1)

Onko unionin oikeuden määräyksiä, erityisesti SEUT 21 ja SEUT 45 artiklaa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan luonnollisen henkilön henkilökohtaisten omaisuuserien realisoimatonta arvonnousua koskevan tuloveron perusteessa, kun tuloveron kantaminen liittyy henkilön verotuksellisen kotipaikan siirtämiseen toiseen jäsenvaltioon (jäljempänä realisoimattomasta arvonnoususta kannettava vero [tai maastapoistumisvero]), otetaan huomioon omaisuuserien arvonnousu, joka on tapahtunut ajanjaksolla, jona henkilö ei asunut ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa?

2)

Onko unionin oikeuden määräyksiä, erityisesti SEUT 21 ja SEUT 45 artiklaa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan realisoimattomista arvonnousuista saatujen tulojen veron perusteen määrittämisessä otetaan huomioon vain omaisuuseristä, joiden arvo on noussut, saadut tulot, kun taas omaisuuseristä, joiden arvo on laskenut, aiheutuneita tappioita ei oteta huomioon?

3)

Onko unionin oikeuden määräyksiä, erityisesti SEUT 21 ja SEUT 45 artiklaa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan luonnollisen henkilön, joka on verovelvollinen realisoimattomasta arvonnoususta saaduista tuloista, verotuksellisen kotipaikan siirtäminen johtaa kyseisen veron välittömään kantamiseen, mahdollisesti jakamalla sen maksaminen osiin enintään viiden vuoden ajalle (verovuoden päättymisestä lukien), sen sijaan, että veron maksamista lykättäisiin eri omaisuuserien luovutusajankohtaan?