1)

Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 16.2.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU 1 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 ja 3 alakohdan kanssa,

on tulkittava siten, että

se seikka, että luonnollinen henkilö on käyttänyt asianajajan palveluja sellaisen kaupallisen yhtiön perustamiseksi, jossa hänen on ollut määrä olla yksi perustajista sekä yhtiömies ja toimitusjohtaja, ei ole sellaisenaan riittävä peruste pitää kyseistä henkilöä kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna yrityksenä ja kyseisen asianajajan kanssa tehtyä sopimusta näin ollen kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna kaupallisena toimena.

2)

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 2 artiklan b alakohtaa

on tulkittava siten, että

kyseisessä säännöksessä tarkoitetun kuluttajan käsitteen alaan kuuluu luonnollinen henkilö, joka on tehnyt sopimuksen, jonka kohteena on kaupallisen yhtiön perustamista koskevien oikeudellisten palvelujen suorittaminen, kun kyseisen luonnollisen henkilön on ollut määrä olla yksi tuon yhtiön perustajista ja sen yhtiömies ja toimitusjohtaja, sillä edellytyksellä, että kyseinen henkilö ei ole sopimuksen tekohetkellä harjoittanut itsenäistä taloudellista toimintaa tai ammattitoimintaa, johon kyseinen sopimus olisi voinut liittyä.