisätään siihen tämän asetuksen liitteessä I luetellut tuotteet;

2)	poistetaan siitä tuotteet, joiden koodit on lueteltu tämän asetuksen liitteessä II.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2005.

---

(1)  EYVL L 158, 29.6.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2271/2004 (EUVL L 396, 31.12.2004, s. 13).

---

---

---

30.6.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/8

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 990/2005,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2005,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)	Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 30 päivänä kesäkuuta 2005.

---

(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1947/2002 (EYVL L 299, 1.11.2002, s. 17).

---

---

30.6.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/10

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 991/2005,

annettu 28 päivänä kesäkuuta 2005,

tiettyjen herkästi pilaantuvien tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi tarkoitettujen yksikköarvojen vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisöjen tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1),

ottaa huomioon tiettyjen asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevien säännösten vahvistamisesta (2) annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 ja erityisesti sen 173 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 173–177 artiklassa säädetään perusteet, joiden nojalla komissio vahvistaa jaksoittaiset yksikköarvot mainitun asetuksen liitteessä 26 esitetyn luokittelun mukaisesti kuvatuille tuotteille.

(2)

Edellä mainituissa artikloissa vahvistettujen sääntöjen ja perusteiden soveltaminen komissiolle asetuksen (ETY) N:o 2454/93 173 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti toimitettuihin tekijöihin johtaa yksikköarvon vahvistamiseen kyseisille tuotteille, siten kuin tämän asetuksen liitteessä määrätään,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 173 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yksikköarvot vahvistetaan, kuten liitteessä olevassa taulukossa esitetään.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

---

(1)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2700/2000 (EYVL L 311, 12.12.2000, s. 17).

(2)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2286/2003 (EUVL L 343, 31.12.2003, s. 1).

---

---

30.6.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/16

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 992/2005,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2005,

lihotettavaksi tarkoitettuja nuoria urospuolisia nautaeläimiä koskevan tuontikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista (1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 välisenä aikana)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (1) ja erityisesti sen 32 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	WTO:n luettelossa CXL edellytetään, että yhteisö avaa 169 000 eläintä käsittävän vuotuisen tuontitariffikiintiön lihotettavaksi tarkoitetuille nuorille urospuolisille nautaeläimille.

(2)

Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian, jäljempänä ’uudet jäsenvaltiot’, joista eräät olivat Romanian lisäksi tärkeimpiä kyseisen kiintiön toimittajamaita viimeksi kuluneina kolmena kiintiövuotena, liittymisen vuoksi WTO:ssa GATT-sopimuksen XXIV.6 artiklan mukaisesti käytävien neuvottelujen tulosten saamiseen asti on aiheellista säätää tämän tariffikiintiön hallinnointia koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä, että 1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 välisenä aikana käytettävissä olevat määrät jakautuisivat soveltuvalla tavalla vuoden mittaan asetuksen (EY) N:o 1254/1999 32 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(3)

Yhteisön sekä tämän kiintiön toimittajamaiden välisten perinteisten kauppavirtojen huomioon ottamiseksi ja markkinoiden tasapainon turvaamiseksi käytettävissä oleva määrä jaetaan neljälle vuosineljännekselle kiintiövuodeksi 2005/2006. Uudet hallinnointia koskevat säännöt pannaan täytäntöön, kun käynnissä olevat XXIV.6 artiklan mukaiset neuvottelut on saatu päätökseen ja ratifioiduiksi. Säännöissä olisi otettava huomioon neuvottelujen tulokset ja avattavassa kiintiössä jo käytetyt määrät.

(4)	Jotta voitaisiin taata aiempaa tasavertaisempi kiintiön käyttöoikeus ja varmistaa samalla, että eläinten lukumäärä hakemusta kohti on kaupallisesti kannattava, kussakin tuontitodistushakemuksessa olisi noudatettava tiettyä eläinten enimmäis- ja vähimmäismäärää.

(5)

Keinottelun välttämiseksi olisi aiheellista saattaa kiintiössä käytettävissä olevat määrät sellaisten toimijoiden käyttöön, jotka kykenevät osoittamaan harjoittavansa tosiasiallisesti merkittävän suuruista tuontia kolmansista maista. Tämän vuoksi ja tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi on aiheellista vaatia, että kyseiset toimijat ovat tuoneet vähintään 100 eläintä 1 päivän toukokuuta 2004 ja 30 päivän huhtikuuta 2005 välisenä aikana, ottaen huomioon, että 100 eläimen erää voidaan pitää kaupallisesti kannattavana eränä.

(6)	Näiden arviointiperusteiden valvonta edellyttää, että hakemukset esitetään siinä jäsenvaltiossa, jossa tuoja on merkitty alv-rekisteriin.

(7)	Keinottelun välttämiseksi kiintiön käyttöoikeus olisi evättävä tuojilta, jotka eivät 1 päivänä tammikuuta 2005 enää harjoita elävien eläinten kauppaa, ja todistuksia ei saisi siirtää.

(8)	Olisi säädettävä, että määrät, joille tuontitodistuksia voidaan hakea, myönnetään harkinta-ajan jälkeen ja tarvittaessa yhtenäistä vähennysprosenttia soveltaen.

(9)

Järjestelmää olisi hallinnoitava tuontitodistusten avulla. Tämän vuoksi olisi säädettävä erityisesti hakemusten jättämistä koskevista säännöistä sekä tiedoista, joiden on sisällyttävä hakemuksiin ja todistuksiin, tarvittaessa naudanliha-alan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2377/80 kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1445/95 (2) sekä maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000 (3) tiettyjä säännöksiä täydentäen.

(10)

Kiintiön moitteeton hallinnointi edellyttää kokemusten mukaan niin ikään, että todistuksenhaltija on todellinen tuoja. Tämän vuoksi tällaisen tuojan olisi osallistuttava aktiivisesti kyseisten eläinten ostoon, kuljetukseen ja tuontiin. Tästä syystä todisteen esittäminen tällaisesta toiminnasta olisi asetettava ensisijaiseksi vaatimukseksi todistukseen liittyvän vakuuden osalta.

(11)	Kiintiössä tuotuja eläimiä koskevan tiukan tilastollisen valvonnan varmistamiseksi asetuksen (EY) N:o 1291/2000 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua sallittua poikkeamaa ei pitäisi soveltaa.

(12)	Tämän tariffikiintiön soveltamisen edellytyksenä ovat tuotujen eläinten erityiseen käyttötarkoitukseen liittyvät tehokkaat tarkastukset. Tämän vuoksi eläinten lihotuksen on tapahduttava tuontitodistuksen myöntäneessä jäsenvaltiossa.

(13)	Vakuus olisi asetettava sen takaamiseksi, että eläimiä lihotetaan vähintään 120 päivää sitä varten nimetyissä tuotantoyksiköissä. Vakuuden olisi katettava kyseisten eläinten vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen päivänä sovellettavan yhteisen tullitariffin tullin ja alennetun tullin välinen erotus.

(14)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat naudanlihan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Avataan 169 000 eläintä käsittävä tariffikiintiö CN-koodeihin 0102 90 05, 0102 90 29 tai 0102 90 49 kuuluville yhteisössä lihotettaviksi tarkoitetuille nuorille urospuolisille nautaeläimille 1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 väliseksi ajaksi; tariffikiintiöön sovelletaan yhteisön ja sen WTO-kumppaneiden välillä myöhemmin WTO:ssa GATT-sopimuksen XXIV.6 artiklan mukaisesti neuvoteltavia vähennyksiä.

Kyseisen tariffikiintiön järjestysnumero on 09.4005.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tariffikiintiön yhteydessä sovellettava tuontitulli on 582 euroa nettotonnilta korotettuna 16 prosentin arvotullilla.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn tullin soveltamisen edellytyksenä on, että tuotuja eläimiä lihotetaan tuontitodistuksen myöntäneessä jäsenvaltiossa vähintään 120 päivää.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut määrät on jaettava kyseisessä kohdassa tarkoitetun kauden ajalle seuraavasti:

a)	42 250 elävää nautaeläintä 1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2005 väliseksi kaudeksi;

b)	42 250 elävää nautaeläintä 1 päivän lokakuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2005 väliseksi kaudeksi;

c)	42 250 elävää nautaeläintä 1 päivän tammikuuta 2006 ja 31 päivän maaliskuuta 2006 väliseksi kaudeksi;

d)	42 250 elävää eläintä 1 päivän huhtikuuta 2006 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 väliseksi kaudeksi.

4.   Jos haettu määrä on jollakin 3 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetulla kaudella alhaisempi kuin kyseisellä kaudella käytettävissä oleva määrä, kauden jäljellä oleva määrä lisätään seuraavan kauden käytettävissä olevaan määrään.

2 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitetun kiintiön käyttäminen edellyttää, että hakija on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka on tuontitodistushakemuksen esittämishetkellä todistettava asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla tuoneensa 1 päivän toukokuuta 2004 ja 30 päivän huhtikuuta 2005 välisenä aikana vähintään 100 CN-koodiin 0102 90 kuuluvaa eläintä.

Hakijan on oltava kirjattu kansalliseen alv-rekisteriin.

2.   Todisteet tuonnista esitetään ainoastaan vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan tulliasiakirjan avulla, jonka on oltava tulliviranomaisten asianmukaisesti hyväksymä ja sisällettävä viittaus kyseiseen, vastaanottajaksi mainittuun hakijaan.

Jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimivaltaisen viranomaisen oikeaksi todistamat jäljennökset ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista. Kun tällaisia jäljennöksiä hyväksytään, siitä on mainittava 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa jäsenvaltion ilmoituksessa kunkin asiaan liittyvän hakijan osalta.

3.   Toimijat, jotka eivät 1 päivänä tammikuuta 2005 enää harjoita naudanlihan kauppaa kolmansien maiden kanssa, eivät saa jättää hakemuksia.

4.   Yritysten, joilla kullakin on 1 kohdassa tarkoitetun vähimmäismäärän mukaista viitetuontia, sulautumisen tuloksena syntynyt yritys voi käyttää kyseistä viitetuontia hakemuksensa perusteena.

3 artikla

1.   Tuontitodistushakemukset voidaan jättää ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jonka alv-rekisteriin hakija on merkitty.

2.   Kutakin 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kautta koskevat tuontitodistushakemukset:

a)	on tehtävä vähintään 100 eläimestä;

b)	eivät saa koskea yli viittä prosenttia käytettävissä olevasta määrästä.

Jos hakemus tehdään ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua suuremmasta määrästä, ylimenevää osaa ei oteta huomioon.

3.   Tuontitodistushakemukset on jätettävä kunkin 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kauden ensimmäisen kymmenen työpäivän kuluessa. Ensimmäistä kautta koskevat hakemukset on kuitenkin jätettävä tämän asetuksen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä seuraavan kymmenen työpäivän kuluessa.

4.   Kukin hakija voi jättää enintään yhden hakemuksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kautta kohden. Jos sama hakija jättää useamman kuin yhden hakemuksen, kyseisen hakijan kaikki hakemukset hylätään.

5.   Tarkastettuaan esitetyt asiakirjat jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo hakijoista ja niiden osoitteista sekä haetuista määristä viimeistään hakemusten jättämiselle asetetun määräajan päättymistä seuraavana viidentenä työpäivänä.

Kaikki ilmoitukset, myös tyhjät ilmoitukset, on lähetettävä faksilla tai sähköpostilla, ja jos hakemuksia on jätetty, on käytettävä tämän asetuksen liitteessä I olevaa mallia.

4 artikla

1.   Edellä 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen saatuaan komissio päättää mahdollisimman nopeasti, missä määrin hakemukset voidaan hyväksyä.

2.   Jos määrät, joista 3 artiklassa tarkoitettuja hakemuksia on jätetty, ylittävät kyseisellä kaudella käytettävissä olevat määrät, komissio vahvistaa haettuja määriä koskevan yhtenäisen vähennysprosentin.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vähennyskertoimen tulokseksi saadaan määrä, joka on pienempi kuin 100 eläintä hakemusta kohti, myöntäminen suoritetaan arpomalla 100 eläimen erissä kyseistä jäsenvaltiota kohden. Jos jäljelle jäävä erä on pienempi kuin 100 eläintä, sen katsotaan muodostavan yhden erän.

3.   Todistukset on myönnettävä mahdollisimman pian, jollei komission tekemästä hakemusten hyväksymispäätöksestä muuta johdu.

5 artikla

1.   Tuontitodistukset on myönnettävä hakemuksen jättäneen toimijan nimellä.

2.   Todistushakemuksessa ja todistuksessa on oltava seuraavat merkinnät:

a)	8 kohtaan merkintä alkuperämaasta;

b)	16 kohdassa yksi tai useampi seuraavista yhdistetyn nimikkeistön koodeista: — 0102 90 05; 0102 90 29 tai 0102 90 49;

c)	20 kohdassa kiintiön järjestysnumero (09.4005) ja yksi liitteessä III säädetyistä maininnoista.

6 artikla

1.   Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, tämän asetuksen mukaisesti myönnettyjä tuontitodistuksia ei ole mahdollista siirtää, ja ne oikeuttavat tariffikiintiöiden käyttöön ainoastaan, jos niihin merkityt nimi ja osoite ovat samat kuin todistusten mukana seuraaviin vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskeviin tulli-ilmoituksiin merkityt vastaanottajan nimi ja osoite.

2.   Tuontitodistukset eivät saa olla voimassa 30 päivän kesäkuuta 2006 jälkeen.

3.   Tuontitodistukseen liittyvä vakuus on 15 euroa eläintä kohti, ja hakijan on asetettava vakuus todistushakemuksen jättämisen yhteydessä.

4.   Annetut todistukset ovat voimassa kaikkialla yhteisössä.

5.   Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan tulli-ilmoituksen vastaanottopäivänä sovellettava yhteisen tullitariffin tulli kannetaan täysimääräisenä kaikista tuontitodistuksen määrät ylittävistä tuoduista määristä.

6.   Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 III osaston 4 jaksossa säädetään, vakuutta ei vapauteta ennen kuin on esitetty todisteet siitä, että todistuksenhaltija on kaupallisesti ja logistisesti vastannut kyseisten eläinten ostosta, kuljetuksesta ja vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta. Todisteena on esitettävä vähintään

a)

vientimaana olevaan kolmanteen maahan sijoittautuneen myyjän tai hänen edustajansa todistuksenhaltijan nimiin laatima alkuperäinen kauppalasku tai sen oikeaksi todistettu jäljennös ja todisteet siitä, että todistuksenhaltija on suorittanut maksun tai avannut myyjän hyväksi peruuttamattoman remburssin;

b)	todistuksenhaltijan nimiin laadittu kyseisiä eläimiä koskeva konossementti tai tarvittaessa maa- tai ilmakuljetuksen kuljetusasiakirja;

c)	IM 4-ilmoituksen kappale numero 8, jonka 8 kohdan ainoana merkintänä on todistuksenhaltijan nimi ja osoite.

7 artikla

1.   Tuontihetkellä tuojan on esitettävä todisteet siitä, että

a)	tuoja on antanut kirjallisen sitoumuksen siitä, että jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan kuukauden kuluessa luettelo tiloista, joilla nuoret urospuoliset nautaeläimet lihotetaan;

b)

tuoja on antanut jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle vakuuden, jonka määrä vahvistetaan kunkin tukikelpoisen CN-koodin osalta liitteessä II; tuotujen eläinten lihottaminen kyseisessä jäsenvaltiossa vähintään 120 päivän ajan vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan tulli-ilmoituksen vastaanottopäivästä on asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan 2 kohdan mukainen ensisijainen vaatimus.

2.   Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vakuus vapautetaan vain, jos jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle esitetään todiste siitä, että

a)	nuoria nautaeläimiä on lihotettu 1 kohdan mukaisesti ilmoitetulla tilalla tai ilmoitetuilla tiloilla;

b)	nuoria nautaeläimiä ei ole teurastettu ennen kuin 120 päivän määräaika tuontipäivästä on päättynyt; tai

c)	nuoret nautaeläimet on teurastettu ennen kyseisen määräajan päättymistä terveyteen liittyvistä syistä tai ne ovat kuolleet sairauden tai tapaturman seurauksena.

Vakuus on vapautettava viipymättä tällaisen todisteen esittämisen jälkeen.

Jos 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua määräaikaa ei kuitenkaan ole noudatettu, vapautettavan vakuuden määrää on vähennettävä

—	15 prosentilla, ja

—	kahdella prosentilla jäljelle jääneestä määrästä jokaista määräajan ylittävää päivää kohti.

Määriä, joita ei vapauteta, on pidettävä menetettyinä, ja ne pidätetään kannettuina tulleina.

3.   Jollei 2 kohdassa tarkoitettua todistetta esitetä 180 päivän kuluessa tuontipäivästä, vakuutta on pidettävä menetettynä, ja se pidätetään kannettuna tullina.

Jollei tällaista todistetta kuitenkaan ole toimitettu ensimmäisessä alakohdassa säädetyn 180 päivän kuluessa, mutta se esitetään kuuden kuukauden kuluessa edellä mainitusta jaksosta, menetetty määrä on palautettava vähennettynä 15 prosentilla vakuuden määrästä.

8 artikla

Asetusten (EY) N:o 1291/2000 ja (EY) N:o 1445/95 säännöksiä sovelletaan, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.

9 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1899/2004 (EUVL L 328, 30.10.2004, s. 67).

(2)  EYVL L 143, 27.6.1995, s. 35. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1118/2004 (EUVL L 217, 17.6.2004, s. 10).

(3)  EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1741/2004 (EUVL L 311, 8.10.2004, s. 17).

---

---

---

---

30.6.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/23

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 993/2005,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2005,

viljojen tukeen sovellettavan korjauskertoimen vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 14 artiklan 2 kohdan nojalla lupahakemuksen jättöpäivänä sovellettavaa vientitukea on sovellettava hakemuksesta tämän luvan voimassaoloaikana toteutuvaan vientiin. Tässä tapauksessa tukeen on sovellettava korjauskerrointa,

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1501/95 (2) sallitaan asetuksen (ETY) N:o 1766/92 (3) 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevan korjauskertoimen vahvistaminen. Tämä kerroin on laskettava ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa esitetyt tekijät.

(3)	Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää korjauskertoimen eriyttämistä määräpaikan mukaan,

(4)	Korjauskerroin ja tuki on vahvistettava samaa menettelyä noudattaen. Kerrointa voidaan muuttaa kahden vahvistamisen välisenä aikana.

(5)	Edellä mainituista säännöksistä seuraa, että korjauskerroin on vahvistettava tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

(6)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 1 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden, lukuun ottamatta maltaita, ennakolta vahvistettuihin vientitukiin sovellettava korjauskerroin vahvistetaan liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78.

(2)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1431/2003 (EUVL L 203, 12.8.2003, s. 16).

(3)  EYVL L 181, 1.7.1992, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1104/2003 (EUVL L 158, 27.6.2003, s. 1).

---

---

30.6.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/25

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 994/2005,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2005,

maltaiden vientiin sovellettavien tukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan mukaan mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Tuet on vahvistettava ottaen huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (2) 1 artiklassa tarkoitetut tekijät.

(3)	Maltaisiin sovellettava tuki on laskettava ottaen huomioon kyseisten tuotteiden valmistukseen tarvittava viljamäärä. Nämä määrät vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1501/95.

(4)	Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden tuen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(5)	Tuki on vahvistettava kerran kuukaudessa. Sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(6)	Näiden yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamisesta vilja-alan nykyiseen markkinatilanteeseen ja erityisesti näiden tuotteiden noteerauksiin ja hintoihin yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla seuraa, että tuki olisi vahvistettava liitteessä mainitun suuruiseksi.

(7)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen maltaiden vientituet vahvistetaan liitteessä mainitun suuruisiksi.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78.

(2)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1431/2003 (EUVL L 203, 12.8.2003, s. 16).

---

---

30.6.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/27

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 995/2005,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2005,

maltaiden tukeen sovellettavan korjauskertoimen vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 14 artiklan 2 kohdan nojalla lupahakemuksen jättöpäivänä sovellettavaa vientitukea on sovellettava hakemuksesta tämän luvan voimassaoloaikana toteutuvaan vientiin. Tässä tapauksessa tukeen on sovellettava korjauskerrointa.

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1501/95 (2) sallitaan asetuksen (ETY) N:o 1766/92 (3) 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevan korjauskertoimen vahvistaminen. Tämä kerroin on laskettava ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa esitetyt tekijät.

(3)	Edellä mainituista säännöksistä seuraa, että korjauskerroin olisi vahvistettava tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

(4)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu maltaiden ennakolta vahvistettuihin vientitukiin sovellettava korjauskerroin vahvistetaan liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78.

(2)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1431/2003 (EUVL L 203, 12.8.2003, s. 16).

(3)  EYVL L 181, 1.7.1992, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1104/2003 (EUVL L 158, 27.6.2003, s. 1).

---

---

30.6.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/29

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 996/2005,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2005,

yhteisön elintarvikeapuna ja kansallisena elintarvikeapuna toimitettuihin vilja- ja riisialan tuotteisiin sovellettavien tukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon riisin yhteisestä markkinajärjestelystä 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3072/95 (2) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Elintarvikeapuna toimitettavista maataloustuotteista aiheutuvien menojen yhteisörahoituksesta 21 päivänä lokakuuta 1974 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2681/74 (3) 2 artiklassa säädetään, että asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti vahvistettuja vientitukia vastaava osa menoista kuuluu Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastoon.

(2)	Yhteisön elintarvikeaputoimia koskevan talousarvion laatimisen ja hallinnon helpottamiseksi ja jotta jäsenvaltiot saisivat tietoonsa kansallisia elintarvikeaputoimia koskevan yhteisön rahoitusosuuden, olisi määriteltävä näille toimille myönnettävien tukien taso.

(3)	Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 3072/95 13 artiklassa säädettyjä vientitukea koskevia yleisiä sääntöjä ja sen soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sovelletaan soveltuvin osin edellä mainittuihin toimiin.

(4)	Riisin vientituen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet määritellään asetuksen (EY) N:o 3072/95 13 artiklassa.

(5)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kansainvälisissä yleissopimuksissa tai muissa täydentävissä ohjelmissa sekä muissa yhteisön veloituksetonta toimittamista koskevissa toimenpiteissä määrättyjen yhteisön elintarvikeaputoimien ja kansallisten elintarvikeaputoimien osalta vilja- ja riisialan tuotteisiin sovellettavat tuet vahvistetaan liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78.

(2)  EYVL L 329, 30.12.1995, s. 18. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 411/2002 (EYVL L 62, 5.3.2002, s. 27).

(3)  EYVL L 288, 25.10.1974, s. 1.

---

---

30.6.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/31

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 997/2005,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2005,

oliiviöljyn tosiasiallisen tuotannon ja tuotantotuen yksikkömäärän vahvistamisesta markkinointivuodeksi 2003/2004

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 22 päivänä syyskuuta 1966 annetun neuvoston asetuksen N:o 136/66/ETY (1) ja erityisesti sen 5 artiklan,

ottaa huomioon tuen myöntämistä oliiviöljyn tuotannolle sekä tuottajajärjestöille koskevista yleisistä säännöistä 17 päivänä heinäkuuta 1984 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2261/84 (2) ja erityisesti sen 17 a artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen N:o 136/66/ETY 5 artiklasta johtuu, että yksikkömääräistä tuotantotukea on mukautettava kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa markkinointivuoden tosiasiallinen tuotanto ylittää mainitun artiklan 3 kohdassa tarkoitetun taatun kansallisen määrän. Ylityksen suuruuden arvioimiseksi olisi Kreikan, Espanjan, Ranskan, Italian ja Portugalin osalta otettava huomioon syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotantoarviot, jotka ilmaistaan oliiviöljyekvivalenttina tarkoituksenmukaisten kertoimien perusteella. Kertoimista säädetään Kreikan osalta komission päätöksessä 2001/649/EY (3), Espanjan osalta komission päätöksessä 2001/650/EY (4), Ranskan osalta komission päätöksessä 2001/648/EY (5), Italian osalta komission päätöksessä 2001/658/EY (6) ja Portugalin osalta komission päätöksessä 2001/670/EY (7).

(2)

Asetuksen (ETY) N:o 2261/84 17 a artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennakolta maksettavan oliiviöljyn tuotantotuen yksikkömäärän määrittämiseksi on tarpeen vahvistaa kyseisen markkinointivuoden arvioitu tuotanto. Tämä määrä on vahvistettava sellaiseksi, että vältetään perusteettoman tuen maksaminen oliivinviljelijöille. Kyseinen määrä koskee myös oliiviöljyekvivalenttina ilmaistuja syötäväksi tarkoitettuja oliiveja. Markkinointivuodeksi 2003/2004 arvioitu tuotannon määrä ja ennakolta maksettavan tuotantotuen yksikkömäärä vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 1807/2004 (8).

(3)

Jotta voidaan arvioida tosiasiallinen tuotanto, jonka tukikelpoisuus hyväksytään, asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kutakin markkinointivuotta seuraavana 15 päivänä toukokuuta kunkin jäsenvaltion tukikelpoinen määrä komission asetuksen (EY) N:o 2366/98 (9) 14 artiklan 4 kohdan säännösten mukaisesti. Näistä ilmoituksista on käynyt ilmi, että markkinointivuonna 2003/2004 tukikelpoinen määrä on Kreikassa 342 997 tonnia, Espanjassa 1 570 169 tonnia, Ranskassa 3 284 tonnia, Italiassa 736 198 tonnia ja Portugalissa 34 644 tonnia.

(4)

Se, että jäsenvaltiot myöntävät tukea näille määrille, viittaa siihen, että komission asetuksissa (ETY) N:o 2261/84 ja (EY) N:o 2366/98 tarkoitetut tarkastukset on tehty. Tosiasiallisen tuotannon vahvistaminen jäsenvaltioiden ilmoittamien tukikelpoisten määrien perusteella ei estä kuitenkaan tekemästä johtopäätöksiä tarkastettujen tietojen perusteella tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn yhteydessä.

(5)	Asetuksen N:o 136/66/ETY 5 artiklan 1 kohdassa säädetty tuotantotuen yksikkömäärä, joka maksetaan tosiasiallisen tuotannon tukikelpoisille määrille, on myös vahvistettava ottaen huomioon tosiasiallinen tuotantomäärä.

(6)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat rasvojen hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Asetuksen N:o 136/66/ETY 5 artiklassa tarkoitettu oliiviöljyn tuen maksamisessa käytettävä tosiasiallinen tuotannon määrä on markkinointivuonna 2003/2004

—	342 997 tonnia Kreikassa,

—	1 570 169 tonnia Espanjassa,

—	3 284 tonnia Ranskassa,

—	736 198 tonnia Italiassa,

—	34 644 tonnia Portugalissa.

2.   Asetuksen N:o 136/66/ETY 5 artiklassa tarkoitettu tukikelpoisille tosiasiallisille tuotantomäärille maksettava tuotantotuen yksikkömäärä on markkinointivuonna 2003/2004

—	129,64 euroa/100 kg Kreikassa,

—	64,03 euroa/100 kg Espanjassa,

—	130,40 euroa/100 kg Ranskassa,

—	97,83 euroa/100 kg Italiassa,

—	130,40 euroa/100 kg Portugalissa.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL 172, 30.9.1966, s. 3025/66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 865/2004 (EUVL L 161, 30.4.2004, s. 97).

(2)  EYVL L 208, 3.8.1984, s. 3. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1639/1998 (EYVL L 210, 28.7.1998, s. 38).

(3)  EYVL L 229, 25.8.2001, s. 16. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2004/607/EY (EUVL L 274, 24.8.2004, s. 13).

(4)  EYVL L 229, 25.8.2001, s. 20. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2004/607/EY.

(5)  EYVL L 229, 25.8.2001, s. 12. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2004/607/EY.

(6)  EYVL L 231, 29.8.2001, s. 16. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2004/607/EY.

(7)  EYVL L 235, 4.9.2001, s. 16. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2004/607/EY.

(8)  EUVL L 318, 19.10.2004, s. 13.

(9)  EYVL L 293, 31.10.1998, s. 50. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1432/2004 (EUVL L 264, 11.8.2004, s. 6).

---

30.6.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/33

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 998/2005,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2005,

tuontitodistusten myöntämisestä ruokosokerille tietyissä tariffikiintiöissä ja tiettyjen etuuskohtelusopimusten mukaisesti

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1),

ottaa huomioon luettelossa CXL olevien myönnytysten täytäntöönpanosta GATT-sopimuksen XXIV artiklan 6 kohdan mukaisesti käytyjen neuvottelujen päättymisen seurauksena 18 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1095/96 (2),

ottaa huomioon eräissä tariffikiintiöissä tai etuuskohtelusopimusten mukaisesti tapahtuvaa ruokosokerin tuontia koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä markkinointivuosiksi 2003/2004, 2004/2005 ja 2005/2006 sekä asetusten (EY) N:o 1464/95 ja (EY) N:o 779/96 muuttamisesta 30 päivänä kesäkuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1159/2003 (3) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1159/2003 9 artiklassa säädetään yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat valkoisen sokerin ekvivalenttina ilmaistujen, CN-koodiin 1701 kuuluvien tuotteiden AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen allekirjoittajamaista peräisin olevan tuonnin tullittoman toimitusvelvoitteen määrittämistä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1159/2003 16 artiklassa säädetään yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat valkoisen sokerin ekvivalenttina ilmaistujen, CN-koodiin 1701 11 10 kuuluvien tuotteiden AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen allekirjoittajamaista peräisin olevan tuonnin tullittomien tariffikiintiöiden määrittämistä.

(3)	Asetuksen (EY) N:o 1159/2003 22 artiklassa avataan Brasiliasta, Kuubasta ja muista kolmansista maista tapahtuvan CN-koodiin 1701 11 10 kuuluvien tuotteiden tuontia varten tariffikiintiöt, joissa tulli on 98 euroa tonnilta.

(4)

Toimivaltaisille viranomaisille on esitetty 20 ja 24 päivän kesäkuuta 2005 välisellä viikolla asetuksen (EY) N:o 1159/2003 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti tuontitodistushakemuksia, joissa haettu kokonaismäärä ylittää asetuksen (EY) N:o 1159/2003 16 artiklassa tarkoitetun etuuskohteluun oikeutetun sokerin kiintiön.

(5)	Näin ollen komission on vahvistettava vähennyskerroin, jotta todistukset voidaan myöntää suhteessa käytettävissä olevaan määrään, ja ilmoitettava kyseisten määrien täyttymisestä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tuontitodistukset, joita on haettu asetuksen (EY) N:o 1159/2003 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti 20 ja 24 päivän kesäkuuta 2005 välisenä aikana, myönnetään tämän asetuksen liitteessä mainittujen määrien rajoissa.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 30 päivänä kesäkuuta 2005.

---

(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EYVL L 146, 20.6.1996, s. 1.

(3)  EUVL L 162, 1.7.2003, s. 25. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 568/2005 (EUVL L 97, 15.4.2005, s. 9).

---

---

30.6.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/36

---

EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 22/04/KOL,

tehty 25 päivänä helmikuuta 2004,

uutta suoran kuljetustuen järjestelmää koskevasta ilmoituksesta (Norja)

EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (1) ja erityisesti sen 61–63 artiklan sekä pöytäkirjan 26,

ottaa huomioon EFTAn jäsenvaltioiden välisen valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan sopimuksen (2) ja erityisesti sen 24 artiklan ja pöytäkirjan 3,

ottaa huomioon valvontaviranomaisen suuntaviivat (3) ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan soveltamisesta ja tulkinnasta,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (4),

sekä katsoo seuraavaa:

I   TAUSTATIEDOT

1.   Johdanto

Norjan viranomaiset ilmoittivat 26 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä Norjan Euroopan unionin -edustuston kirjeellä (asiakirjan nro: 03-1846 A), joka sisälsi 25 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyn kauppa- ja teollisuusministeriön kirjeen, 25 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyn valtiovarainministeriön kirjeen ja 25 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyn paikallishallinto- ja aluekehitysministeriön kirjeen, siirtymäajasta alueellisesti eriytettyjä sosiaaliturvamaksuja varten sekä uudesta suoran kuljetustuen järjestelmästä; valvontaviranomainen kirjasi kaikki kirjeet saapuneiksi 26 päivänä maaliskuuta 2003.

Valvontaviranomainen ilmoitti 16 päivänä toukokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (asiakirjan nro: 03-2951 D) vastaanottaneensa mainitut kirjeet ja pyysi lisätietoja.

Norjan viranomaiset toimittivat lisätietoja 10 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä Norjan Euroopan unionin -edustuston kirjeellä (asiakirjan nro: 03-3707 A), joka sisälsi 5 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyn valtiovarainministeriön kirjeen; valvontaviranomainen kirjasi molemmat kirjeet saapuneiksi 11 päivänä kesäkuuta 2003.

Norjan viranomaiset toimittivat selvityksen kuljetuksista aiheutuvista lisäkustannuksista (5)19 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä Norjan Euroopan unionin -edustuston kirjeellä (asiakirjan nro: 03-3976 A), joka sisälsi 10 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyn kauppa- ja teollisuusministeriön kirjeen; valvontaviranomainen kirjasi molemmat kirjeet saapuneiksi 20 päivänä kesäkuuta 2003.

Valvontaviranomainen tiedotti 16 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (asiakirjan nro: 03-4598 D) Norjan viranomaisille päätöksestään aloittaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjan 3 osassa I olevan 1 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely alueellisesti eriytettyjen sosiaaliturvamaksujen muodossa myönnettävän valtiontuen ja suoran kuljetustuen osalta (jäljempänä ’tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös’).

Tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6). Valvontaviranomainen pyysi asianomaisia esittämään tukijärjestelmiä koskevat huomautuksensa.

Kauppa- ja teollisuusministeriö lähetti Norjan viranomaisten virallisen vastauksen tutkintamenettelyn aloittamista koskevaan päätökseen 17 päivänä syyskuuta 2003 päivätyllä faksilla, joka sisälsi 17 päivänä syyskuuta 2003 päivätyn valtiovarainministeriön kirjeen (asiakirjan nro: 03-6381 A). Myös Norjan edustusto lähetti 17 päivänä syyskuuta 2003 päivätyn valtiovarainministeriön kirjeen 18 päivänä syyskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä, jonka valvontaviranomainen kirjasi saapuneeksi 19 päivänä syyskuuta 2003 (asiakirjan nro: 03-6451 A). Valtiovarainministeriön kirje sisälsi mm. laajemman version valvontaviranomaiselle 19 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä toimitetusta, kuljetuksista aiheutuvia lisäkustannuksia koskevasta selvityksestä.

Valvontaviranomainen sai tutkintamenettelyn aloittamisesta tehtyä päätöstä koskevia huomautuksia kymmeneltä osapuolelta.

Valvontaviranomainen toimitti 16 päivänä lokakuuta 2003 ja 17 päivänä lokakuuta 2003 päivätyillä kirjeillä (asiakirjojen nrot: 03-7071 D ja 03-7135) kolmansien osapuolten huomautukset Norjan viranomaisille.

Kauppa- ja teollisuusministeriö lähetti 21 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä faksilla 21 päivänä lokakuuta 2003 päivätyn valtionvarainministeriön vastauksen (asiakirjan nro: 03-7243 A) kolmansien osapuolten huomautuksiin. Myös Norjan edustusto lähetti valtiovarainministeriön kirjeen valvontaviranomaiselle 23 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (asiakirjan nro: 03-7360 A), jonka valvontaviranomainen kirjasi saapuneeksi 24 päivänä lokakuuta 2003.

Norjan viranomaiset ilmoittivat 22 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä Norjan Euroopan unionin -edustuston kirjeellä, joka sisälsi 20 päivänä lokakuuta 2003 päivätyn paikallishallinto- ja aluekehitysministeriön kirjeen, että 25 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä ilmoitettuun suoraan kuljetustukeen oikeutettua maantieteellistä aluetta aiotaan laajentaa; valvontaviranomainen kirjasi molemmat kirjeet saapuneiksi 24 päivänä lokakuuta 2003 (asiakirjan nro: 03-7362 A).

Valvontaviranomainen pyysi 19 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (asiakirjan nro: 03-8952 D) lisätietoja ja selvitystä etenkin ilmoitettuun järjestelmään sisältyvistä kasautumissäännöistä.

Kauppa- ja teollisuusministeriö toimitti 21 päivänä tammikuuta 2004 päivätyllä faksilla samana päivänä päivätyn paikallishallinto- ja aluekehitysministeriön kirjeen (tapahtuman nro: 187224), joka sisälsi lisätietoja. Kirje toimitettiin valvontaviranomaiselle 23 päivänä tammikuuta 2004 päivätyllä Norjan Euroopan unionin -edustuston kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi 26 päivänä tammikuuta 2004 (tapahtuman nro: 188041).

Kauppa- ja teollisuusministeriö toimitti 9 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä faksilla samana päivänä päivätyn paikallishallinto- ja aluekehitysministeriön kirjeen (tapahtuman nro: 189794). Kirje toimitettiin valvontaviranomaiselle 11 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä Norjan Euroopan unionin -edustuston kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi 12 päivänä helmikuuta 2004 (tapahtuman nro: 191138). Paikallishallinto- ja aluekehitysministeriön 9 päivänä helmikuuta päivätty kirje sisälsi järjestelmän hallintoa koskevan vähäisen muutoksen.

Maaliskuun 25 päivänä 2003 päivätty ilmoitus ja edellä mainittu tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös koski alueellisesti eriytettyihin sosiaaliturvamaksuihin liittyvää, vuodesta 2004 vuoteen 2007 kestävää kolmen vuoden siirtymäaikaa sekä suoran kuljetustuen järjestelmän käyttöönottoa. Valvontaviranomainen päätti 12 päivänä marraskuuta 2003 lopettaa alueellisesti eriytettyihin sosiaaliturvamaksuihin liittyvää kolmen vuoden siirtymäaikaa koskevan tutkinnan ja tehdä asiassa myönteisen päätöksen (päätöksen nro: 218/03/KOL) (7).

Tämän seurauksena tässä päätöksessä käsitellään suoran kuljetustuen järjestelmää kahden eri ilmoituksen pohjalta, jotka ovat 25 päivänä maaliskuuta 2003 päivätty ilmoitus, jota seurasi tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös, ja 22 päivänä lokakuuta 2003 päivätty lisäilmoitus järjestelmän maantieteellisestä laajentamisesta.

2.   Maaliskuun 25 päivänä 2003 ilmoitetun tukijärjestelmän kuvaus

2.1   Järjestelmän tarkoitus

Norjan viranomaiset huomauttavat, että ylimääräiset kuljetuskustannukset aiheuttavat syrjäisillä ja harvaan asutuilla alueilla sijaitseville yrityksille pysyvää haittaa tai etäisyyteen liittyviä kustannuksia, joita keskusalueilla sijaitseville yrityksille ei aiheudu. Norjan viranomaisten mukaan uuden järjestelmän tarkoituksena on näin ollen osittain tasoittaa kilpailuhaittoja, joita kuljetuksista aiheutuvat lisäkustannukset merkitsevät markkinoistaan kaukana sijaitseville yrityksille.

2.2   Ehdotettu tukikelpoinen maantieteellinen alue

Seuraavia läänejä/kuntia on ehdotettu suoran kansallisen kuljetustuen tukialueiksi:

—	Troms: Harstad, Tromssa, Kvæfjord, Skånland, Bjarkøy, Ibestad, Gratangen, Lavangen, Bardu, Salangen, Målselv, Sørreisa, Dyrøy, Tranøy, Torsken, Berg, Lenvik ja Balsfjord

—	Nordland: kaikki kunnat

—	Nord-Trøndelag: Leka, Nærøy, Vikna, Flatanger, Fosnes, Overhalla, Høylandet, Grong, Namsos, Namsskogan, Røyrvik, Lierne, Snåsa, Inderøy, Namdalseid, Verran, Mosvik, Verdal, Leksvik, Meråker ja Steinkjer

—	Sør-Trøndelag: Hemne, Snillfjord, Hitra, Frøya, Ørland, Agdenes, Rissa, Bjugn, Åfjord, Roan, Osen, Oppdal, Rennebu, Meldal, Røros, Holtålen, Midtre Gauldal, Selbu ja Tydal

—	Møre og Romsdal: Kristiansund, Vanylven, Sande, Herøy, Ulstein, Hareid, Norddal, Stranda, Stordal, Rauma, Nesset, Midsund, Sandøy, Aukra, Eide, Averøy, Frei, Gjemnes, Tingvoll, Sunndal, Surnadal, Rindal, Aure, Halsa, Tustna ja Smøla

—	Sogn og Fjordane: Gulen, Solund, Hyllestad, Høyanger, Vik, Balestrand, Leikanger, Sogndal, Aurland, Lærdal, Årdal, Luster, Askvoll, Fjaler, Gaular, Jølster, Bremanger, Vågsøy, Selje, Eid, Hornindal, Gloppen ja Stryn.

Suoran kuljetustuen piiriin ehdotetut alueet ovat valvontaviranomaisen 17 päivänä joulukuuta 1999 tekemän päätöksen (327/99/KOL) nojalla oikeutettuja aluetukeen lukuun ottamatta Herøyn (8 374 asukasta), Ulsteinin (6 664 asukasta), Hareidin (4 780 asukasta) ja Aukran (3 026 asukasta) kuntia ja Møre og Romsdalin lääniä. Norjan aluetukialue kattaa 25,2 prosenttia väestöstä (8), ja uuden suoran kuljetustuen järjestelmän piiriin ehdotettu alue kattaa 16,0 prosenttia väestöstä (721 079 asukasta), kuten 25 päivänä lokakuuta 2003 ilmoitettiin.

Norjan viranomaiset toteavat, että kuljetustukialueen määrittely perustuu valtiontuen suuntaviivojen liitteeseen XI, jossa asetetaan kriteerit, joilla tukea voidaan myöntää harvaan asutuilla alueilla eli sellaisilla alueilla joilla väestötiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometriä kohti.

Tromsin, Nordlandin, Nord-Trøndelagin ja Sogn og Fjordanen läänien väestötiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometriä kohti.

Väestötiheys ei ole alhainen Sør-Trøndelagin ja Møre og Romsdalin lääneissä kokonaisuudessaan, mutta niissä läänien osissa, joita ehdotetaan suoran kuljetustuen piiriin, väestötiheys sen sijaan on alhainen (edellisessä 4,1 ja jälkimmäisessä 9,6 asukasta neliökilometriä kohti). Niissä näihin kahteen lääniin kuuluvissa kunnissa, jotka sisältyvät ehdotettuun alueeseen, on asukkaita yhteensä 179 792.

Norjan viranomaiset toteavat ilmoituksessaan, että nykyisen välillisen kuljetustuen järjestelmän (maantieteellisesti eriytetty sosiaaliturvamaksujärjestelmä) kattama väestömäärä on 23,55 prosenttia, kun taas ehdotettu uusi alue kattaa 16,01 prosenttia väestöstä, ja että tämä on sopusoinnussa kansallisia aluetukia koskevien valtiontuen suuntaviivojen liitteessä XI olevan viidennen luetelmakohdan ensimmäisen ehdon kanssa (ks. jäljempänä II jakson 3 kohta).

2.3   Alueellisen suoran kuljetustuen laskeminen

Ilmoituksen mukaan tukea voidaan myöntää vain niihin lisäkustannuksiin, joita aiheutuu tavaroiden kuljettamisesta kansallisten rajojen sisäpuolella. Tuen määrä lasketaan suorimman reitin ja taloudellisimman kuljetusmuodon mukaan tuotanto- ja jalostuspaikasta lähimpään myyntipisteeseen. Kuljetettaessa tavaraa Ruotsiin ja Suomeen kokonaisetäisyyden laskennassa otetaan huomioon myös kuljetusmatka Ruotsissa ja Suomessa. Tukea myönnetään kuitenkin vain kansallisten rajojen sisäpuolella aiheutuviin kuljetuskustannuksiin.

Tuen laskenta voi perustua ainoastaan dokumentoituihin kuljetuskustannuksiin. Kuljetustuki lasketaan prosenttiosuutena kokonaiskuljetuskustannuksista. Kuljetuskustannukset on eriteltävä rahtikirjassa tai vastaavassa asiakirjassa, joka perustuu kansallisten rajojen sisällä kuljetettavaan matkaan, tavaroiden painoon, tavaralajiin sekä rahtimaksuihin ja muihin maksuihin, joiden voidaan katsoa aiheutuvan kuljetuksesta. Korvausta myönnetään yritysten tekemien hakemusten perusteella kuljetuskustannusten aiheutumisvuotta seuraavana vuotena.

Tuki-intensiteetti eriytetään kahden maantieteellisen kuljetustukialueen ja kuljetettavan matkan pituuden (vähintään 350 kilometriä) mukaan. Korkeamman tuki-intensiteetin alueita ovat Troms, Nordland ja Nord-Trøndelag (tukialue 1). Alhaisemman tuki-intensiteetin alueita puolestaan ovat Sør-Trøndelag, Møre og Romsdal ja Sogn og Fjordane (tukialue 2). Erilaiset tuki-intensiteetit on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1:

Tuki-intensiteetti

Kuljetusmatka (km)	Alue 1	Alue 2
350–700	30 prosenttia	20 prosenttia
701–	40 prosenttia	30 prosenttia

2.4   Kuljetuksista aiheutuvia lisäkustannuksia koskevat todisteet

Kauppa- ja teollisuusministeriö toimitti 10 päivänä kesäkuuta 2003 kuljetustalousinstituutin (TØI) selvityksen (9) kuljetuksista aiheutuvista lisäkustannuksista kuljetustuen piiriin ehdotetulla alueella. Selvitys perustuu haastatteluihin 33 yrityksessä, jotka jakautuvat kuuteen otokseen (maantieteelliseen alueeseen). Kyseiset 33 yritystä on poimittu Norjan tilastokeskuksen yritysrekisteristä (10) käyttämällä satunnaisotantaa. TØI:n selvityksen tulos on, että otoksiin 1 (pohjoisimmat läänit Troms, Nordland ja Nord-Trøndelag) ja 2 (Länsi-Norjan läänit Sør-Trøndelag, Møre og Romsdal ja Sogn og Fjordane) kuuluvilla alueilla keskimääräiset kuljetuskustannukset henkilötyövuotta kohti ovat (kokonaisuudessaan ja 350 kilometriä ylittävältä osalta) selvästi viitealueen vastaavia kustannuksia korkeammat. Viitealue on maantieteellisesti eriytetyn sosiaaliturvamaksujärjestelmän tukialue 1 (lähinnä Oslo ja sen ympäristö).

2.5   Järjestelmän kesto

1. tammikuuta 2004–31. joulukuuta 2006.

2.6   Määrärahat

Määrärahat arvioidaan noin 200 miljoonaksi Norjan kruunuksi (noin 24,5 miljoonaa euroa) vuotta kohti.

2.7   Tuen kasautuminen

Asettamalla tuelle enimmäisintensiteetit prosenttiosuuksina kokonaiskuljetuskustannuksista (ks. edellä taulukko 1) Norjan viranomaiset toteavat varmistavansa, että yrityksille ei makseta liikaa tukea. Jos yritykset hyötyvät saman ajanjakson aikana alennetusta sosiaaliturvamaksusta, kyseinen hyöty vähennetään taulukon 1 mukaan lasketusta kuljetustuesta. Yritykset eivät myöskään saa kuljetustukea uudesta kuljetustukijärjestelmästä ja alennetuista sosiaaliturvamaksuista enempää kuin ne olisivat saanet tukea nykyisestä eriytettyjen sosiaaliturvamaksujen järjestelmästä.

2.8   Järjestelmään kuulumattomat alat ja herkät alat, joita koskee erityinen ilmoitusvelvollisuus

Seuraaville talouden aloille ei ilmoituksen mukaan voida myöntää suoraa kuljetustukea:

a)

Järjestelmää ei sovelleta seuraavien alojen tuotteiden kuljettamiseen eikä sellaisten yritysten tuotteiden kuljettamiseen, joilla ei ole vaihtoehtoista sijaintipaikkaa: — sähkön tuotanto ja jakelu, — raakaöljyn ja maakaasun tuotanto, — öljyn ja kaasun tuotantoa palveleva toiminta, lukuun ottamatta maaperätutkimusta, — metallimalmien louhinta, — nefeliinisyeniitti- ja oliviini-teollisuusmineraalien louhinta.

b)

Alat, joihin sovelletaan alakohtaisia sääntöjä Seuraavat alat eivät alakohtaisten sääntöjen vuoksi voi saada alueellista kuljetustukea: — yritykset, joihin sovelletaan ETA-sopimuksen liitteessä XV olevan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua säädöstä (tuesta terästeollisuudelle ja tuesta laivanrakennusteollisuudelle).

c)	Maa- ja metsätalouden sekä kalatalouden alan liiketoiminta, johon sovelletaan edelleen nykyistä eriytettyä sosiaaliturvamaksujärjestelmää.

Moottoriajoneuvoteollisuudelle tai teolliselle synteettikuitujen tuotannolle myönnettävästä suorasta kuljetustuesta on ilmoituksen mukaan ilmoitettava ennakolta ja sen myöntämiseen on saatava valvontaviranomaisen hyväksyntä valtiontuen suuntaviivojen mukaisesti.

2.9   Tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös

Valvontaviranomainen esitti 16 päivänä heinäkuuta 2003 tekemässään päätöksessä tutkintamenettelyn aloittamisesta kaksi suoran tuen järjestelmää koskevaa epäilyä.

Ensinnäkin valvontaviranomainen totesi, että suoran kuljetustuen piiriin ehdotetuista kunnista neljä on hyväksytyn aluetukikartan ulkopuolella (Herøy, Ulstein, Hareid ja Aukra). Koska Norjan viranomaiset eivät ole ilmoittaneet tarkistaneensa tukialueiden karttaa, suoraa kuljetustukea näille neljälle kunnalle on valvontaviranomaisen näkemyksen mukaan pidettävä ETA-sopimuksen valtiontukimääräysten vastaisena.

Toiseksi valvontaviranomainen katsoi, että Norjan viranomaisten toimittama aineisto ei osoittanut riittävän vakuuttavasti, että suoran kuljetustuen piiriin ehdotetuilla Etelä-Norjan maantieteellisillä alueilla (Sogn og Fjordane, Møre og Romsdal ja Sør-Trøndelag) aiheutuu kuljetuksista lisäkustannuksia.

2.10   Norjan viranomaisten huomautukset tutkintamenettelyn aloittamista koskevaan päätökseen

Norjan viranomaiset esittivät huomautuksensa tutkintamenettelyn aloittamista koskevaan valvontaviranomaisen päätökseen 17 päivänä syyskuuta 2003 päivätyllä valtiovarainministeriön kirjeellä. Norjan viranomaiset totesivat teettäneensä 19 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessä toimitettua selvitystä laajemman selvityksen (huomautusten liitteenä), jotta aikaisemman ylimääräisiä kuljetuskustannuksia ilmoitetulla kuljetustukialueella koskevan aineiston paikkansapitävyydestä voidaan varmistua. Norjan viranomaisten mukaan selvitys vahvisti aiemman selvityksen tulokset.

Laajempi selvitys (11) kattaa 39 yritystä, joiden joukossa on myös yrityksiä, jotka sijaitsevat alueella, jota ei ole ehdotettu uuden kansallisen kuljetustuen piiriin. Maantieteellisesti eriytetyn sosiaaliturvamaksujärjestelmän tukialueen 1 kuljetuskustannuksia pidetään viitekustannuksina, joihin suoran kuljetustuen piiriin ehdotettavien alueiden ylimääräisiä kuljetuskustannuksia verrataan. Norjan viranomaisten mukaan selvityksen päätelmät vahvistavat, että Tromsin, Nordlandin, Nord-Trøndelagin, Sør-Trøndelagin, Møre og Romsdalin ja Sogn og Fjordanen lääneissä yritysten keskimääräiset kuljetuskustannukset – sekä kokonaisuudessaan että 350 kilometriä ylittävältä osalta – ovat huomattavasti suuremmat kuin viitealueen yritysten kuljetuskustannukset. 350 kilometriä ylittävältä matkalta kuljetuskustannukset ovat Tromsin, Nordlandin ja Nord-Trøndelagin lääneissä 220 prosenttia suuremmat kuin viitealueella. 350 kilometriä ylittävältä matkalta kuljetuskustannukset ovat Sør-Trøndelagin, Møre og Romsdalin ja Sogn og Fjordanen lääneissä 143 prosenttia suuremmat kuin viitealueella.

2.11   Asianomaisten osapuolten huomautukset tutkintamenettelyn aloittamista koskevaan päätökseen

Kaikkiaan kymmenen norjalaista organisaatiota ja yritystä esitti huomautuksia tutkintamenettelyn aloittamista koskevaan päätökseen. Suurin osa huomautuksista koski maantieteellisesti eriytettyä sosiaaliturvamaksujärjestelmää (siirtymäkausi). Suoran kuljetustuen järjestelmästä huomautuksia esittäneet totesivat muun muassa, että he eivät tienneet, miten suoran kuljetustuen järjestelmä tulee toimimaan, tai mitkä sen vaikutukset tulevat olemaan. Joissakin huomautuksissa myös väitettiin, että uusi suoran kuljetustuen järjestelmä tulee alentamaan Norjan syrjäisillä alueilla sijaitseville yrityksille kuljetuksista aiheutuvia lisäkustannuksia vain vähäisessä määrin.

Norjan viranomaiset esittivät lyhyesti arvionsa kolmansien osapuolten huomautuksista 23 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä Norjan Euroopan unionin -edustuston kirjeellä, joka sisälsi 21 päivänä lokakuuta 2003 päivätyn kauppa- ja teollisuusministeriön kirjeen ja 21 päivänä lokakuuta 2003 päivätyn valtiovarainministeriön kirjeen; valvontaviranomainen kirjasi kaikki kirjeet saapuneiksi 24 päivänä lokakuuta 2003 (asiakirjan nro: 03-7360 A). Norjan viranomaiset toteavat, että kolmansien osapuolien huomautuksissa esitetyt näkökannat ja numerotiedot vahvistavat valvontaviranomaiselle aiemmin esitetyt perusteet. Norjan viranomaiset toteavat lisäksi, että mikään kolmas osapuoli ei ole vastustanut ilmoitettua suoran kuljetustuen järjestelmää.

3.   Lokakuun 22 päivänä 2003 päivätty ilmoitus

3.1   Maantieteellisen alueen laajentaminen

Norjan viranomaiset ilmoittivat 22 päivänä lokakuuta 2003, että 25 päivänä maaliskuuta 2003 ilmoitetun järjestelmän maantieteellistä soveltamisalaa aiotaan laajentaa. Ehdotettiin, että myös seuraavat 13 kuntaa olisivat oikeutettuja suoraan kansalliseen kuljetustukeen:

Hedmarkin lääni: Rendalen, Engerdal, Tolga, Tynset, Alvdal, Folldal ja Os.

Opplandin lääni: Dovre, Lesja, Lom, Skjåk, Vågå ja Sel.

Näiden 13 kunnan kokonaisväkiluku on 37 271 henkeä. Sekä Hedmarkin että Opplandin väestötiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometriä kohti. Hedmarkissa suoran kuljetustuen piiriin ehdotetun alueen väestötiheys on 1,5 asukasta ja Opplandin läänissä 2,0 asukasta neliökilometriä kohti.

3.2   Muutetut perustelut muiden kuin harvaan asuttujen läänien (Møre og Romsdal ja Sør-Trøndelag) kuntien ottamiselle mukaan järjestelmään

Norjan viranomaiset muuttivat 22 päivänä lokakuuta 2003 päivätyssä ilmoituksessa perustelujaan sille, että suoran kuljetustuen piiriin ehdotettiin sellaisten läänien kuntia, jotka eivät ole harvaan asuttuja (ks. edellä I jakson 2.2 kohta).

Nyt Norjan viranomaiset esittävät, että valtiontuen suuntaviivojen liitteen XI mukaan on perusteltua sisällyttää Sør-Trøndelagissa ja Møre og Romsdalissa sijaitsevia kuntia tuen piiriin, koska suoran kuljetustuen piiriin ehdotetun alueen väkiluku Sør-Trøndelagissa ja Møre og Romsdalissa on 179 792 henkeä, kun se muissa alueelliseen valtiontukikarttaan kuuluvissa, mutta ehdotetun kuljetustukialueen ulkopuolella sijaitsevissa harvaan asutuissa lääneissä (12) on 172 322 henkeä. Sør-Trøndelagissa ja Møre og Romsdalissa (läänejä, joiden väestötiheys on yli 12,5 asukasta neliömetriä kohti) suoran kuljetustuen piiriin ehdotetun alueen väkiluku on hieman suurempi (7 470 henkeä) kuin alueelliseen valtiontukikarttaan kuuluvien, mutta ehdotetun kuljetustukialueen ulkopuolella sijaitsevien harvaan asuttujen läänien väkiluku. Norjan viranomaiset katsovat, että valvontaviranomainen voi käyttää harkintavaltaansa ja hyväksyä järjestelmän piiriin kuuluvan väestömäärän vähäisen lisäämisen.

3.3   Kuljetuskustannuksia koskeva lisäaineisto

Lokakuun 22 päivänä 2003 päivätyssä muutetussa ilmoituksessa Norjan viranomaiset toimittivat uuden selvityksen, joka kattoi ilmoitetut Hedmarkin ja Opplandin kunnat. Selvityksessä oli käytetty samaa menetelmää kuin ensimmäisessä selvityksessä (ks. edellä 2.4 kohta).

Myös tämä selvitys (13) oli TØI:n tekemä ja se kattoi 13 yritystä 13:ssa Hedmarkin ja Opplandin läänien pohjoisosien kunnassa. Engerdalin kunta ei ollut mukana selvityksessä, mutta se sisältyy lisäilmoitukseen. Norjan viranomaisten mukaan selvitys vahvistaa, että näissä 12 kunnassa sijaitsevien yritysten kuljetuskustannukset – sekä kokonaisuudessaan että 350 kilometriä ylittäviltä matkoilta – ovat keskimäärin huomattavasti suuremmat kuin viitealueen yritysten kustannukset. Viitealue on sama kuin ensimmäisessä selvityksessä. Selvityksen tulos on, että näissä 12 kunnassa kuljetuskustannukset ovat 350 kilometriä ylittävillä kuljetusosuuksilla 120 prosenttia suuremmat kuin viitealueella.

II   ARVIOINTI

1.   Onko kyse tuesta?

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

Ilmoitettu tuki rahoitetaan valtion varoista ja se suosii tiettyjä yrityksiä ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tukea saavat yritykset ovat tosiasiallisessa tai mahdollisessa kilpailutilanteessa samankaltaisten norjalaisten ja muiden ETA-valtioiden yritysten kanssa. Koska ehdotettu tuki vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan ETA:n alueella, järjestelmä on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

2.   Ilmoitusvelvollisuus

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjan 3 osassa I olevan 1 artiklan 3 kohdan mukaan ”EFTAn valvontaviranomaiselle on ilmoitettava tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa”. Ilmoittamatta myönnetty tai myöhässä (eli tukitoimen toteuttamisen jälkeen) ilmoitettu tuki katsotaan laittomaksi.

Norjan viranomaiset ovat täyttäneet valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjan 3 osassa I olevan 1 artiklan 3 kohdan mukaisen velvoitteensa ilmoittamalla tukitoimenpiteestä ennen sen täytäntöönpanoa 26 päivänä maaliskuuta 2003 (asiakirjan nro: 03-1846 A), 10 päivänä kesäkuuta 2003 (asiakirjan nro: 03-3707 A), 22 päivänä lokakuuta 2003 (asiakirjan nro: 03-7362 A), 23 päivänä tammikuuta 2004 (tapahtuman nro: 188041) ja 11 päivänä helmikuuta 2004 (tapahtuman nro: 191138) päivätyillä Norjan Euroopan unionin -edustuston kirjeillä.

3.   Oikeusperusta

Norjan viranomaiset luokittelivat ehdotetun järjestelmän puitteissa myönnetyn tuen ilmoituksissaan kuljetustueksi.

Valtiontuen suuntaviivojen 25.4 jakson 27 kohdassa todetaan seuraavaa: ”ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a tai c alakohdan poikkeuksen soveltamisalaan kuuluville syrjäisimmille alueille, jotka täyttävät 25.3 jakson 17 kohdassa mainitut väestötiheyden edellytykset, voidaan myöntää tukia lisäkuljetuskustannusten (14) osittaiseen korvaamiseen erityisedellytyksiä noudattaen. Jäsenvaltion on osoitettava mainittujen lisäkustannusten olemassaolo ja arvioitava niiden suuruus.”

Valtiontuen suuntaviivojen 25.3 jakson 17 kohdassa harvaan asuttu alue määritellään alueeksi, jolla väestötiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometriä kohti.

Väestötiheyskriteerin perusteella 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvien alueiden erityisedellytysten osalta suuntaviivojen 25.4 jakson 27 kohdassa viitataan liitteeseen XI, jossa esitetään edellytykset, joiden täyttyessä tukeen voidaan soveltaa poikkeusta. Edellytykset ovat seuraavat:

”—

Tuella saadaan tasata vain kuljetuksista aiheutuvia lisäkustannuksia. Kyseisen EFTA-valtion on pystyttävä osoittamaan tasausmaksun välttämättömyys objektiivisilla perusteilla. Korvaus ei missään tapauksessa saa olla kustannuksia suurempi. Tämän estämiseksi on kiinnitettävä huomiota kuljetusalan eri tukijärjestelmien soveltamisalaan kuuluvien tukien kasautumiseen.

—	Tukea saadaan myöntää vain niihin kuljetuskustannuksiin, jotka aiheutuvat tavaroiden kuljettamisesta kyseisen jäsenvaltion kansallisten rajojen sisäpuolella. Nämä tuet eivät siis saa missään tapauksessa olla vientitukia.

—	Tukien on oltava ennalta asiallisesti ilmaistavissa lukuina ”tuki ajokilometriä kohti” tai ”tuki ajokilometriä kohti” ja ”tuki kuljetettua painoyksikköä kohti” ja niistä on laadittava muiden muassa näihin tunnuslukuihin perustuva vuosikertomus.

—	Lisäkustannukset on laskettava taloudellisimman kuljetusvälineen ja tuotanto- tai käsittelypaikasta markkinoille vievän lyhimmän reitin perusteella.

—

Tukea voidaan myöntää vain sellaisella alueella toimiville yrityksille, joka on luokiteltu aluetuen kohdealueeksi alhaista väestötiheyttä koskevan perusteen nojalla. Tällaiset alueet muodostuvat pääasiassa NUTS III-tasoa vastaavista maantieteellisistä alueista, joiden väestötiheys on alle 12,5 asukasta/km2. Alueiden valinnassa voidaan kuitenkin noudattaa tiettyä joustoa seuraavien rajoitusten mukaisesti: — joustaminen alueiden valinnassa ei saa johtaa kuljetustukien kattaman väestömäärän kasvuun; — joustosta hyötyvien NUTS III-alueiden väestötiheyden on oltava alle 12,5 asukasta/km2; — alueiden on oltava alhaista väestötiheyttä koskevan perusteen täyttävien NUTS III-alueiden vieressä; — alueiden kattaman väestömäärän on pysyttävä alhaisena suhteessa kuljetustukien kattamaan kokonaisväestömäärään.

—	Kuljetustukea ei saa myöntää sellaisten yritysten tuotteille, joilla ei ole vaihtoehtoista sijaintipaikkaa (kaivos, vesivoimala jne.).

—	EFTAn valvontaviranomaisen herkiksi toimialoiksi katsomien alojen (moottoriajoneuvot, synteettikuidut, laivanrakennus ja terästeollisuus) yrityksille myönnettävästä kuljetustuesta on ilmoitettava ennalta ja niiden osalta on noudatettava kulloinkin voimassa olevia toimialakohtaisia suuntaviivoja.”

Valtiontuen suuntaviivojen 25.5 jakson 5 kohdassa todetaan EFTA-valtion aluetukikartoista seuraavaa: ”Kartan voimassaoloaikana EFTA-valtiot voivat pyytää siihen tarkistuksia sosiaalis-taloudellisessa tilanteessa todistettavasti tapahtuneiden merkittävien muutosten perusteella. Nämä muutokset voivat koskea intensiteetin astetta ja alueiden tukikelpoisuutta edellyttäen, että mahdollista uusien alueiden mukaanottamista vastaa saman väestömäärän omaavien muiden alueiden poistaminen. Tarkistetun kartan voimassaolo päättyy alkuperäiselle kartalle määrätyn voimassaoloajan päättyessä”.

Valvontaviranomainen on tutkinut 25 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyn ja 22 päivänä lokakuuta 2003 päivätyn ilmoituksen ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja edellä lainattujen kansallista aluetukea koskevien valtiontuen suuntaviivojen perusteella.

4.   Maaliskuun 25 päivänä 2003 päivätty ilmoitus

Heinäkuun 16 päivänä 2003 päivätyn, tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen kohteena olleen 25 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyn ilmoituksen arviointi johti seuraaviin havaintoihin:

a)   Tuki rajoittuu neljää kuntaa lukuun ottamatta harvaan asuttuihin alueisiin, joihin voidaan soveltaa 61 artiklan 3 kohdan c alakohtaa (valtiontuen suuntaviivojen liitteessä XI olevan 25.4 jakson 27 kohta ja 25.5 jakson 5 kohta sekä viides luetelmakohta).

Norjan viranomaisten ilmoitukseen sisältyy neljä kuntaa, jotka eivät ole nykyisellä aluetukikartalla (Herøy, Ulstein, Hareid ja Aukra).

Valvontaviranomaisen vuonna 1999 hyväksymän Norjan tuettujen alueiden kartan mukaan (päätös N:o 327/99/KOL) tukea voidaan hyväksyttyjen aluetukijärjestelmien mukaisesti myöntää aluetukikartan alueilla sijaitseville yrityksille. Näin ollen aluetukea (esim. suoraa kuljetustukea) ei voida myöntää aluetukikartan ulkopuolisille alueille.

Valtiontuen suuntaviivojen 25.5 jakson 5 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan poistamaan hyväksytystä aluetukikartasta alueita, jos siihen halutaan sisällyttää uusia alueita. Koska Norjan viranomaiset eivät ole valtiontuen suuntaviivojen 25.5 jakson 5 kohdan mukaisesti ilmoittaneet tarkistaneensa tukialueiden karttaa, aluetukikartan ulkopuolisille neljälle kunnalle (Herøy, Ulstein, Hareid ja Aukra, jotka kaikki sijaitsevat Møre og Romsdalin läänissä) myönnettävä aluetuki (suora kuljetustuki) on ETA-sopimuksen valtiontukimääräysten vastaista. Tämän vuoksi Norjan viranomaiset eivät voi panna ilmoitettua tukijärjestelmää täytäntöön näiden neljän kunnan osalta.

Maaliskuun 25 päivänä 2003 päivätyn ilmoituksen kattamalla alueella on asukkaita 721 079 eli 16,0 prosenttia Norjan väestöstä. Herøyn, Ulsteinin, Hareidin ja Aukran väestömäärä on 22 844 henkeä. Ilman näitä neljää kuntaa ilmoituksen kattaman alueen väestömäärä on 698 235 henkeä eli 15,5 prosenttia koko väestöstä.

Maaliskuun 25 päivänä 2003 päivätyn ilmoituksen kattaman Sør-Trøndelagin ja Møre og Romsdalin (läänit, jotka eivät ole harvaan asuttuja) alueen väestömäärä oli 179 792 henkeä. Ilman Herøyn, Ulsteinin, Hareidin ja Aukran kuntia näiden kahden läänin väestömäärä on 156 948 henkeä (15) eli pienempi kuin aluetukikartan alueen väestömäärä harvaan asutuissa lääneissä, joita ei ole ehdotettu suoran kuljetustuen piiriin (Hedmark, Oppland, Telemark ja Aust-Agder). Aluetukikartalle sijoittuvan väestön kokonaismäärä näissä neljässä läänissä on 209 593 henkeä.

Niillä Sør-Trøndelagin ja Møre og Romsdalin alueilla, joita on ehdotettu suoran kuljetustuen piiriin, väestötiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometriä kohti. Ne sijaitsevat harvaan asuttujen alueiden (Nord-Trøndelag ja alueet siitä pohjoiseen) vieressä. Sør-Trøndelagin ja Møre og Romsdalin väestömäärä (156 948 henkeä) on 22,5 prosenttia ehdotetun järjestelmän kattamasta kokonaisväestömäärästä (698 235 henkeä).

Muut ilmoitetut alueet ovat kaikki ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisalaan kuuluvia harvaan asuttuja alueita. Liitteessä XI olevan 25.4 jakson 27 kohdan ja viidennen luetelmakohdan edellytykset täyttyvät.

b)   Norjan viranomaiset ovat osoittaneet, että kuljetuksista aiheutuu lisäkustannuksia, ja määrittäneet niiden suuruuden (valtiontuen suuntaviivojen 25.4 jakson 27 kohta)

Norjan viranomaiset ovat esittäneet kaksi selvitystä kuljetuksista aiheutuvien lisäkustannusten osoittamiseksi. Ensimmäinen selvitys toimitettiin 19 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä Norjan Euroopan unionin -lähetystön kirjeellä ja toinen selvitys, joka on ensimmäistä laajempi, 18 päivänä syyskuuta 2003 päivätyllä Norjan Euroopan unionin -lähetystön kirjeellä. Kumpikin selvitys perustuu satunnaisotantaan, jossa yrityksiä poimittiin vakiintunein tilastollisin menetelmin. Kyseisistä yrityksistä kerättiin kuljetuskustannuksia koskevaa tietoa.

Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä (16 päivältä heinäkuuta 2003) valvontaviranomainen suhtautui epäillen Norjan viranomaisten toimittamaan aineistoon (ensimmäinen selvitys). Valvontaviranomainen katsoi, että selvitys ei osoittanut riittävän vakuuttavasti, että suoran kuljetustuen piiriin ehdotetuilla Etelä-Norjan maantieteellisillä alueilla (Sogn og Fjordane, Møre og Romsdal ja Sør-Trøndelag) aiheutuu kuljetuksista lisäkustannuksia.

Toisessa selvityksessä oli mukana enemmän yrityksiä. Se vahvistaa, että suoran kuljetustuen piiriin ehdotetulla alueella sijaitseville yrityksille aiheutuu kuljetuksista lisäkustannuksia. Tromsin, Nordlandin, Nord-Trøndelagin, Sør-Trøndelagin, Møre og Romsdalin ja Sogn og Fjordanen lääneissä yritysten keskimääräiset kuljetuskustannukset – sekä kokonaisuudessaan että 350 kilometriä ylittävältä osalta – ovat huomattavasti suuremmat kuin viitealueen yritysten kuljetuskustannukset. Tromsin, Nordlandin ja Nord-Trøndelagin lääneissä sijaitsevien yritysten kuljetuskustannukset ovat 350 kilometriä ylittävältä kuljetusosuudelta 220 prosenttia suuremmat kuin viitealueella. Sør-Trøndelagin, Møre og Romsdalin ja Sogn og Fjordanen lääneissä sijaitsevien yritysten kuljetuskustannukset ovat 350 kilometriä ylittävältä kuljetusmatkalta 143 prosenttia suuremmat kuin viitealueella.

Valvontaviranomainen katsoo Norjan viranomaisten osoittaneen, että kuljetuksista aiheutuu lisäkustannuksia ja että näin ollen valtiontuen suuntaviivojen 25.4 jakson 27 kohdan edellytys täyttyy.

c)   Tuella tasataan vain kuljetuksista aiheutuvia lisäkustannuksia (valtiontuen suuntaviivojen liitteessä XI oleva ensimmäinen luetelmakohta)

Edellä olevan I jakson 2.3 kohdan taulukossa 1 esitetyistä tuki-intensiteeteistä käy ilmi, että yritykset voivat saada tukea enintään 40 prosenttia kuljetuskustannuksistaan (701 kilometriä ylittäviltä kuljetusosuuksilta). Kuljetustukeen oikeutettuja ovat ainoastaan yli 350 kilometrin kuljetukset. Valvontaviranomainen katsoo, että tämä sopii yhteen Norjan viranomaisten esittämien selvitysten tulosten kanssa (ks. edellä I jakson 3.3 kohta) ja että järjestelmä ei tarjoa enempää tukea kuin näiden kuljetuksista aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseksi tarvitaan.

Sen varmistamiseksi, että yrityksille ei makseta liikaa tukea, mahdollinen alennetusta sosiaaliturvamaksusta saatava hyöty vähennetään I jakson 2.3 kohdan taulukon 1 mukaan lasketusta kuljetustuesta.

Näin ollen valtiontuen suuntaviivojen liitteessä XI olevan ensimmäisen luetelmakohdan edellytys täyttyy.

d)   Tukea myönnetään vain tavaroiden kuljettamiseen kyseisen jäsenvaltion kansallisten rajojen sisäpuolella (valtiontuen suuntaviivojen liitteessä XI oleva toinen luetelmakohta)

Järjestelmän puitteissa tukea saadaan myöntää vain niihin ylimääräisiin kuljetuskustannuksiin, jotka aiheutuvat tavaroiden kuljettamisesta kansallisten rajojen sisäpuolella ja jotka lasketaan suorimman reitin ja taloudellisimman kuljetusmuodon mukaan tuotanto- ja jalostuspaikasta lähimpään myyntipisteeseen. Kuljetettaessa tavaraa Suomeen ja Ruotsiin kokonaisetäisyyden laskennassa otetaan huomioon myös kuljetusmatka Ruotsissa ja Suomessa, mutta tukea myönnetään ainoastaan kansallisten rajojen sisäpuolella aiheutuviin kuljetuskustannuksiin.

Näin ollen valtiontuen suuntaviivojen liitteessä XI olevan toisen luetelmakohdan edellytys täyttyy.

e)   Tuki on ennalta asiallisesti ilmaistavissa lukuina ”tuki ajokilometriä kohti” ja ”tuki kuljetettua painoyksikköä kohti”; laskelma lisäkustannuksista perustuu taloudellisimpaan kuljetusvälineeseen ja lyhimpään reittiin (valtiontuen suuntaviivojen liitteessä XI olevat kolmas ja neljäs luetelmakohta)

Ehdotettu järjestelmä täyttää nämä edellytykset seuraavasti:

—	Tuki lasketaan prosenttiosuutena kuljetuskustannuksista (ks. edellä I jakson 2.3 kohdan taulukko 1).

—

Kuljetuskustannukset ovat kohtuullisia kustannuksia, jotka eritellään rahtikirjassa tai vastaavassa asiakirjassa, joka perustuu kansallisten rajojen sisällä kuljetettavaan matkaan, tavaroiden painoon, tavaralajiin sekä rahtimaksuihin ja muihin maksuihin, joiden voidaan katsoa aiheutuvan kuljetuksesta.

—	Kuljetuskustannukset lasketaan suorimman reitin ja taloudellisimman kuljetusmuodon mukaan tuotantopaikasta määränpäähän.

Näin ollen valtiontuen suuntaviivojen liitteessä XI olevien kolmannen ja neljännen luetelmakohdan edellytykset täyttyvät.

f)   Alakohtaisia järjestelyjä noudatetaan (valtiontuen suuntaviivojen liitteessä XI olevat kuudes ja seitsemäs luetelmakohta)

—

Järjestelmää ei sovelleta sellaisten yritysten tuotteiden kuljettamiseen, joilla ei ole vaihtoehtoista sijaintipaikkaa: sähkön tuotanto ja jakelu, raakaöljyn ja luonnonkaasun tuotanto, öljyn ja kaasun tuotantoa palveleva toiminta, lukuun ottamatta maaperätutkimusta, metallimalmien louhinta sekä nefeliinisyeniitti- ja oliviini-teollisuusmineraalien louhinta.

—	Järjestelmää ei sovelleta yrityksiin, joihin sovelletaan ETA-sopimuksen liitteessä XV olevan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua säädöstä (tuesta terästeollisuudelle ja tuesta laivanrakennusteollisuudelle).

—	Järjestelmää ei sovelleta maa- ja metsätalouteen eikä kalatalouteen, joihin sovelletaan edelleen nykyistä maantieteellisesti eriytettyä sosiaaliturvamaksujärjestelmää.

Näin ollen valtiontuen suuntaviivojen liitteessä XI olevien kuudennen ja seitsemännen luetelmakohdan edellytykset täyttyvät.

5.   Lokakuun 22 päivänä 2003 päivätty muutettu ilmoitus

Norjan viranomaiset ilmoittivat 22 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä Norjan Euroopan unionin -lähetystön kirjeellä, että 25 päivänä maaliskuuta 2003 ilmoitetun järjestelmän maantieteellistä soveltamisalaa aiotaan laajentaa (ks. edellä I jakson 3.1 kohta).

Kuljetuksista aiheutuvien lisäkustannusten osoittamiseksi Norjan viranomaiset ovat esittäneet selvityksen, jossa dokumentoidaan kuljetuksista aiheutuvat lisäkustannukset tuen piiriin ehdotetuissa Hedmarkin ja Opplandin läänien 13 kunnassa. Selvityksen johtopäätös on, että näissä 13 kunnassa sijaitsevien yritysten kuljetuskustannukset – sekä kokonaisuudessaan että 350 kilometriä ylittäviltä kuljetusosuuksilta – ovat keskimäärin huomattavasti suuremmat kuin viitealueen yritysten kustannukset (120 prosenttia 350 kilometriä ylittävillä kuljetusosuuksilla).

Valvontaviranomainen katsoo, että selvitys osoittaa kuljetuksista aiheutuvan lisäkustannuksia ilmoitetuissa 13 kunnassa.

Valvontaviranomainen toteaa, että järjestelmän maantieteellisen laajentamisen myötä järjestelmän piiriin kuuluvien alueiden väestömäärä on 735 506 (16) henkeä eli 16,3 prosenttia koko väestöstä (ilman Herøyn, Ulsteinin, Hareidin ja Aukran kuntia).

Valvontaviranomainen toteaa myös, että ehdotetuilla Hedmarkin ja Opplandin läänien alueilla väestötiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometriä kohti.

Lisäksi aluetukikarttaan kuuluvan alueen väestömäärä harvaan asutuissa lääneissä, joita ei ole ehdotettu suoran kuljetustuen piiriin, on 172 322 henkeä (17) eli suurempi kuin suoran kuljetustuen piiriin ehdotettujen Møre og Romsdalin ja Sør-Trøndelagin läänien (jotka eivät ole harvaan asuttuja) alueiden väestömäärä (156 948 henkeä).

Lokakuun 22 päivänä 2003 päivätyn ilmoituksen osalta valvontaviranomainen toteaa, että ehdotettujen 13 kunnan väestötiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometriä kohti ja että alueet sijaitsevat aluetukikartalla. Näiden 13 kunnan ottaminen suoran kuljetustuen piiriin ei nosta väestöpeittoa (156 948 henkeä) Møre og Romsdalin ja Sør-Trøndelagin lääneissä, jotka eivät ole harvaan asuttuja, suuremmaksi kuin väestöpeitto (172 322 henkeä) on harvaan asutuissa Hedmarkin, Opplandin, Telemarkin ja Aust-Agderin lääneissä, joita ei ole ehdotettu suoran kuljetustuen piiriin. Norjan viranomaiset ovat myös osoittaneet, että näille 13 kunnalle aiheutuu kuljetuksista lisäkustannuksia. Valvontaviranomainen viittaa muiden täytettävien vaatimusten osalta 4 kohdassa olevaan arviointiin, joka pitää yhtä lailla paikkansa, jos nämä 13 kuntaa otetaan järjestelmän piiriin.

6.   Päätelmä

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen toteaa, että Herøyn, Ulsteinin, Hareidin ja Aukran kunnissa myönnettävä suora kuljetustuki on ETA-sopimuksen valtiontukimääräysten vastaista ja että tukea ei saa panna täytäntöön näissä kunnissa. Ilmoitettu suoran kuljetustuen järjestelmä on muilta osin ETA-sopimuksen mukainen.

Norjan viranomaisille muistutetaan, että niiden on ilmoitettava valvontaviranomaisille mahdollisista suunnitelmistaan muuttaa tai laajentaa järjestelmää. Norjan viranomaisia pyydetään myös toimittamaan vuosikertomus, jossa annetaan tarkat tiedot järjestelmän täytäntöönpanosta ja erityisesti kilometrikohtaisesta tukimäärästä tai kilometrikohtaisesta ja painoyksikkökohtaisesta tukimäärästä.

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1.	Suora kuljetustuki Herøyn, Ulsteinin, Hareidin ja Aukran kunnille on ETA-sopimuksen valtiontukimääräysten vastaista. Tukea ei saa panna täytäntöön näissä neljässä kunnassa.

2.	Norjan viranomaisten 25 päivänä maaliskuuta 2003 ja 22 päivänä lokakuuta 2003 ilmoittama suoran kuljetustuen järjestelmä on 1 kohdassa mainituille neljälle kunnalle myönnettävää suoraa kuljetustukea lukuun ottamatta ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen.

3.	Tämä päätös on osoitettu Norjalle.

4.	Tämä päätös on todistusvoimainen englannin kielellä.

---

(1)  Jäljempänä ’ETA-sopimus’.

(2)  Jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’.

(3)  EFTAn valvontaviranomaisen 19 päivänä tammikuuta 1994 hyväksymät ja antamat valtiontukea koskevat menettelysäännöt ja aineelliset säännöt (valtiontuen suuntaviivat). Julkaistu EUVL:ssä L 231, 3.9.1994, s. 1. Suuntaviivoja on viimeksi muutettu 18 päivänä helmikuuta 2004 (ei vielä julkaistu).

(4)  Päätös N:o 141/03/KOL, tehty 16 päivänä heinäkuuta 2003. EUVL C 216, 11.9.2003, s. 3, sekä ETA-täydennysosa nro 45, 11.9.2003, s. 1.

(5)  Kuljetustalousinstituutti (TØI). Arbeidsdokument 4.6.2003. U-2899. TR1180/2003.

(6)  Ks. alaviite 4.

(7)  EUVL L 145 9.6.2005, s. 25.

(8)  Tässä päätöksessä käytetyt väestötiedot ovat 1 päivältä tammikuuta 2002. Norjan väkiluku oli tuolloin 4 503 436 henkeä.

(9)  Interju av industribedrifter i aktuelle transportstøttesoner og i referansesoner. Arbeidsdokument 4.6.2003.

(10)  Statistisk sentralbyrås bedrifts- og foretaksregister.

(11)  Arbeidsdokument 4.6.2003 (rev. 1.9.2003-U-2899-TR1180/2003).

(12)  Harvaan asuttujen Aust-Agderin, Telemarkin, Hedmarkin ja Opplandin läänien väkiluku.

(13)  Arbeidsdokument 22.9.2003 (U-2929-TR1194/2003).

(14)  ”Lisäkuljetuskustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet tavaroiden kuljetuksista kyseisen maan kansallisten rajojen sisäpuolella. Nämä tuet eivät voi missään tilanteessa olla vientitukia, eivätkä vaikutukseltaan samanlaisia kuin ETA-sopimuksen 11 artiklassa tarkoitetut tuonnin määrälliset rajoitukset.”

(15)  179 792 – 22 844 = 156 948.

(16)  698 235 + 37 271 = 735 506.

(17)  209 593 – 37 271 = 172 322.

---