Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 27.8.2025 – Verein für Konsumenteninformation v. Universal Versand GmbH

(Asia C-568/25, Universal Versand)

(C/2025/6156)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Verein für Konsumenteninformation

Vastaaja: Universal Versand GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko asetuksen (EU) 2016/679 (1) (yleinen tietosuoja-asetus) 22 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että etämyyjän päätöksellä, jolla se hylkää asiakkaan tilaustiedustelussa toivoman maksutavan ”osamaksu” tai ”avoimella laskulla” mutta ilmoittaa asiakkaalle olevansa valmis solmimaan liikesuhteen käyttäen joko maksutapaa ”luottokortti” tai ”PayPal” ja joka perustuu yksinomaan asiakkaan maksun laiminlyönnin todennäköisyyden automatisoituun arviointiin, joka seuraa siitä, että tehtäessä automaattinen tiedustelu luottotietopalveluja tarjoavalle yritykselle tämä joko ilmoittaa, ettei asiakkaasta ole siellä tietoja, tai – jos asiakas on yrityksen tiedossa – sen sisäisessä luottokelpoisuuden arvioinnissa päädytään siihen tulokseen, ettei asiakkaan luottokelpoisuus ole riittävä, on asiakasta koskevia ”oikeusvaikutuksia” tai se ”vaikuttaa” häneen ”vastaavalla tavalla merkittävästi”, sikäli kuin tällä päätöksellä ei hylätä tilausta sinänsä, vaan asiakkaan on ainoastaan valittava etämyyjän tarjoamista maksutavoista?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

2) a)

Onko yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että sen kysymyksen kannalta, onko ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun kaltainen etämyyjän päätös, joka perustuu mahdollisen asiakkaan maksun laiminlyönnin todennäköisyyden automatisoituun arviointiin, ”välttämätön” asiakkaan ja etämyyjän välisen sopimuksen tekemistä varten, on merkitystä sillä, että asiakkaan kanssa tehtävän sopimuksen tarkoituksen ja asiakkaan maksun laiminlyönnin todennäköisyyden arvioinnin välillä on oltava suora aineellinen yhteys?

2) b)

Jotta päätöksen voidaan katsoa olevan välttämätön yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, onko kerättyjen tietoryhmien sovelluttava objektiivisesti tarkasteltuna joko yksin tai yhdessä maksun laiminlyönnin todennäköisyyden arvioimiseen?

Onko etämyyjän tai asiakkaan esitettävä ja näytettävä toteen, mitä tietoryhmiä konkreettisesti kerättiin maksun laiminlyönnin todennäköisyyden arvioimista varten, ja se, että nämä tietoryhmät soveltuvat objektiivisesti tarkasteltuna joko yksin tai yhdessä maksun laiminlyönnin todennäköisyyden arvioimiseen?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että juuri rekisterinpitäjän automatisoitu päätöksenteko on välttämätön sopimuksen tekemistä tai täytäntöönpanoa varten?

Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

3) a)

Onko yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että sen kysymyksen kannalta, onko ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun kaltainen etämyyjän päätös välttämätön sopimuksen tekemistä varten, on merkitystä sillä, voivatko myös ihmiset hoitaa kohtuullisin ponnistuksin toivotun maksutavan myöntämistä tai epäämistä koskevan automatisoidun päätöksenteon? Mikä merkitys tämän kannalta on etämyyjän vastaanottamien tilausten lukumäärällä ja verkkotilauksiin liittyvällä asiakkaiden tyypillisellä odotuksella saada kattavasti tietoa siitä, hyväksyykö etämyyjä heidän toivomansa maksutavan vai ei?

(1) Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1).