(1)

Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) ja Venäjän federaation hallitus tekivät 9 päivänä heinäkuuta 2002 sopimuksen tiettyjen terästuotteiden kaupasta (1), jäljempänä ’sopimus’. Tarvittavat täytäntöönpanotoimet toteutettiin Venäjän federaatiosta tuotavia tiettyjä terästuotteita koskevien tiettyjen rajoitusten hallinnoinnista 8 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä 2002/602/EHTY (2). EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päätyttyä sopimuksen mukaiset oikeudet ja velvollisuudet siirtyivät Euroopan yhteisölle.

(2)

Komission päätöksessä 2002/602/EHTY asetetaan määrällisiä rajoituksia yhteisöön suuntautuvalle tuonnille.

(3)

Koska tiettyjen terästuotteiden kysyntä on kasvanut huomattavasti koko maailmassa ja koska joillakin yhteisössä toimivilla käyttäjillä on tästä syystä ollut vaikeuksia saada kyseisiä tuotteita yhteisön markkinoilta, on tarpeen sallia sopimuksessa alun perin sovittua suurempien määrien tuonti yhteisöön. Kyseiset terästuotteet (uudelleenvalssaukseen tarkoitetut kuumavalssatut kelat) luokitellaan TARIC-koodeihin 7208 37 00 10, 7208 38 00 10 ja 7208 39 00 10.

(4)

On tärkeää, että lisämäärät ovat käytettävissä mahdollisimman pian. Sopimuksen neuvotteleminen uudelleen ja muutetun sopimuksen täytäntöönpano veisivät liikaa aikaa. Sen vuoksi katsotaan parhaaksi turvautua yksipuoliseen toimenpiteeseen.

(5)

Sisämarkkinoiden toteutumisen edellytyksenä on, että yhteisön tuojien täytettäviksi tulevat muodollisuudet ovat samat tavaran tullauspaikasta riippumatta.

(6)

Tuotteita, jotka on siirretty vapaa-alueelle tai jotka tuodaan tullivarastointimenettelyä, väliaikaisen maahantuonnin menettelyä tai sisäistä jalostusmenettelyä (suspensiojärjestelmä) noudattaen, ei pitäisi lukea kyseisille tuotteille vahvistettuihin rajoituksiin.

(7)

Jotta tätä asetusta voitaisiin soveltaa tehokkaasti, on kyseisten tuotteiden luovuttamiseksi vapaaseen liikkeeseen yhteisössä alettava edellyttää yhteisön tuontilisenssiä ja otettava käyttöön järjestelmä lisenssien myöntämisen hallinnointia varten.

(8)

Jotta tässä asetuksessa vahvistetut määrälliset rajoitukset eivät ylittyisi, olisi meneteltävä niin, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset myöntävät tuontilisenssit vasta saatuaan komissiolta ennakkoon vahvistuksen siitä, että kyseinen määrällinen rajoitus ei haettujen määrien myötä ylity,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

(1)

Syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2003 ja 2004 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2340/2002 (2) säädetään kultakuoreen kiintiöistä vuodeksi 2004.

(2)

Kiintiöiden alaisten kalakantojen saaliiden määrällisistä rajoituksista annettujen säännösten noudattamisen turvaamiseksi komission olisi tarpeen vahvistaa päivämäärä, johon mennessä jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten katsotaan täyttäneen kiintiönsä.

(3)

Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan Irlannin lipun alla purjehtivien tai Irlannissa rekisteröityjen alusten kultakuoresaaliit ICES-alueiden III ja IV (EY:n vedet ja vedet, jotka eivät kuulu kolmansien maiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan) vesillä ovat täyttäneet vuodeksi 2004 myönnetyn kiintiön. Irlanti on kieltänyt tämän kannan kalastuksen 1 päivästä elokuuta 2004. Sen vuoksi on tarpeen noudattaa tätä päivämäärää,

(1)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä banaanien tuontia yhteisöön koskevan menettelyn osalta 7 päivänä toukokuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 896/2001 4 artiklan 1 kohdassa määritellään perinteisten A/B- ja C-toimijoiden viitemäärän laskentatapa vuosille 2004 ja 2005 sen perusteella, kuinka toimija on käyttänyt tuontitodistuksia viitevuoden aikana.

(2)

Jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 896/2001 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamien ilmoitusten mukaan näin määriteltyjen viitemäärien yhteismäärä vuodelle 2004 on 2 197 147,342 tonnia kaikkien perinteisten A/B-toimijoiden osalta ja 630 713,105 tonnia kaikkien perinteisten C-toimijoiden osalta.

(3)

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 896/2001 5 artiklan 3 kohdassa säädetään, 19 päivänä marraskuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2036/2003 (3) ei vahvisteta väliaikaisesti perinteisten toimijoiden viitemääriin sovellettavia A-, B- ja C-tariffikiintiöiden mukautuskertoimia vuodeksi 2004, jotta voitaisiin toteuttaa erittäin vakavien tapausten muodostamien erityistilanteiden johdosta perusteltuja aiheellisia toimenpiteitä ja ottaa huomioon vireillä olevat oikeudenkäyntimenettelyt.

(4)

Lopulliset vuonna 2004 käytettävissä olevat määrät ovat A/B-tariffikiintiön osalta 5 731,658 tonnia ja C-tariffikiintiön osalta 5 642,248 tonnia. Olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 896/2001 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti mukautuskertoimet, joita sovelletaan sekä A/B- että C-luokan kunkin perinteisen toimijan erityiseen viitemäärään, ja kumottava asetus (EY) N:o 2036/2003.

(5)

Olisi säädettävä tuontitodistusten myöntämisestä käytettävissä olevia määriä vastaavasti.

(6)

Tämän asetuksen säännösten olisi tultava voimaan viipymättä, jotta tuontitodistuksia voitaisiin myöntää mahdollisimman pian.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat banaanin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

—

kunkin perinteisen A/B-toimijan osalta: 1,00261,

—

kunkin perinteisen C-toimijan osalta: 1,00894.

(1)

Komission asetuksessa (ETY) N:o 2131/93 (2) säädetään interventioelinten hallussaan pitämien viljojen myyntiin saattamisen menettelyistä ja edellytyksistä.

(2)

Kaikille, joita asia koskee kaikkialla yhteisössä olisi tiedotettava interventiosta tapahtuvasta myynnistä käyttäen uusia nykyaikaisia viestintävälineitä. Tällöin interventioelimet voisivat myydä tarjouskilpailulla suuria määriä ilman komission ennakkopäätöstä. Tämä mahdollistaisi asianomaisten jäsenvaltioiden markkinatilanteen huomioon ottamisen. Vientiin tapahtuvaa myyntiä voisi yksinkertaistaa säätämällä, että varastointipaikkaa ei tarvitse mainita tarjouspyyntöpäätöksessä.

(3)

Myyntiin saatettujen viljojen tarjouskilpailujen osallistujille aiheutuu muita korkeammat kuljetuskustannukset niissä jäsenvaltioissa, joissa ei ole merisatamia. Näiden lisäkustannusten vuoksi viljaa on vaikeampi viedä kyseisistä jäsenvaltioista. Tästä aiheutuu erityisesti interventiovarastoinnin piteneminen ja lisäkustannuksia yhteisön talousarvioon. Sen vuoksi olisi säädettävä, että tietyissä tapauksissa tarjoukset voisi tehdä vertailukelpoisiksi mahdollistamalla varastointipaikan ja lähtöpaikan välisten alhaisimpien kustannusten rahoittaminen. Constantan satama Romaniassa oli Keski-Euroopan maiden perinteinen lähtösatama ennen niiden liittymistä Euroopan unioniin. Sen vuoksi on tarpeen sallia Constantan huomioon ottaminen laskettaessa kuljetuskustannuksia, jotka voidaan korvata viennin yhteydessä.

(4)

Viljojen myyntimenettelyn yksinkertaistamiseksi olisi yhdistettävä vakuudet jotka vaaditaan vientiin ja yhteisön markkinoille tarkoitetuissa myyntiin saattamista koskevissa tarjouskilpailuissa.

(5)

Asetus (ETY) N:o 2131/93 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 2 artiklan 2 kohdassa ilmaisu ”2 000 tonnia” ilmaisulla ”5 000 tonnia”.

2)

Korvataan 3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:

”Interventioelinten on laadittava 12 artiklan säännösten mukainen tarjouskilpailu ja huolehdittava sen asianmukaisesta julkistamisesta erityisesti asettamalla se nähtäväksi pääkonttorissaan sekä verkkosivustollaan tai toimivaltaisen ministeriön verkkosivustolla.”.

3)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 13 artiklan 4 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Tarjoukset ovat hyväksyttäviä vain, jos niihin on liitetty todiste tarjouksen tekijän asettamasta vakuudesta, jonka suuruus on 5 euroa tonnilta.”.

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan mukaan mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Tuet on vahvistettava ottaen huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (2).

(3)

Vehnän ja rukiin hienoihin jauhoihin, rouheisiin ja karkeisiin jauhoihin sovellettava tuki on laskettava ottaen huomioon kyseisten tuotteiden valmistukseen tarvittava viljamäärä. Nämä määrät vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1501/95.

(4)

Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden tuen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(5)

Tuki on vahvistettava kerran kuukaudessa. Sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(6)

Näiden yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamisesta vilja-alan nykyiseen markkinatilanteeseen ja erityisesti näiden tuotteiden noteerauksiin ja hintoihin yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla seuraa, että tuki olisi vahvistettava liitteessä mainitun suuruiseksi.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 14 artiklan 2 kohdan nojalla lupahakemuksen jättöpäivänä sovellettavaa vientitukea on sovellettava hakemuksesta tämän luvan voimassaoloaikana toteutuvaan vientiin. Tässä tapauksessa tukeen on sovellettava korjauskerrointa,

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1501/95 (2) sallitaan asetuksen (ETY) N:o 1766/92 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevan korjauskertoimen vahvistaminen. Tämä kerroin on laskettava ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa esitetyt tekijät.

(3)

Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää korjauskertoimen eriyttämistä määräpaikan mukaan,

(4)

Korjauskerroin ja tuki on vahvistettava samaa menettelyä noudattaen. Kerrointa voidaan muuttaa kahden vahvistamisen välisenä aikana.

(5)

Edellä mainituista säännöksistä seuraa, että korjauskerroin on vahvistettava tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan mukaan mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Tuet on vahvistettava ottaen huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (2) 1 artiklassa tarkoitetut tekijät.

(3)

Maltaisiin sovellettava tuki on laskettava ottaen huomioon kyseisten tuotteiden valmistukseen tarvittava viljamäärä. Nämä määrät vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1501/95.

(4)

Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden tuen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(5)

Tuki on vahvistettava kerran kuukaudessa. Sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(6)

Näiden yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamisesta vilja-alan nykyiseen markkinatilanteeseen ja erityisesti näiden tuotteiden noteerauksiin ja hintoihin yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla seuraa, että tuki olisi vahvistettava liitteessä mainitun suuruiseksi.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 14 artiklan 2 kohdan nojalla lupahakemuksen jättöpäivänä sovellettavaa vientitukea on sovellettava hakemuksesta tämän luvan voimassaoloaikana toteutuvaan vientiin. Tässä tapauksessa tukeen on sovellettava korjauskerrointa.

(2)

Asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1501/95 (2) sallitaan asetuksen (ETY) N:o 1766/92 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevan korjauskertoimen vahvistaminen. Tämä kerroin on laskettava ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa esitetyt tekijät.

(3)

Edellä mainituista säännöksistä seuraa, että korjauskerroin olisi vahvistettava tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Elintarvikeapuna toimitettavista maataloustuotteista aiheutuvien menojen yhteisörahoituksesta 21 päivänä lokakuuta 1974 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2681/74 (3) 2 artiklassa säädetään, että asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti vahvistettuja vientitukia vastaava osa menoista kuuluu Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastoon.

(2)

Yhteisön elintarvikeaputoimia koskevan talousarvion laatimisen ja hallinnon helpottamiseksi ja jotta jäsenvaltiot saisivat tietoonsa kansallisia elintarvikeaputoimia koskevan yhteisön rahoitusosuuden, olisi määriteltävä näille toimille myönnettävien tukien taso.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 3072/95 13 artiklassa säädettyjä vientitukea koskevia yleisiä sääntöjä ja sen soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sovelletaan soveltuvin osin edellä mainittuihin toimiin.

(4)

Riisin vientituen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet määritellään asetuksen (EY) N:o 3072/95 13 artiklassa.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

(1)

CIVB (Conseili Interprofessionel du vin de Bordeaux) jätti 6 päivänä joulukuuta 2001 neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94, jäljempänä ”asetus”, 4 artiklan mukaisen valituksen.

(2)

CIVB väitti, että yhteisön harjoittamaa Bordeaux- ja Médoc-viinin myyntiä Kanadassa haittasivat useat asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kaupan esteet eli ”kolmannen maan käyttöön ottamat tai harjoittamat kaupalliset käytännöt, joiden harjoittamisen oikeus kuuluu kansainvälisten kaupallisten sääntöjen soveltamisalaan”.

(3)

Väitetty este johtui Kanadan tavaramerkkilain muutoksesta C-57, jolla riistetään maantieteellisiltä merkinnöiltä Bordeaux ja Médoc se suoja, jonka WTO:n teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimuksen) määräykset antavat viinien maantieteellisille merkinnöille.

(4)

Komissio päätti, että valitus sisälsi riittävästi näyttöä tutkimusmenettelyn vireille panemiseksi. Asiaa koskeva ilmoitus julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (2).

(5)

Tutkimuksessa vahvistui valituksen tekijän oikeudellinen väite siitä, että Kanadan tavaramerkkilain muutos C-57 on ristiriidassa TRIPS-sopimuksen 23 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 24 artiklan 3 kohdan (ns. aiemman suojan heikentämiskielto) kanssa ja että nämä rikkomiset eivät ole perusteltavissa TRIPS-sopimuksen 24 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen nojalla.

(6)

Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että muutoksesta C-57 on vaarassa aiheutua asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa ja 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja epäsuotuisia kauppaan kohdistuvia vaikutuksia valituksen tekijälle.

(7)

Asetuksella perustettu neuvoa-antava komitea tarkasteli 12 päivänä helmikuuta 2003 tutkimusmenettelyn loppukertomusta.

(8)

Komissio parafoi 24 päivänä huhtikuuta 2003 Kanadan kanssa viinien ja väkevien alkoholijuomien kauppaa koskevan kahdenvälisen sopimuksen, jonka mukaan erityisesti Kanadassa yleisniminä pidetyt nimitykset, ”Bordeaux”, ”Médoc” ja ”Medoc” mukaan luettuina, poistetaan lopullisesti luettelosta sopimuksen voimaan tullessa.

(9)

Heinäkuun 9 päivänä 2003 komissio päätti keskeyttää (3) tutkimusmenettelyn tarkoituksenaan tutkimuksen päättäminen heti kun Kanada on tosiasiallisesti poistanut edellä mainitut nimitykset muutoksen C-57 yleisnimien luettelosta.

(10)

Heinäkuun 30 päivänä 2003 neuvosto hyväksyi Euroopan yhteisöjen puolesta Kanadan kanssa tehdyn viinien ja väkevien alkoholijuomien kauppaa koskevan kahdenvälisen sopimuksen (4). Kahdenvälinen sopimus tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2004 (5).

(11)

Kanada on poistanut tavaramerkkilain 11.18. §:n 3 ja 4 momentin muuttamisesta annetulla asetuksella (6), nimitykset ”Bordeaux”, ”Médoc” ja ”Medoc” muutoksen C-57 yleisnimien luettelosta.

(12)

Sen vuoksi on aiheellista päättää tutkimusmenettely,

(1)

Väliaikaisista luetteloista kolmansien maiden laitoksista, joista jäsenvaltiot sallivat ihmisravinnoksi tarkoitetun maidon ja maitopohjaisten tuotteiden tuonnin, 25 päivänä maaliskuuta 1997 tehdyssä komission päätöksessä 97/252/EY (2) vahvistetaan väliaikaiset luettelot niistä kolmansien maiden laitoksista, joista jäsenvaltiot sallivat ihmisravinnoksi tarkoitetun maidon ja maitopohjaisten tuotteiden tuonnin.

(2)

Venäjä on toimittanut luettelon sellaisista ihmisravinnoksi tarkoitettua maitoa ja maitopohjaisia tuotteita tuottavista laitoksista, joiden toimivaltainen viranomainen on vakuuttanut noudattavan yhteisön sääntöjä.

(3)

Nämä laitokset olisi tämän vuoksi lisättävä päätöksen 97/252/EY luetteloihin.

(4)

Näistä laitoksista tapahtuvaan tuontiin ei pitäisi soveltaa kolmansista maista yhteisöön tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista 18 päivänä joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/78/EY (3) mukaisia rajoitettuja fyysisiä tarkastuksia.

(5)

Päätös 97/252/EY olisi tämän vuoksi muutettava vastaavasti.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Voidakseen suorittaa tehtävänsä Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) on laadittava kattavat ja luotettavat maksutasetta, ulkomaista varallisuusasemaa ja valuuttavarantoasetelmaa koskevat tilastot, joista ilmenevät tärkeimmät euroalueen rahatalouden tilaan ja valuuttamarkkinoihin vaikuttavat seikat.

(2)

Perussäännön 5.1 artiklan ensimmäisessä virkkeessä edellytetään, että EKPJ:n tehtävistä huolehtiakseen Euroopan keskuspankki (EKP) kerää kansallisten keskuspankkien avustuksella tarvittavat tilastotiedot joko muilta toimivaltaisilta viranomaisilta kuin kansallisilta keskuspankeilta tai suoraan taloudellisilta toimijoilta. Perussäännön 5.1 artiklan toisen virkkeen mukaan EKP toimii tätä varten yhteistyössä yhteisön toimielinten tai laitosten kanssa sekä jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Perussäännön 5.2 artiklassa määrätään, että kansalliset keskuspankit hoitavat, siinä määrin kuin mahdollista, 5.1 artiklassa kuvattuja tehtäviä.

(3)

Muutkin toimivaltaiset viranomaiset kuin kansalliset keskuspankit voivat kerätä tietoja ja/tai laatia tilastoja, joita tarvitaan maksutasetta ja ulkomaista varallisuusasemaa koskevien EKP:n tilastovaatimusten täyttämiseksi. Tästä syystä osa näissä suuntaviivoissa säädettävistä tehtävistä edellyttää yhteistyötä EKP:n tai kansallisten keskuspankkien ja tällaisten toimivaltaisten viranomaisten välillä perussäännön 5.1 artiklan mukaisesti. Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2533/98 (1) 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on järjestettävä omalta osaltaan tilastotietojen keruu ja tehtävä EKPJ:n kanssa kiinteätä yhteistyötä, jotta perussäännön 5 artiklasta johtuvien velvollisuuksien täyttäminen toteutuisi.

(4)

Osa tarvittavista tilastotiedoista koskee maksutaseen rahoitustasetta, pääomakorvauksia ja ulkomaista varallisuusasemaa, joista eurojärjestelmä on päävastuussa. Voidakseen täyttää velvoitteensa avustaa EKP:a tällä alalla kansallisilla keskuspankeilla olisi oltava tarvittava tilastotieteellinen asiantuntemus erityisesti käsitteiden, menetelmien ja tiedonkeruun, tilastojen laatimisen, analysoinnin ja tiedonsiirron osalta. Irlannissa Central Statistics Office (CSO) kerää ja laatii asianmukaiset tilastotiedot. EKP:n tilastovaatimusten täyttämiseksi Central Bank and Financial Services Authority of Irelandin ja CSO:n on toimittava keskenään yhteistyössä maksutasetta, ulkomaista varallisuusasemaa ja valuuttavarantoasetelmaa koskevista Euroopan keskuspankin tilastovaatimuksista annetun suosituksen EKP/2004/16 (2) mukaisesti. Suositus EKP/2004/16 on osoitettu myös Ufficio Italiano dei Cambille, joka on yhdessä Banca d’Italian kanssa vastuussa asianmukaisten tilastotietojen keräämisestä ja laatimisesta Italiassa.

(5)

Maksutasetta, ulkomaista varallisuutta ja valuuttavarantoasetelmaa koskevista Euroopan keskuspankin tilastovaatimuksista 2 päivänä toukokuuta 2003 annettujen suuntaviivojen EKP/2003/7 (3) hyväksymisen jälkeen on edistytty konkreettisesti uusien vaatimusten sekä tiedonkeruuseen ja tilastojen laatimiseen euroalueella liittyvien menetelmien osalta. Tästä syystä on tarpeen korvata suuntaviivat EKP/2003/7 näillä suuntaviivoilla.

(6)

Kun otetaan huomioon vaikeudet, jotka liittyvät arvopaperisijoittamista koskevien tilastojen laatimiseen, on katsottu tarpeelliseksi kehittää yhteisiä toimintatapoja näiden tietojen keräämiseksi koko euroalueelta. Arvopaperisijoittamista koskevien tiedonkeruujärjestelmien tulisi euroalueella maaliskuusta 2008 lähtien olla yhteisen lähestymistavan mukaisia eli niiden tulisi vastata yhtä niistä neljästä mallista, joihin sisältyy liitteessä VI olevassa taulukossa kuvatulla tavalla vähintään neljännesvuosittaisten kantatietojen kerääminen arvopaperilajikohtaisesti. Keskitetyn arvopaperitietokannan (CSDB) toimivuutta pidetään olennaisena uusien tiedonkeruujärjestelmien käyttöönoton kannalta. Jos ”Project Closure Document” -asiakirjaa (eli hankkeen päätösasiakirjaa) CSDB-hankkeen ensimmäisen vaiheen osalta ei ole maaliskuun 2005 loppuun mennessä toimitettu EKP:n neuvostolle EKPJ:n tilastokomitean kautta, tätä määräaikaa (samoin kuin muita määräaikoja, joita sovelletaan arvopaperisijoittamiseen liittyviin vaatimuksiin) pidennetään saman verran kuin toimitus on myöhästynyt. EKPJ:n tulisi myös vuoden 2006 puoliväliin mennessä arvioida, ovatko CSDB:hen sisältyvien arvopaperitietojen kattavuus sekä EKP:n ja jäsenvaltioiden väliset tiedonvaihtojärjestelyt riittävät antamaan kansallisille keskuspankeille ja tarvittaessa muille toimivaltaisille tilastoviranomaisille valmiudet täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut laatuvaatimukset. EKP toimittaa kansallisille keskuspankeille CSDB-tietoja vähintään 15 kuukautta ennen viitepäivämääriä, jotta nämä voivat liitteessä II olevassa taulukossa 13 vahvistettuja määräaikoja noudattaen täyttää vaatimukset, jotka koskevat euroalueella olevien liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemia arvopapereita liikkeeseenlaskijan sektorin mukaan eriteltyinä.

(7)

Tietojen toimittaminen euroalueella olevien tekemistä arvopaperisaamisia ja/tai -velkoja muuttaneista taloustoimista ja vastaavista varannoista, joissa vastapuolina ovat muissa euroalueen jäsenvaltioissa olevat, on tarpeen, jotta voitaisiin täyttää arvopaperisijoituksia (ja niihin liittyviä pääomakorvauksia) koskevat EKP:n tilastovaatimukset. Tietoja käytetään laadittaessa koko euroalueen arvopaperisijoitusvirtojen ja -varantojen sekä niihin liittyvien pääomakorvausten tilastoja. Tämä vastaa kansallisia vaatimuksia tai vakiintunutta käytäntöä.

(8)

CSDB:tä käytetään tulevaisuudessa moniin eri tilastointitarkoituksiin (tilastojen laatimiseen ja tuotantoon) ja muihin kuin tilastointitarkoituksiin (talouden, rahoitustilanteen vakauden tai operaatioiden analysointiin), ja se annetaan kansallisten keskuspankkien käyttöön. Muutkin toimivaltaiset viranomaiset kuin kansalliset keskuspankit saavat tiedot käyttöönsä, jollei tälle ole lainsäädännössä asetettu rajoituksia. Tästä on apua niiden tuottaessa tietoja euroalueen arvopaperisijoitusvirtoja ja -varantoja koskevien tilastojen laatimista varten. Kun CSDB:ssä olevat tiedot yhdistetään arvopaperilajikohtaisesti kerättyihin tietoihin, pitäisi olla mahdollista laatia arvopaperisijoitusvirtoja ja -varantoja koskevat tarkat tilastot sellaisten arvopapereiden osalta, jotka on laskenut liikkeelle euroalueella oleva liikkeeseenlaskija ja jotka ovat toisessa euroalueen valtiossa olevan hallussa. Tämä mahdollistaa lopulta euroalueen arvopaperivelkoihin liittyvien tietojen erittelyn sektoreittain.

(9)

Koska euroalueen maksutasetta ja ulkomaista varallisuusasemaa käytetään neljännesvuosittaisessa euroalueen rahoitustilinpidossa ulkomaita koskevaa tiliä laadittaessa, on tarpeen kerätä ulkomaista varallisuusasemaa koskevia tietoja neljännesvuosittain. Euroalueen rahoitustilinpitoa ja rahatalouden kehityksen analyysiä varten on myös tarpeen erottaa talletukset lainoista sekä yksilöidä muut sijoitukset. Lisäksi euroalueen ulkopuolisten maiden suorien sijoitusten oman pääoman ehtoisen kannan arvon määrittäminen edellyttää suorien sijoituskohteiden erittelyä noteerattuihin ja noteeraamattomiin yhtiöihin.

(10)

Euron kansainvälistä asemaa koskevan vuosittaisen katsauksen tueksi tarvitaan myös valuutoittain eriteltyjä tilastotietoja velkapapereita koskevista taloustoimista ja varannoista, jotta voidaan arvioida euron asemaa sijoitusvaluuttana.

(11)

Euroalueen maksutaseen, ulkomaisen varallisuusaseman ja valuuttavarantoasetelman tilastotietojen laadunarviointimenettely olisi mahdollisuuksien mukaan määriteltävä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kehittämän laadunarviointimallin (Data Quality Assessment Framework) mukaisesti. Kansallisten keskuspankkien olisi arvioitava toimittamiensa tietojen laatua tarvittaessa yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Laadunarvioinnin perusteeksi vahvistetaan asianmukaiset periaatteet, kuten oikea-aikaisuus, tarkkuus, uskottavuus, sisäinen ja ulkoinen johdonmukaisuus ja luotettavuus.

(12)

Kansallisten keskuspankkien on toimitettava luottamuksellisia tilastotietoja EKP:lle siinä määrin ja niin yksityiskohtaisesti kuin on tarpeen EKPJ:n tehtävien suorittamiseksi. Jos luottamuksellisiksi ilmoitetut tilastotiedot ovat peräisin muilta toimivaltaisilta viranomaisilta kuin kansallisilta keskuspankeilta, EKP:n olisi käytettävä niitä vain EKPJ:ään liittyviä tilastointitehtäviä hoitaessaan.

(13)

On tarpeen ottaa käyttöön menettely, jolla voidaan tehdä teknisiä muutoksia näiden suuntaviivojen liitteisiin tehokkaalla tavalla, edellyttäen, että tällaisilla muutoksilla ei vaikuteta niiden taustalla olevaan käsitteelliseen viitekehykseen eikä lisätä tiedonantajille jäsenvaltioissa tietojen antamisesta aiheutuvaa rasitetta. Menettelyä sovellettaessa otetaan huomioon tilastokomitean näkökannat. Kansalliset keskuspankit voivat ehdottaa tilastokomitean välityksellä teknisiä muutoksia näiden suuntaviivojen liitteisiin.

(14)

Perussäännön 12.1 ja 14.3 artiklan mukaisesti EKP:n suuntaviivat ovat erottamaton osa yhteisön lainsäädäntöä,

—

’rahaliittoon osallistuvalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka on ottanut käyttöön yhteisen rahan perustamissopimuksen mukaisesti,

—

’jossakin olevalla’ samaa kuin asetuksen (EY) N:o 2533/98 1 artiklassa,

—

’euroalueella’ rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden muodostamaa talousaluetta ja EKP:a. Euroalueen jäsenvaltioihin kuuluvat alueet ja niihin assosioituneet maat luetellaan liitteessä II olevassa taulukossa 10,

—

’eurojärjestelmällä’ rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisia keskuspankkeja ja EKP:a,

—

’ulkomaisilla taloustoimilla’ mitä tahansa taloustoimia (virtoja), joilla luodaan tai lisätään euroalueella olevien ja euroalueen ulkopuolella olevien välille saamisia tai velkoja tai maksetaan niitä takaisin joko kokonaan tai osittain, tai siirretään johonkin kohteeseen liittyvä oikeus euroalueella olevien ja euroalueen ulkopuolella olevien välillä,

—

’ulkomaisilla varannoilla’ euroalueen ulkopuolella oleviin kohdistuvien rahoitussaamisten ja -velkojen varantoja. Ulkomaiset varannot käsittävät myös i) euroalueella olevien omistamat maa-alueet, kiinteistöt ja muun kiinteän omaisuuden, joka sijaitsee euroalueen ulkopuolella, ja/tai euroalueen ulkopuolella olevien omistamat maa-alueet, kiinteistöt ja muun kiinteän omaisuuden, joka sijaitsee euroalueella, sekä ii) euroalueella olevien omistaman monetaarisen kullan ja erityiset nosto-oikeudet (SDR).

Siinä määrin kuin on tarpeen euroalueen maksutaseen arvopaperisijoitusten ja niistä saatujen/maksettujen pääomakorvausten sekä euroalueen ulkomaisen varallisuusaseman arvopaperisijoitusten laskemiseksi, käsitteet ’ulkomaiset varannot’ ja ’ulkomaiset taloustoimet’ käsittävät kuitenkin myös euroalueella olevien sellaiset taloustoimet ja saamiset ja/tai velat, jotka kohdistuvat muissa euroalueen jäsenvaltioissa oleviin,

—

’valuuttavarannolla’ erittäin likvidejä jälkimarkkina- ja luottokelpoisia eurojärjestelmän hallussa olevia muita kuin euromääräisiä saamisia, jotka kohdistuvat euroalueen ulkopuolella oleviin, sekä kultaa, varanto-osuuksia Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF) ja erityisiä nosto-oikeuksia (SDR),

—

’muilla valuuttamääräisillä saamisilla’ i) eurojärjestelmän hallussa olevia muita kuin euromääräisiä saamisia, jotka kohdistuvat euroalueella oleviin, sekä ii) eurojärjestelmän hallussa olevia muita kuin euromääräisiä saamisia, jotka kohdistuvat euroalueen ulkopuolelle oleviin eivätkä täytä likvidiyttä sekä jälkimarkkina- ja luottokelpoisuutta koskevia valuuttavarantoon kuulumisen edellytyksiä,

—

’varantoihin liittyvillä veloilla’ eurojärjestelmän lyhyellä aikavälillä erääntyviä ennalta sovitun määräisiä ja ehdollisia nettositoumuksia, jotka ovat samankaltaisia kuin eurojärjestelmän valuuttavaranto ja muut valuuttamääräiset saamiset,

—

’maksutaseella’ tilastollista asetelmaa, jossa tarkastelujakson aikana tehdyt ulkomaiset taloustoimet esitetään asianmukaisesti eriteltyinä,

—

’valuuttavarantoasetelmalla’ tilastollista asetelmaa, jossa eurojärjestelmän valuuttavaranto, muut valuuttamääräiset saamiset ja varantoihin liittyvät velat tiettynä päivänä esitetään asianmukaisesti eriteltyinä,

—

’ulkomaisella varallisuusasemalla’ asetelmaa, jossa ulkomaisten saamisten ja velkojen varannot tiettynä päivänä esitetään asianmukaisesti eriteltyinä,

—

’arvopaperilajikohtaisella’ tiedonkeruulla arvopaperilajikohtaisesti eriteltyjen tietojen keräämistä.