Esittelijä : Kristoffer TAMSONS, Tukholman aluevaltuuston jäsen

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA (AK)

Yksityisen sektorin rooli koheesiopolitiikassa

1.

panee merkille Euroopan komission ehdotuksen monivuotisesta rahoituskehyksestä ja uusista omista varoista vuosiksi 2028–2034.

2.

tähdentää, että koheesiopolitiikka on pitkän aikavälin investointipolitiikkaa ja EU:n keskeinen väline, jonka avulla investoidaan kilpailukykyyn, tietämykseen ja kestävään kehitykseen ja edistetään sosiaalista osallisuutta alue- ja paikkalähtöisten toimintapolitiikkojen pohjalta, jotta kaikki alueet olisivat kilpailukykyisiä.

3.

huomauttaa, että koska julkisen talouden tilanne tulee olemaan vuoden 2027 jälkeen kireä, on kannustettava yksityistä sektoria tekemään investointeja, sillä se tuo mukanaan innovaatioita, resursseja ja asiantuntemusta, joita tarvitaan täydentämään julkisia investointeja. Yksityiset investoinnit lisäävät osaltaan julkisen rahoituksen vaikuttavuutta ja vipuvoimaa ja edistävät siten kerrannaisvaikutusten aikaansaamista luoden vaurautta koko alueelle. Tähän liittyen tulee myös optimoida yksityisen sektorin osallistuminen ja yksityisen rahoituksen käyttö kaikilla alueellisilla tasoilla.

4.

kehottaa tehostamaan toimia, joiden avulla lisätään paikallis- ja alueviranomaisten mahdollisuuksia edistää yksityisen sektorin tosiasiallista ja merkityksellistä osallistumista, mukaan lukien valmiuksien kehittämiseen ja tekniseen apuun liittyvät toimenpiteet. Paikallis- ja alueviranomaisten menestyksekäs vuorovaikutus koheesiopolitiikkaan osallistuvien erilaisten yksityisen sektorin sidosryhmien kanssa on keskeisen tärkeää tämän politiikan nykyisen ja tulevan täytäntöönpanon kannalta ja oleellista myös tarvittavien investointien toteuttamiseksi paikallistasolla. Näiden viranomaisten kyky tehdä hedelmällistä yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa on ratkaisevan tärkeää, jotta alueilla voidaan päästä yhä parempiin tuloksiin ja EU:n yhteiset tavoitteet kyetään saavuttamaan.

5.

korostaa pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) merkittävää roolia koheesiopolitiikassa. Pk-yritykset eivät ole ainoastaan edunsaajia vaan myös strategisia kumppaneita ja usein paikallistalouden moottoreita. Koheesiopolitiikan rahastoista tuetaan pk-yrityksiä huomattavalla osuudella. Kyse voi olla esimerkiksi lainoista ja oman pääoman ehtoisista rahoitustuotteista sekä liiketoiminnan kehittämispalveluista, joiden tarkoituksena on edistää innovointia, kilpailukykyä ja työpaikkojen luomista. On syytä painottaa, että pk-yrityksiä tuettaessa on erittäin tärkeää soveltaa paikkalähtöistä lähestymistapaa, jossa keskitytään kunkin alueen pk-yritysten erityistarpeisiin ja -piirteisiin.

6.

tähdentää, että myös suuret ja monikansalliset yritykset ovat infrastruktuuri-, energia-, liikenne- ja digitalisaatiohankkeissa keskeisiä koheesiopolitiikkaan liittyviä toimijoita. Niillä on myös keskeinen rooli pk-yritysten toiminnan vauhdittajina ja katalysaattoreina. Niiden rahoituskapasiteetti ja tekninen asiantuntemus voivat merkittävästi lisätä koheesioinvestointien vaikutusta suurissa aluekehitysaloitteissa sellaisten hankkeiden kautta, joilla voidaan edistää teollisuuden ja talouden rakenteellisia muutoksia. Lisäksi niillä on valmiudet ottaa tarvittavia riskejä ja tehdä mittavia investointeja.

7.

painottaa, että rahoituslaitoksilla ja yksityisen sektorin sijoittajilla, kuten pankeilla, sijoitusrahastoilla ja muilla rahoituksen välittäjillä, on ensiarvoisen tärkeä rooli koheesiopolitiikan rahoitusvälineiden (lainat, takaukset ja pääomasijoitukset) käytännön toteutuksessa. Rahoituslaitokset edistävät julkisten varojen vipuvaikutusta yksityisen pääoman saamiseksi ja lisäävät koheesio-ohjelmien kattavuutta ja tehokkuutta. AK on korostanut aikanaan kehityspankkien keskeistä roolia lausunnossaan ”Yhdessä työllisyyden ja kasvun puolesta: kansallisten ja alueellisten kehityspankkien rooli Euroopan investointiohjelman puitteissa”.

8.

toteaa, että yritystukiorganisaatiot ja toimialajärjestöt, kuten kauppakamarit, yrityspalveluorganisaatiot ja alakohtaiset järjestöt, toimivat välittäjinä yksityisen sektorin ja hallintoviranomaisten välillä. Näillä sidosryhmillä on keskeinen rooli teknisen avun tarjoajina, yritysystävällisten toimintapolitiikkojen edistäjinä, tiedon levittäjinä rahoitusmahdollisuuksista sekä yritysten tarpeiden ja haasteiden kartoittajina ja esiin tuojina.

Edistystä on tapahtunut, mutta puutteita on edelleen

9.

toteaa, että 20 viime vuoden aikana on edistytty merkittävästi institutionaalisten kehysten ja hallinnollisten valmiuksien kehittämisessä yksityisen sektorin toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten. Monille paikallis- ja alueviranomaisille on kehittynyt vankka institutionaalinen kyky toimia yhdessä yksityisen sektorin kanssa sen ansiosta, että koheesiopolitiikassa vaaditaan kumppanuutta ja sidosryhmien osallistumista ja käytetään rahoitusvälineitä, jotka edellyttävät julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä.

10.

palauttaa mieleen, että pk-yritysten osallistuminen ja tukeminen on ollut useilla peräkkäisillä koheesiopolitiikan täytäntöönpanokausilla onnistunutta. Koheesiopolitiikan puitteissa on esimerkiksi annettu noin viidelle miljoonalle pk-yritykselle yhteensä 118 miljardia euroa rahoitustukea (1) ja edistetty 370 000 uuden suoran työpaikan luomista vuosina 2014–2020 (2). Lisäksi noin kolmannes oikeudenmukaisen siirtymän rahaston vuosien 2021–2027 talousarviosta on kohdennettu pk-yritysten tukemiseen ja monipuolistamiseen (3). Komitea korostaa yritysten toiminnan laajentamiseen tähtäävien politiikkojen ja kattavien alueellisten strategioiden merkittävyyttä kasvun ja kilpailukyvyn edistämisen kannalta.

11.

toteaa, että koheesiopolitiikan toteuttaminen rahoitusvälineiden kautta on yhä yleisempää. Tällaista toteutustapaa käytti aluksi kaudella 2000–2006 yksi tai kaksi jäsenvaltiota, ja ohjelmakauden 2021–2027 väliarvioinnin aikaan oli edetty tilanteeseen, jossa 21 jäsenvaltiota oli ohjelmoinut noin 6,5 prosenttia EU:lta Euroopan aluekehitysrahaston, koheesiorahaston ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston kautta saatavasta rahoituksesta toteutettavaksi rahoitusvälineillä, joista lähes puolet liittyi pk-yritysten kasvuun ja kilpailukykyyn, noin neljännes energiatehokkuuteen ja noin 8 prosenttia uusiutuvaan energiaan sekä tutkimukseen ja innovointiin. Myös kaupunki- ja aluekehityksen, digitalisaation, kriittisten teknologioiden ja kiertotalouden alalla kanavoidaan merkittäviä määriä rahoitusta rahoitusvälineiden kautta (4).

12.

huomauttaa, että yksityisen pääoman houkuttelemista voitaisiin yhä parantaa. Puutteelliset valmiudet ovat edelleen merkittävä haaste, ja siihen on pyrittävä vastaamaan, jotta koheesiopolitiikan vaikutusta saataisiin vahvistettua.

13.

korostaa, että monilta viranomaisilta puuttuu teknistä tietämystä tai juridista asiantuntemusta, jota julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista neuvotteleminen ja niiden järjestely tai rahoitusvälineiden arviointi ja tehokas hallinnointi edellyttävät. Puutteita on myös strategisessa suunnittelussa, hankearvioinnissa ja riskienarvioinnissa, jotka ovat olennaisia tehtäessä yhteistyötä yksityisten sijoittajien kanssa tai toteutettaessa innovaatiolähtöisiä aloitteita. Yhteistyötä yksityisten tahojen kanssa haittaavat lisäksi hallinnon tehottomuus, heikot hankintajärjestelmät ja poliittinen epävakaus.

14.

tähdentää, että institutionaalinen kulttuuri ja luottamus ovat niin ikään yhä ongelmakohtia. Joissakin yhteyksissä yksityisten toimijoiden kanssa työskentelyyn ei ole totuttu tai siitä ei ole kokemusta, mikä voi saada molemmat osapuolet epäilemään tai epäröimään. Viranomaiset saattavat vältellä riskejä, ja yksityiset yritykset taas saattavat epäillä julkisten kumppaneiden avoimuutta tai luotettavuutta. Yhteenvetona voidaan todeta, että tarvitaan sekä kohdennettua valmiuksien kehittämistä että ajattelutavan muutosta, jonka myötä siirrytään riskien välttelystä strategisiin ja vastuullisiin kumppanuuksiin.

15.

on huolissaan siitä, että monilla pk-yrityksillä on edelleen vaikeuksia hallinnon monimutkaisuuden, päällekkäisten tarkastusten ja paikallisen mukauttamisen puutteen vuoksi. Suunniteltuja rakenneuudistuksia ja EU:n tavoitteita ei pystytä toteuttamaan, ellei ryhdytä konkreettisiin toimenpiteisiin, joilla kevennetään edunsaajatason hallinnollista taakkaa.

16.

viittaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja koheesiopolitiikkaa käsittelevän Euroopan parlamentin tutkimuksen (5) päätelmiin, joiden mukaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia hyödynnetään koheesiopolitiikassa suotuisammasta lainsäädäntökehyksestä huolimatta yhä hyvin vähän. Rahoituksen yhdistämisestä esitettyjen tietojen perusteella julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien käyttö on vähäistä.

Yksityisten sidosryhmien osallistumisen optimointi vuoden 2027 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä

17.

muistuttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö- ja yhteisinvestointimalleilla olisi oltava koheesiopolitiikassa strateginen eikä symbolinen asema. Julkisen ja yksityisen sektorin on tehtävä yhteistyötä, ja on huolehdittava siitä, että aina kun käyttöön annetaan EU-rahoitusta, kouriintuntuvien tulosten aikaansaamiseen Euroopan alueilla osallistuvat vastaavasti myös julkiset tai yksityiset toimijat omalla taitotiedollaan, investoinneillaan ja vastuullisella toiminnallaan. Keskeisiä muutoshankkeita kartoitettaessa on tärkeää soveltaa kokonaisvaltaista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa toimintamallia.

18.

korostaa, että koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelun kansallistaminen (vuoden 2027 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuksen mukaisesti) uhkaa heikentää toimien paikkalähtöisyyttä ja vähentää paikallisten liiketoimintaekosysteemien näkyvyyttä. Komitea peräänkuuluttaa järjestelmällisiä ja sisäänrakennettuja mekanismeja, joiden kautta yksityinen sektori voi osallistua ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Lisäksi on tärkeää vahvistaa aluetason hallinnon valmiuksia edistää yksityisen sektorin osallistumista.

19.

suosittelee lämpimästi kumppanuusperiaatteen vahvistamista ja yksityisen sektorin osallistumisen nivomista kiinteäksi osaksi koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelua, täytäntöönpanoa ja arviointia. Yksityisten toimijoiden tulee voida osallistua aktiivisesti kaikkiin vaiheisiin tarpeiden analysoinnista ja edellytysten ja uudistusten määrittelystä ensisijaisten alojen valintaan ja rahoituksen kohdentamiseen.

20.

toteaa, että useissa arvioinneissa koheesiopolitiikasta ja rahoitusvälineiden asemasta sen toteuttamisessa on havaittu, että rahoitusvälineiden käytössä on vielä parantamisen varaa ja toimijoita voitaisiin kannustaa niiden käyttöönottoon vielä painokkaammin.

21.

on vahvasti sillä kannalla, että koheesiopolitiikan tulevassa lainsäädäntökehyksessä tulee esittää selkeä paikallis- ja alueviranomaisille ja pk-yrityksille suunnattujen toimenpiteiden ja tukimekanismien kehikko ja järjestelmä, jotta voidaan edistää valmiuksien kehittämistä teknistä ja hallinnollista apua varten, hyödyntää koko potentiaali ja ratkaista jäljellä olevat haasteet.

22.

korostaa, että tulevassa lainsäädäntökehyksessä käsitteeseen ”kansallinen rahoitus” on sisällytettävä nimenomaisesti myös yksityisiltä tahoilta saatava yhteisrahoitus. Tämä auttaa valtiontukisääntöihin mukautumisessa ja ehkäisee yksittäisistä ilmoitusmenettelyistä aiheutuvia viivästyksiä.

23.

on huolissaan siitä, ettei vuoden 2027 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä tehtyyn ehdotukseen sisälly eikä siinä tunnusteta älykästä erikoistumista (S3), joka on osoittanut julkisten investointien, paikallisten tarpeiden ja paikallisten taloudellisten olosuhteiden yhteensovittamisen hyödyllisyyden. S3:n seuraaja alueiden välinen investointiväline (I3) ja alueelliset innovaatiolaaksot, jotka on niin ikään jätetty pois monivuotista rahoituskehystä koskevasta ehdotuksesta, ovat osoittaneet, miten yksityisten ja julkisten toimijoiden välinen yhteistyö voi edistää alueiden välisiä kumppanuuksia etenkin kehittyneempien ja vähemmän kehittyneiden alueiden välillä ja auttaa integroimaan ne EU:n ja maailmanlaajuisiin arvoketjuihin. Näistä välineistä saadut kokemukset olisi otettava uudessa monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessa huomioon, jotta yksityistä sektoria kannustettaisiin jatkossakin osallistumaan.

24.

katsoo, että on äärimmäisen tärkeää parantaa yksityisten sidosryhmien osallistumismahdollisuuksia ja toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä ylisääntelyn ehkäisemiseksi. Tähän liittyen olisi otettava käyttöön nopea uudelleentarkastelumekanismi, jonka kautta voidaan ilmoittaa kohtuuttomista jäsenvaltiotasolla asetetuista vaatimuksista ja puuttua niihin ja parantaa EU:n ja kansallisten sääntöjen yhdenmukaisuutta, erityisesti kun on kyse valtiontukisäännöistä ja koheesiopolitiikan rahastoista rahoitettavien hankkeiden kansallisen yhteisrahoituksen mahdollisuudesta. On erityisen tärkeää hyödyntää STEP-kehysvälineen dynamiikkaa ja työkaluja julkisen tuen lisäämiseksi katalyyttisille hankkeille.

25.

suosittelee yhden kerran periaatteen soveltamista eli sitä, että asiakirjat on toimitettava alueelliselle hallintoviranomaiselle vain kerran, sekä yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöönottoa ja sen periaatteen soveltamista, että rahoitus ei perustu toimien kustannuksiin.

26.

ehdottaa, että tarkastusmenettelyt suhteutettaisiin hankkeiden kokoon luomalla de minimis -tyyppinen pienen hankkeen raja-arvo (alle 100 000 euroa), jonka alittaville hankkeille voidaan tehdä kevyt tarkastus, jos tulokset on selvästi osoitettu. Tulosperusteisessa lähestymistavassa on otettava huomioon, millaiset toimenpiteet ovat pk-yritysten kohdalla tarkoituksenmukaisia. Lisäksi kertakorvaukseen perustuvan Euroopan komission rahoitusmallin toisintaminen ja käyttöönottaminen voisi yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa menettelyjä.

27.

kehottaa antamaan paikallis- ja alueviranomaisille ja pk-yrityksille erityisesti paikallistasolla lisää tukea teknisen asiantuntemuksen kehittämiseen. Olisi kehitettävä järjestelmä, jolle on ominaista avoimuus ja ennustettavuus ja jolla varmistetaan kestävät pitkän aikavälin näkymät.

28.

korostaa, että rahoitusvälineiden käyttö olisi sovitettava yhteen investoinnin luonteen kanssa, jotta edistettäisiin taloudellista tehokkuutta. Komitea kehottaa siksi pidättymään tuotannollisten investointien tukemisesta suorilla avustuksilla ja suosittelee lisäksi, että tulevaan sääntelykehykseen sisällytetään säännös, jonka mukaan tuloja tuottavat ja kustannuksia säästävät investoinnit olisi toteutettava ensisijaisesti rahoitusvälineillä.

29.

varoittaa kasvavasta kuilusta innovoinnin edelläkävijäalueiden ja sellaisten vähemmän kehittyneiden alueiden välillä, joilla ei ole vastaavanlaista kokemusta tai institutionaalisia valmiuksia, joiden pohjalta ne voisivat hyödyntää monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessa ehdotettuja uusia rahastoja ja välineitä. Komitea vaatiikin, että monivuotista rahoituskehystä koskevaan ehdotukseen on sisällytettävä riittävän neuvonnan ja teknisen tuen antaminen alueille, joilla on vähemmän kokemusta. Näin voidaan varmistaa varojen oikeudenmukainen jakautuminen ja edistää EU:n koheesio- ja kilpailukykytavoitteiden saavuttamista.

30.

tähdentää, että tulevassa lainsäädäntökehyksessä jäsenvaltioiden tulee voida sisällyttää rahoitusvälineet suunnitelmiinsa. Komitea muistuttaa, että rahoitusvälineet ovat älykkäitä ja tehokkaita tapoja lisätä EU:n varojen käytön tehoa ja että paikallisiin tarpeisiin räätälöityinä ne voivat vahvistaa EU:n varojen vipu- ja kerrannaisvaikutuksia. Komitea painottaa, että yksityisen sektorin osallistuminen ei ole vain yksi vaihtoehto vaan ensiarvoisen tärkeää koheesioinvestointien pysyvyyden ja kauaskantoisuuden varmistamiseksi.

31.

katsoo, että kansallisten ja alueellisten rahoituslaitosten toimintavaltuuksia olisi laajennettava siten, että rahoitusvälineet voidaan antaa kansallisten ja alueellisten takauslaitosten ja julkisten kehityspankkien hallinnoitaviksi, sillä ne toimivat lähellä pk-yrityksiä ja ne tuntevat paikalliset markkinat läpikotaisin.

32.

korostaa etenkin räätälöityjen rahoitusvälineiden tarvetta: on otettava käyttöön mm. mikrorahoitusjärjestelmiä, yksinkertaistettuja lainanantomenettelyjä ja kohdennettuja takauksia. Tämä on erityisen tärkeää vähemmän kehittyneillä alueilla ja harvaan asuttujen alueiden talouksissa, joissa rahoitusekosysteemit ovat heikommat ja tavoittavuus on vähäistä.

---

(1)  Vuoden 2023 yhteenvetoraportti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen täytäntöönpanosta.

(2)  Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja koheesiorahaston ohjelmakauden 2014–2020 jälkiarviointi.

(3)  Euroopan aluekehitysrahaston, koheesiorahaston ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston ohjelmakauden 2021–2027 puoliväliarviointi.

(4)  Euroopan aluekehitysrahaston, koheesiorahaston ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston ohjelmakauden 2021–2027 puoliväliarviointi.

(5)   Aluekehitysvaliokunnan (REGI) teettämä tutkimus ”Public Private Partnerships and Cohesion Policy”.