KOMISSION TIEDONANTO

Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta teknologiansiirtosopimuksiin

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(C/2026/2323)

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO

YLEISET PERIAATTEET

2.1

SEUT-sopimuksen 101 artikla ja immateriaalioikeudet

2.2

Merkitykselliset käsitteet sovellettaessa SEUT-sopimuksen 101 artiklaa teknologiansiirtosopimuksiin

2.2.1

Yrityksen käsite

2.2.2

Kilpailun rajoittaminen sekä rajoittavan tarkoituksen ja rajoittavan vaikutuksen välinen ero

2.2.3

Teknologiansiirtosopimusten vaikutukset

2.2.3.1

Myönteiset vaikutukset

2.2.3.2

Kielteiset vaikutukset

2.2.4

Markkinoiden määritelmä

2.2.5

Keskenään kilpailevien ja kilpailemattomien yritysten välinen ero

2.3

Yleensä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävät sopimukset

TEKNOLOGIANSIIRTOA KOSKEVAN RYHMÄPOIKKEUSASETUKSEN SOVELTAMINEN

3.1

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen oikeusvaikutukset

3.2

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala ja kesto

3.2.1

Teknologiansiirtosopimusten käsite

3.2.1.1

Teknologiansiirtosopimusten määräykset, jotka liittyvät tuotteiden ostamiseen ja muuntyyppisten immateriaalioikeuksien käyttölupiin..

3.2.1.2

Käyttöluvan antaminen immateriaalioikeuksiin teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolella

3.2.1.3

Käyttöluvan antaminen tietyntyyppiseen dataan

3.2.2

”Siirron” käsite

3.2.3

Kahden sopimuspuolen väliset sopimukset

3.2.4

Sopimustuotteiden tuotantoa koskevat sopimukset

3.2.5

Kesto……

3.2.6

Suhde muihin ryhmäpoikkeusasetuksiin

3.2.6.1

Erikoistumissopimuksia ja T&K-sopimuksia koskevat ryhmäpoikkeusasetukset

3.2.6.2

Vertikaalisia sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus

3.3

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen markkinaosuusrajat

3.3.1

Markkinaosuusrajat

3.3.2

Teknologiamarkkinoiden markkinaosuuksien laskeminen teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti

3.4

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen mukaiset vakavimmat kilpailunrajoitukset

3.4.1

Yleiset periaatteet

3.4.2

Kilpailijoiden väliset sopimukset

3.4.3

Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten väliset sopimukset

3.5

Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätetyt rajoitukset

3.6

Ryhmäpoikkeuksen soveltamisen peruuttaminen ja soveltamatta jättäminen

3.6.1

Ryhmäpoikkeuksesta saatavan edun peruuttaminen…

3.6.2

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamatta jättäminen

SEUT-SOPIMUKSEN 101 ARTIKLAN 1 JA 3 KOHDAN SOVELTAMINEN TEKNOLOGIANSIIRTOA KOSKEVAN RYHMÄPOIKKEUSASETUKSEN SOVELTAMISALAN ULKOPUOLELLA

4.1

Arvioinnin yleiset puitteet

4.1.1

SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaan perustuvan arvioinnin kannalta merkitykselliset tekijät

4.1.2

SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohtaan perustuvan arvioinnin kannalta merkitykselliset tekijät

4.2

SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltaminen käyttölupasopimuksiin liittyviin rajoituksiin

4.2.1

Rojalteja koskevat velvoitteet

4.2.2

Yksinoikeuskäyttöluvat ja myynnin rajoittaminen

4.2.2.1

Yksinoikeuskäyttöluvat ja rinnakkaiset yksinoikeuskäyttöluvat

4.2.2.2

Myynnin rajoitukset

4.2.3

Tuotannon rajoittaminen

4.2.4

Käyttöalarajoitukset

4.2.5

Sisäistä käyttöä koskevat rajoitukset

4.2.6

Sitominen ja niputtaminen

4.2.7

Kilpailukieltovelvoitteet

4.3

Sovittelusopimukset

4.4

Teknologioita yhdistävät järjestelyt

4.4.1

Teknologioita yhdistävien järjestelyjen perustamisen ja toiminnan arviointi…

4.4.2

Teknologioita yhdistävän järjestelyn ja sen käyttöluvan saajien välisten sopimusten sisältämien rajoitusten arviointi

4.5

Käyttölupaneuvotteluryhmät

4.5.1

Johdanto

4.5.2

Arviointi SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan perusteella

4.5.3

Arviointi SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan perusteella

1. JOHDANTO

Näissä suuntaviivoissa vahvistetaan periaatteet teknologiansiirtosopimusten arvioimiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan, jäljempänä ’SEUT-sopimus’ (1), perusteella. Teknologiansiirtosopimukset ovat sopimuksia, joissa lisenssinantaja sallii lisenssinsaajan käyttää tiettyjä teknologiaoikeuksia tavaroiden tai palvelujen tuottamiseen, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta teknologiansiirtosopimusten ryhmiin annetun komission asetuksen (EU) 2026/877, jäljempänä ’teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus’ (2), 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa on määritelty.

Näissä suuntaviivoissa annetaan ohjeita teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisesta sekä SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta sellaisiin teknologiansiirtosopimuksiin, jotka eivät kuulu ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Komissio pyrkii näiden suuntaviivojen avulla auttamaan yrityksiä arvioimaan teknologiansiirtosopimuksiaan unionin kilpailusääntöjen perusteella. Näin tällaisten sopimusten käyttö helpottuu. Teknologiansiirtosopimukset mahdollistavat teknologian levittämisen ja kannustavat alkuvaiheen tutkimus- ja kehitystoimintaan ja edistävät siten innovointia (3). Teknologioiden ja innovaatioiden levittäminen on unionin kilpailukykyisen, häiriönsietokykyisen ja kestävän talouden liikkeellepanevia voimia (4).

Näissä suuntaviivoissa esitettyjä periaatteita sovellettaessa on otettava huomioon kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvät tosiseikat. Suuntaviivoja ei siis voida soveltaa mekaanisesti. Näissä suuntaviivoissa annetut esimerkit eivät ole tyhjentäviä, vaan niiden tarkoituksena on havainnollistaa erilaisia tilanteita.

Nämä suuntaviivat eivät rajoita sitä, miten unionin yleinen tuomioistuin ja Euroopan unionin tuomioistuin, jäljempänä yhdessä ”Euroopan unionin tuomioistuin”, tulkitsevat SEUT-sopimuksen 101 artiklaa ja teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta.

Teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus ja nämä suuntaviivat eivät rajoita SEUT-sopimuksen 102 artiklan soveltamista teknologiansiirtosopimuksiin.

Suuntaviivat on jäsennelty seuraavasti:

Jaksossa 2.1 esitetään yleiset periaatteet, jotka koskevat SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamista teknologiansiirtosopimuksiin. Jaksossa 2.2 tarkastellaan käsitteitä, jotka ovat merkityksellisiä arvioitaessa sopimuksia 101 artiklan perusteella, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien käyttölupien antamisen myönteiset ja kielteiset vaikutukset kilpailuun, merkityksellisten markkinoiden määritelmä sekä kilpailijoiden ja muiden kuin kilpailijoiden välinen ero. Jaksossa 2.3 käsitellään sopimuksia, jotka eivät yleensä kuulu 101 artiklan soveltamisalaan.

Jaksossa 3 annetaan ohjeita teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalasta. Jaksossa selvennetään sopimustuotteiden tuotantoa koskevien teknologiansiirtosopimusten määritelmää, teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja muiden ryhmäpoikkeusasetusten välistä suhdetta, teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklassa vahvistettuja markkinaosuusrajoja sekä teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 ja 5 artiklassa säädettyjä vakavimpia ja poikkeuksen ulkopuolelle jääviä rajoituksia.

Jaksossa 4 selitetään, miten teknologiansiirtosopimuksia, jotka eivät kuulu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, arvioidaan SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 ja 3 kohdan perusteella, ja annetaan ohjeita erilaisista teknologiansiirtosopimuksissa yleisesti esiintyvistä rajoituksista sekä ohjeita muuntyyppisistä teknologiaoikeuksiin liittyvistä sopimuksista.

2. YLEISET PERIAATTEET

2.1 SEUT-sopimuksen 101 artikla ja immateriaalioikeudet

SEUT-sopimuksen 101 artiklan tarkoituksena on varmistaa, että yritykset eivät käytä sopimuksia, yritysten yhteenliittymien päätöksiä tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja (5) estääkseen, rajoittaakseen tai vääristääkseen kilpailua markkinoilla viime kädessä kuluttajien etuja heikentävästi. SEUT-sopimuksen 101 artiklalla pyritään myös saavuttamaan yhdennetyt sisämarkkinat, jotka lisäävät kilpailua unionissa.

SEUT-sopimuksen 101 artiklaa sovelletaan yritysten välisiin sopimuksiin, jotka voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (6) ja jotka estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua (7). SEUT-sopimuksen 101 artikla tarjoaa kehyksen kilpailunvastaisten ja kilpailua edistävien vaikutusten arvioinnille.

Sopimusten arviointi SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella koostuu kahdesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan 101 artiklan 1 kohdan perusteella, onko sopimuksella kilpailunvastainen tarkoitus tai onko sillä todellisia tai mahdollisia rajoittavia vaikutuksia. Toinen vaihe on tarpeen vain, jos sopimuksen todetaan rajoittavan kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Siinä arvioidaan, aiheutuuko sopimuksesta tehokkuushyötyjä, jotka täyttävät 101 artiklan 3 kohdassa säädetyn poikkeuksen neljä edellytystä. Nämä edellytykset ovat seuraavat: sopimuksen on i) osaltaan tehostettava tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistettävä teknistä tai taloudellista kehitystä ii) jättäen kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä iii) asettamatta rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi ja iv) antamatta järjestelyyn osallistuville yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita (8). Asetuksen N:o 1/2003 2 artiklan mukaan todistustaakka siitä, että sopimus rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kuuluu kilpailuviranomaiselle tai kantajalle, joka väittää 101 artiklaa rikottavan, kun taas todistustaakka siitä, että 101 artiklan 3 kohdan poikkeuksen neljä edellytystä täyttyvät, on yrityksillä, jotka vetoavat poikkeuksesta saatavaan etuun.

10.

Immateriaalioikeuksia koskevassa lainsäädännössä annetaan patentin, tekijänoikeuden, mallioikeuden, tavaramerkin tai muun lailla suojatun oikeuden haltijalle yksinoikeus henkiseen omaisuuteensa. Immateriaalioikeuden haltijalla on immateriaalioikeuksista annetun lainsäädännön nojalla oikeus estää henkisen omaisuutensa luvaton käyttö sekä hyödyntää sitä esimerkiksi antamalla käyttölupia kolmansille. Kun haltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on saattanut Euroopan talousalueen markkinoille tuotteen, johon liittyy immateriaalioikeuksia, lukuun ottamatta esittämisoikeuksia (9), immateriaalioikeudet sammuvat, mikä tarkoittaa että haltija ei voi enää käyttää niitä tuotteen myynnin valvomiseen (periaate oikeuksien sammumisesta unionissa) (10). Oikeudenhaltija ei immateriaalioikeuksia koskevan lainsäädännön mukaan voi estää sitä, että käyttöluvan saajat tai ostajat myyvät tuotteita, jotka sisältävät teknologiaa, johon on annettu käyttölupa. Oikeuksien sammumista unionissa koskeva periaate on immateriaalioikeuksien perustarkoituksen mukainen, sillä immateriaalioikeuksilla pyritään takaamaan haltijan oikeus estää muita hyödyntämästä haltijan henkistä omaisuutta ilman tämän suostumusta.

11.

Vaikka immateriaalioikeuksia koskevassa lainsäädännössä myönnetään yksinomaisia käyttöoikeuksia, se ei merkitse sitä, ettei kilpailulainsäädäntöä voitaisi soveltaa immateriaalioikeuksiin. SEUT-sopimuksen 101 artiklaa voidaan soveltaa etenkin sopimuksiin, joissa haltija myöntää toiselle yritykselle luvan hyödyntää immateriaalioikeuksiaan (11). Se ei myöskään merkitse sitä, että immateriaalioikeudet olisivat ristiriidassa unionin kilpailusääntöjen kanssa. Immateriaalioikeudet edistävät innovaatiota kannustamalla yrityksiä investoimaan uusien tai parannettujen tuotteiden ja prosessien kehittämiseen. Niin tekee myös kilpailu, jonka aikaansaamat paineet kannustavat yrityksiä innovointiin. Innovaatiotoiminta on olennainen ja dynaaminen osa avointa ja kilpailuhenkistä markkinataloutta. Näin ollen innovaatiotoiminnan edistämiseksi ja sen kilpailullisen hyödyntämisen varmistamiseksi tarvitaan sekä immateriaalioikeuksia että kilpailua.

12.

Arvioitaessa teknologiansiirtosopimuksia SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella on muistettava, että immateriaalioikeuksien luominen edellyttää yleensä merkittäviä investointeja ja on siten usein riskialtis hanke. Innovaatioiden kehittäjien mahdollisuuksia hyödyntää arvokkaaksi osoittautuneita immateriaalioikeuksia ei tulisi kohtuuttomasti rajoittaa, jotta dynaamista kilpailua ei rajoitettaisi ja jotta kannustimet innovointiin voitaisiin säilyttää. Innovaatioiden kehittäjien olisi tämän vuoksi voitava vapaasti pyrkiä hankkimaan onnistuneista hankkeistaan asianmukainen korvaus, joka kannustaa jatkossakin investointeihin ja riittää tasapainottamaan myös epäonnistuneiden hankkeiden vaikutukset. Kun käyttöluvan kohteena on teknologia, käyttöluvan saajalle voi aiheutua käyttöluvan kohteena olevasta teknologiasta ja sen hyödyntämiseksi tarvittavista tuotantoresursseista merkittäviä uponneita kustannuksia (toisin sanoen käyttöluvan saajan poistuessa kyseiseltä toimialalta se ei voi hyödyntää investointia muissa toiminnoissa tai myydä sitä muutoin kuin huomattavalla tappiolla). Tämänkaltaiset sopimuspuolten tekemät ennakkoinvestoinnit ja niihin liittyvät riskit on otettava huomioon 101 artiklaa sovellettaessa. Sopimuspuolten kannettavaksi tulevasta riskistä ja investointiin uponneista kustannuksista saattaa olla seurauksena se, ettei sopimus kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan tai että se täyttää 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset siihen asti, kunnes investointi on maksanut itsensä takaisin.

13.

SEUT-sopimuksen 101 artiklassa määrätty oikeudellinen kehys on riittävän joustava teknologiaa koskevien käyttölupien dynaamisten näkökohtien huomioon ottamiseksi. Immateriaalioikeuksien ja käyttölupasopimusten ei sinänsä oleteta aiheuttavan kilpailuongelmia. Useimmat teknologiaa koskevat käyttölupasopimukset eivät rajoita kilpailua. Teknologiaa koskevat käyttöluvat edistävät yleensä kilpailua, koska ne johtavat teknologian levitykseen ja innovaatiotoiminnan vilkastumiseen niin käyttöluvan antajien kuin käyttöluvan saajien osalta. Jos teknologiaa koskevat käyttölupasopimukset rajoittavatkin kilpailua, ne saavat kuitenkin usein aikaan kilpailua edistävää tehokkuutta, joka täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset (12). Valtaosa teknologian käyttölupasopimuksista on näin ollen sopusoinnussa 101 artiklan kanssa.

2.2 Merkitykselliset käsitteet sovellettaessa SEUT-sopimuksen 101 artiklaa teknologiansiirtosopimuksiin

2.2.1 Yrityksen käsite

14.

SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan yrityksiin ja yritysten yhteenliittymiin. Yritykseksi katsotaan mikä tahansa henkilöllisistä, aineellisista tai aineettomista elementeistä koostuva taho, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta sen oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta.

2.2.2 Kilpailun rajoittaminen sekä rajoittavan tarkoituksen ja rajoittavan vaikutuksen välinen ero

15.

SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa kielletään sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua tai joista on seurauksena kilpailun rajoittuminen. Sitä sovelletaan sopimuspuolten välisiin kilpailunrajoituksiin sekä jonkin tällaisen sopimuspuolen ja kolmansien välisiin kilpailunrajoituksiin.

16.

Arvioitaessa sitä, rajoittaako teknologiansiirtosopimus kilpailua, on tarpeen ottaa huomioon ne todelliset olosuhteet, joissa kilpailua esiintyisi ilman sopimusta ja siinä olevia rajoitteita. Arvioinnissa on otettava huomioon sopimuksen todennäköiset vaikutukset teknologioiden väliseen kilpailuun (kilpailu kilpailevia teknologioita käyttävien yritysten välillä) ja teknologian sisäiseen kilpailuun (kilpailu samaa teknologiaa käyttävien yritysten välillä) (13). Sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa kielletään teknologioiden välisen ja teknologian sisäisen kilpailun rajoittaminen. Näin ollen on arvioitava, missä määrin sopimus tosiasiassa tai todennäköisesti vaikuttaa näihin kahteen kilpailun osa-alueeseen markkinoilla.

17.

Rajoittavan tarkoituksen käsite viittaa tiettyihin yritysten välisiin toiminnan yhteensovittamisen muotoihin, jotka ilmentävät sellaista riittävää haitallisuutta kilpailulle, että niiden vaikutusten tutkimista voidaan pitää tarpeettomana (14).

18.

Rajoittavan vaikutuksen käsitteellä viitataan sopimuksiin, joilla ei ole kilpailunvastaista tavoitetta mutta joilla osoitetaan olevan todellisia tai mahdollisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jotka ovat tuntuvia (15). Sopimuksella voidaan katsoa olevan kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jos sillä on varmasti tai todennäköisesti tuntuva kielteinen vaikutus vähintään yhteen kilpailumuuttujaan markkinoilla, kuten hintaan, tuotantomääriin, tuotteen laatuun, tuotevalikoimaan tai innovointiin. Sen toteamiseksi, että sopimus rajoittaa kilpailua vaikutustensa perusteella, on yleensä tarpeen määritellä merkitykselliset markkinat ja arvioida sopimuksen vaikutuksia markkinadynamiikkaan kyseisessä tapauksessa. Tuntuvia kilpailunvastaisia vaikutuksia esiintyy todennäköisemmin esimerkiksi silloin, kun ainakin yhdellä sopimuspuolella on ennestään tai se saa jonkinasteista markkinavoimaa (16).

19.

Jos yritykset tekevät yhteistyötä, joka ei kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, koska sillä on neutraali tai myönteinen vaikutus kilpailuun, yhden tai useamman sopimuspuolen kaupallisen autonomian rajoittaminen ei sekään kuulu kiellon piiriin edellyttäen, että se on objektiivisesti välttämätön yhteistyön toteuttamiseksi ja oikeassa suhteessa yhteistyön tavoitteisiin (ns. liitännäisrajoitukset) (17). Määritettäessä, onko tietty rajoitus liitännäisrajoitus, on tarpeen selvittää, olisiko yhteistyötä mahdoton toteuttaa ilman kyseistä rajoitusta. Se, että yhteistyön toteuttaminen olisi vaikeampaa tai vähemmän kannattavaa ilman kyseistä rajoitusta, ei riitä tekemään rajoituksesta objektiivisesti katsoen välttämätöntä ja siten liitännäistä (18).

20.

Kuten näiden suuntaviivojen 9 kohdassa selitetään, SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kilpailua rajoittava sopimus voi silti olla yhteensopiva 101 artiklan kanssa, jos sopimuspuolet voivat osoittaa, että sopimus täyttää 101 artiklan 3 kohdan neljä kumulatiivista edellytystä.

2.2.3 Teknologiansiirtosopimusten vaikutukset

21.

Arvioitaessa teknologiansiirtosopimuksia SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella on otettava huomioon kaikki merkitykselliset kilpailuun liittyvät tekijät, kuten hinnat, tuotanto (tuotannon määrä, tuotteiden laatu ja valikoima) ja innovointi. Seuraavissa jaksoissa annetaan esimerkkejä teknologiansiirtosopimusten mahdollisista vaikutuksista näihin tekijöihin ja tehdään ero myönteisten ja kielteisten vaikutusten välillä.

2.2.3.1 Myönteiset vaikutukset

22.

Teknologiansiirtosopimuksilla voi olla merkittäviä kilpailua edistäviä vaikutuksia. Suurin osa tällaisista sopimuksista onkin kilpailua edistäviä. Teknologiansiirtosopimuksilla voidaan edistää kilpailua erityisesti sitä kautta, että niiden ansiosta innovaatioiden kehittäjät voivat saada tuottoa tutkimukseen ja kehitykseen (T&K) tekemistään investoinneista.

23.

Teknologiansiirtosopimukset mahdollistavat myös teknologian levityksen, minkä ansiosta käyttöluvan saajan tuotantokustannukset saattavat pienentyä tai uusien tai parannettujen tuotteiden valmistaminen voi tulla mahdolliseksi. Käyttöluvan saajan saamat tehokkuusedut syntyvät usein siitä, että käyttöluvan antajan teknologia yhdistetään käyttöluvan saajan resursseihin ja teknologiaan. Käyttölupa annetaan usein siksi, että on käyttöluvan antajan kannalta tehokkaampaa antaa lupa teknologian käyttöön kuin hyödyntää sitä itse, esimerkiksi siksi, että käyttöluvan saajalla on jo tarvittavat tuotantoresurssit. Näin ollen sopimuksella annetaan käyttöluvan saajalle mahdollisuus käyttää teknologiaa, joka voidaan yhdistää kyseisiin resursseihin. Esimerkiksi yliopisto tai tutkimuslaitos voi myöntää teknologiakäyttöluvan tuotantoyritykselle.

24.

Antamalla lupa teknologian käyttöön voidaan saada tehokkuusetuja aikaan myös synergioiden muodossa, kun käyttöluvan saaja pystyy yhdistämään oman teknologiansa ja käyttöluvan antajan teknologian. Näin käyttöluvan saaja voi mahdollisesti saavuttaa panos-tuotosrakenteen, joka ei muuten olisi ollut mahdollinen.

25.

Teknologian käyttölupasopimukset voivat tehostaa myös jakeluvaihetta samaan tapaan kuin vertikaaliset sopimukset tavaroiden ja palveluiden jakelua. Tehokkuusedut voivat ilmetä kustannussäästöinä tai arvokkaiden palvelujen tuottamisena kuluttajille. Vertikaalisten sopimusten myönteisiä vaikutuksia on kuvailtu vertikaalisista rajoituksista annetuissa komission suuntaviivoissa (19), jäljempänä ’vertikaaliset suuntaviivat’.

26.

Luvan antaminen teknologian käyttöön voi edistää kilpailua myös poistamalla esteitä, jotka haittaavat käyttöluvan saajan oman teknologian kehittämistä ja hyödyntämistä. Etenkin aloilla, joilla on runsaasti patentteja, käyttölupia käytetään usein suunnitteluvapauden varmistamiseksi, sillä niillä voidaan poistaa riski siitä, että käyttöluvan antaja vetoaa patentinloukkaukseen (20).

2.2.3.2 Kielteiset vaikutukset

27.

Teknologiansiirtosopimukset ovat yleensä kilpailua edistäviä, mutta tietyissä tapauksissa yritykset voivat käyttää niitä pyrkiessään kilpailunvastaisiin tavoitteisiin, jotka viime kädessä vahingoittavat kuluttajia.

28.

Kilpailunrajoituksia sisältävillä teknologiansiirtosopimuksilla voi olla markkinoihin kielteisiä vaikutuksia, kuten

a)	teknologioiden välisen kilpailun väheneminen, mukaan lukien sekä sovitun että hiljaisen kilpailunvastaisen yhteistyön helpottaminen;

b)	kilpailijoiden sulkeminen markkinoilta nostamalla niille aiheutuvia kustannuksia ja rajoittamalla näin niiden mahdollisuuksia saada tuotannontekijöitä tai asettamalla muuten markkinoille pääsyn esteitä; ja

c)	teknologioiden välisen kilpailun väheneminen.

29.

Teknologioiden välisen kilpailun vähenemisen riski on suurempi vastavuoroisia velvoitteita asetettaessa (21). Jos kilpailijat esimerkiksi siirtävät toisilleen kilpailevia teknologioita ja asettavat vastavuoroisen velvoitteen, jonka mukaan kumpikin sopimuspuoli toimittaa toiselle teknologioihinsa tekemänsä myöhemmät parannukset, ja jos sopimus estää kilpailijoita saavuttamasta teknologista etumatkaa toiseensa nähden, sopimuspuolten välinen innovaatiokilpailu rajoittuu (ks. myös 264 kohta).

30.

Kilpailijoiden väliset teknologiansiirtosopimukset voivat myös helpottaa koordinointia. Riski siitä, että lopputuloksena on kilpailunvastainen yhteistyö, on suurempi keskittyneillä markkinoilla (22). Teknologiansiirtosopimukset voivat helpottaa koordinointia lisäämällä markkinoiden läpinäkyvyyttä, mahdollistamalla tiettyjen toimintatapojen valvonnan sekä vaikeuttamalla markkinoille pääsyä. Koordinointia voivat helpottaa myös sopimukset, joiden tuloksena kustannukset (niiden kustannusten osuus, jotka ovat sopimuspuolille samat) merkittävässä määrin yhteneväistyvät, koska tällöin sopimuspuolilla voi olla paremmat mahdollisuudet päästä hintojen suhteen kilpailunvastaiseen lopputulokseen (23).

31.

Koordinointia voi edistää myös kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto kilpailijoiden välillä teknologiansiirtosopimuksen täytäntöönpanon aikana. Tiettyjen kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto voi objektiivisesti katsoen kuitenkin olla tarpeen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi (24). Kun sopimus itsessään ei kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, koska sillä on neutraali tai myönteinen vaikutus kilpailuun, myöskään kyseiselle sopimukselle alisteinen tietojenvaihto ei kuulu kyseisen kiellon piiriin. Näin on, jos tietojenvaihto on objektiivisesti katsoen välttämätöntä käyttölupasopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja oikeassa suhteessa sopimuksen tavoitteisiin nähden. Jos tietojenvaihto ylittää sen, mikä on objektiivisesti katsoen tarpeen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, tai jos se ei ole oikeasuhteista sopimuksen tavoitteisiin nähden, sitä olisi arvioitava horisontaalisten suuntaviivojen 6 luvussa annetun ohjeistuksen mukaisesti. Jos tietojenvaihto kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, se voi silti täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

32.

Teknologiansiirtosopimukset voivat rajoittaa teknologioiden välistä kilpailua myös estämällä kilpailijoita pääsemästä markkinoille tai laajentamasta toimintaansa. Kolmansina osapuolina olevat teknologian toimittajat voidaan sulkea markkinoilta esimerkiksi siten, että vakiintuneet käyttöluvan antajat asettavat käyttöluvan saajille niin tiukkoja kilpailukieltovelvoitteita, ettei kolmansina osapuolina olevien toimittajien saatavilla ole riittävästi käyttöluvan saajia käyttölupasopimusten tekemistä varten, tai siten, että käyttöluvan saajien pääsy markkinoille tehdään vaikeaksi (25).

33.

Teknologiansiirtosopimukset voivat rajoittaa myös teknologian sisäistä kilpailua. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että käyttöluvan saajille määrätään jälleenmyyntihinnat tai alueellisia tai asiakaskohtaisia myyntirajoituksia. Teknologian sisäisen kilpailun rajoitukset voivat helpottaa käyttöluvan saajien välistä kilpailunvastaista yhteistyötä. Ne voivat myös helpottaa kilpailevien teknologioiden haltijoiden välistä kilpailunvastaista yhteistyötä tai vähentää teknologioiden välistä kilpailua pahentamalla markkinoille pääsyn esteitä.

2.2.4 Markkinoiden määritelmä

34.

Komission lähestymistapa merkityksellisten markkinoiden määrittelyyn on vahvistettu sen tiedonannossa merkityksellisten markkinoiden määritelmästä unionin kilpailuoikeuden kannalta (26), jäljempänä ’markkinamääritelmätiedonanto’. Näissä suuntaviivoissa käsitellään vain niitä markkinoiden määrittelyyn liittyviä seikkoja, jotka ovat erityisen merkityksellisiä teknologian käyttölupien kannalta.

35.

Teknologia on tekijä, joka sisällytetään joko tuotteeseen tai tuotantoprosessiin. Teknologian käyttölupa voi sen vuoksi vaikuttaa kilpailuun sekä tuotantoketjun alkupäässä tuotannontekijämarkkinoilla että tuotantoketjun loppupäässä tuotemarkkinoilla. Esimerkiksi sellaisten kahden yrityksen välinen sopimus, jotka myyvät kilpailevia tuotteita tuotantoketjun loppupäässä ja myös antavat toisilleen luvan käyttää kyseisten tuotteiden valmistukseen liittyviä teknologiaoikeuksia tuotantoketjun alkupäässä, voi rajoittaa kilpailua kyseisillä tuotantoketjun loppupään tuote- tai palvelumarkkinoilla. Vastavuoroinen käyttölupien antaminen voi myös rajoittaa kilpailua kyseisillä tuotantoketjun alkupään teknologiamarkkinoilla ja mahdollisesti myös muilla tuotantoketjun alkupään tuotannontekijämarkkinoilla. Teknologian käyttölupasopimusten kilpailuvaikutusten arvioimiseksi voi olla tarpeen määritellä merkitykselliset tuotemarkkinat sekä merkitykselliset teknologiamarkkinat (27).

36.

Merkitykselliset tuotemarkkinat kattavat (käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävät) sopimustuotteet ja tuotteet, joita ostajat pitävät sopimustuotteita vastaavina tai ne korvaavina tuotteiden ominaisuuksien, hinnan ja käyttötarkoituksen perusteella ottaen huomioon kilpailuedellytykset sekä tarjonnan ja kysynnän rakenteen markkinoilla. Sopimustuotteet voivat kuulua loppu- ja/tai välituotteiden markkinoille.

37.

Merkitykselliset teknologiamarkkinat muodostuvat käyttöluvan kohteena olevista teknologiaoikeuksista ja niiden korvikkeista, toisin sanoen sellaisista muista teknologiaoikeuksista, joita käyttöluvan saajat pitävät käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia vastaavina tai ne korvaavina teknologiaoikeuksien ominaisuuksien, rojaltien ja käyttötarkoituksen perusteella ottaen huomioon kilpailuedellytykset sekä tarjonnan ja kysynnän rakenne markkinoilla. Kun lähtökohtana on käyttöluvan antajan markkinoima teknologia, on tarpeen yksilöidä muut teknologiat, joihin käyttöluvan saajat voisivat vaihtaa, mikäli käyttöluvan antajan teknologian toimitusehdot heikkenisivät verrattuna muihin teknologioihin (esimerkiksi käyttölupamaksujen pienen mutta pysyvän korotuksen vuoksi). Toisena vaihtoehtona on tarkastella käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia sisältävien tuotteiden markkinoita (ks. 40 kohta).

38.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklassa käytetty ja sen 1 artiklan 1 kohdan m alakohdassa määritelty ”merkityksellisten markkinoiden” käsite tarkoittaa merkityksellisiä tuote- ja teknologiamarkkinoita sekä tuotteen että maantieteellisen ulottuvuuden kannalta määriteltynä.

39.

”Merkitykselliset maantieteelliset markkinat” määritellään teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan l alakohdassa, ja ne muodostuvat alueesta, jolla kyseiset yritykset osallistuvat tuotteiden tarjoamiseen tai hankkimiseen tai teknologiaa koskevien käyttölupien antamiseen, jolla kilpailuedellytykset ovat riittävän yhtenäiset ja joka voidaan erottaa maantieteellisistä lähialueista erityisesti kilpailuedellytysten huomattavan erilaisuuden perusteella. Merkityksellisten teknologiamarkkinoiden maantieteellinen ulottuvuus voi poiketa merkityksellisten tuotemarkkinoiden maantieteellisestä ulottuvuudesta.

40.

Kun merkitykselliset markkinat on määritelty, voidaan laskea kunkin markkinoilla toimivan kilpailijan markkinaosuus, jolla ilmaistaan markkinatoimijoiden suhteellinen markkina-asema. Teknologiamarkkinoilla yksi tapa on laskea markkinaosuudet kunkin teknologian osuutena rojalteina saaduista käyttölupatuloista. Tämä vastaa yksittäisen teknologian osuutta markkinoista, joilla kilpaileville teknologioille on annettu käyttölupia. Tämä ei kuitenkaan useinkaan ole käytännöllistä, sillä rojaltituloista ei välttämättä ole saatavilla tietoja. Toinen vaihtoehto, jota käytetään teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamiseen, on laskea markkinaosuudet teknologiamarkkinoilla käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden myynnin perusteella tuotantoketjun loppupään tuotemarkkinoilla (lisätietoa näiden suuntaviivojen 112–117 kohdassa). Kun arvioidaan teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistetun poikkeuksen soveltamisalaan kuulumattomia teknologiansiirtosopimuksia yksittäin, voi kuitenkin olla tarpeen soveltaa molempia kuvattuja lähestymistapoja aina kun se on käytännössä mahdollista, jotta käyttöluvan antajan markkina-asema saataisiin arvioitua täsmällisemmin ja voitaisiin ottaa huomioon muita tekijöitä, jotka antavat hyvän kuvan saatavilla olevien teknologioiden suhteellisesta vahvuudesta (lisätietoa näistä tekijöistä on näiden suuntaviivojen 187–196 kohdassa) (28).

41.

Teknologian käyttölupasopimukset voivat vaikuttaa kilpailuun innovaatiotoiminnan alalla (29). Tällaisia vaikutuksia arvioitaessa komissio tarkastelee sopimuksen vaikutusta kilpailuun kuitenkin yleensä vain olemassa olevilla tuote- ja teknologiamarkkinoilla. Näillä markkinoilla käytävään kilpailuun voidaan vaikuttaa sopimuksilla, joilla viivästytetään senhetkiset tuotteet ajan mittaan korvaavien paranneltujen tai uusien tuotteiden saattamista markkinoille. Tällaisessa tapauksessa innovaatiotoiminta voi aiheuttaa kilpailua, ja se on otettava huomioon arvioitaessa sopimuksen vaikutuksia olemassa oleviin tuotemarkkinoihin ja teknologiamarkkinoihin. Joissakin harvoissa tapauksissa voi kuitenkin olla hyödyllistä ja tarpeellista arvioida myös erikseen vaikutusta kilpailuun innovaatiotoiminnan alalla. Tämä koskee erityisesti erittäin innovatiivisia markkinoita, joille on tunnusomaista jatkuva ja mittava T&K-toiminta ja joilla sopimus vaikuttaa uusien tuotteiden tai teknologioiden luomiseen tähtäävään innovointiin (30). Tällaisissa tapauksissa voi olla aiheellista arvioida, onko sopimuksen tekemisen jälkeen jäljellä riittävä määrä kilpailevia T&K-hankkeita sen varmistamiseksi, että tosiasiallinen innovaatiokilpailu säilyy (31).

2.2.5 Keskenään kilpailevien ja kilpailemattomien yritysten välinen ero

42.

Yleisesti ottaen kilpailijoiden väliset sopimukset aiheuttavat suuremman vaaran kilpailulle kuin keskenään kilpailemattomien yritysten väliset sopimukset (32).

43.

Jotta sopimuspuolten välinen kilpailusuhde voidaan määritellä, on tarpeen tutkia, olisivatko sopimuspuolet olleet todellisia tai mahdollisia kilpailijoita ilman sopimusta. Jos sopimuspuolet eivät ilman sopimusta olisi olleet todellisia tai mahdollisia kilpailijoita millään merkityksellisillä markkinoilla, joihin sopimus vaikuttaa, niiden katsotaan olevan keskenään kilpailemattomia yrityksiä.

44.

Sopimuspuolet ovat todellisia kilpailijoita tuotemarkkinoilla, jos molemmat toimivat jo ennen sopimuksen tekemistä samoilla merkityksellisillä tuotemarkkinoilla.

45.

Sopimuspuolta pidetään toisen sopimuspuolen mahdollisena kilpailijana tuotemarkkinoilla, jos ensimmäisellä sopimuspuolella olisi ollut ilman sopimusta todellisia ja konkreettisia mahdollisuuksia tulla merkityksellisille markkinoille ja kilpailla kyseisillä markkinoilla toimivan toisen sopimuspuolen kanssa (33). Potentiaalisen kilpailun toteamisen on perustuttava yhtäpitäviin tosiseikkoihin, ja siinä on otettava huomioon markkinoiden rakenne sekä niiden taloudellinen ja oikeudellinen toimintaympäristö. Hypoteettinen markkinoille tulon mahdollisuus tai pelkkä sopimuspuolen toive tai halu tulla markkinoille ei riitä (34). Ei kuitenkaan ole tarpeen osoittaa varmuudella, että asianomainen yritys todella tulee merkityksellisille markkinoille eikä että se pystyy myöhemmin kyseisillä markkinoilla (35). Esimerkkinä voidaan todeta, että markkinoille tulon todennäköisyys on suurempi, jos käyttöluvan saajalla on omaisuuseriä, joita voidaan helposti käyttää markkinoille tulemiseen ilman merkittäviä uponneita kustannuksia, tai jos se on jo tehnyt suunnitelmia tai alkanut muulla tavoin investoida markkinoille tulemiseksi.

46.

Immateriaalioikeuksien osalta voi olla niin, että jommallakummalla tai molemmilla sopimuspuolilla on voimassa olevia immateriaalioikeuksia, jotka estävät toista sopimuspuolta toimimasta merkityksellisillä markkinoilla tai tulemasta kyseisille markkinoille loukkaamatta kyseisiä teknologiaoikeuksia. Tätä kutsutaan teknologian käytön estäväksi suhteeksi. Arvioidessaan estävän suhteen mahdollista vaikutusta kilpailusuhteeseensa sopimuspuolten olisi otettava huomioon seuraavat tekijät:

Jos molemmat sopimuspuolet toimivat jo merkityksellisillä markkinoilla, on hyvin epätodennäköistä, että ne voivat estää teknologian käytön, ellei lainvoimaisessa tuomiossa ole vahvistettu sekä immateriaalioikeuden voimassaoloa että sen loukkausta. Jos tällaista tuomiota ei ole, sopimuspuolia pidetään yleensä todellisina kilpailijoina.

Jos jompikumpi sopimuspuolista ei vielä toimi markkinoilla, mutta on jo tehnyt huomattavia investointeja tai ryhtynyt merkittäviin valmistelutoimiin markkinoille pääsemiseksi, on erittäin todennäköistä, että sopimuspuolet ovat vähintäänkin toistensa mahdollisia kilpailijoita (36). Jos tällaisia investointeja tai toimenpiteitä ei ole, sen ratkaisemiseksi, ovatko sopimuspuolet mahdollisia kilpailijoita, on otettava huomioon kaikki kyseisenä ajankohtana saatavilla olevat todisteet. Tällaisia ovat muun muassa mahdollisuus siihen, että immateriaalioikeuksia loukataan, kyseessä olevien oikeuksien voimassaolo ja se, että olemassa olevia immateriaalioikeuksia voidaan tosiasiallisesti kiertää. Erityisen vakuuttavia todisteita teknologian käytön estävän suhteen olemassaolosta edellytetään silloin, kun on sopimuspuolten yhteisen edun mukaista vedota tällaiseen suhteeseen, jotta ne luokiteltaisiin keskenään kilpailemattomiksi yrityksiksi esimerkiksi tilanteessa, jossa väitetty teknologian käytön estävä suhde koskee korvaavia teknologioita (ks. 37 kohta), tai kun toinen osapuoli tarjoaa toiselle sopimuspuolelle merkittävän kannustimen (37).

47.

Sopimuspuolia pidetään todellisina kilpailijoina teknologiamarkkinoilla, jos ne molemmat myöntävät jo käyttölupia korvaaviin teknologiaoikeuksiin tai jos käyttöluvan saaja myöntää jo käyttölupia teknologiaoikeuksiinsa ja käyttöluvan antaja tulee teknologiamarkkinoille myöntämällä käyttöluvan saajalle käyttöluvan kilpaileviin teknologiaoikeuksiin.

48.

Sopimuspuolia pidetään mahdollisina kilpailijoina teknologiamarkkinoilla, jos ne omistavat korvaavia teknologioita ja todennäköisesti myöntäisivät niihin käyttölupia, jos toimitusehdot kyseisillä teknologiamarkkinoilla heikkenisivät. Esimerkkinä voidaan todeta, että käyttöluvan saajaa pidetään käyttöluvan antajan mahdollisena kilpailijana, jos käyttöluvan saaja ei myönnä käyttölupia omaan teknologiaansa mutta todennäköisesti tekisi niin, jos toimitusehdot merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla heikkenisivät (38). Teknologiamarkkinoiden tapauksessa on yleensä vaikeampaa arvioida, ovatko sopimuspuolet mahdollisia kilpailijoita. Tämän vuoksi teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta sovellettaessa potentiaalista kilpailua teknologiamarkkinoilla ei oteta huomioon (ks. jäljempänä oleva 109 kohta), vaan sopimuspuolet katsotaan keskenään kilpailemattomiksi yrityksiksi.

49.

Joissakin tilanteissa voi myös olla mahdollista päätellä, että vaikka käyttöluvan antaja ja käyttöluvan saaja tuottavat kilpailevia tuotteita, ne eivät ole kilpailijoita merkityksellisillä tuotemarkkinoilla ja merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla, sillä käyttöluvan kohteena oleva teknologia edustaa niin mullistavaa innovaatiota, että käyttöluvan saajan teknologia on vanhentunut tai menettänyt kilpailukykynsä. Näissä tapauksissa käyttöluvan antajan teknologia joko luo uudet markkinat tai sulkee käyttöluvan saajan teknologian olemassa olevien markkinoiden ulkopuolelle. Tätä ei kuitenkaan voida yleensä päätellä sopimuksen tekoajankohtana. Aiemman teknologian vanhentuminen tai kilpailukyvyn menetys huomataan tavallisesti vasta sitten, kun teknologia tai sitä sisältävät tuotteet ovat olleet kuluttajien käytössä jonkin aikaa. Kun esimerkiksi CD-teknologia kehitettiin ja CD-levyt saatettiin ensimmäisen kerran markkinoille, ei ollut selvää, että tämä uusi teknologia korvaisi vinyylilevyt. Se kävi ilmeiseksi vasta joitakin vuosia myöhemmin. Sopimuspuolia pidetäänkin kilpailijoina, jos sopimuksen tekohetkellä ei ole selvää, että käyttöluvan saajan teknologia on vanhentunutta tai kilpailukyvytöntä. Koska sekä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa että sen 3 kohtaa on sovellettava sopimukseen liittyvien todellisten olosuhteiden perusteella, tosiseikkojen konkreettiset muutokset vaikuttavat arvioon. Näin ollen jos käyttöluvan saajan teknologia osoittautuu myöhemmässä vaiheessa markkinoilla vanhentuneeksi tai kilpailukyvyttömäksi, sopimuspuolten välinen suhde muuttuu keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten suhteeksi.

50.

Sopimuspuolista voi tulla kilpailijoita sopimuksenteon jälkeen, jos käyttöluvan saaja kehittää tai hankkii kilpailevaa teknologiaa ja alkaa hyödyntää sitä. Tällöin on otettava huomioon, että sopimuspuolet eivät sopimuksentekohetkellä olleet toistensa kilpailijoita ja että sopimus tehtiin kyseisessä tilanteessa. Komissio tarkastelee tällöin pääasiassa sitä, miten sopimus vaikuttaa käyttöluvan saajan mahdollisuuksiin hyödyntää omaa (kilpailevaa) teknologiaansa. Tämän vuoksi näihin sopimuksiin ei sovelleta kilpailijoiden välisiin sopimuksiin sovellettavaa vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloa, ellei kyseisiä sopimuksia olennaisesti muuteta sen jälkeen kun sopimuspuolista on tullut kilpailijoita (ks. 123 kohta).

51.

Sopimuspuolista voi tulla toistensa kilpailijoita sopimuksenteon jälkeen myös silloin, kun käyttöluvan saaja on harjoittanut jo ennen sopimuksen solmimista toimintaa niillä merkityksellisillä markkinoilla, joilla sopimustuotetta myydään, ja kun käyttöluvan antaja tulee sopimuksenteon jälkeen markkinoille hyödyntäen joko käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia tai jotakin muuta teknologiaa. Tässä tapauksessa sopimukseen sovelletaan keskenään kilpailemattomien yritysten välisiin sopimuksiin sovellettavaa vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloa koko sopimuksen voimassaoloajan, ellei kyseistä sopimusta olennaisesti muuteta sen jälkeen kun sopimuspuolista on tullut kilpailijoita (ks. 123 kohta).

2.3 Yleensä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävät sopimukset

52.

Sopimukset, jotka eivät voi vaikuttaa tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (ei kauppavaikutusta) tai jotka eivät rajoita kilpailua tuntuvasti (vähämerkityksiset sopimukset), eivät kuulu perustamissopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Komissio on antanut ohjeistusta sellaisia tapauksia varten, joilla ei ole vaikutusta kauppaan, EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevissa suuntaviivoissa (39), jäljempänä ’kauppavaikutussuuntaviivat’, sekä vähämerkityksisiä sopimuksia koskevaa ohjeistusta tiedonannossaan sopimuksista, jotka eivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (40), jäljempänä ’de minimis -tiedonanto’. Sekä kauppavaikutussuuntaviivat että de minimis -tiedonanto ovat erityisen tärkeitä arvioitaessa pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritysten’, teknologiansiirtosopimuksia (41).

3. TEKNOLOGIANSIIRTOA KOSKEVAN RYHMÄPOIKKEUSASETUKSEN SOVELTAMINEN

3.1 Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen oikeusvaikutukset

53.

Teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa asetetut ehdot täyttäville teknologiansiirtosopimuksille myönnetään SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaan sisältyvää kieltoa koskeva ryhmäpoikkeus. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvat sopimukset ovat laillisesti päteviä ja täytäntöönpanokelpoisia (42).

54.

Teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetty ryhmäpoikkeus perustuu olettamukseen, jonka mukaan tietyt teknologiansiirtosopimusten luokat – silloin kun nämä sopimukset kuuluvat SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan – täyttävät yleensä 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä (43). Markkinaosuusrajoilla (teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artikla), vakavimmilla kilpailunrajoituksilla (saman asetuksen 4 artikla) ja ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jäävillä rajoituksilla (saman asetuksen 5 artikla) pyritään varmistamaan, että ryhmäpoikkeus myönnetään vain sellaisille sopimuksille, joiden voidaan kohtuudella olettaa täyttävän 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

55.

Ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jäävät teknologiansiirtosopimukset eivät ole oletusarvoisesti lainvastaisia. Tällaisia sopimuksia on arvioitava yksittäin sen määrittämiseksi, rajoittavatko ne kilpailua tuntuvasti 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja jos näin on, täyttävätkö ne 101 artiklan 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen neljä edellytystä. Etenkään yksinomaan se, että sopimuspuolten markkinaosuudet ylittävät teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklassa asetetut markkinaosuusrajat, ei riitä sen toteamiseen, että sopimus rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Ks. näiden suuntaviivojen 4 jakso, jossa annetaan ohjeita ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jäävien teknologiansiirtosopimusten arvioinnista yksittäin.

56.

Kuten näiden suuntaviivojen 2 jaksossa esitetään, monet teknologiansiirtosopimukset eivät kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan joko sen vuoksi, että ne eivät rajoita kilpailua lainkaan, tai sen vuoksi, että kilpailu ei rajoitu tuntuvasti (44). Joka tapauksessa, jos teknologiansiirtosopimus täyttää teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen edellytykset, ei ole tarpeen määrittää, kuuluuko se 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (45).

3.2 Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala ja kesto

3.2.1 Teknologiansiirtosopimusten käsite

57.

Teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus ja nämä suuntaviivat koskevat teknologiansiirtosopimuksia. Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ”teknologiaoikeudet” käsittävät taitotiedon, patentit, hyödyllisyysmallit, mallioikeudet, puolijohdetuotteiden piirimallit, lisäsuojatodistukset lääkkeille tai muille tuotteille, joille on mahdollista saada lisäsuojatodistus, kasvinjalostajanoikeudet ja ohjelmistojen tekijänoikeudet sekä kyseisten oikeuksien yhdistelmät, kyseisiä oikeuksia koskevat hakemukset ja niiden rekisteröintiä koskevat hakemukset. Käyttöluvan saajan olisi voitava tuottaa sopimustuotteet käyttöluvan kohteena olevilla teknologiaoikeuksilla joko yhdessä muiden tuotannontekijöiden kanssa tai ilman niitä. Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan vain niissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa käyttöluvan antaja on kyseisten teknologiaoikeuksien haltija. Muussa tapauksessa ei ole kyse teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitetusta teknologiaoikeuksien siirtämisestä.

58.

Taitotieto on määritelty teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan i alakohdassa sellaisten käytännön tietojen kokonaisuudeksi, jotka ovat kokemusten ja testien tulosta ja salaisia, olennaisia ja yksilöityjä.

a)	”Salaisella” tarkoitetaan, että taitotieto ei ole yleisesti tunnettua eikä helposti saatavilla.

”Olennaisella” tarkoitetaan, että taitotietoon sisältyy käyttölupasopimuksen kattamien tuotteiden tuotannon tai käyttölupasopimuksen kattaman prosessin soveltamisen kannalta tärkeitä ja hyödyllisiä tietoja. Toisin sanoen tietojen on merkittävästi edistettävä tai helpotettava sopimustuotteiden tuotantoa. Kun käyttöluvan kohteena oleva taitotieto liittyy prosessin sijasta tuotteeseen, edellä mainittu ehto tarkoittaa sitä, että taitotieto on sopimustuotteen tuotannon kannalta hyödyllistä. Tämä ehto ei täyty, jos sopimustuote voidaan tuottaa käyttämällä vapaasti saatavilla olevaa teknologiaa. Ehdon täyttyminen ei kuitenkaan edellytä sitä, että sopimustuote on arvoltaan suurempi kuin vapaasti saatavilla olevaa teknologiaa käyttäen valmistetut tuotteet. Prosessiteknologian tapauksessa ehto tarkoittaa, että taitotieto on hyödyllistä siinä mielessä, että sopimuksentekohetkellä voidaan kohtuudella olettaa, että taitotiedolla voidaan merkittävästi parantaa käyttöluvan saajan kilpailuasemaa esimerkiksi käyttöluvan saajan tuotantokustannuksia pienentämällä.

”Yksilöidyllä” tarkoitetaan, että on mahdollista todentaa, täyttääkö käyttöluvan kohteena oleva taitotieto salaisuus- ja olennaisuuskriteerit. Tämä ehto täyttyy silloin, kun käyttöluvan kohteena oleva taitotieto esitetään digitaalisessa tai paperimuodossa. Tämä ei kuitenkaan aina ole kohtuudella mahdollista. Käyttöluvan kohteena oleva taitotieto voi esimerkiksi olla käyttöluvan antajan työntekijöiden hallussa olevaa käytännön tietoa. Työntekijöillä voi esimerkiksi olla hallussaan tiettyä tuotantoprosessia koskevaa salaista ja olennaista tietoa, joka välitetään käyttöluvan saajalle kouluttamalla tämän työntekijöitä. Tällöin riittää, että sopimuksessa annetaan yleisluonteinen kuvaus taitotiedosta ja yksilöidään työntekijät, jotka osallistuvat tai ovat osallistuneet kyseisen tiedon välittämiseen käyttöluvan saajalle.

3.2.1.1 Teknologiansiirtosopimusten määräykset, jotka liittyvät tuotteiden ostamiseen ja muuntyyppisten immateriaalioikeuksien käyttölupiin

59.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ryhmäpoikkeusta sovelletaan myös teknologiansiirtosopimusten määräyksiin, jotka liittyvät käyttöluvan saajan harjoittamaan tuotteiden ostoon, jos ja siinä määrin kuin kyseiset määräykset liittyvät suoraan sopimustuotteiden tuotantoon tai myyntiin. Tämän vuoksi teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta ei sovelleta määräyksiin, jotka koskevat muihin tarkoituksiin kuin sopimustuotteiden tuotantoon käytettyjä tuotannontekijöitä tai laitteita. Esimerkiksi jos maidon myynnin yhteydessä myönnetään käyttölupa juustonvalmistusteknologiaan, ainoastaan maito, joka käytetään juuston valmistukseen käyttöluvan kohteena olevan teknologian avulla, kuuluu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan.

60.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 3 kohdassa säädetään myös, että ryhmäpoikkeusta sovelletaan myös teknologiansiirtosopimusten määräyksiin, jotka koskevat käyttöluvan antamista muuntyyppisiin immateriaalioikeuksiin, esimerkiksi tavaramerkkeihin ja tekijänoikeuksiin ohjelmistojen tekijänoikeuksia lukuun ottamatta (46), jos ja siinä määrin kuin kyseiset määräykset liittyvät suoraan sopimustuotteiden tuotantoon tai myyntiin. Tällä varmistetaan, että muuntyyppisiä immateriaalioikeuksia koskeville määräyksille myönnetään ryhmäpoikkeus niiltä osin kuin näillä muilla immateriaalioikeuksilla taataan käyttöluvan saajalle mahdollisuus hyödyntää käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia paremmin. Jos käyttöluvan antaja esimerkiksi antaa käyttöluvan saajalle luvan käyttää tavaramerkkiään käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävissä tuotteissa, käyttöluvan saaja voi tavaramerkin käyttöoikeuden ansiosta hyödyntää käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa paremmin, kun kuluttajat yhdistävät välittömästi tuotteen ja käyttöluvan kohteena olevien teknologiaoikeuksien siihen tuomat ominaisuudet. Käyttöluvan saajalle asetettu velvoite käyttää käyttöluvan antajan tavaramerkkiä voi myös edistää teknologian levitystä, sillä käyttöluvan antaja voi siten ilmoittaa olevansa käytetyn teknologian lähde. Teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus kattaa teknologiansiirtosopimukset myös siinä tapauksessa, että sopimuspuolet ovat kiinnostuneita pikemminkin tavaramerkin käytöstä kuin teknologiasta (47).

3.2.1.2 Käyttöluvan antaminen immateriaalioikeuksiin teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolella

61.

Komissio ei ulota teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa ja näissä suuntaviivoissa asetettuja periaatteita tavaramerkkien käyttölupiin (tästä poikkeuksena on 60 kohdassa tarkoitettu tilanne). Tavaramerkkejä koskeva käyttölupa annetaan usein tavaroiden ja palvelujen jakelun ja jälleenmyynnin yhteydessä, ja toiminta on yleensä lähempänä jakelusopimuksia kuin luvan antamista teknologian käyttöön. Jos tavaramerkin käyttöoikeus liittyy suoraan tavaroiden ja palvelujen käyttöön, myyntiin tai jälleenmyyntiin eikä ole sopimuksen pääkohteena, käyttölupasopimus kuuluu komission asetuksen (EU) 2022/720 (48), jäljempänä ’vertikaalisten sopimusten ryhmäpoikkeusasetus’, soveltamisalaan.

62.

Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta ei sovelleta tekijänoikeuksia koskevien käyttölupien antamiseen ohjelmistojen tekijänoikeuksia lukuun ottamatta (tästä poikkeuksena on 60 kohdassa tarkoitettu tilanne). Komissio soveltaa kuitenkin teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa ja näissä suuntaviivoissa vahvistettuja periaatteita yleissääntönä, kun se arvioi SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella tekijänoikeuksia koskevien käyttölupien antamista sopimustuotteiden tuotantoon (49). Sitä vastoin komissio ei ulota teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja näiden suuntaviivojen periaatteita koskemaan tekijänoikeutta koskevan käyttöluvan antamista oheistuotesopimuksissa. Näissä sopimuksissa on tyypillisesti kyse siitä, että oikeudenhaltija antaa luvan hyödyntää brändiä, fiktiivistä hahmoa tai julkisuuden henkilöä tuotteiden valmistamisessa ja myynnissä. Tällaiset sopimukset ovat yleensä lähempänä jakelusopimuksia kuin teknologiansiirtosopimuksia (50).

3.2.1.3 Käyttöluvan antaminen tietyntyyppiseen dataan

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja suuntaviivojen periaatteiden soveltaminen

63.

Teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus ei kata käyttöluvan antamista dataan, paitsi jos käyttöluvan kohteena oleva data kuuluu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitetun taitotiedon (ks. näiden suuntaviivojen 58 kohta) tai jonkin teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa luetellun teknologiaoikeuden piiriin tai jos käyttölupa dataan annetaan teknologiansiirtosopimuksessa ja se täyttää teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan edellytykset (51).

64.

Komissio soveltaa kuitenkin yleisesti teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja näiden suuntaviivojen periaatteita arvioidessaan SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella kahden yrityksen välisiä dataa koskevia käyttölupasopimuksia, jotka on tehty tuotteiden tai palvelujen tuotantoa varten, jos käyttöluvan kohteena olevassa datassa on kyse tietokannasta, joka on suojattu tekijänoikeudella tai tietokantadirektiivissä (52) määritellyllä sui generis -oikeudella.

65.

Arvioitaessa SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella sopimuksia, jotka koskevat käyttöluvan antamista tällaisiin tietokantoihin tavaroiden tai palvelujen tuotantoa varten, on otettava huomioon samankaltaisia näkökohtia kuin arvioitaessa käyttöluvan antamista teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluviin teknologiaoikeuksiin. Tekijänoikeudella tai sui generis -tietokantaoikeudella suojattujen tietokantojen luominen voi edellyttää merkittäviä investointeja, ja käyttöluvan antaminen tällaisiin tietokantoihin on yleensä kilpailua edistävää. Käyttöluvan antaminen edistää innovointia antamalla tietokantojen luojille mahdollisuuden saada tuottoja tutkimus- ja kehityskustannustensa vastineeksi. Se johtaa myös immateriaalioikeuksilla suojatun datan levittämiseen, mikä voi lisätä tuotantoketjun loppupään innovointia ja luoda lisäarvoa alentamalla käyttöluvan saajien tuotantokustannuksia tai antamalla niille mahdollisuuden tuottaa uusia tai parannettuja tuotteita (53).

66.

Kuten on teknologiansiirtosopimustenkin kohdalla, kilpailunrajoitukset tekijänoikeudella tai sui generis -tietokantaoikeudella suojattuja tietokantoja koskevissa käyttölupasopimuksissa voivat kuitenkin aiheuttaa kilpailunvastaisia vaikutuksia markkinoilla (54) erityisesti, jos jommallakummalla sopimuspuolella on markkinavoimaa. Arvioidessaan tällaisia rajoituksia komissio soveltaa yleensä teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja näiden suuntaviivojen periaatteita. Käyttöluvan antaminen dataan on kuitenkin nopeasti kehittyvä käytäntö, eikä voida sulkea pois mahdollisuutta, että tietyt tällaisiin käyttölupiin sisältyvät kilpailunrajoitukset eivät kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan tai että niillä on kilpailuun tai kuluttajiin kohdistuvia vaikutuksia, jotka poikkeavat olennaisesti näissä suuntaviivoissa kuvatuista. Tällaisissa tapauksissa komissio arvioi rajoituksia SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella soveltamalla kunkin tapauksen tosiseikkoihin yleisiä periaatteita (ks. näiden suuntaviivojen 2 jakso).

67.

Jos datan käyttölupasopimukset koskevat dataa, jota ei ole suojattu sui generis -tietokantaoikeuksilla tai tietokantojen tekijänoikeuksilla, komissio arvioi kunkin tapauksen olosuhteiden perusteella, onko asianmukaista soveltaa teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja näiden suuntaviivojen periaatteita. Tavaroiden tai palvelujen tuottamista varten tehdyt dataa koskevat käyttölupasopimukset voivat koskea monentyyppistä dataa. Koska datan ominaispiirteet ja se, minkä tasoisia investointeja sen hankkimiseen ja käsittelyyn liittyy, poikkeavat toisistaan, teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa ja näissä suuntaviivoissa esitetyt periaatteet (mukaan lukien tämän jakson seuraavissa kohdissa esitetyt periaatteet) eivät välttämättä sovellu tällaisten sopimusten arviointiin kaikissa tapauksissa.

Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto

68.

Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto kilpailijoiden välillä voi rikkoa SEUT-sopimuksen 101 artiklaa riippumatta siitä, tapahtuuko se suoraan vai välillisesti kolmannen sopimuspuolen välityksellä (55).

69.

Kun annetaan käyttölupa sui generis -tietokantaoikeudella tai tekijänoikeudella suojattuihin tietokantoihin, voi olla kyse kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtamisesta, i) jos itse tietokanta sisältää kaupallisesti arkaluonteisia tietoja tai ii) jos sopimuspuolet vaihtavat dataa koskevan käyttölupasopimuksen täytäntöönpanoa varten kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, jotka eivät ole osa tietokantaa.

70.

Jos käyttöluvan antaminen tietokantaan itsessään ei kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, koska käyttölupasopimuksella on neutraali tai myönteinen vaikutus kilpailuun, myöskään kyseiselle sopimukselle alisteinen tietojenvaihto ei kuulu kyseisen kiellon piiriin. Näin on, jos kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto on objektiivisesti katsoen välttämätöntä dataa koskevan käyttölupasopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja oikeassa suhteessa sen tavoitteisiin nähden.

71.

Sitä vastoin jos kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto ei ole objektiivisesti katsoen välttämätöntä dataa koskevan käyttölupasopimuksen täytäntöönpanemiseksi (tai ei ole oikeassa suhteessa sen tavoitteisiin) tai jos kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto on itsessään dataa koskevan käyttölupasopimuksen pääkohde, komissio soveltaa horisontaalisten suuntaviivojen tietojenvaihtoa koskevassa 6 luvussa esitettyjä periaatteita sen arvioimiseksi, rajoittaako tietojenvaihto kilpailua (56). Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtamisessa on kyse tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta erityisesti silloin, kun se on omiaan poistamaan epävarmuuden siitä, milloin, missä määrin ja miten asianomaisten yritysten on muutettava markkinakäyttäytymistään (57).

72.

Monissa tapauksissa kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdolla tietokantoja koskevan käyttöluvan antamisen yhteydessä ei kuitenkaan ole kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, jolloin on arvioitava, onko tietojen vaihdolla rajoittavia vaikutuksia (58). Jotta tietojenvaihdolla olisi SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, sillä on todennäköisesti oltava tuntuva kielteinen vaikutus kyseisten markkinoiden toimintaan siksi, että se vaikuttaa johonkin (tai useampaan) kyseisten markkinoiden kilpailumuuttujaan, kuten hintaan, tuotantoon, tuotteiden laatuun, tuotevalikoimaan tai innovointiin. Tämän arvioinnin kannalta merkityksellisiä ovat vaihdettujen tietojen luonne, tietojen vaihdon ominaispiirteet ja markkinoiden ominaispiirteet sekä sopimuspuolten toteuttamat toimenpiteet kilpailulainsäädännön rikkomisen riskin pienentämiseksi (59).

Unionin muusta lainsäädännöstä johtuvat velvoitteet

73.

Näissä suuntaviivoissa annetut ohjeet eivät rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (60) ja muun tietojen vaihtoon sovellettavan unionin lainsäädännön soveltamista. SEUT-sopimuksen 101 artiklaa sovelletaan edelleen siltä osin kuin yrityksillä on harkintavaltaa tällaisen lainsäädännön täytäntöönpanossa.

74.

Jos dataa koskevan käyttöluvan antamiseen sovelletaan unionin lainsäädännössä säädettyä datan jakamista koskevaa velvoitetta, komissio ottaa tällaisen velvoitteen huomioon soveltaessaan käyttölupasopimukseen teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja näiden suuntaviivojen periaatteita.

75.

Komissio katsoo, että datasäädöksen (61) II luvussa edellytetyt datan jakamista koskevat sopimukset jäävät yleensä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan kiellon ulkopuolelle ja/tai täyttävät 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Näin ei kuitenkaan ole silloin, kun sopimuspuolet naamioivat tällaisiksi sopimuksia, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua esimerkiksi hinnoista sopimisen, asiakkaiden jakamisen tai kaupallisesti arkaluonteisten tietojen laittoman vaihdon avulla (62).

3.2.2 ”Siirron” käsite

76.

”Siirron” käsite edellyttää, että teknologia siirtyy yritykseltä toiselle. Siirto tapahtuu yleensä käyttöluvan kautta, jolloin käyttöluvan antaja antaa käyttöluvan saajalle oikeuden käyttää teknologiaoikeuksia rojaltien maksua vastaan.

77.

Kuten teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa todetaan, teknologiansiirtosopimuksiksi katsotaan myös siirrot, joissa osa teknologiaoikeuksien hyödyntämiseen liittyvästä riskistä jää siirtäjälle. Näin tapahtuu etenkin silloin, kun siirtämisestä maksettava korvaus riippuu liikevaihdosta, joka teknologian saaneelle sopimuspuolelle kertyy siirrettyä teknologiaa hyödyntäen valmistettujen tuotteiden myynnistä, kyseisten valmistettujen tuotteiden määrästä tai teknologiaa hyödyntäen toteutettujen operaatioiden määrästä.

78.

Teknologiaoikeuksien siirtona voidaan pitää myös sopimusta, jossa käyttöluvan saaja sitoutuu siihen, ettei se hyödynnä teknologiaoikeuksia käyttöluvan antajaa vastaan. Puhtaassa patentin käyttöluvassa on kyse juuri oikeudesta käyttää patentin tuottamaa yksinoikeutta. Tämän vuoksi teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus kattaa myös käyttölupaan liittyvistä vaatimuksista luopumista koskevat sopimukset, joilla käyttöluvan antaja antaa käyttöluvan saajalle oikeuden tavaroiden tai palvelujen tuottamiseen patentin perusteella (63).

3.2.3 Kahden sopimuspuolen väliset sopimukset

79.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan ryhmäpoikkeus kattaa vain ”kahden yrityksen väliset” teknologiansiirtosopimukset. Useamman kuin kahden yrityksen väliset teknologiansiirtosopimukset eivät siis kuulu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan (64).

80.

Kahden yrityksen välillä tehdyt sopimukset kuuluvat teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, vaikka sopimukseen sisältyisikin useampia kaupan portaita koskevia määräyksiä. Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan esimerkiksi teknologiansiirtosopimuksiin, jotka koskevat tuotantovaiheen lisäksi myös jakeluvaihetta ja joissa määritellään velvoitteet, jotka käyttöluvan saajan on asetettava tai jotka se voi asettaa käyttöluvan nojalla valmistetun tuotteen jälleenmyyjille (65).

81.

Sopimukset, jotka koskevat teknologioita yhdistäviä järjestelyjä ja yhdistettyjä teknologioita koskevien käyttölupien myöntämistä, katsotaan yleensä usean sopimuspuolen välisiksi sopimuksiksi eivätkä ne siksi kuulu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan (66). Teknologioita yhdistävällä järjestelyllä tarkoitetaan sopimusta, jossa vähintään kaksi sopimuspuolta sopii teknologioidensa yhdistämisestä ja antaa niihin käyttöluvan yhtenä pakettina. Teknologioita yhdistävillä järjestelyillä tarkoitetaan myös järjestelyjä, joiden puitteissa vähintään kaksi yritystä sopii, että kolmas osapuoli saa käyttöluvan teknologiapakettiin ja oikeuden myöntää siihen käyttölupia.

82.

Useamman kuin kahden yrityksen välillä tehdyt teknologian käyttölupasopimukset aiheuttavat usein samoja ongelmia kuin samankaltaiset kahden yrityksen väliset sopimukset. Arvioidessaan SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella yksittäin teknologian käyttölupasopimuksia, jotka ovat samankaltaisia kuin ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvat sopimukset mutta jotka on tehty useamman kuin kahden yrityksen välillä, komissio soveltaa analogisesti teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa asetettuja periaatteita. Teknologioita yhdistävistä järjestelyistä ja niistä myönnetyistä käyttöluvista annetaan erillisiä ohjeita näiden suuntaviivojen 4.4 jaksossa.

3.2.4 Sopimustuotteiden tuotantoa koskevat sopimukset

83.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan c alakohdasta seuraa, että ryhmäpoikkeuksen soveltaminen edellyttää teknologiansiirtosopimusten tekemistä sopimustuotteiden tuottamista varten. Sopimustuotteilla tarkoitetaan tuotteita, jotka sisältävät käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia tai jotka on tuotettu niitä käyttäen. Sopimuksen on näin ollen annettava käyttöluvan saajalle ja/tai sen alihankkijoille lupa käyttää käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa tavaroiden tai palvelujen tuotantoon (ks. myös teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen johdanto-osan 7 kappale).

84.

Jos sopimuksen tarkoituksena ei ole tuottaa sopimustuotteita vaan esimerkiksi ainoastaan estää kilpailevan teknologian kehittäminen tai kaupallistaminen, sopimus ei kuulu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan eivätkä nämä suuntaviivat välttämättä sovellu sopimuksen arvioimiseen. Jos sopimuspuolet eivät hyödynnä käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia, kyseessä ei ole tehokkuutta lisäävä toiminta, jolloin ryhmäpoikkeuksen soveltamisen peruslähtökohta puuttuu.

85.

Käyttöluvan kohteena olevien teknologiaoikeuksien hyödyntäminen ei välttämättä edellytä resurssien yhdistämistä. Hyödyntämistä on myös se, kun käyttöluvan saaja saa käyttöluvan ansiosta tuotesuunnitteluun liittyvän vapauden, jolloin se voi hyödyntää omaa teknologiaansa ilman riskiä siitä, että käyttöluvan antaja vetoaa oikeudenloukkaukseen. Kilpailijoiden välisten käyttölupasopimusten yhteydessä se, että sopimuspuolet eivät hyödynnä käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa, voi kuitenkin olla merkki siitä, että järjestely on naamioitu kartelli. Komissio tutkii näiden syiden vuoksi hyvin tarkasti tapaukset, joissa teknologiaa ei hyödynnetä.

86.

Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan teknologiansiirtosopimuksiin, jotka koskevat käyttöluvan saajan ja/tai sen alihankkijan (alihankkijoiden) harjoittamaa sopimustuotteiden tuotantoa. Sen vuoksi teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta ei sovelleta teknologiansiirtosopimuksiin (tai niiden osiin), jotka mahdollistavat käyttöluvan antamisen eteenpäin. Komissio soveltaa kuitenkin teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa ja näissä suuntaviivoissa vahvistettuja periaatteita analogisesti kyseisiin käyttöluvan antajan ja käyttöluvan saajan välisiin ”pääkäyttölupasopimuksiin” (eli sopimuksiin, joilla käyttöluvan antaja sallii sen, että käyttöluvan saaja antaa teknologiaa koskevan käyttöluvan eteenpäin). Sopimustuotteiden tuotantoa koskevat käyttöluvan saajan ja siltä käyttöluvan saaneiden tahojen väliset sopimukset kuuluvat teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan.

87.

”Sopimustuote” käsittää käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia hyödyntäen tuotetut tavarat ja palvelut. Tämä toteutuu, kun käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa käytetään tuotantoprosessissa tai kun se on erottamaton osa tuotetta itseään. ”Käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävillä tuotteilla” tarkoitetaan näissä suuntaviivoissa molempia tapauksia. Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan kaikkiin tapauksiin, joissa teknologiaoikeuksiin annetaan käyttölupa tavaroiden ja palvelujen tuottamista varten. Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja näiden suuntaviivojen arviointikehyksen lähtökohtana on, että käyttöluvan kohteena olevien teknologiaoikeuksien ja sopimustuotteen välillä on suora yhteys. Jos tällaista yhteyttä ei ole, eli jos sopimuksen tavoitteena ei ole mahdollistaa yksilöidyn tuotteen tuotantoa, teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja näiden suuntaviivojen mukainen arviointikehys ei välttämättä sovellu käytettäväksi.

88.

Ohjelmiston tekijänoikeuksia koskevan käyttöluvan antamista, jonka tarkoituksena on ohjelmiston jälleenmyynti tai muu jakelu joko fyysisten tai digitaalisten kanavien (67) kautta, ei pidetä teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettuna ”tuotantona” eikä se näin ollen kuulu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen eikä näiden suuntaviivojen soveltamisalaan. Tällainen käyttöluvan antaminen kuuluu sen sijaan vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen (68) ja vertikaalisten suuntaviivojen (69) soveltamisalaan. Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta ja näitä suuntaviivoja ei esimerkiksi sovelleta ohjelmiston tekijänoikeuksia koskevan käyttöluvan antamiseen, jos ohjelmisto toimitetaan käyttöluvan saajalle digitaalisessa tai fyysisessä muodossa, jotta käyttöluvan saaja voi tarjota ohjelmistoa loppukäyttäjille. Niitä ei myöskään sovelleta ohjelmiston tekijänoikeuksia koskevan käyttöluvan antamiseen ja ohjelmistojen jakeluun, jossa käytetään ns. clickwrap-käyttölupia eli ehtoja, jotka loppukäyttäjälle esitetään ohjelmiston asennuksen tai verkkolatauksen tai suoratoiston aikana ja jotka käyttäjän katsotaan hyväksyvän napsauttamalla ”Hyväksyn”-painiketta tai vastaavaa painiketta ennen jatkamista.

89.

Jos käyttöluvan saaja kuitenkin käyttää käyttöluvan kohteena olevaa ohjelmistoa myös sopimustuotteen tuotannossa, tätä ei pidetä jälleenmyyntinä vaan tuotantona. Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta ja näitä suuntaviivoja sovelletaan esimerkiksi ohjelmiston tekijänoikeuksia koskevan käyttöluvan antamiseen, jos käyttöluvan saajalla on oikeus sisällyttää ohjelmisto laitteeseen, jonka kanssa ohjelmisto toimii vuorovaikutuksessa. Vastaavasti jos käyttöluvan kohteena olevaa ohjelmistoa käytetään syötteenä käyttöluvan saajan teollisissa prosesseissa tai jos käyttöluvan saaja tuo ohjelmistolle merkittävää lisäarvoa muuttamalla tai kehittämällä sitä edelleen, tämä katsotaan käyttöluvaksi tuotantoa varten.

90.

Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan myös alihankintaan, jossa käyttöluvan antaja myöntää teknologiaoikeuksien käyttöoikeuden käyttöluvan saajalle, joka sitoutuu tuottamaan yksinomaan käyttöluvan antajalle tiettyjä tuotteita kyseistä teknologiaa käyttäen. Alihankintaan voi sisältyä myös laitteita, jotka käyttöluvan antaja toimittaa käytettäväksi sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen tuotannossa. Viimeksi mainitun kaltainen alihankinta kuuluu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan osana teknologiansiirtosopimusta vain silloin, kun toimitetut laitteet liittyvät suoraan sopimustuotteiden tuotantoon (70). Alihankintaan sovelletaan myös komission tiedonantoa alihankintasopimuksista (71). Tiedonannon mukaan alihankintasopimukset, joissa alihankkija sitoutuu tuottamaan tiettyjä tuotteita yksinomaan toimeksiantajaa varten, eivät yleensä kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Myös alihankintasopimukset, joissa toimeksiantaja määrittää välisopimustuotteen siirtohinnan alihankkijoiden välillä alihankintaketjussa, jäävät yleensä 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle edellyttäen, että sopimustuotteita tuotetaan yksinomaan toimeksiantajaa varten. Alihankkijaa koskevat muut rajoitukset, jotka esimerkiksi edellyttävät, että alihankkija sitoutuu olemaan harjoittamatta omaa tutkimus- ja kehitystyötä tai olemaan hyödyntämättä sitä, voivat sen sijaan kuulua 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (72).

91.

Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan myös sopimuksiin, joiden yhteydessä käyttöluvan saajan on suoritettava tutkimusta ja kehitystä saadakseen kaupallisesti hyödynnettäväksi valmiin tuotteen tai prosessin, edellyttäen, että sopimuksen kohteena on yksilöidyn sopimustuotteen eli käyttöluvan kohteena olevilla teknologiaoikeuksilla valmistetun tuotteen tuotanto. Jos käyttöluvan antaja on akateeminen yhteisö, tutkimuslaitos tai pk-yritys, joka ei harjoita tuotantotoimintaa, teknologiansiirtosopimuksessa voidaan yksilöidä tuote yleisemmin (esimerkiksi määrittelemällä käyttöala tai tuotemarkkinat, joilla käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa voidaan käyttää).

92.

Teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus ja nämä suuntaviivat eivät kata sopimuksia, joissa teknologiaoikeuksia koskevalla käyttöluvalla on tarkoitus antaa käyttöluvan saajalle mahdollisuus suorittaa jatkotutkimusta ja -kehitystä ja myös kehittää edelleen tällaisen tutkimus- ja kehitystyön seurauksena saatavaa tuotetta. Tällaiset sopimukset kuuluvat komission asetuksen (EU) 2023/1066 (73) (T&K-sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus) soveltamisalaan, jos ne täyttävät siinä määritellyt edellytykset, ja niitä arvioidaan horisontaalisten suuntaviivojen (74) asiaa koskevan 2 luvun ohjeiden mukaisesti. Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta ja näitä suuntaviivoja ei esimerkiksi sovelleta tutkimus- ja kehitystyötä koskevaan alihankintaan, jossa käyttöluvan saaja suorittaa maksua vastaan tutkimus- ja kehitystyötä käyttöluvan kohteena olevan teknologian alalla ja siirtää parannellun teknologiapaketin takaisin käyttöluvan antajalle (75). Lisäksi pelkkä teknologista tutkimusvälinettä koskeva käyttölupa jatkotutkimustoimintaan muistuttaa SEUT-sopimuksen 101 artiklaan perustuvan arvioinnin näkökulmasta enemmän T&K-sopimuksia. Tällaisten sopimusten arvioimiseksi komissio soveltaa pääsääntöisesti T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja horisontaalisten suuntaviivojen 2 luvussa esitettyjä periaatteita.

3.2.5 Kesto

93.

Ryhmäpoikkeusta sovelletaan niin kauan kuin käyttöluvan kohteena olevat teknologiaoikeudet ovat voimassa, ne eivät ole rauenneet tai niitä ei ole mitätöity. Taitotiedon yhteydessä ryhmäpoikkeusta sovelletaan niin kauan kuin käyttöluvan kohteena oleva taitotieto säilyy salaisena, ja sen soveltaminen lakkaa, kun taitotieto ei enää ole salaista, paitsi jos taitotieto tulee julkisesti tunnetuksi käyttöluvan saajan toiminnan tuloksena, jolloin poikkeusta sovelletaan sopimuksen voimassaoloajan (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 2 kohta).

94.

Ryhmäpoikkeusta sovelletaan jokaiseen sopimuksen kattamaan käyttöluvan kohteena olevaan teknologiaoikeuteen, ja sen soveltaminen päättyy, kun viimeinen teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettu teknologiaoikeus raukeaa, tulee mitättömäksi tai muuttuu julkiseksi omaisuudeksi.

3.2.6 Suhde muihin ryhmäpoikkeusasetuksiin

95.

Teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus kattaa kahden yrityksen väliset sopimukset, jotka koskevat käyttöluvan antamista teknologiaoikeuksiin tuotteiden tai palvelujen tuotantoa varten. Teknologiaa koskeviin käyttölupiin liittyviä määräyksiä voi kuitenkin sisältyä myös muuntyyppisiin sopimuksiin. Lisäksi käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa hyödyntävät tuotteet myydään lopulta markkinoilla. Sen vuoksi on tarpeen selittää, mikä on teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen suhde komission asetukseen (EU) 2023/1067 (76) (erikoistumissopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus), T&K-ryhmäpoikkeusasetukseen (77) ja vertikaalisia sopimuksia koskevaan ryhmäpoikkeusasetukseen (78).

3.2.6.1 Erikoistumissopimuksia ja T&K-sopimuksia koskevat ryhmäpoikkeusasetukset

96.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklan mukaan teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta ei sovelleta erikoistumissopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluviin erikoistumissopimuksiin sisältyvää teknologiaa koskeviin käyttölupiin eikä T&K-ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluviin T&K-sopimuksiin sisältyvää teknologiaa koskeviin käyttölupiin. Toisin sanoen jos sopimus kuuluu jommankumman jäljempänä mainitun ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, kyseistä asetusta sovelletaan teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen sijaan.

97.

Erikoistumissopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus kattaa erikoistumissopimukset, joissa yksi tai useampi sopimuspuoli suostuu lopettamaan tiettyjen tuotteiden tuotannon ja ostamaan ne toiselta sopimuspuolelta, sekä yhteistuotantosopimukset, joissa vähintään kaksi sopimuspuolta sopii tuottavansa tiettyjä tuotteita yhdessä (79). Kyseistä asetusta sovelletaan myös määräyksiin, jotka koskevat immateriaalioikeuksien luovuttamista tai käyttöä, edellyttäen että kyseiset määräykset eivät muodosta kyseisten sopimusten päätarkoitusta mutta liittyvät suoraan sopimuksen soveltamiseen ja ovat sen kannalta välttämättömiä.

98.

Jos yritykset perustavat tuotannollisen yhteisyrityksen ja myöntävät yhteisyritykselle luvan käyttää teknologiaa tuotantoa varten, tällainen käyttöluvan antaminen kuuluu erikoistumissopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen eikä teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Jos yhteisyritys sen sijaan myöntää teknologiaa koskevan käyttöluvan kolmansille osapuolille, kyseinen toiminta ei liity yhteisyrityksen tuotantoon eikä näin ollen kuulu erikoistumissopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Tällaiset käyttölupasopimukset, joissa yhdistetään sopimuspuolten teknologioita, voivat olla yhdistettyjä teknologioita, joita käsitellään näiden suuntaviivojen 4.4 jaksossa.

99.

T&K-sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus kattaa kahden tai useamman yrityksen väliset sopimukset, jotka liittyvät yhteiseen tai maksettuun T&K-toimintaan ja sen tulosten yhteiseen hyödyntämiseen. Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan 10 alakohdan mukaan yhteinen tutkimus- ja kehitystyö ja tulosten yhteinen hyödyntäminen tarkoittavat sitä, että tehtävät suorittaa yhteinen ryhmä, organisaatio tai yritys, ne on yhteisesti annettu kolmannen osapuolen suoritettaviksi tai ne jaetaan sopimuspuolille erikoistumisen perusteella. Hyödyntämiseksi katsotaan myös tuotanto ja jakelu, mukaan lukien käyttölupasopimukset.

100.

Tästä seuraa, että T&K-sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus kattaa sopimuspuolten väliset käyttöluvat ja sopimuspuolten yhteiselle yksikölle antamat käyttöluvat tutkimus- ja kehityssopimuksen yhteydessä eivätkä tällaiset käyttöluvat kuulu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Sopimuspuolet voivat tällaisen sopimuksen yhteydessä myös määritellä ehdot, joita noudattaen käyttölupa yhteisten tai maksettujen tutkimus- ja kehitystyön tuloksiin voidaan myöntää kolmansille. Käyttöluvan saaneet kolmannet eivät kuitenkaan ole tutkimus- ja kehityssopimuksen sopimuspuolia, joten erillinen kolmansien kanssa tehty käyttölupasopimus ei kuulu tutkimus- ja kehityssopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Kyseiset käyttölupasopimukset kuuluvat teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, jos ne täyttävät kyseisen asetuksen edellytykset.

3.2.6.2 Vertikaalisia sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus

101.

Vertikaalisia sopimuksia koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta (80) sovelletaan sopimuksiin, joita tehdään kahden tai useamman – sopimusta sovellettaessa tuotanto- tai jakeluketjussa eri portailla toimivan – yrityksen välillä ehdoista, joiden mukaisesti sopimuspuolet voivat ostaa, myydä tai jälleenmyydä tiettyjä tavaroita tai palveluja. Se kattaa näin ollen toimitus- ja jakelusopimukset.

102.

Käyttöluvan antajan ja käyttöluvan saajan välinen teknologiansiirtosopimus kuuluu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, kun taas käyttöluvan saajan ja sopimustuotteiden ostajien väliset sopimukset kuuluvat vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan.

103.

Teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus kattaa myös teknologiansiirtosopimukset, joissa käyttöluvan saajalle asetetaan velvoitteita sen suhteen, millä tavoin sen on myytävä käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältäviä tuotteita. Käyttöluvan antaja voi esimerkiksi edellyttää, että käyttöluvan saaja luo tietynlaisen jakelujärjestelmän, kuten yksinmyyntijärjestelmän tai valikoivan jakelujärjestelmän. Tällaisten velvoitteiden asettamiseksi tehdyt jakelusopimukset eivät kuulu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, mutta niihin voidaan soveltaa vertikaalisia sopimuksia koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta edellyttäen, että ne täyttävät kyseisen asetuksen edellytykset. Jos käyttöluvan antaja esimerkiksi velvoittaa käyttöluvan saajan luomaan yksinmyyntijärjestelmän sopimustuotteiden myyntiä varten, käyttöluvan saajan ja sen jakelijoiden väliset yksinoikeussopimukset eivät kuulu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, mutta niihin voidaan soveltaa vertikaalisia sopimuksia koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta edellyttäen, että käyttöluvan saaja varmistaa, että sen jakelijat voivat vapaasti harjoittaa passiivista myyntiä alueille, jotka on osoitettu muille käyttöluvan saajan nimeämille yksinmyyjille (81).

104.

Jotta vertikaalisia sopimuksia koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta voidaan soveltaa, jakelijoilla on lisäksi periaatteessa oltava oikeus harjoittaa aktiivista ja passiivista myyntiä alueille, joilla on muiden toimittajien eli käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia käyttäen omia tuotteitaan valmistavien muiden käyttöluvan saajien jakelujärjestelmiä. Tämä oikeus perustuu siihen, että vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen kannalta jokainen käyttöluvan saaja on erillinen toimittaja. Ryhmäpoikkeusasetuksen logiikkaa voidaan soveltaa toimittajan jakelujärjestelmän sisäisiin aktiivisen myynnin rajoituksiin kuitenkin myös silloin, kun eri käyttöluvan saajat myyvät käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältäviä tuotteita samalla, käyttöluvan antajalle kuuluvalla brändillä. Tällöin samat tehokkuuteen liittyvät syyt kuin yksittäisessä vertikaalisessa jakelujärjestelmässä voivat olla peruste soveltaa samankaltaisia rajoituksia käyttöluvan saajien välisiin jakelujärjestelmiin. Tällaisessa tapauksessa komissio tuskin ryhtyy arvioimaan rajoituksia, jos vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen vaatimukset täyttyvät analogisesti. Jotta yhteinen kaupallinen identiteetti syntyy, tuotteet on myytävä ja markkinoitava samalla brändillä, jolla voidaan ilmaista laatua ja muita kuluttajalle tärkeitä ominaisuuksia. Ei riitä, että tuotteella on käyttöluvan saajan brändin lisäksi käyttöluvan antajan brändi, josta tämä tunnistetaan käyttöluvan kohteena olevan teknologian lähteeksi.

3.3 Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen markkinaosuusrajat

105.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen tarjoamassa laillisen poikkeusjärjestelmän soveltamisessa huomioidaan markkinaosuusrajat, jotka rajoittavat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan sopimuksiin, joiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Sen perusteella, että teknologiansiirtosopimus jää ryhmäpoikkeuksen soveltamisen ulkopuolelle, koska sopimuspuolten markkinaosuudet ylittävät asetetun rajan, ei voida suoraan olettaa, että sopimus kuuluu 101 artiklan 1 kohdan piiriin tai ettei se täytä 101 artiklan 3 kohdassa määrättyjä edellytyksiä. Tällaiset sopimukset on arvioitava 101 artiklan näkökulmasta yksittäin.

3.3.1 Markkinaosuusrajat

106.

Teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetään erilliset markkinaosuusrajat kilpailijoiden välisille sopimuksille ja keskenään kilpailemattomien yritysten välisille sopimuksille.

107.

Markkinaosuusrajoja sovelletaan sekä käyttöluvan kohteena olevien teknologiaoikeuksien merkityksellisiin markkinoihin että sopimustuotteiden merkityksellisiin markkinoihin. Jos sovellettava markkinaosuusraja ylittyy yksillä tai useammilla merkityksellisillä tuote- tai teknologiamarkkinoilla, ryhmäpoikkeusta ei voida soveltaa kyseisiä markkinoita koskevaan sopimukseen. Esimerkiksi jos teknologiansiirtosopimus koskee kaksia erillisiä tuotemarkkinoita, on mahdollista, että ryhmäpoikkeusta sovelletaan vain toisiin kyseisistä markkinoista.

108.

Jos teknologiansiirtosopimuksen sopimuspuolina olevat yritykset ovat kilpailevia yrityksiä, ryhmäpoikkeusta sovelletaan teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan sillä edellytyksellä, että sopimuspuolten yhdistetty markkinaosuus ei ylitä 20:tä prosenttia millään merkityksellisillä markkinoilla. Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä markkinaosuusrajaa sovelletaan, jos sopimuspuolet ovat todellisia tai mahdollisia kilpailijoita tuotemarkkinoilla tai todellisia kilpailijoita teknologiamarkkinoilla tai molempia. Kilpailijoiden ja keskenään kilpailemattomien yritysten välisen eron osalta ks. näiden suuntaviivojen 2.2.5 jakso.

109.

Potentiaalista kilpailua teknologiamarkkinoilla ei oteta huomioon sovellettaessa teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa esitettyjä markkinaosuusrajoja tai vakavimpia kilpailunrajoituksia tai ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jääviä rajoituksia, jotka liittyvät kilpailijoiden välisiin sopimuksiin. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien sopimusten osalta potentiaalinen kilpailu teknologiamarkkinoilla otetaan kuitenkin huomioon arvioitaessa sopimusta yksittäin SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella.

110.

Jos teknologiansiirtosopimuksen sopimuspuolina olevat yritykset eivät kilpaile keskenään, teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä markkinaosuusrajaa sovelletaan. Näin ollen ryhmäpoikkeusta sovelletaan, jos kummankaan sopimuspuolen markkinaosuus ei ylitä 30:tä prosenttia merkityksellisillä teknologia- ja tuotemarkkinoilla.

111.

Jos sopimuspuolista tulee myöhemmin teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailijoita, esimerkiksi jos käyttöluvan saaja on toiminut sopimustuotteiden merkityksellisillä markkinoilla jo ennen sopimuksen tekopäivää ja käyttöluvan antajasta tulee myöhemmin todellinen tai mahdollinen toimittaja kyseisillä markkinoilla, 20 prosentin raja-arvoa aletaan soveltaa siitä ajankohdasta, jolloin niistä tulee kilpailijoita. Tässä tapauksessa sopimukseen sovelletaan kuitenkin keskenään kilpailemattomien yritysten välisiin sopimuksiin sovellettavaa vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloa koko sopimuksen voimassaoloajan, ellei sopimusta olennaisesti muuteta sen jälkeen kun sopimuspuolista on tullut kilpailijoita (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 3 kohta ja näiden suuntaviivojen 123 kohta).

3.3.2 Teknologiamarkkinoiden markkinaosuuksien laskeminen teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti

112.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan d alakohdassa täsmennetään menetelmä, jota on käytettävä laskettaessa markkinaosuuksia merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamiseksi. Käyttöluvan antajana merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla toimivan sopimuspuolen markkinaosuus lasketaan tämän menetelmän mukaisesti sen perusteella, mikä on kyseisen sopimuspuolen teknologiaoikeuksien asema merkityksellisillä markkinoilla (tuotemarkkinoilla ja maantieteellisillä markkinoilla), joilla sopimustuotteita myydään. Tätä varten on otettava huomioon kyseisen sopimuspuolen teknologiaoikeuksia sisältävien tuotteiden yhteenlaskettu myynti riippumatta siitä, myykö tuotteet kyseinen sopimuspuoli itse vai sen käyttöluvan saajat, ja jaettava se kaikkien kyseisillä merkityksellisillä markkinoilla kilpailevien tuotteiden kokonaismyynnillä riippumatta siitä, tuotetaanko kyseiset tuotteet käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa käyttäen. Jos käyttöluvan saaja toimii itse käyttöluvan antajana merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla, tätä menetelmää sovelletaan myös käyttöluvan saajan markkinaosuuden laskemiseen.

113.

Markkinaosuuksien laskemiseen merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla on valittu tämä lähestymistapa, joka perustuu teknologian ”jalanjälkeen” tuotetasolla, koska teknologiamarkkinoiden markkinaosuuksien laskeminen rojaltitulojen avulla on käytännössä vaikeaa (ks. 40 kohta). Sen lisäksi, että rojaltituloista on käytännössä vaikea saada luotettavia tietoja, todelliset rojaltitulot voivat aliarvioida teknologian asemaa markkinoilla, jos rojaltit pienenevät käyttölupien vastavuoroisen antamisen tai sidottujen tuotteiden toimittamisen vuoksi. Tämä riski poistuu, kun markkinaosuudet teknologiamarkkinoilla lasketaan merkityksellistä teknologiaa käyttäen valmistettujen tuotteiden perusteella. Teknologian ”jalanjälki” tuotteiden tasolla antaa yleensä hyvän kuvan sen markkina-asemasta.

114.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklasta ja 8 artiklan d alakohdasta seuraa, että jos käyttöluvan kohteena olevalla teknologialla ei ole saatu aikaan sopimustuotteiden myyntiä edeltävänä kalenterivuonna esimerkiksi siksi, että teknologia on uutta ja teknologiaa sisältäviä tuotteita ei ole vielä kaupallistettu, teknologian markkinaosuuden katsotaan teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamiseksi olevan kyseisenä kalenterivuonna nolla. Tätä periaatetta havainnollistetaan jäljempänä esimerkissä 1.

115.

Ihannetapauksessa tällaisen jalanjäljen laskennassa jätettäisiin tuotemarkkinoiden ulkopuolelle tuotteet, jotka on tuotettu käyttämällä omaa teknologiaa, johon ei ole annettu käyttölupaa muille, sillä omat teknologiat rajoittavat käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa vain välillisesti. Koska käyttöluvan antajien ja käyttöluvan saajien voi kuitenkin olla käytännössä vaikea tietää, tuotetaanko muita samoilla tuotemarkkinoilla olevia tuotteita käyttöluvan kohteena olevalla vai omalla teknologialla, käyttöluvan kohteena olevan teknologian markkinaosuus lasketaan teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamiseksi sen perusteella, mikä on kyseistä teknologiaa sisältävien tuotteiden myynnin osuus kokonaismyynnistä kyseisillä tuotemarkkinoilla. Tämän lähestymistavan voidaan odottaa supistavan laskettua markkinaosuutta sen seurauksena, että omalla teknologialla tuotettujen tuotteiden myynti lasketaan mukaan, mutta yleensä se antaa kuitenkin hyvän kuvan käyttöluvan kohteena olevan teknologian markkina-asemasta. Ensinnäkin se kattaa kaiken potentiaalisen kilpailun yrityksiltä, jotka käyttävät tuotannossaan omaa teknologiaansa ja todennäköisesti aloittavat käyttölupien antamisen, jos toimitusehdot teknologiamarkkinoilla heikkenevät (esimerkiksi käyttölupamaksujen pienen mutta pysyvän korotuksen vuoksi). Toiseksi niissäkin tapauksissa, joissa muut teknologian haltijat tuskin alkaisivat antaa käyttölupia teknologiaansa, käyttöluvan antajalla ei välttämättä ole teknologiamarkkinoilla markkinavoimaa, vaikka se saisikin suuren osan käyttölupatuloista. Jos tuotantoketjun loppupään tuotemarkkinoilla esiintyy kilpailua, kilpailu voi tällä tasolla tosiasiallisesti rajoittaa käyttöluvan antajan asemaa. Rojaltien nousu tuotantoketjun alkupäässä vaikuttaa käyttöluvan saajalle aiheutuviin kustannuksiin heikentäen sen kilpailukykyä, mikä voi vähentää sen myyntiä. Kun teknologian markkinaosuus lasketaan sen tuotemarkkinajalanjäljen perusteella, myös tämä rajoite tulee otetuksi huomioon.

116.

Sovellettaessa teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta merkityksellisten teknologiamarkkinoiden maantieteelliseen ulottuvuuteen vaikuttavat myös tuotemarkkinat. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviä teknologiansiirtosopimuksia arvioitaessa voi kuitenkin olla aiheellista tarkastella laajempaa maantieteellistä aluetta, jolla käyttöluvan antaja ja kilpailevien teknologioiden käyttöluvan saajat toimivat ja jolla kilpailuedellytykset ovat riittävän yhtäläiset ja joka voidaan erottaa maantieteellisistä lähialueista erityisesti kilpailuedellytysten huomattavan erilaisuuden perusteella.

117.

Jos sopimuspuolten markkinaosuudet nousevat yli 20 tai 30 prosentin rajan sopimuksen voimassaolon aikana, ryhmäpoikkeuksen soveltamista jatketaan kolme peräkkäistä kalenterivuotta sen vuoden jälkeen, jolloin raja-arvo ylittyi (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan e alakohta).

Tuotemarkkinoiden markkinaosuuksien laskeminen teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti

118.

Käyttöluvan saajan markkinaosuus merkityksellisillä markkinoilla, joilla sopimustuotteita myydään, lasketaan yhdistämällä käyttöluvan saajan harjoittama käyttöluvan antajan teknologiaa sisältävien tuotteiden myynti ja sen harjoittama kilpailevien tuotteiden myynti. Markkinaosuus siis perustuu käyttöluvan saajan kokonaismyyntiin kyseisillä tuotemarkkinoilla. Jos käyttöluvan antaja on myös tuotteiden toimittaja asianomaisilla merkityksellisillä markkinoilla, sen harjoittama tuotteiden myynti kyseisillä markkinoilla on myös otettava huomioon. Muiden käyttöluvan saajien myyntiä ei oteta huomioon laskettaessa käyttöluvan saajan tai käyttöluvan antajan markkinaosuutta merkityksellisillä tuotemarkkinoilla.

Markkinaosuuksien laskennassa käytettävä data

119.

Markkinaosuudet on laskettava käyttäen myynnin arvoa koskevaa dataa edelliseltä kalenterivuodelta, jos tällaista dataa on saatavilla. Myynnin arvoa koskeva data antaa yleensä teknologian asemasta tarkemman kuvan kuin myynnin määrää koskeva data. Jos arvoa koskevaa dataa ei kuitenkaan ole saatavilla, voidaan käyttää arvioita, jotka perustuvat muihin luotettaviin markkinatietoihin, myynnin määrää koskeva data mukaan lukien (82). Yleisesti ottaen markkinaosuudet on laskettava edellisen kalenterivuoden myyntidatan perusteella. Jos edellisen kalenterivuoden myyntidata ei kuitenkaan kuvaa sopimuspuolten tyypillistä asemaa merkityksellisillä markkinoilla, markkinaosuudet lasketaan sopimuspuolten kolmen edeltävän kalenterivuoden markkinaosuuksien keskiarvona (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan b alakohta) (83).

120.

Seuraavilla esimerkeillä voidaan havainnollistaa 3.3 jaksossa esitettyjä periaatteita:

Esimerkkejä keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisistä käyttöluvista

Esimerkki 1

Yritys A on erikoistunut bioteknologian tuotteiden ja tekniikoiden kehittämiseen ja on kehittänyt uuden Xeran-nimisen tuotteen. Se ei ole Xeranin valmistaja, eikä sillä ole kyseisen tuotteen tuotantovälineitä eikä jakelukanavia. Yritys B on kilpailevien tuotteiden valmistaja, ja nämä tuotteet valmistetaan vapaasti saatavilla olevaa patentoimatonta teknologiaa käyttäen. Vuonna 1 B myi 25 miljoonan euron arvosta tuotteita, jotka oli valmistettu vapaasti saatavilla olevaa patentoimatonta teknologiaa käyttäen. Vuonna 2 A myöntää B:lle käyttöluvan Xeranin valmistusta varten. Kyseisenä vuonna B myy 15 miljoonan euron arvosta vapaasti saatavilla olevaa teknologiaa käyttäen valmistettuja tuotteita ja 15 miljoonan euron arvosta Xerania. Vuonna 3 ja sitä seuraavina vuosina B valmistaa ja myy vain Xerania 40 miljoonan euron arvosta vuosittain. Lisäksi A myöntää vuonna 2 käyttöluvan C:lle, joka ei ole aiemmin toiminut kyseisillä tuotemarkkinoilla. C valmistaa ja myy ainoastaan Xerania. Sen myynnin arvo vuonna 2 on 10 miljoonaa euroa ja vuonna 3 ja sitä seuraavina vuosina 15 miljoonaa euroa. Xeranin ja sen korvaavien tuotteiden markkinoiden, joilla B ja C toimivat, kokonaisarvo on 200 miljoonaa euroa kunakin vuonna.

Vuonna 2, jolloin käyttölupasopimukset tehdään, A:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on 0 prosenttia, koska teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamiseksi se lasketaan Xeranin edellisvuoden kokonaismyynnin perusteella. Vuonna 3 A:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on 12,5 prosenttia, mikä vastaa B:n ja C:n edellisvuoden Xeran-tuotantoa. Vuonna 4 ja sitä seuraavina vuosina A:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on 27,5 prosenttia, mikä vastaa B:n ja C:n edellisvuoden Xeran-tuotantoa.

Vuonna 2 B:n markkinaosuus tuotemarkkinoilla on 12,5 prosenttia, mikä vastaa B:n 25 miljoonan euron liikevaihtoa vuonna 1. Vuonna 3 B:n markkinaosuus on 15 prosenttia, koska sen myynti kasvoi 30 miljoonaan euroon vuonna 2. Vuonna 4 ja sitä seuraavina vuosina B:n markkinaosuus on 20 prosenttia, koska sen vuosiliikevaihto on vuonna 3 ja sitä seuraavina vuosina 40 miljoonaa euroa. C:n markkinaosuus tuotemarkkinoilla on 0 prosenttia vuosina 1 ja 2, 5 prosenttia vuonna 3 ja 7,5 prosenttia seuraavina vuosina.

Koska käyttölupasopimusten sopimuspuolet (A ja B sekä A ja C) eivät kilpaile keskenään ja A:n, B:n ja C:n yksittäiset markkinaosuudet jäävät kunakin vuonna alle 30 prosenttiin, sopimukset kuuluvat teknologiansiirtoa koskevalla ryhmäpoikkeusasetuksella luodun ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan.

Esimerkki 2

Tilanne on sama kuin esimerkissä 1, mutta B ja C toimivat eri maantieteellisillä markkinoilla. Xeranin ja sen korvaavien tuotteiden markkinoiden kokonaisarvo on molemmilla maantieteellisillä markkinoilla vuosittain 100 miljoonaa euroa.

Tässä tapauksessa A:n markkinaosuus merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla on laskettava erikseen kumpaakin maantieteellistä markkina-aluetta koskevan myyntidatan perusteella.

Niillä markkinoilla, joilla B toimii, A:n markkinaosuus riippuu B:n Xeran-myynnistä. Koska koko markkinoiden arvo on 100 miljoonaa euroa eli puolet esimerkin 1 markkinoiden arvosta, A:n markkinaosuus on 0 % vuonna 2, 15 % vuonna 3 ja 40 % seuraavina vuosina. B:n markkinaosuus on 25 prosenttia vuonna 2, 30 prosenttia vuonna 3 ja 40 prosenttia sitä seuraavina vuosina. Vuosina 2 ja 3 A:n ja B:n yksittäiset markkinaosuudet eivät ylitä 30 prosentin kynnysarvoa. Kynnysarvo kuitenkin ylittyy vuodesta 4 alkaen. Näin ollen teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan e alakohdan mukaan vuoden 7 jälkeen A:n ja B:n väliseen käyttölupasopimukseen ei voi enää soveltaa ryhmäpoikkeusta, vaan sitä on arvioitava yksittäin.

Niillä markkinoilla, joilla C toimii, A:n markkinaosuus riippuu C:n Xeran-myynnistä. Teknologiamarkkinoilla A:n markkinaosuus, joka perustuu C:n edellisvuoden myyntiin, on siis 0 % vuonna 2, 10 % vuonna 3 ja 15 % seuraavina vuosina. C:llä on sama markkinaosuus tuotemarkkinoilla: 0 prosenttia vuonna 2, 10 prosenttia vuonna 3 ja 15 prosenttia sitä seuraavina vuosina. A:n ja C:n välinen käyttölupasopimus kuuluu siis koko tarkasteluajanjakson ajan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan.

Esimerkki kilpailijoiden välisistä käyttöluvasta

Esimerkki 3

Yritykset A ja B toimivat erään kemiallisen tuotteen samoilla merkityksellisillä tuote- ja maantieteellisillä markkinoilla. Molemmilla on patentti erilaisiin teknologioihin, joilla valmistetaan kyseistä tuotetta. Vuonna 1 A ja B tekevät vastavuoroisen käyttölupasopimuksen, joka oikeuttaa sopimuspuolet käyttämään toistensa teknologiaa. Vuonna 1 A:n ja B:n tuotannossa sovelletaan vain yrityksen omaa teknologiaa, ja A myy tuotetta 15 miljoonan euron arvosta ja B 20 miljoonan euron arvosta. Vuodesta 2 alkaen molemmat käyttävät sekä omaa että toisen sopimuspuolen teknologiaa. A myy vuodesta 2 alkaen omalla teknologiallaan valmistettua tuotetta 10 miljoonalla eurolla ja B:n teknologialla valmistettua tuotetta myös 10 miljoonalla eurolla. B myy vuodesta 2 alkaen omalla teknologiallaan valmistettua tuotetta 15 miljoonalla eurolla ja A:n teknologialla valmistettua tuotetta 10 miljoonalla eurolla. Tuotteen ja sen korvaavien tuotteiden markkinoiden kokonaisarvo on vuosittain 100 miljoonaa euroa.

Käyttölupasopimuksen arvioimiseksi teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen perusteella on tarpeen arvioida A:n ja B:n markkinaosuudet sekä teknologia- että tuotemarkkinoilla.

A:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla riippuu siitä, kuinka paljon edellisvuonna myytiin tuotetta, jota sekä A että B olivat valmistaneet A:n teknologiaa käyttäen. Vuonna 2 A:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on siis 15 prosenttia, mikä vastaa sen omaa tuotantoa ja 15 miljoonan euron myyntiä vuonna 1. Vuodesta 3 alkaen A:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on 20 prosenttia, mikä vastaa tuotteen 20 miljoonan euron myyntiä, josta A ja B olivat kumpikin valmistaneet (A:n teknologiaa käyttäen) ja myyneet 10 miljoonan euron osuuden. B:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on 20 prosenttia vuonna 2 ja 25 prosenttia seuraavina vuosina.

A:n ja B:n markkinaosuudet tuotemarkkinoilla riippuvat siitä, paljonko yritykset ovat myyneet tuotetta edellisvuonna riippumatta siitä, mitä teknologiaa ne ovat käyttäneet. A:n markkinaosuus tuotemarkkinoilla on 15 prosenttia vuonna 2 ja 20 prosenttia seuraavina vuosina. B:n markkinaosuus tuotemarkkinoilla on 20 prosenttia vuonna 2 ja 25 prosenttia seuraavina vuosina.

Koska sopimus on kilpailijoiden välinen, niiden yhdistetyn markkinaosuuden on oltava alle 20 prosenttia sekä teknologia- että tuotemarkkinoilla, jotta teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyä ryhmäpoikkeusta voidaan soveltaa niihin. Tämä ehto ei selvästikään täyty. Sopimuspuolten yhdistetty markkinaosuus teknologia- ja tuotemarkkinoilla on 35 prosenttia vuonna 2 ja 45 prosenttia seuraavina vuosina. Tätä kilpailevien yritysten välistä sopimusta on siis arvioitava yksittäin.

3.4 Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen mukaiset vakavimmat kilpailunrajoitukset

3.4.1 Yleiset periaatteet

121.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artikla sisältää luettelon vakavimmista rajoituksista. Nämä ovat vakavia kilpailunrajoituksia, joihin ei sovelleta ryhmäpoikkeusta, koska ne tavallisesti aiheuttavat kuluttajille haittaa. Poikkeustapauksissa vakavimmat kilpailunrajoitukset voivat jäädä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, jos ne ovat objektiivisesti arvioituna välttämättömiä teknologiansiirtosopimuksen (84) tekemiseksi tai kyseisen tuotteen vaarallisuuteen liittyvistä turvallisuus- tai terveyssyistä. Ne voidaan sulkea 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle vain sopimuspuoliin liittymättömien objektiivisten seikkojen eikä sopimuspuolten subjektiivisten näkemysten tai ominaisuuksien perusteella. Kysymys ei ole siitä, olisivatko sopimuspuolet suostuneet omassa erityistilanteessaan tekemään vähemmän rajoittavan sopimuksen, vaan siitä, olisivatko vastaavissa olosuhteissa olevat yritykset tehneet vähemmän rajoittavan sopimuksen, kun otetaan huomioon sopimuksen luonne ja markkinoiden ominaispiirteet.

122.

Jos teknologiansiirtosopimukseen sisältyy jokin vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus, sopimus jää teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 ja 2 kohdan perusteella kokonaisuudessaan ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle. Komissio katsoo lisäksi, että on epätodennäköistä, että vakavimmat kilpailunrajoitukset täyttävät SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä, kun sopimusta arvioidaan yksittäin.

123.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklassa esitetään vakavimpien kilpailunrajoitusten luettelot erikseen kilpailijoiden välisten sopimusten ja keskenään kilpailemattomien yritysten välisten sopimusten osalta. Jos sopimuspuolet eivät sopimuksen tekoajankohtana ole kilpailevia yrityksiä, mutta niistä tulee kilpailevia yrityksiä myöhemmin, sovelletaan koko sopimuksen voimassaoloajan keskenään kilpailemattomien yritysten välisiä sopimuksia koskevaa vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloa, jollei sopimukseen myöhemmin tehdä olennaisia muutoksia (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 3 kohta). Tällaiseksi muutokseksi katsotaan muun muassa sopimuspuolten välisen, kilpailevia teknologiaoikeuksia koskevan uuden teknologiansiirtosopimuksen tekeminen.

3.4.2 Kilpailijoiden väliset sopimukset

124.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa luetellaan kilpailijoiden välisten teknologiansiirtosopimusten vakavimmat kilpailunrajoitukset. Teknologiasiirtosopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan ryhmäpoikkeusta ei sovelleta sopimuksiin, joiden tavoitteena on suoraan tai välillisesti, yksin tai yhdessä muiden sopimuspuolten määräysvallassa olevien tekijöiden kanssa

a)	rajoittaa sopimuspuolen mahdollisuuksia määrittää hintansa myytäessä tuotteita kolmansille;

b)	rajoittaa tuotantoa lukuun ottamatta sopimustuotteiden tuotantoa koskevia rajoituksia, jotka on asetettu käyttöluvan saajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa tai jotka on asetettu vain yhdelle käyttöluvan saajalle vastavuoroisessa sopimuksessa;

jakaa markkinat tai asiakkaat, lukuun ottamatta

käyttöluvan antajalle ja/tai käyttöluvan saajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa asetettua velvoitetta olla tuottamatta käyttöluvan kohteena olevilla teknologiaoikeuksilla toiselle sopimuspuolelle varatulla yksinoikeudellisella alueella ja/tai olla myymättä sopimustuotteita aktiivisesti ja/tai passiivisesti toiselle sopimuspuolelle varatulle yksinoikeudelliselle alueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle;

ii)

käyttöluvan saajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa asetettua rajoitusta, joka koskee sopimustuotteiden aktiivista myyntiä käyttöluvan antajan toiselle käyttöluvan saajalle myöntämälle yksinoikeudelliselle alueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle, edellyttäen että toinen käyttöluvan saaja ei oman käyttölupansa myöntämisajankohtana ollut käyttöluvan antajan kanssa kilpaileva yritys;

iii)

käyttöluvan saajalle asetettua velvoitetta tuottaa sopimustuotteita ainoastaan omaan käyttöönsä, edellyttäen että käyttöluvan saajaa, joka sisällyttää sopimustuotteet omiin tuotteisiinsa, ei rajoiteta myymästä sopimustuotteita aktiivisesti ja passiivisesti käyttöluvan saajan omien tuotteiden varaosina;

iv)	käyttöluvan saajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa asetettua velvoitetta tuottaa sopimustuotteita ainoastaan tietylle asiakkaalle, jos käyttölupa on myönnetty vaihtoehtoisen hankintalähteen luomiseksi kyseiselle asiakkaalle;

d)	rajoittaa käyttöluvan saajan mahdollisuuksia käyttää omia teknologiaoikeuksiaan tai rajoittaa jonkin sopimuspuolen mahdollisuuksia tehdä tutkimus- ja kehitystyötä, jollei jälkimmäinen rajoitus ole välttämätön, jotta estettäisiin käyttöluvan kohteena olevan taitotiedon paljastaminen kolmansille.

Kilpailijoiden välisten vastavuoroisten ja muiden kuin vastavuoroisten sopimusten välinen ero

125.

Teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa erotetaan tiettyjen vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvien rajoitusten yhteydessä toisistaan vastavuoroiset ja muut kuin vastavuoroiset sopimukset. Kilpailijoiden välisiin vastavuoroisiin sopimuksiin sovelletaan tiukempaa vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloa kuin sellaisiin kilpailijoiden välisiin sopimuksiin, jotka eivät ole vastavuoroisia. Vastavuoroiset sopimukset ovat vastavuoroisia käyttölupasopimuksia, joissa käyttöluvan kohteena olevat teknologiat ovat kilpailevia teknologioita tai niitä voidaan käyttää kilpailevien tuotteiden tuotantoon. Kun sopimus ei ole vastavuoroinen, vain toinen sopimuspuolista antaa teknologiaoikeuksiaan koskevan käyttöluvan toiselle sopimuspuolelle, tai jos kyse on vastavuoroisesta käyttölupasopimuksesta, käyttöluvan kohteena olevat teknologiaoikeudet eivät koske kilpailevia teknologioita eikä käyttöluvan kohteena olevia oikeuksia voida käyttää kilpailevien tuotteiden tuotantoon. Sopimusta ei katsota teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta sovellettaessa vastavuoroiseksi vain sen vuoksi, että se sisältää takaisinluovutusvelvoitteen, tai sen vuoksi, että käyttöluvan saaja myöntää käyttöluvan antajalle käyttöluvan niihin parannuksiin, jotka se on tehnyt käyttöluvan kohteena olevaan teknologiaan. Jos käyttölupasopimuksesta, joka ei ole vastavuoroinen, tulee myöhemmin vastavuoroinen käyttölupasopimus sopimuspuolten tekemän toisen käyttölupasopimuksen seurauksena, kyseiset sopimuspuolet saattavat joutua tarkistamaan ensimmäistä käyttölupasopimusta varmistaakseen, ettei sopimus sisällä vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvia rajoituksia. Komissio ottaa tällaisten tapausten arvioinnissaan huomioon sen, kuinka pitkän ajan kuluessa ensimmäisestä käyttölupasopimuksesta toinen käyttölupasopimus on tehty.

Kilpailijoiden väliset hintarajoitukset

126.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vakavimpiin rajoituksiin kuuluva rajoitus koskee kilpailijoiden välisiä sopimuksia, joiden tavoitteena on sopia kolmansille myytävien tuotteiden hinnoista, myös käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden osalta. Kun kilpailijat sopivat keskenään hinnoista, kyseessä on yleensä tarkoitukseen perustuva kilpailun rajoittaminen. Hinnoista voidaan sopia sopimuksella, jossa määritellään tarkasti perittävä hinta, tai hintaluettelolla, jossa asetetaan tietyt sallitut enimmäisalennukset. Sillä, koskeeko sopimus sovittuja hintoja, vähimmäishintoja (mukaan lukien mainonnassa käytettävät vähimmäishinnat), enimmäishintoja tai suositushintoja, ei ole asian kannalta merkitystä. Hinnoista voidaan sopia myös välillisesti asettamalla esteitä sovitusta hintatasosta poikkeamiselle esimerkiksi määräämällä, että rojaltimaksut nousevat, jos tuotteen hinta lasketaan tietyn tason alapuolelle. Käyttöluvan saajan velvoittamista tietyn vähimmäisrojaltin maksamiseen ei kuitenkaan sellaisenaan katsota hinnoista sopimiseksi.

127.

Jos rojaltit lasketaan yksittäisen tuotteen myynnin perusteella, rojaltin suuruudella on suora vaikutus tuotteen rajakustannuksiin ja siten myös tuotteen hintaan (85). Kilpailijat voivat näin ollen käyttää vastavuoroisia käyttölupia ja vastavuoroisia juoksevia rojalteja hintojen koordinoimiseksi ja/tai nostamiseksi tuotantoketjun loppupään tuotemarkkinoilla (86). Komissio pitää vastavuoroisia käyttölupasopimuksia, joihin liittyy juoksevien rojaltien vastavuoroinen maksaminen, hinnoista sopimisena kuitenkin vain tietyissä olosuhteissa, kuten silloin, kun sopimuksessa määrätään rojaltien maksamisesta riippumatta siitä, käytetäänkö teknologiaa tosiasiallisesti, tai silloin, kun sopimuksella ei ole kilpailua edistävää tarkoitusta eikä se näin ollen ole vilpittömässä mielessä tehty käyttölupasopimus.

Kilpailijoiden väliset tuotannonrajoitukset

128.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus koskee tuotannonrajoituksia kilpailijoiden välisissä sopimuksissa. Tuotannonrajoituksella määrätään, miten paljon sopimuspuoli saa tuottaa ja myydä. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei sovelleta sellaisiin tuotannonrajoituksiin, jotka on asetettu käyttöluvan saajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa, eikä tuotannonrajoituksiin, jotka on asetettu vain yhdelle käyttöluvan saajista vastavuoroisessa sopimuksessa, jos tuotannonrajoitusta sovelletaan kussakin tapauksessa vain käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa käyttäen tuotettuihin tuotteisiin. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vakavimmiksi kilpailunrajoituksiksi luokitellaan näin ollen vastavuoroiset tuotannonrajoitukset sekä jommankumman sopimuspuolen – käyttöluvan antajan tai käyttöluvan saajan – oman teknologian käyttöön kohdistuvat tuotannonrajoitukset (87). Jos kilpailijat sopivat vastavuoroisista tuotannonrajoituksista, sopimuksen tarkoituksena on vähentää markkinoilla olevaa tuotantoa, joka todennäköisesti myös vähenee sen seurauksena. Tällaisesta vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvasta rajoituksesta on kyse myös silloin, kun sopimuksella vähennetään sopimuspuolten halukkuutta laajentaa tuotantoa esimerkiksi soveltamalla vastavuoroisia juoksevia yksikkökohtaisia rojalteja, jotka kasvavat tuotannon lisääntyessä, tai velvoittamalla suorittamaan maksuja, jos tietty tuotantomäärä ylittyy.

129.

Muiden kuin vastavuoroisten tuotannonrajoitusten suopeamman kohtelun perusteena on se, että yksipuolinen rajoitus ei välttämättä johda tuotannon vähenemiseen markkinoilla. Lisäksi riski, että sopimus ei ole vilpittömässä mielessä tehty käyttölupasopimus, on pienempi, kun rajoitus ei ole vastavuoroinen. Jos käyttöluvan saaja suostuu hyväksymään yksipuolisen rajoituksen, sopimus johtaa todennäköisesti todelliseen täydentävien teknologioiden yhdistämiseen tai tehokkuuden lisääntymiseen siten, että käyttöluvan antajan kehittyneempi teknologia yhdistetään käyttöluvan saajan tuotantoresursseihin. Vastavuoroisessa sopimuksessa vain yhdelle käyttöluvan saajista asetettu tuotannonrajoitus on todennäköisesti osoitus yhden sopimuspuolen antaman käyttöluvan kohteena olevan teknologian suuremmasta arvosta ja voi näin edistää kilpailua tukevaa käyttölupien antamista.

Markkinoiden ja asiakkaiden jakaminen kilpailijoiden välillä

130.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus koskee markkinoiden ja asiakkaiden jakamista. Sellaisten sopimusten, joilla kilpailijat jakavat markkinoita tai asiakkaita, tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen. Vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvana rajoituksena pidetään sopimusta, jossa kilpailijat sopivat vastavuoroisesti, etteivät ne harjoita tuotantoa tietyillä alueilla tai myy aktiivisesti ja/tai passiivisesti tietyille toiselle sopimuspuolelle varatuille alueille tai asiakkaille. Näin ollen esimerkiksi kilpailijoiden välinen vastavuoroinen yksinoikeudellinen käyttölupien myöntäminen katsotaan markkinoiden jakamiseksi.

131.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovelletaan riippumatta siitä, onko käyttöluvan saajalla oikeus käyttää vapaasti omia teknologiaoikeuksiaan. Kun käyttöluvan saaja on hankkinut tarvittavat laitteet käyttöluvan antajan teknologian hyödyntämiseksi tietyn tuotteen valmistusta varten, toista teknologiaa hyödyntävän erillisen tuotantolinjan ylläpito rajoitusten vaikutusten piiriin kuulumattomien asiakkaiden palvelemiseksi saattaa tulla kalliiksi. Kun lisäksi otetaan huomioon rajoitusten mahdollinen kilpailunvastainen vaikutus, käyttöluvan saajan ei ehkä kannata valmistaa tuotteita omaa teknologiaansa hyödyntäen. Lisäksi on erittäin epätodennäköistä, että kyseiset rajoitukset olisivat välttämättömiä kilpailua edistävälle käyttölupien myöntämiselle.

132.

Vakavimmista kilpailunrajoituksista ei teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdan mukaan ole kyse silloin, kun käyttöluvan antaja myöntää muulla kuin vastavuoroisella sopimuksella käyttöluvan saajalle yksinoikeuskäyttöluvan käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa hyödyntävään tuotantoon tietyllä alueella ja sitoutuu näin itse olemaan valmistamatta sopimustuotteita kyseisellä alueella tai tarjoamatta kyseisellä alueella valmistettuja sopimustuotteita. Tämänkaltaisiin yksinoikeuskäyttölupiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta alueen laajuudesta riippumatta. Maailmanlaajuisen käyttöluvan tapauksessa yksinoikeus tarkoittaa sitä, että käyttöluvan antaja sitoutuu olemaan tulematta markkinoille tai jatkamasta toimintaa niillä. Ryhmäpoikkeusta sovelletaan myös, jos muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa käyttöluvan saajan tuotantoa käyttöluvan antajalle varatulla yksinoikeudellisella alueella rajoitetaan. Tällaisten sopimusten tavoitteena voi olla kannustaa käyttöluvan antajaa, käyttöluvan saajaa tai molempia investoimaan käyttöluvan kohteena olevaan teknologiaan ja kehittämään sitä. Sopimuksen tarkoituksena ei näin välttämättä ole markkinoiden jakaminen.

133.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdan nojalla ei myöskään ole kyse vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvasta rajoituksesta, jos muun kuin vastavuoroisen sopimuksen sopimuspuolet sitoutuvat siihen, etteivät ne myy aktiivisesti tai passiivisesti toiselle sopimuspuolelle varatulle yksinoikeudelliselle alueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle (88). Aktiivinen myynti määritellään teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan s alakohdassa ja passiivinen myynti kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan t alakohdassa (89). Käyttöluvan saajalle ja/tai käyttöluvan antajalle asetettuihin rajoituksiin, jotka koskevat aktiivista, passiivista tai kumpaakin myyntiä toisen sopimuspuolen alueelle tai asiakasryhmälle, sovelletaan ryhmäpoikkeusta vain, jos kyseinen alue tai asiakasryhmä on varattu yksinoikeudella kyseiselle sopimuspuolelle. Aktiivisen ja passiivisen myynnin rajoituksiin, jotka koskevat muuta kuin yksinoikeudella varattua aluetta tai asiakasryhmää, ei sovelleta ryhmäpoikkeusta. Tietyissä olosuhteissa niiden voidaan kuitenkin katsoa täyttävän SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset, kun sopimusta arvioidaan kyseisen artiklan perusteella yksittäin. Sopimuspuolet voivat esimerkiksi sopia yksinoikeuden jakamisesta tapauskohtaisesti, jos se on välttämätöntä tilapäisen vajeen lievittämiseksi sen sopimuspuolen tuotannossa, jolle alue tai asiakasryhmä on osoitettu.

134.

Epäsuorasti voidaan tulkita, että vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvasta rajoituksesta ei myöskään ole kyse silloin, kun käyttöluvan antaja nimeää käyttöluvan saajan ainoaksi käyttöluvan saajakseen tietyllä alueella ja osoittaa näin, ettei kolmansille osapuolille myönnetä käyttölupaa käyttöluvan antajan teknologiaan perustuvaan tuotantoon kyseisellä alueella. Tämänkaltaisiin yksinoikeuskäyttölupiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta siitä riippumatta, onko sopimus vastavuoroinen, jos kyseinen sopimus ei vaikuta sopimuspuolten mahdollisuuksiin hyödyntää omia teknologiaoikeuksiaan sopimuksen kattamilla alueilla.

135.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa suljetaan vakavimpien kilpailunrajoitusten ulkopuolelle muihin kuin vastavuoroisiin sopimuksiin sisältyvät rajoitukset, jotka koskevat käyttöluvan saajan harjoittamaa sopimustuotteiden aktiivista myyntiä alueelle tai asiakasryhmälle, jonka käyttöluvan antaja on osoittanut toiselle käyttöluvan saajalle, jos suojattu käyttöluvan saaja ei sen kanssa tehdyn käyttölupasopimuksen tekohetkellä ollut käyttöluvan antajan kilpailija. Tässä skenaariossa ei ole perusteltua kohdella tällaisia aktiivisen myynnin rajoituksia vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvina rajoituksina. Käyttöluvan antaja voi kyseisten rajoitusten ansiosta suojata sellaista käyttöluvan saajaa, joka ei vielä toimi merkityksellisillä markkinoilla, muiden käyttöluvan antajan kanssa kilpailevien ja tämän vuoksi markkinoilla jo asemansa vakiinnuttaneiden käyttöluvan saajien harjoittamalta aktiiviselta myynniltä. Näin kyseiset rajoitukset todennäköisesti saavat kyseisen käyttöluvan saajan hyödyntämään käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa entistä tehokkaammin. Jos käyttöluvan saajat kuitenkin sitoutuisivat keskinäisellä sopimuksella olemaan myymättä aktiivisesti tai passiivisesti tietyille alueille tai tietyille asiakasryhmille, sopimus katsottaisiin käyttöluvan saajien kartelliksi. Koska tällainen sopimus ei koske teknologian siirtoa, se joka tapauksessa ei kuuluisi teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan.

136.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa suljetaan vakavimpien kilpailunrajoitusten ulkopuolelle sisäistä käyttöä koskevat rajoitukset eli velvoitteet, joiden mukaan käyttöluvan saaja saa tuottaa käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältäviä tuotteita vain omaan käyttöönsä. Jos sopimuksen kohteena oleva tuote on komponentti, käyttöluvan saaja voidaan velvoittaa valmistamaan kyseistä komponenttia vain omien tuotteidensa erottamattomaksi osaksi ja olemaan myymättä komponenttia muille tuottajille. Käyttöluvan saajan on kuitenkin voitava myydä komponentteja omien tuotteidensa varaosina, joten sillä on oltava oikeus toimittaa tuotteita kolmansille osapuolille, jotka tarjoavat kyseisiin tuotteisiin liittyviä toimituksen jälkeisiä palveluja. Sisäistä käyttöä koskevat rajoitukset voivat olla tarpeellisia edistämään teknologian levittämistä etenkin kilpailijoiden välillä, minkä vuoksi ne kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. Näiden suuntaviivojen 4.2.5 jaksossa annetaan ohjeita sellaisiin sopimuksiin sisältyvien sisäistä käyttöä koskevien rajoitusten arvioimiseksi, jotka eivät kuulu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan.

137.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iv alakohdassa suljetaan pois vakavimpien kilpailunrajoitusten luettelosta käyttöluvan saajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa asetettu ehto, jolla käyttöluvan saaja velvoitetaan tuottamaan sopimustuotteita vain tietylle asiakkaalle, jos käyttölupa myönnetään vaihtoehtoisen hankintalähteen luomiseksi kyseiselle asiakkaalle. Edellytyksenä siis on, että käyttölupa myönnetään tietyn asiakkaan hankintalähteenä toimimista varten. Useammalle kuin yhdelle yritykselle voidaan kuitenkin myöntää käyttölupa, jolla ne voivat toimia saman asiakkaan hankintalähteenä. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iv alakohtaa sovelletaan riippumatta käyttöluvan voimassaoloajasta. Tämä poikkeus kattaa esimerkiksi kertaluonteisen käyttöluvan, jolla täytetään tietyn asiakkaan toteuttamaa hanketta koskevat tarpeet. Mahdollisuudet markkinoiden jakamiseen tämänkaltaisten sopimusten avulla ovat vähäiset, koska käyttölupa koskee vain tietyn asiakkaan hankintalähteenä toimimista. Ei voida olettaa, että käyttöluvan saaja lopettaa tällaisten sopimusten vuoksi oman teknologiansa käytön.

138.

Kilpailijoiden välisiin sopimuksiin sisältyvät käyttöalarajoitukset, joilla käyttölupa rajoitetaan koskemaan yhtä tai useampaa teknistä käyttöalaa, tuotemarkkinaa tai teollisuusalaa (90), eivät kuulu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Tällaisiin rajoituksiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta, kun markkinaosuus on enintään 20 prosenttia, riippumatta siitä, onko sopimus vastavuoroinen. Tällaisten rajoitusten tarkoituksena ei katsota olevan markkinoiden tai asiakkaiden jakaminen. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisedellytyksenä on kuitenkin, että käyttöalarajoitukset koskevat vain käyttöluvan kohteena olevien teknologioiden kattamaa alaa. Jos esimerkiksi rajoitetaan myös teknisiä käyttöaloja, joilla käyttöluvan saajat voivat käyttää omia teknologiaoikeuksiaan, sopimuksella jaetaan markkinoita.

139.

Ryhmäpoikkeuksen soveltamiseen ei vaikuta se, onko käyttöalarajoitus symmetrinen vai epäsymmetrinen. Vastavuoroisessa käyttölupasopimuksessa oleva epäsymmetrinen käyttöalarajoitus tarkoittaa, että sopimuspuolilla on oikeus käyttää saamansa käyttöluvan kohteena olevia teknologioita eriävillä käyttöaloilla. Jos sopimuksessa ei rajoiteta sopimuspuolten mahdollisuuksia käyttää omia teknologioitaan, sen ei oleteta johtavan siihen, että sopimuspuolet vetäytyvät toiselle sopimuspuolelle myönnetyn käyttöluvan kattamilta aloilta tai pysyttelevät poissa niiltä. Siinäkin tapauksessa, että käyttöluvan saajat hankkivat tarvittavat laitteet käyttöluvan kohteena olevan teknologian hyödyntämiseksi käyttöluvan kohteena olevalla käyttöalalla, tällä ei välttämättä ole vaikutusta käyttöluvan ulkopuoliseen tuotantoon käytettäviin resursseihin. Tässä yhteydessä on tärkeää, että rajoitus koskee tiettyjä selkeästi erotettavissa olevia tuotemarkkinoita, teollisuusaloja tai teknisiä käyttöaloja eikä asiakkaita, jotka on jaettu alueen tai asiakasryhmän mukaan ja jotka ostavat tällaisille tuotemarkkinoille, teollisuusaloille tai teknisille käyttöaloille kuuluvia tuotteita. Jälkimmäisessä tapauksessa riski markkinoiden jakamisesta on huomattavasti suurempi (ks. 130 kohta). Lisäksi käyttöalarajoitukset saattavat olla tarpeen kilpailua edistävän käyttölupien myöntämisen edistämiseksi (ks. 235 kohta).

Rajoitukset, jotka koskevat sopimuspuolten mahdollisuuksia tehdä tutkimus- ja kehitystyötä

140.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus koskee ehtoja, joilla rajoitetaan kumman tahansa sopimuspuolen mahdollisuuksia tehdä tutkimus- ja kehitystyötä. Molemmilla sopimuspuolilla on oltava vapaus tehdä riippumatonta tutkimus- ja kehitystyötä. Tätä periaatetta sovelletaan siitä riippumatta, koskeeko rajoitus käyttöluvan kattamaa alaa vai muita aloja. Sen, että sopimuspuolet sopivat luovuttavansa toisilleen teknologioihinsa vastaisuudessa tekemänsä parannukset, ei kuitenkaan sinänsä katsota rajoittavan riippumatonta tutkimus- ja kehitystyötä. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan d alakohta ei myöskään koske rajoituksia, jotka koskevat sopimuspuolen mahdollisuutta harjoittaa tutkimus- ja kehitystyötä kolmannen osapuolen kanssa, jos tällaista rajoitusta tarvitaan suojaamaan käyttöluvan kohteena olevaa taitotietoa paljastumiselta. Jotta rajoitukset kuuluisivat poikkeuksen soveltamisalaan, niiden on oltava suojan varmistamisen kannalta tarpeellisia ja oikeasuhteisia. Esimerkiksi silloin, kun sopimuksessa nimetään tietyt käyttöluvan saajan työntekijät, joille käyttöluvan kohteena oleva taitotieto siirretään koulutuksella ja jotka ovat vastuussa sen käytöstä, saattaa riittää se, että käyttöluvan saaja velvoitetaan varmistamaan, etteivät kyseiset työntekijät osallistu kolmansien kanssa harjoitettavaan tutkimus- ja kehitystoimintaan. Myös muut suojalausekkeet voivat olla tarkoituksenmukaisia.

Käyttöluvan saajan oman teknologian käyttöä koskevat rajoitukset

141.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus koskee myös rajoituksia, jotka liittyvät käyttöluvan saajan mahdollisuuksiin käyttää omia teknologiaoikeuksiaan, edellyttäen että käyttöluvan saaja ei samalla hyödynnä käyttöluvalla saatuja käyttöluvan antajan teknologiaoikeuksia. Käyttöluvan saajan mahdollisuutta käyttää omia teknologiaoikeuksiaan ei saa rajoittaa suhteessa tuotanto- tai myyntipaikkaan, teknisiin käyttöaloihin tai tuotemarkkinoihin, joilla se harjoittaa tuotantoa, tuotanto- tai myyntimäärään ja myyntihintaan. Käyttöluvan saajaa ei myöskään saa velvoittaa maksamaan rojalteja tuotteista, jotka on tuotettu sen omia teknologiaoikeuksia hyödyntäen, sillä tällaiset velvoitteet tekevät kyseisten oikeuksien käytöstä kalliimpaa (91). Myöskään käyttöluvan saajan oikeutta myöntää omia teknologiaoikeuksiaan koskevia käyttölupia kolmansille ei saa rajoittaa. Jos käyttöluvan saajalle asetetaan omien teknologiaoikeuksien käyttöä tai tutkimus- ja kehitystyön toteuttamisoikeutta koskevia rajoituksia, käyttöluvan saajan teknologian kilpailukyky heikkenee. Tämän seurauksena on kilpailun väheneminen olemassa olevilla tuote- ja teknologiamarkkinoilla. Samalla pienenevät myös käyttöluvan saajan mahdollisuudet investoida oman teknologiansa kehittämiseen ja paranteluun. Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan d alakohta ei koske ehtoja, joilla rajoitetaan käyttöluvan saajan mahdollisuuksia käyttää kolmannen osapuolen teknologiaa, esimerkiksi käyttöluvan kohteena olevan teknologian kanssa kilpailevaa kolmannen osapuolen teknologiaa. Vaikka tällaisten kilpailukieltojen vaikutuksena voi olla kolmansien osapuolten teknologioiden sulkeminen markkinoilta (ks. näiden suuntaviivojen 4.2.7 jakso), ne eivät yleensä vähennä käyttöluvan saajan kannustimia investoida omien teknologioidensa kehittämiseen ja parantamiseen.

3.4.3 Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten väliset sopimukset

142.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdassa luetellaan keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten väliseen käyttölupien antamiseen liittyvät vakavimmat kilpailunrajoitukset. Asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan ryhmäpoikkeusta ei sovelleta sopimuksiin, joiden tavoitteena on suoraan tai välillisesti, yksin tai yhdessä muiden sopimuspuolten määräysvallassa olevien tekijöiden kanssa

rajoittaa sopimuspuolen mahdollisuuksia määrittää hintansa myytäessä tuotteita kolmansille, rajoittamatta kuitenkaan toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa, edellyttäen, että se ei johda sovittuun hintaan tai vähimmäismyyntihintaan jonkin sopimuspuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi;

rajoittaa alueita tai asiakkaita, joille käyttöluvan saaja voi myydä sopimustuotteita passiivisesti, lukuun ottamatta

i)	passiivisen myynnin rajoittamista käyttöluvan antajalle varatulle yksinoikeudellisella alueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle;

ii)	velvoitetta tuottaa sopimustuotteita ainoastaan omaan käyttöönsä, edellyttäen että käyttöluvan saajalle, joka sisällyttää sopimustuotteet omiin tuotteisiinsa, ei aseteta rajoituksia, jotka koskevat sopimustuotteiden aktiivista ja passiivista myyntiä käyttöluvan saajan omien tuotteiden varaosina;

iii)	velvoitetta tuottaa sopimustuotteita ainoastaan tietylle asiakkaalle, jos käyttölupa on myönnetty vaihtoehtoisen hankintalähteen luomiseksi kyseiselle asiakkaalle;

iv)	kaupan tukkuportaassa toimivan käyttöluvan saajan loppukäyttäjille suuntautuvan myynnin rajoittamista;

v)	myynnin rajoittamista, kun se suuntautuu valtuuttamattomille jakelijoille, jotka sijaitsevat alueella, jolla käyttöluvan antaja soveltaa sopimustuotteiden valikoivaa jakelujärjestelmää;

c)	rajoittaa vähittäisportaassa toimivan valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluvan käyttöluvan saajan harjoittamaa aktiivista tai passiivista myyntiä loppukäyttäjille; tämä ei kuitenkaan rajoita mahdollisuutta kieltää järjestelmän jäsentä toimimasta valtuuttamattomassa liikkeessä.

Hintasopimukset

143.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus koskee hinnoista sopimista myytäessä tuotteita kolmansille. Tarkemmin sanottuna säännös kattaa rajoitukset, joiden suorana tai välillisenä tarkoituksena on sopia myyntihinnasta tai vähimmäismyyntihinnasta tai hintatasosta tai vähimmäishintatasosta, jota käyttöluvan antajan ja käyttöluvan saajan on noudatettava myydessään tuotteita kolmansille. Hinnat voidaan sopia suoraan nimenomaisella sopimuksella, kuten sopimusvelvoitteella, tai välillisesti. Esimerkkejä viimeksi mainitusta ovat sopimukset, joissa sovitaan voittomarginaalit, sovitaan myönnettävien alennusten enimmäistaso, suhteutetaan myyntihinta kilpailijoiden myyntihintoihin, määrätään mainonnassa käytettävistä vähimmäishinnoista, esitetään uhkauksia tai varoituksia tai uhataan rangaistuksilla tai sopimuksen irtisanomisella, jos sovittua hintatasoa ei noudateta. Suorat tai välilliset keinot sopia hinnoista voivat olla vaikuttavampia, jos niihin yhdistetään toimenpiteitä hintojen laskemisen havaitsemiseksi, kuten hintojen seurantajärjestelmä (92) tai velvoite raportoida hintojen poikkeamista. Vastaavasti suora tai välillinen hinnoista sopiminen voi olla vaikuttavampaa, jos siihen yhdistetään toimenpiteitä, joilla heikennetään myyjän kannustimia alentaa hintojaan, kuten velvoite soveltaa ”suosituimman asiakkaan kohtelua” koskevaa ehtoa eli velvoite myöntää jollekin asiakkaalle aina paremmat myyntiehdot kuin muille asiakkaille. Suositeltavien myyntihintojen käyttöä tai enimmäishintojen käyttöönottoa keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisissä sopimuksissa ei sinänsä katsota sovituiksi myyntihinnoiksi tai vähimmäismyyntihinnoiksi. Jos tällaisiin suositeltuihin hintoihin tai enimmäishintoihin kuitenkin yhdistetään kannustimia soveltaa tiettyä hintatasoa tai esteitä myyntihinnan alentamiselle, tämä voi tarkoittaa hinnoista sopimista.

Rajoitukset käyttöluvan saajan mahdollisuudelle harjoittaa passiivista myyntiä

144.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus koskee rajoituksia käyttöluvan saajan mahdollisuuksiin harjoittaa passiivista myyntiä (93) käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden osalta (94).

145.

Passiivisen myynnin rajoitukset voivat olla seurausta nimenomaisista velvoitteista, kuten velvoitteesta olla myymättä tietyille asiakkaille tai tiettyjen alueiden asiakkaille taikka velvoitteesta siirtää tällaisten asiakkaiden tekemät tilaukset muille käyttöluvan saajille. Passiivisen myynnin rajoitukset voivat johtua myös välillisistä toimenpiteistä, kuten taloudellisista kannustimista, joilla pyritään kannustamaan käyttöluvan saajaa pidättäytymään tällaisesta myynnistä (95).

146.

Määrälliset rajoitukset eivät itsessään ole teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja passiivista myyntiä koskevia vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvia rajoituksia. Niillä voidaan kuitenkin epäsuorasti rajoittaa passiivista myyntiä. Komissio katsoo, että 4 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovelletaan, jos määrällisillä rajoituksilla pannaan täytäntöön taustalla oleva sopimus markkinoiden jakamisesta. Merkkejä tällaisesta toiminnasta ovat määrien vähittäinen mukauttaminen siten, että ne kattavat ainoastaan paikallisen kysynnän; määrälliset rajoitukset yhdistettynä aluekohtaista vähimmäismyyntiä koskevaan velvoitteeseen; aluekohtaisen myynnin mukaan määräytyvät vähimmäisrojalteja koskevat velvoitteet; tuotteen määränpään mukaan eriytetyt rojaltimaksut sekä yksittäisten käyttöluvan saajien myymien tuotteiden määränpään valvominen.

147.

Tästä käyttöluvan saajien harjoittamaa passiivista myyntiä koskevasta vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvasta yleisrajoituksesta on kuitenkin useita merkittäviä poikkeuksia, jotka esitellään jäljempänä 148–153 kohdassa. Näiden poikkeusten piiriin kuuluviin rajoituksiin ja velvoitteisiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta.

148.

Poikkeus 1: Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus ei kata käyttöluvan antajaan kohdistuvia (aktiivisen ja passiivisen) myynnin rajoituksia. Kaikki käyttöluvan antajaan kohdistuvat myynnin rajoitukset kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan, jos markkinaosuus on enintään 30 prosenttia (96). Sama koskee käyttöluvan saajan harjoittamaa aktiivista myyntiä koskevia rajoituksia, lukuun ottamatta rajoituksia, jotka koskevat valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluvien käyttöluvan saajien harjoittamaa aktiivista myyntiä loppukäyttäjille (ks. näiden suuntaviivojen 153 kohta). Aktiivista myyntiä koskevien rajoitusten sisällyttäminen ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan perustuu siihen olettamukseen, että ne edistävät investointeja, muihin tekijöihin kuin hintaan perustuvaa kilpailua ja käyttöluvan saajien tarjoamien palvelujen laadun parantamista puuttumalla vapaamatkustajaongelmiin ja investoinneista pidättymiseen liittyviin ongelmiin. Rajoitettaessa käyttöluvan saajien harjoittamaa aktiivista myyntiä alueiden tai asiakasryhmien välillä, ei edellytetä, että suojatulle käyttöluvan saajalle on myönnetty yksinoikeus tiettyyn alueeseen tai asiakasryhmään. Ryhmäpoikkeusta sovelletaan myös aktiivista myyntiä koskeviin rajoituksiin silloin, kun tietty alue tai asiakasryhmä on varattu useammalle kuin yhdelle käyttöluvan saajalle. Kun käyttöluvan saaja voi olla varma siitä, että se joutuu alueellaan vastaamaan vain tiettyjen muiden käyttöluvan saajien aktiivisen myynnin aiheuttamaan kilpailuun ja etteivät sen alueen ulkopuolelta tulevat käyttöluvan saajat kilpaile sen alueella, on todennäköistä, että tilanne kannustaa tehokkuutta lisäävien investointien tekemiseen.

149.

Poikkeus 2: Ehdot, joilla rajoitetaan käyttöluvan saajan aktiivista ja passiivista myyntiä alueelle tai asiakasryhmälle, johon käyttöluvan antaja on varannut yksinoikeuden, eivät kuulu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohta) (97). Vaikka tällaiset ehdot rajoittaisivat kilpailua, niiden katsotaan markkinaosuusrajaan asti edistävän teknologian levittämistä ja siten kilpailua sekä teknologian yhdistämistä käyttöluvan saajan tuotantoresursseihin. Tietty alue tai asiakasryhmä voi olla varattu käyttöluvan antajalle, vaikka tämän ei tosiasiassa tarvitse käyttää tuotannossaan käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa kyseisellä alueella tai kyseisen asiakasryhmän osalta. Käyttöluvan antaja voi varata itselleen jonkin alueen tai asiakasryhmän myös myöhempää hyödyntämistä varten.

150.

Poikkeus 3: Käyttöluvan saajalle asetettu velvoite tuottaa käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältäviä tuotteita ainoastaan omaan (sisäiseen) käyttöönsä ei kuulu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohta). Jos sopimuksen kohteena oleva tuote on komponentti, käyttöluvan saaja voidaan velvoittaa käyttämään kyseistä tuotetta vain omien tuotteidensa erottamattomana osana ja olemaan myymättä tuotetta muille tuottajille. Käyttöluvan saajan on kuitenkin voitava myydä sekä aktiivisesti että passiivisesti tuotteita omien tuotteidensa varaosina, joten sillä on oltava oikeus toimittaa tuotteita kolmansille, jotka tarjoavat kyseisiin tuotteisiin liittyviä myynnin jälkeisiä palveluja. Lisätietoja sisäistä käyttöä koskevista rajoituksista on 4.2.5 jaksossa.

151.

Poikkeus 4: Käyttöluvan saajalle asetettu velvoite tuottaa sopimustuotteita vain tietylle asiakkaalle vaihtoehtoisen hankintalähteen luomiseksi kyseiselle asiakkaalle ei kuulu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan iii alakohta). On epätodennäköistä, että tämänkaltaiset rajoitukset kuuluisivat SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin silloin, kun ne sisältyvät keskenään kilpailemattomien yritysten välisiin sopimuksiin.

152.

Poikkeus 5: Jos käyttöluvan saaja toimii kaupan tukkuportaassa, sen harjoittaman loppukäyttäjille suuntautuvan myynnin rajoittaminen ei kuulu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan iv alakohta). Käyttöluvan antaja voi tällaisella rajoituksella uskoa käyttöluvan saajalle tukkumyyntitehtävän, ja se ei yleensä kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (98).

153.

Poikkeus 6: Jos käyttöluvan saaja kuuluu valikoivaan jakelujärjestelmään, sen harjoittaman valtuuttamattomille jakelijoille suuntautuvan myynnin rajoittaminen ei kuulu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan v alakohta). Tämä poikkeus antaa käyttöluvan antajalle mahdollisuuden käyttää valikoivaa jakelujärjestelmää. Tällaisessa tapauksessa vähittäisportaassa toimiville käyttöluvan saajille on teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan kuitenkin annettava lupa harjoittaa sekä aktiivista että passiivista myyntiä loppukäyttäjille. Tämä ei kuitenkaan rajoita mahdollisuutta kieltää niitä toimimasta valtuuttamattomassa liikkeessä. Ks. myös 152 kohta, joka koskee mahdollisuutta rajoittaa käyttöluvan saajan toiminta teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan iv alakohdassa tarkoitettuun tukkumyyntiin. Alueella, jossa käyttöluvan antaja käyttää valikoivaa jakelujärjestelmää, tätä järjestelmää ei saa yhdistää yksinoikeudellisiin alueisiin tai yksinoikeuteen perustuviin asiakasryhmiin, jos se johtaisi loppukäyttäjille suuntautuvan käyttöluvan saajan harjoittaman aktiivisen tai passiivisen myynnin rajoittamiseen, sillä tämä kuuluisi teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin vakavimpiin kilpailunrajoituksiin.

154.

Ehdot, joilla rajoitetaan käyttöluvan saajien passiivista myyntiä toiselle käyttöluvan saajalle varatulle yksinoikeudelliselle alueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle, kuuluvat teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Erityisissä olosuhteissa tällaiset rajoitukset voivat kuitenkin jäädä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle rajoitetuksi ajaksi, jos ne ovat objektiivisesti katsoen välttämättömiä, jotta suojatun käyttöluvan saaja pääsee uusille markkinoille (99). Tämä voi koskea esimerkiksi tapauksia, joissa käyttöluvan saajan on tehtävä huomattavia investointeja aloittaakseen toiminnan ja kehittääkseen sitä uusilla markkinoilla ja muiden käyttöluvan saajien passiivista myyntiä koskevien rajoitusten kesto on rajattu aikaan, jossa käyttöluvan saajan investointi maksaa itsensä takaisin. Useimmissa tapauksissa tämä ajanjakso saa olla enintään kaksi vuotta siitä päivästä, jona käyttöluvan saaja ensimmäisen kerran saattaa sopimustuotteet markkinoille yksinoikeudellisella alueella tai myy niitä ensimmäistä kertaa yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälleen.

3.5 Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätetyt rajoitukset

155.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklassa luetellaan kolmentyyppisiä rajoituksia, jotka on suljettu ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle innovointikannustimien turvaamiseksi. Kyseisiä rajoituksia on arvioitava yksittäin sen määrittämiseksi, rajoittavatko ne kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja jos näin on, täyttävätkö ne SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen neljä edellytystä. Näiden rajoitusten jättäminen ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle koskee vain kyseisiä nimenomaisia rajoituksia, jos ne voidaan erottaa muusta sopimuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimuksen muut osat voivat edelleen hyötyä ryhmäpoikkeuksesta.

Yksinoikeuden sisältävä takaisinluovutus

156.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa suljetaan ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle velvoitteet yksinoikeuden sisältävään takaisinluovutukseen eli velvoite antaa käyttöluvan antajalle tai käyttöluvan antajan nimeämälle kolmannelle osapuolelle yksinoikeuskäyttölupa käyttöluvan saajan mahdollisesti tekemiin käyttöluvan kohteena olevan teknologian parannuksiin tai luovuttaa käyttöluvan antajalle tai käyttöluvan antajan nimeämälle kolmannelle osapuolelle oikeudet tällaisiin parannuksiin. Yksinoikeuden sisältävä takaisinluovutus tarkoittaa takaisinluovutusta, joka estää käyttöluvan saajaa (joka on tässä tapauksessa parannuksen innovoija ja käyttöluvan antaja) hyödyntämästä parannusta (joko omaa tuotantoaan varten tai antamalla käyttölupa edelleen kolmansille). Velvoitteet yksinoikeuden sisältävään takaisinluovutukseen todennäköisesti vähentävät käyttöluvan saajan kannustimia innovoida, sillä ne rajoittavat sen mahdollisuuksia hyödyntää tekemiään parannuksia. Ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jättäminen koskee sekä tilanteita, joissa parannus koskee samaa sovellusta kuin käyttöluvan kohteena oleva teknologia, että tilanteita, joissa käyttöluvan saaja kehittää uusia käyttöluvan kohteena olevan teknologian sovelluksia.

157.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltaminen ei riipu siitä, maksaako käyttöluvan antaja korvauksen saamastaan parannuksesta tai yksinoikeuskäyttöluvasta. Tällaisen korvauksen olemassaololla ja suuruudella, riippumatta siitä, lasketaanko se parannuksen arvon perusteella, saattaa kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa yksinoikeuden sisältävää takaisinluovutusta koskevia velvoitteita yksittäin SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella. Jos takaisinluovutus tapahtuu korvausta vastaan, velvoite ei yhtä todennäköisesti vähennä käyttöluvan saajan innovointihalukkuutta. Arvioitaessa yksinoikeuden sisältävää takaisinluovutusta ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella yksittäin on otettava huomioon myös käyttöluvan antajan markkina-asema teknologiamarkkinoilla. Mitä vahvempi asema käyttöluvan antajalla on, sitä todennäköisemmin yksinoikeuden sisältävää takaisinluovutusta koskevat velvoitteet vaikuttavat rajoittavasti innovaatiokilpailuun. Mitä vahvempi asema käyttöluvan antajan teknologialla on, sitä tärkeämpää on, että käyttöluvan saajasta voi kehittyä merkittävä innovaatioiden lähde ja tulevaisuuden kilpailija. Yksinoikeuden sisältävää takaisinluovutusta koskevien velvoitteiden kielteiset vaikutukset voivat korostua myös tällaisia velvoitteita sisältävien teknologiansiirtosopimusten rinnakkaisissa verkostoissa. Jos saatavilla olevia teknologioita hallitsee rajallinen määrä käyttöluvan antajia, jotka asettavat käyttöluvan saajille velvoitteita yksinoikeuden sisältävään takaisinluovutukseen, kilpailunvastaisten vaikutusten riski on suurempi kuin silloin, kun kilpailevia teknologioita on paljon ja vain osaan niistä on annettu käyttölupa yksinoikeuden sisältävää takaisinluovutusta koskevin ehdoin.

158.

Velvoitteet, jotka koskevat takaisinluovutusta ilman yksinoikeutta, kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. Näin on myös silloin, kun velvoitteet eivät ole vastavuoroisia, eli ne on asetettu vain käyttöluvan saajalle, sekä silloin, kun käyttöluvan antajalla on oikeus jakaa parannukset edelleen muille käyttöluvan saajille. Yksipuolinen takaisinluovutusta koskeva velvoite voi edistää uuden teknologian levittämistä, kun käyttöluvan antaja saa vapaasti määrittää, luovuttaako se käyttöluvan saajan tekemät parannukset käyttöluvan antajan muille käyttöluvan saajille ja jos luovuttaa, missä määrin. Jakamista koskeva ehto voi sekin edistää teknologian levittämistä varsinkin, jos kukin käyttöluvan saaja tietää sopimushetkellä olevansa tasa-arvoisessa asemassa muiden käyttöluvan saajien kanssa tuotannossa käyttämänsä teknologian parannusten osalta.

159.

Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolisissa tilanteissa velvoitteilla, jotka koskevat takaisinluovutusta ilman yksinoikeutta, voi tietyissä olosuhteissa olla kilpailuun ja innovaatiotoimintaan kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia. Niillä voi esimerkiksi olla innovaatiotoimintaan kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia kilpailijoiden välisessä vastavuoroisessa käyttölupien myöntämisessä silloin, kun takaisinluovutusta koskevaan vastavuoroiseen velvoitteeseen on liitetty molemmille sopimuspuolille asetettu velvoite jakaa omaan teknologiaansa tekemänsä parannukset toisen sopimuspuolen kanssa. Kaikkien parannusten jakaminen kilpailijoiden välillä voi estää kutakin kilpailijaa saavuttamasta kilpailuetumatkaa muihin kilpailijoihin nähden (ks. myös 264 kohta). Mitä suurempi on käyttöluvan antajan markkinavoima ja sen takaisinluovutusehtojen kattavuus markkinoilla, sitä todennäköisemmin tällaiset ehdot vaikuttavat teknologioiden väliseen kilpailuun ja innovointiin.

Riitauttamisen kieltämistä ja riitauttamiseen perustuvaa irtisanomista koskevat sopimusehdot

160.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa suljetaan ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle riitauttamisen kieltävät sopimusehdot eli sopimuspuolta koskeva suora tai välillinen velvoite olla riitauttamatta toisen sopimuspuolen immateriaalioikeuksien pätevyyttä unionissa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta yksinoikeuskäyttöluvan tapauksessa käyttöluvan antajan oikeuteen irtisanoa teknologiansiirtosopimus, jos käyttöluvan saaja riitauttaa jonkin käyttöluvan kohteena olevan teknologiaoikeuden pätevyyden.

161.

Riitauttamisen kieltämistä koskevat sopimusehdot on suljettu ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle, koska käyttöluvan saajilla on yleensä parhaat edellytykset arvioida immateriaalioikeuden pätevyyttä ja mitättömistä immateriaalioikeuksista tulisi päästä eroon, jotta kilpailu ei vääristyisi (100). Mitättömät immateriaalioikeudet tukahduttavat innovaatiotoimintaa eivätkä edistä sitä. Riitauttamisen kieltämistä koskevat sopimusehdot kuuluvat todennäköisesti SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos käyttöluvan kohteena oleva teknologiaoikeus on arvokas ja luo siksi kilpailuhaitan yrityksille, joita estetään käyttämästä sitä tai jotka voivat käyttää sitä vain rojaltien maksua vastaan. Tällaisissa tapauksissa on epätodennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät. Sovittelusopimuksiin sisältyvien riitauttamisen kieltämistä koskevien ehtojen arviointia käsitellään 265–266 kohdassa.

162.

Sopimusehto, joka velvoittaa käyttöluvan saajan olemaan riitauttamatta teknologiaoikeuksien omistajuutta, ei yleensä rajoita kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Riippumatta siitä, omistaako käyttöluvan antaja teknologiaoikeudet vai ei, käyttöluvan saajan tai minkä tahansa muun sopimuspuolen on joka tapauksessa saatava teknologian käyttölupa voidakseen hyödyntää sitä, joten kilpailuun ei yleensä kohdistu vaikutusta (101).

163.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa jätetään ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle muiden kuin yksinoikeuskäyttölupien tapauksessa myös käyttöluvan antajan oikeus irtisanoa sopimus, jos käyttöluvan saaja riitauttaa käyttöluvan kohteena olevien teknologiaoikeuksien pätevyyden, jäljempänä ’riitauttamiseen perustuvaa irtisanomista koskevat sopimusehdot’. Tällaisella irtisanomisoikeudella voi olla sama vaikutus kuin riitauttamisen kieltämistä koskevalla sopimusehdolla erityisesti, jos käyttöluvan antajan teknologian vaihtaminen toiseen johtaisi käyttöluvan saajan merkittäviin tappioihin (esimerkiksi kun käyttöluvan saaja on jo investoinut koneisiin tai laitteisiin, joita ei voida käyttää toiseen teknologiaan perustuvassa tuotannossa) tai jos käyttöluvan antajan teknologia on välttämätön tuotannontekijä käyttöluvan saajan tuotannossa. Esimerkiksi silloin, kun käyttöluvan kohteena oleva teknologia koostuu standardin soveltamisen kannalta olennaisista patenteista, standardin mukaista tuotetta tuottavan käyttöluvan saajan on välttämätöntä käyttää joitakin tai kaikkia kyseiseen standardiin liittyviä patentteja (102). Jos käyttöluvan antaja tällaisessa tapauksessa irtisanoo teknologiansiirtosopimuksen sen jälkeen, kun käyttöluvan saaja on riitauttanut kyseisten patenttien pätevyyden, käyttöluvan saajalle voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Vaikka käyttöluvan antajan teknologia ei olisikaan standardin soveltamisen kannalta olennaista, riitauttamiseen voi olla suuret pidäkkeet, jos teknologialla on vahva markkina-asema. Tämä johtuu siitä, että käyttöluvan saajan on vaikea löytää kannattavaa vaihtoehtoista teknologiaa, jonka käyttöluvan se voisi hankkia. Kysymystä siitä, olisivatko käyttöluvan saajan voittojen menetykset merkittäviä ja vähentäisivätkö ne siis sen vuoksi huomattavasti sen kannustimia riitauttamiseen, on arvioitava tapauskohtaisesti.

164.

Olisi kuitenkin huomattava myös, että riitauttamiseen perustuvaa irtisanomista koskeva sopimusehto ei 163 kohdassa kuvattujen tilanteiden ulkopuolella useinkaan vähennä merkittävästi kannustimia riitauttamiseen eikä sen vaikutus siksi ole samanlainen kuin riitauttamisen kieltämistä koskevalla sopimusehdolla.

165.

Jos riitauttamiseen perustuvaa irtisanomista koskeva sopimusehto on suljettu ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle ja sen todetaan rajoittavan kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on tarpeen arvioida, täyttääkö sopimusehto 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Tätä varten voi olla merkityksellistä arvioida, onko sopimusehto välttämätön, jotta käyttöluvan antajalla olisi kannustimet myöntää käyttölupa (varmistamalla, ettei sen ole pakko jatkaa yhteistyötä sellaisen käyttöluvan saajan kanssa, joka riitauttaa käyttölupasopimuksen kohteen). Toinen arvioinnin kannalta merkityksellinen tekijä voi olla myös se, onko käyttöluvan saaja täyttänyt kaikki sopimuksen mukaiset velvoitteensa riitauttamisen aikaan, erityisesti velvoitteen maksaa sovitut rojaltit.

166.

Riitauttamiseen perustuvaa irtisanomista koskevien sopimusehtojen kilpailunvastaiset vaikutukset ovat yleisesti ottaen epätodennäköisempiä silloin, kun ne sisältyvät yksinoikeudellisiin käyttölupasopimuksiin. Yksinoikeuskäyttöluvan myönnettyään käyttöluvan antaja voi olla erityisessä riippuvuussuhteessa, sillä käyttöluvan saajasta tulee sen ainoa kyseisistä käyttöluvan kohteena olevista teknologiaoikeuksista saatavien tulojen lähde, jos rojaltit riippuvat käyttöluvan kohteena oleviin teknologiaoikeuksiin perustuvasta tuotannosta, kuten usein on. Tällöin kannustimet innovointiin ja käyttölupien myöntämiseen voivat heikentyä, jos käyttöluvan antaja esimerkiksi lukkiutuu sellaisen yksinoikeuskäyttöluvan haltijan kanssa tekemäänsä sopimukseen, joka ei enää panosta merkittävästi käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia käyttäen tuotetun (tai tuotettavan) tuotteen kehittämiseen, tuotantoon ja markkinointiin (103). Tämän vuoksi teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa myönnetään ryhmäpoikkeus yksinoikeudellisiin käyttölupasopimuksiin sisältyville riitauttamiseen perustuvaa irtisanomista koskeville sopimusehdoille. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolisissa tilanteissa on tehtävä tapauskohtainen arviointi.

167.

Riitauttamisen kieltävät sopimusehdot ja riitauttamiseen perustuvaa irtisanomista koskevat sopimusehdot, jotka liittyvät yksinomaan taitotietoon, kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. Komissio suhtautuu näihin sopimusehtoihin suopeammin, koska käyttöluvan antajan on todennäköisesti hyvin vaikeaa tai mahdotonta saada käyttöluvan kohteena olevaa taitotietoa takaisin sen paljastuttua. Tällöin ehdolla, jolla käyttöluvan saajaa kielletään riitauttamasta käyttöluvan kohteena olevaa taitotietoa, voidaan edistää uuden teknologian levittämistä, jos heikommat käyttöluvan antajat voivat sen ansiosta myöntää käyttölupia itseään vahvemmille käyttöluvan saajille ilman pelkoa siitä, että käyttöluvan saaja riitauttaa taitotiedon saatuaan sen haltuunsa.

Käyttöluvan saajan oman teknologian hyödyntämisen tai kehittämisen rajoittaminen (sopimukset keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välillä)

168.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisissä sopimuksissa asetetut suorat tai välilliset velvoitteet, joilla rajoitetaan käyttöluvan saajan mahdollisuuksia hyödyntää omia teknologiaoikeuksiaan tai jommankumman sopimuspuolen mahdollisuuksia tehdä tutkimus- ja kehitystyötä, jollei jälkimmäinen rajoitus ole välttämätön, jotta estettäisiin käyttöluvan kohteena olevan taitotiedon paljastaminen kolmansille. Kyseinen säännös on sisällöltään sama kuin vakavimpia kilpailunrajoituksia kilpailijoiden välisissä sopimuksissa koskeva teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan d alakohta. Sitä on käsitelty edellä 140–141 kohdassa. Jäljempänä olevissa 169–170 kohdissa annetaan ohjeita siitä, miten tämäntyyppisiä, keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisiin sopimuksiin sisältyviä rajoituksia arvioidaan SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella yksittäin.

169.

Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisten sopimusten kohdalla käyttöluvan saaja ei yleensä omista kilpailevaa teknologiaa. Sellaisia tapauksia saattaa kuitenkin esiintyä, joissa sopimuspuolia ei pidetä kilpailijoina teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisen kannalta, vaikka käyttöluvan saaja omistaakin kilpailevaa teknologiaa. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun käyttöluvan saaja omistaa tietyn teknologian, mutta ei myönnä siihen käyttölupia eikä käyttöluvan antaja ole todellinen tai mahdollinen toimittaja tuotemarkkinoilla. Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisen kannalta sopimuspuolet eivät tällöin ole kilpailijoita teknologiamarkkinoilla eivätkä tuotantoketjun loppupään tuotemarkkinoilla (104). Tällaisissa tapauksissa on tärkeää varmistaa, että käyttöluvan saajan mahdollisuuksia hyödyntää omaa teknologiaansa ja kehittää sitä edelleen ei rajoiteta. Kyseinen teknologia aiheuttaa kilpailupainetta, joka olisi säilytettävä. Tällaisessa tapauksessa ehdot, joilla rajoitetaan käyttöluvan saajan omien teknologiaoikeuksien käyttöä tai omaa tutkimus- ja kehitystoimintaa, todennäköisesti rajoittavat kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla eivätkä todennäköisesti täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Jos käyttöluvan saaja on velvollinen maksamaan rojalteja sekä käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa että omaa teknologiaansa käyttäen tuottamiensa tuotteiden myynnistä, tämä yleensä rajoittaa käyttöluvan saajan mahdollisuuksia hyödyntää omaa teknologiaansa.

170.

Tapauksissa, joissa käyttöluvan saaja ei omista kilpailevaa teknologiaa tai ei ole jo kehittämässä tällaista teknologiaa, sopimuspuolille asetettu velvoite olla tekemättä itsenäistä tutkimus- ja kehitystyötä voi olla kilpailua rajoittava esimerkiksi silloin, kun teknologioita on saatavilla vain muutama tai kun sopimuspuolet saattavat olla merkittäviä (mahdollisia) innovaation lähteitä markkinoilla. Näin on etenkin silloin, kun sopimuspuolilla on hallussaan tarvittavat resurssit ja taidot jatkotutkimuksen ja kehitystyön tekemiseksi. Tällöin ehdot, joilla rajoitetaan sopimuspuolten mahdollisuuksia tehdä itsenäistä tutkimus- ja kehitystyötä, eivät todennäköisesti täytä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Kuitenkin silloin, kun teknologioita on saatavilla useita ja kun sopimuspuolten hallussa ei ole erityisiä resursseja ja taitoja, tutkimus- ja kehitystyöhön kohdistuva rajoitus jää todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, koska sillä ei ole tuntuvaa kilpailua rajoittavaa vaikutusta, tai se voi täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Rajoitus voi edistää uuden teknologian levitystä esimerkiksi sitä kautta, että se kannustaa käyttöluvan saajaa keskittymään käyttöluvan kohteena olevan teknologian hyödyntämiseen ja kehittämiseen.

3.6 Ryhmäpoikkeuksen soveltamisen peruuttaminen ja soveltamatta jättäminen

3.6.1 Ryhmäpoikkeuksesta saatavan edun peruuttaminen

171.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta saatavan edun asetuksen (EY) N:o 1/2003 29 artiklan 1 kohdan nojalla, jos se katsoo yksittäisessä tapauksessa, että ryhmäpoikkeuksen piiriin kuuluvalla teknologiansiirtosopimuksella on vaikutuksia, jotka ovat ristiriidassa SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan kanssa. Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 2 kohdassa säädetään vastaavasti, että jos jäsenvaltion kilpailuviranomainen katsoo ryhmäpoikkeuksen piiriin kuuluvalla teknologiansiirtosopimuksella olevan 101 artiklan 3 kohdan kanssa ristiriidassa olevia vaikutuksia jäsenvaltion alueella tai sen sellaisella osalla, joka täyttää kaikki erillisten maantieteellisten markkinoiden ominaispiirteet, kilpailuviranomainen voi peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta saatavan edun tällä alueella asetuksen (EY) N:o 1/2003 29 artiklan 2 kohdan nojalla.

172.

Ryhmäpoikkeuksesta saatavan edun peruuttamista esittävän viranomaisen tehtävänä on osoittaa, että sopimus rajoittaa kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja että sopimus ei täytä yhtä tai useampaa 101 artiklan 3 kohdan edellytyksistä (105). Koska peruuttaminen merkitsee, että sopimus rikkoo SEUT-sopimuksen 101 artiklaa, peruuttamiseen liittyy välttämättä asetuksen (EY) N:o 1/2003 5, 7 tai 9 artiklaan perustuva kielteinen päätös. Ryhmäpoikkeuksesta saatavan edun peruuttamisella on vaikutuksia ainoastaan ex nunc, toisin sanoen sopimuksen poikkeusasema säilyy ennallaan peruuttamisen voimaantulopäivää edeltävänä ajanjaksona.

173.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että peruuttaminen voi olla perusteltua erityisesti, jos

a)	kolmansien hallussa olevan teknologian pääsy markkinoille rajoittuu, esimerkiksi seurauksena samankaltaisten rajoittavien sopimusten, joissa kielletään käyttöluvan saajia käyttämästä kolmansien osapuolten teknologioita, rinnakkaisten verkostojen kumulatiivisesta vaikutuksesta;

mahdollisten käyttöluvan saajien pääsy markkinoille rajoittuu, esimerkiksi seurauksena samankaltaisten rajoittavien sopimusten, joissa kielletään käyttöluvan antajia myöntämästä käyttölupia muille käyttöluvan saajille, rinnakkaisten verkostojen kumulatiivisesta vaikutuksesta, tai koska ainoa teknologian omistaja, joka antaa käyttölupia merkityksellisiin teknologiaoikeuksiin, sopii yksinoikeuskäyttöluvasta sellaisen käyttöluvan saajan kanssa, joka jo toimii tuotemarkkinoilla korvaavien teknologiaoikeuksien perusteella.

174.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa viitataan mahdollisuuteen peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta saatava etu silloin, kun kolmansien käyttöluvan antajien, mukaan lukien mahdolliset käyttöluvan antajat, pääsy merkityksellisille teknologiamarkkinoille rajoittuu seurauksena teknologiansiirtosopimusten, joissa kielletään käyttöluvan saajia käyttämästä kilpailijoiden teknologioita, verkostojen kumulatiivisesta vaikutuksesta. Muiden käyttöluvan antajien sulkemisesta markkinoilta on todennäköisesti kyse silloin, kun rajoittavat sopimukset estävät useimpia markkinoilla olevia yrityksiä, jotka voisivat saada kilpailevan käyttöluvan, hankkimasta sitä, ja joissa mahdolliset käyttöluvan saajat kohtaavat suhteellisen suuria esteitä pyrkiessään markkinoille. Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa viitataan mahdollisuuteen peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuva etu silloin, kun muiden käyttöluvan saajien pääsy merkityksellisille teknologiamarkkinoille rajoittuu seurauksena teknologiansiirtosopimusten, joissa kielletään käyttöluvan antajia myöntämästä käyttölupia muille käyttöluvan saajille ja siten estetään mahdollisten käyttöluvan saajien pääsy tarvittaviin teknologioihin, kumulatiivisesta vaikutuksesta. Markkinoilta sulkemista käsitellään tarkemmin näiden suuntaviivojen 4.2.2 ja 4.2.7 jaksossa.

175.

Ryhmäpoikkeuksesta saatavan edun peruuttaminen voi olla perusteltua myös seuraavissa tapauksissa:

a)	käyttöluvan antajien välinen kilpailu rajoittuu, kun merkittävä määrä keskenään kilpailevia käyttöluvan antajia edellyttää käyttöluvan saajiltaan, että myös niille tarjotaan muiden käyttöluvan antajien kanssa sovitut edullisemmat ehdot;

asiakkaiden mahdollisuudet saada sopimustuotteita ovat kohtuuttoman rajoitetut sen seurauksena, että käyttöluvan antajan tai käyttöluvan saajien kykyä tehdä passiivista myyntiä käyttöluvan antajalle tai käyttöluvan saajalle varatulle yksinoikeudelliselle alueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle on rajoitettu;

c)	rojaltit merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla ovat kilpailevien yritysten välisten samankaltaisten vastavuoroisten käyttölupasopimusten kumulatiivisen vaikutuksen seurauksena kilpaillun tason yläpuolella.

3.6.2 Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamatta jättäminen

176.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 7 artiklassa säädetään, että komissio voi asetuksella jättää teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle samankaltaisten sopimusten rinnakkaiset verkostot, jotka kattavat yli 50 prosenttia merkityksellisistä markkinoista. Toimenpide ei kohdistu yksittäisiin yrityksiin vaan kaikkiin yrityksiin, joiden sopimukset on määritelty teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamatta jättämistä koskevassa asetuksessa.

177.

Kun komissio peruuttaa teknologiansiirtoa koskevasta ryhmäpoikkeusasetuksesta saatavan edun 6 artiklan nojalla, se edellyttää asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 tai 9 artiklaan perustuvan päätöksen antamista. Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 7 artiklan nojalla annettavan soveltamatta jättämistä koskevan komission asetuksen vaikutuksena kuitenkin on poistaa teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen tuottama etu kyseisessä asetuksessa täsmennettyjen rajoitusten ja markkinoiden osalta ja palauttaa tilanne, jossa SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 ja 3 kohtaa sovelletaan kyseisten rajoitusten ja markkinoiden osalta täysimääräisesti. Näin ollen sen jälkeen, kun on annettu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 7 artiklan nojalla asetus, yritysten on nojauduttava Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön sekä komission päätöksiin, tiedonantoihin ja ohjeisiin sen suhteen, miten 101 artiklaa sovelletaan kyseisiin sopimuksiin. Komissio tekee tarvittaessa yksittäistapausta koskevan päätöksen, jossa annetaan ohjeistusta kyseisillä markkinoilla toimiville yrityksille.

178.

Laskettaessa sitä, kattavatko verkostot 50 prosenttia markkinoista, on otettava huomioon kukin yksittäinen teknologiansiirtosopimusten verkosto, joka sisältää markkinoihin samankaltaisia vaikutuksia aiheuttavia rajoituksia tai rajoitusten yhdistelmiä.

179.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 7 artiklassa ei velvoiteta komissiota toimimaan aina, kun 50 prosentin kattavuusaste ylittyy. Yleensä asetuksen antaminen 7 artiklan nojalla on asianmukaista silloin, kun on todennäköistä, että pääsy merkityksellisille markkinoille tai kilpailu kyseisillä markkinoilla rajoittuu tuntuvasti. Arvioidessaan tarvetta soveltaa 7 artiklaa komissio harkitsee, olisiko yksittäinen peruuttaminen tarkoituksenmukaisempi keino korjata tilanne. Tämä voi riippua erityisesti markkinoilla kumulatiivisia vaikutuksia aiheuttavien kilpailevien yritysten määrästä tai siitä, kuinka moniin maantieteellisiin markkinoihin vaikutus unionissa kohdistuu.

180.

Jokaisessa teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 7 artiklan nojalla annetussa asetuksessa on selvästi määritettävä sen soveltamisala. Tämän vuoksi komission on ensiksi määriteltävä merkitykselliset tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat ja toiseksi yksilöitävä se rajoitustyyppi, jonka kohdalla teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta ei enää sovelleta. Viimeksi mainitun tekijän osalta komissio voi mukauttaa asetuksen soveltamisalaa sen mukaan, mihin kilpailuongelmaan se haluaa puuttua. Vaikka kaikki kilpailukieltojärjestelyjen rinnakkaiset verkostot otetaan huomioon laskettaessa 50 prosentin markkinaosuutta, komissio voi siitä huolimatta rajata asetuksen soveltamisalan esimerkiksi sellaisiin kilpailukieltovelvoitteisiin, jotka ovat voimassa vähintään tietyn ajan. Komissio voi tarvittaessa myös antaa ohjausta määrittämällä tietyssä markkinatilanteessa sovellettavan markkinaosuustason, jonka alapuolella yrityksen ei katsota edistävän merkittävästi kumulatiivista markkinoita sulkevaa vaikutusta. Kun yksittäisen käyttöluvan antajan markkinaosuus on käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden osalta alle 5 prosenttia, kyseistä teknologiaa koskevan sopimuksen tai sopimusten verkoston ei yleensä katsota lisäävän merkittävästi kumulatiivista markkinoita sulkevaa vaikutusta (106).

181.

Komission on teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan nojalla asetettava vähintään kuuden kuukauden siirtymäkausi, jonka on tarkoitus antaa asianomaisille yrityksille mahdollisuus muuttaa sopimuksiaan teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamatta jättämisen huomioon ottamiseksi.

182.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamatta jättämistä koskeva asetus ei vaikuta kyseisten ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluneiden sopimusten asemaan ennen asetuksen voimaantuloa.

4. SEUT-SOPIMUKSEN 101 ARTIKLAN 1 JA 3 KOHDAN SOVELTAMINEN TEKNOLOGIANSIIRTOA KOSKEVAN RYHMÄPOIKKEUSASETUKSEN SOVELTAMISALAN ULKOPUOLELLA

4.1 Arvioinnin yleiset puitteet

183.

Sopimukset, jotka eivät kuulu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan esimerkiksi siksi, että teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyt markkinaosuusrajat ylittyvät, tai siksi, että sopimuspuolia on enemmän kuin kaksi, eivät ole oletusarvoisesti lainvastaisia. Tällaisia sopimuksia on arvioitava yksittäin SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella. Sopimukset, jotka joko eivät rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai jotka täyttävät 101 artiklan 3 kohdan edellytykset, ovat päteviä ja täytäntöönpanokelpoisia.

Ryhmäpoikkeusta sovelletaan, jos on riittävästi riippumattomien tahojen hallinnassa olevaa teknologiaa

184.

Jotta voitaisiin lisätä ennustettavuutta silloinkin, kun teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta ei sovelleta, ja jotta yksityiskohtainen arviointi voitaisiin rajoittaa tapauksiin, jotka todennäköisesti aiheuttavat todellisia kilpailuongelmia, komissio katsoo, että SEUT-sopimuksen 101 artiklaa ei todennäköisesti rikota silloin, kun vakavimpia kilpailunrajoituksia ei ole ja kun käyttöluvan kohteena olevan teknologian lisäksi voidaan osoittaa vähintään neljä riippumatonta kilpailevaa teknologiaa. Tätä varten riippumattoman kilpailevan teknologian on oltava kolmannen osapuolen omistuksessa tai määräysvallassa ja sellainen, että käyttöluvan kohteena oleva teknologia voidaan korvata sillä, kun otetaan huomioon sen ominaisuudet, siitä maksettavat rojaltit, sen kaupallinen vahvuus (mukaan lukien esimerkiksi teknologiaa sisältävien tuotteiden myyntimäärät) ja sen käyttötarkoitus (107). Teknologian aiheuttama kilpailupaine on merkitykseltään vähäinen silloin, kun teknologia ei tarjoa kaupallisesti kannattavaa vaihtoehtoa käyttöluvan kohteena olevalle teknologialle. Esimerkiksi silloin, kun kuluttajat suosivat markkinoilla esiintyvien verkostovaikutusten vuoksi selkeästi tuotteita, jotka sisältävät käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa, muut teknologiat eivät välttämättä tarjoa todellista vaihtoehtoa ja aiheuttavat tämän vuoksi vain vähäistä kilpailupainetta.

185.

Se, että sopimus ei kuulu 184 kohdassa esitetyn poikkeuksen soveltamisalaan, ei tarkoita sitä, että se kuuluisi SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan tai että se ei täyttäisi 101 artiklan 3 kohdassa määrättyjä edellytyksiä. Tällaisia sopimuksia on arvioitava yksittäin näissä suuntaviivoissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

4.1.1 SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaan perustuvan arvioinnin kannalta merkitykselliset tekijät

186.

Jos sopimus ei sisällä tarkoitukseen perustuvia rajoituksia, on arvioitava, onko sillä kilpailua rajoittavia vaikutuksia (108). Esimerkkejä mahdollisista rajoittavista vaikutuksista on näiden suuntaviivojen 2.2.3 jaksossa.

187.

Sen arvioimiseksi, rajoittaako sopimus tuntuvasti kilpailua, on otettava huomioon kilpailun toimintaperiaatteet kyseisillä markkinoilla. Tässä suhteessa merkityksellisiä ovat seuraavat tekijät:

a)	sopimuksen luonne

b)	sopimuspuolten markkina-asema

c)	kilpailijoiden markkina-asema

d)	ostajien markkina-asema merkityksellisillä markkinoilla

e)	markkinoille pääsyn esteet

f)	markkinadynamiikka.

188.

Yksittäisten tekijöiden merkitys voi vaihdella tapauskohtaisesti, ja se riippuu kaikista muista tekijöistä. Esimerkiksi suuri markkinaosuus on yleensä selvä merkki markkinavoimasta, mutta jos markkinoille pääsyn esteet ovat pieniä, se ei ehkä viittaakaan markkinavoimaan. Yksittäisten tekijöiden suhteellisesta merkityksestä ei tämän vuoksi voida antaa täsmällisiä sääntöjä.

189.

Sopimuksen luonne käsittää sopimuspuolten välisen kilpailusuhteen sekä sopimukseen sisältyvät rajoitukset. Rajoitusten osalta on tarpeen mennä sopimuksessa nimenomaisesti ilmaistujen ehtojen tarkastelua pidemmälle. Esimerkiksi tavasta, jolla sopimus pannaan täytäntöön, tai sopimuksen luomista kannustimista voi aiheutua implisiittisiä rajoituksia.

190.

Sopimuspuolten markkina-asema, mukaan lukien kaikki niiden määräysvaltaan tosiasiassa tai oikeudellisesti kuuluvat yritykset, antaa viitteitä käyttöluvan antajan, käyttöluvan saajan tai molempien mahdollisesta markkinavoimasta. Mitä suurempi sopimuspuolten markkinaosuus on, sitä enemmän niillä todennäköisesti on markkinavoimaa. Tämä pitää paikkansa erityisesti silloin, kun markkinaosuus kuvastaa kustannusetuja tai muita kilpailullisia etuja kilpailijoihin nähden. Kilpailuedut voivat johtua esimerkiksi siitä, että kyseisellä sopimuspuolella on markkinoilla ensimmäisen toimijan etu, se on standardin kannalta olennaisten patenttien haltija tai se käyttää parempaa teknologiaa. Markkinaosuudet ovat kuitenkin vain yksi tekijä arvioitaessa markkina-asemaa. Esimerkiksi teknologiamarkkinoilla markkinaosuudet eivät välttämättä ole aina hyvä osoitus kyseisen teknologian suhteellisesta vahvuudesta ja markkinaosuusluvut voivat vaihdella huomattavasti laskentamenetelmästä riippuen.

191.

Markkinaosuudet ja mahdolliset kilpailuedut ja -haitat otetaan huomioon myös arvioitaessa kilpailijoiden markkina-asemaa. Mitä vahvemmassa asemassa todelliset kilpailijat ovat ja mitä enemmän niitä on, sitä pienempi on riski, että sopimuspuolet pystyvät käyttämään markkinavoimaa. Jos kilpailijoita sen sijaan on vähän ja ne ovat markkina-asemaltaan (koko, kustannukset, T&K-valmiudet yms.) samankaltaisia, tällainen markkinarakenne voi lisätä kilpailunvastaisen yhteistyön vaaraa.

192.

Ostajien markkina-asema kertoo siitä, onko yhdellä tai useammalla ostajalla neuvotteluvoimaa. Ensimmäinen merkki neuvotteluvoimasta on ostajan markkinaosuus ostomarkkinoilla. Osuus kertoo siitä, kuinka merkittävää ostajan kysyntä on mahdollisille toimittajille. Muut indikaattorit koskevat ostajan asemaa markkinoilla, joilla se on toimittajana. Tällaisia indikaattoreita ovat muun muassa toimijan jakelupisteverkoston maantieteellinen laajuus ja loppukäyttäjien mielikuva sen brändistä. Joissakin tapauksissa neuvotteluvoima voi estää käyttöluvan antajaa tai käyttöluvan saajaa käyttämästä markkinavoimaa markkinoilla, jolloin se ratkaisee kilpailuongelman, joka olisi syntynyt ilman sitä. Näin tapahtuu erityisesti silloin, kun vahvoilla ostajilla on keinot ja kannustimet tuoda markkinoille uusia toimituslähteitä, jos suhteellisissa hinnoissa tapahtuu pieni mutta pysyvä korotus.

193.

Markkinoille pääsyn esteitä mitataan arvioimalla, missä määrin vakiintuneet yritykset voivat nostaa hintojaan kilpaillun tason yläpuolelle houkuttelematta markkinoille uusia tulijoita. Jos markkinoille pääsyn esteitä ei ole, uusien markkinatoimijoiden helppo ja nopea pääsy markkinoille tekee tällaisista hintojen korotuksista kannattamattomia. Markkinoille pääsyn esteitä voidaan pääsääntöisesti pitää vähäisinä, jos on todennäköistä, että vuoden tai kahden kuluessa markkinoille tulee uusia toimijoita, jotka pystyvät estämään markkinavoiman käyttämisen tai haittaavat sitä.

194.

Markkinoille pääsyn esteet voivat aiheutua monenlaisista tekijöistä, kuten mittakaavaeduista ja tuotevarioinnin eduista (mukaan lukien verkostovaikutukset), kansallisista säädöksistä (etenkin jos niissä säädetään yksinoikeuksista), valtiontuista, tuontitulleista, immateriaalioikeuksista, resurssien omistajuudesta, jos niitä on tarjolla rajallisesti (esim. luonnollisten rajoitteiden takia), olennaisista toimintaedellytyksistä, ensimmäisen toimijan edusta tai pitkään jatkuneilla voimakkailla myynninedistämistoimilla luodusta kuluttajien brändiuskollisuudesta. Myös yritysten tekemät kilpailua rajoittavat sopimukset voivat olla markkinoille pääsyn esteitä, jos ne vaikeuttavat markkinoille tuloa ja sulkevat markkinoilta (mahdollisia) kilpailijoita. Markkinoille pääsyn esteitä voi olla tutkimus- ja kehitystyöstä, tuotannosta ja jakelusta koostuvan prosessin kaikissa vaiheissa. Näiden tekijöiden mahdollinen katsominen markkinoille pääsyn esteiksi riippuu etenkin siitä, liittyykö niihin uponneita kustannuksia. Uponneet kustannukset ovat kustannuksia, joita markkinoille pääsemisestä tai markkinoilla toimimisesta aiheutuu mutta jotka eivät maksa itseään takaisin, jos markkinoilta poistutaan. Mitä enemmän uponneita kustannuksia on, sitä tarkemmin mahdollisten uusien tulokkaiden on punnittava markkinoille tulon riskejä ja sitä uskottavampia ovat vakiintuneiden markkinatoimijoiden uhkaukset uuteen kilpailuun vastaamisesta, sillä vakiintuneiden yritysten poistuminen markkinoilta on uponneiden kustannusten vuoksi kallista. Markkinoille tulo edellyttää yleensä uponneita kustannuksia, jotka ovat joskus vähäisiä, joskus merkittäviä. Sen vuoksi todellinen kilpailu on yleensä potentiaalista kilpailua toimivampi arviointikeino, ja sille annetaankin arvioinnissa enemmän painoarvoa.

195.

On myös tarpeen ottaa huomioon merkityksellisten markkinoiden dynamiikka. Joillakin dynaamisilla markkinoilla tiettyjen rajoitusten mahdolliset kielteiset vaikutukset voivat olla vähemmän ongelmallisia, koska teknologioiden välinen kilpailu dynaamisten ja innovatiivisten kilpailijoiden kesken saattaa toimia riittävänä rajoituksena. Joissakin tapauksissa rajoitukset kuitenkin voivat antaa dynaamisilla markkinoilla toimivalle vakiintuneelle yritykselle pysyvän kilpailuedun ja siten aiheuttaa tuntuvia rajoittavia vaikutuksia. Näin voi olla silloin, kun rajoitus estää kilpailijoita hyötymästä verkostovaikutuksista tai kun markkinat ovat alttiita valumaan tietylle toimijalle (nk. tipping-ilmiö).

196.

Yksittäisiä rajoituksia arvioitaessa voi olla tarpeen ottaa huomioon myös muita tekijöitä. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi kumulatiiviset vaikutukset, jotka johtuvat samankaltaisten sopimusten esiintymisestä markkinoilla, sopimusten kesto, sääntelykehys ja käyttäytyminen, joka voi merkitä tai helpottaa kilpailunvastaista yhteistyötä, kuten hintajohtajuus, hintojen muutoksista ilmoittaminen etukäteen ja neuvotteleminen ”oikeasta” hinnasta, hintojen jäykkyys liiallisen kapasiteetin seurauksena, hintasyrjintä ja aiempi kilpailunvastainen yhteistyö.

4.1.2 SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohtaan perustuvan arvioinnin kannalta merkitykselliset tekijät

197.

Kilpailua rajoittavilla teknologiansiirtosopimuksilla on tuottamiensa tehokkuusetujen ansiosta myös kilpailua edistäviä vaikutuksia, jotka saattavat olla niiden kilpailunvastaisia vaikutuksia merkittävämpiä. Kilpailua edistävien vaikutusten arviointi perustuu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohtaan, johon sisältyy poikkeus 101 artiklan 1 kohdan kieltoon. Jotta tätä poikkeusta voitaisiin soveltaa, teknologiansiirtosopimuksen on täytettävä 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä (ks. näiden suuntaviivojen 9 kohta). Yrityksen, joka vetoaa 101 artiklan 3 kohtaan, on osoitettava vakuuttavin perusteluin ja todistein, että artiklan neljä edellytystä täyttyvät (109).

198.

Kilpailua rajoittavia sopimuksia arvioidaan SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan perusteella siinä konkreettisessa tilanteessa, jossa ne toteutetaan (110), ja tiettynä hetkenä vallitsevien tosiseikkojen perusteella. Arvioinnissa otetaan tämän vuoksi huomioon tosiseikkojen olennaiset muutokset. SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan poikkeussääntöä sovelletaan, kun kaikki neljä edellytystä täyttyvät, ja sen soveltaminen lakkaa, jos kaikki edellytykset eivät enää täyty (111). Sovellettaessa 101 artiklan 3 kohtaa on kuitenkin tarpeen ottaa huomioon sopimuspuolten tekemät uponneita kustannuksia aiheuttaneet alkuinvestoinnit sekä se, miten paljon aikaa ja millaisten ehtojen täyttymistä vaaditaan, jotta tehokkuutta parantava investointi saadaan tehtyä ja se maksaa itsensä takaisin. Ei ole mahdollista soveltaa 101 artiklaa ottamatta huomioon ennakkoinvestointeja ja niihin liittyviä riskejä. Sopimuspuolten kohtaama riski ja uponneita kustannuksia aiheuttava investointi, joka on toteutettava sopimuksen täytäntöön panemiseksi, voivat näin ollen johtaa siihen, että sopimus ei kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan tai että se täyttää 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset investoinnin takaisinmaksuun kuluvan ajan.

199.

SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytyksistä ensimmäinen koskee sopimuksen tuottamien objektiivisten etujen arviointia. Esimerkkejä tehokkuuseduista esitetään näiden suuntaviivojen 2.2 jaksossa.

200.

SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan kolmas edellytys edellyttää, että sopimuksessa ei aseteta rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä sopimuksen objektiivisten etujen saavuttamiseksi. Arvioidessaan sitä, läpäiseekö sopimus välttämättömyystestin, komissio tarkastelee etenkin, onko kyseessä oleva toiminta yksittäisen rajoituksen ansiosta tehokkaampaa kuin se olisi ollut ilman kyseistä rajoitusta. Arviointia laadittaessa on otettava huomioon markkinaolosuhteet ja sopimuspuolten tosiasiallinen tilanne. SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan mukaiseen poikkeukseen vetoavien yritysten ei tarvitse tarkastella hypoteettisia tai teoreettisia vaihtoehtoja. Niiden on kuitenkin selitettävä ja osoitettava, miksi realistisilta vaikuttavat ja kilpailua huomattavasti vähemmän rajoittavat vaihtoehdot eivät saisi aikaan samanlaisia tehokkuusetuja. Jos kaupallisesta näkökulmasta realistiselta ja vähemmän rajoittavalta vaikuttavan vaihtoehdon soveltaminen johtaisi tehokkuuden merkittävään vähenemiseen, rajoitusta pidetään välttämättömänä. Joissakin tapauksissa voi olla tarpeen tutkia lisäksi, onko sopimus itsessään välttämätön tehokkuusetujen saavuttamiselle. Kun kyseessä on yksinkertainen käyttöluvan myöntäminen kahden sopimuspuolen välillä, yksittäisten rajoitusten välttämättömyyden arviointi kuitenkin yleensä riittää. Useimmiten käyttölupasopimukselle ei ole vähemmän rajoittavaa vaihtoehtoa.

201.

Toinen SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytys on, että kuluttajat saavat kohtuullisen osuuden hyödystä. Tämä merkitsee sitä, että käyttöluvalla valmistettujen tuotteiden kuluttajille on vähintään korvattava sopimuksesta aiheutuvat kielteiset vaikutukset (112). Tämä tarkoittaa sitä, että tehokkuusetujen on täysimääräisesti korvattava sopimuksen todennäköiset kielteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat hintoihin, tuotantoon ja muihin olennaisiin parametreihin. Tämä voidaan saavuttaa muuttamalla kyseisten yritysten kustannusrakennetta, tarjoamalla niille kannustimia hintojen alentamiseen tai tarjoamalla kuluttajille uusia tai parannettuja tuotteita, joilla tasoitetaan todennäköisten hinnankorotusten vaikutus (113).

202.

SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan viimeinen edellytys on, että sopimus ei saa antaa sopimuspuolille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kyseessä olevia tuotteita. Tämä edellyttää markkinoille jäävien kilpailupaineiden ja sopimuksesta näihin kilpailulähteisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia. Tätä edellytystä sovellettaessa on otettava huomioon SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan ja 102 artiklan välinen suhde. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan 101 artiklan 3 kohdan soveltaminen ei voi estää 102 artiklan soveltamista (114). Vaikka sopimus vähentäisi merkittävästi kilpailua suhteessa yhteen olennaiseen parametriin, se ei välttämättä merkitse 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kilpailun poistamista. Esimerkiksi teknologioiden yhdistämisen tuloksena voi syntyä tosiasiallinen teollisuusstandardi, jolloin eri teknologiamuotojen välillä käydään vain vähän kilpailua. Kun markkinoiden päätoimijat ovat ottaneet tietyn teknologiamuodon käyttöönsä, vaihtoehtoisten muotojen voi verkostovaikutusten vuoksi olla hyvin vaikeaa selviytyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tosiasiallisen teollisuusstandardin luominen aina johtaisi 101 artiklan 3 kohdan viimeisessä edellytyksessä tarkoitettuun kilpailun poistamiseen etenkään silloin, kun toimittajat voivat vapaasti kilpailla hinnalla, laadulla, valinnanvaralla, innovaatiolla ja tuoteominaisuuksilla.

4.2 SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltaminen käyttölupasopimuksiin liittyviin rajoituksiin

203.

Tässä jaksossa käsitellään erilaisia teknologiansiirtosopimuksissa usein esiintyviä rajoituksia. Näiden suuntaviivojen edellisissä jaksoissa ja etenkin vakavimpia kilpailurajoituksia koskevassa 3.4 jaksossa ja poikkeuksen ulkopuolelle jääviä rajoituksia koskevassa 3.5 jaksossa käsiteltyjä rajoituksia tarkastellaan tässä jaksossa vain lyhyesti.

204.

Tässä jaksossa käsitellään kilpailijoiden välisiä ja keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisiä sopimuksia. Kilpailijoiden välisten sopimusten kohdalla vastavuoroiset ja muut kuin vastavuoroiset sopimukset erotetaan tarvittaessa toisistaan. Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisten sopimusten kohdalla tällaista erottelua ei tarvitse tehdä. Jos yritykset eivät ole todellisia eivätkä potentiaalisia kilpailijoita merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla tai käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden markkinoilla, vastavuoroinen käyttölupa ei käytännössä eroa mitenkään kahdesta erillisestä käyttöluvasta. Tilanne on toinen sellaisten järjestelyjen osalta, joiden puitteissa sopimuspuolet kokoavat yhdessä teknologiapaketin, johon annetaan käyttölupa kolmansille osapuolille. Tällaisia järjestelyjä tarkastellaan näiden suuntaviivojen 4.4 jaksossa.

205.

Tässä jaksossa ei käsitellä tiettyjä teknologiansiirtosopimuksiin sisältyviä velvoitteita, jotka eivät yleensä rajoita kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tällaisia velvoitteita voivat olla muun muassa

a)	luottamuksellisuutta koskevat velvoitteet;

b)	käyttöluvan saajille asetettu velvoite olla myöntämättä alikäyttölupia;

c)	velvoitteet, joiden mukaan käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia ei saa käyttää sopimuksen voimassaolon päätyttyä, jos käyttöluvan kohteena olevat teknologiaoikeudet ovat edelleen päteviä ja voimassa;

d)	velvoite avustaa käyttöluvan antajaa käyttöluvan kohteena olevien immateriaalioikeuksien valvonnassa;

e)	velvoite maksaa vähimmäisrojalteja tai tuottaa vähimmäismäärä käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältäviä tuotteita;

f)	velvoite käyttää käyttöluvan antajan tavaramerkkiä tai mainita käyttöluvan antajan nimi tuotteessa.

4.2.1 Rojalteja koskevat velvoitteet

206.

Teknologiansiirtosopimuksen sopimuspuolet voivat yleensä vapaasti määrittää käyttöluvan saajan maksettavaksi kuuluvan rojaltin ja sen maksutavan ilman, että toiminta kuuluu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tätä periaatetta sovelletaan sekä kilpailijoiden että keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisiin sopimuksiin. Rojaltit voidaan vaatia maksettaviksi esimerkiksi kertamaksuina, myyntihinnasta laskettuna prosenttiosuutena tai kustakin käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävästä tuotteesta maksettavana kiinteänä summana. Jos käyttöluvan kohteena oleva teknologia liittyy lopputuotteeseen kuuluvaan tuotannontekijään, rojaltien laskemista lopputuotteen hinnan perusteella ei yleensä pidetä kilpailua rajoittavana, kunhan käyttöluvan kohteena oleva teknologia sisältyy lopputuotteeseen (115). Ohjelmistoja koskevien käyttölupien yhteydessä käyttäjien tai laitteiden lukumäärän perusteella lasketut rojaltit ovat yleensä 101 artiklan 1 kohdan mukaisia.

207.

Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella kilpailijoiden välisten teknologiansiirtosopimusten rojaltimaksuja koskevat määräykset voivat rajoittaa kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun kilpailijat sopivat vastavuoroisesta käyttölupien myöntämisestä ja veloittavat toisiltaan juoksevia rojalteja, jotka ovat selkeästi epäsuhteessa käyttöluvan markkina-arvoon, ja kun sopimuspuolilla on samanlaiset kustannusrakenteet, tai kun rojalteilla on merkittävä vaikutus markkinahintoihin. Arvioitaessa, ovatko rojaltit epäsuhtaisia, on tarkasteltava muiden tuotemarkkinoilla toimivien käyttöluvan saajien samasta tai korvaavasta teknologiasta maksamia rojalteja. Tämänkaltaisissa tilanteissa on epätodennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset täyttyvät.

208.

Ryhmäpoikkeusta sovelletaan teknologiansiirtosopimuksiin vain niin kauan kuin sopimuksen nojalla käyttöluvun kohteena olevat teknologiaoikeudet ovat päteviä ja voimassa. Sopimukset, jotka sisältävät rojaltien maksamista koskevia velvoitteita, jotka ulottuvat käyttöluvan kohteena olevien teknologiaoikeuksien voimassaoloaikaa pidemmälle, eivät kuitenkaan välttämättä rajoita kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (116). Tällaiset velvoitteet voivat antaa käyttöluvan saajalle mahdollisuuden jakaa rojaltimaksut pidemmälle ajanjaksolle. Jos kolmannet osapuolet voivat käyttöluvan kohteena olevien teknologiaoikeuksien päättymisen jälkeen laillisesti hyödyntää teknologiaa ja luoda riittävää kilpailupainetta markkinoilla, oikeuksien päättymisen jälkeiset rojaltit eivät todennäköisesti rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

209.

Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisten sopimusten osalta ryhmäpoikkeus kattaa sopimukset, joissa rojaltimaksut lasketaan sekä sopimuksen kohteena olevaa käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa että kolmansilta saadun käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa käyttäen tuotettujen tuotteiden perusteella. Tällaiset järjestelyt voivat helpottaa rojaltien laskemista. Ne voivat kuitenkin myös johtaa kolmansien sulkemiseen markkinoilta nostamalla niiden toimittamien tuotannontekijöiden käytöstä aiheutuvia kustannuksia, jolloin järjestelyjen vaikutus voi olla sama kuin kilpailukieltovelvoitteen. Jos rojalteja maksetaan käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa käyttäen valmistettujen tuotteiden lisäksi tuotteista, jotka on valmistettu käyttämällä kolmannen osapuolen teknologiaa, rojaltit lisäävät viimeksi mainittujen tuotteiden kustannuksia ja vähentävät kolmannen osapuolen teknologian kysyntää. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella on näin ollen tutkittava, onko rajoituksella markkinoilta sulkevia vaikutuksia. Tätä varten on aiheellista käyttää kilpailukieltovelvoitteita koskevaa arviointikehystä (ks. näiden suuntaviivojen 4.2.7 jakso). Jos tuntuvia markkinoilta sulkevia vaikutuksia esiintyy, sopimukset kuuluvat SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan eivätkä todennäköisesti täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä, ellei kyseessä ole tilanne, jossa rojaltimaksuja ei voida käytännössä muulla tavoin laskea ja valvoa.

4.2.2 Yksinoikeuskäyttöluvat ja myynnin rajoittaminen

210.

Näitä suuntaviivoja sovellettaessa erotetaan toisistaan rajoitukset, jotka koskevat tuotantoa tietyllä alueella (yksinoikeuskäyttöluvat ja käyttöluvan antajan kanssa rinnakkaiset yksinoikeuskäyttöluvat), ja rajoitukset, jotka koskevat käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden myyntiä tietylle alueelle ja/tai asiakasryhmälle (myynnin rajoitukset).

4.2.2.1 Yksinoikeuskäyttöluvat ja rinnakkaiset yksinoikeuskäyttöluvat

211.

Yksinoikeuskäyttölupa merkitsee, että käyttöluvan antajalla itsellään ei ole oikeutta käyttää käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia tuotannossaan eikä sillä ole oikeutta myöntää näitä oikeuksia kolmansille yleiseen tai erityiseen käyttöön tietyllä alueella. Tällaisissa tapauksissa yksinomaan käyttöluvan saajalla on lupa käyttää käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia tuotannossaan kyseistä erityistarkoitusta varten tai kyseisellä alueella.

212.

Rinnakkainen yksinoikeuskäyttölupa merkitsee, että käyttöluvan antaja sitoutuu olemaan myöntämättä kolmansille osapuolille käyttölupaa tuotantoon tietyllä alueella, mutta pidättää itsellään oikeuden käyttää tuotannossaan käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa.

213.

Kun käyttöluvan antaja sitoutuu siihen, ettei se käytä teknologiaa omassa tuotannossaan eikä myönnä tuotantoon oikeuttavaa käyttölupaa muille kyseisellä alueella, kyseinen alue voi käsittää koko maailman tai jonkin osan siitä.

214.

Yksinoikeuskäyttölupaan ja rinnakkaiseen yksinoikeuskäyttölupaan liittyy usein myyntiä koskevia ehtoja, joilla sopimuspuolille asetetaan käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden myyntiä koskevia alueellisia rajoituksia.

215.

Kilpailijoiden välinen vastavuoroinen yksinoikeuskäyttölupien myöntäminen on markkinoiden ja asiakkaiden jakamisen muoto ja kuuluu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Kilpailijoiden välisiin vastavuoroisiin rinnakkaisiin yksinoikeuskäyttölupiin sovelletaan kuitenkin ryhmäpoikkeusta, jos markkinaosuus ei ylitä 20:tä prosenttia. Tämänkaltaisessa käyttölupien myöntämisessä sopimuspuolet sitoutuvat vastavuoroisesti olemaan myöntämättä kolmansille osapuolille käyttölupaa kilpaileviin teknologioihinsa, mutta ne voivat jatkaa teknologioiden käyttämistä itse. Kun sopimuspuolilla on huomattava markkinavoima, tällaiset sopimukset voivat helpottaa kilpailunvastaista yhteistyötä, sillä niillä voidaan varmistaa, että sopimuspuolet ovat ainoita tuottajia käyttöluvan kohteena olevaan teknologiaan perustuvilla markkinoilla.

216.

Kilpailijoiden väliset muut kuin vastavuoroiset yksinoikeuskäyttöluvat kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan, kun markkinaosuus on enintään 20 prosenttia. Jos markkinaosuusraja ylittyy, yksinoikeuskäyttöluvat voivat rajoittaa kilpailua. Mitä suurempi kumman tahansa sopimuspuolen markkinavoima on, sitä todennäköisemmin kilpailu rajoittuu. Maailmanlaajuinen yksinoikeuskäyttölupa merkitsee sitä, että käyttöluvan antaja poistuu markkinoilta. Jos yksinoikeuskäyttölupa koskee vain tiettyä aluetta, kuten yhtä jäsenvaltiota, käyttöluvan antaja sitoutuu olemaan tuottamatta käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältäviä tavaroita ja palveluja kyseisellä alueella. Tällaisten yksinoikeuskäyttölupien arvioimiseksi on otettava huomioon käyttöluvan antajan ja käyttöluvan saajan markkinavoima. Jos kummankaan sopimuspuolen markkina-asema tuotemarkkinoilla ei ole kovinkaan merkittävä ja käyttöluvan antajalla ei ole kapasiteettia teknologian tosiasialliseen hyödyntämiseen käyttöluvan saajan alueella, sopimus ei todennäköisesti kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Erityistapauksen muodostavat tilanteet, joissa käyttöluvan antaja ja käyttöluvan saaja kilpailevat ainoastaan teknologiamarkkinoilla. Jos käyttöluvan antaja on esimerkiksi tutkimuslaitos tai pieni tutkimusyritys, kuten spin-off-yritys, joka kilpailee käyttöluvan saajan kanssa ainoastaan teknologiamarkkinoilla, sillä ei välttämättä ole tuotanto- eikä jakeluresursseja käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden tuomiseksi markkinoille. Tällaisissa tapauksissa käyttöluvan antaja ei välttämättä kykene kilpailemaan tuotantoketjun loppupään tuotemarkkinoilla. Näin ollen yksinoikeuskäyttölupa ei todennäköisesti rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla edellyttäen, että käyttöluvan saajalla ei ole merkittävää markkinavoimaa tuotemarkkinoilla.

217.

Yksinoikeuskäyttölupien myöntäminen keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välillä – siltä osin kuin se kuuluu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan – täyttää todennäköisesti 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset. Yksinoikeuskäyttölupaa tarvitaan usein, jotta käyttöluvan saajaa voitaisiin kannustaa investoimaan käyttöluvan kohteena olevaan teknologiaan ja saattamaan tuotteet markkinoille kohtuullisessa ajassa. Näin on etenkin silloin, kun käyttöluvan saajan on tehtävä merkittäviä investointeja käyttöluvan kohteena olevan teknologian jatkokehitystä varten. Jos yksinoikeuteen puututtaisiin sen jälkeen, kun käyttöluvan saaja on onnistuneesti kaupallistanut käyttöluvan kohteena olevan teknologian, käyttöluvan saajaa estettäisiin saamasta investoinnistaan taloudellista tuottoa, mikä vaikuttaisi haitallisesti kilpailuun sekä teknologioiden ja innovaatioiden levittämiseen. Komissio puuttuu näin ollen keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisiin sopimuksiin perustuviin yksinoikeuskäyttölupiin vain poikkeustapauksissa. Käyttöluvan alueellisella kattavuudella ei tässä yhteydessä ole merkitystä.

218.

Jos käyttöluvan saaja kuitenkin jo omistaa korvaavaa teknologiaa, jota se käyttää omassa tuotannossaan, yksinoikeuskäyttölupa ei ole välttämättä tarpeen käyttöluvan saajan kannustamiseksi saattamaan tuote markkinoille. Tällöin yksinoikeuskäyttölupa voi sen sijaan kuulua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan etenkin, jos käyttöluvan saajalla on markkinavoimaa tuotemarkkinoilla. SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltaminen edellyttää, että teknologiamarkkinoille pääsy on vaikeaa ja että käyttöluvan kohteena oleva teknologia muodostaa todellisen kilpailulähteen markkinoilla. Yksinoikeuskäyttölupa voi tällaisessa tilanteessa sulkea markkinoilta kolmannen sopimuspuolen asemassa olevia käyttöluvan saajia, luoda markkinoille tulon esteitä ja auttaa käyttöluvan saajaa säilyttämään markkinavoimansa tai vahvistamaan sitä. Rajoittavat vaikutukset ovat erityisen todennäköisiä silloin, kun käyttöluvan saaja, jolla on huomattava markkinavoima, saa yksinoikeuskäyttöluvan yhteen tai useampaan kilpailevaan teknologiaan. Tällaisissa tapauksissa yksinoikeuskäyttölupa ei yleensä täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

219.

Sopimukset, joissa sopimuspuolet myöntävät vastavuoroisesti käyttölupia toisilleen ja sitoutuvat olemaan myöntämättä käyttölupia kolmansille, antavat erityistä aihetta huoleen silloin, kun tuloksena oleva teknologiapaketti muodostaa tosiasiallisen teollisuusstandardin, jota kolmannet tarvitsevat voidakseen tosiasiallisesti kilpailla markkinoilla. Näissä tapauksissa järjestely luo järjestelyn sopimuspuolille varatun suljetun standardin. Komissio arvioi tällaisia järjestelyjä samojen periaatteiden pohjalta kuin teknologioita yhdistäviä järjestelyjä (ks. näiden suuntaviivojen 4.4 jakso). Erityisesti tällaisiin standardin perustana oleviin teknologioihin olisi tavallisesti annettava kolmansille käyttölupa tasapuolisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin (117). Jos järjestelyn sopimuspuolet kilpailevat kolmansien kanssa jo olemassa olevilla tuotemarkkinoilla ja järjestely liittyy kyseisiin tuotemarkkinoihin, suljetulla standardilla on todennäköisesti merkittäviä poissulkevia vaikutuksia. Tämä kielteinen vaikutus kilpailuun voidaan välttää vain myöntämällä käyttölupia myös kolmansille osapuolille.

4.2.2.2 Myynnin rajoitukset

220.

Myynnin rajoituksista puhuttaessa on tärkeää tehdä ero kilpailijoiden välisten sopimusten ja keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisten sopimusten välille.

221.

Kilpailijoiden väliseen vastavuoroiseen sopimukseen sisältyvät ehdot, joilla rajoitetaan toisen tai kummankin sopimuspuolen harjoittamaa aktiivista ja passiivista myyntiä, ovat markkinoiden ja asiakkaiden jakamisen muoto ja kuuluvat teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Tällaiset myynnin rajoitukset kuuluvat yleensä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, eivätkä ne todennäköisesti täytä 101 artiklan 3 kohdassa asetettuja edellytyksiä. Tämäntyyppisten rajoitusten katsotaan yleensä johtavan markkinoiden jakamiseen, koska niillä estetään rajoituksen kohteena olevaa sopimuspuolta myymästä aktiivisesti ja passiivisesti sellaisille alueille ja asiakasryhmille, joille tämä myi tai olisi realistisesti arvioituna voinut myydä ennen sopimuksentekoa.

222.

Kilpailijoiden välisissä muissa kuin vastavuoroisissa sopimuksissa ryhmäpoikkeusta sovelletaan ehtoihin, joilla rajoitetaan käyttöluvan saajan tai käyttöluvan antajan harjoittamaa aktiivista ja/tai passiivista myyntiä sellaiselle yksinoikeudelliselle alueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle, joka on varattu toiselle sopimuspuolelle (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohta), jos markkinaosuus ei ylitä 20:tä prosenttia (118). Jos tämä markkinaosuusraja ylittyy, myynnin rajoituksiin sovelletaan SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa, jos toisen tai kummankin sopimuspuolen markkinavoima on huomattava. Tämänkaltaiset rajoitukset voivat kuitenkin olla välttämättömiä arvokkaiden teknologioiden levittämiselle, jolloin ne voivat täyttää 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset. Näin voi olla silloin, kun käyttöluvan antajalla on suhteellisen heikko markkina-asema alueella, jolla se itse hyödyntää teknologiaa. Tällaisessa tilanteessa käyttöluvan saajan harjoittamaa aktiivista myyntiä koskevat rajoitukset voivat olla välttämätön edellytys sille, että käyttöluvan antaja myöntää käyttöluvan. Jos tällaisia rajoituksia ei aseteta, käyttöluvan antaja voi joutua vastaamaan aktiiviseen kilpailuun pääasiallisella toiminta-alallaan. Käyttöluvan antajaan kohdistuvat aktiivista myyntiä koskevat rajoitukset voivat vastaavasti olla välttämättömiä etenkin silloin, kun käyttöluvan saajan markkina-asema sille varatulla alueella on verraten heikko ja kun se joutuu tekemään merkittäviä investointeja voidakseen tosiasiallisesti hyödyntää käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa.

223.

Ryhmäpoikkeusta sovelletaan myös kilpailijoiden välisiin muihin kuin vastavuoroisiin sopimuksiin sisältyviin rajoituksiin, jotka koskevat käyttöluvan saajan mahdollisuuksia harjoittaa aktiivista myyntiä sellaiselle yksinoikeudelliselle alueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle, joka on varattu toiselle käyttöluvan saajalle, joka ei oman teknologiansiirtosopimuksensa tekohetkellä ollut käyttöluvan antajan kilpailija (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohta). Markkinaosuusrajan ylittyessä tällaiset aktiivista myyntiä koskevat rajoitukset kuuluvat todennäköisesti SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan silloin, kun sopimuspuolten markkinavoima on huomattava. Rajoitus on todennäköisesti kuitenkin 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu välttämätön rajoitus siihen asti, kunnes suojattu käyttöluvan saaja on päässyt uusille markkinoille ja vakiinnuttanut asemansa sille varatulla alueella tai sille varatun asiakasryhmän keskuudessa. Rajoitus voi antaa käyttöluvan saajalle mahdollisuuden nousta epäsuotuisasta asemasta, johon se joutuu, jos jotkin käyttöluvan saajista ovat käyttöluvan antajan kanssa kilpailevia yrityksiä ja ovat näin jo vakiinnuttaneet asemansa markkinoilla. Ehdot, joilla rajoitetaan käyttöluvan saajien harjoittamaa passiivista myyntiä toiselle käyttöluvan saajalle yksinoikeudella varatulle alueelle tai asiakasryhmälle, kuuluvat teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin.

224.

Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisissä sopimuksissa ryhmäpoikkeusta sovelletaan rajoituksiin, jotka koskevat käyttöluvan saajan mahdollisuuksia harjoittaa aktiivista tai passiivista myyntiä sellaiselle alueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle, joka on varattu käyttöluvan antajalle, jos markkinaosuus ei ylitä 30:tä prosenttia (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohta). Jos tämä markkinaosuusraja ylittyy, rajoituksia on arvioitava yksittäin. Tietyissä tapauksissa ne voivat jäädä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle tai täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset, esimerkiksi jos ne ovat objektiivisesti arvioituna välttämättömiä arvokkaiden teknologioiden levittämiseksi. Näin voi olla silloin, kun käyttöluvan antajalla on suhteellisen heikko markkina-asema alueella, jolla se itse hyödyntää teknologiaa. Tällaisessa tilanteessa käyttöluvan saajan aktiivista myyntiä koskevat rajoitukset voivat olla välttämätön edellytys sille, että käyttöluvan antaja myöntää käyttöluvan. Jos tällaisia rajoituksia ei aseteta, käyttöluvan antaja voi joutua vastaamaan aktiiviseen kilpailuun pääasiallisella toiminta-alallaan. Muissa tapauksissa käyttöluvan saajaan kohdistuvat myynnin rajoitukset voivat kuulua 101 artiklan 1 kohdan piiriin eivätkä välttämättä täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Tämä pitää paikkansa todennäköisesti silloin, kun käyttöluvan antajalla on yksin huomattava markkinavoima, tai silloin, kun käyttöluvan antajilla on yhdessä vahva markkina-asema ja niiden tekemillä samankaltaisilla sopimuksilla on kumulatiivinen vaikutus.

225.

Silloin kun käyttöluvan antajalle asetetut myynnin rajoitukset kuuluvat SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, ne todennäköisesti täyttävät 101 artiklan 3 kohdan edellytykset, paitsi jos käyttöluvan antajan teknologialle ei ole todellisia vaihtoehtoja markkinoilla tai kyseiset vaihtoehdot ovat teknologioita, joihin käyttöluvan saajan on saanut käyttöluvan kolmansilta osapuolilta (119). Tällaiset rajoitukset ja ennen kaikkea aktiivisen myynnin rajoitukset ovat todennäköisesti 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja välttämättömiä rajoituksia, joilla pyritään saamaan käyttöluvan saaja investoimaan käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden valmistamiseen, markkinointiin ja myyntiin. Käyttöluvan saajan investointihalukkuus todennäköisesti vähenisi, jos se joutuisi suoraan kilpailutilanteeseen käyttöluvan antajan kanssa, jonka tuotantokustannuksia rojaltimaksut eivät korota.

226.

Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisiin sopimuksiin sisältyvät rajoitukset, jotka koskevat käyttöluvan saajan mahdollisuuksia harjoittaa aktiivista myyntiä tietyille alueille tai asiakasryhmille, kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan, jos markkinaosuus ei ylitä 30:tä prosenttia (120). Jos tämä markkinaosuusraja ylittyy, rajoituksia on arvioitava yksittäin. Jos käyttöluvan saajalla on huomattava markkinavoima, nämä rajoitukset voivat rajoittaa teknologian sisäistä kilpailua ja kuuluvat todennäköisesti SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tällaiset rajoitukset voivat kuitenkin olla 101 artiklan 3 kohdan edellytysten mukaisia, jos niitä tarvitaan estämään vapaamatkustajuus ja kannustamaan käyttöluvan saajaa tekemään käyttöluvan kohteena olevan teknologian tosiasiallisen hyödyntämisen edellyttämät investoinnit alueellaan sekä edistämään käyttöluvan kohteena olevan tuotteen myyntiä. Passiivista myyntiä koskevat rajoitukset kuuluvat teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin (ks. edellä olevat 144–154 kohdat). Tällaiset rajoitukset eivät yleensä täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

4.2.3 Tuotannon rajoittaminen

227.

Kilpailijoiden välisiin teknologiansiirtosopimuksiin sisältyvät vastavuoroiset tuotannonrajoitukset kuuluvat teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin (ks. 128 kohta). Kyseinen alakohta ei kuitenkaan kata käyttöluvan kohteena olevaan teknologiaan liittyvän tuotannon rajoituksia, jotka on asetettu käyttöluvan saajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa tai vain yhdelle käyttöluvan saajista vastavuoroisessa sopimuksessa. Tällaisiin rajoituksiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta 20 prosentin markkinaosuusrajaan saakka. Jos tämä markkinaosuusraja ylittyy, tuotannonrajoituksia on arvioitava yksittäin. Tällaiset rajoitukset voivat rajoittaa kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun sopimuspuolilla on huomattava markkinavoima. On kuitenkin todennäköistä, että 101 artiklan 3 kohtaa sovelletaan silloin, kun käyttöluvan antajan teknologia on huomattavasti parempaa kuin käyttöluvan saajan ja kun tuotannonrajoitus on selkeästi suurempi kuin käyttöluvan saajan tuotanto oli ennen sopimuksentekoa. Tuotannonrajoituksen vaikutus on tällöin rajallinen jopa sellaisilla markkinoilla, joilla kysyntä kasvaa. SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisen kannalta on lisäksi tarpeen ottaa huomioon, että tällaisia rajoituksia voidaan tarvita erityisesti kannustamaan käyttöluvan antajaa levittämään teknologiaansa mahdollisimman laajalle. Käyttöluvan antaja voi esimerkiksi olla haluton myöntämään käyttölupia kilpailijoilleen, jos se ei voi rajoittaa käyttölupaa tiettyyn tuotantopaikkaan, jolla on tietty tuotantokapasiteetti (tuotantopaikkakohtainen käyttölupa). Mikäli teknologiansiirtosopimus johtaa toisiaan täydentävien resurssien todelliseen yhdistämiseen, käyttöluvan saajaan kohdistuvat tuotannon rajoitukset saattavat täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti ole tilanne silloin, kun sopimuspuolilla on huomattava markkinavoima.

228.

Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisiin teknologiansiirtosopimuksiin sisältyville tuotannonrajoituksille myönnetään ryhmäpoikkeus, kun markkinaosuus ei ylitä 30 prosentin rajaa. Jos tämä markkinaosuusraja ylittyy, vaikutuksia on arvioitava yksittäin. Tärkein kilpailuongelma, joka keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisiin käyttölupasopimuksiin sisältyvistä tuotannonrajoituksista voi aiheutua, on teknologian sisäisen kilpailun väheneminen käyttöluvan saajien välillä. Tällaisten kilpailunvastaisten vaikutusten todennäköisyys riippuu käyttöluvan antajan ja käyttöluvan saajien markkina-asemasta ja siitä, missä määrin tuotannon rajoittaminen estää käyttöluvan saajaa vastaamasta käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden kysyntään.

229.

Jos tuotannonrajoitukset yhdistetään yksinoikeudellisiin alueisiin tai yksinoikeuteen perustuviin asiakasryhmiin, niiden rajoittavat vaikutukset lisääntyvät. Näiden kahden rajoitustyypin yhdistäminen lisää sen todennäköisyyttä, että sopimuksen tarkoituksena on jakaa markkinat.

230.

Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisissä sopimuksissa käyttöluvan saajille asetetuilla tuotannonrajoituksilla voi olla myös kilpailua edistäviä vaikutuksia, jos ne edistävät teknologian levitystä. Joissakin tapauksissa käyttöluvan antaja voi olla haluton tekemään teknologiansiirtosopimusta, ellei se voi rajoittaa käyttölupansa saajan tuotantoa. Tämä on todennäköistä erityisesti silloin, kun käyttöluvan antaja on myös tuottaja, sillä tällöin käyttöluvan saajan tuotanto voi päätyä takaisin käyttöluvan antajan päätoiminta-alueelle ja vaikuttaa suoraan kyseiseen toimintaan. Toisaalta on epätodennäköistä, että tuotannonrajoituksia tarvittaisiin varmistamaan käyttöluvan antajan teknologian levitys, jos niihin yhdistetään myynnin rajoituksia, jotka estävät käyttöluvan saajaa myymästä käyttöluvan antajalle varatulle alueelle tai asiakasryhmälle.

4.2.4 Käyttöalarajoitukset

231.

Käyttöalarajoituksella käyttöluvan kohteena olevan teknologian hyödyntäminen rajataan yhteen tai useampaan tekniseen käyttöalaan, tuotemarkkinaan tai teollisuusalaan. Tämä tarkoittaa, että käyttöluvan saaja saa käyttää käyttöluvan kohteena olevia teknologiaoikeuksia vain kyseisillä aloilla. Esimerkiksi muottiteknologia voi soveltua monenlaisten muovituotteiden valmistamiseen, mutta teknologiansiirtosopimuksessa saatetaan asettaa rajoitus, jonka mukaan käyttöluvan saaja saa käyttää teknologiaa vain muovipullojen valmistukseen.

232.

Käyttöalarajoitukset kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan (121). Tietyt asiakkaita koskevat rajoitukset kuitenkin kuuluvat teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin, minkä vuoksi käyttöalarajoituksia ei saa käyttää markkinoiden tai asiakkaiden jakamiseen. Edellä olevassa 139 kohdassa annetaan ohjeita olosuhteista, joissa käyttöalarajoituksia voidaan todennäköisemmin pitää markkinoiden jakamisen muotona. Markkinoiden jakamisen riski on pienempi, jos käyttöala määritellään objektiivisesti käyttämällä sopimustuotteen kannalta merkityksellisiä ja yksilöitävissä olevia teknisiä ominaisuuksia.

233.

Tuotannonrajoitukset kuuluvat teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin, mutta käyttöalarajoituksissa ei ole kyse tuotannonrajoituksista, koska ne eivät rajoita käyttöluvan saajan tuotantoa käyttöluvan mukaisella käyttöalalla.

234.

Käyttöluvan saajalle voidaan käyttöalojen osalta myöntää joko yksinoikeuskäyttölupa tai rinnakkainen yksinoikeuskäyttölupa samaan tapaan kuin alueiden osalta. Ks. näiden suuntaviivojen 4.2.2.1 jakso, jossa selitetään yksinoikeuskäyttölupien ja rinnakkaisten yksinoikeuskäyttölupien välinen ero, mukaan lukien vaikutus käyttöluvan antajan kykyyn hyödyntää käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa kyseisellä käyttöalalla. Kilpailijoiden välisissä sopimuksissa esiintyvä käyttöaloja koskeva vastavuoroinen yksinoikeuskäyttölupien myöntäminen on markkinoiden jakamisen muoto ja kuuluu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin.

235.

Käyttöalarajoitukset voivat edistää kilpailua, sillä ne kannustavat käyttöluvan antajaa myöntämään lupia käyttää sen teknologiaa sovelluksissa, jotka eivät kuulu sen pääasialliseen toimintaan. Jos käyttöluvan antaja ei pystyisi estämään käyttöluvan saajia toimimasta aloilla, joilla se itse hyödyntää teknologiaansa tai joilla teknologialla ei vielä ole vakiintunutta asemaa, se saattaisi olla haluttomampi myöntämään käyttölupia teknologiaansa tai veloittaisi suurempia rojalteja. Lisäksi on otettava huomioon, että joillakin aloilla käyttölupia myönnetään usein tuotesuunnitteluun liittyvän vapauden varmistamiseksi, koska sillä voidaan estää oikeudenloukkaukseen vetoaminen. Käyttöluvan saaja voi käyttöluvan antaman oikeuden puitteissa kehittää omaa teknologiaansa ilman pelkoa siitä, että käyttöluvan antaja vetoaa oikeudenloukkaukseen.

236.

Kilpailijoiden välisissä sopimuksissa käyttöluvan saajille asetettuihin käyttöalarajoituksiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta 20 prosentin markkinaosuusrajaan asti. Jos markkinaosuusraja ylittyy, tällaisia rajoituksia on arvioitava yksittäin. Keskeinen kilpailuongelma on riski siitä, että käyttöluvan saaja ei enää jatka kilpailijana käyttöluvan kattaman käyttöalan ulkopuolella. Tämä riski on suurempi kilpailijoiden välisessä vastavuoroisessa käyttölupien myöntämisessä, jos sopimus sisältää epäsymmetrisiä käyttöalarajoituksia. Käyttöalarajoitukset ovat epäsymmetrisiä silloin, kun toisella sopimuspuolista on oikeus käyttää käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa tietyllä teollisuusalalla, tietyillä tuotemarkkinoilla tai tietyllä teknisellä käyttöalalla ja toisella puolestaan oikeus käyttää toista käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa jollakin toisella teollisuusalalla, joillakin toisilla tuotemarkkinoilla tai jollakin toisella teknisellä käyttöalalla. Kilpailuongelmia saattaa esiintyä erityisesti silloin, kun käyttöluvan saajan tuotantolaitosta, joka on varustettu käyttämään käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa, käytetään myös käyttöluvan kohteena olevan alan ulkopuolisten tuotteiden tuotantoon käyttöluvan saajan omaa teknologiaa käyttäen. Jos sopimus todennäköisesti saa käyttöluvan saajan vähentämään tuotantoaan käyttöluvan kohteena olevan käyttöalan ulkopuolella, on todennäköistä, että se kuuluu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Sitä vastoin symmetriset käyttöalarajoitukset eli sopimukset, joiden nojalla sopimuspuolilla on käyttöluvan perusteella oikeus käyttää toistensa teknologiaa samoilla käyttöaloilla, eivät todennäköisesti kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tällaiset sopimukset eivät todennäköisesti rajoita ennen sopimuksentekoa esiintynyttä kilpailua. Todennäköisesti 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta myöskään sopimuksiin, jotka ainoastaan antavat käyttöluvan saajalle mahdollisuuden kehittää ja hyödyntää omaa teknologiaansa käyttöluvan puitteissa ilman pelkoa siitä, että käyttöluvan antaja vetoaa oikeudenloukkaukseen. Käyttöalarajoitukset eivät tämänkaltaisissa tapauksissa sellaisinaan rajoita kilpailua, jota esiintyisi, jos sopimusta ei olisi tehty. Ilman sopimusta käyttöluvan saaja olisi voinut joutua vastaamaan syytöksiin oikeudenloukkauksista käyttöluvan mukaisen käyttöalan ulkopuolella. Jos käyttöluvan saaja kuitenkin ilman liiketoimintaan liittyvää perustetta lopettaa käyttöluvan kattaman käyttöalan ulkopuolelle jäävät toimintonsa tai supistaa niitä, tämä voi olla merkki taustalla olevasta markkinoiden jakamiseen tähtäävästä järjestelystä, joka kuuluu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin.

237.

Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisissä sopimuksissa käyttöluvan saajille asetettuihin käyttöalarajoituksiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta 30 prosentin markkinaosuusrajaan asti. Jos markkinaosuusraja ylittyy, tällaisia rajoituksia on arvioitava yksittäin. Yleensä ne eivät rajoita kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai ne lisäävät tehokkuutta ja voivat näin ollen täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Ne edistävät teknologian levitystä kannustamalla käyttöluvan antajaa myöntämään teknologiaan käyttölupia sellaisilla aloilla hyödynnettäväksi, joilla käyttöluvan antaja itse ei halua hyödyntää teknologiaansa. Jos käyttöluvan antaja ei pystyisi estämään käyttöluvan saajia toimimasta aloilla, joilla se itse hyödyntää teknologiaansa, se voisi olla haluttomampi myöntämään käyttölupaa teknologiaansa.

238.

Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisissä sopimuksissa käyttöluvan antaja voi myöntää eri käyttöluvan saajille yksinoikeuskäyttölupia tai rinnakkaisia yksinoikeuskäyttölupia, jotka on rajoitettu yhteen tai useampaan käyttöalaan. Tämänkaltaiset rajoitukset vähentävät käyttöluvan saajien välistä teknologian sisäistä kilpailua samalla tavalla kuin alueelliset yksinoikeuskäyttöluvat, ja niitä arvioidaan samalla tavalla (ks. näiden suuntaviivojen 4.2.2.1 jakso).

4.2.5 Sisäistä käyttöä koskevat rajoitukset

239.

Sisäistä käyttöä koskeva rajoitus on käyttöluvan saajalle asetettu velvoite rajoittaa käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden tuotanto omien tuotteidensa valmistukseen sekä huoltoon ja korjaukseen tarvittaviin määriin. Tällainen rajoitus on toisin sanoen käyttöluvan saajalle asetettu velvoite käyttää käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältäviä tuotteita vain omaan tuotantoon sisällytettävänä tuotannontekijänä. Se ei anna käyttöluvan saajalle oikeutta myydä käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältäviä tuotteita muille tuottajille.

240.

Sisäistä käyttöä koskeville rajoituksille myönnetään ryhmäpoikkeus, jos 20 ja 30 prosentin markkinaosuusrajat eivät ylity. Jos nämä markkinaosuusrajat ylittyvät, rajoituksia on arvioitava yksittäin. Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten ja kilpailijoiden väliset sopimukset on tämän vuoksi erotettava toisistaan.

241.

Kilpailijoiden välisten sopimusten tapauksessa vaatimus, jonka mukaan käyttöluvan saaja saa käyttää käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa vain omiin tuotteisiinsa sisällytettäväksi tarkoitettujen tuotannontekijöiden valmistukseen, estää sitä toimittamasta komponentteja kolmansille tuottajille. Jos käyttöluvan saaja ei ennen sopimuksentekoa ollut todellinen tai mahdollinen komponenttien toimittaja muille tuottajille, sisäistä käyttöä koskeva rajoitus ei rajoita ennen sopimuksentekoa esiintynyttä kilpailua. Siinä tapauksessa rajoitusta arvioidaan samalla tavoin kuin keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisten sopimusten yhteydessä. Jos käyttöluvan saaja sen sijaan oli todellinen tai mahdollinen komponenttien toimittaja ennen sopimuksentekoa, on tarpeen arvioida, miten sopimus vaikuttaa kyseiseen toimintaan. Jos käyttöluvan saaja, joka hankkii tarvittavat laitteet käyttöluvan antajan teknologian hyödyntämiseksi, lakkaa samalla käyttämästä omaa teknologiaansa itsenäisenä teknologiana ja näin olemasta komponenttien toimittaja, sopimus rajoittaa ennen sen tekoa esiintynyttä kilpailua. Sillä saattaa olla vakavia kilpailunvastaisia vaikutuksia, jos käyttöluvan antajalla on huomattava markkinavoima komponenttimarkkinoilla.

242.

Keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisiin teknologiansiirtosopimuksiin sisältyvät sisäistä käyttöä koskevat rajoitukset voivat aiheuttaa pääasiassa kahdentyyppisiä kilpailuongelmia: teknologian sisäisen kilpailun rajoittaminen tuotannontekijöiden toimitusmarkkinoilla ja käyttöluvan saajien välisen arbitraasin estäminen, jolloin käyttöluvan antajalla voi olla paremmat mahdollisuudet periä käyttöluvan saajilta rojalteja syrjivin perustein.

243.

Sisäistä käyttöä koskevat rajoitukset voivat kuitenkin myös edistää kilpailulle myönteistä käyttölupien myöntämistä. Jos käyttöluvan antaja on komponenttien toimittaja, rajoitus voi olla välttämätön keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten väliselle teknologian levitykselle. Ilman kyseistä rajoitusta käyttöluvan antaja voisi olla haluton myöntämään käyttölupaa tai se saattaisi myöntää käyttöluvan vain tavanomaista suurempia rojalteja vastaan, koska muutoin se lisäisi itseensä kohdistuvaa suoraa kilpailua komponenttimarkkinoilla. Tällaisissa tapauksissa sisäistä käyttöä koskeva rajoitus ei rajoita kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai se täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Käyttöluvan saajan vapautta myydä käyttöluvan kohteena olevaa tuotetta omien tuotteidensa varaosina ei kuitenkaan saa rajoittaa. Käyttöluvan saajan on voitava toimittaa osia omien tuotteidensa jälkimarkkinoille, myös sen tuottamia tuotteita huoltaville ja korjaaville riippumattomille palveluntarjoajille.

244.

Jos käyttöluvan antaja ei ole komponenttien toimittaja merkityksellisillä tuotemarkkinoilla, edellä esitetty sisäistä käyttöä koskevien rajoitusten asettamisen peruste ei päde. Tällaisissa tapauksissa sisäistä käyttöä koskeva rajoitus voi periaatteessa edistää teknologian levitystä varmistamalla, että käyttöluvan saajat eivät myy käyttöluvan antajan kanssa muilla tuotemarkkinoilla kilpaileville tuottajille. Ehto, jolla rajoitetaan käyttöluvan saajan mahdollisuuksia myydä tietyille käyttöluvan antajalle varatuille asiakasryhmille, on kuitenkin yleensä vähemmän rajoittava vaihtoehto. Näin ollen sisäistä käyttöä koskeva rajoitus ei näissä tapauksissa ole yleensä välttämätön teknologian levityksen mahdollistamisen kannalta.

4.2.6 Sitominen ja niputtaminen

245.

Sitomisella tarkoitetaan teknologiaa koskevien käyttölupien myöntämisen yhteydessä sitä, että käyttöluvan antaja asettaa tiettyä teknologiaa (sitova tuote) koskevan käyttöluvan saamisen ehdoksi sen, että käyttöluvan saaja hankkii myös toista teknologiaa koskevan käyttöluvan tai ostaa käyttöluvan antajalta tai tämän nimeämältä taholta jonkin tuotteen (sidottu tuote). Niputtamisesta taas on kyse silloin, kun kaksi teknologiaa tai teknologia ja tuote myydään niputettuna. Molemmissa tapauksissa edellytyksenä kuitenkin on, että kohteena olevat tuotteet ja teknologiat ovat erillisiä, mikä tarkoittaa, että kullakin sidottuun tai niputettuun kokonaisuuteen kuuluvalla tuotteella ja teknologialla on oma kysyntä. Jatkossa ”sitomisella” tarkoitetaan tässä sekä sitomista että niputtamista.

246.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklassa asetetuilla markkinaosuusrajoilla varmistetaan, ettei sitomiselle eikä niputtamiselle myönnetä ryhmäpoikkeusta, jos markkinaosuusraja ylittyy. Tämä markkinaosuusraja on kilpailijoiden välisissä sopimuksissa 20 prosenttia ja keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisissä sopimuksissa 30 prosenttia. Markkinaosuusrajoja sovelletaan kaikkiin teknologiansiirtosopimuksen soveltamisalaan kuuluviin merkityksellisiin teknologia- ja tuotemarkkinoihin, sidotun tuotteen markkinat mukaan luettuina. Seuraavaksi tässä jaksossa annetaan ohjeita sitomisen arviointiin silloin, kun sopimuspuolten markkinaosuudet ylittävät markkinaosuusrajat (122).

247.

Sitomisesta aiheutuva merkittävin rajoittava vaikutus on sidotun tuotteen kilpailevien toimittajien sulkeminen markkinoilta. Sitominen voi myös vaikeuttaa markkinoille pääsyä ja auttaa näin käyttöluvan antajaa säilyttämään markkinavoimansa sitovan tuotteen markkinoilla. Uudet markkinoille tulijat saattavat sitomisen vuoksi joutua pyrkimään samanaikaisesti useille markkinoille. Lisäksi käyttöluvan antaja voi sitomalla nostaa rojaltimaksuja esimerkiksi silloin, kun sitova tuote ja sidottu tuote ovat osittain korvattavissa eikä kyseisiä kahta tuotetta käytetä kiinteässä suhteessa. Sitominen estää käyttöluvan saajaa ottamasta käyttöön korvaavia tuotannontekijöitä sitovan tuotteen suurempien rojaltien vuoksi. Näitä kilpailuongelmia voi syntyä riippumatta siitä, ovatko sopimuspuolet kilpailijoita vai eivät. Jotta sitominen aiheuttaisi kilpailunvastaisia vaikutuksia, käyttöluvan antajalla on oltava merkittävä markkinavoima sitovan tuotteen markkinoilla. Jos käyttöluvan antajalla ei ole tällaista markkinavoimaa, se ei todennäköisesti voi hyödyntää teknologiaansa sidotun tuotteen toimittajien sulkemiseksi markkinoilta. Lisäksi sitomisen on katettava riittävä osuus sidotun tuotteen markkinoista samaan tapaan kuin kilpailukieltovelvoitteiden, jotta se aiheuttaisi tuntuvia markkinoilta sulkevia vaikutuksia. Tapauksissa, joissa käyttöluvan antajalla on markkinavoimaa pikemminkin sidotun tuotteen markkinoilla kuin sitovan tuotteen markkinoilla, rajoitusta arvioidaan samoin perustein kuin kilpailukieltoja ja määrällisiä rajoituksia. Tämä osoittaa, että kilpailuongelmien alkuperä on todennäköisesti aina sidotun tuotteen markkinoilla eikä sitovan tuotteen markkinoilla (123).

248.

Sitominen voi myös tuottaa tehokkuushyötyjä. Näin voi olla erityisesti silloin, kun sidottua tuotetta tarvitaan varmistamaan, että käyttöluvan kohteena olevan teknologian hyödyntäminen on teknisesti tyydyttävää tai että käyttölupaan perustuva tuotanto on käyttöluvan antajan ja muiden käyttöluvan saajien noudattamien laatuvaatimusten mukaista. Tällaisissa tapauksissa sitominen täyttää usein SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Jos käyttöluvan saajat käyttävät käyttöluvan antajan tavaramerkkiä tai brändiä tai jos kuluttajan kannalta on muuten ilmeistä, että käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa sisältävän tuotteen ja käyttöluvan antajan välillä on yhteys, käyttöluvan antajan oikeutetun edun mukaista on varmistaa, että tuotteiden laatu ei heikennä sen teknologian arvoa tai sen kaupallista mainetta. Jos kuluttajat lisäksi tietävät, että käyttöluvan antaja ja sen käyttöluvan saajat käyttävät tuotannossaan samaa teknologiaa, on epätodennäköistä, että käyttöluvan saajat hankkivat käyttöluvan, elleivät kaikki sopimuspuolet hyödynnä teknologiaa teknisesti tyydyttävällä tavalla.

4.2.7 Kilpailukieltovelvoitteet

249.

Kilpailukieltovelvoitteilla tarkoitetaan teknologian käyttöluvan myöntämisen yhteydessä käyttöluvan saajalle asetettua velvoitetta olla käyttämättä kolmansien osapuolten toimittamia käyttöluvan kohteena olevan teknologian kanssa kilpailevia teknologioita. Kilpailukieltovelvoitetta käsitellään sitomista käsittelevässä näiden suuntaviivojen 4.2.6 jaksossa käyttöluvan antajan toimittaman tuotteen tai lisäteknologian osalta.

250.

Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan kilpailukieltovelvoitteisiin sovelletaan poikkeusta kilpailijoiden välisissä sopimuksissa 20 prosentin markkinaosuusrajaan asti ja keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisissä sopimuksissa 30 prosentin markkinaosuusrajaan asti. Seuraavaksi tässä jaksossa annetaan ohjeita kilpailukieltovelvoitteiden arviointiin yksittäisissä tapauksissa, joissa markkinaosuusrajat ylittyvät.

251.

Suurin kilpailukieltovelvoitteisiin liittyvä kilpailuongelma on kolmansien osapuolten teknologioiden sulkeminen markkinoilta. Kilpailukieltovelvoitteet voivat myös helpottaa käyttöluvan antajien välistä kilpailunvastaista yhteistyötä, jos useat käyttöluvan antajat käyttävät niitä erillisissä sopimuksissa (kumulatiivinen käyttö) tai jos kilpailijat tekevät keskenään vastavuoroisia käyttölupasopimuksia, joiden mukaan kumpikaan ei saa käyttää kolmansien osapuolten teknologioita. Kilpailevien teknologioiden sulkeminen markkinoilta vähentää käyttöluvan antajan perimiin rojalteihin kohdistuvaa kilpailupainetta ja vähentää markkinoilla ennestään olevien teknologioiden välistä kilpailua rajoittamalla käyttöluvan saajien mahdollisuuksia vaihtaa käyttämänsä teknologiat kilpaileviin teknologioihin. Koska suurin kilpailuongelma on molemmissa tapauksissa markkinoilta sulkeminen, kilpailijoiden välisiä sopimuksia ja keskenään kilpailemattomien sopimuspuolten välisiä sopimuksia voidaan yleensä tarkastella samalta pohjalta.

252.

Markkinoilta sulkemista voi aiheutua tilanteessa, jossa huomattava osa mahdollisista käyttöluvan saajista on jo sidottu yhteen tai kumulatiivisten vaikutusten kohdalla useaan teknologian lähteeseen ja jossa niitä estetään hyödyntämästä kilpailevia teknologioita. Markkinoilta sulkevat vaikutukset voivat johtua yhden käyttöluvan antajan, jolla on huomattava markkinavoima, tekemistä sopimuksista tai useiden käyttöluvan antajien tekemien sopimusten kumulatiivisista vaikutuksista, vaikka kukin yksittäinen sopimus tai sopimusverkosto kuuluisikin teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Viimeksi mainitussa tapauksessa vakavia kumulatiivisia vaikutuksia ei kuitenkaan todennäköisesti synny, ennen kuin yli 50 prosenttia markkinoista on sidottu. Tämän rajan ylittävissä tilanteissa merkittäviä markkinoilta sulkevia vaikutuksia todennäköisesti esiintyy, jos uusien käyttöluvan saajien markkinoille pääsyn esteet ovat suhteellisen suuria. Jotta voidaan arvioida kolmansien osapuolten todelliset mahdollisuudet päästä markkinoille ja laajentaa toimintaansa, on otettava huomioon sekin, missä määrin jakelijat on sidottu käyttöluvan saajiin kilpailukieltovelvoittein. Kolmansien osapuolten teknologioilla on todellinen mahdollisuus päästä markkinoille vain, jos tuotantoon ja jakeluun tarvittavat resurssit ovat niiden ulottuvilla. Markkinoille pääsyn helppous ei siis riipu vain mahdollisten käyttöluvan saajien olemassaolosta, vaan myös siitä, missä määrin käyttöluvan saajat voivat käyttää jakeluporrasta. Arvioidessaan markkinoilta sulkevia vaikutuksia jakeluportaassa komissio soveltaa vertikaalisten suuntaviivojen (124) 8.2.1 kohdassa määriteltyä esitettyä arviointikehystä.

253.

Jos käyttöluvan antajalla on huomattava markkinavoima, käyttöluvan saajille asetetut velvoitteet hankkia teknologiaa vain käyttöluvan antajalta voivat johtaa merkittäviin markkinoilta sulkeviin vaikutuksiin. Mitä vahvempi käyttöluvan antajan markkina-asema on, sitä suurempi on kilpailevien teknologioiden markkinoilta sulkemisen riski. Tuntuvia markkinoilta sulkevia vaikutuksia voi esiintyä, vaikka kilpailukieltovelvoitteet eivät kattaisikaan huomattavaa osaa markkinoista. Tuntuvia markkinoilta sulkevia vaikutuksia voi aiheutua, jos kilpailukieltovelvoitteet on kohdistettu yrityksiin, jotka todennäköisimmin hankkisivat käyttölupia kilpaileviin teknologioihin. Markkinoilta sulkemisen vaara kasvaa silloin, kun mahdollisia käyttöluvan saajia on vain vähän.

254.

Kilpailukieltovelvoitteilla voi olla myös kilpailua edistäviä vaikutuksia. Velvoitteet voivat ensinnäkin edistää teknologian levitystä, kun ne vähentävät erityisesti käyttöluvan kohteena olevan taitotiedon väärinkäytön riskiä. Jos käyttöluvan saajalla on oikeus hankkia kolmansilta osapuolilta käyttölupia kilpaileviin teknologiaoikeuksiin, vaarana on, että käyttöluvan kohteena olevaa taitotietoa käytetään kilpailevien teknologioiden hyödyntämiseen ja että kilpailijat voivat näin saada siitä etua. Jos käyttöluvan saaja hyödyntää kilpailevia teknologioita, myös rojaltimaksujen valvominen voi vaikeutua. Tämä saattaa vähentää käyttöluvan antajien halukkuutta solmia käyttölupasopimuksia.

255.

Toiseksi kilpailukieltovelvoitteita, joihin on mahdollisesti yhdistetty yksinoikeudellista aluetta koskeva ehto, voidaan tarvita kannustamaan käyttöluvan saajaa investoimaan käyttöluvan kohteena olevaan teknologiaan ja tosiasiallisesti hyödyntämään sitä. Jos sopimus kuuluu tuntuvien markkinoilta sulkevien vaikutusten vuoksi SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, sopimuspuolten voi olla tarpeen käyttää vähemmän rajoittavaa vaihtoehtoa täyttääkseen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Tällaisia vaihtoehtoja ovat muun muassa vähimmäistuotantoa tai rojaltimaksuja koskevat vaatimukset, joiden kilpailevia teknologioita markkinoilta sulkevat vaikutukset ovat yleensä vähäisempiä.

256.

Kolmanneksi jos käyttöluvan antaja sitoutuu tekemään merkittäviä asiakaskohtaisia investointeja esimerkiksi käyttöluvan saajan henkilöstön kouluttamiseen tai käyttöluvan kohteena olevan teknologian mukauttamiseen käyttöluvan saajan tarpeisiin, kilpailukieltovelvoitteet tai vähimmäistuotantoa tai vähimmäisrojalteja koskevat vaatimukset saattavat olla tarpeen, jotta käyttöluvan antaja suostuu investointeihin ja investoinneista pidättymiseen liittyviltä ongelmilta vältytään. Käyttöluvan antaja voi kuitenkin yleensä periä näistä investoinneista kertamaksun. Tämä tarkoittaa, että vähemmän rajoittavia vaihtoehtoja on olemassa.

4.3 Sovittelusopimukset

257.

Sovittelusopimukset ovat periaatteessa hyväksyttävä keino ratkaista teknologiaoikeuksiin liittyviä aitoja oikeudellisia riitoja. Toisaalta immateriaalioikeuksien pätevyyden ja laajuuden riitauttaminen on osa normaalia kilpailua aloilla, joilla on teknologiaan liittyviä yksinoikeuksia (125). On myös suuren yleisön edun mukaista, että mitättömistä immateriaalioikeuksista päästään eroon, sillä ne estävät perusteettomasti innovointia ja taloudellista toimintaa (126).

258.

Teknologiaoikeuksia koskevien käyttölupien myöntämistä voidaan käyttää sovittelusopimuksissa keinona ratkaista riita-asioita tai välttää tilanteita, joissa yksi sopimuspuoli käyttää immateriaalioikeuksiaan estääkseen toista sopimuspuolta käyttämästä omia immateriaalioikeuksiaan.

259.

Edellyttäen, että käyttölupien sisältö ja taloudellinen tausta arvioidaan, sovittelusopimusten yhteydessä toteutettavaa käyttölupien myöntämistä, myös vastavuoroisesti, voidaan pitää yhteensopivana SEUT-sopimuksen 101 artiklan kanssa, jos käyttöluvan saaja voisi ilman käyttölupaa jäädä markkinoiden ulkopuolelle (127).

260.

Sovittelusopimukset voivat kuitenkin myös rajoittaa kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riippuen niiden ehdoista ja sopimuspuolten välisten muiden sopimusten ehdoista sekä niiden oikeudellisesta ja taloudellisesta taustasta (128). Jotta sovittelusopimuksia voidaan arvioida SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella, on tarpeen määrittää, ovatko sopimuspuolet todellisia tai mahdollisia kilpailijoita.

Vastikkeelliset rajoitukset sovittelusopimuksissa

261.

Sovittelusopimuksiin, jotka sisältävät vastikkeellisia rajoituksia tai vastikkeellista viivyttämistä, ei yleensä sisälly teknologiaoikeuksien siirtoa, vaan ne perustuvat varojen siirtoon sopimuspuolelta toiselle vastineena toisen sopimuspuolen markkinoille pääsyn ja/tai siellä toimimisen laajentumisen rajoittamisesta. Tällaiset sopimukset voivat kuulua perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (129). Esimerkiksi lääkealalla yritys, jolla on yksi tai useampi patentti (alkuperäisvalmistaja), voi suorittaa maksuja mahdolliselle kilpailijalle (rinnakkaislääkkeiden valmistajalle) viivyttääkseen kyseisen kilpailijan tuloa markkinoille.

262.

Todellisten tai mahdollisten kilpailijoiden välisten vastikkeellisia rajoituksia tai vastikkeellista viivyttämistä koskevien sovittelusopimusten tarkoituksena katsotaan olevan kilpailun rajoittaminen, kun sopimuksen tarkastelussa käy ilmi, että kyseisille varojen siirroille ei ole muuta selitystä kuin se, että on teknologian haltijan ja muiden sopimuspuolten kaupallisen intressin mukaista olla ryhtymättä kilpailuun hyödykkeiden laadulla (130). Tämä pätee esimerkiksi silloin, kun teknologian haltija siirtää varoja yhdelle tai useammalle muulle sopimuspuolelle, mikä johtaa kyseisille sopimuspuolille riittävän merkittävään nettohyötyyn, joka vähentää niiden halukkuutta tulla markkinoille tai laajentaa toimintaansa markkinoilla itsenäisesti (131).

Vastavuoroisten käyttölupien myöntäminen sovittelusopimuksissa

263.

Sovittelusopimukset, joilla sopimuspuolet myöntävät käyttölupia vastavuoroisesti toisilleen ja rajoittavat teknologioidensa käyttöä, mukaan lukien käyttölupien myöntämistä kolmansille osapuolille, voivat kuulua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tällaiset sopimukset eivät todennäköisesti aiheuta kilpailuongelmia, jos sopimuspuolet eivät ole todellisia tai mahdollisia kilpailijoita ja vastavuoroinen käyttölupien myöntäminen rajoittuu siihen, mikä on tarpeen todellisen vastavuoroisen estävän suhteen (132) ratkaisemiseksi. Jos sopimuspuolet kuitenkin ovat kilpailijoita ja jakavat markkinoita tai sopivat sellaisista vastavuoroisista juoksevista rojalteista, joilla on huomattava vaikutus markkinahintoihin, sopimus hyvin todennäköisesti kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

264.

Jos sopimuspuolet voivat sovittelusopimuksen mukaan käyttää toistensa teknologiaa ja sopimus koskee myös teknologian tulevaa kehitystä, on tarpeen arvioida, mikä vaikutus sopimuksella on sopimuspuolten innovaatiohalukkuuteen. Jos sopimuspuolilla on huomattava markkinavoima, sopimus kuuluu todennäköisesti SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan silloin, kun se estää sopimuspuolia saavuttamasta kilpailuetumatkaa toisiinsa nähden. Jos sopimuksella poistetaan toisen sopimuspuolen mahdollisuus saavuttaa kilpailuetumatkaa toiseen nähden tai heikennetään kyseistä mahdollisuutta merkittävästi, sillä vähennetään samalla innovointihalukkuutta ja vaikutetaan näin kielteisesti olennaiseen kilpailutekijään. Tämänkaltaiset sopimukset eivät myöskään todennäköisesti täytä 101 artiklan 3 kohdassa määrättyjä edellytyksiä. Erityisesti on epätodennäköistä, että rajoitus on 101 artiklan 3 kohdassa olevan kolmannessa edellytyksessä tarkoitettu välttämätön rajoitus. Sopimuksen tavoitteen saavuttaminen eli se, että sopimuspuolet voivat käyttää omia teknologioitaan toisen sopimuspuolen estämättä, ei edellytä tulevien innovaatioiden jakamista. Jos sopimuksen tarkoituksena on kuitenkin antaa sopimuspuolille mahdollisuus kehittää omia teknologioitaan eikä sopimus johda siihen, että sopimuspuolet käyttävät samoja teknologisia ratkaisuja, on epätodennäköistä, että se estää sopimuspuolia saavuttamasta kilpailuetumatkaa toisiinsa nähden. Tällaisilla sopimuksilla ainoastaan taataan tuotesuunnitteluun liittyvä vapaus varmistamalla, ettei toinen sopimuspuoli voi jatkossa vedota oikeudenloukkaukseen.

Riitauttamisen kieltämistä koskevat sopimusehdot sovittelusopimuksissa

265.

Riitauttamisen kieltämistä koskevat sopimusehdot – riitauttamiseen perustuvaa irtisanomista koskevat sopimusehdot mukaan lukien – jäävät sovittelusopimusten yhteydessä usein SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.

266.

Sovittelusopimuksiin sisältyvät riitauttamisen kieltämistä koskevat sopimusehdot voivat tietyissä olosuhteissa kuitenkin rajoittaa kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (133). Riitauttamisen kieltämistä koskevaa sopimusehtoa voidaan esimerkiksi käyttää poistamaan markkinoilta kilpailija, joka ilman ehtoa olisi todennäköisesti aiheuttanut kilpailu-uhan (134). Riitauttamisen kieltämistä koskeva sopimusehto voi lisäksi olla 101 artiklan 1 kohdan vastainen, jos immateriaalioikeus on myönnetty virheellisten tai harhaanjohtavien tietojen perusteella (135). Tällaisten sopimusehtojen tarkastaminen voi olla välttämätöntä myös silloin, kun teknologiaoikeudet ovat käyttöluvan saajan tuotannolle välttämätön tuotannontekijä (ks. myös 163 kohta).

4.4 Teknologioita yhdistävät järjestelyt

267.

Teknologioita yhdistävissä järjestelyissä vähintään kaksi sopimuspuolta kokoaa teknologiapaketin, johon annetaan käyttölupa järjestelyyn osallistuville yrityksille ja kolmansille osapuolille. Järjestely voi rakenteensa puolesta olla yksinkertainen sopimus tiettyjen sopimuspuolten välillä tai siihen voi liittyä monimutkaisempia järjestelyjä, joilla käyttölupien myöntäminen yhdistettyihin teknologioihin uskotaan erillisen tahon, kuten välittäjäalustan, tehtäväksi (136). Kummassakin tapauksessa järjestely mahdollistaa käyttöluvan saajan pääsyn yhdistettyihin teknologioihin yhden käyttöluvan pohjalta.

268.

Teknologioita yhdistävät järjestelyt tukevat usein kokonaisuudessaan tai joltakin osin tosiasiallista tai oikeudellista teollisuusstandardia (137), joskaan yhdistetyt teknologiat eivät välttämättä aina ole yhteydessä standardeihin. Erilliset teknologioita yhdistävät järjestelyt voivat tukea kilpailevia standardeja (138). Teknologioita yhdistävillä järjestelyillä voi olla kilpailua edistäviä vaikutuksia, joita ovat erityisesti transaktiokustannusten aleneminen ja kumulatiivisten rojaltien rajoittaminen tiettyyn enimmäismäärään, jotta voidaan estää voiton kaksinkertainen sisällyttäminen tuotteen hintaan (nk. double marginalisation). Ne mahdollistavat myös käyttöluvan myöntämisen järjestelyyn kuuluviin teknologioihin keskitetysti. Tämä on erityisen tärkeää aloilla, joilla immateriaalioikeudet ovat yleisiä ja joilla markkinoilla toimiminen edellyttää käyttölupien hankkimista hyvin monelta käyttöluvan antajalta. Jos käyttöluvan saajat saavat käyttöluvan kohteena olevan teknologian soveltamiseen liittyviä jatkuvia palveluja, yhdistetty käyttölupien myöntäminen ja palveluiden tarjoaminen järjestelyn kautta voivat alentaa kustannuksia lisää. Myös patentteja yhdistävät järjestelyt voivat vaikuttaa myönteisesti kilpailua edistävien standardien käyttämiseen.

269.

Teknologioita yhdistävät järjestelyt voivat myös rajoittaa kilpailua. Teknologioita yhdistävien järjestelyjen perustaminen merkitsee väistämättä järjestelyyn kuuluvien teknologioiden myymistä yhdessä, jolloin kyseessä on hintakartelli, jos järjestely koostuu kokonaisuudessaan tai pääasiassa korvaavista teknologioista. Teknologioita yhdistävät järjestelyt voivat myös sulkea markkinoilta vaihtoehtoisia teknologioita esimerkiksi silloin, kun järjestelyt muodostavat tosiasiallisen teollisuusstandardin. Standardin olemassaolo yhdistettynä teknologioita yhdistävään järjestelyyn voi hankaloittaa uusien teknologioiden pääsyä markkinoille tai sulkea olemassa olevia kilpailevia teknologioita markkinoilta.

270.

Teknologioita yhdistävien järjestelyjen perustamisesta ja niiden toimintaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta tehdyt sopimukset eivät sopimuspuolten lukumäärästä riippumatta kuulu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Tämä johtuu siitä, että järjestelyn perustamiseksi tehtävä sopimus ei anna tietylle käyttöluvan saajalle lupaa tuottaa sopimustuotteita (ks. näiden suuntaviivojen 3.2.4 jakso). Tällaisia sopimuksia olisi sen vuoksi arvioitava tässä 4.4 jaksossa annettujen ohjeiden mukaisesti.

271.

Teknologioita yhdistävät järjestelyt aiheuttavat tiettyjä mukaan otettavien teknologioiden valintaan ja järjestelyn toimintaan liittyviä ongelmia, joita ei esiinny muunlaisten teknologiaa koskevien käyttölupasopimusten yhteydessä. Käyttöluvan myöntäminen järjestelyn ulkopuolelle on yleensä monenvälinen sopimus, sillä sopimuspuolet määrittävät yhdessä tällaisen käyttöluvan ehdot. Tämän vuoksi käyttölupien myöntäminen järjestelyn ulkopuolelle ei myöskään kuulu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Sitä käsitellään erikseen 286 kohdassa ja 4.4.2 jaksossa.

4.4.1 Teknologioita yhdistävien järjestelyjen perustamisen ja toiminnan arviointi

272.

Teknologioita yhdistävän järjestelyn perustamis-, organisointi- ja toteuttamistapa voi vähentää sitä vaaraa, että sen tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun rajoittaminen, ja auttaa varmistamaan, että järjestely edistää kilpailua. Komissio ottaa mahdollisia kilpailuun kohdistuvia riskejä ja tehokkuusetuja arvioidessaan huomioon muun muassa järjestelyn perustamisprosessin läpinäkyvyyden, järjestelyyn kuuluvien teknologioiden valikoiman ja luonteen, kuten sen, missä määrin järjestelyn perustamiseen ja toimintaan osallistuu riippumattomia asiantuntijoita, sekä sen, onko otettu käyttöön suojatoimia arkaluonteisten tietojen vaihdon estämiseksi ja riippumattomia riidanratkaisumekanismeja.

Avoin osallistuminen

273.

Jos järjestelyn ja sen mahdollisesti tukeman tosiasiallisen tai oikeudellisen standardin perustamiseen saavat osallistua kaikki kiinnostuneet, järjestelyyn mukaan otettavat teknologiat valitaan todennäköisemmin hintaan ja laatuun liittyvien näkökohtien perusteella kuin silloin, kun järjestelyä on perustamassa rajattu joukko teknologian haltijoita.

Teknologioita yhdistävään järjestelyyn kuuluvien teknologioiden valikoima ja luonne

274.

Teknologioita yhdistävien järjestelyjen aiheuttamat kilpailuun kohdistuvat riskit ja mahdolliset tehokkuusedut riippuvat suuressa määrin järjestelyyn kuuluvien teknologioiden suhteesta järjestelyn ulkopuolisiin teknologioihin. On erotettava toisistaan a) täydentävät teknologiat ja korvaavat teknologiat sekä b) keskeiset ja muut kuin keskeiset teknologiat.

275.

Teknologiat ovat toisiaan täydentäviä eivätkä korvaavia silloin, kun niitä molempia tarvitaan sellaisen tuotteen valmistamiseen tai prosessin suorittamiseen, johon teknologiat liittyvät. Teknologiat ovat sen sijaan korvaavia silloin, kun kumman tahansa teknologian haltija voi valmistaa sellaisen tuotteen tai suorittaa prosessin, johon teknologiat liittyvät.

276.

Teknologia voi olla keskeistä joko

a)	tietyn sellaisen tuotteen tuottamiseksi tai tietyn sellaisen prosessin suorittamiseksi, johon järjestelyyn kuuluvat teknologiat liittyvät, tai

b)	tuotteen tuottamiseksi tai prosessin suorittamiseksi sellaisen standardin mukaisesti, joka sisältää järjestelyyn kuuluvat teknologiat.

277.

Ensimmäisessä tapauksessa teknologia on keskeinen, jos kyseiselle teknologialle ei ole (sekä taloudelliselta että tekniseltä kannalta) toteuttamiskelpoista korvaavaa teknologiaa järjestelyn sisä- tai ulkopuolella ja jos kyseinen teknologia on olennainen osa teknologiapakettia, joka on välttämätön sellaisten tuotteiden valmistamiseksi tai sellaisten prosessien suorittamiseksi, joihin järjestelyyn kuuluvat teknologiat liittyvät. Toisessa tapauksessa teknologia on keskeinen silloin, kun sen käyttö on välttämätöntä (eli toteuttamiskelpoista korvaavaa vaihtoehtoa ei ole) järjestelyn tukeman standardin noudattamiseksi (standardin kannalta keskeinen teknologia) (139). Keskeiset teknologiat ovat lähtökohtaisesti myös toisiaan täydentäviä. Pelkkä teknologian haltijan ilmoitus siitä, että teknologia on keskeinen, ei merkitse, että tällainen teknologia todella on keskeinen tässä kohdassa esitetyissä kriteereissä tarkoitetulla tavalla.

278.

Kun järjestelyyn kuuluvat teknologiat ovat korvaavia teknologioita, rojaltit ovat todennäköisesti suurempia kuin ne muutoin olisivat, koska teknologioiden mukanaolo järjestelyssä todennäköisesti vähentää niiden välistä kilpailua tai poistaa sen kokonaan, jolloin käyttöluvan saajat eivät pääse hyötymään tällaisesta kilpailusta. Jos järjestelyyn kuuluvat teknologiat ovat täydentäviä teknologioita, järjestely vähentää transaktiokustannuksia ja voi johtaa pienempiin kokonaisrojalteihin. Sopimuspuolet pystyvät sopimaan yhteisestä koko pakettia koskevasta rojaltista sen sijasta, että kukin käyttöluvan antaja määräisi oman teknologiansa rojaltin eikä ottaisi huomioon sitä, että teknologian korkeampi rojalti yleensä vähentää täydentävien teknologioiden kysyntää. Jos täydentävien teknologioiden rojaltit määrätään erikseen, rojaltien kokonaismäärä on usein suurempi kuin järjestelyssä samoista täydentävistä teknologioista koostuvalle paketille määrättävä rojalti.

279.

Täydentävien ja korvaavien teknologioiden välinen ero ei ole kaikissa tapauksissa selvä, sillä teknologia voi olla osittain korvaava ja osittain täydentävä. Jos käyttöluvan saajat todennäköisesti haluavat molemmat teknologiat, koska niiden yhdistämisestä saadaan tehokkuusetuja, teknologioita pidetään täydentävinä, vaikka ne olisivat osittain korvaavia. Jos järjestelyä ei olisi, käyttöluvan saajat todennäköisesti haluaisivat tällaisissa tapauksissa saada käyttöluvat molempiin teknologioihin niiden yhteiskäytöstä saatavien taloudellisten lisäetujen vuoksi.

280.

Korvaavien teknologioiden ottaminen mukaan järjestelyyn on yleensä omiaan rajoittamaan teknologioiden välistä kilpailua, koska se edellyttää kilpailijoiden välistä hinnoista sopimista. Komissio katsoo yleensä, että merkittävien korvaavien teknologioiden ottaminen mukaan järjestelyyn todennäköisesti rajoittaa kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi se katsoo, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät todennäköisesti täyty tällaisissa tapauksissa. Kun otetaan huomioon, että kyseiset teknologiat ovat vaihtoehtoisia, molempien teknologioiden sisällyttämisestä järjestelyyn ei synny kustannussäästöjä. Jos järjestelyä ei olisi, käyttöluvan saajat eivät olisi pyrkineet hankkimaan molempia teknologioita. Sopimuspuolten vapaus myöntää käyttölupia toisistaan riippumatta ei riitä lieventämään kilpailuongelmia. Tämä johtuu siitä, että sopimuspuolet eivät todennäköisesti ole kovin halukkaita myöntämään käyttölupia toisistaan riippumatta, jotta ne eivät vaarantaisi järjestelyn harjoittamaa käyttölupien myöntämistä, jonka ansiosta ne voivat käyttää yhdessä markkinavoimaa.

Riippumattomien asiantuntijoiden valinta ja tehtävät sekä riidanratkaisu

281.

Riippumattomien asiantuntijoiden osallistuminen teknologioita yhdistävän järjestelyn perustamiseen ja toimintaan voi auttaa vähentämään kilpailuongelmien riskiä. Esimerkiksi sen arvioiminen, onko tietty teknologia keskeinen järjestelyn tukeman standardin kannalta, on usein monimutkainen kysymys, joka edellyttää erikoisalan tuntemusta. Riippumattomien asiantuntijoiden ottaminen mukaan arviointiin voi auttaa varmistamaan, että vain keskeisiä teknologioita otetaan mukaan järjestelyyn. Riippumattomien asiantuntijoiden käytöstä järjestelyyn mukaan otettavien teknologioiden valinnassa voi myös olla apua sen varmistamisessa, että saatavilla olevien teknologisten ratkaisujen välinen kilpailu ei vääristy.

282.

Komissio ottaa huomioon sen, miten asiantuntijat on valittu ja mitkä ovat heille osoitetut täsmälliset tehtävät. Asiantuntijoilla ei saisi olla yhteyksiä järjestelyn muodostaneisiin yrityksiin. Jos asiantuntijoilla on yhteys käyttöluvan antajiin tai järjestelyn valvojiin tai he ovat muuten riippuvaisia käyttöluvan antajista tai järjestelyn valvojista, asiantuntijan mukanaololle annetaan tavanomaista vähemmän painoarvoa. Asiantuntijoilla on myös oltava riittävä tekninen osaamistaso heille uskottujen tehtävien suorittamiseen. Näitä tehtäviä voivat olla esimerkiksi sen tarkistaminen, ovatko järjestelyyn mukaan otettavaksi esitettyihin teknologioihin liittyvät teknologiaoikeudet päteviä ja keskeisiä.

283.

Lisäksi huomioon olisi otettava järjestelyn perustamisasiakirjoissa määrätyt riidanratkaisumekanismit. Mitä suuremmassa määrin riitojen ratkaisu on järjestelystä ja sen jäsenistä riippumattomien elinten ja henkilöiden vastuulla, sitä todennäköisemmin riitojen ratkaisu on puolueetonta.

Suojatoimet kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdon estämiseksi

284.

Lisäksi on tärkeää tarkastella, miten kaupallisesti arkaluonteisia tietoja käsitellään. Komissio ottaa huomioon sen, millaisia suojatoimia on otettu käyttöön estämään kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto sopimuspuolten välillä (140). Esimerkiksi jos rojaltien laskemiseen tai todentamiseen käytetään tuotanto- tai myyntitietoja, käyttölupien myöntämisestä vastaavan elimen tai järjestelyn valvojan tehtävänä voi olla varmistaa, etteivät asiaan liittyvillä markkinoilla keskenään kilpailevat järjestelyn jäsenet vaihda tällaisia tietoja keskenään.

285.

Suojatoimia tulisi ottaa käyttöön myös sen varmistamiseksi, että kaupallisesti arkaluonteisia tietoja ei vaihdeta kilpailevien järjestelyjen välillä, etenkään silloin, kun teknologian haltijat osallistuvat kilpaileviin järjestelyihin (ja niiden perustamiseen).

Ryhmäpoikkeuksen soveltaminen

286.

Teknologioita yhdistävien järjestelyjen perustaminen ja niiden toiminnan harjoittaminen, käyttölupien myöntäminen mukaan lukien, ei yleensä kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan sopimuspuolten markkinaosuudesta riippumatta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	järjestelyn perustamiseen voivat osallistua kaikki kiinnostuneet teknologiaoikeuksien haltijat;

b)	järjestelyyn mukaan otetut teknologiaoikeudet ilmoitetaan mahdollisille ja nykyisille käyttöluvan saajille tarkoituksenmukaisella tavalla (141);

käyttöön otetaan riittävät suojatoimet sen varmistamiseksi, että järjestelyyn otetaan ainoastaan keskeisiä teknologioita (jotka sen vuoksi ovat välttämättä myös täydentäviä teknologioita), ja keskeisyyden arviointiin käytetyt menetelmät ilmoitetaan mahdollisille ja nykyisille käyttöluvan saajille tarkoituksenmukaisella tavalla (142);

d)	käyttöön otetaan riittävät suojatoimet sen varmistamiseksi, että arkaluonteisten tietojen (kuten hinnoittelu- ja tuotantotiedot) vaihto rajoittuu siihen, mikä on välttämätöntä järjestelyn perustamisen ja sen toiminnan harjoittamisen kannalta;

e)	järjestelyyn yhdistettyjä teknologioita koskevat käyttöluvat myönnetään järjestelylle ilman yksinoikeutta;

järjestelyyn yhdistettyjä teknologioita koskevat käyttöluvat myönnetään järjestelystä mahdollisille käyttöluvan saajille oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin (ns. FRAND-ehdoin) (143), joihin kuuluvat myös määräykset, joilla varmistetaan, että käyttöluvan saajia veloitetaan samoista teknologiaoikeuksista vain kerran;

g)	järjestelyyn teknologiaa tuovat sopimuspuolet ja käyttöluvan saajat voivat vapaasti riitauttaa järjestelyyn kuuluvien teknologioiden pätevyyden ja keskeisyyden;

h)	järjestelyyn teknologiaa tuovat sopimuspuolet ja käyttöluvan saajat voivat vapaasti kehittää kilpailevia tuotteita ja teknologioita.

Ryhmäpoikkeuksen soveltamatta jättäminen

287.

Jos teknologioita yhdistävässä järjestelyssä on mukana merkittäviä täydentäviä teknologioita, jotka eivät ole keskeisiä, vaarana on kolmansien osapuolten teknologioiden sulkeminen markkinoilta. Kun teknologia on otettu mukaan järjestelyyn ja sitä koskeva käyttölupa myönnetään osana pakettia, käyttöluvan saajilla on todennäköisesti vain vähän kannustimia hankkia käyttölupa kilpailevaan teknologiaan, kun paketista maksettu rojalti kattaa jo korvaavan teknologian. Jos järjestelyyn kuuluu lisäksi sellaisia teknologioita, jotka eivät ole välttämättömiä sellaisten tuotteiden valmistuksen tai sellaisten prosessien suorittamisen kannalta, joihin järjestely liittyy, taikka sellaisen standardin noudattamiseksi, johon järjestelyyn kuuluva teknologia sisältyy, käyttöluvan saajat joutuvat maksamaan myös sellaisesta teknologiasta, jota ne eivät välttämättä tarvitse. Kun järjestely sisältää muita kuin keskeisiä teknologioita, järjestely kuuluu todennäköisesti SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos sillä on merkittävä asema joillakin merkityksellisillä markkinoilla.

288.

Koska korvaavia ja täydentäviä teknologioita voidaan kehittää järjestelyn perustamisen jälkeenkin, teknologian keskeisyyden arviointi ei pääty järjestelyn perustamiseen. Järjestelyyn mukaan otetusta teknologiasta voi ajan mittaan tulla ei-keskeinen esimerkiksi standardin kehityksen tai kolmansien osapuolten kehittämien uusien teknologioiden vuoksi. Kun järjestelyn tietoon tulee, että käyttöluvan saajille tarjotaan tällaisia vaihtoehtoisia teknologioita ja käyttöluvan saajat ovat kiinnostuneita niistä, markkinoilta sulkemiseen liittyvät ongelmat voidaan välttää tarjoamalla uusille ja nykyisille käyttöluvan saajille käyttölupaa ilman tätä teknologiaa, joka ei enää ole keskeinen, vastaavasti alennetulla rojaltilla. Voi kuitenkin myös olla muita tapoja varmistaa, ettei kolmansien teknologioita suljeta markkinoilta.

289.

Arvioitaessa teknologiaa yhdistäviä järjestelyjä, joihin sisältyy muita kuin keskeisiä täydentäviä teknologioita, huomioon olisi otettava ainakin seuraavat tekijät:

a)	se, edistääkö muiden kuin keskeisten teknologioiden ottaminen mukaan järjestelyyn kilpailua jollakin tavalla;

se, onko järjestelyn käyttöluvan antajilla oikeus myöntää käyttölupia itsenäisesti omiin teknologioihinsa; jos järjestely muodostuu pienestä määrästä teknologioita ja jos järjestelyn ulkopuolella on tarjolla korvaavia teknologioita, käyttöluvan saajat saattavat haluta muodostaa oman teknologiapaketin, joka koostuu osittain järjestelyyn kuuluvasta ja osittain kolmansien osapuolten omistamasta teknologiasta;

kun järjestelyyn kuuluvia teknologioita käytetään eri sovelluksiin, joista osa ei vaadi kaikkien järjestelyyn kuuluvien teknologioiden käyttämistä, tarjoaako järjestely teknologiat vain yhtenä pakettina vai onko tarjolla useampia sovelluskohtaisia paketteja, jotka muodostuvat ainoastaan niistä teknologioista, jotka ovat merkityksellisiä kyseisen sovelluksen kannalta. Jälkimmäisessä tapauksessa teknologioita, jotka eivät ole keskeisiä tietyn tuotteen tai prosessin kannalta, ei sidota keskeisiin teknologioihin;

se, ovatko järjestelyyn kuuluvat teknologiat saatavissa vain yhtenä pakettina vai voivatko käyttöluvan saajat hankkia käyttöluvan vain osaan paketista ja saada vastaavan alennuksen rojalteista. Mahdollisuus hankkia käyttölupa vain osaan paketista voi vähentää riskiä siitä, että järjestelyn ulkopuoliset kolmansien osapuolten teknologiat suljetaan markkinoilta, etenkin silloin kun käyttöluvan saaja saa vastaavan alennuksen rojalteista. Tämä edellyttää sitä, että jokaisen järjestelyyn kuuluvan teknologian osuus kokonaisrojaltista on määritetty. Jos järjestelyn ja yksittäisen käyttöluvan saajan välinen sopimus on tehty suhteellisen pitkäksi ajaksi ja järjestelyyn kuuluva teknologia tukee tosiasiallista teollisuusstandardia, on otettava myös huomioon, että järjestely voi estää uusien korvaavien teknologioiden pääsyn markkinoille. Arvioitaessa markkinoilta sulkemisen riskiä näissä tapauksissa on merkityksellistä ottaa huomioon se, voivatko käyttöluvan saajat kohtuullisen irtisanomisajan puitteissa luopua osasta käyttölupaa ja saada vastaavan alennuksen rojalteista.

290.

SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kilpailua rajoittavat teknologioita yhdistävät järjestelyt voivat saada aikaan kilpailua edistävää tehokkuutta (ks. näiden suuntaviivojen 268 kohta), jota on arvioitava 101 artiklan 3 kohdan perusteella. Esimerkiksi jos järjestelyyn sisältyy teknologioita, jotka eivät ole keskeisiä, mutta järjestely täyttää kaikki muut 286 kohdassa esitetyt ryhmäpoikkeuksen soveltamisen edellytykset, ja jos muiden kuin keskeisten teknologioiden sisällyttäminen järjestelyyn edistää kilpailua (ks. 289 kohta) ja jos käyttöluvan saajilla on mahdollisuus hankkia käyttölupa vain osaan paketista ja saada vastaava alennus rojalteista (ks. 289 kohta), 101 artiklan 3 kohdan edellytykset todennäköisesti täyttyvät.

4.4.2 Teknologioita yhdistävän järjestelyn ja sen käyttöluvan saajien välisten sopimusten sisältämien rajoitusten arviointi

291.

Jos teknologioita yhdistävän järjestelyn perustamista ja toimintaa koskevat sopimukset eivät riko SEUT-sopimuksen 101 artiklaa, seuraavaksi on kyseisen artiklan perusteella arvioitava käyttölupasopimuksia, joita järjestely on tehnyt käyttöluvan saajiensa kanssa. Tässä jaksossa tarkastellaan tiettyjä sellaisia rajoituksia, joita järjestelyjen solmimissa käyttölupasopimuksissa usein esiintyy ja joita on arvioitava järjestelyn yleisessä asiayhteydessä. Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta ei sovelleta järjestelyn ja kolmansien osapuolten välisiin käyttölupasopimuksiin (ks. 271 kohta).

292.

Arvioidessaan teknologioita yhdistävän järjestelyn ja sen käyttöluvan saajien välisiä teknologian käyttölupasopimuksia komissio soveltaa seuraavia periaatteita:

a)	Mitä vahvempi markkina-asema järjestelyllä on, sitä suurempi on kilpailunvastaisten vaikutusten vaara.

b)	Mitä vahvempi markkina-asema järjestelyllä on, sitä todennäköisemmin sopiminen siitä, ettei käyttölupia myönnetä kaikille mahdollisille käyttöluvan saajille tai että niitä myönnetään syrjivin ehdoin, rikkoo SEUT-sopimuksen 101 artiklaa.

c)	Järjestelyt eivät saa aiheettomasti sulkea markkinoilta kolmansien osapuolten teknologioita tai rajoittaa vaihtoehtoisten järjestelyjen luomista.

d)	Sopimukset eivät saisi sisältää teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklassa (ks. näiden suuntaviivojen 3.4 jakso) lueteltuja vakavimpia kilpailunrajoituksia.

293.

Yritykset, jotka perustavat teknologioita yhdistävän järjestelyn, joka on SEUT-sopimuksen 101 artiklan mukainen, voivat yleensä vapaasti neuvotella ja päättää teknologiapakettia koskevista rojalteista (sillä edellytyksellä, että ne ovat sitoutuneet myöntämään käyttölupia FRAND-ehdoin) ja määrittää kunkin teknologian osuuden kokonaisrojaltista joko ennen standardin vahvistamista tai sen vahvistamisen jälkeen. Tällainen sopimus on olennainen järjestelyn perustamisen kannalta, eikä se itsessään rajoita kilpailua. Joskus voi olla tehokkaampaa sopia teknologiapaketin rojalteista ennen standardin vahvistamista, sillä näin voidaan välttää se, että rojaltit nousevat standardin vahvistamisprosessin myötä, jos se kasvattaa yhden tai useamman keskeisen teknologian markkinavoimaa. Käyttöluvan saajilla on kuitenkin oltava oikeus määrittää käyttöluvalla valmistettujen tuotteiden hinta.

294.

Jos teknologioita yhdistävällä järjestelyllä on määräävä markkina-asema, rojaltien ja muiden käyttöluvan myöntämistä koskevien ehtojen olisi oltava kohtuullisia ja syrjimättömiä eikä käyttölupa saisi sisältää yksinoikeutta (144). Nämä vaatimukset ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että järjestely on avoin eikä johda markkinoilta sulkemiseen tai muihin kilpailunvastaisiin vaikutuksiin tuotantoketjun loppupään markkinoilla. Vaatimukset eivät kuitenkaan estä erilaisten rojaltimaksujen soveltamista eri käyttötarkoituksiin. Erilaisten rojaltimaksujen soveltaminen eri käyttötarkoituksiin ei yleensä itsessään rajoita kilpailua, mutta tuotemarkkinoiden sisällä ei saisi esiintyä syrjintää. Järjestelyn käyttöluvan saajien kohtelu ei saisi riippua siitä, ovatko ne myös käyttöluvan antajia. Komissio ottaakin huomioon sen, asetetaanko käyttöluvan antajille ja käyttöluvan saajille samat rojaltivelvoitteet.

295.

Käyttöluvan antajien ja käyttöluvan saajien olisi voitava vapaasti kehittää kilpailevia tuotteita ja standardeja. Niiden olisi myös voitava vapaasti myöntää ja hankkia käyttölupia järjestelyn ulkopuolella. Nämä vaatimukset ovat tarpeen kolmansien osapuolten teknologioiden markkinoilta sulkemista koskevan riskin pienentämiseksi ja sen varmistamiseksi, että järjestely ei rajoita innovaatiotoimintaa tai estä kilpailevien teknisten ratkaisujen luomista. Jos järjestelyyn kuuluva teknologia tukee tosiasiallista teollisuusstandardia ja jos sopimuspuolille on asetettu kilpailukieltovelvoitteita, on olemassa riski, että järjestely estää uusien ja parannettujen teknologioiden ja standardien kehittämisen.

296.

Takaisinluovutusta koskeviin velvoitteisiin ei saisi sisältyä yksinoikeutta, ja niiden tulisi rajoittua kehitystyöhön, jolla on olennainen tai tärkeä merkitys järjestelyyn kuuluvan teknologian käytön kannalta. Näin järjestely voi luovuttaa siihen sisältyvään teknologiaan tehtyjä parannuksia edelleen ja hyötyä niistä. Järjestelyn sopimuspuolilla on oikeus varmistaa, että käyttöluvan saajat, joiden hallussa on tai jotka hankkivat keskeisiä teknologioita, mukaan lukien käyttöluvan saajan käyttöluvalla toimivat alihankkijat, eivät voi viivästyttää järjestelyyn kuuluvan teknologian hyödyntämistä.

297.

Yksi riskeistä on se, että teknologioita yhdistävät järjestelyt voivat suojata mitättömiä teknologiaoikeuksia. Teknologioiden yhdistäminen järjestelyyn voi vähentää halukkuutta riitauttaa siihen kuuluvia oikeuksia, koska mikäli koko järjestelylle on vahvistettu yhteiset rojaltit, yksittäisten järjestelyyn kuuluvien oikeuksien onnistunut riitauttaminen ei yhtä todennäköisesti johda järjestelyn käyttöluvasta maksettavien rojaltien pienemiseen. Järjestelyyn kuuluvien mitättömien patenttien suojelu voi johtaa siihen, että käyttöluvan saajat maksavat korkeampia rojalteja, ja estää innovaatiotoimintaa mitättömän patentin kattamalla alalla. Tässä yhteydessä riitauttamisen kieltämistä koskevat sopimusehdot, mukaan lukien riitauttamiseen perustuvaa irtisanomista koskevat sopimusehdot (145), järjestelyn ja käyttöluvan saajien välisissä teknologian käyttölupasopimuksissa kuuluvat todennäköisesti SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

4.5 Käyttölupaneuvotteluryhmät

4.5.1 Johdanto

298.

Käyttölupaneuvotteluryhmät ovat järjestelyjä, joilla teknologian toteuttajat sopivat neuvottelevansa yhdessä teknologiakäyttölupien ehdoista. Tämän jakson ohjeita sovelletaan riippumatta

a)	käyttölupaneuvotteluryhmän oikeudellisesta muodosta (eli siitä, onko kyse esimerkiksi yksinkertaisesta sopimuksesta vai erillisestä oikeushenkilöstä);

b)	siitä, ovatko käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet kilpailevia yrityksiä tuotantoketjun loppupään markkinoilla;

c)	siitä, onko käyttölupaneuvotteluryhmän vastapuoli yksittäinen teknologian haltija, teknologiapooli vai käyttölupien välittäjäalusta (146).

299.

Jos käyttölupaneuvotteluryhmän ja teknologian haltijan väliset neuvottelut johtavat sovittuihin käyttölupaehtoihin, oikeuksien haltijan ja käyttölupaneuvotteluryhmän yksittäisten jäsenten välillä mahdollisesti tehtyjä teknologian käyttölupasopimuksia on arvioitava tapauksen mukaan teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen tai näiden suuntaviivojen 4 luvun mukaisesti.

300.

Horisontaalisten suuntaviivojen 4 lukua (Yhteisostot) ei sovelleta sellaisten käyttölupaneuvotteluryhmien arvioinnissa, jotka kuuluvat näiden ohjeiden soveltamisalaan. Nämä ohjeet eivät rajoita SEUT-sopimuksen 102 artiklan soveltamista.

Käyttölupaneuvotteluryhmien mahdolliset kilpailua edistävät vaikutukset

301.

Käyttölupaneuvotteluryhmät voivat helpottaa teknologiaa koskevien käyttölupien myöntämistä

a)	vähentämällä teknologian haltijoiden ja teknologian toteuttajien välisten neuvottelujen määrää ja pienentämällä siten käyttölupiin liittyviä transaktiokustannuksia (147); ja

b)	tuomalla yhteen esimerkiksi teknologian toteuttajien teknologiaoikeuksien pätevyyttä, keskeisyyttä ja arvoa koskeva asiantuntemus ja edistämällä näin paremmin tietoon perustuvia ja tasapainoisempia neuvotteluja.

Käyttölupaneuvotteluryhmien mahdolliset kilpailunvastaiset vaikutukset

302.

Käyttölupaneuvotteluryhmien mahdollisia kilpailunvastaisia vaikutuksia ovat muun muassa

liiallisen neuvotteluvoiman luominen osallistuville teknologian toteuttajille siten, että ne pystyvät pakottamaan teknologian haltijat hyväksymään kilpailukykyistä tasoa heikommat käyttölupaehdot (FRAND-ehtoja heikommat ehdot, jos kyseessä ovat standardien kannalta olennaiset patentit), mikä voi vähentää teknologian haltijoiden kannustimia investoida innovointiin;

b)	osallistuvien teknologian toteuttajien välinen koordinointi tuotantoketjun loppupään markkinoilla (148) kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdon tai kustannusten yhteneväisyyden (149) lisääntymisen tuloksena;

c)	kilpailevien toteuttajien sulkeminen tuotantoketjun loppupään markkinoilta (150).

4.5.2 Arviointi SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan perusteella

Keskeiset kilpailuongelmat

303.

Todellisten tai mahdollisten kilpailijoiden muodostamat käyttölupaneuvotteluryhmät voivat johtaa kilpailun rajoittumiseen tuotantoketjun alkupään markkinoilla teknologian käyttölupien myöntämisen osalta ja/tai tuotantoketjun loppupään markkinoilla tavaroiden tai palvelujen tarjoamisen osalta. Kilpailun rajoittuminen voi ilmetä innovaation vähenemisenä, tuotteiden laadun heikkenemisenä, valikoiman supistumisena, tuotannon vähenemisenä, korkeampina hintoina, markkinoiden jakamisena tai muiden teknologian toteuttajien sulkemisena markkinoilta kilpailun vastaisesti.

Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset

304.

Käyttölupaneuvotteluryhmien, jotka toimivat läpinäkyvästi teknologioiden haltijoihin nähden (151) ja joiden toiminta rajoittuu teknologiansiirtosopimusten ehtoja koskeviin yhteisiin neuvotteluihin, tarkoituksena ei yleensä ole rajoittaa kilpailua.

305.

Käyttölupaneuvotteluryhmät voidaan erottaa ostokartelleista eli kahden tai useamman ostajan (152) välisistä sopimuksista tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joilla jäsentensä puolesta toimittajien kanssa kollektiivisesti vuorovaikutuksessa olevien yhteisostojärjestelyjen ulkopuolella i) koordinoidaan ostajien yksilöllistä käyttäytymistä ostomarkkinoilla (153) tai ii) vaikutetaan niiden välisiin merkityksellisiin kilpailutekijöihin tai iii) joiden puitteissa ostajat vaihtavat keskenään kaupallisesti arkaluonteisia tietoja yksilöllisistä ostoaikomuksistaan tai toimittajien kanssa käymistään yksilöllisistä neuvotteluista (154). Ostokartellien tarkoituksena on rajoittaa kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Ne muodostavat jo luonteensa vuoksi siinä määrin suuren haitan kilpailulle, ettei niiden vaikutuksia markkinoihin ole tarpeen arvioida (155).

306.

Jos ei ole käyttölupaneuvotteluryhmää, joka neuvottelisi teknologian haltijan kanssa kollektiivisesti jäsentensä puolesta, kunkin teknologian toteuttajan on vastaavasti päätettävä käyttölupastrategiastaan itsenäisesti, eikä se saa sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen avulla poistaa tulevaa markkinakäyttäytymistä koskevaa strategista epävarmuutta toteuttajien väliltä. Teknologian toteuttajat eivät tällaisen kollektiivisen vuorovaikutuksen puuttuessa saa pyrkiä ennen teknologian haltijan kanssa käytävien yksittäisten käyttölupaneuvottelujen aloittamista sopimaan keskenään haluamiensa teknologiakäyttölupien ehdoista (esimerkiksi teknologiakäyttöluvan soveltamisalasta tai käyttöalasta, käyttölupamaksusta, käyttöluvan antajan henkilöllisyydestä tai käyttöluvan kestosta).

307.

Seuraavien tekijöiden vuoksi on epätodennäköisempää, että käyttölupaneuvotteluryhmä muodostaa ostokartellin:

a)	Käyttölupaneuvotteluryhmä julkistaa jäsentensä henkilöllisyydet teknologian haltijoille ja kertoo niille, että se neuvottelee jäsentensä puolesta, jotta nämä voisivat solmia teknologian käyttölupasopimuksia yhteisissä neuvotteluissa sovituin ehdoin (156).

Käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet ovat määritelleet yhteistyönsä muodon, laajuuden ja toimintatavan kirjallisessa sopimuksessa siten, että SEUT-sopimuksen 101 artiklan noudattaminen voidaan todentaa jälkikäteen ja sopimusta voidaan verrata käyttölupaneuvotteluryhmän toteutuneeseen toimintaan. Kirjallinen sopimus ei kuitenkaan itsessään voi suojata käyttölupaneuvotteluryhmää kilpailuoikeudellisilta seuraamuksilta.

308.

Käyttölupaneuvotteluryhmät voivat kuitenkin osaltaan vaikuttaa tai olla keino osallistua myyntikartelliin eli tuotantoketjun loppupään markkinoilla kilpailevien yritysten väliseen sopimukseen, jossa sovitaan myyntihinnoista, rajoitetaan tuotantoa tai jaetaan markkinoita tai asiakkaita. Tällöin käyttölupaneuvotteluryhmää voidaan arvioida yhdessä kartellin kanssa tuotantoketjun loppupään markkinoilla. Tämän ongelman välttämiseksi käyttölupaneuvotteluryhmien olisi varmistettava, että niiden toiminta rajoittuu käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenten ja teknologian haltijoiden välillä tehtävien teknologian käyttölupasopimusten ehtojen neuvottelemiseen.

309.

Käyttölupaneuvotteluryhmä, joka pyrkii sulkemaan jäsentensä todelliset tai mahdolliset kilpailijat pois tuotantoketjun loppupään markkinoilta, voi muodostaa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen.

310.

Käyttölupaneuvotteluryhmässä voidaan vaihtaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kilpailijoiden välillä. Jos tällainen tietojenvaihto ei ole objektiivisesti välttämätöntä käyttölupaneuvotteluryhmän toteuttamiseksi ja oikeasuhteista sen tavoitteisiin nähden (157), ja jos tietojenvaihto on omiaan poistamaan jäsenten välisen epävarmuuden siitä, milloin, missä määrin ja miten niiden tulisi muuttaa markkinakäyttäytymistään, kyse voi olla tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta (158).

Kilpailua rajoittavat vaikutukset

311.

Käyttölupaneuvotteluryhmiä, joiden tarkoituksena ei ole rajoittaa kilpailua, on arvioitava niiden oikeudellisessa ja taloudellisessa asiayhteydessä sen määrittämiseksi, onko niillä todellisia tai todennäköisiä vaikutuksia kilpailuun. Arvioinnin tulisi kattaa mahdolliset rajoittavat vaikutukset merkityksellisiin teknologiamarkkinoihin, joilla käyttölupaneuvotteluryhmä on vuorovaikutuksessa teknologian haltijoiden kanssa, ja vaikutukset merkityksellisiin tuotantoketjun loppupään markkinoihin, joilla käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet voivat kilpailla toimittajina. Tässä arvioinnissa komissio vertaa käyttölupaneuvotteluryhmästä kyseisiin markkinoihin aiheutuvia todellisia tai todennäköisiä vaikutuksia tilanteeseen, joka toteutuisi ilman käyttölupaneuvotteluryhmää.

312.

Käyttölupaneuvotteluryhmien aiheuttamat kilpailuongelmat ovat yleensä epätodennäköisempiä silloin, kun jäsenillä ei ole markkinavoimaa merkityksellisillä teknologian käyttölupamarkkinoilla tai merkityksellisillä tuotantoketjun loppupään markkinoilla.

313.

Tietyt käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenten sopimat rajoitukset voivat jäädä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, jos ne ovat objektiivisesti arvioituna tarpeen käyttölupaneuvotteluryhmän toteuttamiseksi ja oikeasuhteisia sen tavoitteisiin nähden (159).

Merkitykselliset markkinat

314.

Käyttölupaneuvotteluryhmät voivat vaikuttaa kilpailuun tuotantoketjun alkupään teknologian käyttölupamarkkinoilla eli markkinoilla, joilla käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet neuvottelevat yhdessä teknologian haltijoiden kanssa, ja tuotantoketjun loppupään markkinoilla eli markkinoilla, joilla käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet toimivat toimittajina.

315.

Merkitykselliset teknologiamarkkinat määritellään markkinamääritelmätiedonannon periaatteiden mukaisesti ja siten, että kilpailupaineiden määrittämiseksi käytetään korvattavuuden käsitettä. Koska toteuttajien käymät teknologiakäyttölupaneuvottelut ovat eräänlainen ostamisen muoto, korvattavuuden arvioinnissa keskitytään pikemminkin teknologiaa koskevien käyttölupien antajien käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin kuin toteuttajien käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin (160). Toisin sanoen teknologian haltijoiden käytettävissä olevat vaihtoehdot ovat ratkaisevia käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenten kilpailupaineiden määrittämisessä. Kyseisiä vaihtoehtoja voidaan analysoida esimerkiksi tarkastelemalla teknologian haltijoiden todennäköistä reaktiota niiden teknologioista tarjottujen hintojen pieneen mutta pysyväisluonteiseen laskuun. Kun merkitykselliset teknologiamarkkinat on määritelty, käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenten markkinaosuus voidaan laskea jäsenten kyseisten teknologioiden käyttölupaostojen arvon tai määrän perusteella osuutena kokonaismyynnistä merkityksellisillä teknologian käyttölupamarkkinoilla.

316.

Jos käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet ovat todellisia tai mahdollisia kilpailijoita tavaroiden tai palvelujen tuotantoketjun loppupään markkinoilla, on myös tarpeen arvioida käyttölupaneuvotteluryhmän vaikutuksia kilpailuun kyseisillä markkinoilla. Merkitykselliset tuotantoketjun loppupään markkinat määritellään käyttäen markkinamääritelmätiedonannossa kuvailtuja menetelmiä.

Markkinavoima

317.

Ei ole olemassa absoluuttista kynnysarvoa, jonka ylittyessä voidaan olettaa, että käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenillä on sellaista markkinavoimaa, että käyttölupaneuvotteluryhmän olemassaolo todennäköisesti johtaa SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin. Useimmissa tapauksissa markkinavoimaa ei todennäköisesti kuitenkaan ole, jos jäsenten yhteenlaskettu osuus kysynnästä merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla on enintään 15 prosenttia ja niiden yhteenlaskettu osuus tarjonnasta merkityksellisillä tuotantoketjun loppupään markkinoilla on enintään 15 prosenttia.

318.

Kyseisiä kynnysarvoja suurempi yhdistetty markkinaosuus ei itsessään tarkoita, että käyttölupaneuvotteluryhmällä on todennäköisesti kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tällaisissa tapauksissa on tarpeen tehdä vaikutusten yksityiskohtainen arviointi, jossa otetaan huomioon esimerkiksi käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenten ominaisuudet ja markkina-asema kaikilla merkityksellisillä markkinoilla, markkinoiden keskittymisaste, kilpailun intensiteetti, käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenten ja muiden kyseisten teknologioiden toteuttajien väliset mahdolliset sopimus- tai muut yhteydet, kyseisten teknologioiden luonne, käyttölupaneuvotteluryhmän perussääntö ja toimintasäännöt (mukaan lukien esimerkiksi se, voivatko käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet neuvotella teknologian haltijoiden kanssa kahdenvälisesti käyttölupaneuvotteluryhmän ulkopuolella) sekä teknologian haltijoiden ja jatkokäyttäjien mahdollinen tasapainottava voima.

Vaikutukset teknologiamarkkinoihin

319.

Jos käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenten yhteenlaskettu osuus kysynnästä merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla on suuri, niillä voi käyttölupaneuvotteluryhmän ansiosta olla mahdollisuus käyttää yhteistä ostajavoimaa. Yhteisen ostajavoiman käyttö voi rajoittaa kilpailua merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla esimerkiksi vähentämällä teknologian haltijoiden kannustimia investoida tutkimukseen ja kehitykseen.

320.

Käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenten ei ole yhtä todennäköisesti mahdollista käyttää yhteistä ostajavoimaa, jos teknologioiden haltijoilla on tasoittavaa neuvotteluvoimaa. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun käyttöluvan antajia on merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla pieni määrä tai kun kyseiset teknologiat ovat olennaisia sellaisen standardin kannalta, jota ei voida korvata tai joka on merkityksellisillä tuotantoketjun loppupään markkinoilla laajalti käytössä.

321.

Yhteisen ostajavoiman käyttöön liittyviä ongelmia ei todennäköisesti synny, jos teknologian haltijat ovat tosiasiallisesti vapaita päättämään, aloittavatko ne neuvottelut käyttölupaneuvotteluryhmän kanssa, ja lopettamaan tällaiset neuvottelut milloin tahansa. Näin ei todennäköisesti ole silloin, kun käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet toteuttavat koordinoituja toimia, joilla pyritään pakottamaan teknologian haltija neuvottelemaan käyttölupaneuvotteluryhmän kanssa, tai kun käyttölupaneuvotteluryhmä rajoittaa jäsentensä mahdollisuuksia neuvotella teknologian haltijan kanssa kahdenvälisesti. Tämä ei kuitenkaan rajoita käyttölupaneuvotteluryhmän mahdollisuutta sopia teknologian haltijan kanssa, että i) teknologian haltija ei osallistu kahdenvälisiin neuvotteluihin käyttölupaneuvotteluryhmän yksittäisten jäsenten kanssa tiettynä rajoitettuna aikana, joka ei ole pidempi kuin haltijan ja käyttölupaneuvotteluryhmän välisten yhteisten neuvottelujen odotettu kesto, ja/tai että ii) käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet ovat velvollisia hyväksymään teknologian haltijan ja käyttölupaneuvotteluryhmän välillä mahdollisesti sovitut käyttölupaehdot.

322.

Käyttölupaneuvotteluryhmä voi käyttää yhteistä ostajavoimaa teknologian haltijan kanssa käytävien neuvottelujen aikana toteutettavilla koordinoiduilla viivytyksillä (161). Jos tällaiset viivytykset ovat luonteeltaan tilapäisiä ja ne objektiivisesti arvioituna liittyvät pyrkimykseen jatkaa yhteisiä neuvotteluja, komissio yleensä arvioi niiden olevan erottamaton osa käyttölupaneuvotteluryhmän toimintaa. Jos käyttölupaneuvotteluryhmää siis arvioidaan siltä pohjalta, että siinä on kyse vaikutukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta, koordinoitujen viivytysten vaikutusta arvioidaan käyttölupaneuvotteluryhmän kokonaisvaikutuksia vasten ja niin, että viivytyksiin osallistuvien käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenten markkina-asema otetaan huomioon. On kuitenkin huomattava, että käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet, jotka osallistuvat viivyttämiseen neuvottelujen aikana, eivät ehkä voi vedota SEUT-sopimuksen 102 artiklaan puolustautuakseen sellaisen standardin kannalta olennaisen teknologian haltijan nostamaa kieltokannetta vastaan, joka on sitoutunut myöntämään käyttölupia FRAND-ehdoin (162).

323.

Käyttölupaneuvotteluryhmä voi myös sulkea kilpailevia teknologian toteuttajia teknologiamarkkinoilta ja siten rajoittaa kilpailua tuotantoketjun loppupään markkinoilla. Käyttölupaneuvotteluryhmä voi esimerkiksi pyrkiä rajoittamaan teknologian haltijoiden mahdollisuuksia tehdä teknologiansiirtosopimuksia sellaisten toteuttajien kanssa, jotka eivät ole käyttölupaneuvotteluryhmän jäseniä, tai rajoittamaan tällaisten sopimusten ehtoja (163). Kilpailunvastaiseen markkinoilta sulkemiseen liittyviä ongelmia syntyy epätodennäköisemmin, jos i) kaikki puolueettomat ja syrjimättömät perusteet täyttävät teknologian toteuttajat voivat osallistua käyttölupaneuvotteluryhmään, ii) käyttölupaneuvotteluryhmän toimintasäännöt eivät syrji ryhmän jäseniä ja iii) käyttölupaneuvotteluryhmän ja sen teknologian toteuttajien kanssa neuvottelemien käyttölupaehtojen tavoitteena ei ole rajoittaa teknologian haltijoiden mahdollisuuksia tehdä teknologiansiirtosopimuksia kilpailevien toteuttajien kanssa tai rajoittaa tällaisten sopimusten ehtoja.

Vaikutukset tuotantoketjun loppupään markkinoihin

324.

Jos käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet eivät ole todellisia tai mahdollisia kilpailijoita tuotantoketjun loppupään markkinoilla tai niillä ei ole markkinavoimaa kyseisillä markkinoilla (164), käyttölupaneuvotteluryhmä ei todennäköisesti rajoita kilpailua tällaisilla tuotantoketjun loppupään markkinoilla.

325.

Jos käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet ovat todellisia tai mahdollisia kilpailijoita tuotantoketjun loppupään markkinoilla, käyttölupaneuvotteluryhmä voi helpottaa jäsenten toiminnan koordinointia kyseisillä markkinoilla (165). Tällaisen koordinoinnin riski on suurempi, jos i) merkityksellisten tuotantoketjun loppupään markkinoiden ominaisuudet edistävät koordinointia (markkinat ovat esimerkiksi keskittyneet ja niiden läpinäkyvyyden aste on huomattava) tai ii) käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenillä on suuri yhdistetty markkinaosuus tuotantoketjun loppupään markkinoilla.

326.

Käyttölupaneuvotteluryhmät voivat helpottaa jäsentensä välistä koordinointia tuotantoketjun loppupään markkinoilla, jos käyttölupaneuvotteluryhmän tuloksena jäsenten kustannukset (erityisesti muuttuvat kustannukset) merkittävässä määrin yhteneväistyvät, edellyttäen, että käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenillä on markkinavoima merkityksellisillä tuotantoketjun loppupään markkinoilla ja että markkinoiden luonne edistää koordinointia.

327.

Käyttölupaneuvotteluryhmät voivat helpottaa jäsenten välistä koordinointia tuotantoketjun loppupään markkinoilla myös silloin, kun käyttölupaneuvotteluryhmän toteuttamiseen liittyy kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoa jäsenten välillä. Jos käyttölupaneuvotteluryhmä itsessään ei kuitenkaan rajoita kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska sen vaikutukset kilpailuun ovat neutraalit tai myönteiset, sellainen tietojenvaihto, joka on objektiivisesti arvioituna tarpeen käyttölupaneuvotteluryhmän toteuttamiseksi ja oikeassa suhteessa sen tavoitteisiin, ei myöskään kuulu kyseisen kiellon piiriin (166). Voi esimerkiksi olla objektiivisesti arvioituna tarpeen ja oikeasuhteista, että käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenet vaihtavat tietoja ehdoista, joilla ne olisivat halukkaita tekemään teknologian käyttölupasopimuksia sellaisen teknologian haltijan kanssa, joka on suostunut neuvottelemaan käyttölupaneuvotteluryhmän kanssa.

328.

Jotta voidaan pienentää kaupallisesti arkaluonteisten tietojen tarpeettoman vaihdon riskiä, käyttölupaneuvotteluryhmät voivat viestiä riippumattoman hallinnoijan tai kolmannen osapuolen välityksellä tai käyttää sivullisryhmiä (clean team) tai muita suojatoimia (167) esimerkiksi sen varmistamiseksi, että kaupallisesti arkaluonteisia tietoja jaetaan käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenten kesken vain anonymisoituna ja/tai koottuna. Suojatoimia voidaan toteuttaa myös sen varmistamiseksi, että kaupallisesti arkaluonteisia tietoja ei jaeta muiden käyttölupaneuvotteluryhmien kanssa esimerkiksi tapauksissa, joissa jäsenet osallistuvat useampaan kuin yhteen käyttölupaneuvotteluryhmään.

4.5.3 Arviointi SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan perusteella

329.

Jos käyttölupaneuvotteluryhmä rajoittaa kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on tarpeen arvioida, tuottaako käyttölupaneuvotteluryhmä 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttäviä tehokkuushyötyjä.

Tehokkuushyödyt

330.

Käyttölupaneuvotteluryhmät voivat tuottaa tehokkuushyötyjä. Ne voivat erityisesti vähentää sekä teknologian toteuttajille että teknologian haltijoille käyttöluvista aiheutuvia kustannuksia etenkin poistamalla teknologian haltijan tarpeen käydä kahdenvälisiä käyttölupaneuvotteluja kunkin käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenen kanssa. Kokoamalla yhteen teknologian toteuttajien asiantuntemuksen käyttölupaneuvotteluryhmät voivat myös vähentää informaation epäsymmetriaa teknologian toteuttajien ja haltijoiden välillä, mikä johtaa paremmin tietoon perustuviin ja tasapainoisempiin neuvotteluihin muun muassa siitä, ovatko ehdotetut käyttölupaehdot oikeudenmukaisia, kohtuullisia ja syrjimättömiä (FRAND). Nämä tehokkuushyödyt voivat rohkaista myöntämään useampia teknologiakäyttölupia ja siten johtaa teknologian laajempaan levitykseen.

Välttämättömyys

331.

Rajoitukset, jotka menevät pidemmälle kuin käyttölupaneuvotteluryhmän tuottamien tehokkuushyötyjen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Esimerkiksi käyttölupiin liittyvien transaktiokustannusten vähentämiseksi ei yleensä ole välttämätöntä, että käyttölupaneuvotteluryhmä vaatii teknologian haltijaa olemaan myöntämättä kolmansille käyttöluvan saajille edullisempia käyttölupaehtoja.

Hyötyjen siirtäminen kuluttajille

332.

Välttämättömin rajoituksin saavutetut tehokkuushyödyt on siirrettävä kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät käyttölupaneuvotteluryhmästä aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Esimerkiksi teknologiaa koskevien käyttölupien myöntämiskustannusten pieneneminen voidaan siirtää kuluttajille alentamalla myyntihintoja tuotantoketjun loppupään markkinoilla. Muuttuvien kustannusten (kuten tuotosyksikköä kohti maksettavien käyttölupamaksujen) pieneneminen siirretään asiakkaille yleensä todennäköisemmin kuin kiinteiden kustannusten pieneneminen, koska muuttuvien kustannusten pienenemisestä syntyvä korkeampi voittomarginaali kannustaa laajentamaan tuotantoa hinnanalennusten kautta. Hyötyjen siirtäminen kuluttajille on todennäköisempää, jos käyttölupaneuvotteluryhmän jäsenillä ei ole markkinavoimaa tuotantoketjun loppupään markkinoilla.

Kilpailua ei poisteta

333.

SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty, jos sopimuspuolet saavat käyttölupaneuvotteluryhmän avulla mahdollisuuden poistaa kilpailua merkittävältä osalta kyseisiä teknologioita tai tuotteita. Tämä edellytys koskee sekä merkityksellisiä teknologiamarkkinoita että merkityksellisiä tuotantoketjun loppupään markkinoita. Suuret yhdistetyt markkinaosuudet ovat yksi osoitus siitä, että tämä edellytys ei välttämättä täyty.

(1) Nämä suuntaviivat korvaavat komission suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta teknologiansiirtosopimuksiin ( EUVL C 89, 28.3.2014, s. 3).

(2) EUVL L, 2026/877, 21.4.2026, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2026/877/oj). Ryhmäpoikkeusasetus korvaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta teknologiansiirtosopimusten ryhmiin 21 päivänä maaliskuuta 2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 316/2014 (EUVL L 93, 28.3.2014, s. 17, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2014/316/oj).

(3) Ks. komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, EU:n kilpailukykykompassi, COM(2025) 30 final.

(4) Häiriönsietokyky käsittää puolustusvalmiuden sekä puolustusalan toimitusketjujen ja sisämarkkinoiden häiriönsietokyvyn.

(5) Ellei toisin mainita, näissä suuntaviivoissa käsite ”sopimus” kattaa myös yhdenmukaistetut menettelytavat ja yritysten yhteenliittymien päätökset.

(6) Ks. komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevista suuntaviivoista (EUVL C 101, 27.4.2004, s. 81).

(7) Näissä suuntaviivoissa ”rajoittaminen” kattaa myös kilpailun estämisen ja vääristämisen.

(8) SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset ja niiden soveltamismenetelmä selitetään tarkemmin SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevissa komission suuntaviivoissa (EUVL C 101, 27.4.2004, s. 97).

(9) Tämä poikkeus koskee myös vuokrausoikeuksia. Ks. tältä osin vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115/EY 1 artiklan 2 kohta (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 28, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2006/115/oj).

(10) Tämä periaate oikeuksien sammumisesta unionissa on vahvistettu esimerkiksi jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 16 päivänä joulukuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2436 15 artiklan 1 kohdassa (EUVL L 336, 23.12.2015, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2015/2436/oj), Euroopan unionin tavaramerkistä 14 päivänä kesäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 15 artiklan 1 kohdassa (EUVL L 154, 16.6.2017, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2017/1001/oj), mallien oikeudellisesta suojasta 13 päivänä lokakuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/71/EY 15 artiklassa (EYVL L 289, 28.10.1998, s. 28, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/1998/71/oj), Euroopan unionin yhteisömallista 12 päivänä joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 21 artiklassa (EYVL L 3, 5.1.2002, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2002/6/oj), alaviitteessä 9 mainitussa direktiivin 2006/115/EY 9 artiklan 2 kohdassa, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 4 artiklan 2 kohdassa (EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2001/29/oj), tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 2 kohdassa (EUVL L 111, 5.5.2009, s. 16, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2009/24/oj), tietokantojen oikeudellisesta suojasta 11 päivänä maaliskuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY 5 artiklan c alakohdassa (EYVL L 77, 27.3.1996, s. 20, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/1996/9/oj), puolijohdetuotteiden piirimallien oikeudellisesta suojasta 16 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 87/54/ETY 5 artiklan 5 kohdassa (EYVL L 24, 27.1.1987, s. 36, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/1987/54/oj), yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27 päivänä heinäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 16 artiklassa (EYVL L 227, 1.9.1994, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/1994/2100/oj) ja yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä 17 päivänä joulukuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2012 6 artiklassa (EUVL L 361, 31.12.2012, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2012/1257/oj). Ohjelmistojen tekijänoikeuksista ks. esim. tuomiot 3.7.2012, UsedSoft Gmbh v. Oracle International Corp., C-128/11, ECLI:EU:C:2012:407 ja 12.10.2016, Ranks ja Vasiļevičs, C-166/15, ECLI:EU:C:2016:762.

(11) Ks. esim. tuomio 27.9.2023, Valve v. komissio (T-172/21, ECLI:EU:T:2023:587, 191 kohta).

(12) Ks. edellä alaviitteessä 8 mainitut komission suuntaviivat perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta.

(13) Samaa teknologiaa hyödyntävien yritysten välinen kilpailu (teknologian sisäinen kilpailu) on merkittävä täydentävä tekijä kilpailevia teknologioita käyttävien yritysten väliseen kilpailuun (teknologioiden välinen kilpailu). Teknologian sisäinen kilpailu voi esimerkiksi johtaa siihen, että kyseistä teknologiaa hyödyntävien tuotteiden hinnat laskevat. Tästä voi aiheutua paitsi suoria ja välittömiä hyötyjä tällaisten tuotteiden kuluttajille, myös lisää kilpailua kilpailevia teknologioita käyttävien yritysten välille. Käyttölupia annettaessa on myös otettava huomioon, että käyttöluvan saajat myyvät omaa tuotettaan. Ne eivät jälleenmyy toisen yrityksen toimittamaa tuotetta. Mahdollisuudet tuotteiden erilaisuuteen ja laatuun perustuvalle kilpailulle käyttöluvan saajien välillä voivat siis olla suuremmat kuin tuotteiden jälleenmyyntiä koskevien vertikaalisten sopimusten yhteydessä.

(14) Ks. esimerkiksi tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C-333/21, ECLI:EU:C:2023:1011, 162 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö.

(15) Tarkempia ohjeita rajoittavan tarkoituksen ja rajoittavan vaikutuksen käsitteistä ja niiden arvioinnissa käytettävästä analyysikehyksestä sekä esimerkkejä tällaisista rajoituksista on esimerkiksi tuomiossa 21.12.2023, European Superleague Company, C-333/21, ECLI:EU:C:2023:1011, 161 kohta ja sitä seuraavat kohdat, ja tuomiossa 5.12.2024, Tallinna Kaubamaja Grupp ja KIA Auto, C-606/23, ECLI:EU:C:2024:1004, 23 kohta ja sitä seuraavat kohdat; ks. myös komission suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamiselle horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin, jäljempänä ’horisontaaliset suuntaviivat’ (EUVL C 259, 21.7.2023, s. 1), 22 kappale ja sitä seuraavat kappaleet.

(16) Markkinavoima tarkoittaa kykyä pitää jonkin aikaa hintoja kannattavasti kilpaillun tason yläpuolella tai tuotantoa – tuotteiden määriä, laatua ja valikoimaa tai innovointia – kilpaillun tason alapuolella. Yleensä 101 artiklan 1 kohtaan perustuvan rikkomisen toteamiseen sellaisten sopimusten osalta, joilla on kilpailua rajoittava vaikutus, riittää vähäisempi markkinavoima kuin SEUT-sopimuksen 102 artiklan mukaisen määräävän aseman toteamiseen.

(17) Tuomio 26.10.2023, EDP – Energias de Portugal ym., C-331/21, ECLI:EU:C:2023:812, 88 kohta ja sitä seuraavat kohdat; tuomio 11.9.2014, MasterCard v. komissio, C-382/12 P, ECLI:EU:C:2014:2201, 89 kohta; tuomio 11.7.1985, Remia ym. v. komissio, C-42/84, EU:C:1985:327, 19–20 kohta; tuomio 28.1.1986, Pronuptia, C-161/84, ECLI:EU:C:1986:41, 15–17 kohta; tuomio 15.12.1994, Gøttrup-Klim, C-250/92, ECLI:EU:C:1994:413, 35 kohta, ja tuomio 12.12.1995, Oude Luttikhuis ym., C-399/93, ECLI:EU:C:1995:434, 12–15 kohta.

(18) Tuomio 26.10.2023, EDP – Energias de Portugal ym., C-331/21, ECLI:EU:C:2023:812, 90 kohta ja sitä seuraavat kohdat, ja tuomio 11.9.2014, MasterCard v. komissio, C-382/12 P, ECLI:EU:C:2014:2201, 91 kohta.

(19) EUVL C 248, 30.6.2022, s.1, 12 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(20) Jos tällaiset käyttölupasopimukset kuitenkin johtavat jonkin sopimuspuolen poistumiseen markkinoilta, ne voivat kuulua 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(21) Esimerkkinä voidaan mainita tapaus, jossa kaksi eri jäsenvaltioihin sijoittautunutta yritystä antaa kilpailevia teknologioita koskevat käyttöluvat toisilleen ja suostuu olemaan myymättä tuotteita toistensa kotimarkkinoilla. Tällainen sopimus rajoittaa niiden välistä potentiaalista kilpailua.

(22) Koordinointi edellyttää, että asianomaisilla yrityksillä on samanlainen käsitys yhteisistä eduistaan ja siitä, miten koordinointimekanismi toimii. Jotta koordinointi toimisi, yritysten on pystyttävä seuraamaan toistensa markkinakäyttäytymistä ja niillä on oltava käytössään riittävät keinot ehkäistä poikkeamista yhteisestä tavasta toimia markkinoilla niin, että sopimuspuolilla on kannustin pitäytyä kyseisessä toimintatavassa. Lisäksi markkinoille pääsyn esteiden on tällöin oltava niin suuria, että niillä voidaan estää ulkopuolisia tulemasta markkinoille tai laajentamasta toimintaansa markkinoilla.

(23) Ks. esimerkiksi alaviitteessä 15 mainittujen horisontaalisten suuntaviivojen 241 kappale ja sitä seuraavat kappaleet.

(24) Ks. horisontaalisten suuntaviivojen 34 ja 369 kappale. Jos neuvottelut sopimuksen tekemiseksi edellyttävät kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoa, olisi toteutettava asianmukaiset suojatoimet. Ks. horisontaalisten suuntaviivojen 6.2.4.4 kohta.

(25) Korvaavien teknologioiden toimittajia voidaan sulkea markkinoilta myös siten, että käyttöluvan antaja, jolla on huomattava markkinavoima, niputtaa teknologian eri komponentteja yhdeksi käyttölupapaketiksi, vaikka vain osa paketista on välttämätön tietyn tuotteen tuottamiseksi.

(26) EUVL C, C/2024/1645, 22.2.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/C/2024/1645/oj.

(27) Ks. esimerkiksi 17. marraskuuta 2010 annettu komission päätös asiassa M.5675 – SYNGENTA / MONSANTON AURINGONKUKANSIEMENIIN LIITTYVÄ LIIKETOIMINTA, jossa komissio arvioi kahden vertikaalisesti integroituneen auringonkukkien jalostajan sulautumista tarkastelemalla i) eri lajikkeilla (vanhemmaislinjat ja hybridit) käytävän kaupan (vaihto ja käyttölupien antaminen) markkinoita tuotantoketjun alkupäässä ja ii) hybridien myynnin markkinoita tuotantoketjun loppupäässä. Komissio määritteli 13. maaliskuuta 2009 asiassa M.5406 – IPIC/MAN FERROSTAAL AG antamassaan päätöksessä ensiluokkaisen melamiinin tuotantomarkkinat sekä tuotantoketjun alkupäässä melamiinin tuotannossa käytettävän teknologian toimitusmarkkinat. Ks. myös 8. kesäkuuta 1994 annettu komission päätös asiassa M.269 – SHELL / MONTECATINI ja 2. kesäkuuta 2023 annettu komission päätös asiassa M.10783 – EQT FUTURE / AM FRESH / SNFL / IFG, jossa komissio arvioi syötäväksi tarkoitettujen rypäleiden valmistuksen ja jakelun alalla toimivien yritysten sulautumista tutkimalla siemenettömien syötäväksi tarkoitettujen rypälelajikkeiden jalostus- ja lupamarkkinoita sekä syötäväksi tarkoitettujen rypäleiden tuotanto- ja jakeluketjun loppupään markkinoita.

(28) Ks. esimerkiksi 20. joulukuuta 2012 annettu komission päätös asiassa AT.39230 – Rio Tinto Alcan, 38–41 kohta. Ks. myös alaviitteessä 27 mainitut komission päätökset asioissa M.10783 – EQT FUTURE / AM FRESH / SNFL / IFG, M.5675 – SYNGENTA / MONSANTON AURINGONKUKANSIEMENIIN LIITTYVÄ LIIKETOIMINTA ja M.5406 – IPIC/MAN FERROSTAAL AG sekä 21. maaliskuuta 2018 annettu komission päätös asiassa M.8084 – BAYER/MONSANTO.

(29) Teknologian käyttölupasopimukset voivat esimerkiksi vaikuttaa sellaisten tuotteiden tai teknologioiden kehittämiseen, jotka i) parantavat olemassa olevia tuotteita tai teknologioita, ii) korvaavat olemassa olevia tuotteita tai teknologioita tai iii) luovat täysin uudenlaista kysyntää. Teknologian käyttölupasopimukset voivat myös vaikuttaa iv) varhaisen vaiheen innovointipanostuksiin eli tutkimus- ja kehitystoimintaan, joka ei liity läheisesti tiettyyn tuotteeseen tai teknologiaan.

(30) Ks. esimerkiksi alaviitteessä 26 mainitun markkinamääritelmätiedonannon 90 kohta ja sitä seuraavat kohdat. Tällaisilla markkinoilla T&K-menojen määrää tai patenttien tai patenttiviittausten määrää voidaan käyttää mittarina asianomaisten yritysten kilpailuaseman arvioinnissa. Ks. markkinamääritelmätiedonannon 108 kohta.

(31) Näillä suuntaviivoilla tarjotaan pehmeä turvasatama teknologiansiirtosopimuksille, jotka eivät kuulu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan markkinaosuusrajojen ylittymisen vuoksi: ks. 184 kohta.

(32) Ks. esimerkiksi vertikaalisten suuntaviivojen 10 kappaleessa esitetyt näkökohdat (mainittu alaviitteessä 19), joita sovelletaan teknologiaa koskevien käyttölupien antamiseen soveltuvin osin.

(33) Ks. tuomio 26.10.2023, EDP – Energias de Portugal ym., C-331/21, ECLI:EU:C:2023:812, 61 kohta. Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta sovellettaessa on oltava todennäköistä, että markkinoille tulo tapahtuu riittävän lyhyen ajanjakson kuluessa, jotta merkityksellisillä markkinoilla jo toimiviin yrityksiin kohdistuu kilpailupainetta. Tällaisena ajanjaksona pidetään yleensä enintään kolmea vuotta. Tietyissä tapauksissa (esimerkiksi lääkemarkkinoilla) pidemmät ajanjaksot voivat kuitenkin olla tarkoituksenmukaisempia.

(34) Ks. esimerkiksi tuomio 26.10.2023, EDP – Energias de Portugal ym., C-331/21, ECLI:EU:C:2023:812, 60–63 kohta, ja tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, ECLI:EU:C:2020:52, 36–39 kohta.

(35) Ks. esimerkiksi tuomio 26.10.2023, EDP – Energias de Portugal ym., C-331/21, ECLI:EU:C:2023:812, 62 kohta; tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, ECLI:EU:C:2020:52, 36–45 kohta; tuomio 25.3.2021, H. Lundbeck A/S ja Lundbeck Ltd v. Euroopan komissio, C-591/16 P, ECLI:EU:C:2021:243, 54–57 kohta, ja tuomio 27.6.2024, komissio v. Servier ym., C-176/19 P, ECLI:EU:C:2024:549, 100–101 kohta.

(36) Sopimuspuolten katsotaan todennäköisesti olevan mahdollisia kilpailijoita merkityksellisillä tuotemarkkinoilla esimerkiksi silloin, kun käyttöluvan saaja valmistaa tuotetta joillakin maantieteellisillä markkinoilla hyödyntäen omaa teknologiaansa ja alkaa valmistaa tuotetta toisilla maantieteellisillä markkinoilla hyödyntäen kilpailevaa käyttöluvan kohteena olevaa teknologiaa. Tällaisessa tilanteessa käyttöluvan saaja olisi todennäköisesti voinut päästä toisille markkinoille omaa teknologiaansa käyttäen, ellei markkinoille pääsyn esteenä ole objektiivisia tekijöitä, joita ovat esimerkiksi markkinoilta sulkemiseen tähtäävät immateriaalioikeudet.

(37) Ks. tältä osin esimerkiksi tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18 P, ECLI:EU:C:2020:52, 54–56 kohta; tuomio 27.6.2024, komissio v. Servier ym., C-176/19, ECLI:EU:C:2024:549, 87–89 kohta ja 103 ja 131 kohta, ja tuomio 27.6.2024, komissio v. Krka, C-151/19 P, ECLI:EU:C:2024:546, 411 kohta.

(38) Toiminnallisista ja käytännön syistä arvioinnissa keskitytään yleensä hintojen nousuun liittyviin reaktioihin. Yksi menetelmä on esimerkiksi pohtia, alkaisiko käyttöluvan saaja todennäköisesti myöntää käyttölupia omaan teknologiaansa pienen mutta pysyvän teknologian hintojen korotuksen seurauksena. Arvioinnissa voidaan kuitenkin ottaa huomioon myös muutokset, jotka vaikuttavat muihin kilpailutekijöihin, kuten tuotteiden laatuun tai innovoinnin tasoon.

(39) EUVL C 101, 27.4.2004, s. 81.

(40) EUVL C 291, 30.8.2014, s. 1.

(41) Ks. ohjeita merkityksellisten markkinoiden määrittelyyn ja markkinaosuuksien laskemiseen teknologiansiirtosopimusten yhteydessä näiden suuntaviivojen 2.2.4 jaksosta.

(42) Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvat sopimukset voidaan kieltää vain, jos komissio tai jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ovat peruuttaneet ryhmäpoikkeuksen yksittäisessä tapauksessa; ks. näiden suuntaviivojen 3.6 jakso, joka koskee ryhmäpoikkeuksen peruuttamista.

(43) Ks. 9 kohta.

(44) Ks. esimerkiksi 2.3 jakso.

(45) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1) 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kansallisessa kilpailulainsäädännössä ei saa kieltää sopimuksia, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan mutta jotka eivät rajoita kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai jotka täyttävät SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset tai kuuluvat SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi annetun asetuksen piiriin.

(46) Ohjelmistojen tekijänoikeuksien osalta ks. kohdat 57 ja 88–89.

(47) Teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus voisi esimerkiksi kattaa teknologiansiirtosopimuksen, jota arvioidaan 23. maaliskuuta 1990 annetussa komission päätöksessä 90/186/ETY, joka koskee EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan mukaista menettelyä (IV/32.736 – asiassa Moosehead/Whitbread) (EYVL L 100, 20.4.1990, s. 32, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/1990/186/oj); ks. erityisesti kyseisen päätöksen 16 kohta.

(48) Komission asetus (EU) 2022/720, annettu 10 päivänä toukokuuta 2022, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin (EUVL L 134, 11.5.2022, s. 4, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2022/720/oj).

(49) Arvioidessaan, onko syytä soveltaa teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa ja näissä suuntaviivoissa vahvistettuja periaatteita, komissio ottaa huomioon oikeudellisen ja taloudellisen toimintaympäristön erityispiirteet. Esimerkkeinä 101 artiklan soveltamisesta tekijänoikeuksien käyttölupiin ks. tuomio 4.10.2011, Football Association Premier League ynnä muut, yhdistetyt asiat C-403/08 ja C-429/08, ECLI:EU:C:2011:631, 137–146 kohta, ja tuomio 9.12.2020, Groupe Canal + SA vastaan komissio, C-132/19 P, ECLI:EU:C:2020:1007.

(50) Ks. esimerkiksi komission päätös 25.3.2019 asiassa AT.40436 – Ancillary sports merchandise; komission päätös 9.7.2019 asiassa AT.40432 – Character merchandise, ja komission päätös 30.1.2020 asiassa AT.40433 – Film merchandise.

(51) Näin on silloin, kun dataa koskeva käyttölupa annetaan teknologiansiirtosopimuksessa, se liittyy suoraan sopimustuotteiden tuotantoon tai myyntiin ja sitä voidaan pitää immateriaalioikeuksia tai taitotietoa koskevan käyttöluvan antamisena tai niiden luovuttamisena käyttöluvan saajalle. Komissio katsoo, että viimeinen vaatimus täyttyy, jos käyttöluvan kohteena oleva data on suojattu tekijänoikeudella tai tietokantojen oikeudellisesta suojasta 11 päivänä maaliskuuta 1996 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 96/9/EY (EYVL L 77, 27.3.1996, s. 20, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/1996/9/oj), jäljempänä ’tietokantadirektiivi’, määritellyllä sui generis -oikeudella.

(52) Mainittu alaviitteessä 51.

(53) Kilpailua edistävät vaikutukset tuotantoketjun loppupään markkinoilla, joilla käyttöluvan saaja toimii, liittyvät käyttöluvan tarkoitukseen eli sopimustuotteiden tuotantoon. Käyttöluvan saajat voivat kuitenkin käyttää käyttöluvan kohteena olevia tietokantoja muihinkin tarkoituksiin, myös kuluttajille haitallisiin kilpailunvastaisiin tarkoituksiin, esimerkiksi hyödyntämällä niitä tiettyihin kuluttajiin tai kuluttajaryhmiin kohdistuvissa hyväksikäyttävissä käytännöissä. Tässä jaksossa annetut ohjeet koskevat vain tuotteiden tai palvelujen tuottamiseen tarkoitettuja käyttölupasopimuksia.

(54) Ohjeita merkityksellisten markkinoiden määrittelemisestä on alaviitteessä 26 mainitussa markkinamääritelmätiedonannossa.

(55) Ks. alaviitteessä 15 mainittujen horisontaalisten suuntaviivojen 6 luku. ks. myös tuomio 29.7.2024, Banco BPN v. BIC Português ym., C-298/22, ECLI:EU:C:2024:638, 51 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(56) Tämä ei kuitenkaan rajoita teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyn pehmeän turvasataman soveltamista edellä 63 kohdassa kuvatuissa tilanteissa, joissa käyttöluvan kohteena oleva data kuuluu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitetun taitotiedon tai jonkin teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa luetellun teknologiaoikeuden piiriin tai joissa datan käyttölupa annetaan teknologiansiirtosopimuksessa ja se täyttää teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan edellytykset.

(57) Ks. esimerkiksi tuomio 12.1.2023, HSBC Holdings ym. v. komissio, C-883/19 P, EU:C:2023:11, 115–116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(58) Ks. alaviitteessä 15 mainittujen horisontaalisten suuntaviivojen 6.2.7 kohta.

(59) Ks. alaviitteessä 15 mainittujen horisontaalisten suuntaviivojen 6.2.4.4 kohta.

(60) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2016/679/oj).

(61) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/2854, annettu 13 päivänä joulukuuta 2023, datan oikeudenmukaista saatavuutta ja käyttöä koskevista yhdenmukaisista säännöistä sekä asetuksen (EU) 2017/2394 ja direktiivin (EU) 2020/1828 muuttamisesta (datasäädös) (EUVL L, 2023/2854, 22.12.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2023/2854/oj).

(62) Datasäädöksen johdanto-osan 116 kappaleessa todetaan, että datasäädös ”ei saisi vaikuttaa kilpailusääntöjen eikä varsinkaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklan soveltamiseen” ja että ”[t]ässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä ei saisi käyttää kilpailun rajoittamiseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen vastaisella tavalla”.

(63) Näissä suuntaviivoissa käytetyt ”käyttöluvan antamisen” ja ”käyttöluvan kohteena olemisen” käsitteet sisältävät myös käyttölupaan liittyvistä vaatimuksista luopumiseen liittyvät järjestelyt, jos teknologiaoikeuksien siirto tapahtuu tässä jaksossa tarkoitetulla tavalla.

(64) Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 2 päivänä maaliskuuta 1965 annetun neuvoston asetuksen N:o 19/65/ETY (EYVL 36, 6.3.1965, s. 533, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/1965/19/oj) 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla komission valtuudet myöntää teknologiansiirtosopimuksille ryhmäpoikkeus rajoittuu sopimuksiin, joiden sopimuspuolina on vain kaksi yritystä.

(65) Ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen johdanto-osan 6 kappale sekä näiden suuntaviivojen 3.2.6 jakso.

(66) Lisätietoja on 270–271 kohdassa.

(67) Ks. esimerkiksi komission päätös 20.1.2021 asiassa AT.40413 – Focus Home – Video Games.

(68) Mainittu alaviitteessä 48.

(69) Mainittu alaviitteessä 19.

(70) Ks. 59 kohta.

(71) Tiettyjen alihankintasopimusten arvioinnista ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kannalta annettu komission tiedonanto, annettu 18. joulukuuta 1978 (EYVL C 1, 3.1.1979, s. 2).

(72) Ks. alaviitteessä 71 mainitun alihankintasopimuksista annetun komission tiedonannon 3 kohta.

(73) Komission asetus (EU) 2023/1066, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2023, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tutkimus- ja kehityssopimusten tiettyihin ryhmiin (EUVL L 143, 2.6.2023, s. 9, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2023/1066/oj). Ks. myös näiden suuntaviivojen 3.2.6.1 jakso.

(74) Mainittu alaviitteessä 15. Ks. myös näiden suuntaviivojen 3.2.6.1 jakso.

(75) Viimeinen esimerkki kuuluu kuitenkin alaviitteessä 73 mainitun T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan; ks. myös näiden suuntaviivojen 3.2.6.1 jakso.

(76) Komission asetus (EU) 2023/1067, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2023, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimusten tiettyihin ryhmiin (EUVL L 143, 2.6.2023, s. 20, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2023/1067/oj).

(77) Mainittu alaviitteessä 73.

(78) Mainittu alaviitteessä 48.

(79) Ks. erikoistumissopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohta.

(80) Mainittu alaviitteessä 48.

(81) Ks. vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan b, c ja d alakohta.

(82) Ks. esimerkiksi alaviitteessä 26 mainitun markkinamääritelmätiedonannon 108 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(83) Ks. myös horisontaalisten suuntaviivojen 95 kappale.

(84) Ks. alaviitteessä 8 mainittujen perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen komission suuntaviivojen 18 kohta.

(85) Ks. alaviitteessä 8 mainittujen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen suuntaviivojen 98 kohta.

(86) Samanlainen tilanne syntyy, jos toinen sopimuspuoli myöntää toiselle käyttöluvan ja suostuu ostamaan käyttöluvan saajalta fyysisen tuotannontekijän. Ostohinta voi palvella samaa tarkoitusta kuin rojalti.

(87) Tuotannonrajoituksissa, jotka koskevat sopimuspuolten oman teknologian käyttöä, on kyse myös 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvasta rajoituksesta; ks. 141 kohta.

(88) Tietyissä olosuhteissa käyttöluvan antajan tai käyttöluvan saajien loppukäyttäjille harjoittamaa passiivista myyntiä koskevat rajoitukset voivat olla mitättömiä, kuten perusteettomien maarajoitusten ja muiden asiakkaiden kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan perustuvien syrjinnän muotojen torjumisesta sisämarkkinoilla ja asetusten (EY) N:o 2006/2004 ja (EU) 2017/2394 sekä direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta 28 päivänä helmikuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/302 (EUVL L 60 I, 2.3.2018, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/302/oj), jäljempänä ’maarajoituksia koskeva asetus’, 6 artiklan 2 kohdassa säädetään.

(89) Lisäohjeita aktiivisen ja passiivisen myynnin käsitteistä on alaviitteessä 19 mainittujen vertikaalisten suuntaviivojen 211–215 kappaleessa.

(90) Lisäohjeita käyttöalarajoituksista on näiden suuntaviivojen 4.2.4 jaksossa.

(91) Ks. tuomio 25.2.1986, Windsurfing International, C-193/83, ECLI:EU:C:1986:75, 67 kohta. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella sopimus, jonka nojalla rojaltit lasketaan kaikkien tuotteiden myynnin perusteella, voi poikkeuksellisesti täyttää perustamissopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset, jos objektiivisten seikkojen perusteella voidaan todeta, että rajoitus on välttämätön kilpailua edistävän käyttölupien myöntämisen toteutumiselle. Näin voi olla, jos käyttöluvan saajan maksettavaksi kuuluvan rojaltin laskeminen ja valvominen olisi ilman rajoitusta mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeaa esimerkiksi siksi, että käyttöluvan antajan tekniikasta ei jää näkyvää jälkeä lopputuotteeseen eikä toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia valvontakeinoja ole olemassa.

(92) Hintaseuranta ja hintaraportointi eivät kuitenkaan yksinään tarkoita hinnoista sopimista.

(93) Aktiivinen myynti määritellään teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan s alakohdassa ja passiivinen myynti kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan t alakohdassa. Lisäohjeita aktiivisen ja passiivisen myynnin käsitteistä on alaviitteessä 19 mainittujen vertikaalisten suuntaviivojen 211–215 kappaleessa.

(94) Tämä vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus liittyy teknologiansiirtosopimuksiin, jotka vaikuttavat kauppaan unionin sisällä. Unionin ulkopuolelle suuntautuvaan vientiin vaikuttavia teknologiansiirtosopimuksia koskevat ohjeet on esitetty alaviitteessä 39 mainittujen kauppavaikutussuuntaviivojen 100 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.

(95) Valvontajärjestelmät, joiden avulla käyttöluvan antaja voi tarkistaa sopimustuotteiden määränpään, eivät itsessään ole passiivisen myynnin rajoituksia. Ne voidaan kuitenkin katsoa osaksi passiivisen myynnin rajoittamista, kun niitä käytetään yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa. Ks. vastaavasti komission päätös 30.1.2020 asiassa AT.40433 – Film merchandise, 65 ja 66 kohta.

(96) Ks. kuitenkin alaviite 88, joka koskee maarajoituksia koskevan asetuksen mahdollista soveltamista passiivista myyntiä koskeviin rajoituksiin.

(97) Ks. kuitenkin alaviite 88, joka koskee maarajoituksia koskevan asetuksen mahdollista soveltamista passiivista myyntiä koskeviin rajoituksiin.

(98) Ks. kuitenkin alaviite 88, joka koskee maarajoituksia koskevan asetuksen mahdollista soveltamista passiivista myyntiä koskeviin rajoituksiin.

(99) Ks. kuitenkin alaviite 88, joka koskee maarajoituksia koskevan asetuksen mahdollista soveltamista passiivista myyntiä koskeviin rajoituksiin.

(100) Ks. tuomio 25.2.1986, Windsurfing International, C-193/83, ECLI:EU:C:1986:75, 92 kohta.

(101) Ks. vastaavasti komission asiassa IV/32.736 – Moosehead/Whitbread antaman päätöksen 90/186/ETY 15 kohta (jossa käsitellään sopimusehtoja, jotka estävät tavaramerkin omistajuuden riitauttamisen).

(102) Joissakin tapauksissa standardin mukaisissa tuotteissa voidaan käyttää vain osaa standardista. Tällöin käyttöluvan saajat saattavat hankkia käyttöluvan vain kyseistä standardin osaa varten.

(103) Kun kyse on sopimuksista, jotka eivät tarkkaan ottaen ole yksinoikeudellisia, ja kun riitauttamiseen perustuvaa irtisanomista koskeva sopimusehto ei näin ollen kuulu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan piiriin, käyttöluvan antaja voi poikkeuksellisesti olla samanlaisessa riippuvuussuhteessa käyttöluvan saajaan, jolla on merkittävää neuvotteluvoimaa. Tällainen riippuvuussuhde otetaan huomioon, kun sopimusta arvioidaan SEUT-sopimuksen 101 artiklan perusteella yksittäin.

(104) Ks. näiden suuntaviivojen 48 kohta.

(105) SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan ainoastaan, jos kaikki mainitun artiklan neljä edellytystä täyttyvät. Näin ollen ryhmäpoikkeus voidaan peruuttaa, jos sopimus ei täytä yhtä tai useampaa näistä edellytyksistä.

(106) Ks. alaviitteessä 40 mainitun de minimis -tiedonannon 10 kohta.

(107) Kilpaileviin teknologioihin voi kuulua myös teknologioita, jotka todennäköisesti tulevat markkinoille ja saavuttavat vastaavan kaupallisen vahvuuden kohtuullisen lyhyessä ajassa.

(108) Ks. 18 kohta.

(109) Ks. tuomio 27.6.2024, Teva UK ym. v. komissio, C-198/19 P, ECLI:EU:C:2024:551, 135 kohta.

(110) Ks. tuomio 17.9.1985, Ford v. komissio, yhdistetyt asiat C-25/84 ja C-26/84, ECLI:EU:C:1985:340, 25–26 kohta, ja alaviitteessä 8 mainittujen SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen suuntaviivojen 44 kohta.

(111) Ks. esimerkiksi komission päätös 1999/242/EY, tehty 3 päivänä maaliskuuta 1999, EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan mukaisesta menettelystä (IV/36.237 – TPS) (EYVL L 90, 2.4.1999, s. 6, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/1999/242/oj). Samalla tavoin SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan mukaista kieltoa sovelletaan vain niin kauan kuin sopimuksen tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun rajoittaminen.

(112) Ks. alaviitteessä 8 mainittujen perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen suuntaviivojen 85 kohta.

(113) Ks. edellinen alaviite, 98 ja 102 kohta.

(114) Ks. vastaavasti tuomio 16.3.2000, Compagnie Maritime Belge, yhdistetyt asiat C-395/96 P ja C-396/96, ECLI:EU:C:2000:132, 130 kohta. SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltaminen ei vastaavasti myöskään estä tavaroiden, palvelujen, henkilöiden ja pääoman vapaata liikkuvuutta koskevien SEUT-sopimuksen määräysten soveltamista. Näitä sääntöjä voidaan tietyissä olosuhteissa soveltaa 101 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, ks. tuomio 19.2.2002, Wouters, C-309/99, ECLI:EU:C:2002:98, 120 kohta.

(115) Tämä ei rajoita SEUT-sopimuksen 102 artiklan mahdollista soveltamista rojaltien määrittämiseen; ks. tuomio 14.2.1978, United Brands, C-27/76, ECLI:EU:C:1978:22, 250 kohta, ja tuomio 16.7.2009, Der Grüne Punkt – Duales System Deutschland GmbH, C-385/07 P, ECLI:EU:C:2009:456, 142 kohta.

(116) Tuomio 12.5.1989, Ottung, C-320/87, ECLI:EU:C:1989:195, 11 kohta, ja tuomio 7.7.2016, Genentech, C-567/14, ECLI:EU:C:2016:526, 39 kohta.

(117) Ks. komission tiedonanto asiasta Canon/Kodak (EYVL C 330, 1.11.1997, s. 10) ja asia IGR Stereo Television, joka mainitaan seuraavassa asiakirjassa: Euroopan komissio, ”Eleventh report on competition policy – Published in conjunction with the ‘Fifteenth General Report on the Activities of the European Communities in 1981”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 1982, 94 kohta.

(118) Ks. kuitenkin alaviite 88, joka koskee maarajoituksia koskevan asetuksen mahdollista soveltamista tiettyihin passiivista myyntiä koskeviin rajoituksiin.

(119) Ks. kuitenkin alaviite 88, joka koskee maarajoituksia koskevan asetuksen mahdollista soveltamista tiettyihin passiivista myyntiä koskeviin rajoituksiin.

(120) Jos käyttöluvan antaja käyttää valikoivaa jakelujärjestelmää tietyllä alueella, se ei saa yhdistää tätä järjestelmää alueiden tai asiakasryhmien varaamiseen yksinoikeudella, jos tällä tavoin rajoitettaisiin aktiivista tai passiivista myyntiä loppukäyttäjille. Tällainen yhdistelmä on teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus (ks. edellä oleva 153kohta).

(121) Ks. kuitenkin 234 kohta, joka koskee käyttöaloja koskevaa vastavuoroista yksinoikeuskäyttölupien myöntämistä kilpailijoiden välisissä sopimuksissa.

(122) Käytännön esimerkki tämän analyysikehyksen soveltamisesta: ks. komission 20. joulukuuta 2012 asiassa AT.39230 – Rio Tinto Alcan antama päätös, 96 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(123) Ks. kilpailukieltovelvoitteita käsittelevä näiden suuntaviivojen 4.2.7 jakso ja alaviitteessä 19 mainittujen vertikaalisten suuntaviivojen 298 kappale ja sitä seuraavat kappaleet.

(124) Ks. alaviite 19.

(125) Ks. tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, ECLI:EU:C:2020:52, 81 kohta; tuomio 27.6.2024, komissio v. Krka, C-151/19 P, ECLI:EU:C:2024:546, 72 kohta, ja tuomio 27.6.2024, komissio v. Servier ym., C-176/19 P, ECLI:EU:C:2024:549, 105 kohta.

(126) Ks. tuomio 25.2.1986, Windsurfing v. komissio, C-193/83, ECLI:EU:C:1986:75, 92 kohta.

(127) Ks. esimerkiksi tuomio 27.6.2024, komissio v. Krka, C-151/19 P, ECLI:EU:C:2024:546, 398 kohta, jossa selvennetään, että tätä ei sovelleta, jos sopimuspuolten välisissä sopimuksissa kielletään myös käyttöluvan saajan tulo muille markkinoille. Esimerkiksi sovittelusopimus, jossa väitetty patentinloukkaaja suostuu maksamaan rojalteja loukatun patentin käyttöluvasta ja jossa näin sallitaan sen tulo markkinoille, ei todennäköisesti aiheuta ongelmia SEUT-sopimuksen 101 artiklan näkökulmasta, ellei 259 kohdassa mainittujen tekijöiden arvioinnista muuta ilmene.

(128) Ks. tuomio 27.6.2024, komissio v. Servier ym., C-176/19 P, ECLI:EU:C:2024:549, 178–179 kohta.

(129) Ks. esimerkiksi tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, ECLI:EU:C:2020:52, 60 kohta ja sitä seuraavat kohdat. Ks. myös tuomio 27.6.2024, komissio v. Servier ym., C-176/19 P, ECLI:EU:C:2024:549, 104 kohta, ja tuomio 23.10.2025, Teva Pharmaceutical Industries ja Cephalon v. komissio, C-2/24 P, EU:C:2025:825, 63 kohta. Näissä tuomioissa selvennetään, että lääketeollisuutta ja alkuperäislääkkeen valmistajan ja rinnakkaisvalmisteen valmistajan välisten patentteja koskevien sovitteluiden yhteydessä varojen siirtoa vastikkeena voidaan pitää oikeutettuna, jos se on täysin perusteltua, koska on tarpeen korvata ratkaistun riita-asian aiheuttamia kustannuksia tai haittoja, kuten rinnakkaisvalmisteen valmistajan neuvonantajien kuluja ja palkkioita, tai koska rinnakkaisvalmisteen valmistajan on tarpeen maksaa alkuperäislääkkeen valmistajalle tosiasiallisesti ja todistetusti toimittamistaan tavaroista tai palveluista.

(130) Ks. esim. tuomio 25.3.2021, Lundbeck v. komissio, C-591/16, C-591/16 P, ECLI:EU:C:2021:243, 114 kohta.

(131) Tämän nettohyödyn ei tarvitse välttämättä olla suurempi kuin voitot, jotka kilpailija olisi saanut, jos se olisi onnistunut patenttimenettelyssä. Ks. esimerkiksi tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, ECLI:EU:C:2020:52, 87–94 kohta.

(132) Vastavuoroisesta estävästä suhteesta on kyse silloin, kun kumpaakaan teknologiaoikeutta ei voi hyödyntää loukkaamatta toista pätevää teknologiaoikeutta tai kun kumpikaan sopimuspuoli ei voi toimia merkityksellisillä markkinoilla kaupallisesti kannattavalla tavalla loukkaamatta toisen sopimuspuolen pätevää teknologiaoikeutta, minkä vuoksi sopimuspuolten on saatava toisiltaan käyttölupa tai poikkeuslupa.

(133) Ks. esimerkiksi tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, ECLI:EU:C:2020:52, 82 kohta.

(134) Ks. tältä osin tuomio 18.10.2023, Teva Pharmaceutical Industries ja Cephalon v. komissio, T-74/21, ECLI:EU:T:2023:651, 242 kohta, vahvistettu tuomiolla 23.10.2025, Teva Pharmaceutical Industries ja Cephalon v. komissio, C-2/24 P, EU:C:2025:825.

(135) Ks. komission päätös, annettu 26. marraskuuta 2020, asiassa AT.39686 – Cephalon, 1208 kohta.

(136) Jos käyttölupien myöntäminen yhdistettyihin teknologioihin on uskottu erillisen tahon tehtäväksi, tässä jaksossa olevat viittaukset teknologioita yhdistäviin järjestelyihin kattavat myös tämän erillisen tahon.

(137) Ks. horisontaalisten suuntaviivojen 7 luvussa annetut standardointisopimuksia koskevat ohjeet. Teknologioita yhdistävillä järjestelyillä on tavallisesti käyttölupien myöntämisohjelmia, jotka perustuvat tiettyihin teollisuusstandardeihin.

(138) Ks. komission lehdistötiedote IP/02/1651 käyttölupien myöntämisestä kolmannen sukupolven (3G) matkaviestinpalveluihin liittyviin patentteihin. Tapauksessa oli viisi teknologioita yhdistävää järjestelyä, jotka loivat viisi erillistä teknologiaa, joista jokaista voitaisiin käyttää 3G-laitteiden valmistukseen.

(139) Joissakin tapauksissa standardin mukaisissa tuotteissa voidaan käyttää vain osaa standardista. Tällöin keskeisyyttä arvioidaan standardin asianomaisen osan kannalta.

(140) Ks. alaviitteessä 15 mainittujen horisontaalisten suuntaviivojen 6 luku, jossa käsitellään tietojenvaihtoa.

(141) Tarkoituksenmukaisiin tietoihin tulisi kuulua ainakin patenttinumero tai patenttihakemuksen numero, jos nämä tiedot ovat julkisesti saatavilla, sekä rekisteröintimaa. Tiedot olisi pyynnöstä saatettava ajan tasalle kohtuullisin väliajoin.

(142) Tarkoituksenmukaisiin tietoihin tulisi kuulua ainakin selvitys keskeisyystarkastusten laajuudesta (sekä mahdollisista otantatekniikoista), tarkastusten sisällöstä (esimerkiksi siitä, mitä tekijöitä arvioidaan) ja arvioijien valinnassa käytetyistä kriteereistä (esimerkiksi asiantuntemuksen ja riippumattomuuden osalta). Tiedot olisi pyynnöstä saatettava ajan tasalle kohtuullisin väliajoin.

(143) Lisätietoja FRAND-ehdoista on alaviitteessä 15 mainittujen horisontaalisten suuntaviivojen 458 kappaleessa.

(144) Jos järjestelyllä ei kuitenkaan ole markkinavoimaa, käyttölupien myöntäminen järjestelystä ei yleensä rajoita kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan tarkoittamalla tavalla, vaikka kyseiset edellytykset eivät täyttyisi.

(145) Ks. näiden suuntaviivojen 3.5 jakso.

(146) Ellei toisin mainita, tässä jaksossa olevat viittaukset teknologian haltijoihin kattavat yksittäiset teknologian haltijat, teknologioita yhdistävät järjestelyt ja käyttölupien välittäjäalustat.

(147) Jos käyttölupaneuvotteluryhmä neuvottelee teknologioita yhdistävän järjestelyn kanssa yksittäisten teknologian haltijoiden sijaan, se joutuu käymään vähemmän yksittäisiä neuvotteluja kuin jos järjestelyä ei olisi.

(148) Ks. myös 308 kohta.

(149) Se osuus kustannuksista, joka on osallistujille sama.

(150) Ks. myös 309 ja 323 kohdat.

(151) Ks. 307 kohta.

(152) Ks. alaviitteessä 15 mainittujen horisontaalisten suuntaviivojen 279–281 kappale. Tässä kohdassa olevat viittaukset ostajiin kattavat soveltuvin osin mahdolliset teknologian käyttöluvan saajat.

(153) Teknologiaa koskevien käyttölupien myöntämisen yhteydessä tällainen koordinoitu toiminta voi olla esimerkiksi koordinoitua viivyttämistä eli sitä, että teknologian toteuttajat kieltäytyvät hankkimasta käyttölupaa tai viivyttävät sitä kohtuuttomasti.

(154) Ks. tietojenvaihtoa koskeva horisontaalisten suuntaviivojen 6 luku ja erityisesti 6.2.6 kohta, jota sovelletaan myös kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoon ostajien välillä.

(155) Tuomio 7.11.2019, Campine, T-240/17, ECLI:EU:T:2019:778, 297 kohta; ks. myös tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, ECLI:EU:C:2009:343, 37 kohta, ja tuomio 13.12.2006, ranskalainen naudanliha, yhdistetyt asiat T-217/03 ja T-245/03, ECLI:EU:T:2006:391, 83 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(156) On kuitenkin huomattava, että toiminnan salaisuus ei ole edellytys ostokartellin olemassaolon toteamiselle. Komissio on määrännyt seuraamuksia ostokartelleille, jotka ovat ainakin aloittaneet toimintansa suhteellisen läpinäkyvästi. Ks. komission päätös 2003/600/EY, tehty 2 päivänä huhtikuuta 2003, EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/C.38.279/F3 – ranskalainen naudanliha) (EUVL L 209, 19.8.2003, s. 12, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2003/600/oj).

(157) Ks. tältä osin 327 kohta.

(158) Ks. esimerkiksi tuomio 12.1.2023, HSBC Holdings ym. v. komissio, C-883/19, EU:C:2023:11, 115–116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(159) Ks. 19 kohta, jossa käsitellään liitännäisrajoituksia, ja 327 kohta, jossa käsitellään tietojenvaihtoa, joka voi olla objektiivisesti tarpeen käyttölupaneuvotteluryhmän toteuttamiseksi.

(160) Ks. alaviitteessä 26 mainitun markkinamääritelmätiedonannon 7 kohta ja sen alaviite 12.

(161) Ks. 305 kohta, jossa käsitellään koordinoidun viivyttämisen arviointia muissa kuin aitoihin käyttölupaneuvotteluryhmiin liittyvissä yhteyksissä.

(162) Tuomio 16.7.2015 asiassa C-170/13, Huawei Technologies v. ZTE, ECLI:EU:C:2015:477, 65 ja 66 kohta.

(163) Ks. myös 309 kohta.

(164) Ks. myös 317 kohta.

(165) Ks. myös 308 kohta käyttölupaneuvotteluryhmien mahdollisesta käytöstä keinona osallistua myyntikartelliin tuotantoketjun loppupään markkinoilla.

(166) Tuomio 11.9.2014, MasterCard v. komissio, C-382/12 P, ECLI:EU:C:2014:2201, 89 kohta. Ks. myös horisontaalisten suuntaviivojen 369 kappale.

(167) Ks. horisontaalisten suuntaviivojen 6.2.4.4 kohta.