1)

Onko asetuksen N:o 883/2004/EY (1) 4 artiklaa, direktiivin 2004/38/EY (2) 24 artiklaa ja asetuksen (EU) N:o 492/2011 (3) 7 artiklaa, joissa vahvistetaan unionin kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaate, tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan perheavustusten myöntämisen edellytyksenä on, että lapsella, joka on unionin kansalainen, on oleskeluun oikeuttava asiakirja siinä toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, jossa hän tosiasiallisesti asuu vanhempiensa kanssa, jolloin kyseisiä avustuksia ei voida myöntää lapsen vanhemmalle, joka on myös unionin jäsenvaltion kansalainen mutta jolla ei (enää) ole oleskeluun oikeuttavaa asiakirjaa, vaikka hän tosiasiallisesti asuu kyseisessä jäsenvaltiossa ja harjoittaa siellä taloudellista toimintaa (tässä tapauksessa palkkatyössä), jolloin hän siis osallistuu kyseisen jäsenvaltion sosiaalipolitiikan rahoittamiseen?

2)

jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi: voidaanko kyseisen asetuksen N:o 883/2004/EY 4 artiklan, direktiivin 2004/38/EY 24 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 492/2011 7 artiklan vastaisen epäyhdenvertaisen kohtelun riittävänä korjaamisena pitää sitä, että kyseiseen säännöstöön sisältyy toinen säännös, jonka nojalla lapsella ei ole oltava oleskeluun oikeuttavaa asiakirjaa, jolloin hänen vanhempansa voi saada perheavustuksia enintään kuuden kuukauden ajanjaksolla, joka alkaa kulua siitä, kun vanhempi saapuu kyseisen jäsenvaltion alueelle?