Masserud Utvikling AS:n 24 päivänä marraskuuta 2025 EFTAn valvontaviranomaista vastaan nostama kanne

(Asia E-27/25)

(C/2026/508)

Masserud Utvikling AS, Hvamstubben 11, 2013 Skjetten, Norja, jota edustaa asianajaja Fredrik Lilleaas Ellingsen, Advokatfirmaet Selmer AS, Oslo, Norja, nosti 24 päivänä marraskuuta 2025 EFTAn tuomioistuimessa kanteen EFTAn valvontaviranomaista vastaan.

Masserud Utvikling AS vaatii, että EFTAn tuomioistuin

1.	kumoaa EFTAn valvontaviranomaisen 11 päivänä kesäkuuta 2025 antaman päätöksen N:o 090/25/KOL 2 artiklan osalta sekä 3, 4 ja 5 artiklan osalta ja

2.	velvoittaa EFTAn valvontaviranomaisen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeusperusta ja taustatiedot sekä kanteen tueksi esitetyt oikeusseikkoja koskevat väitteet:

—

Masserud Utvikling AS, jäljempänä ’Masserud’, on osakeyhtiö, joka kehittää ja myy kiinteistöjä. Se on erillisyhtiö, joka on osallistunut ainoastaan Lørenskogissa sijaitsevan asuinalueen (Masserud Gaard) kehittämiseen. Yrityksen omistaa kokonaan Olavsgaard Eiendom AS, joka on osa kiinteistökonsernia Olavsgaard Gruppen AS.

—	Lørenskog on norjalainen kunta, joka sijaitsee noin 20 km Oslosta itään. Kunnassa on noin 46 000 asukasta, ja se on Oslon alueen viidenneksi suurin kunta.

—

Norjan kuningaskunnalle 11 päivänä kesäkuuta 2025 osoitetussa päätöksessä N:o 090/25/KOL, jäljempänä ’riidanalainen päätös’, todettiin, että julkisen maa-alueen luovuttaminen maksutta Masserudille sen seurauksena, että Lørenskogin kunta jätti perimättä Masserudin kanssa tammikuussa 2014 tehdyn myyntisopimuksen mukaisen saatavansa, on sääntöjenvastaista valtiontukea.

—

Hakemus on jatkoa kantelulle, jonka EFTAn valvontaviranomainen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, vastaanotti 8 päivänä elokuuta 2022 Lørenskogin kunnalta ja jonka mukaan kunta oli myöntänyt sääntöjenvastaista valtiontukea Masserudille, koska se ei ollut vaatinut Masserudilta maksua kiinteistön myynnistä ennen saatavan vanhentumista. Kunta pyysi valvontaviranomaista aloittamaan muodollisen tutkintamenettelyn.

—

Kantaja vaatii riidanalaisen päätöksen kumoamista osittain ja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin:

—	Valvontaviranomainen teki ilmeisen arviointivirheen todetessaan, että toimenpide oli valtiontukea, koska ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohtaa ei voida tulkita siten, että vaatimukset, jotka ovat vanhentuneet kansallisten vanhentumissääntöjen soveltamisen vuoksi, katsottaisiin valtiontueksi.

—	Toimenpiteen ei voida katsoa johtuvan valtiosta.

—	Toimenpide ei ole valikoiva.

—	Kantaja ei ole saanut etua saatavan vanhentumisen vuoksi.

—	Toimenpiteellä ei ole vaikutusta kauppaan.

—

Kanneperusteet perustuvat muun muassa seuraaviin argumentteihin:

—	Vanhentumissääntöjen luonne on otettava huomioon tulkittaessa, onko toimenpide valtiontukea.

—	Valtiontukisääntöjä ei voida tulkita siten, että edun käsite ulotettaisiin koskemaan saatavia, jotka ovat vanhentuneet kansallisten vanhentumissääntöjen nojalla.

—	Vanhentuneiden saatavien katsominen valtiontueksi heikentäisi oikeusvarmuutta, joka vanhentumisajoilla on tarkoitus taata, mikä ei ole ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan tarkoitus eikä tavoiteltu vaikutus.