28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/3

(1)

Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismääristä säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 466/2001 (2).

(2)

Asetuksen (EY) N:o 466/2001 mukaisesti komissio tarkastelee uudelleen säännöksiä, jotka koskevat okratoksiini A:n pitoisuuksia rusinoissa, sekä okratoksiini A:n enimmäismäärän mahdollista vahvistamista raakakahville, paahdetulle kahville ja kahvituotteille, viinille, oluelle, rypälemehulle, kaakaolle ja kaakaotuotteille sekä mausteille ottaen huomioon tehdyt tutkimukset ja sovelletut ennalta ehkäisevät toimenpiteet, joiden tavoitteena on vähentää kyseisten tuotteiden okratoksiini A -pitoisuuksia.

(3)

Elintarvikealan tiedekomitea totesi okratoksiini A:sta 17 päivänä syyskuuta 1998 antamassaan lausunnossa, että okratoksiini A on mykotoksiini, jolla on karsinogeenisia, nefrotoksisia, teratogeenisia, immunotoksisia ja mahdollisesti neurotoksisia ominaisuuksia. Komitea totesi lisäksi, että käynnissä on lisätutkimuksia okratoksiini A:n karsinogeenisyyteen liittyvien mekanismien selvittämiseksi. Okratoksiini A:n karsinogeenisyyttä koskeva eurooppalainen tutkimushanke saataneen päätökseen vuoden 2004 loppuun mennessä. Kun tutkimustulokset ovat kokonaisuudessaan käytettävissä, komissio pyytää Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista päivittämään elintarvikealan tiedekomitean lausuntoa uusien tutkimustulosten mukaisesti.

(4)

Yhteisön kansalaisten okratoksiini A:n saantia on arvioitu jäsenvaltioiden avusta komissiolle ja näiden yhteistyöstä elintarvikkeita koskevien kysymysten tieteellisessä tutkimisessa 25 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/5/ETY (3) puitteissa. Okratoksiini A:ta saadaan eniten viljasta ja viljatuotteista. Ihmisten on todettu saavan okratoksiini A:ta merkittävästi viinistä, kahvista ja oluesta. Merkittävä osa tiettyjen herkkien kuluttajaryhmien, kuten lasten, okratoksiini A -altistuksesta aiheutuu rusinoista ja rypälemehusta.

(5)

Asetuksella (EY) N:o 466/2001 on vahvistettu enimmäisarvot okratoksiini A:n pitoisuudelle viljoissa, viljatuotteissa sekä rusinoissa. Okratoksiini A:n pitoisuutta oluessa säännellään epäsuorasti, sillä oluessa oleva okratoksiini A on peräisin maltaasta, jolle on vahvistettu enimmäismäärä. Edellä mainitusta syystä ei ole ihmisten terveyden kannalta välittömästi tarpeen asettaa enimmäismäärää okratoksiini A:n pitoisuudelle oluessa, mutta sen asettamista olisi harkittava tulevan tarkastelun yhteydessä.

(6)

Merkittävä osa ihmisten okratoksiini A -altistuksesta aiheutuu viinistä sekä paahdetusta ja liukoisesta kahvista ja lasten osalta rypälemehusta. Siksi on aiheellista jo tässä vaiheessa vahvistaa enimmäismäärät näissä elintarvikkeissa, jotta voidaan suojella ihmisten terveyttä estämällä sellaisten elintarvikkeiden jakelu, joiden okratoksiini A -pitoisuus on liian korkea.

(7)

Okratoksiini A:ta on todettu myös muissa kuivatuissa hedelmissä kuin rusinoissa, kaakaossa, kaakaotuotteissa, mausteissa ja lakritsissa. Okratoksiini A -pitoisuuksien enimmäisarvojen asettamista näille elintarvikkeille, mukaan luettuna raakakahvi, sekä nykyisten enimmäisarvojen tarkistamista käsitellään sen jälkeen, kun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on arvioinut okratoksiini A:n toksikologiaa koskevat tutkimustulokset.

(8)

Asetus (EY) N:o 466/2001 olisi tämän vuoksi muutettava vastaavasti.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa oleva ilmaus ”ja 2.2.2” ilmauksella ”, 2.2.2, 2.2.3, 2.2.4 ja 2.2.5”.

2)

Korvataan 5 artiklan 2 a kohta seuraavasti:

”2 a.   Komissio tarkastelee liitteessä I olevan 2 osan 2.2 kohdan säännöksiä uudelleen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2006 Euroopan elintarviketurvallisuusviraston tekemän okratoksiini A:ta koskevan riskinarvioinnin perusteella ja ottaen huomioon okratoksiini A -pitoisuuden alentamiseksi suoritetut ehkäisevät toimenpiteet. Tarkastelu koskee varsinkin okratoksiini A:n enimmäismäärää rusinoissa ja rypälemehussa sekä okratoksiini A:n enimmäismäärän asettamista raakakahville, muille kuivatuille hedelmille kuin rusinoille, oluelle, kaakaolle ja kaakaotuotteille, väkeville viineille, lihalle ja lihavalmisteille, mausteille sekä lakritsille.

Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden ja asianomaisten osapuolten on toimitettava vuosittain komissiolle tehtyjen tutkimusten tulokset ja tiedotettava okratoksiini A:n aiheuttaman saastumisen välttämiseksi toteutettujen ennalta ehkäisevien toimenpiteiden soveltamisessa saavutetusta edistymisestä. Komissio saattaa nämä tulokset jäsenvaltioiden saataville.”

3)

Muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/6

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/8

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan mukaan kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinanoteerausten tai -hintojen sekä kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan nojalla tuet on vahvistettava ottaen huomioon toisaalta yhteisön markkinoilla vallitseva riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien saatavuus- ja hintatilanne ja sen kehitysnäkymät sekä toisaalta riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien hintatilanne ja sen kehitysnäkymät maailmanmarkkinoilla. Saman artiklan mukaisesti on myös tärkeätä turvata riisimarkkinoiden tasapaino ja hintojen ja kaupan luonnollinen kehitys sekä lisäksi ottaa huomioon suunniteltuun vientiin liittyvät taloudelliset seikat ja tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla sekä perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten rajoitteet.

(3)

Komission asetuksessa (ETY) N:o 1361/76 (2) vahvistetaan rikkoutuneiden riisinjyvien sallittu enimmäismäärä riisissä, jolle vientituki vahvistetaan, sekä määritetään vähennysprosentti, jota kyseiseen tukeen on sovellettava silloin, kun rikkoutuneiden riisinjyvien suhteellinen osuus vietävässä riisissä on kyseistä enimmäismäärää suurempi.

(4)

Lyhytjyväisen, keskipitkäjyväisen ja pitkäjyväisen A-riisin vientitukea koskevaan tarjouskilpailuun liittyvät tarjoukset on hylätty. Sen vuoksi riisille ei tällä hetkellä ole aiheellista vahvistaa yleisesti sovellettavaa vientitukea.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan 5 kohdassa määritellään riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien vientituen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet.

(6)

Maailmanmarkkinatilanteen tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimusten vuoksi voi olla tarpeen eriyttää tiettyjen tuotteiden tuki niiden määräpaikan mukaan.

(7)

Tietyillä markkinoilla vallitsevan pakatun pitkäjyväisen riisin kysynnän huomioon ottamiseksi olisi säädettävä erityisen tuen vahvistamisesta kyseiselle tuotteelle.

(8)

Tuki on vahvistettava vähintään kerran kuukaudessa; sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(9)

Kyseisten yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamisesta riisimarkkinoiden nykyiseen tilanteeseen ja erityisesti riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien hintanoteerauksiin yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla seuraa, että tuki olisi vahvistettava tämän asetuksen liitteessä mainitun suuruiseksi.

(10)

Yhteisön sitoumuksista Maailman kauppajärjestössä johtuvien määrällisten rajoitusten hallinnon mukaisesti on keskeytettävä sellaisten vientitodistusten myöntäminen, joihin liittyy vientituki.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/11

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 528/1999 vahvistetaan kunkin jäsenvaltion ja kunkin 12 kuukauden pituisen 1 päivänä toukokuuta alkavan tuotantojakson osalta oliiviöljytuotannon laadun parantamistoimien rahoittamista ja kyseisen tuotannon ympäristövaikutuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(2)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1807/2004 (3) vahvistetaan oliiviöljyn markkinointivuoden 2003/2004 arvioiduksi tuotannoksi 2 714 450 tonnia, syötäväksi tarkoitettujen oliivien oliiviöljyekvivalenttina ilmaistu arvioitu tuotanto mukaan luettuna. Tästä tuotannosta Kreikan osuus on 343 356 tonnia, Espanjan osuus 1 591 330 tonnia, Ranskan osuus 3 335 tonnia, Italian osuus 741 956 tonnia ja Portugalin osuus 34 473 tonnia. Kyseisenä oliiviöljyn markkinointivuonna tuotantotuesta pidätetty määrä on perustana 1 päivänä toukokuuta 2004 alkavalla tuotantokaudella toteutettavien laadunparantamistoimien rahoitukselle.

(3)

On syytä vahvistaa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastosta korvattavien toimien rahoituksen enimmäismäärät.

(4)

Toimien vähimmäiskustannukset ovat melko kiinteät. Asetuksen (EY) N:o 528/1999 3 artiklan 3 kohdassa säädetty kokonaisrahoituksen enimmäismäärä saattaa sen vuoksi joissakin jäsenvaltioissa osoittautua riittämättömäksi. Näitä tapauksia varten olisi tästä syystä määriteltävä sopivat rajat.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat rasvojen hallintokomitean lausunnon mukaiset,

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/12

(1)

Asetusten (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001 ja (EY) N:o 1454/2001 muuttamisesta erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvien tuotteiden jälleenvientiä ja jälleenlähettämistä koskevien edellytysten osalta 24 päivänä syyskuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1690/2004 antamisen johdosta on syytä määritellä näiden neuvoston uusien säännösten soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja muuttaa komission asetus (EY) N:o 20/2002 (4) niitä vastaavasti.

(2)

On aiheellista yksinkertaistaa ja ryhmitellä uudelleen kaikki sellaisten maataloustuotteiden, jotka voivat saada erityisten hankintajärjestelmien mukaista tukea, jälleenvientiin ja jälleenlähettämiseen liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä koskevat säännökset.

(3)

Tiettyjen maataloustuotteiden vienti edellyttää vientitodistuksen esittämistä. Tuotteet, jotka ovat saaneet erityisten hankintajärjestelmien mukaista tukea ja jotka on jälleenviety ilman vientitukea, olisi hallinnon yksinkertaistamiseksi vapautettava vientitodistuksen esittämistä koskevasta vaatimuksesta.

(4)

On syytä täsmentää myönnetyn etuuden takaisinperimistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja rekisteröintiä koskevat seuraukset, jos toimija ei noudata erityisten hankintajärjestelmien puitteissa tekemiään sitoumuksia.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kaikkien asianomaisten hallintokomiteoiden lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 9 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3.   Toimija, joka aikoo jälleenlähettää tai jälleenviedä jalostamattomia tai pakattuja tuotteita 16 artiklassa tarkoitetuilla edellytyksillä, on 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua rekisteriin merkitsemistä pyytäessään ilmoitettava aikomuksestaan jatkaa tällaista toimintaa ja ilmoitettava tarvittaessa pakkaamojen sijainti.

4.   Jalostajan, joka aikoo viedä ja/tai lähettää jalostettuja tuotteita 16 tai 17 artiklassa tarkoitetuilla edellytyksillä, on 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua rekisteriin merkitsemistä pyytäessään ilmoitettava aikomuksestaan jatkaa tällaista toimintaa ja ilmoitettava tarvittaessa jalostuslaitosten sijainti.”

2)

Korvataan VI luvun otsikko ja 16, 17 ja 18 artikla seuraavasti:

”VI LUKU

JÄLLEENVIENTI JA JÄLLEENLÄHETTÄMINEN

16 artikla

Jälleenvienti tai jälleenlähettäminen

1.   Erityiseen hankintajärjestelmään kuuluneiden jalostamattomien tuotteiden tai erityiseen hankintajärjestelmään kuuluneista tuotteista valmistettujen pakattujen taikka jalostettujen tuotteiden jälleenviennissä ja jälleenlähettämisessä on noudatettava seuraavia edellytyksiä:

2.   Seuraavien tuotteiden jälleenvienti ei edellytetä tuontitodistuksen esittämistä:

3.   Jos syrjäisimpien alueiden säännöllinen hankinta uhkaa vaarantua tässä artiklassa tarkoitettujen tuotteiden jälleenviennin merkittävän kasvun vuoksi, toimivaltaiset viranomaiset voivat vahvistaa määrällisen rajoituksen, jolla kyseisten alojen ensisijaiset tarpeet voidaan tyydyttää. Määrällinen rajoitus on toteutettava syrjimättömällä tavalla.

17 artikla

Perinteinen jälleenvienti, alueellisen kaupan puitteissa tapahtuva jälleenvienti ja jalostettujen tuotteiden perinteinen jälleenlähettäminen

1.   Jalostaja, joka on ilmoittanut 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti aikomuksestaan viedä perinteisen tai alueellisen kaupan puitteissa taikka lähettää perinteisen kaupan puitteissa erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvia raaka-aineita sisältäviä jalostettuja tuotteita, voi tehdä sen liitteissä I, III ja V esitettyjen vuosittaisten määrien rajoissa. Toimivaltaiset viranomaiset myöntävät tarvittavat luvat sen varmistamiseksi, että toimet eivät ylitä vahvistettuja vuosittaisia määriä.

Alueellisen kaupan puitteissa tapahtuvan viennin osalta viejän on esitettävä toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EY) N:o 800/1999 (5) 16 artiklassa säädetyt asiakirjat mainitun asetuksen 49 artiklassa säädetyssä määräajassa. Jos asiakirjoja ei esitetä annetussa määräajassa, toimivaltaisten viranomaisten on perittävä erityisen hankintajärjestelmän mukaisesti myönnetty etu takaisin.

Merentakaisiin departementteihin, Azoreille, Madeiralle tai Kanariansaarille toimitetut erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvat tukikelpoiset tuotteet, joita käytetään laivojen ja ilma-alusten muonitukseen, katsotaan paikallisesti kulutetuiksi.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset antavat luvan muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevien määrien vientiin tai lähettämiseen ainoastaan, jos todistetaan, että kyseiset tuotteet eivät sisällä sellaisia raaka-aineita, joiden tuonti tai käyttö on tapahtunut erityisen hankintajärjestelmän mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava riittävät tarkastukset ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen todistusten oikeellisuuden varmistamiseksi ja tarvittaessa perittävä takaisin erityisen hankintajärjestelmän mukaisesti myönnetty etu.

3.   Jalostustoimien, jotka liitteissä I, III ja V olevien määrien rajoissa voivat johtaa perinteiseen tai alueellisen kaupan puitteissa tapahtuvaan vientiin taikka perinteiseen lähettämiseen, on vastattava soveltuvin osin neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (6) ja asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (7) täsmennettyjä sisäisen jalostuksen menettelyä sekä tullivalvonnassa tapahtuvaa jalostusta koskevia edellytyksiä, lukuun ottamatta tavanomaisia käsittelytapoja.

4.   Tässä artiklassa tarkoitettujen tuotteiden jälleenvienti ei edellytetä tuontitodistuksen esittämistä.

5.   Tässä artiklassa tarkoitettujen vietävien tuotteiden osalta vienti-ilmoituksen 44 kohdassa on oltava yksi seuraavista maininnoista:

18 artikla

Sokeri

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (8) 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna aikana mainitun asetuksen 13 artiklassa tarkoitettu C-sokeri, joka on viety komission asetuksen (ETY) N:o 2760/81 (9) asiaa koskevien säännösten mukaisesti ja joka on tarkoitettu kulutettavaksi Madeiralla ja Kanariansaarilla CN-koodiin 1701 kuuluvana valkoisena sokerina ja Azoreilla CN-koodiin 1701 12 10 kuuluvana raakasokerina, on oikeutettu tuontitulleista vapautusta koskevaan järjestelmään tämän asetuksen edellytyksin 3 artiklassa tarkoitettujen arvioitujen hankintataseiden rajoissa.”

3)

22 artiklassa:

4)

Korvataan 26 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kun toimija ylivoimaista estettä tai poikkeuksellista säätilasta johtuvaa onnettomuutta lukuun ottamatta jättää noudattamatta 9 artiklan nojalla tehtyjä hintasitoumuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön nojalla sovellettavia seuraamuksia, toimivaltaisten viranomaisten on:

Edellä a alakohdassa tarkoitetun edun on oltava yhtä suuri kuin 16 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaisesti vahvistetun tuontitullien vapautuksen tai tuen määrä.”

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/16

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2)29 päivänä huhtikuuta 2004 julkaistulla ilmoituksella polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuonnissa yhteisöön.

(2)

Menettely aloitettiin sen jälkeen, kun neljä yhteisön tuottajaa, jäljempänä ’valituksen tekijät’, jotka edustavat suurta osaa – tässä tapauksessa yli 60:tta prosenttia – käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien eli alustojen ja hydrauliikan valmistajista yhteisössä, olivat tehneet asiasta valituksen maaliskuussa 2004. Valituksessa esitetty näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta virallisesti valituksen tehneille yhteisön tuottajille, muille yhteisön tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kiinan edustajille. Koska Kiinassa on lukuisia tunnettuja vientiä harjoittavia tuottajia, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa ilmoitettiin otannan mahdollisesta käyttämisestä polkumyynnin määrittämisessä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Tutkimuksessa toimi yhteistyössä kuitenkin vain neljä kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, joten otantaa ei pidetty tarpeellisena. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Useat kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat, yhteisön tuottajat, tuojat, käyttäjät ja yksi tuojien järjestö esittivät näkökantansa kirjallisesti. Mahdollisuus tulla kuulluksi annettiin kaikille osapuolille, jotka olivat sitä edellä mainitun määräajan kuluessa pyytäneet ja ilmoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Komissio keräsi tietoja asianomaisille osapuolille tapauksen mukaan lähetetyillä kyselylomakkeilla sekä markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevilla lomakkeilla. Saadut tiedot, jotka katsottiin tarpeellisiksi polkumyynnin, vahingon ja yhteisön edun alustavaa määrittämistä varten, tarkastettiin mahdollisimman hyvin. Tässä yhteydessä komissio sai täydelliset vastaukset kyselylomakkeeseen ja, tapauksen mukaan, pyyntöä koskeviin lomakkeisiin seuraavilta yrityksiltä:

(6)

Kaikkien yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja yhteisön tuottajien toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynnit.

(7)

Normaaliarvon määrittämiseksi kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, tehtiin tarkastuskäynti seuraavan tuottajan toimitiloihin Kanadassa, jota käytettiin vertailumaana:

(8)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2000 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(9)

Käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja käytetään tavallisesti lavoille asetettujen tavaroiden käsittelyyn. Ne eivät liiku itse vaan niitä työnnetään ja vedetään ihmisvoimin. Käsikäyttöisissä haarukkatrukeissa on neljä pääosaa: alusta (joka on tehty teräksestä), hydrauliikka, kädensija ja renkaat. Keskeiset osat ovat alusta, jolle lavat asetetaan, ja hydrauliikka, joka mahdollistaa kuorman nostamisen hammaspyörien avulla.

(10)

Tarkasteltavana oleva tuote on tavallisesti CN-koodeihin ex 8427 90 00 ja ex 8431 20 00 luokiteltavat Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat käsikäyttöiset, ei-itseliikkuvat haarukkatrukit sekä niiden keskeiset osat eli alustat ja hydrauliikka, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja on erilaisia ja niiden keskeiset osat eroavat pääasiassa nostokapasiteetin, haarukoiden pituuden, alustaan käytetyn terästyypin, hydrauliikan, renkaiden ja mahdollisen jarrun osalta. Kaikkien fyysiset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat kuitenkin samat. Tästä syystä kaikkia olemassa olevia tyyppejä pidetään tässä tutkimuksessa yhtenä tuotteena.

(11)

Tutkimuksen aikana eräät asianomaiset osapuolet esittivät huomautuksia tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmästä. Nämä osapuolet väittivät, ettei alustoja ja hydrauliikkaa pitäisi sisällyttää tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, koska a) alustojen ja hydrauliikan markkinat eivät ole samat kuin käsikäyttöisten haarukkatrukkien markkinat; b) käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja eivät tuota samat yritykset kuin alustoja ja/tai hydrauliikkaa, eivätkä kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat erityisesti vie alustoja ja hydrauliikkaa yhteisöön ja c) sekä alustoja että hydrauliikkaa käytetään myös muihin tuotteisiin kuin käsikäyttöisiin haarukkatrukkeihin.

(12)

Alustojen ja hydrauliikan eri markkinoita koskevan väitteen osalta todetaan, ettei komissiolle toimitettu minkäänlaisia todisteita siitä, että näille osille olisi käyttäjiä varten eri markkinat. Kaikkien osapuolten huomautuksista käy päinvastoin ilmi, että käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuottajat tuottavat myös keskeisiä osia ja joissakin tapauksissa toimittavat niitä varaosina omiin trukkeihinsa. On hyvin vaikeaa, melkeinpä mahdotonta, käyttää yhden tuottajan alustaa ja hydrauliikkaa toisen tuottajan käsikäyttöisessä haarukkatrukissa. Tavallisesti tuottajat toimittavat keskeiset osat heidän tuotteitansa ostaneille asiakkaille.

(13)

Toisen, alustojen ja hydrauliikan tuottajia koskevan väitteen osalta todetaan, että kaikki tämän tutkimuksen kohteena olleet vientiä harjoittavat tuottajat tuottavat vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tarkistettujen tietojen mukaan itse alustansa ja suurin osa niistä tuottaa myös hydrauliikan. Vaikka tällaisten osien itsenäisiä tuottajia voikin olla olemassa, niiden tuotanto on räätälöity käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuottajille, mistä syystä näitä osia on harvoin myynnissä avoimilla markkinoilla. Lisäksi tutkimuksesta on käynyt ilmi, että jotkin yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ovat vieneet tällaisia osia yhteisöön. Tutkimusaineistoon sisältyvien todisteiden mukaan toista väitettä ei näin ollen myöskään voida hyväksyä.

(14)

Kolmannesta väitteestä, jonka mukaan alustoja ja hydrauliikkaa käytetään myös muissa tuotteissa, todetaan, että asianomaisten osapuolien esimerkkituotteet eroavat selvästi käsikäyttöisistä haarukkatrukeista paitsi fyysisten ominaisuuksiensa myös käyttötarkoituksensa osalta. Vaikka näissä tuotteissa onkin myös hydrauliset järjestelmät ja teräsalustat, ne ovat kooltaan, muodoltaan tai nostokapasiteetiltaan erilaisia kuin käsikäyttöisissä haarukkatrukeissa, joten ne eivät vastaa edellä määriteltyä tarkasteltavana olevaa tuotetta. Siitä syystä käytettävissä olevien tietojen ja edellä esitetyn perusteella on erittäin epätodennäköistä, että käsikäyttöisten haarukkatrukkien hydrauliikkaa ja/tai alustoja voitaisiin käyttää näissä tuotteissa.

(15)

Asianomaisten osapuolten huomautuksia siis tarkasteltiin, mutta tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevia, 10 kappaleessa esitettyjä alustavia päätelmiä ei niiden perusteella ollut aiheellista muuttaa.

(16)

Tarkasteltavana olevan tuotteen ja vertailumaana olleen Kanadan kotimarkkinoilla tuotettujen ja myytyjen käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien välillä ei havaittu mitään eroja. Näiden käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien fyysiset perusominaisuudet ja käyttötarkoituksetkin ovat samat kuin yhteisöön vietyjen.

(17)

Eroja ei myöskään havaittu tarkasteltavana olevan tuotteen ja valituksen tekijöiden tuottamien ja yhteisön markkinoilla myymien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien välillä. Niillä on samat fyysiset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset.

(18)

Tästä syystä Kanadan kotimarkkinoilla myydyt käsikäyttöiset haarukkatrukit ja niiden keskeiset osat katsotaan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuiksi samankaltaisiksi tuotteiksi.

(19)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo määritetään mainitun artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille tuottajille, joiden on todettu täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt vaatimukset, eli jos osoitetaan, että samankaltaisen tuotteen valmistus ja myynti on tapahtunut markkinatalousolosuhteissa. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

(20)

Neljä kiinalaista tuottajaa haki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua, ja ne toimittivat vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetut markkinatalouskohtelun vaatimiseen tarkoitetut lomakkeet täytettyinä annetun määräajan kuluessa.

(21)

Komissio hankki kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot ja tarkasti kaikki markkinatalouskohtelua koskevissa hakemuksissa annetut tiedot asianomaisten yritysten toimitiloissa.

(22)

Kaikkien neljän yrityksen osalta todettiin, että hintoihin ja kustannuksiin liittyvät päätökset oli tehty ilman 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa tarkoitettua valtion merkittävää puuttumista asiaan ja että kustannukset ja hinnat heijastivat markkina-arvoja. Niiden tuotantokustannuksiin tai rahoitustilanteeseen ei kohdistu merkittäviä vääristymiä aiemman keskusjohtoisen talousjärjestelmän johdosta, konkurssi- ja omaisuuslainsäädännöllä taataan yritysten liiketoimien oikeusvarmuus ja vakaus ja valuuttakurssimuutokset tehdään markkinahintaan. Yksikään näistä neljästä yrityksestä ei kuitenkaan täyttänyt toista vaatimusta, joka koskee kirjanpidon riippumatonta tarkastusta IAS-standardien mukaisesti. Yritykset eivät noudattaneet yhtä tai useampaa seuraavista standardeista: IAS 1, IAS 2, IAS 8, IAS 16, IAS 21, IAS 32 and IAS 36. Näin ollen pääteltiin, ettei yksikään seuraavista neljästä yrityksestä täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistettuja edellytyksiä:

(23)

Asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja yhteisön tuotannonalalle annettiin tilaisuus esittää huomautuksensa edellä mainituista päätelmistä.

(24)

Kaikki neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että määritys oli väärin ja heille pitäisi myöntää markkinatalouskohtelu.

(25)

Yksi vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan lopullisena tavoitteena on selvittää, reagoivatko yritykset markkinasignaaleihin ilman valtion puuttumista asiaan. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan viittä vaatimusta ja etenkin kirjanpitostandardeja koskevaa vaatimusta 2 olisi sen vuoksi aina tulkittava tämän lopullisen tavoitteen perusteella. Koska valtion puuttumista asiaan ei todettu, yritykselle olisi myönnettävä markkinatalouskohtelu.

(26)

Huomautettakoon, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa luetellut viisi vaatimusta ovat toisistaan riippumattomia ja niiden on kaikkien täytyttävä, jotta markkinatalouskohtelu voidaan myöntää. Valtion puuttumista asiaan ei sinänsä mainita erillisenä eikä muita ylittävänä vaatimuksena. Jos se, että valtio ei puutu asiaan, riittäisi sinällään markkinatalouskohtelun myöntämisen, muita vaatimuksia ei tarvittaisi. IAS-standardien ja sovellettavien kirjanpitosääntöjen täytäntöönpanon ilmeinen puuttuminen Kiinassa voidaan myöskin nähdä valtion puuttumisena normaaliin markkinatalouteen.

(27)

Yksi vientiä harjoittavista tuottajista väitti, ettei komissio ollut tehnyt päätöstään markkinatalouskohtelun myöntämisestä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa. Saman vientiä harjoittavan tuottajan mukaan komissio oli jo saanut ja tarkastanut sen polkumyyntikyselylomakkeen vastaukset ennen markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön aiheellisuuden tarkastelua, mikä herättää vakavia epäilyksiä komission syistä olla hyväksymättä markkinatalouskohtelua koskenutta pyyntöä.

(28)

Kolmen kuukauden määräaikaa koskevan väitteen osalta todetaan, että menettelyn aloitusvaiheessa oli tässä tapauksessa asiaan liittyvien vientiä harjoittavien tuottajien runsaslukuisuuden vuoksi tarkoitus käyttää otantaa. Koska suurin osa vientiä harjoittavista tuottajista ei kuitenkaan osallistunut yhteistyöhön, päätettiin myöhemmin, ettei otanta ole tarpeen vaan tutkimus kohdistettaisiin ainoastaan yhteistyössä toimiviin vientiä harjoittaviin tuottajiin sekä markkinatalouskohtelun että polkumyynnin osalta. Tämä viivästytti tutkimusta, jonka jälkeen päätettiin käytännön syistä tehdä tarkastuksia toimitiloihin samanaikaisesti markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen ja polkumyyntikyselylomakkeiden osalta. Tältä osin on myös todettava, ettei kyseisen määräajan noudattamatta jättämisestä ole mitään ilmeisiä oikeudellisia seurauksia, eikä edellä mainittu viejä ilmoittanut sille aiheutuneen mitään kielteisiä vaikutuksia markkinatalouskohtelun määrittämiseen tarvitusta pidemmästä määräajasta. Kaikki markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt olivat lisäksi puutteellisia ja edellyttivät merkittäviä selvityksiä ja lisätietoja, mikä viivästytti tutkimusta. Itse asiassa kolme viejää, käsiteltävän väitteen esittänyt viejä mukaan luettuna, toimitti lisähuomautuksia markkinatalouskohtelua koskeneen arvioinnin valmistumisen jälkeen. Tästä syystä pääteltiin, että pätevä markkinatalouskohtelun määrittäminen voidaan tässä tapauksessa tehdä tai hyväksyä myös kolmen kuukauden määräajan jälkeen.

(29)

Kyselylomakkeen tarkastusta koskevan väitteen osalta todetaan, ettei perusasetuksessa säädetä, että polkumyyntitutkimus olisi aloitettava vasta markkinatalouskohtelun määrittämisen jälkeen. Perusasetuksen 5 artiklan 10 kohdan ja 6 artiklan 2 kohdan mukaan kaikki merkitykselliset tiedot on sisällytettävä polkumyyntikyselylomakkeen vastauksiin, ja ne on toimitettava 40 päivän kuluessa menettelyn aloittamispäivästä tai otantaa käytettäessä 37 päivän kuluessa otoksen valinnasta. Tämä pätee kaikkiin tapauksiin ennen minkäänlaista markkinatalouskohtelun määrittämistä. Komissio tarkastelee kaikkia markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä yksinomaan niissä esitettyjen seikkojen ja perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjen vaatimusten perusteella. Polkumyyntitutkimukset tehdään yleensä yhtä aikaa markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen tarkastelun kanssa.

(30)

Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että ne täyttivät vaatimuksen 2, koska niiden kirjanpidot tarkasti riippumaton yritys Kiinan yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti. Väitteen mukaan niiden käytäntö olla muuntamatta ulkomaanvaluuttojansa juan renminbeiksi päivittäin on IAS 21 -vaatimusten mukainen. Koska Kiinan juan renminbi on sidottu Yhdysvaltain dollariin, väitteen mukaan sillä, muunnetaanko valuutta vuosittain vai päivittäin, ei ole merkitystä. Lisäksi kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että IAS 21 mahdollistaa tavanomaisesta säännöstä poikkeamisen, jos valuuttakurssit eivät vaihtele merkittävästi.

(31)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimusten mukaisesti komissio tutkii, tarkastetaanko yritysten kirjanpito IAS-standardien mukaisesti. Noudatetaanko Kiinan standardeja vai ei, ei ole ratkaisevaa yksittäisen markkinatalouskohtelun arvioinnin kannalta. Tutkimuksen kohteena olleista neljästä yrityksestä kahdesta todetaan kuitenkin, että tarkastajien niiden tilinpäätöksistä tekemistä huomautuksista käy ilmi, ettei niiden kirjanpito ollut Kiinan kirjanpitostandardien mukainen.

(32)

Vertailussa Yhdysvaltain dollariin on otettava huomioon kaksi seikkaa. Ensinnäkin, vaikka suurin osa liiketoimista tutkimuksen kohteena olleissa yrityksissä, jotka eivät täyttäneet IAS 21 -vaatimuksia, tapahtui Yhdysvaltain dollareina, niillä oli liiketoimia myös muilla valuutoilla, ja näissä tapauksissa vaihtelut saattoivat olla merkittäviä. Lisäksi merkittävä osa kyseisten yritysten viennistä myytiin muualla kuin yhteisön markkinoilla, eikä tällaisia liiketoimia ole tarkastettu, koska tutkimus koskee yksinomaan yhteisön markkinoita. Toiseksi, tarkasteltaessa tiettyä ajanjaksoa taannehtivasti pienet vaihtelut eivät ole merkittäviä. Tätä ei ole voitu tietää kyseisen ajanjakson, vuoden tai pitemmänkään ajan alussa, kun kyseiset yritykset vahvistivat niiden kirjanpitoon merkittävät viennissä käytettävien valuuttojen vaihtokurssit. Koska kursseissa voi tapahtua ennakoimatonta liikettä, jolla voi olla merkittävä vaikutus hinnoitteluun ja tuloihin yrityksissä, etukäteen vahvistettu vaihtokurssi ei voi olla markkinataloudessa toimivien yritysten käytännön mukainen.

(33)

IAS 21 -standardissa todetaan seuraavasti: ”Ulkomaan rahan määräinen liiketoimi merkitään alun perin kirjanpitoon tilinpäätösvaluutan määräisenä siten, että ulkomaan rahan määräinen erä muutetaan käyttäen valuuttakurssia, joka vallitsee tilinpäätösvaluutan ja ulkomaanvaluutan välillä liiketoimen toteutumispäivänä”. Vaatimuksesta annetaan myös seuraava selitys: ”Liiketoimen toteutumispäivän valuuttakurssia kutsutaan usein avistakurssiksi. Käytännön syistä käytetään usein kurssia, joka on lähellä liiketoimen toteutumispäivän kurssia, esimerkiksi viikon tai kuukauden keskikurssia voidaan käyttää kaikkiin kunkin valuutan määräisiin kyseisen jakson aikana toteutuviin liiketoimiin. Jos valuuttakurssit kuitenkin vaihtelevat merkittävästi, kauden keskikurssin käyttäminen on epäluotettavaa”. Näin ollen on selvää, että IAS 21:n mukaan on periaatteessa käytettävä päivittäisiä kursseja. Viikon tai kuukauden keskikurssia voidaan käyttää vain liiketoimen toteutumispäivän tosiasiallista kurssia lähellä olevana, jos valuuttakurssit eivät vaihtele merkittävästi. Tässä tapauksessa yritykset kuitenkin päivittivät kurssit kirjanpitoonsa kerran vuodessa tai vielä harvemmin. Tällaisen käytännön ei voida katsoa olevan IAS 21:n mukainen. Lisäksi kiinalaisetkin kirjanpitostandardit edellyttävät päivittäisten tai kuukausittaisten vaihtokurssien käyttöä. Tästä syystä vaikuttaa siltä, ettei tilintarkastus ollut IAS:n mukainen, koska tarkastajat eivät huomauttaneet edellä kuvatusta ulkomaanvaluutalla tapahtuneita liiketoimia koskevasta käytännöstä. Tämä antaa aiheen epäillä kirjanpitotietojen luotettavuutta.

(34)

Tämän vuoksi markkinatalouskohtelun myöntämistä puoltavia väitteitä ei voida pitää perusteltuina.

(35)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti koko maata koskeva tulli vahvistetaan tarvittaessa niiden maiden osalta, joihin sovelletaan edellä mainittua artiklaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti, että niiden vientihinnat ja -määrät sekä myyntiolosuhteet ja -ehdot on vapaasti määritetty, valuuttakursseja sovelletaan markkinahintaisina, eikä valtio pysty puuttumaan niiden toimintaan siten, että sallittaisiin toimenpiteiden kiertäminen, jos viejille vahvistetaan eri tullit.

(36)

Sen lisäksi, että neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi markkinatalouskohtelua, ne pyysivät myös yksilöllistä kohtelua, mikäli niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Käytettävissä olevien tietojen perusteella voitiin todeta, että kaikki neljä yritystä täyttivät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut yksilöllisen kohtelun vaatimukset.

(37)

Yksilöllinen kohtelu päätettiin siksi myöntää seuraaville neljälle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle:

(38)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan muille kuin markkinatalousmaille sekä niille siirtymävaiheen maiden yrityksille, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua, normaaliarvo määritetään vertailumaassa sovellettavan hinnan tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(39)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa käyttää Kanadaa vertailumaana normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan osalta ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(40)

Tutkimuksen mukaan Kanadassa on kilpailukykyiset käsikäyttöisten haarukkatrukkien markkinat, joilla lähes puolet tarjonnasta on paikallistuotantoa ja loput tuodaan kolmansista maista. Kanadan tuotantomäärä on yli viisi prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta yhteisöön suuntautuvasta viennistä. Tämän vuoksi Kanadan markkinoita pidettiin riittävän edustavina normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan osalta.

(41)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ja yksi tuojien/kauppiaiden järjestö vastustivat ehdotusta käyttää Kanadaa vertailumaana. Perusteet Kanadan valitsemista vastaan olivat seuraavat: a) kanadalaiset tuotteet ovat erilaisia, koska ne valmistetaan tukevammista osista Yhdysvaltain standardien mukaan eikä yhteisön standardien mukaan, b) Kanadan ja Kiinan markkinoita ei voi verrata, koska niiden kehitystaso ja koko on erilainen ja c) yhteistyössä toiminut kanadalainen tuottaja on etuyhteydessä yhteen yhteisön tuottajaan. Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat ehdottivat Malesiaa tai Intiaa sopivaksi vertailumaaksi.

(42)

Näiden huomautusten jälkeen komissio otti yhteyttä seitsemään intialaiseen ja yhteen malesialaiseen tunnettuun käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuottajaan ja lähetti näille asiaa koskevan kyselylomakkeen. Yksikään näistä tuottajista ei kuitenkaan toiminut yhteistyössä tutkimuksessa, eikä komissio saanut kummastakaan maasta tietoja normaaliarvosta. Tästä syystä komissio ei voinut pitää vientiä harjoittavien tuottajien ehdottamista maista kumpaakaan vaihtoehtoisena vertailumaana.

(43)

Kanadalaisten tuotteiden laatu- ja standardieroa koskeneissa osapuolten huomautuksissa väitettiin pääasiassa, että kanadalaisten trukkien paino ja haarukkaväli on suurempi kuin kiinalaisten trukkien. Komissio ei kuitenkaan todennut mitään merkittävää yleistä eroa kanadalaisten ja kiinalaisten tuotteiden painon ja haarukkavälin osalta. Sekä kanadalaisilla että kiinalaisilla tuotteilla on eri luokat painon ja haarukkavälin mukaan, ja suurta osaa näistä tuotteista voitiin verrata toisiinsa. Niiden tuotteiden osalta, joita ei voitu suoraan verrata, pystyttiin tekemään asianmukaiset mukautukset 15 kappaleessa selitetyn mukaisesti. Toinen merkittävä tekijä on trukin nostokapasiteetti. Kiinalaisten ja kanadalaisten käsikäyttöisten haarukkatrukkien nostokapasiteetissa ei löydetty suuria yleisiä eroja. Tästä syystä pääteltiin, että kanadalaisten ja kiinalaisten tuotteiden laadussa ei ole merkittäviä eroja.

(44)

Vientiä harjoittavien tuottajien huomautuksista Kanadan ja Kiinan markkinoiden kehitystason ja koon suhteen todetaan, että keskeinen tekijä on se, ovatko kyseiset markkinat riittävän suuret ollakseen edustavia kyseisen tuotteen yhteisöön suuntautuvan viennin määrään verrattuna. Kuten 40 kappaleessa todetaan, Kanadan markkinoita pidetään tässä tapauksessa riittävän suurina ollakseen tältä osin edustavat. Se, että Kiinan markkinat ovat kokonaisuudessaan suuremmat kuin Kanadan, ei vaikuta arvioon Kanadan soveltuvuudesta mahdolliseksi vertailumaaksi tässä tapauksessa. Mitä tulee siihen, että Kiinaa pidetään kehitysmaana, kun taas Kanadaa ei, todetaan 43 kappaleen mukaisesti, että kanadalaiset ja kiinalaiset tuotteet ovat laadultaan vertailukelpoiset. Sekä kiinalaisten että kanadalaisten tuottajien tiloihin tehtyjen tarkastuskäyntien perusteella pääteltiin, ettei kiinalaisten ja kanadalaisten tuottajien tuotantolaitoksissa ja -menetelmissä ollut merkittäviä eroja. Näistä syistä sillä, että Kiinaa pidetään kehitysmaana, ei ole tältä osin merkitystä, eikä se tässä tapauksessa tee perusteettomaksi Kanadan valintaa vertailumaaksi.

(45)

Tutkimuksessa ei löydetty perusteita väitteelle, jonka mukaan yhteistyössä toimineen kanadalaisen tuottajan ja yhteisön tuottajan välinen etuyhteys asettaisi saatujen tietojen objektiivisuuden ja paikkansapitävyyden kyseenalaiseksi. Komissio tarkisti erityisesti kanadalaisen yrityksen toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin yhteydessä, oliko tällä etuyhteydellä ollut vääristävää vaikutusta kanadalaisen tuottajan hintoihin, tuotantokustannuksiin ja kannattavuuteen. Mitään merkkejä vääristymistä ei löydetty. Komissio totesi, että toimitetut tiedot olivat oikeita ja luotettavia ja niitä voitiin käyttää tässä tutkimuksessa.

(46)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että Kanada sopii perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi vertailumaaksi.

(47)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertailumaan tuottajalta saatujen todennettujen tietojen pohjalta eli kaikkien Kanadan kotimarkkinoilla vastaavista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella, sillä myynnin todettiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(48)

Tämän vuoksi normaaliarvo määritettiin yhteistyössä toimineen kanadalaisen tuottajan painotettuna keskimääräisenä kotimaan myyntihintana kaupassa etuyhteydettömille asiakkaille tyypeittäin.

(49)

Kahden vientiä harjoittavan tuottajan kokonaisvienti yhteisöön myytiin suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä. Sen vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella. Kahden muun vientiä harjoittavan tuottajan viennistä yhteisöön osa myytiin maahantuojille, joiden kanssa viejillä oli korvaava sopimusjärjestely, mistä syystä hinnat eivät olleet luotettavia. Näissä tapauksissa vientihinta muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti riippumattomilta asiakkailta yhteisössä veloitettujen jälleenmyyntihintojen perusteella. Oikaisuja tehtiin kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välissä aiheutuneiden kustannusten, myös myynti-, yleis- ja hallintokustannusten, sekä voittomarginaalin huomioon ottamiseksi. Tässä yhteydessä voittomarginaalina käytettiin tarkasteltavana olevan tuotteen yhteistyössä toimineiden etuyhteydettömien maahantuojien keskimääräistä voittomarginaalia.

(50)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu tehtiin noudettuna lähettäjältä -hinnoin samassa kaupan portaassa. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon sellaisissa tekijöissä olevat erot, joiden osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tämän perusteella tehtiin tarvittaessa oikaisuja kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä alennusten erojen huomioon ottamiseksi.

(51)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että vertailumaana olevan Kanadan kotimaisissa käsikäyttöisissä haarukkatrukeissa oli kaikissa käsijarru toisin kuin suurimmassa osassa kiinalaisia tuotteita. Kanadan hintoihin tehtiin tästä syystä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti asianmukainen mukautus käsijarrun osuuden poistamiseksi. Joissakin kanadalaisissa tuotteissa haarukat ylettyvät myös matalammalle kuin kiinalaisissa tuotteissa. Kanadalaisiin hintoihin tehtiin myös tästä syystä asianmukainen mukautus perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti näiden tuotteiden osalta eron vaikutuksen poistamiseksi.

(52)

Niiden neljän yrityksen osalta, joille oli myönnetty yksilöllinen kohtelu, toimittiin siten, että kullekin yhteisöön viedylle tuotelajille vertailumaan tietojen perusteella määritettyä painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan yhteisöön viedyn tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään.

(53)

Voidakseen laskea kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavan, koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Eurostatin tietojen perusteella laskettua Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kokonaismäärää ja neljän yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vientimääriä verrattiin keskenään. Koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittama viennin kokonaismäärä tutkimusajanjaksona oli merkittävästi pienempi kuin Eurostatin tilastoissa ilmoitettu tuonnin määrä (noin 47 prosenttia yhteisöön suuntautuneesta tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonnista), pääteltiin alustavasti, että yhteistyöstä kieltäytymisen aste oli merkittävä. Jotta vientiä harjoittavat tuottajat eivät hyötyisi yhteistyöstä kieltäytymisestä ja koska ei ollut merkkejä siitä, että yhteistyöstä kieltäytyneiden tuottajien polkumyyntimarginaalit olisivat alhaisemmat, koko maata koskevaksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien eniten viemien tuotetyyppien polkumyyntimarginaalien todettu keskiarvo, joka oli korkeampi kuin yhdellekään yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu korkein yksilöllinen polkumyyntimarginaali.

(54)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -hinnasta ovat seuraavat:

(55)

Yhteistyössä toimineiden yritysten toimittamien tietojen perusteella tutkimuksessa todettiin, että tutkimusajanjaksona käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja valmistivat:

Joitakin erittäin pieniä tuottajia, joiden tuotantomäärät ovat merkityksettömän pieniä, voi vielä olla, eivätkä ne ole toimineet tutkimuksessa yhteistyössä.

(56)

Näin ollen päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannosta perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan merkityksessä vastaavat edellä mainitut viisi tuottajaa.

(57)

Valituksen teki neljä tuottajaa, Bolzoni SpA, BT products AB, Franz Kahl GmbH ja Pramac Lifters SpA, jotka toimivat tutkimuksessa yhteistyössä. Näiden tuottajien osuus käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuotannosta yhteisössä on yhteensä 60 prosenttia. Niiden katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’yhteisön tuotannonala’.

(58)

Yhteisön kulutus määritettiin laskemalla yhteen Eurostatin tilastoissa ilmoitettu käsikäyttöisten haarukkatrukkien yhteisöön suuntautuneen tuonnin määrä, yhteisön tuotannonalan todennetun myynnin kokonaismäärä sekä yhden vuonna 2004 tuotannon lopettaneen yhteisön tuottajan myynnin määrä.

(59)

Käsikäyttöisten haarukkatrukkien kulutus yhteisössä oli noin 493 000 kappaletta tutkimusajanjaksona. Se on noin 17 prosenttia enemmän kuin tarkastelujakson alussa.

(60)

Eurostatin tietojen mukaan Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi merkittävästi eli noin 138 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tuonti kasvoi erityisen voimakkaasti vuodesta 2002 vuoteen 2003, jolloin se kasvoi 51 prosenttia.

(61)

Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla nopeasti 100 prosenttia. Koko tämä osuus vallattiin yhteisön tuotannonalalta.

(62)

Eurostatin tietojen mukaan Kiinasta tulevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin keskihinta laski vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välillä noin 34 prosenttia. Hinnat pysyivät vakaina vuoteen 2001, laskivat 12 prosenttia vuonna 2002 ja vielä 25 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2003.

(63)

Hinnan alittavuuden määrittämiseksi komissio analysoi tutkimusajanjakson aikaisia hintatietoja. Yhteisön tuotannonalan etuyhteydettömille asiakkaille sovellettujen noudettuna lähettäjältä -nettomyyntihintojen painotettua keskiarvoa, josta on vähennetty alennukset ja hyvitykset, verrattiin yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vastaavien tuotetyyppien painotettuun keskimääräiseen tuontihintaan samassa kaupan vaiheessa eli myytäessä jakeluun. Tuontihinnat olivat cif-tason hintoja, ja ne oikaistiin asianmukaisesti lisäämällä niihin tuonnin yhteydessä tavallisesti maksettavat tullit ja maksut. Kahdessa tapauksessa, joissa maahantuojilla todettiin olevan korvaava sopimusjärjestely kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kanssa, käytettiin näiden maahantuojien jälleenmyyntihintoja etuyhteydettömille asiakkaille.

(64)

Tältä pohjalta vahvistettiin alustavasti hinnan alittavuus Kiinasta tulevalle tuonnille. Hinnan alittavuuden taso ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan keskimääräisestä myyntihinnasta oli kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien osalta yli 55 prosenttia.

(65)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan otettiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttivat tuotannonalan tilanteeseen vuodesta 2000 (perusvuosi) tutkimusajanjakson päättymiseen.

(66)

Tarkastelujakson aikana yhteisön tuotannonalan tuotanto väheni 33 prosenttia. Koska tuotantokapasiteetti pysyi samaan aikaan lähes ennallaan, kapasiteetin käyttö väheni tuotannon vähenemisen mukana.

(67)

Myynnin laskiessa varastot ovat yleisesti kasvaneet jonkin verran. Tutkimus osoitti kuitenkin, ettei varastojen kehitystä pidetä kovin merkittävänä yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta kuvaavana tekijänä, sillä yhteisön tuottajat valmistavat tuotteet yleensä tilauksesta, joten varastossa olevat tavarat odottavat tavallisesti toimitusta asiakkaille.

(68)

Vaikka yhteisön kulutus kasvoi vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välillä, yhteisön tuotannonalan myyntimäärä on vähentynyt huomattavasti. Näin ollen sen markkinaosuus on supistunut voimakkaasti, kuten edellä on kuvattu. Tätä on syytä verrata Kiinasta tulevan tuonnin kehittymiseen, sillä Kiinan markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla huomattavasti.

(69)

Yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuudestaan vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välillä 34 prosenttia.

(70)

Yhteisön tuotannonalan oman tuotannon yksikköhinnat myynnissä etuyhteydettömille asiakkaille yhteisössä laskivat tarkastelujaksolla. Hintojen lasku oli erityisen voimakasta vuodesta 2001 vuoteen 2003, jolloin myyntihinnat laskivat 6 prosenttia.

(71)

Hintoihin on näillä markkinoilla perinteisesti vaikuttanut tuotteen laatu sekä tuottajien tarjoamat myynnin jälkeiset palvelut ja takuut. Tarkastelujaksolla tilanne kuitenkin muuttui rajusti, ja hinnasta tuli tutkimusajanjaksolla määräävä myyntitekijä. Vaikka yksikkömyyntihinnat laskivat 8 prosenttia vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välillä, yksikköhinta tuotannossa on noussut, koska merkittävän osan tuotantokustannuksista aiheuttavan pääraaka-aineen, teräksen, hinta on noussut erityisesti tutkimusajanjaksolla.

(72)

Koska yhteisön tuotannonala ei voinut polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi korottaa hintojaan tuotantokustannusten nousua vastaavasti, sen kannattavuus heikkeni.

(73)

Tutkimus osoitti, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan hintapaineen vaikutuksesta jo alentuneen keskimääräisen myyntihinnan yli 59 prosentilla tutkimusajanjakson aikana (ks. 64 kappale). Hinnan alittavuus johti selvästi siihen, että yhteisön tuotannonalan hinnat olivat tappiollisia aikana, jolloin niitä olisi pitänyt nostaa kasvaneiden kustannusten kattamiseksi.

(74)

Vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin yhteisön kulutus kasvoi 17 prosenttia, yhteisön tuotannonalan myynnin määrä yhteisön markkinoilla väheni 24 prosenttia. Kuten edellä esitetystä käy ilmi, yhteisön tuotannonala menetti 12 prosenttiyksikköä markkinaosuudestaan, kun taas polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi samaan aikaan 29 prosenttiyksikköä.

(75)

Yhteisön tuotannonalan kannattavuus laski tarkastelujakson aikana jyrkästi, mikä johti tappioihin vuonna 2002, ja tilanne huononi jatkuvasti vuonna 2003 ja tutkimusajanjakson aikana.

(76)

Tarkastelujakson aikana, erityisesti vuosina 2001 ja 2002, tehtiin suuria investointeja. On paikallaan todeta, että yhteisön tuottajat ovat vakiintuneita yrityksiä, joilla on pitkät perinteet käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuotannossa. Kilpailukyvyn säilyttämiseksi tarvittiin näin ollen korvausinvestointeja, jotka muodostivat suurimman osan investoinneista.

(77)

Markkinaolosuhteiden muutoksen ja erityisesti myyntihintojen laskun johdosta uusia investointeja lykättiin tutkimusajanjakson aikana myöhemmäksi tai ne peruutettiin kokonaan, vaikka yhteisön kulutus kasvoi edelleen.

(78)

Investointien tuotto, ilmaistuna yhteisön tuotannonalan nettovoiton ja tuotannonalan tekemien investointien kirjanpitoarvon suhteena, seurasi kannattavuuden kehityssuuntaa ja laski tarkastelujakson aikana 1 063 prosenttia.

(79)

Yhteisön tuotannonalan kassavirta heikkeni tarkastelujaksolla 385 prosenttia kannattavuutta kuvaavan kehityssuunnan mukaisesti.

(80)

Tutkimus vahvisti, että yhteisön tuotannonalan pääomansaanti vaikeutui jatkuvasti tarkastelujakson aikana, mihin vaikuttivat erityisesti tarkastelujakson lopussa ja tutkimusajanjakson aikana kasvaneet tappiot.

(81)

Samankaltaiseen tuotteeseen liittyvä työllisyys väheni tarkastelujakson aikana. Tuottavuus työntekijää kohden (joka määritettiin jakamalla tuotettu tuotemäärä yksikköinä työntekijöiden lukumäärällä) väheni vuoden 2000 ja vuoden 2002 välillä 11 prosenttia ja vielä 3 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Tämä johtuu kuitenkin tuotantomäärän työllisyyttä nopeammasta vähenemisestä. Palkkoja kuvaavat keskimääräiset työllistämiskustannukset työntekijää kohden eivät kasvaneet edes inflaatiota vastaavasti vaan pysyivät vakaina tarkastelujakson ajan.

(82)

Yhteisön tuottajat ovat pyrkineet järkeistämään tuotantolaitoksia sulkemalla tehtaita ja vähentämällä työntekijöitä. Yhteisön tuottajat ovat pystyneet rajoittamaan työpaikan menetyksiä siirtämällä osan työvoimasta tuottavampiin toimiin yrityksissä.

(83)

Varsinaisen polkumyyntimarginaalin suuruudesta yhteisön tuotannonalaan kohdistunutta vaikutusta ei voida pitää vähäpätöisenä, kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuonnin määrä ja hinnat.

(84)

Ei myöskään havaittu merkkejä siitä, että yhteisön tuotannonala olisi tutkimusajanjakson aikana ollut toipumassa aiemmin tapahtuneen polkumyynnin tai tuetun tuonnin vaikutuksista.

(85)

Tarkastelujakson aikana yhteisön markkinoille Kiinasta polkumyynnillä tuleva halpatuonti kasvoi merkittävästi ja vahinkoa kuvaavat keskeiset osoittimet kehittyivät epäedullisesti.

(86)

Jotkut osoittimet heikkenivät erittäin merkittävästi tarkastelujakson aikana. Näitä olivat tuotantomäärä, myyntimäärä, markkinaosuus, kannattavuus, investointien tuotto ja kassavirta.

(87)

Ottaen huomioon kaikki tekijät, erityisesti kulutuksen kasvun kanssa samaan aikaan tapahtunut yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden väheneminen sekä merkittävät taloudelliset tappiot, jotka johtivat investointien vähenemiseen tutkimusajanjakson aikana, päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(88)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti komissio tutki, oliko Kiinasta peräisin olevien käsikäyttöisten haarukkatrukkien polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttanut yhteisön tuotannonalan merkittävän vahingon. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka voisivat aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle samaan aikaan vahinkoa, sen varmistamiseksi, ettei niiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsottu johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(89)

Tarkastelujakson aikana polkumyynnillä tapahtuva tuonti Kiinasta kasvoi 138 prosenttia. Tuonti kasvoi nopeammin kuin yhteisön kulutus, joka kasvoi samana aikana 17 prosenttia. Tuonnin ja kulutuksen kasvu tapahtui aikana, jolloin yhteisön tuotannonalan myynti väheni. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla yli 100 prosenttia. Tuonnin markkinaosuuden kasvaessa tutkimusajanjakson aikana yhteisön tuotannonalan markkinaosuus supistui samassa suhteessa. Tästä syystä on selvää, että tuonti valtasi yhteisön tuotannonalan menettämän markkinaosuuden.

(90)

Lisääntynyt tuonti tapahtui yhteisön tuotannonalan hinnat erittäin selvillä marginaaleilla alittavilla hinnoilla, joten tuonnin voidaan perustellusti sanoa aiheuttaneen hintojen alenemisen, joka johti yhteisön tuotannonalalle syntyneisiin tappioihin. Hintojen alenemista aiheutti myös polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin alhainen hintataso, eikä yhteisön tuotannonala voinut nostaa hintoja kohonneiden kustannusten peittämiseksi. Yhteisön tuotannonala ei myöskään voinut lisätä kapasiteettinsa käyttöä, kuten tarkastelujakson aikana todetun kulutuksen kasvun vuoksi olisi voinut olettaa tapahtuvan.

(91)

Tästä syystä päätellään alustavasti, että tästä määräänsä ja markkinaosuuttaan merkittävästi kasvattaneesta, alhaisilla polkumyyntihinnoilla tapahtuneesta tuonnista aiheutunut paine oli määräävä tekijä yhteisön tuotannonalan tilanteen huononemisessa erityisesti menetetyn myynnin ja markkinaosuuden, kannattavuuden, investointien tuoton ja pääoman saannin osalta.

(92)

Todettakoon, että yhteisön tuotannonalan vientitoiminta väheni tutkimusajanjaksolla. Yhteisön ulkopuolelle suuntautuneen viennin määrä tarkastelujakson aikana oli kuitenkin vain 11 prosenttia yhteisön tuotannonalan kokonaismyynnistä. Vientihintojen todettiin keskimäärin olleen yhteisön hintoja alhaisemmat tarkastelujakson aikana. Tämä johtuu kuitenkin pääasiassa erilaisesta tuotevalikoimasta. On huomautettava, että kiinalaisten tuottajien toiminta vientimarkkinoilla on johtanut tuoton alenemiseen yhteisön tuotannonalan viennissä. Yhteisön myynnistä poiketen vienti tuotti kuitenkin vielä jonkin verran voittoa tutkimusajanjaksoon asti, eikä se tästä syystä ole voinut vaikuttaa merkittävästi yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(93)

Kun otetaan huomioon viennin myyntimäärien pieni osuus yhteisön tuotannonalan liiketoiminnasta kokonaisuudessaan, kyseisille yrityksille aiheutuneen merkittävän vahingon ei voida mitenkään katsoa aiheutuneen siitä.

(94)

Aiemmin jo todettiin, että tarkastelujaksolla tehtiin suuria ja merkittäviä investointeja. Vuosina 2001 ja 2002 tehdyt suuret investoinnit oli suunniteltu jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1999, ennen kiinalaisten laajamittaista tuloa yhteisön markkinoille, ja ilman polkumyynnillä tapahtunutta tuontia niitä olisi yleisesti pidetty järkevinä päätöksinä. Suurin osa investoinneista oli lisäksi korvausinvestointeja.

(95)

Muista kolmansista maista tuleva tuonti ei voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa, sillä tuontia on hyvin vähän muualta kuin Kiinasta. Muun tuonnin osuus on vain 11 prosenttia kokonaistuonnista ja sen markkinaosuus, joka on laskenut vuodesta 2000 alkaen, oli tutkimusajanjaksona vain neljä prosenttia.

(96)

Yhteisön laajentuminen ei tutkimuksen mukaan ole aiheuttanut muutoksia 15 ”vanhan” jäsenvaltion perusteella tehtyihin päätelmiin. Tuotanto ei ole merkittävää uusissa jäsenvaltioissa – ainoastaan Puolassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Sloveniassa on joitakin pientuottajia.

(97)

Jotkut asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalalle aiheutuneet vahingot johtuivat kiinalaisille tuottajille suotuisasta euron ja Yhdysvaltain dollarin vaihtokurssista.

(98)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti myös muista maista kuin Kiinasta on hyötynyt euron vahvistumisesta. Tuontimäärät niistä kuitenkin vähenivät tarkastelujaksolla kun taas tuonti Kiinasta kasvoi samalla jaksolla 138 prosenttia. Vaikka ensi näkemältä ei voidakaan sulkea pois mahdollisuutta, että euron vahvistuminen Yhdysvaltain dollariin nähden olisi suosinut tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia Kiinasta, sitä ei kuitenkaan voida pitää Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuontiaallon syynä, koska valuuttakurssien vaihtelu ei vaikuttanut tuontiin muista maista.

(99)

Jotkut asianomaiset osapuolet väittivät myös, että yhteisön tuotannonala tarjosi joillekin heidän suurimmista asiakkaistaan tuotteita huomattavasti Kiinasta tuotujen käsikäyttöisten haarukkatrukkien hintoja alempaan hintaan. Heidän mukaansa tämä johtuu siitä, että käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja käytetään suurempien ja kalliimpien käsittelylaitteiden ”myyntivälineenä”. Tämä voisi olla yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syy.

(100)

On totta, että käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja käytetään usein ”myyntivälineenä”, kun asiakkaat halutaan saada ostamaan käsikäyttöisten haarukkatrukkien paketti ja/tai muita kalliimpia materiaalin käsittelylaitteita. Ei ole kuitenkaan mitään merkkejä siitä, että näitä olisi tarjottu merkittäviä määriä tai että hinnat olisivat olleet erityisen alhaisia.

(101)

Yhteisön maahantuojat ovat esittäneet, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtuu muun muassa yhteisön markkinoilla tarjottavien tuotteiden huonosta laadusta ja osien tuotannon ulkoistamisesta.

(102)

Tutkimuksessa todettiinkin, että jotkut yhteisön tuottajat ovat tuoneet markkinoille uusia, huonompilaatuisia malleja vakiomallien hintoja halvemmalla. Tuottajien mukaan tämä on kuitenkin vain vastaus tällaisten tuotteiden Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvaan tuontiryntäykseen eikä tavanomaista markkinakehitystä.

(103)

Yhteisön tuottajat antavat joidenkin osien tuotannon ulkoistamiselle saman syyn. Niiden on mielestään pakko lisätä tuottoa ja vähentää tappioita niin kauan kuin polkumyynti Kiinasta jatkuu.

(104)

Tutkimuksen mukaan polkumyynnillä tuodut suuret määrät ovat aiheuttaneet sen, että yhteisön tuotannonalan hinnat ovat laskeneet merkittävästi kun tuotannonala on lähinnä kiinalaisten hinnan alittavuuden ja hintapaineen vuoksi pyrkinyt säilyttämään markkinaosuutensa ja riittävän kapasiteetin käyttöasteen siinä kuitenkaan onnistumatta. Samaan aikaan tuontimäärät Kiinasta ja niiden markkinaosuus ovat kasvaneet edelleen nopeasti. Komissio on alustavasti päätellyt, että tuonti Kiinasta on pääsyy, jollei ainoa syy, yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(105)

Edellä olevassa tarkastelussa on asianmukaisesti selvitetty ja eriytetty mahdolliset vaikutukset, joita kaikilla tunnetuilla tekijöillä on polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista aiheutuneesta vahingosta johtuvaan yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, ja alustavasti voidaan päätellä, etteivät nämä tekijät vaikuttaneet yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon merkittävästi. Alustavasti siis päätellään, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko, jonka vahvistavat kaikki vahinkoa kuvaavat osoittimet ja erityisesti tuotannonalan tappiollinen tilanne, negatiivinen myyntituotto ja investointikehitys sekä ongelmat pääomansaannissa, johtui polkumyynnillä tapahtuvasta, Kiinasta peräisin olevasta tuonnista.

(106)

Komissio tarkasteli, oliko alustavasti todetusta vahingollisesta polkumyynnistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden vuoksi toimenpiteiden toteuttaminen ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Tätä varten mahdollisten toimenpiteiden vaikutusta kaikkiin menettelyn osapuoliin samoin kuin toimenpiteiden toteuttamatta jättämisen vaikutuksia tarkasteltiin esitettyjen todisteiden perusteella perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(107)

Yhteisön tuotannonala muodostui aiemmin useista sekä pienistä että suurista käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuottajista. Tutkimuksesta kävi ilmi, että useat yritykset ovat lopettaneet tuotannon joko ennen tarkastelujaksoa, sen aikana tai välittömästi sen jälkeen. Monet näistä entisistä tuottajista ovat vaihtaneet ydintoimintansa muuksi ja toimivat nyt tarkasteltavana olevan tuotteen maahantuojina/kauppiaina. Yhteisön tuotannonalan muodostaneet neljä yritystä ovat myös joutuneet tekemään suuria rakenneuudistuksia, esimerkiksi lopettamaan tuotantolaitoksia ja toteuttamaan merkittäviä irtisanomisia vuonna 2003 ja tutkimusajanjakson aikana.

(108)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen yhteisön tuotannonalan myyntimäärien ja -hintojen odotetaan nousevan yhteisön markkinoilla. Tämä parantaa yhteisön tuotannonalan tuottavuutta ja vähentää toimintojen lopettamisen vaaraa. Joitakin lopettamaan joutuneita tuotantolaitoksia voitaisiin myös ottaa uudelleen käyttöön, jolloin syntyisi uusia työpaikkoja.

(109)

Jos taas polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei toteuteta, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan negatiivinen suuntaus jatkuu. Todennäköisesti yhteisön tuotannonala menettää edelleen markkinaosuuttaan ja tappiot kasvavat lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä tuotanto yhteisössä lakkaa.

(110)

Yksikään käsikäyttöisten haarukkatrukkien yhteisön tavarantoimittajista ei esittänyt huomautuksia tässä tutkimuksessa kyselylomakkeeseen vastaamalla. On kuitenkin selvää, että useat tavarantoimittajat joutuisivat vaikeuksiin ja luultavasti lopettamaan toimintansa, jos toimenpiteitä ei toteuteta. Tämä johtuu siitä, että näiden hydraulisten osien pienten tavarantoimittajien tai renkaiden toimittajien toimeentulo riippuu osien myynnistä käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuottajille yhteisössä.

(111)

Useat etuyhteydettömät maahantuojat/kauppiaat vastasivat kyselylomakkeeseen määräajassa ja toimivat yhteistyössä tutkimuksessa. Kaikki vastustivat toimenpiteiden toteuttamista.

(112)

Huomautuksia tässä tapauksessa esittäneet maahantuojat/kauppiaat ovat hyvin erilaisia kokonsa suhteen ja sen suhteen, kuinka merkittävä osa käsikäyttöisten haarukkatrukkien kaupalla on niiden liiketoiminnassa. Muutamat maahantuojat/kauppiaat ovat melko riippuvaisia käsikäyttöisten haarukkatrukkien kaupasta, jonka osuus voi olla 95 prosenttia niiden liikevaihdosta. Tutkimuksen mukaan käsikäyttöisten haarukkatrukkien myynnin osuus oli kuitenkin useimpien maahantuojien ja kauppiaiden liikevaihdosta alle kolme prosenttia. Jos polkumyynnin vastaiset toimenpiteet toteutetaan, ne tuskin vaikuttaisivat näihin kauppiaisiin suuresti, sillä käsikäyttöiset haarukkatrukit eivät kuulu niiden ydintoimintaan ja niiden on hyvin helppo painottaa tuotevalikoimaansa toisin. Monet näistä maahantuojista/kauppiaista ovat tai olivat yhteisön tuotannonalan asiakkaita, ja ne voivat tarvittaessa vaihtaa liiketoimintaansa, jos toimenpiteet toteutetaan.

(113)

Maahantuojat toivat lisäksi esiin sen, että yhteisön tuotanto ei kata kysyntää ja tuonti on sen vuoksi tarpeen. Heidän mukaansa yhteisön tuottajat eivät tarkasteltavana olevan tuotteen osalta myöskään pysty tarjoamaan samaa laatua ja joustoja toimituksissa. On selvää, ettei yhteisön tuotanto kata kulutustarpeita yhteisössä, mutta yhteisössä on erittäin paljon käyttämätöntä kapasiteettia ja tarpeita voitaisiin osittain tyydyttää myös muista tuontilähteistä. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tarkoituksena ei ole poistaa polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia vaan varmistaa, että tuontihinnat ovat kohtuullisia.

(114)

Tästä syystä päätellään alustavasti, että mahdollisesti toteutettavilla toimenpiteillä ei ole merkittävää vaikutusta käsikäyttöisten haarukkatrukkien etuyhteydettömien maahantuojien ja kauppiaiden tilanteeseen yhteisössä.

(115)

Käsikäyttöisten haarukkatrukkien pääkäyttäjiin kuuluu varastoja, valintamyymälöitä, kuljetus- ja käsittely-yrityksiä. Asiaa koskeviin kyselylomakkeisiin saatiin vastaukset kahdelta käyttäjältä. Näiden asenne toimenpiteiden toteuttamiseen oli neutraali. Käyttäjät eivät esittäneet mitään arvioita polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollisista vaikutuksista heidän liiketoimintaansa. Käsikäyttöisillä haarukkatrukeilla ei liiketoiminnassa kuitenkaan katsota olevan kovinkaan suurta merkitystä.

(116)

Sen perusteella, että käyttäjät eivät olleet kiinnostuneita toimimaan enempää yhteistyössä, päätellään alustavasti, ettei polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä ole merkittävää vaikutusta käyttäjien tilanteeseen yhteisössä.

(117)

On syytä mainita, että yhteisön tuotannonalan tappiollinen tilanne aiheutui sen vaikeudesta kilpailla kohtuuttoman alhaisilla polkumyyntihinnoilla tapahtuvan tuonnin kanssa.

(118)

Toimenpiteiden toteuttamisen katsotaan palauttavan markkinoille terveen kilpailun. Yhteisön tuotannonalan pitäisi silloin pystyä ainakin lisäämään määriä ja ehkä jonkin verran nostamaan myyntihintojaan, jolloin tuotto on riittävää tuotantolaitoksiin tehtävien investointien perustelemiseksi. Toimenpiteiden toteuttamatta jättäminen uhkaisi vakavasti yhteisön tuotannonalan elinkelpoisuutta, ja sen poistuminen vähentäisi tarjontaa ja kilpailua käyttäjien kannalta.

(119)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, ettei väliaikaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto olisi yhteisön edun vastaista.

(120)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat alustavat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan lisävahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(121)

Väliaikaisten toimenpiteiden tasoa määritettäessä on otettu huomioon todettu polkumyyntimarginaali sekä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi tarvittava tullin määrä.

(122)

Väliaikaisten toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan kyseisestä tuonnista aiheutunut vahinko ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi niiden ansiosta kattaa kustannuksensa ja saada sellaisen kokonaismyyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla myytäessä samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tässä laskelmassa käytetty voittomarginaali ennen veroja oli viisi prosenttia liikevaihdosta, sillä tämän todettiin olevan voittotaso, jota kohtuudella voitaisiin odottaa ilman vahingollista polkumyyntiä, koska se oli yhteisön tuotannonalan voittotaso ennen kuin tuonti Kiinasta yhteisöön alkoi tarkastelujakson aikana merkittävästi kasvaa. Tältä pohjalta yhteisön tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Tämä vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin lisäämällä edellä mainittu viiden prosentin voittomarginaali tuotantokustannuksiin.

(123)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin tämän jälkeen vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisen yhteydessä määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien tuotteiden keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Tästä vertailusta johtuvat erot ilmaistiin sitten prosentteina keskimääräisestä cif-tuontiarvosta. Nämä erot olivat kaikissa tapauksissa suuremmat kuin todettu polkumyyntimarginaali.

(124)

Koska vahingon korjaava taso on korkeampi kuin vahvistettu polkumyyntimarginaali, väliaikaisten toimenpiteiden olisi perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustuttava jälkimmäiseen. Kiinaan olisi sovellettava väliaikaista polkumyyntitullia seuraavasti:

(125)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten senhetkistä tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan tarkasteltavana olevasta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(126)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esim. yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio muuttaa tarvittaessa asetusta saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

(127)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä,

European Commission

Directorate General for Trade

Directorate B

J-79 5/17

Rue de la Loi/Wetstraat 200

B-1049 Bruxelles/Brussel

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/37

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitettyjen tavaroiden luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan yhteisön erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetyt tavarat luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodeihin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On asianmukaista, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tällä asetuksella vahvistettujen säännösten mukaisia, voi haltija edelleen vedota yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden ajan.

(5)

Äänitaajuuslaitteita koskeva luokittelu tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 29 päivänä huhtikuuta 1998 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 955/98 (3) on johtanut siihen, että niin sanottuja kotiteatterijärjestelmiä on luokiteltu CN-koodiin 8543 89 95. Koska tällaiset kotiteatterijärjestelmien luokittelut eivät ole tämän asetuksen liitteessä esitetyn mukaisia, on niitä pidettävä virheellisinä.

(6)

Tämän vuoksi asetus (EY) N:o 955/98 on muutettava vastaavasti.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset.

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/41

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan 1 kohdan mukaan kummankin mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinoiden ja yhteisön markkinoiden noteerausten tai hintojen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)

Tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja tuen määrän vahvistamisperusteista 13 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1520/2000 (3) määritellään tuotteet, joille olisi vahvistettava niiden vientiin tapauskohtaisesti sovellettava tuen määrä, joko asetuksen (EY) N:o 1784/2003 liitteessä III tai asetuksen (EY) N:o 1785/2003 liitteessä IV lueteltuina tavaroina.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1520/2000 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tuen määrä 100 kilogrammalle kyseisiä perustuotteita on vahvistettava kullekin kuukaudelle.

(4)

Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisältyville maataloustuotteille myönnettävän vientituen osalta tehdyt maksusitoumukset saattavat vaarantua, jos tuen määrät vahvistetaan ennakolta suuriksi. Tämän vuoksi olisi kyseisissä tapauksissa toteutettava suojatoimenpiteitä estämättä silti pitkän aikavälin sopimusten tekoa. Erityisen tuen määrän vahvistaminen niitä tapauksia varten, joissa tuen ennakkovahvistusta käytetään, on toimenpide, jolla kyseisten eri tavoitteiden saavuttaminen mahdollistetaan.

(5)

Neuvoston päätöksellä 87/482/ETY (4) hyväksytyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tehdyn makaronivalmisteiden vientiä yhteisöstä Yhdysvaltoihin koskeva sopimus huomioon ottaen on tarpeen eritellä CN-koodeihin 1902 11 00 ja 1902 19 kuuluvien tavaroiden tuki niiden määräpaikan mukaan.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1520/2000 4 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti on tarpeen vahvistaa alennetun tuen määrä ottaen huomioon kyseiseen perustuotteeseen sovellettava komission asetuksen (ETY) N:o 1722/93 (5) mukainen tuotantotuen määrä, joka on ollut voimassa tavaroiden oletettuna valmistusajankohtana.

(7)

Alkoholijuomia ei pidetä erityisen herkkinä niiden valmistamiseen käytettävien viljojen hinnan vaihteluille. Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan liittymissopimuksen 19. pöytäkirjassa kuitenkin määrätään, että on säädettävä tarpeellisista toimenpiteistä, joilla helpotetaan yhteisössä viljellyn viljan käyttöä viljoista valmistettavien alkoholijuomien tuotannossa. Siten on syytä mukauttaa alkoholijuomien muodossa vietyihin viljoihin sovellettavaa vientitukea.

(8)

Bulgariasta peräisin olevien tiettyjen jalostettujen maataloustuotteiden tuontia ja kyseisiin maihin suuntautuvaa tiettyjen jalostettujen maataloustuotteiden vientiä koskevista yksipuolisista siirtymätoimenpiteistä 24 päivänä syyskuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1676/2004 (6) mukaan Bulgariaan vietävät perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomat jalostetut maataloustuotteet eivät ole vientitukikelpoisia 1 päivästä lokakuuta 2004 alkaen.

(9)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/45

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 31 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen asetuksen 1 artiklan a–e ja g kohdassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinoiden ja yhteisön markkinoiden hintojen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)

Tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja tuen määrän vahvistamisperusteista 13 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1520/2000 (2) määritellään tuotteet, joille olisi vahvistettava niiden vientiin asetuksen (EY) N:o 1255/1999 liitteessä II lueteltuina tavaroina sovellettava tuen määrä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1520/2000 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tuen määrä 100 kg kohti kutakin kyseistä perustuotetta on vahvistettava kullekin kuukaudelle.

(4)

Kuitenkin tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maitotuotteiden tapauksessa korkeiden tukimäärien vahvistaminen etukäteen voi vaarantaa kyseisiin tukiin liittyvät maksusitoumukset. Vaaran välttämiseksi on tarpeen toteuttaa asiaankuuluvia varotoimenpiteitä sulkematta kuitenkaan pois mahdollisuutta pitkäaikaisten sopimusten tekemiseen. Nämä kaksi tavoitetta ovat saavutettavissa, jos kyseisille tuotteille vahvistetaan erityiset tukimäärät niitä tapauksia varten, joissa käytetään tukien ennakkovahvistusta.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1520/2000 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, että tuen määrän vahvistamiseksi on tarvittaessa otettava huomioon kaikissa jäsenvaltioissa asetuksen (EY) N:o 1520/2000 liitteessä A lueteltujen perustuotteiden tai niihin rinnastettavien tuotteiden osalta sovellettava tuotantotuki, avustukset tai muut vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet kyseisen alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen säännösten mukaisesti.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 12 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisössä tuotetulle ja kaseiiniksi muutetulle rasvattomalle maidolle myönnetään tukea, jos tämä maito ja tästä maidosta valmistettu kaseiini täyttävät tietyt edellytykset.

(7)

Voin myynnistä alennettuun hintaan sekä konditoriatuotteiden, jäätelöiden ja muiden elintarvikkeiden valmistukseen tarkoitetulle kermalle, voille ja voiöljylle myönnettävästä tuesta 15 päivänä joulukuuta 1997 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2571/97 (3) sallitaan voin ja kerman toimittaminen alennettuun hintaan tiettyjä tavaroita valmistaville laitoksille.

(8)

Bulgariasta peräisin olevien tiettyjen jalostettujen maataloustuotteiden tuontia ja Bulgariaan suuntautuvaa tiettyjen jalostettujen maataloustuotteiden vientiä koskevista yksipuolisista siirtymätoimenpiteistä 24 päivänä syyskuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1676/2004 (4) mukaan Bulgariaan vietävät perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomat jalostetut maataloustuotteet eivät ole vientitukikelpoisia 1 päivästä lokakuuta 2004 alkaen.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/48

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja tiettyjen siirappien edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2004/2005 vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 1210/2004 (3). Näitä hintoja ja tulleja on muutettu viimeksi komission asetuksella (EY) N:o 17/2005 (4).

(2)

Tällä hetkellä komission käytettävissä olevien tietojen perusteella mainittuja määriä on muutettava asetuksessa (EY) N:o 1423/95 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/50

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 3072/95 13 artiklan mukaan kyseisten asetusten 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 3072/95 13 artiklan nojalla tuet on vahvistettava ottaen huomioon toisaalta viljojen, riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien saatavuutta sekä niiden yhteisön markkinoiden hintoja ja toisaalta viljojen, riisin, rikkoutuneiden riisinjyvien ja vilja-alan tuotteiden maailmanmarkkinahintoja koskeva tilanne ja niiden kehitysnäkymät; näiden samojen artiklojen nojalla on myös varmistettava vilja- ja riisimarkkinoiden tasapainoinen tilanne sekä hintojen ja kaupan luonnollinen kehitys ja lisäksi otettava huomioon suunnitellun viennin taloudelliset seikat ja tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla.

(3)

Vilja- ja riisijalosteiden tuonti- ja vientijärjestelmästä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1518/95 (3) 4 artiklassa määritellään näiden tuotteiden tuen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet.

(4)

Tietyille jalostetuille tuotteille myönnettävä tuki olisi porrastettava tuotteiden tuhka-, raakakuitu-, kuoriaine-, valkuaisaine-, rasva- tai tärkkelyspitoisuuden mukaan, koska tämä pitoisuus osoittaa erityisen hyvin jalostettuun tuotteeseen tosiasiallisesti sisältyvän perustuotteen määrän.

(5)

Maniokkijuurten ja muiden trooppisten juurten ja mukuloiden sekä niistä valmistettujen jauhojen suunniteltavissa olevan viennin taloudelliset seikat eivät, erityisesti kyseisten tuotteiden luonteen ja alkuperän huomioon ottaen, tällä hetkellä edellytä vientituen vahvistamista; tiettyjen viljajalosteiden osalta yhteisön maailmankauppaan osallistumisen vähäinen merkitys ei tällä hetkellä edellytä vientituen vahvistamista.

(6)

Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden tuen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(7)

Tuki on vahvistettava kerran kuukaudessa; sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(8)

Tietyt maissijalosteet voivat olla lämpökäsiteltyjä, ja tämä saattaa johtaa sellaisen tuen myöntämiseen, joka ei vastaa tuotteen laatua; olisi tarkennettava, että tällaiset esihyytelöityä tärkkelystä sisältävät tuotteet eivät voi saada vientitukea.

(9)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/53

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan mukaan kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä eläinten ruokintaan käytettäviin viljapohjaisiin rehuseoksiin sovellettavan tuonti- ja vientijärjestelmän osalta sekä vilja- ja riisialan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1162/95 muuttamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1517/95 (2) 2 artiklassa määritellään näiden tuotteiden tuen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet.

(3)

Laskemisessa on otettava huomioon myös viljatuotepitoisuus; yksinkertaisuuden vuoksi tukea olisi maksettava kahdelle ”viljatuotteiden” luokalle, eli maissille, jota käytetään yleisimmin vientiin tarkoitettujen rehuseosten valmistuksessa, ja maissipohjaisille tuotteille, sekä ”muille viljoille”, jotka muodostuvat tukeen oikeutetuista viljatuotteista, lukuun ottamatta maissia ja maissipohjaisia tuotteita; tukea on myönnettävä rehuseosten sisältämän viljatuotteiden määrän mukaan.

(4)

Tuen määrässä on lisäksi otettava huomioon kyseisten tuotteiden myyntimahdollisuudet ja -edellytykset maailmanmarkkinoilla, tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla ja viennin taloudelliset seikat.

(5)

Viljojen tämänhetkisen markkinatilanteen ja erityisesti hankintanäkymien perusteella vientituet on syytä poistaa.

(6)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/55

(1)

Neuvoston asetusten (ETY) N:o 1766/92 ja (ETY) N:o 1418/76 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja- ja riisialan tuotantotukien osalta 30 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 1722/93 (3) määritellään tuotantotukien myöntämisen edellytykset. Laskentaperuste määrätään kyseisen asetuksen 3 artiklassa. Näin lasketut tuotantotuet, jotka eriytetään tarvittaessa perunatärkkelystä varten, on vahvistettava kerran kuukaudessa, ja niitä voidaan muuttaa, jos maissin ja/tai vehnän hinta muuttuu merkittävästi.

(2)

On syytä kertoa tällä asetuksella vahvistettavat tuotantotuet asetuksen (ETY) N:o 1722/93 liitteessä II esitetyillä kertoimilla täsmällisen maksettavan määrän määrittämiseksi.

(3)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

a)

0,00 EUR/t maissi-, vehnä-, ohra-, kaura- ja riisitärkkelykselle tai rikkoutuneille riisinjyville;

b)

0,00 EUR/t perunatärkkelykselle.

28.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 25/56

(1)

Eräiden voilaatujen vientitukia koskevan pysyvän tarjouskilpailun avaamisesta 26 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 581/2004 (2) säädetään pysyvästä tarjouskilpailusta.

(2)

Eräiden maitotuotteiden vientitukia koskevasta tarjouskilpailusta 26 päivänä maaliskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 580/2004 (3) 5 artiklan mukaisesti ja tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tutkinnan perusteella on aiheellista vahvistaa vientituen enimmäismäärä 25 päivänä tammikuuta 2005 päättyvälle tarjouskilpailujaksolle.

(3)

Maidon ja maitotuotteiden hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,