14.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 267/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

14.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 267/3

(1)

Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta ilmoittivat 6 päivänä helmikuuta 2004 komissiolle, että viljellyn merilohen tuontisuuntaukset näyttävät edellyttävän asetusten (EY) N:o 3285/94 ja (EY) N:o 519/94 mukaisia suojatoimenpiteitä. Ne toimittivat tietoja, jotka toimivat asetuksen (EY) N:o 3285/94 10 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 519/94 8 artiklan mukaisena käytettävissä olevana näyttönä ja pyysivät komissiota toteuttamaan suojatoimenpiteitä kyseisten säädösten nojalla.

(2)

Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta toimittivat näytön siitä, että viljellyn merilohen tuonti Euroopan yhteisöön on lisääntynyt nopeasti sekä absoluuttisesti että suhteessa yhteisön tuotantoon ja kulutukseen.

(3)

Ne väittivät, että viljellyn merilohen tuontimäärän lisääntymisellä on muiden seurausten ohella ollut kielteinen vaikutus samankaltaisten tai suoraan tuontituotteen kanssa kilpailevien yhteisön tuotteiden hintoihin ja yhteisön tuottajien markkinaosuuteen, mikä on aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuottajille.

(4)

Lisäksi Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta ilmoittivat, että yhteisön tuottajilta saatujen tietojen mukaan Euroopan yhteisön viivyttely suojatoimenpiteiden toteuttamisessa aiheuttaisi vaikeasti korjattavaa vahinkoa ja että toimenpiteet olisi sen vuoksi toteutettava kiireellisesti.

(5)

Komissio ilmoitti tilanteesta kaikille jäsenvaltioille ja kuuli niitä tuonnin edellytyksistä, olosuhteista ja suuntauksista sekä vakavasta vahingosta saadusta näytöstä ja kyseisten yhteisön tuotteiden taloudellisen ja kaupallisen tilanteen eri näkökohdista.

(6)

Komissio pani vireille 6 päivänä maaliskuuta 2004 tutkimuksen, joka koskee samankaltaisen tuotteen tai suoraan tuontituotteen kanssa kilpailevan tuotteen yhteisön tuottajille aiheuttamaa vakavaa vahinkoa tai sen uhkaa; tuontituote on jäljempänä määritelty viljellyksi loheksi, joka tuodaan tuoreena, jäähdytettynä tai jäädytettynä ja joka voi olla leikattu fileiksi, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote” (5).

(7)

Komissio ilmoitti virallisesti tutkimuksen vireillepanosta vientiä harjoittaville tuottajille ja tuojille sekä niitä edustaville järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, viejämaiden edustajille ja yhteisön tuottajille. Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille kyseisille osapuolille, yhteisön lohen viljelijöitä edustaville järjestöille sekä osapuolille, jotka ilmoittautuivat tutkimuksen vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetuissa määräajoissa. Komissio antoi neuvoston asetuksen (EY) N:o 519/94 5 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3285/94 6 artiklan nojalla asianomaisille osapuolille myös tilaisuuden esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi.

(8)

Eräät hallitukset, eräät vientiä harjoittavat tuottajat ja niitä edustavat järjestöt, yhteisön tuottajat, toimittajat, jalostajat sekä tuojat ja niitä edustavat järjestöt esittivät kirjallisia huomautuksia. Osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon väliaikaisia päätelmiä tehtäessä. Kaikki väliaikaista määrittämistä varten tarpeellisina pidetyt tiedot hankittiin ja tarkistettiin. Kahdeksan yhteisön tuottajan tiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä.

(9)

Kaikille osapuolille annettiin tiedoksi olennaiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella oli tarkoitus ottaa käyttöön väliaikaiset suojatoimenpiteet, sekä ehdotettujen väliaikaisten toimenpiteiden muoto. Niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, ja siltä osin kuin niitä pidettiin tarkastelun jälkeen aiheellisina, ne otettiin huomioon alustavissa päätelmissä.

(10)

Tuote, jonka tuontisuuntaukset näyttäisivät komissiolle annettujen tietojen mukaan edellyttävän suojatoimenpiteiden toteuttamista, on viljelty merilohi, joka tuodaan tuoreena, jäähdytettynä tai jäädytettynä ja joka voi olla leikattu fileiksi.

(11)

Tarkasteltavana oleva tuote määriteltäisiin liian tiukasti, jos se rajattaisiin koskemaan ainoastaan viljeltyä merilohta. Eri lohilajien fyysisten ominaisuuksien (koko, muoto, maku jne.) ja tuotantoprosessin perusteella ja sen vuoksi, että kaikentyyppiset viljellyt lohet ovat kuluttajan kannalta korvattavissa keskenään, kaikkia viljeltyjä lohia pidetään yhtenä tuotteena. Vaikka viljeltyä lohta myydään erilaisina valmisteina (kokonainen perattu kala, kokonainen perattu kala ilman päätä, fileet), näiden eri valmisteiden käyttötarkoitus on kuitenkin sama ja ne voidaan helposti korvata keskenään.

(12)

Eräät osapuolet väittivät, että jäädytetty lohi on erilainen tuote kuin tuore lohi eikä sitä voitaisi pitää tarkasteltavana olevana tuotteena. Yksi osapuoli väitti, että jalostajat suosivat jäädytettyä lohta, kun taas kuluttajat suosivat tuoretta lohta. Eräs toinen osapuoli väitti, että se ei sovi savustetun lohen raaka-aineeksi. Nämä väitteet todettiin perusteettomiksi. Jalostajat käyttävät sekä tuoretta että jäädytettyä viljeltyä lohta ja erojen todettiin olevan vähäiset. Lisäksi molempien valmisteiden käyttötarkoitus on sama. Näin ollen vaatimus oli hylättävä.

(13)

Sen vuoksi todetaan, että viljellyn (muun kuin luonnonvaraisen) lohen (tuore, jäähdytetty tai jäädytetty) edellä kuvatut eri valmisteet muodostavat yhden tuotteen. Tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 0302 12 00, ex 0303 11 00, ex 0303 19 00, ex 0303 22 00, ex 0304 10 13 ja ex 0304 20 13.

(14)

Alustava tutkimus on tehty siitä, onko yhteisön tuottajien tuottama tuote, jäljempänä ”samankaltainen tuote”, samankaltainen tarkasteltavana olevan tuontituotteen kanssa tai suoraan sen kanssa kilpaileva.

(15)

Alustavan määrityksen tekemiseksi otettiin huomioon erityisesti seuraavat alustavat päätelmät:

(16)

(17)

Sen vuoksi alustavan päätelmän mukaan tuontituote ja yhteisön tuote ovat samankaltaisia tai suoraan keskenään kilpailevia.

(18)

Vuosien 2000–2003 tietoihin perustuen tehdyssä alustavassa tutkimuksessa keskityttiin tuontitietojen saatavuuden kannalta kaikkein viimeisimpään kauteen sen määrittämiseksi, onko tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti yhteisöön lisääntynyt niin paljon absoluuttisesti mitattuna tai suhteessa yhteisön kokonaistuotantoon ja/tai sellaisin ehdoin, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa yhteisön tuottajille. Yksi osapuoli väitti, että tuonnin kasvu johtui siitä, että luonnonvaraisen lohen tuonti oli otettu mukaan tuontitietoihin. Eurostatin tiedoissa ei tehdä eroa luonnonvaraisen ja viljellyn lohen välillä. Käytettävissä olevien tietojen (Yhdysvaltojen ja Kanadan vientitilastot) mukaan luonnonvaraisen lohen tuonti yhteisöön on kuitenkin vähäistä ja se on joka tapauksessa vähentynyt vuosina 2000–2003. Yksi osapuoli väitti, että vuosi 2000 oli huonosti soveltuva viitevuosi lohen poikkeuksellisten korkeiden hintojen vuoksi. Analyysissa keskitytään kuitenkin kaikkein viimeisimmän kauden tärkeimpiin kehityssuuntauksiin, ja analyysin tulos ei muuttuisi, vaikka viitekaudeksi vaihdettaisiin vuodet 1999–2001.

(19)

Jäljempänä esitettävät alustavat päätelmät perustuvat sen vuoksi vuosia 2000–2003 koskeviin tietoihin.

(20)

Tuonti oli 372 789 tonnia vuonna 2000 ja se kasvoi 455 948 tonniin vuonna 2003 eli 22 prosenttia. Vuosina 2002–2003 vienti kasvoi 15 prosenttia.

(21)

Suhteessa yhteisön tuotantoon tuonti väheni 254 prosentista vuonna 2000 235 prosenttiin vuonna 2001, mutta kasvoi jälleen 252 prosenttiin vuonna 2003.

(22)

Vuosia 2002 ja 2003 koskevien tietojen mukaan neljännesvuosituonti oli vuonna 2003 suurempi kuin vastaavana neljännesvuotena vuonna 2002 ja lisäys oli korkeimmillaan (jopa 20,8 prosenttia) vuoden 2003 jälkipuoliskolla.

Lähde: Eurostat.

(23)

Vuosia 2000–2003 koskevien tuontitietojen perusteella päätellään alustavasti, että tuonti on viime aikoina kasvanut nopeasti, jyrkästi ja merkittävissä määrin sekä absoluuttisesti että suhteessa tuotantoon.

(24)

Edellytykset, joilla tuonti on tapahtunut, on myös otettu huomioon Eurostatin tietojen mukaisesti. Vaikka tietoihin sisältyy jonkin verran luonnonvaraista lohta, sillä ei katsota olevan tuntuvaa vaikutusta hintoihin.

(25)

Tältä osin olisi huomattava, että syyskuun 1997 ja toukokuun 2003 välisenä aikana merkittävään osaan Norjasta tulevasta viljellyn lohen tuonnista (jonka markkinaosuus on noin 55 prosenttia yhteisössä) sovellettiin vähimmäistuontihintaa. Vuoden 2002 aikana eräät norjalaiset vientiä harjoittavat tuottajat jättivät noudattamatta vähimmäistuontihintaan liittyviä sitoumuksia, mikä heikensi kyseisen välineen tehokkuutta ja laski hintoja. Norjan tuontiin sovellettavat polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteet ehdotettiin poistettaviksi joulukuussa 2002, ja näiden toimenpiteiden soveltaminen lopetettiin toukokuussa 2003. Tuontihinnat alenivat vuonna 2002 ja vuoden 2003 ensimmäisellä vuosipuoliskolla osittain siitä johtuen, että eräät norjalaiset viejät eivät noudattaneet vähimmäistuontihinnan osalta antamiaan sitoumuksia tai että ne lakkasivat vapaaehtoisesti soveltamasta vähimmäistuontihintaa.

(26)

Tuontihinnat laskivat 28,5 prosenttia vuosina 2000–2003. Tämän katsotaan olevan tavanomaista markkinoiden hinnanvaihtelua suurempi absoluuttisesti mitatun alenemisen suuruuden vuoksi ja koska vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tavanomaista suurempia voittoja vuonna 2000 ja tuotantokustannukset eivät alentuneet merkittävästi vuosina 2000–2003.

(27)

Hintojen viimeaikainen kehitys ilmenee selkeämmin neljännesvuosittaisista tiedoista. Tuontihinnat olivat melko vakaat 2,83–2,93 euroa vuonna 2002, mutta ne alenivat vuoden 2003 ensimmäisen vuosineljänneksen 2,87 eurosta 2,24 euroon vuoden 2003 kolmantena vuosineljänneksenä, kunnes ne elpyivät osittain 2,48 euroon vuoden 2003 neljäntenä vuosineljänneksenä.

Lähde: Eurostat.

(28)

Täysin luotettavia Eurostatin tietoja ei vielä ole saatavilla vuoden 2004 ensimmäisestä vuosineljänneksestä, mutta tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen mukaan hinnat ovat nousseet keskimäärin noin 2,53 euroon/kg vuoden 2004 ensimmäisenä vuosineljänneksenä. Tämä on hiukan vuoden 2003 keskiarvoa alhaisempi, ja viimeisimpien käytettävissä olevien tietojen mukaan hinnat ovat jälleen alenemassa ja ovat nyt hyvin alhaiset. Vaikka eräiden väitteiden mukaan hinnat nousevat lähikuukausina, tätä ei ole perusteltu, ja viejämaiden tuotannonalat ovatkin vahvistaneet, että hinnat ovat nykyisin erittäin alhaiset.

(29)

Tuonnin markkinaosuus oli 73,5 prosenttia vuonna 2000 ja se aleni 71,9 prosenttiin vuonna 2001 ja pysyi suurin piirtein tällä tasolla vuonna 2002 (72 prosenttia). Vuonna 2003 tuonnin markkinaosuus kasvoi 75 prosenttiin eli kolme prosenttiyksikköä vuoteen 2002 verrattuna ja tämä oli suurin tarkastelujaksolla todettu osuus.

(30)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotettiin yhteisössä lähes yksinomaan Skotlannissa ja Irlannissa, joskin myös Ranskassa toimii kaksi tuottajaa ja Latviassa ainakin yksi.

(31)

Vuonna 2003 tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotanto yhteisössä oli 180 593 tonnia, josta tutkimuksen alustavassa vaiheessa yhteistyössä toimineiden tuottajien osuus oli 85 231 tonnia eli 47 prosenttia yhteisön kokonaistuotannosta. Niiden tuotanto muodostaa näin ollen pääosan yhteisön kokonaistuotannosta asetuksen (EY) N:o 3285/94 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja asetuksen (EY) 519/94 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi niitä pidetään yhteisön tuottajina alustavassa tutkimuksessa.

(32)

Vuoden 2002 lopulla Norjassa ennakoitiin lohen kokonaistuotannon olevan noin 446 000 tonnia vuonna 2003. Helmikuussa 2003 Kontali Analyse (tuotannonalan määrityksiä tekevä järjestö) ennusti, että lohta nostetaan 475 000 tonnia. Tämä oli 30 000 tonnia enemmän kuin Norjan tuotanto vuonna 2002, mutta suurimman osan tästä lisäyksestä odotettiin suuntautuvan Venäjän ja Puolan kaltaisille kehittyville markkinoille sekä Kaukoitään (Japaniin, Hongkongiin, Taiwaniin ja Kiinaan). Kaukoitään suuntautuva vienti on vähentynyt vuodesta 2000 lähtien, mutta Norja aikoi kääntää suuntauksen nousuun vuonna 2003 avaamalla markkinoita Kiinassa.

(33)

Norjan tosiasiallinen tuotanto oli itse asiassa 509 000 tonnia vuonna 2003 (noin 63 000 tonnia suurempi kuin Norjan hallituksen ennuste) ja lohta nostettiin kuusi prosenttia Kontali Analysen ennusteita enemmän. Myös tuotanto oli 64 000 tonnia (eli 14 prosenttia) suurempi kuin Norjan tuotanto vuonna 2002. Samanaikaisesti Kaukoidän myynnin väheneminen ei suinkaan pysähtynyt, vaan pikemminkin jyrkkeni (-6,0 prosenttiin). Lisäksi myös kasvu kehittyvillä markkinoilla aleni 47 prosentista 32 prosenttiin Venäjällä ja 50 prosentista 30 prosenttiin yhteisön ulkopuolisissa Euroopan maissa. Kokonaiskulutus lisääntyi ainoastaan kuusi prosenttia, kun kasvu oli yhdeksän prosenttia vuonna 2002 ja 14 prosenttia vuonna 2001. Tätä virheelliseksi osoittautunutta tuotantoennustetta ja maailmanlaajuisen kokonaiskulutuksen vähenemistä ei ollut ennakoitu.

(34)

Sen vuoksi Norjassa syntyi vakava ylituotanto-ongelma, jonka se näyttää tunnustaneen. Eräät norjalaiset tuottajat harkitsivat elokuussa 2003 pakastavansa 30 000 tonnia viljeltyä lohta ylituotannon poistamiseksi markkinoilta. Ajatuksesta kuitenkin luovuttiin myöhemmin, joten liikatarjonta markkinoilla jatkui.

(35)

Lisäksi komissio ehdotti joulukuussa 2002, ettei polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteitä enää sovellettaisi Norjan tuontiin. Niiden soveltaminen lakkautettiin toukokuussa 2003. Toimenpiteet olivat suurelta osin vähimmäistuontihintoja, joilla tosiasiallisesti taattiin vähimmäishinta vientiä harjoittaville tuottajille. Kun toimenpiteiden lakkauttamista ehdotettiin, monet norjalaisista vientiä harjoittavista tuottajista joko vapaaehtoisesti luopuivat sitoumuksistaan tai yksinkertaisesti lakkasivat noudattamasta niitä. Norjalaisilla lohentuottajilla on kokonaisuudessaan suuret velat norjalaisille pankeille. Kun hinnat alenivat ja vähimmäistuontihintoja ei sovellettu, norjalaisille tuottajille lainoja myöntävät pankit toteuttivat toimenpiteitä riskiensä lieventämiseksi ja vaativat lainojen takaisinmaksua. Tämä synnytti noidankehän, joka johti lohen nostamisen ja hintapaineiden lisääntymiseen sekä paineisiin lisätä vientiä. Vaikka Norjan vastaisten toimenpiteiden lakkauttamisen odotettiin johtavan joihinkin väliaikaisiin ja vähäisiin tuontihintojen mukautuksiin, hintojen laskun voimakkuutta (jota pahensi ylituotanto-ongelma) ja sen edellä kuvatun pankkijärjestelmän toiminnan vuoksi synnyttämää noidankehää ei oltu ennakoitu.

(36)

Vuonna 2003 Norjan kruunun arvo aleni 13 prosenttia euroon verrattuna, 12 prosenttia Tanskan kruunuun verrattuna ja 14 prosenttia Ruotsin kruunuun verrattuna. Vaikka valuuttaliikkeitä osattiin odottaa, ne olivat melko suuria ja pysyviä ja tavanomaisia valuuttavaihteluita vakavampia. Vaikka euro vahvistui myös suhteessa Englannin puntaan, tämän arvo aleni ainoastaan kuusi prosenttia, jolloin Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuotettava viljelty lohi oli euroalueella kalliimpaa kuin alkuvuonna norjalaiseen tuontituotteeseen verrattuna. Norjalaisen viljellyn lohen pääasialliset tuojat yhteisössä ovat Tanska, Ruotsi, Saksa ja Puola. Suuri osa tällaisesta tuonnista kuljetetaan kuitenkin suoraan yhteisön sisällä euroalueen maihin, kuten Ranskaan ja Espanjaan. Lisäksi yli puolet Tanskaan tuotavasta viljellystä lohesta ja lähes kaikki Puolaan ja muihin uusiin jäsenvaltioihin tuotava viljelty lohi jälleenmyydään euroalueella jalostuksen jälkeen. Sen vuoksi Norjan kruunun arvon aleneminen euroon verrattuna vaikutti euroalueelle suoraan Norjasta tapahtuvan tuonnin lisäksi myös tuontiin Tanskan ja Puolan kaltaisiin maihin, jotka jalostavat viljeltyä lohta euroalueella tapahtuvaa jälleenmyyntiä varten. Tällaiset valuuttaliikkeet tekivät Euroopan yhteisöstä kokonaisuudessaan houkuttelevamman markkina-alueen norjalaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja jossakin määrin auttoivat niitä välttämään euroina ja kruunuina ilmaistavien hintojen laskun aiheuttamat vaikutukset ja säilyttämään vientitulonsa samalla tasolla kotimaan valuuttana ilmaistuna. Yksikköhinnat alenivat kuitenkin myös Norjan kruunuina ilmaistuina. Samanaikaisesti nämä valuuttaliikkeet alensivat Euroopan yhteisöön tuotavan lohen hintoja ja tekivät tuonnista houkuttelevamman vaihtoehdon tuojille ja jalostusteollisuuden kaltaisille käyttäjille. Sen vuoksi suuri osa Norjan ylituotannosta vietiin Euroopan yhteisöön.

(37)

Alustavan analyysin mukaan tuonnin kasvun aiheuttanut ennakoimaton kehityssuuntaus oli Norjan huomattava ylituotanto (alhaisemmista ennusteista huolimatta) ja tämän lisäksi tilannetta pahensivat Norjan tuotannonalan kykenemättömyys saavuttaa viennin ennakoitu kasvu yhteisön ulkopuolisilla markkinoilla, Norjan vastaisten kaupan suojatoimenpiteiden lakkauttamisen odottamattoman laajat vaikutukset, edellä kuvattu Norjan pankkijärjestelmän toiminta sekä euron arvon nousu, joka teki yhteisön markkinoista kokonaisuudessaan houkuttelevamman kohteen norjalaiselle viennille. Tätä kehityssuuntausta ja sen vaikutuksia tutkitaan tarkemmin menettelyn lopullisessa vaiheessa.

(38)

Samankaltaisen tuotteen yhteisön tuottajille aiheuttamaa vakavaa vahinkoa koskevan alustavan määritelmän tekemiseksi on arvioitu alustavasti kaikki asiaan liittyvät objektiiviset ja määrällisesti mitattavat tekijät, jotka vaikuttavat yhteisön tuottajien tilanteeseen. Tarkasteltavana olevan tuotteen osalta on arvioitu kulutusta, tuotantokapasiteettia, tuotantoa, kapasiteetin käyttöastetta, työllisyyttä, tuottavuutta, kokonaismyyntiä ja markkinaosuutta koskevien yhteisön tietojen kehitystä. Nämä tiedot perustuvat Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin suhdannetutkimuksella keräämiin tilastotietoihin. Yrityskohtaiset tiedot perustuvat yhteistyössä toimivien tuottajien antamiin vuosia 2000–2003 koskeviin tietoihin kassavirroista, sijoitetun pääoman tuotosta, varastoista, hinnoista, hinnan alittavuudesta ja kannattavuudesta.

(39)

Olisi huomattava alusta alkaen, että lohen nostamista edeltävä lohenviljelyn tuotantosykli on yhteisössä, kuten muuallakin, pitkä ja melko joustamaton ja että lohet on nostamisen jälkeen myytävä viipymättä, sillä niitä voidaan varastoida muutamaa päivää kauemmin ainoastaan, jos ne pakastetaan. Pakastaminen on kallista ja joka tapauksessa yhteisössä on rajoitetut pakastamisvalmiudet. Sen vuoksi tuotantotaso on suunniteltava ainakin kaksi vuotta etukäteen ja sitä voidaan tämän jälkeen muuttaa vain marginaalisesti. Näin ollen ylitarjonnan vaikutus tuotantoon tapahtuu viipeellä, mutta vaikutus hintoihin on nopea ja vakava.

(40)

Tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus yhteisössä määritettiin alustavasti kaikkien yhteisön tuottajien kokonaistuotannon ja Eurostatin ilmoittaman, tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvan kokonaistuonnin perusteella, ja siitä vähennettiin vienti Euroopan yhteisöstä.

(41)

Vuosina 2000–2003 kulutus kasvoi yhteisössä 19,7 prosenttia 507 705 tonnista 607 728 tonniin.

(42)

Olisi huomattava, että lohen hintajousto on melko suuri ja että kulutuksen selvästi suurempi kasvu vuonna 2003 voidaan sen vuoksi ainakin osittain selittää tukkuhintojen alenemisella.

(43)

Viljellyn lohen tuotantoa rajoitetaan Euroopan yhteisössä jäsenvaltioiden myöntämillä luvilla, joissa määritetään sellaisten elävien kalojen enimmäismäärä, joita voidaan pitää vedessä tietyssä paikassa tiettynä aikana. Kapasiteettia koskevat luvut perustuvat luvan kattamiin kokonaismääriin eivätkä siihen, kuinka monta kalaa voidaan pitää yhteisön tuottajien käyttämissä häkeissä. Lupien hakemisesta ja ylläpitämisestä aiheutuvat kustannukset ovat melko pieniä, ja sen vuoksi ylikapasiteetin ylläpitokustannukset ovat myös alhaiset.

(44)

Teoreettinen tuotantokapasiteetti pysyi vakaana vuosina 2000–2002, mutta alustavan tutkimuksen mukaan se kasvoi 2,2 prosenttia vuosina 2000–2003.

(45)

Kapasiteetin käyttöaste (eli vedessä olevien kalojen määrä verrattuna luvan kattamaan määrään) oli 43 prosenttia vuonna 2000 ja kasvoi 48 prosenttiin vuonna 2001 ja kasvoi edelleen tasaisesti 52 prosenttiin vuonna 2003. Tämä kuvastaa sitä, että tuotanto kasvoi 23 prosenttia vuosina 2000–2003, kun taas lupien kattama kapasiteetti kasvoi vain 2,2 prosenttia.

(46)

Tuotanto (nostetut kalat) oli 146 664 tonnia vuonna 2000 ja se kasvoi 180 593 tonniin vuonna 2003 eli 23 prosenttia. Edellisenä vuonna tuotanto oli kasvanut seitsemän prosenttia.

(47)

Olisi huomattava, että pitkän tuotantosyklin vuoksi tuotanto suunnitellaan ainakin kaksi vuotta etukäteen ja että kun tuotantosykli on käynnistynyt, tuotantotasoa voidaan muuttaa ainoastaan marginaalisesti.

(48)

Työllisyys oli 1 269 vuonna 2000 ja se aleni 1 193:een vuonna 2003 eli kuusi prosenttia. Työllisyys aleni vuonna 2001, elpyi osittain vuonna 2002 ja pysyi vakaana vuonna 2003.

(49)

Tuottavuus on jatkuvasti parantunut koko tarkasteltavana olevan jakson aikana. Tuottavuus oli 115 tonnia vuonna 2000 ja 151 tonnia vuonna 2003. Tämä on osoitus siitä, että automaattisia ruokintajärjestelmiä ja muita työvoimaa säästäviä laitteita käytetään yhä enemmän ja että lisääntyvät tappiot aiheuttavat paineita kustannusten vähentämiseen.

(50)

Vuosina 2000–2002 yhteisön tuottajien samankaltaisen tuotteen myynti kasvoi 14,3 prosenttia 134 916 tonnista 154 171 tonniin. Samanaikaisesti sen kanssa myös kulutus kasvoi 8,5 prosenttia kyseisellä jaksolla. Vuosina 2002 ja 2003 yhteisön tuottajien myynti väheni 1,6 prosenttia 154 171 tonnista 151 780 tonniin, vaikka kulutus kasvoi 10,3 prosenttia vuosina 2002 ja 2003.

(51)

Yhteisön tuottajien markkinaosuus oli 26,5 prosenttia vuonna 2000 ja se kasvoi 28,1 prosenttiin 2001. Se pysyi tällä tasolla vuonna 2002, mutta vuonna 2003 se aleni kolme prosenttiyksikköä 25,0 prosenttiin, joka on alhaisin tällä jaksolla todettu osuus. Tämä kuvastaa sitä, että tuonti kasvoi vuonna 2003 sekä absoluuttisesti että suhteessa kulutukseen.

(52)

Kassavirtaa voitiin tarkastella vain yhteistyössä toimineiden tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistavien yritysten tasolla eikä yksinomaan suhteessa tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Siksi tätä indikaattoria pidettiin vähemmän merkityksellisenä kuin muita indikaattoreita. Voidaan kuitenkin havaita, että kassavirta oli voimakkaasti negatiivinen vuosina 2001–2003.

(53)

Myös sijoitetun pääoman tuottoa voitiin tarkastella vain yhteistyössä toimineiden tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistavien yritysten tasolla eikä yksinomaan suhteessa tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Siksi myös tätä indikaattoria pidettiin vähemmän merkityksellisenä kuin muita indikaattoreita. Voidaan kuitenkin havaita, että sijoitetun pääoman tuotto aleni 34 prosentista vuonna 2000 lähes nollaan vuosina 2001 ja 2002 ja –20 prosenttiin vuonna 2003.

(54)

Samankaltaisen tuotteen keskimääräinen hinta aleni 20,3 prosenttia vuosina 2000–2003, ja aleneminen tapahtui tasaisesti kyseisellä jaksolla. Hinnat olivat alhaisimmillaan vuonna 2003 (2,79 euroa/kg).

(55)

Käytettävissä olevien tietojen mukaan vuoden 2004 ensimmäisenä vuosineljänneksenä yhteisön tuottajien myynnin keskimääräinen yksikköhinta nousi hiukan keskimääräisten tuontihintojen lievän nousun mukaisesti. Viimeaikaisten tietojen mukaan hinnat ovat kuitenkin jälleen alenemassa. Yksi osapuoli väitti (viitaten vuotuisiin keskimääräisiin valuuttakursseihin), että hintojen aleneminen ei ollut yhtä suurta puntina ilmaistuna. Tästä huolimatta katsotaan, että komission tulisi jatkossakin käyttää euroa johdonmukaisesti valuuttayksikkönä kaupan suojatoimenpiteitä koskevissa tapauksissa.

(56)

Hintakehityksen lisäksi myös kustannusten kehitys on otettava huomioon. Kustannukset olivat 3,0–3,2 euroa/kg vuosina 2000–2003.

(57)

Yhteisön tuottajien myynnin kannattavuus yhteisössä oli 7,3 prosenttia vuonna 2000, mutta se aleni -3,3 prosenttiin vuonna 2001. Tappiot lieventyivät vuonna 2002 (-2,5 prosenttia), mutta kannattavuus aleni jälleen -17,1 prosenttiin vuonna 2003. Kun tuonti kasvoi korkeimmalle tasolleen ja keskimääräinen tuontihinta aleni kaikkein alhaisimpaan arvoonsa (2,54 euroa/kg) vuonna 2003, myös yhteisön tuotteen keskihinta aleni alhaisimpaan arvoonsa (2,79 euroa/kg). Yhteisön tuottajien myynnin kannattavuuden väheneminen vuosina 2000–2003 tapahtui samaan aikaan kuin yhteisön tuottajien tuotteen kilokohtainen hinta aleni 3,50 eurosta 2,79 euroon.

(58)

Varastoilla tarkoitetaan tässä vedessä olevia eläviä kaloja. Yhteisön tuottajilla, kuten kaikilla muillakin tuottajilla, on vähäiset varastot nostettuja kaloja, sillä ne on myytävä viipymättä. Sen vuoksi loppuvarastojen väheneminen merkitsee sellaisten elävien kalojen määrän vähentymistä, jotka on tarkoitus nostaa kahden seuraavan vuoden aikana. Näin ollen tässä tapauksessa varastojen määrän aleneminen osoittaa vahingon lisääntymistä.

(59)

Vuonna 2000 varastot olivat 36 332 tonnia ja ne kasvoivat 53 178 tonniin vuonna 2002 ja alenivat tämän jälkeen 43 024 tonniin vuonna 2003. Varastot vähenivät siis 19,1 prosenttia vuoden 2002 ja 2003 välisenä aikana.

(60)

Muistutetaan, että tutkimuksen mukaan vuosina 2000–2003 ja erityisesti vuosina 2002 ja 2003 tarkasteltavana olevaa tuotetta on tuotu yhä enemmän yhteisön markkinoille.

(61)

Yhteisön tuottajien teoreettinen tuotantokapasiteetti oli vuosina 2000–2002 jotakuinkin vakaa, vaikka tuotanto kasvoi 14,8 prosenttia. Kapasiteetin käyttöaste kasvoi 43 prosentista 50 prosenttiin tänä aikana. Vedessä olevien elävien kalojen varastot kasvoivat myös. Työllisyys aleni hieman, kun taas tuottavuus lisääntyi lähinnä koneiden lisääntyneen käytön ansiosta.

(62)

Myyntimäärä kasvoi 14,3 prosenttia vuosina 2000–2002 (kulutus kasvoi 8,5 prosenttia) ja yhteisön tuottajien markkinaosuus kasvoi 26,5 prosentista 28,0 prosenttiin.

(63)

Hinnat alenivat kuitenkin 13,7 prosenttia vuosina 2000–2002 ja siitä huolimatta, että kustannukset alenivat hieman vuonna 2002 (osittain kapasiteetin käyttöasteen ja tuottavuuden paranemisesta johtuen), kannattavuus aleni vuoden 2000 7,3 prosentista –3,3 prosenttiin vuonna 2001 ja –2,5 prosenttiin vuonna 2002. Myös sijoitetun pääoman tuoton ja kassavirran kehitys oli negatiivinen tänä aikana.

(64)

Yhteisön tuottajien asema heikentyi huomattavasti vuosina 2002–2003. Vaikka tuotantokapasiteetti ja tuotanto kasvoivat (7,3 prosenttia) aiemmin tehtyjen tuotantosuunnitelmien mukaisesti ja tästä johtuen kapasiteetin käyttöaste ja tuottavuus paranivat, kaikkien muiden indikaattoreiden kehitys oli negatiivista. Vedessä olevien kalojen varastot vähenivät 19,1 prosenttia. Vaikka kulutus kasvoi 10,3 prosenttia, yhteisön tuottajien myynti väheni 1,6 prosenttia ja niiden markkinaosuus pieneni. Lisäksi hinnat alenivat 7,6 prosenttia ja kustannukset nousivat nelivuotisjakson keskiarvoonsa. Tämä johti kannattavuuden jyrkkään laskuun, ja yhteisön tuottajien myynnin kannattavuus oli -17,1 prosenttia. Nämä tappiot myötävaikuttivat siihen, että sijoitetun pääoman tuotto aleni -20 prosenttiin. Vaikka kassavirta näytti parantuvan, tämä johtui tosiasiassa vedessä olevien kalojen varastojen pienenemisestä ja jälleeninvestointimahdollisuuksien puuttumisesta.

(65)

Kaikki nämä tekijät huomioon ottaen päätellään alustavasti, että yhteisön tuottajille on aiheutunut vakavaa vahinkoa eli niiden asema on yleisesti ottaen heikentynyt merkittävästi.

(66)

Jotta voidaan tutkia, onko tuonnin lisääntymisen ja vakavan vahingon välillä syy-yhteyttä, ja varmistaa, että muiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa ei panna tuonnin lisääntymisen tiliin, vahingon aiheuttajiksi arveltujen tekijöiden vahingolliset vaikutukset on eroteltu toisistaan, vahingolliset vaikutukset on jaettu niiden taustalla oleville vahinkoa aiheuttaville tekijöille ja sen jälkeen, kun vahinko oli jaettu kaikille todetuille vahinkoa aiheuttaville tekijöille, määritettiin, onko tuonnin lisääntyminen vakavan vahingon ”aito ja merkittävä” syy.

(67)

Kuten edellä todetaan, vuosina 2000–2003 ja erityisesti vuosina 2002–2003 tarkasteltavana olevaa tuotetta on tuotu yhä enemmän yhteisön markkinoille.

(68)

Viljelty lohi on pohjimmiltaan hyödyketuote, ja tarkasteltavana oleva tuote ja samankaltainen tuote kilpailevat pääasiassa hinnalla. On yleisesti hyväksytty, että erityisesti Norjasta tuleva tuonti hallitsee markkinoita ja sopeuttaa hinnat. Sen vuoksi jopa vähäinen hinnan alittavuus johtaa yhteisön tuottajien hintojen alenemiseen.

(69)

Tässä tapauksessa merkittävin tuonnin lisääntymisen aiheuttama vahingollinen vaikutus oli yhteisön tuottajille aiheutuneet suuret tappiot. Koska tuonti hallitsee markkinoita ja sopeuttaa hinnat, tuonnin lisääntyminen alensi hintoja koko yhteisössä. Jos tuonti olisi lisääntynyt vähemmän, hintoihin kohdistunut paine olisi myös ollut lievempi. Jos kysyntä yhteisön markkinoilla olisi pystynyt tyydyttämään tällaisen tuonnin lisääntymisen huomattavasti korkeammilla hinnoilla, on mahdollista, että yhteisön tuottajille ei olisi aiheutunut vakavaa vahinkoa, vaikka tuonnin lisääntyminen olisi johtanut yhteisön tuottajien myynnin vähenemiseen ja markkinaosuuden pienenemiseen.

(70)

Vuosina 2000–2002 tuontihinnat alenivat 19 prosenttia. Yhteisön tuottajien hinnat seurasivat läheisesti tätä kehityssuuntausta. Vaikka yhteisön tuottajien myynnin markkinaosuus yhteisössä kasvoi tänä aikana, tämä kuvasti aiempina vuosina tehtyjä tuotantopäätöksiä ja yhteisön tuottajat myivät tappiolla sekä vuonna 2001 että 2002.

(71)

Vuosina 2002 ja 2003 tuonti kasvoi 15 prosenttia. Tuonnin markkinaosuus kasvoi 72 prosentista 75 prosenttiin samalla kun yhteisön tuottajien markkinaosuus pieneni 28 prosentista 25 prosenttiin. Tänä aikana tuonti lisääntyi 236 prosentista 252 prosenttiin yhteisön tuotannosta. Tuonti näyttää siis lisääntyneen sekä suhteessa yhteisön tuotantoon että kulutukseen yhteisön tuottajien kustannuksella.

(72)

Tuonnin lisääntymisen tärkein merkitys on sen vaikutus yhteisön tuottajien hintoihin ja kannattavuuteen. Kuten edellä todetaan, on yleisesti hyväksyttyä, että erityisesti Norjasta tuleva tuonti hallitsee viljellyn lohen yhteisömarkkinoita. Sen vuoksi hinnan alittavuuden mahdollisuutta on tutkittu sen määrittämiseksi, ovatko alhaiset tuontihinnat tosiasiallisesti alentaneet yhteisön tuottajien hintoja.

(73)

Hinnan alittavuuden tason määrittelemiseksi alustavasti hintatietoja tarkasteltiin verrattavissa olevien ajanjaksojen osalta samassa kaupan portaassa ja samanlaisille asiakkaille tapahtuneen myynnin osalta. Yhteisön tuottajien veloittamien keskimääräisten ex Glasgow-hintojen ja vientiä harjoittavien tuottajien yhteisön tuojilta laskuttamien hintojen (cif-hinnat yhteisön rajalla tulli mukaan luettuna) vertailu osoittaa, että tuontihinnat olivat 3,1–7,1 prosenttia alhaisemmat kuin kotimarkkinahinnat viimeisten kolmen vuoden aikana. Tämä näyttää johtaneen yhteisön tuottajien hintojen alenemiseen, koska tuonnin suuren markkinaosuuden vuoksi se sopeuttaa hinnat markkinoilla. Erityisesti voidaan todeta, että tuonnin lisääntyminen yhä alhaisemmin hinnoin vuoden 2003 kolmanteen vuosineljännekseen asti pakotti yhteisön tuottajat jatkuvasti alentamaan hintojaan vuoden 2003 kolmanteen vuosineljännekseen asti, ja tämä aiheutti tappioita yhteisön tuottajille kyseisenä vuotena.

(74)

Tuontihintojen ja yhteisön tuottajien hintojen välinen suora vertailu vahvistaa tämän. Kilokohtaiset tuontihinnat, tulli mukaan luettuna, alenivat 28,5 prosenttia 3,62 eurosta 2,59 euroon vuosina 2000–2003. Samana aikana samankaltaisen tuotteen keskimääräinen kilohinta aleni tasaisesti 20 prosenttia 3,50 eurosta 2,79 euroon.

(75)

Vuosina 2002 ja 2003 tuonnin keskimääräinen kilokohtainen yksikköhinta, tulli mukaan luettuna, aleni 2,93 eurosta 2,59 euroon. Koska tuonti kasvoi korkeimpaan tasoonsa ja tuonnin keskimääräinen hinta aleni alhaisimpaan tasoonsa (2,59 euroa/kg tullattuna), tuontihintojen lasku alensi yhteisön tuottajien hintoja ja yhteisön tuotteen keskimääräinen hinta laski alhaisimpaan arvoonsa (2,79 euroa/kg). Yhteisön tuotteen keskimääräinen kilokohtainen yksikköhinta (mukautettu ex Glasgow -tasoon) aleni kahdeksan prosenttia 3,02 eurosta 2,79 euroon.

(76)

Yhteisön tuottajien hintojen aleneminen näyttää olevan pääsyy niiden kannattavuuden huomattavaan laskuun. Vuonna 2000 yhteisön tuottajien kilokohtaiset kustannukset olivat 3,1 euroa ja niiden myyntihinnat (mukautettu ex Glasgow -tasoon) oli 3,50 euroa ja voitto 7,3 prosenttia. Vaikka yhteisön tuottajien kapasiteetin käyttöaste, tuotanto, tuottavuus, elävien kalojen varastot, myynti ja markkinaosuus kasvoivat kaikki vuosina 2001 ja 2002, niille aiheutui tappioita, sijoitetun pääoman tuotto väheni, kassavirta oli negatiivinen ja niiden myyntihinnat (mukautettu ex Glasgow -tasoon) alenivat 3,23 eurosta 3,02 euroon. Myös kustannukset alenivat lievän nousun jälkeen 3,2 euroon vuonna 2001 ja 3,0 euroon vuonna 2002. Lisäksi työllisyys väheni.

(77)

Vuonna 2003 hinnat (mukautettu ex Glasgow -tasoon) alenivat 2,79 euroon alhaisin hinnoin tapahtuvan tuonnin aiheuttamien paineiden vuoksi ja kun kustannukset olivat samalla tasolla kuin vuonna 2000 (3,1 euroa), yhteisön tuottajille aiheutui 17,1 prosentin tappio. Tästä on osoituksena sijoitetun pääoman tuoton väheneminen ja kassavirran kääntyminen negatiiviseksi. Samanaikaisesti yhteisön tuottajien myyntimäärät alenivat 1,6 prosenttia ja markkinaosuus pieneni 3,0 prosenttiyksikköä, samalla kun tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat. Vaikka kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, tuotanto ja tuottavuus lisääntyivät ja työllisyys pysyi vakaana, alhaisin hinnoin tapahtuvan tuonnin lisääntymisen vaikutus kapasiteetin käyttöasteeseen, tuottavuuteen ja työllisyyteen tapahtuu viipeellä. Tuotannon oletetaan alenevan tuonnin lisääntymisen vuoksi, koska elävien kalojen varastot pienenivät vuonna 2003.

(78)

Edellä mainituista syistä päätellään alustavasti, että tuonnin lisääntyminen korreloi yhteisön tuottajille aiheutuneen vakavan vahingon kanssa ja että alhaisin hinnoin tapahtuvan tuonnin lisääntyminen on aiheuttanut yhteisön tuottajille vahingollisia vaikutuksia, jotka ovat näkyneet erityisesti paineina hintojen alentamiseen yhteisön markkinoilla ja aiheuttaneet suuria tappioita yhteisön tuottajille.

(79)

Yksi osapuoli väitti, että kulutus on vähentynyt Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2003 ja että tämä on aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuottajille. Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoita ei voida kuitenkaan tarkastella erillään koko yhteisön markkinoista. Kulutus Euroopan yhteisössä kasvoi 19,7 prosenttia vuosina 2000–2003 ja 10,3 prosenttia vuosina 2002 ja 2003. Sen vuoksi yhteisön tuottajille vuonna 2003 aiheutuneiden merkittävien tappioiden syynä näyttävät olevan alhaiset hinnat eikä väitetty kulutuksen vähentyminen.

(80)

Vientimäärän vaihteluita on myös tutkittu. Vienti lisääntyi koko tarkasteltavana olevana ajanjaksona ja jopa kaksinkertaistui vuonna 2003 edeltävään vuoteen verrattuna, ja sen vuoksi päätellään yhden osapuolen vastakkaisista väitteistä huolimatta, että vientimäärän muutokset eivät olleet syynä yhteisön tuottajille aiheutuneeseen vakavaan vahinkoon. Kannattavuutta koskevat tiedot perustuvat joka tapauksessa pelkästään yhteisön myyntiin.

(81)

On myös tutkittu, johtuivatko vahingolliset vaikutukset yhteisön tuottajien liikakapasiteetista. Teoreettinen kapasiteetti kasvoi tutkimusajanjaksona 2,2 prosenttia vuosina 2000–2003, mikä on huomattavasti vähemmän kuin tuotannon ja kulutuksen kasvu. Kuten edellä todetaan, teoreettinen kapasiteetti on elävien kalojen kokonaismäärä, jolle jäsenvaltio on myöntänyt lupia. Lupien haku- ja ylläpitokustannukset ovat alhaiset. Suurimmat kustannukset aiheutuvat smolteista, kalanruuasta ja työvoimasta. Sen vuoksi päätellään alustavasti, että teoreettisen kapasiteetin kasvulla ei ollut vahingollisia vaikutuksia yhteisön tuottajiin.

(82)

Eräät viejät väittivät, että lohen hinnan alentuminen yhteisön markkinoilla johtuu yhteisön tuotteen ylitarjonnasta. Tuonti lisääntyi kuitenkin 15 prosenttia vuonna 2003, kun taas yhteisön tuottajien myynti yhteisössä väheni. Lisäksi yhteisön markkinoita hallitsee tuonti eivätkä yhteisön tuottajat. Kaikkien osapuolten vuosien 2002 ja 2003 hintakehityksen tutkiminen osoittaa selvästi, että tuontituotteet myytiin jatkuvasti halvemmalla kuin yhteisön tuotteet ja että yhteisön tuottajien hinnat alenivat tuontihintoja seuraten. Yhteisön tuottajien välisen kilpailun vaikutus tasapainottaa itse itsensä. Yhden tuottajan voitto kompensoi toiselle tuottajalle aiheutuneet tappiot muiden seikkojen pysyessä muuttumattomina. Sen vuoksi päätellään alustavasti, että yhteisön tuottajien välinen kilpailu ei aiheuttanut todettua vakavaa vahinkoa.

(83)

Yksi osapuoli väitti, että vuosina 2002 ja 2003 Irlannissa havaittu normaalia suurempi kuolleisuus sekä kyseisellä jaksolla Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa sattuneet taudinpurkaukset olisivat saattaneet lisätä tuotantokustannuksia ja häiritä eräiden tuottajien tavanomaista tuotantosykliä. Tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen mukaan nämä tapaukset koskivat vain muutamia tiloja. Lisäksi yhteisön tuottajien tuotantokustannukset alenivat vuonna 2002 ja olivat lähellä nelivuotiskauden keskiarvoa vuonna 2003, kuten jäljempänä olevassa taulukossa esitetään. Sen vuoksi päätellään alustavasti, että tavallista korkeampi kuolleisuus ei ollut syynä merkittäviin vahingollisiin vaikutuksiin. Tätä väitettä tutkitaan kuitenkin tarkemmin tutkimuksen lopullisessa vaiheessa.

(84)

Yksi osapuoli väitti, että Norjan tuotannonalan tuotantokustannukset ovat yhteisön tuottajia alhaisemmat ja että tämä on syy tuonnin lisääntymiseen ja vakavaan vahinkoon. Tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen mukaan Norjalla on hintaetu eräiden kustannusten osalta, mutta yhteisön tuottajilla on puolestaan hintaetu eräiden muiden kustannusten osalta. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että vaikka yhteisön tuottajille aiheutuu tällä hetkellä merkittäviä tappioita markkinoilla, sama pätee myös norjalaisiin tuottajiin. Kuten 8.2.12 kohdassa todetaan, yhteisön tuottajien tappiot olivat –2,5 prosenttia vuonna 2002. Norjan hallituksen tietojen mukaan otantaan kuuluneiden 151 lohen ja kirjolohen viljelylaitosten tappiot olivat –13 prosenttia vuonna 2002. (Vastaavia tietoja ei ole vielä julkaistu vuodelta 2003). Lisäksi niillä on suuret velat, jotka muodostavat suuren osan niiden kokonaiskustannuksista. Niiden kokonaisvelka (oma pääoma ja varaukset pois luettuina) oli 6,8 miljardia Norjan kruunua, kun kokonaisliikevaihto oli 5,7 miljardia Norjan kruunua (9). Tämä on eräissä tapauksissa johtanut siihen, että norjalaiset tuottajat ovat tosiasiallisesti norjalaisten pankkien omistuksessa. Sen vuoksi päätellään alustavasti, että norjalaiset tuottajat eivät ole yhteisön tuottajia tuotantokykyisempiä, mutta tätä väitettä tutkitaan tarkemmin tutkimuksen lopullisessa vaiheessa.

(85)

Yksi osapuoli väitti, että Skotlannin syrjäisillä alueilla infrastruktuuri on heikompi ja että tämä lisäisi kustannuksia ja voisi aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuottajille. Tältä osin huomautetaan, että norjalainen kalanviljely, joka on markkinajohtaja yhteisössä, tapahtuu usein syrjäisillä seuduilla, joissa liikenneinfrastruktuuri on suhteellisen heikko.

(86)

Kuljetuskustannusten osuus viljellyn lohen tuotannon kokonaiskustannuksista ei ole suuri ja se riippuu tavaran alkuperästä sekä sen aiotusta määräpaikasta. Kokonaisuutena Norjasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Irlannista yhteisön markkinoille suuntautuvien kuljetusten kustannusten ei katsota poikkeavan toisistaan merkittävästi. Lisäksi vientiä harjoittavien tuottajien (jotka sijaitsevat Euroopan yhteisön ulkopuolella) kuljetuskustannukset ovat todennäköisesti yleensä korkeammat silloin, kun ne myyvät yhteisön markkinoille. Sen vuoksi Skotlannin korkeampien kuljetuskustannusten ei katsota vaikuttaneen yhteisön tuottajille aiheutuneeseen vahinkoon.

(87)

Ei myöskään ole esitetty todisteita siitä, että kuljetuskustannukset olisivat nousseet Skotlannissa viime vuosina, ja sen vuoksi korkeammat kuljetuskustannukset eivät voi olla syynä yhteisön tuottajien kärsineiden tappioiden lisääntymiseen viime aikoina.

(88)

Tutkimuksen alustavassa vaiheessa ei havaittu muita vahinkoa aiheuttavia tekijöitä, jotka voisivat mahdollisesti olla merkittäviä.

(89)

Tuonnin kasvulla oli ainoastaan vähäinen kielteinen vaikutus yhteisön tuottajien myymiin määriin, vaikka niiden myynti ja markkinaosuus vähenivät hiukan vuonna 2003. Näyttää kuitenkin siltä, että tuonnin huomattavalla kasvulla oli tuhoisa vaikutus yhteisön tuottajien kannattavuuteen, sillä se aiheutti hintojen alenemisen. Koska tuonti hallitsee markkinoita (tuonnin markkinaosuus on noin 70–75 prosenttia), tuontihintojen aleneminen johti yhteisön tuottajien hintojen merkittävään alenemiseen. Tämä aiheutti suuria tappioita yhteisön tuottajille. Tässä vaiheessa ei alhaisin hinnoin tapahtuvan tuonnin lisäksi todettu muita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet myötävaikuttaa vahingon syntymiseen.

(90)

Koska muut tiedossa olevat tekijät eivät aiheuttaneet merkittäviä vahingollisia vaikutuksia, päätellään alustavasti, että alhaisin hinnoin tapahtuvan tuonnin lisääntymisen ja yhteisön tuottajille aiheutuneen vakavan vahingon välillä on aito ja huomattava yhteys.

(91)

Alustavan päätelmän mukaan kyseessä ovat kriittiset olosuhteet, joissa viivytykset aiheuttavat yhteisön tuottajille vaikeasti korjattavaa vahinkoa. Yhteisön tuottajien elävien kalojen varastot, yksikköhinnat, kannattavuus ja sijoitetun pääoman tuotto ovat vähentyneet huomattavasti tarkasteltavana olevan tuotteen alhaisin hinnoin tapahtuvan tuonnin lisääntymisen vuoksi.

(92)

Yhteisön tuottajien taloudellinen tilanne on erittäin epävarma. Niille aiheutui suuria tappioita vuonna 2003 (–17,1 prosenttia). Sen vuoksi useat yhteisön tuottajat ovat jo menneet konkurssiin tai joutuneet selvitystilaan ja monet muut suunnittelevat joko tuotantonsa vähentämistä tai luopumista toiminnasta kokonaan. Useat yhteisön tuottajat yrittävät myydä yrityksensä toimivina ja kannattavina. Kun otetaan huomioon heidän tappiollinen toimintansa ja viime aikoina tapahtuneet konkurssit ja selvitystilaan joutumiset, mahdollisia ostajia on vain vähän. Muut tuottajat yksinkertaisesti lopettavat toimintansa tappioidensa tyrehdyttämiseksi.

(93)

Vuonna 2003 ja vuoden 2004 ensimmäisien kuukausien aikana viisi yhteisön tuottajaa on mennyt konkurssiin tai joutunut selvitystilaan. Lisäksi kaksi tuottajaa on siirtynyt rehuyritysten omistukseen (joille tuottajille oli suuria velkoja) ja niiden toimintaa ollaan vähentämässä. Tämän lisäksi seitsemän muuta yhteisön tuottajaa on lopettanut toimintansa tai on parhaillaan lopettamassa.

(94)

Vuonna 2003 tehdyt suuret tappiot ovat johtaneet siihen, että eräät yhteisön tuottajat ja erityisesti riippumattomat yritykset, jotka eivät voi saada rahoitustukea suuremmalta ryhmältä, joutuvat pidentämään rehuyrityksiltä ottamiensa lainojen maksuaikaa ja käyttämään tililuottoa keskipitkän ja pitkän aikavälin rahoituslähteenä. Eräiden yritysten on pakko uhrata kannattavuutensa varmistaakseen riittävän kassavirran rahoitussitoumustensa täyttämiseksi (esimerkiksi nostamalla kalat ennen kuin ne ovat kasvaneet enimmäismittoihinsa). Vaikka tällainen menettelytapa saattaa pitää yritykset hengissä lyhyen ajan, se vähentää niiden kannattavuutta entisestään ja sen vuoksi heikentää niiden keskipitkän ja pitkän aikavälin elinkelpoisuutta.

(95)

Jolleivät lohen viljelyn tulevaisuudennäkymät yhteisössä parane nopeasti ja huomattavasti, yhä useamman yhteisön tuottajan ainoa vaihtoehto on mennä konkurssiin tai joutua selvitystilaan, sillä rehuyritykset ja pankit pyrkivät rajoittamaan luottotappioitaan. Eräiltä yhteisön tuottajilta on jo peruttu tililuotto tai sen käyttöä on rajoitettu. Yhdistyneessä kuningaskunnassa viranomaiset ovat käyneet neuvotteluja pankkien kanssa tuen peruuttamisen syistä. Pankit ovat kuitenkin painottaneet, että niiden on pakko toimia liiketoimintaan liittyvien edellytysten mukaisesti.

(96)

Jos Euroopan yhteisön markkinoilla ei sovelleta väliaikaisia suojatoimenpiteitä, on oletettavaa, että tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvat tuontimäärät pysyvät jatkossakin korkeina ja että yhteisön tuottajille aiheutuu edelleen tappioita ja yhä useammat niistä joutuvat konkurssiin ennen kaikkea tämän tilanteen aiheuttaman hintojen alenemisen vuoksi. Tällainen vahinko olisi vaikea korjata, sillä yrityksiä olisi jo suljettu, aiemmat työntekijät olisivat joutuneet muuttamaan löytääkseen uuden työpaikan ja luotonantajat suhtautuisivat varauksella epäonnistuneiden yritysten toiminnan uudelleenaloittamisen rahoittamiseen. Jotta tältä voitaisiin välttyä, väliaikaiset suojatoimenpiteet on toteutettava.

(97)

Ottaen huomioon suurista tappioista johtuva yhteisön tuottajien epävarma taloudellinen tilanne ja vientiä harjoittavien tuottajien jatkuvasti aiheuttama uhka kyseessä katsotaan olevan kriittinen tilanne, jossa viivytykset väliaikaisten suojatoimenpiteiden toteuttamisessa aiheuttaisivat vahinkoa, jota olisi vaikea korjata. Sen vuoksi päätellään, että väliaikaiset suojatoimenpiteet olisi toteutettava viipymättä.

(98)

Tutkimuksen päätelmien alustava analyysi vahvistaa kriittisen tilanteen olemassaolon ja väliaikaisten suojatoimenpiteiden tarpeen yhteisön tuottajille aiheutuvan vaikeasti korjattavan lisävahingon ehkäisemiseksi.

(99)

Viljellyn lohen tuotanto on yhteisössä riittämätöntä kysynnän tyydyttämiseksi ja sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että toteutettavat toimenpiteet eivät estä vientiä harjoittavien tuottajien pääsyä yhteisön markkinoille. Koska tärkein yhteisön tuottajille aiheutuneen vahingon syy näyttävät olevan suuret tuontimäärät, jotka johtavat alhaisiin hintoihin sekä hintojen alenemiseen ja hinnankorotusten estymiseen, toteutettavien toimenpiteiden olisi oltava sellaiset, että ne korottavat hintoja mutta eivät rajoita tarpeettomasti tarjontaa.

(100)

Asetuksissa (EY) N:o 3285/94 ja (EY) N:o 519/94 säädetään, että väliaikaiset suojatoimenpiteet on toteutettava tariffeja korottamalla. Sen vuoksi etusijalle olisi asetettava tariffiin perustuvat toimenpiteet silloin, kun tämä on tarkoituksenmukaista. Tässä tapauksessa on aiheellista vahvistaa perinteisiä tuontimääriä heijastavat kiintiöt, joissa ei kanneta suojatulleja, yhteisön markkinoiden pitämiseksi avoimina ja kysynnän tyydyttävän tarjonnan varmistamiseksi. Näiden kiintiöiden ulkopuolella tuonnissa kannettaisiin lisätullia. Viljeltyä lohta voidaan siis tuoda perinteiset määrät ilman lisätullin maksamista ja rajattomasti maksamalla lisätulli.

(101)

Perinteisten kauppavirtojen säilyttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että myös pienemmille toimijoille säilyy pääsy yhteisön markkinoille, tariffikiintiöt olisi jaettava niiden maiden/alueiden kesken, joille tarkasteltavana olevan tuotteen vienti aiheuttaa huomattavaa etua, ja osa kiintiöstä olisi varattava muille maille. Norjalla ja Färsaarilla on asiassa huomattava etu ja niiden osuus tuonnista on suuri, ja niiden kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen katsotaan sopivaksi vahvistaa niille molemmille erityinen tariffikiintiö sen perusteella, mikä oli sen osuus tuonnin kokonaismäärästä kolmivuotiskaudella 2001–2003. Suurin osa tämän ajanjakson tuonnista oli peräisin Norjasta ja Färsaarilta ja sen vuoksi niihin olisi sovellettava maakohtaista tariffikiintiötä ja kaikkiin muihin maihin yhtä kiintiötä. Tarpeettoman hallinnollisen taakan estämiseksi tariffikiintiöissä olisi noudatettava ensin tullutta palvellaan ensin -periaatetta.

(102)

Näyttää siltä, että viljellyn lohen kulutus kasvaa yhteisössä tavanomaisissa olosuhteissa vuosittain noin 4–5 prosenttia ottaen huomioon uusissa jäsenvaltioissa havaitun nopean kasvun. Tämän kasvun huomioon ottamiseksi tariffikiintiöitä (jotka perustuvat vuosien 2001–2003 keskimääräiseen tuontiin) olisi korotettava viisi prosenttia. Koska lohimarkkinat ovat kausiluonteiset ja toisella vuosipuoliskolla tuonti ja myynti ovat vilkkaampia kuin ensimmäisellä, tariffikiintiöt olisi mukautettava kauden perusteella. Kiintiöt on laskettu kokonaisen kalan vastinarvona (WFE), ja tosiasiallisesti tuotujen fileiden muuntosuhde on 1:0,65 ja muiden kuin fileiden 1:0,9.

(103)

Lisätulli olisi vahvistettava sellaiselle tasolle, että se helpottaa yhteisön tuottajien tilannetta asianmukaisella tavalla mutta se ei saisi samalla muodostaa tarpeettoman raskasta taakkaa tuojille ja käyttäjille. Arvotullia pidetään soveltumattomana, koska se kannustaisi alhaisempiin tuontihintoihin ilman tullia ja sen reaaliarvo nousisi, jos hinnat nousisivat. Sen vuoksi olisi vahvistettava kiinteä tulli.

(104)

Viitehinnan alittavuus osoittaa, kuinka paljon alempi on tuontituotteen hinta siihen hintaan verrattuna, jonka yhteisön tuottajat voisivat olettaa saavansa tilanteessa, jossa vahinkoa ei ole aiheutunut, ja sitä pidetään kohtuullisena perustana tullin vahvistamiselle. Suhteellisuusperiaatteen huomioon ottamiseksi tässä tapauksessa (jossa 70–75 prosenttia tarkasteltavana olevasta tuotteesta tuodaan) viitehinnan alittavuus laskettiin alustavasti yhteisön tuotteen tonnikohtaisen vahinkoa aiheuttamattoman hinnan painotetun keskiarvon sekä yhteisön tuotteen tuotantokustannusten perusteella, ja tähän lisättiin tuotannonalan voiton vähimmäistaso (viisi prosenttia). Tätä vahinkoa aiheuttamatonta hintaa verrattiin tarkasteltavana olevan tuontituotteen alustavan tonnikohtaisen hinnan painotettuun keskiarvoon vuoden 2004 ensimmäisenä vuosineljänneksenä (10). Näiden kahden hinnan välinen ero ilmaistiin prosenttiosuutena tuontituotteen CIF/yhteisön rajalla -hinnasta, jolloin viitehinnan alittavuuden todettiin olevan 17,8 prosenttia. Näin ollen tonnia kohden (WFE) maksettava tulli on 469 euroa, jolloin edellä mainittuja muuntosuhteita soveltaen tulliksi saadaan 522 euroa/tonni peratulle kalalle ja 722 euroa/tonni fileille.

(105)

Olisi säädettävä, että komissio on tarkasteltava toimenpiteitä uudelleen, jos olosuhteet muuttuvat.

(106)

Yhteisön lainsäädännön ja yhteisön kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti väliaikaisia suojatoimenpiteitä ei saisi soveltaa kehitysmaasta peräisin olevaan tuotteeseen, mikäli sen osuus tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvasta tuonnista on enintään kolme prosenttia. Tässä yhteydessä on huomattava, että tuonti Chilestä viimeisimpänä ajanjaksona, jolta luotettavia tietoja on käytettävissä (vuoden 2003 toinen puolisko), oli alle kolme prosenttia, ja sen vuoksi on aiheellista jättää Chile suojatullin soveltamisen ulkopuolelle alustavien suojatoimenpiteiden mukaisesti ja tarkastella tilannetta uudelleen tutkimuksen lopullisessa vaiheessa. Sen vuoksi olisi määriteltävä ne kehitysmaat, joihin väliaikaisia toimenpiteitä ei sovelleta, ja ne luetellaan liitteessä 2.

(107)

Kuten edellä todetaan, tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kehityssuuntauksen katsotaan aiheuttaneen vakavaa vahinkoa yhteisön tuottajille. Sen vuoksi katsotaan, että on yhteisön edun mukaista perustaa asetuksen (EY) N:o 3285/94 11 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 519/94 9 artiklan mukainen taannehtivasti vaikuttava valvontajärjestelmä, jota sovelletaan yhteisössä vapaaseen liikkeeseen luovutettujen tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Sen avulla voidaan erityisesti valvoa tarkasti tuontia maista, joihin väliaikaisia toimenpiteitä ei sovelleta. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi valvontaa olisi jatkettava yhtä kauan kuin väliaikaiset toimenpiteet ovat voimassa. Valvontaa olisi hallinnoitava tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (11), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2286/2003 (12), 308 d artiklassa säädetyn järjestelmän mukaisesti, ja jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava tiedot komissiolle viikoittain.

(108)

Väliaikaiset toimenpiteet saavat olla voimassa enintään 200 päivän ajan. Toimenpiteiden olisi tultava voimaan 15 elokuuta 2004 ja niiden olisi oltava voimassa 176 päivän ajan, ellei lopullisia toimenpiteitä oteta käyttöön tai tutkimusta päätetä ilman toimenpiteiden käyttöönottoa ennen kyseistä määräaikaa.

(109)

Ennakoimattomien tapahtumien, tuonnin lisääntymisen, vakavan vahingon, syy-yhteyden ja kriittisten olosuhteiden lisäksi on tutkittu sitä, onko olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei olisi yhteisön edun mukaista. Tätä tarkoitusta varten mahdollisten väliaikaisten toimenpiteiden vaikutus kaikkiin menettelyissä mukana oleviin osapuoliin sekä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton tai käyttöön ottamatta jättämisen todennäköiset seuraukset otettiin huomioon käytettävissä olevan näytön perusteella.

(110)

Yhteisön tuottajien kokonaisliikevaihto on 500 miljoonaa euroa vuodessa, ja lisäksi tuotannonala työllistää suoraan noin 1 450 henkilöä ja tämän lisäksi sen arvioidaan työllistävän välillisesti noin 8 000 henkilöä jalostus- ja muilla aloilla. Kyseessä on kasvava tuotannonala, jonka tuotanto on kaksinkertaistunut vuosina 1995–2001. Yhteisön tuottajien tuotanto on yhä tehokkaampaa, ja tuotteen markkinat kasvavat sekä yhteisössä että sen ulkopuolella. Ne ovat elinkelpoisia ja kilpailukykyisiä tavanomaisissa markkinaolosuhteissa ja niiden tuottavuus paranee koko ajan.

(111)

Yhteisön tuottajien asema on selvästikin uhattuna, ellei alhaisin hinnoin tapahtuvaa tuonnin tasoa korjata. Ehdotettuja toimenpiteitä sovelletaan kaikkeen tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin lukuun ottamatta tuontia kehitysmaista, joiden vienti Euroopan yhteisöön on enintään kolme prosenttia yhteisön kokonaistuonnista. Näin ollen toimenpiteitä sovellettaisiin noin 95 prosenttiin tuonnista. Sen vuoksi voidaan arvioida, että toimenpiteet olisivat tehokkaat ja mahdollistaisivat yhteisön tuottajien hintojen nousun oikeudenmukaiselle tasolle.

(112)

Lohen viljelyä harjoitetaan enimmäkseen syrjäisillä seuduilla, kuten Skotlannin länsirannikolla ja Irlannissa. Työllisyysmahdollisuudet ovat siellä rajalliset ja lohen viljelyn synnyttämä taloudellinen toiminta on tärkeä osa paikallista taloutta. Ilman lohen viljelyä useat paikallisista pienyrityksistä, jotka toimittavat tavaroita ja palveluita yhteisön tuottajille ja niiden työntekijöille, eivät olisi enää elinkelpoisia. Sen vuoksi on riippuvaisten tuotannonalojen edun mukaista, että tehokkaat väliaikaiset toimenpiteet toteutetaan.

(113)

Suurimmille toimittajille, jotka toimittavat tavaroita ja palveluita yhteisön tuottajille (kuten smoltin ja rehun tuottajille), on tärkeää, että niiden tuotteille on vahva ja ennustettava kysyntä ja että niiden tuotteista maksetaan hinta, joka takaa kohtuullisen voiton. Koska useat tällaisista toimittajista ovat myöntäneet yhteisön tuottajille huomattavia lainoja, on myös niiden edun mukaista, että yhteisön tuottajat voivat jatkaa toimintaansa ja hoitaa velkansa. Jos yhteisön tuottajien tilanne ei parane, useat smoltin tuottajat tekevät suuria luottotappioita, jotka vähentävät niiden kannattavuutta ja joissakin tapauksissa saattavat uhata niiden mahdollisuutta jatkaa kaupankäyntiä. Sama pätee rehun tuottajiin. Sen vuoksi on smoltin ja rehun tuottajien edun mukaista, että väliaikaiset toimenpiteet toteutetaan.

(114)

Sen arvioimiseksi, miten toimenpiteiden toteuttaminen tai toteuttamatta jättäminen vaikuttaisi tuojiin, jalostajiin ja käyttäjiin, kyselylomakkeet lähetettiin tarkasteltavana olevan tuotteen tiedossa oleville tuojille, jalostajille ja käyttäjille yhteisön markkinoilla. Tuojat/jalostajat/käyttäjät ovat tavallisesti yksi ja sama toimija, joista useat ovat itse asiassa etuyhteydessä yhteisön ulkopuolisiin, erityisesti norjalaisiin, vientiä harjoittaviin tuottajiin. Vastaukset saatiin kuudelta tuojalta/jalostajalta/käyttäjältä ja yhdeltä jalostajien järjestöltä. Lisäksi useat jalostajien järjestöt esittivät huomautuksia komissiolle.

(115)

Jotkut väittivät, että toimenpiteitä ei olisi toteutettava, koska viljellyn lohen hinnat alenivat ainoastaan lyhytaikaisesti ja väliaikaisesti kaksi-kolme kuukautta toukokuussa 2003 tapahtuneen Norjan vastaisten polkumyyntitoimenpiteiden lakkauttamisen jälkeen ja hinnat palasivat tämän jälkeen normaalitasolle. Jalostajat painottivat, että hintojen nousu lisäisi niiden kustannusperusteita, vähentäisi niiden myyntiä ja kannattavuutta sekä saattaisi johtaa työpaikkojen menetyksiin ja jopa uudelleensijoittamiseen, ja lisäksi ne huomauttivat, että työllisyys on kalanjalostusalalla huomattavasti korkeampi kuin kalanviljelyalalla ja että se eräissä tapauksissa tarjoaa töitä alueilla, joilla on alhainen työllisyys.

(116)

Täysin luotettavia hintatietoja vuoden 2004 ensimmäiseltä vuosineljännekseltä ei vielä ole saatavilla Eurostatista. Käytettävissä olevien tietojen mukaan kilokohtaiset tuontihinnat ovat nousseet vuoden 2003 neljännen vuosineljänneksen jälkeen keskimäärin noin 2,53 euroon vuoden 2004 ensimmäisellä vuosineljänneksellä ja että myös yhteisön tuottajien hinnat ovat hieman nousseet. Yhteisön tuottajien hinnat ovat kuitenkin edelleen huomattavasti alhaisemmat kuin vahinkoa aiheuttamaton hinta. Viimeaikaisten tietojen mukaan hinnat ovat jälleen alenemassa.

(117)

Suurimmat jalostajille aiheutuvat kustannukset ovat raaka-aine- ja työvoimakustannukset, ja raaka-aineiden hintojen nouseminen lisäisi todellakin jalostajien kustannuksia. Jalostajien toimittamien tietojen mukaan niiden raaka-ainekustannukset kuitenkin alenivat 10 prosenttia vuosina 2002 ja 2003, kun vuosina 2000–2002 ne olivat alentuneet jo 18 prosenttia. Vuonna 2003 kustannukset olivat 26 prosenttia alhaisemmat kuin vuonna 2000. Jalostajien toimittamien tietojen mukaan niiden myyntihinnat pysyivät jokseenkin muuttumattomina vuosina 2002 ja 2003. Kolme jalostajaa toimitti tietoja lohenjalostustoimintansa kannattavuudesta. Tietojen mukaan kannattavuus oli 15 prosenttia vuonna 2000 ja nousi 31 prosenttiin vuonna 2002 ja 33 prosenttiin vuonna 2003. Vaikka tämä ei välttämättä edusta koko jalostusalaa, tällaista kannattavuustasoa ei pidetä poikkeuksellisena. Eräät jalostajat ovat kiistäneet tällaisen kannattavuustason, vaikka ne eivät ole antaneet tietoja omasta kannattavuudestaan. Tällaisissa olosuhteissa näyttää siltä, että jalostusala pystyy vaivattomasti kattamaan raaka-ainekustannustensa lievän nousun ilman työpaikkojen menetystä tai uudelleensijoittamista. Joka tapauksessa on selvää, että nykyinen hintataso ei voi jatkua keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

(118)

Jalostajat korostivat myös, että Euroopan tärkeimpien markkinoiden kauppiaiden ja kuluttajien saatavilla on oltava jatkuvasti hyvälaatuisia tuotteita alhaiseen hintaan. Ne ovat huolissaan keinottelun mahdollisuudesta heti sen jälkeen, kun tariffikiintiö otetaan käyttöön, ja ne väittivät, että niiden on ehkä lopetettava tuotantonsa tariffikiintiön täyttyessä. Lopuksi ne totesivat, että jos toimenpiteet toteutetaan, niiden olisi oltava sellaiset, että tarjonnan riittävyys säilyy ja vakaa hintataso saavutetaan markkinoilla, jotta jalostajien kustannukset voidaan ennakoida paremmin. Vaikka jotkut jalostajat vastustivat jyrkästi kaikenlaisia toimenpiteitä, toiset totesivat, että jos toimenpiteitä on toteutettava, ne suosivat tariffikiintiöjärjestelmää, kun taas eräät muut jalostajat pitivät lupajärjestelmää parempana.

(119)

Olisi huomattava että ehdotetut väliaikaiset toimenpiteet ovat tariffikiintiöitä, joiden määrä lasketaan yhteisöön (myös kymmeneen uuteen jäsenvaltioon) vuosina 2001–2003 suuntautuneen tuonnin keskiarvosta viidellä prosentilla lisättynä, ja tämän määrän ylittävin osin kannetaan lisätullia. Sen vuoksi koko yhteisön jalostusalalle lienee jatkossakin tarjolla riittävästi raaka-aineita ilman lisätullin maksamista.

(120)

Näin ollen katsotaan, että jalostajille/käyttäjille ja tuojille mahdollisesti aiheutuvat kielteiset vaikutukset eivät ole suurempia kuin yhteisön tuottajille ehdotetuista väliaikaisista toimenpiteistä odotettavissa olevat hyödyt ja että käyttöön otettavat toimenpiteet ovat niin vähäisiä kuin mitä tarvitaan sen estämiseksi, että yhteisön tuotannonalan tilanne heikkenisi entisestään.

(121)

Koska tarkasteltavana oleva tuote on kulutustavara, komissio ilmoitti eri kuluttajajärjestöille tutkimuksen vireillepanosta. Kuluttajajärjestöiltä ei saatu vastauksia. Koska tilalta lähtevän kokonaisen kalan ja jalostettujen lohituotteiden vähittäishinnan väliset marginaalit ovat suuret, toimenpiteillä ei uskota olevan merkittävää vaikutusta vähimmäishintoihin, ja sen vuoksi kuluttajiin kohdistuvaa vaikutusta pidetään vähäisenä.

(122)

Asetuksen (EY) N:o 3285/94 7 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 519/94 6 artiklassa säädetään, että jos komissio katsoo valvonta- ja suojatoimenpiteitä tarvittavan, se tekee tarvittavat päätökset yhdeksän kuukauden kuluessa tutkinnan aloittamisesta. Poikkeusolosuhteissa määräaikaa voidaan kuitenkin pidentää enintään kahdella kuukaudella.

(123)

Seuraavista syistä katsotaan, että tässä tilanteessa vallitsevat poikkeusolosuhteet, joiden perusteella on oikeutettua pidentää tarkasteltavana olevia tuotteita koskevien suojatoimenpidetutkimusten päätökseen saattamisen määräaikaa kahdella kuukaudella.

(124)

Kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Siihen saakka nykyisistä menettelyistä tehtävä tutkimus koski pelkästään 15 jäsenvaltiota. Useat asianomaiset osapuolet ovat tehneet yhteistyötä tarkasteltavana olevasta tuotteesta tähän saakka tehdyssä tutkimuksessa, ja uusien jäsenvaltioiden talouden toimijoiden odotetaan myös haluavan tehdä yhteistyötä tulevissa tutkimuksissa. Lisätietojen tarkistamiseksi komissio lähettää yhteisön tuottajille ja rehun ja smoltin tuottajille sekä uusien jäsenvaltioiden tuojille, jalostajille ja käyttäjille kyselylomakkeita varmistuakseen niiden erityistilanteesta. Jotta asianomaisilla talouden toimijoilla olisi mahdollisuus käyttää asetuksen (EY) N:o 3285/94 6 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 519/94 5 artiklan mukaisia oikeuksiaan, niille olisi annettava kohtuullinen aika kyselylomakkeisiin vastaamiseen. Lisäksi komission yksiköiden on tämän jälkeen tarkastettava kyselylomakkeisiin annetut tiedot asianomaisten osapuolten toimitiloissa, ennen kuin ne voivat tehdä asiasta päätelmiä.

(125)

Komission lisätutkimusten päätökseen saattamisen jälkeen ja ennen tarkasteltavana olevia tuotteita koskevien mahdollisten lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönottoa Euroopan yhteisön olisi lisäksi ilmoitettava hyvissä ajoin mahdollisesti ehdotettavista toimenpiteistä tietyille kauppakumppaneilleen, joiden kanssa sillä on kahdenvälisiä sopimuksia, samoin kuin WTO-kauppakumppaneille.

(126)

Lisäksi jos väliaikaisten toimenpiteiden (joiden olisi oltava voimassa tutkimuksen aikana) soveltaminen päättyisi vuoden 2004 neljäntenä vuosineljänneksenä, tämä aiheuttaisi epävarmuutta markkinoilla joulua edeltävänä kaikkein kiireisimpänä kautena.

(127)

Sen vuoksi todetaan, että kyseessä ovat poikkeukselliset olosuhteet ja että viljeltyä lohta koskevan suojatoimenpidetutkimuksen päätökseen saattamisen määräaikaa olisi pidennettävä nykyisestä ”6 päivästä joulukuuta 2004” kahdella kuukaudella ”6 päivään helmikuuta 2005” saakka,

a)

kyseisen maan toimivaltaisten viranomaisten myöntämän sellaisen alkuperätodistuksen esittämistä, joka täyttää asetuksen (ETY) N:o 2454/93 47 artiklassa säädetyt edellytykset; ja

b)

sitä, että tuote on kuljetettu 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla suoraan kyseisestä maasta yhteisöön.

a)

tuotteita, jotka kuljetetaan käymättä minkään muun yhteisön ulkopuolisen maan alueella;

b)

tuotteita, jotka kuljetetaan yhden tai useamman sellaisen yhteisön ulkopuolisen maan kautta, joka ei ole alkuperämaa, ja jotka voidaan lastata kuljetusvälineestä toiseen tai varastoida väliaikaisesti kyseisissä maissa, jos kauttakulku voidaan perustella maantieteellisillä syillä tai yksinomaan kuljetustarpeisiin liittyvillä syillä ja jos:

a)

alkuperämaassa myönnetty kuljetusasiakirja, jonka perusteella kauttakuljetus on tapahtunut;

b)

kauttakuljetusmaan tai -maiden tulliviranomaisten antama todiste, jossa on:

—

ovat lähteneet alkuperämaasta ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää, ja

—

on lähetetty alkuperämaassa sijaitsevasta lastauspaikasta yhteisössä sijaitsevaan purkamispaikkaan ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää laaditun voimassa olevan kuljetusasiakirjan nojalla.

—

merikuljetuksen osalta konossementti, josta käy ilmi, että lastaus on tapahtunut ennen kyseistä päivämäärää,

—

rautatiekuljetuksen osalta rahtikirja, jonka alkuperämaan rautatieviranomaiset ovat hyväksyneet ennen kyseistä päivämäärää,

—

maantiekuljetuksen osalta alkuperämaassa ennen kyseistä päivämäärää laadittu tavaroiden maantiekuljetusta koskeva sopimus tai jokin muu kuljetusasiakirja,

—

ilmakuljetuksen osalta lentorahtikirja, josta käy ilmi, että lentoyhtiö on vastaanottanut tuotteet ennen kyseistä päivää.

14.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 267/30

(1)

Komission asetuksen (EY) N:o 2771/1999 (2) 21 artiklassa säädetään, että myyntiin saatettavan interventiovoin on oltava varastoitu ennen 1 päivää huhtikuuta 2002.

(2)

Voin markkinatilanteen ja interventiovarastoissa käytettävissä olevan voimäärän vuoksi ennen 1 päivää kesäkuuta 2002 varastoitu voi on saatettava myyntiin.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

14.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 267/31

(1)

Voin myynnistä alennettuun hintaan sekä konditoriatuotteiden, jäätelöiden ja muiden elintarvikkeiden valmistukseen tarkoitetulle voille ja voiöljylle myönnettävästä tuesta 15 päivänä joulukuuta 1997 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2571/97 (2) 1 artiklan mukaisesti myyntiin saatettavan voin on saavuttava varastoon ennen erikseen määritettävää määräpäivää.

(2)

Komission asetuksen (ETY) N:o 1609/88 (3) 1 artiklassa olevaa päivämäärää olisi muutettava asetuksessa (EY) N:o 2571/97 tarkoitetun voin osalta ottaen huomioon voimarkkinoiden ja käytettävissä olevien varastojen määrien kehitys.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

14.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 267/32

(1)

Päätöksellä N:o 1608/2003/EY määritettiin tarvittavat yksittäiset tilastotoimet, joilla voidaan laatia yhteisön tiede- ja teknologia- ja innovaatiotilastot.

(2)

On tarpeen hyväksyä toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön päätöksen N:o 1608/2003/EY 2 artiklassa määritetyt yksittäiset tilastotoimet.

(3)

Yksittäisissä tilastotoimissa olisi otettava huomioon yhteisön tilasto-ohjelmasta vuosiksi 2003–2007 16 päivänä joulukuuta 2002 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 2367/2002/EY (2), jossa nimenomaisesti määritellään työohjelma innovaatiotilastojen tuotannolle ja kehittämiselle vuosina 2003–2007.

(4)

On tarpeen varmistaa, että yhteisön innovaatiotilastot ovat johdonmukaisia muihin kansainvälisiin standardeihin nähden, ja siksi on otettava huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ja muiden kansainvälisten organisaatioiden tekemä työ.

(5)

Pantaessa täytäntöön päätöstä N:o 1608/2003/EY olisi otettava huomioon yhteisön tilastoista 17 päivänä helmikuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 (3) muodostama viitekehys, kun vahvistetaan hallinnollisten tietolähteiden käyttömahdollisuutta ja tilastosalaisuutta koskevia säännöksiä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilasto-ohjelmakomitean lausunnon mukaiset,

14.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 267/36

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 10 artiklassa säädetään, että tuotaessa mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita kannetaan yhteisen tullitariffin mukaiset tullit. Kyseisen artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta tuontitulli on kuitenkin yhtä suuri kuin näiden tuotteiden interventiohinta tuonnin tapahtuessa korotettuna 55 prosentilla, josta on vähennetty kyseessä olevaan toimitukseen sovellettava cif-tuotantohinta. Tuontitulli ei saa kuitenkaan ylittää yhteisen tullitariffin mukaista tullimaksua.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 10 artiklan 3 kohdan mukaan cif-tuontihinnat lasketaan kyseessä olevan tuotteen edustavien maailmanmarkkinahintojen perusteella.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 1249/96 vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1784/2003 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vilja-alan tuontitullien osalta.

(4)

Tuontitulleja sovelletaan uusien tullien vahvistamisen voimaantuloon asti.

(5)

Tuontitullijärjestelmän moitteettoman toiminnan vuoksi olisi tullien laskemisessa käytettävä kelluvien valuuttojen osalta viiteajanjakson aikana edustavia markkinakursseja.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 soveltamisesta seuraa, että tuontitullit vahvistetaan tämän asetuksen liitteen I mukaisesti,

14.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 267/39

(1)

Kansainvälinen kasvinsuojeluyleissopimus, jäljempänä ”yleissopimus”, hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) yleiskonferenssissa vuonna 1951, ja se tuli voimaan seuraavana vuonna. Yleissopimusta muutettiin myöhemmin FAO:n yleiskonferenssissa vuonna 1979, ja muutokset tulivat voimaan vuonna 1991.

(2)

Yleissopimusta tarkistettiin uudelleen vuonna 1997, jotta se olisi yhdenmukainen Uruguayn kierroksen päätösasiakirjaan sisältyvän terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdyn sopimuksen kanssa, vastaisi uutta järjestelmää laatia yleissopimuksen yhteydessä kansainvälisiä standardeja ja mahdollistaisi FAO:n jäsenjärjestöjen liittymisen yleissopimuksen sopimuspuoliksi. Tarkistettu teksti hyväksyttiin marraskuussa 1997 pidetyssä FAO:n yleiskonferenssissa päätöslauselmalla 12/97.

(3)

Tarkistettu teksti tulee voimaan kolmekymmentä päivää sen jälkeen, kun kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on sen hyväksynyt. Euroopan yhteisö voi kyseisestä päivästä alkaen liittyä yleissopimuksen sopimuspuoleksi. Tarkistetun tekstin on tähän mennessä hyväksynyt 43 maata, joista neljä on unionin jäsenvaltioita.

(4)

Yksi yleissopimuksen päätavoitteista on varmistaa yhteinen ja tehokas toiminta kasvien ja kasvituotteiden tuhoojien leviämisen ja kulkeutumisen estämiseksi sekä edistää tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä kasvintuhoojien torjumiseksi.

(5)

Yhteisön toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia tai liittyä niihin ei perustu pelkästään perustamissopimuksessa nimenomaisesti annettuun toimivaltaan, vaan se voi perustua myös perustamissopimuksen muihin määräyksiin ja yhteisön toimielinten näiden määräysten mukaisesti antamiin säädöksiin.

(6)

Yleissopimuksen asiasisältö kuuluu myös tällä alalla annettujen yhteisön asetusten soveltamisalaan.

(7)

Tämän vuoksi yleissopimuksen ala kuuluu sekä yhteisön että jäsenvaltioiden toimivaltaan.

(8)

Yhteisön olisi liityttävä kasvinsuojeluyleissopimukseen niiden asioiden osalta, jotka kuuluvat sen toimivaltaan.

(9)

Neuvoston puheenjohtaja olisi valtuutettava tallettamaan yhteisön liittymiskirja,

14.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 267/54

(1)

Klassinen sikarutto puhkesi Luxemburgissa vuonna 2003. Taudin esiintyminen aiheuttaa vakavan riskin yhteisön kotieläinkannalle.

(2)

Taudin hävittämiseksi mahdollisimman nopeasti yhteisö voi antaa rahoitusta jäsenvaltiolle aiheutuneisiin tukikelpoisiin kustannuksiin, kuten päätöksessä 90/424/ETY säädetään.

(3)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 (2) 3 artiklan 2 kohdan mukaan yhteisön sääntöjen mukaisesti toteutettavat eläinlääkintäalaa ja kasvien terveyttä koskevat toimenpiteet rahoitetaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastosta. Näiden toimenpiteiden varainhoitoa valvotaan edellä mainitun asetuksen 8 ja 9 artiklan mukaisesti.

(4)

Yhteisön rahoitustuen maksamisen edellytyksenä on oltava, että suunnitellut toimet toteutettiin tosiasiallisesti ja että viranomaiset toimittavat tarvittavat tiedot tiettyjen määräaikojen puitteissa.

(5)

Luxemburg jätti 12 päivänä maaliskuuta 2004 virallisen pyynnön kaikkien sen alueella aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi. Pyynnön mukaan 1 351 eläintä lopetettiin.

(6)

On syytä määritellä päätöksen 90/424/ETY 3 artiklassa käytetty ilmaisu ”riittävän korvauksen maksaminen nopeasti karjankasvattajille” sekä ilmaisut ”kohtuulliset maksut” ja ”oikeutetut maksut” sekä eläinten pakolliseen lopettamiseen liittyvien ”muiden kulujen” tukikelpoisten kustannusten luokat.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

riittävän korvauksen maksamisesta nopeasti kotieläintuottajille, jotka joutuivat lopettamaan eläimiään osana toimenpiteitä klassisen sikaruton tautitapausten hävittämiseksi vuonna 2003 neuvoston päätöksen 90/424/ETY 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja seitsemännen luetelmakohdan sekä tämän päätöksen mukaisesti;

b)

kustannuksista, jotka liittyivät eläinten lopettamiseen, ruhojen ja tuotteiden hävittämiseen, tilojen puhdistukseen ja desinfiointiin sekä saastuneiden välineiden puhdistukseen ja desinfiointiin tai tarvittaessa tuhoamiseen neuvoston päätöksen 90/424/ETY 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen, toisen ja kolmannen luetelmakohdan sekä tämän päätöksen mukaisesti.

a)

”riittävän korvauksen maksaminen nopeasti” 90 päivän kuluessa eläinten lopettamisesta maksettavaa korvausta, joka vastaa 3 artiklan 1 kohdassa määriteltyä markkina-arvoa;

b)

”kohtuulliset maksut” maksuja tarvikkeiden tai palvelujen ostamiseen klassisen sikaruton puhkeamista edeltäviin markkinahintoihin nähden oikeasuhteisilla hinnoilla;

c)

”oikeutetut maksut” maksuja sellaisten tarvikkeiden tai palvelujen ostamiseen, joiden luonne ja suora yhteys pakolliseen eläinten lopettamiseen 1 artiklan a alakohdan tarkoittamassa mielessä on osoitettu.

—

25 prosenttia maksuista, jotka on suoritettu 91–105 päivän kuluttua eläinten lopettamisesta,

—

50 prosenttia maksuista, jotka on suoritettu 106–120 päivän kuluttua eläinten lopettamisesta,

—

75 prosenttia maksuista, jotka on suoritettu 121–135 päivän kuluttua eläinten lopettamisesta,

—

100 prosenttia maksuista, jotka on suoritettu myöhemmin kuin 135 päivän kuluttua eläinten lopettamisesta.

a)

arvonlisävero;

b)

virkamiesten palkat;

c)

muun julkisen materiaalin kuin kulutushyödykkeiden käyttö.

a)

liitteiden I ja II mukaisesti ja 2 kohdassa säädetyssä määräajassa toimitettu maksuvaatimus;

b)

yksityiskohtaiset asiakirjat, joissa vahvistetaan a alakohdassa tarkoitetussa maksuvaatimuksessa esitetyt luvut;

c)

5 artiklassa tarkoitettujen komission paikan päällä tekemien mahdollisten tarkastusten tulokset.