—

kumoamaan direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverosääntöjen mukauttamiseksi digiaikaan 11.3.2025 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2025/516 (1) 3 artiklan 1 kohdan siltä osin kuin lisätään direktiiviin 2006/112/EY 28 a artiklan 1 kohta

—

kumotaan direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverosääntöjen mukauttamiseksi digiaikaan 11.3.2025 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2025/516 3 artiklan 3 kohdan a alakohta siltä osin kuin sillä muutetaan direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 2 kohtaa lisäämällä siihen ensimmäisen alakohdan jälkeen alakohta, jonka mukaan majoituksen lyhytaikaisen vuokramajoitustoiminnan katsotaan rinnastuvan hotellialan toimintaan

—

kumoamaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta 11.3.2025 annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/518 (2) siltä osin kuin siinä muutetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 30 artiklaa lisäämällä siihen uusi 2 kohta (jäljempänä riidanalaiset säännökset)

—

määräämään, että neuvoston on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja velvoittamaan sen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen. Riidanalaiset säännökset perustuvat useisiin virheellisiin olettamuksiin, erityisesti siihen, että lyhytaikaiset vuokramajoituspalvelut ja hotellit kilpailevat suoraan keskenään ja että näiden välillä ”kilpailu vääristyy”, sekä epäluotettaviin tietoihin ja perusteettomiin väitteisiin.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. Riidanalaisilla säännöksillä otetaan käyttöön erityisesti pienempiin toimijoihin kohdistuvia kohtuuttomia toimenpiteitä, vaikka samat tavoitteet on mahdollista saavuttaa vähemmän raskailla toimenpiteillä. Suunniteltu suorittajia koskeva järjestelmä merkitsee sitä, että lyhytaikaisten vuokramajoituspalvelujen ala asetetaan epäoikeudenmukaisesti epäedulliseen asemaan.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu verotuksen neutraalisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden loukkaamiseen. Riidanalaiset säännökset johtavat epäyhdenvertaiseen arvonlisäverokohteluun keskenään verrattavissa olevien ja ei-verrattavissa olevien palvelujen välillä ja myyntikanavien ja markkinatoimijoiden väliseen syrjintään.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamiseen. Riidanalaisissa säännöksissä jätetään avoimeksi useita niiden soveltamiseen liittyviä kysymyksiä, ja ne tulevat johtamaan epäyhdenmukaiseen täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu jäsenvaltioiden verotuksellisen autonomian ja toissijaisuusperiaatteen loukkaamiseen. Riidanalaisilla säännöksillä otetaan käyttöön yhdenmukaistettu arvonlisäverojärjestelmä aloilla, joita on tarkoituksenmukaisempaa säännellä kansallisella tasolla, osoittamatta, että asiassa on tarpeen toimia unionin tasolla.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu elinkeinovapauden ja omistusoikeuden loukkaamiseen. Riidanalaisilla säännöksillä otetaan käyttöön sellaista sääntelyllistä ja verotuksellista taakkaa merkitseviä toimenpiteitä, jotka perusoikeuskirjan 16 ja 17 artiklan vastaisesti vaarantavat pienten alustojen elinkelpoisuuden.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto on ylittänyt sille direktiivin 2006/112/EY 397 annetun SEUT 291 artiklan 2 kohdan mukaisen täytäntöönpanotoimivallan rajat, kun se on sisällyttänyt myynnin mahdollistavan palvelun määritelmän täytäntöönpanoasetukseen 282/2011 eikä direktiiviin 2006/112/EY.