—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2009 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2009 (SEC(2010) 963 – C7-0211/2010) (2),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2008 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (KOM(2010) 650) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SEC(2010) 1437 ja SEC(2010) 1438),

—

ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2009” (KOM(2010) 281),

—

ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2009 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (KOM(2010) 447) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2010) 994),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen jäsenvaltioiden vastauksista tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomukseen varainhoitovuodelta 2009 (KOM(2011) 104),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009 ja toimielinten vastaukset (3) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (4),

—

ottaa huomioon 26. toukokuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon ”Pitääkö valvontaa lisätä vai vähentää? Virheriskin ja valvonnasta aiheutuvien hallintokustannusten oikea tasapaino” (KOM(2010) 261) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SEC(2010) 640 ja (SEC(2010) 641),

—

ottaa huomioon neuvoston 15. helmikuuta 2011 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2009 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05891/2011 – C7-0053/2011),

—

ottaa huomioon neuvoston 15. helmikuuta 2011 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2009 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05893/2011 – C7-0054/2011),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 274, 275 ja 276 artiklan, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 179 a ja 180 b artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (5) (varainhoitoasetus), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksilla (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (6) ja (EY) N:o 1525/2007 (7), ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 (8) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 ja 3 kohdan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0134/2011),

A.

ottaa huomioon, että Barroson ensimmäisen komission strategisena tavoitteena oli saada tilintarkastustuomioistuimelta vuoteen 2009 mennessä myönteinen tarkastuslausuma ja että tämä tavoite ei toteutunut,

B.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella vahvistetaan komission roolia, kun siinä määrätään, että komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artikla) ja se toimii näitä tehtäviä hoitaessaan omalla vastuullaan (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artikla) – sovellettavasta toteuttamistavasta riippumatta – ja että jäsenvaltiot tekevät komission kanssa yhteistyötä varmistaakseen, että määrärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti,

C.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa määrätään myös, että komissio esittää unionin varoja koskevan arviointikertomuksen, joka perustuu saavutettuihin tuloksiin (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 artikla),

D.

ottaa huomioon, että Euroopan kansalaiset odottavat, että veronmaksajien rahat käytetään asianmukaisesti, tehokkaasti ja hyödyllisesti ja että kysymystä unionin talousarvion koosta on käsiteltävä asetettujen tavoitteiden perusteella sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyllä sopimuksella annettujen valtuuksien ja vastuiden perusteella,

E.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 1 kohdan toinen alakohta velvoittaa tilintarkastustuomioistuimen antamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta, ja lisäksi siinä todetaan, että kyseistä lausumaa voidaan täydentää unionin jokaista keskeistä toiminta-alaa koskevilla erityisarvioilla,

F.

ottaa huomioon, että komission lisäksi myös jäsenvaltioita on pidettävä vastuuvelvollisina siitä, että tilintarkastustuomioistuin ei ole toistaiseksi voinut antaa myönteistä tarkastuslausumaa ilman varaumia,

G.

ottaa huomioon, että pakolliset kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset, jotka ministerit laativat ja allekirjoittavat ja riippumaton tarkastaja tarkastaa asianmukaisesti, ovat tarpeellinen ja välttämätön väline, jotta voidaan torjua vallitsevaa omavastuullisuuden puutetta ja laajalle levinnyttä käsitystä huonosta varainhoidosta unionin tasolla,

H.

katsoo, että nykyisellä järjestelmällä, jossa tarkastuslausumia annetaan monella tasolla, ei voida varmistaa, että unionin varojen käytössä noudatetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja varainhoitoasetuksessa tarkoitettuja laillisuuden, asianmukaisuuden ja moitteettoman varainhoidon vaatimuksia,

I.

ottaa huomioon, että unionin jäseniä ovat itsenäiset valtiot, eivät alueet, ja että jäsenvaltiot kantavat vastuun muuhun maailmaan ja unioniin nähden, vaikka ne olisivat rakenteeltaan liittovaltioita,

J.

katsoo, että tilivelvollisuusprosessi on hyvän hallinnon apuväline, jonka avulla voidaan parantaa tuloksia ja analyysia, tehdä muutoksia hallinnointiin ja strategiaan ja käyttää niukat resurssit paremmin, ja ottaa huomioon, että kuten neuvosto havaitsi, EU:n varojen täsmällinen ja luotettava käyttö on olennaisia keinoja Euroopan kansalaisten luottamuksen vahvistamiseksi (9),

K.

katsoo, että on tarpeen luopua nykyisestä etuisuuksiin perustuvasta kulttuurista ja ryhtyä ratkaiseviin toimiin, joilla luodaan vastuullisuuden kulttuuria sekä jäsenvaltioiden että unionin tasolla ja puututaan sekä sääntöjen noudattamiseen että tuloksiin liittyviin kysymyksiin unionin oikeutuksen lujittamiseksi,

L.

ottaa huomioon, että unionin tukea toteuttavien kansainvälisten järjestöjen on osoitettava komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle tarkastuslausuman avulla, että varat on käytetty asianmukaisesti,

M.

katsoo, että unionin varainhoidon, varainkäytön laadun ja niiden järjestelyjen parantaminen, joiden mukaisesti komissio on vastuussa varainhoidosta, on ensisijaisen tärkeää ja parlamentin keskeinen tavoite varainhoitoasetuksen tarkistamisen, uuden monivuotisen rahoituskehyksen ja talousarvion uudistuksen yhteydessä,

N.

katsoo, että toimielinten välisen hyvän yhteistyön varmistamiseksi on laadittava konkreettisia ehdotuksia, jotka koskevat säännöllisten kolmikantakokousten tehokasta järjestämistä parlamentin puhemiehen ja neuvoston ja komission puheenjohtajien kesken Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 324 artiklan mukaisesti,

O.

katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on yksinkertaistettava lainsäädäntöä ja parannettava sääntelyä hallintoa tehostamalla,

P.

toteaa, että tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta 11. marraskuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa (10) parlamentti ilmaisi näkemyksensä tietyistä tutkimuksen seurantaan ja sertifiointiin liittyvistä vaikeuksista,

Q.

katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen tehtävänä on tarkastaa tietoja ja että sen mahdollisuuksia hoitaa velvollisuutensa tehokkaasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti ei pitäisi millään tavalla rajoittaa,

R.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen tehtävään tarkastaa unionin varojen käyttö kuuluu julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuselinten tarkastaminen,

S.

katsoo, että tilintarkastustuomioistuin voisi huolehtia koordinointitoimista, joita tarvitaan vakausmekanismin kaltaisia mekanismeja käyttöön otettaessa, ja toteaa, että vakausmekanismia koskevissa säännöissä olisi varmistettava, että käytössä on asianmukaiset tilintarkastusjärjestelyt sekä tilivelvollisuuden ja täyden avoimuuden takaavat järjestelyt,

T.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava unionin nykyisten ulkoisten tarkastusjärjestelyjen tehokkuutta,

U.

katsoo, että alakohtaisen lainsäädännön yksinkertaistaminen – esimerkiksi standardoinnin ja yhtenäisten hankintasääntöjen laatimisen avulla – ja sen mukauttaminen varainhoitoasetukseen ovat tarpeen, jotta voidaan parantaa merkittävästi tuloksia ja vähentää raskasta byrokratiaa,

V.

ottaa huomioon, että komission tehtävänä on neuvoa jäsenvaltioita ja levittää jatkuvasti hyviä käytäntöjä kansallisten elinten keskuudessa,

W.

katsoo, että monet toimet, joista päätettiin vuonna 2008, kuten 1 000 000 000 euron elintarvikerahoitusväline, rakennerahastomaksujen nopeuttaminen Euroopan talouden elvytyssuunnitelman avulla sekä monien ohjelmien tukikelpoisuusjakson jatkaminen vuoteen 2009, olivat haaste talousarvion valvonnalle vuonna 2009 ja sen jälkeen,

1.

toteaa, että unionin tilinpäätös antaa olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot unionin taloudellisesta asemasta 31. päivältä joulukuuta 2009 ja sekä toimien tuloksista ja rahavirroista;

2.

pitää valitettavana, että neuvosto antoi lausuntonsa kovin myöhään;

3.

ei pidä normaalina, että tilinpäätös esitetään siten, että oma pääoma on 44 700 000 000 euroa negatiivinen, ja kysyy, pitäisikö jäsenvaltioilta vaadittavat rahoitusosuudet ilmoittaa saatavina, onhan henkilöstön eläkkeisiin liittyvä arviolta 37 000 000 000 euron määrä varma sitoumus; ottaa huomioon komission tilinpitäjän selitykset siitä, että julkissektorin kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja on noudatettu; ehdottaa, että olisi harkittava unionin eläkerahastoa, jotta nämä henkilöstöä koskevat rahoitussitoumukset voitaisiin ulkoistaa;

4.

kehottaa komissiota huolehtimaan kiireesti, että tileihin ei vastaisuudessa liity virheellisten tietojen riskiä, puuttumalla viipymättä tilintarkastustuomioistuimen havaitsemiin puutteisiin;

5.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta antamaan tulevaisuudessa yhden ainoan lausuman tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti samalla tavalla kuin se antaa lausuman tilien luotettavuudesta;

6.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti komissio toteuttaa unionin talousarviota omalla vastuullaan, mutta yhteinen hallinnointi ymmärretään nykyisin niin, että useimmista hallinnointitehtävistä vastaavat kansalliset elimet, jotka eivät ole välittömästi vastuuvelvollisia unionin tasolla ja joiden suhteen komission täytäntöönpanovalta on rajallinen; katsoo sen vuoksi, että näiden elinten on tarkoitus olla suoraan vastuuvelvollisia komissiolle unionin tasolla; on ehdottomasti sitä mieltä, että tämä ei vapauta komissiota vastuusta unionin talousarvion toteuttamisesta vaan sen on päinvastoin oltava tiukkana kaikkia jäsenvaltioita kohtaan, jotka eivät noudata yhteisestä hallinnoinnista johtuvia velvollisuuksiaan;

7.

kehottaa näin ollen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehostamaan yhteisen hallinnoinnin valvonnassa kansallisten tilintarkastuselinten ja tilintarkastustuomioistuimen yhteistyötä; ehdottaa, että tutkittaisiin, olisiko kansallisten tilintarkastuselinten mahdollista antaa valtuutettuina ja riippumattomina ulkoisina tarkastajina kansainvälisten tilinpitostandardien mukaisesti unionin varojen hallinnoinnista kansallisia tarkastuslausuntoja, jotka toimitettaisiin jäsenvaltioiden hallituksille otettavaksi huomioon vastuuvapausmenettelyssä tarkoitusta varten kehitettävän asianmukaisen toimielinten välisen menettelyn mukaisesti;

8.

muistuttaa, että jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu unionin varojen päivittäisestä hallinnoinnista ja valvonnasta yhteisen hallinnoinnin yhteydessä ja että kansalliset elimet laativat ja käsittelevät unionin rahoitustukea koskevia asiakirjoja ja hyväksyvät komissiolle esitettyjä varojen palauttamista koskevia vaatimuksia;

9.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta antaman lausunnon mukaan virhetaso oli olennainen toimintalohkoryhmien ”maatalous ja luonnonvarat”, ”koheesiopolitiikka”, ”tutkimus, energia ja liikenne”, ”yhteisön ulkopuolelle suunnattu tuki ja kehitys- ja laajentumisasiat” sekä ”koulutus ja kansalaisuus” maksuissa ja että valvontajärjestelmillä estettiin tai havaittiin ja korjattiin vain osittain vaikuttavasti liian suurena ilmoitettujen tai tukeen oikeuttamattomien kulujen korvaaminen (tarkastuslausuma, X kappale);

10.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuin arvioi maatalouden ja luonnonvarojen (56 318 000 000 euroa), tutkimuksen, energian ja liikenteen (7 966 000 000 euroa), yhteisön ulkopuolelle suunnatun tuen, kehitysyhteistyön ja laajentumisen (6 596 000 000 euroa) sekä koulutuksen ja kansalaisuuden (2 153 000 000 euroa) toimintalohkoryhmissä todennäköisimmäksi maksujen virhetasoksi 2–5 prosenttia;

11.

toteaa, että koheesiopolitiikan toimintalohkoryhmässä (23 081 000 000 euroa todennettuihin menoihin perustuvia korvauksia) tilintarkastustuomioistuin arvioi todennäköisimmäksi maksujen virhetasoksi yli 5 prosenttia, vaikka parlamentti ei tiedä tarkkaa virhetasoa;

12.

toteaa myös, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastustulokset osoittavat, että maatalouden ja luonnonvarojen toimintalohkoryhmän maksujen arvioitu todennäköisin virhetaso on noussut aavistuksen ja että koheesiopolitiikan toimintalohkoryhmän maksujen arvioitu todennäköisin virhetaso on alentunut merkittävästi;

13.

toteaa, että todennäköisimmän virhetason alentuminen voi johtua tilintarkastustuomioistuimen otoksen sisällöstä, koska siihen kuului pienehköjä jäsenvaltioita, joilla on keskitetyt poliittiset järjestelmät, kuten Tanska, Viro, Luxemburg ja Unkari; varoittaa tekemästä ennenaikaisia johtopäätöksiä, kun jäsenvaltioiden valvontajärjestelmät ovat vain ”osittain vaikuttavia”; on pahoillaan siitä, että tämä perustavanlaatuinen ongelma on yhä olemassa;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita saamaan vuosittain aikaan parannuksia todennäköisimpiin virhetasoihin unionin talousarviota toteutettaessa; katsoo, että tavoitteena olisi oltava virhetason lasku alle olennaisuusrajan, jotta tilintarkastustuomioistuimelta saadaan myönteinen tarkastuslausuma;

15.

palauttaa mieliin toistuvat komissiolle esittämänsä kehotukset, että se antaisi ehdotuksen sellaisten pakollisten kansallisten hallinnointia koskevien ilmoitusten käyttöönotosta, jotka ministerit laativat ja allekirjoittavat, jotka julkistetaan ja jotka riippumaton tarkastaja tarkastaa asiaankuuluvasti, koska tällaiset ilmoitukset ovat tarpeen ja välttämättömiä ensimmäisenä toimena, jolla voidaan lisätä kansallisten järjestelmien tehokkuutta ja jäsenvaltioiden vastuullisuutta unionin varojen käytössä; toistaa (11), että jäsenvaltioissa, jotka ovat liittovaltioita tai joissa hallintoa on hajautettu huomattavasti, nämä ilmoitukset voitaisiin laatia kokonaan tai osittain kokoamalla yhteen alueellisia ilmoituksia edellyttäen, että vaaleilla valittu poliittinen viranhaltija on tarkastanut ja allekirjoittanut kaikki ilmoituksen osat; vaatii komissiota antamaan tällaisen ehdotuksen syyskuuhun 2011 mennessä riippumatta siitä, että jotkut jäsenvaltiot eivät ehkä vielä ole tästä aloitteesta yhtä mieltä;

16.

toteaa, että kansallisten hallinnointia koskevien ilmoitusten olisi sisällettävä kattavat tiedot unionin varojen käytöstä ja että ilmoitukset olisi julkistettava, kun ne on allekirjoitettu ministeritasolla;

17.

pahoittelee, että yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien ohjelmien yhteydessä jäsenvaltiot eivät vielä ole kokonaan omaksuneet uusia vastuitaan, jotka on kirjattu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklaan;

18.

muistuttaa, että unionin talousarvion toteuttamisessa komissiolla on viime kädessä velvollisuus varmistaa, että aiheettomasti maksetut määrät peritään takaisin ja että puutteet jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmissä korjataan mahdollisimman nopeasti;

19.

palauttaa mieliin, että varainhoitovuoden 2005 vastuuvapausmenettelystä lähtien parlamentti on kannustanut komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta saatavissa olevien tietojen kattavuus ja oikeellisuus voidaan varmistaa ja jotta tilintarkastustuomioistuin saisi siten käyttöönsä luotettavaa todentavaa aineistoa, jonka pohjalta se voi arvioida monivuotisten oikaisumekanismien vaikuttavuutta;

20.

on tyytyväinen siihen, että komissio vastasi parlamentin vaatimuksiin sisällyttämällä Euroopan unionin varainhoitovuoden 2009 tilinpäätöksen liitetietoon 6 aikaisempaa yksityiskohtaisemmat tiedot takaisinperinnästä ja rahoitusoikaisuista;

21.

panee lisäksi merkille ”takaisinperinnän” (jossa vastaanottaja palauttaa aiheettomasti maksetun määrän) ja ”rahoitusoikaisun” (jossa puututaan järjestelmän puutteisiin, joiden taloudelliset seuraukset tulevat veronmaksajien maksettavaksi) välisen merkittävän eron; korostaa, että rahoitusoikaisumenetelmää ei pitäisi käyttää helppona keinona vältellä takaisinperintää ja että takaisinperintämenettely olisi käynnistettävä aina, kun se on mahdollista, sen varmistamiseksi, että aiheettomasti maksetuista määristä hyötyneet eivät voi pitää kyseisiä varoja; palauttaa mieliin vaatimuksensa, että kaikkien takaisinperintöjä koskevien tietojen olisi oltava olennainen osa lopullisia edunsaajia koskevaa tietokantaa ja ne olisi sisällytettävä tähän tietokantaan;

22.

pitää valitettavana, että koheesiopolitiikan toimintalohkoryhmässä vain 20 prosenttia vuonna 2009 vahvistetuista määristä oli toteutettu ja vuoden 2009 lopussa oikaisuja oli panematta täytäntöön kaikkiaan 2 332 000 000 euron arvosta (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus, 1.44 kohta);

23.

panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, että komissio on esittänyt kattavat tiedot suorittamistaan takaisinperinnöistä ja rahoitusoikaisuista; on toisaalta pahoillaan siitä, että komission jäsenvaltioilta saamat tiedot eivät aina ole kattavia ja luotettavia;

24.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan järjestelmiään, joiden avulla ne valvovat ja havaitsevat oikaisuja ja raportoivat niistä komissiolle, ja kehottaa komissiota tarkentamaan tilinpäätösraportoinnin suuntaviivoja sen varmistamiseksi, että kaikki merkittävät tiedot monivuotisten oikaisumekanismien toiminnasta ilmoitetaan asianmukaisesti tilinpäätöksessä; kehottaa komissiota lisäksi tiedottamaan parlamentille toimistaan, joilla se pyrkii varmentamaan kansallisten tarkastusviranomaisten työn;

25.

panee merkille, että arvomääräisesti tarkasteltuna suurin osa oikaisuista on jäsenvaltioihin tai unionin ulkopuolisiin valtioihin kohdistuvia rahoitusoikaisuja, eikä niissä niinkään ole kyse varojen perimisestä takaisin EU:n tukia aiheettomasti saaneilta yksittäisiltä edunsaajilta (vuosikertomus, 1.50 kohta);

26.

katsoo, että tulevissa unionin talousarviota ja ohjelmia koskevissa säännöissä olisi määrättävä, että käyttämättä jääneitä unionin varoja ei palauteta jäsenvaltioille, jos jokin jäsenvaltio ei ole maksanut takaisin unionille aiheettomasti saamiaan määriä, ja kehottaa komissiota ottamaan huomioon kaikki jäsenvaltioilla vielä maksamatta olevat rahoitusoikaisut ennen käyttämättömien vuotuisten talousarviomäärärahojen palauttamista jäsenvaltioille;

27.

epäilee, että nykyisessä järjestelmässä, johon ei liity sakkoja ja jossa on mahdollista korvata useimmat komission tai tilintarkastustuomioistuimen tukeen oikeuttamattomiksi toteamat menot, jäsenvaltioilla vaikuttaa olevan vain vähän kiinnostusta kehittää tehokkaita valvontajärjestelmiä, joiden avulla voitaisiin vähentää niiden osuutta unionin menoista; toistaa siksi vuoden 2008 vastuuvapautta koskevan kantansa, että tukeen oikeuttamattomat menot pitäisi voida jakaa uudelleen vain jos jäsenvaltiot ovat havainneet ne itse; on tyytyväinen siihen, että komissio on käyttänyt uutta mahdollisuutta keskeyttää maksut välittömästi, ja vaatii, että maksujen keskeyttämistä käytetään edelleen päättäväisesti ja johdonmukaisesti ja että tehdyistä päätöksistä ja niiden syistä ilmoitetaan parlamentille; kehottaa komissiota kehittämään järjestelmän, jonka avulla rangaistaan huonosti suoriutuvia jäsenvaltioita ja palkitaan hyvin suoriutuvia jäsenvaltioita vähentämällä niiden hallinnollista työmäärää;

28.

kehottaa komissiota antamaan parlamentille analyysin maksajavirastojen valmiuksista toimittaa luotettavia tietoja (analyysin olisi lisäksi perustuttava ennakkoilmoituksiin ja paikalla suoritettuihin tarkastuksiin sekä näiden ilmoitusten ja tarkastusten vertailuun tilintarkastustuomioistuimen antamien tietojen kanssa) ja tarkastamaan näiden elinten viimeisten neljän vuoden aikana antamien tietojen oikeellisuuden;

29.

on tietoinen siitä, että maksujen keskeyttäminen saattaa joskus merkitä tinkimistä nopeasta täytäntöönpanosta, mutta on vakuuttunut siitä, että tapauksissa, joissa riskin tiedetään olevan suuri, luotettavuutta olisi pidettävä nopeutta tärkeämpänä;

30.

ei näin ollen ole yhtä mieltä komission lausumasta, jonka mukaan rahoitusoikaisuilla voidaan kannustaa jäsenvaltioita parantamaan hallinnointi- ja valvontajärjestelmiään, jolloin ne voivat estää tai havaita lopullisille tuensaajille suoritettuja sääntöjenvastaisia maksuja ja periä varat takaisin (Euroopan unionin tilinpäätös, varainhoitovuosi 2009, liitetieto 6, s. 100);

31.

toteaa, että rahoitusoikaisut voivat osoittaa, onko politiikka pantu täytäntöön vakiintuneiden sääntöjen mukaisesti, ja että säännölliset ja lisääntyvät rahoitusoikaisut voivat olla osoitus siitä, että komissio hoitaa valvontatehtäväänsä tiukemmin, ja siitä, että niiden vaikutus ennalta ehkäisevänä ja rakenteellisena toimena on pieni; panee myös merkille, että komission valvonnan tehokkuus vaikuttaa jäsenvaltioiden toimiin tehokkaiden järjestelmien luomiseksi;

32.

on tyytyväinen komission laatimiin ohjeisiin, jotka koskevat takaisinperinnöistä raportoimista; kehottaa komissiota analysoimaan tarkasti jäsenvaltioiden takaisinperintää koskevaa raportit ja antamaan tarvittaessa lisäkoulutusta;

33.

panee huolestuneena merkille unionin varojen hallinnointiin tehtävien parannusten hitauden; ottaa samalla huomioon sekä tilintarkastustuomioistuimen että komission toistuvat lausunnot, joiden mukaan hallinnointi- ja valvontajärjestelmien laatu vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden kesken ja ohjelmien välillä; kehottaa komissiota ottamaan nämä valvontajärjestelmien erot järjestelmällisesti huomioon ja antamaan käyttöön selkeitä arviointeja jäsenvaltioiden toimista sääntöjenvastaisuuksien havaitsemiseksi, jotta voidaan varmistaa, että tarkemman valvonnan ansiosta enemmän sääntöjenvastaisuuksia havaitsevia jäsenvaltioita ei saateta missään vaiheessa huonoon valoon;

34.

on yhtä mieltä neuvoston suosituksesta, että takaisinperintöjä, rahoitusoikaisuja ja keskeytyksiä koskevien tietojen olisi oltava helposti yleisön saatavilla;

35.

kehottaa komissiota julkistamaan yhteenvetokertomuksessaan yksittäisten jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien vahvuuksien ja heikkouksien arvioinnin jo suorittamansa tarkastustyön perusteella sekä muiden käytettävissä olevien asiaan liittyvien tietojen perusteella; kehottaa komissiota sen lisäksi sisällyttämään vastuuvapautta koskeviin tietoihin parannuksia koskevan edistymiskertomuksen; pyytää komissiota laatimaan valvonnan laadusta jäsenvaltion ja politiikan alan mukaan niin kutsutun tulostaulun seuraavan taulukkomallin mukaisesti:

36.

tähdentää, että alhaiset petos- ja virhetasot saattavat olla merkki valvontajärjestelmien heikkouksista ja päinvastoin; kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille konkreettisten jäsenvaltio- ja politiikanalakohtaisten tietojen perusteella hallinnointi- ja valvontamekanismien tehokkuudesta ja valvomaan yhdessä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kanssa tiukemmin unionin varojen käyttöä;

37.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta antamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti lausunnon kansallisten tarkastusviranomaisten toiminnan laadusta yhteisessä hallinnoinnissa ja etenkin niiden teknisestä asiantuntemuksesta ja riippumattomuudesta;

38.

ottaa huomioon, että nykyinen tarkastuslausuma on ilmaus unionin varojen hoidon laillisuudesta ja asianmukaisuudesta kaiken kaikkiaan ja että se ei sisällä tietoja yksittäisten jäsenvaltioiden virhetasosta;

39.

pitää erittäin tärkeänä analysoida, tapahtuvatko tietyt virheet kaikissa jäsenvaltioissa suurin piirtein yhtä usein; jos tapahtuvat, pitää ratkaisuna unionin tason toimia; katsoo kuitenkin, että olisi harkittava muita ratkaisuja, jos tietyt virheet liittyvät pääsääntöisesti tiettyihin jäsenvaltioihin tai alueisiin;

40.

katsoo, että edellä mainittu jäsenvaltioiden ja politiikanalojen mukaan laadittu, valvonnan laatua koskeva tulostaulu olisi tärkeä osa tällaista analyysia, ja kehottaa komissiota noudattamaan tätä vaatimusta vuoden 2011 yhteenvetokertomuksestaan alkaen ja hyvissä ajoin vuoden 2010 vastuuvapausmenettelyä ajatellen;

41.

ehdottaa, että tilintarkastustuomioistuin toteuttaisi samaan taulukkomalliin perustuvia ajoittaisia tarkastuksia, jotta kaikkien 27 jäsenvaltion tietyt politiikan alat tarkastettaisiin, jolloin valvonnan laatua olisi mahdollista verrata;

42.

kehottaa komissiota lisäksi julkaisemaan yhteenvetokertomuksessa selvät ja yksiselitteiset tiedot yksittäisille jäsenvaltioille esitettyjen perintävaatimusten arvosta sekä järjestelmällisen esityksen takaisinperintä- ja oikaisumekanismien tuloksista;

43.

toteaa, että monet jäsenvaltiot tekevät parhaillaan kansallisissa talousarvioissaan vaikeita julkisen talouden sopeuttamistoimia ja että rahalle saadun vastineen, tehokkuuden ja seurattavuuden merkitys on kasvanut jäsenvaltioiden julkisten menojen yhteydessä;

44.

katsoo, että tällaiset julkisen talouden sopeuttamistoimet ja säästöt ovat tärkeitä välineitä pyrittäessä palauttamaan kansalaisten luottamus sekä jäsenvaltioiden että unionin toimielimiin;

45.

katsoo, että moitteettoman varainhoidon sekä tasapainoisen ja sopivan suuruisen talousarvion varmistaminen auttaisi sekä kansallisten talousarvioiden että unionin talousarvion määrärahojen tehokkaassa käytössä; katsoo näin ollen, että varojen tehokkaan käytön ja seurattavuuden periaatteiden olisi oltava keskeisellä sijalla kaikissa toimissa, joilla pyritään parantamaan unionin varojen hallinnointia;

46.

vaatii sen vuoksi komissiota julkistamaan jäsenvaltioiden vuotuiset yhteenvedot osana seuraavan vuoden vastuuvapausmenettelyä ja ajantasaistamaan niiden sisältämät tiedot, jotta voidaan antaa mielekäs kuva jäsenvaltioiden varainhoidon tehokkuudesta; korostaa, että jäsenvaltioiden vuotuisten yhteenvetojen julkistamista olisi pidettävä askeleena kohti kansallisia hallinnointia koskevia ilmoituksia eikä itsessään tavoitteina;

47.

katsoo, että varainhoitoasetuksen tarkistamisen olisi perustuttava nykyisen asetuksen arviointiin, ja toteaa, että tarkistaminen ei ole itsessään päämäärä;

48.

katsoo, että valvontajärjestelmillä ei voida pyrkiä poistamaan riskejä kokonaan kaikissa menoluokissa, koska se olisi äärimmäisen kallista ja on epätodennäköistä, että tällainen tavoite voitaisiin koskaan saavuttaa kaikissa menoluokissa; hyväksyy, että tietty virheriski on aina olemassa, kun meno-ohjelmia pannaan täytäntöön; korostaa, että riskien hyväksyminen ei merkitse virheiden hyväksymistä, ja vahvistaa, että komission on sovellettava edelleen nollatoleranssia kaikkiin tapauksiin, joissa on kyse huonosta hallinnosta ja petoksista;

49.

panee merkille, että tätä keskustelua käydään vain unionin tasolla, ja muistuttaa, että kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoon liittyvät kansallisten hallintojen virhetasot eivät ole tiedossa;

50.

kehottaa komissiota yksilöimään nykyisten hallinnointi- ja valvontajärjestelmien puutteet ja analysoimaan mahdollisten muutosten kustannukset ja hyödyt; korostaa, että jos sääntöjä on vaikea noudattaa riittävän hyvin, on tarjolla useita vaihtoehtoja, kuten sääntöjen yksinkertaistaminen, ohjelman laatiminen uudelleen, valvonnan tiukentaminen tai ohjelman lopettaminen;

51.

painottaa, että arvioidun hyödyn ja valvontakustannusten vertailun on perustuttava siihen järkevään oletukseen, että valvontatoimia toteutetaan tehokkaasti ja vaikuttavasti; tähdentää myös, että tällä hetkellä näin ei täysin ole, kuten tilintarkastustuomioistuin on osoittanut useana vuonna todetessaan, että hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ovat yhä vain osittain vaikuttavia;

52.

pitää valitettavana, että komissio käyttää hyväksyttävän virheriskin käsitettä yksinomaan virheriskin hallitsemiseen sekä perustana päättäessään, mitä varojen sääntöjenvastaisen käytön tasoa olisi pidettävä jälkikäteen hyväksyttävänä; katsoo, että ennakoiva suhtautuminen hyväksyttävän virheriskin kattavan käsitteen mahdolliseen käyttöönottoon merkitsisi sitä, että varainhoitoasetukseen sisällytettäisiin komissiolle asetettava vaatimus sovittaa menoehdotukset yhteen sääntöjenvastaisuuteen liittyvien riskien arvioinnin kanssa;

53.

kehottaa tekemään selvityksen siitä, mitä eroa on olennaisuusrajalla, joka liittyy tilien tarkastamiseen ja jota näin ollen arvioi tilintarkastustuomioistuin, ja hyväksyttävällä virheriskillä, joka on komission vastuulla oleviin sisäisiin tarkastuksiin liittyvä käsite;

54.

panee merkille, että komissiossa sisäisen tarkastuksen suorittavat monialainen sisäisen tarkastuksen toimiala ja kunkin pääosaston alakohtainen sisäisen tarkastuksen yksikkö; katsoo, että tämä malli voi toimia tehokkaasti vain, jos alakohtainen sisäisen tarkastuksen yksikkö suorittaa työnsä luotettavasti; toteaa kuitenkin, että sisäisen tarkastuksen toimialan suorittama sisäisen tarkastuksen yksikön työn tulosten tarkastus voidaan käsittää vahtimiseksi ja se voi haitata näiden yksikköjen välisiä suhteita;

55.

kehottaa komissiota näin ollen suorittamaan kaikille sisäisen tarkastuksen yksiköille ulkoisen laadunarvioinnin ja ilmoittamaan parlamentille tuloksista;

56.

ehdottaa komissiolle, että se erottaisi toisistaan tilinpidosta huolehtivien ja varojen siirtämisestä vastaavien henkilöiden tehtävät varainhallinnan sisäiseen valvontaan sovellettavien tavanomaisten turvallisuutta ja vallanjakoa koskevien sääntöjen mukaisesti;

57.

panee merkille komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2009 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (KOM(2010) 447) ja ottaa huomioon komission sisäisen tarkastajan lausunnon, jonka mukaan tarvitaan toimielintason seurantaa, jos halutaan varmistua, että riskianalyysin ja toiminnan jatkuvuuden hallinnan kaltaisilla yhteisillä menettelyillä voidaan tehokkaasti suojella koko toimielintä, ja jotta voitaisiin varmistaa moitteeton varainhoito;

58.

kehottaa komissiota antamaan sopivien elinten tehtäväksi tämän toimielintason seurannan ja asianmukaisten suositusten antamisen sekä huolehtimaan siitä, että vastuuta kunkin prosessin toteuttamisesta ei vähennetä; suosittelee, että komission hallinto- ja ohjausjärjestelmää mukautetaan siten, että parempi toimielintason seuranta on mahdollinen; toivoo saavansa ajoissa tietoa tämän asian etenemisestä;

59.

kehottaa sisäisen tarkastuksen toimialaa käyttämään osan resursseistaan sen tutkimiseen, käyttävätkö keskeiset pääosastot varoja tehokkaasti, taloudellisesti ja vaikuttavasti, ja täydentämään tällä tavoin nykyisiä tilintarkastuksia ja säännönmukaisuuden tarkastuksia;

60.

kehottaa sisäistä tarkastusta myös tarkastamaan menetelmät, joita käytetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 artiklassa tarkoitetun arviointikertomuksen laatimisessa, sekä arvioimaan tehtyä työtä;

61.

kehottaa ottamaan käyttöön yhtenäisen tarkastusmallin, jossa tarkastukset toimitettaisiin ja dokumentoitaisiin ja niistä raportoitaisiin yhtenäisen standardin mukaisesti noudattaen tilintarkastustuomioistuimen lausunnossa 2/2004 esitettyä ehdotusta, jota parlamentti on toistuvasti kannattanut ja jossa valvonnan jokainen taso perustuu edeltävään tasoon ja tarkoituksena on vähentää tarkastuksen kohteen rasitetta ja parantaa tarkastustoiminnan laatua vaarantamatta kyseisten tarkastusyksiköiden riippumattomuutta; katsoo, että sisäisten tarkastusten avulla olisi saatava kohtuullinen varmuus toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta sekä taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden noudattamisesta, ja korostaa, että valvontaa olisi koordinoitava turhien päällekkäisyyksien välttämiseksi; kiinnittää huomiota siihen, että tilintarkastustuomioistuin toimii unionin ulkoisena tilintarkastajana eikä se siis ole sisäisen tarkastuksen osatekijä;

62.

kehottaa komissiota esittämään kertomuksen mahdollisuudesta ottaa käyttöön unionin talousarvioon sovellettava yhtenäinen tarkastusmalli, jonka avulla lopetettaisiin nykyinen kansallisten ja unionin sisäisten valvontajärjestelmien vastakkaisasettelu; kehottaa komissiota soveltamaan tarkastusotoksiin riskeihin perustuvaa tarkastelutapaa tilastollisiin otoksiin perustuvan tarkastelutavan sijaan;

63.

palauttaa mieliin varainhoitovuoden 2004 vastuuvapaudesta 27. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman (12) 65 kohdan, jossa se katsoi, ”että kansallisten tilintarkastuselinten olisi vastattava EU:n varojen paikallisen käytön valvonnasta, jotta keskustelu tilintarkastustuomioistuimen kansallisten toimistojen perustamisesta voitaisiin päättää tarpeettomana”; katsoo, että jos kansalliset tilintarkastuselimet eivät ole halukkaita valvomaan sitä, kuinka julkiset elimet kussakin jäsenvaltiossa käyttävät unionin talousarviovaroja, olisi harkittava tilintarkastustuomioistuimen uudelleenjärjestelyä siten, että jotkut sen jäsenet vastaavat määritellyistä politiikan aloista ja toiset jäsenvaltioiden ryhmistä; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen jäsenten lukumäärä on käytännössä kaksinkertaistunut viime vuosien aikana mutta politiikan alojen määrä ei, ja katsoo siksi, että tilintarkastustuomioistuimen valmiudet riittäisivät suoriutumaan tästä tehtävästä;

64.

panee merkille tuomioistuimen tuomion yhdistetyissä asioissa Volker ja Markus Schecke GbR C-92/09 ja Hartmut Eifert C-93/09 (13) ja siitä seuraavan tarpeen saattaa keskenään harmoniseen tasapainoon yhtäältä unionin intressi taata toimiensa avoimuus ja julkisten varojen optimaalinen käyttö ja toisaalta loukkaus, joka on kohdistettu kyseessä olevien tuensaajien oikeuteen nauttia yksityiselämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta yleensä ja erityisesti heidän oikeuteensa saada henkilötiedoilleen suojaa (Volker ja Markus Schecke GbR C-92/09, tuomion 77 kohta); korostaa kuitenkin, että tuomioistuin muistutti avoimuusperiaatteen pätevyydestä (Volker ja Markus Schecke GbR, tuomion 68 kohta), josta määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 ja 10 artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artiklassa, ja tuomioistuin totesi myös, että ”tietojen, joissa mainitaan tuensaajien nimet […], julkaisemisella Internetin välityksellä […] parannetaan kyseessä olevien varojen käytön julkista valvontaa ja myötävaikutetaan julkisten varojen optimaaliseen käyttöön” (Volker ja Markus Schecke GbR, tuomion 75 kohta);

65.

kehottaa komissiota noudattamaan tuomioistuimen vaatimusta ja ehdottamaan pikaisesti kriteereitä, joiden mukaisesti avoimuutta koskevan julkisen edun olisi oltava tärkeämpi kuin unionin varojen edunsaajien henkilötietojen suoja; muistuttaa, että tuomioistuin on ehdottanut kriteereitä, joita ovat esimerkiksi ajanjaksot, joiden aikana luonnolliset henkilöt ovat saaneet unionin varoja, tällaisen tuen toistuvuus, laji tai suuruus (Volker ja Markus Schecke GbR, tuomion 89 kohta);

66.

pyytää komissiota määrittelemään tuomioistuimen esittämät kriteerit varainhoitoasetuksessa, alakohtaisessa lainsäädännössä tai jossakin muussa säädöksessä siten, että mahdollistetaan laaja avoimuus ja varmistetaan, että näiden kriteereiden piiriin kuuluvia edunsaajia koskevat tiedot voidaan julkaista uudelleen; vaatii komissiota tarkkailemaan jäsenvaltioiden velvoitetta julkaista nämä tiedot asianmukaisesti ja hyvissä ajoin ja pyytää sitä esittämään parlamentille arviointinsa tulokset seuraavassa yhteenvetokertomuksessa;

67.

palauttaa mieliin vuoden 2008 vastuuvapautta koskevassa päätöslauselmassaan esittämänsä vaatimuksen yhdenmukaistaa edunsaajia koskevien tietojen rakenne ja esitystapa kansallisilla, alueellisilla ja kansainvälisillä sivustoilla, yksityiskohtaiset tiedot edunsaajista ja heidän hankkeistaan mukaan lukien;

68.

toistaa näkemyksensä, että seurattavuus on yksi tärkeimpiä välineitä pyrittäessä siihen, että menot ovat laillisia ja asianmukaisia, ja katsoo, että tavoitteena olisi oltava sellaisen yhden ainoan ja kattavan sähköisen järjestelmän (keskitetty tietokanta) perustaminen, johon kaikki yksityishenkilöt voivat helposti tutustua ja joka antaisi siten kansalaisille mahdollisuuden saada helposti käyttöönsä täydelliset ja kattavat tiedot unionin menoista budjettikohtien ja edunsaajien mukaan; vaatii komissiota keräämään tiedot varojen edunsaajista tähän keskitettyyn tietokantaan, jossa ne ovat saatavilla helposti ja käyttäjäystävällisessä muodossa; pyytää lisäksi, että tiedot julkistetaan vertailtavissa, koneellisesti luettavissa olevassa avoimessa muodossa, jossa on mahdollista tehdä hakuja, yhdellä unionin virallisista kielistä;

69.

ehdottaa seurattavuuden lisäämiseksi, että varojen edunsaajia koskevassa keskitetyssä tietokannassa olisi mahdollista seurata havainnollisesti rahavirtoja lukuina, mutta myös yhteyksiä hankkeen eri toimijoiden välillä eri tasoilla, ottaen samalla aina huomioon yksityisyyden suojan;

70.

kehottaa komissiota käyttämään tätä keskitettyä tietokantaa luodessaan esimerkkinä Yhdysvaltojen takaisinperintöjä käsittelevää elintä (American Recovery Accountability and Transparency Board) ja sen verkkosivuja, www.recovery.gov;

71.

tähdentää, että jotta kansalaiset luottavat unionin talousarvioon, on pyrittävä seuraaviin kolmeen tavoitteeseen:

ja panee merkille, että vaikka kaksi ensimmäistä tavoitetta saavutettaisiin, huomattava määrä resursseja saattaa silti mennä hukkaan, jos kolmanteen ei kiinnitetä riittävästi huomiota;

72.

kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen meno-ohjelmien tehokkuuden arviointiin käyttämiään järjestelmiä voidakseen arvioida, tuovatko ne lisäarvoa ja vastinetta rahalle ja saavutetaanko niillä tavoitteet, joita varten ne on perustettu; vaatii, että nämä arvioinnit suoritetaan ja sitten arvioidaan riippumattomasti; kehottaa sen vuoksi toimittamaan riippumattomat arvioinnit parlamentin ja sen asiasta vastaavien valiokuntien tarkastettaviksi;

73.

panee merkille 28.–29. lokakuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät (EUCO 25/1/10), joissa todetaan, että ”valtion- ja hallitusten päämiehet ovat yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioiden on perustettava pysyvä kriisinhallintamekanismi turvaamaan koko euroalueen rahoitusvakaus”;

74.

kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita kiinnittämään asianmukaista huomiota seuraaviin kysymyksiin laatiessaan pysyvää kriisinhallintamekanismia:

75.

kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen henkilöstölle annettavaa tiedotusta ja koulutusta, joka koskee henkilöstösääntöjen II osastoa (Virkamiehen oikeudet ja velvollisuudet), jotta varmistetaan, että koko henkilöstö on täysin tietoinen sen ehdoista ja varsinkin 22 a artiklassa (ent. 96 artikla) tarkoitetuista velvollisuuksista; kehottaa komissiota antamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle yksityiskohtaiset tiedot tällä alalla tehdystä työstä;

76.

pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin ei havainnut virheitä, joiden vuoksi sen tarkastamien tilien luotettavuus tai tilien perustana olevien toimien laillisuus ja asianmukaisuus olisi syytä asettaa kyseenalaiseksi;

77.

kehottaa Eurooppa-koulujen pääsihteerin toimistoa varmistamaan viipymättä, että tilintarkastustuomioistuimen vuosina 2008 ja 2009 esittämien suositusten johdosta ryhdytään perusteellisiin jatkotoimiin;

78.

panee merkille lisääntyneet kustannukset tapauksissa, joissa jäsenvaltioiden nimittämät opettajat ovat olleet poissa pitkiä aikoja ja heidän tilalleen on pitänyt ottaa osa-aikaisia opettajia; odottaa koulujen kykenevän antamaan numerotietoa näistä ylimääräisistä kustannuksista;

79.

toteaa, että kansalaisten käsitys unionin virkamieskunnasta vaikuttaa huomattavasti unionin maineeseen; ottaa huomioon, että henkilöstösääntöjä viimeksi tarkistettaessa niitä ei mukautettu muuttuneeseen työympäristöön eikä palkkauspolitiikkaa muutettu siten, että samasta työstä maksettaisiin sama palkka; toteaa, että henkilöstösääntöihin sisältyy vanhentuneita lisäansioita ja etuja; kehottaa komissiota antamaan henkilöstösääntöjen kattavasta nykyaikaistamisesta ehdotuksia, joihin kuuluu myös vanhentuneiden lisäansioiden ja etujen poistaminen;

80.

on tyytyväinen konkreettisiin toimiin ja niiden aikatauluihin, jotka komissio esitti vastuuvapausmenettelyn aikana käydyn rakentavan vuoropuhelun tuloksena;

81.

on tyytyväinen siihen, että komissio on onnistunut alentamaan virhetason viime vuosina noin 2 prosenttiin; panee kuitenkin merkille, että vuonna 2009 virhetaso nousi hieman;

82.

kehottaa komissiota ryhtymään toimiin varmistaakseen, että virhetason alenemisesta tulee kehityssuunta, joka jatkuu tästä eteenpäin, ja varmistamaan siten, että sääntöjenvastaisuudet loppuvat;

83.

palauttaa mieliin, että käytännössä kaikki maatalous- ja maaseudun kehittämisen menot hoidetaan yhteisen hallinnoinnin periaatteen mukaisesti;

84.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuin arvioi tarkastustensa perusteella, että maatalouden ja luonnonvarojen toimintalohkoryhmän, joka kattaa lähes puolet talousarviosta, todennäköisin virhetaso on 2–5 prosenttia;

85.

toteaa samoin, että vuonna 2009 tarkastetuista 241 tapahtumasta 66:ssa (27 prosentissa) esiintyi virheitä ja että 42:ssa (64 prosentissa) esiintyi kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä, jotka koskivat erityisesti tukikelpoisuutta ja oikeellisuutta ja johtuivat siitä, että tukikelpoinen maa-ala oli ilmoitettu liian suurena;

86.

katsoo, että tehokkuutta on arvioitava siten, että arvioidaan virheiden yleistä kehityssuuntaa yksittäisten hankkeiden sijaan kaikissa menoluokissa kokonaisuudessaan;

87.

panee merkille Kreikassa yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään parlamentin jatkuvan huomion johdosta tehdyt parannukset;

88.

palauttaa kuitenkin mieliin tilintarkastustuomioistuimen havainneen viime vuosina, että tietokantojen epätarkat tiedot, tietojen puutteellinen vertaaminen ja virheellinen tai puutteellinen poikkeamien seuranta heikentävät integroidun hallinto- ja valvontajärjestelmän vaikuttavuutta;

89.

toteaa, että vuotta 2009 koskevassa kahdeksan maksajaviraston tarkastuksessa tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että järjestelmän avulla varmistettiin maksujen sääntöjenmukaisuus vaikuttavasti ainoastaan yhdessä maksajavirastossa ja osittain vaikuttavasti neljässä virastossa ja että järjestelmä ei ollut vaikuttava kolmessa maksajavirastossa;

90.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöksen, jonka mukaan maatalouden ja luonnonvarojen toimintalohkoryhmän valvontajärjestelmillä kyettiin varmistamaan maksujen sääntöjenmukaisuus enintään osittain vaikuttavasti;

91.

panee merkille myös, että tilintarkastustuomioistuin toteaa, että yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä vaatii huomattavia parannuksia kolmessa kahdeksasta tarkastetusta maksajavirastosta;

92.

toteaa tilintarkastustuomioistuimen myös havainneen, että maataloudesta vastaavan pääjohtajan vuotuisessa toimintakertomuksessa ja lausumassa esitetään vain osittain oikea ja riittävä arvio varainhoidosta maksujen sääntöjenmukaisuuden osalta;

93.

pitää valitettavana, että koska jäsenvaltioiden käytäntönä on määrittää käytössä oleva maatalousmaa itsenäisesti, pinta-alatukien kohdentamisessa sattuu merkittäviä virheitä; odottaa, että komission arviointikertomuksessa käsitellään tätä käytäntöä ja valaistaan sitä esimerkein;

94.

kehottaa komissiota

95.

katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen, komission ja kansallisten viranomaisten kolmenväliset kokoukset osoittautuivat tärkeiksi vastavuoroisen ymmärryksen ja ongelmien arvioinnin kannalta vuotuisen tarkastuslausuman yhteydessä koheesiopolitiikan alalla, joten niiden järjestäminen olisi ulotettava maatalouden ja luonnonvarojen alalle, jotta voidaan helpottaa menojen hallinnointia ja valvontaa koskevien sääntöjen yhtenäistä tulkintaa ja soveltamista ja komission ja tilintarkastustuomioistuimen yhteistä lähestymistapaa asiaan;

96.

on yhtä mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että sääntöjenmukaisuutta koskevissa tarkastuksissa korostetaan liiaksi kiinteämääräisiä korjauksia ja sääntöjenmukaisuuteen liittyviä mukautuksia, jotka eivät koske lopullisia edunsaajia;

97.

palauttaa mieliin, että koheesiopolitiikan alan menoja hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, että menoja toteutetaan lukuisien monivuotisten toimenpideohjelmien avulla, että komissio hyväksyy toimenpideohjelmat jäsenvaltioiden ehdotusten perusteella ja että jäsenvaltiot valitsevat toimenpideohjelmiin sisällytettävät yksittäiset hankkeet;

98.

palauttaa mieliin, että jäsenvaltiot osallistuvat koheesiopolitiikan alan hankkeiden rahoitukseen; toteaa, että tehokkaat hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ovat jäsenvaltioiden etujen mukaiset, koska ne osallistuvat hankkeisiin kansallisen osarahoituksen avulla; kehottaa komissiota toimimaan päättäväisesti hallinnointi- ja valvontajärjestelmien väliaikaisten puutteiden korjaamiseksi ja poistamiseksi;

99.

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen arvion, että koheesiopolitiikan toimintalohkoryhmän todennäköisin virhetaso on yli 5 prosenttia; panee merkille, että virheet ovat vähentyneet kolmena peräkkäisenä vuonna;

100.

panee merkille myös, että 36 prosentissa hankkeisiin osoitetuista maksuista oli virheitä ja että tällä alalla on yhä korkein virhetaso;

101.

katsoo, että virheiden yleistä kehityssuuntaa on arvioitava yksittäisten hankkeiden sijaan kaikissa menoluokissa kokonaisuudessaan;

102.

ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan alan säännökset ovat monimutkaisia, niiden on oltava yhdenmukaisia sekä kansallisten (myös alue- ja paikallishallinnon) vaatimusten että useiden EU-politiikan alojen ja sääntöjen, kuten julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevien sääntöjen kanssa, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanosta vastaavat jäsenvaltioissa useat eri viranomaiset ja että edunsaajien sekä unionin tuen vastaanottajien lukumäärä on vieläkin suurempi;

103.

katsoo, että tämä monimutkaisuus on tärkeä kysymys, joka on otettava huomioon päätettäessä parannuksista ja yksinkertaistamisesta;

104.

toteaa, että suurin osa arvioidusta virhetasosta johtuu tukikelpoisuusvirheistä ja pahoista laiminlyönneistä julkisiin hankintamenettelyihin sovellettavien sääntöjen noudattamisessa; toteaa myös, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisen osuus kaikista kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virheistä on jo yksin 43 prosenttia, mikä merkitsee noin kolmea neljäsosaa arvioidusta virhetasosta;

105.

panee merkille, että hankintamenettelyissä esiintyneet rikkomukset paljastavat, että unionin sisämarkkinoita ei ole saatettu päätökseen; kehottaa komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta perustamaan käytetystä menetelmästä käytävää keskustelua varten foorumin, koska julkisten hankintojen alalla havaitut rikkomukset ovat vakavia;

106.

panee merkille myös sen, että toisistaan poikkeavat edut vaikuttavat epäilemättä siihen, toteuttavatko jäsenvaltiot valvontavelvollisuutensa tehokkaasti unionin kuhunkin jäsenvaltioon maksamien menojen ja kunkin jäsenvaltion unionin talousarvioon maksamien kansallisten maksuosuuksien suhteen;

107.

pyytää komissiota analysoimaan näiden julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomusten syitä ja tekemään päättäväisesti yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa havaittujen vaikeuksien voittamiseksi;

108.

suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission vihreään kirjaan ”EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistaminen: kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita” (KOM(2011) 15); kehottaa neuvostoa ja komissiota saattamaan vuoden 2012 loppuun mennessä päätökseen unionin julkisia hankintoja koskevien perussääntöjen uudistuksen hyväksymisen (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/17/EY (14) ja 2004/18/EY (15));

109.

panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi huomattavan määrän puutteita tarjouskilpailu- ja hankintamenettelyissä;

110.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista virheistä ainakin 30 prosenttia oli sellaisia, että toimenpideohjelmien täytäntöönpanosta vastaavilla jäsenvaltioiden viranomaisilla oli käytössään tiedot, joiden olisi pitänyt riittää virheen havaitsemiseen ja korjaamiseen ennen menojen todentamista komissiolle;

111.

katsoo, että tämä havainto asettaa vakavasti kyseenalaiseksi järjestelmän, jossa jäsenvaltiot kantavat päävastuun ilmoitettujen menojen oikeellisuudesta;

112.

muistuttaa, että hallintoviranomaisten suorittamat tarkastukset ovat keskeinen väline pyrittäessä estämään sääntöjenvastaisuudet, ja pitää valitettavana, että tarkastetuista 16 toimenpideohjelmasta 11:ssä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten suorittamat tarkastukset olivat vain osittain säännösten mukaisia;

113.

panee merkille, että kaiken kaikkiaan hallinto- ja valvontajärjestelmät olivat ohjelmakaudella 2007–2013 vain osittain niiden säännösten mukaisia, joiden noudattamista tarkastuksessa arvioitiin;

114.

toteaa, että lopulliset luvut voidaan vahvistaa vain niiltä varainhoitovuosilta, jotka voidaan katsoa päätetyiksi, ja että vuosi 2004 on lähin varainhoitovuosi, joka voidaan katsoa päätetyksi;

115.

palauttaa mieliin, että komission tehtävään kuuluu jäsenvaltioiden neuvominen ja hyvien käytäntöjen kehittäminen kansallisten elinten keskuudessa; kehottaa komission pääosastoja parantamaan edelleen toimintaansa tältä osin;

116.

painottaa, että jäsenvaltioiden hallintoviranomaiset ovat suuressa määrin niiden toimintalinjojen sidosryhmiä, joita ne toteuttavat yhteisen hallinnoinnin avulla; korostaa tässä yhteydessä, että komission ja jäsenvaltioiden välinen yhteinen hallinnointi riippuu molemminpuolisen luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiiristä kyseisten hallintoelinten välillä; tähdentää, että tätä ilmapiiriä voidaan pitkälti lujittaa edelleen päivittäisessä hallinnointityössä ja siitä syntyvissä komission ja jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten välisissä yhteyksissä;

117.

pyytää komissiota määrittämään ja levittämään parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden kesken, jotta varoja voidaan käyttää enemmän ja edunsaajien rahavirtaa parantaa tarkistamalla ja yksinkertaistamalla rakennerahastojen täytäntöönpanosäännöksiä kansallisella tasolla;

118.

on huolestunut siitä, että OLAFin mukaan on yhä enemmän näyttöä siitä, että useissa tapauksissa rakennerahastoissa tapahtuneet petokset ovat organisoituja ja suunnitelmallisia eivätkä ne ole tapahtuneet sattumalta; kehottaa kaikkia jäsenvaltioissa ja unionin toimielimissä toimivia sidosryhmiä käsittelemään tätä ilmiötä tiiviissä yhteistyössä (OLAFin vuosikertomus 2010, s. 41);

119.

pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden vuotuisia yhteenvetoja rakennerahastoista ei annettu ajoissa, minkä vuoksi on mahdotonta saada riittävää varmuutta alueohjelmien täytäntöönpanon asianmukaisuudesta; pitää tätä riittävänä perusteena keskeyttää rakennerahastovarojen maksut jäsenvaltioille;

120.

kehottaa komissiota tutkimaan varainhoitoasetuksen tarkistamisen yhteydessä sitä, miten tehokkaasti kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset toimivat kannustimina ja/tai pelotteena ja mitä etuja ja parannuksia niillä voidaan saada aikaan moitteettoman varainhoidon kannalta; katsoo, että on otettava huomioon, että kaudella 2007–2013 hallinto- ja valvontajärjestelmiin on tehty huomattavia muutoksia ja että syntyneitä tuloksia on arvioitava, jotta voidaan tehdä lisäparannuksia; katsoo, että tämän välineen käyttöönoton pitäisi aidosti mahdollistaa se, että komissio kykenee täyttämään velvollisuutensa valvoa jäsenvaltioita ja varmistaa kansallisten hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokas toiminta;

121.

kehottaa komissiota tiivistämään suhteitaan jäsenvaltioiden hallintoviranomaisiin, jotta selvittämättömät kysymykset voitaisiin ratkaista viipymättä keskinäisen tietojenvaihdon avulla;

122.

on erittäin huolestunut joidenkin jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmien jatkuvasti alhaisesta tasosta ja järjestelmiin tehtävien parannusten hitaasta etenemisestä;

123.

kehottaa komissiota sisällyttämään varainhoitoasetukseen vaatimuksen, joka koskee pakollisia kansallisia hallinnointia koskevia ilmoituksia, jotka ministerit laativat ja allekirjoittavat ja riippumaton tarkastaja tarkastaa asiaankuuluvasti, koska se olisi ensimmäinen, tärkeä toimi, jolla lisättäisiin jäsenvaltioiden vastuuta unionin menoista; katsoo, että jos tätä välinettä ei oteta käyttöön, komissio ei kykene täyttämään velvollisuuttaan valvoa jäsenvaltioita ja varmistaa kansallisten hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokas toiminta;

124.

kiinnittää huomiota työjärjestykseensä ja erityisesti liitteessä VI olevan 6 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan puhemies ”voi parlamentin puolesta, talousarvion valvonnasta vastaavan valiokunnan mietinnön perusteella ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 265 artiklan mukaisesti nostaa Euroopan unionin tuomioistuimessa kanteen asianomaista toimielintä vastaan niiden velvollisuuksien laiminlyönnistä, jotka aiheutuvat vastuuvapautta koskevaan päätökseen tai menojen toteutusta koskeviin muihin päätöslauselmiin liittyvistä huomautuksista”; muistuttaa myös tarpeesta varmistaa, että talousarviomenettelyssä järjestetään säännöllisesti kolmikantakokouksia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 324 artiklan mukaisesti;

125.

pahoittelee, että Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (16) mukaisilla todentamisviranomaisilla ei ole johdonmukaisia ja selkeitä tarkastusstandardeja; kehottaa komissiota perustamaan jäsenvaltioiden kanssa työryhmän valmistelemaan yhtenäisiä tarkastusstandardeja, jotta voidaan tehostaa entisestään todentamis- ja tarkastusviranomaisten toimintaa;

126.

kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille nykyisten hallintoviranomaisten lukumäärän ja arvion niiden toiminnan moitteettomuudesta;

127.

palauttaa mieliin, että tämän toimintalohkoryhmän menojen täytäntöönpanosta vastaa suurimmaksi osaksi komissio suoran keskitetyn hallinnoinnin periaatteen mukaisesti ja enenevässä määrin välillisen keskitetyn hallinnoinnin mukaisesti virastojen ja yhteisyritysten kautta;

128.

toteaa, että tässä toimintalohkoryhmässä tilintarkastustuomioistuin arvioi todennäköisimmäksi virhetasoksi 2–5 prosenttia;

129.

toteaa lisäksi tilintarkastustuomioistuimen havainneen, että valvontajärjestelmillä kyettiin varmistamaan toimien asianmukaisuus vain osittain vaikuttavasti;

130.

toteaa, että tärkeimpänä syynä tämän toimintalohkoryhmän virheille on edelleenkin liian suurina ilmoitettujen tutkimushankkeisiin liittyvien henkilöstömenojen ja välillisten kustannusten korvaaminen; panee merkille myös suoraa hallinnointia koskevien varaumien määrän lisääntymisen (4:stä 9:ään), mikä johtuu pääasiassa monimutkaisista tukikelpoisuusperusteista;

131.

toteaa myös, että tutkimus ja kehitys ovat unionin taloudelle erityisen tärkeitä, joten virheet ovat tällä alalla erityisen hälyttäviä;

132.

muistuttaa, että kuudennen puiteohjelman yhteydessä korvausta varten esitettyihin edunsaajan menoilmoituksiin on liitettävä riippumattoman tarkastajan antama tarkastuslausunto, joka osoittaa riippumattoman tarkastajan saaneen kohtuullisen varmuuden ilmoitettujen menojen tukikelpoisuudesta; kiinnittää huomiota siihen, että varmuuden osoittamiseen sovellettavat hyväksyttävyysperusteet ovat liian rajoittavat jopa komission omasta mielestä;

133.

on huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi sekä vuonna 2009 että vuonna 2008 virheitä 43 prosentissa tarkastetuista menoilmoituksista, joille tarkastaja oli antanut huomautuksia sisältämättömän lausunnon ennen ilmoituksen toimittamista korvauksen saamista varten;

134.

toteaa, että vaikka komissio lisäsi huomattavasti vuonna 2009 tukeen oikeuttamattomien kustannusten takaisinperittyä määrää, myös jäljellä olevat takaisinperittävät määrät näyttivät kasvaneen ja olivat lähes kolminkertaistuneet 31 500 000 euroon;

135.

katsoo, että tutkimuksen, energian ja liikenteen alalla julkinen luottamus on erittäin tärkeä, koska alan osuuden unionin talousarviosta odotetaan kasvavan tulevina vuosina;

136.

kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että riippumattomille tarkastajille, jotka ovat hyväksyneet menoilmoituksia epäasianmukaisesti, tiedotetaan ilmoitettavien menojen tukikelpoisuuden perusteista, ja että tarvittaessa heitä pidetään tilivelvollisina, ja kehottaa komissiota tarkistamaan sen järjestelmän toimintaa, jonka mukaisesti edunsaajien kustannuslaskennan menettelytavoista annetaan lausunto, vähentämään aiheettomasti maksettujen avustusten takaisinperinnässä ilmeneviä viivästyksiä ja määräämään tarvittaessa seuraamuksia, yksinkertaistamaan edelleen tutkimuksen rahoittamista koskevia sääntöjä, parantamaan merkittävästi pk-yritysten mahdollisuuksia saada tutkimusrahoitusta ja varmistamaan täydellisen tilivelvollisuuden unionin varojen käytössä;

137.

toistaa komissiolle esittämänsä pyynnön, että tämä huolehtisi oikeusvarmuudesta siten, että pidätytään soveltamasta osallistumista koskevien sääntöjen tiukempaa määritelmää takautuvasti ja pyytämästä rahoituksen saajilta komission yksiköiden jo hyväksymien rahoitusselvitysten laskelmia uudelleen, koska näin vähennetään jälkikäteen tehtävien tarkastusten ja takautuvien oikaisujen tarvetta; pyytää komissiota selvittämään ripeästi menneet tilanteet, jotka ovat tulleet ilmi meneillään olevissa tarkastuksissa, sekä toimimaan harkiten ja moitteettoman varainhoidon periaatteita kunnioittaen; ehdottaa, että nämä aiemmalta ajalta periytyvät kiistakysymykset ratkaistaan kontradiktorisen menettelyn mukaisella sopimuksella, joka perustuu esimerkiksi vastapuolen teettämään riippumattomaan tarkastukseen ja/tai riippumattoman tilapäisen välittäjän toimiin;

138.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ryhtynyt käyttämään seuraamuksia tutkimuksen alalla (34 toimea, 514 330 euroa saatu), mutta kannattaa sisäisen tarkastuksen päätelmää, että petosten havaitsemiseksi tarvitaan vahva mekanismi;

139.

kehottaa komissiota lisäksi varmistamaan, että sisäisen tarkastuksen toimialalla on samat toimivaltuudet sellaisten EU:n perustamien elinten osalta, jotka ovat oikeushenkilöitä ja saavat avustuksia talousarviosta (unionin yhteisyritykset), kuin sillä on komission osastojen osalta varainhoitoasetuksen 185 artiklan 3 kohdan nojalla;

140.

katsoo, että kahdeksannen puiteohjelman perustana olisi oltava radikaali muutos, jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön bonusjärjestelmä nykyisen etukäteismaksun tilalle ja parantaa riskipääoman saatavuutta tehokkuuden lisäämiseksi;

141.

muistuttaa, että suurin osa tämän toimintalohkoryhmän menoista kuuluu komission suoran keskitetyn hallinnoinnin piiriin siten, että osaa menoista hallinnoivat komission keskusyksiköt ja osaa unionin edustustot (lähetystöistä tuli Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan unionin edustustoja); panee merkille samoin, että esimerkiksi elintarvikerahoitusvälineessä käytetään yhä enemmän yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia;

142.

katsoo, että tehokkuutta on arvioitava siten, että arvioidaan virheiden yleistä kehityssuuntaa yksittäisten hankkeiden sijaan itse menoluokissa;

143.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuin arvioi tarkastetun alan todennäköisimmäksi virhetasoksi 2–5 prosenttia;

144.

toteaa lisäksi, että tilintarkastustuomioistuimen yleisarvio valvontajärjestelmistä on, että ne ovat vain osittain vaikuttavia;

145.

toteaa tilintarkastustuomioistuimen myös havainneen, että EuropeAid-yhteistyötoimiston pääjohtajan vuotuisessa toimintakertomuksessa ja lausumassa esitetään vain osittain oikea ja riittävä arvio varainhoidosta toimien sääntöjenmukaisuuden osalta;

146.

toteaa, että ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien arviointi on jatkuva prosessi, jota suoritetaan liittymistä valmistelevaa tukivälinettä koskevaa hajautettua hallinnointiprosessia koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti, mikä johtaa siihen, että komissio myöntää hallinnointivaltuudet liittymistä valmistelevan tukivälineen piirissä tietylle osalle, ohjelmalle tai toimelle;

147.

kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden kanssa, jotta voidaan parantaa tehokkaasti hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä, edistää hyviä käytäntöjä petosten torjumiseksi ja varmistaa, että kyseisten valtioiden käytännöt ovat unionin sääntöjen ja normien mukaisia;

148.

pahoittelee, että joissakin mahdollisissa ehdokasmaissa henkilöitä nimitetään julkiseen hallintoon edelleen virkamieslain vastaisesti; pitää valitettavana sitä, että monissa tapauksissa oikeuslaitos toimii heikosti; kehottaa komissiota antamaan kaikille mahdollisille ehdokasmaille tarvittavaa tietämystä ja institutionaalista tietoa, jotta ne voivat torjua korruptiota tehokkaasti ja jatkaa tarvittavia uudistuksia;

149.

panee huolestuneena merkille korkean hylkäämisasteen maissa, joissa käytetään keskitettyä täytäntöönpanoa, esimerkiksi kun unionin edustustot tarkastavat hankinta-asiakirjat etukäteen; painottaa, että näissä maissa viranomaisilla vaikuttaa olevan vaikeuksia sellaisten ratkaisevien parannusten toteuttamisessa, jotka ovat välttämättömiä, jotta komission ennakkotarkastukset voidaan lopettaa; kehottaa komissiota ja ehdokasmaita parantamaan vuoropuhelua ja varmistamaan tehokkaan yhteistyön;

150.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 12/2009 oikeus- ja sisäasioiden alaa koskevien komission hankkeiden vaikuttavuudesta Länsi-Balkanin maissa;

151.

panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen myönteisen arvion humanitaarisen avun alalla sovellettavista valvontajärjestelmistä; kehottaa kuitenkin komissiota kiinnittämään enemmän huomiota täytäntöönpanokumppaneille suorittamissaan tarkastuksissa paljastuneiden heikkouksien johdosta toteutettuihin toimiin ja humanitaarisen avun hankintakeskusten seurantaan ja käyttämään näitä tarkastuksia ja tätä seurantaa kattavasti hyväkseen;

152.

kehottaa ulkosuhteiden pääosaston seuraajaa lujittamaan jälkitarkastusmenetelmäänsä ja puuttumaan viipymättä sisäisen tarkastajan siltä osin esittämiin suosituksiin;

153.

kehottaa laajentumisasioiden pääosastoa kehittämään ja ottamaan käyttöön mekanismeja joilla helpotetaan toteutettujen tehtävien tulosten tarkastamisen analysointia ja seurantaa, ja osoittamaan riittävästi resursseja äskettäin unioniin liittyneiden jäsenvaltioiden toimittamien sellaisten jäljellä olevien loppuilmoitusten analysointiin, jotka koskevat liittymistä edeltävää jaksoa;

154.

kehottaa humanitaarisen avun pääosastoa parantamaan ehdotusten dokumentoinnin arviointia humanitaarisen avun toimia varten (esimerkiksi vakiomuotoisten arviointikertomusten käyttöönotto) ja raportoimaan vuoden 2010 toimintakertomuksessaan kokemuksistaan elintarvikerahoitusvälineen täytäntöönpanosta;

155.

huomauttaa, että ulkomaisen avun antamisella voi olla myös kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi silloin, jos tukea saavien valtioiden korruptoituneissa hallintojärjestelmissä varoja käytetään huonosti, ja että tällaisten vaikutusten estämiseksi toteutettavien toimien olisi oltava ensisijaisia;

156.

on tyytyväinen siihen, että vuosina 2007–2010 komissio on tukenut 396 000 000 eurolla ehdokasmaiden toimia oikeusjärjestelmiensä parantamiseksi ja korruption torjumiseksi, ja pitää näissä asioissa saavutettua edistymistä myönteisenä; varoittaa kuitenkin liiallisesta optimismista ja kehottaa komissiota antamaan näyttöä siitä, että nämä varat on käytetty tehokkaasti, ja siitä, onko valvontarakenteiden parantaminen todella lisännyt korruptoituneille toimijoille määrättäviä seuraamuksia, korkean tason tapaukset mukaan luettuina, ja onko lait pantu täydellisesti täytäntöön ja onko uudistuksia jatkettu;

157.

panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen Kroatian ja Turkin hajautetussa täytäntöönpanojärjestelmässä havaitsemat puutteet; kehottaa komissiota raportoimaan kaikista toimista, joilla tähän ongelmaan on puututtu, ja esittämään arviot vaarassa olevien menojen määrästä;

158.

kehottaa komissiota ja varsinkin laajentumisasioiden pääosastoa tehostamaan toimiaan, jotta se voi käsitellä Phare- ja Cards-ohjelmien ja siirtymäjärjestelyn loppuilmoitukset ja päättää nämä ohjelmat huolellisesti ja hyvissä ajoin;

159.

pitää valitettavana sitä, että huomattavaa osaa liittymistä valmistelevasta tuesta käsitellään tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 3 luvussa (maatalous – 254 000 000 euroa) ja 4 luvussa (koheesio – 65 000 000 euroa); on yllättynyt siitä, että toisin kuin aikaisempina vuosina tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomukseen ei sisälly maakohtaisia tietoja unionin ulkopuolisiin maihin tehdyistä tarkastuskäynneistä;

160.

on pahoillaan siitä, että aluepolitiikan pääosasto ei tehnyt vuonna 2009 yhtään tarkastuskäyntiä Kroatiaan, vaikka siellä esiintyi tarjouskilpailumenettelyissä huomattavia ongelmia;

161.

kehottaa komissiota lisäksi tiedottamaan kansainvälisille järjestöille, että tulevaisuudessa unionin tuen edellytyksenä on se, että ne osoittavat tarkastuslausuman avulla, että varat on käytetty asianmukaisesti;

162.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta ilmoittamaan syyt siihen, että sen ulkoista tukea koskevan luvun otokseen poimitut tapahtumat antoivat tulokseksi verrattain alhaisen virhetason (13 prosenttia), suuren määrän virheitä, joita ei voida ilmaista kvantitatiivisesti, unionin edustustoissa, mutta ei lainkaan näyttöä oikeellisuuteen liittyvistä virheistä alalla, jolla varojen väärinkäytön riski on luonnostaan suuri; kehottaa komissiota ja erityisesti unionin edustustoja esittämään selkeän kirjausketjun sekä kaikki muut tarpeelliset tiedot tilintarkastustuomioistuimen analyysin helpottamiseksi;

163.

muistuttaa, että suurimpaan osaan tämän alan menoista sovelletaan välillistä keskitettyä hallinnointia tai niitä hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

164.

panee tyytyväisenä merkille komission myönteisen roolin tällä alalla jäsenvaltioiden neuvojana ja kannustaa komissiota levittämään edelleen hyviä käytäntöjä kansallisten elinten keskuudessa;

165.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan päättämistoimien virheaste oli 2–5 prosenttia ja tämän toimintalohkoryhmän valvontajärjestelmillä kyettiin varmistamaan vuonna 2009 päättämistoimien sääntöjenmukaisuus vain osittain vaikuttavasti;

166.

on huolestunut siitä, että 29:ssä 120 tarkastetusta päättämistoimesta (24 prosentissa) esiintyi kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä;

167.

on huolestunut siitä, että komission valvontajärjestelmien avulla jäi vuonna 2009 havaitsematta ja korjaamatta huomattava määrä kyseisenä vuonna suoritetuissa päättämistoimissa esiintyneitä virheitä;

168.

kehottaa komissiota tehostamaan edelleen päättämistoimia koskevia tarkastuksia, joilla toisaalta varmistetaan, että virheet havaitaan ja korjataan, ja toisaalta estetään aiemmin havaittuja virheitä esiintymästä uudelleen;

169.

muistuttaa, että tämän toimintalohkoryhmän keskeiset ohjelmat kuuluvat tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen kuudenteen ja seitsemänteen puiteohjelmaan (222 000 000 euroa), unionin virastojen nivellettyyn rahoitukseen (116 000 000 euroa), ulkosuhteisiin liittyviä hankkeita koskevaan takuurahastoon (92 000 000 euroa) ja yrityksiä ja yrittäjyyttä koskevaa monivuotista ohjelmaa seuranneeseen kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan (175 000 000 euroa);

170.

muistuttaa edelleen, että suurin osa kuudennen ja seitsemännen puiteohjelman ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman piiriin kuuluvista toimista rahoitettiin komission kanssa tehdyn avustussopimuksen kautta ja että avustukset maksetaan seuraavasti: ennakkomaksu suoritetaan, kun avustussopimus on allekirjoitettu, minkä jälkeen maksetaan väli- ja loppumaksut edunsaajien tekemien menoilmoitusten perusteella korvauksena tukikelpoisista menoista;

171.

palauttaa mieliin, että varainhoitovuosien 2007 ja 2008 vastuuvapaudesta annetuissa päätöslauselmissa parlamentti pyysi, että komissio antaisi edunsaajien käyttää keskimääräisiä kustannuspaikkakohtaisia henkilöstökuluja eikä vaatisi ilmoittamaan aktiivisesti tiettyyn tutkimusohjelmaan osallistuviin yksittäisiin henkilöihin liittyviä kustannuksia; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti 24. tammikuuta 2011 tehtyyn komission päätökseen K(2011) 174 kolmesta toimesta, joilla yksinkertaistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1982/2006/EY ja neuvoston päätöksen 970/2006/Euratom täytäntöönpanoa;

172.

toteaa, että pääasiallinen maksujen sääntöjenmukaisuuden vaarantava riski on, että tukikelpoiset kulut on ilmoitettu liian suurina ja että tätä ei havaita komission valvontajärjestelmien avulla, ja ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin arvioi menoilmoitusten perusteella suoritettuihin maksuihin liittyvän sääntöjenmukaisuuden vaarantavan riskin korkeaksi;

173.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen esittämät kuvaavat esimerkit, jotka koskevat seuraavia tapauksia:

174.

panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuin havaitsee yhä virheitä maksuissa, joista toinen tarkastaja on antanut huomautuksia sisältämättömän lausunnon, ja että tilintarkastustuomioistuin pitää vahvistuslausuntoja vain osittain vaikuttavina pyrittäessä havaitsemaan virheitä ilmoitetuissa kuluissa, ja on tilanteesta huolissaan;

175.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin toteaa, että tämän toimintalohkoryhmän maksuissa ei ollut olennaisia virheitä, mutta suosittelee, että huomiota kiinnitettäisiin tutkimuksen puiteohjelman menoissa havaittujen virheiden tyyppiin ja laajuuteen; ottaa huomioon, että tässä toimintalohkoryhmässä kaksi valvontajärjestelmää kolmesta arvioitiin vaikuttaviksi ja yksi katsottiin vain osittain vaikuttavaksi maksujen sääntöjenmukaisuuden varmistamisessa;

176.

kehottaa komissiota

177.

kehottaa komissiota suorittamaan kiireesti vuoden 2011 aikana menojen laajan uudelleenarvioinnin kaikilla toiminta-aloilla varmistaakseen, että kaikilla menoilla saadaan vastinetta rahalle, jotta on mahdollista löytää mahdollisia säästöjä ja helpottaa niiden avulla talousarvioon tänä tiukan talouden aikana kohdistuvia paineita;

178.

katsoo, että kaikki pyynnöt, jotka koskevat menojen lisäämistä keskeisillä painopistealoilla, voidaan toteuttaa säästämällä nykyisistä ohjelmista ja että vanhentuneita tai tehottomia ohjelmia olisi valvottava tiukemmin, jotta varoja voidaan kohdentaa uudelleen;

179.

kehottaa komissiota esittämään parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle suunnitelman toimiksi, joihin se aikoo ryhtyä nykyisen vastuuvapausmenettelyn uudistamisen, kansallisten hallinnointia koskevien ilmoitusten, komission hallintorakenteen loppuunsaattamisen, maksujen järjestelmällisen keskeyttämisen ja jäädyttämisen ja toimen lopettamisen sekä oikaisumekanismien parantamisen suhteen;

180.

pyytää komissiota järjestämään toimielinten välisen kokouksen, johon kutsutaan ensimmäisessä vaiheessa neuvoston, komission, tilintarkastustuomioistuimen ja parlamentin korkean tason edustajia ja toisessa vaiheessa jäsenvaltioiden, kansallisten parlamenttien ja ylimpien tarkastuselinten edustajia ja jossa keskustellaan perusteellisesti nykyisestä vastuuvapausmenettelystä;

181.

kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia vastuuvapausmenettelyyn liittyvien vaiheiden lyhentämiseksi siten, että äänestys täysistunnossa voitaisiin toimittaa tarkastettua varainhoitovuotta seuraavana vuonna; kannustaa tilintarkastustuomioistuinta ja kaikkia toimielimiä lyhentämään ja tehostamaan vastuuvapausmenettelyä ja tekemään siitä unionin veronmaksajille helpommin seurattavan ja ymmärrettävän;

182.

korostaa, että kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset on ymmärrettävä välineeksi, jonka avulla lisätään jäsenvaltioiden vastuuta unionin varojen käytöstä antamalla sekä kansallisille parlamenteille että kansallisille tilintarkastuselimille mahdollisuus osallistua unionin menojen laillisuuden, asianmukaisuuden ja tuloksellisuuden varmistamiseen; katsoo, että kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset ovat väline, jonka ansiosta kansalliset ja unionin toimielimet voivat tehdä yhteistyötä ja kunnioittaa toistensa rooleja ja velvollisuuksia;

183.

muistuttaa, että parlamentti on kehottanut vuodesta 2005 lähtien komissiota antamaan ehdotuksen pakollisten kansallisten hallinnointia koskevien ilmoitusten käyttöönotosta;

184.

korostaa, että varojen hallinnoijien pitää olla myös jäsenvaltioiden tasolla, ei pelkästään unionin tasolla, tilivelvollisia varojen käytöstä, koska kansalliset viranomaiset toteuttavat 80 prosenttia talousarviosta;

185.

on toistuvasti vaatinut jokaista kansallista valtiovarainministeriä antamaan ja allekirjoittamaan varojen käytöstä kansallisen hallinnointia koskevan ilmoituksen ja on ehdottanut myös, että kansallisen tilintarkastuselimen tai muun riippumattoman tarkastajan olisi tarkastettava valtiovarainministerin antama kansallinen hallinnointia koskeva ilmoitus, koska kansallisen ministeriön antaman ilmoituksen tarkastaminen kuuluu normaalisti riippumattoman kansallisen tilintarkastuselimen tehtäviin;

186.

on tyytyväinen siihen, että jotkut jäsenvaltiot (Tanska, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsi) antavat kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset, mutta toteaa, että niiden laadussa ja selkeydessä on eroja;

187.

katsoo, että se, että nämä jäsenvaltiot antavat kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset, on osoituksena muille jäsenvaltioille, että tällaisten ilmoitusten antaminen on mahdollista;

188.

toteaa, että komission ehdotuksessa unionin vuotuiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (KOM(2010) 815, 56 artikla) esitetään ilmoitusten käyttöönottoa hallinnon tasolla; tähdentää pitävänsä tätä ehdotusta askeleena kohti kansallisia hallinnointia koskevia ilmoituksia, jotka ovat lopullinen tavoite;

189.

kehottaa komissiota antamaan virallisen ehdotuksen kunkin jäsenvaltion valtiovarainministerin allekirjoittamien pakollisten kansallisten hallinnointia koskevien ilmoitusten käyttöönotosta seuraavien vaiheiden mukaisesti:

ehdottaa, että kansallisen ilmoituksen sisällön olisi oltava kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukainen ja hyödyksi tilintarkastustuomioistuimen toteuttamassa tarkastuksessa;

190.

painottaa, että sekä pääjohtajan vuotuinen toimintakertomus että komission yhteenvetokertomus ovat tärkeitä osatekijöitä komission raportoinnissa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

191.

samaan tapaan kuin poliittisella tasolla kehotettiin ottamaan käyttöön kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset, kehottaa komissiota saattamaan hallintorakenteensa valmiiksi siten, että asiasta vastaava komission jäsen allekirjoittaa pääjohtajan vuotuisen toimintakertomuksen ja komission puheenjohtaja allekirjoittaa yhteenvetokertomuksen, johon liitetään myös jäsenvaltion ja toiminta-alan mukaan laadittu valvonnan laatua kuvaava tulostaulu;

192.

toteaa, että komission on hallintorakenteensa loppuun saattamiseksi mahdollisesti lujitettava menettelyjään, jotta se voi kollegiona hyväksyä yhteenvetokertomuksen ja jotta yksittäiset komission jäsenet voivat osallistua pääjohtajan vuotuisen toimintakertomuksen valmisteluun, joka kattaa seuraavat varainhoitovuotta 2010 koskevat toimet:

193.

painottaa, että näiden toimien ei pitäisi millään tavoin vähentää kunkin pääjohtajan tai muun valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän suoraa vastuuta;

194.

panee merkille, että vuonna 2009 vahvistettujen rahoitusoikaisujen määrä oli yksin rakennetoimien osalta 7 719 000 000 euroa (Euroopan unionin vuotuinen tilinpäätös varainhoitovuodelta 2009, s. 112); toteaa kuitenkin, että niistä vain 5 387 000 000 euroa (7 719 000 000–2 332 000 000) toteutettiin ja kirjattiin tileihin (s. 103); katsoo, että oikaistavien määrien ja tosiasiallisesti oikaistujen määrien välisen eron vuoksi on syytä ottaa käyttöön maksujen automaattinen keskeytys ilman komission päätöstä heti, jos on näyttöä hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnan merkittävistä puutteista;

195.

kehottaa komissiota keskeyttämään ja jäädyttämään maksut järjestelmällisesti heti, jos on näyttöä jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnan merkittävistä puutteista;

196.

katsoo, että prosessissa, jolla pyritään maksujen järjestelmälliseen keskeyttämiseen ja jäädyttämiseen, on seuraavat vaiheet:

197.

vaatii komissiota parantamaan oikaisumekanismeja sen varmistamiseksi, että aiheettomasti suoritettujen maksujen taloudelliset vaikutukset tulevat edunsaajien eivätkä veronmaksajien maksettaviksi;

198.

katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamista koskevaan prosessiin kuuluu myös se, että parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle toimitetaan seuraavat tiedot:

199.

kehottaa komissiota nimittämään toiminnan arvioijan, joka laatii Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 artiklassa tarkoitetun arviointikertomuksen, jonka komissio hyväksyy kollegiona osoittaakseen selvästi olevansa vastuussa tästä kertomuksesta;

200.

katsoo, että arviointikertomus on laadittava siten, että keskeisten tulosindikaattoreiden, niiden oikeudellisen tai poliittisen perustan, menojen määrän ja saavutettujen tulosten yhteys osoitetaan selvästi ja avoimesti ja että sisäisen tarkastuksen toimialan olisi tarkastettava kertomuksen laatimiseen käytetty menetelmä ja arvioitava myös koko tehtyä työtä, ja kaikkien komission yksikköjen käyttämät keskeiset tulosindikaattorit olisi julkistettava;

201.

katsoo, että arviointikertomus olisi esiteltävä täysistuntokeskustelussa siten, että myös tilintarkastustuomioistuin kutsutaan esittämään lausuntonsa kertomuksesta;

202.

kehottaa komissiota tarkastelemaan varainkäyttöä uudella tavalla, jolla pyritään parantamaan varainkäytön laatua ja varmistamaan, että unionin veronmaksajien varat käytetään asianmukaisesti ja viisaasti ja seuraavien periaatteiden mukaisesti:

ja ehdottaa, että komissio tarkastelee yhteistyössä tilintarkastustuomioistuimen kanssa sellaista menettelyä, jonka tarkoituksena olisi saada yleinen tarkastuslausuma kustakin rahoituskehyksestä, ja että komissio soveltaa menettelyä vapaaehtoisesti siihen asti, kunnes saadaan oikeusperusta, jolla menettelystä tehdään pakollinen;

203.

pitää huolestuttavana tilintarkastustuomioistuimen havaintoa, että yhteisön ulkopuolelle suunnattua tukea sekä kehitysasioita koskevilla valvontajärjestelmillä kyettiin varmistamaan maksujen sääntöjenmukaisuus vain osittain vaikuttavasti ja että maksuihin liittyvä virhetaso on olennainen; pitää huolestuttavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi joissakin loppumaksuissa virheitä, joita komissio ei ollut havainnut, ja että komissio ei seuraa, missä määrin kumppanit käyttävät humanitaarisen avun hankintakeskuksia; pitää myönteisenä, että virheitä sisältäneiden tapahtumien määrä (13 prosenttia) oli alle puolet edeltävien vuosien määristä, mutta korostaa kuitenkin, että tätä prosenttiosuutta on pyrittävä edelleen alentamaan;

204.

panee merkille, että humanitaarisen avun pääosasto ei aina ota käsittelyyn ripeästi puutteita, jotka todetaan kumppaneiden järjestelmiin kuuluvissa säännöllisin väliajoin toimitettavissa tarkastuksissa (17); kehottaa siksi humanitaarisen avun pääosastoa vahvistamaan seurantavalmiuksiaan;

205.

kehottaa komissiota liittämään ympäristönäkökohdat kattavammin kehitysyhteistyöhankkeisiin, myös talousarviotukiohjelmiin, ja arvioimaan ympäristönäkökohtien valtavirtaistamista kehitysyhteistyössä; pitää valitettavana, että nämä puutteet saattavat johtua henkilöstöpulasta, ja toivoo, että asiassa edistytään Euroopan ulkosuhdehallinnon myötä;

206.

vaatii jälleen lisäämään kumppanuusmaiden parlamenttien osallistumista ja paikallisen kansalaisyhteiskunnan kuulemista, kun laaditaan ja tarkistetaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen maakohtaisia strategia-asiakirjoja;

207.

kehottaa komissiota auttamaan kumppanuusmaita parlamentaarisen valvonnan ja tilintarkastusvalmiuksien kehittämisessä sekä lisäämään avoimuutta ja tietojen saatavuutta erityisesti silloin, kun apu annetaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisasetuksen (18) 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna talousarviotukena, ja kehottaa komissiota raportoimaan säännöllisesti asiassa saavutetusta edistymisestä;

208.

kehottaa jälleen kerran komissiota osoittamaan, että se on käyttänyt vähintään 20 prosenttia kehitysavusta peruskoulutukseen ja toisen asteen koulutukseen sekä perusterveydenhuoltoon, myös turvalliseen vesi- ja jätevesihuoltoon; ehdottaa myös, että näiden varojen käyttöä selvitettäisiin perusteellisissa vaikutustenarvioinneissa, jotta voidaan maksimoida ohjelmien vaikuttavuus;

209.

kehottaa komissiota painottamaan entistä enemmän kehitysmaiden naisten terveyttä ja erityisesti äitien terveyttä, sillä tässä asiassa vuosituhannen kehitystavoitteita ei ole vielä läheskään saavutettu;

210.

korostaa, että kehitysavun mekanismeilla olisi myös pyrittävä edistämään vaurauden luomista sekä tukemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä, sillä vaurauden luominen on keskeinen köyhyyden vähentämisen väline; muistuttaa, että kehitysmaat menettävät vuosittain arviolta 800 000 000 000 euroa laittomina pääomavirtoina, joiden estäminen voisi ratkaisevasti auttaa vähentämään köyhyyttä ja saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet;

211.

myöntää, että Yhdistyneiden kansakuntien järjestöillä on usein erityiskokemusta ja asiantuntemusta, jota muualta ei helposti löydy; on kuitenkin huolissaan siitä, ettei komissio osoita vakuuttavasti etukäteen, onko jonkin YK:n järjestön valinta tosiasiallisesti tehokkaampaa ja vaikuttavampaa kuin muut keinot avun toimittamiseen (19); kehottaa komissiota ottamaan käyttöön entistä avoimemman ja puolueettomamman prosessin avun täytäntöönpanokanavien valinnassa;

212.

kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin rahoittamien toimien kansainvälinen näkyvyys paranee;

213.

panee merkille, että vuonna 2009 Euroopan sosiaalirahaston vuosien 2000–2006 rahoituskehyksen mukaisten maksumäärärahojen käyttöaste oli 97,1 prosenttia (1 540 000 000 euroa); huomauttaa, että vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen mukaisten välimaksujen ja ennakkorahoituksen määrä oli 11 300 000 000 euroa; antaa tunnustusta komissiolle toimista varainhoidon parantamiseksi; pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät käytä ESR:n varoja rahoituskriisistä huolimatta;

214.

toteaa, että virhetaso on ollut kolmen vuoden ajan laskeva siten, että se oli 54 prosenttia vuonna 2007 ja 36 prosenttia vuonna 2009, ja antaa tunnustusta komission toimille virhetason alentamiseksi; vaatii lisätoimia, jotta voidaan vähentää erityisesti sellaisten kustannusten korvaamista, jotka eivät ole tukikelpoisia;

215.

pyytää komissiota osallistumaan varainhoidon parantamiseen noudattamalla edelleen toimintaohjelmaa, jolla pyritään nopeuttamaan rahoitusoikaisuja koskevia päätöksentekomenettelyjä;

216.

on tyytyväinen siihen, että ESR:n ohjelman täytäntöönpanossa keskityttiin vuonna 2009 Euroopan työllisyysstrategiaan ja etenkin työmarkkinoilla työllistyvyyttä (30,6 prosenttia (20)), yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kehittämistä (22,8 prosenttia (20)), sosiaalista osallisuutta (20,8 prosenttia (20)) ja yhtäläisiä mahdollisuuksia (6,5 prosenttia (20)) edistäviin toimenpiteisiin;

217.

pitää myönteisenä, että komissio pyrkii varmistamaan kaikkien jäsenvaltioiden täyden tilivelvollisuuden tarkastuselinten vuotuisten tarkastuskertomusten ja kattavien vuosikertomusten avulla;

218.

katsoo, että momentin 17 02 02 (kuluttajia koskevat toimet) ja alamomentin 17 01 04 03 (hallintomenot) toteuttaminen on tärkeää kuluttajaohjelman 2007–2013 kunkin vuotuisen työohjelman tehokkaan täytäntöönpanon kannalta, ja pyytää komissiota tiedottamaan entistä paremmin saatavilla olevista avustuksista (erityisesti niistä, jotka liittyvät kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2006/2004 (21)) mukaisiin yhteisiin toimiin, sillä niihin ei tullut lainkaan hakemuksia); on tyytyväinen siihen, että kuluttajapolitiikan toimien seurantaa koskevaan pilottihankkeeseen vuonna 2009 annetut lisäresurssit (2 000 000 euroa) on käytetty hyvin;

219.

suhtautuu myönteisesti kuluttajamarkkinoiden tulostaulun myöhempiin versioihin, sillä kyseinen tulostaulu on tärkeä väline markkinoiden valvonnan parantamisessa ja innovatiivisessa pisteytyksessä; katsoo, että tulostaulusta saadun empiirisen perustan olisi tuotava unionin ja kansallisen tason politiikkaan uusia näkemyksiä, ja pyytää komissiota käyttämään tulostaulun tuloksia päätöksenteossaan kaikilla asiaankuuluvilla aloilla;

220.

panee kiinnostuneena merkille kansanterveysalan toimintaohjelman toimeenpanoviraston muuttamisen terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanovirastoksi ja sen ensimmäisen toimintavuoden laajennetun toimeksiannon puitteissa; onnittelee terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanovirastoa siitä, että se on saavuttanut avustusten ja sopimusten hallinnoinnille kuluttajaohjelmassa (Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1926/2006/EY (22)) asetetut tavoitteet; pitää kuitenkin ongelmallisena, että 3 prosenttia maksuista suoritettiin määräajan päätyttyä;

221.

panee tyytyväisenä merkille parannukset, joiden avulla sisämarkkinoiden toteutusta ja kehittämistä (momentti 12 02 01) koskevien maksumäärärahojen käyttöaste on noussut 92 prosenttiin; toteaa, että Solvit-ohjelman (momentti 12 02 02) määrärahojen käyttöasteen arvioidaan olevan noin 92 prosenttia, kun vuosien 2008, 2009 ja 2010 maksut on otettu huomioon; toistaa, että Solvit-ohjelmalla on edelleen oltava erillinen budjettikohta;

222.

korostaa pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) merkitystä ja kehottaa komissiota analysoimaan pk-yritysten nykyisten rahoitusohjelmien tehokkuutta ja auttamaan pk-yrityksiä osallistumaan unionin tutkimusohjelmiin ottamalla unionin talousarviossa käyttöön innovatiivisia rahoitusvälineitä;

223.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautukset unioniin laittomasti tuoduista tavaroista (vuosikertomuksen 2.22 kohta) ja komission vastauksen, jonka mukaan asiaa käsitellään uudistetussa tullikoodeksissa; pyytää komissiota tiedottamaan mahdollisimman pian unionin tuomioistuimen asiaa koskevien tuomioiden perusteella toteutetuista jatkotoimista;

224.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään asianmukaisia riskianalyysimenetelmiä, jotta tullitarkastukset voidaan kohdistaa suuren riskin toimijoihin ja lähetyksiin; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita täydentämään riskiin perustuvia tarkastuksia satunnaisotannalla valituilla tarkastuksilla; kehottaa komissiota uudistetun tullikoodeksin soveltamissäännöksiä laatiessaan kiinnittämään erityistä huomiota tavaroiden fyysisten tarkastusten tehokkuuteen sekä verotuksen että vaarattomuuden ja turvallisuuden kannalta; kehottaa parantamaan ennakko-/jälkitarkastuksia yksinkertaistettujen menettelyjen ja keskitetyn tulliselvityksen osalta;

225.

panee merkille, että lopullisesti hyväksytyssä ja vuoden aikana muutetussa vuoden 2009 talousarviossa nimenomaisesti liikenne- ja matkailuvaliokunnan toimialaan kuuluviin politiikkoihin osoitettiin yhteensä 2 427 000 000 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja 2 103 000 000 euroa maksumäärärahoina; panee lisäksi merkille, että näistä määrärahoista

226.

pahoittelee, että tarkastellessaan talousarvion toteuttamista varainhoitovuonna 2009 tilintarkastustuomioistuin päätti jälleen keskittyä tutkimus- ja energiapolitiikkaan liikennepolitiikan sijaan;

227.

on tyytyväinen Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeviin hankkeisiin osoitettujen maksusitoumus- ja maksumäärärahojen jatkuvaan korkeaan käyttöasteeseen, joka on molempien kohdalla lähes 100 prosenttia; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisista talousarvioista osoitetaan riittävästi varoja tämän unionin sitoumuksen täydennykseksi; muistuttaa, että parlamentti on tukenut unionin rahoituksen lisäämistä; pitää myönteisenä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan monivuotisen ohjelman 2007–2013 hankkeiden väliarviointia, joka julkaistiin 27. lokakuuta 2010 ja jossa esitetään Euroopan laajuisten liikenneverkkojen määrärahojen optimointia ja korostetaan hankkeiden luotettavan rahoitussuunnittelun merkitystä;

228.

on huolestunut siitä, että turvallisuuteen, liikennejärjestelmien optimointiin ja matkustajien oikeuksiin osoitettujen maksumäärärahojen käyttöaste oli jälleen alhainen (73 prosenttia); pitää valitettavana, että Marco Polo II -ohjelmassa saavutettiin maksumäärärahojen 100 prosentin käyttöaste vain siksi, että yli puolet alun perin osoitetuista määrärahoista jaettiin vuoden 2009 aikana uudelleen;

229.

on tyytyväinen siihen, että Galileo-ohjelman maksumäärärahojen käyttöaste nousi huomattavasti vuoteen 2008 verrattuna, ja korostaa tämän ohjelman suurta merkitystä logistiikka-alan ja kestävän liikenteen kannalta;

230.

panee merkille, että otantaan perustuvien tapahtumatarkastusten mukaan todennäköisin virhetaso on 2–5 prosenttia; kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia virhetason laskemiseksi edelleen;

231.

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin katsoi Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanoviraston tilinpäätöksen olevan olennaisilta osiltaan laillinen ja asianmukainen; on ilahtunut siitä, että virasto on onnistunut täyttämään vielä vuoden 2008 lopussa avoinna olleet toimet;

232.

korostaa, että alue- ja liikennepolitiikkaa on ehdottomasti harjoitettava avoimesti antamalla asianmukaista tietoa veronmaksajille ja budjettiviranomaisille sekä koordinoitava tiiviimmin erityisesti Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoituksen alalla, koska nykyisin hankkeiden eurooppalaista lisäarvoa arvioidaan vain harvoin ja siksi määrärahoja ei käytetä optimaalisesti esimerkiksi pullonkaulojen, rajaongelmien tai puuttuvista yhteyksistä johtuvien ongelmien poistamiseksi;

233.

vaatii painokkaasti, että liikennehankkeiden valintamenettely ja hankkeiden hyväksyminen koheesiopolitiikan yhteydessä perustellaan luotettavammin;

234.

on tyytyväinen tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 8/2010 investoinneista EU:n rautateiden infrastruktuuriin ja erityisesti toteamukseen, että liikenneverkkojen nykyisillä koordinaattoreilla on ollut tärkeä rooli muun muassa siksi, että he ovat helpottaneet alan toimijoiden välisiä yhteyksiä; kannattaa suositusta, että komission olisi harkittava uusien koordinaattoreiden nimittämistä muita ensisijaisia hankkeita varten;

235.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, että ensisijaisia hankkeita ei valittu todellisten ja ennakoitujen liikennevirtojen perusteella ja että kustannus-hyötyanalyysien käyttöä voisi lisätä; toteaa kuitenkin, että ensisijaiset hankkeet ovat myös unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion tavoitteiden mukaisia ja niistä käy ilmi halu torjua ilmastonmuutosta tukemalla ympäristöystävällisempiä liikennevälineitä;

236.

pitää myönteisenä, että vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevien maksusitoumusmäärärahojen käytössä on edistytty huomattavasti (97,7 prosenttia, kun se vuonna 2008 oli 87,5 prosenttia); pitää myönteisenä myös maksumäärärahojen käyttöasteen nousua (89,6 prosenttia, kun se vuonna 2008 oli 80,9 prosenttia);

237.

pahoittelee, että maksujen peruutusten osuus oli niin suuri (8,5 prosenttia), mikä johtui pääasiassa virastojen sekä laaja-alaisten tietojärjestelmien (SIS II ja VIS) maksumäärärahoja koskeneista peruutuksista;

238.

pitää myönteisenä korkeita käyttöasteita neljässä yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevassa rahastossa; panee merkille, että korkeat käyttöasteet ilmentävät myös näiden rahastojen hyödyllisyyttä, ja kehottaa ottamaan tämän huomioon tulevassa talousarviosuunnittelussa sekä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevissa keskusteluissa komission laatimien väliarviointikertomusten valossa;

239.

pitää valitettavana, että maksumäärärahojen käyttöaste oli matalampi perusoikeuksia ja kansalaisuutta sekä turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskevissa ohjelmissa; panee merkille komission esittämät perustelut, joiden mukaan ehdotuspyyntöjen avulla saadut tulokset eivät olleet tyydyttäviä ja talouskriisin vuoksi hakijoiden oli entistä vaikeampaa saada yhteisrahoitusta;

240.

pitää valitettavana tilintarkastustuomioistuimen havaintoa siitä, että tietyt virastot eivät ole toimittaneet vahvistusta konsolidoiduista tilinpäätöksistä tai ovat toimittaneet niistä mukautetun vahvistuksen ja että niiltä vaadittuja tietoja ei ole ollut saatavilla moneen vuoteen;

241.

kehottaa komissiota julkistamaan erilaisten rahastojen ja ohjelmien väliarviointikertomukset mahdollisimman pian.

242.

pyytää komissiota jatkamaan ponnistelujaan päättämistoimien virheasteen laskemiseksi ja arvioimaan tarkasti edellistä ohjelmasukupolvea; panee merkille, että uuden ohjelmasukupolven hallinnoinnin virheaste on alhaisempi kuin edellisen ohjelmasukupolven virheaste, mikä heijastaa sitä, että nykyisiä ohjelmia koskeviin sääntöihin sisällytetyt tekniset muutokset ovat olleet hyödyllisiä;

243.

toteaa, että kansalliset virastot suorittavat suurimman osan koulutuksen ja kansalaisuuden toimintolohkoryhmän maksuista; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille komission ponnistelut, joilla on autettu kansallisia virastoja parantamaan tarkastusjärjestelmiään, ja pyytää komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet, mikäli unionin tarkastusvaatimuksia ei noudateta;

244.

on tyytyväinen siihen, että tietoteknisten välineiden käyttöä on lisätty, sillä se vähentää byrokratiaa, voi auttaa hakijoita huomattavasti hakumenettelyissä ja vähentää hakemusten käsittelyn vaatimaa aikaa;

245.

kehottaa komissiota, koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirastoa sekä kansallisia virastoja jatkamaan työskentelyään joustavien menettelyjen parissa ja vähentämään edelleen maksuviivästyksiä, sillä edunsaajien on voitava luottaa siihen, että ohjelmaoppaissa ja muissa virallisissa tiedotteissa ilmoitettuja määräaikoja noudatetaan;

246.

pitää ympäristöä, kansanterveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien budjettikohtien yleistä toteutusastetta tyydyttävänä;

247.

korostaa, että ympäristömäärärahojen yleinen käyttöaste oli 97,12 prosenttia, mikä on parannus edellisestä vuodesta, jolloin maksusitoumusmäärärahojen käyttöaste oli 95,15 prosenttia; panee lisäksi merkille, että maksumäärärahojen käyttöaste oli korkea, 99,92 prosenttia;

248.

panee tyytyväisenä merkille, että maksusitoumus- ja maksumäärärahojen käyttöaste on kansanterveysalalla yleisesti erittäin korkea: maksusitoumuksissa päästään kaikissa budjettikohdissa lähelle sataa prosenttia;

249.

panee merkille, että elintarvikkeiden turvallisuuden alalla, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin alalla sekä kasvinsuojelualalla maksusitoumusmäärärahojen käyttöaste oli edellisen vuoden tapaan korkea, 98 prosenttia; on tietoinen siitä, että maksumäärärahojen käyttöaste laski hieman (82 prosenttiin); kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistuksiaan, jotta ne voisivat tarjota komissiolle tarkempia arvioita hävitystoimista;

250.

panee tyytyväisenä merkille, että Life+-ohjelman toimintamäärärahojen käyttöaste nousi 99,35 prosenttiin, varsinkin, kun budjettivallan käyttäjä lisäsi maksusitoumusmäärärahoja 29 000 000 euroa komission alkuperäisestä ehdotuksesta; panee merkille, että Life+-ohjelman kolmannessa ehdotuspyynnössä valittiin 210 hanketta, jotka koskivat toimia luonnon ja biologisen monimuotoisuuden alalla (84), ympäristöpolitiikan ja hallinnon alalla (115) sekä tiedonvälityksen ja viestinnän alalla (11);

251.

korostaa, että osallistumista ympäristöalan kansainvälisiin toimiin koskevan budjettikohdan, josta on tarkoitus kattaa kansainvälisiin sopimuksiin ja pöytäkirjoihin liittyvät pakolliset ja vapaaehtoiset maksuosuudet, yleinen toteutusaste oli 84,46 prosenttia, kun se vuonna 2008 oli 76,12 prosenttia; on tietoinen siitä, että toteutusasteeseen vaikuttavat myös valuuttakurssimuutokset, koska useimmat maksut suoritetaan Yhdysvaltain dollareina;

252.

panee merkille, että pelastuspalvelun rahoitusvälineen, josta katetaan katastrofiapu, valmiustoimet sekä toimet, joilla ennaltaehkäistään tai vähennetään hätätilanteiden vaikutuksia, käyttöaste oli 72,56 prosenttia eli 15 411 000 euroa; panee vastaavasti merkille, että maksumäärärahojen käyttöaste oli 44,52 prosenttia, sillä tarjouspyynnöt julkaistiin vasta vuoden 2009 alkupuoliskolla eikä hankkeita ole vielä saatettu päätökseen;

253.

huomauttaa, että hätärahastojen ja katastrofiavun varoja koskevien jäsenvaltioiden lopullisten menoilmoitusten rahamäärät ovat usein paljon alun perin arvioitua alhaisemmat; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistuksiaan, jotta ne voisivat tarjota komissiolle tarkempia arvioita, ja kannustaa komissiota kehittämään vielä jäsenvaltioille arvioinnissa tarjottavaa apua;

254.

panee merkille, että vuoden 2009 talousarviossa toteutettiin ympäristön alalla kolme pilottihanketta ja kaksi valmistelutointa ja kansanterveyden alalla neljä; toteaa, että pilottihankkeessa ”Rikkidioksidin päästökauppa Itämerellä” jätettyjen ehdotusten laatu oli huono, joten sopimusta ei tehty; on tietoinen siitä, että eläinkuljetusten valvontapisteitä koskeva valmistelutoimi keskeytettiin, koska ehdotukset olivat huonolaatuisia eivätkä täyttäneet vähimmäiskriteereitä;

255.

tähdentää, että on tärkeää tarkentaa tarjouspyyntöjä ja tarjota hakijoille enemmän apua, etenkin kansanterveysalan ohjelmissa, jotta vältettäisiin sellaisten hankehakemusten toimittaminen, jotka eivät selvästi täytä hakuperusteita tai ovat huonosti laadittuja; on kuitenkin tietoinen siitä, että joidenkin hankkeiden toteutuksessa tulee aina olemaan ongelmia;

256.

huomauttaa, että varainhoitoasetukseen sisältyvien hallintoa ja rahoitusta koskevien säännösten noudattaminen ei saisi tarpeettomasti viivästyttää avustusten myöntämistä tai rahoitettavien hankkeiden valintaa; kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan parantaakseen niitä hallintomenettelyjä, joilla on vaikutusta maksusitoumus- ja maksumäärärahojen täytäntöönpanoon;

257.

panee merkille, että vuoden 2009 lopussa terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanovirasto, joka on komission alainen hallintoyksikkö, hallinnoi 361:tä yhteisrahoitteista kansanterveysohjelmaan liittyvää hanketta, joista 287 oli allekirjoitettuja sopimuksia ja joihin oli osoitettu Euroopan unionin talousarviosta kaikkiaan 156 000 000 euroa; korostaa, että unionin ohjelmien toteuttamiseen tarvittava kansanterveysalan toimintaohjelman toimeenpanoviraston hallintobudjetti oli yhteensä 6 400 000 euroa; panee merkille uudet, jäsennellyt raportointimenettelyt, joiden avulla voidaan valvoa talousarvion toteuttamista paremmin, välttää määrärahasiirtoja ja pitää tiukasti kiinni talousarvion vuotuisuuden periaatteesta;

258.

toteaa, että erillisvirastojen ja toimielinten välisessä viestinnässä ja myös erillisvirastojen ja unionin kansalaisten välisessä viestinnässä on puutteita; kannustaa sekä erillisvirastojen että toimielinten kaikkia toimijoita parantamaan keskinäistä viestintäänsä ja tiedottamaan kansalaisille paremmin;

259.

kehottaa komissiota (terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastoa ja ympäristöasioiden pääosastoa) antamaan parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille vuosittain vastuuvapausmenettelyn yhteydessä kertomuksen toteutettujen hankkeiden ja ohjelmien vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta;

260.

panee merkille, että kertomuksessaan unionin talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009 tilintarkastustuomioistuin toteaa, ”että virhetaso on olennainen yhteisön ulkopuolelle suunnattua tukea sekä kehitys- ja laajentumisasioita koskevan toimintalohkoryhmän maksuissa 31. joulukuuta 2009 päättyneeltä varainhoitovuodelta” (23); on huolestunut siitä, että virheet liittyivät tukikelpoisuuteen sekä hankintamenettelyjä koskeviin sääntöjenvastaisuuksiin, koska nämä alat ovat kaikkein altteimpia huonolle hallinnolle ja petoksille (24);

261.

panee tyytyväisenä merkille ulkosuhteisiin liittyviä menoja koskevien tapahtumien sääntöjenmukaisuuden ja sen, että tilintarkastustuomioistuimen täysin ”sääntöjenmukaisina” pitämien tapahtumien osuus on lisääntynyt verrattuna vuosien 2008 ja 2007 lukuihin;

262.

panee myös tyytyväisenä merkille vuonna 2009 käyttöön otetut uudet menettelyt ja tarkistuslistat, joiden avulla on voitu vahvistaa ulkosuhteiden pääosaston ennakkotarkastusmenettelyjä;

263.

vaatii, että YUTP:n ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP:n) täytäntöönpanon osalta parlamentille on tiedotettava nopeasti operaatioiden tavoitteista ja valinnasta, jotta se voi paremmin laatia neuvostolle ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle osoitettavat suosituksensa;

264.

on tyytyväinen siihen, että vuosina 2007–2010 komissio on tukenut 396 000 000 eurolla ehdokasmaiden toimia oikeusjärjestelmiensä parantamiseksi ja korruption torjumiseksi, ja pitää näissä asioissa saavutettua edistymistä myönteisenä; varoittaa kuitenkin liiallisesta optimismista ja kehottaa komissiota antamaan näyttöä siitä, että nämä varat on käytetty tehokkaasti, ja ilmoittamaan, onko valvontarakenteiden parantaminen todella lisännyt korruptoituneille toimijoille määrättäviä seuraamuksia, tiedotusvälineiden seuraamat tapaukset mukaan luettuina, ja onko lait pantu täydellisesti täytäntöön ja onko uudistuksia jatkettu;

265.

panee merkille, että elintarvikerahoitusvälineessä käytetään yhä enemmän yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia, ja kehottaa humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosastoa raportoimaan vuoden 2010 toimintakertomuksessaan kokemuksistaan elintarvikerahoitusvälineen täytäntöönpanosta;

266.

toteaa, että koheesiovaroihin sovelletaan erityisen monimutkaisia sääntöjä ja että niiden toteutus eroaa muiden unionin menokohteiden rahoituksen toteutuksesta, minkä vuoksi niiden yhteydessä tapahtuu myös herkemmin virheitä; kiinnittää huomiota siihen, että koheesiomenojen virhetaso (vuonna 2009 yli 5 prosenttia) on edelleen kaikkien unionin maksujen korkein; korostaa kuitenkin, että virhetaso on laskenut huomattavasti vuodesta 2008, ja pyytää sen vuoksi lisäämään yksinkertaistamista ja teknistä tukea, joiden avulla jäsenvaltiot ja alueet saavat mahdollisuuden tehokkaampaan täytäntöönpanoon; muistuttaa, että komission tai jäsenvaltioiden on tarjottava aluehallinnoille teknistä tietämystä ja vastaavia taitoja, joilla ne pystyvät parantamaan niille myönnettyjen voimavarojen tehokkuutta;

267.

panee merkille, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkominen on edelleen yksi yleisimmistä sääntöjenvastaisuuksista, mikä johtuu osittain siitä, että säännöt ovat niin monimutkaisia; suosittelee, että julkisia hankintoja koskevia sääntöjä yksinkertaistetaan ja vähennetään, jotta virheiden esiintyvyys saadaan vähentymään;

268.

on huolestunut siitä, että aluepolitiikan pääosasto toteaa vuotta 2009 koskevassa vuotuisessa toimintakertomuksessa esitetyssä tarkastuslausumassaan, että kaikkiaan 79 ohjelmasta 38:n tapauksessa aluepolitiikan pääosasto ei saanut kohtuullista varmuutta ilmoitettuja menoja vuonna 2009 koskeneiden maksusuoritusten perustana olleiden toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta; pyytää saada lisätietoja vuoden 2009 maksusuorituksia koskevista puuttuvista tiedoista; toteaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia antamaan riittävät tiedot vuotuisissa toimintakertomuksissaan, ja pyytää komissiota ehdottamaan seuraamusjärjestelmää, jota sovellettaisiin, jos komissio ei pysty annettujen tietojen perusteella vahvistamaan laillisuutta ja asianmukaisuutta;

269.

on tyytyväinen tilintarkastustuomioistuimen lausuntoon nro 1/2010 ”Euroopan unionin talousarviohallinnon parantaminen: riskit ja haasteet” ja kiinnittää huomiota siihen, että valvontajärjestelmät ovat vain osittain vaikuttavia useilla Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan liittyvillä korkean riskin aloilla, joista voidaan mainita esimerkkeinä koheesiopolitiikka ja maaseudun kehittäminen;

270.

korostaa, että varainhoitoasetuksen tarkistamisen yhteydessä on selkeytettävä yhteisesti hallinnoitavia sääntöjä ja hallinnointijärjestelmiä, ja korostaa, että tämä selkeyttäminen on toteutettava koheesiopolitiikan kohdalla mahdollisimman kattavasti, jotta vältettäisiin ristiriitaisuudet varainhoitoasetuksen kanssa; toteaa, että varainhoitoasetuksen ja koheesioasetusten väliset hallintatapaa koskevat ongelmat voidaan parhaiten välttää yhdenmukaistamalla tukikelpoisuutta koskevat säännöt paremmin toimintalinjoissa kautta linjan; katsoo kuitenkin, että yksinkertaistamisella on varmistettava – varsinkin varainhoitoasetuksen tarkistamisen yhteydessä – sääntöjen ja hallintamenettelyjen vakaus pitkällä aikavälillä;

271.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta kehittää niin sanottua luottamussopimusperiaatetta, joka antaa mahdollisuuden vähentää sellaisten järjestelmien valvontaa, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi virheiden ja petosten torjunnassa;

272.

panee merkille, että Interreg-ohjelmien valvonta- ja tilintarkastusjärjestelmiin ei kaikilta osin sovelleta yhdenmukaista toimintatapaa, jonka kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden tilintarkastuselimet olisivat tunnustaneet; katsoo, että rajat ylittävien ohjelmien tilintarkastukseen ja valvontaan osallistuvilla jäsenvaltioiden viranomaisilla olisi oltava yhteiset säännöt ja normit, jotka ne tunnustavat vastavuoroisesti;

273.

viittaa vastuuvapauden myöntämistä koskevaan päätökseen liittyvien muiden, luonteeltaan erityisten huomautusten osalta tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2009 vastuuvapausmenettelyssä 10. toukokuuta 2011 antamaansa päätöslauselmaan (25).

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2009 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2009 (SEC(2010) 963 – C7-0211/2010) (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2009 ja toimielinten vastaukset (3) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (4),

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2011 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009, pääluokka III – Komissio (5) sekä antamansa päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset, jotka on laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

—

ottaa huomioon neuvoston 15. helmikuuta 2011 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2009 yleisen talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05891/2011 – C7-0053/2011),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 179 a ja 180 b artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (6) ja erityisesti sen 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0135/2011),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toimii näitä tehtäviä hoitaessaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen,

B.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoja huolta aiheuttavista, varojen käyttämiseen liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä,

C.

ottaa huomioon, että sen tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista esittämät huomautukset ovat keskeinen osa Euroopan parlamentin 10. toukokuuta 2011 tekemää päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009, pääluokka III – Komissio,

1.

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin on onnistunut laatimaan vuosi vuodelta enemmän ja parempia erityiskertomuksia; on harmissaan siitä, että aina ne eivät valitettavasti saa ansaitsemaansa poliittista huomiota parlamentissa sovellettavien sääntöjen vuoksi;

2.

korostaa, että kyseiset erityiskertomukset ovat erittäin tärkeitä silloin, kun niissä käsitellään, muutetaan ja/tai mukautetaan ohjelmia ja hankkeita, koska ne voivat johtaa henkilöstö- ja talousarvioresurssien käytön tehostamiseen; arvostaa komission myönteistä asennetta näihin prosesseihin ja sen halua toteuttaa pikaisia toimia, jotta voitaisiin korjata useimmat tilintarkastustuomioistuimen kertomuksissa havaitut puutteet;

3.

kehottaa jälleen toimivaltaisia elimiään mukauttamaan sääntöjä siten, että asiasta vastaava valiokunta voi tilintarkastustuomioistuimen havaintojen vakavuuden perusteella päättää, onko tarvetta laatia parlamentille kiintiön ulkopuolinen valiokunta-aloitteinen mietintö;

4.

panee merkille, että YK:n elinten kautta ohjatut unionin kehitysmäärärahat kaksinkertaistuivat vuosina 2002–2008 ja olivat yli miljardi euroa;

5.

arvostaa sitä, että YK:n elinten toiminnan kautta voidaan saada aikaan mittakaavaetuja ja avunantoa voidaan tehostaa, kun avunantajia koordinoidaan paremmin, mutta huomauttaa kuitenkin, että asia ei ole aina välttämättä näin, koska kansalaisyhteiskunnan järjestöt tarjoavat usein arvokasta paikallista kenttätietoa ja niiden osallistuminen voi edistää kehitysmaakumppaneiden sitoutuneisuutta;

6.

on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin katsoi, että tiukkoja oikeudellisia vaatimuksia kumppaneiden valitsemisesta puolueettomasti ja avoimesti ei aina pystytä muuntamaan päätöksentekoa tukeviksi käytännön perusteiksi;

7.

kehottaa sen tähden komissiota laatimaan selvät valintakriteerit ja -menettelyt, joilla varmistetaan tehokkaimpien ja vaikuttavimpien avustusmekanismien valinta kaikissa tapauksissa;

8.

kehottaa komissiota seuraamaan perinpohjaisemmin YK:n toteuttamia avustushankkeita, jotta niiden todellinen vaikutus ja kustannustehokkuus voidaan varmistaa;

9.

katsoo, että usean tuenantajan rahastoja koskevassa komission ehdotuksessa olisi yhdistettävä komission mahdollisuudet luoda, hallinnoida ja koordinoida kyseisiä rahastoja sekä riittävä demokraattinen ja talousarviota koskeva valvonta;

10.

katsoo, että yhteistyön jatkamisen YK:n järjestelmän kanssa olisi oltava yhteydessä siihen, eteneekö YK:n uudistus tyydyttävästi, mikä on komission asema YK:n järjestelmässä ja siihen, miten syytteiden nostamista kansainvälisten järjestöjen henkilöstön tekemistä rikoksista koskevat menettelyt ja käytännöt kehittyvät; katsoo myös, että on perustettava järjestelmä tietojen hankkimiseksi ja epäasianmukaisesti käytettyjen EU:n varojen takaisin perimiseksi;

11.

pitää tarpeellisena täydentää nykyistä valvontakehystä siten, että komission toimivaltaisille valtuutetuille tulojen ja menojen hyväksyjille, komission sisäisen tarkastuksen osastolle sekä tilintarkastustuomioistuimelle annetaan mahdollisuus tutustua YK:n sisäisiin tarkastuskertomuksiin;

12.

on sitä mieltä, että parlamentille olisi toimitettava varmat todisteet kansainvälisen järjestön sellaisen tarkastuslausuman muodossa, joka vastaa lausumaa, joka komission toimivaltaisten valtuutettujen tulojen ja menojen hyväksyjien on toimitettava, sekä kansallista hallinnointia koskevaa ilmoitusta, jonka parlamentti pyytää jäsenvaltioilta;

13.

katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen monimutkaisine rakenteineen, joka antaa ulkosuhdehallinnon virkamiehille mahdollisuuden hallinnoida komission varoja ulkoisissa toimissa, kärjistää hallinnointia ja valvontaa koskevia ongelmia entisestään; katsoo näin ollen, että unionin on saatava Yhdistyneissä kansakunnissa sama asema kuin jäsenvaltioilla on, jotta voidaan saavuttaa näkyvää edistystä valvonnassa ja – mahdollisesti – takaisinperinnän ja muiden velkojen seurannassa;

14.

kehottaa komissiota lisäämään tiedotusta, joka koskee EKR:n toteuttamista kansallisella ja alueellisella tasolla AKT-maissa, ja varmistamaan, että kaikkien unionin rahoittamien kansainvälisten toimien näkyvyyttä parannetaan;

15.

muistuttaa tilintarkastustuomioistuimelle ja komissiolle, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaan miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistäminen on yksi Euroopan unionin kaikkien toimien perusperiaatteista; katsoo siksi, että sukupuolinäkökohdat on otettava huomioon talousarviomenettelyn kaikissa vaiheissa, Euroopan unionin talousarvion valmistelu, toteuttaminen ja tarkastaminen mukaan luettuina;

16.

muistuttaa tilintarkastustuomioistuinta ja komissiota sukupuolitietoista budjetointia koskevan toteutettavuustutkimuksen havainnoista ja suosituksista;

17.

on tyytyväinen kertomukseen, joka perustuu komissiossa ja viidessä jäsenvaltiossa (Saksa, Espanja, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Italia) tehtyihin arviointeihin, ottaen huomioon, että kyseiset jäsenvaltiot vastaavat yhteensä 76 prosentista Euroopan sosiaalirahastosta ohjelmakaudella 2000–2006 osarahoitettuihin naisten ammatillista koulutusta koskeviin toimiin liittyvistä menoista; panee kuitenkin merkille, että kertomuksessa todettiin useita puutteita, jotka koskivat tilintarkastustuomioistuimen tarkastamien toimenpiteiden vahvistamista ja hankkeiden valintaa; panee merkille myös ohjelmien tuloksellisuuden seurannassa todetut puutteet;

18.

toteaa, että tarkastettujen ohjelmien koulutustoimet eivät suoranaisesti vastanneet työmarkkinavaatimuksia koskevia analyyseja ja että vahvistetut toimenpiteet oli useimmiten mahdollista toteuttaa monella eri tavalla, mikä johti siihen, että toimia ei kohdistettu riittävän hyvin tiettyihin ryhmiin; pitää valitettavana, ettei tilintarkastustuomioistuin ottanut huomioon naisten ohjaamista takaisin työhön tai naisten taitojen kehittämistä koskevaa laajempaa ja yleisempää ongelmaa;

19.

ymmärtää, että tulevissa toimenpideohjelmissa on otettava huomioon työmarkkina-analyysi, jotta koulutustoimet vastaisivat tämän analyysin tuloksiin; katsoo kuitenkin edelleen, että naisten koulutuksen tavoitteena on oltava naisten taitojen kehittäminen ja koulutuksessa on otettava huomioon naisten erityistarpeet, kuten lastenhoidon järjestäminen ja joustavat työjärjestelyt; tukee lisäksi ajatusta, että käyttöön otettaisiin hankevalintamenettely, jolla hyväksytyiksi tulevat ne hankkeet, joiden avulla epätasa-arvoa torjutaan tehokkaimmin ja analyysissa esille tulleet ongelmat ratkaistaan parhaiten;

20.

toteaa nykyisistä indikaattoreista, että tarkastetuissa jäsenvaltioissa hankevalintaperusteissa ei otettu tarpeeksi hyvin huomioon työmarkkina-analyysejä eikä niissä varmistettu, että valitut hankkeet olisivat yhdenmukaisia ohjelman yleistavoitteiden kanssa; suosittelee jatkossa indikaattorien kohdistamista paremmin sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen, selkeiden tavoitteiden asettamista ja tietojen luotettavuuden parantamista, jotta täytäntöönpanoviranomaiset, jäsenvaltiot ja komissio voivat toteuttaa arviot tehokkaasti;

21.

kehottaa komissiota vastaisuudessakin seuraamaan, että jäsenvaltiot asettavat asianmukaisia ja toteuttamiskelpoisia indikaattoreita ja keräävät luotettavia tietoja, joiden avulla voidaan tehdä tarkoituksenmukaisia päätelmiä osarahoitettujen toimien tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta; pyytää saada säännöllisesti tietoa saavutetusta edistyksestä sekä varmistamaan, että hankevastaavien vastuusta ei muodostu liian raskasta taakkaa;

22.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ottamaan huomioon vuosikertomukseen talousarvion toteuttamisesta sisältyvän komission vastauksen, jonka mukaan budjettikohdat 4 ja 13 ovat soveltamisalaltaan laajempia ja niihin sisältyy muun muassa sukupuolten tasa-arvoa koskeva politiikka;

23.

kehottaa sukupuolten välisten palkkaerojen vuoksi komissiota edistämään jatkossakin erityisesti naisten ammatillista koulutusta koskevia toimia, jotta naiset voisivat saada tai kehittää tämän vääristymän korjaamisen edellyttämiä taitoja;

24.

pitää valitettavina tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa tekemiä havaintoja, jotka koskevat Daphne II -hankkeen täytäntöönpanoon liittyviä perusteettomia maksuja; kehottaa komissiota seuraamaan tilannetta ja varmistamaan tulevaisuudessa Daphne-ohjelman asianmukaisen täytäntöönpanon;

25.

toistaa komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle esittämänsä pyynnön, että talousarvion toteuttamisesta myönnettävää vastuuvapautta koskevaan mietintöön sisällytettäisiin sukupuolten tasa-arvoa koskeviin toimintalinjoihin liittyviä ja sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja;

26.

pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen julkaisemista ja tilintarkastustuomioistuimen tekemää perusteellista analyysia;

27.

arvostaa tuontiin sovellettavien yksinkertaistettujen tullausmenettelyjen ratkaisevaa roolia taloudellisille toimijoille kaupan helpottamisen kannalta, mutta pitää valitettavana, että nämä menettelyt ovat johtaneet kohtuuttoman suuriin tappioihin unionin talousarviossa ja EU:n kauppapolitiikan noudattamatta jättämiseen;

28.

pitää myönteisenä, että tuontiin sovellettavia yksinkertaistettuja menettelyjä koskevaa sääntelykehystä on parannettu vuoden 2009 alusta lähtien, ja odottaa komission saattavan jälkitarkastuksia koskevat ohjeet valmiiksi ilman uusia viivytyksiä ja viimeistään vuoden 2011 loppuun mennessä;

29.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tämän kehyksen käyttöön nopeasti ja komissiota seuraamaan edistymistä perusteellisesti;

30.

katsoo, että kertomuksessa havaittuja jäsenvaltioiden tuontiin sovellettavien yksinkertaistettujen menettelyjen tehokkaan valvonnan puutteita ei voida hyväksyä, ja kehottaa komissiota jatkamaan jäsenvaltioiden toteuttaman yksinkertaistettujen menettelyjen valvonnan vaikuttavuuden tutkimista ja erityisesti kartoittamaan jäsenvaltioiden toteuttamien jälkitarkastusten edistymistä (esimerkiksi niiden tiheyden, metodologian, riskianalyysin käytön ja organisoinnin osalta) ja esittämään jäsenvaltioista vähintään puolta koskevat tutkimustulokset parlamentille vuoden 2011 loppuun mennessä ja jäljelle jääneitä jäsenvaltioita koskevat tulokset vuoden 2012 loppuun mennessä;

31.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tarmokkaammin varmistamaan tullimaksujen tehokas periminen, koska ne saavat niistä itselleen 25 prosenttia korvauksena perimisestä aiheutuvista kustannuksista;

32.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta harkitsemaan erityiskertomukselle jatkoa, kun jälkitarkastuksia koskevat ohjeet on otettu käyttöön, ja kehottaa komissiota esittämään parlamentille arviot perinteisten omien varojen menetyksistä, jotka johtuvat siitä, että jäsenvaltioissa toteutettava yksinkertaistettujen menettelyjen valvonta on tehotonta;

33.

kehottaa komissiota analysoimaan Alankomaiden lupaa edeltävien tarkastusten mallia, jota tosin ei noudatettu maassa yleisesti mutta jonka tilintarkastustuomioistuin katsoi vastaavan täysin sen omaa tarkastusmallia, ja suosittelemaan sen käyttöä muissa jäsenvaltioissa ja tiedottamaan parlamentille saavutetusta edistyksestä syyskuuhun 2011 mennessä;

34.

kehottaa komissiota tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin ”yliyksinkertaistamisen” (erivapauden) väärinkäyttöä ja antamaan parlamentille vuoden 2009 vastuuvapausmenettelyn päättymiseen mennessä yksityiskohtaiset luvut sen yleisyydestä jäsenvaltioittain; kehottaa komissiota määrittelemään yksityiskohtaisemmin erityisolosuhteet, joissa toimijat voivat saada erivapauden;

35.

kehottaa komissiota tarkastelemaan helmikuuhun 2011 mennessä Belgian, Ranskan, Irlannin, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tapauksia, sillä näiden jäsenvaltioiden toimijat eivät kyenneet välittämään jälkitarkastusten edellyttämiä tulliasiakirjoja, ja tiedottamaan ennen vuotta 2009 koskevan vastuuvapausmenettelyn päätökseen saattamista parlamentille näiden jäsenvaltioiden toteuttamista toimista tilanteen korjaamiseksi;

36.

pitää valitettavana, että unioni ei sovella johdonmukaista politiikkaa seuraamuksiin, joita jäsenvaltioiden olisi langetettava toimijoille, jotka rikkovat talouden toimintaa helpottamaan tarkoitettuja yksinkertaistettuja menettelyjä koskevia määräyksiä; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille tilanteen korjaamiseksi toteutetuista toimista;

37.

kehottaa jäsenvaltioita valistamaan taloudellisia toimijoita mahdollisesti pakollisen koulutuksen avulla näiden vastuusta yksinkertaistettuja menettelyjä käytettäessä;

38.

panee merkille unioniin perinteisten kilpailijoiden ja kehittymässä olevien talouksien taholta kohdistuvan lisääntyvän kilpailun tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin alalla; toteaa tästä syystä, että tutkimus ja erityisesti uudet tutkimusinfrastruktuurit ovat olennaisen tärkeitä Euroopan unionille, jotta se voi toteuttaa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet älykkäästä, kestävästä ja osallistavasta kasvusta;

39.

korostaa, että komission olisi tarkasteltava kaikkia osatekijöitä huolellisesti saadakseen parhaan hinta-laatusuhteen; toteaa kuitenkin, ettei erityiskertomuksesta tai komission vastauksesta käy selvästi ilmi mitään, mikä voisi johtaa siihen johtopäätökseen, että komissio todella sai unionin rahoille parhaan mahdollisen vastineen;

40.

korostaa komission vuonna 2000 laatiman analyysin johtopäätöksen merkitystä, sillä sen mukaan infrastruktuureihin liittyvästä teknologian kehittämisestä puuttui kriittinen massa; panee merkille, ettei erityiskertomuksen sen enempää kuin komission vastauksenkaan perusteella voida päätellä, että rahoitettujen hankkeiden (yhteensä 28) piirteet ja lukumäärä saavuttavat kyseisen kriittisen massan; kehottaa tästä syystä komissiota selventämään edelleen tässä nimenomaisessa tapauksessa kriittisen massan tavoitteen saavuttamista ja sitä, millä tavoin tähän pyrittiin;

41.

huomauttaa, että valmistelevien tutkimusten kohdalla ei ole selvää, että haastatellessaan edunsaajia, tutkimusorganisaatioiden edustajia, tutkimusyhteisön edustajia sekä jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden edustajia tilintarkastustuomioistuin otti huomioon sen tosiasian, että kyseiset osapuolet suhtautuvat luonnostaan positiivisesti toteutettuihin tutkimuksiin; rohkaisee lisäksi tilintarkastustuomioistuinta hyödyntämään täydentävää näyttöä voidakseen tarkastella kyseisten hankkeiden vaikuttavuutta paremmin;

42.

panee merkille, että komission vastauksen mukaan EU:n rahoituksella uusien infrastruktuurien rakentamisen tukijärjestelmän yhteydessä ei ollut tarkoitus vauhdittaa uusien infrastruktuurien rakentamista koskevia päätöksiä vaan tehostaa eurooppalaista ulottuvuutta; huomauttaa kuitenkin, ettei termejä ”eurooppalainen ulottuvuus” ja ”eurooppalainen lisäarvo” (7) eikä erityisesti niiden mittaustapaa sekä tapaa, jolla hankkeisiin käytetyt varat vastaavat edellä mainittuja termejä, ole riittävällä tavalla määritelty; kehottaa tästä syystä komissiota selventämään nämä termit tarkemmin erityisellä ja mitattavalla tavalla;

43.

on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen ja komission kanssa siitä, että täydentävien rahoituslähteiden käytön edut olisi tehtävä selviksi mahdollisille hakijoille ja komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten olisi edistettävä niiden käyttöä edelleen, vaikka merkittävää edistystä onkin tapahtunut tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman yhteydessä;

44.

toteaa, että täydentävien rahoituslähteiden käyttö on ratkaiseva tekijä uusien tutkimusinfrastruktuurien rakentamisessa tulevina vuosina;

45.

toteaa, että komission on lisäksi toteutettava käytännön toimenpiteitä, jotta se voisi asianmukaisesti huolehtia täydentävyysnäkökohdasta tarkastamalla muun muassa, ovatko hankkeet saaneet kaksinkertaista rahoitusta tai perusteetonta yhteisrahoitusta;

46.

muistuttaa, että komissio julkaisi vuonna 2008 käytännön oppaan EU:n tutkimusta, kehitystä ja innovointia koskevista rahoitusmahdollisuuksista, ja kehotti jäsenvaltioita parantamaan järjestelyjä rahoituksen hyödyntämiseksi koordinoidusti;

47.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan EU:n varoista rahoitettua turvallisuustutkimusta ja -kehitystä, mukaan luettuna kuudes ja seitsemäs puiteohjelma sekä turvallisuustutkimuksen valmistelutoimi, tilintarkastuksen ja talousarvion näkökulmasta ottaen huomioon suosituksen, joka sisältyi parlamentin toimialayksikkö C:n lokakuussa 2010 tekemään tutkimuksen puiteohjelman turvallisuutta koskevaan selvitykseen ”Review of Security measures in the research framework programme”;

48.

pitää tilintarkastustuomioistuimen kertomusta myönteisenä ja hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen huomautukset ja päätelmät;

49.

on ilahtunut hyvästä alusta ja antaa tunnustusta komission vaikutustenarviointijärjestelmään jatkuvasti tehtävistä parannuksista, erityisesti vaikutustenarvioinneista annettujen komission suuntaviivojen jatkuvasta ajantasaistamisesta ja vaikutustenarviointilautakunnan roolin vahvistamisesta;

50.

panee tyytyväisenä merkille, että vaikutustenarviointimenettelyistä on tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan tullut olennainen osa politiikan kehittämisprosessia ja että ne ovat osaltaan auttaneet parantamaan komission lainsäädäntöehdotuksia;

51.

kannustaa komissiota toteuttamaan toimia vaikutustenarviointia koskevan suunnitteluprosessin avoimuuden lisäämiseksi; katsoo, että komission olisi sen lisäksi, että se ilmoittaa syyt vaikutustenarvioinnin tekemiseen, myös ilmoitettava syyt siihen, miksi se päättää olla tekemättä vaikutustenarviointia (erityisesti tapauksissa, joissa vaikutustenarviointilautakunta on ollut sitä mieltä, että vaikutustenarviointi olisi tehtävä);

52.

katsoo, kuten parlamentaarista uudistusta käsittelevän Euroopan parlamentin työryhmän 21. toukokuuta 2008 antamassa toisessa väliraportissa lainsäädäntötoimista ja toimielinten välisistä suhteista todettiin, että vaikutustenarviointien olisi katettava kaikki lainsäädäntöaloitteet, yksinkertaistamista ja komitologiaa koskevat toimenpiteet mukaan lukien; kehottaa kaikkia osapuolia määrittelemään vaikutustenarviointien soveltamisalan uudelleen seuraavissa toimielinten välisissä keskusteluissa ja ottamaan erityisesti huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulon mukanaan tuomat muutokset,

53.

vaatii, että komissio sen lisäksi, että se ottaa osapuolet mukaan vaikutustenarviointien valmisteluun, myös kuulee asiasta kiinnostuneita osapuolia vaikutustenarviointikertomusten luonnoksista ja, kuten joissakin OECD-maissa tehdään, julkistaa vaikutustenarviointikertomusten luonnokset;

54.

kannustaa komissiota parantamaan vaikutustenarviointiprosessin suunnittelua, jotta vaikutustenarviointilautakunnalle jää riittävästi aikaa valvontaan;

55.

katsoo, että vaikutustenarviointien esittämisen ja niistä keskustelemisen olisi oltava olennainen osa parlamentin lainsäädäntötyötä, ja kannustaa valiokuntiaan kutsumaan komission edustajia osallistumaan kokouksiinsa useammin tässä tarkoituksessa;

56.

kiinnittää komission huomiota kriittisiin huomautuksiin, jotka koskevat vaikutustenarviointien pituutta ja teknistä luonnetta sekä niissä käytetyn kielen vaikeaselkoisuutta; katsoo, että näiden puutteiden korjaaminen tekisi vaikutustenarvioinneista hyödyllisempiä lainsäätäjille, eri sidosryhmille ja suurelle yleisölle;

57.

panee kuitenkin merkille, että nykyisellään vaikutustenarviointien riippumattomuus on kyseenalaista, koska komission vaikutustenarvioinneista vastaavan vaikutustenarviointilautakunnan jäsenet nimittää komission puheenjohtaja, joka myös antaa jäsenille toimintaohjeet;

58.

toteaa myös, että sama ongelma koskee komission jälkiarviointeja, joista on parlamentille vain rajallista apua, kun se valvoo sitä, kuinka komissio toteuttaa talousarviota;

59.

korostaa, että vaikutustenarviointeja ei pitäisi toteuttaa vain ennen lainsäädäntötekstin hyväksymistä (ennakkoarvioinnit), vaan myös sen jälkeen (jälkiarvioinnit); huomauttaa, että tämä on tarpeen, jotta voitaisiin arvioida tarkemmin, onko lainsäädännön tavoitteet todella saavutettu ja onko säädöksen muuttaminen tarpeen vai säilytetäänkö se entisellään;

60.

on vakuuttunut siitä, että parlamentin puolesta toteutettavat vaikutustenarvioinnit ja arvioinnit vahvistaisivat kansalaisten näkemystä ja käsitystä unionin toimintalinjojen merkityksestä ja olisivat tärkeitä kansalaisten osallistumisen ja keskustelun edistämisen kannalta;

61.

korostaa, että komission aloiteoikeus rajoittaa parlamentin roolia, ja uskoo vakaasti, että riippumattomat, itsenäiset ja rajoittamattomat vaikutustenarvioinnit ja arvioinnit antaisivat Euroopan parlamentin jäsenille enemmän sananvaltaa unionin toimintalinjojen tulevassa kehityksessä;

62.

on tyytyväinen tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja perusteelliseen arviointiin, joka kertomuksessa esitetään Leonardo da Vinci -ohjelman liikkuvuustoimien suunnittelusta ja hallinnoinnista;

63.

panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen yleispäätelmän, jonka mukaan Leonardo da Vinci -ohjelman liikkuvuustoimet on suunniteltu ja niitä hallinnoidaan siten, että niiden avulla on mahdollista saada vaikuttavia tuloksia;

64.

on täysin tietoinen siitä, että sopivien indikaattoreiden laatiminen ohjelman monille tavoitteille on haastava tehtävä, ja tunnustaa tässä suhteessa tapahtuneen viimeaikaisen kehityksen, mutta pitää kuitenkin huolestuttavana tilintarkastustuomioistuimen havaintoa siitä, että Leonardo-ohjelmalle ei ole laadittu kattavaa vaikutusten arviointijärjestelmää ja että komissio ei pysty vielä ohjelman kolmantenakaan toteutusvuotena – liki puolivälissä – arvioimaan, miten tavoitteiden saavuttaminen edistyy;

65.

kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille edistymisestä sellaisen käyttäjäystävällisen ja tehokkaan yhteistyökumppaneiden hakuvälineen käyttöönotossa, joka voisi helpottaa hakijoiden vaikeuksia löytää isäntäorganisaatioita muista maista;

66.

kehottaa komissiota takaamaan hakemusten asianmukaisen arvioinnin kehittämällä arvioijille tarkoitettua arviointikäsikirjaa ja toteuttamalla hakemusarviointien tarkistuksia osallistujamaihin tekemiensä laatua ja vaikutuksia koskevien seurantakäyntien yhteydessä, mikäli tällaisten tarkistusten todetaan tuovan lisäarvoa;

67.

kehottaa komissiota laatimaan kattavan järjestelmän ohjelman vaikutusten mittaamiseksi, kehittämään Leonardo-ohjelman tulosten ja vaikutusten raportointijärjestelmää ja erityisesti viimeistelemään ilman lisäviivästyksiä vaikutusmittausten raportoinnissa käytettävän LLPLink-sovelluksen sekä pitämään parlamentin ajan tasalla näiden toimien edistymisestä;

68.

kehottaa komissiota puuttumaan tilintarkastustuomioistuimen raportissa esiin tuotuihin tarkastuksia koskeviin puutteisiin;

69.

panee merkille, että kuten tilintarkastustuomioistuin toteaa, monilla aloilla on paljon parantamisen varaa Leader-lähestymistavalle ominaisen lisäarvon varmistamiseksi; pitää hyvin valitettavana sitä, että kymmenen vuotta Leader-ohjelmaa käsittelevän tilintarkastustuomioistuimen edellisen tarkastuksen jälkeen samat vakavat puutteet ovat yhä olemassa;

70.

tukee tilintarkastustuomioistuimen suosituksia 3, 4, 5 ja 6;

71.

hyväksyy suosituksen 1, jonka mukaan rahoitusta ei pitäisi myöntää loppuunsaatetuille hankkeille, mutta katsoo, että tämän ei pitäisi olla este Leader-rahoituksen myöntämiselle nykyisten hankkeiden laajentamiseen; suhtautuu näin ollen myönteisesti komission aikomukseen antaa ehdotuksia, jotka mahdollistaisivat hankkeiden laajentamisen, mikäli niiden myöhempiä vaiheita varten on haettu uutta rahoitusta;

72.

panee merkille suosituksen 2, jonka mukaan paikallisten toimintaryhmien jäsenten ”olisi oltava poissa hankkeeseen liittyvistä keskusteluista, arvioinneista ja päätöksenteosta”, jos heillä on ”hanke-ehdotukseen liittyviä henkilökohtaisia, poliittisia, ammatillisia tai liiketaloudellisia etunäkökohtia”; huomauttaa lisäksi, että varainhoitoasetuksessa kielletään toimet, jotka voivat aiheuttaa eturistiriidan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että paikallisten toimintaryhmien hankkeiden arviointi- ja päätöksentekokomiteoiden jäsenet noudattavat tinkimättä varainhoitoasetusta; on yhtä mieltä siitä, että tarvittaessa olisi aina laadittava kirjallinen etunäkökohtia koskeva ilmoitus ja että tällaiset ilmoitukset olisi julkaistava kokouksen pöytäkirjassa;

73.

pyytää komissiota varmistamaan, että käsite ”hanketta koskeva etunäkökohta” on määritelty selkeästi, ja katsoo, että selkeitä pöytäkirjoja on vaadittava kaikista päätöksentekokokouksista, jotta voidaan poistaa epäoikeudenmukaista hankevalintaa koskevat huolet ja jotta päätöksenteko olisi avoimempaa ja puolueettomampaa;

74.

katsoo, että Leader-ohjelman lisäarvon varmistamiseksi komission olisi entistäkin enemmän kannustettava paikallisia toimintaryhmiä pyrkimään tavoittamaan sellaisia paikallisia toimijoita, jotka voivat kehittää alueella entistä strategisempia hankkeita, kuten parhaillaan tapahtuu Mecklenburg-Vorpommernissa (Saksa) ja Irlannissa;

75.

kehottaa komissiota ottamaan viipymättä käyttöön hankkeiden valinnan avoimuutta lisääviä toimenpiteitä Mecklenburg-Vorpommernin (Saksa) ja Pays de la Loiren (Ranska) esimerkin mukaisesti ja katsoo, että olisi ryhdyttävä soveltamaan järjestelmää, jossa paikalliset toimintaryhmät julkaisevat hankkeiden valintakokouksiensa pöytäkirjat verkkosivuillaan;

76.

toteaa, että yleisesti ottaen EU:n vuoden 2006 sokerimarkkinauudistus oli onnistunut ja saavutti tavoitteet, jotka koskivat kilpailukyvyn parantamista ja EU:n sisäisten markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden välisen hintaeron kaventamista;

77.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin suhtautuu varauksellisesti kilpailukyvyn mittaamiseen yksinomaan alueiden perusteella; korostaa, että komissiolla ei ollut tilaisuutta tarkastella yksittäisten viljelijöiden ja tehtaiden todellista kilpailukykyä; on huolestunut siitä, että jos siis alueen kilpailukyky ei perustunut sen todellisiin mahdollisuuksiin vaan kilpailun vääristymiseen, joka johtui joillekin alueille poliittisin perustein myönnetyistä suhteellisen suurista kiintiöistä, uudistuksen luoma uusi tilanne ei takaa parhaita edellytyksiä kyseisten alueiden todellisten kilpailukykymahdollisuuksien osalta;

78.

on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että sokerintuottajien tuottavuutta ja tehokkuutta koskevat tiedot voisivat olla hyvin hyödyllisiä arvioitaessa uudistuksen toteuttamista; kysyy siksi komissiolta, miksi se ei pitänyt kyseisten tietojen toimittamista taloudellisen tuen saamisen ehtona;

79.

kysyy komissiolta, miksi suuria sokerintuottajia, jotka ovat luopuneet kiintiöstään ottamalla vastaan rakenneuudistusrahaston korvauksen eli rahallisen kannustimen alalta poistumiseksi, ei pyydetty toimittamaan tietoja kyseisen korvauksen käytöstä; panee myös merkille, että on tärkeää kerätä ja käsitellä kyseisiä tietoja, jotta yhteisen maatalouspolitiikan organisointi olisi tulevaisuudessa vaikuttavampaa ja tehokkaampaa;

80.

muistuttaa, että sokeritehtailla on tärkeä asema maatalouspolitiikassa ja että paikalliset tehtaat ovat edellytys sokerijuurikkaan viljelylle, vaikka tämä ei koske perinteisiä ruokosokeripuhdistamoja, koska sokeriruokoa tuotetaan EU:n ulkopuolella; kysyy siksi komissiolta, mitä yleistä etua sokeriruokoteollisuudelle maksettu siirtymäkauden tuki palveli;

81.

korostaa isoglukoosin lisäkiintiön osalta, että sen teollinen tuotanto ei liity maissin ja muiden raaka-aineiden paikalliseen saatavuuteen, ja toteaa, kuten komissio mainitsee, että maissin ja muiden isoglukoosin valmistukseen käytettävien raaka-aineiden hinta ei muutu; toteaa siksi, että isoglukoosin kysyntä ja kulutusmalli eroavat olennaisesti sokerin kulutuksesta; on tästä syystä samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että ”ei ole lainkaan selvää, miksi kyseiset ilman maksua saadut lisäkiintiöt sisällytettiin sittemmin tehtyihin kiintiöiden vähennyksiin” (8), ja kysyy komissiolta, mitä yleistä etua isoglukoosin tuottajille ilman maksua myönnetyt kiintiöt palvelivat;

82.

kehottaa komissiota selvittämään, käytettiinkö rakenneuudistussuunnitelmaa varten myönnettyjä varoja eräiden EU:ssa sijanneiden tehtaiden siirtämiseen kolmansiin maihin, jotka saavat EU:lta etuuskohtelun, kun otetaan huomioon, että Euroopan ulkopuolisen tuottavuuden tukeminen ei ollut sokeriuudistuksen tavoite;

83.

kiinnittää komission huomion siihen, että alan teollisuuden keskittymisen lisääntymisen edut eivät näy lainkaan tai näkyvät vain rajoitetusti kuluttajahinnoissa; tiedustelee siksi, ryhtyikö komissio mihinkään toimenpiteisiin tai käynnistikö se aloitteita sokeriuudistuksen aikana tai sen yhteydessä sen varmistamiseksi, että pakkaamattoman sokerin hinnan alennukset näkyvät lopullisen kuluttajan tasolla;

84.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen mukaan ”tilanne vaihteli varsin suuresti: vaihteluväli oli nettomääräisiin sulkemiskustannuksiin verrattuna 390 euron nettoylijäämästä luovuttua tonnia kohti 226 euron nettoalijäämään tonnia kohti” (9), ja pohtii, olisiko uudistus voitu suunnitella tavalla, joka olisi minimoinut kyseiset vaihtelut;

85.

on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että ”ei ole olemassa kattavia tietoja siitä, miten kiintiöistä luopuminen vaikutti paikalliseen talouteen, kuinka monta työpaikkaa menetettiin tai mitä työllistymisvaihtoehtoa tarjottiin henkilöstölle, joka aiemmin työskenteli tehtaissa, jotka sittemmin suljettiin” (10), ja pitää tällaisia tietoja todella hyödyllisinä kokonaiskuvan saamiseksi uudistuksen vaikutuksista kyseisiin alueisiin; toteaa siksi, että kun unionin varoja virtaa edunsaajalle, EU:n veronmaksajien tiedonsaantioikeuden perusteella voimme edellyttää niiltä vastakkaista avoimen tiedon virtaa kyseisten varojen käytöstä, mikä ei ole mitenkään ristiriidassa jäsenvaltioiden toimivallan kanssa;

86.

on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että jäsenvaltioiden, jotka päättivät myöntää varsinaista monipuolistamistukea, olisi pitänyt laatia kansalliset rakenneuudistusohjelmansa, joissa selvitetään yksityiskohtaisesti kyseisillä alueilla toteutettavat monipuolistamiseen tähtäävät toimenpiteet, ja että jäsenvaltioiden olisi pitänyt tiedottaa komissiolle kyseisistä ohjelmista; kehottaa siksi komissiota antamaan näyttöä monipuolistamistuen vaikutuksista asianomaisilla alueilla;

87.

on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komission pitäisi ehdottaa ”toimenpiteitä, joiden avulla päästäisiin eroon nykyisen kiintiöjärjestelmän jäykkyydestä ja rajoittuneisuudesta, jotka vaikuttavat haitallisesti viljelijöiden ja tuottajien kilpailukykyyn” (11);

88.

mitä tulee tilintarkastustuomioistuimen huomautukseen siitä, että EU:sta on tullut riippuvaisempi tuonnista, ei kykene ottamaan kantaa komission vastaukseen, jonka mukaan yleisesti ottaen ”uudistuksen jälkeisen kiintiön (noin 85 prosenttia entisestä) mukaista omavaraisuuden tasoa voidaan pitää tyydyttävänä” (12), kun otetaan huomioon EU:n markkinoiden avaaminen kolmansille maille; toteaa, että keskustelua toimitusten saatavuudesta ei ole dokumentoitu tai näytetty toteen asianmukaisesti ja että parlamentti ei saanut käyttöönsä tutkimuksia, jotka koskevat sokerin saatavuuden optimaalista tasoa tai mahdollisia skenaarioita sokeripulan seurauksista ja mahdollisista reaktioista (ja asiaan liittyvistä kustannuksista), jos maailman sokerimarkkinoilla tapahtuu merkittäviä häiriöitä;

89.

pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen huolellisesti valmistellun ja rakentavan kertomuksen julkaisemista ja tilintarkastustuomioistuimen tekemää perusteellista analyysia;

90.

katsoo, että ensisijaisten hankkeiden määrittelyä koskevat parannukset voisivat tehostaa entisestään unionin taloudellisten varojen koordinointia ja keskittämistä; kehottaa komissiota päättämään ensisijaisten hankkeiden määrittelystä nykyisten ja odotettujen raideliikenteen palveluiden perusteella osoitettujen tarpeiden mukaisesti;

91.

kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin rautateiden infrastruktuurin mukauttamiseksi, jotta se mahdollistaisi Euroopan laajuiset palvelut samalla, kun rakennetaan puuttuvia yhteyksiä raja-alueilla sijaitseviin kohteisiin, poistetaan pullonkauloja tärkeiltä reiteiltä ja korvataan tai päivitetään vanhaa rautatieinfrastruktuuria;

92.

suhtautuu myönteisesti komission ponnisteluihin edetä EU:n tasolla annetun lainsäädännön avulla; katsoo, että komission olisi kehitettävä entisestään jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta rautateiden turvallisuutta ja matkustajien oikeuksia sekä markkinoiden avaamista ja yhteentoimivuutta unionin tasolla koskevat lainsäädännölliset toimenpiteet saatettaisiin onnistuneesti osaksi kansallista lainsäädäntöä;

93.

pitää myönteisinä komission pyrkimyksiä myötävaikuttaa hankkeiden valmistelun parantamiseen jatkamalla huomattavien varojen investoimista;

94.

kehottaa komissiota kuulemaan ulkopuolisia rautateiden infrastruktuurin asiantuntijoita, jotta ehdotettujen hankkeiden tekniset näkökohdat voitaisiin arvioida paremmin ennen kuin hankkeille myönnetään varoja koheesiorahastosta;

95.

korostaa, että on välttämätöntä edistää hankkeiden huolellisempaa valmistelua, jotta tulevien hankkeiden osalta saataisiin pienennettyä kustannusten kohoamisen riskiä, johon odottamattomat tekijät, kuten yllättävän vaikeat maantieteelliset olosuhteet, ja ympäristönsuojeluvaatimukset, vaikuttavat;

96.

toteaa, että joskus esiintyy viiveitä, ennen kuin infrastruktuuri voidaan ottaa käyttöön; pyytää komissiota tekemään tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta tulevassa suunnittelussa voitaisiin tehdä tarvittavat parannukset;

97.

suhtautuu myönteisesti matkustajaliikenteeseen tarkoitettujen suurnopeusosuuksien tehokkaaseen suoritteeseen, jonka on todettu vastaavan odotuksia;

98.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi erilaisia hankaluuksia, joita ovat esimerkiksi raideleveyksiin, syöttöjännitteeseen, liikenteenvalvontajärjestelmiin (turvajärjestelmiin), junien pituuteen ja toimintasääntöihin liittyvät erot; pyytää komissiota avustamaan jäsenvaltioita tehokkaammin, jotta ne edistyisivät kyseisten ongelmien lieventämisessä, koska siten on mahdollista helpottaa Euroopan laajuisten liikenneyhteyksien kehittämiseen tähtääviä parannuksia; huomauttaa, että tehokkaan taloudellisen tuen ohella unionin on oltava tärkeässä asemassa edistettäessä kansallisten verkkojen yhteentoimivuutta;

99.

toteaa, että eurooppalaisten koordinaattoreiden nimittäminen on tehostanut huomattavasti Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon kuuluvien hankkeiden toteuttamista, koska se on keskittänyt investointeja ja helpottanut ensisijaisten hankkeiden kehittämistä; kehottaa komissiota säilyttämään koordinaattoreiden nykyisen aseman ja arvioimaan mahdollisuutta nimittää lisää koordinaattoreita sellaisille ensisijaisten hankkeiden osuuksille, jotka ovat suurissa hankaluuksissa;

100.

katsoo, että Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanoviraston velvollisuuksia on laajennettava ensisijaisten hankkeiden yhteisrahoitusta koskevan tosiasiallisen valvontavallan lisäämisen ja arviointimenettelyn osalta;

101.

panee merkille, että vaikka Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoituksen keskittäminen raja-alueilla sijaitseviin kohteisiin on parantunut vuodesta 2006, tehtävää on vielä paljon, esimerkiksi pullonkaulojen poistaminen ja puuttuvien yhteyksien rakentaminen;

102.

korostaa, että kaikki jäljellä olevat ongelmat ja kysymykset on arvioitava valmistauduttaessa Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevien suuntaviivojen tarkistamiseen;

103.

kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevaa politiikkaa, jotta se vastaisi ilmastonmuutokseen liittyviä tavoitteita, talouskasvun lisäämistä sekä sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta koskeviin tuleviin haasteisiin;

104.

korostaa, että vesi – erityisesti juomavesi – on strateginen luonnonvara, johon kohdistuu muiden luonnonvarojen tavoin 2000-luvulla kasvavia paineita kysynnän jatkuvan kasvun vuoksi, ja että parlamentin tehtävänä ja velvollisuutena on kiinnittää siksi erityistä huomiota vesiensuojeluun ja veden viisaaseen ja järkevään käyttöön, jotta voidaan taata veden hyvä laatu ja juomaveden riittävä saanti kasvavalle väestölle ja tuleville sukupolville;

105.

pitää tilintarkastustuomioistuimen rakentavia suosituksia myönteisinä ja kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota integroituun vesivarojen hoitoon, mikä palvelee sekä ympäristön että talouden etua, kehittämään ohjelmia ja hankkeita, joille voidaan myöntää EU:n osarahoitusta, ja pyrkimään EU:n toimien lisäarvon maksimointiin;

106.

tähdentää, että hankkeet on tutkittava tarkemmin hakemusten esittämisvaiheessa puutteiden ennaltaehkäisemiseksi; kehottaa siksi komissiota kehittämään edelleen ohjeiden ja tarkastuslistojen käyttöä esittämällä tukihakemusten arviointikriteerit selvemmin, jotta menettelyjen ja niiden tulosten vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta voidaan lisätä ja jotta tapauksissa, joissa vaadittuja tietoja ei toimiteta tai vaadittuja toimia ei toteuteta, voidaan ryhtyä asianmukaisiin jatkotoimiin;

107.

on tyrmistynyt tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan jotkin hankkeet päättyivät monta vuotta ennen tarkastuksen tekemistä, mutta niissä rakennettuja infrastruktuureja ei ollut otettu käyttöön täydentävän infrastruktuurin puuttumisen vuoksi; vaatii siksi jäsenvaltioita pyrkimään suunnittelemaan hankkeita paremmin, jotta estetään se, että vesihuoltoinfrastruktuurin kaltainen kallis infrastruktuuri ei toimi verkostosta puuttuvien yhteyksien vuoksi;

108.

kehottaa myös jäsenvaltioita varmistamaan paremman suunnittelun tekemällä kattavia tarvearviointeja sekä maksimoimaan investointien tehokkuuden ja taloudellisuuden tarkastelemalla myös mahdollisuutta periä kustannukset käyttäjiltä, tehostaa vedenkäyttöä vesivarojen suojelemiseksi ja vähentää hävikkiä;

109.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että koordinointia parannetaan, ja ottamaan hankkeiden suunnitteluun mukaan lisää sidosryhmiä, jotta vältetään sellaiset tilanteet, joissa kunta investoi vesihuoltokapasiteetin lisäämiseen ottamatta huomioon sitä, että muut samassa kunnassa tehdyt investoinnit vähentävät veden kulutusta, tai joissa investoidaan monta kuntaa kattavaan vesihuoltojärjestelmään, ilman että kunnat sitoutuvat käyttämään sitä;

110.

pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen kertomusta sekä komission vastauksia;

111.

tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta 1; toteaa unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä 30. tammikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 (13) 12 artikla mielessä pitäen, että toissijaisuusperiaatetta on sovellettava laadittaessa ohjelmia komission määrittelemien yleisten ehtojen mukaisesti; on tietoinen siitä, että määriteltyjen yleisten ehtojen mukaiset oikeat toimenpiteet olisi toteutettava kansallisella tasolla; suhtautuu myönteisesti komission tehtävään selvittää, ovatko ohjelmat unionin lainsäädännön mukaisia, sekä huolehtia ohjelmien yhteensovittamisesta kansallisten viranomaisten kanssa ohjelmasuunnittelun aikana, mihin luetaan myös jäsenvaltioille toimitettavat ohjeet; korostaa erityisesti, että on tärkeää lisätä komission ja jäsenvaltioiden yhteistyötä valvontaindikaattoreiden ja tehokkuuden parantamiseksi;

112.

tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta 2; panee tyytyväisenä merkille asetuksen (EY) N:o 247/2006 asiaa koskevan artiklan muuttamisen komission ehdotuksen mukaisesti, millä pyritään helpottamaan jäsenvaltioiden ehdottamien vuotuisten ohjelmamuutosten hyväksymistä;

113.

tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta 3; tunnustaa toissijaisuusperiaatteen mukaisen jäsenvaltioiden toimivallan toimien määrittelyssä; toteaa, että ohjelmien osanottajien vastuun lisääminen sekä tarkempi taloudellinen analyysi asianosaisissa jäsenvaltioissa voivat parantaa toimia; katsoo, että määriteltäessä toimia kansallisella tasolla on otettava asianmukaisesti huomioon kestävät tavoitteet, jotta voidaan estää keskittyminen pinnallisiin toimiin; katsoo, että kiinteämääräiset tuet ja puhtaasti tuotantoon perustuvat tuet ovat aiheellisia tietyillä alueilla, mutta kehottaa kehittämään kestäviä lähestymistapoja, jotka takaavat maanviljelyn jatkumisen asianomaisilla alueilla;

114.

tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta 4; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita laatimaan yhteisiä valvontaindikaattoreita koskevia suuntaviivoja; on tietoinen yksittäisten ohjelmien kattamien maiden ominaispiirteiden erilaisuudesta, mikä vaikeuttaa unionissa yleispätevien valvontaindikaattoreiden kehittämistä; on kuitenkin sitä mieltä, että yhteiset valvontaindikaattorit ovat välttämättömiä maatalouden ja maaseudun kestävälle kehitykselle; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on kuullut jäsenvaltioita kehittääkseen yhteisiä valvontaindikaattoreita, joita on tarkoitus soveltaa ohjelmiin vuodesta 2011 lähtien; pitää näitä kuulemisia alkuna sellaisen esimerkin vahvistamiselle, jota voitaisiin jatkossa käyttää myös muilla unionin rahoitusta saavilla aloilla;

115.

tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta 5; suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen ehdotukseen lyhentää ohjelmien viiden vuoden arviointiväliä; panee merkille komission vastaukset tilintarkastustuomioistuimen ehdotukseen; ehdottaa tilintarkastustuomioistuimen tavoin viiden vuoden arviointivälin lyhentämistä vuoteen, tämän kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden komissiolle vuosittain toimittamiin täytäntöönpanokertomuksiin; kehottaa lisäksi perustamaan tiedonhallintajärjestelmän, jolla valvottaisiin jäsenvaltioiden keräämiä tietoja edustavien valvontaindikaattoreiden perusteella ja päästäisiin tukien tehokkaampaan ja kestävämpään käyttöön;

116.

kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa; toteaa, että komissio ei voi pakottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ehdotettuja muutoksia, jotka parantaisivat ohjelmien kestävyyttä; uskoo, että komission vastuun lisääminen valvonnassa lisää ohjelmien tehokkuutta;

117.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).