Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamisesta (komission EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämä)

PERUSTELUT

A. Periaatteet

1. Komissio antoi 13. maaliskuuta 2001 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamisesta.

2. Euroopan parlamentti teki ehdotukseen useita tarkistuksia sen ensimmäisessä käsittelyssä 13. maaliskuuta 2002. Parlamentti hyväksyy komission ehdotuksen pääkohdat. Komissio on esittänyt yleisen kantansa kyseisiin tarkistuksiin osoittamalla, mitkä tarkistusryhmät se hyväksyy, jos niiden sanamuotoon tehdään joitakin vähäisiä muutoksia, mitkä se hyväksyy periaatteessa tai osittain ja mitä se ei hyväksy lainkaan. Komission kanta ilmenee alkuperäiseen ehdotukseen tehdyistä muutoksista.

3. Talous- ja sosiaalikomitea antoi ehdotuksesta lausuntonsa 3. lokakuuta 2001. Lausunto sisältää monia varteenotettavia ehdotuksia, jotka on otettu muutetussa ehdotuksessa huomioon.

4. Ehdotusta alettiin käsitellä neuvostossa maaliskuussa 2001. Neuvottelujen perusteella kulloisetkin puheenjohtajavaltiot ovat ehdottaneet muutoksia komission ehdotukseen. Monet näistä muutoksista ovat hyödyllisiä selvennyksiä, jotka komissio voi hyväksyä ja jotka ovat myös komission hyväksymien parlamentin tarkistusten mukaisia.

5. Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi 16. maaliskuuta 2002 energian sisämarkkinoita koskevat tärkeät päätelmät. Komissio ja lainsäädäntöprosessin muut osapuolet ottavat ne huomioon yhteispäätösmenettelyn puitteissa.

6. Ehdokasmaat ovat liittymisprosessin yhteydessä antaneet liittymisneuvotteluissa sitoumuksia, jotka koskevat voimassa olevia sähkö- ja maakaasudirektiivejä. Komissio edellyttää, että uudet jäsenvaltiot täyttävät tässä uudessa direktiivissä asetetut velvollisuudet, mutta myöntää samalla, että asianmukaisesti perustelluissa ja poikkeuksellisissa tapauksissa voi olla tarpeellista antaa kyseisille valtioille mahdollisuus vähitellen sopeutua entistä pidemmälle kehittyneisiin sähkö- ja maakaasumarkkinoihin. Komissio lähtee kuitenkin siitä periaatteesta, ettei pysyviä poikkeuksia tarvita.

7. Komissio on laatinut tämän muutetun ehdotuksen näiden tekijöiden pohjalta.

B. Euroopan parlamentin tarkistukset

Euroopan parlamentin tarkistukset on sisällytetty ehdotukseen seuraavasti:

I. Tarkistukset, jotka on hyväksytty periaatteessa tai osittain

Johdanto-osan kappaleet

Tarkistuksessa 4 täsmennetään, millä aloilla markkinoiden toiminnassa esiintyy edelleen puutteita. Komissio hyväksyy periaatteen, jonka mukaan tällaiset alat on määriteltävä, vaikka sen alkuperäisen ehdotuksen johdanto-osan 4 kappaleessa todetaankin, että suurimmat esteet liittyvät verkkoon pääsyyn ja markkinoiden erilaisiin avautumisasteisiin. Se hyväksyy lisäykset, joiden mukaan tuotannossa on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset, pienten ja heikossa asemassa olevien kuluttajien oikeuksia on suojeltava ja polttoainelähteet on ilmoitettava (johdanto-osan 2 kappale). Ehdotukseen ei voida kuitenkaan sisällyttää viittausta omistussuhteiden eriyttämiseen (ks. tarkistuksen 164 yhteydessä esitetyt perustelut). Viittaus markkinoilla ilmenevän sähkön kysyntää lisäävän tendenssin huomioon ottamiseen sisällytetään komission tulevaan ehdotukseen energiatehokkuutta koskevaksi puitedirektiiviksi.

Tarkistuksessa 6 täsmennetään, että erilaiset lähestymistavat, joita sovelletaan ulkoisten kustannusten siirtämiseen hintoihin, eivät edistä tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Komissio on aina ollut tätä mieltä, mikä ilmenee muun muassa sen vuonna 1997 tekemästä energiaverotusta koskevasta ehdotuksesta. (Johdanto-osan 6 kappale). Joillekin energia-alan lohkoille myönnetystä tuesta voidaan todeta, että komissio tekee parhaillaan selvitystä siitä, minkätyyppisiä tukia myönnetään erilaisia polttoainelähteitä varten. Selvitys julkaistaan tämän vuoden aikana, ja se sisältää tarvittaessa toimenpide-ehdotuksia.

Tarkistuksessa 7 tähdennetään syrjimättömän verkkoon pääsyn tärkeyttä ja suotuisia investointiedellytyksiä. (Johdanto-osan 7 kappale.)

Tarkistuksessa 8 todetaan, että verkkoinfrastruktuurin rakentaminen ja ylläpito edistävät vakaata toimitusta. Komissio hyväksyy tämän väitteen mutta on siirtänyt sen johdanto-osan 5 kappaleesta 20 kappaleeseen, joka käsittelee toimitusvarmuutta.

Sääntelyä koskevassa tarkistuksessa 12 painotetaan sääntelyn tehokkuutta sekä tarvetta vahvistaa oikeudellisesti sitovat siirto- ja jakelutariffien laskentamenetelmät sen sijaan, että siinä tähdennettäisiin sellaisten kansallisten sääntelyviranomaisten olemassaoloa, joilla on valtuudet asettaa tai hyväksyä tariffit. Komissio hyväksyy tämän tarkistuksen periaatteessa, koska institutionaalinen tekijä ei ole yhtä tärkeä kuin tehokkaan sääntelyn varmistaminen. Sellaisissa jäsenvaltioissa noudatettu käytäntö, joissa sääntely on tehokasta, antaa kansallisille sääntelyviranomaisille mahdollisuuden hyväksyä tai vahvistaa laskentamenetelmät ja jättää yksittäisten tariffien julkaisemisen verkonhaltijoiden tehtäväksi. Tehokas sääntely voidaan varmistaa, kun menetelmiä sovelletaan syrjimättömästi ja tariffit julkaistaan ennen niiden voimaantuloa. Komissio ei hyväksy vaatimusta, jonka mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on oltava hallituksesta riippumattomia (Johdanto-osan 12 kappale).

Tarkistuksen 59 mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on perustettava sähkön tuotantoa ja kulutusta tasapainottava markkinaperusteinen menetelmä niin pian kuin sähkömarkkinat ovat tulleet riittävän likvideiksi. Tämä on otettu huomioon johdanto-osan 13 kappaleessa ja ulotettu koskemaan myös kaasuverkon tasapainottamista. Komissio ei kuitenkaan hyväksy sitä tarkistuksen osaa, jonka mukaan kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ainoastaan hyväksy ja vahvista tariffeja vaan myös julkaisevat ne. Tämä tehtävä ei välttämättä kuulu sääntelyviranomaisille, mutta se voi kuulua kyseisiä palveluja tarjoaville verkonhaltijoille.

Tarkistuksen 75 mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on hyväksyessään tai vahvistaessaan siirto- ja jakelutariffeja otettava huomioon hajautetun tuotannon sekä kysynnän hallintaan liittyvien toimenpiteiden edut. Tämä on otettu huomioon johdanto-osan 14 kappaleessa ja 22 artiklan 1 kohdan g alakohdassa.

Tarkistuksessa 14 todetaan, että sisämarkkinoiden aiheuttamat hyödyt ovat pääasiassa taloudellisia ja että myönteiset työllisyysvaikutukset johtuvat energiakustannusten pienenemisestä. Komissio on hyväksynyt jälkimmäisen osan, mutta se on muuttanut hieman sen sanamuotoa, jotta siitä kävisi ilmi, että hyötynä on tehokkuuden lisääntyminen, joka voi johtaa hintojen pienenemiseen, mutta hinnat riippuvat myös muista, ulkoisista tekijöistä; sisämarkkinoiden aiheuttamat hyödyt eivät joka tapauksessa ole pelkästään taloudellisia. (Johdanto-osan 15 kappale.)

Tarkistuksessa 18 tarkennetaan säännöksiä, jotka koskevat toimitusvarmuuden tilanteen tarkastelua yhteisössä. Sen mukaan tarkastelussa on otettava huomioon jäsenvaltioiden välinen yhteenliittämiskapasiteetti ja valvontaa on harjoitettava siten, että asianmukaiset toimenpiteet voidaan toteuttaa ajoissa. Komissio hyväksyy nämä täsmennykset. Tarkistuksen 18 viimeisessä virkkeessä todetaan, että energiatehokkuutta ja energiansäästötoimia tulisi tukea verokannustimilla. Tätä komissio ei voi hyväksyä, koska säännös on liian rajoittava. Verokannustimet ovat tärkeä energiatehokkuuden ja energiansäästön edistämiskeino, mutta niiden lisäksi tarvitaan myös muita toimenpiteitä, kuten tavoitteiden asettamista ja myönteisiä kannustimia. (Johdanto-osan 20 kappale.)

Tarkistusten 95 ja 96 mukaan olisi otettava huomioon, että unioni on yhä enemmän riippuvainen kolmansista maista peräisin olevasta maakaasusta, minkä vuoksi olisi harkittava toimenpiteitä, joilla kannustetaan vastavuoroisia järjestelyjä tällaisten maiden verkkoonpääsyn mahdollistamiseksi. Komissio hyväksyy kyseisen lisäyksen; se on täysin toimitusvarmuutta sekä ehdokasmaita ja kolmansia maita koskevan komission politiikan mukainen. (Johdanto-osan 5 kappale.)

Tarkistukset 103 ja 104 voidaan hyväksyä siltä osin kuin ne ovat tehokkaaseen sääntelyyn tähtäävän tavoitteen mukaisia (eikä niissä edellytetä direktiivin jakamista kahteen osaan). (Johdanto-osan 12 kappale.) Tarkistuksissa viitataan kuitenkin siihen, että varastojen käytöstä perittävät tariffit tai niiden käytön hinnoittelu olisi hyväksyttävä ennakolta. Tämä menee pitemmälle kuin komission ehdotus, jossa annetaan mahdollisuus valita neuvotteluihin perustuvan ja säännellyn varastojen käytön välillä, koska on olemassa erilaisia joustomekanismeja, jotka voidaan ottaa neuvotteluissa huomioon. Komissio ei siis hyväksy kyseistä ehdotusta.

Tarkistuksessa 110 ehdotetaan, että biokaasun ja biomassasta peräisin olevan kaasun on ympäristösyistä päästävä kaasuverkkoon, jos niiden pääsy ei vaaranna verkon turvallista ja tehokasta toimintaa. Komissio on selventänyt kyseistä kappaletta muuttamalla sen sanamuotoa. (Johdanto-osan 21 kappale.)

Tarkistuksessa 111 todetaan, että pitkäaikaiset "ota tai maksa" -sopimukset ovat edelleen tärkeä ja välttämätön osa jäsenvaltioiden kaasutoimituksia ja ne olisi säilytettävä vaihtoehtona. Komissio on samaa mieltä siitä, sopimukset olisi säilytettävä vaihtoehtona. (Johdanto-osan 22 kappale.)

Tarkistuksessa 112 johdanto-osaan lisätyssä kappaleessa asetetaan velvollisuus, jonka mukaan kaasua on voitava toimittaa kaikille asiakkaille. Komissio voi hyväksyä tällaisen velvollisuuden, jos se koskee vain sellaisia asiakkaita, jotka on liitetty kaasuverkkoon. Kaasu on - toisin kuin sähkö - korvattavissa oleva polttoaine, eikä direktiivissä voida asettaa velvollisuutta, jonka mukaan kaasua olisi voitava toimittaa kaikille asiakkaille. (Johdanto-osan 23 kappale.)

1 artikla

Tarkistuksessa 118 muutetaan maakaasudirektiivin 1 artiklaa. Tarkistuksen mukaan direktiivi koskee myös biokaasua ja biomassasta peräisin olevaa kaasua. Komissio hyväksyy tämän lisäyksen, mutta on lisännyt siihen ehdon, jonka mukaan direktiivi koskee näitä kaasuja vain, jos niitä voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon. (Maakaasudirektiivin 1 artikla ja 10 artiklan 3 kohta.)

2 artikla - Määritelmät

Komissio hyväksyy tarkistuksen 30 periaatteen, joka koskee energiatehokkuutta edistävän kysynnänhallinnan määritelmää, mutta määritelmä on muotoiltu uudelleen, koska se ei ole riittävän täsmällinen. (Sähködirektiivin 2 artiklan 30 kohta.)

Tarkistuksessa 33 esitetty sisäisen sähköntuottajan määritelmä on määritelty uudelleen jakeluverkkoon liitetyksi hajautetuksi sähköntuotannoksi, koska tätä käsitettä käytetään yleisimmin kirjallisuudessa. (Sähködirektiivin 2 artiklan 32 kohta.)

Tarkistuksessa 39 esitetty tietojen ilmoittamisen määritelmä on muotoiltu uudelleen ja siihen liittyvää vaatimusta on lievennetty. Viittaus kustannusten erittelyyn on poistettu, koska - kuten tarkistusta 6 koskevissa perusteluissa huomautetaan - erot, joita esiintyy ulkoisten kustannusten siirtämisessä hintoihin ja eri polttoainelähteitä varten myönnetyissä tuissa johtaisivat vääristyneisiin vertailuihin. (Sähködirektiivin 2 artiklan 33 kohta.)

Tarkistuksissa 119 ja 120 muutetaan varaston ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen määritelmiä, millä pyritään eriyttämään niitä selvemmin varastoinnin suhteen. Komissio hyväksyy nämä muutokset uudelleenmuotoiltuina. (Maakaasudirektiivin 2 artiklan 9 ja 11 kohta.)

Tarkistuksessa 124 ehdotetaan, että määritelmiin sisällytetään 'joustavuuden sallivan välineen' määritelmä. Komissio on hyväksynyt tarkistuksen periaatteen mutta muuttanut jonkin verran sen sanamuotoa. (Maakaasudirektiivin 2 artiklan 15 kohta.)

3 artikla - Yleispalvelu ja julkisen palvelun velvoitteet

Tarkistusta 40, jossa kestävä kehitys lisätään direktiivin soveltamisalaan, on lyhennetty muuttamatta kuitenkaan sen merkitystä.

Tarkistuksissa 41 ja 125 ilmastonmuutos, energiatehokkuus sekä tutkimus ja kehittäminen lisätään niiden asioiden joukkoon, joita julkisen palvelun velvoitteet voivat koskea. Komissio on samaa mieltä näiden asioiden merkityksestä ja hyväksyy sen, että energiatehokkuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät toimenpiteet lisätään laajentamaan ympäristönsuojelua, joka sisältyy jo 3 artiklan 2 kohtaan. Vaikka tutkimusta ja kehittämistä voidaan joissakin tapauksissa harjoittaa julkisen palvelun velvoitteiden yhteydessä, siihen ei ole tarpeellista viitata erikseen 3 artiklan 2 kohdassa.

Tarkistuksessa 125 ehdotettu lisäys, jonka mukaan julkisen palvelun velvoitteet eivät saa kohtuuttomasti rajoittaa kilpailua, on otettu huomioon siten, että ehdotuksen mukaan komissio arvioi julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi toteutettuja toimenpiteitä koskevassa kertomuksessaan sitä, miten toimenpiteet ovat vaikuttaneet sähkö- ja maakaasumarkkinoilla käytävään kilpailuun. Tarkistuksiin 127 ja 128 sisältyy sama ajatus. Tarkistusten ehdotukset, joiden mukaan sääntelyviranomaisten on valvottava vähittäishintojen kehitystä, kuluttajajärjestöjä on kuultava asianmukaisesti ja jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön hintarajoja, ovat kuitenkin liian yksityiskohtaisia tähän puitedirektiiviin. Lisäksi on muistettava, että hintarajat ovat myötävaikuttaneet toimitusvarmuutta koskevaan kriisiin Kaliforniassa, koska ne ovat vääristäneet hintasignaalia. Näissä asioissa olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta. (Sähködirektiivin 3 artiklan 2 ja 8 kohta ja 26 artiklan 1 kohta; maakaasudirektiivin 3 artiklan 2 ja 7 kohta sekä 28 artiklan 1 kohta.)

Tarkistuksissa 42 ja 126 vahvistetaan heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelua koskevia säännöksiä ja velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan tehokkaiden menettelyjen avulla, että yksittäiset asiakkaat voivat vaihtaa toimittajaa. Komissio on muuttanut jälkimmäistä säännöstä siten, että siinä viitataan vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin, koska tällaisilla asiakkailla on oikeus valita toimittajansa ja niillä olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus vaihtaa toimittajaansa. "Hintojen kohtuullisuus on määriteltävä asianmukaisella tavalla" on lause, joka ei sovi direktiivin artiklaan. Väitteet, joiden mukaan "yleispalvelu on dynaaminen käsite" ja "tämä säädös ei estä jäsenvaltioita lujittamasta - - pienten - - kuluttajien markkina-asemaa" eivät tuo direktiiviin lisäarvoa. Tarkistuksessa 126 maakaasudirektiivin 3 artiklan 3 kohdan säännös rajoitetaan koskemaan kotimaisia asiakkaita, mitä komissio ei voi hyväksyä. (Sähködirektiivin 3 artiklan 3 ja 4 kohta; maakaasudirektiivin 3 artiklan 4 kohta.)

Tarkistuksen 43 mukaan direktiivissä olisi velvoitettava erittelemään polttoainelähteet. Alkuperäisessä ehdotuksessa tämä velvollisuus asetettiin direktiivin liitteessä. Lisäksi tarkistuksessa tarkennetaan tietojen ilmoittamista koskevia vaatimuksia. Komissio on samaa mieltä siitä, että tietojen ilmoittaminen on tärkeää, koska se antaa mahdollisuuden valita eri vaihtoehtojen välillä, eikä komissio vastusta asian sisällyttämistä artiklaan eikä jonkinasteista täsmentämistä. Tarkistus on kuitenkin liian yksityiskohtainen. Sen vuoksi komissio on jonkin verran lieventänyt tietojen ilmoittamista koskevaa vaatimusta. Liian yksityiskohtaisia ovat myös velvollisuus määrätä seuraamuksia yrityksille, jotka eivät noudata vaatimuksia tai ilmoita sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten prosenttiosuutta, sekä velvollisuus perustaa sertifioitu elin, joka takaa avoimuuden tuotetun sähkön määrän ja tuotantotapoja osalta. Näissä asioissa on noudatettava toissijaisuusperiaatetta. (Sähködirektiivin 3 artiklan 5 kohta.)

Tarkistuksen 45 mukaan jäsenvaltioiden on asetettava sellaisia määräaikoja koskevat vähimmäiskriteerit, joiden kuluessa verkonhaltijoiden on tehtävä liitynnät ja korjaukset. Komissio on tehnyt sääntelyviranomaisten tehtäviä koskevaan 22 artiklaan lisäyksen, jonka mukaan viranomaisten on seurattava tähän tähtääviä jäsenvaltioiden toimenpiteitä. (Sähködirektiivin 22 artiklan 1 kohdan d alakohta; lisätty maakaasudirektiivin 22 artiklan 1 kohdan d alakohtaan.)

Tarkistuksen 46 mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä kaikista yleispalvelun sekä julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi hyväksytyistä toimenpiteistä ja sen jälkeen kahden vuoden välein kaikista näihin toimenpiteisiin tehdyistä muutoksista. Tarkistuksessa 46 ja yhdessä tarkistuksen 125 osassa julkisen palvelun velvoitteisiin lisätään myös sellaiset ympäristönsuojeluun liittyvät velvoitteet, joilla edistetään uusiutuvia energialähteitä ja tuetaan energiatehokkuutta edistävää kysynnänhallintaa. (Sähködirektiivin 3 artiklan 8 kohta; maakaasudirektiivin 3 artiklan 2 kohta.)

Tarkistusten 48 ja 129 mukaan asiakkaille on ilmoitettava heidän yleispalveluun liittyvistä oikeuksistaan. (Liitteen f kohta.)

5 artikla - Lupamenettelyt (sähködirektiivi)

Tarkistuksen 50 mukaan lupamenettelyjä olisi yksinkertaistettava hajautettua tai sisäistä tuotantoa harjoittavien pienten laitosten osalta, joiden kapasiteetti on alle 15 MW. Komissio hyväksyy tarkistuksen periaatteen mutta on muuttanut sen sanamuodon direktiivin 2001/77/EY vastaavien säännösten mukaiseksi (direktiivi sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla). Komissio ei hyväksy sitä tarkistuksen osaa, jonka mukaan lupamenettelyjä ei sovelleta kotitalouksissa käytettävään polttokenno-, mikro-CHP- tai muuhun vastaavaan tekniikkaan. Lupa olisi vaadittava esimerkiksi sen vuoksi, että tällaisen tekniikan käyttö voi aiheuttaa naapuritalouksia häiritsevää melua. Menettelyjä olisi kuitenkin syytä nopeuttaa. (Sähködirektiivin 5 artiklan 3 kohta.)

6 artikla - Tarjouskilpailumenettely (sähködirektiivi)

Tarkistuksessa 51 tarjouskilpailuvaihtoehtoon lisätään mahdollisuus järjestää tarjouskilpailu yksinomaan energiatehokkuutta edistävistä kysynnänhallintatoimista toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja ympäristön suojelemiseksi. Komissio on samaa mieltä siitä, että energiatehokkuus ja energiansäästö ovat sekä toimitusvarmuuden että ympäristönsuojelun kannalta tärkeitä asioita. Säännös, jonka mukaan komissio voi koordinoida tarjouskilpailuprosessia, jos se koskee useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota, on tarpeeton ottaen huomioon, että tarjouspyynnöt julkaistaan EYVL:ssä. (Sähködirektiivin 6 artiklan 1 kohta.)

6 a artikla (sähködirektiivi) ja 4 a artikla (maakaasudirektiivi) - Toimitusvarmuuden valvonta

Tarkistuksissa 53, 54, 130 ja 131 ehdotetaan, että komissio perustaa Euroopan sähkö- ja maakaasumarkkinoita varten eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän. Komissio aikoo todella perustaa lähiaikoina tällaisen neuvoa-antavan elimen komission päätöksellä. Ryhmän on tarkoitus edistää sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden kehitystä tukemalla kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyötä ja koordinointia sekä pyrkiä siihen, että tämän direktiivin ja rajat ylittävää sähkön kauppaa koskevan asetuksen säännöksiä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. (Johdanto-osan 14 kappale.)

Tarkistuksen 109 mukaan kysynnän ja tarjonnan tasapainoa on valvottava paitsi toimitusvarmuuden turvaamiseksi myös ympäristön suojelemiseksi ja julkisen palvelun vaatimusten täyttämiseksi. Komissio hyväksyy nämä lisäykset. Se myöntää tarkistuksen 51 mukaisesti, että energiatehokkuudella ja energiansäästöllä on suuri merkitys toimitusvarmuuden turvaamisessa. (Sähködirektiivin 6 a artikla; maakaasudirektiivin 4 a artikla.)

Tarkistuksen 132 mukaan maakaasutoimitusten varmuutta käsittelevässä komission kertomuksessa on tarkasteltava myös verkkokapasiteettiin liittyviä kysymyksiä. Komissio hyväksyy tarkistuksen; hiljattain antamassaan Euroopan energiainfrastruktuuria koskevassa tiedonannossa se ehdottaa itse, että toimitusvarmuutta käsittelevä kertomus yhdistetään infrastruktuuritilannetta käsittelevään kertomukseen. (Sähködirektiivin 26 artiklan 1 kohta; maakaasudirektiivin 28 artiklan 1 kohta.)

7, 7 a ja 10 artikla - Siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden eriyttäminen

Komissio hyväksyy uudelleen muotoiltuna tarkistuksen 56 osan, jossa muutetaan 7 artiklan 6 kohdan c alakohtaa ja jonka mukaan verkonhaltijalla on oltava riittävät oikeudet päättää verkon ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavista varoista. Samoin se hyväksyy uudelleen muotoiltuina tarkistuksen 163, jossa sama tavoite esitetään eri sanoin, sekä jakeluverkonhaltijoita koskevan tarkistuksen 62. Lisäksi se on tehnyt vastaavia muutoksia maakaasuverkonhaltijoita koskevan tarkistuksen 137 sanamuotoon. (Sähködirektiivin 7 artiklan 4 kohdan c alakohta; maakaasudirektiivin 7 a artiklan 2 kohdan c alakohta).

Tarkistuksen 135 mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä tai vahvistettava ainakin kaasuverkon tasapainottamiseen liittyvien tariffien ja ehtojen määrittelymenetelmät. Tariffit ja ehdot on julkaistava. Tämän on tarkistuksen 76 mukaista. (Sähkö- ja maakaasudirektiivien 7 artiklan 3 kohta.)

Tarkistuksessa 140 ehdotetaan, että kaasuverkossa voitaisiin ympäristösyistä siirtää myös biokaasua ja biomassasta peräisin olevaa kaasua, jos se tapahtuu verkon turvallisen ja tehokkaan käytön kanssa yhteensopivalla tavalla. Komissio ehdottaa, että tätä tarkistusta selvennetään muotoilemalla se uudelleen. (Maakaasudirektiivin 10 artiklan 3 kohta.)

8 artikla - Siirtoverkonhaltijoiden harjoittama verkon ylläpito ja kehittäminen

Tarkistuksen 57 mukaan uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön tuottajien sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon harjoittajien liittymiskustannusten on oltava puolueettomia ja syrjimättömiä. Komissio katsoo, että kaikkien tuottajien liittymiskustannusten olisi oltava syrjimättömiä, mutta sen mielestä olisi myös otettava huomioon edellä mainittujen tuottajien verkkoonliittämisen erityispiirteet, edut ja kustannukset. Tämä ilmenee 22 artiklasta. Tarkistuksen nimenomainen viittaus sen seikan varmistamiseen, ettei hajautetun sähköntuotannon lisäämiselle ole esteitä, on otettu huomioon 22 artiklan 1 kohdan g alakohdassa. Kyseisen alakohdan mukaan sääntelyviranomaisten on seurattava jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että huomioon otetaan sellaisten tuottajien verkkoonliittämisestä aiheutuvat edut, jotka tuottavat sähköä uusiutuvista energialähteistä tai harjoittavat sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. (Sähködirektiivin 22 artiklan 1 kohdan g alakohta.)

13/14 artikla - Tilien eriyttäminen

Tarkistuksen 66 mukaan kansallisilla sääntelyviranomaisella on oikeus tutustua sähkön tuotanto-, siirto-, jakelu- ja toimitusyritysten tileihin. Komissio hyväksyy tarkistuksen mutta on muotoillut sen uudelleen, jotta olisi selvää, että viranomaisilla on oikeus tutustua tileihin, vaikka kyseisiä toimintoja eivät harjoittaisikaan erilliset yritykset. Tämä ajatus sisältyy myös komission alkuperäiseen ehdotukseen. Komissio ei hyväksy viittausta kauppaan ja vähittäismyyntiin, koska direktiivissä ei käytetä näitä käsitteitä. (Sähködirektiivin 13 artikla.)

15 ja 16 artikla - Verkkoon pääsy

Tarkistuksen 172 mukaan tariffeissa olisi otettava huomioon hajautetun sähköntuotannon ja kysynnänhallintatoimien ansiosta pitkällä aikavälillä vältetyt verkon rajakustannukset. Komission ehdotuksessa näiden tariffiehtojen valvonta ja asettaminen annetaan kansallisten sääntelyviranomaisten tehtäväksi. Viranomaiset ottavat tässä asiassa huomioon Madridin ja Firenzen foorumeilla sekä rajat ylittävää sähkön kauppaa koskevan asetuksen yhteydessä tehdyn työn. (Sähkö- ja maakaasudirektiivien johdanto-osan 14 kappale ja 22 artikla.) Lisäksi tarkistuksessa otetaan käyttöön julkaistujen viitetariffien käsite. Komissio ei hyväksy tarkistuksen tätä osaa, koska se antaa mahdollisuuden poiketa tai neuvotella julkaistuista tariffeista.

Tarkistuksen 70 mukaan verkonhaltijat ovat velvollisia ilmoittamaan verkon vahvistamisen ehdot. Komissio hyväksyy tarkistuksen periaatteen, mutta on muuttanut sen sanamuotoa, jotta säännös ei johtaisi siihen, että verkonhaltijoiden on ryhdyttävä kalliisiin toteutettavuus- ja kustannustutkimuksiin aina kun ne ovat evänneet verkkoon pääsyn. Uudelleen muotoillusta säännöksestä ilmenee, että ehdot olisi ilmoitettava pyynnöstä. (Sähködirektiivin 16 artiklan 2 kohta.)

Tarkistuksessa 145 viitataan joustavuuden sallivien välineiden käyttöoikeuteen. Komissio hyväksyy sen, että joustavuuden sallivien välineiden käyttöoikeus lisätään varastojen käyttöoikeuteen, joka on yksi tärkeimmistä joustavuuden sallivista välineistä useimmissa jäsenvaltioissa. Komissio ei voi kuitenkaan hyväksyä säännöstä, jonka mukaan käyttöoikeuden edellytyksenä on, että se on teknisistä ja taloudellisista syistä tarpeen. Välineitä olisi voitava käyttää, jos se on joko teknisistä tai taloudellista syistä tarpeen. (Maakaasudirektiivin 15 artiklan 2 kohta.)

22 artikla- Sääntely

Komissio hyväksyy kansallisia sääntelyviranomaisia koskevat tarkistukset 75, 76, 149 ja 184 osittain. Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuuden osalta se ehdottaa säännöstä, jonka mukaan on tärkeää, että sääntelyviranomaiset ovat riippumattomia sähköalan teollisuuden eduista. Se ei hyväksy tarkistuksessa 75 sähködirektiivin 1 kohdan a alakohtaan tehtyä lisäystä, jossa viitataan tariffien määräytymisperusteisiin. Sen sijaan komissio hyväksyy sen, että sääntelyviranomainen hyväksyy tai vahvistaa siirto- ja jakelutariffien laskentamenetelmät sekä verkon tasapainottamiseen liittyvien palvelujen ehdot ja tariffit (tämä koskee myös tarkistusta 12). (Sähkö- ja maakaasudirektiivien 22 artiklan 2 ja 4 kohta).

Komissio hyväksyy tarkistukset 77 ja 78, mutta on muuttanut kyseisissä kohdissa ilmaisun 'toimivaltaiset viranomaiset' ilmaisuksi 'kansallinen sääntelyviranomainen', koska se on kyseinen toimivaltainen elin. (Sähkö- ja maakaasudirektiivien 22 artiklan 1 kohta).

Tarkistuksissa 79, 149 ja 151 kansallisen sääntelyviranomaisen tehtäviin on lisätty kertomusten antaminen määräävästä markkina-asemasta, markkinoiden keskittymisestä sekä markkinoiden valtaukseen tähtäävästä ja kilpailua rajoittavasta toiminnasta. Nämä vaatimukset on lisätty 22 artiklaan säännöksenä, jonka mukaan kansallinen sääntelyviranomainen valvoo "tosiasiallista kilpailua". (Sähkö- ja maakaasudirektiivien 22 artiklan 1 kohta).

Tarkistusten 60 ja 65 mukaan siirto- ja jakeluverkonhaltijoille on asetettava myönteinen velvollisuus tiedottaa kapasiteetin jakamisesta. Tämä on otettu huomioon antamalla kansallisen sääntelyviranomaisen tehtäväksi valvoa, että verkonhaltijat todella julkaisevat koostetut tiedot rajayhdysjohdoista, verkon käytöstä ja kapasiteetin jakamisesta asianomaisia osapuolia varten. (Sähködirektiivin 22 artiklan 1 kohdan e alakohta; lisäys maakaasudirektiivin 22 artiklan 1 kohdan e alakohtaan).

Ristiinsubventioiden kieltämistä koskeva tarkistus 90 on hyväksytty periaatteessa ja otettu huomioon 22 artiklan 1 kohdan f alakohdassa.

23 artikla (sähködirektiivi) - Tuonti EU:hun

Tarkistuksessa 82 on muutettu sähköntuontia koskevaa ilmoitusvelvollisuutta siten, että tuonnista on ilmoitettava joka kolmas kuukausi eikä kerran vuodessa. Komissio hyväksyy periaatteessa kyseisen aikavälin lyhentämisen. (Sähködirektiivin 23 a artikla.)

24 artikla (sähködirektiivi) - Hukkakustannukset ja pienet erilliset verkot

Tarkistuksen 84 mukaan sähködirektiivistä on poistettava 24 artikla. Komissio hyväksyy tämän hukkakustannuksia koskevien 1 ja 2 kohdan osalta, koska kaikilla jäsenvaltioilla on ollut mahdollisuus jättää direktiiviin mukaiset hakemuksensa ja 2 kohdassa tarkoitettu määräaika on kulunut umpeen. Artiklan 3 kohta olisi kuitenkin säilytettävä, koska pieniä erillisiä verkkoja koskevia poikkeuksia voidaan tarvita myöhemminkin.

26 artikla (sähködirektiivi) - 28 artikla (maakaasudirektiivi) - Kertomukset

Tarkistuksissa 55, 130 ja 132 (jotka koskevat 6 artiklaa, joka siirretään sähködirektiivissä 26 artiklan 1 kohtaan ja maakaasudirektiivissä 28 artiklan 1 kohtaan) tarkennetaan säännöksiä toimitusvarmuustilanteen tarkastelusta, jossa on tarkistusten mukaan otettava huomioon jäsenvaltioiden välinen yhteenliittämis kapasiteetti. Valvontaa olisi harjoitettava siten, että tarvittavat toimenpiteet voidaan toteuttaa ajoissa. Komissio hyväksyy nämä täsmennykset.

Tarkistuksessa 86 kootaan yhteen artiklaan kaikki kertomukset, jotka komission on julkaistava. Komissio hyväksyy tämän periaatteessa, mutta sen mielestä tarkistuksen sanamuoto on liian rajoittava. Komissio on ottanut huomioon kaikki tarkistuksen perustekijät ja lisännyt niihin entisen 3 a artiklan mukaisen julkisen palvelun velvoitteita koskevan kertomuksen ja 25 artiklan mukaisen yhdenmukaistamisvaatimuksia koskevan kertomuksen.

Tarkistus 153, joka koskee raportointia maakaasun tuonnista kolmansista maista, on sisällytetty muutetun maakaasudirektiivin 28 artiklaan, joka koskee komission raportointivelvollisuutta.

Liite

Tarkistuksissa 89, 158, 159 ja 160 tarkennetaan joitakin kuluttajansuojaa koskevan liitteen säännöksiä. Komissio hyväksyy useimmat ehdotetuista muutoksista. Liitteen d kohta on kuitenkin poistettu, koska tietojen ilmoittamisvelvollisuus on siirretty liitteestä sähködirektiivin 3 artiklan 5 kohtaan. Komission mielestä tarkistuksen osa, joka koskee mahdollisuutta maksaa velat useassa erässä, on liian yksityiskohtainen ja kuuluu heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojeluun. Velvollisuus tarjota sellaisille asiakkaille, joiden liitäntäkapasiteetti on alle 10 kW, vähintään yksi sopimus ilman kiinteää vähimmäishintaa, on katsottava toissijaisuusperiaatteen piiriin kuuluvaksi asiaksi.

II Hylätyt tarkistukset

Komissio on hylännyt kaikki tarkistukset (1, 3, 10, 11, 17, 21, 22, 23, 25, 85, 87, 91, 92, 93, 94, 98, 99, 100, 101, 105, 106, 107, 108, 113, 114, 116, 156 ja 157), jotka liittyvät siihen tai joissa edellytetään sitä, että komission ehdotus jaetaan kahdeksi erilliseksi ehdotukseksi, joista toinen koskee sähködirektiivin 96/92/EY ja toinen maakaasudirektiivin 98/30/EY muuttamista. Sähkö- ja maakaasumarkkinat riippuvat yhä enemmän toisistaan, minkä vuoksi niitä on käsiteltävä rinnakkain. Suurin osa uusista sähkövoimaloista käyttää kaasua. Jos sellaisille toimijoille, jotka ovat aktiivisia molemmilla markkinoilla, asetetaan kahdet erilliset säännöstöt, sisämarkkinoiden tehokas toiminta häiriintyy vakavasti. Jos ehdotus jaetaan kahdeksi ehdotukseksi, on myös olemassa vaara, että direktiivejä ei anneta samanaikaisesti.

Johdanto-osan kappaleet

Tarkistuksen 9 mukaan ainoastaan paikalliset laitokset voidaan vapauttaa vaatimuksesta, jonka mukaan jakeluverkonhaltija on eriytettävä oikeudellisesti sellaisissa jakeluyhtiöissä, joilla on enemmän kuin 100 000 asiakasta. Tämä merkitsisi yritysten syrjivää erottelua.

Tarkistuksen 16 mukaan samanlaiset veroja, tukia ja käyttöoikeuksia koskevat säännöt muodostavat toimivien markkinoiden perustan. Euroopan unioni ei ole edennyt yhdenmukaistamisessa näin pitkälle, eikä voida väittää, että markkinat eivät toimi. Parannuksia voidaan kuitenkin tehdä. Tästä syystä komissio on esittänyt energiaverotusta koskevan ehdotuksensa ja tutkii parhaillaan tilannetta erilaisia polttoainelähteitä varten myönnettävien tukien osalta.

Tarkistusten 19 ja 83 mukaan komission on annettava ehdotukset sähkön ja lämmön yhteistuotannosta sekä sähköntuonnista kolmansista maista. Vaikka komissio aikoo tänä vuonna antaa ehdotuksen sähkön ja lämmön yhteistuotannosta sekä tarvittaessa kolmansien maiden markkinoillepääsyyn liittyvistä toimenpiteistä, direktiivi ei ole oikea kanava kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia.

2 artikla - Määritelmät

Tarkistuksissa 180, 27, 29, 31, 35, 36, 37 ja 38 ehdotetaan määritelmiä, jotka ovat liian yksityiskohtaisia tai joilla ei ole tässä direktiivissä mitään tarkoitusta, koska komissio on hylännyt tarkistukset, joissa kyseisiä määritelmiä käytetään.

Komissio ei hyväksy tarkistuksia 121 ja 122, joiden mukaan verkon ja lisäpalvelujen määritelmät on poistettava, koska ne eivät yhdessä tarkistuksen 120 kanssa tuo mitään olennaista muutosta vaan vaikeuttavat verkon eri osien määritelmien ymmärtämistä.

6 artikla (sähködirektiivi) - Toimitusvarmuus

Tarkistuksessa 52 mukaan 6 artiklasta on poistettava säännös, jonka mukaan sähköntuotantokapasiteettia koskevissa tarjouspyynnöissä on otettava huomioon myös olemassa olevien tuotantoyksiköiden tarjoukset, jos kyseiset sähköntuottajat voivat täyttää lisävaatimukset. Tämä ei ole julkisia hankintoja koskevien sääntöjen eikä tervettä kilpailua koskevien yleisten periaatteiden mukaista. Jos jäsenvaltiot haluavat sulkea pois tietyntyyppiset polttoaineet, on joka tapauksessa mahdollista määritellä primaarienergian lähteet, jolloin määritelmä koskee myös olemassa olevaa tuotantoa.

7 artikla (sähködirektiivi), 7a artikla (maakaasudirektiivi) - Siirtoverkonhaltijan eriyttäminen

Tarkistuksen mukaan 164 sähköalalla on periaatteessa toteutettava omistussuhteiden eriyttäminen. Jäsenvaltioiden, jotka eivät toteuta omistussuhteiden eriyttämistä, on voitava osoittaa, että niiden soveltamat eriyttämistoimenpiteet takaavat syrjimättömyyden samalla tavalla kuin omistussuhteiden eriyttäminen. Komissio on ehdottanut oikeudellisen eriyttämisen yhdistämistä toiminnalliseen eriyttämiseen tähtääviin toimenpiteisiin, ja se aikoo seurata tarkasti tällaisen yhdistämisen tuloksia ehdotuksen hyväksymisen jälkeen selvittääkseen, onko se riittävä keino saavuttaa tavoitteena olevan syrjimätön verkkoon pääsy. Komissio aikoo tarkastella kyseisen säännöksen toimivuutta sähködirektiivin 26 artiklassa ja maakaasudirektiivin 28 artiklassa tarkoitetussa kertomuksessa ja voi tarvittaessa ehdottaa lisätoimenpiteitä.

Tarkistuksissa 133 ja 139 annetaan integroituneille kaasualan yrityksille mahdollisuus hallita siirto- ja jakeluverkon toimintaa. Näiden verkkojen toiminnasta tulisi vastata oikeudellisesti eriytetty siirto- ja jakeluverkonhaltija eikä integroitu yritys.

10 artikla - Jakeluverkonhaltijan eriyttäminen

Tarkistuksessa 170 nostetaan raja-arvoa, jonka perusteella sähköalan yritykset voidaan vapauttaa jakeluverkonhaltijan eriyttämisvelvollisuudesta, 100 000:sta 150 000 asiakkaaseen; lisäksi tämä koskisi ainoastaan paikallisia laitoksia (ks. hylätty tarkistus 9). Tämän perusteella liian monet jakeluyritykset voitaisiin vapauttaa kyseisestä velvollisuudesta.

Tarkistukset 63, 138 ja 142 liittyvät velvollisuuteen nimetä noudattamista valvoa toimihenkilö, jonka tehtävä on varmistaa, että oikeudellisesti eriytetty verkonhaltija noudattaa syrjimättömyyden ja luottamuksellisuuden varmistamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Tarkistuksissa tätä velvollisuutta joko muutetaan tai se poistetaan kokonaan (maakaasudirektiiviä koskevassa ehdotuksen osassa). Komissio ei hyväksy näitä säännökseen ehdotettuja muutoksia.

Tarkistuksessa 64 ehdotetaan, että verkon arvo voidaan määrittää ainoastaan kirjanpitoarvon pohjalta, kun perustetaan uusia laitoksia, jotka ovat paikallisten viranomaisten omistuksessa tai määräysvallassa. Direktiivi ei ole oikea väline puuttua yksityiskohtaisesti verkkojen arvon määrittämiseen, jolla on suuri vaikutus kyseisten yritysten tariffeihin ja elinkelpoisuuteen. Tässä asiassa on noudatettava toissijaisuusperiaatetta, ja sitä on tarkasteltava eurooppalaisten sääntelyviranomaisten foorumeilla ja mahdollisesti kilpailusääntöjen, myös valtiontukisääntöjen pohjalta.

14 artikla (sähködirektiivi) - Tilien eriyttäminen ja avoimuus

Tarkistuksen 67 yhdessä osassa muutetaan tilien eriyttämistä koskevaa säännöstä. Sen mukaan säännöstä sovellettaisiin vain yhtäältä siirtoon tai jakeluun ja toisaalta tuotantoon tai toimituksiin liittyviin toimintoihin. Tätä komissio ei hyväksy, koska yritykset pitävät itsellään useiden vuosien ajan laillisesti tai tosiasiallisesti sidottuja asiakkaita. Ristiinsubventioiden vaara on siis edelleen olemassa, ja kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sitä valvottava. Kysymys siitä, mitä jakelutariffeihin voidaan laskea mukaan, kuuluu toissijaisuusperiaatteen piiriin ja se olisi jätettävä kansallisille sääntelyviranomaisille.

Komissio ei hyväksy tarkistusta 68, jonka mukaan tulevaan ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon ja ydinjätehuoltoon varatuista varoista on pidettävä erikseen kirjaa ja niitä on hallittava erikseen. Komissio on samaa mieltä asian tärkeydestä, mutta se katsoo, että asiaa on käsiteltävä tällaisia toimenpiteitä koskevien yhteisön sääntöjen puitteissa. Asia ei kuulu tähän direktiiviin. Komissio valmistelee parhaillaan kertomusta erilaisia polttoainelähteitä varten myönnettävän julkisen tuen eri muodoista. Kertomus julkaistaan myöhemmin tänä vuonna, ja siinä esitetään päätelmiä ja tarvittaessa myös toimenpiteitä.

16 artikla (sähködirektiivi), 14 artikla (maakaasudirektiivi) - Verkkoon pääsy

Tarkistusten 72 ja 146 mukaan kaasu- ja sähköverkkojen käytettävissä oleva kapasiteetti, jota ei käytetä, on annettava verkon käyttäjien käyttöön. Tätä kysymystä käsitellään sähkön osalta sähkön kauppaa koskevassa asetuksessa ja kaasun osalta Madridin foorumilla.

Tarkistuksissa 161, 175 ja 183 pyritään antamaan uudelleen mahdollisuus neuvotella kaasuverkkoon pääsystä sekä antamaan mahdollisuus varata kaasuinfrastruktuurin kapasiteettia. Kansallisten sääntelyviranomaisten on vahvistettava tariffit tai ainakin niiden vahvistamis- tai laskentamenetelmät ennen niiden voimaantuloa. Syrjimättömyystavoite voidaan saavuttaa ainoastaan julkaistuihin tariffeihin perustuvalla verkkoon pääsyllä.

19 artikla - Vastavuoroisuus

Tarkistuksessa 74 laajennetaan sähköä koskevaa vastavuoroisuusperiaatetta. Komissio vastustaa kuitenkin muutoksia voimassa oleviin vastavuoroisuussäännöksiin, joilla tasapainotetaan hyvin kilpailu- ja markkinoidenavaamistavoitteita.

Tarkistuksen 148 mukaan vastavuoroisuusperiaate on poistettava muutetusta maakaasudirektiivistä. Tätä komissio ei hyväksy, koska jäsenvaltiot, joissa markkinoiden avaaminen on edistynyt muita pidemmälle, haluavat ehkä säilyttää tämän vaihtoehdon siihen saakka, kunnes markkinat on avattu kaikissa jäsenvaltioissa.

22 artikla - Sääntely

Tarkistusten 81 ja 152 mukaan kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia sähköntuotanto- sekä kaasun- ja sähkönsiirtokapasiteetin vapauttamista pitkäaikaisista sopimuksista. Tarkistuksen 81 mukaan jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa julkisen palvelun velvoitteita sähköalan yrityksille. Lisäksi tarkistus sisältää vaatimuksen, jonka mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava kerran vuodessa kertomus oman maansa parlamentille. Nämä toimenpiteet kuuluvat kuitenkin toissijaisuusperiaatteen soveltamisalaan. Komissio katsoo, että ainakin tässä vaiheessa on tarpeen seurata, miten kilpailullisten sisämarkkinoiden luominen edistyy, ennen kuin yhteisön tasolla päätetään sähköntuotanto- sekä kaasun- ja sähkönsiirtokapasiteetin vapauttamista koskevista ohjelmista.

Muita hylättyjä tarkistuksia

Tarkistuksessa 155 jäsenvaltioille annetaan kaksi vuotta aikaa panna direktiivi täytäntöön. Tämä on tarpeettoman pitkä aika ottaen huomioon, että peruslainsäädäntö on jo voimassa tai sitä valmistellaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tarkistuksessa 87 ehdotetaan ainoastaan sähkönsiirtodirektiivin kumoamista, jolloin kaasunsiirtodirektiivi jäisi voimaan. Tämä antaisi kolmansille osapuolille mahdollisuuden päästä neuvottelujen perusteella kaasunsiirtoverkkoon. Komission näkemyksenä on kuitenkin, että verkkoon pääsyä koskevien järjestelyjen, julkaisuvaatimusten ja riitojenratkaisumenettelyjen on oltava yhtenäisiä koko verkon osalta, mikä koskee myös maakaasun kansallista ja rajat ylittävää siirtoa maakaasun sisämarkkinoilla, jotta varmistettaisiin syrjimätön verkkoon pääsy.

Tarkistukset 44 ja 80 ovat liian yksityiskohtaisia tähän direktiiviin, joka on pohjimmiltaan puitedirektiivi, ja niissä olisi otettava huomioon toissijaisuusperiaate.

C. Ehdotuksen käsittely neuvostossa

Monet kulloisenkin puheenjohtajavaltion tekemät muutokset ovat parlamentin tarkistusten mukaisia, eikä niitä ole tarpeellista käsitellä tässä tarkemmin. Muut muutokset liittyvät lähinnä ehdotuksen sanamuotoon tai yksityiskohtiin, ja niiden pääasiallisena tavoitteena on tekstin selventäminen.

D. Barcelonassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät

Eurooppa-neuvoston päätelmät, joiden mukaan kaikki muut kuin kotitalousasiakkaat olisi katsottava vaatimukset täyttäviksi asiakkaiksi vuoteen 2004 mennessä, on sisällytetty sähködirektiivin 19 artiklaan ja maakaasudirektiivin 18 artiklaan.

Syrjäseutujen suojelemista koskevat Eurooppa-neuvoston päätelmät on otettu huomioon sähködirektiivin 3 artiklan 4 kohdassa ja maakaasudirektiivin 3 artiklan 3 kohdassa.

Eurooppa-neuvoston vaatimus, jonka mukaan Euroopan komission on julkaistava vuosittain kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä, on sisällytetty sähködirektiivin 26 artiklaan ja maakaasudirektiivin 28 artiklaan.

2001/0077 (COD)

Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan, 55 artiklan ja 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EYVL C

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [2],

[2] EYVL C

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [3],

[3] EYVL C

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [4],

[4] EYVL C

sekä katsovat seuraavaa

1) Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/92/EY [5] ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/30/EY [6] ovat merkittävällä tavalla edistäneet sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden luomista.

[5] EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20.

[6] EYVL L 204, 21.7.1998, s. 1.

2) Näiden direktiivien täytäntöönpanosta saadut kokemukset ovat osoittaneet ne merkittävät hyödyt, joita sähkön ja kaasun sisämarkkinat ovat alkaneet tuottaa tehokkuuden parantumisen, hintojen laskun, palvelun tason parantumisen sekä kilpailukyvyn parantumisen muodossa. Merkittäviä puutteita esiintyy kuitenkin edelleen samoin kuin mahdollisuuksia parantaa näiden markkinoiden toimintaa erityisesti, kun on kyse tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta tuotannossa ja markkinoiden valtaukseen tähtäävän toiminnan aiheuttamiin riskeihin puuttumisesta; syrjimättömien siirto- ja jakelutariffien varmistamisesta siten, että verkkoon pääsy perustuu tariffeihin, jotka on julkaistu ennen niiden voimaantuloa, sekä sen varmistamisesta, että pienten ja heikossa asemassa olevien asiakkaiden oikeuksia suojellaan ja sähköntuotannossa käytettyjä polttoainelähteitä koskevat tiedot ilmoitetaan.

3) Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi pikaisia toimia sähkö- ja kaasualojen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja näiden alojen vapauttamisen nopeuttamiseksi, jotta niillä voitaisiin saavuttaa täysin toimintakykyiset sisämarkkinat. Energiamarkkinoiden vapauttamisen tilannetta koskevasta toisesta kertomuksesta 6 päivänä heinäkuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti vaati komissiota sopimaan yksityiskohtaisesta aikataulusta, jonka mukaisesti yksityiskohtaisesti määritellyt tavoitteet tulee toteuttaa, jotta lopulta päästään asteittaiseen mutta täydelliseen energiamarkkinoiden vapauttamiseen.

4) Perustamissopimuksessa Euroopan kansalaisille taatut vapaudet - tavaroiden vapaa liikkuvuus, palvelujen tarjoamisen vapaus ja sijoittautumisvapaus - ovat mahdollisia ainoastaan täysin avoimilla markkinoilla, jotka antavat kaikille asiakkaille mahdollisuuden valita vapaasti toimittajansa ja kaikille toimittajille mahdollisuuden toimittaa vapaasti hyödykkeitä asiakkailleen.

5) Ottaen huomioon, että riippuvuus maakaasun kulutuksesta oletettavasti kasvaa, olisi harkittava aloitteita ja toimenpiteitä, joilla edistetään vastavuoroisia järjestelyjä kolmansien maiden verkkoihin pääsemiseksi sekä markkinoiden yhdentymistä.

6) Täysin toimintakykyisten sisämarkkinoiden toteuttamisen suurimmat esteet liittyvät verkkoon pääsyyn, verkkojen hinnoitteluun, markkinoiden erilaisiin avautumisasteisiin eri jäsenvaltioissa sekä erilaisiin lähestymistapoihin, joita sovelletaan ulkoisten kustannusten siirtämiseen hintoihin.

7) Jotta kilpailu toimisi, verkkoon pääsyn on oltava syrjimätöntä, avointa ja kohtuullisesti hinnoiteltua. Investointiedellytysten on oltava suotuisat.

8) Siirtoverkonhaltijan riippumattomuus on syrjimättömän verkkoon pääsyn toteuttamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tästä syystä eriyttämistä koskevia säännöksiä olisi vahvistettava. Syrjimättömän jakeluverkkoon pääsyn varmistamiseksi, olisi otettava käyttöön jakeluverkonhaltijaa koskevat eriyttämisvaatimukset sekä sähkön että kaasun jakeluverkon haltijoille.

9) Jäsenvaltioille olisi asianmukaista antaa mahdollisuus tarvittaessa vapauttaa pienet jakeluyritykset näistä eriyttämisvaatimuksista, jotta näille yrityksille ei aiheutuisi suhteetonta taloudellista ja hallinnollista taakkaa.

10) Olisi tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan siirtoinfrastruktuurin ja muun siihen liittyvän infrastruktuurin, varastot ja muut lisäpalvelulaitokset mukaan luettuina, käytöstä perittävät avoimet, ennakoitavissa olevat ja syrjimättömät tariffit. Näitä tariffeja pitäisi soveltaa kaikkiin verkon käyttäjiin syrjimättömin perustein.

11) Runkoverkkojen kautta tapahtuvasta sähkönsiirrosta 29 päivänä lokakuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/547/ETY [7] ja verkkojen kautta tapahtuvasta maakaasun siirrosta 31 päivänä toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/296/ETY [8] toiminnasta saatujen kokemusten perusteella vaikuttaa asianmukaiselta toteuttaa toimenpiteitä, joilla taataan yhtenäisten ja syrjimättömien verkkoon pääsyä koskevien järjestelyjen soveltaminen sähkön ja maakaasun siirtoon, jäsenvaltioiden väliset rajat ylittävät kaasu- ja sähkövirrat mukaan luettuina.

[7] EYVL L 313, 13.11.1990, s. 30. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 98/75/EY (EYVL L 276, 13.10.1998, s. 9).

[8] EYVL L 147, 12.6.1991, s. 37. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 95/49/EY (EYVL L 233, 30.9.1995, s. 86).

12) Kansallisten sääntelyviranomaisten harjoittamalla tehokkaalla sääntelyllä on tärkeä osa syrjimättömän verkkoon pääsyn takaamisessa. Näillä viranomaisilla olisi oltava valtuudet asettaa tai hyväksyä tariffit tai ainakin siirto- ja jakelutariffien sekä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttötariffien laskentamenetelmät ennen niiden voimaantuloa.

13) Syrjimättömyyden ja kustannusvastaavuuden takaavat tasapainottamis mekanismit ovat välttämättömiä uusien yrittäjien tehokkaan markkinoille pääsyn varmistamiseksi. Tämä olisi saavutettava perustamalla tasapainottamis vaatimusten täyttämiseksi avoimet markkinaperusteiset mekanismit sähkön ja kaasun toimitusta ja ostoa varten niin pian kuin sähkö- ja kaasumarkkinat ovat tulleet riittävän likvideiksi. Niin kauan kuin markkinat eivät ole likvidejä, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toimittava aktiivisesti sen varmistamiseksi, että tasapainottavat tariffit ovat syrjimättömiä ja vastaavat kustannuksia.

14) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava asettaa tai hyväksyä tariffit tai niiden laskentamenetelmät siirto- tai jakeluverkonhaltijan (-haltijoiden) tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijan (haltijoiden) ehdotuksen pohjalta tai tämän haltijan (näiden haltijoiden) ja verkon käyttäjien yhteisesti sopiman ehdotuksen pohjalta. Näitä tehtäviä suorittaessaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että siirto- ja jakelutariffit ovat syrjimättömiä ja vastaavat kustannuksia, ja otettava huomioon hajautetun sähköntuotannon ja kysynnänhallintatoimien ansiosta pitkällä aikavälillä vältetyt verkon rajakustannukset.

15) On tärkeää, että yhteisön koko teollisuus ja kauppa, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina, sekä kaikki yhteisön kansalaiset voisivat mahdollisimman pian nauttia sisämarkkinoiden aiheuttamista hyödyistä, koska se edistää oikeudenmukaisuutta, kilpailukykyä ja epäsuorasti työllisyyttä yritysten hyötyessä tehokkuuden lisääntymisestä.

16) Kaasu- ja sähköasiakkaiden pitäisi voida valita toimittajansa vapaasti. Sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen on kuitenkin syytä toteuttaa vaiheittain tiettyyn määräaikaan mennessä, jotta teollisuus voi mukautua tilanteeseen ja jotta voidaan varmistaa, että asiakkaiden etujen suojelemiseksi on toteutettu riittävät toimenpiteet ja luotu riittävät järjestelmät ja että asiakkailla on todellinen mahdollisuus valita kaasun tai sähkön toimittajansa.

17) Markkinoiden asteittainen avaamisen täydelle kilpailulle tulisi poistaa vähitellen jäsenvaltioiden väliset eroavaisuudet. Olisi varmistettava, että tämän direktiivin täytäntöönpano on avointa ja varmaa.

18) Direktiivissä 98/30/EY säädetään varastojen käyttömahdollisuudesta kaasuverkkoon pääsyn yhteydessä. Sisämarkkinoiden toteuttamisesta saatujen kokemusten perusteella vaikuttaa tarpeelliselta toteuttaa lisätoimenpiteitä, joilla selvennetään kaasuvarastojen ja muiden lisäpalvelulaitosten käyttömahdollisuuksia koskevia säännöksiä ja joilla erotetaan selvemmin toisistaan siirto- ja jakeluverkkojen toiminta ja kaasun osalta kaasuvarastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten toiminta.

19) Lähes kaikki jäsenvaltiot ovat päättäneet varmistaa sähköntuotantomarkkinoiden kilpailun avoimen lupamenettelyn avulla. Jäsenvaltioille olisi kuitenkin varattava oikeus turvata toimitusvarmuus tarjouskilpailumenettelyllä, jos lupamenettelyn pohjalta ei rakenneta riittävää sähköntuotantokapasiteettia.

20) Toimitusvarmuuden turvaamiseksi kysynnän ja tarjonnan tasapainoa yksittäisissä jäsenvaltioissa olisi valvottava, ja valvonnan pohjalta olisi laadittava kertomus yhteisössä vallitsevasta tilanteesta ottaen huomioon eri alueiden välinen yhteenliitämiskapasiteetti. Valvontaa olisi harjoitettava tarpeeksi aikaisin, jotta toimitusvarmuuden vaarantuessa voidaan toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet. Tarpeellisen verkkoinfrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon, mukaan luettuna yhteenliittämiskapasiteetin, tulisi myötävaikuttaa sähkö- ja kaasutoimitusten vakauteen.

21) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaasuverkkoon voidaan syrjimättömästi päästää biokaasua ja biomassasta peräisin olevaa kaasua, jos niiden pääseminen verkkoon on teknisten sääntöjen ja turvallisuusnormien mukaista.

22) Pitkäaikaiset sopimukset ovat edelleen tärkeä osa jäsenvaltioiden kaasu toimituksia, ja ne olisi säilytettävä vaihtoehtona kaasuntoimittajayrityksiä varten, jos ne eivät estä tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamista ja ovat EY:n perustamissopimuksen mukaisia kilpailusäännöt mukaan luettuina.

23) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikilla asiakkailla on oikeus saada määrätynlaatuisia sähköntoimituksia kohtuullisin, vertailukelpoisin ja selkästi määritellyin hinnoin. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikille kaasuverkkoon liitetyille loppukäyttäjille tiedotetaan niiden oikeudesta saada määrätynlaatuisia maakaasuntoimituksia kohtuullisin hinnoin. Mahdollisimman korkean julkisen palvelun vaatimustason ylläpitämisen varmistamiseksi yhteisössä, kaikista jäsenvaltioiden tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi toteuttamista toimista olisi ilmoitettava säännöllisesti komissiolle. Komission olisi säännöllisesti julkaistava kertomus, jossa analysoidaan julkisen palvelun tavoitteiden saavuttamiseksi kansallisella tasolla toteutettuja toimenpiteitä ja vertaillaan niiden tehokkuutta, jotta komissio voisi antaa suosituksia toimenpiteistä, joita kansallisella tasolla olisi toteutettava korkeiden julkisen palvelun vaatimusten saavuttamiseksi.

24) Velvollisuus ilmoittaa komissiolle uuden tuotantokapasiteetin rakennusluvan epäämisestä on osoittautunut turhaksi hallinnolliseksi taakaksi ja se on näin ollen syytä poistaa.

25) Perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti suunnitellun toiminnan tavoitetta eli sellaisten täysin toimintakykyisten sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden luomista, joilla vallitsee terve kilpailu, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla. Tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

26) Direktiivit 90/547/ETY ja 91/296/ETY olisi kumottava, jotta voidaan varmistaa sähkö- ja kaasuverkkoihin pääsyn yhtenäinen käsittely myös kauttakulkutapauksissa,

27) Tämän vuoksi direktiivejä 96/92/EY ja 98/30/EY olisi muutettava vastaavasti.

28) Tässä direktiivissä otetaan huomioon perusoikeudet ja etenkin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutokset direktiiviin 96/92/EY

Muutetaan direktiivi 96/92/EY seuraavasti:

1) Korvataan 1, 2 ja 3 artikla seuraavasti:

"1 artikla

Tässä direktiivissä luodaan yhteiset säännöt sähkön tuotannolle, siirrolle, jakelulle ja toimitukselle. Siinä luodaan säännöt sähköalan järjestämiselle ja toiminnalle, markkinoille pääsylle, tarjouskilpailuihin sovellettaville perusteille ja menettelyille, lupien myöntämisille ja verkkojen käytölle.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1) 'sähköntuotannolla' sähkön tuottamista,

2) 'tuottajalla' sähköä tuottavaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä,

3) 'omavaraisella tuottajalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tuottaa sähköä pääasiassa omaan käyttöönsä,

4) 'itsenäisellä tuottajalla'

a) tuottajaa, joka ei harjoita sähkön siirto- tai jakelutoimintoja sen verkon alueella, johon se kuuluu,

b) jäsenvaltioissa, joissa ei ole vertikaalisesti integroituneita yrityksiä ja joissa on käytössä tarjouskilpailumenettely, a alakohdan määritelmää vastaavaa tuottajaa, jota ei voida asettaa yksinomaan yhteenliitetyn verkon taloudelliseen arvojärjestelmään,

5) 'siirrolla' sähkön siirtämistä yhteenliitetyssä suurjänniteverkossa loppukäyttäjälle tai jakelijoille, mutta ei sähkön toimitusta,

6) 'siirtoverkonhaltijalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa siirtoverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkön siirtovaatimukset pitkällä aikavälillä,

7) 'jakelulla' sähkön siirtämistä keski- ja pienjännitteisissä jakeluverkoissa asiakkaille mutta ei sähkön toimitusta,

8) 'jakeluverkonhaltijalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa jakeluverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkön jakeluvaatimukset pitkällä aikavälillä,

9) 'asiakkailla' sähkön tukkuasiakkaita tai loppukäyttäjiä,

10) 'tukkuasiakkaalla' luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka ostavat sähköä jälleenmyyntiä varten sen verkon sisällä tai ulkopuolella, johon he/ne kuuluvat,

11) 'loppukäyttäjällä' asiakasta, joka ostaa sähköä omaan käyttöönsä,

12) 'kotitalousasiakkaalla' asiakasta, joka ostaa sähköä oman kotitaloutensa käyttöön muuta kuin kaupallista tai elinkeinotoimintaa varten,

13) 'muulla kuin kotitalousasiakkaalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ostaa sähköä muuhun kuin oman kotitaloutensa käyttöön, tuottajat ja tukkuasiakkaat mukaan luettuina,

14) 'vaatimukset täyttävillä asiakkailla' asiakkaita, joilla on mahdollisuus saada sähköä kilpailevilta sähköntoimittajilta tämän direktiivin mukaisesti,

15) 'rajayhdysjohdoilla' sähköverkkojen toisiinsa liittämiseen käytettäviä välineitä,

16) 'yhteenliitetyllä verkolla' yhdellä tai useammalla rajayhdysjohdolla toisiinsa liitettyjä siirto- ja jakeluverkkoja,

17) 'erillisellä linjalla' joko sähkölinjaa, joka liittää erillisen tuotantoyksikön erilliseen asiakkaaseen tai sähkölinjaa, joka liittää sähköntuottajan ja sähkön toimittajan niiden omiin tiloihin, tytäryrityksiin ja vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin suoraa sähkön toimitusta varten,

18) 'taloudellisella arvojärjestyksellä' sähköntoimittajien asettamista järjestykseen taloudellisin perustein,

19) 'lisäpalveluilla' kaikkia siirto- tai jakeluverkon toimintaan tarvittavia palveluita,

20) 'verkon käyttäjällä' kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka toimittavat sähköä tai joille sitä toimitetaan siirto- tai jakeluverkon kautta,

21) 'sähkön toimituksella' sähkön myyntiä asiakkaille,

22) 'integroituneella sähköalan yrityksellä' vertikaalisesti tai horisontaalisesti integroitunutta yritystä,

23) 'vertikaalisesti integroituneella yrityksellä' yritystä tai sellaisten yritysten ryhmää, joiden keskinäiset suhteet on määritelty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89* 3 artiklan 3 kohdassa, kun kyseinen yritys tai ryhmä harjoittaa kahta tai useampaa seuraavista toiminnoista: sähkön siirto, jakelu, tuotanto ja toimitus,

24) 'horisontaalisesti integroituneella yrityksellä' yritystä, joka harjoittaa vähintään yhtä seuraavista toiminnoista: sähkön tuotanto myyntiin, sähkön siirto, jakelu tai toimitus, sekä lisäksi jotain muuta sähköön liittymätöntä toimintaa,

25) 'tarjouskilpailumenettelyllä' menettelyä, jossa suunnitellut lisävaatimukset ja varakapasiteetti katetaan toimituksilla uudesta tai olemassa olevasta sähköntuotantokapasiteetista,

26) 'pitkän aikavälin suunnittelulla' sähkön tuotanto-, siirto- ja jakelukapasiteetin investointitarpeen suunnittelua pitkällä aikavälillä siten, että verkon sähkön kysyntä tyydytetään ja toimitukset asiakkaille turvataan,

27) 'pienellä erillisellä verkolla' mitä tahansa verkkoa, jossa kulutus oli alle 2 500 gigawattituntia vuonna 1996 ja jossa alle 5 prosenttia vuosikulutuksesta on peräisin yhteyksistä toisiin verkkoihin,

28) 'tasepoikkeamalla' siirto- tai jakeluverkonhaltijalle ilmoitetun, tiettynä ajanjaksona yhdessä tai useammassa määrätyssä pisteessä verkkoon syötetyn tai verkosta otetun sähkön määrän ja toisaalta mitatun, samana ajanjaksona yhdessä tai useammassa pisteessä verkkoon syötetyn tai verkosta otetun sähkön määrän erotusta,

29) 'varmuudella' sähkön toimitus- ja hankintavarmuutta sekä teknistä turvallisuutta,

30) 'energiatehokkuutta edistävällä kysynnänhallinnalla' yleistä tai yhdennettyä lähestymistapaa, jonka tavoitteena on vaikuttaa sähkönkulutuksen määrään ja ajankohtaan primaarienergian kulutuksen ja huippukuormitusten vähentämiseksi suosimalla tuotantokapasiteetin lisäämiseen tähtäävien investointien sijasta sellaisia investointeja, jotka tehdään energiatehokkuutta edistäviin toimenpiteisiin tai muihin toimenpiteisiin, kuten keskeytettävissä oleviin toimitussopimuksiin, jos tällaiset investoinnit ovat tehokkain ja taloudellisin vaihtoehto ottaen huomioon vähentyneen energiankulutuksen myönteiset ympäristövaikutukset sekä siihen liittyvät toimitusvarmuutta ja jakelukustannuksia koskevat näkökohdat,

31) 'uusiutuvilla energialähteillä' uusiutuvia, muita kuin fossiilisia energialähteitä (tuuli-, aurinko-, maalämpö-, aalto- ja vuorovesienergia, vesivoima, biomassa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvä kaasu ja biokaasu),

32) 'hajautetulla sähköntuotannolla' pienjännitteiseen jakeluverkkoon kytkettyjä voimaloita,

33) 'tietojen ilmoittamisella' sellaisten sähköntuotantoon liittyvien kaupallisten tietojen antamista saataville koostetussa muodossa, jotka koskevat sähköntuotannossa käytettäviä lähteitä, niiden sijaintipaikkaa tai ympäristövaikutuksia.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on oman institutionaalisen järjestelmänsä mukaisesti ja toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen varmistettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, että sähköalan yritykset toimivat tämän direktiivin periaatteiden mukaisesti siten, että sähköalalla saadaan aikaan kilpailulliset ja kestävät markkinat; jäsenvaltiot eivät saa harjoittaa syrjintää näiden yritysten välillä niiden oikeuksien tai velvollisuuksien suhteen.

2, Ottaen täysin huomioon perustamissopimuksen asiaan koskevat määräykset ja erityisesti sen 86 artiklan jäsenvaltiot voivat yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa sähköalalla toimiville yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea turvallisuutta, toimitusvarmuus mukaan luettuna, toimitusten säännöllisyyttä, laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua, energiatehokkuus ja ilmastonsuojelu mukaan luettuina. Näiden velvoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia. Tässä kohdassa tarkoitetun toimitusvarmuuden ja energiatehokkuutta edistävän kysynnänhallinnan osalta sekä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat toteuttaa pitkän aikavälin suunnittelua ottaen huomioon, että kolmannet osapuolet saattavat pyrkiä verkkoon.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla loppukäyttäjillä on niiden alueella oikeus saada yleispalvelua eli määrätynlaatuisia sähköntoimituksia kohtuullisin hinnoin. Tätä varten jäsenvaltiot voivat nimetä toimituksista viime kädessä vastaavan tahon. Jäsenvaltioiden on asetettava jakeluyhtiöille velvollisuus liittää asiakkaat verkkoonsa sellaisin ehdoin ja tariffein, jotka on vahvistettu 22 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet loppukäyttäjien suojelemiseksi ja varmistettava erityisesti, että heikossa asemassa olevia asiakkaita suojellaan verkosta kytkemiseltä. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä syrjäseuduilla asuvien loppukäyttäjien suojelemiseksi. Niiden on varmistettava kuluttajansuojan korkea taso erityisesti sopimusehtojen, yleisen tiedottamisen ja riitojenratkaisumenettelyjen avoimuuden osalta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat tosiasiallisesti vaihtaa toimittajaa. Näihin toimenpiteisiin sisältyvät erityisesti liitteessä esitetyt toimenpiteet.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköntoimittajat erittelevät laskuissa ja kaikessa loppukäyttäjille suunnatussa mainos- ja myynninedistämisaineistossa seuraavat seikat:

a) kunkin energialähteen prosenttiosuus kaupallisesta polttoaineseoksesta, jota käytetään toimitettavan sähkön tuottamiseen,

b) kaikki energialähteet, joita toimittaja on käyttänyt polttoaineseoksessa edellisen vuoden aikana,

c) kunkin energialähteen suhteellinen merkitys kasvihuonekaasujen syntymisessä.

Sähköpörssistä hankitun sähkön osalta voidaan käyttää sähköpörssin ilmoittamia edellisen vuoden lukuja.

6. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sellaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka liittyvät sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen, ympäristönsuojeluun, johon voi sisältyä energiatehokkuutta edistäviä kysynnänhallintatoimia ja ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja, sekä toimitusvarmuuteen. Toimenpiteisiin voi sisältyä erityisesti riittävien taloudellisten kannustimien tarjoaminen, jossa käytetään tarvittaessa kaikkia olemassa olevia kansallisia ja yhteisön keinoja, tarvittavan verkkoinfrastruktuurin, myös yhteenliittämiskapasiteetin, ylläpitoa ja rakentamista varten.

7. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 5, 6, 16 ja 21 artiklan säännöksiä, jos niiden soveltaminen oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estäisi sähköalan yrityksiä täyttämästä niille yleisen taloudellisen edun nimissä asetettuja velvoitteita, edellyttäen, että kaupan kehitykseen ei vaikuteta tavalla, jotka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa. Yhteisön etuihin kuuluu tämän direktiivin ja perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisesti muun muassa kilpailu vaatimukset täyttävistä asiakkaista.

8. Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ilmoitettava komissiolle kaikista yleispalvelun sekä julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi hyväksytyistä toimenpiteistä, kuluttajansuojelu ja ympäristönsuojelu mukaan luettuina, ja niiden mahdollisista vaikutuksista kansalliseen ja kansainväliseen kilpailuun riippumatta siitä, edellyttävätkö tällaiset toimenpiteet poikkeamista tästä direktiivistä. Niiden on sen jälkeen ilmoitettava komissiolle kahden vuoden välein kaikista tällaisia toimenpiteitä koskevista muutoksista riippumatta siitä, edellyttävätkö ne poikkeamista tästä direktiivistä.

*EYVL L 257, 21.9.1990, s. 13."

2) Poistetaan 4 artikla.

3) Korvataan 5 ja 6 artikla seuraavasti:

"5 artikla

1. Uuden sähköntuotantokapasiteetin rakentamiseksi jäsenvaltioiden on luotava lupamenettely, jota sovelletaan puolueettomien, avoimien ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on määriteltävä perusteet, joita sovelletaan sähköntuotantokapasiteetin rakentamista koskevien lupien myöntämiseen niiden alueella. Nämä perusteet voivat liittyä seuraaviin tekijöihin:

a) sähköverkon, laitteistojen ja niihin liittyvien laitteiden turvallisuus ja varmuus,

b) kansanterveyden ja turvallisuuden suojelu,

c) ympäristönsuojelu,

d) maankäyttö ja laitosten sijaintipaikan valinta,

e) julkisten maiden käyttö,

f) energiatehokkuus,

g) primaaristen energialähteiden laatu,

h) hakijan erityisominaisuudet, kuten tekniset, taloudelliset tai rahoitukselliset valmiudet,

i) 3 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen toimenpiteiden noudattaminen.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet pienimuotoista ja/tai hajautettua sähköntuotantoa koskevien lupamenettelyjen yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Näitä toimenpiteitä on sovellettava kaikkiin laitoksiin, joiden kapasiteetti on alle 15 megawattia, sekä kaikkeen hajautettuun sähköntuotantoon.

4. Lupamenettely ja perusteet on julkaistava. Hakijoille on ilmoitettava luvan epäämisen syyt. Syiden on oltava puolueettomia, syrjimättömiä, hyvin perusteltuja ja asianmukaisesti toteennäytettyjä. Hakijalla on oltava mahdollisuus hakea muutosta päätökseen.

6 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja ympäristön suojelemiseksi mahdollisuus järjestää uutta kapasiteettia tai energiatehokkuutta edistäviä kysynnänhallintatoimia koskeva tarjouskilpailu julkaistujen perusteiden pohjalta. Tarjouskilpailumenettely voidaan kuitenkin käynnistää vain siinä tapauksessa, että lupamenettelyn perusteella rakennettava kapasiteetti tai toteutettavat energiatehokkuutta edistävät kysynnänhallintatoimet eivät ole riittäviä toimitusvarmuuden turvaamiseksi tai ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

2. Jäsenvaltiot voivat varmistaa, että niillä on ympäristönsuojelun ja uusimman teknologian edistämiseksi mahdollisuus järjestää uutta kapasiteettia koskeva tarjouskilpailu, joka perustuu julkaistuihin perusteisiin. Tarjouskilpailu voi liittyä uuteen kapasiteettiin tai energiatehokkuutta edistäviin kysynnänhallintatoimiin. Tarjouskilpailumenettely voidaan kuitenkin käynnistää vain siinä tapauksessa, että lupamenettelyn perusteella rakennettava sähköntuotantokapasiteetti tai toteutettavat toimenpiteet eivät ole riittäviä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

3. Tuotantotavoista ja energiatehokkuutta edistävistä kysynnänhallinta toimista pidettävän tarjouskilpailun yksityiskohdat on julkaistava Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä vähintään kuusi kuukautta ennen tarjousten jättämiselle asetettua määräaikaa.

Tarjouskilpailuerittelyiden on oltava kaikkien jäsenvaltion alueelle sijoittuneiden, asiasta kiinnostuneiden yritysten saatavilla siten, että niillä on riittävästi aikaa tarjouksen tekemiseen.

Tarjouserittelyihin on sisällyttävä yksityiskohtainen kuvaus sopimuserittelyistä ja menettelystä, jota kaikkien tarjouksen tekijöiden on noudatettava, sekä täydellinen luettelo tarjouksen tekijöiden valintaa ja sopimuksen tekemistä sääntelevistä perusteista, mukaan luettuina tarjouskilpailuun sisältyvät kannustimet, kuten tuet. Nämä erittelyt voivat liittyä myös 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin alueisiin.

4. Kun pyydetään tarjouksia tarvittavasta sähköntuotantokapasiteetista, huomioon on otettava myös olemassa olevien sähköntuotantoyksiköiden sähköntoimitus tarjoukset, joihin sisältyivät pitkän aikavälin toimitustakuut, edellyttäen, että lisävaatimukset voidaan tällä tavoin täyttää.

5. Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen tai julkinen elin tai yksityinen elin, joka on riippumaton sähkön tuotantoon, siirtoon, jakeluun ja toimitukseen liittyvistä toiminnoista ja joka voi olla 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen sääntelyviranomainen, hoitamaan 1-4 kohdassa tarkoitetun tarjouskilpailu menettelyn järjestämistä, seurantaa ja valvontaa. Jos siirtoverkonhaltija on omistussuhteiltaan täysin riippumaton muusta, siirtoverkkoon liittymättömästä toiminnasta, se voidaan nimetä elimeksi, joka on vastuussa tarjouskilpailumenettelyn järjestämisestä, seurannasta ja valvonnasta. Tämän viranomaisen tai elimen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tarjouksiin sisältyvien tietojen luottamuksellisuuden varmistamiseksi."

4) Lisätään 6 a artikla seuraavasti:

"6 a artikla

Jäsenvaltioiden tai 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava toimitusvarmuuteen liittyvien kysymysten seuranta. Erityisesti on seurattava tarjonnan ja kysynnän tasapainoa kansallisilla markkinoilla, tulevan kysynnän odotettua tasoa, suunnitteilla tai rakenteilla olevan lisäkapasiteetin määrää sekä verkkojen laatua ja niiden ylläpidon tasoa. Niiden on julkaistava vuosittain heinäkuun 31 päivään mennessä kertomus, jossa esitellään näissä kysymyksissä saatuja tuloksia sekä mahdollisia toimenpiteitä, joita on toteutettu tai joita suunnitellaan ongelmien ratkaisemiseksi, ja toimitettava tämä kertomus viipymättä komissiolle."

5) Korvataan 7 artikla seuraavasti:

"7 artikla

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä tai vaadittava, että siirtoverkkoja omistavat yritykset nimeävät jäsenvaltioiden määrittelemäksi ajaksi tehokkuuden ja taloudellisen tasapainon huomioon ottaen yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekniset säännöt, joilla asetetaan tekniset vähimmäisvaatimukset suunnittelulle ja toiminnalle sähköntuotantolaitosten, jakeluverkkojen, suoraan liitettyjen kuluttajien laitteistojen, rajayhdysjohtojen ja erillisten linjojen liittämiseksi verkkoon, laaditaan ja julkaistaan. Näillä vaatimuksilla varmistetaan verkkojen yhteentoimivuus, ja niiden on oltava puolueettomia ja syrjimättömiä. Ne ilmoitetaan komissiolle neuvoston direktiivin 98/34/EY* 8 artiklan mukaisesti.

3. Tätä direktiiviä sovellettaessa siirtoverkonhaltijan on vastattava

a) sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkön siirtovaatimukset pitkällä aikavälillä,

b) osaltaan toimitusvarmuuden turvaamisesta varmistamalla riittävä siirtokapasiteetti ja verkon toimintavarmuus,

c) verkon energiavirtojen ohjaamisesta ottaen huomioon energiavaihto muiden yhteenliitettyjen verkkojen kanssa; tällöin siirtoverkonhaltija on vastuussa siitä, että sähköverkko on varma, luotettava ja tehokas, sekä tässä yhteydessä siitä, että kaikki tarvittavat lisäpalvelut ovat saatavilla,

d) riittävien tietojen toimittamisesta verkon kanssa yhteenliitettyjen muiden verkkojen haltijoille, jotta yhteenliitetyn verkon varma ja tehokas toiminta, koordinoitu kehittäminen ja yhteentoimivuus voidaan varmistaa,

e) siitä, ettei verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä harjoiteta syrjintää varsinkaan sen omien tytäryhtiöiden tai osakkeenomistajien eduksi.

4. Jollei siirtoverkonhaltija ole vielä omistussuhteiltaan täysin riippumaton muusta siirtoverkkoon liittymättömästä toiminnasta integroituneessa sähköalan yrityksessä, ainakin siirtoverkonhaltijan oikeudellisen muodon, organisaation ja päätöksenteon on oltava riippumaton muusta siirtoverkkoon liittymättömästä toiminnasta.

Siirtoverkonhaltijan riippumattomuuden varmistamiseksi on sovellettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

a) Siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua sellaisiin integroituneen sähköalan yrityksen yritysrakenteisiin, jotka vastaavat, joko suoraan tai välillisesti, sähkön tuotantoon, jakeluun tai toimituksiin liittyvästä päivittäisestä toiminnasta.

b) Asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaavien henkilöiden ammatilliset edut otetaan huomioon tavalla, joka varmistaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti.

c) Siirtoverkonhaltijalla on oltava verkon ylläpitoon tai kehittämiseen tarvittavien voimavarojen osalta tosiasiallinen päätösoikeus, joka on riippumaton integroituneesta sähköalan yrityksestä

d) Siirtoverkonhaltijan on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny. Ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet, joita tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman laatii ja sen noudattamista valvoo valvonnasta vastaava toimihenkilö. Hänen on esitettävä 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle kansalliselle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomus toteutetuista toimenpiteistä, ja se on julkaistava.

*EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37."

6) Lisätään 7 a artikla seuraavasti:

"7 a artikla

Siirtoverkonhaltijoiden on hankittava toimintojensa toteuttamiseen käyttämänsä energia avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti."

7) Lisätään 8 artiklaan 5 ja 6 kohta seuraavasti:

"5. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että siirtoverkonhaltijat noudattavat siirtoverkon, yhteenliittämiskapasiteetti mukaan luettuna, ylläpidon ja kehittämisen osalta tiettyjä vähimmäisnormeja.

6. Siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden vahvistamien sähköverkon tasa painottamista koskevien sääntöjen on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä, ja niihin on sisällyttävä säännöt verkon käyttäjiltä tasepoikkeamista veloitettavista maksuista. Verkonhaltijoiden näiden palvelujen tarjontaan soveltamat ehdot ja edellytykset, säännöt ja tariffit mukaan luettuina, on määriteltävä syrjimättömällä ja kustannuksia vastaavalla tavalla 22 artiklan 2 kohdan mukaista menetelmää noudattaen, ja ne on julkaistava."

8) Korvataan 9 ja 10 artikla seuraavasti:

"9 artikla

Siirtoverkonhaltijan on säilytettävä liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä saatujen, kaupallisesti arkaluontoisten tietojen luottamuksellisuus, ja sen on estettävä, että sen omaa toimintaa koskevia, mahdollisesti kaupallista etua tuottavia tietoja ilmoitetaan syrjivällä tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan soveltamista tai muun lakiin perustuvan tietojen luovutusvelvollisuuden täyttämistä.

10 artikla

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä tai vaadittava jakeluverkon omistavia tai niistä vastuussa olevia yrityksiä nimeämään yksi tai useampi jakeluverkonhaltija. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jakeluverkonhaltijat toimivat 10 artiklan 2 kohdan sekä 11 ja 12 artiklan mukaisesti.

2. Jollei jakeluverkonhaltija ole vielä omistussuhteiltaan täysin riippumaton muusta jakeluverkkoon liittymättömästä toiminnasta integroituneessa sähkölaitosyrityksessä, ainakin jakeluverkonhaltijan oikeudellisen muodon, organisaation ja päätöksenteon on oltava riippumaton muusta jakeluverkkoon liittymättömästä toiminnasta.

Jakeluverkonhaltijan riippumattomuuden varmistamiseksi on sovellettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

a) Jakeluverkonhaltijan hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua sellaisiin integroituneen sähköalan yrityksen yritysrakenteisiin, jotka vastaavat, joko suoraan tai välillisesti, sähkön tuotantoon, siirtoon tai toimituksiin liittyvästä päivittäisestä toiminnasta.

b) Asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että jakeluverkonhaltijan hallinnosta vastaavien henkilöiden ammatilliset edut otetaan huomioon tavalla, joka takaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti.

c) Jakeluverkonhaltijalla on oltava verkon ylläpitoon tai kehittämiseen tarvittavien voimavarojen osalta tosiasiallinen päätösoikeus, joka on riippumaton integroituneesta sähköalan yrityksestä.

d) Jakeluverkonhaltijan on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny. Ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet, joita tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman laatii ja sen noudattamista valvoo valvonnasta vastaava toimihenkilö. Hänen on esitettävä 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle kansalliselle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomus toteutetuista toimenpiteitä, ja se on julkaistava.

Tätä kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2004. Jäsenvaltiot voivat päättää, ettei näitä säännöksiä sovelleta sellaisiin integroituneisiin sähköalan yrityksiin, joilla on kyseisenä ajankohtana alle 100 000 asiakasta."

9) Lisätään 10 a artikla seuraavasti:

"10 a artikla

"Jakeluverkonhaltijoiden on hankittava verkkonsa energian hävikin ja varakapasiteetin kattamiseksi käytettävä energia avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti."

10) Lisätään 11 artiklaan 4 ja 5 kohta seuraavasti:

"4. Kun jakeluverkonhaltijat ovat vastuussa sähkönjakeluverkon tasapainottamisesta, niiden tätä varten vahvistamien sääntöjen on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä, ja niihin on sisällyttävä säännöt verkon käyttäjiltä tasepoikkeamista veloitettavista maksuista. Jakeluverkonhaltijoiden näiden palvelujen tarjontaan soveltamat ehdot ja edellytykset, säännöt ja tariffit mukaan luettuina, on määriteltävä syrjimättömällä ja kustannuksia vastaavalla tavalla 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja ne on julkaistava.

5. Suunnitellessaan jakeluverkon kehittämistä jakeluverkonhaltijan on harkittava energiatehokkuutta edistäviä kysynnänhallintatoimia ja/tai hajautettua sähköntuotantoa, jotka voivat tehdä sähkökapasiteetin ajantasaistamisen tai korvaamisen tarpeettomaksi."

11) Korvataan 12 artikla seuraavasti:

"12 artikla

Jakeluverkonhaltijan on säilytettävä liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä saatujen, kaupallisesti arkaluontoisten tietojen luottamuksellisuus, ja sen on estettävä, että sen omaa toimintaa koskevia, mahdollisesti kaupallista etua tuottavia tietoja ilmoitetaan syrjivällä tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan soveltamista tai muun lakiin perustuvan tietojen luovutusvelvollisuuden täyttämistä."

12) Lisätään 12 a artikla seuraavasti:

"12 a artikla

Edellä 7 artiklan 4 kohdassa ja 10 artiklan 4 kohdassa asetetut säännökset eivät estä sellaisen yhdistetyn siirto- ja jakeluverkonhaltijan toimintaa, joka on oikeudellisen muotonsa, organisaationsa ja päätöksentekonsa suhteen täysin riippumaton muusta siirto- tai jakeluverkkoon liittymättömästä toiminnasta ja joka täyttää 7 artiklan 4 kohdan vaatimukset."

13) Korvataan 13 artikla seuraavasti:

"13 artikla

Jäsenvaltioilla tai niiden nimeämillä toimivaltaisilla viranomaisilla, 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset sääntelyviranomaiset mukaan luettuina, on oltava oikeus tutustua sähkön tuotanto-, siirto- ja jakeluyritysten ja sähkön toimittajien tileihin, joita ne tarvitsevat tarkastusten suorittamiseen."

14) Lisätään 14 artiklaan 3 kohta seuraavasti:

"3. Integroituneiden sähkölaitosyritysten on sisäisessä kirjanpidossaan eritytettävä siirtoon, jakeluun, tuotantoon ja toimitukseen liittyvät toiminnot siten, kuin niitä vaadittaisiin tekemään, jos erilliset yritykset harjoittaisivat kyseisiä toimintoja, jotta voidaan välttää syrjintä, ristiinsubventio ja kilpailun vääristyminen. Niiden on pidettävä erillistä kirjanpitoa vaatimukset täyttäville asiakkaille ja muille asiakkaille suoritettaviin toimituksiin liittyvistä toiminnoista. Kirjanpidossa on eriteltävä siirto-/jakeluverkon omistamisesta saatava tuotto. Yritysten on tarvittaessa laadittava konsolidoitu tilinpäätös muista kuin sähköalaan kuuluvista toiminnoista. Sisäisessä kirjanpidossa on laadittava tase ja tuloslaskelma kustakin liiketoiminnasta.

3 a. Jäsenvaltiot voivat päättää, että yritysten, joiden vuosituotanto on enintään 1 terawattituntia, ei tarvitse julkaista tilinpäätöstä, jossa sähköntuotanto ja -toimitus on eriytetty toisistaan. Yritysten on 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä toimitettava eriytetty tilinpäätös kyseiselle viranomaiselle."

15) Poistetaan 15 artikla.

16) Korvataan 16 artikla seuraavasti:

"16 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten päästämiseksi siirto- ja jakeluverkkoihin luodaan järjestelmä, jossa käytetään julkaistuja tariffeja, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin ja jota sovelletaan puolueettomasti ja harjoittamatta syrjintää verkon käyttäjien välillä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen sääntelyviranomaisen hyväksyy nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät ennen niiden voimaantuloa ja että tariffit julkaistaan ennen niiden voimaantuloa.

2. Siirto- tai jakeluverkonhaltija voi evätä verkkoon pääsyn, jos verkon kapasiteetti ei ole riittävä. Epäämiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut ottaen erityisesti huomioon 3 artiklan säännökset. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun verkkoon pääsy evätään, siirto- tai jakeluverkonhaltija antaa tarvittaessa tietoja toimenpiteistä, joita verkon vahvistaminen edellyttäisi. Tietoja pyytävältä osapuolelta voidaan periä kohtuullinen maksu, jossa on otettu huomioon tietojen antamisesta aiheutuvat kustannukset.

17) Poistetaan 17 ja 18 artikla.

18) Korvataan 19 artikla seuraavasti:

"19 artikla

1. Vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat yhteisössä ostaa vapaasti sähköä valitsemaltaan toimittajalta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimukset täyttäviä asiakkaita ovat:

a) 1 päivään tammikuuta 2004 asti direktiivin 96/92/EY 19 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut, vaatimukset täyttävät asiakkaat; jäsenvaltioiden on julkaistava vuosittain 31 päivään tammikuuta mennessä vaatimukset täyttävien asiakkaiden määrittelyperusteet,

b) viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen kaikki muut kuin kotitalousasiakkaat,

c) viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen kaikki asiakkaat.

2. Epätasapainon välttämiseksi sähkömarkkinoiden avautumisen yhteydessä:

a) sähköntoimitussopimuksia, jotka tehdään toisen jäsenvaltion verkkoon kuuluvan vaatimukset täyttävän asiakkaan kanssa, ei voida kieltää, jos tämän asiakkaan katsotaan olevan vaatimukset täyttävä asiakas molemmissa näistä verkoissa,

b) siinä tapauksessa, että a alakohdassa tarkoitetuista liiketoimista kieltäydytään, koska asiakas katsotaan vaatimukset täyttäväksi asiakkaaksi vain toisessa näistä kahdesta verkosta, komissio voi sen jäsenvaltion pyynnöstä, johon vaatimukset täyttävä asiakas on sijoittunut, ja ottaen huomioon markkinatilanteen ja yleisen edun, velvoittaa liiketoimesta kieltäytyneen osapuolen toimittamaan pyydetyn sähkötoimituksen."

19) Poistetaan 20 artikla.

20) Korvataan 21 ja 22 artikla seuraavasti:

"21 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta:

a) kaikki sähköntuottajat ja sähköntoimittajat, jotka ovat sijoittautuneet niiden alueen sisäpuolelle, voivat toimittaa sähköä erillisen linjan välityksellä omille laitoksilleen, tytäryrityksilleen ja vaatimukset täyttäville asiakkailleen,

b) tuottaja ja sähköntoimittajat voivat toimittaa sähköä erillisen linjan välityksellä kenelle tahansa vaatimukset täyttävälle asiakkaalle niiden alueella.

2. Jäsenvaltioiden on laadittava arviointiperusteet, joita käytetään myönnettäessä lupia niiden alueella tapahtuvalle erillisten linjojen rakentamiselle. Näiden arviointiperusteiden on oltava tasapuoliset ja syrjimättömät.

3. Mahdollisuudet toimittaa sähköä erillisen linjan välityksellä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla eivät vaikuta mahdollisuuteen tehdä sähköä koskevia sopimuksia 16 artiklan mukaisesti.

4. Jäsenvaltiot voivat määrätä, että luvan saaminen erillisen linjan rakentamiseksi edellyttää joko verkkoon pääsyn epäämistä, tapauksen mukaan 16 artiklan perusteella, tai riitojen ratkaisumenettelyn aloittamista 22 artiklan mukaisesti.

5. Jäsenvaltiot voivat evätä luvan erillisen linjan rakentamiselle, jos luvan myöntäminen estäisi 3 artiklan säännösten soveltamisen. Epäämiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut.

"22 artikla

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen elin kansallisiksi sääntelyviranomaisiksi. Näiden viranomaisten on oltava täysin riippumattomia sähköalan teollisuuden eduista. Niillä on vähintään oltava velvollisuus seurata jatkuvasti markkinoita syrjimättömyyden, tosiasiallisen kilpailun ja markkinoiden tehokkaan toiminnan varmistamiseksi erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

a) kilpailun taso,

b) yhteenliittämiskapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevat säännöt niiden jäsenvaltioiden kansallista sääntelyviranomaista tai kansallisia sääntelyviranomaisia kuullen, joiden verkkoon siirtoyhteydet ovat olemassa,

c) mekanismit, joiden avulla käsitellään kapasiteetin riittämättömyyttä kansallisessa sähköverkossa,

d) aika, jonka siirto- ja jakeluyritykset käyttävät liitäntöjen ja korjausten suorittamiseen,

e) siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden julkaisemat asianmukaiset tiedot rajayhdysjohdoista, verkon käytöstä ja kapasiteetin jakamisesta eri osapuolille, ottaen huomioon, että muita kuin tiivistelmän muodossa olevia tietoja on käsiteltävä kaupallisesti luottamuksellisina,

f) 14 artiklassa tarkoitettu tosiasiallinen kirjanpidollinen eriyttäminen sen varmistamiseksi, että sähköntuotantoon, siirtoon, jakeluun ja toimitukseen liittyvien toimintojen välillä ei esiinny ristiensubventioita; tätä varten viranomaisilla on oltava mahdollisuus tutustua kyseisiin tileihin,

g) uusien sähköntuottajien liittämistä koskevat ehdot, edellytykset ja tariffit sen varmistamiseksi, että ne ovat puolueettomia, avoimia ja syrjimättömiä, ottaen erityisesti huomioon erilaisten uusiutuvia energialähteitä koskevien teknologioiden, hajautetun sähköntuotannon sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon edut.

2. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on vähintään oltava vastuu vahvistaa tai hyväksyä seuraavien seikkojen laskennassa tai niitä koskevien ehtojen ja edellytysten vahvistamisessa käytettävät menetelmät tai ehdottaa niitä ennen niiden voimaantuloa:

a) liittäminen ja pääsy kansallisiin verkkoihin, siirto- ja jakelutariffit mukaan luettuina,

b) tasapainottamiseen liittyvien palvelujen tarjonta.

3. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oikeus vaatia, että siirto- tai jakeluverkonhaltijat tarvittaessa muuttavat 2 kohdassa tarkoitettuja ehtoja ja edellytyksiä, tariffeja, sääntöjä ja menetelmiä sen varmistamiseksi, että ne ovat kohtuullisia ja niitä sovelletaan syrjimättömällä tavalla.

4 Jos jokin osapuoli haluaa tehdä valituksen siirto- tai jakeluverkonhaltijasta 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen seikkojen osalta, se voi osoittaa valituksensa kansalliselle sääntelyviranomaiselle, joka tekee riitojen ratkaisijana toimivana viranomaisena asiasta päätöksen kahden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää kahdella kuukaudella, jotta kansallinen sääntelyviranomainen voi hankkia lisätietoja. Määräaikaa voidaan pidentää edelleen valituksen tekijän suostumuksella. Muutoksen hakeminen tällaiseen päätökseen ei vaikuta lykkäävästi.

Jos valitus tehdään tariffeista, jotka koskevat liittämistä uusiin suuriin voimaloihin, kansallinen sääntelyviranomainen voi pidentää edellä mainittua kahden kuukauden määräaikaa.

5. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat hoitaa 1-4 kohdassa tarkoitetut tehtävänsä tehokkaasti ja ripeästi.

6. Jäsenvaltioiden on luotava sellaiset asianmukaiset ja tehokkaat menetelmät sääntelyn, valvonnan ja avoimuuden takaamiseksi, joilla vältetään määräävän aseman väärinkäyttö erityisesti kuluttajien etujen vastaisella tavalla ja kaikenlainen markkinoiden valtaukseen tähtäävä toiminta. Näissä menetelmissä on otettava huomioon perustamissopimuksen määräykset ja erityisesti sen 82 artikla.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuussa olevia luonnollisia tai oikeushenkilöitä vastaan toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaiset hallinnolliset toimet tai rikosoikeudelliset menettelyt mukaan luettuina, jos tässä direktiivissä säädettyjä luottamuksellisuussääntöjä rikotaan.

8. Rajojen yli ulottuvat riidat ratkaisee se kansallinen sääntelyviranomainen, jonka toimivaltaan verkon käytön tai verkkoon pääsyn epäävä verkonhaltija kuuluu.

9. Tähän viranomaiseen vetoaminen ei rajoita yhteisön oikeuden mukaisen kanneoikeuden käyttöä."

21) Lisätään 23 a artikla seuraavasti:

"23 a artikla

Jäsenvaltioiden on joka kolmas kuukausi ilmoitettava komissiolle fyysisten sähkövirtojen osalta sähköntuonnista, jota on tapahtunut edellisen kalenterivuoden aikana kolmansista maista."

22) Korvataan 24 artikla seuraavasti:

"24 artikla

Jäsenvaltiot, jotka voivat osoittaa direktiivin voimaantulon jälkeen, että niiden pienten erillisten verkkojen toiminnassa on huomattavia vaikeuksia, voivat pyytää, että IV, V, VI ja VII luvun asiaankuuluvista säännöksistä myönnetään poikkeuksia, jotka komissio voi niille myöntää. Komissio ilmoittaa ennen päätöstään jäsenvaltioille näistä hakemuksista luottamuksellisuutta noudattaen. Päätös julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Tätä artiklaa sovelletaan myös Luxemburgiin."

23) Poistetaan 25 artikla.

24) Korvataan 26 artikla seuraavasti:

"26 artikla

1. Komissio seuraa ja arvioi tämän direktiivin soveltamista ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen yleisestä edistymisestä direktiivin voimaantuloa seuraavan ensimmäisen vuoden loppuun mennessä ja sen jälkeen vuosittain. Kertomuksessa käsitellään ainakin seuraavia näkökohtia:

a) saatu kokemus ja edistyminen täydellisten ja täysin toimivien sähkön sisämarkkinoiden luomisessa sekä tähän liittyvät jäljellä olevat esteet, mukaan luettuina määräävään markkina-asemaan, markkinoiden keskittymiseen, markkinoiden valtaamiseen tähtäävään tai kilpailua rajoittavaan toimintaan liittyvät näkökohdat,

b) missä määrin tässä direktiivissä asetettujen, toimintojen eriyttämistä ja tariffeja koskevien vaatimusten avulla on onnistuttu varmistamaan tasapuolinen ja syrjimätön pääsy yhteisön sähköverkkoon ja yhtäläinen kilpailun taso, sekä sähkömarkkinoiden avautumisen taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät seuraukset asiakkaille,

c) sellaisten kysymysten käsittely, jotka liittyvät sähköverkon kapasiteettiin ja sähkön toimitusvarmuuteen yhteisössä ja erityisesti kysynnän ja tarjonnan vallitsevaan ja ennakoituun tasapainoon ottaen huomioon eri alueiden välinen fyysinen siirtokapasiteetti,

d) yleinen arvio edistymisestä kahdenvälisissä suhteissa kolmansiin maihin, jotka tuottavat ja vievät tai kuljettavat sähköä, mukaan luettuina edistyminen markkinoiden yhdentymisessä, kaupassa ja kyseisten kolmansien maiden verkkoon pääsyssä,

e) mahdollisesti tarvittavat yhdenmukaistamisvaatimukset, jotka eivät liity tämän direktiivin säännöksiin.

Kertomuksessa voidaan tarvittaessa antaa suosituksia.

2. Lisäksi 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa analysoidaan joka toinen vuosi erilaisia toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi, sekä tarkastellaan näiden toimenpiteiden tehokkuutta ja erityisesti niiden vaikutuksia sähkömarkkinoilla käytävään kilpailuun. Kertomuksessa voidaan tarvittaessa suosittaa toimenpiteitä, joita olisi toteutettava kansallisella tasolla korkeiden julkisen palvelun vaatimusten täyttämiseksi tai joilla pyritään estämään markkinoiden sulkeutuminen.

25) Lisätään liite, jonka teksti on tämän direktiivin liitteenä I.

2 artikla

Muutokset direktiiviin 98/30/EY

Muutetaan direktiivi 98/30/EY seuraavasti:

1) Korvataan 1, 2 ja 3 artikla seuraavasti:

"1 artikla

Tässä direktiivissä annetaan yhteiset säännöt maakaasun siirrolle, jakelulle, toimitukselle ja varastoinnille. Siinä annetaan säännöt maakaasualan, nesteytetty maakaasu mukaan lukien, järjestämiselle ja toiminnalle, markkinoille pääsyä varten, verkkojen toiminnalle sekä maakaasun siirrossa, jakelussa, toimituksessa ja varastoinnissa sovellettavat lupien myöntämisperusteet ja -menettelyt. Tässä direktiivissä annettuja maakaasua koskevia sääntöjä sovelletaan myös biokaasuun ja biomassasta peräisin olevaan kaasuun edellyttäen, että näitä kaasuja voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1. 'maakaasualan yrityksellä' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa ainakin yhtä seuraavista toiminnoista: maakaasun, myös nesteytetyn maakaasun, tuotanto, siirto, jakelu, toimitus, osto tai varastointi ja joka on vastuussa näihin toimintoihin liittyvistä kaupallisista, teknisistä ja/tai ylläpitotehtävistä, mutta lukuun ottamatta loppukäyttäjiä,

2. 'tuotantovaiheen putkistolla' putkistoa tai putkistoja, joita käytetään ja/tai rakennetaan osana öljyn tai kaasun tuotantohanketta tai joita käytetään maakaasun siirtämiseen yhden tai useamman tällaisen hankkeen tuotantokentältä jalostuslaitokseen tai vastaanottoasemalle tai lopulliselle maihintuontiasemalle,

3. 'siirrolla' maakaasun siirtämistä muissa kuin tuotantovaiheen aikaisissa suurpaineputkistoissa asiakkaille toimitettavaksi, mutta ei maakaasun toimitusta,

4. 'siirtoverkonhaltijalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa siirtotoimintaa ja on vastuussa siirtoverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset kaasun kuljetusvaatimukset pitkällä aikavälillä,

5. 'jakelulla' maakaasun siirtämistä paikallisten tai alueellisten putkistojen kautta asiakkaille toimitettavaksi, mutta ei maakaasun toimitusta,

6. 'jakeluverkonhaltijalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa jakelutoimintaa ja on vastuussa jakeluverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset kaasun jakeluvaatimukset pitkällä aikavälillä,

7. 'toimituksella' maakaasun, nesteytetty maakaasu mukaan lukien, myyntiä asiakkaille,

8. 'maakaasun toimittajalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimittaa maakaasua,

9. 'varastolla' maakaasualan yrityksen omistamaa ja/tai hoitamaa laitosta, jota käytetään maakaasun varastointiin, lukuun ottamatta tuotantotoimintaan käytettävää osaa,

10. 'varastointilaitteiston haltijalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa varastointitoimintaa ja on vastuussa varaston hoidosta,

11. 'nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksella' vastaanottoasemaa, jota käytetään maakaasun nesteyttämiseen tai nesteytetyn maakaasun tuontiin, purkamiseen, varastointiin ja kaasuttamiseen, mutta ei varastointiin käytettäviä osia nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemilla,

12. 'nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa maakaasun nesteyttämistä tai nesteytetyn maakaasun purkamista, varastointia ja kaasuttamista ja on vastuussa nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen toiminnasta,

13. 'verkolla' siirtoverkkoa ja/tai jakeluverkkoa ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia, jotka omistaa ja/tai joiden käytöstä vastaa maakaasualan yritys, mukaan lukien sen lisäpalveluja tuottavat laitokset sekä sellaisten omistussuhteessa olevien yritysten laitokset, joita tarvitaan siirrossa ja jakelussa,

14. 'lisäpalveluilla' kaikkia siirto- ja/tai jakeluverkkojen ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten toimintaan tarvittavia palveluja, varastot ja vastaavat joustavuuden sallivat välineet, kuormituksen tasapainotus ja sekoitus mukaan luettuina,

15. 'joustavuuden sallivalla välineellä' välinettä, jonka avulla voi olla mahdollista tasapainottaa kaasun kysyntää ja tarjontaa, mukaan luettuina varastot, joustavuus nesteytetyn maakaasun siirtoketjussa ja putkilinjavarastointi kaasun painetta korottamalla,

16. 'yhteenliitetyllä verkolla' useita toisiinsa yhdistettyjä verkkoja,

17. 'erillisellä linjalla' yhteenliitettyä verkkoa täydentävää maakaasuputkea,

18. 'integroituneella maakaasualan yrityksellä' vertikaalisesti tai horisontaalisesti integroitunutta yritystä,

19. 'vertikaalisesti integroituneella yrityksellä' maakaasualan yritystä tai sellaisten yritysten ryhmää, joiden keskinäiset suhteet on määritelty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 3 artiklan 3 kohdassa, kun kyseinen yritys tai ryhmä harjoittaa kahta tai useampaa seuraavista toiminnoista: maakaasun tuotanto, siirto, jakelu, toimitus tai varastointi,

20. 'horisontaalisesti integroituneella yrityksellä' yritystä, joka harjoittaa ainakin yhtä seuraavista toiminnoista: maakaasun tuotanto, siirto, jakelu, toimitus tai varastointi, sekä jotakin muuta kuin maakaasualaan kuuluvaa toimintaa,

21. 'omistussuhteessa olevalla yrityksellä' seitsemännen neuvoston direktiivin 83/349/ETY 41 artiklassa tarkoitettuja sidosyrityksiä ja/tai kyseisen direktiivin 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja osakkuusyrityksiä ja/tai samoille osakkeenomistajille kuuluvia yrityksiä,

22. 'verkon käyttäjällä' luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka toimittavat maakaasua verkkoon tai joille sitä toimitetaan verkosta,

23. 'asiakkailla' maakaasun tukkuasiakkaita tai loppukäyttäjiä ja maakaasualan yrityksiä, jotka ostavat maakaasua,

24. 'kotitalousasiakkaalla' asiakasta, joka ostaa maakaasua oman kotitaloutensa käyttöön,

25. 'muulla kuin kotitalousasiakkaalla' asiakasta, joka ostaa maakaasua muuhun kuin oman kotitaloutensa käyttöön,

26. 'loppukäyttäjällä' kuluttajaa, joka ostaa maakaasua omaan käyttöönsä,

27. 'vaatimukset täyttävällä asiakkaalla' asiakasta, joka voi vapaasti ostaa kaasua valitsemaltaan toimittajalta 18 artiklan merkityksessä,

28. 'tukkuasiakkailla' luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka ostavat maakaasua jälleenmyyntiä varten sen verkon sisällä tai ulkopuolella, johon he/ne kuuluvat, ei kuitenkaan siirto- tai jakeluverkonhaltijoita,

29. 'pitkän aikavälin suunnittelulla' maakaasualan yritysten harjoittamaa pitkiä ajanjaksoja koskevaa toimitusten ja siirtokapasiteetin suunnittelua maakaasun kysynnän tyydyttämiseksi verkossa, lähteiden monipuolistamiseksi ja toimitusten varmistamiseksi asiakkaille,

30. 'uudella markkina-alueella' jäsenvaltiota, jossa sen ensimmäisen pitkäaikaisen maakaasun toimitussopimuksen ensimmäinen kaupallinen toimitus toteutettiin korkeintaan kymmenen vuotta aiemmin,

31. 'toimitusvarmuudella' maakaasun toimitusvarmuutta sekä teknistä turvallisuutta,

32. 'tasepoikkeamalla' siirto- tai jakeluverkonhaltijalle ilmoitetun, tiettynä ajanjaksona yhdessä tai useammassa määrätyssä pisteessä verkkoon syötetyn tai verkosta otetun kaasun määrän ja toisaalta mitatun, samana ajanjaksona yhdessä tai useammassa pisteessä verkkoon syötetyn tai verkosta otetun kaasun määrän erotusta.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on oman institutionaalisen järjestelmänsä mukaisesti ja toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen varmistettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, että maakaasualan yritykset toimivat tämän direktiivin periaatteiden mukaisesti siten, että maakaasualalla saadaan aikaan kilpailulliset ja kestävät markkinat. Jäsenvaltiot eivät saa harjoittaa syrjintää näiden yritysten välillä niiden oikeuksien tai velvollisuuksien suhteen.

2. Ottaen huomioon perustamissopimuksen asiaa koskevat määräykset ja erityisesti sen 86 artiklan jäsenvaltiot voivat yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa maakaasualan yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea turvallisuutta, toimitusvarmuus mukaan luettuna, toimitusten säännöllisyyttä, laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua, ilmastonsuojelu ja energiatehokkuus mukaan luettuna. Näiden velvoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia. Toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi, energiatehokkuus mukaan luettuna, jäsenvaltiot voivat halutessaan toteuttaa pitkän aikavälin suunnittelua ottaen huomioon, että kolmannet osapuolet saattavat pyrkiä verkkoon.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet loppukäyttäjien suojelemiseksi ja kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi ja varmistettava erityisesti, että heikossa asemassa olevia asiakkaita suojellaan verkosta kytkemiseltä. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet sellaisten syrjäseuduilla asuvien asiakkaiden suojelemiseksi, jotka on liitetty kaasuverkkoon. Jäsenvaltiot voivat nimetä toimituksista viime kädessä vastaavan tahon kaasuverkkoon liitettyjä asiakkaita varten. Niiden on varmistettava kuluttajansuojan korkea taso erityisesti sopimusehtojen, yleisen tiedottamisen ja riitojenratkaisumenettelyjen avoimuuden osalta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat tosiasiallisesti vaihtaa toimittajaa. Näihin toimenpiteisiin sisältyvät erityisesti liitteessä esitetyt toimenpiteet.

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sellaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka liittyvät sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen, ympäristönsuojeluun, johon voi sisältyä ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja, sekä toimitusvarmuuteen. Toimenpiteisiin voi sisältyä erityisesti riittävien taloudellisten kannustimien tarjoaminen, jossa käytetään tarvittaessa kaikkia olemassa olevia kansallisia ja yhteisön keinoja, tarvittavan verkko-infrastruktuurin, myös yhteenliittämiskapasiteetin, ylläpitoa ja rakentamista varten.

5. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 5 artiklan säännöksiä jakelun osalta, jos niiden soveltaminen oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estäisi maakaasualan yrityksiä täyttämästä niille yleisen taloudellisen edun nimissä asetettuja velvoitteita, edellyttäen, että kaupan kehitykseen ei vaikuteta tavalla, jotka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa. Yhteisön etuihin kuuluu tämän direktiivin ja perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisesti muun muassa kilpailu vaatimukset täyttävistä asiakkaista.

6. Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ilmoitettava komissiolle kaikista julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi hyväksytyistä toimenpiteistä, kuluttajansuojelu ja ympäristönsuojelu mukaan luettuina, ja niiden mahdollisista vaikutuksista kansalliseen ja kansainväliseen kilpailuun riippumatta siitä, edellyttävätkö tällaiset toimenpiteet poikkeamista tämän direktiivin säännöksistä. Niiden on sen jälkeen ilmoitettava komissiolle kahden vuoden välein kaikista tällaisia toimenpiteitä koskevista muutoksista riippumatta siitä, edellyttävätkö ne poikkeamista tämän direktiivin säännöksistä."

2) Lisätään 4 a artikla seuraavasti:

"4 a artikla

Jäsenvaltioiden tai 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava toimitusvarmuuteen liittyvien kysymysten seuranta. Erityisesti on seurattava tarjonnan ja kysynnän tasapainoa kansallisilla markkinoilla, odotetun tulevan kysynnän ja käytettävissä olevien kaasuvarojen tasoa, suunnitteilla ja rakenteilla olevan lisäkapasiteetin määrää sekä verkkojen laatua ja niiden ylläpidon tasoa. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava vuosittain heinäkuun 31 päivään mennessä kertomus, jossa esitellään näissä kysymyksissä saatuja tuloksia sekä mahdollisia toimenpiteitä, joita on toteutettu tai joita suunnitellaan ongelmien ratkaisemiseksi, ja sen on toimitettava tämä kertomus viipymättä komissiolle."

3) Korvataan 5, 6 ja 7 artikla seuraavasti:

"5 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laaditaan tekniset säännöt, joissa asetetaan nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten, varastojen, muiden siirto- ja jakeluverkkojen sekä erillisten linjojen verkkoon liittämisen suunnittelua ja käyttöä koskevat tekniset vähimmäisvaatimukset, ja että nämä säännöt ovat yleisön saatavilla.

Näillä teknisillä säännöillä on varmistettava verkkojen yhtyeentoimivuus, ja niiden on oltava puolueettomat ja syrjimättömät. Ne on annettava tiedoksi komissiolle 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/34/EY* 8 artiklan mukaisesti.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että siirtoverkonhaltijat sekä varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijat toimivat 7 ja 8 artiklan mukaisesti.

7 artikla

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä tai vaadittava, että siirtoverkkoja, varastoja tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia omistavat maakaasualan yritykset nimeävät jäsenvaltioiden määrittelemäksi ajaksi tehokkuuden ja taloudellisen tasapainon huomioon ottaen yhden tai useamman verkonhaltijan.

2. Kunkin siirtoverkon, varastointilaitteiston ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijan on:

a) käytettävä, ylläpidettävä ja kehitettävä taloudellisten edellytysten mukaisesti turvallisia, luotettavia ja tehokkaita siirto-, varastointi- ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoja ottaen ympäristö asianmukaisesti huomioon,

b) oltava harjoittamatta syrjintää verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä ja erityisesti siihen omistussuhteessa olevia yrityksiä suosivalla tavalla,

c) toimitettava mille tahansa toiselle siirtoverkonhaltijalle, varastointilaitteiston tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijalle ja/tai jakeluverkonhaltijalle tarpeelliset tiedot sen varmistamiseksi, että maakaasun siirto ja varastointi voi tapahtua yhtyeenliitetyn verkon varman ja tehokkaan käytön kanssa yhteensopivalla tavalla.

Siirtoverkonhaltijoiden kaasuverkon tasapainottamista varten vahvistamien sääntöjen on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä, ja niihin on sisällyttävä säännöt verkon käyttäjiltä tasepoikkeamista veloitettavista maksuista. Ehdot ja edellytykset, joita siirtoverkonhaltijat soveltavat tarjotessaan tällaisia palveluja, tariffit ja säännöt mukaan luettuina, on määriteltävä syrjimättömällä ja kustannuksia vastaavalla tavalla 22 artiklan 2 kohdan mukaista menetelmää noudattaen, ja ne on julkaistava.

*EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37."

4) Lisätään 7 a ja 7 b artikla seuraavasti:

"7 a artikla

1. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että siirtoverkonhaltijat noudattavat siirtoverkon, yhteenliittämiskapasiteetti mukaan luettuna, ylläpidon ja kehittämisen osalta tiettyjä vähimmäisnormeja.

2. Jollei siirtoverkonhaltija ole vielä omistussuhteiltaan täysin riippumaton muusta siirtoverkkoon liittymättömästä toiminnasta integroituneessa maakaasualan yrityksessä, ainakin sen oikeudellisen muodon, organisaation ja päätöksenteon on oltava riippumaton muusta verkkoon liittymättömästä toiminnasta.

Siirtoverkonhaltijan riippumattomuuden varmistamiseksi on sovellettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

a) Siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua sellaisiin integroituneen maakaasualan yrityksen yritysrakenteisiin, jotka vastaavat, joko suoraan tai välillisesti, kaasun tuotantoon, jakeluun tai toimituksiin liittyvästä päivittäisestä toiminnasta.

b) Asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaavien henkilöiden ammatilliset edut otetaan huomioon tavalla, joka varmistaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti.

c) Siirtoverkonhaltijalla on oltava verkon ylläpitoon tai kehittämiseen tarvittavien voimavarojen osalta tosiasiallinen päätösoikeus, joka on riippumaton integroituneesta maakaasualan yrityksestä.

d) Siirtoverkonhaltijan on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny. Ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet, joita tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman laatii ja sen noudattamista valvoo valvonnasta vastaava toimihenkilö. Hänen on esitettävä 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle kansalliselle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomus toteutetuista toimenpiteistä, ja se on julkaistava.

7 b artikla

Siirtoverkonhaltijoiden on hankittava toimintojensa toteuttamiseen käyttämänsä energia avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti."

5) Korvataan 8-11 artikla seuraavasti:

"8 artikla

1. Kunkin siirtoverkonhaltijan, varastointilaitteiston ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijan on käsiteltävä liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä saamiaan kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina, ja sen on estettävä, että sen omaa toimintaa koskevia, mahdollisesti kaupallista etua tuottavia tietoja ilmoitetaan syrjivällä tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan soveltamista tai muun lakiin perustuvan tietojen luovutusvelvollisuuden täyttämistä.

2. Siirtoverkonhaltijat eivät saa niihin omistussuhteessa olevien yritysten suorittaman maakaasun myynnin tai oston yhteydessä käyttää väärin kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joita ne ovat saaneet kolmansilta osapuolilta verkkoon pääsyä järjestettäessä tai siitä neuvoteltaessa.

9 artikla

Jäsenvaltioiden on nimettävä tai vaadittava yrityksiä, jotka omistavat jakeluverkkoja tai vastaavat niistä, nimeämään yksi tai useampi jakeluverkonhaltija jäsenvaltioiden määrittelemäksi ajaksi ottaen huomioon tehokkuuteen ja taloaden tasopainoon liittyvät näkökohdat ja varmistettava, että kyseiset verkonhaltijat toimivat 10 ja 11 artiklan mukaisesti.

10 artikla

1. Kunkin jakeluverkonhaltijan tehtävänä on käyttää, ylläpitää ja kehittää taloudellisten edellytysten mukaisesti turvallista, luotettavaa ja tehokasta verkkoa ottaen ympäristö asianmukaisesti huomioon.

2. Joka tapauksessa jakeluverkonhaltija ei missään tapauksessa saa harjoittaa syrjintää verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä eikä varsinkaan siihen omistussuhteessa olevia yrityksiä suosivalla tavalla.

3. Kunkin jakeluverkonhaltijan on toimitettava mille tahansa toiselle jakeluverkonhaltijalle ja/tai siirtoverkonhaltijalle ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston ja/tai varastointilaitteiston haltijalle tarpeelliset tiedot sen varmistamiseksi, että maakaasun siirto ja varastointi voi tapahtua yhteenliitetyn verkon varman ja tehokkaan käytön kanssa yhteensopivalla tavalla. Näitä sääntöjä sovelletaan myös biokaasuun ja biomassasta peräisin olevaan kaasuun edellyttäen, että näitä kaasuja voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon.

4. Jollei jakeluverkonhaltija ole vielä omistussuhteiltaan täysin riippumaton muusta jakeluverkkoon liittymättömästä toiminnasta integroituneessa maakaasualan yrityksessä, ainakin jakeluverkonhaltijan oikeudellisen muodon, organisaation ja päätöksenteon on oltava riippumaton muusta verkkoon liittymättömästä toiminnasta.

Jakeluverkonhaltijan riippumattomuuden varmistamiseksi on sovellettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

a) Jakeluverkonhaltijan hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua sellaisiin integroituneen maakaasualan yrityksen yritysrakenteisiin, jotka vastaavat joko suoraan tai välillisesti maakaasun tuotantoon, siirtoon ja toimituksiin liittyvästä päivittäisestä toiminnasta.

b) Asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että jakeluverkonhaltijan hallinnosta vastaavien henkilöiden ammatilliset edut otetaan huomioon tavalla, joka varmistaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti.

c) Jakeluverkonhaltijalla on oltava verkon ylläpitoon tai kehittämiseen tarvittavien voimavarojen osalta tosiasiallinen päätösoikeus, joka on riippumaton integroituneesta maakaasualan yrityksestä.

d) Jakeluverkonhaltijan on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny. Ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet, joita tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman laatii ja sen noudattamista valvoo valvonnasta vastaava toimihenkilö. Hänen on esitettävä 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle kansalliselle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomus toteutetuista toimenpiteistä, ja se on julkaistava.

Tämän kohdan säännöksiä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2004. Jäsenvaltiot voivat päättää, ettei näitä säännöksiä sovelleta sellaisiin integroituneisiin maakaasualan yrityksiin, joilla on kyseisenä ajankohtana alle 100 000 asiakasta.

5. Kun jakeluverkonhaltijat ovat vastuussa kaasuverkon tasapainottamisesta, niiden tätä varten vahvistamien sääntöjen on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä, ja niihin on sisällyttävä säännöt verkon käyttäjiltä tasepoikkeamista veloitettavista maksuista. Verkonhaltijoiden näiden palvelujen tarjontaan soveltamat ehdot ja edellytykset, säännöt ja tariffit mukaan luettuina, on määriteltävä syrjimättömällä ja kustannuksia vastaavalla tavalla 22 artiklan 2 kohdan mukaista menetelmää noudattaen, ja ne on julkaistava.

11 artikla

1. Kunkin jakeluverkonhaltijan on käsiteltävä liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä saamiaan kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina, ja sen on estettävä, että sen omaa toimintaa koskevia, mahdollisesti kaupallista etua tuottavia tietoja ilmoitetaan syrjivällä tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan soveltamista tai muun lakiin perustuvan tietojen luovutusvelvollisuuden täyttämistä.

2. Jakeluverkonhaltijat eivät saa niihin omistussuhteessa olevien yritysten maakaasun myynnin tai oston yhteydessä käyttää väärin kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joita ne ovat saaneet kolmansilta osapuolilta verkkoon pääsyä järjestettäessä tai siitä neuvoteltaessa."

6) Lisätään 11 a artikla seuraavasti:

"11 a artikla

Edellä 7 a artiklan 2 kohdassa ja 10 artiklan 4 kohdan säännökset eivät estä sellaisen yhdistetyn siirtoverkon, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston, varastointilaitteiston ja jakeluverkon haltijan toimintaa, joka on oikeudellisen muotonsa, organisaationsa ja päätöksentekonsa suhteen täysin riippumaton muusta siirtoverkkoon, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoon, varastointi laitteistoon ja jakeluverkkoon liittymättömästä toiminnasta."

7) Korvataan 12 artikla seuraavasti:

"12 artikla

Jäsenvaltioilla tai niiden nimeämillä toimivaltaisilla viranomaisilla, mukaan lukien 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset sääntelyviranomaiset ja 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut riitojen ratkaisemisesta vastaavat viranomaiset, on oltava oikeus tutustua maakaasualan yritysten 13 artiklan mukaisiin tileihin, joiden tietoja ne tarvitsevat tehtäviään hoitaessaan. Jäsenvaltioiden ja nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten, 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset sääntelyviranomaiset sekä riitojen ratkaisemisesta vastaavat viranomaiset mukaan lukien, on käsiteltävä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina. Jäsenvaltiot voivat poiketa luottamuksensuojan periaatteesta, jos se on tarpeen toimivaltaisten viranomaisten tehtävien hoitamisen kannalta."

8) Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 1 kohta seuraavasti:

"1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että maakaasualan yritysten kirjanpito hoidetaan tämän artiklan 2-5 kohdan mukaisesti. Jos yritykset voivat poiketa tästä säännöksestä tämän direktiivin 26 artiklan 3 kohdan perusteella, niiden on pidettävä ainakin sisäistä kirjanpitoaan tämän artiklan säännösten mukaisesti."

b) Korvataan 3 kohta seuraavasti:

"3. Syrjinnän, ristiinsubventioiden ja kilpailun vääristymisen välttämiseksi integroituneiden maakaasualan yritysten on sisäisessä kirjanpidossa pidettävä erillään tilit maakaasun siirtoon, jakeluun, toimituksiin, nesteytetyn maakaasun käsittelyyn ja varastointiin liittyville toiminnoille siten kuin niitä vaadittaisiin tekemään, jos kyseisten toimintojen harjoittajat olisivat erillisiä yrityksiä. Niiden on pidettävä erillistä kirjanpitoa vaatimukset täyttäville asiakkaille ja muille asiakkaille suoritettaviin toimituksiin liittyvistä toiminnoista. Kirjanpidossa on eriteltävä siirto-/jakeluverkon omistamisesta saatava tuotto. Yritysten on tarvittaessa laadittava konsolidoitu tilinpäätös muista kuin kaasualaan kuuluvista toiminnoista. Sisäisessä kirjanpidossa on laadittava erillinen tase ja tuloslaskelma kustakin liiketoiminnasta."

9) Korvataan 14 ja 15 artikla seuraavasti:

"14 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten päästämiseksi siirto- ja jakeluverkkoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin luodaan järjestelmä, jossa käytetään julkaistuja tariffeja, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin ja jota sovelletaan puolueettomasti ja harjoittamatta syrjintää verkon käyttäjien välillä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen sääntelyviranomainen hyväksyy nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät ennen niiden voimaantuloa ja että tariffit julkaistaan ennen niiden voimaantuloa.

2. Toimintojensa toteuttamiseksi - rajojen yli tapahtuvaan siirtoon liittyvät toiminnot mukaan luettuina - siirtoverkonhaltijoilla on tarvittaessa oltava pääsy muiden siirtoverkonhaltijoiden verkkoon.

15 artikla

1. Järjestääkseen pääsyn varastoihin ja vastaaviin joustavuuden salliviin välineisiin silloin kuin se on teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellista tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi asiakkaille suuntautuvia toimituksia varten, sekä järjestääkseen pääsyn muihin lisäpalveluihin jäsenvaltiot voivat valita toisen tai molemmat jäljempänä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista menettelyistä. Näissä menettelyissä käytettävien arviointiperusteiden on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä.

2. Jos kyseessä on neuvotteluihin perustuva verkkoon pääsy, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteenliitetyn verkon alueella tai sen ulkopuolella olevat maakaasualan yritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat neuvotella varastojen ja muiden vastaavien joustavuuden sallivien välineiden käyttöoikeudesta silloin, kun se on teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellista tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi. Osapuolet on velvoitettava neuvottelemaan varastojen ja muiden vastaavien joustavuuden sallivien välineiden käyttöoikeudesta vilpittömässä mielessä.

Varastojen ja muiden vastaavien joustavuuden sallivien välineiden käyttöoikeutta koskevista sopimuksista on neuvoteltava asianomaisen varastointilaitteiston haltijan tai maakaasualan yritysten kanssa. Jäsenvaltioiden on vaadittava varastointilaitteiston haltijoita julkaisemaan varastojen ja vastaavien joustavuuden sallivien välineiden käyttöä koskevat tärkeimmät kaupalliset toimitusehtonsa vuoden kuluessa tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja sen jälkeen vuosittain.

3. Säännellyn käyttöoikeusmenettelyn valinneiden jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteenliitetyn verkon alueella tai sen ulkopuolella olevat maakaasualan yritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat saavat julkaistuihin tariffeihin ja/tai muihin varastojen ja muiden vastaavien joustavuuden sallivien välineiden käyttöä koskeviin ehtoihin ja velvoitteisiin perustuvan oikeuden käyttää varastoja ja vastaavia joustavuuden sallivia välineitä silloin, kun ne ovat teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellisia tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi. Käyttöoikeus voidaan antaa vaatimukset täyttäville asiakkaille siten, että niille annetaan mahdollisuus tehdä toimitussopimuksia sellaisten kilpailevien maakaasualan yritysten kanssa, jotka eivät ole verkon omistajia ja/tai verkonhaltijoita tai tällaiseen yritykseen omistussuhteessa olevia yrityksiä."

10) Poistetaan 16 artikla.

11) Korvataan 18, 19 ja 20 artikla seuraavasti:

"18 artikla

Vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat yhteisössä ostaa vapaasti maakaasua valitsemaltaan toimittajalta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimuksia täyttäviä asiakkaita ovat:

a) 1 päivään tammikuuta 2004 asti direktiivin 98/30/EY 18 artiklassa tarkoitetut, vaatimukset täyttävät asiakkaat; jäsenvaltioiden on julkaistava vuosittain 31 päivään tammikuuta mennessä vaatimukset täyttävien asiakkaiden määrittelyperusteet,

b) viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen kaikki muut kuin kotitalousasiakkaat,

c) 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen kaikki asiakkaat.

19 artikla

Epätasapainon välttämiseksi kaasumarkkinoiden avautumisen yhteydessä:

a) kaasuntoimitussopimuksia, jotka tehdään toisen jäsenvaltion verkkoon kuuluvan vaatimukset täyttävän asiakkaan kanssa ei voida kieltää, jos tämän asiakkaan katsotaan olevan vaatimukset täyttävä asiakas molemmissa näistä verkoista,

b) siinä tapauksessa, että a alakohdassa tarkoitetuista liiketoimista kieltäydytään, koska asiakas katsotaan vaatimukset täyttäväksi asiakkaaksi vain toisessa näistä kahdesta verkosta, komissio voi sen jäsenvaltion pyynnöstä, johon vaatimukset täyttävä asiakas on sijoittunut, ja ottaen huomioon markkinatilanteen ja yleisen edun, velvoittaa liiketoimesta kieltäytyneen osapuolen toimittamaan pyydetyn kaasutoimituksen.

20 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet, jotta:

a) jäsenvaltion alueelle sijoittautuneilla maakaasualan yrityksillä on mahdollisuus toimittaa kaasua erillisen linjan kautta vaatimukset täyttäville asiakkaille,

b) kaikilla kyseisillä, vaatimukset täyttävillä jäsenvaltion alueelle sijoittautuneilla asiakkailla on mahdollisuus vastaanottaa maakaasua erillisen linjan kautta.

2. Silloin, kun erillisten linjojen rakentamiseen tai käyttöön vaaditaan lupa, (esimerkiksi toimilupa, lupa, suostumus tai hyväksyntä), jäsenvaltioiden tai niiden nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on laadittava arviointiperusteet, joita käytetään myönnettäessä lupia niiden alueella tapahtuvaan erillisten linjojen rakentamiseen tai käyttöön. Näiden arviointiperusteiden on oltava tasapuoliset, avoimet ja syrjimättömät.

3. Jäsenvaltiot voivat määrätä, että luvan saaminen erillisen linjan rakentamiseksi edellyttää joko verkkoon pääsyn epäämistä 17 artiklan nojalla tai riitojen ratkaisumenettelyn aloittamista 22 artiklan mukaisesti."

12) Poistetaan 21 artikla.

13) Korvataan 22 artikla seuraavasti:

"22 artikla

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen elin kansalliseksi sääntelyviranomaiseksi. Näiden viranomaisten on oltava täysin riippumattomia kaasualan teollisuuden eduista. Niillä on vähintään oltava velvollisuus seurata jatkuvasti markkinoita syrjimättömyyden, tosiasiallisen kilpailun ja markkinoiden tehokkaan toiminnan varmistamiseksi erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

a) kilpailun taso,

b) yhteenliittämiskapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevat säännöt niiden jäsenvaltioiden kansallista sääntelyviranomaista tai kansallisia sääntelyviranomaisia kuullen, joiden verkkoon siirtoyhteydet ovat olemassa,

c) mekanismit, joiden avulla käsitellään kapasiteetin riittämättömyyttä kansallisessa kaasuverkossa,

d) aika, jonka siirto- ja jakeluyritykset käyttävät liitäntöjen ja korjausten suorittamiseen,

e) siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden julkaisemat asianmukaiset tiedot rajojen yli menevistä putkista, verkon käytöstä ja kapasiteetin jakamisesta eri osapuolille, ottaen huomioon, että muita kuin tiivistelmän muodossa olevia tietoja on käsiteltävä kaupallisesti luottamuksellisina,

f) 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tosiasiallinen kirjanpidollinen eriyttäminen sen varmistamiseksi, että siirtoon, jakeluun, varastointiin, nesteytetyn maakaasun käsittelyyn sekä toimitukseen liittyvien liiketoimintojen välillä ei esiinny ristiinsubventiota.

2. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on vähintään oltava vastuu vahvistaa tai hyväksyä seuraavien seikkojen laskennassa tai niitä koskevien ehtojen ja edellytysten vahvistamisessa käytettävät menetelmät ennen niiden voimaantuloa:

a) liittäminen ja pääsy kansallisiin verkkoihin, mukaan luettuina siirto- ja jakelutariffit sekä nesteytetyn kaasun käsittelylaitosten käyttöoikeutta koskevat ehdot ja edellytykset sekä tariffit,

b) tasapainottamiseen liittyvien palvelujen tarjonta.

3. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oikeus vaatia, että siirtoverkon, jakeluverkon ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijat tarvittaessa muuttavat 2 kohdassa tarkoitettuja ehtoja ja edellytyksiä, tariffit ja menetelmät mukaan luettuina, sen varmistamiseksi, että ne ovat kohtuullisia ja niitä sovelletaan syrjimättömällä tavalla.

4. Jos jokin osapuoli haluaa tehdä valituksen siirtoverkon, jakeluverkon tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijasta 1,2 ja 3 kohdassa sekä 15 artiklassa tarkoitettujen seikkojen osalta, se voi osoittaa valituksensa kansalliselle sääntelyviranomaiselle, joka tekee riitojen ratkaisijana toimivana viranomaisena asiasta päätöksen kahden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää kahdella kuukaudella, jotta kansallinen sääntelyviranomainen voi hankkia lisätietoja. Määräaikaa voidaan pidentää edelleen valituksen tekijän suostumuksella. Muutoksen hakeminen tällaiseen päätökseen ei vaikuta lykkäävästi.

5. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat hoitaa 1-4 kohdassa tarkoitetut tehtävänsä tehokkaasti ja ripeästi.

6. Jäsenvaltioiden on luotava sellaiset asianmukaiset ja tehokkaat menetelmät sääntelyn, valvonnan ja avoimuuden turvaamiseksi, joilla vältetään määräävän aseman väärinkäyttö etenkin kuluttajien etujen vastaisella tavalla sekä kaikenlainen markkinoiden valtaukseen tähtäävä toiminta. Näissä menetelmissä on otettava huomioon perustamissopimuksen määräykset ja erityisesti sen 82 artikla.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuussa olevia luonnollisia tai oikeushenkilöitä vastaan toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaiset hallinnolliset toimet tai rikosoikeudelliset menettelyt mukaan luettuina, jos tässä direktiivissä säädettyjä luottamuksellisuussääntöjä rikotaan.

8. Rajojen yli ulottuvat riidat ratkaisee se kansallinen sääntelyviranomainen, jonka toimivaltaan verkon käytön tai verkkoon pääsyn epäävä verkonhaltija kuuluu.

9. Tähän viranomaiseen vetoaminen ei rajoita yhteisön oikeuden mukaisen kanneoikeuden käyttöä."

14) Korvataan 23 artiklan 1 kohta seuraavasti:

"1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että maakaasualan yritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat tämän artiklan mukaisesti sijainnistaan riippumatta päästä käyttämään tuotantovaiheen putkistoja ja laitoksia, jotka tarjoavat putkistojen käytön edellyttämiä teknisiä palveluja, lukuun ottamatta niitä kyseisten putkistojen osia ja laitoksia, joita käytetään paikallisessa tuotantotoiminnassa sillä kentällä, jossa kaasua tuotetaan. Näistä toimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle 29 artiklan säännösten mukaisesti."

15) Korvataan 25 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

"1. Jos maakaasualan yritys kokee tai katsoo joutuvansa kokemaan vakavia taloudellisia tai rahoituksellisia vaikeuksia, koska se on sitoutunut yhdessä tai useammassa kaasun hankintasopimuksessa hyväksyttyyn ota tai maksa -sitoumukseen, asianomaiselta jäsenvaltiolta tai nimetyltä toimivaltaiselta viranomaiselta on mahdollista hakea tilapäistä poikkeusta 15 artiklaan. Hakemukset on tehtävä tapauskohtaisesti jäsenvaltioiden valinnan mukaan joko ennen verkkoon pääsyn epäämistä tai sen jälkeen. Jäsenvaltiot voivat myös antaa maakaasualan yrityksen valita, tekeekö se hakemuksen ennen verkkoon pääsyn epäämistä vai sen jälkeen. Jos maakaasualan yritys on evännyt verkkoon pääsyn, hakemus on tehtävä viipymättä. Hakemuksiin on liitettävä kaikki tarvittavat tiedot ongelman laadusta ja laajuudesta sekä maakaasualan yrityksen toteuttamista toimista ongelman ratkaisemiseksi.

Ellei vaihtoehtoisia ratkaisuja ole kohtuullisesti käytettävissä, jäsenvaltio tai nimetty toimivaltainen viranomainen voi päättää poikkeuksen myöntämisestä 3 kohdan säännökset huomioon ottaen.

2. Jäsenvaltion tai nimetyn toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava komissiolle poikkeuksen myöntämisestä ja liitettävä mukaan kaikki poikkeusta koskevat asiaankuuluvat tiedot. Tällaiset tiedot voidaan toimittaa komissiolle koosteena, ja komission on voitava tehdä perusteltu päätös toimitettujen tietojen pohjalta. Komissio voi neljän viikon kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta vaatia kyseistä jäsenvaltiota tai nimettyä toimivaltaista viranomaista muuttamaan päätöstä poikkeuksen myöntämisestä tai peruuttamaan sen.

Jos kyseinen jäsenvaltio tai nimetty toimivaltainen viranomainen ei noudata vaatimusta neljän viikon kuluessa, lopullinen päätös tehdään viipymättä neuvoston päätöksen 1999/468/EY* 3 artiklan mukaisen neuvoa-antavan menettelyn mukaisesti.

Komissio pitää kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina.

*EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23."

16) Korvataan 26 artiklan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

"1. Ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole suoraan liittyneet minkään muun jäsenvaltion yhteenliitettyyn verkkoon ja joilla on vain yksi pääasiallinen ulkopuolinen maakaasun toimittaja, voivat poiketa tämän direktiivin 4 artiklan, 18 artiklan ja/tai 20 artiklan säännöksistä. Toimittajan, jonka markkinaosuus on yli 75 prosenttia, katsotaan olevan pääasiallinen toimittaja. Tämän poikkeuksen voimassaolo lakkaa ilman eri toimenpiteitä siitä hetkestä, kun vähintään yksi näistä edellytyksistä ei enää täyty. Tällaisesta poikkeuksesta on ilmoitettava komissiolle.

2. Jäsenvaltio, joka voidaan määritellä uudeksi markkina-alueeksi ja jossa tämän direktiivin täytäntöönpano aiheuttaisi merkittäviä ongelmia, jotka eivät liity 25 artiklassa tarkoitettuihin ota tai maksa -sopimusten sitoumuksiin, voi poiketa tämän direktiivin 4 artiklan, 18 artiklan ja/tai 20 artiklan säännöksistä. Tämän poikkeuksen voimassaolo lakkaa ilman eri toimenpiteitä, kun jäsenvaltiota ei enää voida pitää uutena markkina-alueena. Tällaisesta poikkeuksesta on ilmoitettava komissiolle.

3. Jos tämän direktiivin täytäntöönpanosta aiheutuisi merkittäviä ongelmia jonkin jäsenvaltion maantieteellisesti rajatulla alueella, erityisesti perussiirtoverkon kehittämisessä, jäsenvaltio voi investointien edistämiseksi hakea komissiolta väliaikaista poikkeusta 4 artiklan, 7 artiklan 1 ja 3 kohdan, 7 a artiklan 2 kohdan, 9 artiklan 1 kohdan, 10 artiklan 4 ja 5 kohdan, 13 artiklan, 14 artiklan 1 kohdan, 18 artiklan ja/tai 20 artiklan säännöksistä kyseisen alueen kehittämiseksi."

17) Poistetaan 27 artikla.

18) Korvataan 28 artikla seuraavasti:

"28 artikla

1. Komissio seuraa ja arvioi tämän direktiivin soveltamista ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen yleisestä edistymisestä direktiivin voimaantuloa seuraavan ensimmäisen vuoden loppuun mennessä ja sen jälkeen vuosittain. Kertomuksessa käsitellään ainakin seuraavia näkökohtia:

a) saatu kokemus ja edistyminen täydellisten ja täysin toimivien maakaasun sisämarkkinoiden luomisessa sekä tähän liittyvät jäljellä olevat esteet, mukaan luettuina määräävään markkina-asemaan, markkinoiden keskittymiseen, markkinoiden valtaamiseen tähtäävään tai kilpailua rajoittavaan toimintaan liittyvät näkökohdat,

b) missä määrin tässä direktiivissä asetettujen, toimintojen eriyttämistä ja tariffeja koskevien vaatimusten avulla on onnistuttu varmistamaan tasapuolinen ja syrjimätön pääsy yhteisön kaasuverkkoon ja yhtäläinen kilpailun taso, sekä maakaasumarkkinoiden avautumisen taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät seuraukset asiakkaille,

c) sellaisten kysymysten käsittely, jotka liittyvät maakaasuverkon kapasiteettiin ja maakaasun toimitusvarmuuteen yhteisössä ja erityisesti kysynnän ja tarjonnan vallitsevaan ja ennakoituun tasapainoon ottaen huomioon eri alueiden välinen fyysinen siirtokapasiteetti,

d) yleinen arvio edistymisestä kahdenvälisissä suhteissa kolmansiin maihin, jotka tuottavat ja vievät tai kuljettavat maakaasua, mukaan luettuina edistyminen markkinoiden yhdentymisessä, kaupassa ja kyseisten kolmansien maiden verkkoon pääsyssä,

e) mahdollisesti tarvittavat yhdenmukaistamisvaatimukset, jotka eivät liity tämän direktiivin säännöksiin.

Kertomuksessa voidaan tarvittaessa antaa suosituksia.

2. Lisäksi 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa analysoidaan joka toinen vuosi erilaisia toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi, sekä tarkastellaan näiden toimenpiteiden tehokkuutta ja erityisesti niiden vaikutuksia kaasumarkkinoilla käytävään kilpailuun. Kertomuksessa voidaan tarvittaessa suosittaa toimenpiteitä, joita olisi toteutettava kansallisella tasolla korkeiden julkisen palvelun vaatimusten täyttämiseksi tai joilla pyritään estämään markkinoiden sulkeutuminen.

21) Lisätään liite, jonka teksti on tämän direktiivin liitteenä II.

3 artikla

Kumotaan direktiivit 90/547/ETY ja 91/296/ETY 1 päivästä tammikuuta 2003.

4 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [...]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin, tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

5 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä [...]

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja [...] [...]

LIITE I

"Liite

(3 artikla)

Seuraavassa esitetään 3 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuluttajansuojaa koskevien yhteisön sääntöjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY [9] ja neuvoston direktiivin 93/13/ETY [10] soveltamista:

[9] EYVL L 144, 4.6.1997, s. 19.

[10] EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a) loppukäyttäjillä on oikeus tehdä sähkön palveluntarjoajansa kanssa sopimus, jossa eritellään seuraavat tiedot:

- palveluntarjoajan nimi ja osoite

- tarjotut palvelut, tarjottujen palvelujen laatu sekä perusliittymän toimitusaika

- tarjotut ylläpitopalvelutyypit

- menetelmät, joiden avulla voi saada ajantasaisia tietoja kaikista sovellettavista tariffeista ja ylläpitomaksuista

- sopimuksen kesto sekä palvelujen ja sopimuksen uusimiseen ja irtisanomiseen sovellettavat ehdot

- mahdolliset korvaukset ja hyvitysmenettelyt, joita sovelletaan, jos sovittua palvelun laatua ei saavuteta, ja

- menetelmä, jonka avulla aloitetaan e kohdan mukainen riitojenratkaisumenettely.

Ehtojen on oltava oikeudenmukaiset, ja niiden on oltava etukäteen tiedossa. Kyseiset tiedot on joka tapauksessa annettava ennen sopimuksen tekemistä. Jos sopimuksia tehdään kolmannen osapuolen välityksellä, edellä mainitut tiedot on silloinkin annettava ennen sopimuksen tekemistä,

b) loppukäyttäjille annetaan riittävän ajoissa tieto kaikista sopimusehtojen muuttamista koskevista aikomuksista. Asiakkaille on kerrottava heidän oikeudestaan sanoutua irti sopimuksesta saadessaan tietää ehtojen muuttuvan. Palveluntarjoajien on ilmoitettava maksujen korotukset tilaajilleen suoraan asianmukaisena ajankohtana, kuitenkin viimeistään tavanomaisen laskutuskauden kuluessa siitä, kun korostukset tulevat voimaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kotitalousasiakkaat voivat vapaasti sanoutua irti sopimuksista, jos ne eivät hyväksy uusia sopimusehtoja, joista sähkön palveluntarjoaja on niille ilmoittanut,

c) loppukäyttäjien saatavilla on selkeät tiedot liittymiin sekä sähköpalvelujen käyttöön sovellettavista hinnoista ja tariffeista sekä niitä koskevien sopimusten vakioehdoista,

d) loppukäyttäjien saatavilla on maksutta täydellinen valikoima maksumenetelmiä. Yleisten ehtojen ja edellytysten on oltava oikeudenmukaisia ja avoimia. Ne on esitettävä selvällä ja ymmärrettävällä tavalla. Loppukäyttäjiä on suojeltava epäoikeudenmukaisilta tai harhaanjohtavilta myyntimenetelmiltä,

e) loppukäyttäjien käyttöön tarjotaan avoimia, yksinkertaisia ja kohtuuhintaisia menettelyjä heidän valitustensa käsittelyä varten. Kyseisten menettelyjen avulla on mahdollista ratkaista riidat oikeudenmukaisesti ja nopeasti, ja tarvittaessa voidaan soveltaa korvaus- ja/tai hyvitysjärjestelmää. Riitojenratkaisumenettelyissä olisi noudatettava mahdollisuuksien mukaan komission suosituksen 98/257/EY [11] periaatteita.

[11] EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31.

f) loppukäyttäjille ilmoitetaan heidän yleispalvelua koskevista oikeuksistaan."

LIITE II

"Liite

Seuraavassa esitetään 3 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuluttajansuojaa koskevien yhteisön sääntöjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY15 [12] ja neuvoston direktiivin 93/13/ETY16 [13] soveltamista:

[12] EYVL L 144, 4.6.1997, s. 19.

[13] EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a) loppukäyttäjillä on oikeus tehdä kaasun palveluntarjoajansa kanssa sopimus, jossa eritellään seuraavat tiedot:

- palveluntarjoajan nimi ja osoite

- tarjotut palvelut, tarjottujen palvelujen laatu sekä perusliittymän toimitusaika

- tarjotut ylläpitopalvelutyypit

- menetelmät, joiden avulla voi saada ajantasaisia tietoja kaikista sovellettavista tariffeista ja ylläpitomaksuista

- sopimuksen kesto sekä palvelujen ja sopimuksen uusimiseen ja irtisanomiseen sovellettavat ehdot

- mahdolliset korvaukset ja hyvitysmenettelyt, joita sovelletaan, jos sovittua palvelun laatua ei saavuteta, ja

- menetelmä, jonka avulla aloitetaan e kohdan mukainen riitojenratkaisumenettely;

Ehtojen on oltava oikeudenmukaiset, ja niiden on oltava etukäteen tiedossa. Kyseiset tiedot on joka tapauksessa annettava ennen sopimuksen tekemistä. Jos sopimuksia tehdään kolmannen osapuolen välityksellä, edellä mainitut tiedot on silloinkin annettava ennen sopimuksen tekemistä,

b) loppukäyttäjille annetaan riittävän ajoissa tieto kaikista sopimusehtojen muuttamista koskevista aikomuksista. Asiakkaille on kerrottava heidän oikeudestaan sanoutua irti sopimuksesta saadessaan tietää ehtojen muuttuvan. Palveluntarjoajien on ilmoitettava maksujen korotukset tilaajilleen suoraan asianmukaisena ajankohtana, kuitenkin viimeistään tavanomaisen laskutuskauden kuluessa siitä, kun korostukset tulevat voimaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjät voivat vapaasti sanoutua irti sopimuksista, jos ne eivät hyväksy uusia sopimusehtoja, joista sähkön palveluntarjoaja on niille ilmoittanut,

c) loppukäyttäjien saatavilla on selkeät tiedot liittymiin sekä kaasupalvelujen käyttöön sovellettavista hinnoista ja tariffeista sekä niitä koskevien sopimusten vakioehdoista,

d) loppukäyttäjien saatavilla on maksutta täydellinen valikoima maksumenetelmiä. Yleisten ehtojen ja edellytysten on oltava oikeudenmukaisia ja avoimia. Ne on esitettävä selvällä ja ymmärrettävällä tavalla. Loppukäyttäjiä on suojeltava epäoikeudenmukaisilta tai harhaanjohtavilta myyntimenetelmiltä,

e) loppukäyttäjien käyttöön tarjotaan avoimia, yksinkertaisia ja kohtuuhintaisia menettelyjä heidän valitustensa käsittelyä varten. Kyseisten menettelyjen avulla on mahdollista ratkaista riidat oikeudenmukaisesti ja nopeasti, ja tarvittaessa voidaan soveltaa korvaus- ja/tai hyvitysjärjestelmää. Riitojenratkaisumenettelyissä olisi noudatettava mahdollisuuksien mukaan komission suosituksen 98/257/EY [14] periaatteita,

[14] EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31.

f) kaikille loppukäyttäjille, jotka on liitetty kaasuverkkoon, ilmoitetaan heidän oikeudestaan saada käyttöönsä määrätynlaatuista maakaasua kohtuullisilla hinnoilla.