European flag

Euroopan unionin
virallinen lehti

FI

C-sarja


C/2025/4950

30.12.2025

KOMISSION TIEDONANTO

kestävän rahoituksen kehyksen ja yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta annetun direktiivin soveltamisesta puolustusalaan

(C/2025/4950)

SISÄLLYSLUETTELO

1.

Johdanto 2

2.

Investoinnit puolustusteollisuuteen – EU:n häiriönsietokyvyn ja turvallisuuden edistäminen 3

2.1

Puolustusteollisuus edistää laajempia EU:n ja YK:n tavoitteita 3

2.2

Puolustusteollisuuden tarkastelu EU:n kestävän rahoituksen kehyksen ja yritysvastuudirektiivin yhteydessä 4

3.

Riskien vähentäminen yhteistyössä puolustusteollisuuden kanssa 4

3.1

Käyttöä ja vientiä sääntelevät kansainväliset sopimukset ja EU:n lainsäädäntö 4

3.1.1

Puolustusteknologian ja -tarvikkeiden siirrot EU:n ulkopuolelle (vienti) 5

3.1.2

Puolustusteknologian ja -tarvikkeiden siirrot EU:n sisällä 6

3.1.3

Kaksikäyttötuotteiden siirto EU:n ulkopuolelle 6

3.2

Riskien lieventäminen EU:n kestävän rahoituksen kehykseen ja yritysvastuudirektiiviin liittyvissä lainsäädäntöasiakirjoissa 7

3.2.1

Tiedonantovelvoiteasetus (SFDR) 7

3.2.2

EU:n kestävyysluokitusjärjestelmä 8

3.2.3

Rahoitusmarkkinadirektiivi II (MiFID II) 10

3.2.4

Yritysvastuudirektiivi (CSDDD) 10

3.2.5

Kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) 11

3.2.6

Vertailuarvoasetus (BMR) 11

4.

Tulorajat 12

5.

Arviointi puolustusalan panoksesta yhteiskunnallisen kestävyyden edistämiseen 12

1.   Johdanto

1)

Tämän komission tiedonannon, jäljempänä ’tiedonanto’, tarkoituksena on antaa ohjeita EU:n kestävän rahoituksen kehyksen sovellettavuudesta puolustusteollisuuden alalla.

2)

Kestävällä rahoituksella tarkoitetaan prosessia, jossa rahoitusalalla otetaan huomioon ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan (ESG) liittyvät näkökohdat tehtäessä investointipäätöksiä. Näin voidaan arvioida helpommin kestävyyteen liittyviä riskejä ja lisätä investointeja kestäviin taloudellisiin toimintoihin ja hankkeisiin.

3)

Tiedonannon tarkoituksena on auttaa markkinatoimijoita varmistamaan, että EU:n kestävän rahoituksen kehyksen vaatimuksia noudatetaan puolustusteollisuuden osalta. Sen tavoitteena on auttaa ehkäisemään alan perusteetonta syrjintää investointipäätöksissä ja varmistaa, että alan mahdollisuudet edistää yhteiskunnallista kestävyyttä ymmärretään ja tunnustetaan paremmin Euroopan puolustusteollisuusstrategian (1) ja Euroopan puolustusvalmiutta vuoteen 2030 mennessä koskevan yhteisen valkoisen kirjan (2) tavoitteiden mukaisesti.

4)

Tiedonannossa selvennetään, että EU:n kestävän rahoituksen kehys on yhteensopiva puolustusalaan tehtävien investointien kanssa ja että kestävyyteen liittyvien tietojen antamista sovelletaan horisontaalisesti kaikilla teollisuudenaloilla. Komissio muistuttaa, että kehyksessä ei aseteta rajoituksia minkään alan rahoitukselle, puolustusala mukaan lukien, ja kannustaa arvioimaan puolustusalan investointeja tapauskohtaisesti samoin kuin muidenkin alojen investointeja.

5)

Tiedonanto on suunnattu kaikille EU:n kestävän rahoituksen kehyksessä tarkoitetuille investoijille ja toimijoille sekä viranomaisille ja elimille. Tiedonanto on erityisen merkityksellinen seuraavien kannalta:

rahoitusmarkkinoiden toimijat;

ESG-luokitusten tarjoajat, joilla tarkoitetaan oikeushenkilöitä, jotka antavat ESG-luokituksia tai -pisteytyksiä ammattimaisesti (3);

ESG-merkkien (ympäristömerkkien, kansallisten merkkien jne.) tarjoajat;

pörssit/indeksien tarjoajat, vertailuarvojen tarjoajat, datan toimittajat/sertifiointielimet jne.

6)

Tiedonanto kattaa EU:n kestävän rahoituksen kehyksen muodostavat tekstit, erityisesti seuraavat:

asetus (EU) 2019/2088 (4) kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla (tiedonantovelvoiteasetus)

delegoitu asetus (EU) 2017/565 (5) ja delegoitu direktiivi (EU) 2017/593 (6) rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2014/65/EU (7) täydentämisestä (rahoitusmarkkinadirektiivi II)

asetus (EU) 2020/852 (8) kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EU:n kestävyysluokitusjärjestelmä)

direktiivi (EU) 2022/2464 (9) asetuksen (EU) N:o 537/2014, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2006/43/EY ja direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta yritysten kestävyysraportoinnin osalta (kestävyysraportointidirektiivi)

asetus (EU) 2016/1011 (10) rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta (vertailuarvoasetus)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1760 (11) yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja direktiivin (EU) 2019/1937 ja asetuksen (EU) 2023/2859 muuttamisesta (yritysvastuudirektiivi).

2.   Investoinnit puolustusteollisuuteen – EU:n häiriönsietokyvyn ja turvallisuuden edistäminen

2.1   Puolustusteollisuus edistää laajempia EU:n ja YK:n tavoitteita

7)

Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien, jäljempänä ’YK’, kestävyyteen liittyvät poliittiset tavoitteet ovat vahvasti samansuuntaiset. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (12) mainitaan suoraan tavoitteena eurooppalaisessa ilmastolaissa (13), joka on EU:n vihreän kehityksen ohjelman oikeudellinen perusta. Eurooppalaisella ilmastolailla kodifioidaan EU:n tavoite ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä, ja sen johdanto-osan 4 kappaleessa todetaan, että ”[o]n ratkaisevan tärkeää asettaa pitkän aikavälin tavoite, jotta voidaan edistää talouden ja yhteiskunnan muutosta, laadukkaita työpaikkoja, kestävää kasvua ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista”.

8)

YK:n teksteissä todetaan, että vapaus, vauraus ja oikeus ovat mahdottomia ilman turvallisuutta tai ulkomaisen hyökkääjän sotilaallisen miehityksen alaisena. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (14) 3 artiklassa vahvistetaan, että jokaisella on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, ja 28 artiklassa, että jokaisella on oikeus yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua. YK:n peruskirjan 51 artiklassa vahvistetaan (kollektiivinen) puolustautumisoikeus: ”Jos jokin Yhdistyneiden kansakuntien jäsen joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ei mikään tämän peruskirjan säännös saa rajoittaa sen luonnollista oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen, kunnes turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.” (15)

9)

Venäjän perusteeton ja provosoimaton hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on tehnyt selväksi, että unionin on vahvistettava ja kehitettävä edelleen puolustusvalmiuksiaan voidakseen turvata nämä yleismaailmalliset oikeudet unionissa ja sen ulkopuolella. Useiden EU-maiden tiedustelupalvelujen tekemien uhka-arvioiden mukaan Venäjän sotilastarvikkeiden tuotantokapasiteetti on lisääntynyt valtavasti, ja sillä olisi sotilaalliset valmiudet testata läntisten maiden yhtenäisyyttä ja Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artiklan tehokkuutta seuraavien kolmen–viiden vuoden aikana.

10)

Tämä edellyttää puolustusvalmiuteen perustuvan ajattelutavan omaksumista ja toimien välitöntä tehostamista puolustusvalmiuden ja pelotevaikutuksen palauttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tässä yhteydessä puolustusvalmiudella olisi tarkoitettava jäsenvaltioiden kykyä ennakoida ja ehkäistä puolustukseen liittyviä kriisejä ja reagoida niihin. Tämän valmiuden saavuttamiseksi puolustusteollisuuden voimavarojen ja valmiuden parantaminen on ratkaisevan tärkeää, koska puolustusteollisuus varmistaa, että jäsenvaltioiden asevoimilla on tarvittavat varusteet unionin kansalaisten suojelemiseksi. Siten kilpailukykyinen ja häiriönsietokykyinen unionin puolustusteollisuus on ratkaisevan tärkeä Euroopan rauhan ja turvallisuuden turvaamiseksi (16). Se myös edistää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 ja 46 artiklassa vahvistettujen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) tavoitteiden saavuttamista. Puolustusteollisuus on näin ollen välttämätön, kun tarkastellaan sotilaallista pelotetta mahdollisia hyökkääjiä vastaan ja unionin kansalaisten suojelemista äärimmäisessä sotilaallisessa tilanteessa eli aseellisessa hyökkäyksessä. Kun EU:n puolustusteollisuus edistää tämän tavoitteen saavuttamista, se voi myös edistää yhteistä rauhaa ja turvallisuutta YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 16 (17) – rauha, oikeus ja vahvat instituutiot – mukaisesti.

2.2   Puolustusteollisuuden tarkastelu EU:n kestävän rahoituksen kehyksen ja yritysvastuudirektiivin yhteydessä

11)

Kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa (18) todetaan, ilmastoneutraaliuteen siirtyminen edellyttää muutoksia kaikilla politiikan aloilla ja kaikkien talouden ja yhteiskunnan alojen yhteisiä toimia. Tätä varten EU:n kestävän rahoituksen kehyksellä ja yritysvastuudirektiivillä autetaan yrityksiä ja sijoittajia sisällyttämään kestävyys paremmin päätöksiinsä, tuotteisiinsa, palveluihinsa tai prosesseihinsa.

12)

Näiden kaikkien alojen yhteisten toimien mukaisesti komissio muistuttaa, että puolustusalalla toimiviin yrityksiin, kuten muihinkin yrityksiin, kohdistuu yleinen odotus, että ne parantavat kestävyyttä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvissä näkökohdissa.

13)

Komissio on jo useaan otteeseen selventänyt yhteiskunnallisen kestävyyden ja puolustusteollisuuden välistä suhdetta. Sekä ampumatarvikkeiden tuotantoa tukevan säädöksen säätämisestä koskevassa asetusehdotuksessa (19) että Euroopan puolustusteollisuusstrategiassa (20) muistutetaan erityisesti, että unionin puolustusteollisuus on ratkaiseva tekijä unionin häiriönsietokyvyn, turvallisuuden ja siten rauhan ja yhteiskunnallisen kestävyyden kannalta. EU:n puolustusteollisuus lujittaa kestävyyttä, koska se edistää häiriönsietokykyä, turvallisuutta ja rauhaa

14)

Komissio toteaa, että EU:n kestävän rahoituksen kehys on täysin johdonmukainen suhteessa niihin EU:n toimiin, joilla pyritään helpottamaan Euroopan puolustusteollisuuden riittävää rahoituksen ja investointien saantia (21). Siinä ei aseteta mitään rajoituksia puolustusalan rahoitukselle. Kestävyyteen liittyvien tietojen antamista ja kestävyysmieltymyksiä koskevia EU:n sääntöjä sovelletaan horisontaalisesti kaikilla toimialoilla, eikä niissä erotella mitään sektoria. Yhteisessä valkoisessa kirjassa Euroopan puolustusvalmiudesta vuoteen 2030 mennessä todetaan myös, että EU:n tiedonantovelvoiteasetus (SFDR) ei estä puolustusalan rahoittamista (22). Puolustusteollisuutta kohdellaan kuten mitä tahansa muuta sektoria, ja ainoastaan kiistanalaisiin aseisiin (ks. 3.2.1.2 jakso) sovelletaan lisätietojen antamista koskevia vaatimuksia. Sen vuoksi puolustusteollisuuden jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle ei olisi sovellettavan oikeudellisen kehyksen mukaista.

15)

Yritysvastuudirektiivi kattaa puolustusalan samalla tavalla kuin muutkin alat, lukuun ottamatta sitä, että huolellisuusvelvoitteiden ulkopuolelle jätetään tuotantoketjun loppupään liikekumppaneiden toiminta, joka liittyy tuotteisiin, jotka kuuluvat jäsenvaltion vientivalvonnan piiriin (eli joko kaksikäyttötuotteiden viennin, välityksen, teknisen avun, kauttakulun ja siirron valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (23) (EU) 2021/821 mukaisen vientivalvonnan tai kansallisen vientivalvonnan alaisten aseiden, ammusten tai sotatarvikkeiden vientivalvonnan piiriin) sen jälkeen, kun tuotteen vienti on hyväksytty.

3.   Riskien vähentäminen yhteistyössä puolustusteollisuuden kanssa

3.1   Käyttöä ja vientiä sääntelevät kansainväliset sopimukset ja EU:n lainsäädäntö

16)

Puolustusteollisuus on tiukasti säänneltyä, ja siihen sovelletaan lainsäädäntöä, joka koskee sen kehittämien tuotteiden ja teknologioiden, myös aseiden, tuotantoa, käyttöä ja siirtoa EU:ssa ja sen ulkopuolella. Sääntelyllä autetaan lieventämään puolustusteollisuuden kehittämien tuotteiden käyttöön liittyviä mahdollisia haitallisia vaikutuksia EU:n kestävän rahoituksen kehyksen ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan laajojen tavoitteiden mukaisesti.

17)

YK:n peruskirjan 51 artiklassa tunnustetun puolustautumisoikeuden ja sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP (24), jäljempänä ’yhteinen kanta’, johdanto-osan 12 kappaleen mukaisesti jäsenvaltioilla on oikeus siirtää ja viedä puolustautumisen edellyttämiä tarvikkeita. Komissio kannustaa toimijoita noudattamaan tapauskohtaista logiikkaa arvioidessaan tietyn puolustusalan yrityksen tai toiminnan rahoitusta kestävyysnäkökohtien perusteella. Päätökset olisi tehtävä noudattaen tässä jaksossa esitettyjä sovellettavia lakeja, sopimuksia ja riskinhallintaprosesseja.

18)

Jäsenvaltiot soveltavat tiukkaa valvontaa puolustustarvikkeiden ja kaksikäyttötuotteiden vientiin ja EU:n sisäisiin siirtoihin. EU:n ja kansainvälisen lainsäädännön noudattamisen valvonta jäsenvaltioissa edellyttää, että puolustusteollisuus toteuttaa huolellisuusvelvoitteeseen liittyviä toimenpiteitä. Esimerkiksi vientilupien saamisen edellytyksenä on, että puolustusalan yritykset toteuttavat vankkoja sisäisiä valvonta- ja vaatimustenmukaisuustoimenpiteitä, jotka kansalliset vientivalvontaviranomaiset määräävät. Vientivalvontamekanismin täytäntöönpanosta vastaavien jäsenvaltioiden virastojen suorittama tiivis valvonta on tärkeä osa puolustusteollisuuden kehittämien tuotteiden mahdollisten haitallisten vaikutusten torjumista.

3.1.1   Puolustusteknologian ja -tarvikkeiden siirrot EU:n ulkopuolelle (vienti)

19)

Aseiden, ampumatarvikkeiden, niiden komponenttien ja puolustusteknologian vientivalvontaa säännellään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) nojalla (säädökset hyväksytään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklan nojalla). Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 40 artiklan mukaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpano ei vaikuta EU:n ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallanjakoon (25). Jäsenvaltiot valvovat kansallisten järjestelmiensä kautta Euroopan unionin puolustustarvikeluettelossa (26) lueteltujen puolustusteknologian ja -tarvikkeiden (mukaan lukien aseet) vientiä yhteisen kannan mukaisesti. Yhteisessä kannassa luetellaan perusteet, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon vientiluvan myöntämiseksi. Näihin ehtoihin kuuluvat muun muassa ihmisoikeuksien kunnioittaminen vastaanottajamaassa sekä alueellisen rauhan ja turvallisuuden säilyttäminen. Yhteinen kanta sitoo jäsenvaltioita oikeudellisesti.

20)

Yhteisessä kannassa muistutetaan velvoitteista, jotka sisältyvät asekauppasopimukseen, jonka osapuolia kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ja jossa määrätään muun muassa, että sopimusvaltio ei saa sallia sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tavanomaisten aseiden tai tarvikkeiden siirtoja, jos siirto rikkoisi YK:n turvallisuusneuvoston Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan VII luvun nojalla hyväksymien toimenpiteiden, erityisesti asevientikieltojen, mukaisia valtion velvoitteita, tai kansainvälisten sopimusten, joissa se on osapuolena, mukaisia asiaankuuluvia kansainvälisiä velvoitteita, erityisesti tavanomaisten aseiden siirtoon tai laittomaan kauppaan liittyviä velvoitteita, tai jos sillä on lupa-ajankohtana tiedossaan, että aseita tai tarvikkeita käytettäisiin joukkotuhontaan, rikoksiin ihmisyyttä vastaan, vuoden 1949 Geneven yleissopimusten vakaviin rikkomisiin, suojeltuihin siviilikohteisiin tai siviileihin kohdistuviin iskuihin tai muihin sotarikoksiin, sellaisina kuin ne on määritelty kansainvälisissä sopimuksissa, joissa se on osapuolena (27).

21)

Yhteisessä kannassa myös vahvistetaan velvoite kieltää siirrot, jos hyväksyminen olisi ristiriidassa suhteessa jäsenvaltioiden kansainvälisiin velvoitteisiin ja sitoumuksiin, kuten ydinsulkusopimukseen (1968), jonka osapuolia kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ja jossa määrätään, että kukin jäsenvaltio sitoutuu olemaan siirtämättä ydinaseita tai räjähteitä suoraan tai välillisesti, ja jossa selvennetään tätä velvoitetta perustana vientilupien epäämiselle (28), ja suhteessa muihin sopimuksiin. Yhteiseen kantaan liittyvässä käyttäjän oppaassa (29) on kattava mutta ei tyhjentävä luettelo sopimuksista, jotka on otettava huomioon ennen vientiluvan myöntämistä (30).

22)

Käyttäjän oppaassa on joukko mekanismeja, joita jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön puuttuakseen jälleenvientiin ja loppukäyttäjiin liittyviin huolenaiheisiin (esim. loppukäyttäjätodistukseen sisällytettävät vähimmäistiedot). Mekanismeihin kuuluvat muun muassa tarvittaessa loppukäyttöä ja/tai jälleenviennin kieltämistä koskeva lauseke ja jäsenvaltioiden mahdollisuus sisällyttää todistukseen lauseke, jolla kielletään loppukäyttäjätodistuksen kattamien tarvikkeiden jälleenvienti. Käyttäjän oppaassa esitetty menetelmä ja siinä tarkoitetut kansainväliset sopimukset (31) toimivat standardeina, joiden perusteella jäsenvaltioiden viranomaiset arvioivat alan yritysten käyttäytymistä.

23)

Käyttäjän opas sisältää myös vapaaehtoisia mekanismeja, joilla edistetään lähentymistä ja helpotetaan yhteisesti rahoitettujen ja tuotettujen puolustustarvikkeiden tai -teknologian vientiä koskevaa päätöksentekoa. Yleisenä ohjaavana periaatteena olisi oltava, että EU:n sotilasesikunta (EUSE), joka tekee yhteistyötä puolustustarvikkeiden tai -teknologian yhteistä kehittämistä varten, helpottaa – elleivät jäsenvaltiot päätä toisin – yhteisen kannan perusteiden mukaisten riskinarviointien ja keskinäisen luottamuksen perusteella näiden tarvikkeiden tai teknologian vientiä EU:n ulkopuolelle edellyttäen, että vienti ei heikennä jäsenvaltioiden välittömiä tai kansallisia turvallisuusetuja eikä kansainvälisiä velvoitteita (sotilastarvikkeiden tai -teknologian kaupan osalta). Jotta voidaan edistää lähentymistä ja helpottaa yhteisesti rahoitettujen ja tuotettujen puolustustarvikkeiden tai -teknologian vientiä koskevaa päätöksentekoa, osallistuvia jäsenvaltioita kannustetaan kuulemaan toisiaan mahdollisten vientikohteiden ja loppukäyttäjien riskinarvioinnista, jotta varmistetaan yhteisen hankkeen onnistunut täytäntöönpano. Hyväksyessään tämän yhteisen periaatteen ne luovat tarvittaessa puitteet kuulemisten järjestämiselle.

24)

Tavanomaisten aseiden vientiä käsittelevä EU:n neuvoston työryhmä (COARM) osallistuu EU:n yhteisen kannan täytäntöönpanoon muun muassa helpottamalla jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa, joka liittyy vientilupien epäämiseen ja arkaluonteisiin määräpaikkoihin. EU auttaa lisäämään aseviennin avoimuutta jakamalla vuosittain tietoja aseviennistä Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) hallinnoimassa tietokannassa (32).

3.1.2   Puolustusteknologian ja -tarvikkeiden siirrot EU:n sisällä

25)

EU:n sisäisiä siirtoja säännellään myös unionin sisällä tapahtuvista puolustukseen liittyvien tuotteiden siirroista annetulla direktiivillä 2009/43/EY (33), jossa vahvistetaan useita perusteita, joita jäsenvaltioiden viranomaisten on tarkasteltava ennen puolustustarvikkeiden tai -teknologian siirron sallimista. Tällaisia ovat esimerkiksi prosessit, joilla vältetään puolustukseen liittyvien tarvikkeiden tarkoituksenvastaiset siirrot. Lisäksi siinä edellytetään, että jäsenvaltioiden vientiviranomaiset valvovat kolmen vuoden välein, että vastaanottajamaa noudattaa siirtoluvassa vahvistettuja vientirajoituksia (34).

3.1.3   Kaksikäyttötuotteiden siirto EU:n ulkopuolelle

26)

Komissio muistuttaa, että kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaan sovelletaan EU:n lainsäädäntöä ja että sitä hallinnoidaan eri tavoin kuin puolustustarvikkeiden vientiä. Asetuksella (EU) 2021/821 perustetaan kaksikäyttötuotteiden vientiä, välitystä, teknistä apua, kauttakulkua ja siirtoa koskeva unionin valvontajärjestelmä.

27)

Komissio antoi vuonna 2019 suosituksia (35) neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 (36) mukaista kaksikäyttötuotteiden kaupan valvontaa koskevista sisäisistä vaatimustenmukaisuusohjelmista kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua harjoittaville yrityksille. Tiettyjä lupia hakevilla yrityksillä olisi oltava sisäiset vaatimustenmukaisuusmekanismit, jotka kattavat seuraavat näkökohdat ja joita voitaisiin myös käyttää mallina rahoitusalan toimijoille, jotka pyrkivät arvioimaan asianomaisten yritysten huolellisuusvelvoitteen noudattamista: ylimmän johdon sitoutuminen vaatimusten noudattamiseen, organisaatiorakenne, vastuut ja voimavarat, koulutus ja tietoisuuden lisääminen, liiketapahtumien seurantaprosessi ja -menettelyt, tulosarviointi, tarkastukset, raportointi ja korjaavat toimenpiteet, kirjanpito ja dokumentointi sekä fyysinen turvallisuus ja tietoturva.

3.2   Riskien lieventäminen EU:n kestävän rahoituksen kehykseen ja yritysvastuudirektiiviin liittyvissä lainsäädäntöasiakirjoissa

3.2.1   TIEDONANTOVELVOITEASETUS (SFDR)

28)

SFDR-asetus muodostaa avoimuutta koskevan kehyksen, jossa vahvistetaan, miten EU:n rahoitusmarkkinoiden toimijoiden on annettava kestävyyteen liittyviä tietoja (37). SFDR-asetuksen tarkoituksena on antaa investoijille mahdollisuus arvioida asianmukaisesti, miten kestävyysriskit sisällytetään investointipäätösprosessiin (38), ja ymmärtää paremmin rahoitustuotteiden mahdollisia haitallisia vaikutuksia kestävyyteen. Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2022/1288 (39) täydennetään SFDR-asetusta teknisillä sääntelystandardeilla. Siinä esimerkiksi edellytetään, että rahoituksen välittäjät selittävät, miten rahoitustuote, jolla on kestävyystavoite (eli SFDR-asetuksen 9 artiklan mukainen tietojen antaminen), ei aiheuta merkittävää haittaa millekään kestävälle sijoitustavoitteelle. Näissä tapauksissa rahoitusmarkkinoiden toimijoiden on kuvattava, miten ne ottavat huomioon liitteessä I olevassa taulukossa 1 esitetyt haitalliset vaikutukset ja kyseisen liitteen taulukoissa 2 ja 3 esitetyt asiaankuuluvat indikaattorit.

29)

Puolustusteollisuuteen investoivien rahoitusmarkkinoiden toimijoiden osalta liitteessä I olevassa taulukossa 1 esitetyt pääasiallisia haitallisia vaikutuksia osoittavat indikaattorit (PAI-indikaattorit), jotka saattavat edellyttää lisäselvityksiä, ovat indikaattori 10 ”YK:n Global Compact -periaatteiden ja monikansallisille yrityksille annettujen Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaohjeiden rikkomiset” (40), indikaattori 11 ”YK:n Global Compact -periaatteiden tai monikansallisille yrityksille annettujen OECD:n toimintaohjeiden noudattamisen seuraamista koskevien prosessien ja mekanismien puute” ja indikaattori 14 ”Altistuminen kiistanalaisiin aseisiin liittyville riskeille”.

3.2.1.1   PAI-indikaattorit 10 ja 11 – Puolustusteollisuuden investointien mahdollisten haitallisten vaikutusten arviointi

30)

Asetuksessa (EU) 2022/1288 ei täsmennetä yksityiskohtaisesti, miten rahoitusmarkkinoiden toimijat voivat arvioida, onko investointi taloudelliseen toimintaan, joka edistää ympäristö- tai yhteiskunnallista tavoitetta, liitteessä I olevassa taulukossa 1 esitettyjen indikaattoreiden 10 ja 11 mukainen.

31)

YK:n Global Compact -aloite on vapaaehtoinen kehys, jolla sovitetaan yritysten toiminta ja strategia yhteen kymmenen yleisesti hyväksytyn yritysvastuun periaatteen kanssa, mukaan lukien ihmisoikeuksia koskevat periaatteet. Periaate 1 edellyttää, että yritykset tukevat ja kunnioittavat kansainvälisesti julistettujen ihmisoikeuksien suojelua, ja periaate 2, että yritykset varmistavat, etteivät ne osallistu ihmisoikeusloukkauksiin. Global Compact -aloitteen keskeinen osa on edistymistä koskeva tiedonanto (COP), jonka mukaisesti osallistuvien yritysten on annettava tiedot vuosittain. Tiedonannossa hahmotellaan toimia, joilla kymmenen periaatetta pannaan täytäntöön ja lisätään avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sidosryhmien keskuudessa.

32)

Monikansallisille yrityksille annettujen OECD:n toimintaohjeiden IV luvussa käsitellään ihmisoikeuksia ja esitetään kuusi periaatetta. Kolmannessa periaatteessa kehotetaan yrityksiä löytämään tapoja ehkäistä tai lieventää haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia, jotka liittyvät suoraan niiden liiketoimintaan, tuotteisiin tai palveluihin liikesuhteen vuoksi, vaikka yritykset eivät edistäisi näitä vaikutuksia. Viidennessä periaatteessa edellytetään, että yritykset noudattavat ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuusvelvoitetta ottaen huomioon yrityksen koko, toiminnan luonne, toimintaympäristö ja se, miten vakava haitallisten ihmisoikeusvaikutusten riski on (41).

33)

Komissio kannustaa toimijoita ottamaan huomioon huolellisuusvelvoitetta koskevat vaatimukset ja toimenpiteet, jotka on otettu käyttöön 2.1 jaksossa esitetyn vientivalvontalainsäädännön noudattamiseksi siten, että edistetään YK:n Global Compact -aloitteen periaatteiden 1 ja 2, OECD:n toimintaohjeiden IV luvun periaatteiden 3 ja 6 sekä asetuksen (EU) 2022/1288 mukaisten kestävyysindikaattoreiden 10 ja 11 tavoitteiden saavuttamista.

3.2.1.2   PAI-indikaattori 14 – Kiistanalaiset aseet

34)

PAI-indikaattori 14 (42)”Sellaisiin sijoituskohteina oleviin yrityksiin tehtyjen sijoitusten osuus, jotka osallistuvat kiistanalaisten aseiden valmistukseen tai myyntiin” kattaa ainoastaan tietojen antamisen altistumisesta neljälle kiistanalaiselle aseluokalle: jalkaväkimiinat, tytärammukset, kemialliset aseet ja biologiset aseet. Nämä ovat aseita, jotka on kielletty useimmissa jäsenvaltioissa tai EU:ta suoraan sitovassa kansainvälisessä oikeudessa, ja niillä katsotaan olevan pääasiallisia haitallisia vaikutuksia.

35)

SFDR-asetuksessa esitetty kiistanalaisten aseiden määritelmä ei kata ydinaseita. Tähän mennessä vain kolme jäsenvaltiota (Itävalta, Irlanti ja Malta) on allekirjoittanut ydinasekieltosopimuksen. Kyseessä on vuonna 1968 tehtyyn ydinsulkusopimukseen liitetty erillinen sopimus. Kaikki jäsenvaltiot ovat ydinsulkusopimuksen osapuolia. Ydinsulkusopimuksen mukaan kukin sopimuspuoli sitoutuu olemaan siirtämättä ydinaseita tai räjähteitä suoraan tai välillisesti kenellekään vastaanottajalle tai olemaan vastaanottamatta niitä. Ydinsulkusopimus ei vaikuta niiden valtioiden ydinohjelmiin, joilla oli hallussaan ydinaseita allekirjoittamishetkellä vuonna 1968.

36)

Tiedonantovelvoite koskee seuraavia kansainvälisiä yleissopimuksia:

Biologisten aseiden kehittäminen ja tuotanto on kielletty bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämisestä ja niiden hävittämisestä Lontoossa 10. huhtikuuta 1972 tehdyllä yleissopimuksella (43), jonka kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet.

Kemiallisten aseiden kehittäminen ja tuotanto on kielletty kemiallisten aseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämisestä ja niiden hävittämisestä Pariisissa 13. tammikuuta 1993 tehdyllä yleissopimuksella (44), jonka kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet.

Jalkaväkimiinojen tuotanto on kielletty jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtämisen kieltämisestä ja niiden hävittämisestä 18. syyskuuta 1997 tehdyllä yleissopimuksella (45), jonka jäsenvaltioiden suuri enemmistö on allekirjoittanut ja ratifioinut.

Rypäleammusten tuotanto on kielletty rypäleammusten kieltämisestä 30. toukokuuta 2008 tehdyllä yleissopimuksella (46), jonka Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Saksa, Irlanti, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Slovenia, Slovakia ja Ruotsi ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet.

3.2.2   EU:n kestävyysluokitusjärjestelmä

37)

EU:n kestävyysluokitusjärjestelmä on yksityisen rahoituksen läpinäkyvyyttä parantava väline, jonka avulla ympäristön kannalta kestäviä toimintoja luokitellaan ympäristön kannalta kestävien investointien edistämiseksi.

38)

EU:n luokitusjärjestelmäasetuksen 3 artiklan mukaisesti taloudellisen toiminnan on täytettävä seuraavat edellytykset, jotta sitä voidaan pitää ympäristön kannalta kestävänä: toiminnan on edistettävä merkittävästi jotakin kuudesta ympäristötavoitteesta eikä se saa samalla aiheuttaa merkittävää haittaa millekään muulle ympäristötavoitteelle. Toimintaa on harjoittava EU:n luokitusjärjestelmäasetuksen 18 artiklassa säädettyjä vähimmäistason suojatoimia noudattaen, ja toiminnan on täytettävä tekniset arviointikriteerit.

39)

EU:n luokitusjärjestelmäasetuksen 18 artiklassa tarkoitetuilla vähimmäistason suojatoimilla pyritään varmistamaan, että luokitusjärjestelmän mukaisiksi katsottuja taloudellisia toimintoja harjoittavat yritykset täyttävät tietyt yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvät vähimmäisnormit. Asetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti yritysten, joiden taloudellisten toimintojen voidaan katsoa olevan luokitusjärjestelmän mukaisia, on toteutettava huolellisuusmenettelyjä ja korjaustoimenpiteitä varmistaakseen, että toiminnassa noudatetaan OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille sekä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa YK:n ohjaavissa periaatteissa mainittuja vastuullista liiketoimintaa koskevia vaatimuksia.

40)

Komissio kannustaa toimijoita ottamaan huomioon huolellisuusvelvoitetta koskevat vaatimukset ja toimenpiteet, jotka on otettu käyttöön 3.1 jaksossa esitetyn kansallisen vientivalvontalainsäädännön noudattamiseksi siten, että edistetään YK:n ohjaavan periaatteen 13, OECD:n toimintaohjeiden IV luvun periaatteiden 3 ja 6 sekä EU:n luokitusjärjestelmäasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vähimmäistason suojatoimien saavuttamista.

41)

EU:n luokitusjärjestelmäasetuksen 18 artiklan 2 kohdassa viitataan suoraan SFDR-asetuksen kestävyystekijöihin liittyviin SFDR-asetuksen pääasiallisia haitallisia vaikutuksia osoittaviin indikaattoreihin, jotka liittyvät kestävyystekijöihin (47). Sen vuoksi yritysten on varmistettava, että niiden huolellisuusmenettelyt ja korjaustoimenpiteet mahdollistavat SFDR-asetusta koskevassa delegoidussa asetuksessa määriteltyjen kiistanalaisten aseiden valmistukseen tai myyntiin liittyvän tosiasiallisen tai mahdollisen altistumisen tunnistamisen, ehkäisemisen, lieventämisen tai korjaamisen (48) (ks. 3.2.1.2 kohta).

3.2.2.1   Toiminnan katsominen EU:n luokitusjärjestelmän mukaiseksi puolustukseen liittyvissä yrityksissä

42)

Komissio muistuttaa, että puolustukseen liittyvään toimintaan osallistuvat yritykset voivat muiden alojen tavoin katsoa luokitusjärjestelmää koskevissa delegoiduissa säädöksissä määritellyt tukikelpoiset horisontaaliset investoinnit luokitusjärjestelmän mukaisiksi. Tähän sisältyvät esimerkiksi investoinnit yritysten rakennusten ja infrastruktuurin viherryttämiseen tai investoinnit puhtaaseen liikenteeseen tietojen antamista koskevan delegoidun säädöksen liitteessä I olevan 1.1.2.2 ja 1.1.3.2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen pääomamenojen ja/tai toimintamenojen muodossa. Yritykset voivat katsoa, että toiminnat ovat luokitusjärjestelmän mukaisia myös muiden luokitusjärjestelmää koskevissa delegoiduissa säädöksissä yksilöityjen toimintojen osalta (muun muassa liikenteessä, dataratkaisuissa ja valmistuksessa toteutettavien toimintojen osalta).

43)

Se, että tiettyjä puolustusteollisuuden toimintoja ei ole tähän mennessä sisällytetty EU:n luokitusjärjestelmään, ei vaikuta puolustusteollisuuden ympäristötehokkuuteen (49).

44)

Vaikka ilmasto- ja ympäristöluokitusjärjestelmää koskevissa EU:n delegoiduissa säädöksissä vahvistetaan erityiset tekniset arviointikriteerit, jotka yritysten on täytettävä, jos ne haluavat ilmoittaa, että niiden taloudelliset toiminnot ovat luokitusjärjestelmän mukaisia, muut EU:n kestävän rahoituksen kehyksen osat tarjoavat erilaisia tapoja arvioida taloudellisten toimintojen ja toimijoiden kestävyysnäkökohtia.

45)

Helmikuussa 2025 hyväksytyllä yksinkertaistamispaketilla (50) pyritään keventämään merkittävästi niiden yritysten hallinnollista rasitetta, jotka raportoivat luokitusjärjestelmän mukaisuudestaan. Myös luokitusjärjestelmää koskevaa delegoitua säädöstä tarkistetaan kattavasti osana komission yksinkertaistamistoimia.

3.2.3   Rahoitusmarkkinadirektiivi II (MiFID II)

46)

MiFID II -direktiivin vaatimuksissa, joiden mukaan sijoituspalveluyritysten on otettava huomioon asiakkaiden kestävyysmieltymykset kohdemarkkinoita määrittäessään, viitataan suoraan SFDR-asetukseen ja EU:n luokitusjärjestelmäasetukseen. Näin ollen loppuasiakkaille, joilla on MiFID II -direktiivin mukaisia kestävyysmieltymyksiä, on annettava neuvoja tuotteista, jotka on investoitu (tai altistuvat) ainakin jossain määrin joko luokitusjärjestelmän mukaisiin toimintoihin tai kestäviin investointeihin SFDR-asetuksen 2 artiklan 17 kohdan mukaisesti tai joissa otetaan huomioon pääasiallisia haitallisia vaikutuksia osoittavat indikaattorit.

47)

Koska MiFID II -direktiivissä viitataan suoraan SFDR-asetuksessa määriteltyihin ”kestäviin investointeihin” ja luokitusjärjestelmässä määriteltyihin ”ympäristön kannalta kestäviin investointeihin”, siinä katsotaan, että toimijat ottavat huomioon EU:n luokitusjärjestelmäasetuksen mukaisten vähimmäistason suojatoimien periaatteen ja SFDR-asetuksen mukaisen ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen arvioidessaan, täyttääkö niiden jakama tuote kestävyysmieltymykset. Viimeksi mainittuun sisältyy altistuminen kiistanalaisia aseita koskevalle PAI-indikaattorille SFDR-asetuksen mukaisesti (ks. 3.2.1.2 kohta).

48)

MiFID II -direktiivissä ei edellytetä PAI-indikaattoreiden tarkastelun osalta, että toiminnanharjoittajien pitäisi katsoa, että puolustusalan investoinneilla on haitallisia vaikutuksia pelkästään siksi, että kyseessä ovat investoinnit kyseiselle alalle, eikä niitä sen vuoksi pitäisi tarjota asiakkaille, jolla on kestävyysmieltymyksiä.

3.2.4   YRITYSVASTUUDIREKTIIVI (CSDDD)

49)

Yritysvastuudirektiivi tuli voimaan 25. heinäkuuta 2024, ja siinä edellytetään, että suuret yritykset, joiden päätoimipaikka on EU:ssa tai jotka saavat merkittävästi tuloja EU:ssa, tunnistavat toimintansa haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset EU:ssa ja globaaleissa arvoketjuissaan ja puuttuvat niihin.

50)

Direktiiviä sovelletaan sen soveltamisalaan kuuluviin puolustusalan yrityksiin samoin kuin muihinkin yrityksiin. Niiden on noudatettava kestävyyttä koskevaa huolellisuusvelvoitetta omassa toiminnassaan, tytäryritystensä toiminnassa ja liikekumppaneidensa toiminnassa, joka liittyy yrityksen tuotteiden tuotantoon tai sen palvelujen tarjoamiseen (tuotantoketjun alkupäässä) tai yrityksen tuotteiden jakeluun, kuljetukseen ja varastointiin (tuotantoketjun loppupäässä). Yritysvastuudirektiivin 3 artiklan nojalla direktiivin mukaiset huolellisuusvelvoitteet eivät ulotu yritysten tuotantoketjun loppupään liikekumppaneiden toimintaan, joka liittyy puolustus- ja kaksikäyttötuotteisiin, kun jäsenvaltioiden viranomaiset ovat hyväksyneet niiden viennin (”toimintaketjulla” tarkoitetaan yrityksen tuotantoketjun loppupäässä olevien liikekumppaneiden toimintaa, joka liittyy kyseisen yrityksen tuotteen jakeluun, kuljetukseen ja varastointiin, jos liikekumppanit suorittavat näitä toimia yritykselle tai yrityksen puolesta, lukuun ottamatta asetuksen (EU) 2021/821 mukaisen vientivalvonnan tai aseiden, ammusten tai sotatarvikkeiden vientivalvonnan piiriin kuuluvan tuotteen jakelua, kuljetusta ja varastointia sen jälkeen, kun tuotteen vienti on sallittu) (51).

51)

Helmikuussa 2025 annettujen koontidirektiiviehdotusten (52) tarkoituksena on keventää yrityksiin sääntelystä kohdistuvaa rasitetta muun muassa yksinkertaistamalla soveltamisalaan kuuluvien yritysten velvoitteita tunnistaa toteutuneet tai mahdolliset haitalliset vaikutukset, joita aiheutuu niiden välillisten liikekumppaneiden tasolla. Kun haitallinen vaikutus on havaittu, yritysten on kuitenkin ehkäistävä tai lopetettava sen esiintyminen tarvittaessa ennaltaehkäisyä koskevan ja/tai korjaavan toimintasuunnitelma mukaisesti (53).

52)

Koontipaketin ensimmäisenä täytäntöönpanovaiheena yritysvastuudirektiivin muutos tuli voimaan 17. huhtikuuta, ja sillä lykättiin määräaikaa, johon mennessä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, vuodella heinäkuuhun 2027 ja sen ensimmäistä soveltamispäivää heinäkuuhun 2028 (54).

3.2.5   KESTÄVYYSRAPORTOINTIDIREKTIIVI (CSRD)

53)

Kestävyysraportointidirektiivillä otetaan käyttöön pakolliset EU:n kestävyysraportointistandardit eli ns. eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit (ESRS-standardit). Näissä standardeissa edellytetään kestävyyteen liittyvien tietojen antamista, eivätkä ne rajoita investointeja millekään aloille. Tällä hetkellä voimassa olevien ensimmäisten monialaisten standardien kaksi keskeistä säännöstä ovat erityisen merkityksellisiä puolustusteollisuuden kannalta:

Yleiset vaatimukset (ESRS 1, 105 kohta): Tämän standardin mukaan yritykset voivat kieltäytyä antamasta turvallisuusluokiteltuja tai arkaluonteisia tietoja, vaikka niitä pidettäisiin olennaisina. Komissio selventää, että puolustusteollisuus hyödyntää muita aloja todennäköisemmin säännöstä, joka mahdollistaa arkaluonteisten tai turvallisuusluokiteltujen tietojen poistamisen. Puolustusteollisuudella saattaa olla tarve soveltaa tätä säännöstä esimerkiksi raaka-aineiden toimitusmääriin tai tiettyihin kestävyyteen liittyviin taloudellisiin tietoihin. Tämän pitäisi puolestaan vaikuttaa siihen, miten varmennuspalvelujen tarjoajat toimivat puolustusteollisuuden yritysten kanssa tämän säännöksen käytön osalta.

Kuluttajat ja loppukäyttäjät (ESRS S4): Standardissa selvennetään, että sen soveltamisalaan ei kuulu se, jos kuluttajat tai loppukäyttäjät käyttävät yrityksen tuotteita tai palveluja laittomasti tai väärin.

54)

Helmikuussa 2025 annetulla kestävyysraportointidirektiivin ja yritysvastuudirektiivin tarkistamista koskevalla koontiehdotuksella (55) vähennetään merkittävästi niiden yritysten määrää, joiden odotetaan noudattavan kestävyysraportointidirektiivin mukaisia raportointivaatimuksia, mutta se ei vaikuta edellä esitettyihin olemassa oleviin säännöksiin.

55)

Komissio ehdotti myös kestävyysraportointidirektiivin soveltamisen lykkäämistä kahdella vuodella lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien yritysten toisen ja kolmannen vaiheen osalta. Lainsäätäjät ovat hyväksyneet tämän ehdotuksen, ja se tuli voimaan 17. huhtikuuta 2025 (56). Jäsenvaltioiden on saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 31. joulukuuta 2025.

3.2.6   VERTAILUARVOASETUS (BMR)

56)

Vertailuarvoasetuksella pyritään varmistamaan EU:n rahoitusmarkkinoilla käytettävien vertailuarvojen avoimuus, luotettavuus ja perustelut. Vertailuarvoa käytetään investoinnin, yrityksen tai markkinoiden tuloksen tai arvon mittaamiseen. Vertailuarvoasetuksella vahvistetaan ilmastosiirtymää koskevat vertailuarvot ja Pariisin sopimuksen mukaiset vertailuarvot ja otetaan käyttöön vertailuarvojen kestävyyttä koskeva tiedonantovelvoite.

57)

Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2020/1818 (57) täydennetään vertailuarvoasetusta säätämällä erityisvaatimuksista, jotka koskevat merkeillä varustettuja ilmastoon liittyviä vertailuarvoja. Asetuksen tarkoituksena on edistää korkealaatuisten ilmastoon liittyvien vertailuarvojen kehittämistä, ja siinä vahvistetaan poissulkemista koskevat säännöt.

58)

Komissio on selventänyt samaan puolustusalan koontipakettiin sisältyvässä erillisessä muutosasetuksessa (C(2025) 3801), että ainoastaan yritykset, jotka osallistuvat kiellettyihin aseisiin liittyvään toimintaan, on otettava huomioon sovellettaessa kyseisen delegoidun asetuksen 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisia poissulkemisia. Kielletyillä aseilla tarkoitetaan ”jalkaväkimiinoja, rypäleammuksia, biologisia ja kemiallisia aseita, joiden käyttö, hallussapito, kehittäminen, siirto, valmistus ja varastointi on nimenomaisesti kielletty liitteessä luetelluissa kansainvälisissä aseyleissopimuksissa, joissa suurin osa jäsenvaltioista on osapuolena”.

4.   Tulorajat

59)

EU:n kestävän rahoituksen kehyksessä ei säädetä puolustukseen liittyvän toiminnan rahoitusta koskevista poissulkemisista, jotka perustuvat joko siihen, mikä prosenttiosuus tietyn yrityksen liikevaihdosta liittyy puolustusalan toimintaan, tai siihen, mikä osuus rahaston salkusta liittyy investointeihin puolustusalan toimintaan. Komissio muistuttaa, että EU:n kestävän rahoituksen kehys on neutraali puolustusalan suhteen, ja siinä tuodaan erikseen esiin vain ”kiistanalaiset aseet” sellaisina kuin ne on esitetty SFDR-asetuksessa ja selitetty edellä.

60)

Liikevaihtoon perustuva puolustusalan yleinen poissulkeminen ei olisi johdonmukaista suhteessa siihen, että kestävyysnäkökohtiin liittyvien riskien lieventämistä on tarkasteltava tapauskohtaisesti. Sen katsotaan myös olevan ristiriidassa suhteessa EU:n strategisiin tarpeisiin ja prioriteetteihin, koska tulorajojen käyttö puolustusalan poissulkemista varten rankaisisi erityisesti pk-yrityksiä, joiden toiminnan monipuolistaminen siviilimarkkinoille on usein mahdotonta erikoistumistarpeiden ja kokorajoitusten vuoksi (58).

61)

Komissio kannustaa toimijoita – myös valvontaviranomaisia ja ESG-merkkien (kuten kansallisten ympäristömerkkien) tarjoajia – suunnittelemaan poissulkemista koskevaa politiikkaansa tapauskohtaisen lähestymistavan ja edellä esitetyn kiistanalaisia aseita koskevan luettelon mukaisesti.

5.   Arviointi puolustusalan panoksesta yhteiskunnallisen kestävyyden edistämiseen

62)

EU:n kestävän rahoituksen kehys antaa rahoitusmarkkinoiden toimijoille mahdollisuuden julkistaa taloudelliseen toimintaan tehdyt sijoitukset sen perusteella, miten ne edistävät laajempia yhteiskunnallisia tai ympäristöön liittyviä tavoitteita.

63)

Euroopan puolustusteollisuusstrategian 3 jaksossa komissio tunnustaa puolustusteollisuuden ratkaisevan tärkeäksi tekijäksi unionin häiriönsietokyvyn ja turvallisuuden sekä siten rauhan ja yhteiskunnallisen kestävyyden kannalta.

64)

SFDR-asetuksessa määritellään, mitä tarkoitetaan toiminnalla, jolla edistetään 2 artiklan 17 kohdassa tarkoitettuja ympäristöön liittyviä tai yhteiskunnallisia tavoitteita. Tämä määritelmä ei sisällä tyhjentävää luetteloa aloista/taloudellisista toiminnoista. Tämän tiedonannon 3 jakson mukaisesti rahoitusmarkkinoiden toimijat voivat päätellä huolellisen tapauskohtaisen arvioinnin perusteella, että EU:n puolustusteollisuuden rauhan ja turvallisuuden turvaamiseksi harjoittama taloudellinen toiminta edistää yhteiskunnallisia tavoitteita, kunhan se ei aiheuta merkittävää haittaa muille kestävyystavoitteille ja kunhan toimintaa harjoittava yritys noudattaa hyvää hallintotapaa. Ei kuitenkaan ole olemassa ennakko-olettamaa, jonka mukaan puolustustoiminnalla edistettäisiin yhteiskunnallista tavoitetta, kuten ei muunkaan tyyppisen toiminnan tapauksessa.

65)

Tämän vuoksi komissio kannustaa toimijoita olemaan pitämättä puolustusalaa alana, jolla ei tosiasiallisesti edistetä yhteiskunnallista tavoitetta, arvioidessaan aloja, joilla on myönteinen vaikutus yhteiskunnalliseen kestävyyteen. Samaa periaatetta olisi sovellettava toimijoihin, jotka arvioivat kestävyysmieltymyksiä ja määrittelevät kohdemarkkinat MiFID-direktiivin mukaisesti.

(1)   Euroopan puolustusteollisuusstrategia.

(2)   JOIN(2025) 120 final.

(3)  COM(2023) 314 final.

(4)   EUVL L 317, 9.12.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/2088/oj.

(5)   EUVL L 87, 31.3.2017, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2017/565/oj.

(6)   EUVL L 87, 31.3.2017, s. 500, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir_del/2017/593/oj.

(7)   EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349; ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2014/65/oj.

(8)   EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13; ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2020/852/oj.

(9)   EUVL L 322, 16.12.2022, s. 15; ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2022/2464/oj.

(10)   EUVL L 171, 29.6.2016, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2016/1011/oj.

(11)   EUVL L 2024/1760, 5.7.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2024/1760/oj.

(12)   Kestävän kehityksen 17 tavoitetta.

(13)  Asetus (EU) 2021/1119 (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2021/1119/oj).

(14)   Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistus.

(15)  Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan VII luku: Toimenpiteet rauhaa uhattaessa tai rikottaessa taikka hyökkäystekojen sattuessa.

(16)   Euroopan puolustusteollisuusstrategia.

(17)   Kestävän kehityksen 17 tavoitetta.

(18)   EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1, johdanto-osan 25 kappale.

(19)  COM(2023) 237 final. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät ehdotuksen asetuksena (EU) 2023/1525 (EUVL L 185, 24.7.2023, s. 7, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2023/1525/oj). Lainsäätäjät hyväksyivät saman tekstin asetuksen johdanto-osan 35 kappaleessa.

(20)   Euroopan puolustusteollisuusstrategia, s 24.

(21)  Euroopan puolustusteollisuusstrategia: sivu 25, tekstilaatikko 5: Puolustusteollisuus ja EU:n kestävän rahoituksen kehys.

(22)   JOIN(2025) 120 final, s. 18.

(23)   EUVL L 206, 11.6.2021, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2021/821/oj.

(24)   EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99, ELI: http://data.europa.eu/eli/compos/2008/944/oj.

(25)   EUVL C 115, 9.5.2008, s. 194.

(26)   EUVL C, C/2025/1499, 6.3.2025, ELI: http://data.europa.eu/eli/C/2025/1499/oj.

(27)   https://thearmstradetreaty.org/hyper-images/file/ATT_English/ATT_English.pdf?templateId=137253.

(28)  2 artiklan 1 b kohta.

(29)   https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-6881-2025-INIT/fi/pdf.

(30)  Näitä ovat muun muassa sopimukset ja kansainväliset välineet (järjestelyt), jotka koskevat puolustustarvikkeiden ja -teknologian käyttöä ja/tai varastointia ja/tai vientiä ja siirtoa, esimerkiksi (mutta ei yksinomaan) seuraavat: Australia-ryhmä, ohjusteknologian valvontajärjestely (MTCR), Zangger-komitea, ydinalan viejämaiden ryhmä, Wassenaarin järjestely, Haagin käytännesäännöstö ballististen ohjusten leviämisen estämiseksi (liite III (2 luvun 6 jakso)).

(31)  Esimerkiksi Wassenaarin järjestelyn mukainen loppukäyttäjän/viennin loppukäytön valvonta.

(32)   EUH:n hallinnoima tietokanta.

(33)   EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2009/43/oj, kohta 7.1.

(34)  III luvun 9 artikla.

(35)  Komission suositus (EU) 2019/1318, annettu 30 päivänä heinäkuuta 2019, sisäisistä vaatimustenmukaisuusohjelmista asetuksen (EY) N:o 428/2009 mukaisessa kaksikäyttötuotteiden kaupan valvonnassa (EUVL L 205, 5.8.2019, s. 15, ELI: http://data.europa.eu/eli/reco/2019/1318/oj).

(36)   EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2009/428/oj.

(37)   Maaliskuun 19. päivänä 2025 julkaistussa yhteisessä valkoisessa kirjassa Euroopan puolustusvalmiudesta vuoteen 2030 mennessä todetaan, että ”[k]omissio antaa tiedonantovelvoiteasetuksen uudelleentarkastelun yhteydessä tarvittavat selvitykset puolustuksen ja kestävyyskehyksen investointitavoitteiden välisestä suhteesta”.

(38)   Kestävyyteen liittyvien tietojen antaminen rahoituspalvelusektorilla.

(39)   EUVL L 196, 25.7.2022, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2022/1288/oj.

(40)   EUVL L 196, 25.7.2022, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2022/1288/oj, ks. s. 43.

(41)  Vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille.

(42)  Komission delegoitu asetus (EU) 2022/1288, liitteessä I oleva taulukko 1.

(43)   Yleissopimus biologisten aseiden kieltämisestä (1972).

(44)   Yleissopimus kemiallisten aseiden kieltämisestä (1993).

(45)   Yleissopimus jalkaväkimiinojen kieltämisestä (1997). Komissio toteaa, että Suomi, Puola, Viro, Latvia ja Liettua ovat hiljattain ilmoittaneet aikovansa vetäytyä sopimuksesta.

(46)   Yleissopimus rypäleammusten kieltämisestä (2008).

(47)   EUVL C 211, 16.6.2023, s. 1.

(48)  Komission tiedonanto luokitusjärjestelmäasetuksen eräiden säännösten tulkinnasta ja täytäntöönpanosta sekä yhteyksistä kestävään rahoitukseen liittyvien tietojen antamista koskevaan asetukseen (Euroopan unionin julkaisutoimisto) (EUVL C 211, 16.6.2023, s. 1).

(49)  Ks. 12 kohta EUVL C, C/2023/267, 20.10.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/C/2023/267/oj.

(50)   2025/0045 (COD).

(51)   EUVL L, 2024/1760, 5.7.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2024/1760/oj, 3 artiklan g alakohdan ii alakohta.

(52)   2025/0045 (COD).

(53)   SWD(2025) 80 s. 18.

(54)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2025/794, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2025, direktiivien (EU) 2022/2464 ja (EU) 2024/1760 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse päivämääristä, joista alkaen jäsenvaltioiden on määrä soveltaa tiettyjä yritysten kestävyysraportointia ja huolellisuusvelvoitetta koskevia vaatimuksia (EUVL L, 2025/794, 16.4.2025, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2025/794/oj).

(55)   2025/0045 (COD).

(56)   2025/0044 (COD).

(57)   EUVL L 406, 3.12.2020, s. 17, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2020/1818/oj.

(58)   Tulokset tutkimuksesta: Access to equity financing for European defence SMEs.


ELI: http://data.europa.eu/eli/C/2025/4950/oj

ISSN 1977-1053 (electronic edition)