(1)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissiolle 29 päivänä marraskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä ja 30 päivänä marraskuuta 2000 vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä Campobasson maakuntahallituksen 29 päivänä joulukuuta 1999 tekemän päätöksen N:o 629.

(2)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti 8 päivänä helmikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin vastaanotetuksi 12 päivänä helmikuuta 2001, 21 päivänä helmikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin vastaanotetuksi 28 päivänä helmikuuta 2001, 12 päivänä kesäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin vastaanotetuksi 14 päivänä kesäkuuta 2001, ja 11 päivänä syyskuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin vastaanotetuksi 13 päivänä syyskuuta 2001, komissiolle lisätiedot, joita Italian viranomaisilta oli pyydetty 12 päivänä tammikuuta 2001, 26 päivänä huhtikuuta 2001 ja 7 päivänä elokuuta 2001 päivätyillä kirjeillä.

(3)

Komissio ilmoitti Italialle 13 päivänä marraskuuta 2001 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely kyseisen tuen osalta.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (1). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa tukitoimenpiteestä.

(5)

Italian viranomaiset eivät ole esittäneet huomautuksia tukitoimenpiteestä. Komissio ei ole saanut huomautuksia muiltakaan asianomaisilta.

(6)

Tarkastelun kohteena olevassa päätöksessä säädetään tukien myöntämisestä korkotuettuina lainoina. Tukeen sovellettava korko on 2 prosenttia ja enimmäismäärä 20 miljoonaa Italian liiraa (10 329 euroa). Tukea voidaan myöntää seuraaviin tarkoituksiin:

(7)

Suuntaa antavasti tukijärjestelmän soveltamisalaan voivat kuulua erityisesti:

(8)

Näiden menojen osalta tuki kattaa suunnittelu- ja toteutuskustannukset, materiaalin hankinnan ja muut kustannukset (joihin viitataan ilmoituksessa ilmaisulla ”eccetera”, ”jne.”).

(9)

Tuen enimmäismäärä on neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (2) 7 artiklan mukainen.

(10)

Tuensaajia ovat yksittäiset tai yhteenliittyneet viljelijät ja päätoimiset maatalousyrittäjät, jotka on merkitty Campobasson kauppakamarin rekisteriin.

(11)

Tukien rahoittamiseen on osoitettu 150 miljoonaa Italian liiraa (77 468 euroa). Tukijärjestelmää sovelletaan, kunnes tukeen osoitetut varat on käytetty loppuun.

(12)

Päätöksessä säädettyjä tukia ei voida myöntää samanaikaisesti muiden samaan tarkoitukseen myönnettyjen tukien kanssa. Tämän vuoksi tuensaajan on allekirjoitettava vastuulausuma, jossa hän sitoutuu olemaan hakematta muita tukia samaa tarkoitusta varten. Lausumat tarkastetaan säännöllisesti.

(13)

Komissio aloitti perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, koska se epäili järjestelmän yhteensoveltuvuutta yhteismarkkinoille. Komissio epäili seuraavia seikkoja.

(14)

Italian viranomaiset täsmensivät ennen tutkintamenettelyn aloittamista toimittamissaan tiedoissa, että sallitut tuen enimmäismäärät olivat asetuksen (EY) N:o 1257/1999 7 artiklan mukaisia ja vastasivat siten maatalousalan valtiontuesta annettujen yhteisöson suuntaviivojen (3) (jäljempänä ’suuntaviivat’) 4.1 kohtaa, joka koskee maatilojen investointeja. Italian viranomaiset viittasivat lisäksi alueellisen toimintaohjelman toimenpiteeseen 4.9, joka koskee pelkästään maatilojen investointeja.

(15)

Kun otetaan huomioon asiasta saadut tiedot ja edellä mainittu viittaus, myönnetyt tukiosuudet ovat näin ollen seuraavat: 40 prosenttia tukikelpoisista investoinneista alueilla, jotka eivät ole epäsuotuisassa asemassa, ja 50 prosenttia epäsuotuisilla alueilla. Näitä prosenttiosuuksia voidaan nostaa 5 prosenttiyksiköllä, jos investointeja tekevät nuoret maanviljelijät.

(16)

Nyt esillä olevat tuet voivat kuulua suuntaviivojen seuraavien kolmen kohdan soveltamisalaan:

(17)

Komission yksiköt kehottivat 7 päivänä elokuuta 2001 päivätyssä kirjeessään Italian viranomaisia näyttämään jokaisen tuensaajan osalta yksityiskohtaisesti toteen, että kunkin kohdan säännöksiä on noudatettu. Italian viranomaiset vastasivat 11 päivänä syyskuuta 2001 päivätyssä kirjeessään ainoastaan, että yhteisön vaatimukset ja säännökset on otettu huomioon ja että varmistaakseen näiden määräysten ja sääntöjen mahdollisimman tarkan noudattamisen kyseinen alue on noudattanut samanlaista järjestelyä kuin Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosaston varojen hallinnoinnissa.

(18)

Italian viranomaisten antaman vastauksen perusteella komissio katsoi aiheelliseksi tutkia, oliko suuntaviivojen edellä mainittuja kohtia tosiasiassa noudatettu.

(19)

Jos sillä perusteella, että maataloustuotteiden jalostusta tai kaupan pitämistä koskevissa toimenpiteissä Molisen alue kuuluu tavoite 1 -alueisiin ja voi näin ollen saada investoinnin määrästä 50 prosenttia tukea, mikä ei johda suurempaan tuen määrään kuin Italian viranomaisten alkuperäisessä ilmoituksessaan ilmoittama enimmäismäärä, voitiin olettaa, että enimmäistukimääriä oli noudatettu riippumatta suuntaviivojen asiaan sovellettavasta kohdasta, tukikelpoisten kustannusten osuutta suunnitelluista kustannuksista ei kuitenkaan ollut tarkennettu. Suuntaviivojen mukaisesti tämä osuus voi olla enintään 12 prosenttia muista tukikelpoisista kustannuksista.

Tutkintamenettelyä aloitettaessa oli mahdotonta määritellä joidenkin sellaisten menojen luonnetta, joihin viitattiin ilmoituksessa ilmaisulla ”eccetera” (”jne.”).

(20)

Näin ollen ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että joitakin tähän luokkaan kuuluvista menoista ei hyväksyttäisi ja että niitä koskevat tuet olisivat olleet yhteismarkkinoille soveltumattomia.

(21)

Suuntaviivojen 4.1 ja 4.2 kohdassa täsmennetään, että tukia voidaan myöntää vain tuensaajille, joiden voidaan tulevaisuudennäkymistä tehtävän arvioinnin perusteella osoittaa olevan taloudellisesti elinkelpoisia ja jotka täyttävät ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevat vähimmäisvaatimukset. Lisäksi tukea voidaan myöntää ainoastaan tuotteille, joille on tavanomaiset markkinat. Tavanomaisia markkinoita koskeva kysymys ei aiheuta ongelmia, koska komission hyväksymässä alueellisessa toimintaohjelmassa, jossa tämä hanke mainitaan, asiaa koskevat perusteet määriteltiin erittäin täsmällisesti.

(22)

Taloudellista elinkelpoisuutta koskevan kysymyksen osalta Italian viranomaiset viittasivat komission hyväksymän alueellisen toimintaohjelman toimenpiteeseen 4.9, jossa puolestaan viitataan sovellettavien perusteiden osalta ohjelma-asiakirjan täydennykseen. Ohjelma-asiakirjan täydennyksestä kävi ilmi, että indikaattoreina olisi käytetty bruttotuloja ja tilan työvoimayksikköä. Jotta tila olisi taloudellisesti elinkelpoinen, sen bruttotulojen olisi oltava alueen mukaan vähintään 4 tai 6 ”bruttotuloihin liittyvää taloudellista kokoyksikköä” ja sen olisi tarjottava työtä vähintään yhdelle työvoimayksikölle. Arviointiperuste on melko epätäsmällinen, sillä käytettävissä olevista tiedoista ei ilmennyt, mitä ”bruttotuloihin liittyvä taloudellinen kokoyksikkö” tarkoittaa. Tilan työvoimayksiköiden lukumäärä ei myöskään välttämättä takaa sen taloudellista elinkelpoisuutta. Tämän vuoksi tutkintamenettelyä aloittaessaan komissiolla oli epäilyksiä tuensaajien arvioinnissa sovellettujen perusteiden luotettavuudesta.

(23)

Ympäristöä, hygieniatasoa ja eläinten hyvinvointia koskevien vähimmäisvaatimusten osalta komissio pani merkille, että tukia myönnettiin sellaisten toimien rahoittamiseksi, jotka toteutetaan sellaisten säädösten mukaisesti, joilla saatetaan ohjelma-asiakirjan täydennyksen vähimmäisvaatimuksissa mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja että maatilojen on puolestaan noudatettava näitä vähimmäisvaatimuksia, jotta ne voivat saada tukea alueellisesta toimintaohjelmasta.

(24)

Valtiontukiin sovellettavien sääntöjen mukaan maatalousyritysten on tukia saadakseen täytettävä edellä mainitut vähimmäisvaatimukset. Suuntaviivojen 4.1.1.3 kohdassa todetaan lisäksi, että jos investoinnit tehdään hiljattain käyttöönotettujen ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevien vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi, näiden uusien vaatimusten täyttämiseen voidaan myöntää tukea. Samassa kohdassa täsmennetään myös, että tässä tapauksessa huomioon otetaan mikä tahansa määräaika, josta säädetään Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä heinäkuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1750/1999 (4) 2 artiklan toisen kohdan mukaisesti.

(25)

Komissio tiedusteli 7 päivänä elokuuta 2001 päivätyssä kirjeessään Italian viranomaisilta, mitä uusia vaatimuksia voitaisiin ottaa käyttöön ja missä määräajassa niitä olisi noudatettava. Vastauksessaan Italian viranomaiset ilmoittivat, että asiasta oli pyydetty asiantuntijalausuntoa sen varmistamiseksi, että voimassa olevassa yhteisön lainsäädännössä sekä kansallisessa ja alueellisessa lainsäädännössä vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

(26)

Nämä tiedot eivät kuitenkaan antaneet vastausta komission esittämiin kysymyksiin, koska niiden perusteella ei voitu määritellä, mitä uusia vaatimuksia voitaisiin ottaa käyttöön ja mikä olisi niihin liittyvä soveltamisaika. Tutkintamenettelyä aloittaessaan komissio ei näin ollen voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että suunniteltujen tukien tarkoituksena on yksinomaan rahoittaa sellaisiin vaatimuksiin mukautumista, joita olisi jo pitänyt noudattaa ja jotka kuuluvat vähimmäisvaatimuksiin, joita maatalousyritysten on tukia saadakseen joka tapauksessa noudatettava. Maatiloille myönnettyä yhteisön lainsäädännön vastaista tukea ei voitu pitää yhteismarkkinoille soveltuvana.

(27)

Näin ollen komissiolla on vakavia epäilyksiä siitä, noudattavatko mahdolliset tuensaajat edellä mainituissa suuntaviivoissa tarkoitettuja ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevia vähimmäisvaatimuksia, sekä siitä, ovatko katettavat menot ja etenkin tuensaajat tukikelpoisia.

(28)

Komission yksiköt olivat pyytäneet Italian viranomaisia varmistamaan, että nyt käsiteltävänä olevassa päätöksessä tarkoitetut toimenpiteet toteutettaisiin suuntaviivojen 3.6 kohdassa vahvistetun taannehtivan tuen kieltävän periaatteen mukaisesti, ja sitoutumaan olemaan myöntämättä tukia sellaisille toimille tai töille, jotka oli käynnistetty ennen kuin tuensaaja oli esittänyt tukihakemusta ja toimivaltaiset viranomaiset olivat hyväksyneet sen sitovasti, edellyttäen, että komissio hyväksyy tukijärjestelmän.

(29)

Italian viranomaisten toimittamista tiedoista käy ilmi, ettei tukea ole vielä maksettu eikä sitä makseta, ennen kuin komissio on hyväksynyt tukijärjestelmän. Italian viimeksi antamaan vastaukseen ei kuitenkaan sisälly pyydettyä sitoumusta, jonka mukaan tukia ei myönnettäisi käynnistetyille toimille tai töille ennen kuin tuensaaja esittää tukihakemuksen ja toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät sen sitovasti. Tutkintamenettelyä aloittaessaan komissio ei näin ollen voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että järjestelmän mukaisesti olisi voitu myöntää taannehtivia tukia, joilla ei ole kannustavaa vaikutusta. Komission oli näin ollen myös tältä kannalta epäiltävä suunniteltujen tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

(30)

Italia ei ole toimittanut komission yksiköille huomautuksia tarkastelun kohteena olevasta tuesta sen jälkeen, kun päätös perustamissopimuksen entisen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisesta tehtiin. Komissio ei ole myöskään saanut huomautuksia muilta asianomaisilta.

(31)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(32)

Tarkasteltavat toimenpiteet vastaavat tätä määritelmää, koska ne suosivat joitakin tuotannonaloja (maatalouden perustuotantoa, sillä investoinnit tehdään alkutuotannon tasolla) ja voivat vaikuttaa kauppaan niiden kohteena olevan laajan tuotevalikoiman vuoksi (esimerkiksi vuonna 1998 maataloustuotteiden kaupan arvo oli Italiassa tuonnin osalta 15 222 miljardia ecua ja viennin osalta 9 679 miljardia ecua; samana vuonna maataloustuotteiden kaupan arvo koko EU:ssa oli tuonnin osalta 128 256 miljardia ecua ja viennin osalta 132 458 miljardia ecua).

(33)

Tarkastelun kohteena oleva toimenpide sisältyy näin ollen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan määritelmään valtiontuesta.

(34)

Valtiontukien myöntämiskielto ei ole ehdoton. On ilmeistä, että perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia ei voida soveltaa nyt esillä olevaan tapaukseen, eivätkä Italian viranomaiset ole niihin myöskään vedonneet.

(35)

Tukeen ei voida soveltaa myöskään perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohtaa, koska kyseessä ei ole tuki taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma.

(36)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan osalta on huomautettava, että tukea ei ole tarkoitettu Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen.

(37)

Tarkasteltavana olevaa tukea ei ole tarkoitettu 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa määrättyjen tavoitteiden saavuttamiseen.

(38)

Tuen luonteen vuoksi ainoa mahdollinen poikkeus on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätty poikkeus, jonka mukaan tukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana, jos sen katsotaan edistävän tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehitystä, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(39)

Tarkasteltavana olevaa päätöstä on tutkittava suuntaviivojen perusteella siltä osin, kuin sen tarkoituksena on ottaa käyttöön maatalousalan investointitukijärjestelmä. Italian viranomaiset ilmoittivat päätöksestä säännönmukaisesti perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan nojalla.

(40)

Suuntaviivojen 23.3 kohdassa tosiasiassa vahvistetaan, että suuntaviivoja sovelletaan uusiin maatalousalalle myönnettäviin valtiontukiin, mukaan lukien jäsenvaltioiden toimittamat vireillä olevat ilmoitukset, 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen.

(41)

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen 23 päivänä joulukuuta 2003 annettua komission asetusta (EY) N:o 1/2004 (5) ei voida soveltaa nyt esillä olevassa asiassa, koska tuensaajista toimitettujen tietojen perusteella ei voida kaikissa tapauksissa määritellä, onko tuki osoitettu pienille ja keskisuurille yrityksille, joihin edellä mainittua asetusta voidaan soveltaa (6).

(42)

Italian viranomaiset täsmensivät ennen tutkintamenettelyn aloittamista toimittamissaan tiedoissa, että sallitut tuen enimmäismäärät olivat asetuksen (EY) N:o 1257/1999 7 artiklan mukaisia ja vastasivat maatalousalan valtiontuesta annettujen suuntaviivojen 4.1 kohtaa, joka koskee maatilojen investointeja. Italian viranomaiset viittasivat myös alueellisen toimintaohjelman toimenpiteeseen 4.9, joka koskee pelkästään maatilojen investointeja.

(43)

Kun otetaan huomioon asiasta saadut tiedot ja edellä mainittu viittaus, myönnetyt tukiosuudet ovat näin ollen seuraavat: 40 prosenttia tukikelpoisista investoinneista alueilla, jotka eivät ole epäsuotuisassa asemassa, ja 50 prosenttia epäsuotuisilla alueilla. Näitä prosenttiosuuksia voidaan nostaa 5 prosenttiyksiköllä, jos investointeja tekevät nuoret maanviljelijät.

(44)

Tuet voivat kuitenkin koskea kolmenlaisia investointeja, joiden hyväksymisedellytykset vahvistetaan suuntaviivojen eri kohdissa:

(45)

Suuntaviivojen 4.1 kohdan mukaisesti valtiontukea voidaan myöntää maatilojen investointeihin seuraavin edellytyksin:

(46)

Suuntaviivojen 4.2 kohdassa tarkoitettuihin, maataloustuotteiden jalostukseen tai kaupan pitämiseen liittyviin investointeihin voidaan myöntää tukea seuraavin edellytyksin:

(47)

Suuntaviivojen 4.3 kohdan mukaan maatilojen toiminnan monipuolistamista koskevien investointitukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille on arvioitava 4.1 kohdan mukaisesti, jos tukikelpoisten kustannusten kokonaismäärä ei ylitä kokonaisinvestoinnin enimmäismäärää, jonka kyseinen jäsenvaltio on asettanut asetuksen (EY) N:o 1257/1999 7 artiklan mukaisesti. Jos enimmäismäärä ylittyy, arvioinnissa sovelletaan suuntaviivojen 4.2 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä.

(48)

Edellä esitetystä seuraa selvästi, että komissiolle ilmoitetussa päätöksessä tarkoitettujen investointien luonteen määrittelystä huolimatta Italian viranomaiset eivät ole onnistuneet osoittamaan pitävästi monien edellä mainituissa suuntaviivoissa vahvistettujen sellaisten ehtojen täyttymistä, joiden tarkoituksena on varmistaa investointitukien soveltuvuus yhteismarkkinoille. Viranomaiset eivät ole

(49)

Italian viranomaiset eivät ole myöskään esittäneet huomautuksia tai lisätietoja, joita komissio pyysi tutkintamenettelyn aloittamisen yhteydessä lähettämässään 13 päivänä marraskuuta 2001 päivätyssä kirjeessä.

(50)

Komissio ei ole näin ollen saanut lisätietoja, joiden perusteella voitaisiin poistaa epäilykset, jotka kohdistuvat perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti aloitetun menettelyn kohteena oleviin tukiin.

(51)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että ilmoitettu toimenpide on yhteisön kilpailulainsäädännön ja erityisesti perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan vastainen.

(52)

Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että tarkasteltavana olevassa päätöksessä tarkoitetut tuet ovat valtiontukia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä eikä niihin voida soveltaa mitään 87 artiklan 3 kohdassa mainituista poikkeuksista.

(53)

Koska Campobasson maakuntahallituksen 29 päivänä joulukuuta 1999 tekemä päätös N:o 629 on annettu tiedoksi perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja koska Italian viranomaisten toimittamien tietojen mukaan kyseisestä järjestelmästä ei ole maksettu tukea, tarkastelun kohteena olevassa päätöksessä tarkoitettuja tukia ei ole tarpeen periä takaisin,