—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2011 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2011 (COM(2012) 436 – C7-0224/2012) (2),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2010 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2012) 585) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2012) 340 ja SWD(2012) 330),

—

ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2012 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2011” (COM(2012) 281),

—

ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2011 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2012) 563) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2012) 283),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011 ja toimielinten vastaukset (3) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2011 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (4),

—

ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2013 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2011 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05752/2013 – C7-0038/2013),

—

ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2013 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2011 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05754/2013 – C7-0039/2013),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (5) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (6) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

—

ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 (7) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 ja 3 kohdan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0116/2013),

A.

ottaa huomioon, että Euroopassa on meneillään talous- ja rahoituskriisi ja lisäksi luottamus unionin toimielimiin on kriisissä, minkä vuoksi parlamentin on oltava erityisen tarkkana tarkastaessaan komission tilinpäätöstä;

B.

ottaa huomioon, että kyseessä on 18. peräkkäinen vuosi, jolloin tilintarkastustuomioistuin ei voinut antaa myönteistä tarkastuslausumaa maksujen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta;

C.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot neuvottelevat parhaillaan uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä kaudeksi 2014–2020;

D.

ottaa huomioon, että tilanteessa, jossa resurssit ovat rajalliset talous- ja rahoituskriisin vuoksi, tarvitaan niin kutsuttua älykästä yhteisvastuuta, mikä tarkoittaa sitä, että unionin varoja käytetään uudistusten toteuttamiseen, noudatetaan rahoituskuria ja varmistetaan poliittinen ja taloudellinen vakaus;

E.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaan komissio on viime kädessä vastuussa Euroopan unionin talousarvion toteuttamisesta ja että jäsenvaltioiden on tehtävä komission kanssa vilpitöntä yhteistyötä varmistaakseen, että määrärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

F.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 287 artiklan todetaan, että ”Tilintarkastustuomioistuin antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ... lausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta”;

G.

pitää entistä tärkeämpinä toiminnantarkastuksia, joilla mitataan sitä, missä määrin menoilla on saavutettu asetetut tavoitteet;

H.

katsoo, että tullijärjestelmän heikkoudet edellyttävät parempaa tasapainoa valvonnan vähentämisen ja jälkitarkastusten lisäämisen välillä;

I.

katsoo, että komission hallinnoinnista olisi annettava oikeudenmukainen kuva, jotta voidaan lisätä kansalaisten luottamusta toimielimiin;

J.

ottaa huomioon, että kasvua ja työllisyyttä koskeva Eurooppa 2020 -strategia on laaja-alainen strategia, joka kattaa lähes kaikkien sisäisistä toimista vastaavien komission yksiköiden toiminnan, ja että vuosi 2011 oli strategian ensimmäinen kokonainen täytäntöönpanovuosi;

K.

katsoo, että SEUT-sopimuksen 318 artiklassa tarkoitettua toimielinten välistä vuoropuhelua olisi pidettävä mahdollisuutena edistää komissiossa uutta toimintakulttuuria;

L.

katsoo, että talousarvion valvontavaliokunnan olisi tulevaisuudessa osallistuttava tiiviimmin komission varojen käytön seurantaan; odottaa tiiviimpää yhteistyötä tilintarkastustuomioistuimen kanssa voidakseen antaa kauaskantoisia ehdotuksia tarkastusmenettelyn vaikuttavuuden parantamiseksi;

M.

katsoo, että talousarvion valvontavaliokunnan valtuuksia ja resursseja vastuuvapausmenettelyssä olisi käsiteltävä ja ne olisi esitettävä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä;

1.

kehottaa komissiota esittämään parlamentille toimintasuunnitelman seuraavien ensisijaisten toimien toteuttamiseksi, jotta vastuuvapaus voidaan myöntää:

Komission tiedonanto unionin talousarvion suojaamisesta

Yhteistyössä toteutetun hallinnoinnin virhetaso

kehottaa komissiota

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto

Alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto

Keskitetyn hallinnoinnin virhetaso

Tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto

Arviointikertomus (SEUT-sopimuksen 318 artikla) ja toiminnantarkastusten lisääminen

Tulot ja perinteiset omat varat

jotta voidaan varmistaa unionin taloudellisten etujen suojaaminen asianmukaisesti ja tarjota unionille riittävästi omia resursseja kasvua varten, komission olisi

2.

on huolissaan äskettäisissä offshore-vuodoissa paljastuneesta offshore-rahoitustoiminnan laajuudesta; kehottaa komissiota puuttumaan ripeästi siihen, että normaaleista rahoitusprosesseista voi kadota tuhansia miljardeja euroja lähinnä sen tähden, että halutaan välttää veroja ja piilottaa laittomia varoja jäsenvaltioiden veroviranomaisilta;

3.

kannustaa voimakkaasti komissiota toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan, että kaikenlainen offshore-rakenteita koskevaan neuvontaan tai niiden perustamiseen liittyvä pankkitoiminta tehdään laittomaksi ja ettei yksikään Euroopan unionissa tällaista toimintaa harjoittava pankkilaitos saa eikä voi saada unionin rahoitusta mistään järjestelmästä eikä myöskään hyötyä kansallisista tukitoimista;

4.

odottaa saavansa kahden kuukauden kuluessa komissiolta luonnoksia lainsäädäntöehdotuksiksi, joilla lakkautetaan yksilöiden, yritysten ja jopa julkisten instituutioiden mahdollisuus käyttää veroparatiiseja;

5.

pitää myönteisenä komission jatkotoimia vastauksena parlamentin pyyntöön lisätä rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden avoimuutta ja erityisesti sitä, että asiaa koskevaan lainsäädäntöön sisältyviä rahoitus- ja täytäntöönpanokysymyksiä koskevasta jäsenvaltioiden raportoinnista on tehty pakollista (13), ja panee merkille, että rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden rahoituksen ja täytäntöönpanon edistymistä koskeva yhteenvetokertomus, josta komissio ilmoitti kertomuksessaan varainhoitovuotta 2010 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2012) 585), toimitettiin parlamentille määräajassa; panee merkille myös, että viimeksi mainittu asiakirja sisältää rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden ja niiden täytäntöönpanon järjestelyjen kuvauksen, ilmoituksen täytäntöönpanosta vastaavista yksiköistä ja tiedot kyseisiin välineisiin ja välineistä maksettavista tukimääristä;

6.

toteaa, että rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden kautta toteutetun rakennerahastotuen määrä kasvoi edelleen vuosina 2007–2013 erityisesti yrityksiä koskevien välineiden osalta; huomauttaa, että yli 90 prosenttia käytännössä lopullisille edunsaajille maksetuista määristä päätyi yrityksille; pyytää komissiota täsmentämään, mikä osuus todella maksetuista määristä päätyi aidoille yksityisyrityksille eikä yrityksille, joissa on julkinen enemmistöomistus;

7.

panee huolestuneena merkille, että vuoden 2011 lopussa kaupunkikehitykseen ja energiatehokkuuteen tai uusiutuvaan energiaan liittyvien rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden osuus oli vain 17 prosenttia kaikkiin rahoitusjärjestelyjä koskeviin välineisiin maksetuista määristä ja että lisäksi varojen maksaminen konkreettisiin kaupunkihankkeisiin jatkui hitaana;

8.

hyväksyy seuraavat edellä mainittuun yhteenvetokertomukseen sisältyvät komission aikaisemmista toimista tekemät johtopäätökset, jotka koskevat jäsenvaltioiden raportointia:

9.

panee merkille, että komissio on antanut asiantuntijaryhmän (14) tehtäväksi laatia kertomuksen EAKR:n käytöstä rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden tukemiseksi; pitää tätä hyvänä alkuna mutta on huolissaan siitä, että asiantuntijoiden arviointiverkoston analyysi paljastaa useita vakavia ongelmia, kuten sen, että käytettävissä ei ollut aineistoa sen määrittämiseen, vastaako tuen laajuus lainojen ja oman pääoman muotoisen rahoituksen markkinoiden vajetta, ei ollut aineistoa, jonka perusteella olisi voitu arvioida, ovatko EAKR:n tuella perustetut riskipääomarahastot riittävän suuria ollakseen toimivia, oli vain vähän tietoa sellaisten rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden perustamisen ja toiminnan kustannuksista, jotka liittyvät avustuksiin, joita ei tarvitse maksaa takaisin, ja säännökset olivat monimutkaisia ja niiden tulkita epävarmaa;

10.

kehottaa komissiota ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin parantaakseen tuntuvasti rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden käyttöä ja suojatakseen paremmin unionin taloudellisia etuja;

11.

muistuttaa kehottaneensa komissiota arvioimaan puolueettomasti ja kriittisesti rahoitusjärjestelyjä koskevista välineistä koheesiopolitiikan alalla ohjelmakaudella 2007–2013 saadut kokemukset, laatimaan erilaisia rahoitusjärjestelyjä koskevia välineitä koskevan riskinarvioinnin erikseen sekä ottamaan huomioon niiden edunsaajien riskirakenteen ja raportoimaan vuosittain parlamentille hyvissä ajoin ennen alkavaa vastuuvapausmenettelyä rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden käytöstä jäsenvaltioissa, välineiden tehokkuutta, vaikuttavuutta ja taloudellisuutta koskevat vertailukelpoiset indikaattorit mukaan luettuina, sekä siitä, kuinka komissio koordinoi politiikan aloja, varmistaa niiden välisen johdonmukaisuuden ja pienentää päällekkäisyyksien riskiä;

12.

on pahoillaan siitä, että komissio jättää toistuvasti huomiotta parlamentin jo kauan esittämän pyynnön, että pääosastojen vuotuisiin toimintakertomuksiin lisätään asiasta vastaavan komission jäsenen allekirjoitus; panee kuitenkin merkille, että komissio hyväksyy yhteenvetokertomuksen kollegiona ja yhteenvetokertomus sisältää lausuman, jossa korostetaan komission lopullista vastuuta tulojen ja menojen hyväksyjien suorittamasta hallinnoinnista näiden vuotuisissa toimintakertomuksissa antamien tarkastuslausumien ja esittämien varaumien perusteella; katsoo siksi, että hyväksyessään yhteenvetokertomuksen komission kollegio on pannut eri pääosastojen ongelmat merkille ja sen voidaan katsoa olevan niistä vastuussa;

13.

kehottaa komissiota parantamaan edelleen vuotuisten toimintakertomusten laatua ja vertailtavuutta;

14.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on antanut parlamentin tutustua jäsenvaltioiden vuotuisiin yhteenvetoihin; pitää kuitenkin valitettavana, että vain 17 jäsenvaltiota antoi komissiolle luvan tehdä niin; pyytää komissiota ilmoittamaan, mihin toimiin se aikoo ryhtyä valvoakseen, että myös loput kymmenen jäsenvaltiota antavat luvan;

15.

on tyytyväinen varainhoitoasetuksella (EU, Euratom) N:o 966/2012 voimaan tulleisiin uusiin sääntöihin, jotka koskevat ennakkomaksujen säännöllistä selvittämistä, ja kannustaa komissiota pyrkimään edelleen noudattamaan tilintarkastustuomioistuimen suosituksia asiaan liittyvien kirjanpitotietojen ja -menetelmien osalta;

16.

toteaa, että komission ehdotukset ohjelmakaudeksi 2014–2020 vastasivat pitkälti vuoden 2008 talousarvion toteuttamista koskevaan vastuuvapauspäätökseen liitetyssä päätöslauselmassa (15) esitettyjä parlamentin näkemyksiä, koska komissio on ehdottanut nettomääräisten rahoitusoikaisujen käyttöönottoa sekä yksinkertaistettuja menettelyjä ja edellytyksiä, joiden mukaisesti maksut voidaan keskeyttää tai niitä voidaan lykätä; toteaa, että ehdotuksissa myös selvennetään joitakin tukikelpoisuutta koskevia sääntöjä ja poistetaan selvästi mahdollisuus, että hallintoviranomaiset voisivat valita hankkeita, jotka on jo saatettu päätökseen tai toteutettu kokonaan ennen rahoitushakemuksen tekemistä (niin kutsutut takautuvat hankkeet);

17.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia perustaa virheille alttiita menoaloja varten korjaava järjestelmä, jossa kunakin vuonna tapahtuneiden virheiden aineellinen kokonaisarvo vähennetään maksut vahvistavien elinten esittämistä vuotuisista maksupyynnöistä kokonaan tai osittain sääntöjenvastaisuuksien vakavuuden mukaan;

18.

palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 287 artiklassa todetaan, että ”Tilintarkastustuomioistuin antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle (…) lausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta”;

19.

huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuin antaa paitsi lausuman tilien luotettavuudesta myös kolme lausumaa tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta; katsoo, että lausuntojen suuren määrän vuoksi Euroopan parlamentin jäsenten on vaikea arvioida sitä, kuinka komissio on toteuttanut talousarviota;

20.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi tarkastustensa perusteella, että vuonna 2011 maksujen todennäköisin virhetaso oli 3,9 prosenttia; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin pitää kansainvälisten tilintarkastusstandardien mukaisesti yleisesti hyväksyttävän virhetason olennaisuusrajana kahta prosenttia ja että jos todennäköisin virhetaso on sitä suurempi, tilintarkastustuomioistuin antaa kielteisen lausuman;

21.

huomauttaa, että kansainvälisten tilintarkastusstandardien mukaisesti ulkoisen tarkastajan olisi asetettava virheiden olennaisuusraja riippumattomasti;

22.

korostaa, että virheet on erotettava petoksista, ja katsoo, että suurimmassa osassa tapauksia virheet johtuvat varsinkin unionin ja kansallisten sääntöjen monimutkaisuuteen liittyvistä hallinnollisista erehdyksistä, jotka voidaan korjata; muistuttaa komissiota kuitenkin siitä, että nykyinen virhetaso on yhä niin korkea, että sitä on mahdoton hyväksyä ja että parlamentti soveltaa virheisiin nollatoleranssia;

23.

painottaa, että virhetaso ei sinällään anna täydellistä kuvaa unionin toimintalinjojen vaikuttavuudesta; katsoo sen vuoksi, että sääntöjen noudattamista koskevien tarkastusten lisäksi olisi tehtävä toiminnantarkastuksia, joissa arvioidaan unionin politiikan välineiden taloudellisuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta; huomauttaa, että Yhdysvaltojen valtiontalouden tarkastusvirasto (Government Accountability Office) keskittyy enemmän toiminnantarkastuksiin kuin sääntöjen noudattamista koskeviin tarkastuksiin;

24.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimella ja komissiolla on joitakin näkemyseroja virheiden laskentatavasta ja erityisesti siitä, pitäisikö ennakkorahoitus ottaa laskentaan mukaan vai jättää sen ulkopuolelle, kuinka määrällisesti ilmaistavissa olevia ja muita kuin määrällisesti ilmaistavissa olevia virheitä olisi käsiteltävä ja kuinka takaisinperinnät ja rahoitusoikaisut olisi huomioitava arvioitaessa virheiden rahoitusvaikutusta kaiken kaikkiaan ja järjestelmien kapasiteettia korjata virheitä; katsoo, että erilaiset lähestymistavat kuvastavat toimielinten erilaisia tehtäviä, koska toinen on luonteeltaan tilintarkastaja ja toinen hallinnoija; vaatii tilintarkastustuomioistuinta harkitsemaan mahdollisuutta erottaa seuraavassa vuosikertomuksessaan nämä virhetason kiistanalaiset kategoriat toisistaan ja käsitellä takaisinperintöjä ja rahoitusoikaisuja koskevia toimia ja niiden tuloksia alakohtaisesti;

25.

ymmärtää, että asiantuntemus ja menetelmät voivat muuttua ajan kuluessa; katsoo kuitenkin ehdottomasti, että tarkastusten tulosten on oltava jatkossakin vertailukelpoisia, jotta parlamentti voi antaa poliittisen arvionsa pidemmältä ajalta;

26.

kehottaa sen vuoksi SEUT-sopimuksen 287 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansallisia tarkastuselimiä ja Euroopan tilintarkastustuomioistuinta tekemään tiiviimpää yhteistyötä tarkastettaessa yhteisen hallinnoinnin järjestelyjä;

27.

ehdottaa, että pohdittaisiin mahdollisuutta, että kansalliset tarkastuselimet antaisivat riippumattomina ulkoisina tarkastajina kansainvälisten tilintarkastusstandardien mukaisesti unionin varojen hallinnoinnista kansalliset tarkastusilmoitukset; esittää, että kyseiset ilmoitukset toimitettaisiin jäsenvaltioiden hallituksille, jotta ne annettaisiin osana vastuuvapausmenettelyä käyttöön otettavan asianmukaisen toimielinten välisen menettelyn perusteella;

28.

on tyytyväinen siihen, että unionin tilinpäätös antaa olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot unionin taloudellisesta asemasta 31. päivältä joulukuuta 2011 sekä toimien tuloksista ja rahavirroista päättyneeltä varainhoitovuodelta;

29.

panee tyytyväisenä merkille, että 31 päivänä joulukuuta 2011 päättyneen varainhoitovuoden osalta tarkastetut tilinpäätöksen perustana olevat tulot ovat olennaisilta osiltaan lailliset ja asianmukaiset;

30.

panee tyytyväisenä merkille, että 31 päivänä joulukuuta 2011 päättyneen varainhoitovuoden osalta tarkastetut tilinpäätöksen perustana olevat sitoumukset ovat olennaisilta osiltaan lailliset ja asianmukaiset;

31.

on erittäin pahoillaan siitä, että maksujen virhetaso on edelleen olennainen;

32.

on tietoinen siitä, että tilintarkastustuomioistuimen kielteisen lausuman perustana on havainto, että valvontajärjestelmät ovat vain osittain vaikuttavia ja että sen vuoksi maksujen todennäköisin virhetaso on 3,9 prosenttia;

33.

panee huolestuneena merkille, että virhetaso on olennainen seuraavissa toimintalohkoissa: maatalous: markkinatoimenpiteet ja suora tuki; maaseudun kehittäminen, ympäristöasiat kalastus ja terveysasiat; aluepolitiikka, energia ja liikenne; työllisyys- ja sosiaaliasiat sekä tutkimus ja muut sisäiset politiikat;

34.

palauttaa mieliin, että varainhoitovuonna 2010 maksujen todennäköisin virhetaso oli 3,7 prosenttia ja varainhoitovuonna 2009 se oli 3,3 prosenttia; on tyrmistynyt virhetason noususta, koska vuosien 2007, 2008 ja 2009 myönteinen kehityssuunta on kääntynyt; kehottaakin komissiota ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin saadakseen aikaan kehityssuunnan, jossa virhetaso alenee tasaisesti; tähdentää pitävänsä ”tämän tavoitteen saavuttamista keskeisenä pyrittäessä saamaan tulevaisuudessa EU:n varoista täysi hyöty ja edistymään kohti myönteistä tarkastuslausumaa” (16);

35.

katsoo tämän kehityksen johtuvan pääasiassa todennäköisimmän virhetason noususta maatalouden toimintalohkoryhmässä ja on huolestunut erityisesti korkeasta virhetasosta maaseudun kehittämisen toimintalohkossa, jossa todennäköisimmäksi virhetasoksi ilmoitettiin 7,7 prosenttia;

36.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta mukauttamaan eri politiikanaloja koskevia erityiskertomuksiaan entistä enemmän siten, että vertailu aiempiin ajanjaksoihin on mahdollista;

37.

pitää valitettavana, että neuvosto kieltäytyy edelleen yhteistyöstä parlamentin kanssa neuvostolle myönnettävän vastuuvapauden yhteydessä; katsoo, että näin ollen talousarvion valvontavaliokunnalla on vain vähän välineitä ja että loppujen lopuksi se joutuu esittämään komissiolle neuvoston talousarviota koskevat kysymyksensä ja tiedonsaantipyyntönsä;

38.

toteaa, että neuvosto suosittelee vastuuvapauden myöntämistä komissiolle Euroopan unionin talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011; panee merkille, että Alankomaat, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta äänestivät vastaan päätettäessä vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle Euroopan unionin talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011; panee merkille kyseisten valtioiden huomiot:

39.

panee tässä yhteydessä merkille, että komissio on esittänyt suuren määrän varaumia, jotka koskevat EAKR:n ja koheesiorahaston hallinto- ja valvontajärjestelmiä vuosina 2007–2013 muun muassa Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa; kehottaa neuvostoa tekemään johtopäätökset Alankomaiden, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan huomioista suorittamalla vertaisarvioinnin kunkin jäsenvaltion varainhoidosta ja tulosten laadusta;

40.

tähdentää, että SEUT-sopimuksen 317 artiklan mukaan komissio on viime kädessä vastuussa unionin talousarvion toteuttamisesta; huomauttaa, että kun komissio toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, talousarvion toteuttamistehtäviä siirretään jäsenvaltioille varainhoitoasetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 53 b artiklan mukaisesti;

41.

korostaa tässä yhteydessä, että pääjohtajien vastuu on unionin varojen hallinnointia koskevan komission nykyisen järjestelmän kulmakivi, ja painottaa, että pääjohtajien on tärkeää antaa vuotuisissa toimintakertomuksissaan oikea kuva hallinnon tuloksista;

42.

palauttaa mieliin parlamentin vuoden 2010 vastuuvapautta koskevassa päätöslauselmassa tekemän ehdotuksen, että kauden 2014–2019 komissiossa olisi kokoaikainen talousarvion valvonnasta vastaava jäsen;

43.

edellyttää jäsenvaltioiden olevan täysin tietoisia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesta sekä vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesta velvollisuudestaan avustaa unionia aktiivisesti ja tehokkaasti perussopimuksista johtuvien tehtävien täyttämisessä;

44.

pitää tässä yhteydessä erittäin tärkeänä varainhoitoasetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 53 b artiklaa, jossa säädetään, että toteuttaessaan talousarviota jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä toteutettava muut unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi tarvittavat toimenpiteet; korostaa, että uuden varainhoitoasetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että näihin toimiin olisi kuuluttava seuraavat: a) sen varmistaminen, että talousarviosta rahoitettavat toimet toteutetaan moitteettomasti ja tehokkaasti sovellettavien alakohtaisten sääntöjen mukaisesti, sekä b) sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäiseminen, toteaminen ja korjaaminen;

45.

toteaa, että nykyisessä järjestelmässä ei kyetä varmistamaan täyttä avoimuutta EAKR:n ja koheesiorahaston tukea saavista edunsaajista; toteaa, että nykytilanteessa komissio tarjoaa portaalin, jonka kautta luettelot edunsaajista ovat luettavissa kansallisilla verkkosivustoilla, jotka on laadittu vain kyseisen maan kielellä noudattamatta yhteisiä perusteita; edellyttää, että tulevalla rakennepolitiikan välineitä koskevalla asetuksella varmistetaan, että jäsenvaltiot antavat tiedot EAKR:n ja koheesiorahaston lopullisista edunsaajista ja ne julkistetaan komission verkkosivustolla yhdellä unionin kolmesta työkielestä yhteisten perusteiden mukaisesti, jotta tietoja voidaan vertailla ja virheet havaita;

46.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden hallinnollisessa suorituskyvyssä on huomattavia eroja yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien tulojen ja menojen alalla erityisesti sääntöjenvastaisuuksien, petosten ja virheiden havaitsemisen suhteen sekä rahoituksen seurannan suhteen tullialalla ja unionin varojen käytön alalla; toteaa, että toistaiseksi komissio seuraa hallinnon suorituskykyä reaktiivisesti ja tapauskohtaisesti toteuttamatta riittävää kehityssuuntien analysointia, jotta se voisi havaita riskialat; kehottaa komissiota soveltamaan kehityssuuntien analyysin menetelmää voidakseen havaita rahoitusriskit ja ryhtyä toimiin parantaakseen jäsenvaltioiden hallinnon suorituskykyä;

47.

pitää myönteisenä sitä, että uuden varainhoitoasetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan mukaan hallinnoinnista vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten on vastaisuudessa toimitettava komissiolle vuosittain tilitys, johon on liitettävä johdon vahvistuslausuma, lopullisista tarkastuskertomuksista ja suoritetuista tarkastuksista laadittu vuotuinen yhteenveto sekä riippumattoman tarkastuselimen lausunto;

48.

on vakuuttunut, että edellä mainitut lausumat sekä neuvostossa käytävät itsekriittiset keskustelut, joita ei toistaiseksi ole ollut, ja jäsenvaltioiden välinen tasapuolinen, rehellinen ja avoin vertaisarviointi auttaisivat parantamaan ja tehostamaan talousarvion toteuttamista, parantaisivat toimintalinjojen, ohjelmien ja hankkeiden tuloksia sekä auttaisivat lujittamaan jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuullisuutta ja poistamaan keskinäisen epäluottamuksen, ja pitää tällaista tulosta parempana kuin talousarvioleikkauksia, jotka haittaavat talouden elpymistä ja unionin kansalaisten luottamusta yhteiseen Eurooppaan;

49.

suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot voivat julkaista edellä mainitut tiedot sopivalla tasolla ja antaa lisäksi niiden perusteella sopivalla tasolla allekirjoitettuja lausumia; kehottaa komissiota avustamaan jäsenvaltioita kyseisten uuden varainhoitoasetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen vapaaehtoisten vahvistuslausumien antamisessa edistämällä parhaita käytäntöjä; vaatii saada sekä vahvistuslausumat että vapaaehtoiset lausumat;

50.

katsoo, että komission olisi annettava jäsenvaltioille ohjeita mielekkäiden vuotuisten yhteenvetojen laatimiseksi; toteaa, että sen vuoksi yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvista toimenpideohjelmista annettavien tietojen muoto ja sisältö olisi vakioitava; katsoo, että vuotuiset yhteenvedot olisi annettava parlamentille ja niitä ei pitäisi antaa yksinomaan kyseisen jäsenvaltion kielellä, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;

51.

panee kuitenkin merkille, että tilintarkastustuomioistuin ja komissio eivät pidä tällä hetkellä vuotuisia yhteenvetoja arvokkaana tietolähteenä arvioitaessa sitä, kuinka edunsaajat noudattavat sääntöjä tai millaisia tuloksia ne saavuttavat; esittää jälleen vaatimuksensa, että komission olisi analysoitava kansallisten valvontajärjestelmien vahvuudet ja heikkoudet saatujen vuotuisten yhteenvetojen perusteella; ei voi hyväksyä nykyistä tilannetta ja vaatii, että komissio ryhtyy välittömiin toimiin varmistaakseen, että seuraavista vuotuisista yhteenvedoista on hyötyä arvioitaessa edunsaajien tuloksia;

52.

huomauttaa, että nykymuodossaan jäsenvaltioiden antamien vuotuisten yhteenvetojen on katsottu tuovan vain vähän lisäarvoa ja että sääntöjen noudattamista koskevissa nykyisten vuotuisten yhteenvetojen osissa yksinkertaisesti toistetaan muista lähteistä jo saatavilla olevia tietoja (17); kehottaa siksi kaikkia jäsenvaltioita parantamaan vuotuisten yhteenvetojensa hyödyllisyyttä sisällyttämällä siihen tuloksia koskevan yleisen analyysin ja lausunnon yleisestä varmuustasosta osoittaakseen sitoutuneensa unionin varojen moitteettomaan varainhoitoon ja avoimuuteen; kehottaa Itävaltaa, Belgiaa, Saksaa, Irlantia, Italiaa, Latviaa, Liettuaa, Luxemburgia, Maltaa, Alankomaita, Puolaa ja Espanjaa noudattamaan viipymättä niiden 15 jäsenvaltion esimerkkiä, jotka ovat sisällyttäneet vuotuisiin yhteenvetoihinsa lausunnon yleisestä varmuustasosta Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja EAKR:n rakennetoimien osalta (18), jotta talousarvion valvontavaliokunta voi käyttää tietoja hyväkseen vuoden 2012 vastuuvapausmenettelyssä; edellyttää, että jäsenvaltiot, jotka eivät toimita kyseistä lausuntoa ajoissa, toimittavat kattavan lausunnon, jossa selitetään syyt tälle;

53.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan kansalliset vahvistuslausumat asianmukaisella poliittisella tasolla ja pyytää komissiota laatimaan niitä varten mallin;

54.

kehottaa komissiota laatimaan lyhyellä aikavälillä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kansallisille vahvistuslausumille mallin, jonka avulla niistä tulee merkityksellisiä ja vertailukelpoisia; kehottaa komissiota ilmoittamaan avoimesti kantansa lausumiin; katsoo, että näissä lausumissa olisi muun muassa varmennettava lausumissa esitettävien varaumien ja vastuuvapauslausekkeiden perusteet (oikea ja riittävä tilinpäätös, hallinto- ja valvontajärjestelmien vaikuttavuus sekä tilien perustana olevien toimien laillisuus ja asianmukaisuus) ja täsmennettävä niiden laajuus; pyytää komissiota antamaan ehdotuksia tarkastustaakan vähentämiseksi niiden jäsenvaltioiden tai alueiden osalta, jotka suoriutuvat tilintarkastustuomioistuimen kertomusten ja omien kansallisten vahvistuslausumiensa mukaan jatkuvasti hyvin; katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen ja komission olisi voitava ottaa kansallisten vahvistuslausumien sisältö huomioon tarkastustyössään;

55.

panee merkille seuraavassa tulostaulussa esitetyt yksityiskohtaiset tiedot kahdesta aloitteesta, jotka koskevat jäsenvaltioiden panoksia yhteisen hallinnoinnin tehostamiseen:

Tulostaulu

56.

panee merkille, että komission pääjohtajien vuotuisiin toimintakertomuksiin sisällyttämien varaumien kokonaismäärä nousi 27:ään vuonna 2011 (17 vuonna 2010) ja että niiden arvioitu taloudellinen kokonaisvaikutus kasvoi 1 959 miljoonaan euroon, mikä vastaa 1,5:tä prosenttia varainhoitovuonna 2011 suoritetuista maksuista (vuonna 2010 määrä oli 423 miljoonaa euroa eli 0,3 prosenttia);

57.

on huolestunut siitä, että tällainen kehitys kertoo suuresta virheriskistä joillakin aloilla, kuten maaseudun kehittämisen, koheesiopolitiikan ja seitsemännen puiteohjelman kohdalla, minkä komission pääjohtajat ovat havainneet ja tilintarkastustuomioistuin on vahvistanut tarkastustyönsä tuloksissa;

58.

panee merkille komission pääsihteerin ja budjettipääosaston pääjohtajan komission pääjohtajille ja toimialajohtajille antaman jäännösvirhetason laskemista koskevan ohjeistuksen, joka on tilintarkastustuomioistuimen havainnon mukaan johtanut parannuksiin joissakin vuotuisissa toimintakertomuksissa;

59.

pitää kuitenkin valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi ohjeissa ja niiden täytäntöönpanossa puutteita, erityisesti jäännösvirhetason osalta; kehottaa komissiota näin ollen ottamaan ohjeiden mukauttamisen välittömästi ensisijaiseksi tavoitteeksi;

60.

antaa tunnustusta siitä, että komissio on edistynyt määrittäessään sitä, missä määrin tapahtumiin jää virheitä, mutta panee pettyneenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan jäännösvirhetaso ei vielä ole luotettava indikaattori;

61.

kannustaa komissiota julkistamaan yhä tarkempia ja luotettavampia tietoja takaisinperinnöistä ja rahoitusoikaisuista ja esittämään tietoja, joiden avulla voitaisiin täsmäyttää mahdollisimman tarkasti, minä vuonna maksu suoritettiin, minä vuonna siihen liittyvä virhe havaittiin ja minä vuonna asianomainen takaisinperintä tai rahoitusoikaisu sisällytettiin tilinpäätöksen liitetietoihin (19);

62.

panee tyytyväisenä merkille komission kertomuksen aluepolitiikan alan rahoitusoikaisuista, mukaan lukien todellisuudessa takaisin peritty ja talousarvioon palautettu määrä, ohjelmakauden 2000–2006 lopussa ja toteaa, että siitä käyvät ilmi ohjelmakauden 2000–2006 aikana ja päättyessä tehtyjen rahoitusoikaisujen vaikutukset kokonaisvirhetasoon;

63.

kehottaa komissiota ulottamaan tämän raportointikäytännön koskemaan myös muita monivuotisten ohjelmien avulla hallinnoitavia aloja;

64.

suosittelee tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen mukaisesti, että vuotuiseen toimintakertomukseen sisällytettyjen määrien, erityisesti jäännösvirhetason laskennassa käytettyjen määrien, ja tilinpäätöksessä esitettyjen takaisinperintää tai rahoitusoikaisuja koskevien tietojen välille olisi luotava selvä yhteys;

65.

toteaa, että komissio kykenee antamaan yleiskuvan vuonna 2011 suoritetuista virheiden ja sääntöjenvastaisuuksien korjauksista, erityisesti talousarvion siitä osasta, jota toteutetaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa (20);

66.

ehdottaa komissiolle, että se vaatisi pääjohtajia keräämään kyseiset tiedot järjestelmällisesti ja julkaisemaan ne vuotuisissa toimintakertomuksissaan;

67.

kehottaa komissiota antamaan hyvissä ajoin ennen alkavaa vastuuvapausmenettelyä parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle vuosittain tiedonannot, joissa luetellaan tehdyt rahoitusoikaisut ja takaisinperinnät maiden ja ohjelmien mukaan jaoteltuina, voidakseen osoittaa toimivansa tuloksellisesti suojatessaan unionin talousarviota; kehottaa komissiota laatimaan tältä pohjalta tulostilaston;

68.

panee huolestuneena merkille, että edellä mainittu konsolidoidun tilinpäätöksen liitetieto nro 6 kattaa vain unionin tasolla suoritetut rahoitusoikaisut ja takaisinperinnät ja että tietoja jäsenvaltioiden tekemistä rakennerahastovarojen palautuksista, takaisinperinnästä ja vireillä olevista perintämenettelyistä ei ilmoiteta luotettavuussyistä, koska joidenkin jäsenvaltioiden toimittamien tietojen ja/tai joitakin ohjelmia koskevien tietojen laadusta ja kattavuudesta ei ole varmuutta; kehottaa komissiota julkistamaan vuosittain annettavassa tiedonannossa kaikki määrät, jotka on edellisen vuoden aikana oikaistu rahoitusoikaisuilla ja takaisinperintätoimilla kaikkien hallinnointitapojen osalta sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla;

69.

on huolestunut siitä, että edellä mainitussa liitetiedossa 6 komissio itse vahvistaa tilintarkastustuomioistuimen arvion jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien heikosta luotettavuudesta, ja pitää tilannetta erittäin valitettavana, koska se voi vaikuttaa komission johdon antamien tietojen luotettavuuteen; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioiden antamat tiedot ovat kattavia ja täysin luotettavia;

70.

palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että antamalla yhteenvetokertomuksen pääjohtajiensa ja toimialajohtajiensa vuotuisissa toimintakertomuksissaan esittämien lausumien ja varaumien perusteella komissio ottaa yleisen poliittisen vastuun unionin talousarvion hallinnoinnista (21);

71.

on tyytyväinen komission sisäisen tarkastajan antamaan kokonaislausuntoon tehdyistä parannuksista ja toteaa kokonaislausunnon olevan myös yhteenvetokertomuksen perustana mutta panee merkille, että sisäisen tarkastajan antama myönteinen lausuma perustuu erityisesti komission ylimmän johdon vuotuisissa toimintakertomuksissa esitettyyn lausumaan;

72.

toistaa näin ollen aiemman pyyntönsä, että komissio laatisi luotettavia ja puolueettomia vuotuisia toimintakertomuksia;

73.

panee merkille, että kahta korkeimmalle virhetasolle altista toimintalohkoa (maaseudun kehittäminen, ympäristöasiat, kalastus ja terveysasiat sekä aluepolitiikka, energia ja liikenne) toteutetaan pääsääntöisesti yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, ja pahoittelee, että todennäköisimmät arvioidut virhetasot ovat näillä toimintalohkoilla 7,7 prosenttia ja 6 prosenttia;

74.

painottaa tilintarkastustuomioistuimen presidentin todenneen, että kansalliset viranomaiset toimivat ensimmäisellä ja kaikkein tärkeimmällä puolustuslinjalla pyrittäessä suojaamaan unionin kansalaisten taloudellisia etuja ja että kansallisten viranomaisten on sitouduttava lujemmin unionin varojen hallinnointiin ja valvontaan (22); korostaa tässä yhteydessä, että myös jäsenvaltiot ovat vastuussa menojen paremmasta käytöstä; katsoo myös, että kansallisten parlamenttien aktiivinen osallistuminen unionin veronmaksajien rahojen käyttöä jäsenvaltioissa valvovien valiokuntiensa välityksellä (Euroopan parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan esimerkin mukaisesti) sekä poliittisen ja asiantuntijatason valvontaan että uuden koheesiopolitiikan suunnitteluprosessiin auttaisi alentamaan unionin varojen käyttöprosessin virhetasoa, lisäämään sen seurattavuutta ja parantamaan sen demokraattista oikeutusta;

75.

pitää valitettavana, että 62 prosentissa tarkastetuista aluepolitiikan tapahtumista esiintyi virhe ja että 76 prosentissa tarkastetuista ESR:n tapahtumista jäsenvaltioiden viranomaisilla oli riittävästi tietoa niin, että ne olisivat voineet havaita ja korjata ainakin osan virheistä ennen menojen todentamista komissiolle, ja että maaseudun kehittämisen toimintalohkossa tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että paikalla tehtäviä tarkastuksia ei aina suoritettu asianmukaisesti; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan kiireesti perustason tarkastuksia voidakseen puuttua näihin hallinnoinnin heikkouksiin, joiden suuri määrä ei ole hyväksyttävissä;

76.

kehottaa neuvostoa ja Coreperiä huolehtimaan siitä, että varsinkin kansalliset valvontajärjestelmät ja yleisesti jäsenvaltioiden osavastuu varojen paremmasta käytöstä otetaan säännöllisesti erityisinä kohtina asiasta vastaavan neuvoston kokousten esityslistalle ja niistä keskustellaan komission läsnä ollessa;

77.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta SEUT-sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti antamaan lausunnon kansallisten tarkastuselinten riippumattomuudesta yhteisessä hallinnoinnissa;

78.

panee merkille, että useat virheet johtuvat kansallisten sääntöjen epäasianmukaisesta soveltamisesta (varsinkin ESR:a koskevien virheiden osalta kansallisten sääntöjen rikkomisen osuus virhetasosta oli 86 prosenttia vuonna 2011) ja että tukikelpoisuuteen liittyvät virheet (varsinkin tuensaajien osalta) ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkominen (varsinkin yhteisesti ja välillisesti hallinnoitavien varojen osalta) ovat kaksi pääasiallista virheiden syytä;

79.

suhtautuu tästä syystä myönteisesti komission 20. joulukuuta 2011 antamaan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisista hankinnoista (COM(2011) 896), koska sillä pyritään yksinkertaistamaan sääntöjä ja tekemään niistä joustavampia, jotta voidaan tehostaa julkisten menojen käyttöä; toteaa kuitenkin, että julkisia hankintoja koskevia kansallisia sääntöjä olisi myös yksinkertaistettava unionin lainsäädännön mukaisesti;

80.

pitää valitettavana, että virheet voivat johtua myös siitä, että unionin sääntöihin lisätään tarpeettoman monimutkaisia kansallisia sääntöjä, jolloin jäsenvaltioiden itsensä on vaikea panna ne täytäntöön ja tarkastaa niiden noudattamista, ja siten aiheutetaan edunsaajille keinotekoisesti lisärasitetta;

81.

huomauttaa, että kyseisen kaltaiset säännöt nostavat tarpeettomasti virhetasoa, koska unionin talousarviohallinnossa kaikki sääntörikkomukset katsotaan virheiksi, vaikka jäsenvaltiot itse ovat vastuussa turhan monimutkaisista säännöistä, ja että lisäksi ne voivat johtaa siihen, että komissio antaa perintämääräyksen;

82.

kehottaa jäsenvaltioita kartoittamaan yhteistyössä komission kanssa ja tilintarkastustuomioistuinta kuullen tarpeettoman monimutkaiset kansalliset säännöt, jotta niitä voidaan yksinkertaistaa, ja ilmoittamaan asiasta parlamentille; toteaa tässä yhteydessä, että mahdollisuutta laatia julkisia hankintamenettelyjä varten vakiomuotoiset tarjouskilpailuasiakirjat olisi tutkittava edelleen;

83.

pyytää, että jos jäsenvaltioissa havaitaan tapahtuneen talousarvio- ja kilpailulainsäädännön rikkomuksia (erityisesti julkisten hankintojen alalla), komissio harjoittaa tiukempaa seurantaa ja asettaa tiukempia ehtoja ja epäilyksen herätessä lopettaa rakennerahastorahoituksen välittömästi, kunnes varmistetaan sääntöjen noudattaminen ja siten varojen käyttö unionin lainsäädännön mukaisesti;

84.

kannustaa komission yksiköitä käynnistämään kokeiluluonteisen toimintasuunnitelman määrittääkseen keskeiset alat, joilla yksinkertaistaminen voisi auttaa alentamaan virhetasoa edunsaajien tasolla, ja toteaa, että työllisyyden pääosasto on tehnyt näin toimintalohkoilla, joiden virheriski on korkea;

85.

kehottaa komissiota kehittämään uusia välineitä, joilla voidaan helpottaa edunsaajien kuulemisprosessia ja vahvistaa niiden kansallisille viranomaisille antamaa suoraa palautetta samaan tapaan kuin pyritään yksinkertaistamaan kansallisia sääntöjä ja alentamaan virhetasoa;

86.

edellyttää jälleen kerran komission nimeävän jäsenvaltiot, jotka aiheuttavat havaitut kumulatiiviset määrällisesti ilmaistavissa olevat virheet; ei hyväksy perustelua, että tilintarkastustuomioistuimen käyttämän tilastolliseen otokseen perustuvan menetelmän rajoitteet estävät sitä nimeämästä jäsenvaltioita, joissa virhetaso on korkein; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta vertaamaan tarkastuksissaan tekemiään havaintoja komission havaintoihin voidakseen määrittää jäsenvaltiot tai alueet, joilla virhetaso on korkein tai joilla virheitä esiintyy eniten;

87.

panee merkille Euroopan vakausmekanismin voimaantulon mutta pitää valitettavana, että mekanismi perustettiin unionin toimielinpuitteiden ulkopuolelle, koska se estää unionin toimielimiä, erityisesti parlamenttia, harjoittamasta demokraattista, poliittista ja talousarviota koskevaa valvontaa; korostaa, että mekanismien perustaminen unionin toimielinten ulkopuolelle on takaisku unionin kehitykselle varsinkin parlamentin, tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen kustannuksella; pitää välttämättömänä, että EVM:stä keskustellaan vähintään kerran vuodessa täysistunnossa neuvoston ja komission läsnä ollessa EVM:n tilintarkastuslautakunnan vuosikertomuksen perusteella;

88.

kehottaa komissiota raportoimaan kussakin pääosastossa käyttöön otetuista petostentorjuntastrategioista ja arvioimaan niitä sen jälkeen, kun komission uusi petostentorjuntastrategia (COM(2011) 376) ja sen täytäntöönpanoa koskeva sisäinen toimintasuunnitelma (SEC(2011) 787) hyväksyttiin kesäkuussa 2011;

89.

kehottaa komissiota raportoimaan siitä, kuinka se aikoo parantaa mahdollisimman pian määräyksiään, jotka koskevat mahdollisten eturistiriitojen ja nk. pyöröovitapausten ennakoivan hallinnoinnin käyttöönottoa;

90.

kehottaa komissiota raportoimaan siitä, kuinka se on pannut täytäntöön WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen 5 artiklan 3 kohdan ja kuinka se aikoo parantaa ja selkiyttää nykyisiä sääntöjä;

91.

kehottaa komissiota antamaan parlamentille mahdollisimman pian yhteenvedon kaikista (julkisista ja muista kuin julkisista) asiakirjoista ja kaikista henkilöistä, jotka liittyvät tupakkateollisuuden kanssa neljästä yhteistyösopimuksesta käytäviin neuvotteluihin;

92.

toteaa, että unioni on allekirjoittanut Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen; pitää sen 5 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoa unionille oikeudellisesti sitovana velvoitteena; kehottaa komissiota raportoimaan siitä, kuinka unioni ja sen toimielimet ovat panneet täytäntöön 5 artiklan 3 kohdan määräykset ottaen huomioon erityisesti kysymyksen siitä, kuinka pitkälti täytäntöönpanossa noudatetaan WHO:n antamia 5 artiklan 3 kohtaa koskevia ohjeita; haluaa tietää, millä tavoin ja miksi komissio on poikennut ohjeista;

93.

panee tyytyväisenä merkille talousarvion korkean toteutumisasteen, joka oli maksusitoumusmäärärahojen osalta 99,3 prosenttia (sama kuin vuonna 2010) ja maksumäärärahojen osalta 98,6 prosenttia (2010: 96,6 prosenttia), ja panee merkille, että ylijäämä oli 4,5 miljardia euroa vuonna 2010 ja väheni kaikkiaan 1,5 miljardiin vuonna 2011;

94.

on huolestunut jäsenvaltioiden maksupyyntöjen nopeasta lisääntymisestä vuoden loppua kohti ESR:n, EAKR:n ja koheesiorahaston osalta, koska silloin komissio ei voi pyytää budjettivallan käyttäjältä hyvissä ajoin lisätalousarviota ja siten lisätä maksumäärärahoja vastaanotettujen maksupyyntöjen kattamiseksi; pyytää siksi komissiota kehottamaan jäsenvaltioita toimittamaan useimmat maksupyynnöt mahdollisimman aikaisessa vaiheessa;

95.

varoittaa keskittämästä merkittävää osuutta maksuista joulukuulle, koska se saattaa heikentää valvontajärjestelmien vaikuttavuutta ja lisätä virheriskiä;

96.

ilmaisee huolensa maksattamatta olevien talousarviositoumusten huomattavasta lisääntymisestä (13 miljardia euroa vuonna 2010 ja 207 miljardia vuonna 2011) etupäässä koheesiopolitiikan toimintalohkossa ohjelmakaudella 2007–2013;

97.

on ehdottomasti sitä mieltä, että tulevina vuosina on asetettava saataville riittävästi maksumäärärahoja alusta alkaen;

98.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi vuosikertomuksessaan, että tulolaskelmien virhetaso ei ollut olennainen; panee kuitenkin huolestuneena merkille perinteisten omien varojen suhteen, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastus ei voi kattaa tuontia, josta ei ole tehty ilmoitusta tai joka on välttänyt tullivalvonnan, ja että siksi vuosikertomuksessa ei ole arviota unionin talousarviolle tässä suhteessa koituneista tappioista; ehdottaa, että tilintarkastustuomioistuin antaa erityiskertomuksen ilmoittamattomasta tuonnista ainakin kymmenen jäsenvaltion tilannetta koskevan tutkimuksen perusteella ja mukauttaa vuoden 2013 työohjelmaansa vastaavasti;

99.

pitää tilintarkastustuomioistuimen tulojen alalla suorittamaa toiminnantarkastusta erityisen arvokkaana ja kannustaa tilintarkastustuomioistuinta keskittämään resurssejaan enemmän tälle alalle; pitää valitettavana, että vuosikertomukseen, jonka ympärille suuri osa tilintarkastustuomioistuimen työstä keskittyy, sisältyy kuitenkin vain vähän tietoja tulojen tehokkaan keräämisen todellisesta tilanteesta; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta painottamaan vuosikertomuksessaan enemmän tulojen tarkastusta voidakseen antaa kattavan kuvan tulojen keruujärjestelmän vaikuttavuudesta jäsenvaltioissa ja sen toiminnan puutteiden seurauksista;

100.

muistuttaa seuraavansa omien varojen keräämisen tilannetta unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevassa valiokunta-aloitteisessa mietinnössään, joka laaditaan vuosittain komission kertomuksen perusteella;

101.

on erittäin huolestunut tilintarkastustuomioistuimen päätelmästä, jonka mukaan jäsenvaltioiden tullivalvonnassa on jatkuvasti puutteita eikä sillä siten voida varmistaa, että perinteiset omat varat on kirjattu oikein ja täysimääräisinä; ei pidä hyväksyttävänä sitä, että jäsenvaltioiden tullimenettelyjen valvonta ei toimi asianmukaisesti; palauttaa mieliin, että tullimenettelyjen asianmukainen toiminta vaikuttaa suoraan arvonlisäveron laskentaan; on erittäin huolestunut tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 13/2011 sisältyvästä havainnosta, että pelkästään tullimenettelyn 42 (23) soveltamisesta seurasi vuonna 2009 ekstrapoloiden menetyksiä noin 2 200 miljoonaa euroa (24) seitsemässä tarkastuksen kohteena olleessa jäsenvaltiossa ja että määrä vastaa 29:ää prosenttia alv:sta, joka olisi teoreettisesti ollut sovellettavissa kaiken tullimenettelyn 42 alaisen tuonnin veron perusteeseen vuonna 2009 kyseisissä seitsemässä jäsenvaltiossa;

102.

painottaa seuraavaa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessaan nro 13/2011 esittämää päätelmää: ”Arvonlisäveron kiertäminen vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltioiden taloudellisiin etuihin. Se vaikuttaa myös EU:n talousarvioon, sillä veronkierron seurauksena alv:oon perustuvien omien tulojen määrä vähenee. Menetys korvataan BKTL:oon perustuvilla omilla varoilla, mikä vääristää yksittäisten jäsenvaltioiden EU:n talousarvioon suorittamia maksuosuuksia. Lisäksi veropetokset vaarantavat sisämarkkinoiden toiminnan ja estävät reilun kilpailun.” (25);

103.

toteaa, että parlamentin talousarvion valvontavaliokunta teki 19. ja 20. syyskuuta 2012 tiedonhankintamatkan Rotterdamin ja Antwerpenin satamiin, ja tähdentää, että sen antaman kertomuksen johtopäätöksissä vahvistetaan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 13/2011 sisältyvät havainnot; toteaa, että unioni on merkittävä kaupan alan yhteenliittymä ja että Euroopan suurissa satamissa käsitellään suuri määrä aluksia; toteaa, että logististen paineiden vuoksi satamissa käytetään tulliasetuksessa tarkoitettuja menettelyjä ja että luvan saaneilla talouden toimijolla on yhä tärkeämpi rooli; toteaa kuitenkin, että esimerkiksi Rotterdamissa, Euroopan suurimmassa satamassa, yksinkertaistettuja tullimenettelyjä sovelletaan tuojiin paljon verrattuna unionin muihin satamiin; korostaa, että tullimenettelyjen yksinkertaistamiseen on liitettävä asianmukainen ja vaikuttava riskiperusteinen toimintatapa, jonka avulla voidaan luoda vaikuttavat valvontajärjestelmät vääristämättä kilpailua, ja että komission ja jäsenvaltioiden olisi seurattava yksinkertaistettuja menettelyjä vaikuttavasti ja säännöllisesti; katsoo, että valvonnan vähentäminen saattaa tuoda satamille huomattavia taloudellisia etuja; painottaa kuitenkin, että valvonnan vähentäminen perusteetta voi haitata vakavasti unionin ja sen jäsenvaltioiden taloudellisia etuja;

104.

panee merkille aloitteet, joita komissio on toteuttanut tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 13/2011 johdosta; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että toukokuussa 2012 annetun Eurofisc-verkoston ensimmäisen, vuotta 2011 koskevan toimintakertomuksen mukaan kyseisen erityiskertomuksen keskeiset havainnot ja huomautukset pitävät yhä paikkansa; vaatii syyskuuhun 2013 mennessä tietoja aikaansaadusta edistyksestä;

105.

ilmaisee vakavan huolensa erityisesti työskentelyalaa 3 koskevasta havainnosta, jonka mukaan useimmissa jäsenvaltioissa verohallinto ei saa suoraan käyttöönsä tullitietoja ja että automaattiset ristiintarkastukset verotietojen kanssa eivät siten ole mahdollisia;

106.

pitää valitettavana, että komissio ei ole noudattanut erityiskertomuksen nro 13/2011 suositusta nro 6, jossa kehotetaan muuttamaan alv-direktiiviä siten, että kyseisen tullimenettelyn alaisen tuonnin jälkeen tapahtuvat yhteisöluovutukset yksilöidään erikseen toimijoiden alv-yhteenvetoilmoituksissa; toteaa, että tämä mahdollistaisi tulli- ja verotietojen vaikuttavan täsmäyttämisen tuontijäsenvaltiossa; vaatii saada tietoja siitä, miksi näin ei ole toimittu;

107.

pitää valitettavana, että neuvosto ei ole noudattanut tilintarkastustuomioistuimen suositusta muuttaa alv-direktiiviä siten, että tuoja (tai hänen veroedustajansa) vastaa yhteisvastuullisesti alv-menetyksistä määräjäsenvaltiossa, mikäli tuoja ei ole jättänyt täydellistä ja oikea-aikaista alv-yhteenvetoilmoitusta;

108.

kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan voidakseen parantaa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 13/2011 sisältyvien suositusten täytäntöönpanon tilannetta;

109.

on tyytymätön siihen, että komissio ja jäsenvaltiot eivät ole kyenneet panemaan ajoissa täytäntöön uudistettua tullikoodeksia, jota oli tarkoitus ryhtyä soveltamaan viimeistään 24. kesäkuuta 2013; tähdentää, että mahdolliset uudet viivästykset haittaavat jäsenvaltioiden ja siten koko unionin taloudellisten etujen asianmukaista suojaamista; korostaa, että komission mukaan tilanne johtuu pitkälti siitä, että jäsenvaltiot eivät pääse yhteisymmärrykseen tietoteknisten ratkaisujen sopivimmasta kehitysmenetelmästä ja että niiden henkilö- ja rahoitusresurssit ovat rajalliset; panee huolestuneena merkille, että komissio ja jäsenvaltiot ovat jääneet jälkeen tämän erittäin tärkeän uudistuksen toteuttamisessa tilanteessa, jossa omien varojen kerääminen ei ole tyydyttävällä tasolla;

110.

kehottaa komissiota arvioimaan uudistetun tullikoodeksin täyden soveltamisen lykkäämisestä aiheutuvat kustannukset ja ilmoittamaan määrällisesti lykkäämisestä aiheutuvat talousarviovaikutukset;

111.

viittaa parlamentin tilaamaan tutkimukseen (26), joka koskee uudistetun tullikoodeksin täytäntöönpanoa ja josta käy ilmi, että parhaassa tapauksessa uudistettu tullikoodeksi (jota kutsutaan unionin tullikoodeksiksi, jos uudelleenlaatimista koskeva komission ehdotus hyväksytään) voisi tulla voimaan joulukuussa 2017; muistuttaa komissiota siitä, että unionilla on yksinomainen toimivalta tulliliiton alalla, joten sen olisi varmistettava, että jäsenvaltiot noudattavat sääntöjä; pyytää näin ollen komissiota tehostamaan toimiaan varmistaakseen, että uudistettu tullikoodeksi otetaan käyttöön mahdollisimman aikaisin, ja huolehtimaan joka tapauksessa siitä, että tutkimuksessa esitetty huonoin vaihtoehto – voimaantulo maaliskuussa 2033 – voidaan välttää;

112.

pitää valitettavana sitä, että neuvosto on pysäyttänyt kaksi tärkeää alv-petosten torjumista koskevaa aloitetta, jotka ovat ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäveropetosten vastaisen nopean reagoinnin mekanismin osalta (COM(2012) 428) sekä ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tiettyjen petosalttiiden tavaroiden luovutuksiin ja tiettyjen petosalttiiden palvelujen suorituksiin vapaaehtoisesti ja tilapäisesti sovellettavan käännetyn verovelvollisuuden osalta (COM(2009) 511);

113.

on tyytyväinen siihen, että Eurofisc, yhteinen operatiivinen rakenne, jonka avulla jäsenvaltiot voivat reagoida nopeasti rajaylittäviin arvonlisäveropetoksiin, tuli täysin toimintakykyiseksi; panee merkille, että helmikuussa 2011 luotiin erityinen työskentelyala, jotta voidaan vaihtaa kohdistettuja tietoja petollisista liiketoimista, joissa käytetään tullimenettelyä 42;

114.

kehottaa komissiota lujittamaan koordinointia jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan koota luotettavaa aineistoa tulli- ja arvonlisäverotulojen vajeesta kussakin valtiossa, ja raportoimaan asiasta säännöllisesti parlamentille;

115.

on tyytyväinen komission toimintasuunnitelmaan veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi (COM(2012) 722); pitää myönteisenä erityisesti komission ehdotusta perustaa nopean reagoinnin mekanismi ja katsoo, että sen avulla jäsenvaltiot voisivat vastata nopeammin ja tehokkaammin arvonlisäveropetoksiin; korostaa, että veropetoksista ja veronkierrosta jäsenvaltioille vuosittain aiheutuvien kustannusten arvioidaan olevan jopa 1 biljoona euroa, kun vertailun vuoksi unionin vuoden 2011 talousarvion maksusitoumusmäärärahat olivat vain 142,5 miljardia euroa;

116.

pitää valitettavana virhetason nousua 4,0 prosenttiin maatalouden ja maaseudun kehittämisen toimintalohkossa, joka kattaa Euroopan maatalouden tukirahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston sekä ympäristöasioiden, kalastuksen ja terveysasioiden toimintalohkoryhmien menot;

117.

palauttaa mieliin, että maatalouden ja erityisesti maaseudun kehittämisen tilanteen heikkeneminen on keskeinen syy kaikkien varainhoitovuoden 2011 maksujen todennäköisimmän virhetason nousulle;

118.

panee merkille, että 0,2 prosenttiyksikköä virhetasosta johtuu tilintarkastustuomioistuimen täydentäviä ehtoja koskeviin rikkomisiin soveltaman menetelmän vaihtumisesta mutta koko maatalouden toimintalohkon virhetaso nousi silti vuodesta 2010 vuoteen 2011 reaalisesti 1,5 prosenttiyksiköllä: se oli 2,3 prosenttia vuonna 2010 ja 3,8 prosenttia vuonna 2011 (27);

119.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin sisällytti toimintatavassaan ensimmäisen kerran täydentäviä ehtoja koskevat rikkomiset virhetasolaskelmiin, koska ”täydentävät ehdot ovat merkittäviä lakisääteisiä vaatimuksia, joita kaikkien suoran tuen vastaanottajien on noudatettava, ja ne ovat täysimääräisen suoran tuen maksamisen perustavaa laatua oleva – ja usein ainoa – edellytys” (28); pyytää tilintarkastustuomioistuinta edelleen selittämään ja perustelemaan menetelmään tekemiään muutoksia; kehottaa komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta sopimaan johdonmukaisesta menetelmästä, jotta vuotuisen talousarvion toteuttamista koskevat luvut olisivat paremmin vertailukelpoisia;

120.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin on rajannut tarkastuksensa koskemaan tiettyjä lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia, ja toteaa, että virhetasoa on käytettävä varoen eikä sitä saa käyttää yleisenä arviona siitä, kuinka viljelijät noudattavat täydentäviä ehtoja koskevia velvoitteita (29);

121.

toteaa, että jäsenvaltiot päättävät hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten määritelmästä ja siitä, mihin viljelyaloihin niitä sovelletaan; arvostelee ankarasti sitä, että suoria maksuja saavat usein edunsaajat, jotka eivät ole maanviljelijöitä; pitää tätä varojen vääränlaisena kohdentamisena ja säästökohteena;

122.

panee merkille, että varainhoitovuonna 2011 jäsenvaltiot ovat perineet edunsaajilta takaisin 172,7 miljoonaa euroa ja että edunsaajilta vielä takaisin perimättä oleva kokonaismäärä oli vuoden lopussa 1 206,9 miljoonaa euroa, josta 458 miljoonaa euroa jää jäsenvaltioiden vastattavaksi maataloustukirahaston menoina 50–50-säännön mukaisesti; toteaa, että noin 25,7 miljoonaa euroa katetaan unionin talousarviosta tapauksissa, joista on ilmoitettu, että varoja ei voitu periä takaisin varainhoitovuonna 2011; huomauttaa, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto selvitti 29. huhtikuuta 2011 annetulla päätöksellä 2011/272/EU (30) kaikki vuosia 2006 tai 2002 koskevat tapaukset, joissa takaisinperintää ei ollut toteutettu, ja että 50–50-säännön mukaisesti 27,8 miljoonaa euroa tuli jäsenvaltioiden vastattavaksi ja 29,2 miljoonaa euroa katettiin unionin talousarviosta, koska määrää ei voitu periä takaisin;

123.

on tyytyväinen siihen, että tilintarkastustuomioistuin on antanut ensimmäisen kerran kaksi alakohtaista arviointia, jotka koskevat markkinatoimenpiteitä ja suoraa tukea sekä maaseudun kehittämistä, ja katsoo niiden antavan paremman kuvan kyseisistä toimintalohkoista; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta kuitenkin esittämään maaseudun kehittämistä koskevan virhetason erikseen ympäristöasioiden, kalastuksen ja terveysasioiden toimintalohkosta eikä yhdistettynä;

124.

suhtautuu myönteisesti rekisteriin, joka sisältää tietoa yhteisen maatalouspolitiikan maksujen edunsaajista jäsenvaltioissa; pitää kyseistä välinettä tärkeänä vaiheena pyrittäessä lisäämään maatalousalan avoimuutta; muistuttaa kuitenkin, että Euroopan unionin tuomioistuimen 9. marraskuuta 2010 antaman tuomion (31) mukaan säännökset ovat pätemättömiä luonnollisten henkilöiden osalta ja sen perusteella komission asetusta (EY) N:o 259/2008 (32) on muutettu siten, että velvoite julkaista yhteisen maatalouspolitiikan maksujen edunsaajat rajoitetaan koskemaan oikeushenkilöitä; panee merkille uusia avoimuutta koskevia sääntöjä koskevan komission ehdotuksen, joka hyväksyttiin 25. syyskuuta 2012 ja jonka mukaan jäsenvaltioille on pakollista julkistaa tiedot kaikista edunsaajista, myös luonnollisista henkilöistä, lukuun ottamatta edunsaajia, joiden saama vuotuinen tuki ei ylitä tiettyjä vähimmäismääriä; ottaa huomioon tuomioistuimen tuomiossa esitetyt vastalauseet, jotka koskevat erityisesti tietosuojakysymyksiä;

125.

panee merkille Sapard-varojen hallinnoinnin nykykäytännön, jossa varat peritään kokonaan takaisin vain poikkeuksellisesti, jos petollinen menettely on osassa hanketta luonut keinotekoisesti olosuhteet, joita ilman edunsaaja ei olisi saanut tukea hankkeelle lainkaan; ilmaisee huolensa komission Sapard-virastolle suosittelemasta nykykäytännöstä, jossa hanketta, jonka osaan liittyy petollista menettelyä, voidaan pitää tukikelpoisena, jos hanketta ei katsota keinotekoiseksi, toisin sanoen jos kaikkien elementtien, joihin petollinen menettely liittyi, osuus kustannuksista ei ylitä 50:tä prosenttia koko hankkeen kaikista kustannuksista; on erityisen huolestunut siitä, että tämä käytäntö ei ehkäise petollista menettelyä;

126.

pitää valitettavana, että Euroopan maatalouden tukirahaston maksujen virhetaso oli olennainen vuonna 2011, että tilintarkastustuomioistuimen arvioima todennäköisin virhetaso oli 2,9 prosenttia ja että tilintarkastustuomioistuimen Itävallassa, Suomessa, Unkarissa, Italiassa ja Espanjassa tarkastamilla valvontajärjestelmillä pystyttiin varmistamaan vain osittain vaikuttavasti maksujen laillisuus ja asianmukaisuus;

127.

toteaa, että useimmin esiintyneet oikeellisuusvirheet liittyvät tapauksiin, joissa viljelylohkojen ala on ilmoitettu liian suureksi, ja useimmissa näistä tapauksista ero ilmoitetun ja todellisen alan välillä oli alle 5 prosenttia, ja pitää valitettavana, että vakavammat virhetasot liittyvät tapauksiin, joissa pysyvän laitumen tukikelpoisuus oli arvioitu väärin ja jäsenvaltioiden viranomaiset olivat rekisteröineet sen väärin viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään (LPIS);

128.

tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan pysyvän laitumen tukikelpoisuus olisi arvioitava asianmukaisesti (33);

129.

panee pettyneenä merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, että yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän vaikuttavuutta heikentää se, että tietokannoissa on virheellisiä tietoja eikä tukihakemuksia käsitellä tiettyjen jäsenvaltioiden maksajavirastoissa hallinnollisesti oikein; muistuttaa komissiota siitä, että yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän käyttöönoton ansiosta virheet vähenivät, ja kehottaa komissiota korjaamaan tilanteen viipymättä käyttämällä tarvittaessa rahoituksen lykkäämistä ja keskeyttämistä;

130.

on huolestunut siitä, että komissio säilytti vakavien puutteiden vuoksi vuotuisessa toimintakertomuksessaan varaumat, jotka koskevat Bulgarian ja Portugalin yhdennettyjä hallinto- ja valvontajärjestelmiä; korostaa, että yhdennetyllä hallinto- ja valvontajärjestelmällä on suuri merkitys maatalousmenojen hallinnoinnissa ja valvonnassa, joten vakavat puutteet sen rakenteessa ja toiminnassa altistavat komission maineeseen liittyvälle riskille, vaikka rahoitusvaikutus ei ylitä olennaisuusrajaa;

131.

pitää valitettavana sitä, että kaikkia hallinto- ja valvontajärjestelmien järjestelmällisiä puutteita, jotka on havaittu ja joista on ilmoitettu jo aikaisempina vuosina, ei ole korjattu; toteaa, että näitä puutteita ovat virheet maankäytön luokittelussa, tukikelpoisen pinta-alan ilmoittaminen liian suurena viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään ja ilmeisen virheen käsitteen soveltaminen väärin;

132.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi virheitä paikalla tehtävissä mittauksissa; katsoo ehdottomasti, että paikan päällä tehtävien mittausten laadun pitäisi olla riittävän hyvä, jotta tukikelpoinen alue voidaan määrittää luotettavasti (34);

133.

pitää valitettavana, että tarkastuskohteena olleiden todentamisviranomaisten tarkastustyö on laadultaan riittämätöntä varmuuden parantamiseen tähtäävän uuden vapaaehtoisen menettelyn yhteydessä;

134.

kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta maksajavirastot korjaisivat niiden hallinto- ja valvontajärjestelmissä havaitut puutteet; katsoo, että todentamisviranomaisten työn suunnittelua ja laatua on parannettava, jotta niiden toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta saadaan luotettava arvio; pyytää komissiota tutkimaan, onko mahdollista tehdä yhteistyötä yksityishenkilöiden kanssa täydentäviä ehtoja koskevien vaatimusten täyttämisen varmentamiseksi ja hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi;

135.

pitää valitettavana, että maaseudun kehittämisen, ympäristöasioiden, kalastuksen ja terveysasioiden toimintalohkoryhmän virhetaso oli olennainen vuonna 2011, että tilintarkastustuomioistuimen arvioima todennäköisin virhetaso oli 7,7 prosenttia ja että tarkastetut valvontajärjestelmät olivat vain osittain vaikuttavia;

136.

toteaa, että suurin osa todennäköisimmästä virhetasosta liittyy muuhun kuin pinta-alaan perustuvien toimenpiteiden (esimerkiksi maatilojen nykyaikaistaminen sekä elinkeinoelämän ja maaseutuväestön peruspalveluiden luominen) tukikelpoisuuteen, mikä johtuu osittain usein monimutkaisista säännöistä ja tukikelpoisuusehdoista;

137.

on huolestunut siitä, että virheiden esiintyvyys oli suuri tapauksissa, joissa edunsaajana oli julkinen elin, kuten kunta tai maksajavirasto (35), ja että nämä virheet liittyivät esimerkiksi tukeen oikeuttamattomien alv-menojen ilmoittamiseen tai julkisten hankintasääntöjen noudattamatta jättämiseen; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyiset säännöt pannaan paremmin täytäntöön;

138.

toteaa jälleen pitävänsä valitettavana, että komissio noudattaa maatalouden ja aluepolitiikan alalla eri menetelmiä julkisissa hankinnoissa esiintyvien virheiden ilmaisemiseen määrällisesti ja niistä kumpikaan ei vastaa tilintarkastustuomioistuimen menetelmää; kehottaa komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta yhdenmukaistamaan pikaisesti julkisissa hankinnoissa tapahtuneiden virheiden käsittelyn näissä kahdessa toimintalohkossa (36);

139.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi merkittäviä ongelmia etenkin eläinten tunnistukseen ja rekisteröintiin liittyvien täydentäviä ehtoja koskevien vaatimusten täytäntöönpanossa (37); kehottaa jäsenvaltioita parantamaan tarkastusten laatua vuoden aikana aiheuttamatta edunsaajille hallinnollista lisärasitetta;

140.

pitää tilintarkastustuomioistuimen jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisen alan hallinto- ja valvontajärjestelmissä havaitsemia puutteita valitettavina ja toteaa, että puutteet liittyivät kolmeen tarkastettuun aihealueeseen: valvontajärjestelmät maksujen oikeellisuuden varmistamiseksi, paikalla tehtäviin fyysisiin tarkastuksiin perustuvat valvontajärjestelmät sekä täydentävien ehtojen toteutumisen ja valvonnan varmistavat järjestelmät;

141.

kehottaa komissiota ottamaan tilintarkastustuomioistuimen havainnot huomioon laatiessaan tarkastusstrategiaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyä varten;

142.

on erityisen huolissaan siitä, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston johdon vuotuisessa toimintakertomuksessa antamiin tietoihin ei sisälly selitystä sille, miksi maaseudun kehittämisen alan jäännösvirhetaso on huomattavasti korkeampi kuin edeltävänä vuonna (38);

143.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston jäännösvirhetaso on paljon alempi kuin tilintarkastustuomioistuimen havaitsema virhetaso, koska se perustuu jäsenvaltioiden vuodelta 2010 ilmoittamiin lukuihin, ja tilintarkastustuomioistuimen huomion mukaan jäsenvaltiot eivät havaitse tai ilmoita kaikkia tukeen oikeuttamattomia menoja maksajavirastojensa suorittamien tarkastusten puutteiden vuoksi (39);

144.

panee erittäin huolestuneena merkille, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston mielestä jäsenvaltiot parantavat parhaillaan yleisesti hallinto- ja valvontajärjestelmiään maaseudun kehittämiseen liittyvien menojen alalla (40), mutta tilintarkastustuomioistuimen tarkastus osoitti, että Tanskan, Suomen, Unkarin, Italian ja Espanjan valvontajärjestelmät eivät olleet vaikuttavia tai ne olivat vain osittain vaikuttavia (41); katsoo, että vastuuvapauden myöntävän viranomaisen on vaikea tehdä objektiivisia johtopäätöksiä, koska erot komission ja tilintarkastustuomioistuimen arviointien välillä ovat näin suuret; pitää tärkeänä tilintarkastustuomioistuimen ja komission välistä tietojen vaihtoa, jotta voidaan mahdollistaa koordinoitu vertailu aikaisempiin ajanjaksoihin ja siten varmistaa tulevia vertailuja varten luotettava tietoperusta; on vakuuttunut siitä, että tilintarkastustuomioistuimen, komission ja asianomaisten jäsenvaltioiden edustajien väliset kolmikantakokoukset olisivat hyödyllisiä pyrittäessä yhteiseen analyysiin;

145.

kehottaa näin ollen komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin maaseudun kehittämisen toimintalohkon virhetason alentamiseksi ja on ilahtunut siitä, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto on perustanut työryhmän arvioimaan maaseudun kehittämisen alan virheiden perimmäisiä syitä ja laatimaan korjaavia toimia nykyistä ohjelmakautta ja tulevia ohjelmakausia varten;

146.

kehottaa komissiota kuitenkin laatimaan toimintasuunnitelman virhetason alentamiseksi siten, että se antaa jäsenvaltioille ohjausta ja tukea tarjoamalla esimerkkejä parhaista käytännöistä ja lisäksi parantaa ohjelmien täytäntöönpanon seurantaa ja käyttää tarvittaessa tehokkaammin seuraamuksia, kuten maksujen keskeyttämistä tai lykkäämistä maaseudun kehittämisen toimintalohkossa;

147.

kehottaa komissiota parantamaan edelleen maksajavirastojen ja todentamisviranomaisten hyväksymisperusteiden laaduntarkastuksia;

148.

kannattaa täysin tilintarkastustuomioistuimen suosituksia, että maaseudun kehittämiseen sovellettavien sääntöjä ja ehtoja olisi edelleen yksinkertaistettava ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nykyiset säännöt pannaan paremmin täytäntöön;

149.

ilmaisee tässä yhteydessä huolensa siitä, miten ympäristö- ja terveysasioiden sekä maaseudun kehittämisen ja kalastuksen toimintalohkon tilanne esitetään tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa unionin talousarvion toteuttamisesta, koska kertomuksen mukaan vuoden lopussa maksujen virhetaso oli olennainen; panee tarkasti merkille, että tämä päätelmä koskee vain maaseudun kehittämistä; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta tutkimaan mahdollisuutta käyttää vastaisuudessa erilaista esittämistapaa, jossa otetaan huomioon parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan toimialaan kuuluvien toimintalohkojen hyvät tulokset;

150.

pitää ympäristöä, ilmastotoimia, kansanterveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien budjettikohtien yleistä toteutusastetta tyydyttävänä; korostaa, että vuosi 2011 oli ensimmäinen varainhoitovuosi, jolloin noudatettiin kokonaisuudessaan SEUT-sopimuksessa tarkoitettua talousarviomenettelyä; toteaa jälleen, että vain 0,76 prosenttia unionin talousarviosta käytetään ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan toimialaan kuuluviin politiikan välineisiin, ja ottaa huomioon, että näillä aloilla unionin tasolla saadaan selvästi lisäarvoa ja että kansalaiset kannattavat unionin ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa;

151.

korostaa, että ympäristön ja ilmastotoimien alalla yleinen toteutusaste oli 99,92 prosenttia; panee lisäksi merkille, että maksumäärärahojen käyttöaste oli 88,05 prosenttia; panee merkille, että ensimmäisen kerran ympäristön ja ilmastotoimien budjettikohtien toteutuksesta vastasivat ympäristöasioiden pääosasto ja äskettäin perustettu ilmastotoimien pääosasto, joka vastaa itse talousarviostaan vuodesta 2011 alkaen;

152.

on tyytyväinen siihen, että Life+-ohjelman toimintamäärärahojen käyttöaste oli 99,82 prosenttia, mistä käy ilmi, että ohjelma on tarpeellinen ja että se on yleisesti hyväksytty ainoaksi yksinomaan ympäristönsuojelua edistäväksi välineeksi; huomauttaa, että vuonna 2011 jäsenvaltioissa toteutettaviin hankkeisiin osoitettiin 267 179 828 euroa, valtiosta riippumattomien järjestöjen operatiivisia toimia tuettiin 8 997 284 eurolla, yhteensä 46 817 919 euroa käytettiin toimiin, joiden tarkoituksena oli tukea komission roolia politiikan ja lainsäädännön kehittämisen alullepanijana ja valvojana, ja 17 589 277 euroa osoitettiin hallinnolliseen tukeen; aikoo seurata edelleen Life+-ohjelman määrärahojen jakautumista sen tosiasialliseen käyttöön liittyvien kolmen osa-alueen kesken;

153.

on tietoinen siitä, että ensimmäisenä vuonna ilmastotoimien pääosaston vastuulla olevien Life+-toimien maksumäärärahojen käyttöaste oli vain 58,23 prosenttia; toteaa alhaisen käyttöasteen johtuvan siitä, että vuoden 2011 talousarvio valmisteltiin liian optimistisesti ja pyydetyt määrät olivat liian suuria; toteaa lisäksi, että loppumaksujen suorittamista pyydettiin vasta vuonna 2012; painottaa, että käyttämättömät maksumäärärahat on siirretty muihin budjettikohtiin osana kokonaismäärärahasiirtoa, joka tehdään vuosittain marraskuussa; on tietoinen siitä, että kyseiset maksumäärärahat on käytetty paikkaamaan koheesiopolitiikan budjettikohdissa olevaa vajausta;

154.

ottaa huomioon, että viiden pilottihankkeen ja kahden valmistelutoimen määrärahat ovat yhteensä 11 765 508 euroa, ja pitää toteuttamisen edistymistä tyydyttävänä; on tietoinen siitä, että tällaisten toimien toteuttaminen voi olla komissiolle työlästä, koska käytettävissä olevat määrät ovat pieniä suhteessa toteuttamisessa tarvittaviin menettelyihin (esim. toimintasuunnitelmat, ehdotuspyynnöt); kannustaa komissiota keskittymään tulevissa pilottihankkeissa ja valmistelutoimissa unionille syntyvään aitoon lisäarvoon;

155.

panee merkille, että talousarvion luvun 17 04 (elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus, eläinten terveys ja hyvinvointi sekä kasvinterveys) toteutusaste oli 95,1 prosenttia; ymmärtää, että täydellinen toteutuminen ei ollut tarpeen, koska bluetongue-rokotusten kustannukset jäivät jäsenvaltioiden arvioita alhaisemmiksi, jotkut jäsenvaltiot siirtyivät vapaaehtoisiin, viljelijöiden rahoittamiin ohjelmiin ja BSE-tautitapaukset vähenivät; ottaa huomioon, että maksumäärärahojen käyttöaste nousi 98,1 prosenttiin (90,5 prosenttia vuonna 2010); kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta tämän toimintalohkon ennusteita varten saadaan mahdollisimman hyvät ja tarkat tiedot;

156.

panee merkille komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle ”Euroopan unionin tilinpäätös – varainhoitovuosi 2011”; panee merkille tilitarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2011; katsoo, että meri- ja kalastusasioiden alaa ei käsitellä riittävästi näissä asiakirjoissa;

157.

on tyytyväinen siihen, että talousarvion osaston 11 toteuttaminen oli yleisesti tyydyttävä, koska maksusitoumusmäärärahojen käyttöaste oli 97 prosenttia ja maksumäärärahojen käyttöaste 95 prosenttia; panee lisäksi merkille, että tilintarkastustuomioistuimella ei ollut merkittävää huomauttamista meri- ja kalastusasioiden pääosaston vuotuisesta toimintakertomuksesta;

158.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta esittämään kalastusta koskevan virhetason erillään ympäristöä, maaseudun kehittämistä ja terveysalaa koskevista luvuista eikä yhteismääränä;

159.

muistuttaa, että kalastuskumppanuussopimusten nojalla pyydettyjä saaliita ei seurattu riittävästi vuonna 2010, minkä seurauksena syntyi lisämaksuja neuvotellun kiintiön ylittävien saaliiden kattamiseksi; panee siksi tyytyväisenä merkille meri- ja kalastusasioiden pääosaston kalastuskumppanuussopimusten nojalla pyydettyjen saaliiden seurannan parantamiseksi toteuttamat toimet, joilla toivottavasti estetään tilintarkastustuomioistuimen korostaman ongelman toistuminen; huomauttaa, että vuonna 2010 liikaa kalastetut määrät vähennettiin vuoden 2011 kiintiöstä;

160.

vaatii jälleen tilintarkastustuomioistuinta sisällyttämään työohjelmaansa yhteisen kalastuspolitiikan ulkoista ulottuvuutta koskevan tarkastuksen;

161.

panee merkille meri- ja kalastusasioiden pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa esittämät Euroopan kalatalousrahastoa (EKTR) koskevat varaumat tilintarkastustuomioistuimen annettua erityiskertomuksen nro 12/2011, joka koski asetuksen (EY) N:o 1198/2006 (42) 25 artiklan 2 kohdan nojalla rahoitettuja kalastusaluksiin tehtäviä ja niiden pyyntikykyä lisääviä investointeja; toteaa, että meri- ja kalastusasioiden pääosasto on työskennellyt jäsenvaltioiden kanssa havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi tarkistamalla kyseisen EKTR-asetuksen säännöksen nojalla rahoitettuja hankkeita, jotta tukeen oikeuttamattomat menot voidaan eliminoida;

162.

pitää kyseenalaisina teknisiä arviointimenetelmiä, joiden perusteella tietyt asetuksen (EY) N:o 1198/2006 25 artiklan 2 kohdan mukaiset menot julistettiin tukeen oikeuttamattomiksi, koska niiden sanottiin lisäävän kapasiteettia, vaikka kyseisten menojen tarkoituksena oli uudistaa kalastustoimintaa; kehottaa komissiota ehdottamaan uutta määritelmää kapasiteetille, jotta etenkin tämänkaltaiset uudelleentulkinnat voitaisiin tulevaisuudessa välttää;

163.

on syvästi huolissaan siitä, että julkista tukea on käytetty alusten pyyntikyvyn lisäämiseen ja että näin on lisätty unionin kalastusalan liikakapasiteettia;

164.

ottaa huomioon meri- ja kalastusasioiden pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen toisen varauman, joka koskee EKTR:n täytäntöönpanon hallinnointia ja valvontaa Tšekissä, Suomessa, Italiassa, Alankomaissa, Romaniassa, Slovakiassa, Espanjassa ja Ruotsissa;

165.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen tuleviin vuosikertomuksiin olisi lisättävä meri- ja kalastusasioiden pääosastoon liittyviä lukuja koskeva erillinen jaottelu avoimuuden lisäämiseksi ja että testien määrää olisi lisättävä, jotta varmistettaisiin, että otokset olisivat yleisesti täsmällisempiä;

166.

vaatii jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarpeelliset toimet havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että nykyiset varaumat poistetaan;

167.

pitää valitettavana tilintarkastustuomioistuimen arviota, että todennäköisin virhetaso tällä menoalalla on 6 prosenttia; pitää näin korkeaa virhetasoa mahdottomana hyväksyä; toteaa, että virhetaso on pienempi kuin tilintarkastustuomioistuimen vuosilta 2006–2008 ilmoittamat virhetasot, mikä johtuu valvontamääräysten tiukentamisesta ja keskeytyksiä ja lykkäyksiä koskevasta tiukasta politiikasta, jota komissio soveltaa vuoden 2008 toimintasuunnitelman mukaisesti puutteita havaittaessa;

168.

on huolestunut siitä, että 62 prosenttia virheen sisältävistä aluepolitiikan alan tapahtumista oli sellaisia, että jäsenvaltioiden viranomaisilla oli riittävästi tietoa niin, että ne olisivat voineet havaita ja korjata ainakin osan virheistä ennen menojen todentamista komissiolle; kehottaa sen vuoksi komissiota vaatimaan jäsenvaltioita parantamaan hallinto- ja valvontajärjestelmiään, jotta virheet voidaan havaita ja korjata kansallisella tasolla; pitää tätä moitteettoman varainhoidon edellytyksenä (varojen parempi käyttö); korostaa, että kansallisten hallinto- ja valvontajärjestelmien puutteellisuudesta on seurattava nettovähennys;

169.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin arvioi seitsemässä eri jäsenvaltioissa toimivien seitsemän kansallisen ja alueellisen tarkastuselimen työn ja totesi, että Kreikan, Unkarin, Latvian ja Portugalin tarkastuselimet olivat vaikuttavia, Italian (Sisilia) ja Romanian elimet olivat osittain vaikuttavia ja Tšekin elin ei ollut vaikuttava;

170.

kehottaa komissiota käyttämään seuraavalla ohjelmakaudella 2014–2020 kaikkia käytettävissään olevia välineitä komission ehdotuksen (COM(2011) 615/2) mukaisesti erityisesti delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten avulla, jotta voidaan vahvistaa edellytykset, jotka kansallisten tarkastusviranomaisten on täytettävä, ja hyväksyä mallit tarkastusstrategialle, tarkastuslausumalle ja vuotuiselle valvontakertomukselle sekä hyväksyä otantaa koskeva menetelmä;

171.

pitää valitettavana, että alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen mukaan virheen sisältävien maksujen korkein riski ohjelmakaudella 2007–2013 oli Tšekissä (11,4 prosenttia), Romaniassa (11,2 prosenttia) ja Italiassa (8,6 prosenttia);

172.

panee merkille, että alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto havaitsi vuonna 2011 vakavia puutteita viidessä jäsenvaltiossa, jotka ovat Ranska, Itävalta, Italia, Romania ja Tšekki; panee merkille, että Ranskassa ja Itävallassa kansalliset tarkastusviranomaiset havaitsivat virheet itse mutta Italiassa, Romaniassa ja Tšekissä ne liittyivät ensisijaisesti hallinto- ja valvontajärjestelmien rakenteeseen;

173.

suhtautuu myönteisesti asiasta vastaavan valiokuntansa aloitteeseen kutsua jäsenvaltioiden, joiden valvontajärjestelmät ovat kaikkein heikoimmat, vastuulliset ministerit Euroopan parlamenttiin, jotta he voivat selittää, mihin toimiin valtiot ovat ryhtyneet tilanteen korjaamiseksi; antaa tässä yhteydessä tunnustusta Tšekin varavaltiovarainministerin antamasta panoksesta asiasta vastaavassa valiokunnassa käytyyn keskusteluun; pitää hänen osallistumistaan ensimmäisenä vaiheena jäsenvaltioiden ottaessa enemmän vastuuta unionin varojen hallinnoinnista; pitää tässä yhteydessä myönteisinä ensimmäisiä yhteyksiä Romanian viranomaisiin ja Italian parlamenttiin;

174.

panee merkille komission pääosastojen esittämät lukuisat varaumat (121 ohjelmaa), jotka komission jäsenen mukaan aiheuttavat arvoltaan 1 600 miljoonan euron riskin; pitää myönteisenä sitä, että lisäys johtuu pääasiassa komission noudattamasta tiukemmasta menettelytavasta, johon sisältyvän yleisen säännön mukaan 2 prosentin kumulatiivinen jäännösriski johtaisi kyseistä ohjelmaa koskevan varauman esittämiseen;

175.

panee merkille, että komissio on esittänyt suuren määrän varaumia, jotka koskevat EAKR:n ja koheesiorahaston tiettyjen toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmiä vuosina 2007–2013 seuraavissa jäsenvaltioissa: Itävalta, Bulgaria, Tšekki, Viro, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Italia, Latvia, Liettua, Alankomaat, Puola, Romania, Slovenia, Slovakia, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta, ja ottaa huomioon, että varaumat johtuvat hallinto- ja valvontajärjestelmien vaikuttavaan toimintaan liittyvistä merkittävistä ongelmista;

176.

panee merkille komission vuosilta 2000–2006 esittämät varaumat, jotka koskevat koheesiorahaston hallinto- ja valvontajärjestelmiä Unkarissa ja Espanjassa sekä EAKR:n ratkaisematta olevia kysymyksiä ohjelmien päättämisvaiheessa Espanjassa, Saksassa, Irlannissa ja Italiassa sekä rajatylittävissä ohjelmissa, ja toteaa niiden kaikkien johtuvan maineeseen liittyvistä syistä;

177.

panee huolestuneena merkille, että pk-yritykset ovat aliedustettuina varojen saajina suuriin yrityksiin verrattuna; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tukikelpoisuussäännöillä, kirjanpitovelvoitteilla ja niiden käytännön toteuttamisella ei estetä pk-yritysten osallistumista;

178.

katsoo, että on ehdottoman tärkeää panna koko unionissa pikaisesti täytäntöön toimivat tiedonvapautta koskevat lait ja julkistaa järjestelmällisesti, ennakoivasti ja keskitetysti erityisesti aluepolitiikkaan liittyvät tiedot ja asiakirjat;

179.

painottaa, että julkisiin hankintamenettelyihin ja tukikelpoisuussääntöjen noudattamiseen liittyy erityisen usein virheitä;

180.

painottaa, että hallintoviranomaisilla on oltava riittävästi henkilöstöä; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota tähän vaatimukseen; katsoo, että voidakseen noudattaa varainhoitoasetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 53 b artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan niiden on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi toteuttaessaan talousarviota;

181.

huomauttaa, että virheiden ilmaiseminen määrällisesti voi johtaa erilaiseen kohteluun: toteaa, että tilintarkastustuomioistuin seuraa sitä, mitä sääntöjä on tai ei ole noudatettu, kun taas komissio ottaa huomioon virheen rahoitusvaikutukset, joten rahoitusoikaisut voivat poiketa toisistaan;

182.

korostaa, että monimutkainen sääntökokonaisuus on usein syynä virheisiin; kannattaa siksi komission pyrkimystä sääntöjen yksinkertaistamiseen; varoittaa riskistä, joka saattaa syntyä hallinnollista rasitetta lisäävien kansallisten lisäsäännösten antamisesta (monimutkaisten tukikelpoisuussääntöjen antaminen unionin sääntöjen lisäksi);

183.

on tyytyväinen komission oikaisumekanismeihin, koska niillä voidaan puuttua asianmukaisesti monivuotisen ohjelman aikana ja sen päättämisen yhteydessä havaittuihin virheisiin ja puutteisiin; toteaa, että vuoden 2012 aikana kolmasosassa EAKR:n ohjelmista maksut keskeytettiin ja että kun vuonna 2011 oli esitetty 121 varaumaa, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto keskeytti vuonna 2012 maksujen määräajan 63 ohjelmassa, lähetti 115 varoituskirjettä ja käynnisti keskeyttämismenettelyn 60 ohjelmassa;

184.

palauttaa mieliin, että rahoitusoikaisujen ei pitäisi toimia ainoastaan sakkoina vaan että niiden määräämisellä olisi oltava pitkällä aikavälillä positiivinen vaikutus hallinto- ja valvontajärjestelmään tehtäviin parannuksiin ja virheiden esiintymiseen;

185.

panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnot, joiden mukaan ei ole varmuutta siitä, että rahoitusoikaisumekanismien avulla voidaan kompensoida riittävällä tavalla havaitut virheet kaikkien toimenpideohjelmien osalta ja kaikki olennaiset ongelmat ratkaistaan; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin ei myöskään löytänyt näyttöä siitä, että rahoitusoikaisumekanismeilla saadaan aikaan kestäviä järjestelmäparannuksia, joiden ansioista voitaisiin välttää havaitsematta jääneiden virheiden esiintyminen vastaisuudessa; viittaa tässä yhteydessä erityiskertomukseen nro 3/2012 (43) (83 ja 84 kohta); kehottaa näin ollen komissiota laatimaan kattavan arvion tehdyistä rahoitusoikaisuista ja niiden vaikutuksista järjestelmiin pyrittäessä estämään samojen virheiden (erityisesti järjestelmävirheiden) toistuminen tulevaisuudessa; kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille johtopäätöksistään vuoden 2013 loppuun mennessä; kehottaa komissiota käyttämään seuraavan ohjelmakauden 2014–2020 aikana kaikkia asiaan liittyviä havaintoja ja antamaan tarvittaessa ehdotuksia säännösten muuttamiseksi;

186.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio työskentelee jatkuvasti koheesiopolitiikan valvontasäännösten tehostamiseksi ja samalla yksinkertaistamiseksi; katsoo, että ohjelmakaudelle 2014–2020 ehdotetut toimenpiteet, kuten erityiset ennakkoehdot, vuosittaiset hallinnolliset vahvistuslausumat, vuotuisten tilinpäätösten todentaminen, tarkastuslausunnot ja tukeen oikeuttamattomien menojen korvaamista koskevat tiukemmat säännöt, auttavat osaltaan alentamaan virhetasoa; kannattaa koheesiopolitiikan parempaa tulossuuntautuneisuutta ja alakohtaista keskittämistä, sillä siten varmistettaisiin osarahoitettujen toimien suuri lisäarvo;

187.

pyytää lisäämään rakennerahastoista suoritettavien maksujen ehdollisuuden valvontaa, jotta varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat rakennerahastojen varojen asianmukaista käyttöä koskevia sääntöjä;

188.

pyytää komissiota auttamaan jäsenvaltioita niiden laatiessa kattavia, merkityksellisiä ja vertailukelpoisia tarkastuskertomuksia, joihin sisältyy luku, jossa käsitellään unionin varojen osuutta Eurooppa 2020 -strategian saavuttamisessa kyseisessä valtiossa sekä kansallisella että aluetasolla ottaen huomioon kunkin alueen yksilölliset kehitysmahdollisuudet ja sen mahdollisen muuntumisen taloudelliseksi kasvukeskukseksi;

189.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tässä yhteydessä kiinnittämään huomiota siihen, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti toimenpideohjelmat olisi enenevässä määrin suunniteltava niin, että niiden alatavoitteet ovat aihekohtaisia, mitattavissa ja saavutettavissa olevia, asiaan liittyviä ja oikea-aikaisia, jolloin ohjelmat soveltuisivat toiminnantarkastuksiin; toteaa, että yhteisen tulos- ja vaikutusindikaattoreiden järjestelmän luominen auttaisi arvioimaan ohjelmissa saavutettua edistymistä niiden tehokkuuden ja vaikuttavuuden mukaan eikä ainoastaan niiden rahoituksen käytön mukaan;

190.

muistuttaa jäsenvaltioita, että hankkeiden toteutuksen tiukkojen aikarajojen vuoksi tarvitaan kypsää hankesuunnittelua varsinkin suurissa infrastruktuurihankkeissa, jotta niiden toteutus voidaan aloittaa seuraavan ohjelmakauden 2014–2020 alussa;

191.

on yhtä mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komission olisi edelleen lujitettava nykyistä seuraamusjärjestelmää (maksujen keskeyttäminen ja lykkääminen, rahoitusoikaisut) vähentämällä seuraavan ohjelmakauden aikana mahdollisuutta korvata tukeen oikeuttamattomat menot muilla menoilla ja luomalla siten jäsenvaltioille lisäkannustimen virheiden havaitsemiseen ja korjaamiseen varhaisessa vaiheessa;

192.

kehottaa komissiota tilintarkastustuomioistuinta kuultuaan luomaan avoimen järjestelmän, jonka avulla voidaan ottaa huomioon sekä vuosittain tehtävät rahoitusoikaisut että koko ohjelmakauden aikana tehtävät rahoitusoikaisut;

193.

kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita tehostamaan perustason valvontaa ja kansallisia tarkastusviranomaisia vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja tiivistämällä yhteistyötä komission, tilintarkastustuomioistuimen ja kansallisten viranomaisten kesken (”kolmikantakokoukset”); katsoo myös, että kansalliset tarkastusviranomaiset voisivat korostaa erityisesti saavutettujen tulosten ja unionin varojen käytön vaikuttavuuden seurantaa sen sijaan, että ne käyttävät hankkeen lopullisista tavoitteista riippumatta määrällistä lähestymistapaa;

194.

kehottaa komissiota ryhtymään valmistelemaan nykyisen ohjelmakauden parhaita käytäntöjä koskevaa opasta ja sisällyttämään siihen käytännön tulokset, aikaan saadut vaikutukset ja opetukset, jotta voidaan optimoida varojen käyttöprosessi ja alentaa virhetasoja; katsoo, että tästä hyötyisivät seuraavan ohjelmakauden 2014–2020 mahdolliset tulevat edunsaajat, myös Kroatia, sekä mahdolliset ehdokasmaat;

195.

panee merkille, että tarkastellessaan talousarvion toteuttamista varainhoitovuonna 2011 tilintarkastustuomioistuin keskittyi edellisen vuoden tapaan liikennepolitiikan sijasta lähinnä koheesio- ja energiapolitiikkaan; toteaa, että liikennepolitiikan tavoitteena on kehittää sisämarkkinoita, lisätä kilpailua ja innovointia sekä integroida liikenneverkkoja;

196.

huomauttaa, että vuonna 2011 liikennettä koskevan yhteistyön määrärahoista Clean Sky -yhteisyritykselle vähennettiin 51 miljoonaa euroa teollisuuspolitiikan uudelleentarkastelun vuoksi ja että Euroopan laajuisten verkkojen yhteistä etua koskevien hankkeiden maksumäärärahoja supistettiin 60 miljoonaa euroa aikataulusyistä sekä siksi, että vuodelta 2010 siirretyt määrärahat voitaisiin käyttää täysimääräisesti; toteaa, että SESAR-yhteisyrityksen määrärahoja leikattiin tilintarkastustuomioistuimen suosituksen mukaisesti;

197.

on pettynyt siihen, ettei komissiolta saatu yksityiskohtaisia tietoja liikenneturvallisuuden maksumäärärahojen määrästä ja käyttöasteesta vuonna 2011, vaikka siltä oli pyydetty selvitystä asiasta käyttöasteen jäätyä alhaiseksi vuonna 2010;

198.

huomauttaa, että liikenteeseen liittyvät hankkeet ovat usein luonteeltaan sellaisia, että merkittävä osuus maksuista keskittyy tietylle ajanjaksolle ja erityisesti vuoden loppupuolelle, ja on huolissaan, että tämä saattaa vaikuttaa kielteisesti tarkastustoimintaan;

199.

toteaa tilintarkastustuomioistuimen arvioineen, että todennäköisin virhetaso tällä menoalalla on 2,2 prosenttia; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastus toi esiin puutteita etenkin menoihin kohdistettavissa perustason tarkastuksissa, joista vastaavat jäsenvaltioiden hallintoviranomaiset ja välittäjäelimet;

200.

toteaa, että vuonna 2011 pääjohtaja esitti vuotuisessa toimintakertomuksessaan varaumia Belgiassa, Tšekissä, Saksassa, Italiassa, Espanjassa, Latviassa, Liettuassa, Romaniassa, Slovakiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteuttavista toimenpideohjelmista;

201.

panee tyytyväisenä merkille, että todennäköisin virhetaso on lähellä olennaisuusrajaa, mikä osoittaa, että maksujen keskeytysten, lykkäysten ja rahoitusoikaisujen johdonmukaisella käytöllä on ollut positiivinen vaikutus kokonaisvirhetasoon;

202.

on huolestunut siitä, että 76 prosenttia virheen sisältävistä aluepolitiikan alan tapahtumista oli sellaisia, joiden kohdalla jäsenvaltioiden viranomaisilla oli riittävästi tietoa niin, että ne olisivat voineet havaita ja korjata ainakin osan virheistä ennen menojen todentamista komissiolle;

203.

korostaa, että kansallisten tarkastusviranomaisten tehtävänä on kehittää sääntöjen ja toimien tarvittava sisäinen valvonta, jotta ne voivat havaita ja korjata virheet perustasolla;

204.

panee merkille komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston vuonna 2011 esittämät varaumat (24 ohjelmaa), jotka vastaavat 57,7:ää miljoonaa euroa; toteaa lisäksi, että 21 ohjelman maksut, joiden arvo oli 911 miljoonaa euroa, keskeytettiin tilapäisesti; on tyytyväinen komission noudattamaan tiukkaan menettelytapaan, johon sisältyvän yleisen säännön mukaan 2 prosentin kumulatiivinen jäännösriski johtaisi kyseistä ohjelmaa koskevan varauman esittämiseen;

205.

panee tyytyväisenä merkille, että vuonna 2011 työllisyys- ja sosiaaliasioiden toimintalohkosta otettiin ensimmäistä kertaa erillinen otos ja sitä arvioitiin erillään koheesiopolitiikan luvusta; panee tyytyväisenä merkille tämän toimintalohkon 2,2 prosenttiin laskeneen virhetason, sillä kaikkien toimintalohkojen keskimääräinen virhetaso on 3,9 prosenttia; toteaa kuitenkin, että tukeen oikeuttamattomia menoja on maksettu;

206.

palauttaa mieliin tarpeen seurata ja mitata rahoitusvälineiden tuloksellisuutta ja verrata sitä poliittisiin tavoitteisiin – Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin – puutteiden havaitsemiseksi ja edistyksen aikaansaamiseksi; pyytää, että tuloksellisuutta koskevat tiedot ja aineisto olisivat saatavilla vuosittain; katsoo, että vallitsevan talous- ja rahoituskriisin yhteydessä tarvitaan ehdottomasti moniin kriteereihin perustuvaa tuloksellisuutta koskevaa aineistoa ESR:n toimista;

207.

pahoittelee, että vaikka ESR:n budjettikohtia täydennettiin siirroilla toisista budjettikohdista ja lisätalousarviolla, edunsaajille jäi maksamatta 2,7 miljardia euroa maksumäärärahojen riittämättömyyden vuoksi; pyytää komissiota ehdottamaan ja neuvostoa hyväksymään vuotuisessa talousarviomenettelyssä maksumäärärahojen tarkat määrät, jotta vältytään epävarmuudelta ja budjettivallan käyttäjälle aiheutuvalta tarpeettomalta menettelyjen mukanaan tuomalta rasitteelta ja jotta maksut voidaan suorittaa oikea-aikaisesti edunsaajille;

208.

panee tyytyväisenä merkille, että ESR:lle myönnettiin 3,25 miljoonan lisämääräraha operatiivisen teknisen avun budjettikohtaan, jotta se voi ottaa käyttöön erityisasiantuntemusta ja tukea suoraan Kreikan ESR:n toimenpideohjelman täytäntöönpanoa;

209.

korostaa, että ESR:n tarkastusyksiköiden työn vaikuttavuutta ja laatua on parannettava;

210.

panee merkille, että Progress-ohjelmassa työllisyyden osa-alueen osuus menoista on hieman alhaisempi kuin osa-alueen osuus ohjelmasta; toteaa, että arviointikertomuksen (44) päätelmien mukaisesti työllisyyspolitiikkaa koskevaan neuvontaan, tutkimukseen ja analysointiin sekä keskusteluun olisi käytettävä nykyistä enemmän määrärahoja;

211.

kehottaa jälleen kerran varmistamaan täytäntöönpanon valossa maksumäärärahojen kokonaismäärän hallitun kehityksen suhteessa maksusitoumusmäärärahoihin, jotta maksattamatta olevat sitoumukset eivät pääse kehittymään epätavallisen suuriksi (65 prosenttia koko koheesiorahaston määrästä vuoden 2011 lopussa).

212.

toteaa tilintarkastustuomioistuimen havainneen, että tukeen oikeuttamattomia kuluja oli korvattu 13 prosentissa tarkastetuista ESR:n 180 tapahtumasta ja että ne muodostavat 77 prosenttia kaikista määrällisesti ilmaistavissa olevista virheistä ja noin 73 prosenttia toimintalohkon arvioidusta virhetasosta;

213.

on erittäin huolissaan siitä, että 86 prosenttia tilintarkastustuomioistuimen laskemasta ESR:a koskevasta unionin tason virhetasosta johtuu kansallisten sääntöjen epäasianmukaisesta soveltamisesta, johon sisältyy kirjoitus- tai numerovirheitä, tarpeettoman monimutkaisia sääntöjä (unionin sääntöjen lisäksi annettavat kansalliset säännöt) sekä riittämätön perustason valvonta;

214.

katsoo, että komission oikaisumekanismeilla voidaan puuttua asianmukaisesti monivuotisen ohjelman aikana ja sen päättämisen yhteydessä havaittuihin virheisiin ja puutteisiin; ottaa huomioon, että vuonna 2011 toteutettujen toimien lisäksi komissio antoi marraskuuhun 2012 mennessä kaksi lykkäämispäätöstä ja 34 keskeyttämispäätöstä; toteaa, että viimeksi mainittujen arvo on 153 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että lisäksi komissio antoi marraskuuhun 2012 mennessä rahoitusoikaisumääräyksiä 153 miljoonan euron arvosta;

215.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden on toimitettava kolme päättämisasiakirjaa: todennettu lopullinen menoilmoitus, mukaan lukien loppumaksua koskeva pyyntö, lopullinen täytäntöönpanokertomus sekä ilmoitus tuen loppumisesta; ottaa huomioon, että tämä koskee 239:ää toimenpideohjelmaa kyseisellä ohjelmakaudella;

216.

panee merkille, että 149 ohjelmaa (62 prosenttia) päätettiin lokakuun 2012 loppuun mennessä; toteaa, että maksusitoumusmäärärahoja oli yhä avoinna 1 889 miljoonaa euroa;

217.

panee tyytyväisenä merkille, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto ja alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto ovat kehittäneet petosten torjuntaa, havaitsemista ja tutkintaa varten älykkäitä tietotekniikkavälineitä, kuten riskien pisteytykseen käytettävän Arachne-välineen; huomauttaa, että kokeilu suoritettiin Belgiassa, Portugalissa ja Unkarissa ja sen perusteella alkuperäistä riskien pisteytysvälinettä kehitettiin edelleen moduuleilla, joilla tietoja voidaan rikastaa julkisesti saatavilla olevilla tiedoilla; on siinä käsityksessä, että Arachne-väline on valmis keväällä 2013 ja että vuoden 2013 loppuun mennessä kaikki jäsenvaltiot voivat käyttää sitä vapaaehtoisesti;

218.

pyytää komissiota auttamaan jäsenvaltioita niiden laatiessa kattavia, merkityksellisiä ja vertailukelpoisia tarkastuskertomuksia, joihin sisältyy luku, jossa käsitellään unionin varojen osuutta Eurooppa 2020 -strategian saavuttamiseen kyseisessä jäsenvaltiossa;

219.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tässä yhteydessä kiinnittämään huomiota siihen, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti toimenpideohjelmat olisi enenevässä määrin suunniteltava niin, että niiden alatavoitteet ovat aihekohtaisia, mitattavissa ja saavutettavissa olevia, asiaan liittyviä ja oikea-aikaisia, jolloin ohjelmat soveltuisivat toiminnantarkastuksiin;

220.

on yhtä mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komission olisi edelleen lujitettava nykyistä seuraamusjärjestelmää (maksujen keskeyttäminen ja lykkääminen, rahoitusoikaisut) vähentämällä seuraavan ohjelmakauden aikana mahdollisuutta korvata tukeen oikeuttamattomat menot muilla menoilla ja luomalla siten jäsenvaltioille lisäkannustimen virheiden havaitsemiseen ja korjaamiseen varhaisessa vaiheessa;

221.

kehottaa komissiota tilintarkastustuomioistuinta kuultuaan luomaan avoimen järjestelmän, jonka avulla voidaan ottaa huomioon sekä vuosittain tehtävät rahoitusoikaisut että koko ohjelmakauden aikana tehtävät rahoitusoikaisut;

222.

kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita tehostamaan perustason valvontaa ja kansallisten tarkastusviranomaisten toimintaa vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja tiivistämällä yhteistyötä komission, tilintarkastustuomioistuimen ja kansallisten viranomaisten kesken (”kolmikantakokoukset”); suhtautuu myönteisesti kolmikantakokouksiin, koska ne ovat tärkeä osa kuulemismenettelyä, jolla pyritään tehostamaan osapuolten välistä yhteistyötä, jotta virheet voidaan havaita ja korjata tehokkaammin erityisesti ESR:n yhteydessä;

223.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että erityisesti olisi korostettava

224.

panee huolestuneena merkille komission välikertomuksen yhteistyö- ja tarkastusmekanismin puitteissa saavutetusta edistyksestä Romaniassa ja erityisesti Romanian valmiudet suojata unionin taloudellisia etuja; on huolestunut kertomuksen arviosta, jonka mukaan julkisiin hankintoihin liittyvän korruption torjumisessa ja seuraamusten määräämisessä on edistytty vain vähän; pitää tärkeänä kertomuksen suositusta, jossa esitetään, että hallitus nimittää syyttäjänvirastoon ja kansalliseen korruption torjunnasta vastaavaan virastoon uuden johdon; kehottaa komissiota vaatimaan Romanian hallitukselta määrätietoisesti ja päättäväisesti, että komission suosituksia noudatetaan ja selvennetään; edellyttää komission ryhtyvän yhteistyössä Romanian hallituksen kanssa toimiin, joilla pyritään parantamaan Romanian oikeuslaitoksen lahjomattomuutta;

225.

panee huolestuneena merkille komission välikertomuksen yhteistyö- ja tarkastusmekanismin puitteissa saavutetusta edistyksestä Bulgariassa ja ottaa huomioon, että lisätoimia tarvitaan konkreettisten tulosten osoittamiseksi seurannan kohteena olevilla aloilla; kehottaa panemaan vahvistetut lainsäädäntö- ja toimielinpuitteet tehokkaasti täytäntöön; panee huolestuneena merkille kertomukseen sisältyvän lausunnon, jonka mukaan ylin tuomioistuinneuvosto ei ole käyttänyt sille annettuja uusia valtuuksia, joilla on tarkoitus hallinnoida oikeuslaitosta tehokkaasti ja johtaa se kattavan uudistusprosessin läpi; pitää myönteisenä Bulgarian hallituksen toimia ylimmän tuomioistuinneuvoston uudistamiseksi antamalla sille valtuudet toteuttaa perusteellinen uudistus seuraavien uusien sääntöjen avulla: neuvoston jäsenehdokkaiden julkiset kuulemistilaisuudet, heidän ammattipätevyyttään ja koulutukseen perustuvaa pätevyyttään koskevat selkeät kriteerit sekä näkemys oikeuslaitoksen tehokkuudesta, vastuullisuudesta ja lahjomattomuudesta; panee merkille, että perustetut uudet erikoistuneet rakenteet kuvastavat sitoutumista nykyisten rakenteiden mukauttamiseen siten, että järjestäytynyttä rikollisuutta voidaan torjua tehokkaammin; ottaa kuitenkin huomioon, että kertomuksen mukaan uudet välineet eivät vielä ole tuottaneet odotettuja tuloksia tärkeissä tapauksissa; toteaa erittäin huolestuneena, että oikeuslaitos on reagoinut erityisen heikosti tuomareiden väitettyä korruptiota ja virka-aseman väärinkäyttöä koskeviin tutkimuksiin, mikä on pelottavaa; panee myös huolestuneena merkille, että julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö on pantu heikosti täytäntöön, mikä saattaa johtaa korruption merkittävään lisääntymiseen ja unionin hankintasääntöjen vakaviin loukkauksiin sekä sellaisten julkisten hyödykkeiden vähäiseen tarjoamiseen, joilla on unionin lisäarvoa, ja unionin julkisten varojen tuhlaamiseen; suhtautuu myönteisesti tarkistettuun julkisia hankintoja koskevaan lakiin, jossa vahvistetaan tarjouskilpailuja koskevat ennakkotarkastukset, jotta voidaan varmistaa julkisten resurssien asianmukainen käyttö; kehottaa komissiota vaatimaan asiasta vastaavilta Bulgarian toimielimiltä määrätietoisesti ja päättäväisesti, että komission suosituksia noudatetaan; edellyttää komission ryhtyvän yhteistyössä Bulgarian oikeuslaitoksen kanssa toimiin, joilla pyritään parantamaan Bulgarian oikeuslaitoksen lahjomattomuutta;

226.

panee merkille, että Tšekin hallitus pani toimintasuunnitelman täytäntöön vuonna 2012; panee huolestuneena merkille tarkastustoiminnan keskittymisen Tšekin valtiovarainministeriön tarkastusviranomaiselle, koska tilintarkastustuomioistuin ilmoitti, että kyseinen tarkastusviranomainen ei ole vaikuttava; kehottaa komissiota ilmoittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle toimintasuunnitelmassa edellytetyistä tarkastuselimen henkilöstöön tehdyistä mukautuksista, jotka perustuvat Tšekin hallituksen analyysiin;

227.

panee merkille, että komissio ei ole suorittanut oikaisuja sen johdosta, että Tšekin tarkastusjärjestelmä ei ole vaikuttava; panee kuitenkin merkille, että komissio on suorittanut oikaisuja joissakin toimenpideohjelmissa lähinnä hallinto- ja valvontajärjestelmän toiminnassa esiintyneiden puutteiden vuoksi (virheet julkisissa hankintamenettelyissä ja toimien valinnassa); toteaa, että suoritetut oikaisut voidaan kohdentaa toisiin hankkeisiin; on huolestunut alun perin tilintarkastustuomioistuimen antamista tiedoista, joiden mukaan Tšekin valtiovarainministeriö käytti rooliaan tarkastusviranomaisena ja todentavana viranomaisena vaikuttaakseen lopulliseen virhetasoon; vaatii komissiota raportoimaan asiasta parlamentille yksityiskohtaisesti; kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä Tšekin hallituksen kanssa toimintasuunnitelman, jolla voidaan torjua puutteita tarkastusjärjestelmän keskiössä, ja seuraamaan sen toteuttamista;

228.

korostaa, että SEUT-sopimuksen 8 artiklan mukaan naisten ja miesten tasa-arvon lisääminen on Euroopan unionin perusperiaate; pyytää toistamiseen kaikkia unionin talousarviomenettelyyn osallistuvia sidosryhmiä ottamaan sukupuolinäkökohdat huomioon talousarviota laatiessaan; kehottaa siksi tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan unionin talousarvion toteuttamista soveltuvin osin sukupuolinäkökulmasta;

229.

pitää valitettavana, ettei tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomukseen sisältyvissä huomautuksissa eikä komission vastauksissa mainita naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseen liittyviä menoja;

230.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen lukuisat huomautukset työllisyyttä ja sosiaaliasioita koskevassa luvussa sekä komission vastaukset niihin, ja huomauttaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskevat kysymykset liittyvät pääasiassa tähän politiikan alaan; pyytää tilintarkastustuomioistuinta antamaan yksityiskohtaisia tietoja, jos jotkut huomautukset koskevat sukupuolten tasa-arvoon liittyviä menoja;

231.

kehottaa jälleen edistämään ponnekkaammin tietojen erittelyä sukupuolen mukaan, koska se on asianmukainen keino valvoa, kuinka talousarviomäärärahat vaikuttavat naisten ja miesten taloudellisiin ja sosiaalisiin mahdollisuuksiin; katsoo, että tällaiset tiedot voidaan sisällyttää talousarvion toteuttamista koskeviin kertomuksiin; korostaa, että uusi monivuotinen rahoituskehys tarjoaa mahdollisuuden edistää ja ottaa käyttöön näitä tietoja sekä panna täytäntöön sukupuolinäkökohdat huomioon ottava budjetointi, jolla edistetään hyvää hallintoa;

232.

korostaa, että unionin varoja on hallinnoitava avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteita noudattaen; huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan maksujen virhetaso varainhoitovuonna 2011 ei ollut olennainen rahoituskehyksen otsakkeessa 4 mutta sen sijaan väli- ja loppumaksujen virhetaso oli olennainen; toteaa myös, että kaikkia virheitä ei ole pystytty ilmaisemaan määrällisesti;

233.

muistuttaa unionin ulkoisen avun rahoituksen erityisluonteesta ja toteaa, että vaikka ulkoiseen apuun on sovellettava samoja valvontaa koskevia sääntöjä ja vaatimuksia kuin unionin talousarvioon yleensäkin, sen täytäntöönpano kuuluu osittain unionin ulkopuolisille henkilöille ja tahoille, jotka toteuttavat sitä usein vaikeissa olosuhteissa ja joiden on reagoitava joustavasti kriisitilanteisiin ja tarpeisiin;

234.

tukee tilintarkastustuomioistuimen suosituksia luvussa ”Ulkosuhteet, unionin ulkopuolelle suunnattu tuki ja laajentumisasiat” ja etenkin suosituksia, jotka koskevat ulkopolitiikan välineiden hallinnon pääosastoa ja siltä odotettuja parannuksia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan talousarvion hallinnointiin;

235.

korostaa, että vaalitarkkailutoimintaan osoitettuja varoja on hallinnoitava avoimemmin; kehottaa komissiota toimittamaan budjettivallan käyttäjälle varainhoitovuosittain kertomuksen, jossa esitetään kustannukset operaatiokohtaisesti ja yksilöidään kaikki budjettikohdat, myös ne, joiden kustannukset liittyvät ulkoisiin palveluntarjoajiin;

236.

kiinnittää huomiota tarpeeseen käyttää uudelleen vaalitarkkailuvaltuuskuntien tarvikkeistoa (kalusteet, tietokoneet jne.) muissa vaalitarkkailutehtävissä tai unionin edustustoissa niiden käytön maksimoimiseksi;

237.

on tyytyväinen siihen, että vastauksena tilintarkastustuomioistuimen keskeiseen suositukseen komissio on kehittänyt paremmat talousarviotuen riskinhallintapuitteet (joita sovelletaan täysin 1. tammikuuta 2013 alkaen) osana talousarviotuen uusia suuntaviivoja;

238.

panee talousarviotuen osalta kuitenkin merkille tilintarkastustuomioistuimen esittämät varaumat ja varoitukset, jotka koskevat sääntöjenvastaisuuksiin, petoksiin ja korruptioon liittyviä riskejä; esittää vakaan kantansa, että vaikka talousarviotuki on edelleen tärkeä ulkoisen avun väline, sille täytyy asettaa tiukkoja poliittisia, oikeudellisia ja tilintarkastusta koskevia ennakkoehtoja;

239.

on tyytyväinen kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kautta ohjatun unionin avun vaikuttavuutta koskevan arviointikertomuksen tuloksiin; pyytää kiinnittämään huomiota yhteen kertomuksen keskeisistä suosituksista, jonka mukaan on vähennettävä monimutkaisten menettelyjen kielteisiä vaikutuksia kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toteuttamien ohjelmien vaikuttavuuteen, ja pitää myönteisenä sitä, että rahoituksen saantia helpotetaan uusien vaihtoehtojen avulla;

240.

on tyytyväinen siihen, että komissio pitää unionin hankkeiden näkyvyyttä hankkeiden hyvän toteutuksen keskeisenä osatekijänä ja että nykyisin on pakollista laatia kutakin hanketta varten tiedotussuunnitelma;

241.

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen arvioima virhetaso unionin talousarviosta rahoitetuissa ulkoisen avun toimissa ei ole ollut olennainen kahden peräkkäisen vuoden aikana; on kuitenkin huolissaan siitä, että väli- ja loppumaksujen virhetaso oli olennainen, ja siitä, että tilintarkastustuomioistuimen maksuissa havaitsemien virheiden esiintyvyys oli kaiken kaikkiaan suurempi kuin kahtena edeltävänä vuonna (33 prosenttia vuonna 2011 verrattuna 23 prosenttiin vuonna 2010 ja 22 prosenttiin vuonna 2009);

242.

on huolissaan siitä, että EuropeAidin ja humanitaarisen avun pääosaston valvontajärjestelmät olivat jälleen kerran ainoastaan osittain vaikuttavia; huomauttaa, että näitä järjestelmiä on parannettava etenkin edustustoissa; pyytää komissiota varaamaan edustustojen henkilöstölle riittävät resurssit seuranta- ja valvontatehtävien suorittamiseen oikea-aikaisesti ja tyydyttävästi; panee tyytyväisenä merkille heinäkuussa 2011 laaditun uuden version kuuden kuukauden välein annettavasta ulkoisen avun hallinnointia koskevasta kertomuksesta, jonka tarkoituksena on vahvistaa edustustojen ja EuropeAidin keskushallinnon välistä vastuuvelvollisuutta;

243.

toistaa olevansa huolissaan kirjaamisvirheiden tiheästä esiintyvyydestä unionin ulkopuolisiin maihin suunnattua unionin apua hallinnoivan toimialan tietojärjestelmässä (CRIS), sillä ne saattavat vaarantaa tilinpäätöksen laadinnassa käytettävien tietojen oikeellisuuden; pyytää komissiota jatkamaan tietojen laadun ja CRIS-järjestelmän toimintojen parantamista etenkin yhdistämällä tarkastushavainnot varojen takaisinperintään (45);

244.

odottaa kiinnostuneena näkevänsä ensimmäiset tulokset komission uudesta jäännösvirhetason laskentamenetelmästä, jota on määrä soveltaa ensimmäistä kertaa ulkosuhteiden alan osastoissa varainhoitovuonna 2012;

245.

yhtyy tilintarkastustuomioistuimen esittämään vakavaan huoleen avun hallinnointiin osoitettujen henkilöresurssien riittämättömyydestä, erityisesti EuropeAidin sisäisen tarkastuksen yksikön ja edustustojen osalta, sekä niistä avun hallinnointiin mahdollisesti kohdistuvista haitallisista vaikutuksista, joita keskushallinnossa työskentelevien sopimussuhteisten toimihenkilöiden suuri vaihtuvuus ja komissiossa vuoden 2011 puolivälissä toteutettu uudelleenjärjestely aiheuttavat; vetoaa neuvostoon, että se huolehtisi toisena budjettivallan käyttäjänä vastuustaan varmistaa, että apua voidaan edelleen hallinnoida korkeimpien vaatimusten mukaisesti myös tulevina vuosina;

246.

toteaa, että vuonna 2011, joka oli Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ensimmäinen kokonainen toimintavuosi, edustustoissa olevan EUH:n ja komission henkilöstön kohdentaminen ja rahoitus pidettiin erillään; on huolissaan siitä, että vuonna 2011 EUH käytti vähintään 43 EuropeAidiin kohdennettua henkilötyövuotta, mikä ylittää näiden kahden organisaation sopimissa yhteistyöjärjestelyissä määritellyt joustavuusrajat; kehottaa EUH:a ja komissiota kunnioittamaan yhteistyöjärjestelyjä tinkimättä ja huolehtimaan etenkin siitä, että EuropeAidin henkilöstö keskittyy avun asianmukaisen hallinnoinnin varmistamiseen, jotta unionin avun varainhoidon moitteettomuutta ei vaaranneta;

247.

korostaa, että kaavailtua EuropeAidin henkilöstön lisäämistä naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvilla alueilla ei pitäisi toteuttaa siten, että vähiten kehittyneille maille ja muiden alueiden alemman keskitulotason maille myönnettyä unionin tukea hallinnoivaa henkilöstöä vähennetään ja siirretään naapuruuspolitiikan piiriin kuuluville alueille; katsoo, että mikäli uusia tarpeita ilmenee, niitä varten on otettava palvelukseen lisää henkilöstöä;

248.

kehottaa komissiota ja EUH:a keskittymään entistä enemmän tuloksiin ja vaikutusten arviointiin seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen (2014–2020) alaisten uusien meno-ohjelmien suunnittelussa muun muassa käyttämällä ennalta asetettuja, maakohtaisia, selkeitä, avoimia ja mitattavissa olevia indikaattoreita, jotka on mukautettu kunkin välineen erityispiirteisiin ja tavoitteisiin; kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan komission olisi määritettävä poliittiset tavoitteet osoittaakseen, kuinka se varmistaa unionin tasolla saavutettavan lisäarvon seuraavalla ohjelmakaudella; toistaa pyyntönsä, joka koskee kaikkien alan sidosryhmien, kumppanimaiden kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset mukaan lukien, ottamista mukaan unionin avun arviointivaiheeseen;

249.

panee huolestuneena merkille erot tilintarkastustuomioistuimen käyttämissä menetelmissä laskettaessa ulkosuhteiden, unionin ulkopuolelle suunnatun tuen ja laajentumisasioiden toimintalohkon tapahtumien virhetasoa yleisessä talousarviossa ja toisaalta EKR:ien maksujen virhetasoa; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin on päättänyt yhdenmukaistaa menetelmänsä vuodesta 2012 alkaen, antaakseen parlamentille yhtenäisen kuvan unionin ulkosuhteiden alan toiminnasta;

250.

pyytää Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) perustamisen jälkeen jakamaan ja koordinoimaan selvästi komission ja EUH:n roolit ja vastuut kolmansiin maihin liittyvän ohjelmasuunnittelun ja niissä tapahtuvan talousarvion toteuttamisen alalla;

251.

pyytää komissiota raportoimaan heinäkuuhun 2013 mennessä sellaisten kansalaisjärjestöjen määrästä, jotka saavat unionin avustuksia mutta jotka eivät tuota muita tuloja kuin hallituksen virastoilta saatua rahoitusta;

252.

kehottaa laatimaan yksityiskohtaisen yhteenvedon Libyaan kohdennetusta rahoituksesta; kehottaa myös selventämään, onko Libyassa toimivalta unionin suurlähettiläältä peruttu edelleenvaltuutus;

253.

kehottaa komissiota käyttämään edistymiskertomuksissa paremman yleiskuvan saamiseksi ”liikennevalojärjestelmää” osoittaakseen, missä on tapahtunut edistystä ja missä heikkenemistä eri vuosina;

254.

panee huolestuneena merkille, että Haitin tasavallalle myönnetyn talousarviotuen tuloksellisuutta koskevia indikaattoreita ei ole julkistettu; kehottaa komissiota julkistamaan kyseiset indikaattorit ja Haitin hallituksen tukikelpoisuuteen liittyvää suorituskykyä koskevat arvioinnit;

255.

ottaa huomion, että komission suuntaviivoissa ”Kolmansille maille annettavaa EU:n budjettitukea koskeva uusi lähestymistapa” asetetaan talousarviotuelle uusia perusteita; kehottaa komissiota soveltamaan kyseisiä perusteita vuodesta 2013 alkaen avoimesti Haitin hallitukselle myönnettävään talousarviotukeen;

256.

pitää erittäin valitettavana, että komissio ei ole lupauksista huolimatta vieläkään julkaissut luetteloa unionin tukemista hankkeista Haitissa; kehottaa komissiota julkaisemaan luettelon viipymättä ja antamaan arvion hankkeiden kestävyydestä viiden vuoden aikavälillä;

257.

kehottaa komissiota tekemään vuonna 2013 Haitia koskevalle unionin tukiohjelmalle kaikkien aikojen ensimmäisen vaikutusten kokonaisarvioinnin, joka on toistaiseksi lykkääntynyt, ja antamaan siitä kertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

258.

on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen havainnoista erityiskertomuksissa nro 1/2012 ja 13/2012, jotka koskevat Saharan eteläpuolisen Afrikan elintarviketurvaa koskevan Euroopan unionin kehitysavun vaikuttavuutta ja Saharan eteläpuolisten maiden juomavesihuoltoa ja perussanitaatiota koskevaa Euroopan unionin kehitysapua ja joissa tuodaan esiin unionin avun kestävyyteen liittyviä huolen aiheita; suhtautuu myönteisesti näihin kertomuksiin sisältyviin tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin ja kehottaa komissiota ottamaan ne huomioon, jotta unionin kehitysyhteistyömenojen hyödyt voidaan maksimoida;

259.

on tyytyväinen uudella varainhoitoasetuksella (EU, Euratom) N:o 966/2012 perustettuihin unionin erityisrahastoihin, jotka auttavat lisäämään unionin toimien näkyvyyttä ja antavat mahdollisuuden valvoa tiukemmin unionin varojen toimitusketjua; pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille rahastojen vaikuttavuudesta;

260.

on huolestunut siitä, että tutkimuksen puiteohjelmat toteutetaan käyttämällä suoraa keskitettyä ja keskitettyä välillistä hallintoa, johon osallistuu kuusi komission pääosastoa ja kaksi toimeenpanovirastoa; toteaa, että lisäksi yhteisyritykset ja Euroopan investointipankki toteuttavat osan talousarviosta keskitetyllä välillisellä hallinnolla;

261.

pitää valitettavana, että päätöksenteosta ja vastuunjaosta tulee epäselvää, koska kyseiseen toimintalohkoon osallistuu useita komission yksiköitä; pyytää komissiota tarkastelemaan uudelleen komission jäsenten salkkujakoa, jotta siinä otettaisiin paremmin huomioon parlamentin valiokuntien tehtävien jakautuminen, koska se on jäsenvaltioissa laajalle levinnyt tapa;

262.

panee huolestuneena merkille Liettuassa sijaitsevan Ignalinan ydinvoimalan käytöstä poistamisen viivästymisen, joka johtuu viranomaisten ja sopimuspuolten välisistä konflikteista; on tyytyväinen siihen, että komissio ja kansainvälinen apua antava yhteisö ovat keskeyttäneet rahoitustuen myöntämisen hankkeelle parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan suositusten mukaisesti, kunnes kiista on ratkaistu, ja kannattaa päätöstä;

263.

on erittäin huolestunut siitä, että tällä hetkellä ei ole käyttökelpoisia tietoja koko käytöstäpoistoprosessin loppuun saattamiseksi tarvittavista määristä; toteaa, että prosessissa tarvitaan yhä huomattavia määriä, ja pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole perustaneet tarvittavia mekanismeja lisärahoituksen varmistamiseksi; korostaa jälleen kerran, että lopullinen vastuu ydinvoimaloiden turvallisesta sulkemisesta kuuluu jäsenvaltiolle, jossa voimala sijaitsee; toteaa, että kyseisen velvoitteen noudattamatta jättäminen aiheuttaa vaaran unionin kansalaisille;

264.

panee merkille, että Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki tilasi muun muassa ruotsalaisilta asiantuntijoilta (SKB) asiantuntijalausuntoja, joissa vahvistettiin, että polttoaine-elementtisäiliöt ovat turvallisia; toteaa huolestuneena, että kyseisiä, polttoainesäiliöitä koskevia ja jo kauan käytettävissä olleita asiakirjoja ei toimitettu Liettuan hyväksyntäviranomaiselle; toteaa, että niin kauan kuin polttoaine-elementtejä ei säilytetä säiliöissä, Ignalinan ydinvoimalaa on hallinnoitava niin kuin se olisi toiminnassa, mikä merkitsee, että unionin on jatkettava noin 2 000 työntekijän rahoittamista; pyytää, että komissio ei hyväksy Liettuan hallitukselta tekosyitä, joiden vuoksi lupamenettely ja hanke viivästyisivät entisestään; kehottaa komissiota asettamaan tiukan aikataulun ja uhkaamaan seuraamusten määräämisellä, jos sitä ei noudateta;

265.

kehottaa Bulgariaa, Liettuaa ja Slovakiaa laatimaan käytöstäpoistosuunnitelmat ja niiden yksityiskohtaiset rahoitusselvitykset, jossa selitetään, kuinka ydinvoimalan sulkeminen rahoitetaan;

266.

toteaa tilintarkastustuomioistuimen arvioineen, että todennäköisin virhetaso tällä menoalalla, jota hallinnoidaan pääasiassa keskitetyn hallinnon avulla, oli 3 prosenttia vuonna 2011 eli lähes kaksi kertaa niin korkea kuin vuonna 2010, jolloin se oli 1,4 prosenttia;

267.

pitää tärkeimpänä sääntöjenvastaisuusriskinä sitä, että edunsaajat voivat ilmoittaa tukikelpoiset kulut liian suurina; katsoo, että riskiä lisää tukikelpoisia kuluja koskevien laskentasääntöjen monimutkaisuus; toteaa, että tietyillä aloilla täytäntöönpanoelimet soveltavatkin sääntöjä eri tavoin; toteaa, että tukeen oikeuttamattomat henkilöstökulut ja kaupalliseen toimintaan liittyvät kulut aiheuttavat myös virheitä; on pahoillaan siitä, että komissio ei reagoinut asiaan ajoissa;

268.

pitää mahdottomana hyväksyä sitä, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita myös edunsaajien menoilmoituksia varmentavien riippumattomien tarkastajien toiminnassa: tilintarkastustuomioistuin havaitsi virheitä 25 tapauksessa 31 tapauksesta, joissa tarkastajan lausunnossa ei ollut huomautuksia; on huolestunut näin ilmeisestä epäammattimaisuudesta;

269.

on kuitenkin tyytyväinen siihen, että tilintarkastustuomioistuin pitää jälkitarkastuksia vaikuttavina;

270.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan (CIP) kuuluvan tieto- ja viestintätekniikkaa (TVT) koskevan politiikan tukiohjelman valvontajärjestelmät eivät olleet vaikuttavia; kehottaa siksi komissiota saattamaan nämä valvontajärjestelmät viipymättä ajan tasalle;

271.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen päätelmät, että 31. joulukuuta 2011 päättyneen varainhoitovuoden tutkimukseen ja muihin sisäisiin politiikkoihin liittyvien maksujen virhetaso oli olennainen ja että tarkastetut tutkimusta ja muita sisäisiä politiikkoja koskevat valvontajärjestelmät olivat osittain vaikuttavia; pahoittelee, että tilintarkastustuomioistuimen kertomus ei sisällä yksityiskohtaisia tietoja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen menoista;

272.

korostaa luvun 18 02 (Solidaarisuus – Ulkorajat, palauttamismenettelyt, viisumipolitiikka ja henkilöiden vapaa liikkuvuus) suurta merkitystä unionin turvallisuudelle ja taloudelle; pyytää komissiota parantamaan talousarvion suunnittelua;

273.

panee merkille varaumat, joita komission sisäasioiden pääosasto esitti vuoden 2011 vuotuisessa toimintakertomuksessaan ja jotka koskevat SIS II -järjestelmän täytäntöönpanon viivästymisen maineelle aiheuttamia riskejä; panee merkille taloudellisen riskin, joka aiheutuu rahoitusohjelmien ”terrorismin ja muiden turvallisuuteen liittyvien riskien ennalta ehkäisy, torjuntavalmius ja niiden seurausten hallinta” ja ”rikollisuuden ehkäiseminen ja torjunta” tarkastamattomien avustusten jäännösvirhetasosta; kehottaa komissiota ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin, joista se on ilmoittanut;

274.

ottaa huomioon, että seitsemännen puiteohjelman osallistujamäärä on kasvanut huomattavasti, lähes 20 000:een ja että kokemattomuus yhdistettynä monimutkaisiin sääntöihin saattaa johtaa virheisiin; kehottaa komissiota antamaan osallistujille edelleen ohjeita ja palautetta;

275.

pitää käsittämättömänä, että edunsaajien tarkastajat toimittavat rahoitusselvityksistä virheellisiä todistuksia; katsoo, että komission on keskityttävä antamaan ohjeita yksityisten tarkastajien ammatillisesta pätevyydestä ja tarjoamaan lisäasiantuntemusta;

276.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen antamat esimerkit henkilöstökuluissa ja välillisissä kustannuksissa ilmenevistä virheistä; toteaa, että Horisontti 2020 -ohjelmaa koskevalla ehdotuksella yksinkertaistettiin näitä kustannusluokkia koskevia sääntöjä huomattavasti; pitää yksinkertaistamista tärkeänä, jotta virhetasoa voidaan alentaa huomattavasti;

277.

toteaa, että tarkastellessaan uudelleen ennakkotarkastusmenettelyjä komissio pyrkii luomaan tasapainon varhaisen hyväksynnän ja valvonnan välille;

278.

panee lisäksi merkille, että seitsemännen puiteohjelman tarkastusstrategian mukaisesti edunsaajat, jotka saavat 48 prosenttia puiteohjelman määrärahoista, on tarkastettu;

279.

ottaa huomioon myös, että komissio käyttää yksinkertaistettua ekstrapolointimenettelyä, joka perustuu oikaisujen osalta kiinteisiin määriin, millä voidaan mahdollisesti nopeuttaa takaisinperintäprosessia, jos edunsaajat tekevät kattavaa yhteistyötä;

280.

kehottaa komissiota parantamaan pääosastojen ja muiden osallistuvien elinten välistä yhteistyötä ja tekemään niiden välisestä työnjaosta, päätöksenteosta ja vastuunjaosta avoimempaa;

281.

kannattaa täysin seuraavia tilintarkastustuomioistuimen suosituksia:

282.

kehottaa koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirastoa (EACEA) tarkistamaan yksipuolisia ja riittämättömiä talouden tunnuslukuja, jotka on määritetty edunsaajien taloudellisen tilanteen arvioimista ja tukierien tasoa koskevien päätösten tekemistä varten ja joiden vuoksi jopa valitut hankkeet vaarantuvat, koska tavanomaisia ensimmäisiä tukieriä ei makseta, vaan odotetaan hankkeen päättymistä ja arviointiraportteja; muistuttaa EACEA:lle, että hankkeiden tehokkaaseen seurantaan ja valvontaan kuuluu pienten ja keskisuurten yritysten ja hyvin pienten järjestöjen ympäristön realistinen arviointi;

283.

on huolissaan jälkitarkastuksissa havaituista EACEA:n tilien perustana oleviin toimiin liittyvistä huomattavista virheistä elinikäisen oppimisen ohjelman (2007–2013) yhteydessä; toteaa, että nämä virheet johtuvat etupäässä siitä, että edunsaajat eivät toimittaneet riittäviä tositteita ja että tukikelpoisuutta koskevia sääntöjä ei noudatettu; kehottaa EACEA:ta parantamaan edelleen valvontajärjestelmiään, mukauttamaan niitä erityyppisiin edunsaajiin ja jakamaan tietoa niiden rahoitusvelvoitteista sekä valvonnasta;

284.

pitää myönteisinä kansallisten virastojen ja kansallisten viranomaisten hallinto- ja valvontajärjestelmiin tehtyjä parannuksia sekä sitä, että kansallisten virastojen vuonna 2011 toteuttamien ohjelmien virhetaso laski yhteen prosenttiin, joka on aiempia vuosia merkittävästi pienempi;

285.

pitää valitettavana, että neljäntenä peräkkäisenä vuonna komission viestinnän pääosastolla on vuotuisessa toimintakertomuksessa edelleen varauma, joka koskee tekijänoikeuslainsäädännön noudattamatta jättämistä vuonna 2009 hyväksytystä toimintasuunnitelmasta huolimatta;

286.

panee merkille menestyksekkäät toimet, joita komissio on toteuttanut urheilun alalla; kehottaa komissiota kuitenkin käyttämään sillä olevia välineitä ja määrärahoja entistä kunnianhimoisemmin vuoden 2014 urheiluohjelmaa valmistellessaan;

287.

pyytää, että komissio ei enää korvaisi sellaisten neuvonantajien matkoista komission jäsenten luo aiheutuvia kuluja, joiden työ ei ole tuottanut konkreettisia tuloksia, ennen kuin heidän työnsä tuoma lisäarvo voidaan osoittaa;

288.

panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, että viidessätoista 28 tarkastetusta tapauksesta havaittiin, että henkilökohtaisten etuisuuksien hallinto- ja maksutoimiston saatavilla olevat tiedot henkilöstön henkilökohtaisesta tilanteesta ja perhetilanteesta eivät olleet ajan tasalla; suosittelee, että komissio noudattaa tilintarkastustuomioistuimen suositusta, että henkilöstöä pyydetään toimittamaan sopivin väliajoin asiakirjoja, joissa annetaan vahvistus heidän henkilökohtaisesta tilanteestaan; edellyttää, että se ottaa käyttöön järjestelmän, jolla näitä asiakirjoja voidaan valvoa ajoissa;

289.

kehottaa komissiota teettämään syvällisen tutkimuksen samalla työskentelypaikkakunnalla toimivien unionin ja jäsenvaltioiden virkamiesten sekä diplomaattisen henkilöstön pätevyysvaatimusten, etuoikeuksien, työolojen, palkanlisien, lomapäivien sekä palkkatason eroista sekä siitä, ovatko lähetettyjen kansallisten virkamiesten ja unionin virkamiesten palkkaerot oikeutettuja kyseisten erojen perusteella ottaen huomioon sovellettavan verojärjestelmän vertaamalla tapauksia, joissa perhetilanteet on vakioitu;

290.

panee huolestuneena merkille, että komissio ei pysty antamaan vuosittain täydellistä yleiskuvaa ulkopuolisen henkilöstön ja tilapäisten toimihenkilöiden palkkaamisesta aiheutuvista kustannuksista; vaatii seuraamaan kustannuksia järjestelmällisesti ja asettamaan ne julkisesti saataville;

291.

kehottaa komissiota käyttämään paremmin käytettävissä olevaa tekniikkaa, kuten teleneuvotteluja ja etätyötä, kiinteistö- ja matkakustannusten vähentämiseksi; vaatii komissiota arvioimaan mahdollisesti saavutettavat rahoitussäästöt, jos näitä tekniikoita käytettäisiin enemmän, ja antamaan arvioinnin tulokset parlamentille syyskuuhun 2013 mennessä;

292.

vaatii perustamaan tutkimuksia varten toimielinten välisen tietokannan, jotta voidaan välttää samojen aiheiden rahoittaminen useaan kertaan ja vaihtaa tuloksia;

293.

on saanut tietää OLAFin valvontakomitealta OLAFin tutkimusten aikana tapahtuneista perusoikeusloukkauksista; on erittäin huolestunut saamistaan tiedoista ja kehottaa tapausten yhteydessä täydelliseen avoimuuteen riippumatta asiaan liittyvästä henkilöstä tai siihen liittyvistä henkilöistä;

294.

panee merkille lukuisat yritykset peitellä OLAFin tutkintamenetelmistä esitettyjä väitteitä koskevia selvityksiä; pitää tätä epäasiallisena ja vaatii väitteistä täydellistä selvitystä;

295.

on huolestunut pääasiassa tieteellisissä julkaisuissa esitystä eurobarometri-tutkimusten menetelmiä koskevasta arvostelusta ja kehottaa komissiota antamaan arvostelusta yksityiskohtaiset tiedot;

296.

on tyytyväinen siihen, että tilintarkastustuomioistuin antaa toisen kerran kertomuksen, joka koskee unionin talousarviosta rahoitetun toiminnan tuloksellisuutta; pyytää tilintarkastustuomioistuinta laajentamaan arviointiaan kattamaan komission muut yksiköt, varsinkin työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston, meri- ja kalastusasioiden pääosaston ja komission pääsihteeristön;

297.

panee merkille, että komissio hyväksyi saavutettuihin tuloksiin perustuvan arvion unionin varoista (COM(2012) 675) 21. marraskuuta 2012 ja jätti siten sekä parlamentille että tilintarkastustuomioistuimelle vain vähän aikaa tarkastella sitä ja vastata; toistaa komissiolle aiemmin esittämänsä vaatimuksen esittää arviointikertomus asiasta vastaavalle valiokunnalle ja täysistunnolle silloin, kun tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus esitetään;

298.

katsoo, että vuotta 2011 koskevassa arviointikertomuksessa on tapahtunut edistystä, koska kertomus sisältää joitakin vuonna 2011 saatuja tuloksellisuuteen liittyviä tietoja kaikkien talousarvion keskeisten otsakkeiden määrärahoista ja siinä tehdään yhteenveto kunkin talousarvion otsakkeen osalta joidenkin rahoitusohjelmien arviointituloksista;

299.

pitää kuitenkin valitettavana, että kertomus sisältää vain yhteenvedot eri ohjelmien arvioinneista ja vielä eri ajanjaksoilta eikä siihen sisälly minkäänlaista kattavaa arviointia komission vuonna 2011 toiminnassaan saavuttamista tuloksista;

300.

yhtyy tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen (46), että arviointikertomus ei vielä tarjoa riittävästi aineistoa ja luotettavaa tietoa Euroopan unionin toimintalinjojen saavutuksista, joten se ei täytä sille kuuluvaa tehtävää vastuuvapausmenettelyssä;

301.

panee tyytyväisenä merkille, että jotkut arvioinnit ovat auttaneet parantamaan ohjelmien lopullista vaikutusta; rohkaisee komissiota ottamaan huomioon niiden keskeiset havainnot laatiessaan toimintalinjojaan;

302.

kehottaa komissiota ilmoittamaan budjettivallan käyttäjälle vuosittain unionin talousarvion ulkopuolisten tilien kehityksestä ja niiden kassavirtojen muutoksista sekä kunkin tilin käyttötarkoituksesta;

303.

huomauttaa, että kyseisten yhteenvetojen esittäminen talousarvion otsakkeiden mukaan noudattaen vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen rakennetta ei sellaisenaan ole arvio unionin varoista;

304.

ottaa huomioon, että kertomus koostuu useista yhteenvetoarvioinneista, joihin kuuluu väliarviointi, puolivälin arviointi sekä jälki- ja loppuarviointi, ja siksi siitä on vaikea tehdä tuloksellisuutta koskevia johdonmukaisia päätelmiä;

305.

panee merkille, että komission itsensä mukaan ohjelmiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa viitataan tavallisesti varoihin, jotka on sidottu vähintään kolmesta viiteen vuotta aiemmin; vaatii saada vuosittain täysin SEUT-sopimuksen 318 artiklan mukaisesti arvioinnin, jossa keskitytään edellisen varainhoitovuoden tuloksiin, toisin sanoen toimiin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi;

306.

kehottaa komissiota laajentamaan arvionsa kattavuutta ja ottamaan lähtökohdaksi todellisen kustannus-hyötyajattelun, jonka tavoitteena on mitata komission poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa saatuja tuloksia kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi annettujen varojen ja henkilöstön perusteella;

307.

kehottaa komissiota varmistamaan, että arvioinnit suoritetaan riippumattomasti; toteaa, että arviointien perusteella annettavat kertomukset olisi jaettava mahdollisimman pian parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille;

308.

pyytää komissiota suunnittelemaan hyvissä ajoin ennen vuoden 2012 vastuuvapausmenettelyä uuden järjestelmän hallinnosta ja tuloksista tiedottamiseksi ja uudistamaan myös arviointikertomuksen rakennetta ja tehtävää ottaen siinä huomioon tämän päätöslauselman 327 ja 328 kohdassa esitetyt parlamentin suositukset ja esittämään sen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

309.

pyytää komissiota luomaan tätä tarkoitusta varten luotettavan järjestelmän, jolla kerätään tietoa tuloksellisuudesta, jotta tulokset ja vaikutukset voidaan yksilöidä, kun ne havaitaan (47);

310.

panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat parannukset komission vuosikertomuksissa esitetyssä tuloksellisuutta koskevassa itsearvioinnissa, erityisesti kertomusten ensimmäiseen osaan sisältyvän politiikan saavutuksia koskevan raportoinnin osalta;

311.

pitää kuitenkin valitettavana, että pääosastoja oli vaadittu määrittelemään vain pieni määrä yleisiä tavoitteita ja vaikutusindikaattoreita ja että niissä esiintyi puutteita, jotka heikensivät niiden hyödyllisyyttä (48);

312.

on tyytymätön myös siihen, että useimmat indikaattorit ja tavoitearvot koskivat koko kautta 2007–2013 sen sijaan, että olisi käytetty väli-indikaattoreita tai välietappeja; katsoo tässä yhteydessä, että vaikutusindikaattoreilla olisi oltava määräajat ja niihin liittyvät määrälliset tavoitteet;

313.

toteaa huolestuneena, että komission pääosastot eivät asettaneet talouteen liittyviä operatiivisia toimia koskevia tavoitteita, panosten kustannukset tai vaikuttavuus sekä panosten, tuotosten ja tulosten välinen suhde mukaan luettuina, eivätkä raportoineet niistä;

314.

muistuttaa komissiota johtavien virkamiesten työkiertoa koskevista säännöistä; toteaa jälleen, että kyseisiä vaatimuksia tarvitaan avoimuuden luomiseksi ja tiedonkulun varmistamiseksi; kehottaa komissiota panemaan tämän periaatteen täytäntöön poikkeuksetta ja korostaa esimerkin kautta johtamista ja ylimmän tason vastuunkantoa;

315.

pitää valitettavana myös sitä, että vuotuisten toimintakertomusten ensimmäiseen osaan sisältyvä politiikan saavutusten kuvaus ei ole riittävän tulossuuntautunut ja että tarkastaessaan hallintosuunnitelmia ja vuotuisia toimintakertomuksia tilintarkastustuomioistuin ei havainnut tällä alalla merkittävää edistymistä;

316.

pitää ehdottoman tarpeellisena varmistaa, että tavoitteet, indikaattorit ja tavoitearvot, jotka esitetään hallintosuunnitelmissa ja joista raportoidaan vuotuisissa toimintakertomuksissa, ovat keskenään johdonmukaisia;

317.

pitää tarpeellisena myös selittää, miksi saavutetut tulokset eivät vastanneet niitä koskevia tavoitteita tai vuotuisessa toimintakertomuksessa esitettyjä tavoitearvoja;

318.

huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 10.17 ja 10.18 kohdan mukaan maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston sekä aluepolitiikan pääosaston suorittamien arviointien oikeellisuus on suuressa määrin riippuvainen jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laadusta; kannustaa komission yksiköitä antamaan ohjeita tietojen tallentamisesta ja suunnittelemaan kannusteiden tarjoamista jäsenvaltioille, jotta ne toimittaisivat tuloksista korkealaatuista tietoa;

319.

panee komission pääsihteerin vuotuisista toimintakertomuksista merkille, että komission pääjohtajat ovat mukauttaneet hallintosuunnitelmiinsa sisältyviä yleisiä ja alakohtaisia tavoitteita kasvua ja työllisyyttä koskevan Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti;

320.

palauttaa mieliin, että Eurooppa 2020 -strategia (49) on puheenjohtaja Barroson vuonna 2010 käynnistämä komission keskeinen hanke, jolla pyritään luomaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua; toteaa strategian keskittyvän viiteen kunnianhimoiseen tavoitteeseen, joita mitataan määrällisten tavoitearvojen avulla ja jotka liittyvät työllisyyden, innovoinnin, koulutuksen, köyhyyden torjunnan sekä ilmaston ja energian aloihin;

321.

ottaa huomioon, että Eurostat vastaa tilastojen tuottamisesta strategian tueksi erityisesti tuottamalla ja toimittamalla asiaan liittyvää tilastotietoa ja huolehtimalla tietoja koskevien korkeiden laatuvaatimusten noudattamisesta;

322.

panee merkille, että Eurostat on jälleen käsitellyt arkaluonteista tietoa epäasianmukaisesti esimerkiksi Kreikkaa koskevien tietojen tapauksessa; kehottaa komissiota suorittamaan tiukempia laatutarkastuksia ja varmistamaan, että Eurostat huolehtii tilastotietojen esittämisestä oikein; pyytää kertomusta tästä kysymyksestä maaliskuuhun 2014 mennessä;

323.

pitää tarpeellisena vahvistaa Euroopan tilastojärjestelmän luotettavuutta; suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessaan nro 12/2012 esittämiin asiaa koskeviin suosituksiin, jotka koskevat ”siirtymistä sellaiseen Euroopan tilastojärjestelmään, joka takaa ammatillisen riippumattomuuden, riittävät resurssit ja perusteellisen valvonnan – ja myös seuraamukset tapauksissa, joissa laatuvaatimuksia ei ole noudatettu” (50);

324.

korostaa, että unionin kasvua ja työpaikkoja koskeva strategia ei perustu kunkin yksittäisten pääosaston toimiin vaan siihen kuuluu seitsemän laajaa lippulaivahanketta, joiden toteuttamiseen useat pääosastot osallistuvat, mikä aiheuttaa komissiolle koordinointiin ja yhteistyöhön liittyviä haasteita;

325.

toteaa, että komission yksiköiden välistä koordinointia lippulaivahankkeiden yhteydessä on harjoitettu erilaisten, toisinaan epävirallisten, sisäisten lausuntokierrosten avulla (51); pitää kuitenkin valitettavana, että puheenjohtaja Barroson huhtikuussa 2010 perustamat komission jäsenistä muodostuvat yhdeksän ryhmää kokoontuivat vain harvoin (52), joten tämän uuden koordinointimuodon käyttö jäi vuonna 2011 riittämättömäksi; pitää valitettavana, että kaikkien lippulaivahankkeiden toteuttamisen tyydyttävän koordinaation varmistamiseksi ei ole otettu käyttöön erityistä mekanismia;

326.

pitää valitettavana, että Eurooppa 2020 -strategiaa ei käynnistetty samaan aikaan uuden ohjelmakauden 2014–2020 kanssa, ja pitää valitettavana, että siksi strategian tavoitteiden saavuttaminen viivästyy jonkin verran tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät ole onnistuneet mukauttamaan kansallisia ja unionin rahoittamia kestävää, älykästä ja osallistavaa kasvua koskevia ohjelmiaan;

327.

kehottaa kaikkia Eurooppa 2020 -strategian parissa toimivia komission yksiköitä määrittelemään hallintosuunnitelmissaan pienen joukon yksinkertaisia tavoitearvoja, jotka ovat relevanssia, vertailukelpoisuutta ja luotettavuutta koskevien tilintarkastustuomioistuimen vaatimusten mukaisia, jotta vuotuisissa toimintakertomuksissa voidaan mitata sitä, kuinka tuloksellista komission toiminta strategian tavoitteiden saavuttamiseksi on ollut;

328.

pyytää komissiota muuttamaan perusteellisesti SEUT-sopimuksen 318 artiklassa tarkoitetun arviointikertomuksen rakennetta siten, että siinä erotetaan sisäiset toimet ulkoisista ja keskitytään sisäisten toimien osalta Eurooppa 2020 -strategiaan, koska se edustaa unionin kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa sekä talous- ja sosiaalipolitiikkaa; pitää tarpeellisena korostaa lippulaivahankkeiden tavoitteiden saavuttamisessa saatua edistymistä;

329.

tukee tilintarkastustuomioistuimen suorittamansa toiminnantarkastuksen perusteella tekemiä seuraavia keskeisiä päätelmiä:

330.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on perustanut järjestelmän kaikkien toiminnantarkastuksia koskevissa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa esitettyjen suositusten seurantaa varten (ks. erityiskertomus nro 19/2012 (53)); pyytää komissiota parantamaan seurantaa voidakseen vastata tilintarkastustuomioistuimen ja vastuuvapauden myöntävän viranomaisen suosituksiin ajoissa, vaikuttavasti ja tehokkaasti;

331.

on tyytyväinen siihen, että talousarvion valvontavaliokunta on laatinut erillisiä työasiakirjoja tai mietintöjä tilintarkastustuomioistuimen yksittäisistä erityiskertomuksista, joihin sisältyviä havaintoja käsitellään erillisessä asiakirjassa (54);

332.

katsoo, että erityiskertomuksissa esitettyjen havaintojen poliittisen arvioinnin olisi oltava keskeinen osa vastuuvapausmenettelyä;

333.

suhtautuu siksi myönteisesti talousarvion valvontavaliokunnan, valiokuntien puheenjohtajakokouksen ja puheenjohtajakokouksen kesken käynnissä olevaan kuulemisprosessiin, jossa pyritään määrittämään sopivin tapa ottaa erityiskertomusten havainnot huomioon ja siten käyttää parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi tilintarkastustuomioistuimen tarkastustyötä;

334.

kehottaa elimiä löytämään toimivan ja kestävän ratkaisun hyvissä ajoin ennen vuoden 2012 vastuuvapausmenettelyä.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2011 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2011 (COM(2012) 436 – C7-0224/2012) (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011 ja toimielinten vastaukset (3) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman, varainhoitovuotta 2011 koskevan tarkastuslausuman (4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta,

—

ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2013 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011, pääluokka III – Komissio (5), sekä päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset, jotka on laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

—

ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2013 antaman suosituksen Euroopan unionin varainhoitovuoden 2011 yleisen talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05752/2013 – C7-0038/2013),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (6) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (7) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A7-0096/2013),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toimii näitä tehtäviä hoitaessaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

B.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoja huolta aiheuttavista, varojen käyttämiseen liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä;

C.

ottaa huomioon, että sen tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksia koskevat huomautukset ovat keskeinen osa edellä mainittua parlamentin 17. huhtikuuta 2013 tekemää päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011, pääluokka III – Komissio;

1.

pitää tilintarkastustuomioistuimen kertomusta myönteisenä ja panee merkille siinä esitetyn musertavan arvioinnin komission ja jäsenvaltioiden toteuttamista toimenpiteistä;

2.

korostaa, että yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) väitetään edistävän kestävää kalastusta, mikä merkitsee kalastusalan pitkän aikavälin elinkelpoisuutta sekä kalavarojen ja kalastuslaivaston kapasiteetin välistä tasapainoa kalakantojen liikakalastuksen estämiseksi;

3.

panee merkille, että vaikka kalastuksen liikakapasiteetin vähentäminen on ollut toistuva aihe YKP:n edellisissä uudistuksissa ja siihen on puututtu tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa nro 3/1993 ja nro 7/2007, kalastuksen liikakapasiteetin vähentämiseksi tähän mennessä toteutetut kalliit toimenpiteet kalastuslaivaston mukauttamiseksi kalavaroihin eivät ole onnistuneet;

4.

toteaa, että unionin kalasaaliit ovat vähentyneet vuodesta 1995 lähtien ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta 22. huhtikuuta 2009 julkaistun komission vihreän kirjan (COM(2009) 163) mukaan tämä lasku johtuu suurelta osin liikakalastuksesta ja on osa noidankehää, jossa osallisina ovat kalastuksen liikakapasiteetti ja kalastuslaivastojen vähäinen talouskehitys;

5.

pitää huolestuttavana, että vuonna 2002 toteutetun YKP:n edellisen uudistuksen jälkeen kalasaaliit ovat laskeneet 1 000 000 tonnilla ja kalastusalan työpaikkojen määrä on vähentynyt 421 000 työpaikasta 351 000 työpaikkaan;

6.

toteaa, että vaikka liikakapasiteettia ei ole virallisesti määritelty, saalismäärien väheneminen ja työpaikkojen menettäminen ylihyödynnettyjen kalakantojen vuoksi osoittavat, että liikakapasiteettia varmasti on; kehottaa siksi komissiota määrittelemään liikakapasiteetin ja pohtimaan tarkoituksenmukaisempia ja järeämpiä toimenpiteitä, joilla helpotetaan kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien tasapainottamista;

7.

pitää välttämättömänä, että komissio laatii kiireellisesti kertomuksen, jossa esitetään tiedot unionin nykyisestä liikakapasiteetista pyyntialueen ja maan mukaan eriteltyinä;

8.

pitää lisäksi huolestuttavana, että laivaston kapasiteetin ylärajat ovat menettäneet merkityksensä keinona vähentää kalastuslaivaston kokoa, koska nykyinen laivasto on reilusti alle ylärajojen ja voisi olla jopa 200 000 tonnia suurempi ja silti sääntöjen mukainen; korostaa, että samaan aikaan laivastojen kalastuskapasiteetti on tekniikan kehityksen ansiosta kasvanut keskimäärin kolme prosenttia vuodessa viime vuosikymmenen aikana;

9.

panee merkille, että YKP:ssä alusten kapasiteetti mitataan konetehon (kilowatti) ja koon (bruttovetoisuus) perusteella ja että näissä mittaustavoissa ei oteta huomioon kalastusmenetelmien teknistä edistystä, mikä vaikeuttaa asianmukaisten tavoitteiden asettamista kapasiteetin vähentämiseksi; huomauttaa, että komissio haluaa säilyttää nämä parametrit ennallaan vuoden 2015 loppuun saakka;

10.

kehottaa komissiota valvomaan, että jäsenvaltiot täyttävät velvoitteensa pitää kalastuslaivastorekisterinsä asianmukaisesti ajan tasalla, ja velvoittamaan ne tekemään selkoa toimistaan kalastuskapasiteetin mukauttamiseksi kalastusmahdollisuuksiin;

11.

panee merkille, että kalastuskapasiteetin vähentämisen osalta YKP:tä koskeva komission uusi ehdotus perustuu uuteen, markkinapohjaiseen lähestymistapaan (siirrettäviä kalastusoikeuksia koskevat järjestelmät), koska komission mukaan näillä järjestelmillä voitaisiin vähentää kalastuksen liikakapasiteettia;

12.

on huolissaan puutteista, joita kalastusoikeuksien käsittelyä koskevissa säännöissä on havaittu tilanteessa, jossa kalastusalukset romutetaan julkisen tuen avulla, ja siitä, että alusten valitsemiseen ei ole onnistuttu määrittelemään selkeitä ja tehokkaita kriteereitä; katsoo, että käytöstäpoistojärjestelmien täytäntöönpano on ollut osin kehnoa, mistä ovat esimerkkinä veronmaksajien rahojen käyttäminen sellaisten alusten romuttamiseen, jotka eivät olleet enää toiminnassa, tai jopa epäsuorasti uusien alusten rakentamiseen; panee kuitenkin merkille, että joidenkin jäsenvaltioiden käytöstäpoistojärjestelmät ovat vastanneet tarkoitustaan; korostaa, että väärinkäyttöä vastaan on siksi suojauduttava tiukoin toimin, kun käytöstäpoistojärjestelmiä käytetään keinona vähentää liikakapasiteettia;

13.

pitää valitettavana, että Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) rahoittamat investoinnit kalastusaluksiin saattavat lisätä yksittäisten kalastusalusten pyyntikykyä; pitää riittämättömänä tulkitsevaa huomautusta, jonka komissio valmisteli ja lähetti jäsenvaltioille sen jälkeen kun tilintarkastustuomioistuin oli antanut alusten kalanpyyntikykyä koskevan kertomuksen, jossa tilintarkastustuomioistuin kehotti kansallisia viranomaisia toteuttamaan tiukempia tarkastuksia ennen päätöstä alusten investointihankkeiden rahoituksesta;

14.

panee merkille, että erityiskertomuksen nro 12/2011 36 kohdassa todetaan, että EKTR:stä oli maksettu vuoden 2010 loppuun mennessä 645 miljoonaa euroa jäsenvaltioiden todentamia menoja ja että tämä määrä on 15 prosenttia ohjelmakaudella 2007–2013 käytettävissä olevista varoista, mutta painotetaan, että suurin osa menoista oli ilmoitettu vuonna 2010 ja komissio ei ollut suorittanut 292 miljoonan euron määrää vielä 31. joulukuuta 2010, mikä johtui siitä, että neuvosto hyväksyi myöhään Euroopan kalatalousrahastosta 27. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 (8) ja että jäsenvaltioiden hallinta- ja valvontajärjestelmien perustaminen oli aluksi mutkikasta; toteaa, että jäsenvaltioiden lähettämät varmennetut välimaksut olivat joulukuun 2011 lopussa 28 prosenttia (1 188 miljoonaa euroa) EKTR:n kokonaismäärärahoista, ja pitää myönteisenä, että EKTR:n hyödyntäminen on nyt nopeutumassa;

15.

suosittaa, että jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä

16.

kehottaa komissiota asettamaan tosiasialliset ylärajat kalastuslaivastojen kapasiteetille;

17.

katsoo, että YKP:tä on uudistettava, jotta sen ohjelmien ja toimenpiteiden täytäntöönpano ja hallinto voidaan alueellistaa;

18.

tukee seuraavia tilintarkastustuomioistuimen suosituksia:

19.

katsoo lisäksi, että tilintarkastustuomioistuimen kritiikin valossa on käynyt selväksi, että EKTR ja YKP ovat tällä hetkellä tehoton tapa hyödyntää yhteisiä resursseja, ja pitää sen vuoksi myönteisenä, että järjestelmää tarkistetaan kokonaisuudessaan lähitulevaisuudessa; korostaa, että näitä järjestelmiä uudistettaessa on tärkeää keskittyä sellaisiin kalastuspolitiikan aloihin, joita voidaan parhaiten käsitellä unionin tasolla, ja toteaa, että tällaisia aloja ovat pikemminkin ympäristökysymykset kuin erilaiset tehottomat tukijärjestelyt;

20.

panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 13/2011;

21.

muistuttaa, että arvonlisäveron (alv) asianmukainen keruu vaikuttaa suoraan sekä jäsenvaltioiden talouteen että unionin talousarvioon, koska veropetokset ja etenkin alv-petokset aiheuttavat valtavia menetyksiä unionin talousarviolle ja jäsenvaltioiden talouksille ja pahentavat siten velkakriisiä; toteaa, että alv-petoksia koskevien arviointien mukaan vuosittaiset menetykset ovat noin 1 400 miljoonaa euroa;

22.

uskoo, että erityisesti nykyisessä taloustilanteessa olisi painotettava aiempaa enemmän tulojenkeruujärjestelmien tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämistä; korostaa, että näiden järjestelmien parantamisen pitäisi olla yksi unionin ja kaikkien jäsenvaltioiden ja etenkin suurimmissa taloudellisissa vaikeuksissa olevien jäsenvaltioiden ehdottomasti tärkeimmistä painopisteistä;

23.

muistuttaa, että komission teettämän tutkimuksen mukaan unionin keskimääräisen alv-menetyksen arvioidaan olevan 12 prosenttia; kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kyseisten alv-menetysten taso on ollut hälyttävän korkea Kreikassa (30 prosenttia) ja Italiassa (22 prosenttia), joihin velkakriisi on iskenyt kaikkein ankarimmin;

24.

korostaa, että veronkierron ja vararikkojen aiheuttamien tappioiden ohella alv-menetykset johtuvat myös petoksista, vaikeasti seurattavissa olevista säännöistä, epäasianmukaisista valvontajärjestelmistä ja siitä, että unionin lainsäädäntöä ei ole pantu täytäntöön jäsenvaltioissa tai se on pantu täytäntöön vain osittain, ja tähdentää, että miljardeihin euroihin nousevat alv-tappiot on korvattu pääasiassa unionin kansalaisiin kohdistuvin säästötoimenpitein, joiden seuraukset joutuvat kantamaan kansalaiset, joiden tulot on kirjattu tarkasti ja voidaan jäljittää;

25.

pitää erittäin huolestuttavina tilintarkastustuomioistuimen havaintoja ja erityisesti sitä, että pelkästään tullimenettelyn 42 (9) soveltamisesta on aiheutunut ekstrapoloituna noin 2 200 miljoonaa euroa menetyksiä seitsemässä vuonna 2009 tarkastukseen valitussa jäsenvaltiossa, ja toteaa, että määrä vastaa 29:ää prosenttia alv:stä, joka olisi teoreettisesti ollut sovellettavissa kaiken tullimenettelyn 42 alaisen tuonnin veron perusteeseen vuonna 2009 kyseisissä jäsenvaltioissa;

26.

panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen havainneen, että unionin sääntelykehys ei takaa, että jäsenvaltioiden tulliviranomaiset soveltavat kyseistä alv-vapautusta yhdenmukaisesti ja oikein, ja että sääntelykehyksellä ei varmisteta, että kyseisiä tapahtumia koskevat tiedot saatetaan aina määräjäsenvaltion veroviranomaisten tietoon, minkä vuoksi järjestelmä on altis järjestäytyneen rikollisuuden ja yksittäisten petosten tekijöiden väärinkäytölle, mikä aiheuttaa valtavia kilpailuhaittoja vilpittömässä mielessä toimiville kauppiaille;

27.

kiinnittää huomiota tilintarkastustuomioistuimen havaintoon, jonka mukaan tarkastettujen jäsenvaltioiden tulliviranomaiset eivät varmista tietojen voimassaoloa ja kattavuutta ja vapautuksen muiden edellytysten täyttymistä;

28.

on huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi yksinkertaistettujen tullimenettelyjen (joiden osuus kaikista menettelyistä on 70 prosenttia) valvonnassa vakavia puutteita, erityisesti heikkolaatuisia tai puutteellisesti kirjattuja tarkastuksia sekä lähes hyödyttömiä automaattisia tietojenkäsittelytekniikoita tarkastusten suorittamiseksi yksinkertaistettujen menettelyjen käsittelyn yhteydessä; huomauttaa näiden puutteiden aiheuttaneen perusteettomia menetyksiä unionin talousarviolle ja toteaa, että tullin asianmukainen toiminta vaikuttaa suoraan alv:n laskentatapaan; pitää valitettavana, että komissio ei ryhtynyt kymmenen viime vuoden aikana aiheellisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi vaan piiloutui teoriassa asianmukaisilta vaikuttavien sääntöjen taakse;

29.

pitää valitettavana, että arvonlisäverotuksen malli on säilynyt muuttumattomana sen käyttöönotosta alkaen; katsoo, että malli on vanhentunut, sillä tekninen ja taloudellinen ympäristö ovat muuttuneet monin tavoin;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan petoksia koskevia nykyisiä ja uusia suuntauksia ja toteuttamaan tehokkaita vastatoimia ja pyytää, että komissio tiedottaa talousarvion valvontavaliokunnalle syyskuuhun 2013 mennessä, mitä tilapäisiä ja pysyviä toimia unioni ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tullimenettelyn 42 perusteella ja miten ne vaikuttivat petostapausten lukumäärään; panee merkille komission vihreän kirjan ”Alv:n tulevaisuus – Kohti yksinkertaisempaa, vahvempaa ja tehokkaampaa alv-järjestelmää” (COM(2010) 695) ja kehottaa komissiota antamaan konkreettisia alv:n uudistamista koskevia ehdotuksia;

31.

pyytää komissiota kehottamaan jäsenvaltioita yksinkertaistamaan arvonlisäverolainsäädäntöään, ottamaan käyttöön vakiolomakkeen arvonlisäveron toteutumisen ilmoittamiseksi veroviranomaisille ja ottamaan käyttöön alv-vapautusten yhtenäisen ja asianmukaisen hallinnointitavan jäsenvaltioiden tulliviranomaisia varten, ja kehottaa varmistamaan, että kyseiset säädöstekstit ovat paremmin saatavilla ainakin englannin-, ranskan- ja saksankielisinä käännöksinä;

32.

pitää valitettavana komission ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin tullikoodeksista (COM(2012) 64) esitetyn uudistetun tullikoodeksin voimaantulon lykkäämistä eikä voi hyväksyä voimaantulolle ehdotettua uutta määräaikaa, joka olisi 31. joulukuuta 2020; palauttaa mieliin, että yhteisön tullikoodeksista 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 450/2008 (10) (uudistettu tullikoodeksi) mukaisesti uudistetun tullikoodeksin oli määrä tulla voimaan viimeistään 24. kesäkuuta 2013, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin valmisteluprosessin vauhdittamiseksi;

33.

kehottaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan petollisia liiketoimia koskevaan Eurofisc-verkoston työskentelyala 3:een noudattaen tullimenettelyä 4200;

34.

antaa tukensa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta maahantuontiin ja muihin rajatylittäviin liiketoimiin liittyvien veropetosten torjumiseksi annetulle komission ehdotukselle neuvoston direktiiviksi (COM(2008) 805), jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön kauppiaiden yhteisvastuullisuus unionin sisäisissä liiketoimissa, jolloin tuojat asetetaan yhteisvastuuseen alv-menetyksistä tapauksissa, joissa liiketoimi on ilmoitettu alv-viranomaisille vilpillisesti, liian myöhään tai vain osittain, ja niihin on sovellettava asianmukaisia seuraamuksia;

35.

korostaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää tehostaa ja nopeuttaa yhteistyötään, tietojenvaihtoa on seurattava paremmin ja paikallisten verotoimistojen ja tulliviranomaisten välille on luotava suorempia yhteyksiä myös sähköisen alv-tietojen vaihtojärjestelmän (VIES) avulla, jotta varmistetaan, että jäsenvaltiot voivat tarjota toisilleen tehokasta tukea;

36.

suosittelee, että jäsenvaltiot antavat tulliviranomaisille viipymättä oikeuden hyödyntää VIES-järjestelmässä olevia arvonlisäverotunnisteita verkon kautta, jotta viranomaiset voivat täyttää velvollisuutensa selvittää tulli-ilmoituksissa kerätyt alv-tunnisteet; pyytää komissiota pitämään parlamentin asiasta vastaavat valiokunnat sekä tilintarkastustuomioistuimen kuukausittain ajan tasalla siitä, miten jäsenvaltioissa on edistytty petosten ehkäisemisessä tullimenettelyn 42 avulla;

37.

kehottaa komissiota luomaan järjestelmän, jossa yhdistetään tullialan tuki ja hallinnollinen yhteistyö alv:n alalla tehokkaan tiedonkulun varmistamiseksi, jotta eri alojen viranomaiset saavat automaattisesti tietoa muiden alojen toimista; katsoo, että näin voitaisiin tehostaa ja nopeuttaa toimivaltaisen viranomaisten välistä yhteistyötä ja alv:n kantamista määräjäsenvaltiossa;

38.

korostaa, että sähköinen hallinto tarjoaa mahdollisuuksia lisätä avoimuutta sekä torjua petoksia ja korruptiota ja suojaa näin julkisia varoja; korostaa, että unioni on jäänyt jälkeen teollisuuskumppaneistaan muun muassa järjestelmien puutteellisen yhteentoimivuuden vuoksi (11); korostaa, että unionin on lisättävä toimiaan sähköisen hallinnon uuden sukupolven toteuttamiseksi;

39.

huomauttaa, että muiden kuin käteisellä suoritettujen maksujen sähköinen kirjaaminen vaikeuttaa harmaaseen talouteen osallistumista ja että tietyn maan sähköisten maksujen osuuden ja sen harmaan talouden koon välillä tuntuu olevan selvä yhteys (12); kannustaa jäsenvaltioita madaltamaan pakollisten muiden kuin käteisellä tapahtuvien maksujen kynnystä;

40.

tukee erityisesti tilintarkastustuomioistuimen seuraavia suosituksia:

kehottaa komissiota tiedottamaan kuuden kuukauden kuluessa, miten ja milloin se aikoo panna nämä suositukset täytäntöön;

41.

suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 14/2011 ja hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen päätelmät ja erityisesti sen havainnon, että ”Kaiken kaikkiaan Kroatia on EU:n liittymistä valmistelevan tuen avulla edistynyt huomattavasti hallinnollisten valmiuksiensa kehittämisessä. Valmiuksia on kehitetty, jotta Kroatia pystyy hallinnoimaan EU-rahoitusta, jota se tulee saamaan liittymisen jälkeen paljon enemmän”; panee tyytyväisenä merkille liittymistä valmistelevan tuen merkittävän ja positiivisen roolin Kroatian viranomaisten valmistautumisessa liittymisen jälkeiseen koheesio- sekä maaseutu- ja maatalouspolitiikan hallinnointiin;

42.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen kertomus ei sisällä riittävästi tietoa virheiden ja petosten määrästä, niitä koskevista, tarvittaessa myös oikeudellisista seurantatoimista eikä toiminnan tehokkuuden arvioinnista;

43.

korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan ”tuella on kuitenkin onnistuttu vain osittain saavuttamaan tavoitteet, ja valmiuksien kehittämisen edistymistä on edelleen tuettava useilla keskeisillä aloilla sekä liittymistä valmistelevana että sen jälkeisenä aikana”; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, että ”valtaosalla liittymistä valmistelevan tuen aloista komissio ei ole vielä arvioinut, riittävätkö Kroatian valmiudet siihen, että komissio voisi sallia Kroatian panna täytäntöön tukea ilman komission suorittamia ennakkotarkastuksia” ja ”viimeaikaisesta edistymisestä huolimatta hankintavalmiudet ja korruption torjunta ovat ne kaksi alaa, joilla Kroatian viranomaisille annettavaa tukea olisi erityisesti vahvistettava”;

44.

toteaa, että edellisissä unionin laajentumisissa eräiden hallintojen ja instituutioiden valmistautuminen on ollut puutteellista ja siirtyminen liittymistä valmistelevasta rahoituksesta rakennerahastoihin perustuvaan rahoitukseen on ollut ongelmallista, ja on huolissaan siitä, miten vastaavat riskit voidaan välttää Kroatian tapauksessa;

45.

korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen merkittävästi korostaman lainsäädännön yhdenmukaistamisen ohella tarvitaan jatkuvaa seurantaa sekä toimenpiteitä seuraavien asioiden suhteen:

46.

antaa tukensa tilintarkastustuomioistuimen suosituksille ja kehottaa komissiota ja Kroatian viranomaisia erityisesti tekemään tiivistä yhteistyötä seuraavissa asioissa: asetetaan hankintavalmiuksien kehittäminen entistä enemmän etusijalle panemalla täytäntöön työpaikalla ja työpaikan ulkopuolella toteutettavaa koulutusta koskevat suunnitelmat, paneudutaan entistä paremmin alue- ja paikallistason tarpeet täyttävien valmiuksien kehittämiseen, kehitetään hankkeiden vaikuttavuuden arviointia ja laaditaan täytäntöönpanovalmiiden hankkeiden valikoima, jotta liittymisen jälkeen käytössä oleva aiempaa suurempi rahoitus voidaan käyttää täysimääräisesti, sekä toteutetaan toimia maaseudun kehittämistä koskevien ohjelmien osalta ja korruption vastaisten toimenpiteiden vahvistamiseksi;

47.

tukee tilintarkastustuomioistuimen komissiolle osoittamaa suositusta ottaa soveltuvin osin huomioon Kroatialle annetusta liittymistä valmistelevasta tuesta saadut kokemukset muille valtioille annettavan liittymistä valmistelevan tuen yhteydessä;

48.

suhtautuu myönteisesti komission 24. huhtikuuta 2012 julkistamassa Kroatian liittymisvalmisteluja koskevassa seurantakertomuksessa esitettyyn arviointiin, jonka mukaan ”kaiken kaikkiaan Kroatian valmistelut ovat edenneet aikataulussa. Maa on päässyt huomattavan pitkälle lainsäädäntönsä lähentämisessä unionin säännöstöön. Lisäedistystä on tapahtunut vuoden 2011 edistymiskertomuksen ja seurantataulukoiden viimeisimmän, syksyllä 2011 tehdyn päivityksen jälkeen. Komissio on kuitenkin havainnut muutamia asioita, jotka edellyttävät lisätoimia” (13);

49.

panee merkille, että useiden unionin säännöstöä koskevien lukujen osalta avoinna on edelleen tiettyjä kysymyksiä, jotka on ratkaistava; toteaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä julkisia hankintoja koskevan sekundaarilainsäädännön mukauttamiseen etenkin puolustushankintojen osalta sekä vastikään annetun lainsäädännön asianmukaiseen täytäntöönpanoon etenkin paikallistasolla, myös rakennerahastojen tulevaa hallinnointia silmällä pitäen;

50.

toteaa myös, että varainhoidon valvonnassa on jatkettava toimia julkisen varainhoidon sisäisen valvonnan ja ulkoisen tilintarkastuksen yleisen toimivuuden parantamiseksi niin keskus- kuin paikallishallinnon tasolla sekä varainhoitoa ja talousarviota koskevien määräysten osalta, ja katsoo, että näihin liittyviä valmiuksia on edelleen parannettava, jotta koko omien varojen järjestelmää voidaan koordinoida tehokkaasti liittymisen jälkeen; katsoo myös, että tullivalvontastrategian nykyaikaistamista on nopeutettava keskittyen aiempaa enemmän jälkitarkastuksiin;

51.

korostaa, että lisätoimet ovat tarpeen tietyillä aloilla ja erityisesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen aloilla, joilla on keskityttävä tehostamaan lainsäädännön lähentämistä ja vahvistamaan suoriin tukiin ja maaseudun kehittämiseen liittyviä hallinnollisia valmiuksia;

52.

on huolestunut Sapard- ja IPARD-ohjelmiin perustuvan rahoituksen alhaisesta käyttöasteesta ja panee merkille, että tietyt alat, kuten maitoala, kasvihuoneala ja hedelmä- ja vihannesala, ovat olleet erityisen huonosti edustettuina toimenpiteen 1 (maatilainvestoinnit) täytäntöönpanossa; katsoo tämän osoittavan, että näiden alojen valmiuksissa ja valmiudessa ottaa vastaan tulevia unionin varoja esiintyy vakavia puutteita;

53.

panee merkille viivästykset liittymistä valmistelevan tuen käyttöön ottamisessa; pitää myönteisenä asian käsittelyssä saavutettua edistystä ja kehottaa komissiota ja Kroatian viranomaisia jatkamaan tuen käyttöön ottamisen nopeuttamista, erityisesti tehostamalla valmiuksien kehittämistä; painottaa, että liittymistä valmistelevaan tukeen liittyvä valmiuksien kehittäminen pitäisi kohdistaa keskushallinnon elimiin sekä alueellisiin ja paikallisiin rakenteisiin; on huolissaan siitä, että jos jälkimmäiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota Kroatian tapauksessa, niiltä voi puuttua tarvittavat hallinnolliset valmiudet ja kokemus unionin tuen käyttöön ottamiseksi;

54.

muistuttaa, että liittymistä valmistelevan tuen tarkoitus on muun muassa vahvistaa ehdokasvaltioiden kykyä käyttää tulevaa unionin rahoitusta tehokkaasti ja avoimesti; suhtautuukin myönteisesti komission uusiin lähestymistapoihin Kroatialle myönnettävän liittymistä valmistelevan tuen suunnittelussa, kuten tiettyjen valmiuksia kehittävien hankkeiden yhdistämiseen liittymisneuvotteluihin, mikä mahdollistaa monivuotiset toimintaohjelmat;

55.

kehottaa komissiota tehostamaan institutionaalisen oppimisen ja valmiuksien kehittämisen mahdollisuuksia ehdokasvaltioissa ja mahdollisissa ehdokasvaltioissa, etenkin yhtenäistämällä liittymistä valmistelevaan tukeen liittyvät menettelyt rakennerahaston, Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan maatalouden kehittämisen maatalousrahaston käyttämien menettelyiden kanssa;

56.

katsoo, että aluepolitiikassa ja rakennepoliittisten välineiden yhteensovittamisessa on jatkossa keskityttävä panemaan täytäntöön suunnitelmat, joiden tavoitteena on lisätä hallinnollisia valmiuksia koheesiopolitiikan tehokkaaseen toteuttamiseen sekä kehittää täytäntöönpanoon valmiita hankkeita;

57.

kehottaa Kroatian viranomaisia ryhtymään toimiin edellä mainittujen huolenaiheiden käsittelemiseksi ja pyytää komissiota raportoimaan Kroatian edistymisestä näiden ja muiden avoinna olevien kysymysten selvittämisessä;

58.

antaa tunnustusta Kroatialle sen edistymisestä institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien kehittämisessä ja liittymistä valmistelevan tuen hallinnoinnin lujittamisessa;

59.

pitää myönteisenä, että Kroatia on perustanut aluekehityksestä ja EU:n varojen käytöstä vastaavan ministeriön joulukuussa 2011 ja että aluekehityksestä ja EU:n varojen käytöstä vastaava ministeri on myös nimitetty varapääministeriksi, mikä osoittaa, että uusi hallitus on sitoutunut alueellista kehitystä ja unionin varojen käyttöä koskeviin kysymyksiin;

60.

panee merkille, että Kroatia on käyttänyt merkittävästi voimavaroja asianmukaisen varainhoito- ja valvontajärjestelmän luomiseen, minkä johdosta on odotettavissa, että ennakkotarkastuksista voidaan luopua vuoden 2012 jälkipuoliskolla; painottaa kuitenkin jatkotoimenpiteiden tarvetta, koska komissio ei useimmilla aloilla ole vielä antanut Kroatialle lupaa ottaa liittymistä valmistelevaa tukea käyttöön ilman ennakkotarkastuksia;

61.

pitää myönteisenä, että uusi avoimuutta lisäävä säädös julkisista hankinnoista tuli voimaan tammikuussa 2012 ja että vuonna 2011 toteutettiin vuoden 2008 liittymistä valmistelevaan tukivälineeseen (IPA) sisältynyt kummitoimintahanke (Twinning Light), jolla vahvistettiin valmiuksia oikaista julkisten hankintamenettelyiden säännönvastaisuuksia ja johon sisältyi muun muassa tiedotustoimia;

62.

kehottaa komissiota ja Kroatian viranomaisia asettamaan vankkojen julkisten hankintojen valmiuksien kehittämisen etusijalle; painottaa, että korruption torjuminen on keskeisessä asemassa koko liittymisprosessin kannalta ja epäonnistuminen korruptiota ehkäisevien toimien täytäntöönpanossa estää tulevan unionin tuen käytön;

63.

korostaa, että käytöstä poistamisen merkitys korostuu tulevina vuosina entisestään, koska kolmasosa 14 jäsenvaltiossa toiminnassa olevista 133 ydinreaktorista joudutaan poistamaan käytöstä vuoteen 2025 mennessä (14);

64.

kehottaa budjettivaliokuntaa ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa ottamaan huomioon talousarvion valvontavaliokunnan havainnot neuvotellessaan uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä (2014–2020);

65.

katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen havainnoista voidaan esittää seuraava yhteenveto:

66.

toteaa lisäksi, että komission laatimasta rahoitusohjelmasta ei laadittu kattavaa ennakkoarviointia;

67.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa kuvataan ajanjaksoa vuoden 2010 loppuun asti ja että komissio on sen jälkeen tehnyt useita aloitteita;

68.

toteaa, että unionin yleistavoite ydinvoiman alalla on mahdollisimman hyvä ydinturvallisuus;

69.

panee merkille komission lausunnon, jonka mukaan se on ottanut käyttöön menettelysäännöt, joiden avulla asetetaan tarkat tavoitteet, määritellään roolit ja vastuut ja määritetään selvästi raportointi- ja valvontavaatimukset (16);

70.

panee merkille komission vastauksen, jonka mukaan tarpeiden arviointi oli osa vuonna 2011 tehtyä vaikutustenarviointia (SEC(2011) 1387), ja toteaa, että vaikutustenarviointi kattoi tähän mennessä saavutetun edistyksen, jäljellä olevat haasteet ja katsauksen rahoitustilanteeseen;

71.

palauttaa mieliin, että Bulgarian liittymissopimuksessa asetetaan unionin tarjoaman taloudellisen tuen rajaksi vuosi 2009 ja Slovakian liittymissopimuksessa vuosi 2006;

72.

on tyytyväinen ehdotukseen neuvoston asetukseksi unionin tuesta ydinvoimaloiden käytöstä poistamisen avustusohjelmille Bulgariassa, Liettuassa ja Slovakiassa (COM(2011) 783), jonka perustana on laaja kuulemisprosessi sidosryhmien, asianomaisten jäsenvaltioiden – Bulgaria, Liettua ja Slovakia – ja käytöstä poistamisen asiantuntijaryhmien kanssa; on tyytyväinen, että sitä laadittaessa on otettu huomioon 5. huhtikuuta 2011 annetussa parlamentin päätöslauselmassa (17) esitetyt havainnot ja tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2011 suorittaman käytöstä poistamisen tulosten tarkastuksen johtopäätökset ja suositukset;

73.

toteaa asiantuntijoiden pyytäneen unionin tuen jatkamisen perustaksi luotettavaa, kattavaa ja yksityiskohtaista käytöstäpoistosuunnitelmaa sekä täydellisiä kustannusarvioita siihen saakka, että käytöstä poistaminen on saatettu päätökseen; katsoo, että olisi määrättävä selvästi kansallisesta yhteisrahoituksesta sekä tavasta, jolla tämä kansallinen rahoitus varmistetaan pitkällä aikavälillä;

74.

panee tyytyväisenä merkille, että sidosryhmät kannattivat yksiselitteisesti edellä mainitussa komission vaikutustenarvioinnissa (18) määriteltyjä keskeisiä vaiheita sekä unionin tuen kohdistamista sellaisten konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseen, jotka tuottavat unionille suurimman lisäarvon; katsoo, että vaatimustenmukaisuusmenettelyt ja kustannusten tiivis seuranta olisi otettava huomioon alusta alkaen;

75.

palauttaa mieliin ja korostaa, että unioni, Bulgaria, Slovakia ja Liettua ovat antaneet molemminpuoliset sitoumukset Kozloduyn ydinvoimalan neljän reaktorin, Bohunice V1 ydinvoimalan reaktorien 1 ja 2 ja Ignalinan ydinvoimalan reaktorien 1 ja 2 käytöstä poistamisesta;

76.

pitää valitettavana, että Ignalinan ydinvoimalaa koskevissa erittäin merkityksellisissä hankkeissa, kuten B1 ja B234, on tapahtunut vakavia viivästyksiä teknisten ja kaupallisten kiistojen vuoksi, ja toteaa, että ne ovat aiheuttaneet suurta taloudellista vahinkoa sekä aiheuttaneet keskeytyksiä käytöstäpoistoprosessissa;

77.

katsoo, että tekniset ratkaisut sisältävä etenemissuunnitelma, josta Ignalinan ydinvoimala ja NUKEM/GNS päättivät heinäkuussa 2012, on tärkeä edistysaskel käytetyn polttoaineen väliaikaiseen varastoon B1 liittyvän pattitilanteen ratkaisemisessa;

78.

pitää valitettavana, että etenemissuunnitelman täytäntöönpanon edistymistä koskevaa yksityiskohtaista kertomusta, joka piti toimittaa 5. lokakuuta 2012, ei annettu määräaikaan mennessä;

79.

pitää myönteisenä, että joissakin etenemissuunnitelmaan sisältyvissä kysymyksissä, kuten säiliöiden validoinnissa ja nostureihin liittyvissä parannustoimenpiteissä, on saavutettu edistystä;

80.

on kuitenkin edelleen huolissaan siitä, että ratkaisemattomista kysymyksistä, kuten iskunvaimentimiin liittyvistä ongelmista ja vuotavan ja vaurioituneen polttoaineen käsittelystä, ei vielä ole päästy yhteisymmärrykseen, mikä haittaa edellä mainitun etenemissuunnitelman nopeaa täytäntöönpanoa;

81.

kehottaa molempia osapuolia pääsemään pikaisesti ja hyvissä ajoin sopimukseen kaikista jäljellä olevista kysymyksistä;

82.

tukee Liettuassa 10.–12. heinäkuuta 2012 vierailleen talousarvion valvontavaliokunnan tiedonhankintavaltuuskunnan havaintoja ja katsoo tältä osin, että unionin taloudellinen tuki olisi keskeytettävä, kunnes päästään ratkaisuun B1- ja B234-hankkeista;

83.

tukee komission ehdotusta, että Ignalinan ydinvoimalalle osoitetaan 230 miljoonaa euroa lisärahoitusta vuosiksi 2014–2017; toteaa, että varoja olisi myönnettävä vain, jos edellä mainitussa ehdotuksessa neuvoston asetukseksi vahvistetut ennakkoehdot on täytetty; katsoo, että unionin rahoitustuen olisi päätyttävä kyseisen ajanjakson jälkeen;

84.

vaatii suunnittelemaan käytöstäpoiston turvallisesti ja tehokkaasti siten, että se mahdollistaa käytöstäpoistoluvan nopean myöntämisen käytöstäpoistosuunnitelmissa määritettyjen aikataulujen mukaisesti;

85.

kehottaa komissiota esittämään parlamentille arvion rahoitustarpeesta kolmen ydinvoimalan peruuttamattomaan ja täydelliseen purkamiseen;

86.

muistuttaa, että vain kansalliset ydinenergia-alan sääntelyviranomaiset voivat myöntää lupia laitosten käytöstä poistamiseen oikeushenkilöille noudattaen tiukasti vastaavaa kansallista lainsäädäntöä;

87.

kehottaa Liettuan hallitusta perustamaan B1- ja B234-hankkeita varten riippumattoman hankehallinnointiryhmän; toteaa, että myös Ignalinan ydinvoimalan toteuttamissa hankkeissa olisi alettava soveltaa riippumatonta hallinnointia Liettuan kansallisen tilintarkastusviraston ehdotuksen mukaisesti;

88.

pyytää asettamaan tarkan ja yksiselitteisen määräajan käytöstäpoistoluvan hankkimiselle, jos näin ei ole vielä tehty;

89.

panee huolestuneena merkille viivästykset käytetyn polttoaineen väliaikaiseen varastointiin tarkoitettujen laitosten rakentamisessa ja toteaa, että ydinpolttoainesauvoja ei saa poistaa laitoksista, jos tällaisia laitoksia ei ole käytettävissä; toteaa, että Ignalinan ydinvoimalassa etusijalle on asetettava yksikön 2 ydinpolttoainesauvojen poistaminen ja turvallinen välivarastointi;

90.

pyytää, että sopimusten tulkintaa, tarjouskilpailujen ratkaisua sekä Ignalinan ydinvoimalan ja kyseessä olevien kahden hankkeen pääurakoitsijan välisiä teknisiä ja kaupallisia kiistoja koskevat erimielisyydet ratkaistaan välimiesmenettelyllä; toteaa, että unionin taloudellinen lisätuki olisi keskeytettävä, kunnes kiista on ratkaistu; kehottaa komissiota antamaan parlamentille vuosittain tilannekatsauksen;

91.

on syvästi huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin arvioi käytöstäpoistohankkeiden loppuun saattamiseen tarvittavan rahoituksen vajeeksi 2 500 miljoonaa euroa; toteaa, että tämä aiheuttaa huomattavan rahoitusvajeen;

92.

kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä Bulgarian, Liettuan ja Slovakian hallitusten kanssa ja vauhdittamaan mahdollisuuksien mukaan ydinvoimaloiden käytöstäpoistoa asettamalla saataville riittävästi määrärahoja vuoteen 2017 tai tapauksen mukaan vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota lisäksi asettamaan täytäntöönpanoa koskevia kunnianhimoisia tavoitteita ja valvomaan niiden saavuttamisen etenemistä; katsoo, että tavoitteiden saavuttamatta jättämisen on johdettava seuraamuksiin; kehottaa antamaan parlamentille vuosittain raportin saavutetusta edistyksestä;

93.

toteaa, että käytöstäpoistoon osallistuvien jäsenvaltioiden vastuuta ja velvoitteita ei ole määritelty selvästi sen jälkeen, kun ydinvoimaloiden käytöstäpoisto alkoi Liettuassa, Slovakiassa ja Bulgariassa, ja että koko käytöstäpoistoprosessista ydinvoimaloitaan sulkeville jäsenvaltioille aiheutunut taakka on ollut kohtuuton;

94.

on tyytyväinen, että edellä mainitussa ehdotuksessa neuvoston asetukseksi (COM(2011) 783) asetetaan kolmelle jäsenvaltiolle yleisten tavoitteiden lisäksi täsmälliset, mitattavat, saavutettavissa olevat, realistiset ja aikasidonnaiset tavoitteet; toteaa, että lisää tavoitteita ja tulosindikaattoreita määritellään hanketasolla, täytäntöönpanotoimien yhteydessä ja vuotuisissa työohjelmissa;

95.

katsoo, että Ignalina-ohjelmalle myönnettävän lisärahoituksen oikeusperustana pitäisi ehdotuksessa neuvoston asetukseksi olla liittymisasiakirjan pöytäkirja N:o 4 eikä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 203 artikla;

96.

pitää myönteisenä, että komissio laatii viimeistään vuoden 2015 loppuun mennessä arviointikertomuksen kaikkien toimenpiteiden tavoitteiden saavuttamisesta tulosten ja vaikutusten tasolla, resurssien käytön tehokkuudesta ja unionin tasolla saatavasta lisäarvosta, jotta voidaan tehdä päätös toimenpiteiden muuttamisesta tai keskeyttämisestä; pyytää komissiota toimittamaan parlamentille kopion arviointikertomuksesta;

97.

kehottaa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia (EBRD) toimittamaan parlamentille kertomuksensa hankkeiden toteuttamisesta Bulgariassa, Liettuassa ja Slovakiassa;

98.

pyytää komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan EBRD:n kanssa tehdystä yhteistyöstä saatavan lisäarvon ja sen valmiuden toimia varojen hoitajana ottaen huomioon, että unioni myöntää 96 prosenttia rahoituksesta;

99.

kehottaa komissiota laatimaan kertomuksen käytöstäpoistoprosessista kyseisissä kolmessa valtiossa; kehottaa komissiota laatimaan lisäksi kertomuksen Greifswaldin ydinvoimalan käytöstä poistamisesta saaduista kokemuksista, jotta voidaan määritellä niin teknisiä kuin organisaatioon liittyviä käytäntöjä ja siten luoda vertailupohjaa tulevia käytöstäpoistohankkeita varten;

100.

pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen kertomusta ja sen yleispäätelmää, että Saharan eteläpuolisen Afrikan elintarviketurvaa koskeva unionin kehitysapu on enimmäkseen vaikuttavaa ja edistää osaltaan huomattavasti sellaisten kumppanimaiden elintarviketurvatavoitteen saavuttamista, joilla ei vielä ole kestävää ja toimintavarmaa maatalousalaa; panee kuitenkin merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan useilla osa-alueilla voidaan tehdä merkittäviä parannuksia;

101.

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan unionin kehitysapu vastaa erittäin hyvin Saharan eteläpuolisen Afrikan tarpeita ja ensisijaisia tavoitteita silloin, kun elintarviketurva kuuluu Euroopan kehitysrahaston (EKR) strategiaan, ja komissio on keskittänyt kehitysavun maihin, joissa vajaaravittujen määrä on suurin;

102.

on tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhtä mieltä siitä, että unionin kehitysavussa on keskityttävä enemmän elintarviketurvaan;

103.

pitää valitettavana, että elintarviketurva, maatalous ja maaseudun kehittäminen on valittu painopistealueiksi kymmenennessä EKR:ssa harvemmissa kumppanimaissa kuin yhdeksännessä EKR:ssa ja että monet elintarviketurvan puutteellisuudesta kärsivät maat saivat vain vähän elintarviketurvaa koskevaa unionin kehitysapua tai eivät saaneet sitä lainkaan; on tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhtä mieltä siitä, että tällainen kehityssuunta ei vastaa vuosituhattavoitteen 1 (äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen) kriittistä tilannetta eikä odotuksia siitä, että elintarviketurvalle olisi annettu suurempi painoarvo EKR:ssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään tähän alaan enemmän huomiota laatiessaan EKR:n maakohtaisia strategia-asiakirjoja ja myöntämään tähän tarkoitukseen lisärahoitusta;

104.

tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta, että Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja komission olisi laadittava unionin kehitysavun ohjelmakautta varten jäsennelty arviointi kunkin maan elintarviketurvatilanteesta ja pohdittava järjestelmällisesti unionin tuen mahdollista sisältöä; kehottaa komission kehitys- ja yhteistyöpääosastoa (EuropeAid) varmistamaan, että arvioihin sisällytetään humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston paikallistoimistojen ja muiden lähteiden tiedot ja analyysit ja että käytössä on puutteellista elintarviketurvaa koskevat ennakkovaroitusjärjestelmät; kehottaa EUH:ta myös osaltaan varmistamaan, että hallintoelimillä on vastaavat valmiudet näiden järjestelmien kestävään käyttöön ja että pannaan täytäntöön ehkäisystrategioita, joilla tuetaan heikoimmassa asemassa olevien kestokykyä;

105.

toteaa, että vuoden 2008 elintarvikekriisi vaikutti vakavasti moniin Saharan eteläpuolisen Afrikan maihin, että elintarvikkeiden hinnat ovat sen jälkeen vähitellen palautuneet aiemmalle tasolle ja että hintavolatiliteetti ja keinottelu todennäköisesti jatkuvat; kehottaa komissiota laatimaan strategioita, joilla voidaan vastata erilaisiin ennakoimattomiin tapahtumiin, ja tekemään tarvittavat ehdotukset; kehottaa komissiota myös ottamaan huomioon, että elintarvikkeiden hintojen asteittainen nousu on osa merkittävää, pitkän aikavälin nousujohteista suuntausta eikä lyhytaikainen häiriö ja se edellyttää näin ollen pitkän aikavälin kokonaisvaltaista strategiaa, joka on suoraan yhteydessä laajempiin kehitystavoitteisiin; kehottaa sisällyttämään monivuotiseen rahoituskehykseen 2014–2020 uuden elintarvikerahoitusvälineen tai vastaavan mekanismin, jolla varmistetaan, että unioni kykenee vastaamaan nopeasti uusiin elintarvikekriiseihin käyttämällä samankaltaista rahoitusta, koska uusia elintarvikekriisejä on vaikea ennustaa ja elintarvikkeiden hintavolatiliteetti lisääntyy; katsoo, että rahoituskeinottelu kärjistää elintarvikkeiden hintavolatiliteettia, ja pitää siksi tarpeellisina tehokkaita toimia tällaisen keinottelun estämiseksi muun muassa johdannaismarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan avulla;

106.

pitää valitettavana, että vahvasta talouskasvusta huolimatta neljäsosa Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöstä kärsii yhä aliravitsemuksesta; toteaa, että alueella on käytössään teknologiaa, tietämystä ja luonnonvaroja tilanteen muuttamiseksi; korostaa rauhan, demokratian ja poliittisen vakauden keskeistä merkitystä, koska maan saatavuus ja markkinoille pääsy, omistusoikeudet ja mahdollisuus koulutukseen antavat paremman mahdollisuuden vaikuttaa hallitukseen ja viranomaisiin ja lisäävät niiden vastuuvelvollisuutta;

107.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat puutteet EKR:sta ja elintarviketurvaa koskevasta budjettikohdasta vuosina 1996–2006 myönnettyjen varojen käytön koordinoinnissa; kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan näiden välineiden tavoitteet, jotta voidaan varmistaa, että ne täydentävät toisiaan ja että kyseiset varat käytetään mahdollisimman tehokkaasti;

108.

katsoo, että komission olisi otettava järjestelmällisesti huomioon elintarviketurvan tilanne ja etenkin sen jatkuva puute erityisesti toteuttaessaan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa;

109.

korostaa, että hätäavun, kunnostustoimien ja kehityksen niveltäminen toisiinsa entistä tiiviimmin on tärkeää, jotta voidaan varmistaa avun vaikuttavuus; pitää edelleen tärkeänä myöntää riittävä osuus unionin julkisesta kehitysavusta maatalousalalle; pitää valitettavana, että maatalousalalle myönnettävän kehitysavun taso on laskenut jyrkästi 1980-luvulta lähtien, ja kehottaa komissiota asettamaan kehitysavussa etusijalle maatalouden, myös maanviljelijöiden tukemisen markkinoille pääsyssä; huomauttaa, että kehitysapu on osa laajempaa järjestelmää, jossa kaupalla, tulonsiirroilla ja muilla tulonlähteillä on useimmille kehitysmaille nykyään suurempi merkitys kuin julkisen kehitysavun kokonaismäärällä, ja että yhteinen maatalouspolitiikka estää vapaan ja oikeudenmukaisen kaupan kehittyvien markkinoiden kanssa;

110.

korostaa, että on otettava huomioon koko elintarvikeketju maatilalta kuluttajan lautaselle, jotta voidaan lisätä maatalousalan kestokykyä; katsoo, että maatalousalan haavoittuvuuden vähentämiseksi tarvitaan Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden hallitusten pitkäaikaista poliittista sitoutumista; huomauttaa, että äärimmäisiä sääolosuhteita kestävien siementen muodossa annettava väliaikainen tuki voi muodostaa tärkeän turvaverkon pienviljelijöille ja perheille, joihin tilanne muuten vaikuttaisi vakavasti; tähdentää varhaisen varoittamisen ja terveydensuojeluun, siemeniin ja eläinten rehuihin liittyvän ennaltaehkäisevän työn merkitystä; pitää valitettavana, että väkivalta ja turvattomuus ovat este tulevaisuuden elintarviketurvalle;

111.

tähdentää, että on keskityttävä uudelleen elintarvikeapua pidemmälle menevään elintarvikepolitiikkaan, avunantajien keskinäiseen sekä avunantajien ja avunsaajien väliseen yhteistyöhön, johon liittyy paikallisten kumppanuuksien vahvistaminen unionin tasolla ja maailmanlaajuisesti, sekä kumppanimaiden tärkeään rooliin pyrittäessä luomaan perusedellytykset, jotta tällä alalla voidaan saada aikaan huomattavaa edistystä, kuten sisäinen rauha tai investointeja maaseudun infrastruktuuriin; korostaa lisäksi, että pitkän aikavälin yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys edellyttää avun sijasta muita, kestäviä tulonlähteitä; katsoo, että vapaat ja tasapuoliset kauppasuhteet unionin ja kehitysmaiden kesken Maailman kauppajärjestön periaatteiden mukaisesti ovat avain elintarviketurvan parantamiseen ja inhimillisen kehityksen vauhdittamiseen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa;

112.

on tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhtä mieltä siitä, että elintarvikerahoitusvälineen (2008–2010) toteuttamisjakson olisi pitänyt olla pidempi, kun otetaan huomioon sen tavoitteet ja nykyinen rahoitusvaje välineen ohjelmakauden lopun ja seuraavan EKR:n ohjelmakauden (joka alkaa vuonna 2014) välillä; korostaa, että tärkeää varmistaa avun jatkuvuus perushyödykkeiden korkealla pysyttelevien hintojen ja niiden jatkuvan volatiliteetin vuoksi; painottaa tarvetta luoda tiiviissä yhteistyössä Maailman elintarvikeohjelman, Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön ja Maatalouden kansainvälisen kehittämisrahaston kanssa täydentävyyttä ja synergiaa elintarviketurvaa koskevien unionin ohjelmien ja edellä mainittujen sekä muiden kansainvälisten avunantajien ohjelmien kesken;

113.

on erittäin huolestunut tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, että ravitsemukseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, ja pitää tätä seikkaa huolestuttavana, koska aliravitsemuksella on erittäin haitallisia seurauksia varsinkin, jos sitä ilmenee raskauden aikana tai kahden ensimmäisen elinvuoden aikana, ja se saattaa aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa; toteaa, että aliravitsemus on inhimillisen kehityksen este, joka aiheuttaa yksilöille peruuttamatonta vahinkoa ja valtioille huomattavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia menetyksiä; panee tyytyväisenä merkille komission tiedonantoon ”EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista” (COM(2010) 127) sisältyvän komission päätöksen sisällyttää ravitsemusnäkökulma unionin ohjelmiin; toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen laatia erityinen tiedonanto tästä ulottuvuudesta ja ottaa kehitysyhteistyöpolitiikkaansa mukaan vakaita ja monialaisia ravitsemusstrategioita; huomauttaa, että yksi tärkeimmistä ja kustannustehokkaimmista toimintatavoista on naisten toimintamahdollisuuksien parantaminen, koska se on kauaskantoinen tapa auttaa kotitalouksia asettamaan terveydenhoito ja lasten ravitsemus etusijalle;

114.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan unionin tukitoimet on yleisesti ottaen suunniteltu hyvin ja niillä saavutetaan suurin osa niille asetetuista tavoitteista, mutta pitää valitettavana, että tavoitteiden laatu oli vaihteleva ja ne olivat vaikeasti mitattavissa, sillä niihin ei ole liitetty tulosindikaattoreita, ja noin puolessa tarkastetuista tukitoimista tulosten jatkuvuudesta ei ollut takeita; kehottaa komissiota asettamaan tukitoimille realistisempia ja paremmin mitattavissa olevia tavoitteita ja määrittelemään ne paremmin suoraan talousarviotukeen perustuvissa ohjelmissa; katsoo, että tällaisissa ohjelmissa olisi kiinnitettävä erityishuomiota siihen, että kannustetaan kasvavaa nuorta väestönosaa yrittäjyyteen ja puututaan naisten syrjintään maatalousalalla;

115.

on edelleen vakuuttunut siitä, että elintarviketurvaa koskevan kehitysavun ravitsemusnäkökulmaa on syytä korostaa, ja kehottaa komissiota antamaan kertomuksen edistymisestään tässä asiassa kevääseen 2013 mennessä;

116.

panee merkille, että myös unionin maatalous-, kalastus-, energia- ja kauppapolitiikka vaikuttavat elintarviketurvaa koskeviin unionin toimiin; korostaa, että on syytä varmistaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisesti kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus ja että kyseisiin politiikkoihin olisi sisällyttävä periaate, että avusta ei saa koitua vahinkoa, ja sitä olisi noudatettava;

117.

on tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhtä mieltä siitä, että komission olisi tuettava aiempaa paremmin maataloutta ja sosiaalisia tulonsiirtoja koskevien ohjelmien taloudellista kestävyyttä;

118.

panee tyytyväisenä merkille erityiskertomuksen nro 2/2012, jossa huomio kohdennetaan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ohjelmakausilla 2000–2006 ja 2007–2013 osarahoittamiin rahoitusjärjestelyihin; katsoo, että erityiskertomus nro 2/2012 tarjoaa tietoa EAKR:n osarahoittamien rahoitusjärjestelyjen tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta ja perustuu Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa, Slovakiassa, Unkarissa ja Portugalissa toteutettuja hankkeita koskevan otoksen tarkastukseen;

119.

katsoo, että vastaava tarkastuskertomus kannattaisi antaa myös ohjelmakauden 2007–2013 lopussa, sillä se auttaisi tekemään lisäpäätelmiä EAKR:n osarahoittamien pk-yrityksiä koskevien rahoitusvälineiden toiminnasta; katsoo myös, että tällaisen kertomuksen laatiminen nykyisen kauden lopussa auttaa välttämään aiemmin tehtyjen virheiden toistumista ja lisäämään EAKR:n osarahoittamien tulevien rahoitusjärjestelyjen tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

120.

korostaa, että pk-yritykset ovat unionin talouden työllisyyttä, innovaatioita ja vaurautta luova selkäranka; panee kuitenkin merkille, että pk-yritykset saattavat kärsiä rahoitusvajeesta, jos ne eivät saa tiettynä ajankohtana riittävää määrää oikeanlaista rahoitusta;

121.

toteaa, että julkisen talouden erittäin niukkojen määrärahojen ja yksityissektorin heikentyneen lainanantokapasiteetin vuoksi pk-yritykset ja erityisesti mikroyritykset ovat joutuneet kärsimään eniten ja niille olisi siksi myönnettävä aiempaa enemmän unionin tukea, sillä se edistäisi työpaikkojen syntymistä, innovointia ja kasvua; toteaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä kestävää paikallista kehitystä edistäviin pk-yrityksiin ja että koheesiopolitiikka on tärkeä investointiväline, joka edistää lähentymistä ja kestävää kehitystä koko unionissa ja on toinen kahdesta pääkanavasta, joilla unioni tukee pk-yrityksiä; korostaa siksi, että pk-yrityksiin liittyvien koheesiopolitiikan rahoitusvälineiden käyttöä olisi tulevaisuudessa tehostettava, koska niillä voidaan varmistaa varojen kierrättäminen, edistää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja luoda unionin talousarviolla kerrannaisvaikutusta;

122.

palauttaa mieliin, että unioni tukee yrittäjyyttä yritys- ja koheesiopolitiikan avulla pääasiassa avustuksin, mutta EAKR:n kautta yhä enenevässä määrin rahoitusvälinein; toteaa, että rahoitusvälineet ovat takaisinmaksettavia ja kierrätettäviä välineitä, joita myös seuraavat pk-yrityspolvet voivat hyödyntää;

123.

toteaa, että rahoitusohjelmien käytön mahdollistaminen edellyttää rahoituksen välittäjien aktiivista osallistumista, sillä niiden myötä julkiset varat muuttuvat pk-yrityksille tarkoitetuiksi rahoitusvälineiksi; panee merkille, että julkisen rahoituksen lisäksi voi olla yksityissektorin antamia lisävaroja, mikä tarkoittaa, että pk-yrityksiin tehtäviin investointeihin käytettävissä oleva kokonaismäärä kasvaa; toteaa, että tätä kutsutaan yleensä vipu- tai kerrannaisvaikutukseksi;

124.

korostaa, että rahoituksen vähäisempi saatavuus on johtanut uusien yritysten lukumäärän romahtamiseen ja että EAKR:sta yhteisrahoitetut välineet ovat siten entistä tärkeämpiä yrittäjyyden kannustamisessa;

125.

muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastus kohdistui EAKR:n ohjelmakausilla 2000–2006 ja 2007–2013 osarahoittamiin rahoitusjärjestelyihin ja että tarkastushavainnot perustuvat hankeotoksen suoraan tarkastukseen sekä komission ja jäsenvaltioiden hallinto-, seuranta- ja tietojärjestelmien tarkastukseen;

126.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastus kohdistui kolmeen tärkeimpään rahoitusvälinetyyppiin: oman pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin ja laina- sekä takuuvälineisiin; panee merkille, että kaikkiin näihin välineisiin voidaan osoittaa EAKR:n osarahoitusta, kunhan ne vain ovat unionin ja jäsenvaltioiden tukikelpoisuussääntöjen mukaisia; muistuttaa, että tarkastuksen päätavoitteena oli arvioida, oliko EAKR:n varojen käyttö pk-yritysten hyväksi toteuttaviin rahoitusjärjestelyihin vaikuttavaa ja tehokasta;

127.

suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen havaintoihin ja suosituksiin rahoitusvajearvioinnista; panee merkille, että seuraavaa ohjelmakautta koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa (19) tällaisesta arvioinnista on tehty pakollinen ennakkoarvioinnin muodossa; kehottaa komissiota sisällyttämään asiaa koskevaan asetukseen osana perussäädöstä asiaankuuluvat vaatimukset, mitattavat vertailuarvot ennakkoarviointien roolista ja soveltamisesta mukaan luettuina; katsoo, että kysymystä varojen kierrätystä koskevista säännöksistä olisi käsiteltävä myös seuraavaa ohjelmakautta koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa;

128.

panee merkille, että rakennerahastoasetukset mahdollistavat sen, että yksityissektori asetetaan etusijalle julkiseen sektoriin nähden; kehottaa komissiota perustelemaan etuuskohtelun asianmukaisesti, koska se saattaa rajoittaa mahdollisuutta periä ylimääräiset varat takaisin ja osoittaa ne muille pk-yrityksille;

129.

on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, että seuraavat huomattavat puutteet vähensivät toimenpiteiden vaikuttavuutta ja tehokkuutta:

130.

muistuttaa lisäksi, että parlamentin aluekehitysvaliokunnan lausunnossa innovatiivisista rahoitusvälineistä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (20) korostettiin, että on tärkeää taata rahoitusvälineitä koskevan oikeudellisen kehyksen selkeys, yksinkertaisuus ja avoimuus ajoissa sekä viitata lainsäädäntöasiakirjoissa johdonmukaisesti rahoitusvälineiden määritelmiin;

131.

panee huolestuneena merkille, että aiempia vuotuisia täytäntöönpanokertomuksia, seurantakomiteoita ja toimenpideohjelmien indikaattoreita on pidetty rahoitusvälineiden tavoitteiden ja tarkoitusten kannalta riittämättöminä tai epäasianmukaisina; on tyytyväinen JEREMIE-aloitteen yhteydessä todettuun raportointia ja seurantaa koskevaan kehitykseen;

132.

pitää valitettavana tilintarkastustuomioistuimen huomiota, jonka mukaan holdingrahastojen vipuvaikutus ei ollut yksityisen sektorin osalta merkittävä ohjelmakausilla 2000–2006 ja 2007–2013; on yllättynyt siitä, että hallintoviranomaisten ja rahoituksen välittäjien välisissä rahoitussopimuksissa ei tavallisesti ole mainittu erityisiä vivutusta koskevia vaatimuksia lukuun ottamatta tiettyjä pääomarahastoja, joissa esitettiin sitovia vivutusvaatimuksia yksityisille osasijoittajille;

133.

kannattaa tilintarkastustuomioistuimen kehotusta määritellä selvemmin rahoitusvälineiden vipuvaikutus; korostaa kuitenkin, että pyrittäessä saavuttamaan suurempi vipuvaikutus on tärkeää muistaa, että koheesiopolitiikan rahoitusvälineillä rahoitetaan yleensä hankkeita vähemmän kehittyneillä alueilla ja alueilla, joilla on taloudellisia vaikeuksia, jotta voidaan korjata markkinahäiriötilanteita tai muita kuin optimaalisia investointeja, ja näin ollen koheesiopolitiikan rahoitusvälineillä ei tähdätä yksinomaan lyhyen aikavälin kannattavuuteen vaan myös etenkin alueellisesti ja paikallisesti huomattaviin sosiaalis-taloudellisiin hyötyihin; korostaa, että ohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyvä monitasoinen hallinto ja jaettu hallinnointi ovat koheesiopolitiikan peruskäsitteitä, jotka auttavat alue- ja paikallisviranomaisia osallistumaan ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; korostaa sen vuoksi, että lainsäädäntökehyksessä on säilytettävä tietty joustavuus myös silloin, kun on kyse vipuvaikutuksen määritelmistä ja edellytyksistä;

134.

toteaa, että innovatiiviset rahoitusjärjestelyvälineet auttavat lisäämään pääomaa ja tukemaan investointeja paremmin kuin avustukset, joita edunsaajat pitävät yleensä liian työläinä ja byrokraattisina; korostaa, että rahoitusjärjestelyvälineet voisivat edistää merkittävästi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista houkuttelemalla muita rahoittajia sijoittamaan unionin edun kannalta merkittäviin aloihin;

135.

toteaa myös, että pääoma- ja lainavälineiden kohdalla tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että vipuvaikutus ei ole ollut huomattava, vaan jäi vertailuarvoja alhaisemmaksi; on tyytyväinen, että takuuvälineiden vipuvaikutus oli sitä vastoin suurempi;

136.

kehottaa komissiota ryhtymään viipymättä toimenpiteisiin tilintarkastustuomioistuimen havaintojen vuoksi; pitää erityisen tärkeänä, että tulevaisuudessa EAKR:n vipukykyä julkista rahoitusosuutta vastaavien yksityisten sijoitusten osalta lisätään;

137.

on huolestunut siitä, että jäsenvaltioissa on laajalti viipeitä pk-yrityksille annettavassa rahoituksessa; kehottaa komissiota ja hallintoviranomaisia välttämään pk-yrityksiä rahoitettaessa pääasiassa hallinnollisista, lainsäädännöllisistä, organisaatioon liittyvistä tai strategisista syistä johtuvia viipeitä; pitää valitettavana, että hallintoviranomaisten näkökulmasta katsottuna tämä tarkoittaa, että avustusten antamisesta pk-yrityksille tulee houkuttelevampi vaihtoehto;

138.

kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian kokonaisvaltaisen ja selventävän ehdotuksen ongelmista, joita unionin eri päämäärien ja tavoitteiden mukaan vaihtelevat pk-yritysten määritelmät aiheuttavat, sekä asiaa koskevat mahdolliset ratkaisuehdotukset;

139.

pitää valitettavana, että joissain tapauksissa pk-yritysten hallintokuluista ei ollut saatavilla tietoa tai tiedot eivät olleet luotettavia; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia kohentamaan nykyistä tilannetta ja antamaan tulevaisuudessa kaikki asiaankuuluvat tiedot; katsoo, että rahoitusjärjestelyvälineisiin liittyvät kustannukset (JEREMIE-holdingrahastoon ja rahoituksen välittäjiin liittyvät hallintokulut) olisi pidettävä erillään pk-yrityksille koituvista kustannuksista;

140.

pitää valitettavana, että useissa tapauksissa hallintoviranomaisten nimittämät rahoituksen välittäjät veloittivat yksittäisiltä pk-yrityksiltä jälleenrahoitus- ja käsittelykuluja; korostaa, että jälleenrahoitus- ja käsittelykulujen pitäisi olla tavanomaisia rahoituksen välittäjien toimintamenoja;

141.

korostaa rahoituksen saantiin liittyvien hallintomenettelyjen yksinkertaistamisen ja yhteisrahoitukseen liittyvien vaatimusten keventämisen merkitystä;

142.

pitää huolestuttavana, että komission ohjeissa ei aseteta ehtoja, jotka estäisivät sellaisten kulujen veloittamisen pk-yrityksiltä, jotka eivät perustu pk-yritykseen liittyvään ja rahoituksen välittäjien ottamaan tosiasialliseen riskiin tai välittäjien tarjoamiin palveluihin;

143.

ottaa huomioon rahoitusvälineiden, jaetun hallinnoinnin sekä valtiontukea ja rakennerahastoja koskevien sääntöjen monimutkaisen yhdistelmän ja suosittaa, että komissio kehittää komission, hallintoviranomaisten ja edunsaajien (rahoituksen välittäjien) välisiä viestintä- ja seurantajärjestelmiä ja tarjoaa parempaa opastusta ja neuvontaa vuosien 2007–2013 sääntelykehyksen uusien säännösten vuoksi;

144.

tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan komission olisi huolehdittava siitä, että rahoitusvälineiden seuranta- ja arviointijärjestelmä on luotettava ja teknisesti pätevä; kehottaa komissiota lisäksi noudattamaan tilintarkastustuomioistuimen suositusta jäsenvaltioiden kanssa tehtävästä sopimuksesta pienestä määrästä mitattavissa olevia, asiaankuuluvia, erityisiä ja yhdenmukaisia rahoitusvälineiden tulosindikaattoreita, jotka vahvistaisivat sekä seuranta- että tarkastusprosesseja;

145.

toteaa, että alueellinen hajanaisuus ja riittämätön kriittinen massa vaikuttavat rahoitusvälineen houkuttelevuuteen ja tiettyihin rahoitusehtoihin ja saattavat nostaa hallintokulut melko korkeiksi; panee merkille, että kyseiset EAKR:n ominaisuudet haittasivat rahoitusvälineiden asianmukaista varainhoitoa eri ohjelmakausilla, kun EAKR:n tukea myönnettiin pk-yrityksille;

146.

pitää valitettavana, että toimenpideohjelman varoja jakaneet viranomaiset, joiden tietämys pk-yritysten rahoittamisesta on yleensä heikkoa, myönsivät julkisia varoja rahastoille siten, että niiden koko jäi usein kriittistä massaa alhaisemmiksi; katsoo, että tämä tilanne juontaa juurensa erilaisista temaattisista toimenpideohjelmista, joiden taloudelliset, ympäristölliset, sosiaaliset ja alueelliset tavoitteet ovat moninaisia;

147.

katsoo, että rahoitusjärjestelyjä ehdottaessaan hallintoviranomaisten olisi varmistettava, että ehdotus perustellaan asianmukaisesti laadukkaalla pk-yritysten rahoitusvajearvioinnilla, joka perustuu standardoituun ja yleisesti hyväksyttyyn menettelyyn; kannattaa sitä, että komission olisi toimenpideohjelmia ja rahoitusjärjestelyjä hyväksyessään varmistettava niiden yhdenmukaisuus pk-yritysten rahoitusvajearviointien kanssa ja taattava kyseisten arviointien laatu;

148.

pitää huolestuttavana, että jäsenvaltioissa ei ole saatavissa riittävästi tietoa siitä, miten pk-yritykset voivat käyttää rahoituslähteitä; kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suositusta, että pk-yritysten rahoitustarjonnan laajuuden optimointi edellyttää, että sidosryhmät tuntevat mahdollisimman hyvin pk-yritysten erityiset rahoitustarpeet;

149.

katsoo, että kerrannaisvaikutuksen olisi kuvattava, missä määrin unionin ja jäsenvaltioiden alkuperäiset rahoitusosuudet ovat houkutelleet yksityistä rahoitusta; katsoo, että jäsenvaltioiden osarahoittamia rahoitusvälineitä olisi pidettävä yhdessä unionin rahoitusosuuden kanssa osana julkista rahoitusta;