Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellisesta suojaamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Yleistä

Yhteisöllä on Amsterdamin sopimuksella EY:n perustamissopimukseen sisällytetyn 280 artiklan nojalla valtuudet toteuttaa toimenpiteitä yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi tehokkaasti ja yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Yhteisön taloudellisille eduille petoksista ja kansainvälisestä talousrikollisuudesta aiheutuvan vahingon laajuus [1] edellyttää kuitenkin nykyisen lainsäädännön pikaista lujittamista erityisesti siksi, että Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvien pöytäkirjojen ratifiointi jäsenvaltioissa on viivästynyt huomattavasti. Tästä syystä ja myös ottaakseen huomioon tarpeen toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä petostentorjunnan alalla laatimansa kattavan strategian [2] panemiseksi täytäntöön komissio on päättänyt ehdottaa direktiivin antamista EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan nojalla.

[1] Ks. muun muassa Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta ja petosten torjunnasta annetut komission vuosikertomukset 1998, 1999 ja 2000 (KOM(1999) 590 lopullinen, KOM(2000) 718 lopullinen ja KOM(2001) 255 lopullinen).

[2] Komission tiedonanto, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2000, yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta - Petostentorjunta - Kattavan strategian perustelut (KOM(2000) 358 lopullinen). Ks. erityisesti tiedonannon 1.2.1 kohta.

1.1. Yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudelliseen suojaamisen välineiden ratifioinnin edistyminen ja tilanteen parantamisen edellyttämät toimenpiteet

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ns. kolmannen pilarin perusteella 26 päivänä heinäkuuta 1995 tehty yleissopimus Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta ja siihen 27 päivänä syyskuuta 1996, 29 päivänä marraskuuta 1996 ja 19 päivänä kesäkuuta 1997 liitetyt lisäpöytäkirjat (jäljempänä 'taloudellisten etujen suojaamisen välineet'), jotka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ja allekirjoittaneet Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (Maastrichtin sopimus) kolmannen pilarin mukaisesti, ovat kulmakivet unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevassa yhteisessä perustassa, sillä niissä käsitellään suojaamiseen liittyviä aineellisen rikosoikeuden ja oikeudellisen yhteistyön näkökohtia. Jäsenvaltioiden rikoslakeihin sisältyvien määritelmien ja seuraamusten yhdenmukaistaminen yhteisön taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten (erityisesti petosten ja lahjonnan) osalta sekä toimivaltaa, keskinäistä oikeusapua, rikollisten ja asiakirjojen luovuttamista ja syytetoimien keskittämistä koskevat jäsenvaltioiden velvoitteet ovat vain joitakin esimerkkejä näihin välineisiin sisältyvistä tärkeistä osatekijöistä. Niiden avulla voidaan tehostaa merkittävästi yhteisön taloudellisten etujen suojaamista, jolle aiheutuu erityisen suurta haittaa EU:ssa sovellettavien rikosoikeudellisten säännösten epäyhtenäisyydestä.

Seuraavassa taulukossa luetellaan kunkin välineen tärkeimmät osatekijät:

1. Yleissopimus Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta, tehty 26 päivänä heinäkuuta 1995 [3]:

[3] Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan nojalla tehty yleissopimus yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta, tehty 26 päivänä heinäkuuta 1995 (EYVL C 316, 27.11.1995).

- EY:n taloudellisia etuja vahingoittavien petosten määritelmä

- jäsenvaltioiden velvollisuus saattaa petokset rikollisiksi ja rangaistaviksi teoiksi, määrätä toimivallastaan alueellisuusperiaatteen mukaisesti, toimia yhteistyössä, keskittää syytetoimet ja helpottaa rikollisten luovuttamista

jäsenvaltioiden velvollisuus säätää yritysjohtajien rikosoikeudellisesta vastuusta.

2. Ensimmäinen pöytäkirja, päivätty 27 päivänä syyskuuta 1996 [4]:

[4] Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan nojalla tehty Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen liittyvä pöytäkirja, päivätty 27 päivänä syyskuuta 1996 (EYVL C 313, 23.10.1996).

- EY:n taloudellisia etuja vahingoittavien lahjusten määritelmä

- jäsenvaltioiden velvollisuus saattaa lahjonta rikolliseksi ja rangaistavaksi teoksi [5] ja säätää sitä koskevasta toimivallastaan.

[5] Lahjonnan torjumista koskevassa yleissopimuksessa, joka on tehty 26 päivänä toukokuuta 1997, toistetaan olennaisilta osiltaan ensimmäinen pöytäkirja. Sen soveltamisala ei kuitenkaan rajoitu yksinomaan EY:n taloudellisten etujen suojaamiseen (EYVL C 195, 25.6.1997).

3. Marraskuun 29. päivänä 1996 tehty pöytäkirja, joka koskee taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen tulkintaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. [6].

[6] Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehty pöytäkirja, joka koskee Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen tulkintaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamilla ennakkoratkaisuilla, 29.11.1996 (EYVL C 151, 20.5.1997).

4. Toinen pöytäkirja, päivätty 19 päivänä kesäkuuta 1997 [7]:

[7] Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehty Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen liittyvä toinen pöytäkirja (EYVL C 221, 19.7.1997).

- jäsenvaltioiden velvollisuus saattaa taloudellisten etujen suojaamisen välineissä säädettyjen rikkomusten osalta rahanpesu [8] rikolliseksi ja rangaistavaksi teoksi ja säätää oikeushenkilöiden vastuusta

[8] Rahanpesun määritelmän osalta toisessa pöytäkirjassa viitataan direktiiviin 91/308/ETY.

- jäsenvaltioiden velvollisuus säätää rikkomisessa käytettyjen välineiden ja sen tuottaman hyödyn takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta

- komission ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tietosuojaa koskevat säännöt.

Eurooppa-neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission kiireellisistä ja toistuvista pyynnöistä [9] huolimatta kaikki jäsenvaltiot eivät ole vieläkään ratifioineet kyseisiä välineitä, jotka eivät näin ollen ole vielä tulleet voimaan.

[9] Esimerkiksi 16-17 päivänä kesäkuuta 1997 kokoontuneen Amsterdamin Eurooppa-neuvoston päätelmät, järjestäytyneen rikollisuuden ehkäiseminen ja valvonta: neuvoston hyväksymä Euroopan unionin strategia uuden vuosituhannen alkaessa, suositus 27 (EYVL C 124, 3.5.2000), Ecofin-neuvoston päätelmät, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, ja Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 13 päivänä joulukuuta 2000.

Seuraavassa taulukossa esitetään taloudellisten etujen suojaamisen välineiden ratifiointitilanne (17 päivänä toukokuuta 2001):

>TAULUKON PAIKKA>

Vaikka ratifioitujen välineiden määrä on kasvanut merkittävästi kahden viime vuoden aikana, ratifiointiprosessin eteneminen jäljellä olevissa jäsenvaltioissa antaa aihetta olettaa, etteivät taloudellisten etujen suojaamisen välineet tule voimaan ainakaan ennen vuotta 2002. Erityisesti toisen pöytäkirjan osalta on joidenkin jäsenvaltioiden toimittamien tietojen mukaan odotettavissa, että ratifiointiprosessi vie vielä useita vuosia. Välineiden voimaantulo ei etene ennen niiden ratifiointia jäljellä olevissa jäsenvaltioissa. Koska jäsenvaltiot eivät ole löytäneet yhteisön taloudellisia etuja vahingoittaville lainvastaisille toimintatavoille yhteistä aineellisen rikosoikeuden määritelmää, rajatylittävien petosten torjunta ja EU-yhteistyön harjoittaminen on erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Jäsenvaltioiden rikosoikeudelliset seuraamukset eivät aina ole tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, kuten yhteisöjen tuomioistuin edellyttää, ja eri valtioissa sovellettavien seuraamusten väliset erot tarjoavat tilaisuuden Euroopan yhteisön omaisuuteen kohdistuviin rikoksiin. Kokemukset osoittavat, että nämä puutteet estävät myös Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) hallinnollisten tutkimusten oikeudellisen seurannan.

Tilanne aiheuttaa vakavaa haittaa yhteisön taloudellisten etujen suojaamiselle ja vahingoittaa lisäksi yleistä unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden uskottavuutta niiden pyrkiessä torjumaan tehokkaasti nämä rikollisuuden muodot. On saatava EU:n kansalaisten lisäksi myös ehdokasmaat vakuuttuneiksi tästä pyrkimyksestä. Nykyiseen tilanteeseen onkin löydettävä pikaisesti ratkaisu.

1.2. Mahdollisia toimenpiteitä - EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan 4 kohdan mukainen lainsäädäntöehdotus

Lähes kuusi vuotta taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen jälkeen on todettava, että yhdenmukaistamistavoitetta ei ole saavutettu eikä yhteisössä ole koko unionissa tehokkaasti sovellettavia rikosoikeudellisen suojan vähimmäisnormeja, mikä vaikeuttaa yhteisön taloudellisten etujen suojaamista. Amsterdamin sopimus, jonka kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet taloudellisten etujen suojaamisen välineiden jälkeen, tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta 1999. Kyseisessä sopimuksessa EY:n perustamissopimuksen entinen 209 a artikla korvattiin 280 artiklalla, jolla tehtiin huomattavia muutoksia yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen alalla harjoitettavaan toimintaan. Uudessa määräyksessä yhteisö velvoitetaan jäsenvaltioiden tavoin toteuttamaan toimenpiteitä, joiden avulla yhteisön taloudelliset edut voidaan suojata tehokkaasti ja yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi 280 artiklan 4 kohdassa määrätään, että "neuvosto toteuttaa tämän sopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen ja tilintarkastustuomioistuinta kuultuaan tarvittavat toimenpiteet yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi petolliselta menettelyltä ja tällaisen menettelyn torjumiseksi tarkoituksena tehokkaan ja yhtäläisen suojelun tarjoaminen jäsenvaltioissa. Nämä toimenpiteet eivät koske kansallisen rikosoikeuden soveltamista tai kansallista oikeudenhoitoa". EY:n perustamissopimuksen uusi 280 artikla muodostaa tällä alalla oikeusperustan, jota on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 ja 47 artiklassa määrätyn yhteisön oikeuden ensisijaisuusperiaatteen mukaisesti sovellettava yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseen liittyvissä toimenpiteissä. Joulukuussa 2000 Nizzassa pidetyssä hallitustenvälisessä konferenssissa vahvistettiin, että yhteisön taloudellisten etujen suojaaminen on valtaosin ensimmäisen pilarin mukaista toimintaa.

Amsterdamin sopimus edellyttää näin ollen taloudellisten etujen suojaamisen välineiden mukauttamista uuteen tilanteeseen varsinkin siksi, että välineet eivät ole vieläkään tulleet voimaan. Komissio katsookin, että nykyiset kolmannen pilarin välineet on korvattava ainakin osittain EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan nojalla annettavalla säädöksellä, kuten myös Euroopan parlamentti on ehdottanut useaan otteeseen.

EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan nojalla annettava säädös on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, sillä siihen sisältyy etuja, jotka liittyvät ensimmäisen pilarin soveltamisalaan kuuluvaan lainsäädäntöön. Yhteisön oikeudessa säädetään valvontamekanismeista, joita ei sovelleta kolmannen pilarin tasolla. Näitä ovat muun muassa komissiolle perustamissopimusten valvojana kuuluvat valtuudet ja yhteisöjen tuomioistuimen valtuudet. Yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen osalta näiden valtuuksien avulla voidaan valvoa yhteisön säädösten asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamista jäsenvaltioissa, mikä mahdollistaa tehokkaan ja yhdenmukaisen suojatason kaikissa jäsenvaltioissa. Nämä edut on otettava huomioon myös toiminnassa, jonka tavoitteena on yhteisön säännöstön saattaminen osaksi hakijamaiden lainsäädäntöä.

Pohdittaessa, onko perustamissopimuksen 280 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä määrätty poikkeus esteenä rikosoikeudellisen säädöksen antamiselle, on otettava huomioon, että kyseisessä poikkeuksessa ei mainita rikosoikeutta kokonaisuudessaan eikä yleisesti vaan ainoastaan kaksi siihen liittyvää erillistä osa-aluetta, "kansallinen rikosoikeuden soveltaminen" ja "kansallinen oikeudenhoito". Perustamissopimuksen 280 artiklan 4 kohta koskee periaatteessa kaikkia petosten ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyviä toimenpiteitä, ja kohdan toisessa virkkeessä määrättyä poikkeusjärjestelyä on kyseisen artiklan tavoitteiden mukaisesti tulkittava tiukasti. Kyseisen määräyksen sisältö ja oikeudellinen perusta eivät ole ristiriidassa sellaisten toimenpiteiden toteuttamisen kanssa, joiden tarkoituksena on määrittää rikosoikeudellisia yhdenmukaistamistavoitteita, edellyttäen, että toimenpiteet "eivät koske kansallisen rikosoikeuden soveltamista tai kansallista oikeudenhoitoa".

Komissio katsoo EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan 4 kohdan mukaisen säädösehdotuksensa olevan välttämätön nykytilanteessa, mikä ei kuitenkaan estä sitä esittämästä tilanteen kehittyessä uusia ehdotuksia. Komissio aikookin antaa työohjelmansa mukaisesti vuoden loppuun mennessä vihreän kirjan yhteisön taloudellisten etujen alalla toimivan Euroopan syyttäjäviranomaisen perustamisen edellytyksistä, joista yksi on joka tapauksessa perustamissopimusten muuttaminen. [10]

[10] Komissio oli ehdottanut jo aiemmin yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen alalla toimivan Euroopan syyttäjäviranomaisen perustamista, jota toimielinuudistusta käsitellyt Nizzan hallitustenvälinen konferenssi ei kuitenkaan hyväksynyt (ks. komission tiedonanto, annettu 29 päivänä syyskuuta 2000, yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellisesta suojaamisesta: Euroopan syyttäjäviranomainen (KOM(2000) 608 lopullinen).

1.3. EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan mukaisen lainsäädäntöehdotuksen muoto ja sisältö

1.3.1. Säädöksen muoto

Komissio katsoo, että asianmukaisin väline tarkasteltavana olevassa tapauksessa on direktiivi. Direktiivi vastaa oikeudellisen suunnittelun, käytännön ja kielen kannalta suurelta osin taloudellisten etujen suojaamisen välineitä, sillä direktiivi edellyttää yleissopimuksen tavoin jäsenvaltioiden saattavan sen osaksi kansallista lainsäädäntöään. Direktiiviin voidaan toisaalta sisällyttää sellaisenaan joitakin taloudellisten etujen suojaamisen välineiden määräyksiä, joihin on tehtävä vain joitakin välttämättömiä mukautuksia, ja toisaalta ottaa paremmin huomioon jäsenvaltioiden rikosoikeudelliset perinteet. Jäsenvaltioiden odotetaankin tukevan laajasti valinnan kohdistumista direktiiviin, sillä ne kaikki ovat hyväksyneet taloudellisten etujen suojaamisen välineet. Direktiivi voitaneen näin ollen antaa nopeassa aikataulussa.

1.3.2. Säädöksen sisältö

Direktiiviin ehdotetaan sisällytettäviksi kaikki ne taloudellisten etujen suojaamisen nykyisten välineiden määräykset, joita perustamissopimuksen 280 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä määrätty rajoitus ei koske. Kyse on määräyksistä, jotka eivät liity rikosprosessioikeuteen eivätkä oikeudelliseen yhteistyöhön, joihin liittyvien määräysten voidaan katsoa koskevan "kansallisen rikosoikeuden soveltamista" tai "kansallista oikeudenhoitoa".

EY:n perustamissopimuksen 280 artikla muodostaa näin ollen asianmukaisen oikeusperustan jäsenvaltioiden aineellisen rikosoikeuden säännösten yhtenäistämiseksi. Yhtenäistämisen kohteina ovat yhteisön taloudellisia etuja vahingoittavien petosten, lahjonnan ja rahanpesun määritelmät ja rikosoikeudellinen vastuu sekä rikosoikeudelliset seuraamukset. Taloudellisten etujen suojaamisen välineiden määräyksistä ne, joiden tavoitteena on rikosten määritelmien, vastuun ja seuraamusten yhdenmukaistaminen, eivät koske jäsenvaltioiden rikosoikeuden soveltamista eivätkä oikeudenhoitoa jäsenvaltioissa, sillä kyseisten säännösten saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja jäsenvaltioiden viranomaisten harjoittama rikosten torjunta- ja rankaisutoiminta kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Direktiivillä voitaisiin varmistua siitä, että kaikkien jäsenvaltioiden aineellisessa rikosoikeudessa taataan yhteisön taloudellisten etujen yhtäläinen suojataso neuvoston jo aiemmin määrittämien perustavoitteiden mukaisesti.

Lisäksi ehdotetaan, että direktiiviin sisällytetään myös komission kanssa harjoitettavaa yhteistyötä koskevat määräykset, jotka eivät myöskään kuulu perustamissopimuksen 280 artiklan 4 kohdassa määrätyn poikkeuksen soveltamisalaan. Nämä määräykset eivät koske jäsenvaltioiden viranomaisten välistä horisontaalista yhteistyötä, josta määrätään muun muassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklassa. Määräyksiä sovelletaan näin ollen vain kansallisten viranomaisten ja komission väliseen vertikaaliseen yhteistyöhön. Kansallisten viranomaisten ja komission suhteet määritellään pääasiassa EY:n perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 280 artiklan 3 kohdassa.

Tällainen toimenpide on oikeudellisesti perusteltu ja nopeuttaa taloudellisten etujen suojaamisen välineiden keskeisten määräysten sisällyttämistä osaksi kansallista lainsäädäntöä korvaamatta kuitenkaan kokonaan kolmannen pilarin välineitä. Taloudellisten etujen suojaamisen nykyisten välineiden mahdollisimman nopea ratifiointi on kuitenkin edelleen jäsenvaltioiden etujen mukaista, sillä se mahdollistaa direktiivin ulkopuolelle jäävien määräysten voimaantulon. Myös kyseiset määräykset ovat tärkeitä, sillä ne koskevat muun muassa velvoitteita, joita jäsenvaltioilla on toimivallan, "ne bis in idem" -periaatteen, keskinäisen oikeusavun, rikollisten ja asiakirjojen luovuttamisen, syytetoimien keskittämisen ja tuomioiden täytäntöönpanon osalta. Lisäksi voitaisiin harkita kyseisten määräysten sisällyttämistä toiseen VI osaston mukaiseen välineeseen eli puitepäätökseen. Tässä vaiheessa näyttää kuitenkin siltä, että on parempi viedä meneillään olevat ratifiointiprosessit päätökseen.

Direktiivin asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komissio ehdottaa, että perustetaan jäsenvaltioiden yhteinen neuvoa-antava komitea, joka kokoontuu säännöllisesti käsittelemään direktiivin yhdenmukaista täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja sen soveltamisessa mahdollisesti havaittavien käytännön ongelmien ratkaisemista. Komitea voisi edistää myös yhteistoimintaa, jota jäsenvaltiot harjoittavat ottaakseen kansallisella tasolla käyttöön tiukempia ehtoja ja velvoitteita, ja antaa komissiolle neuvoja direktiiviin mahdollisesti tehtävistä täydennyksistä, muutoksista tai mukautuksista.

2. Direktiivin säännökset

Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen rikosoikeudellista suojaamista koskevan direktiiviehdotuksen säännökset perustuvat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kolmannen pilarin välineiden määräyksiin. Koska jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet kyseiset välineet ja jokaisesta niistä on laadittu neuvoston hyväksymä selittävä muistio [11], niiden sisältöä ei käsitellä enää tässä yhteydessä yksityiskohtaisesti.

[11] Ks. selittävä muistio yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevasta yleissopimuksesta, neuvoston 26 päivänä toukokuuta 1997 hyväksymä teksti (EYVL C 191, 23.6.1997); selitysmuistio yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen pöytäkirjaan, neuvoston 19 päivänä joulukuuta 1997 hyväksymä teksti (EYVL C 11, 15.1.1998); selitysmuistio, joka koskee yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen liittyvää toista pöytäkirjaa, neuvoston 12 päivänä maaliskuuta 1999 hyväksymä teksti (EYVL C 91, 31.3.1999);

Direktiivin ensimmäisessä luvussa esitellään direktiivin tavoite ja annetaan joitakin yleisiä määritelmiä. Luvussa II määritetään yhteisön taloudellisia etuja vahingoittavat toimintatavat, joita ovat petokset (3 artikla), lahjusten antaminen ja ottaminen (4 artikla), johon liittyy joitakin rinnastamista koskevia säännöksiä (5 artikla), ja rahanpesu (6 artikla). Lisäksi luvussa II jäsenvaltiot velvoitetaan luokittelemaan nämä toimintatavat rikoksiksi (7 artikla).

Luvut III ja IV sisältävät mm. oikeushenkilöiden vastuuseen ja seuraamuksiin liittyviä säännöksiä (9 ja 11 artikla).

Luku V sisältää kansallisten viranomaisten komission kanssa harjoittamaa yhteistyötä koskevat säännökset (13 artikla) ja muut loppusäännökset.

Direktiiviluonnoksen lukemisen helpottamiseksi on laadittu kaksi taulukkoa. Ensimmäisessä taulukossa vertaillaan direktiiviehdotuksen artikloja kolmannen pilarin mukaisten taloudellisten etujen suojaamisen välineiden artikloihin.

Direktiiviehdotus // Kolmannen pilarin mukaiset taloudellisten etujen suojaamisen välineet

1 artikla (tavoite) //

2 artikla (määritelmät)

// ens. pöytäkirjan 1 artiklan 1 kohta

toisen pöytäkirjan 1 artiklan d alakohta

3 artiklan 1 kohta (petokset)3 artiklan 2 kohta // yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohta yleissopimuksen 2 artiklan 2 kohta

4 artiklan 1 kohta (lahjusten ottaminen)

4 artiklan 2 kohta (lahjusten antaminen) // ens. pöytäkirjan 2 artikla

ens. pöytäkirjan 3 artikla

5 artikla (rinnastus) // ens. pöytäkirjan 4 artiklan 1, 2, 3 ja 5 kohta

6 artikla (rahanpesu) // toisen pöytäkirjan 2 artikla ja 1 artiklan e alakohta, joka viittaa direktiivin 91/308/ETY 1 artiklan määritelmään

7 artiklan 1 kohta (saattaminen rikolliseksi teoksi)7 artiklan 2 kohta

// mainittu kussakin välineessä yleissopimuksen 1 artiklan 3 kohta

8 artikla (yritysjohtajien rikosoikeudellinen vastuu) // yleissopimuksen 3 artikla

9 artikla (oikeushenkilöiden vastuu) // toisen pöytäkirjan 3 artikla

10 artikla (luonnollisiin henkilöihin kohdistuvat seuraamukset) // yleissopimuksen 2 artikla

11 artikla (oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset) // toisen pöytäkirjan 4 artikla

12 artikla (menetetyksi tuomitseminen) // toisen pöytäkirjan 5 artikla

13 artikla (yhteistyö Euroopan komission kanssa) // toisen pöytäkirjan 7 artikla ja sitä seuraavat artiklat

14 artikla (kansallinen lainsäädäntö) // yleissopimuksen 9 artikla

15 artiklan (saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä) 1 ja 2 kohta15 artiklan 3 kohta // yleiset määräykset yleissopimuksen 10 artiklan 1 kohta

16 artikla (voimaantulo)

17 artikla (päätöksen kohteet) //

Ne taloudellisten etujen suojaamisen välineiden artiklat, joita ei ole sisällytetty direktiiviehdotukseen ja joiden voimaantulo edellyttää jäsenvaltioiden ratifioivan ne, ovat seuraavassa taulukossa:

Kolmannen pilarin mukaiset taloudellisten etujen suojaamisen välineet // Syy jättämiseen direktiiviehdotuksen ulkopuolelle

yleissopimuksen 4 artikla (toimivalta)

ens. pöytäkirjan 6 artikla (toimivalta) // EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan 4 kohdan mukainen poikkeus

yleissopimuksen 5 artikla (rikollisten ja asiakirjojen luovuttaminen sekä syytetoimet) // sama

yleissopimuksen 6 artikla (yhteistyö) // sama

yleissopimuksen 7 artikla ("ne bis in idem" -periaate) // sama

yleissopimuksen 8 artikla (Euroopan yhteisöjen tuomioistuin) // ei sovellettavissa direktiiviin

yleissopimuksen 10 artiklan 2 kohta (tiedottaminen) // säädetään yhteisön oikeudessa

yleissopimuksen 11-13 artikla // ei sovellettavissa direktiiviin

ens. pöytäkirjan 4 artiklan 4 kohta // EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan 4 kohdan mukainen poikkeus

ens. pöytäkirjan 7-12 artikla // ei sovellettavissa direktiiviin

toisen pöytäkirjan 6 artikla // EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan 4 kohdan mukainen poikkeus

toisen pöytäkirjan 8 ja 9 artikla sekä 11-19 artikla // ei sovellettavissa direktiiviin

2001/0115 (COD)

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellisesta suojaamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 280 artiklan 4 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [12],

[12] EYVL C ...

ottavat huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon [13],

[13] EYVL C ...

noudattavat EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Euroopan yhteisöjen toimielimet ja jäsenvaltiot pitävät yhteisön taloudellisten etujen suojaamista sekä petosten ja kaiken muun yhteisön taloudellisia etuja vahingoittavan laittoman toiminnan torjuntaa ensiarvoisen tärkeänä. Yhteisön taloudellisten etujen suojaaminen koskee talousarviomäärärahojen hallinnoinnin lisäksi kaikkia toimenpiteitä, joilla on tai joilla saattaa olla vaikutuksia yhteisön omaisuuteen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä kaikkia tarjolla olevia keinoja erityisesti yhteisön tasolla toteutettavaksi asetetun lainsäädäntövallan alalla muuttamatta kuitenkaan nykyistä jäsenvaltioiden ja yhteisön välistä vastuun jakoa ja tasapainoa.

(2) Jäsenvaltioiden rikoslainsäädännöllä on edistettävä tehokkaasti yhteisön taloudellisten etujen suojaamista.

(3) Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevissa välineissä, jotka on annettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston mukaisesti, eli 26 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyssä yleissopimuksessa [14] ja 27 päivänä syyskuuta 1996 [15], 29 päivänä marraskuuta 1996 [16] ja 19 päivänä kesäkuuta 1997 [17] tehdyissä pöytäkirjoissa, annetaan määräyksiä jäsenvaltioiden rikoslakien yhtenäistämisestä ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistämisestä. Koska kaikki jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet näitä välineitä, niiden voimaantulo on edelleen epävarmaa.

[14] EYVL C 316, 27.11.1995, s. 48.

[15] EYVL C 313, 23.10.1996, s. 1.

[16] EYVL C 151, 20.5.1997, s. 1.

[17] EYVL C 195, 25.6.1997, s. 1.

(4) Yhteisön säädöksiin voidaan perustamissopimuksen 280 artiklan nojalla sisällyttää kaikki ne kyseisten välineiden määräykset, jotka eivät koske kansallisen rikosoikeuden soveltamista tai kansallista oikeudenhoitoa.

(5) Monissa tapauksissa yhteisön tuloihin ja menoihin kohdistuvat petokset eivät rajoitu yksittäisiin maihin, ja niitä tekevät usein järjestäytyneet rikollisverkostot.

(6) Koska petokset, lahjonta tai rahanpesu voivat vahingoittaa tai uhata yhteisön taloudellisia etuja, näiden etujen suojaaminen edellyttää kyseisten toimintatapojen määrittelemistä yhdessä.

(7) Jäsenvaltioiden lainsäädäntöä on tarvittaessa mukautettava sellaisten lahjontatapausten saattamiseksi rangaistaviksi teoiksi, joissa on osallisina yhteisöjen tai muiden jäsenvaltioiden virkamiehiä. Jäsenvaltioiden lainsäädännön mukauttamista ei Euroopan yhteisöjen virkamiesten osalta pidä rajoittaa lahjusten antamista tai ottamista koskeviin säännöksiin, vaan se olisi ulotettava myös muihin sellaisiin rikoksiin, jotka vaikuttavat tai ovat omiaan vaikuttamaan haitallisesti Euroopan yhteisöjen tuloihin tai menoihin, mukaan lukien rikokset, jotka ovat kaikkein tärkeimmistä tehtävistä vastaavien henkilöiden tekemiä tai kohdistuvat heihin.

(8) On säädettävä petosten, lahjonnan ja rahanpesun saattamisesta rikollisiksi teoiksi, joista voidaan määrätä seuraamuksia. Jäsenvaltioiden on määritettävä tämän direktiivin soveltamiseksi annettujen kansallisten säädösten rikkomisesta määrättävät seuraamukset rajoittamatta muiden seuraamusten soveltamista perustelluissa tapauksissa ja säädettävä vapausrangaistuksista, joita määrätään ainakin vakavissa petostapauksissa. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki seuraamusten täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(9) Yrityksillä on tärkeä merkitys yhteisön rahoittamilla aloilla eikä yrityksessä päätösvaltaa käyttävien pitäisi voida välttää rikosoikeudellista vastuuta tietyissä tilanteissa.

(10) Oikeushenkilöiden nimissä toteutetut toimet voivat vahingoittaa tai uhata yhteisön taloudellisia etuja.

(11) Jäsenvaltioiden lainsäädäntöä on mukautettava tarvittaessa niin, että oikeushenkilöt voidaan asettaa vastuuseen silloin kun niiden lukuun tehty petos, annettu lahjus tai harjoitettu rahanpesu vahingoittaa tai on omiaan vahingoittamaan yhteisön taloudellisia etuja.

(12) Jäsenvaltioiden lainsäädäntöä on mukautettava tarvittaessa niin, että se mahdollistaa petoksen, lahjonnan ja rahanpesun hyödyn tuomitsemisen menetetyksi.

(13) On säädettävä jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä koskevista toimenpiteistä, joilla voidaan taata sellaisten petosten, lahjusten antamisen tai ottamisen ja rahanpesun tehokas torjunta, jotka vahingoittavat tai ovat omiaan vahingoittamaan yhteisön taloudellisia etuja. Yhteistyö koskee henkilötietojen käsittelyä ja erityisesti tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden ja komission sekä komission ja yhteisön ulkopuolisten maiden välillä. Tietoja käsiteltäessä on sovellettava henkilötietosuojaa koskevia säännöksiä ja varsinkin yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY [18], yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 [19] ja lisäksi tämän asian kannalta merkityksellisiä säännöksiä salassapitovelvollisuudesta tutkintamenettelyssä.

[18] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

[19] EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(14) Jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vielä ratifioineet Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston mukaisesti annettuja Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisen välineitä, on ratifioitava kyseiset välineet viipymättä, jotta myös ne määräykset, jotka eivät kuulu perustamissopimuksen 280 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan, voidaan saattaa voimaan; nämä määräykset koskevat erityisesti toimivaltaa, keskinäistä oikeusapua, syytetoimien keskittämistä, rikollisten ja asiakirjojen luovuttamista ja tuomioiden täytäntöönpanoa.

(15) Tässä säädöksessä, jonka päätavoitteena on jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellisen suojaamisen osalta, noudatetaan perusoikeuksia ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ilmaistuja periaatteita,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku Tavoite ja määritelmät

1 artikla Tavoite

Tämän direktiivin tavoitteena on lujittaa yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellista suojaa pääasiassa jäsenvaltioiden lainsäädännön yhtenäistämisen kautta.

2 artikla Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1) `virkamiehellä` yhteisön tai oman maan tai toisen jäsenvaltion kansallista virkamiestä;

2) 'yhteisön virkamiehellä':

- henkilöä, joka on Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen tai Euroopan yhteisöjen muuhun henkilökuntaan kuuluvia koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti virkaan nimitetty tai sopimuksella palvelukseen otettu;

- henkilöä, jonka jäsenvaltiot taikka julkinen tai yksityinen elin on asettanut Euroopan yhteisöjen käyttöön ja joka hoitaa vastaavia tehtäviä kuin Euroopan yhteisöjen virkamiehet tai muuhun henkilökuntaan kuuluvat.

- Yhteisön virkamiehiin rinnastetaan Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten mukaisesti perustettujen elinten jäsenet sekä näiden henkilökuntaan kuuluvat, sikäli kuin Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt tai Euroopan yhteisöjen muuhun henkilökuntaan kuuluvia koskevat palvelussuhteen ehdot eivät koske heitä;

3) 'kansallisella virkamiehellä' henkilöä, joka on `virkamies` tai `julkinen viranomainen` jäsenvaltionsa kansallisen rikoslainsäädännön soveltamisen kannalta.

Kun on kyse jäsenvaltion aloittamista oikeudellisista toimenpiteistä, jotka koskevat toisen jäsenvaltion virkamiestä, ensiksi mainitun jäsenvaltion on kuitenkin sovellettava kansallisen virkamiehen määritelmää ainoastaan siinä tapauksessa, että se on sovitettavissa yhteen sen oman lainsäädännön kanssa.

4) `oikeushenkilöllä` mitä tahansa muodostumaa, jolla on oikeushenkilön asema sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan, lukuun ottamatta valtioita tai muita julkisia elimiä niiden käyttäessä julkiseen valtaan liittyviä oikeuksiaan sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä.

II luku Rikokset

3 artikla Petokset

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan Euroopan yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuvalla petoksella

a) menojen osalta tahallista tekoa tai laiminlyöntiä, joka koskee

- väärien, virheellisten tai puutteellisten ilmoitusten tai asiakirjojen käyttämistä tai esittämistä, josta seuraa, että yhteisön yleiseen talousarvioon tai yhteisön hoidossa oleviin tai sen puolesta hoidettuihin budjetteihin sisältyviä varoja nostetaan tai pidätetään oikeudettomasti,

- erityistä velvoitetta rikkovaa tietojen ilmoittamatta jättämistä, jolla on sama seuraus kuin edellä,

- tällaisten varojen väärinkäyttöä muihin tarkoituksiin kuin ne on alun perin myönnetty.

b) tulojen osalta tahallista tekoa tai laiminlyöntiä, joka koskee

- väärien, virheellisten tai puutteellisten ilmoitusten tai asiakirjojen käyttämistä tai esittämistä, josta seuraa, että yhteisön yleiseen talousarvioon tai yhteisön hoidossa oleviin tai sen puolesta hoidettuihin budjetteihin sisältyvät varat vähenevät oikeudettomasti,

- erityistä velvoitetta rikkovaa tietojen ilmoittamatta jättämistä, jolla on sama seuraus kuin edellä,

- laillisesti saadun edun väärinkäyttämistä, jolla on sama seuraus kuin edellä.

2. Tässä direktiivissä tarkoitetaan vakavalla petoksella 1 kohdassa määriteltyjä petoksia, joiden kohteena on kunkin jäsenvaltion erikseen vahvistama vähimmäismäärä varoja. Tätä vähimmäismäärää ei saa vahvistaa 50 000:ta euroa suuremmaksi.

4 artikla Lahjonta

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan lahjuksen ottamisella virkamiehen tahallista tekoa, jolla hän vaatii tai ottaa vastaan suoraan tai kolmannen välityksellä mitä tahansa etuja itselleen tai kolmannelle tai hyväksyy lupauksen sellaisista eduista korvaukseksi siitä, että hän toimii virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai pidättyy virkavelvollisuuksiensa vastaisesti toimimasta virkatehtävissään tai virkatehtävien hoitamiseen liittyviä tehtäviä hoitaessaan tavalla, joka vaikuttaa tai on omiaan vaikuttamaan haitallisesti yhteisön taloudellisiin etuihin.

2. Tässä direktiivissä tarkoitetaan lahjuksen antamisella tahallista tekoa, jolla luvataan tai annetaan suoraan taikka kolmannen välityksellä virkamiehelle itselleen tai kolmannelle mitä tahansa etuja siitä, että hän toimii virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai pidättyy virkavelvollisuuksiensa vastaisesti toimimasta virkatehtävissään tai virkatehtäviensä hoitamiseen liittyviä tehtäviä hoitaessaan siten, että se vaikuttaa tai on omiaan vaikuttamaan haitallisesti yhteisön taloudellisiin etuihin.

5 artikla Rinnastus

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rikosoikeudellisia tunnusmerkistöjä, joita sovelletaan niiden rikoslainsäädännössä kansallisten virkamiesten tehtäviään hoitaessaan tekemiin, tämän direktiivin 3 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, voidaan soveltaa myös yhteisön virkamiesten tehtäviään hoitaessaan tekemiin rikoksiin.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rikosoikeudellisia tunnusmerkistöjä, joita sovelletaan niiden rikoslainsäädännössä jäsenvaltion hallituksen ministerien, kansanedustuslaitoksen jäsenten, ylimpien tuomioistuinten jäsenten tai tilintarkastustuomioistuinten jäsenten tehtäviään hoitaessaan tekemiin tai heihin kohdistuneisiin tämän artiklan 1 kohdassa sekä 4 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, sovelletaan myös Euroopan yhteisöjen komission, Euroopan parlamentin, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimen jäsenten tehtäviään suorittaessaan tekemiin tai heihin kohdistuneisiin rikoksiin.

3. Jos jäsenvaltio on antanut erityisiä säädöksiä teoista tai laiminlyönneistä, joista sen hallituksen ministerien on vastattava heillä tässä valtiossa olevan poliittisen erityisaseman vuoksi, tämän artiklan 2 kohtaa ei sovelleta näihin säädöksiin edellyttäen, että jäsenvaltio takaa, että rikoslainsäädäntö, jolla 4 artikla sekä tämän artiklan 1 kohta pannaan täytäntöön, koskee myös Euroopan yhteisöjen komission jäseniä.

4. Tämä direktiivi ei vaikuta perustamissopimuksessa, Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännössä eikä niiden soveltamista koskevissa säädöksissä annettujen koskemattomuuden poistamista koskevien määräysten soveltamiseen.

6 artikla Rahanpesu

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan 'rahanpesulla' seuraavassa lueteltuja toimintatapoja, jotka liittyvät tämän direktiivin 3 ja 4 artiklassa tarkoitetusta tahallisesta petoksesta ja lahjonnasta saatuun hyötyyn:

a) varojen muuntaminen tai siirtäminen tietoisena siitä, että ne on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallistumisesta tällaiseen toimintaan, tarkoituksin salata tai peittää kyseisten varojen laiton alkuperä tai avustaa tällaisen toiminnan harjoittamiseen osallistuvaa välttymään toimintansa oikeudellisilta seuraamuksilta,

b) varojen todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin, hallinnan, liikkeiden taikka niiden todellisen omistajan tai niitä koskevien oikeuksien salaaminen tai peittely tietoisena siitä, että varat on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallistumisesta tällaiseen toimintaan,

c) varojen hankkiminen, hallinta tai käyttö tietoisena niiden vastaanottohetkellä siitä, että ne on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallistumisesta tällaiseen toimintaan,

d) osallistuminen johonkin kolmessa edeltävässä kohdassa tarkoitettuun toimintaan ja yhteenliittyminen sitä varten.

2. On kyse rahanpesusta myös siinä tapauksessa, että rahanpesun kohteena olevat varat ovat saaneet alkunsa toisen jäsenvaltion alueella tai yhteisön ulkopuolisessa maassa toteutetusta toiminnasta.

7 artikla Velvoite saattaa rangaistavaksi teoksi

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän luvun säännösten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöään siten, että säännösten kohteina olevat toimintatavat saatetaan rangaistaviksi teoiksi.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta kyseisten toimintatapojen tahallisuus voitaisiin määrittää objektiivisten tosiseikkojen perusteella.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisten väärien, virheellisten tai puutteellisten ilmoitusten tai asiakirjojen tahallinen laatiminen tai toimittaminen, joilla on 3 artiklassa mainittua petosta vastaava vaikutus, säädettäisiin rangaistavaksi, jos ne eivät jo ole rangaistavia joko tahallisena rikoksena tai avunantona tai yllytyksenä petokseen tai petoksen yrityksenä.

III luku Vastuu

8 artikla Yritysjohtajien rikosoikeudellinen vastuu

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta yritysjohtajat tai muut henkilöt, joilla on yrityksessä päätös- tai valvontavaltaa, voidaan katsoa rikosoikeudellisesti vastuullisiksi kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjen periaatteiden mukaan, jos on kyse II luvussa tarkoitetusta toimintatavasta, jota heidän alaisuudessaan toimiva henkilö noudattaa kyseisen yrityksen lukuun.

9 artikla Oikeushenkilöiden vastuu

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen edellä II luvussa tarkoitetusta ja niiden lukuun toteutetusta petoksesta, lahjuksen antamisesta ja rahanpesusta, jonka on tehnyt joko yksin tai oikeushenkilöön kuuluvan elimen osana toimien henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilöön kuuluvassa elimessä perustuu

- valtaan edustaa oikeushenkilöä

tai

- oikeuteen tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta

tai

- oikeuteen harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä,

sekä avunannosta tai yllytyksestä tällaiseen petokseen, lahjuksen antamiseen tai rahanpesuun tai tällaisen petoksen yrittämisestä.

2. Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut oikeushenkilön alaisena toimivan henkilön kyseisen oikeushenkilön hyväksi tekemän petoksen, lahjuksen antamisen tai rahanpesun.

3. Edellä mainittu 1 ja 2 kohdan mukainen oikeushenkilön vastuu ei sulje pois sellaisten luonnollisten henkilöiden rikosoikeudellista vastuuta, jotka ovat tekijöitä, yllyttäjiä tai avunantajia petoksessa, lahjuksen antamisessa tai rahanpesussa.

IV luku Seuraamukset

10 artikla Luonnollisiin henkilöihin kohdistuvat seuraamukset

Rajoittamatta toisen alakohdan säännösten soveltamista jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että II luvussa tarkoitetuista toimintatavoista sekä avunannosta ja yllytyksestä tällaisiin toimintatapoihin ja, 4 artiklassa tarkoitettuja toimintatapoja lukuun ottamatta, tällaisten toimintatapojen yrittämisestä voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia ja ainakin vakavien petosten tapauksissa myös vapausrangaistuksia.

Jäsenvaltio voi säätää vähäisestä petoksesta, jossa on kyse 4 000:ta euroa pienemmästä summasta ja johon ei jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan liity erityisiä raskauttavia seikkoja, 1 alakohdassa määrätyistä poikkeavia seuraamuksia.

11 artikla Oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastuulliseksi todetulle oikeushenkilölle voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joihin kuuluu rikosoikeudellisia tai muita sakkoja ja joihin voi kuulua muita seuraamuksia, kuten

a) oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettyjen etuisuuksien tai tuen saamiseen,

b) väliaikainen tai pysyvä liiketoimintakielto,

c) asettaminen tuomioistuimen valvontaan,

d) oikeudellinen määräys toiminnan lopettamisesta.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastuulliseksi todetulle oikeushenkilölle voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia tai toimenpiteitä.

12 artikla Menetetyksi tuomitseminen

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet mahdollistaakseen II luvussa tarkoitettujen välineiden sekä hyödyn tai mainitun hyödyn arvoa vastaavien varojen takavarikon ja, rajoittamatta vilpittömässä mielessä toimineiden sivullisten oikeuksia, menetetyksi tuomitsemisen tai haltuunoton. Jäsenvaltioiden on käsiteltävä takavarikoituja tai menetetyksi tuomittuja välineitä, hyötyä tai muita varoja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

V luku Loppusäännökset

13 artikla Yhteistyö Euroopan komission kanssa

1. Tehdessään komission kanssa II luvussa tarkoitettua petosten, lahjonnan ja rahanpesun torjuntaa koskevaa yhteistyötä jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet, jotka ovat tarpeen, jotta komissio voi tarjota niille toimivaltaisten kansallisten viranomaisten aloittamien tutkimusten koordinointia helpottavaa teknistä ja operatiivista apua.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa komission kanssa tietoja tutkintamenettelyjen helpottamiseksi ja II luvussa tarkoitettuihin toimintatapoihin kohdistuvan toiminnan tehostamiseksi. Toteuttaessaan kyseisiä toimenpiteitä komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on otettava kaikissa tapauksissa huomioon tutkintasalaisuuteen ja tietosuojaan liittyvät vaatimukset.

3. Käsitellessään henkilötietoja tämän direktiivin mukaisesti komission ja jäsenvaltioiden on noudatettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY ja yksilöiden suojelusta yhteisön toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001.

4. Tutkintasalaisuuden noudattamiseksi 1-3 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen mukaisessa tietojenvaihdossa

i) komissiolle tietoja toimittava jäsenvaltio voi asettaa tietojen käyttämistä koskevia erityisehtoja komissiolle tai toiselle jäsenvaltiolle, jolle kyseinen tieto voidaan välittää;

ii) toimittaessaan jäsenvaltiolta saamiaan henkilötietoja toiselle jäsenvaltiolle komissio on ilmoitettava tästä tiedot toimittaneelle jäsenvaltiolle;

iii) ennen jäsenvaltiolta saamiensa henkilötietojen toimittamista yhteisön ulkopuoliselle maalle komission on varmistuttava siitä, että tiedot toimittanut jäsenvaltio on antanut luvan tietojen toimittamiseen.

14 artikla Kansallinen lainsäädäntö

Tämän direktiivin säännökset eivät estä jäsenvaltioita antamasta tai pitämästä voimassa direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla tiukempia kansallisia säännöksiä varmistaakseen yhteisön taloudellisten etujen tehokkaan suojaamisen.

15 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2001.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava viipymättä tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

16 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

17 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä [...]

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja