(1)

Komissio pani vireille viljellyn lohen tuontia yhteisöön koskevan suojatoimenpidetutkimuksen 6 päivänä maaliskuuta 2004. Komissio toteutti komission asetuksella (EY) N:o 206/2005 (3) lopulliset suojatoimenpiteet 4 päivänä helmikuuta 2005.

(2)

Komissio pani vireille Norjasta peräisin olevan viljellyn lohen tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen 23 päivänä lokakuuta 2004. Komissio toteutti komission asetuksella (EY) N:o 628/2005 (4) väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet 22 päivänä huhtikuuta 2005.

(3)

Lopulliset suojatoimenpiteet toteutettiin viljellyn lohen tuontia vastaan sen alkuperästä riippumatta vuosia 2000–2003 koskevan tutkimuksen perusteella. Komissio määritti alustavasti, että tuonti Norjasta kasvoi jatkuvasti 1 päivän lokakuuta 2003 ja 30 päivän syyskuuta 2004 välisenä aikana ja että kyseessä on vahingollinen polkumyynti, ja tämän jälkeen se toteutti Norjasta peräisin olevan viljellyn lohen tuontiin sovellettavat väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet.

(4)

Norjasta tuotavan viljellyn lohen osuus oli 30 päivää syyskuuta 2004 edeltäneen vuoden aikana noin 60 prosenttia yhteisön markkinoista ja noin 75 prosenttia yhteisöön tulevasta kokonaistuonnista. Komissio toteaa asetuksessa (EY) N:o 206/2005, että tuonnin huomattavalla kasvulla oli tuhoisa vaikutus yhteisön tuottajien kannattavuuteen, sillä se aiheutti hintojen alenemisen. Norjasta peräisin olevan viljellyn lohen tuontiin sovellettavat väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet poistaisivat tällaisen tuonnin hintoihin vaikuttavat epäterveet tekijät. Toimenpiteiden voidaan myös olettaa hidastavan yhteisön tärkeimmästä tuontilähteestä Norjasta peräisin olevan tuonnin määrällistä kasvua. Tästä syystä katsotaan tapauksen erityispiirteiden vuoksi, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet riittävät korjaamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuvan vahingon eikä suojatoimenpiteitä ole enää syytä soveltaa vaan ne olisi kumottava, kun polkumyynnin vastaiset toimenpiteet tulevat voimaan,

(1)

Komissio pani 6 päivänä maaliskuuta 2004 vireille neuvoston asetusten (EY) N:o 3285/94 (2) ja (EY) N:o 519/94 (3) mukaisen suojatoimenpidetutkimuksen viljellyn lohen tuonnista. Komissio toteutti 5 päivänä helmikuuta 2005 asetuksella (EY) N:o 206/2005 (4) lopulliset suojatoimenpiteet, jotka otettiin käyttöön tariffikiintiöinä ja vähimmäistuontihintoina. Lopullisia suojatoimenpiteitä sovelletaan 6 päivästä helmikuuta 2005 alkaen, ja niitä lievennetään asteittain toimenpiteiden voimassaoloaikana. Komissio kumosi 23 päivänä huhtikuuta 2005 komission asetuksen (EY) N:o 206/2005 komission asetuksella (EY) N:o 627/2005 (5).

(2)

Suojatoimenpidetutkimuksen ollessa käynnissä EU Salmon Producers' Group, jäljempänä ’valituksen tekijä’, joka tuottaa pääosan viljellystä lohesta yhteisössä, teki 8 päivänä syyskuuta 2004 valituksen Norjasta peräisin olevan viljellyn lohen tuonnista.

(3)

Valituksessa esitetty näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perustelemaan menettelyn aloittaminen.

(4)

Menettely aloitettiin 23 päivänä lokakuuta 2004, kun aloittamista koskeva ilmoitus julkaistiin (6).

(5)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän lokakuuta 2003 ja 30 päivän syyskuuta 2004 välistä aikaa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten komissio tarkasteli tietoja, jotka koskivat 1 päivän tammikuuta 2001 ja 30 päivän syyskuuta 2004 välistä aikaa, jäljempänä ’tarkastelujakso’. Hinnan alittavuutta, viitehinnan alittavuutta ja vahingon korjaavaa tasoa koskevien päätelmien teon perustana ollut ajanjakso on sama kuin edellä mainittu tutkimusajanjakso.

(6)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tekijälle, norjalaisille tuottajille, kauppiaille, tuojille, tavarantoimittajille sekä käyttäjille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, ja Norjan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(7)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja yhteisön edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Komissio lähetti tätä varten kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille viejille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Seuraavat asianomaiset osapuolet tekivät yhteistyötä komission kanssa ja esittivät näkökantansa: 102 norjalaista viejää ja kauppiasta, 24 yhteisön tuottajaa, yksi yhteisön tuottajia edustava järjestö, 15 tuojaa/käyttäjää/jalostajaa, neljä käyttäjiä edustavaa järjestöä, yksi kuluttajia edustava järjestö ja kaksi tavarantoimittajaa. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(8)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(9)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa komissio totesi, että koska Norjassa on ilmeisen paljon tarkasteltavana olevan tuotteen viejiä ja yhteisössä on runsaasti tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia, tutkimuksessa suositellaan käytettäväksi otantaa.

(10)

Tutkimuksen kohteena oleva tuote on tuore, jäähdytetty tai jäädytetty lohi (ei kuitenkaan luonnonlohi), joka voi olla myös fileinä. Määritelmään eivät sisälly muut samankaltaiset viljellyt kalastustuotteet, kuten isotaimenet ja biomassa (elävät lohet), eivätkä luonnonlohet ja savustetun lohen kaltaiset jatkojalosteet.

(11)

Tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 0302 12 00 , ex 0303 11 00 , ex 0303 19 00 , ex 0303 22 00 , ex 0304 10 13 ja ex 0304 20 13 tuotteen esittämismuodosta riippuen (tuore tai jäähdytetty kala, tuoreet tai jäähdytetyt fileet, jäädytetty kala ja jäädytetyt fileet). Kun otettiin huomioon tuotteen fyysiset ominaisuudet, tuotantoprosessi ja se, millaisia korvaavia vaihtoehtoja on tarjolla kuluttajille, todettiin, että kaikki viljellyt lohet muodostavat yhden tuotteen. Kaikilla eri esittämismuodoilla on sama käyttötarkoitus ja ne voidaan helposti korvata keskenään. Sen vuoksi niitä pidetään tässä menettelyssä yhtenä tuotteena.

(12)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottaman ja myymän viljellyn lohen, Norjan kotimarkkinoilla tuotettavan ja myytävän viljellyn lohen ja Norjasta yhteisöön tuotavan viljellyn lohen fyysiset perusominaisuudet ja käyttötarkoitus ovat samat.

(13)

Määrityksen tekemiseksi otettiin huomioon erityisesti seuraavat päätelmät:

(14)

Sen vuoksi pääteltiin alustavasti, että tarkasteltavana olevalla tuotteella sekä Norjan kotimarkkinoilla tuotettavalla ja myytävällä viljellyllä lohella ja yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamalla ja myymällä viljellyllä lohella on samat fyysiset perusominaisuudet ja käyttötarkoitus ja että niitä on siksi pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisina samankaltaisina tuotteina.

(15)

Vaikka pääosa viljellyn lohen norjalaisista tuottajista myi tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön kauppiaiden kautta, polkumyyntiä koskeva arvio voitiin tehdä tuottajien tasolla. Norjan lohialalla tapahtuneiden rakennemuutosten vuoksi todettiin, että pääosa viljellyn lohen norjalaisista tuottajista myi tarkasteltavana olevaa tuotetta joko suoraan EU:hun tai heidän todettiin myyneen EU:n markkinoille tarkoitettua tuotetta etuyhteydettömien kauppiaiden kautta. Sen vuoksi tuottajille oli mahdollista määrittää sekä normaaliarvo että vientihinta.

(16)

Menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 5.1 jakson a alakohdan mukaan komissio voi päättää käyttää otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 5.1 jakson a alakohdan i luetelmakohdassa esitetyn pyynnön perusteella 102 yritystä toimitti pyydetyt tiedot asetetussa määräajassa. Näistä 38 oli viljellyn lohen tuottajia, jotka myös veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta EU:hun, jäljempänä ’vientiä harjoittavat tuottajat’. Myynti tapahtui joko suoraan tai etuyhteydettömien kauppiaiden kautta.

(17)

Asianomaisten yritysten suuren määrän takia päätettiin käyttää otantaa ja valita Norjan viranomaisia kuullen otokseen yritykset, joiden EU:hun suuntautuneen viennin määrä oli suurin. Norjan viranomaisten kanssa ei päästy ratkaisuun eräistä kohdista. Tällainen kysymys oli erityisesti joidenkin sellaisten viejien jättäminen pois otoksesta, jotka veivät melko vähän tarkasteltavana olevaa tuotetta EU:hun. Jos Norjan viranomaisten esittämät ehdotukset olisi hyväksytty, se olisi tarkoittanut sitä, että otannassa sovellettavaa periaatetta ei olisi noudatettu. Kyseisen periaatteen mukaan otokseen on valittava mahdollisimman monta yritystä tutkimukseen käytettävissä oleva aika huomioon ottaen siten, että edustava vientimäärä on mahdollisimman suuri. Tästä syystä näitä väitteitä ei voitu hyväksyä. Otokseen valittiin kymmenen Norjan suurinta vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden osuus yhteisöön suuntautuvasta viennistä oli lähes 80 prosenttia kaikkien yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien yhteisöön suuntautuvasta vientimäärästä.

(18)

Tarkastelun perusteella kahden otokseen valitun yrityksen osalta ei toimitettujen tietojen perusteella ollut mahdollista vahvistaa, että viljelty lohi olisi myyty etuyhteydettömille osapuolille tavanomaisten kaupan edellytysten mukaisella hinnalla. Näissä olosuhteissa todettiin alustavasti, että näille yrityksille ei tulisi myöntää yksittäistä polkumyyntimarginaalia ennen kuin ne toimittavat riittävät tiedot, vaan niille olisi laskettava painotettu keskimääräinen marginaali sellaisten yritysten perusteella, joille yksittäinen marginaali voitiin vahvistaa. Olisi kuitenkin huomattava, että komissio tutkii kysymystä menettelyn lopullisessa vaiheessa ja että se saattaa perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti ottaa huomioon käytettävissä olevat tiedot, jos asianomaiset yritykset eivät toimita tarvittavia tietoja.

(19)

Normaaliarvon määrittämiseksi komissio tutki ensin, oliko kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan viljellyn lohen kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa verrattuna sen yhteisöön suuntautuneeseen kokonaisvientiin. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan kotimarkkinamyynnin katsotaan olevan edustavaa, kun kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä on vähintään viisi prosenttia sen yhteisöön suuntautuneesta kokonaisviennistä.

(20)

Tämän jälkeen komissio yksilöi sellaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, kotimarkkinoilla myytävät viljellyn lohen tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön vietävät tuotelajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(21)

Tämän jälkeen määritettiin, oliko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti riittävän edustavaa. Tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustavaa, kun sen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään viisi prosenttia verrattavissa olevan tuotelajin yhteisöön suuntautuvasta vientimäärästä.

(22)

Lisäksi tutkittiin, voitiinko kunkin sellaisen tuotelajin, jota myytiin kotimarkkinoilla edustavia määriä, kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisessa tavanomaisessa kaupankäynnissä määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen tuotelajin kaikesta riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä oli kannattavaa.

(23)

Kun vähintään tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia jonkin viljellyn lohilajin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjaksona riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(24)

Kun tietyn viljellyn lohilajin kannattavan myynnin osuus oli enintään 80 prosenttia lajin kokonaismyyntimäärästä tai kun kyseisen lajin painotettu keskimääräinen hinta oli sen tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan kyseisen tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kyseisen myynnin osuus lajin kokonaismyyntimäärästä oli vähintään 10 prosenttia.

(25)

Kun jonkin viljellyn lohilajin kannattavan myynnin osuus oli alle 10 prosenttia sen kokonaismyyntimäärästä, kotimarkkinahinnan ei katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi liian vähäisen myynnin vuoksi.

(26)

Kun vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn tuotelajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää, käytettiin laskennallista normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Normaaliarvo määritettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali kunkin viejän viemien tuotelajien valmistuskustannuksiin, joita tarvittaessa oikaistiin. Tätä varten komissio selvitti, olivatko tiedot kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneista myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä siellä saadusta voitosta luotettavia.

(27)

Todellista kotimarkkinoiden voittomarginaalia pidettiin luotettavana, kun asianomaisen yrityksen kokonaismyyntimäärää kotimarkkinoilla voitiin pitää edustavana yhteisöön suuntautuneen viennin määrään verrattuna. Voittomarginaali määritettiin yrityksille, joiden kokonaismyynti oli edustavaa, tavanomaisessa kaupankäynnissä myytyjen tuotelajien kotimarkkinamyynnin perusteella. Tässä määrittelyssä käytettiin johdanto-osan 22–25 kappaleessa selostettua menetelmää.

(28)

Kun arviointiperusteet eivät täyttyneet, komissio tarkasteli, voitaisiinko käyttää muiden yritysten, joiden tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtunut myynti oli edustavaa Norjassa, painotettua keskimääräistä voittomarginaalia tai voitaisiinko käyttää asianomaisen yrityksen saman yleisen tuotelajin tosiasiallisia kotimarkkinoiden tuotantomääriä ja tavanomaisen kaupankäynnin myyntimääriä. Kun kumpaakaan näistä lähestymistavoista ei voitu soveltaa, kotimarkkinoiden voittomarginaali vahvistettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(29)

Viiden yrityksen kokonaismyynti oli edustavaa, mutta vain yhden yrityksen todettiin myyvän kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä tarkasteltavana olevan tuotteen eräitä tuotelajeja, joita myös vietiin. Muiden kyseisten yritysten viemien viljeltyjen lohilajien normaaliarvo oli määritettävä laskennallisesti 26 kappaleessa kuvattua menetelmää noudattaen. Todettiin, että kolmen yrityksen viljellyn lohen kokonaismyynti ei ollut edustavaa kotimarkkinoilla. Sen vuoksi normaaliarvo oli määritettävä laskennallisesti kaikille näiden yritysten tuottamille tarkasteltavana olevan tuotteen lajeille 26 kappaleessa kuvattua menetelmää noudattaen.

(30)

Kuten 29 kappaleessa todetaan, kotimarkkinoiden voittomarginaalin osalta havaittiin, että ainoastaan yksi vientiä harjoittava tuottaja myi viljeltyä lohta kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä. Koska tätä ei pidetty riittävän edustavana, kotimarkkinoiden voittomarginaaliksi vahvistettiin alustavasti 8 prosenttia liikevaihdosta 27 kappaleessa esitetyn lähestymistavan mukaisesti. Tällaista voittomarginaalia pidettiin vähimmäismääränä, joka elinkelpoisen tuotannonalan olisi voitava saavuttaa. Lisäksi olisi huomattava, että kotimarkkinoiden voittomarginaali oli samaa luokkaa kuin yrityksellä, joka myi tarkasteltavana olevaa tuotetta kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tämä voittomarginaali näyttää olevan ehdoton vähimmäismäärä, kun otetaan huomioon lohenviljelyn edellyttämät aika- ja resurssivaatimukset niiden kolmen vuoden aikana, jona smoltista kasvaa pyyntikelpoinen kala. Komissio jatkaa kotimarkkinoiden voittomarginaalin tarkastelua ottaen huomioon lohenviljelyn edellyttämät aika- ja resurssivaatimukset sekä nykyiset korkotasot Norjassa, ja se voi tarkistaa päätöstään lopullisessa vaiheessa.

(31)

Komissio katsoo, että vientiä harjoittavien tuottajien toimittamia yrityskohtaisia tietoja voitaisiin alustavasti käyttää tässä vaiheessa kohtuullisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrittämiseksi. Olisi kuitenkin huomattava, että tämän lähestymistavan soveltuvuus riippuu useista tekijöistä, jotka on vielä selvitettävä ja tarkastettava. Komissio jatkaa tämän kysymyksen tarkastelua ja se voi päättää muuttaa lähestymistapaansa lopullisessa vaiheessa.

(32)

Aina kun tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(33)

Kun myynti tapahtui etuyhteydessä olevan yhteisön tuojan kautta, vientihinta määritettiin laskennallisesti tuojan riippumattomilta asiakkailta veloittamien jälleenmyyntihintojen perusteella. Oikaisuja tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välissä aiheutuneiden kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä kohtuullisen voittomarginaalin (viisi prosenttia liikevaihdosta) huomioon ottamiseksi.

(34)

Kun vienti tapahtui norjalaisen etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta, vientihinta vahvistettiin ensimmäisen riippumattoman ostajan yhteisössä maksaman jälleenmyyntihinnan perusteella.

(35)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintoihin ja hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Asianmukaiset oikaisut tehtiin kuljetus- ja vakuutuskustannusten, luottokustannusten, palkkioiden, pankkimaksujen, pakkauskustannusten, tullien ja hyvitysten perusteella aina, kun ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkaansa pitäviksi ja niistä esitettiin todennettu näyttö. Oikaisuja tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan nojalla myös silloin, kun vienti tapahtui norjalaisen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta.

(36)

Otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista kahdeksalle voitiin laskea yksittäinen polkumyyntimarginaali. Kunkin yhteisöön viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen tuotelajin normaaliarvon painotettua keskiarvoa verrattiin näiden yritysten osalta tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin vientihinnan painotettuun keskiarvoon, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään. Kun vientiä harjoittavat tuottajat ovat etuyhteydessä toisiinsa, prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla ilmaistava väliaikainen polkumyyntimarginaali on laskettu etuyhteydessä olevien yritysten polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon perusteella etuyhteydessä olevia vientiä harjoittavia tuottajia koskevan yhteisön politiikan mukaisesti. Tässä tutkimuksessa tehtiin näin kahden yrityksen osalta.

(37)

Kuten 18 kappaleessa todetaan, lopuille kahdelle vientiä harjoittavalle tuojalle ei pystytty laskemaan yksittäistä polkumyyntimarginaalia, joten niille vahvistettiin väliaikainen polkumyyntimarginaali, joka vastaa otokseen valituille osapuolille alustavasti vahvistettujen yksittäisten polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa.

(38)

Yhteistyössä toimineille yrityksille, joita ei valittu otokseen ja jotka eivät ole etuyhteydessä mihinkään otokseen valituista yrityksistä, vahvistettiin väliaikainen polkumyyntimarginaali, jonka suuruus vastaa otokseen valituille yrityksille alustavasti vahvistettujen yksittäisten polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa (25,1 prosenttia).

(39)

Yhteistyössä toimineille yrityksille, joita ei valittu otokseen ja jotka ovat etuyhteydessä johonkin otokseen valituista yrityksistä, vahvistettiin väliaikainen polkumyyntimarginaali, joka on yhtä suuri kuin sen otokseen valitun yrityksen polkumyyntimarginaali, johon ne ovat etuyhteydessä.

(40)

Laskeakseen jäännöspolkumyyntimarginaalin eli sellaisten norjalaisten viejien polkumyyntimarginaalin, jotka eivät toimineet yhteistyössä tai eivät ilmoittautuneet, komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Tämän jälkeen verrattiin Norjasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuontia, joka saatiin Eurostatin tilastoista, norjalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatuihin tosiasiallisiin tietoihin, mikä osoitti, että tällaiset tuottajat ovat halukkaita kuulumaan mukaan otokseen. Yhteistyössä toimimisen asteen todettiin näin ollen olevan korkea, eli lähes 80 prosenttia Norjan viljellyn lohen kokonaisviennistä yhteisöön.

(41)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella todettiin, että nämä yritykset eivät harjoittaneet polkumyyntiä yhtään alhaisemmin hinnoin kuin mikään otokseen valituista yrityksistä. Sen vuoksi jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistettiin yhtä suureksi kuin korkein yhteistyössä toimivalle yritykselle vahvistettu yksittäinen polkumyyntimarginaali. Edellä esitetyn perusteella väliaikaiseksi jäännöspolkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 44,0 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla.

(42)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmastaan prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana, ja ne ovat näin ollen seuraavat:

(43)

Tutkimusajanjaksona viljeltyä lohta tuottivat yhteisössä:

(44)

Useat muista norjalaisiin viejiin tai tuojiin etuyhteydessä olevista tuottajista ilmoittautuivat ja pyysivät, että ne otettaisiin mukaan yhteisön tuotannon määritelmään. Ne katsoivat myös kuuluvansa yhteisön tuotannonalaan. Tämä pyyntö hylättiin kuitenkin perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan nojalla. Katsottiin, että tällaisten etuyhteydessä olevien tuottajien sekä polkumyyntituotteen viejien tai tuojien välinen suhde saattaa aiheuttaa sen, että asianomaiset tuottajat käyttäytyvät eri lailla kuin etuyhteydettömät tuottajat. Sen vuoksi tällaisten muiden tuottajien tuotantoa ei otettu huomioon laskettaessa yhteisön tuotantoa.

(45)

Tutkimuksen mukaan valituksen tehneet yhteisön tuottajat olivat tuottaneet noin 20 000 tonnia lohta tutkimusajanjaksona. Tämä on noin 90 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen arvioidusta yhteisön kokonaistuotannosta. Kyseessä on siis pääosa yhteisön tuotannosta. Valituksen tehneiden yhteisön tuottajien katsotaan siten muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(46)

Koska viljellyn lohen tuottajia on yhteisössä paljon, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistettiin, että vahinkoa koskevaa arviota varten käytetään otantaa. Yhteisön tuottajien otoksen valinta perustui perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti tuotannon suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(47)

Komissiolle annettujen tietojen perusteella 6 kappaleessa luetellut kuusi yhteisön tuottajaa valittiin alustavasti otokseen ja niitä pyydettiin vastaamaan kyselylomakkeeseen. Näiden yritysten toimitiloissa tehtiin tarkastukset. Tutkimuksen mukaan Celtic Atlantic Salmon Ltd ei tuottanut viljeltyä lohta koko tarkastelujaksona eikä se siis voinut antaa kaikkia kyselylomakkeessa vaadittavia tietoja. Celtic Atlantic Salmon Ltd perustettiin tammikuussa 2004 sen jälkeen, kun se oli ostanut erään selvitystilassa olleen lohta tuottaneen yrityksen omaisuutta, ja se pystyi antamaan tietoja vain tutkimusajanjaksosta. Sen vuoksi 63 kappaleesta alkaen esitellyt vahinkoindikaattorit on laadittu 7 kappaleessa lueteltujen muiden yritysten toimittamien tarkastettujen tietojen perusteella. Celtic Atlantic Salmon Ltd:n antamia tietoja käytettiin kuitenkin hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden laskemista varten.

(48)

Viiden otokseen valitun tutkimuksessa yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan yhteenlaskettu tuotanto oli noin 8 300 tonnia tutkimusajanjaksona, eli noin 37 prosenttia viljellyn lohen arvioidusta yhteisön kokonaistuotannosta.

(49)

Vahinkoa koskeva arvio perustuu a) myyntihintojen, varastojen, kannattavuuden, sijoitetun pääoman tuoton, kassavirran, investointien sekä pääoman ja palkkojen hankintamahdollisuuksien kaltaisiin vahinkoindikaattoreihin, jotka määritettiin otokseen valituista tuottajista kerättyjen tietojen perusteella ja b) muihin tuotannon, tuotantokapasiteetin, kapasiteetin käyttöasteen, myyntimäärän, markkinaosuuden, kasvun, työllisyyden, tuottavuuden ja polkumyyntimarginaalin suuruuden kaltaisiin vahinkoindikaattoreihin, jotka määritettiin koko yhteisön tuotannonalasta kerättyjen tietojen perusteella.

(50)

Kulutus kehittyi yhteisössä tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 1

Kulutus yhteisössä

(51)

Kulutus yhteisössä vahvistettiin laskemalla yhteen kaikkien yhteisön tuottajien tuotanto ja tuonti kaikista yhteisön ulkopuolisista maista ja vähentämällä tästä vienti Euroopan yhteisöstä. Kaikkien yhteisöön sijoittautuneiden tuottajien tuotanto määritettiin sen maan antamien tietojen perusteella, jossa tuotanto tapahtui, eli Irlannissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa. Tuonti- ja vientimääriä koskevat tiedot saatiin Eurostatilta.

(52)

Olisi huomattava, että laajamittaista viljellyn lohen tuotantoa on yhteisössä ainoastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Skotlannissa) ja Irlannissa. Eräitä muutoksia tehtiin Eurostatin ilmoittamien nettopainojen muuntamiseksi kokonaispainoksi tai ”kokonaisiksi kaloiksi” (WFE) (7), sillä tällä tuotannonalalla vertailut perustuvat yleensä WFE:hen. Sen vuoksi, jos toisin ei mainita, tuoretta, jäähdytettyä ja jäädytettyä lohta (ei kuitenkaan fileitä) ja tuoreita, jäähdytettyjä ja jäädytettyjä lohifileitä koskevat luvut jaettiin lohen esittämistavasta riippuen joko kertoimella 0,90 tai 0,65, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä kertoimia lohialalla.

(53)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi, että kulutus kasvoi 16 prosenttia vuosina 2001–2003. Tutkimusajanjaksona kulutus pysyi lähes samana kuin vuonna 2003, sillä se aleni vain 0,5 prosenttia. Tarkastelujaksona kokonaiskulutus kasvoi peräti 15 prosenttia.

(54)

Eurostatin tiedoista 51 kappaleessa kuvattua menettelyä noudattaen saatu Norjan tuontimäärä kehittyi tarkastelujaksona seuraavasti:

Taulukko 2

Tarkasteltavana olevan tuonnin määrä

(55)

Taulukosta käy ilmi, että viljellyn lohen tuonti Norjasta kasvoi 35 prosenttia tarkastelujaksona. Kasvu oli peräti 31 prosenttia vuosina 2001–2003, ja se lisääntyi vielä kolme prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Toisin sanoen vaikka kulutus kasvoi lähes 80 000 tonnia tarkastelujaksona, Norjan vienti yhteisöön lisääntyi 93 000 tonnia, joka on enemmän kuin kulutuksen kokonaiskasvu.

(56)

Norjalaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinaosuus esitetään jäljempänä:

Taulukko 3

Norjasta tulevan tuonnin markkinaosuus

(57)

Norjan markkinaosuus on tuonnin tapaan kasvanut tarkastelujaksona. Tuontimääränä mitattuna markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksona kokonaisuudessaan 17 prosenttia tai 8,6 prosenttiyksikköä. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana kasvu oli peräti 6,1 prosenttiyksikköä.

(58)

Norjasta yhteisöön polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintakehitys esitetään jäljempänä.

Taulukko 4

Norjasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräinen hinta (euroa/kg)

(59)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat alenivat tarkastelujaksona 16 prosenttia. Taulukosta käy myös selvästi ilmi, että vuonna 2003 jyrkästi alentuneet hinnat ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin voimakas lisääntyminen yhteisöön tapahtuivat samanaikaisesti, kuten 54 kappaleessa todetaan.

(60)

Hinnan alittavuuden laskemiseksi tutkimusajanjaksona otokseen valittujen yhteisön tuottajien painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja verrattiin otokseen valittujen norjalaisten vientiä harjoittavien tuottajien painotettuihin keskimääräisiin vientihintoihin. Vertailu tehtiin vertailukelpoisten viljellyn lohen tuotelajien välillä samassa kaupan portaassa eli silloin, kun tuote myytiin ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle. Vertailu tehtiin sen jälkeen, kun hyvitykset ja alennukset oli vähennetty, ja tuontihinnat olivat CIF-hintoja yhteisön rajalla, jotka oikaistiin tullien välisten erojen huomioon ottamiseksi.

(61)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien hinnat määritettiin noudettuna lähettäjältä -tasolla (eli kuljetuskustannukset pois luettuina) ja sellaisilla kaupan portailla, joita pidettiin vertailukelpoisina tarkasteltavana olevan tuonnin kanssa. Sellaisten otokseen valittujen yhteisön tuottajien, jotka myivät kalansa tilahinnoin vähentäen siitä jalostajalle annettavan maksun, hinnat oikaistiin ylöspäin jalostus- ja pakkauskustannusten huomioon ottamiseksi, jotta tällaisten tuottajien hintoja voitaisiin verrata muiden otokseen valittujen tuottajien hintoihin. Oikaisu tehtiin muille otokseen valituille tuottajille näistä toimista aiheutuneiden kustannusten perusteella tai jalostajalle tosiasiallisesti annetun maksun perusteella.

(62)

Painotettujen keskiarvojen välisen vertailun tulokset osoittivat, että Norjasta peräisin olevia tarkasteltavana olevia tuotteita myytiin yhteisössä tutkimusajanjaksona hinnoin, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat keskimäärin noin 15 prosenttia.

(63)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan koskevan tarkastelun yhteydessä arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksona.

(64)

Koko yhteisön tuotannonalan tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 5

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(65)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto kasvoi ensin 14 prosenttia vuosina 2001 ja 2002. Tämän jälkeen se laski kuusi prosenttia, mutta kasvoi jälleen viisi prosenttia tutkimusajanjaksona, vaikka jäikin vuoden 2002 tason alapuolelle. Kuten taulukosta käy ilmi, kokonaistuotanto kasvoi 13 prosenttia tarkastelujaksona.

(66)

Tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujaksona 18 prosenttia. Kasvu tapahtui pääasiassa vuonna 2003 (+ 13 prosenttia). Olisi huomattava, että viljellyn lohen tuotantoa rajoitetaan Euroopan yhteisössä jäsenvaltioiden myöntämillä luvilla, joissa vahvistetaan tietyssä paikassa tiettynä aikana vedessä pidettävien elävien kalojen enimmäismäärä. Kapasiteettiluvut ilmaisevat teoreettista kapasiteettia eli luvan kattamaa kokonaismäärää eikä sitä, kuinka monta kalaa voidaan pitää häkeissä tai muissa yhteisön tuotannonalalla käytettävissä tuotantovälineissä. Sen vuoksi näitä kapasiteettilukuja ei pidetä kovin merkittävinä analyysissa.

(67)

Kapasiteetin käyttöaste kasvoi ensin 13 prosenttia vuosina 2001 ja 2002, mutta vuonna 2003 se aleni noin 18 prosenttia ja pysyi tutkimusajanjaksona lähestulkoon vakaana.

(68)

Olisi huomattava, että viljeltyä lohta ei käytännössä varastoida yhteisössä, vaan se myydään välittömästi pyynnin jälkeen jatkojalostusteollisuudelle. Sen vuoksi varastojen arvioinnilla ei näytä olevan merkitystä tutkittaessa yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(69)

Seuraavan taulukon luvut ilmaisevat yhteisön tuotannonalan myyntiä riippumattomille asiakkaille yhteisössä.

Taulukko 6

Myyntimäärät, markkinaosuudet, keskimääräiset yksikköhinnat EY:ssä

(70)

Yhteisön tuotannonalan myyntimäärät kasvoivat vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 13 prosenttia. Toisin sanoen yhteisön tuotannonala pystyi kasvattamaan myyntimääräänsä 2 300 tonnia. Tätä olisi tarkasteltava yhteisön kulutuksen kasvua vasten, joka oli peräti 80 000 tonnia kyseisenä aikana.

(71)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus aleni kokonaisuuden tarkastelujaksona (– 1 prosentti). Se kasvoi ensin vuosina 2001 ja 2002, mutta pieneni voimakkaasti vuonna 2003, kunnes tutkimusajanjaksona se kasvoi jälleen jääden vain hiukan alle vuoden 2001 tason. Koska yhteisön tuotannonalan markkinaosuus on pieni, olisi huomattava, että vähäisilläkin menetyksillä on suuret vaikutukset alaan.

(72)

Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat alenivat kuusi prosenttia. Alennus tapahtui lähinnä vuosina 2002 ja 2003 (– 13 prosenttiyksikköä), kun taas vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana hinnat nousivat jonkin verran (+8 prosenttiyksikköä).

(73)

Tarkastelujaksona kulutus kasvoi yhteisössä 15 prosenttia, ja yhteisön tuotannonalan myyntimäärä kasvoi 13 prosenttia. Yhteisön myyntihinnat alenivat kuitenkin samanaikaisesti kuusi prosenttia ja sen markkinaosuus yhden prosentin. Samaan aikaan Norjasta tullut tuonti lisääntyi noin 35 prosenttia, ja alhaisin polkumyyntihinnoin tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi jopa 8,6 prosenttiyksikköä. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkastelujaksona tapahtunut markkinoiden kasvu ei johtunut pelkästään yhteisön tuotannonalasta.

(74)

Yhteisön myynnin kannattavuudella tarkoitetaan voittoa, joka on saatu viljellyn lohen myynnistä yhteisön markkinoilla. Kokonaispääoman tuotto ja kassavirta pystyttiin mittaamaan vain mahdollisimman rajoitetun, samankaltaisen tuotteen sisältävän tuoteryhmän tasolla perusasetuksen 3 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että viljellyn lohen osuus otokseen valittujen tuottajien taloudellisesta toiminnasta oli yli 95 prosenttia.

(75)

Lisäksi sijoitetun pääoman tuotto laskettiin kokonaispääoman tuoton perusteella, koska yhteisön tuotannonalan muodostavat yritykset harjoittavat pääasiallisesti, elleivät jopa yksinomaan, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa ja myyntiä. Tässä tutkimuksessa sijoitetun pääoman tuotto ilmaistaan prosenttimääräisenä voittona investointien nettokirjanpitoarvosta.

Taulukko 7

Kannattavuus, sijoitetun pääoman tuotto ja kassavirta

(76)

Vuonna 2001 yhteisön tuotannonalan kannattavuus oli 7,2 prosenttia. Vuosina 2001 ja 2002 ala kääntyi tappiolliseksi, kun kannattavuus aleni 10,1 prosenttiyksikköä. Yhteisön tuotannonala on tuottanut tämän jälkeen tappiota. Olisi huomattava, että tilanne paheni entisestään vuosina 2002 ja 2003, jolloin kannattavuus aleni – 6,2 prosenttiin (3,3 prosenttiyksikköä). Lohen kysyntä kuitenkin jatkui tutkimusajanjaksona, ja tämän ansiosta yhteisön tuotannonala pystyi nostamaan myyntihintojaan jonkin verran ja vähentämään täten tappioitaan, jotka olivat kuitenkin edelleen huomattavat (– 4 prosenttia). Tarkastelujakson alun ja lopun välisenä aikana kannattavuus aleni peräti 11,2 prosenttiyksikköä.

(77)

Sijoitetun pääoman tuotto ja kassavirta kehittyivät tarkastelujaksona samalla tavalla kuin kannattavuus.

(78)

Yhteisön tekemät investoinnit lisääntyivät tarkastelujaksona. Ne vähenivät ensin vuosina 2002 ja 2003, kunnes ne alkoivat jälleen lisääntyä tutkimusajanjaksona. Investointien lisääntyminen voidaan jossakin määrin selittää kysynnän jatkuvuudella, mikä oli ominaista tarkastelujaksolla. Todettiin myös, että huomattava osa investoinneista tehtiin käytössä olleiden tuotantovälineiden kunnostamiseksi tai elinkaarensa lopussa olevien laitteiden korvaamiseksi. Lisäksi yhteisön tuotannonala on viime vuosina pyrkinyt voimakkaasti parantamaan kilpailukykyään näillä markkinoilla. Lisääntyneen kilpailun vuoksi se on pyrkinyt lisäämään tehokkuutta ja alentamaan kustannuksia esimerkiksi ottamalla käyttöön yhteisiä järjestelyjä rehun ostamiseksi tai tuotantonsa markkinoimiseksi ja myymiseksi. Yhteisön tuotannonalalla on myös käynnissä sulauttamisprosessi. Huomattavia rakennemuutoksia on tapahtunut yhteisön lohenviljelyalalla, jolla toimii yhä vähemmän yrityksiä. Useat pienet tuottajat ovat joko lopettaneet toimintansa tai ne on myyty näihin yrityksiin investoineille muille tuottajille.

(79)

Yhteisön tuotannonalan todettiin tarkastelujaksona kohtaavan yhä suurempia ongelmia pääoman hankinnassa. Yhteisön tuotannonalan pääoman hankintamahdollisuuksia olisi tarkasteltava myös yhteisön tuotannonalan kassavirran kehitystä vasten, sillä kassavirta oli negatiivinen tutkimusajanjaksona. On myös selvää, että yhteisön tuotannonalan kasvavat tappiot ja myyntihintojen taso tarkastelujaksona vaikuttivat kielteisesti sen mahdollisuuksiin saada rahoitusta ulkopuolelta.

(80)

Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana työllisyys kasvoi yhteisön tuotannonalalla kokonaisuudessaan neljä prosenttia. Kasvu tapahtui kuitenkin vuosina 2001 ja 2002 (+7 prosenttia) ja se selittyy tarkastelujaksona tapahtuneella tuotannon kasvulla. Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi, vuonna 2002 tapahtunut työllisyyden kasvu ei voinut jatkua markkinatilanteen vuoksi, joten työllisyys laski jälleen vuonna 2003 ja tutkimusajanjaksona.

(81)

Vaikka työllisyys kasvoi hiukan, yhteisön tuotannonala pystyi lisäämään tuottavuuttaan tarkastelujaksona. Tuotantotason ja työntekijöiden lukumäärän perusteella laskettu tuottavuus kasvoi kahdeksan prosenttia tarkastelujaksona.

(82)

Palkkoja oli alennettava 19 prosenttia tarkastelujaksona.

(83)

Olisi huomattava, että syyskuun 1997 ja toukokuun 2003 välisenä aikana huomattavaan osaan Norjasta peräisin olevan viljellyn lohen tuonnista on sovellettu hintasitoumuksia tuolloin voimassa olleiden polkumyynnin ja tukien vastaisten toimenpiteiden mukaisesti. Yhteisön tuotannonala oli kannattavaa vuonna 2001, mutta vuoden 2002 aikana eräät norjalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät noudattaneet näitä hintasitoumuksia, mikä heikensi välineen tehokkuutta ja johti hintojen alenemiseen. Käynnissä olevasta tutkimuksesta käy ilmi, että norjalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnat ovat laskeneet 16 prosenttia vuodesta 2001 alkaen. Hinnat ovat laskeneet erityisesti vuodesta 2002 alkaen, jolloin tuolloin voimassa olleiden hintasitoumusten rikkominen alkoi yleistyä. Elpymisen aiemmasta polkumyynnistä ei katsota olleen mahdollista näissä olosuhteissa.

(84)

Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin suuruudella on vaikutusta yhteisön tuotannonalaan, kun otetaan huomioon asianomaisen tuonnin määrä ja hinnat.

(85)

Tutkimuksen mukaan vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja erityisesti vuosina 2002 ja 2003 tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti yhteisöön on kasvanut (+ 35 prosenttia). Kyseisenä aikana polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin keskimääräiset hinnat ovat alentuneet 16 prosenttia, ja hintojen aleneminen oli erityisen voimakasta vuosina 2002 ja 2003, minkä jälkeen ne ovat pysyneet erittäin alhaisella tasolla. Norjan markkinaosuuden todettiin kasvaneen 17 prosenttia tai 8,6 prosenttiyksikköä tarkastelujaksona.

(86)

Edellä mainittujen indikaattorien perusteella yhteisön tuotannonalan tilanne heikkeni vähitellen vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Vaikka eräät tekijät kehittyivät myönteisesti tarkastelujaksona (tuotanto, tuotantokapasiteetti, myyntimäärät), useimmat kehittyivät kielteisesti (myyntihinnat, markkinaosuus, kannattavuus, kassavirta, sijoitetun pääoman tuotto, palkat).

(87)

Tuotannon ja myyntimäärän kasvun ansiosta yhteisön tuotannonala pystyi ainoastaan saavuttamaan aiemman markkinaosuutensa tutkimusajanjaksona ja säilyttämään sen. Tuotantokapasiteetilla ei katsottu olevan juurikaan merkitystä, sillä luvut ovat ainoastaan teoreettisia ja ne perustuvat luvan kattamaan kokonaismäärään eikä siihen, kuinka monta kalaa häkeissä tai muissa tuotantovälineissä voidaan pitää. Kapasiteetin käyttöaste aleni 49 prosentista 47 prosenttiin tänä aikana, kun taas tuottavuus kasvoi lähinnä automaation lisääntymisen ansiosta (+ 8 prosenttia). Kysyntä jatkui yhteisön markkinoilla tarkastelujaksolla, sillä kulutus kasvoi 15 prosenttia tai 80 000 tonnia. Vaikka yhteisön tuotannonala pystyi lisäämään sekä tuotantoaan että myyntimääriään 13 prosenttia, se pystyi juuri ja juuri säilyttämään markkinaosuutensa. Samanaikaisesti norjalaiset viejät pystyivät lisäämään myyntiään 93 000 tonnia ja valtaamaan huomattavan markkinaosuuden.

(88)

Lisäksi yhteisön tuotannonalan myyntimäärien kasvu tapahtui alenevien hintojen kustannuksella. Sen vuoksi kannattavuus kääntyi tappiolliseksi (vuonna 2001 kannattavuus oli 7,2 prosenttia, mutta vuonna 2002 tappiot olivat – 2,9 prosenttia, vuonna 2003 -6,2 prosenttia ja tutkimusajanjaksona – 4,0 prosenttia). Sijoitetun pääoman tuotto ja kassavirrat kehittyivät vastaavalla tavalla. Myös palkat alenivat tarkastelujaksona (– 19 prosenttia).

(89)

Kaikki edellä mainitut tekijät huomioon ottaen katsotaan alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(90)

Voidakseen tehdä alustavat päätelmät siitä, onko polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä syy-yhteys, komissio selvitti ensin perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti, miten asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti vaikuttaa kyseisen tuotannonalan tilanteeseen.

(91)

Toiseksi komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti myös muita tekijöitä, jotka ovat saattaneet vahingoittaa yhteisön tuotannonalaa, sen varmistamiseksi, ettei kyseisten tekijöiden mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsottaisi virheellisesti johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle samaan aikaan vahinkoa, sen varmistamiseksi, ettei niiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsottu johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(92)

Yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välinen yhteys voidaan osoittaa erityisesti samanaikaisesti tapahtuneella kehityksellä. Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisenä aikana viljellyn lohen tuonti Norjasta yhteisöön kasvoi 35 prosenttia ja tällaisen tuonnin markkinaosuus kasvoi yhteisön tuotannon kustannuksella 8,6 prosenttiyksikköä eli 59,6 prosenttiin. Norjalaisten tuotteiden hinnat alenivat 16 prosenttia tarkastelujaksona.

(93)

Tämä kehitys tapahtui samaan aikaan kun yhteisön tuottajille aiheutui vakavia taloudellisia menetyksiä. Tuonti lisääntyikin Norjasta samaan aikaan kun tärkeimmät yhteisön tuotannonalaa kuvaavat taloudelliset indikaattorit heikkenivät huomattavasti vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson lopun välisenä aikana. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin norjalaisten tuotteiden hinnat alenivat noin 13 prosenttia, yhteisön tuotannonalan myyntihinnat alenivat viisi prosenttia ja sen markkinaosuus pieneni peräti kolme prosenttia. Sen vuoksi yhteisön tuotannonalalle aiheutui tappioita tutkimusajanjaksona ja kahta sitä edeltävänä vuonna. Koska on yleisesti hyväksytty tosiasia, että yhteisön viljellyn lohen markkinoita hallitsee Norjasta tuleva tuonti erityisesti sen suuren määrän vuoksi, tilanne osoittaa, että yhteisön markkinoille aiheutui voimakkaita hintapaineita, joita pahensi polkumyynnillä tapahtuva tuonti. Muita osoituksia hintapaineen vaikutuksesta ovat norjalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myynti alihintaan ja yhteisön tuotannonalan hintojen huomattava aleneminen tutkimusajanjaksona.

(94)

Tähän tutkimukseen kuulumattomista kolmansista maista peräisin oleva tuonti kehittyi tarkastelujaksona seuraavasti:

Taulukko 11

Muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti

(95)

Taulukosta ilmenevät kaikista muista maista paitsi Norjasta tuodun viljellyn lohen tuontimäärät, markkinaosuudet ja keskimääräiset hinnat sekä samat tiedot yksitellen perinteisistä tuojamaista (eli Yhdysvalloista, Kanadasta, Chilestä ja Färsaarilta).

(96)

Olisi huomattava, että tuontitilastoissa ei tehdä eroa viljellyn lohen ja luonnonlohen välillä. Tutkimuksen aikana kerätyistä tiedoista käy kuitenkin ilmi, että suurin osa Yhdysvalloista ja Kanadasta tulevasta tuonnista on luonnonlohta, joten on epätodennäköistä, että näistä maista tulevalla tuonnilla voisi olla suurta merkitystä yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(97)

Taulukon mukaan tuontihinnat Chilestä olivat yhteisön tuotannonalan hintoja korkeammat tutkimusajanjaksona, ja viljellyn lohen hinnat vaihtelivat huomattavasti muiden kolmansien maiden välillä. Tuontihinnat Färsaarilta olivat alhaisemmat kuin norjalaisten vientiä harjoittavien tuottajien veloittamat hinnat, mutta on huomattava, että tuontimäärä Chilestä aleni seitsemän prosenttia ja tuontimäärä Färsaarilta kahdeksan prosenttia tarkastelujaksona.

(98)

Tätä olisi tarkasteltava ottaen huomioon kulutuksen ja polkumyynnillä Norjasta tapahtuvan tuonnin kehitys. Kuten 53 kappaleessa todetaan, kulutus lisääntyi 15 prosenttia tarkastelujaksona, kun taas tutkimusajanjaksona se pysyi lähestulkoon samalla tasolla kuin vuonna 2003 väheten vain 0,5 prosenttia. Kuten 55 kappaleessa todetaan, tuonti Norjasta lisääntyi noin 35 prosenttia tarkastelujaksona ja noin 3,1 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(99)

Edellä sanottu huomioon ottaen päätellään alustavasti, että tuonti muista kolmansista maista yhteisöön ei voinut olla ratkaiseva syy yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon.

(100)

Viljellyn lohen kulutus kasvoi yhteisössä 15 prosenttia tarkastelujaksona ja oli lähes 608 000 tonnia tutkimusajanjaksona. Yhteisön tuotannonala hyötyi tästä kulutuksen kasvusta ja lisäsi tuotantoaan ja myyntiään. Kulutuksen kehityksen ei näin ollen katsota vaikuttaneen yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon.

(101)

On väitetty, että kulutus on vähentynyt Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja että tämä on aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuottajille. Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoita ei voida kuitenkaan tarkastella erillään koko yhteisön markkinoista ja yhteisön markkinoilla todetusta kulutuksen kasvusta tarkastelujaksona. Se, että viljellyn lohen kysyntä väheni tietyssä yhteisön osassa, vaikka kysyntä kasvoi yhteisössä kokonaisuudessaan, ei voi olla syynä yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemiseen. Sen vuoksi todettiin alustavasti, että kulutustottumusten muutokset eivät aiheuttaneet yhteisön tuotannonalan kärsimää merkittävää vahinkoa.

(102)

Myös yhteisön tuotannonalan vientimäärien vaihtelun vaikutuksia on tutkittu. Vienti kasvoi 150 prosenttia. Yhteisön markkinoilla vallinneen vaikean tilanteen vuoksi yhteisön tuotannonala pyrki lisäämään vientiään, mutta viennin osuus nousi kuitenkin vain noin kahteen prosenttiin tuotannonalan kokonaistuotannosta ja -myynnistä. Sen vuoksi pääteltiin alustavasti, että vientimäärien muutokset eivät aiheuttaneet yhteisön tuotannonalan kärsimää merkittävää vahinkoa. Joka tapauksessa on huomattava, että kannattavuutta koskevat tiedot perustuvat tietoihin, jotka koskevat ainoastaan yhteisön tuotannonalan myyntiä yhteisössä sijaitseville etuyhteydettömille asiakkaille.

(103)

On tarkasteltu, johtuiko yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko muista norjalaisiin tuottajiin etuyhteydessä olevista yhteisön tuottajista. Kuten 44 kappaleessa todetaan, tällaisia tuottajia ei perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan nojalla luettu mukaan yhteisön tuotannonalan määritelmään.

(104)

Viisi norjalaisiin tuottajiin/tuojiin etuyhteydessä olevaa yhteisön tuottajaa toimitti merkityksellisiä vastauksia kyselylomakkeeseen. Tällaisten tuojien osuus oli noin 54 prosenttia norjalaisiin tuottajiin/tuojiin etuyhteydessä olevista yhteisön tuottajista.

Taulukko 13

Norjalaisiin tuottajiin/tuojiin etuyhteydessä olevien yhteisön tuottajien myyntimäärät, markkinaosuudet ja keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille

(105)

Taulukosta käy ilmi, että kyselylomakkeeseen annettujen vastausten perusteella viiden yhteistyössä toimineen tuottajan myyntimäärä kasvoi tarkastelujaksona kuusi prosenttia ja että niiden hinnat alenivat noin viisi prosenttia, mikä vastaa yhteisön tuotannonalan yleistä kehitystä. Lisäksi todettiin, että niiden markkinaosuus pieneni noin yhden prosenttiyksikön tarkastelujaksona, mikä myöskin vastaa yhteisön tuotannonalan kehitystä, ja että niiden myyntihinnat olivat norjalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hintoja korkeammat (noin viisi prosenttia korkeammat tutkimusajanjaksona). Samanaikaisesti norjalaiset viejät pystyivät lisäämään myyntiään 93 000 tonnia ja kasvattamaan markkinaosuuttaan. Näyttää kuitenkin siltä, että norjalaisiin tuottajiin/tuojiin etuyhteydessä olevien yhteisön tuottajien taloudellisen tilanteen heikkeneminen ei ehkä ollutkaan yhtä jyrkkä kuin yhteisön tuotannonalalla.

(106)

Sen vuoksi pääteltiin alustavasti, että norjalaisiin tuottajiin/tuojiin etuyhteydessä olevat yhteisön tuottajat eivät vaikuttaneet merkittävissä määrin yhteisön tuotannonalan kärsimään merkittävään vahinkoon.

(107)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että kalojen tavanomaista korkeampi kuolleisuus Irlannissa ja tautien puhkeaminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa vuosina 2002 ja 2003 saattoivat vähentää tuotantoa ja myyntimääriä huomattavasti. Näiden ilmiöiden katsottiin kuitenkin vaikuttaneen vain muutamiin tiloihin eikä niillä ollut merkittävää vaikutusta kokonaisuuteen. Kuten 64 ja 69 kappaleessa todetaan, yhteisön tuotannonalan tuotanto ja myyntimäärä kasvoivat tarkastelujaksona. Sen vuoksi päätellään alustavasti, että tavallista korkeampi kuolleisuus ei ollut syynä merkittäviin vahingollisiin vaikutuksiin.

(108)

Väitettiin, että Norjan tuotannonalan tuotantokustannukset ovat yhteisön tuottajia alhaisemmat ja että tämä on syy tuonnin lisääntymiseen ja vakavaan vahinkoon yhdessä sen kanssa, että yhteisön tuottajat eivät pystyneet alentamaan tuotantokustannuksia. Käytettävissä olevien tietojen perusteella todettiin, että vaikka Norja on edullisemmassa asemassa eräiden kustannusten osalta (esimerkiksi lääkkeet, rehu, lainsäädännölliset ympäristökustannukset), yhteisön tuottajien asema on edullisempi eräiden muiden kustannusten osalta (esimerkiksi työvoima). Kokonaisuudessaan on huomattava, että vaikka yhteisön tuottajat kärsivät nykymarkkinoilla huomattavia tappioita, tilanne on sama myös norjalaisille tuottajille, mikä käy ilmi muun muassa Norjan hallituksen antamista tiedoista ja polkumyyntitutkimuksesta. Sen vuoksi pääteltiin alustavasti, että väitteet yhteisön tuottajien tehottomuudesta norjalaisiin viejiin verrattuna eivät olleet perusteltuja ja että tämä ei ole voinut aiheuttaa yhteisön tuotannonalan kärsimää merkittävää vahinkoa.

(109)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa voimassa olevat ympäristövalvontaa, kalojen terveysvaatimuksia, biomassaa sekä lääkkeiden ja sijaintipaikkojen hyväksyntää koskevat lainsäädännölliset rajoitteet heikensivät yhteisön tuotannonalan kilpailukykyä ja että ne olivat syynä yhteisön tuotannonalan kärsimään merkittävään vahinkoon. Näitä väitteitä tukevia todisteita ei kuitenkaan esitetty eikä väitettä perusteltu tämän enempää eivätkä Yhdistyneen kuningaskunnan yrityksiin tehdyt tarkastuskäynnit antaneet aihetta epäillä tällaista. Näin ollen mainittuja tekijöitä ei voida pitää merkityksellisinä syinä yhteisön tuottajille aiheutuneeseen vakavaan vahinkoon. Sitä vastoin voidaan väittää, että yhteisön tiukempi ympäristö- ja terveyslainsäädäntö lisää tuotteen houkuttavuutta kuluttajien parissa.

(110)

Edellä selostetun perusteella päätellään alustavasti, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä on syy-yhteys. Tämä päätelmä perustuu siihen, että yhteisön tuotannonalan hintoja huomattavasti alhaisemmin hinnoin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä Norjasta ja tällaisen tuonnin markkinaosuus lisääntyivät huomattavasti. Lisäksi polkumyynnillä yhä halvemmin hinnoin tapahtuneen tuonnin voimakas kasvu ja yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkeneminen tapahtuivat samanaikaisesti, minkä vuoksi yhteisön tuotannonala tuotti tappiota.

(111)

Tutkimuksessa ei ole havaittu muita tekijöitä, jotka olisivat voineet vaikuttaa merkittävällä tavalla yhteisön tuotannonalan tilanteeseen. Sen vuoksi päätellään alustavasti, että tuonti muista kolmansista maista yhteisöön ei voinut olla ratkaiseva syy yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon.

(112)

Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti tutkittiin, onko pakottavia syitä siihen, että polkumyynnin vastaisen toimenpiteen toteuttaminen asianomaisesta maasta tulevaa tuontia vastaan ei olisi yhteisön edun mukaista, vaikka vahingollisen polkumyynnin on todettu tapahtuneen. Yhteisön edun määrittäminen perustuu kaikista asiaan liittyvistä eduista, eli tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön tuotannonalan, tuojien, kauppiaiden, jalostajien, käyttäjien ja kuluttajien eduista tehtyyn arviointiin. Komissio lähetti kyselylomakkeet erityisesti yhteisön tuotannonalalle, norjalaisiin tuottajiin/tuojiin etuyhteydessä oleville yhteisön tuottajille sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuojille, jalostajille, käyttäjille, tavarantoimittajille ja kuluttajia edustaville järjestöille.

(113)

Yhteisön tuotannonala on kärsinyt Norjasta alhaisin hinnoin tapahtuvasta viljellyn lohen tuonnista. Mahdollisesti käyttöön otettavien polkumyyntitoimenpiteiden tavoitteena on palauttaa terve kilpailu yhteisön markkinoilla yhteisön tuotannonalan ja norjalaisten vientiä harjoittavien tuottajien välille. Ottaen huomioon yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon luonne todetaan, että yhteisön tuotannonalan tilanne väistämättä heikkenisi entisestään ilman polkumyyntitoimenpiteiden toteuttamista. Polkumyyntitoimenpiteiden toteuttamatta jättäminen aiheuttaisi todennäköisesti lisää vahinkoa ja keskipitkällä aikavälillä mahdollisesti yhteisön tuotannonalan toiminnan loppumisen, kun otetaan huomioon syntyneet tappiot tarkastelujaksona. Sen vuoksi todetaan tutkimusajanjaksosta tehtyjen päätelmien perusteella, että yhteisön tuotannonala olisi vaarassa, jollei polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintoja korjata. Tästä ovat osoituksena toistuvasti saatavat tiedot konkurssiuhista.

(114)

Yhteisön tuotannonala on viime vuosina pyrkinyt voimakkaasti parantamaan kilpailukykyään näillä markkinoilla. Tärkeimmät yhteisön lohentuotantoalueet sijaitsevat Skotlannissa ja Irlannissa, joissa on tähän toimintaan sopivat olosuhteet. Huomattavia rakennemuutoksia on tapahtunut viime vuosina yhteisön lohenviljelyalalla, jolla toimii yhä vähemmän ja yhä suurempia yrityksiä. Useat pienet tuottajat ovat joko lopettaneet toimintansa tai yritykset on myyty niiden tuotantolaitoksiin investoineille muille yrityksille. Useat yhteisön tuotannonalan muodostavista yrityksistä ovat pyrkineet lisäämään tehokkuuttaan ja alentamaan kustannuksia lisääntyneen kilpailun vuoksi esimerkiksi kasvattamalla smoltteja, parantamalla syöttövarusteita ja ottamalla käyttöön yhteisiä järjestelyjä rehun ostamiseksi. Tämä on lisännyt yritysten ostovoimaa suhteessa tavarantoimittajiin. Samanaikaisesti useat yhteisön tuotannonalan muodostavista yrityksistä ovat ottaneet käyttöön yhteisiä järjestelyjä tuotantonsa markkinoimiseksi ja myymiseksi. Tämä lujittaa niiden asemaa markkinoilla.

(115)

Jos kuitenkin polkumyynnin vastaiset toimenpiteet toteutetaan, tämä palauttaisi hyvän kauppatavan edellytykset ja perustelisi yhteisön tuotannonalan viime vuosien ponnistelut. Tällöin yhteisön tuotannonala kykenisi säilymään elinkykyisenä viljellyn lohen tuottajana. Toimenpiteiden tärkeimpänä vaikutuksena on, että yhteisön tuotannonalan ei enää tarvitse myydä tuotetta alle omakustannusten. Yhteisön tuotannonalalla on kuitenkin hyvin rajalliset mahdollisuudet korottaa hintoja muiden hankintalähteiden vuoksi. Lähinnä se voi korjata tilannetta lisäämällä myyntimääriä ja siten suurtuotannon etuja. Tällöin myös liike-elämän luottamus alaan palaisi ja markkinat tasapainottuisivat.

(116)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden toteuttaminen on yhteisön tuotannonalan edun mukaista.

(117)

On myös tuotetta yhteisön tuottajille (kuten smoltin ja rehun tuottajille) toimittavien suurimpien toimittajien edun mukaista, että niiden tuotteelle on vahva ja ennustettava kysyntä ja että niiden tuotteista maksetaan kohtuullisen voiton takaava hinta. Jos yhteisön tuotannonalan tilanne ei parane, useiden smoltin tuottajien on vähennettävä myyntiään ja supistettava kannattavuuttaan, ja joissakin tapauksissa niiden toiminnanharjoittamisen mahdollisuudet saattavat olla uhattuina. Sama pätee rehun tuottajiin. Sen vuoksi on smoltin ja rehun tuottajien edun mukaista, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet toteutetaan.

(118)

Jotta voitaisiin arvioida toimenpiteiden vaikutuksia norjalaisiin tuottajiin/tuojiin etuyhteydessä oleviin yhteisön tuottajiin, tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisössä tuottaville tiedossa olleille yrityksille lähetettiin kyselylomakkeet. Viisi yritystä toimitti merkityksellisiä vastauksia.

(119)

Näissä yrityksissä työskenteli lähes 738 henkeä loheen liittyvissä tehtävissä tutkimusajanjaksona, ja niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli yli 250 miljoonaa euroa. Nämä tuottajat eivät joko ilmaisseet kantaansa tai ne vastustivat toimenpiteiden toteuttamista.

(120)

Kuten 104 kappaleessa todetaan, myös nämä yritykset kärsivät norjalaisten vientiä harjoittavien tuottajien aiheuttamasta hintojen alenemisesta. On muistettava, että norjalaisiin viejiin/tuojiin etuyhteydessä olevien yhteistyössä toimivien tuottajien myyntimäärä nousi kuusi prosenttia eli noin 4 200 tonnia, mutta tästä huolimatta niiden markkinaosuus pieneni. Samanaikaisesti norjalaiset viejät pystyivät lisäämään myyntiään 93 000 tonnia ja kasvattamaan markkinaosuuttaan. Sen vuoksi todetaan, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden toteuttaminen parantaa myös norjalaisiin tuottajiin/tuojiin etuyhteydessä olevien yhteisön tuottajien taloudellista tilannetta.

(121)

Sen vuoksi on myös tällaisten tuottajien edun mukaista toteuttaa hyvän kauppatavan edellytykset palauttavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet.

(122)

Sen arvioimiseksi, miten toimenpiteiden toteuttaminen tai toteuttamatta jättäminen vaikuttaisi tuojiin ja jalostajiin, kyselylomakkeet lähetettiin tarkasteltavana olevan tuotteen tiedossa olleille tuojille ja jalostajille yhteisössä. Komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta myös tuojia, jalostajia ja käyttäjiä edustaville eri järjestöille. Useat järjestöt ilmaisivat näkökantansa.

(123)

Todettiin, että tuojat ja jalostajat (käyttäjät) ovat tavallisesti yksi ja sama toimija, joista useat ovat itse asiassa etuyhteydessä yhteisön ulkopuolisiin, erityisesti norjalaisiin, vientiä harjoittaviin tuottajiin. Merkittävät vastaukset saatiin kahdeksalta tuojalta/jalostajalta/käyttäjältä. Näiden yritysten osuus oli noin yhdeksän prosenttia Norjasta tutkimusajanjaksona tulleesta tuonnista ja noin kuusi prosenttia kulutuksesta. Sen vuoksi niitä koskevat tiedot ovat suuntaa-antavia, mutta missään nimessä ei ole varmaa, että ne ilmentäisivät koko tuotetta käyttävää tuotantoalaa.

(124)

Tuojat ja jalostajat painottivat, että mahdollinen hintojen nousu lisäisi niiden kustannuspohjaa, alentaisi niiden myyntiä ja kannattavuutta ja saattaisi johtaa työpaikkojen menetykseen ja jopa toiminnan siirtämiseen muualle. Ne väittivät myös, että työllisyys on kalanjalostusalalla huomattavasti korkeampi kuin kalanviljelyalalla ja että se eräissä tapauksissa tarjoaa työmahdollisuuksia työttömyydestä kärsivillä alueilla.

(125)

Sen vuoksi todettiin, että tuojat ja jalostajat joutuvat ehkä maksamaan korkeampia hintoja, jos ne jatkavat norjalaisten tuotteiden ostamista, koska niiden olisi tällöin maksettava polkumyyntitulli. Niiden ei kuitenkaan tarvitse kattaa hinnankorotuksia kokonaisuudessaan, sillä on todennäköistä, että ne voivat jossakin määrin siirtää hinnankorotukset jakelu- ja kuluttajaportaalle.

(126)

Suurimmat jalostajille aiheutuvat kustannukset ovat raaka-ainekustannukset ja työllisyyskustannukset. Raaka-ainekustannusten hintojen nousu lisäisi kieltämättä jalostuskustannuksia. Kolmen merkityksellisimmän vastauksen perusteella todettiin, että viljellyn lohen osuus on noin 54 prosenttia tuotannon kokonaiskustannuksista. Nämä jalostajat ostivat tutkimusajanjaksona viljeltyä lohta sekä yhteisöstä (osuus noin 15 prosenttia) että Norjasta (osuus noin 83 prosenttia). Sen vuoksi todettiin, että noin 45 prosenttia niiden kokonaiskustannuksista kuuluisi tullin piiriin. Tässä yhteydessä olisi myös huomattava, että tuojien ja jalostajien antamien tietojen mukaan niiden raaka-ainekustannukset alenivat 14 prosenttia tarkastelujaksona. Tutkimusajanjaksona raaka-ainekustannukset olivat 9,1 prosenttiyksikköä alhaisemmat kuin vuonna 2001. Tuojien ja jalostajien antamien tietojen mukaan niiden myyntihinnat pysyivät jokseenkin muuttumattomina vuosina 2002 ja 2003, mutta alenivat tutkimusajanjakson loppua kohden. Käyttäjien vähäisen yhteistyöhalukkuuden vuoksi kokemukseen perustuvia tietoja on käytössä melko rajallisesti, joten tuotetta käyttävää tuotantoalaa koskevia johtopäätöksiä olisi tehtävä varovasti. On myös huomattava, että vain kaksi yritystä antoi tietoja kannattavuudesta.

(127)

Kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella noin 3 400 työntekijää toimi kalajalostusalan palveluksessa yhteisössä, vaikka ainoastaan pieni osa niistä toimii viljellyn lohen jalostuksen parissa. Ei esitetty näyttöä siitä, että mahdolliset toimenpiteet johtaisivat työllisyyden heikkenemiseen yhteisössä.

(128)

Sen vuoksi katsotaan, että tuojille/jalostajille/käyttäjille mahdollisesti aiheutuvat kielteiset vaikutukset eivät ole suurempia kuin yhteisön tuottajille polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä odotettavissa olevat hyödyt ja että toteutettavat toimenpiteet ovat mahdollisimman vähäisiä, mutta kuitenkin sellaiset, mitä tarvitaan aiheutuneen vakavan vahingon korjaamiseksi ja sen estämiseksi, että yhteisön tuotannonalan tilanne heikkenisi entisestään. Lisäksi olisi huomattava, että muita hankintalähteitä on olemassa muissa kolmansissa maissa.

(129)

Koska tarkasteltavana oleva tuote on kulutustavara, komissio ilmoitti eri kuluttajia edustaville järjestöille tutkimuksen vireillepanosta. Yksi osapuoli vastasi, että lohen terveellisyys on laajasti tunnustettu seikka ja että hinnan keinotekoinen korottaminen vaikeuttaisi kuluttajien mahdollisuuksia tehdä hyviä ravitsemukseen liittyviä valintoja ja heikentäisi viljellyn lohen tuojien, jalostajien ja vähittäiskauppiaiden taloudellista elinkelpoisuutta. Väitettiin myös, että toimenpiteet saattavat estää niitä tuomasta ja myymästä jäädytettyä viljeltyä lohta. Huolta kannettiin myös siitä, että mahdollinen hintojen nousu tekisi viljellystä lohesta liian kalliin ja tukahduttaisi markkinoiden kasvun jäsenvaltioissa, joiden bruttokansantuote (BKT) on keskimääräistä alempi.

(130)

Todettiin, että jos polkumyynnin vastaiset toimenpiteet toteutetaan, taloudellisilla toimijoilla on edelleen mahdollisuudet tuoda tuotetta rajattomia määriä hyvän kauppatavan mukaisin hinnoin. Koska tilalta lähtevän kokonaisen kalan hinnan ja jalostettujen lohituotteiden vähittäishinnan väliset marginaalit ovat suuret, toimenpiteillä ei katsota olevan merkittävää vaikutusta vähittäishintoihin, koska hinnankorotukset eivät todennäköisesti siirry kokonaisuudessaan kuluttajille. Kuluttajiin kohdistuvien vaikutusten katsotaan sen vuoksi olevan vähäisiä. Lisäksi tappiollisia hintatasoja ei luultavasti voida jatkaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Kuluttajien edut otettaneen siis parhaiten huomioon pitämällä hinnat vakaina ja markkinat kestävinä.

(131)

Edellä esitettyjen tekijöiden perusteella päätellään alustavasti, ettei ole pakottavia syitä luopua polkumyyntitoimenpiteiden toteuttamisesta.

(132)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat alustavat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(133)

Väliaikaisten toimenpiteiden tasoa määritettäessä on otettu huomioon todettu polkumyyntimarginaali sekä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi tarvittava tullin määrä.

(134)

Väliaikaiset toimenpiteet olisi otettava käyttöön riittävän tasoisina sen varmistamiseksi, että kyseisestä tuonnista aiheutunut vahinko poistuu ilman että todettuja polkumyyntimarginaaleja ylitetään. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi niiden ansiosta kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen kokonaismyyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla myytäessä samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tältä pohjalta yhteisön tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin alustavasti lisäämällä voittomarginaali (7,2 prosenttia liikevaihdosta) tuotantokustannuksiin. Tämä voittomarginaali vahvistettiin alustavasti vuonna 2001 saadun voiton perusteella, ja se on ehdoton vähimmäisarvo, jonka yhteisön tuotannonalan voidaan odottaa saavuttavan ilman vahingollista polkumyyntiä. Tätä kysymystä tarkastellaan lähemmin sen jälkeen, kun väliaikaiset toimenpiteet on toteutettu ja asianomaisilta osapuolilta on saatu mahdolliset huomautukset tästä.

(135)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin tämän jälkeen vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisen yhteydessä määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien tuotteiden keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailussa mahdollisesti ilmennyt ero ilmaistiin sitten prosentteina keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(136)

Edellä esitetyn perusteella todetaan, että olisi otettava käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan todettua polkumyyntimarginaalia, mutta joka ei kuitenkaan perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti ole edellä määriteltyä vahinkomarginaalia korkeampi.

(137)

Tässä asiakirjassa esitetyt yrityskohtaiset polkumyyntitullit vahvistettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien pohjalta. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksenaikaista tilannetta. Näitä tulleja (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) voidaan siis soveltaa yksinomaan tarkasteltavana olevasta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(138)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (8), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Komissio muuttaa tarvittaessa asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

(139)

Edellä sanotun perusteella väliaikaiset tullit ovat seuraavat:

(140)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi todettava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä,