PMC Vlissingen Netherlands BV:n 15.12.2025 tekemä valitus unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) 8.10.2025 antamasta tuomiosta asiassa T-169/24, PMC Vlissingen Netherlands v. komissio

(Asia C-829/25 P)

(C/2026/1192)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: PMC Vlissingen Netherlands BV (edustajat: J.-P. Montfort, P. Chopova-Leprêtre, A. de Moncuit ja N. Kyriazopoulou, avocats)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Ruotsin kuningaskunta, Euroopan kemikaalivirasto

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan valituksenalaisen tuomion

—	kumoamaan riidanalaisen asetuksen (1) tai palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisisi riidanalaisen asetuksen kumoamista koskevan vaatimuksen

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi viiteen valitusperusteeseen.

Ensinnäkään unionin yleinen tuomioistuin ei perustellut vastaustaan valittajan väitteeseen, jonka mukaan komissio oli rikkonut hyvän hallinnon periaatetta päättäessään antaa Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) sihteeristön tehtäväksi OECD:n TG 422 -tutkimuksen (uusi tutkimus) uudelleenarvioinnin. Komissio tai unionin yleinen tuomioistuin eivät ole antaneet mitään selitystä komission ja ECHA:n välisen kyseiseen päätökseen johtaneen viestinnän rajallisuudesta.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin teki virheen katsoessaan, että ECHA:n sihteeristö oli toimivaltainen uudelleenarvioimaan uuden tutkimuksen todistusvoimaisuuden arvioinnin perusteella. Päätös luottaa Euroopan kemikaaliviraston sihteeristöön ECHAn riskinarviointikomitean sijaan edellytti useiden oikeudellisten kysymysten ratkaisemista, jotka olisi pitänyt saattaa unionin yleisen tuomioistuimen täysimääräiseen ja asianmukaisesti dokumentoituun oikeudelliseen uudelleenarviointiin.

Kolmanneksi vaikka oletettaisiin, että komissio olisi voinut laillisesti tukeutua ECHA:n sihteeristöön uuden tutkimuksen todistusvoimaisuuden arvioimiseksi (mikä ei pidä paikkaansa), unionin yleinen tuomioistuin teki virheen uudelleenarvioidessaan kyseisen hallintoelimen toteamukset riittämättömästi ja puhtaasti muodollisesti. Komission päätelmä dibutyylitinaoksidin asianmukaisesta luokittelusta ei perustunut kaikkiin asiaankuuluviin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin, ja se oli epäuskottava.

Neljänneksi ja toissijaisesti unionin yleisen tuomioistuimen oikeudellisen uudelleenarvioinnin standardi on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan kanssa, luettuina yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa.

Viidenneksi ja joka tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin ei ole vastannut valittajan väitteisiin, jotka koskivat uuden tutkimuksen vaikutuksia diklorididibutyylitinalla tehtyjen vertailututkimusten luotettavuuteen. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin perusteli riittämättömästi päätelmäänsä CLP-asetuksen (2) 37 artiklan 4 kohdan mukaisen julkisen kuulemisen sääntöjen tulkinnasta.

---

(1)  Asetuksen (EY) N:o 1272/2008 muuttamisesta tiettyjen aineiden yhdenmukaistetun luokituksen ja merkintöjen osalta 19.10.2023 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2024/197 (EUVL L 2024/197).

(2)  Aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 (EUVL 2008 L 353, s. 1).