21.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 128/1

(1)

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (2) säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen tehokas valvonta, tarkastus ja täytäntöönpano ja tehdä siihen pääsemiseksi yhteistyötä toistensa ja kolmansien maiden kanssa.

(2)

Näiden velvollisuuksien täyttämiseksi jäsenvaltioiden on tarpeen koordinoida valvonta- ja tarkastustoimensa omalla maa-alueellaan, yhteisön vesillä ja kansainvälisillä vesillä kansainvälisen oikeuden mukaisesti, ja erityisesti alueellisista kalastusjärjestöistä ja kolmansien maiden kanssa tehdyistä sopimuksista johtuvat yhteisön velvollisuudet.

(3)

Mikään tarkastusjärjestelmä ei voi olla kustannustehokas, ellei siinä määrätä maalla tehtävistä tarkastuksista. Sen vuoksi maa-alueiden olisi kuuluttava yhteiskäyttösuunnitelmien piiriin.

(4)

Tällaisen valvonta- ja tarkastustoimien koordinoinnin kautta tapahtuvan yhteistyön pitäisi vaikuttaa myönteisesti elollisten vesiluonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen sekä turvata tähän hyödyntämiseen osallistuvalle kalatalousalalle tasavertaiset toimintaedellytykset ja vähentää siten kilpailun vääristymistä.

(5)

Kalastuksen valvonnan ja tarkastusten tehokkuuden katsotaan olevan keskeistä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumisessa.

(6)

Rajoittamatta jäsenvaltioiden asetuksesta (EY) N:o 2371/2002 johtuvia velvollisuuksia yhteisö tarvitsee teknis-hallinnollisen elimen järjestämään kalastuksen valvontaa ja tarkastuksia koskevaa yhteistyötä ja koordinointia jäsenvaltioiden välillä.

(7)

Tätä varten on aiheellista perustaa yhteisön nykyisen toimielinrakenteen puitteissa sekä komission ja jäsenvaltioiden toimivaltuuksien jako huomioon ottaen yhteisön kalastuksenvalvontavirasto (jäljempänä ’virasto’).

(8)

Viraston perustamiselle asetettavien tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen määritellä viraston tehtävät.

(9)

Erityisesti on tarpeen, että virasto kykenee komission pyynnöstä avustamaan yhteisöä ja jäsenvaltioita niiden suhteissa kolmansiin maihin ja/tai alueellisiin kalastusjärjestöihin ja tekemään yhteistyötä niiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteisön kansainvälisiä velvollisuuksia koskevissa asioissa.

(10)

Lisäksi on tarpeen pyrkiä soveltamaan tehokkaasti yhteisön tarkastusmenettelyjä. Virastosta voisi ajan mittaan tulla tieteellisen ja teknisen avun lähde kalastuksen valvonnan ja tarkastusten osalta.

(11)

Jotta päästäisiin yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteisiin eli elävien vesiluonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen kestävän kehityksen puitteissa, neuvosto toteuttaa elävien vesiluonnonvarojen säilyttämistä, hoitoa ja hyödyntämistä koskevia toimenpiteitä.

(12)

Näiden toimenpiteiden moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden on kehitettävä asianmukaiset valvonta- ja täytäntöönpanovälineet. Valvonnan ja täytäntöönpanon tehostamiseksi komission olisi säädettävä erityisistä valvonta- ja tarkastusohjelmista asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti ja yhdessä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa. Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2847/93 (3) olisi vastaavasti muutettava.

(13)

Viraston olisi toteutettava jäsenvaltioiden välisen operatiivisen yhteistyön koordinointi yhteiskäyttösuunnitelmien perusteella, joissa organisoidaan asianomaisten jäsenvaltioiden käytettävissä olevien valvonta- ja tarkastusresurssien käyttö valvonta- ja tarkastusohjelmien toteuttamiseksi. Jäsenvaltioiden suorittamat kalastuksen valvonta- ja tarkastustoimet olisi toteutettava valvonta- ja tarkastustoimia koskevia yhteisiä perusteita, prioriteetteja, viitearvoja ja menettelyitä noudattaen tällaisten ohjelmien perusteella.

(14)

Valvonta- ja tarkastusohjelman hyväksyminen velvoittaa jäsenvaltiot asettamaan käyttöön tarpeelliset resurssit ohjelman toteuttamiseksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava virastolle viipymättä valvonta- ja tarkastusresursseista, joilla ne aikovat toteuttaa ohjelmaa. Yhteiskäyttösuunnitelmiin ei saa sisällyttää lisävelvoitteita valvonnan, tarkastusten tai täytäntöönpanon osalta taikka tarpeellisten resurssien käyttöön asettamisen osalta.

(15)

Viraston olisi laadittava yhteiskäyttösuunnitelma vain, jos siitä määrätään työohjelmassa.

(16)

Työohjelma olisi tarpeen hyväksyä hallintoneuvostossa, joka varmistaa, että asiasta vallitsee riittävä yhteisymmärrys myös sen osalta, että virastolle työohjelmassa määrätyt tehtävät ja jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin perustuvat viraston käytettävissä olevat resurssit vastaavat toisiaan.

(17)

Neuvotellessaan hallintoneuvoston jäsenten ja jäsenvaltioiden kanssa pääjohtajan tärkeimpänä tehtävänä olisi varmistaa, että jäsenvaltiot ovat kunkin vuoden työohjelman tavoitteita varten asettaneet viraston käyttöön riittävät resurssit työohjelman toteuttamista varten.

(18)

Pääjohtajan olisi erityisesti laadittava tarkkoja yhteiskäyttösuunnitelmia käyttämällä jäsenvaltioiden kunkin valvonta- ja tarkastusohjelman toteuttamista varten ilmoittamia resursseja ja noudattamalla sääntöjä ja tavoitteita, jotka on määritelty erityisessä valvonta- ja tarkastusohjelmassa, johon yhteiskäyttösuunnitelma perustuu, sekä muita asiaan kuuluvia sääntöjä kuten yhteisön tarkastajiin liittyviä sääntöjä.

(19)

Pääjohtajan on näin ollen huolehdittava ajoituksesta niin, että jäsenvaltioille annetaan riittävästi aikaa toimittaa operatiiviseen asiantuntemukseensa perustuvat huomautuksensa, kuitenkin siten, että viraston työohjelmaa ja tässä asetuksessa säädettyjä aikarajoituksia noudatetaan. Pääjohtajan on otettava huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden edut kussakin suunnitelmassa käsiteltyjen kalastusten osalta. Yhteisten valvonta- ja tarkastustoimien tehokkaan ja oikea-aikaisen koordinoinnin varmistamiseksi on säädettävä menettelystä, jolla voidaan tehdä päätös suunnitelmien hyväksymisestä, silloin kuin asianomaisten jäsenvaltioiden välillä ei voida päästä sopimukseen.

(20)

Yhteiskäyttösuunnitelmien laadinta- ja hyväksymismenettelyn on oltava samanlainen yhteisön vesien ulkopuolisten alueiden kuin yhteisön vesienkin osalta. Suunnitelmien on perustuttava kansainväliseen valvonta- ja tarkastusohjelmaan, jolla pannaan täytäntöön valvontaan ja tarkastuksiin liittyviä yhteisöä sitovia kansainvälisiä velvoitteita.

(21)

Yhteiskäyttösuunnitelmien täytäntöön panemiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden olisi koottava yhteen ja asetettava käyttöön varaamansa valvonta- ja tarkastusresurssit. Viraston olisi arvioitava, ovatko käytettävissä olevat valvonta- ja tarkastusresurssit riittävät, ja tarvittaessa ilmoitettava asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle, että resurssit eivät riitä valvonta- ja tarkastusohjelmassa vaadittujen tehtävien suorittamiseen.

(22)

Samalla kun jäsenvaltioiden olisi noudatettava valvontaan ja tarkastuksiin liittyviä velvoitteitaan, erityisesti asetuksen (EY) N:o 2371/2002 nojalla hyväksytyn erityisen valvonta- ja tarkastusohjelman mukaisesti, virastolla ei saisi olla valtuuksia määrätä yhteiskäyttösuunnitelmissa lisävelvoitteista tai seuraamuksista jäsenvaltioille.

(23)

Viraston olisi tarkasteltava säännöllisesti yhteiskäyttösuunnitelmien tehokkuutta.

(24)

Yhteiskäyttösuunnitelmien hyväksymistä varten olisi säädettävä mahdollisuudesta päättää erityisistä täytäntöönpanosäännöistä. Tätä mahdollisuutta voi olla hyödyllistä käyttää viraston aloitettua toimintansa ja kun pääjohtaja katsoo, että tällaiset säännöt on sisällytettävä yhteisön lainsäädäntöön.

(25)

Viraston olisi pyydettäessä voitava toimittaa valvonta- ja tarkastusresursseihin liittyviä sopimuspohjaisia palveluja asianomaisten jäsenvaltioiden yhteiseen käyttöön.

(26)

Viraston tehtävien täyttämiseksi komission, jäsenvaltioiden ja viraston olisi vaihdettava valvontaa ja tarkastuksia koskevia tietoja tietoverkon kautta.

(27)

Viraston aseman ja rakenteen olisi vastattava siltä edellytettyjen tulosten objektiivista luonnetta, ja viraston olisi voitava suorittaa tehtävänsä läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa. Sen vuoksi viraston olisi saatava oikeudellinen, taloudellinen ja hallinnollinen itsemääräämisoikeus ja pidettävä samalla läheistä yhteyttä niin yhteisön toimielimiin kuin jäsenvaltioihinkin. Tätä tarkoitusta varten on tarpeen ja asianmukaista, että virasto olisi yhteisön elin, joka on oikeushenkilö ja joka käyttää sille tällä asetuksella annettuja valtuuksia.

(28)

Viraston tekemiin sopimuksiin sovellettavan lain mukaan määräytyvän viraston sopimusvastuun osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen olisi oltava toimivaltainen viraston tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla. Yhteisöjen tuomioistuimella olisi myös oltava toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat viraston sopimukseen perustumattomasta vastuusta johtuvien vahinkojen korvaamista jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten perusperiaatteiden mukaisesti.

(29)

Komission ja jäsenvaltioiden tulisi olla edustettuina hallintoneuvostossa, jonka tehtävänä olisi huolehtia viraston moitteettomasta ja tehokkaasta toiminnasta.

(30)

Olisi perustettava neuvottelukunta pääjohtajan avustamiseksi ja tiiviin yhteistyön varmistamiseksi sidosryhmien kanssa.

(31)

Koska viraston on täytettävä yhteisön velvollisuuksia ja komission pyynnöstä tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden ja alueellisten kalastusjärjestöjen kanssa yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien puitteissa, on aiheellista, että hallintoneuvoston puheenjohtaja valitaan komission edustajien joukosta.

(32)

Hallintoneuvoston äänestysmenettelyissä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden ja komission edut ja viraston tehokas toiminta.

(33)

On aiheellista säätää, että neuvottelukunnan edustaja osallistuu hallintoneuvoston kokouksiin ilman äänioikeutta.

(34)

On tarpeen säätää viraston pääjohtajan nimittämisestä ja eroamisesta sekä pääjohtajan tehtävien hoitamista koskevista säännöistä.

(35)

Viraston avoimen toiminnan edistämiseksi virastoon olisi sovellettava rajoituksetta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (4).

(36)

Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (5) olisi sovellettava tähän asetukseen yksilöiden yksityisyyden suojelemiseksi.

(37)

Viraston toimintaa koskevan itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden takaamiseksi sille olisi myönnettävä oma talousarvio, jonka tulot ovat peräisin yhteisön rahoitusosuudesta ja viraston tarjoamista sopimuspohjaisista palveluista perittävistä maksuista. Yhteisön talousarviomenettelyä olisi noudatettava siltä osin kuin kyseessä ovat yhteisön rahoitusosuus tai Euroopan unionin yleisestä talousarviosta maksettavat muut tuet. Tilintarkastustuomioistuimen olisi suoritettava viraston tilintarkastus.

(38)

Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1073/1999 (6) olisi sovellettava rajoituksetta virastoon petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi, ja viraston olisi liityttävä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen (7) Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista.

(39)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti,

a)

’valvonnalla ja tarkastuksella’ kaikkia jäsenvaltioiden erityisesti asetuksen (EY) N:o 2371/2002 23, 24 ja 28 artiklan nojalla toteuttamia toimenpiteitä yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvien kalastustoimien valvomiseksi ja tarkastamiseksi, sellaiset valvonta- ja seurantatoimet kuin alusten satelliittiseurantajärjestelmät ja tarkkailijajärjestelmät mukaan luettuina;

b)

’valvonta- ja tarkastusresursseilla’ valvontaan käytettäviä aluksia, ilma-aluksia, kulkuneuvoja ja muita aineellisia resursseja sekä tarkastajia, tarkkailijoita ja muita henkilöresursseja, joita jäsenvaltiot käyttävät valvontaan ja tarkastuksiin;

c)

’yhteiskäyttösuunnitelmalla’ suunnitelmaa, jossa esitetään käytettävissä olevien valvonta- ja tarkastusresurssien käyttöä koskevat toiminnalliset järjestelyt;

d)

’kansainvälisellä valvonta- ja tarkastusohjelmalla’ ohjelmaa, jossa esitetään valvonta- ja tarkastustoimia koskevat tavoitteet, yhteiset prioriteetit ja menettelyt yhteisön kansainvälisten valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksien täyttämiseksi;

e)

’erityisellä valvonta- ja tarkastusohjelmalla’ ohjelmaa, jossa asetetaan tavoitteet, yhteiset prioriteetit ja menettelyt asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artiklan mukaisesti vahvistetuille valvonta- ja tarkastustoimille;

f)

’kalastuksella’ kalastustoimintaa, joka kohdistuu tiettyihin neuvoston erityisesti asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 ja 6 artiklan nojalla määrittelemiin kantoihin;

g)

’yhteisön tarkastajilla’ tarkastajia, jotka sisältyvät asetuksen (EY) N:o 2371/2002 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.

a)

koordinoida jäsenvaltioiden suorittamia valvonta- ja tarkastustoimia, jotka liittyvät yhteisön valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksiin;

b)

koordinoida asianomaisten jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti yhteen kokoamien kansallisten valvonta- ja tarkastusresurssien käyttö;

c)

auttaa jäsenvaltioita toimittamaan kalastustoimia ja valvonta- ja tarkastustoimia koskevia tietoja komissiolle ja kolmansille osapuolille;

d)

auttaa toimivaltaansa kuuluvissa asioissa jäsenvaltioita täyttämään yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaiset tehtävänsä ja velvollisuutensa;

e)

auttaa jäsenvaltioita ja komissiota yhdenmukaistamaan yhteisen kalastuspolitiikan soveltamista kaikkialla yhteisössä;

f)

edistää jäsenvaltioiden ja komission valvonta- ja tarkastustekniikoiden tutkimusta ja kehittämistä koskevaa työtä;

g)

edistää tarkastajakoulutuksen koordinointia ja jäsenvaltioiden välistä kokemusten vaihtoa;

h)

koordinoida laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntatoimia.

a)

avustaa yhteisöä ja jäsenvaltioita niiden suhteissa kolmansiin maihin ja alueellisiin kansainvälisiin kalastusjärjestöihin, joiden jäsen yhteisö on;

b)

tekee yhteistyötä alueellisten kansainvälisten kalastusjärjestöjen kanssa yhteisön valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksiin liittyvissä asioissa näiden järjestöjen kanssa sovittujen työjärjestelyiden puitteissa.

a)

laatii jäsenvaltioiden kalastustarkastajien kouluttajille peruskoulutusohjelman ja tarjoaa lisäkursseja ja seminaareja näille tarkastajille ja seuranta-, valvonta- ja tarkastustoimiin osallistuvalle muulle henkilöstölle;

b)

toteuttaa jäsenvaltioiden pyynnöstä jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoimiin liittyvien tavaroiden ja palveluiden hankinnan sekä valmistelee ja koordinoi jäsenvaltioiden pilottihankkeiden toteutusta;

c)

laatii yhteiset toimintamenettelyt kahden tai useamman jäsenvaltion toteuttamien yhteisten valvonta- ja tarkastustoimien osalta;

d)

laatii perusteet valvonta- ja tarkastusresurssien vaihdolle jäsenvaltioiden tai jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä sekä perusteet, joilla jäsenvaltiot toimittavat tällaisia resursseja.

a)

noudatettava valvonta- ja tarkastusohjelman vaatimuksia;

b)

sovellettava komission valvonta- ja tarkastusohjelmissa määrittelemiä perusteita, viitearvoja, prioriteetteja ja yhteisiä tarkastusmenettelyitä;

c)

pyrittävä sovittamaan olemassa olevat ja 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut kansalliset valvonta- ja tarkastusresurssit vastaamaan tarpeita ja organisoimaan niiden käyttö;

d)

organisoitava aineellisten ja henkilöresurssien käyttö niiden käyttöä koskevien ajanjaksojen ja alueiden osalta, useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta peräisin olevien yhteisön tarkastajaryhmien toiminta mukaan luettuna;

e)

otettava huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden olemassa olevat, muihin yhteiskäyttösuunnitelmiin sisältyvät velvollisuudet sekä erityiset alueelliset tai paikalliset rajoitteet.

f)

määriteltävä, millä perusteella jäsenvaltion valvonta- ja tarkastusresurssit voivat tulla toisen jäsenvaltion suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuuluville vesille.

a)

jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvien yhteiskäyttösuunnitelman kattamien vesialueiden suhteellinen laajuus, jos sellaisia vesialueita on;

b)

jäsenvaltion alueella purettujen saaliiden määrä tietyn viitejakson aikana suhteessa yhteiskäyttösuunnitelman kohteena olevan kalastuksen purettujen saaliiden kokonaismäärään;

c)

jäsenvaltion lipun alla purjehtivien, yhteiskäyttösuunnitelman kohteena olevaan kalastukseen aktiivisesti osallistuvien yhteisön kalastusalusten määrä (koneteho ja bruttovetoisuus) suhteessa kyseiseen kalastukseen aktiivisesti osallistuvien alusten kokonaismäärään;

d)

jäsenvaltiolle myönnetyn kiintiön suhteellinen koko, tai jos kiintiötä ei ole, sen kyseisessä kalastuksessa tietyn viitejakson aikana saama saalis.

a)

asetettava käyttöön yhteiskäyttösuunnitelmaa varten tarkoitetut valvonta- ja tarkastusresurssit;

b)

nimettävä yksi ainoa kansallinen yhteyspiste tai koordinoija, jolle on annettava riittävät toimivaltuudet vastata nopeasti yhteiskäyttösuunnitelman täytäntöönpanoa koskeviin viraston pyyntöihin, ja ilmoitettava se virastolle;

c)

otettava käyttöön yhteen kootut valvonta- ja tarkastusresurssinsa yhteiskäyttösuunnitelman ja 4 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti;

d)

tarjottava virastolle verkkoyhteys yhteiskäyttösuunnitelman täytäntöön panemiseksi tarvittaviin tietoihin;

e)

tehtävä viraston kanssa yhteistyötä yhteiskäyttösuunnitelman täytäntöön panemisessa;

f)

varmistettava, että kaikkia yhteisön yhteiskäyttösuunnitelmaan osoitettuja valvonta- ja tarkastusresursseja käytetään yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaisesti.

a)

nimittää ja erottaa pääjohtajan 30 artiklan mukaisesti;

b)

hyväksyy vuosittain viimeistään huhtikuun 30 päivänä viraston edellisen vuoden toimintaa koskevan yleiskertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja jäsenvaltioille. Vuosikertomus on julkistettava;

c)

vahvistaa vuosittain viimeistään lokakuun 31 päivänä ja komission lausunnon huomioon ottaen viraston seuraavan vuoden työohjelman ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

Työohjelmassa esitetään viraston prioriteetit. Siinä annetaan etusija viraston valvonta- ja tarkastusohjelmiin liittyville tehtäville. Se hyväksytään sen rajoittamatta yhteisön vuotuista talousarviomenettelyä. Jos komissio ilmoittaa 30 päivän kuluessa työohjelman hyväksymisestä vastustavansa kyseistä ohjelmaa, hallintoneuvosto tutkii toimintaohjelman uudelleen ja hyväksyy sen mahdollisine muutoksineen toisessa käsittelyssä kahden kuukauden kuluessa;

d)

hyväksyy viraston lopullisen talousarvion ennen varainhoitovuoden alkua ja tarvittaessa muuttaa sitä yhteisön rahoitusosuuden ja viraston muiden tulojen mukaisesti;

e)

hoitaa viraston talousarvioon liittyvät 35, 36 ja 38 artiklan mukaiset tehtävänsä;

f)

käyttää pääjohtajaan nähden kurinpidollista toimivaltaa;

g)

hyväksyy oman työjärjestyksensä, jossa voidaan määrätä hallintoneuvoston alakomiteoiden perustamisesta tarvittaessa;

h)

hyväksyy viraston tehtävien suorittamisen kannalta tarvittavat menettelyt.

a)

hän laatii työohjelmaluonnoksen ja toimittaa sen komissiota ja jäsenvaltioita kuultuaan hallintoneuvostolle. Hän toteuttaa työohjelman täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet tässä asetuksessa, sen täytäntöönpanosäännöissä ja muissa sovellettavissa säädöksissä määritellyissä rajoissa;

b)

hän toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuina sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, varmistaakseen viraston tämän asetuksen säännösten mukaisen organisaation ja toiminnan;

c)

hän toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ja tekee päätökset, jotka koskevat viraston II ja III luvusta johtuvia vastuita, valvonta- ja tarkastusresurssien vuokraaminen ja toiminta sekä tietoverkon toiminta mukaan luettuina;

d)

hän vastaa komission pyyntöihin ja jäsenvaltioiden 6, 7 ja 15 artiklan nojalla esittämiin avunpyyntöihin;

e)

hän organisoi tehokkaan seurantajärjestelmän, jonka avulla viraston työn tuloksia voidaan verrata sen toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin. Pääjohtaja valmistelee tältä pohjalta vuosittain luonnoksen yleiskertomukseksi ja toimittaa sen hallintoneuvostolle. Hän luo tunnustettujen ammatillisten vaatimusten mukaiset säännölliset arviointimenettelyt;

f)

hän käyttää henkilöstön suhteen 19 artiklan 2 kohdassa säädettyä toimivaltaa;

g)

hän laatii arvion viraston tuloista ja menoista 35 artiklan mukaisesti ja huolehtii talousarvion toteuttamisesta 36 artiklan mukaisesti.

a)

Euroopan unionin (komission pääluokka) yleiseen talousarvioon otetusta yhteisön rahoitusosuudesta;

b)

viraston jäsenvaltioille 6 artiklan mukaisesti tuottamista palveluista perittävistä maksuista;

c)

julkaisuista, koulutuksesta ja muista viraston tarjoamista palveluista perittävistä maksuista.

21.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 128/15

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

21.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 128/17

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2247/2003 1 artiklassa säädetään mahdollisuudesta antaa tuontitodistuksia Botswanasta, Keniasta, Madagaskarista, Swazimaasta, Zimbabwesta ja Namibiasta peräisin oleville naudanliha-alan tuotteille. Tuonti on kuitenkin toteutettava kullekin kolmannelle viejämaalle säädettyjen määrien rajoissa.

(2)

Määrät, joista lupahakemuksia on jätetty 1 ja 10 päivänä toukokuuta 2005 välisenä aikana, eivät ole asetuksen (EY) N:o 2247/2003 mukaisesti luuttomaksi leikattuna lihana ilmaistuina suuremmat kuin Botswanan, Kenian, Madagaskarin, Swazimaan, Zimbabwen ja Namibian alkuperätuotteiden osalta käytettävissä olevat määrät. Tämän vuoksi tuontitodistuksia on mahdollista antaa haetuille määrille.

(3)

Olisi vahvistettava määrät, joille tuontitodistuksia voidaan hakea 1 päivästä kesäkuuta 2005 alkaen 52 100 t kokonaismäärän rajoissa.

(4)

On aiheellista mainita, että tämä asetus ei rajoita terveyttä ja eläinten terveyttä koskevista ongelmista nautaeläinten, sikojen, lampaiden ja vuohien sekä tuoreen lihan tai lihavalmisteiden tuonnissa kolmansista maista 12 päivänä joulukuuta 1972 annetun neuvoston direktiivin 72/462/ETY (4) soveltamista,

Yhdistynyt kuningaskunta:

Saksa:

21.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 128/19

(1)

Komissio ilmoitti elokuussa 2004 Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) julkaistulla ilmoituksella Filippiineiltä, Indonesiasta, Kiinan kansantasavallasta (jäljempänä ’Kiina’), Malesiasta, Taiwanista, Thaimaasta tai Vietnamista peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta ja pani vireille asiaa koskevan tutkimuksen.

(2)

Menettelyn aloittaminen perustui valitukseen, jonka oli jättänyt pääosaa eli tässä tapauksessa yli 50:tä prosenttia yhteisön ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuotannosta edustavien tuottajien puolesta European Industrial Fasteners Institute (EIFI). Valituksessa esitetty näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti tutkimusten vireillepanosta valituksen tehneille yhteisön tuottajille, niiden järjestölle, muille yhteisön tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille samoin kuin tavarantoimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaiden edustajille. Asianomaisille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi aloittamisilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Koska Kiinassa ja Taiwanissa toimivien tunnettujen vientiä harjoittavien tuottajien sekä yhteisön tuottajien ja tuojien määrä on suuri, aloittamisilmoituksessa kaavailtiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä polkumyynnin ja vahingon määrittämiseksi.

(5)

Jotta kiinalaiset ja vietnamilaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten niille vientiä harjoittaville tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kyseisten maiden viranomaisille.

(6)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille asianomaisille osapuolille ja sai vastauksen viideltä otokseen valitulta yritykseltä Taiwanista, neljältä otokseen valitulta yhteisön tuottajalta, kahdelta otokseen kuulumattomalta yhteisön tuottajalta, kahdelta vientiä harjoittavalta tuottajalta Filippiineiltä, kahdelta Indonesiasta, kahdelta Kiinasta, kahdelta Malesiasta, neljältä Thaimaasta, yhdeltä Vietnamista, neljältä otokseen valitulta tuojalta, yhdeltä yhteisön käyttäjältä ja yhdeltä varhaisen jalostusasteen toimittajalta yhteisöstä.

(7)

Lisäksi saksalainen tuojien ja jakelijoiden yhdistys Fachverband des Schrauben-Großhandels e.V. ilmoitti näkemyksistään kirjallisesti. Mahdollisuus tulla kuulluksi annettiin kaikille osapuolille, jotka olivat sitä määräajan kuluessa pyytäneet ja ilmoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(8)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin, vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja suoritti tutkimuksia seuraavien yritysten toimitiloissa:

(9)

Polkumyyntitutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2003 ja 30 päivän kesäkuuta 2004 välisen ajan (jäljempänä ’tutkimusajanjakso’). Vahinkoa selvitettiin 1 päivän tammikuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2004 väliseltä ajalta (jäljempänä ’tarkastelujakso’).

(10)

Ruostumattomasta teräksestä valmistetut kiinnikkeet ja niiden osat (jäljempänä ’teräskiinnikkeet’) ovat ruostumattomasta teräksestä valmistettuja pultteja, muttereita ja ruuveja, joita käytetään kahden tai useamman rakenneosan mekaaniseen yhdistämiseen. Ruuvit ovat kiinnikkeitä, joiden varressa on ulkokierre. Niitä voidaan käyttää joko yksinään ilman muita osia puuhun (puuruuvit) tai metallilevyihin (itsekierteittävät ruuvit) kiinnitettäessä tai niistä voidaan mutteriin ja aluslaattoihin yhdistämällä muodostaa pultti. Ruuvien kantaosan muoto (esim. kupu- , kolo- , laaka- tai kuusiokanta), varren pituus ja läpimitta vaihtelee. Varsi voi olla kokonaan tai osittain kierteitetty. Teräskiinnikkeitä käytetään useilla aloilla ja useissa sellaisissa loppusovelluksissa, joissa tuotteelta edellytetään kestävyyttä sekä ilmastollisen että kemiallisen korroosion suhteen ja joissa myös hygienia voi olla oleellinen tekijä; näitä käyttötarkoituksia ovat muun muassa elintarvikkeiden jalostuksessa ja varastoinnissa käytettävät välineet ja laitteet, kemiantehtaat, lääketieteellisten välineiden ja laitteiden valmistus, julkisen valaistuksen laitteet ja laivanrakennus.

(11)

Teräskiinnikkeet eli kahden tai useamman rakenneosan mekaaniseen yhdistämiseen käytettävät pultit, mutterit ja ruuvit esitetään yleensä tullille CN-koodeihin 7318 12 10, 7318 14 10, 7318 15 30, 7318 15 51, 7318 15 61, 7318 15 70 ja 7318 16 30 kuuluvina. Teräskiinnikkeitä on useita eri tyyppejä, joista kullakin on omat erityiset fyysiset ja tekniset ominaisuutensa ja joiden valmistuksessa käytetyn ruostumattoman teräksen laatu vaihtelee.

(12)

Tutkimuksen kuluessa tuojat ja saksalainen tuojien ja jakelijoiden yhdistys esittivät, että mutterit olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle, koska niitä ei niiden mukaan valmisteta yhteisössä.

(13)

Asiaa selvitettiin. Alustavan tutkimuksen aikana heräsi epäilys siitä, voitaisiinko muttereita todella pitää omana tuotteenaan muiden teräskiinnikkeitten joukossa. Tässä yhteydessä on tarkasteltava tarkemmin joitakin seikkoja, kuten sitä, markkinoidaanko pultteja ja muttereita yhdessä järjestelmänä ja missä määrin näin tehdään, samoin kuin sitä, missä määrin näitä järjestelmiä kehitetään yhdessä jne. Lisäselvitystä kaipaa myös se, missä määrin yhteisön tuottajat pystyvät tarjoamaan tällaisia järjestelmiä asiakkailleen. Edellisen perusteella päätettiin, ettei tullille tavallisesti CN-koodiin 7318 16 30 kuuluvina esitettyjä muttereita toistaiseksi oteta mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään.

(14)

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että Filippiineiltä peräisin oleva tuonti koostuu käytännössä kokonaan muttereista. Jos mutterit tutkimuksen lopullisessa vaiheessa päätetään jättää pois tarkasteltavan tuotteen määritelmästä, menettely on siksi päätettävä Filippiinien osalta.

(15)

Tuojat ja saksalainen tuojien ja jakelijoiden yhdistys esittivät lisäksi, että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä olisi rajattava koskemaan vain CN-koodeja 7318 15 61 ja 7318 15 70 eli ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kuusiokolollisia ruuveja ja kuusiokannallisia pultteja, koska kaikkien muitten teräskiinnikkeitten valmistus on yhteisössä riittämätöntä. Tutkimuksessa vahvistui kuitenkin, että kyseisiä muita teräskiinniketyyppejä valmistetaan yhteisössä. Näin ollen väitettä ei voitu hyväksyä.

(16)

Kävi selville, että muttereita lukuun ottamatta kaikki tuotetyypit sisältyvät kiinnikkeitten laajaan määritelmään ja että ne ovat fyysisiltä ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan, peruskäyttötavoiltaan ja jakelukanaviltaan samanlaisia.

(17)

Niinpä voidaan katsoa alustavasti, että muttereita lukuun ottamatta kaikki erityyppiset teräskiinnikkeet, jotka tavallisesti esitetään tullille CN-koodeihin 7318 12 10, 7318 14 10, 7318 15 30, 7318 15 51, 7318 15 61 ja 7318 15 70 kuuluvina ja jotka ovat peräisin Indonesiasta, Kiinasta, Malesiasta, Taiwanista, Thaimaasta tai Vietnamista, muodostavat tämän tutkimuksen tarkoituksia varten yhden ja saman tuotteen (’tarkasteltavana oleva tuote’).

(18)

Komissio totesi, että kaikki Indonesian, Kiinan, Malesian, Taiwanin, Thaimaan ja Vietnamin kotimarkkinoilla tuotetut ja myydyt teräskiinnikkeet ja asianomaisista maista yhteisöön viedyt teräskiinnikkeet sekä yhteisön tuotannonalan tuottamat ja myymät teräskiinnikkeet ovat fyysisiltä, kemiallisilta ja teknisiltä ominaisuuksiltaan sekä käyttötarkoituksiltaan samanlaisia. Tämän vuoksi niitä olisi alustavasti pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(19)

Koska Kiinassa ja Taiwanissa oli runsaasti vientiä harjoittavia tuottajia, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisen otantamenettelyn käyttöä.

(20)

Jotta komissio voisi päättää näytteenoton tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa menettelyn aloittamisesta ja toimittamaan perustiedot viennistään, kotimarkkinamyynnistään ja tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon liittyvistä toimistaan sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa ja/tai myyntiä harjoittavien yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta. Lisäksi kuultiin Kiinan ja Taiwanin viranomaisia.

(21)

Ainoastaan kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoittautui ja toimitti pyydetyt tiedot perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdassa asetetun kolmen viikon ajanjakson kuluessa. Näissä oloissa komissio päätti, ettei kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista tarvitse tehdä otosta.

(22)

Neljäkymmentäyhdeksän taiwanilaista yritystä ilmoittautui ja toimitti pyydetyt tiedot perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdassa asetetun määräajan kuluessa. Tutkimusajanjakson aikana tapahtuneesta viennistä yhteisöön ilmoitti kuitenkin vain 37 vientiä harjoittavaa tuottajaa. Vientiä harjoittavia tuottajia, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjakson aikana yhteisöön ja ilmaisivat halunsa kuulua otokseen, pidettiin aluksi yhteistyössä toimivina yrityksinä, ja ne otettiin huomioon otoksen valinnassa. Muista kahdestatoista yrityksestä yksitoista oli joko kauppiaita tai sellaisia vientiä harjoittavia yrityksiä, jotka eivät tutkimusajanjakson aikana harjoittaneet vientiä yhteisöön. Näitä yrityksiä ei siksi voida ottaa lukuun polkumyyntilaskelmissa. Mainittakoon vielä, että näistä 12 yrityksestä yksi oli yksinomaan muttereihin keskittyvää vientiä harjoittava tuottaja, jota alustavat toimenpiteet eivät siis koske.

(23)

Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat edustivat noin 78:aa prosenttia tarkasteltavan tuotteen kokonaisviennistä Taiwanista yhteisöön.

(24)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät ilmoittautuneet edellä mainitussa määräajassa, katsottiin kieltäytyneen tekemästä yhteistyötä tutkimuksessa.

(25)

Otos perustui perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti viennin sellaiseen suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Tällä perusteella valittiin otokseen viisi taiwanilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa. Valittujen yritysten osuus Taiwanin viennistä yhteisöön oli noin 47 prosenttia ja osuus kotimarkkinamyynnistä noin 57 prosenttia. Taiwanin viranomaisia kuultiin perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti, eivätkä ne vastustaneet asiaa.

(26)

Yhteistyössä toimineille 32:lle vientiä harjoittavalle tuottajalle, joita ei sisällytetty lopulliseen otokseen, ilmoitettiin Taiwanin viranomaisten kautta, että niiden viennissä mahdollisesti käyttöön otettava polkumyyntitulli laskettaisiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti.

(27)

Kaikille viidelle otokseen valitulle yritykselle lähetettiin kyselylomake, ja kaikilta saatiin vastaus annetussa määräajassa.

(28)

Kaksi otokseen kuulumatonta taiwanilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa on pyytänyt, että niille määritetään yksilöllinen polkumyyntimarginaali ja tulli perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan ja 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Ottaen huomioon menettelyssä osallisina olevien maiden ja osapuolten suuren määrän ja aikaan liittyvät rajoitukset komissio päätti, ettei taiwanilaisille vientiä harjoittaville tuottajille voida myöntää yksilöllistä tarkastelua, koska se olisi suhteettoman työlästä ja estäisi tutkimuksen saattamisen loppuun kohtuuajassa. Lisäksi on syytä huomata, että toinen yksilöllistä tarkastelua pyytäneistä vientiä harjoittavista tuottajista valmisti pelkästään muttereita, jotka edellä todetun mukaisesti on alustavasti jätetty tämän menettelyn ulkopuolelle.

(29)

Yhteisön tuottajien suuren määrän vuoksi esitettiin menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisen otantamenettelyn käyttöä. Komissio pyysi tämän vuoksi yhteisön tuottajia toimittamaan tietoja samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä.

(30)

Kahdeksan yhteisön tuottajaa ilmoittautui ja toimitti pyydetyt tiedot perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdassa asetetussa määräajassa. Perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio valitsi otokseen kahdesta jäsenvaltiosta neljä yritystä (kolme Italiasta ja yhden Saksasta), jotka edustivat suurinta yhteisön tuotannon edustavaa määrää (noin 50 prosenttia), joka pystyttiin kohtuullisesti tutkimaan käytettävissä olevassa ajassa. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuultiin yhteisön tuottajien yhdistystä, joka ei vastustanut asiaa. Muita neljää tuottajaa, jotka toimivat Belgiassa, Italiassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, pyydettiin lisäksi toimittamaan tietyt yleiset tiedot vahingon analysoimista varten. Kaikki otokseen valitut yhteisön tuottajat ja kaksi muuta yhteisön tuottajaa tekivät yhteistyötä ja lähettivät vastaukset kyselylomakkeeseen määräajassa. Toinen otokseen kuulumattomista yhteistyössä toimineista yrityksistä valmisti kuitenkin pelkästään tiettyjä erikoismuttereita, jotka on alustavasti jätetty tutkimuksen ulkopuolelle, minkä vuoksi kyseistä yritystä ei alustavissa tutkimuksissa tarkasteltu enempää.

(31)

Yhteisön tuojien suuren määrän vuoksi esitettiin menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisen otantamenettelyn käyttöä. Komissio pyysi tämän vuoksi tuojia toimittamaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia ja myyntiä koskevia tietoja.

(32)

Saamiensa tietojen perusteella komissio valitsi otokseen viisi tuojaa neljästä jäsenvaltiosta: yhden Italiasta, yhden Ruotsista, kaksi Saksasta ja yhden Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Asiassa kuultiin kahta tunnettua tuojayhdistystä. Tuojat edustivat yhteisön tuojien suurinta edustavaa myyntiä (noin 37 prosenttia), joka pystyttiin kohtuullisesti tutkimaan käytettävissä olevassa ajassa. Neljä tuojaa teki yhteistyötä ja lähetti vastauksen kyselylomakkeeseen. Ruotsalainen tuoja ei jatkanut yhteistyötä, ja vain kaksi tuojaa antoi vastauksessaan kaikki pyydetyt tiedot.

(33)

Kiinasta tai Vietnamista peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa määritetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti normaaliarvo mainitun artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden on todettu täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt vaatimukset, eli jos osoitetaan, että samankaltaisen tuotteen valmistus ja myynti on tapahtunut markkinatalousolosuhteissa. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

(34)

Kaksi kiinalaista tuottajaa ja yksi vietnamilainen tuottaja haki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja toimitti vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetut markkinatalouskohtelun vaatimiseen tarkoitetut lomakkeet täytettyinä annetun määräajan kuluessa.

(35)

Yksi kiinalainen tuottaja oli vastikään aloittanut toimintansa, eikä sillä ollut tarkastettua tai muunlaista rahoituskirjanpitoa. Komissio katsoi, että kyseisen kirjanpidon puuttuessa ei voida selvittää vaatimusten 2 ja 3 täyttymistä. Sen vuoksi todettiin, ettei kyseinen yritys täyttänyt markkinatalouskohtelun saamisen vaatimuksia. Asiasta ilmoitettiin kyseiselle yritykselle, joka ei esittänyt vastaväitteitä.

(36)

Toisen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta komissio hankki kaikki tarpeellisina pidetyt tiedot ja tarkasti kaikki markkinatalouskohtelupyynnössä toimitetut tiedot kyseisen yrityksen tiloissa.

(37)

Tarkastuksessa todettiin, ettei yrityksellä ollut yhtä ainoaa kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti laadittua ja tarkastettua peruskirjanpitoa. Vaikka tilit oli tarkastutettu riippumattomilla ulkopuolisilla tarkastajilla, todettiin lukuisia ongelmia ja epätäsmällisyyksiä. Tutkimuksen eri vaiheissa yritys toimitti tileistään erilaisia versioita, joissa kaikissa oli merkittäviä virheitä, kuten toisiaan vastaamattomat perättäisten tilivuosien alku- ja loppusaldot (IAS 1) tai väitetyt tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden muutokset, joiden tueksi ei kirjanpidossa ollut esitetty minkäänlaisia tietoja (IAS 8). On osoittautunut mahdottomaksi täsmäyttää myynnin liikevaihdon kaltaisia merkittäviä lukuja yhtiön muun kirjanpidon kanssa. Lisäksi yhtiö ilmoitti huomattavista voitoista samalla kun se todellisuudessa näkyi tekevän huomattavaa tappiota, eikä esitetyissä tileissä ollut asianmukaisia konsolidoituja liikevaihtolukuja, jotka olisivat kattaneet yrityksen koko toiminnan. Tilintarkastuskertomuksissa vaiettiin edellä kuvatuista ongelmista täysin.

Edellisen perusteella oli selvää, ettei vaatimus 2 täyttynyt. Tämän johdosta pääteltiin, ettei yritys täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetettuja vaatimuksia.

(38)

Vietnamilaisen tuottajan osalta komissio hankki kaikki tarpeellisiksi katsotut tiedot.

(39)

Vaatimuksen 1 katsottiin jääneen täyttymättä. Tässä yhteydessä havaittiin, että vientiin ja kotimarkkinamyyntiin sovellettiin tiettyä määrällistä rajoitusta. Rajoitus oli kirjattu toimi- ja investointilupaan, lupahakemukseen ja yrityksen yhtiöjärjestykseen. Lisäksi valtio määrää yrityksen toimi- ja investointiluvassa yksiselitteisesti kaikista päätöksistä, joissa on kyse maan vuokraamisesta. Yritys on lisäksi vapautettu maanvuokran maksamisesta sen perusrakennussuunnitelmien loppuun saattamiseen saakka, ja sille on myönnetty joitakin vuosia kestävä vapautus maanvuokran maksamisesta. Edellisen perusteella todettiin, ettei yritys ollut osoittanut, että sen liiketoimintaa ja kustannuksia koskevat päätökset oli tehty markkinaolosuhteiden perusteella ja ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan.

(40)

Vaatimuksen 2 katsottiin puolestaan jääneen täyttymättä siitä syystä, että vastoin IAS 1 -standardin vaatimuksia vuoden 2002 tilinpäätöstietoja ei ollut julkaistu ajallaan eikä niitä ollut asianmukaisesti tarkastettu.

(41)

Tämän johdosta pääteltiin, ettei yritys täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetettuja vaatimuksia.

(42)

Kyseisille kiinalaisille ja vietnamilaisille vientiä harjoittaville tuottajille samoin kuin yhteisön tuotannonalalle annettiin tilaisuus kommentoida edellä mainittuja päätelmiä.

(43)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa kiisti päätelmät ja katsoi, että niille olisi myönnettävä markkinatalouskohtelu.

(44)

Kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan mukaan sen noudattamat tilinpäätösmenettelyt olivat Kiinan yrityksiin sovellettavien tilinpäätösmääräysten ja -käytäntöjen mukaisia.

(45)

Tältä osin on todettava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisesti komissio selvittää, onko yritysten kirjanpito laadittu ja tarkastettu kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Kiinalaisten normien noudattaminen tai noudattamatta jättäminen ei ole ratkaiseva tekijä markkinatalouskohteluun liittyvässä arvioinnissa. Tarkastuksen tulokset osoittavat lisäksi joko sen, että peruskirjanpitonormeista on poikettu tai että kyse on merkittävistä kirjanpitokäytäntöihin liittyvistä muutoksista, jotka on selitettävä asianmukaisesti ja joiden tueksi on esitettävä riittävät tositteet.

(46)

Edellä esitetystä huolimatta on todettava, että Kiinan liikeyrityksiin sovellettavan kirjanpitojärjestelmän 155 artiklassa vaaditaan yrityksiä esittämään täydelliset ja yksityiskohtaiset selvitykset tilinpäätöksiin. Koska yrityksen kirjanpitoon ei ole liitetty merkityksellisiä huomautuksia tai selityksiä, vaikuttaa siltä, että tilintarkastus on paitsi IAS-standardin myös kiinalaisten normien vastainen.

(47)

Tämän johdosta pääteltiin, etteivät kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan huomautukset olleet perusteltuja ja ettei markkinatalouskohtelua voitu myöntää.

(48)

Vietnamilainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, ettei liiketoiminta- ja investointiluvassa mainittu viennin ja kotimarkkinamyynnin suhde ole sitova vaan että se pelkästään kuvastaa niitä erityisiä verokannustimia, joilla Vietnam houkuttelee investointeja. Mikään valtion viranomainen ei näin ollen määräisi ennalta yrityksen viennin ja kotimarkkinamyynnin määrää.

(49)

Tältä osin on todettava, ettei luvan myöntämistä ja toisaalta verotusta ja rahoitusta koskevien säännösten välillä ole suoraa yhteyttä. Liiketoiminta- ja investointiluvassa ei sitä paitsi itsessään mitenkään viitata siihen, että viennin ja kotimarkkinamyynnin suhde olisi vahvistettu pelkästään verotussyistä.

(50)

Maan vuokraamisesta yritys väitti, että toimintaan Vietnamissa sovellettava menettely ei ole markkinatalousperiaatteitten vastainen ja että kaikki maanvuokrapolitiikkaan liittyvät erityissäännökset olivat pelkästään kannustimia, joilla Vietnam houkuttelee ulkomaisia investointeja. Vientiä harjoittavan tuottajan mukaan itse vuokra oli eräänlaista ”veroa” ja yritys olisi ostanut maan toiselta yritykseltä, ”alkuperäiseltä maanomistajalta”.

(51)

Maaomaisuudelle ei Vietnamissa ole vapaita markkinoita. Kyseisen yrityksen toimittaman valtionhallinnon kiertokirjeen mukaan maan hinnan määrittää valtio. Mitä sitten tulee väitteeseen, jonka mukaan maa on ostettu ”alkuperäiseltä maanomistajalta”, käytetty termi on sikäli harhaanjohtava, ettei Vietnamissa ole yksityistä maaomaisuutta. Yritys viittasi itse asiassa korvaukseen, joka maankäyttöoikeudesta maksetaan edelliselle vuokralaiselle ja jonka määrittää yksipuolisesti valtio. Mitään tukea ei lisäksi toimitettu väitteelle, jonka mukaan maanvuokra olisi eräänlainen ”vero”. Yritys on joka tapauksessa joidenkin vuosien ajaksi vapautettu maanvuokran maksamisesta, kuten edellä johdanto-osan 39 kappaleessa todetaan.

(52)

Vaatimukseen 2 liittyvästi yritys väitti, että tilintarkastajat olivat todenneet yrityksen julkaisseen vuoden 2002 tilinpäätöstietonsa IAS-standardeissa määrättyä myöhemmin mutta että tämän sääntöjenvastaisuuden jättämiseen huomiotta oli saatu lupa valtiovarainministeriöltä.

(53)

Väitettä ei vahvistettu tilintarkastuskertomuksessa. Sen sijaan tilintarkastajat totesivat, että tarkastus suoritettiin IAS-standardien mukaisesti, eikä millään tilitietoihin tehdyllä varauksella tai selittävällä huomautuksella ollut perusteltu sitä, miksi yritys oli poikennut selvästi määritellyistä IAS-käytännöistä. Sitä paitsi se, että valtiovarainministeriön kirjeellä väitetään voitavan muuttaa tai höllentää selvästi laissa määriteltyä menettelyä, on osoitus siitä, ettei IAS-standardeja käytännössä sovellettu asianmukaisesti.

(54)

Edellisen perusteella katsottiin, etteivät vaatimukset 1 ja 2 täyttyneet, minkä vuoksi markkinatalouskohtelua ei pitäisi myöntää.

(55)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut vaatimukset.

(56)

Molemmat kiinalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat, jotka pyysivät markkinatalouskohtelua, olivat myös pyytäneet yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, ettei niille myönnetä markkinatalouskohtelua.

(57)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella voitiin todeta, että nämä kaksi yritystä täyttivät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut yksilöllisen kohtelun vaatimukset.

(58)

Tällä perusteella katsottiin, että seuraaville kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille olisi myönnettävä yksilöllinen kohtelu:

(59)

Myös vietnamilainen vientiä harjoittava tuottaja, joka pyysi markkinatalouskohtelua, pyysi yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, ettei markkinatalouskohtelua myönnetä.

(60)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella voitiin todeta, ettei tämä yritys täyttänyt kaikkia perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistettuja yksilöllisen kohtelun vaatimuksia.

Yrityksen osalta todettiin – kuten edellä esitetyssä markkinatalouskohtelua koskevassa analyysissä – ettei yritys voinut vapaasti päättää vientimääristään vaan että valtio oli määritellyt ne yrityksen toimiluvassa. Sen vuoksi todettiin, ettei kyseinen yritys täyttänyt yksilöllisen kohtelun saamisen vaatimuksia.

(61)

Kaksi muutakin vietnamilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi yksilöllistä kohtelua määräajassa. Toinen niistä kuitenkin toimitti kyselylomakkeeseen puutteellisen vastauksen ja toinen jätti vastaamatta siihen kokonaan.

Kyseiset kaksi yritystä eivät toimittaneet pyydettyjä tietoja eivätkä muita selityksiä. Niinpä komissio katsoi, etteivät yritykset olleet osoittaneet täyttävänsä yksilöllisen kohtelun myöntämisvaatimuksia.

(62)

Kun kyse on siirtymätalousmaista, on niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetä markkinatalouskohtelua, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti määritettävä normaaliarvo vertailumaassa sovellettavan hinnan tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(63)

Ilmoituksessa menettelyn aloittamisesta ehdotettiin Intiaa vertailumaaksi normaaliarvon määrittämiseen Kiinalle ja Vietnamille. Komissio pyysi kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään asiasta näkemyksensä.

Useat asianomaiset osapuolet esittivät näkemyksiä, joissa ehdotettiin vertailumaaksi Taiwania, Thaimaata, Korean tasavaltaa tai Italiaa. Komissio otti yhteyttä tunnettuihin yrityksiin Intiassa, jota alun perin kaavailtiin sopivaksi vertailumaaksi. Intialaisilta tuottajilta ei kuitenkaan saatu vastauksia kyselylomakkeeseen eikä asian kannalta merkityksellisiä kommentteja. Korean tasavaltaa tai Italiaa ehdottaneet eivät toimittaneet tarkempia tietoja. Kyseisiä maita ei siksi enää tarkasteltu mahdollisina vaihtoehtoisina vertailumaina.

Thaimaasta todettakoon, että tutkimuksen aikana kävi yhteistyössä toimineitten tuottajien toimittamista tiedoista selväksi, ettei tavanomaiseen kaupankäyntiin kuulunut Thaimaassa kotimarkkinamyyntiä, joten maata ei voitu harkita vertailumaaksi.

Taiwan puolestaan kuuluu tarkasteltavana olevan tuotteen suurimpiin valmistajiin maailmassa, ja maassa havaittiin olevan edustavat kotimarkkinat, joilla tuotevalikoiman laajuus ja tavarantoimittajien suuri määrä varmistavat riittäväntasoisen kilpailun. Tutkimuksissa selvitettiin, että neljän taiwanilaisen otokseen kuuluneen ja yhteistyössä toimineen, vientiä harjoittavan tuottajan osuus kotimarkkinamyynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä on merkittävä.

(64)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että Taiwan sopii perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi vertailumaaksi.

(65)

Komissio tutki ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kussakin viejämaassa, oliko kukin vientiä harjoittava tuottaja myynyt tarkasteltavana olevaa tuotetta edustavassa määrin riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia vastaavasta yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä.

(66)

Komissio yksilöi tämän jälkeen ne kotimarkkinoitten kokonaismyynniltään edustavien yritysten kotimarkkinoillaan myymät tuotetyypit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myytävät tyypit tai suoraan verrattavissa niihin. Kriteereinä käytettiin CN-koodia, käytetyn raaka-aineen tyyppiä, DIN-numeroa (eli koodinumeroa, joka tuotteella on DIN-nimikkeistössä) sekä läpimittaa ja pituutta millimetreinä.

(67)

Tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia yhteisöön vietäväksi myydyn vastaavan tuotetyypin kokonaismäärästä.

(68)

Seuraavaksi komissio tutki kunkin viejämaan osalta, voitiinko kunkin yrityksen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(69)

Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus kunkin vietyjä tuotetyyppejä vastaavan tyypin myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli tutkimusajanjaksona kannattamatonta.

(70)

Määriteltäessä normaaliarvoa tutkittujen yritysten yhteisöön vietäväksi myymille tuotetyypeille, joiden osalta täyttyivät 3.2.3 kohdassa ja 3.2.4 kohdan a ja b alakohdassa vahvistetut vaatimukset, käytettiin perustana perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti niitä todellisia hintoja, jotka riippumattomat asiakkaat tutkimusajanjaksona maksoivat tai jotka tulivat heidän maksettavakseen tarkastelumaan kotimarkkinoilla.

(71)

Normaaliarvo oli määritettävä laskennallisen arvon perusteella niille tuotetyypeille, jotka kuuluivat 3.2.4 kohdan c alakohdan piiriin tai joita vientiä harjoittava tuottaja ei myynyt tarkastelumaiden kotimarkkinoilla edustavaa määrää, kuten edellä 3.2.3 kohdassa todetaan.

Normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti lisäämällä yhteistyössä toimineitten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjaksona niiden samankaltaisen tuotteen myyntiin kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä liittyvät myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä painotettu keskimääräinen voitto tutkimusajanjaksona. Ilmoitettuja tuotantokustannuksia ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia oikaistiin tarvittaessa, ennen kuin niitä käytettiin tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin määrittämiseen ja normaaliarvojen muodostamiseen.

Ellei tarkastelumaassa ollut vientiä harjoittavia tuottajia, jotka olisivat tarkasteluajanjaksona myyneet samankaltaista tuotetta tai samaan yleiseen tuoteluokkaan kuuluvia tuotteita maan kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo määritettiin laskennallisesti käyttäen perustana asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan tuotantokustannuksia – tarvittaessa oikaistuina. Alustavasti katsottiin asianmukaiseksi, että kyseisiin tuotantokustannuksiin lisätään perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan perusteella neljän taiwanilaisen yhteistyössä toimineen, otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton painotettu keskiarvo samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnissä tarkasteluajanjaksona.

(72)

Kiinalle ja Vietnamille vahvistettiin normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti käyttäen perustana vertailumaan tuottajilta saatuja todennettuja tietoja eli Taiwanin kotimarkkinoilla vastaavista tuotetyypeistä todetusti tavanomaisessa kaupankäynnissä maksettuja tai maksettavia hintoja taikka laskennallisesti määriteltyjä normaaliarvoja, ellei vastaavia tuotetyyppejä myyty kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä.

Näin ollen normaaliarvoksi vahvistettiin neljän tutkimuksessa yhteistyössä toimineen, otokseen valitun taiwanilaisen tuottajan etuyhteydettömiltä asiakkailtaan kotimarkkinoilla veloittamien hintojen painotettu keskiarvo tai tuotetyyppikohtainen laskennallinen arvo.

(73)

Koska markkinatalousmenettelyä ei myönnetty, Kiinalle määritettiin normaaliarvo 72 kappaleessa esitetyllä tavalla.

(74)

Ainutta indonesialaista yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevassa selvityksessä todettiin, ettei se myynyt samankaltaista tuotetta kotimarkkinoilla. Näin ollen oli määritettävä laskennallinen normaaliarvo 71 kappaleessa esitetyn mukaisesti.

(75)

Eräs toinenkin indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja oli alun perin vastannut komission lähettämään kyselylomakkeeseen, mutta koska se myöhemmin lopetti liiketoimintansa, kyselylomakkeeseen annettuja vastauksia ei voitu todentaa. Siksi todettiinkin, ettei kyseinen yritys enää tehnyt yhteistyötä tutkimuksessa. Yritykselle ja Indonesian viranomaisille ilmoitettiin asiasta, eivätkä ne kommentoineet sitä.

(76)

Tarkasteltaessa kahta yhteistyössä toiminutta malesialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka toimivat vapaakauppa-alueilla, todettiin, että kotimarkkinamyyntinä ilmoitettu samankaltaisen tuotteen myynti suuntautui lähinnä vapaakauppa-alueille tai tullivarastoihin eli että kyse oli myynnistä toisten riippumattomien osapuolten harjoittamaa vientiä varten.

Tämän perusteella pääteltiin, ettei näillä vientiä harjoittavilla tuottajilla ollut tutkimusajanjaksona edustavaa kotimarkkinamyyntiä, joten oli määritettävä laskennallinen normaaliarvo 71 kappaleessa esitetyn mukaisesti.

(77)

Neljälle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettiin normaaliarvo 65–71 kappaleessa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

(78)

Tutkimuksen aikana kävi ilmi, että näistä neljästä yhteistyössä toimineesta vientiä harjoittaneesta tuottajasta kahdella oli etuyhteys. Kyseiset yritykset myivät samankaltaista tuotetta kotimarkkinoilla sekä etuyhteydessä olevan myyjäyrityksen kautta että suoraan etuyhteydettömille asiakkaille. Jos tuotetyyppejä myydään etuyhteydessä olevalle myyjäyritykselle, myynnin voidaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti katsoa tapahtuvan tavanomaisen kaupankäynnin ulkopuolella. Sen vuoksi ja normaaliarvon määrittämiseksi kyseistä kahta yritystä pyydettiin hyvissä ajoin ennen paikan päällä tehtävää tarkastusta toimittamaan tiedot hinnoista, jotka etuyhteydessä oleva jälleenmyyntiyritys perii ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta. Paikan päällä havaittiin, etteivät nämä kaksi yhteistyössä toiminutta tuottajaa pystyneet toimittamaan pyydettyjä tietoja. Jälleenmyyjäyritys osti tarkasteltavana olevaa tuotetta eri lähteistä, joihin myös kyseiset kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa kuuluivat, ja myi sitä loppukäyttäjille, vähittäismyyjille ja jakelijoille. Jälleenmyyjäyritys ei kuitenkaan kyennyt osoittamaan tilinpitonsa avulla, mitkä tuotteet oli ostettu kyseisiltä kahdelta yhteistyössä toimineelta tuottajalta, eikä se näin ollen pystynyt ilmoittamaan tuotteista riippumattomilta asiakkailta perittävää jälleenmyyntihintaa.

Edellisen perusteella komissio päättelee alustavasti, että etuyhteydessä olevan yrityksen harjoittama tarkasteltavan tuotteen kotimarkkinamyynti olisi jätettävä huomiotta normaaliarvoa määritettäessä, koska kotimarkkinamyynnin jäljelle jäävää osaa voitiin edelleen pitää edustavana.

(79)

Viidettä otokseen valittua taiwanilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevassa selvityksessä todettiin, ettei samankaltaista tuotetta myyty kotimarkkinoilla. Siksi määritettiin normaaliarvo 71 kappaleessa esitetyllä tavalla. Toimitettuja tietoja tarkasteltaessa havaittiin kuitenkin vakavia epätäsmällisyyksiä. Yritys ei ensinnäkään luokitellut tarkasteltavana olevan tuotteen eri tyyppejä komission antamien selkeiden ohjeiden mukaisesti, minkä vuoksi huomattavan monien tuotetyyppien kohdalla kävi mahdottomaksi tehdä vertailuja muiden taiwanilaisten tuottajien kotimarkkinamyyntiin. Paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa ei puolestaan voitu täsmäyttää kyselylomakkeessa ilmoitettuja tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksia kyselylomakkeen voitot ja tappiot -taulukossa tai yrityksen kirjanpidossa ilmoitettuihin myytyjen tuotteitten kustannuksiin. Lisäksi ei pystytty osoittamaan yhteyttä tuotetyyppikohtaisten raaka-aineostojen ja ilmoitettujen tuotantokustannusten välillä. Yritys toimitti tarkastuskäynnin jälkeen uudet tiedot tuotantokustannuksista, mutta todennetuista tiedoista ei ollut niidenkään tueksi.

Edellä esitetyn vuoksi ja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti yritykselle ilmoitettiin, että tiettyjä tietoja ei voitu käyttää polkumyyntilaskelmissa ja että alustavat päätelmät tehtäisiin osittain käytettävissä olevien tosiseikkojen perusteella. Siksi komissio käytti laskennallisen normaaliarvon määrittämisessä oikaistuja tuotantokustannuksia niiden vietyjen tuotetyyppien osalta, jotka voitiin selvästi yksilöidä käytettävissä olevien erittelyjen pohjalta. Tuotantokustannuksiin lisättiin muiden neljän taiwanilaisen yhteistyössä toimineen, vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyyntiin liittyvien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton painotettu keskiarvo.

(80)

Neljää thaimaalaista yhteistyössä toiminutta, vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevissa selvityksissä todettiin, etteivät ne harjoittaneet edustavaa samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyyntiä osana tavanomaista kaupankäyntiä. Näin ollen oli määritettävä laskennallinen normaaliarvo 71 kappaleessa esitetyn mukaisesti.

(81)

Koska yhdellekään vietnamilaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty markkinatalouskohtelua, Vietnamille määritettiin normaaliarvo 72 kappaleessa esitetyllä tavalla.

(82)

Kahden yksilöllisen kohtelun saaneen, yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti oli tapahtunut suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä. Vientihinnat määritettiin siten perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan perusteella.

(83)

Ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti oli tapahtunut suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä. Vientihinta määritettiin siten perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan perusteella.

(84)

Yhdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jonka vienti yhteisöön tapahtui suoraan riippumattomille asiakkaille, määritettiin vientihinta perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(85)

Toinen malesialainen vientiä harjoittava tuottaja vei tuotetta yhteisöön riippumattomille asiakkaille ja yhdelle etuyhteydessä olevalle osapuolelle. Ensin mainitulle viennille määritettiin vientihinta perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan perusteella. Etuyhteydessä olevalle osapuolelle suunnatun viennin osalta vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle. Luotettavan vientihinnan laskemiseksi tehtiin oikaisuja, jotta otettaisiin huomioon kaikki tuonnin ja jälleenmyynnin väliset kustannukset, myös verot ja tullit, ja riippumattomien yhteistyössä toimivien maahantuojien tavallisesti saama voitto.

(86)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät tuotetta yhteisöön joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai Taiwanissa sijaitsevien kauppayhtiöiden välityksellä.

(87)

Kun tuotetta vietiin suoraan yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(88)

Kun vienti yhteisöön tapahtui kauppayhtiöitten välityksellä, vientihinnan perusteena käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti hintoja, joilla asianomaiset tuottajat myivät tuotetta kauppayhtiöille vientiä varten.

(89)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja, joka sekin möi tuotetta taiwanilaisten kauppayhtiöiden kautta, ei kyennyt esittämään aineistoa, joka selvittäisi sen kauppayhtiöiden kautta myymien tuotteitten määränpäätä. Kyseinen myynti jätettiin sen vuoksi huomiotta, ja vientihinnan perustana käytettiin pelkästään vientiä, joka tapahtui suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä.

(90)

Yhteistyössä toimineiden neljän vientiä harjoittavan tuottajan vienti oli tapahtunut suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä. Vientihinta määritettiin siten perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan perusteella.

(91)

Kuten edellä yksilöllistä kohtelua koskevassa analyysissä todettiin, yhteistyössä toimi vain yksi vietnamilainen yritys, jolle ei kuitenkaan myönnetty yksilöllistä kohtelua. Kyseinen yritys toimi lisäksi alihankkijana taiwanilaiselle etuyhteydessä olevalle yritykselle, joka teki yhteistyötä tutkimuksessa. Taiwanilainen yritys omisti raaka-aineet ja hoiti kaikki vientimyyntiin liittyvät tehtävät. Se ei kuitenkaan kyennyt tilinpitonsa avulla osoittamaan, että vietnamilaisen alihankkijan kyselylomakevastauksessa ilmoitetut, riippumattomille asiakkaille suuntautuvaa vientiä koskevat hinnat koskisivat Vietnamissa valmistettuja, yhteisöön vietyjä tuotteita. Näitä hintoja ei siksi voitu käyttää Vietnamista yhteisöön tapahtuvaa vientiä koskevina vientihintoina. Yritykselle annettiin tieto tästä päätöksestä. Koska muitakaan lähteitä ei ollut käytettävissä, vientihinnat määritettiin alustavasti kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia koskevien Eurostatin tuontitilastojen perusteella.

(92)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(93)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä hintoihin ja hintojen vertailukelpoisuuteen liittyviä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Kaikille tutkituille vientiä harjoittaville tuottajille on myönnetty oikaisut kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus-, luotto-, vakuus- ja takauskustannusten sekä palkkioiden erojen mukaisesti aina, kun se katsottiin perustelluksi.

(94)

Polkumyyntimarginaalit määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla tuotetyyppikohtaisesti normaaliarvon painotettua keskiarvoa ja edellä kuvatun mukaisesti määritettyä vientihinnan painotettua keskiarvoa.

(95)

Niiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka ilmoittautuivat perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti mutta joita ei tarkasteltu yksilöllisesti, polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti otokseen kuuluvien yritysten polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon perusteella.

(96)

Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka eivät vastanneet komission kyselyyn eivätkä muuten ilmoittautuneet, polkumyyntimarginaali määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(97)

Polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi yhteistyöhön osallistumattomille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin ensin osallistumattomuuden taso. Sitä varten verrattiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittaman yhteisöön suuntautuneen viennin määrää Eurostatin vastaaviin tuontitilastoihin.

(98)

Mikäli osallistumattomuusaste oli suuri eli yli 20 prosenttia, katsottiin aiheelliseksi määrittää yhteistyöhön osallistumattomien vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali korkeammaksi kuin korkein yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille määritetty polkumyyntimarginaali. On nimittäin syytä olettaa, että yhteistyöstä kieltäytymisen yleisyys on seurausta siitä, että asianomaisen maan yhteistyöhön osallistumattomien vientiä harjoittavien tuottajien harjoittama polkumyynti on yleensä laajempaa kuin minkään yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyynti. Tällaisissa tapauksissa tarkasteltiin niitä yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia, joille määritetty polkumyyntimarginaali oli korkein, ja määritettiin polkumyyntimarginaali tasolle, joka vastaa näiden tuottajien myydyimpien edustavien tuotetyyppien polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa.

(99)

Jos yhteistyö oli laajaa, katsottiin sopivaksi vahvistaa yhteistyöhön osallistumattomien vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali korkeimman kyseisen maan yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn polkumyyntimarginaalin tasolle, koska ei ollut mitään syytä uskoa, että minkään yhteistyöhön osallistumattoman vientiä harjoittavan tuottajan polkumyynti olisi ollut sitä vähäisempää.

(100)

Komission vakiintuneena käytäntönä on polkumyyntimarginaalia määrittettäessä ollut pitää etuyhteydessä olevia tai samaan ryhmittymään kuuluvia vientiä harjoittavia tuottajia yhtenä yksikkönä, jolle määritetään yksi ainoa polkumyyntimarginaali. Tämä johtuu etenkin siitä, että yksilöllisten polkumyyntimarginaalien määrittäminen voisi rohkaista yrityksiä kiertämään polkumyynninvastaisia toimenpiteitä ja siten tehdä niistä tehottomia, koska keskenään etuyhteydessä olevilla vientiä harjoittavilla tuottajilla olisi mahdollisuus ohjata yhteisöön suuntautuva vientinsä sen yrityksen kautta, jonka yksilöllinen polkumyyntimarginaali on alhaisin.

Tämän käytännön mukaisesti kohdeltiin Taiwanissa toimivia kahta samaan ryhmittymään kuuluvaa, keskenään etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa yhtenä ja samana yksikkönä, jolle vahvistettiin yksi ja sama polkumyyntimarginaali. Näille vientiä harjoittaville tuottajille päätettiin ensiksi laskea yrityskohtainen polkumyyntimarginaali ja määrittää sitten näiden polkumyyntimarginaalien painotettu keskiarvo, joka annettiin koko ryhmittymälle.

(101)

Kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista merkittävä osa (noin 85 %) kieltäytyi yhteistyöstä.

(102)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(103)

Indonesialaisista vientiä harjoittavista tuottajista merkittävä osa (noin 60 %) kieltäytyi yhteistyöstä. Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(104)

Kaikki malesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimivat yhteistyössä tutkimuksessa. Kummallekaan yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle (Tigges Stainless Steel Fasteners (M) Sdn. Bhd., Ipoh, Chemor, ja Tong Heer Fasteners Co. Sdn., Bhd, Penang) ei määritetty väliaikaista polkumyyntimarginaalia, joten Malesiasta peräisin olevaan tuontiin ei pitäisi soveltaa väliaikaisia toimenpiteitä. Jos havainnot vahvistetaan tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa, menettely olisi Malesian osalta päätettävä.

(105)

Kuten edellä 14 kappaleessa mainittiin, Filippiineiltä peräisin olevan tuonnin todettiin koostuvan käytännössä kokonaan muttereista. Koska alustavasti oli katsottu, että mutterit olisi jätettävä pois tarkasteltavan tuotteen määritelmästä, polkumyyntimarginaalia ei ole määritetty, eikä Filippiineiltä peräisin olevaan tuontiin tulisi soveltaa väliaikaisia toimenpiteitä.

(106)

Yhdelle taiwanilaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettiin polkumyyntimarginaali käyttämällä perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti osittaisena perustana käytettävissä olevia tietoja. Siksi sen polkumyyntimarginaali on perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti jätetty ottamatta huomioon laskettaessa painotettuun keskiarvoon perustuvaa polkumyyntimarginaalia otokseen kuulumattomille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille.

(107)

Kaksi otokseen kuulunutta vientiä harjoittavaa tuottajaa oli etuyhteydessä toisiinsa, joten niille laskettiin yksi yhteinen polkumyyntimarginaali.

(108)

Taiwanilaisista vientiä harjoittavista tuottajista merkittävä osa (noin 22 %) kieltäytyi yhteistyöstä. Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(109)

Kaikki thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimivat yhteistyössä tutkimuksessa. Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

(110)

Kaikkien vietnamilaisten yritysten väliaikainen polkumyyntimarginaali on prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna 7,7 prosenttia.

(111)

Tutkimukseen kuuluvassa otantamenettelyssä todettiin, että samankaltaista tuotetta valmisti yhteisössä tutkimusajanjaksona seitsemän tuottajaa (ks. 30 kappale). Kaksi niistä ei kuitenkaan jatkanut yhteistyötään tutkimuksessa. Valituksen piiriin kuului lisäksi joukko muita yhteisössä toimivia pieniä tuottajia, jotka nekään eivät toimi yhteistyössä tutkimuksessa.

(112)

Edellisen perusteella laskettiin yhteisön tuotannon määrä perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi alustavasti lisäämällä otantamenettelyn perusteella tunnettujen seitsemän tuottajan tuotantoon valituksen perusteella tunnettujen muiden pienten, yhteistyöstä kieltäytyneitten tuottajien tuotanto.

(113)

Edellä 30 kappaleessa tarkoitettujen viiden yhteistyössä toimineen tuottajan osuus samankaltaisen tuotteen tuotannosta yhteisössä oli 54 prosenttia. Kyseiset yritykset muodostavat näin ollen yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä ilmaisua ’yhteisön tuotannonala’. Kyseisistä yrityksistä neljä edustaa suurinta edustavaa tuotantomäärää, ja ne valittiin mukaan otokseen perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Niihin viitataan jäljempänä ilmaisulla ’otokseen valitut yhteisön tuottajat’.

(114)

Koska tutkimuksessa käytettiin otantaa, vahinkoindikaattorit vahvistettiin osittain koko yhteisön tuotannonalan osalta ja osittain pelkästään otokseen valittujen yhteisön tuottajien osalta. Siltä osin kuin vahinkoanalyysissä tarkastellaan markkinaosuutta, tuotantoa, kapasiteettia ja sen käyttöastetta, myynnin määrää ja arvoa, kasvua, varastoja, työllisyyttä ja tuottavuutta, perustana ovat yhteisön koko tuotantoalaa koskevat tiedot. Muutoin on käytetty otokseen valittuja yhteisön tuottajia koskevia tietoja (kauppahinnat, investoinnit, sijoitetun pääoman tuotto, palkat, kannattavuus, kassavirrat ja pääoman saanti).

(115)

Määrien ja hintojen kehityksen arvioinnissa käytettiin CN-koodeja 7318 12 10, 7318 14 10, 7318 15 30, 7318 15 51, 7318 15 61 ja 7318 15 70 koskevia Eurostatin tilastoja sekä yhteisön tuotannonalalle tehdyn kyselyn varmennetuista vastauksista saatuja tietoja. Muistettakoon, että mutterit on tässä alustavassa vaiheessa jätetty pois tarkasteltavan tuotteen määritelmästä. Analyysiin ei siksi ole otettu mukaan niihin (CN-koodi 7318 16 30) liittyviä tietoja.

(116)

Yhteisön tuotannonalaa koskevat tiedot saatiin yhteistyössä toimineiden yhteisön tuottajien kyselyyn antamista varmennetuista vastauksista.

(117)

Syyskuusta 1997 helmikuuhun 2003 sovellettiin polkumyyntitoimenpiteitä teräskiinnikkeisiin, joita tuotiin Intiasta, Kiinasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista tai Thaimaasta. (3).

(118)

Laskiessaan tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen todettavissa olevaa yhteisön kulutusta komissio lisäsi siihen seuraavat tekijät:

Kuten seuraavasta taulukosta ilmenee, tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen yhteisön kulutus kasvoi 24 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(119)

Indonesiasta, Kiinasta, Taiwanista, Thaimaasta ja Vietnamista (’asianomaisista maista’) polkumyynnillä tapahtunutta teräskiinnikkeitten tuontia on arvioitu kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kuten todettua, tuonnin Malesiasta ei katsottu tapahtuneen polkumyynnillä, ja tuonti Filippiineiltä koostui pelkästään muttereista, jotka on alustavasti jätetty tämän menettelyn ulkopuolelle. Tuontia näistä maista ei siksi ole tarkasteltu yhdessä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kanssa. Kustakin asianomaisesta maasta tapahtuneelle tuonnille määritetyt polkumyyntimarginaalit ovat suurempia kuin perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa määritelty vähimmäistaso (2 prosenttia vientihinnasta), ja tuonti kustakin asianomaisesta maasta ylittää perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa vahvistetun 1 prosentin tason. Keskituontihinnat putosivat kaikkien asianomaisten maiden osalta koko tarkastelujakson ajan. Asianomaisista maista tuodut teräskiinnikkeet olivat lisäksi samanlaisia kaikissa suhteissa, ne ovat keskenään vaihdettavia, ja niitä pidettiin kaupan yhteisössä samankaltaisten myyntikanavien kautta ja samanlaisissa myyntiolosuhteissa. Tuotteet siis kilpailivat sekä toistensa että yhteisössä tuotettujen teräskiinnikkeitten kanssa. Edellisen perusteella katsotaan alustavasti, että eri lähteistä tapahtuvan tuonnin vaikutuksia on asianmukaista arvioida kumulatiivisesti.

(120)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrä lisääntyi huomattavasti koko tarkastelujaksolla. Tutkimusjaksona tuonti oli 96 prosenttia suurempi kuin vuonna 2001.

(121)

Tarkasteltavana olevan tuotteen keskituontihinta laski koko tarkastelujakson. Yleinen hintataso oli tutkimusjaksona 32 prosenttia alempi kuin vuonna 2001.

(122)

Asianomaisten maiden markkinaosuus yhteisössä putosi 7 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2002. Vuodesta 2003 alkaen asianomaiset maat lisäsivät kuitenkin vahvasti ja ripeästi toimintaansa yhteisön markkinoilla, minkä ansiosta niiden markkinaosuus tarkastelujaksona kasvoi 58 prosenttia.

(123)

Hinnan alittavuuden määrityksessä analysoitiin tutkimusajanjakson hintatietoja. Yhteisön tuotannonalan niiden etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneen myynnin noudettuna lähettäjältä -tason myyntihintoja verrattiin asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien niiden ensimmäisille yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille suuntautuneen myynnin cif-tuontihintoihin; molemmista hinnoista vähennettiin alennukset, hyvitykset, palkkiot ja verot.

(124)

Yhteisön tuotannonalan myyntihintoja ja vientiä harjoittavien tuottajien cif-tuontihintoja vertailtiin samassa kaupan portaassa eli yhteisön markkinoiden kauppiaiden ja jakelijoiden tasolla hintojen painotetun keskiarvon perusteella. Vertailu tehtiin erikseen kunkin teräskiinniketyypin ja käytetyn ruostumattoman teräksen tyypin osalta. Tutkimusajanjaksona käytännössä kaikki yhteisössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien myynti tapahtui kauppiaiden ja jakelijoiden välityksellä.

(125)

Vertailun tulokset – ilmaistuina prosentteina yhteisön tuotannonalan tutkimusajanjakson aikaisista myyntihinnoista – osoittivat, että hinnan alittavuuden marginaalit olivat merkittäviä (jopa 59,2 prosenttia). Hinnan alittavuuden marginaalit osoittavat asianomaisista maista tapahtuneen tuonnin aiheuttaneen paineita hintoihin yhteisön markkinoilla.

(126)

Hinnan alittavuuden marginaalit olivat eri maiden kohdalla seuraavat:

(127)

Vuonna 2002 saavutetun 31 prosentin lisäyksen – joka oli suhteellisesti suurempi kuin yhteisön kulutuksen kasvu – jälkeen yhteisön tuotannonalan tuotanto väheni, ja vuodesta 2003 se on pysynyt vakaana noin 15 prosenttia vuoden 2001 tasoa korkeampana. Lisäys jää jälkeen yhteisön kulutuksen 24 prosentin kasvusta tarkasteluaikana.

(128)

Yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti, joka sekin oli suurimmillaan vuonna 2002, on kasvanut 24 prosenttia, mikä kuvastaa otokseen valittujen yhteisön tuottajien investointeja.

(129)

Yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste parani hiukan vuonna 2002 mutta laski sen jälkeen, kokonaisuutena tarkasteltuna 7 prosenttia tarkasteluaikana.

(130)

Yhteisön tuotannonalan myynnin määrä kasvoi 7 prosenttia tarkastelujakson aikana. Huomattakoon kuitenkin, että kasvettuaan 22 prosenttia vuonna 2002 myyntimäärä putosi koko ajan. Myyntimäärä kasvoi lisäksi huomattavasti vähemmän kuin yhteisön kulutus (24 prosenttia) ja jäi kauaksi siitä 96 prosentista, jolla tuonti asianomaisista maista kasvoi tarkasteluaikana.

(131)

Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat nousivat tarkastelujakson aikana 6 prosenttia. Laskettuaan 13 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2002 hinnat ovat nousseet koko ajan.

(132)

Tarkasteluaikana yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni 14 prosenttia. Kasvettuaan 12 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2002 markkinaosuus on pienentynyt jatkuvasti. Kun tutkimusajanjaksoa verrataan vuoteen 2002, vähennystä on jopa 26 prosenttia. Samaan aikaan asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin osuus on kasvanut vahvasti.

(133)

Kun tuotannon ja myyntimäärän kehitystä tarkastellaan absoluuttisina lukuina, huomataan, että vaikka yhteisön tuotannonala kasvoi tarkasteluaikana, se on kuitenkin supistunut vuodesta 2002. Kun lisäksi markkinaosuus pieneni tarkasteluaikana, yhteisön tuotannonala ei suhteellisesti tarkasteltuna eli kilpailijoihin verrattuna kasvanut.

(134)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien kannattavuus parani tarkastelujaksolla. Niukasti voitollisen vuoden 2001 jälkeen kannattavuus heikkeni, ja vuosi 2002 oli tappiollinen. Vuodesta 2002 vuoteen 2003 kannattavuus parani, mutta yhteisön tuotannonala toimi edelleen tappiolla. Vuodesta 2003 tutkimusajanjaksoon yhteisön tuotannonala saavutti parhaan kannattavuutensa tarkastelujaksolla: keskimääräinen voittomarginaali oli 4,3 prosenttia. Kehitys voi vaikuttaa ensi silmäyksellä myönteiseltä, mutta sitä on tarkasteltava lähemmin oikeassa asiayhteydessä.

(135)

Otokseen valitut yhteisön tuottajat eivät itse asiassa edes tarkastelujaksona keskimäärin saavuttaneet vähimmäisvoittomarginaalia, jota pidetään riittävänä ja saavutettavissa olevana tilanteessa, jossa polkumyyntiä ei esiinny (5 %, ks. 178 kappale). Ne jäivät myös selvästi niistä kannattavuusluvuista (9,1 % (4)), jotka yhteisön tuotannonala saavutti vuonna 1995, ennen kuin markkinoille tuotiin tavaraa polkumyynnillä.

(136)

Kun tarkastellaan parantunutta kannattavuutta tarkasteluajanjaksolla, on paikallaan todeta, että i) samalla kun kannattavuus parani, markkinaosuus pieneni; ja että ii) kannattavuus parantui pääasiassa pääkustannustekijän eli ruostumattoman teräksen hintaa vahvasti nostaneen keinottelun tuloksena. Ruostumattoman teräksen hinnan nousuodotusten ansiosta yhteisön tuotannonala onnistui nostamaan samankaltaisen tuotteen hintaa käyttämällä tilapäisesti tuotannossa varastossa ollutta suhteellisen halpaa ruostumatonta terästä, joka oli hankittu ennen hintojen spekulatiivista nousua. Hintaetu kuitenkin päättyi, kun raaka-ainevarastojen huvettua jouduttiin hankkimaan uutta terästä selvästi kalliimmalla hinnalla. Sitä paitsi kuvatun kaltainen spekulaatiovaihe ei yleensä kestä kovin kauan, ja asiakkaat – etenkin suuret jakelijat, joilla on vahva neuvotteluasema – alkavat taas kohdistaa voimakasta painetta hintoihin, kun teräksen hinnan odotetaan pysyvän paikoillaan tai laskevan. Näin ollen voidaan todeta, että kannattavuuden parantumisen olennaisena taustatekijänä ovat yhteisön tuotannonalan kannalta erittäin suotuisat markkinaolosuhteet etenkin tutkimusajanjakson jälkipuoliskolla ja ettei parantuminen ole luonteeltaan kestävää.

(137)

Yhteisön tuotannonalan varastojen määrä vuoden lopussa putosi tarkastelukautena voimakkaasti eli 52 prosenttia. Selityksenä ovat i) todellisiin tilauksiin perustuvan tuotannon lisääntyminen (jolloin varaston merkitys jää vähäiseksi) ja ii) tuotannon vähentyminen vuodesta 2002 lähtien.

(138)

Otokseen valitut yhteisön tuottajat kasvattivat investointejaan jatkuvasti vuosina 2001–2003 etenkin uusiakseen vanhentuneita koneita ja laitteita. Tutkimusajanjaksona investoinnit kuitenkin putosivat 35 prosenttia verrattuna tarkastelujakson alkuun. Vähentymistä voidaan kuitenkin osittain selittää edellisvuosien merkittävillä investoinneilla. Samankaltaisen tuotteen valmistukseen on tehtävä investointeja, jotta pystytään pitämään yllä ja parantamaan kilpailukykyä ja kohentamaan ympäristönsuojelun ja turvallisuuden tasoa.

(139)

Sijoitetun pääoman tuotto parani tarkasteluaikana. Tämä ensinnäkin osoittaa investointipäätösten osuvuuden ja toisaalta kuvastaa otokseen valittujen yhteisön tuottajien kannattavuuden parantumista tutkimusajanjaksona. Kuten kannattavuusanalyysin yhteydessä jo todettiin, kannattavuuden parantuminen voidaan kuitenkin pitkälti selittää erityisillä lyhytkestoisilla toimintaolosuhteilla (spekuloinnin ohjaama teräksenhinnan kehitys tutkimusajanjakson aikana). Lisäksi osa otokseen valituista yhteisön tuottajista lisäsi liisattujen koneitten käyttöä tuotannossaan, mikä selittää sen, että niiden sijoitetun pääoman tuottoa kuvaavan indikaattorin arvo oli suhteellisesti parempi verrattuna kannattavuusindikaattorin arvoon.

(140)

Vaikka otokseen valitut yhteisön tuottajat onnistuivatkin parantamaan samankaltaisen tuotteen myyntiin perustuvaa kassavirtaansa vuodesta 2002, se väheni tarkasteluaikana 36 prosenttia.

(141)

Otokseen valituilla yhteisön tuottajilla ei tarkasteluaikana ollut erityisiä vaikeuksia saada pääomaa, kuten niiden investointikykykin osoittaa.

(142)

Työpaikat lisääntyivät yhteisön tuotannonalalla vuonna 2002. Myöhemmin niitten määrä kuitenkin putosi jatkuvasti eli tarkasteluaikana yhteensä 5 prosenttia. Laskusuuntaus osui yksiin vuodesta 2002 alkaneen tuotannon vähenemisen kanssa.

(143)

Tuotanto (tuotettuna kilomääränä työntekijää kohti) parani tarkasteluaikana 22 prosenttia, mikä kuvastaa vakaata halua ja kykyä pitää yllä ja parantaa kilpailukykyä.

(144)

Työntekijöiden palkat kasvoivat 10 prosenttia tarkastelujakson aikana. Palkkoja nostettiin palkkiona tuottavuuden kasvusta ja inflaation vaikutusten ottamiseksi huomioon. Absoluuttisina lukuina tarkasteltuna työvoimakustannukset lisäksi pienenivät vuodesta 2002.

(145)

Havaittuja polkumyyntimarginaaleja ei voida pitää vähäpätöisinä varsinkaan kun otetaan huomioon asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä.

(146)

Intiasta, Kiinasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Taiwanista tai Thaimaasta tuotuihin tarkasteltavana oleviin tuotteisiin sovellettiin polkumyyntitoimenpiteitä vuoden 2003 alkuun saakka. Yhteisön tuotannonala ei kuitenkaan täysin elpynyt aiemmasta polkumyynnistä, mikä näkyy etenkin markkinaosuuksien, myyntimäärien ja työllisyyden kehityksessä. Erityisesti se näkyi siinä vaiheessa, kun aiempien polkumyyntitoimenpiteitten voimassaolo päättyi.

(147)

Tarkastelujakson aikana yhteisön tuotannonala kasvatti tuotantoaan ja myyntimääriään, onnistui pienentämään varastojaan ja investoi jatkuvasti. Sillä ei ollut vaikeuksia hankkia pääomaa, ja se paransi tuottavuuttaan. Absoluuttiset työvoimakustannukset pienenivät. Yhteisön tuotannonala pystyi lisäksi nostamaan hintojaan tutkimusajanjaksona, mikä paransi kannattavuutta ja sijoitetun pääoman tuottoa.

(148)

Näitä myönteisiä seikkoja on kuitenkin arvioitava oikeassa asiayhteydessä. Korkeampien hintojen ja paremman kannattavuuden vastapainoksi yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuuttaan, joka laski tarkasteluaikana 14 ja vuodesta 2002 jopa 26 prosenttia. Kun saatavilla oli halpoja polkumyynnillä tuotuja tuotteita, asiakkaat vaihtoivat tavarantoimittajaansa eikä yhteisön tuotannonala kyennyt pysymään vauhdissa mukana.

(149)

Markkinaosuutta koskevien havaintojen kanssa on linjassa lisäksi myös se, ettei yhteisön tuotannonala pystynyt tarkasteluaikana kasvattamaan tuotantoaan (+ 15 %) ja myyntimääräänsä (+ 7 %) samassa tahdissa yhteisön markkinoiden kulutuksen huomattavasti suotuisamman kehityksen (+ 24 %) kanssa. Työvoiman määrä yhteisön tuotannonalalla putosi 5 prosenttia, mikä itse asiassa selittää työvoimakustannusten pienenemisen. Sitä paitsi otokseen valittujen yhteisön tuottajien kannattavuutta ei yleisesti ottaen voida pitää tyydyttävänä. Suurimman osan tarkastelujaksoa kannattavuus oli selvästi riittämätöntä (toiminta oli tappiollista tai voittomarginaalit olivat liian pieniä). Vaikka otokseen valittujen yhteisön tuottajien kannattavuus paranikin tutkimusajanjaksona (voittomarginaali 4,3 %), se ensinnäkin jää edelleen siitä 5 prosentin vähimmäismarginaalista, jonka yhteisön tuotannonalan voitaisiin odottaa saavuttavan ilman vahingollista polkumyyntiä, ja toiseksi parannus voidaan pitkälti lukea nousevien teräksenhintojen ei-pitkäaikaisten vaikutusten ansioksi. Yhteisön tuotannonalan negatiivinen tilanne näkyy myös kassavirtakehityksessä.

(150)

Lopputuloksena voidaan todeta yleisesti, että negatiiviset indikaattorit painavat vaa’assa positiivisia suuntauksia enemmän, millä perusteella päätelläänkin alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(151)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti komissio on selvittänyt, onko asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuva tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle samaan aikaan vahinkoa. Näin pyrittiin varmistamaan, ettei niiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsottu johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(152)

Asianomaiset maat ovat vuodesta 2003 lähtien parantaneet markkina-asemaansa voimakkaasti. On täysin ilmeistä, että niiden markkinaosuuden 58 prosentin kasvu osuu ajallisesti yksiin yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden vähentymisen kanssa. Lisäksi asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin määrä kasvoi huomattavasti voimakkaammin (+ 96 %) kuin kulutus yhteisön markkinoilla (+ 24 %). Vielä on todettava, että asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin keskihinnat olivat vuodesta 2003 lähtien selvästi yhteisön tuotannonalan hintatasoa halvemmat, mikä johtui polkumyynninvastaisten toimenpiteitten päättymisen jälkeen harjoitetusta epärehdistä kaupasta. Tilanne aiheutti paineita hintoihin.

Edellisen vuoksi vahvistettiin alustavasti, että asianomaisista maista peräisin olevalla polkumyynnillä tapahtuvalla tuonnilla oli huomattavan kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksona erityisesti markkinaosuuden ja myyntimäärän suhteen.

(153)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti muista kuin asianomaisista maista väheni kokonaisuutena katsottuna. Tämän tuonnin markkinaosuus väheni tarkasteluaikana 20 prosenttia. Asianomaisiin maihin verrattuna näistä muista maista peräisin olevan tuonnin keskihinta oli lisäksi huomattavasti korkeampi.

(154)

Kaksi viejää väitti, että tuonti Intiasta, Korean tasavallasta ja Norjasta osoittaisi, ettei yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen merkittävän vahingon ja asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä vallinnut syy-yhteyttä.

(155)

Tuonti Korean tasavallasta (tutkimusajanjakso: 221 tonnia keskihintaan 2,72 EUR/kg) ja Norjasta (tutkimusajanjakso: 438 tonnia keskihintaan 2,89 EUR/kg) ei käytettävissä olevien tietojen mukaan kuitenkaan voisi vähäisen määränsä ja hintatasonsa vuoksi selittää yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa. Sitä paitsi tuonti Norjasta väheni tarkastelujaksolla 36 prosenttia.

(156)

Intian osalta voidaan kuitenkin todeta, että tuonti kasvoi vuodesta 2003 lähtien huomattavasti (tutkimusajanjakso: 1 147,6 tonnia) ja että tuontihinta oli alhainen (keskimäärin 1,91 EUR/kg). Ei voida täysin sulkea pois, että Intiasta peräisin olevalla tuonnilla olisi tutkimusajanjakson aikana voinut olla kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen etenkin hintapaineen suhteen. Intian tuonnin määrä oli kuitenkin suhteellisen vähäinen verrattuna asianomaisten maitten tuontiin (27 000 tonnia keskihintaan 2,41 EUR/kg), ja sen vuoksi katsottiin, etteivät Intian tuonnin (markkinaosuus tutkimusajanjaksona 1,4 %) vaikutukset riittäisi poistamaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä. Intiasta peräisin oleva tuonti ei yksinään riitä selittämään yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden huomattavaa pienenemistä eikä sen myynnin kasvun jäämistä selvästi jälkeen kulutuksen kasvusta.

(157)

Toisin kuin kaksi viejää väittää, Intiasta peräisin olevan tuonnin jättäminen tämän tutkimuksen ulkopuolelle ei ole perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla syrjivää. Tässä yhteydessä olisi muistettava, että tuonti Intiasta oli tutkimusajanjaksoon saakka perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan mielessä vähäistä. Tuonti kasvoi vasta tutkimusajanjaksona mutta pysyi silloinkin suhteellisen vähäisenä (markkinaosuus 1,4 %). Sitä paitsi komissiolla ei ollut tätä menettelyä käynnistettäessä alustavaa näyttöä siitä, että tuonti Intiasta tapahtuisi polkumyynnillä.

(158)

Koska Filippiineiltä ja Malesiasta peräisin oleva tuonti on nyt jätetty tämän tutkimuksen ulkopuolelle, selvitettiin mahdollisuutta, että kyseinen tuonti olisi poistanut polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden. Kun mutterit oli jätetty pois tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmästä, muiden teräskiinnikkeiden tuonti Filippiineiltä oli selvästi vähäpätöistä (markkinaosuus tutkimusajanjaksona 0,1 %) ja hintakin melko kallis (3,47 EUR/kg). Merkityksellistä vahingollista vaikutusta ei tällä perusteella voitu havaita. Myös Malesiasta peräisin olevan tuonnin määrä oli pienempi ja hinta keskimäärin korkeampi asianomaisiin maihin verrattuna (tutkimusajanjakso: 1 456 tonnia hintaan 2,70 EUR/kg). Lisäksi Malesiasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus pieneni 6 prosenttia tarkastelujaksona. Vaikka Malesiasta peräisin oleva tuonti olisikin voinut vaikuttaa kielteisesti yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, todetaan edellisen perusteella alustavasti, ettei se riitä kumoamaan asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisia vaikutuksia.

(159)

Edellisen perusteella päätellään alustavasti, ettei muista kuin asianomaisista maista peräisin oleva tuonti ole poistanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä.

(160)

Tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus yhteisön markkinoilla lisääntyi 24 prosenttia tarkastelujaksona. Yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ei ole siten voinut johtua kysynnän supistumisesta yhteisön markkinoilla.

(161)

Yhteisön tuotannonala on merkittävä kilpailija samankaltaisen tuotteen markkinoilla, mikä ilmenee sen markkinaosuudesta, ja se on jatkuvasti tehnyt investointeja säilyttääkseen tuotantonsa mahdollisimman ajanmukaisena. Tuottavuus työntekijää kohti jopa parani 22 prosenttia tarkastelujaksona. Toisin kuin neljä viejää väittää, yhteisön tuotannonalan kilpailukyvyn paraneminen samaan aikaan kun alalla on tehty investointeja osoittaa, ettei alan investointipolitiikka selitä alalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa. Kun otetaan huomioon tuottavuuden parantuminen, investoinnit päinvastoin olivat omiaan pienentämään vahinkoa. Niinpä ei löydetty näyttöä siitä, että kilpailukyvyn puute olisi voinut poistaa asianomaisista maista tulevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden.

(162)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että viidestä asianomaisesta maasta tuleva tuonti on kokonaisuutena tarkasteltuna aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Esille ei ole tullut muita tekijöitä, joiden voitaisiin katsoa poistaneen kyseisen syy-yhteyden.

(163)

Tutkittiin, oliko olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, ettei tässä tapauksessa ole yhteisön edun mukaista ottaa väliaikaisesti käyttöön toimenpiteitä. Tämän vuoksi ja perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarkasteltiin toimenpiteiden todennäköistä vaikutusta kaikkiin osapuoliin, joita tutkimus koski. Jotta pystyttäisiin arvioimaan, onko toimenpiteitten käyttöönotto yhteisön edun mukaista, tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjille ja tuojille sekä samankaltaisen tuotteen tuottamisessa käytetyn raaka-aineen toimittajille lähetettiin kyselylomake.

(164)

Tutkimuksessa osoittautui, että yhteisön tuotannonala on toimintakykyinen ja pystyy kilpailemaan tasapuolisissa markkinaolosuhteissa. Kuten edellä todettiin, yhteisön tuotannonalalla on runsaasti käyttämätöntä kapasiteettia samankaltaisen tuotteen tuottamiseen. Kapasiteetin käyttöönotto auttaisi tuotannonalaa parantamaan myyntiään ja markkinaosuuttaan, lisäämään työvoimaa sekä saamaan mittakaavaetujen kautta aikanaan myös kannattavuutensa riittävälle ja ylläpidettävälle tasolle. Näiden parannusten tiellä on kuitenkin etenkin se jatkuva hintapaine, jota tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuva tuonti yhteisön markkinoille aiheuttaa. Polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä lievitettäisiin epäreilun hintapaineen vaikutuksia.

(165)

Ellei polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kielteisiin vaikutuksiin puututa korjaavin toimenpitein, yhteisön tuotannonalan uskotaan jatkossakin kohtaavan alihinnoittelua ja joutuvan sen vuoksi alentamaan hintojaan, mikä vaikuttaa kielteisesti etenkin tuotannonalan markkinaosuuteen ja myyntimääriin. Lopulta tämä voi jopa vaarantaa yhteisön tuotannonalan elinkelpoisuuden. Siksi katsottiin, että on yhteisön tuotannonalan etujen mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä.

(166)

Maahantuojat ja jakelijat ovat käytännössä ainoa porras teräskiinnikkeitten tuottajien (yhteisössä ja muualla) ja käyttäjien välillä. Tällä väliportaalla on vahvat neuvotteluasemat ja kyky varastoida runsaita määriä teräskiinnikkeitä, ja sen vuoksi se pystyy tehokkaasti vaikuttamaan teräskiinnikkeitten hintoihin.

(167)

Otokseen valituista tuojista ja jakelijoista neljä toimitti vastauksen kyselylomakkeeseen. Vain kahden tuojan vastaus oli kuitenkin täydellinen. Näiden kahden osuus tarkasteltavan tuotteen tuonnista yhteisöön oli tutkimusajanjaksona noin 14 prosenttia. Lisäksi saatiin kommentteja saksalaiselta tuojien ja jakelijoiden yhdistykseltä. Asiassa kuultiin tuojia ja jakelijoita ja mainittua yhdistystä.

(168)

Yhteisön maahantuojat ja jakelijat eivät kannata toimenpiteitten käyttöönottoa. Yhteistyössä toimineitten maahantuojien ja heidän yhdistyksensä mukaan toimenpiteet nostaisivat käyttäjiltä perittäviä hintoja, eivätkä ne pitäneet tarkasteltavana olevaa tuotetta ja yhteisön tuotannonalan valmistamaa samankaltaista tuotetta kaikissa tapauksissa vertailukelpoisina. Toimenpiteistä koituisi yritysten mukaan lisäksi haittaa niiden liiketoiminnalle ja työntekijöille.

(169)

Saatujen tietojen perusteella vaikuttaa kuitenkin, että tuojat ja jakelijat ostavat tarkasteltavana olevaa tuotetta eri tahoilta yhteisössä ja muualla – myös yhteisön tuotannonalalta. Koska asianomaisista maista tuodun tuotteen ja muista lähteistä hankitun samankaltaisen tuotteen laadussa tai tyypissä ei ole perustavanlaatuisia eroja, katsotaan alustavasti, ettei yhteisössä toimivilla tuojilla ja jakelijoilla olisi vaikeuksia hankkia tuotetta, vaikka polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä otettaisiinkin käyttöön: vaihtoehtoisia toimittajia on näet runsaasti. Maahantuojat eivät lisäksi perustelleet väitettään, jonka mukaan polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä olisi merkittävää vaikutusta työllisyyteen; huomioon on otettava erityisesti se, ettei tuontitoiminta ole työvoimavaltaista. Mitä tulee väliaikaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteitten hintoja nostavaan vaikutukseen, todettakoon, etteivät vuosina 1997–2003 käytössä olleet toimenpiteet vaarantaneet tuojien ja jakelijoiden taloudellista tilannetta. Kyselylomakkeisiin lähetettyjen vastausten perusteella vaikuttaa lisäksi siltä, että maahantuojien voittomarginaalit olivat tarkasteluaikana selvästi paremmat kuin yhteisön tuotannonalan kannattavuusluvut. Näissä oloissa ei ole syytä odottaa, että toimenpiteistä mahdollisesti johtuva hinnannousu siirtyisi automaattisesti käyttäjien maksettavaksi.

(170)

Vaikka maahantuojat ja jakelijat eivät kannatakaan toimenpiteitä, voidaan käytettävissä olevien tietojen perusteella todeta, että niille mahdollisesti koituva hyöty siitä, ettei polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä otettaisi käyttöön, jää merkitykseltään vähäisemmäksi kuin yhteisön tuotannonalan etu saada asianomaisten maiden epäterveet ja vahingolliset kauppakäytännöt oikaistuksi.

(171)

Jotta pystyttäisiin arvioimaan, mikä todennäköinen vaikutus polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä olisi yhteisön tuotannonalan varhaisemman jalostusasteen tavarantoimittajiin, lähetettiin kyselylomake kaikille tiedossa oleville tällaisille tavarantoimittajille. Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä yhdeksän, ja niihin saatiin yksi vastaus. Vastannut varhaisemman jalostusasteen tavarantoimittaja, ruostumattoman teräksen valmistaja, kannattaa toimenpiteitten käyttöönottoa. Vaikkei yhteisön tuotannonala kuulukaan kyseisen toimittajan pääasiakkaisiin, yritys kuitenkin osaltaan tukee tuotannonalan työllisyyttä ja kannattavuutta. Jos yhteisön tuotannonala rajoittaisi tai jopa lopettaisi samankaltaisen tuotteen tuottamisen, varhaisemman jalostusasteen tavarantoimittajat menettäisivät osan liiketoiminnastaan.

(172)

Tämän vuoksi ja päinvastaisen tiedon puuttuessa päätellään, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto olisi varhaisemman jalostusasteen tavarantoimittajien etujen mukaista.

(173)

Kuluttajajärjestöjä ei ole ilmoittautunut, eivätkä ne ole toimittaneet tietoja perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi ja ottaen huomioon, että teräskiinnikkeitä käytetään pääsääntöisesti jatkojalostustuotteitten kokoamisessa, analyysissä on rajoituttu tarkastelemaan toimenpiteitten vaikutuksia tuotteen käyttäjiin. Teräskiinnikkeitä käytetään monella eri alalla: mm. autonvalmistuksessa, laivanrakennuksessa, rakennusalalla, kemian- ja lääketeollisuudessa, lääketieteen alalla sekä elintarviketeollisuudessa. Kahdelletoista tiedossa olleelle tarkasteltavan tuotteen käyttäjälle yhteisössä lähetettiin kyselylomake. Komissio pyysi muiden tietojen lisäksi myös käyttäjien kommentteja siitä, olisiko polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto yhteisön etujen mukaista ja kuinka nämä toimenpiteet vaikuttaisivat yrityksiin. Kyselylomakkeisiin saatiin yksi vastaus eräältä liikkuvan ajoneuvokaluston valmistajalta. Vastaaja huomautti, että tarkasteltavan tuotteen osuus sen lopputuotteitten kokonaiskustannuksista on alle prosentti.

(174)

Koska käyttäjillä oli mahdollisuus hankkia tarkasteltavaa tuotetta asianomaisten maiden lisäksi muistakin lähteistä ja koska teräskiinnikkeitten kustannusvaikutukset jatkojalostustuotteisiin ovat vähäpätöiset, käyttäjien eduille ei voitu todeta syntyvän merkittävää haittaa.

(175)

Eri osapuolten etujen selvittämisen perusteella päätellään alustavasti, ettei yhteisön etua kokonaisuutena tarkastellen ole olemassa sellaisia etuja, jotka olisivat merkittävämpiä kuin yhteisön etu ottaa väliaikaisesti käyttöön toimenpiteitä, joilla poistettaisiin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvat kauppaa vääristävät vaikutukset.

(176)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen pidetään aiheellisena ottaa käyttöön väliaikaisia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Toimenpiteiden tason määrittämiseksi on otettu huomioon tutkimusajanjakson aikana todetut polkumyyntimarginaalit ja yhteisön tuotannonalalle aiheutetun vahingon korjaamisen edellyttämien tullien taso.

(177)

Vahingon korjaamisen edellyttämä hinnankorotus määritettiin yrityskohtaisesti vertaamalla tarkasteltavana olevan tuotteen painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän vastaavan tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Hintojen ero ilmaistiin prosentteina cif-tuontiarvosta.

(178)

Vahinkoa aiheuttamattoman hinnan määrittämiseen käytettiin yhteisön tuotannonalan painotettuja tuotantokustannuksia, joihin lisättiin 5 prosentin voittomarginaali. Tämänsuuruista voittomarginaalia pidetään alustavasti sellaisena, johon yhteisön tuotannonala voisi päästä ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Se vastaa voittomarginaalia, joka yhteisön tuotannonalalla on mahdollista saavuttaa sellaisten vastaavien tuoteryhmien kohdalla, joihin ei kohdistu epäreilua kilpailua. Näitä tuotteita ovat mm. tämän tutkimuksen ulkopuolella oleviin CN-koodeihin kuuluvat kiinnikkeet.

(179)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että asianomaisista maista tapahtuvalle tuonnille olisi perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti asetettava väliaikainen polkumyyntitulli. Tulli olisi asetettava todettujen polkumyyntimarginaalien tasolle taikka vahingon korjaavalle tasolle, jos viimeksi mainittu on alhaisempi (perusasetuksen 7 artiklan 2 kohta).

(180)

Kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan (yksi Taiwanista ja yksi Kiinasta) kohdalla vahingon korjaavan tason todettiin olevan alhaisempi kuin polkumyyntimarginaali. Niiden tapauksessa tulli olisi rajoitettava vahingon korjaavalle tasolle. Kaikissa muissa tapauksissa tulli olisi asetettava todetun polkumyyntimarginaalin tasolle. Asianomaisten maiden osalta väliaikaisten polkumyyntitullien olisi oltava seuraavat:

(181)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksenaikaista tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan niiden tuotteiden tuontiin, jotka ovat peräisin asianomaisista maista ja erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamia. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(182)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle (5), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tarvittaessa komissio muuttaa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

(183)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä,

Euroopan komissio

Kauppapolitiikan pääosasto

Linja B

J-79 5/17

Rue de la Loi/Wetstraat 200

B-1049 Bruxelles/Brussel

21.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 128/51

(1)

Asetuksella (EY) N:o 48/2004 perustettiin yhteinen kehys viitevuosia 2003–2009 koskevien yhteisön vuosittaisten terästeollisuustilastojen tuottamiseksi.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 48/2004 7 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaan tarvitaan täytäntöönpanotoimenpiteitä vaadittujen tilasto-ominaisuuksien kattavuuden erittelemiseksi.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 48/2004 7 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan mukaan tarvitaan täytäntöönpanotoimenpiteitä yhteisön vuosittaisten terästeollisuustilastojen teknisen muodon määrittelemiseksi.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilasto-ohjelmakomitean lausunnon mukaiset,

21.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 128/71

(1)

Komissio vastaanotti 5 päivänä marraskuuta 2003 neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94, jäljempänä ’kaupan esteistä annettu asetus’, 4 artiklan nojalla tehdyn valituksen. Valituksen tekijänä oli Bureau international permanent des associations de vendeurs et rechapeurs de pneumatiques (Bipaver).

(2)

Valitus koski joitakin Brasilian väitettyjä kauppatapoja, jotka estivät pinnoitettujen renkaiden (2) tuonnin Brasiliaan. Väitteen mukaan kyseiset käytännöt olivat erityisesti vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen, jäljempänä ’GATT 1994 -sopimus’, III ja XI artiklan vastaisia. Tämän perusteella valituksen tekijä pyysi komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin.

(3)

Valitus sisälsi riittävästi todisteaineistoa, jotta kaupan esteistä annetun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisen yhteisön tutkimusmenettelyn aloittaminen oli perusteltua. Tästä syystä komissio pani menettelyn vireille kuultuaan jäsenvaltioita neuvoa-antavassa komiteassa 7 päivänä tammikuuta 2004 (3).

(4)

Menettelyn aloittamisen jälkeen komissio teki tutkimuksen. Tutkimus koski väitettyä tuontikieltoa ja tuotuihin pinnoitettuihin renkaisiin liittyviä taloudellisia seuraamuksia.

(5)

Tutkimuksen kohteena oli asiaan liittyvä Brasilian lainsäädäntö, joka koski tuontikieltoa ja taloudellisten seuraamusten langettamista, ja siinä otettiin myös huomioon Brasilian eri ministeriöiden ja Brasilian kauppajärjestöjen esittämät näkökohdat.

(6)

Tutkimuksessa todettiin, että tutkimuksen kohteena olleet Brasilian toimenpiteet ovat useiden GATT 1994 -sopimuksen määräysten, erityisesti sen I artiklan 1 kohdan, III artiklan 4 kohdan, XI artiklan 1 kohdan ja XIII artiklan 1 kohdan vastaisia, eivätkä ne ole GATT 1994 -sopimuksen XX artiklan, oikeuttamislausekkeen tai muun sovellettavan kansainvälisen sopimuksen mukaan perusteltuja. Koska WTO-sopimus kieltää kiistellyt käytännöt, kaupan esteistä annetun asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todiste kaupan esteestä on olemassa.

(7)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Brasilia oli eurooppalaisille pinnoitettujen renkaiden valmistajille merkittävä markkina-alue ennen 25 päivänä syyskuuta 2000 käyttöönotettua tuontikieltoa. Vuodesta 1995 vuoteen 2000 pinnoitettujen renkaiden vienti Brasiliaan henkilöautoja varten kasvoi keskimäärin 58 prosenttia, ja ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen se laski 32 prosenttia tuontikiellon käyttöönoton jälkeen vuonna 2001.

(8)

Vaikka vienti jatkui kiellon asettamisen jälkeenkin joko vielä liikkeessä olevilla tuontiluvilla tai joidenkin maahantuojien brasilialaisissa tuomioistuimissa aloittamien oikeustoimien seurauksena, on selvää, että eurooppalaiset viejät suljettiin ajan myötä pois markkinoilta. Monet yhteisön viejistä löysivät lopulta uusia markkinoita, mutteivät pystyneet korvaamaan markkinoita, jotka olivat muodostaneet suuren osan vientituloista. Kaikki eivät löytäneet uusia markkinoita taikka onnistuneet luomaan uusia pinnoitettujen renkaiden malleja erityisajoneuvoihin (mm. neliveto- ja urheiluautoihin), mistä syystä tuontikielto johti yhdessä muiden tekijöiden kanssa (brasilialaisen tuojan maksujen viivästyminen ja valuuttakurssivaihtelut) siihen, että jotkut yhteisön tuottajista ajautuivat selvitystilaan.

(9)

Yhteisön tuotannonala on todisteiden mukaan selvästi kärsinyt ja kärsii edelleen kaupan esteistä annetun asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista epäsuotuisista vaikutuksista.

(10)

Tiedot viennistä ja vastaukset kyselylomakkeisiin, jotka komissio lähetti pinnoitettujen renkaiden eurooppalaisille tuottajille ja viejille, tukevat yhteisön tuotannonalan väitettä, jonka mukaan Brasilia oli ennen tuontikieltoa merkittävä vientimarkkina-alue, jossa myynnin odotettiin vuosittain olevan kolme miljoonaa yksikköä vuoden 2002 loppuun mennessä. Todisteet vahvistavat myös väitteen siitä, että tuotannonala on kärsinyt Brasilian tuontikiellon seurauksena viimeisten kolmen vuoden aikana. Joissakin tapauksissa yritykset eivät löytäneet uusia vientimarkkinoita vaan joutuivat selvitystilaan.

(11)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että yhteisön edun vuoksi on kaupan esteistä annetun asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mukaisesti toteutettava toimia WTO:ssa, jotta saadaan nopeasti poistettua Brasilian pinnoitetuille renkaille asettama tuontikielto, joka rikkoo WTO:n perussääntöjä ja muodostaa kaupan esteistä annetun asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kaupan esteen.

(12)

Yhteisölle on erittäin tärkeää varmistaa, että WTO-kumppanit noudattavat täysimääräisesti velvoitteitaan yhtä lailla kuin yhteisökin. Monenkeskisen kauppajärjestelmän toimivuuden kannalta on tästä syystä oleellista, että tätä yhteensoveltumattomuutta WTO:n sääntöjen kanssa käsitellään juuri WTO:ssa.

(13)

Tätä kiistaa on pyritty ratkaisemaan useissa tapaamisissa Brasilian viranomaisten kanssa tuontikiellon asettamisen jälkeen ja tämän tutkimuksen aikana, mutta Brasilian viranomaiset eivät ole osoittaneet halua päästä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Riitojenratkaisumenettelyn aloittamista WTO:n riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen nojalla pidetään tarpeellisena, koska Brasilian kannan ei uskota muuttuvan.

(14)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat yhteisön tai kolmannen maan markkinoihin vaikuttavan kaupan esteiden vastaista puolustusta käsittelevän neuvoa-antavan komitean lausunnon mukaiset,

21.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 128/73

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 2232/96 vahvistetaan menettely elintarvikkeissa käytettyjä tai käytettäväksi tarkoitettuja aromiaineita koskevien sääntöjen määrittämiseksi. Asetuksessa säädetään, että jäsenvaltioiden toimitettua ilmoitukset aromiaineista, joiden käyttö sallitaan niiden alueella markkinoitavissa elintarvikkeissa, ja komission tutkittua nämä ilmoitukset, laaditaan aromiaineluettelo (jäljempänä ’luettelo’). Kyseinen luettelo hyväksyttiin komission päätöksellä 1999/217/EY (2).

(2)

Asetuksen (EY) N:o 2232/96 mukaisesti on lisäksi laadittava aromiaineita koskeva arviointiohjelma, jolla tarkistetaan, ovatko kyseiset aromiaineet asetuksen liitteessä esitettyjen aromiaineiden yleisten käyttöperusteiden mukaisia.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (’viranomainen’) totesi parahydroksibentsoaateista 13 päivänä heinäkuuta 2004 antamassaan lausunnossa, että propyyli-4-hydroksibentsoaatilla (FL 09.915) on vaikutuksia nuorten rottien sukupuolihormoneihin ja urospuolisten nuorten rottien sukupuolielimiin. Näin ollen viranomainen ei voinut suositella hyväksyttävää päiväsaantia tälle aineelle, koska selvää haitatonta vaikutustasoa (NOAEL) ei ole olemassa. Propyyli-4-hydroksibentsoaatin käyttöä aromiaineena ei voida hyväksyä, koska tällainen käyttö ei vastaa asetuksen (EY) N:o 2232/96 liitteessä vahvistettuja aromiaineiden yleisiä käyttöperusteita. Propyyli-4-hydroksibentsoaatti pitäisi siksi poistaa luettelosta.

(4)

Viranomainen totesi alifaattisista dialkoholeista, diketoneista ja hydroksiketoneista 7 päivänä joulukuuta 2004 antamassaan lausunnossa, että pentaani-2,4-dioni (FL 07.191) on genotoksinen in vitro- ja in vivo -tutkimuksissa. Näin ollen sen käyttöä aromiaineena ei voida hyväksyä, koska tällainen käyttö ei vastaa asetuksen (EY) N:o 2232/96 liitteessä vahvistettuja aromiaineiden yleisiä käyttöperusteita. Pentaani-2,4-dioni pitäisi siksi poistaa luettelosta.

(5)

Ilmoittavat jäsenvaltiot pyysivät joidenkin aineiden osalta asetuksen (EY) N:o 2232/96 sekä yksityiskohtaisista säännöistä, joita noudattamalla jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen allekirjoittajamaiden olisi varmistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2232/96 tarkoitettujen aromiaineiden kehittämiseen ja valmistukseen liittyvän henkisen omaisuuden suoja, 21 päivänä huhtikuuta 1998 annetun komission suosituksen 98/282/EY (3) mukaisesti aineiden merkitsemistä luetteloon siten, että voidaan suojella niiden valmistajien teollis- ja tekijänoikeuksia.

(6)

Luettelon osassa B mainittujen aineiden suoja on enintään viisi vuotta niistä tehdyn ilmoituksen vastaanottamispäivästä. Tämä määräaika on nyt kulunut umpeen 28 aineen osalta, ja ne olisi näin ollen siirrettävä luettelon osaan A.

(7)

Päätös 1999/217/EY olisi näin ollen muutettava vastaavasti.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

21.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 128/77

(1)

Eläinten terveysvaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksesta muiden kuin siipikarjaan kuuluvien lintujen tuonnissa sekä karanteenivaatimuksista 16 päivänä lokakuuta 2000 tehdyssä komission päätöksessä 2000/666/EY (3) säädetään, että jäsenvaltioiden on sallittava lintujen tuonti kansainvälisen eläintautijärjestön OIE:n jäsenvaltiosta ja että kyseiset linnut joutuvat karanteeniin ja ne tutkitaan kun ne saapuvat yhteisön alueelle.

(2)

Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea) on vahvistanut, että lintuinfluenssa on puhjennut sen alueella. Pohjois-Korea on OIE:n jäsenvaltio, joten EU:n jäsenvaltioiden tulee hyväksyä kyseisten lintujen maahantuonti sieltä päätöksen 2000/666/EY mukaisesti. Kun otetaan huomioon mahdolliset vakavat seuraukset, jotka liittyvät muualla Aasiassa olevaan erityiseen lintuinfluenssaviruskantaan, kyseisten lintujen maahantuonti Pohjois-Koreasta tulisi keskeyttää varotoimena.

(3)

Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (4) mukaan on sallittua tuoda Pohjois-Koreasta käsittelemättömiä sulkia ja höyheniä sekä niiden osia. Pohjois-Korean tautitilanteen vuoksi kyseisten tuotteiden tuonti tulisi keskeyttää.

(4)

Tietyistä lintuinfluenssaa koskevista suojatoimenpiteistä useissa Aasian maissa 6 päivänä helmikuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 2004/122/EY (5) perusteena oli lintuinfluenssan puhkeaminen useissa Aasian maissa. Päätöksen 4 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on keskeytettävä käsittelemättömien sulkien ja höyhenten sekä niiden osien ja muiden kuin siipikarjaan kuuluvien elävien lintujen, sellaisina kuin ne on määritelty komission päätöksessä 2000/666/EY, tuonti tietyistä kolmansista maista. Pohjois-Korea tulisi lisätä päätöksen 2004/122/EY 4 artiklassa oleviin kolmansiin maihin kansanterveyden ja eläinten terveyden suojelun vuoksi.

(5)

Päätös 2004/122/EY olisi muutettava vastaavasti.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,