Euroopan yhteisön ja Venäjän federaation hallituksen välinen

SOPIMUS

Itämeren kalastusta ja elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevasta yhteistyöstä

EUROOPAN YHTEISÖ

ja

VENÄJÄN FEDERAATION HALLITUS, jäljempänä ’osapuolet’,

jotka

TOTEAVAT, että Itämeren ja Belttien kalastusta ja elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan vuonna 1973 tehdyn yleissopimuksen (Gdanskin yleissopimus) soveltaminen päättyy 1 päivänä tammikuuta 2007,

TUNNUSTAVAT, että sen jälkeen kun Ruotsi ja Suomi liittyivät yhteisöön 1 päivänä tammikuuta 1995 sekä Viro, Latvia, Liettua ja Puola 1 päivänä toukokuuta 2004, yhteisö hallinnoi asioita, joita sisältyy Latvian tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan, Suomen tasavallan, Viron tasavallan, Puolan tasavallan ja Liettuan tasavallan hallitusten Venäjän federaation hallituksen kanssa tekemiin Itämeren merikalastusta koskeviin kalastussopimuksiin,

TUNNUSTAVAT tarpeen korvata nämä kalastussopimukset, siltä osin kuin on kyse Itämeren merikalastuksesta, ja vuoden 1973 Gdanskin yleissopimus Euroopan yhteisön ja Venäjän federaation hallituksen välisellä uudella sopimuksella,

VAHVISTAVAT yhteisen halunsa varmistaa Itämeren kalakantojen säilyttämisen sekä pitkän aikavälin kestävän hoidon ja hyödyntämisen,

NOUDATTAVAT 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräyksiä sekä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta 4 päivänä joulukuuta 1995 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuksen määräyksiä,

NOUDATTAVAT Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Venäjän federaation välisen kumppanuuden perustamisesta 24 päivänä kesäkuuta 1994 tehtyä kumppanuus- ja yhteistyösopimusta, jäljempänä ’kumppanuus- ja yhteistyösopimus’, ja haluavat yhdessä tiivistää näitä suhteita,

OTTAVAT HUOMIOON Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n konferenssissa vuonna 1995 hyväksymät vastuullisen kalastuksen toimintasäännöt,

OTTAVAT HUOMIOON syyskuussa 2002 pidetyn maailman kestävän kehityksen huippukokouksen hyväksymän kestävää kehitystä koskevan Johannesburgin julistuksen,

KATSOVAT, että osa Itämeren elollisista luonnonvaroista muodostuu hajallaan olevista kannoista, jotka vaeltavat osapuolten talousvyöhykkeiden välillä, sekä kohdelajeihin liittyvistä ja niistä riippuvaisista kannoista, ja että näiden kantojen tehokas säilyttäminen ja kestävä hyödyntäminen on sen vuoksi mahdollista ainoastaan osapuolten välisellä kalastuksenhoitoa koskevalla yhteistyöllä sekä valvonnalla ja määräysten täytäntöönpanolla,

TUNNUSTAVAT, että osapuolet ovat sitoutuneet kehittämään kalastuksenhoitoa koskevaa ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa, joka perustuu parhaille käytettävissä oleville tieteellisille lausunnoille sekä sille, että rannikkovaltiot varmistavat asianmukaisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden toteuttamisen elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi talousvyöhykkeellä 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen mukaisesti,

HALUAVAT jatkaa yhteistyötään asiaan liittyvissä kansainvälisissä kalastusjärjestöissä pyrkimyksenään kaikkien kyseessä olevien kalavarojen säilyttäminen, kestävä hyödyntäminen ja hoitaminen, ja vahvistavat osapuolten aikomuksen kehittää edelleen Gdanskin yleissopimukseen sisältyviä periaatteita,

TUNNUSTAVAT tieteellisen tutkimuksen, erityisesti kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) puitteissa tehtävän tutkimuksen, merkityksen kalavarojen säilyttämiselle, kestävälle hyödyntämiselle ja hoitamiselle ja haluavat kehittää edelleen yhteistyötä tällä alalla,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Määritelmät

Tässä sopimuksessa:

a)	’osapuolten talousvyöhykkeet’ tarkoittavat Venäjän federaation talousvyöhykettä ja Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden talousvyöhykkeitä;

b)	’osapuolen aluemeri’ tarkoittaa Venäjän federaation aluemerta ja Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden aluemeriä;

c)	’meren elolliset luonnonvarat’ tarkoittavat käytettävissä olevia eläviä merieläinlajeja, mukaan lukien anadromiset ja katadromiset lajit;

d)	’osapuolten kalastusalukset’ tarkoittavat Venäjän federaation lipun alla purjehtivia kalastusaluksia ja Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia kalastusaluksia, jotka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallisen kalastuksen avulla tapahtuvaa hyödyntämistä varten;

e)	’kestävä hyödyntäminen’ tarkoittaa kannan hyödyntämistä tavalla, joka ei vaaranna kannan tulevaa hyödyntämistä ja jolla ei ole kielteistä vaikutusta meriekosysteemeihin;

f)	’hajallaan olevat kannat’ tarkoittavat kaikkia sellaisia kalakantoja, jotka vaeltavat säännöllisesti osapuolten talousvyöhykkeiden rajojen yli Itämerellä;

g)	’pyyntiponnistus’ tarkoittaa kalastusaluksen kapasiteetin ja kalastustoiminnan tuloa; kun on kyse useamman aluksen joukosta, sillä tarkoitetaan joukon kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa;

h)

’kalastuksenhoidon varovaisuusperiaate’ tarkoittaa sitä, että riittävien tieteellisten tietojen puuttumista ei tulisi käyttää perusteena lykätä tai jättää toteuttamatta hoitotoimenpiteitä kohdelajien, niihin liittyvien tai niistä riippuvaisten lajien ja muiden kuin kohdelajien, sekä niiden ympäristön suojelemiseksi.

2 artikla

Sopimuksen maantieteellinen soveltamisalue

Maantieteellisellä alueella, johon tätä sopimusta sovelletaan, jäljempänä ’Itämeri’, tarkoitetaan sisäisiä vesiä lukuun ottamatta koko Itämeren ja Belttien vesialuetta, jota rajoittaa lännessä Hasenore Headista Gniben Pointiin, Korshagesta Spodsbiergiin ja Gilbierg Headista Kulleniin kulkeva linja.

3 artikla

Alueellinen soveltaminen

Tätä sopimusta sovelletaan alueisiin, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta siinä määrätyin edellytyksin, sekä Venäjän federaation alueeseen.

4 artikla

Tavoitteet

1.   Tämän sopimuksen tavoitteena on varmistaa osapuolten välillä tiiviimpi yhteistyö, joka perustuu oikeudenmukaisen ja molemminpuolisen hyödyn periaatteelle ja jonka tarkoituksena on Itämeren kaikkien hajallaan olevien, kohdelajeihin liittyvien ja niistä riippuvaisten kantojen säilyttäminen, kestävä hyödyntäminen ja hoito.

2.   Sopimuksessa määrätään osapuolten tiiviiseen yhteistyöhön liittyvistä periaatteista ja menettelyistä, ja sen tarkoituksena on varmistaa, että Itämeren hajallaan olevien kantojen, kohdelajeihin liittyvien ja niistä riippuvaisten kantojen hyödyntäminen luo talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät olosuhteet.

3.   Osapuolet perustavat yhteistyönsä parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin ja muihin asiaan liittyviin tietoihin, soveltavat varovaisuusperiaatetta ja sopivat kalastuksenhoitoa koskevan ekosysteemipohjaisen lähestymistavan kehittämisestä.

5 artikla

Yhteiset hoitotoimenpiteet

1.   Kumpikin osapuoli voi molemminpuolisen hyödyn periaatteen ja oman lainsäädäntönsä mukaisesti sallia toisen osapuolen kalastusalusten kalastavan talousvyöhykkeellään Itämerellä.

2.   Osapuolet voivat vaihtaa kiintiöitä Itämerellä vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti.

3.   Tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi osapuolet ottavat käyttöön Itämeren hajallaan olevien kantojen hyödyntämistä koskevia toimenpiteitä, ottaen huomioon kohdelajeihin liittyvät ja niistä riippuvaiset lajit. Näihin toimenpiteisiin voivat sisältyä muun muassa seuraavat:

a)	Suurimmat sallitut saaliit (TAC) hajallaan oleville kannoille ja hajallaan olevien kantojen ryhmille sekä niiden jakaminen osapuolten kesken. Jako perustuu kalastusmahdollisuuksien aiempaan jakautumiseen, ottaen huomioon kantakohtaisemman hallinnoinnin tarpeen ICES:n lausunnon mukaisesti;

b)	hajallaan olevien kantojen kalastusta koskevat pitkän aikavälin hoitosuunnitelmat;

c)	pyyntiponnistuksen rajoittaminen; ja

d)	tekniset toimenpiteet.

4.   Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan määräysten täytäntöönpanoa käsitellään tämän sopimuksen 14 artiklassa tarkoitetussa Itämeren kalastusta käsittelevässä sekakomiteassa.

6 artikla

Osapuolten itsenäiset hoitotoimenpiteet

1.   Kumpikin osapuoli vahvistaa saaliiden sallitun kokonaismäärän ja pitkän aikavälin hoitosuunnitelmat Itämeren muille kuin hajallaan oleville kannoille, ottaen samalla huomioon niihin liittyvät ja niistä riippuvaiset lajit.

2.   Jos tämän sopimuksen 14 artiklassa tarkoitetussa Itämeren kalastusta käsittelevässä sekakomiteassa ei ole saavutettu sopimusta tarkoituksenmukaisista hoitotoimenpiteistä, joita osapuolet voisivat suositella viranomaisilleen, osapuolet ottavat käyttöön itsenäisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että tämän sopimuksen 4 artiklassa asetetut Itämeren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja niiden hyödyntämisen hallinnointia koskevat tavoitteet saavutetaan, ottaen samalla huomioon kohdelajeihin liittyvät ja niistä riippuvaiset lajit.

3.   Tämän artiklan 2 kohdan nojalla toteutettavien toimenpiteiden on perustuttava objektiivisiin tieteellisiin kriteereihin, eivätkä ne saa olla tosiasiallisesti tai oikeudellisesti toista osapuolta syrjiviä.

4.   Kumpikin osapuoli voi ottaa käyttöön Itämeren kalastusta käsittelevässä sekakomiteassa hyväksyttyjen suositusten mukaisten toimenpiteiden lisäksi sellaisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jotka se katsoo tarpeellisiksi tämän sopimuksen 4 artiklassa määrättyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

5.   Kummankin osapuolen talousvyöhykkeellään ja aluemerellään toteuttamien kalastuksensääntelytoimenpiteiden on perustuttava objektiivisiin tieteellisiin kriteereihin, ottaen samalla huomioon kohdelajeihin liittyvät ja niistä riippuvaiset lajit, eivätkä ne saa olla tosiasiallisesti tai oikeudellisesti toista osapuolta syrjiviä.

7 artikla

Lisenssien myöntäminen

1.   Kumpikin osapuoli asettaa toisen osapuolen kalastusalusten sen Itämerellä olevan talousvyöhykkeen määritellyillä alueilla harjoittaman kalastuksen edellytykseksi lisenssin (luvan).

2.   Kummankin osapuolen toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat toiselle osapuolelle riittävän ajoissa toisen osapuolen Itämerellä olevan talousvyöhykkeen määritellyillä alueilla kalastamaan oikeutettujen kalastusalusten nimet, rekisterinumerot ja muut asian kannalta merkitykselliset tiedot.

3.   Lisenssien myöntämistä koskevien ehtojen täytäntöönpanon on oltava tämän sopimuksen 14 artiklassa tarkoitetun Itämeren kalastusta käsittelevän sekakomitean antamien suositusten mukaista.

4.   Kun osapuoli saa lisenssihakemuksen (lupahakemuksen), se myöntää sovellettavan lainsäädäntönsä mukaisesti Itämerellä olevan talousvyöhykkeensä määritellyillä alueilla kalastukseen vaadittavan lisenssin (luvan).

8 artikla

Säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden sekä muiden kalastusta koskevien säännösten noudattaminen

1.   Kumpikin osapuoli toteuttaa omien lakiensa, asetustensa ja hallinnollisten määräystensä mukaisesti tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sen kalastusalukset noudattavat toisen osapuolen lainsäädäntöön perustuvia kyseisen osapuolen Itämerellä olevan talousvyöhykkeen kalavarojen hyödyntämistä koskevia sääntöjä ja määräyksiä.

2.   Kumpikin osapuoli voi oman Itämerellä olevan talousvyöhykkeen osalta ja sovellettavan lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti toteuttaa sellaisia toimenpiteitä, jotka voivat olla tarpeen sen varmistamiseksi, että toisen osapuolen kalastusalukset noudattavat tämän sopimuksen määräyksiä.

3.   Kumpikin osapuoli ilmoittaa ennalta ja tarkoituksenmukaisella tavalla toiselle osapuolelle kaikista kalastusta sääntelevistä toimenpiteistä ja määräyksistä sekä näitä toimenpiteitä ja määräyksiä koskevista muutoksista.

4.   Kumpikin osapuoli toteuttaa toimenpiteet, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että tämän sopimuksen määräyksiä noudatetaan sen talousvyöhykkeellä ja aluemerellä.

9 artikla

Valvontaa ja täytäntöönpanoa koskeva yhteistyö

Osapuolet tekevät valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevaa yhteistyötä Itämerellä. Tätä tarkoitusta varten osapuolet sopivat laativansa suunnitelman valvonta- ja täytäntöönpanostrategioiden vaihtamiseksi.

10 artikla

Tarkastukset

Kumpikin osapuoli hyväksyy kalastusaluksillaan tarkastukset, joita toisen osapuolen kalastustoimista vastaavat toimivaltaiset elimet tekevät sen Itämerellä olevalla talousvyöhykkeellä. Kumpikin osapuoli helpottaa näitä tarkastuksia tämän sopimuksen 8 artiklassa tarkoitettujen kalastusta sääntelevien toimenpiteiden ja määräysten noudattamisen valvomiseksi.

11 artikla

Aluksen pidättäminen

1.   Jos osapuoli pidättää toisen osapuolen aluksen, sen toimivaltaiset elimet ilmoittavat toteutetuista toimista ja niiden jälkeen määrätyistä seuraamuksista viipymättä kyseisen toisen osapuolen toimivaltaisille elimille diplomaattiteitse tai muita virallisia kanavia käyttäen.

2.   Osapuoli vapauttaa viipymättä pidätetyt kalastusalukset ja niiden miehistöt sen jälkeen kun aluksen omistaja tai tämän edustaja on maksanut kohtuullisen takuusumman tai muun vakuuden, joka on määritetty Venäjän federaation ja Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

12 artikla

Tieteellinen yhteistyö

1.   Osapuolet pyytävät ICES:ää antamaan Itämeren hajallaan olevia, kohdelajeihin liittyviä ja niistä riippuvaisia kantoja koskevan tieteellisen lausunnon näiden kantojen yhteisten hoitotoimenpiteiden vahvistamisen perustaksi.

2.   Osapuolet sitoutuvat tekemään ICES:n puitteissa tämän sopimuksen kannalta tärkeää tieteellistä tutkimusta koskevaa yhteistyötä.

3.   Osapuolet kannustavat tutkijoita ja asiantuntijoita tekemään yhteistyötä kummankin edun mukaisissa kalastusta koskevissa kysymyksissä, mukaan lukien vesiviljely.

13 artikla

Anadromiset ja katadromiset lajit

1.   Osapuolet tekevät tämän sopimuksen ja asiaa koskevien kansainvälisten järjestelyiden puitteissa yhteistyötä anadromisten ja katadromisten lajien säilyttämiseksi Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen mukaisesti edistääkseen näiden kantojen säilyttämistä, elvyttämistä, lisäämistä ja järkevää hoitoa Itämerellä.

2.   Sen estämättä, miten sopimuksen maantieteellinen soveltamisalue määritellään tämän sopimuksen 2 artiklassa, osapuolet voivat sopia laajentavansa anadromisten ja katadromisten lajien hoitoa koskevaa yhteistyötään, ei kuitenkaan lajeihin, jotka elävät koko elinkaarensa sisäisissä vesissä.

14 artikla

Itämeren kalastusta käsittelevä sekakomitea

1.   Osapuolet perustavat tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista varten Itämeren kalastusta käsittelevän sekakomitean, jäljempänä ’komitea’.

2.   Kumpikin osapuoli nimittää edustajansa ja avustavan edustajansa komiteaan ja ilmoittaa nämä toiselle osapuolelle virallisia kanavia käyttäen.

3.   Komitea käsittelee kaikkia tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä ja antaa osapuolille suosituksia.

4.   Erityisesti komitea:

a)	tarkastelee Itämeren hajallaan olevien, kohdelajeihin liittyvien ja niistä riippuvaisten kantojen kehitystä ja dynamiikkaa sekä näitä kantoja hyödyntävää kalastusta;

b)	valvoo sopimuksen täytäntöönpanoa, tulkintaa ja toimivuutta, erityisesti siltä osin kuin on kyse valvontaa, täytäntöönpanoa ja tarkastuksia koskevista määräyksistä;

c)	toimii tarvittavana yhteyselimenä kalastukseen liittyvien yhteisten asioiden käsittelyssä;

d)	toimii paikkana tämän sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyvien riitojen sovinnollista ratkaisua varten.

5.   Komitea kokoontuu, sen mukaisesti mitä osapuolet ovat sopineet, vähintään kerran vuodessa, vuoroin kummankin osapuolen alueella antaakseen viranomaisille suosituksia Itämeren kyseessä olevia kalastuksia ja kantoja koskeviksi, tämän sopimuksen 5 artiklan määräysten mukaisiksi toimenpiteiksi. Komitea kokoontuu tarvittaessa ylimääräiseen istuntoon jommankumman osapuolen pyynnöstä.

6.   Komitea perustaa tarvittaessa lisäelimiä tehtäviensä suorittamista varten.

7.   Komitea vahvistaa oman työjärjestyksensä ensimmäisessä kokouksessaan.

15 artikla

Osapuolten väliset neuvottelut

Osapuolet neuvottelevat tämän sopimuksen täytäntöönpanoa ja toimivuutta koskevista kysymyksistä ja niiden tulkintaa tai soveltamista koskevista mahdollisista riidoista.

16 artikla

Kansainvälinen yhteistyö

Osapuolet tekevät yhteistyötä asiaan liittyvissä kansainvälisissä järjestöissä yhteistä etua koskevissa kalakantojen hoitoa ja säilyttämistä koskevissa kysymyksissä, joita näissä kansainvälisissä järjestöissä mahdollisesti käsitellään.

17 artikla

Rajoituslauseke

1.   Tämän sopimuksen määräykset eivät vaikuta millään tavoin kummankaan osapuolen kantoihin tai näkemyksiin, kun on kyse niiden kansainvälisten kalastussopimusten mukaisista oikeuksista ja velvollisuuksista, eikä niiden kantoihin tai näkemyksiin, kun on kyse merioikeutta koskevista kysymyksistä, eivätkä rajoita näitä kantoja tai näkemyksiä.

2.   Tämä sopimus ei rajoita osapuolten talousvyöhykkeiden rajaamista.

18 artikla

Voimaantulo

1.   Tätä sopimusta sovelletaan väliaikaisesti sen allekirjoituspäivästä alkaen, ja se tulee voimaan sinä päivänä, jona on saatu viimeinen kirjallinen ilmoitus siitä, että osapuolet ovat saattaneet päätöksen kaikki sen voimaantulon edellyttämät sisäiset menettelyt.

2.   Sopimus on voimaantulopäivästään ensisijainen seuraaviin kalastussopimuksiin nähden siltä osin kuin ne koskevat Itämeren merikalastusta: Latvian tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välinen 21 päivänä heinäkuuta 1992 allekirjoitettu kalastussopimus, Ruotsin kuningaskunnan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välinen 11 päivänä joulukuuta 1992 allekirjoitettu kalastussopimus, Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välinen 11 päivänä maaliskuuta 1994 allekirjoitettu kalastussopimus, Viron tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välinen 4 päivänä toukokuuta 1994 allekirjoitettu kalastussopimus, Puolan tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välinen 5 päivänä heinäkuuta 1995 allekirjoitettu kalastussopimus sekä Liettuan tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välinen 29 päivänä kesäkuuta 1999 allekirjoitettu kalastussopimus.

19 artikla

Sopimuksen voimassaolo

Sopimus on aluksi voimassa kuusi vuotta sen voimaantulopäivästä. Jollei jompikumpi osapuoli päätä sopimuksen voimassaoloa ilmoittamalla asiasta viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän ajanjakson päättymistä, se on voimassa edelleen kolme vuotta kerrallaan, jos ilmoitusta sopimuksen voimassaolon päättymisestä ei ole annettu viimeistään yhdeksän kuukautta ennen kunkin tällaisen ajanjakson päättymistä.

20 artikla

Kielet

Tehty Brysselissä kahdentenakymmenentenäkahdeksantena päivänä huhtikuuta 2009 kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, latvian, liettuan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin, viron ja venäjän kielellä, ja jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen. Riitatapauksessa tämän sopimuksen englannin- ja venäjänkieliset tekstit ovat ratkaisevia.