—

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 17.12.2024 antaman päätöksen, joka koskee yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2017 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskemisesta tehdyn päätöksen hyväksymistä uudelleen Landesbank Baden-Württembergin osalta (SRB/ES/2024/53) (”vuoden 2017 uusi päätös”) liitteineen

—

velvoittamaan SRB:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

toteaa riidanalaisen päätöksen olevan mitätön

—

velvoittaa SRB:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 (1) 7 artiklan 4 kohdan toinen alakohta on ylemmänasteisten oikeussääntöjen vastainen, koska komissio on ylittänyt sille siirretyn toimivallan, säännöksessä sallitaan aineellisesti perusteettoman eron tekeminen laitosten suojajärjestelmän jäsenten välillä, siinä sivuutetaan asiassa Meroni annetusta tuomiosta (2) ilmenevät periaatteet eikä se täytä vaatimusta tosiseikkojen ottamisesta huomioon täysimääräisesti.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 6 artikla ja liitteessä I oleva vaihe 2 ovat ylemmänasteisten oikeussääntöjen vastaisia, koska komissio on ylittänyt sille annetun toimivallan, kyseiset säännökset eivät täytä vaatimusta tosiseikkojen ottamisesta huomioon täysimääräisesti ja ne ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan (3) 20 artiklan vastaisia, ne perustuvat ilmeisiin arviointivirheisiin ja niissä sivuutetaan asiassa Meroni annetusta tuomiosta ilmenevät periaatteet.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 (4) 70 artiklan 7 kohta ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/81 (5) 8 artiklan 1 kohta ovat sovellettavan primaarioikeuden vastaisia, koska asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 7 kohdalla ei ole SEUT 291 artiklan 2 kohdan mukaisesti edellytettyä perustetta ja koska täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/81 8 artikla ylittää asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 7 kohdassa, luettuna yhdessä SEUT 291 artiklan kanssa, määritellyt rajat.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan päätös on vastoin asetuksen (EU) N:o 806/2014 81 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1 (6) 3 artiklan kanssa, sekä vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklaa ja yleistä yhdenvertaisuusperiaatetta, koska päätöstä ei ole laadittu kantajan valitsemalla saksan kielellä.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan päätös ei täytä SEUT 296 artiklan toisen kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan mukaista perusteluvelvollisuutta, koska sen perusteluissa on puutteita.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan päätös on sovellettavan primaarioikeuden ja johdetun oikeuden vastainen laitosten suojajärjestelmää koskevan indeksin määrittämisen osalta.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan päätös on ylemmänasteisten oikeussääntöjen vastainen neljännen riskipilarin riski-indikaattorien vahvistamisessa tehtyjen ilmeisten arviointivirheiden vuoksi.

8)

Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan päätös on delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 6 artiklan 6 kohdan a alakohdan iv alakohdan ja b alakohdan ii alakohdan sekä 20 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen toisen osan vastainen, koska vastaaja ei ole delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 6 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 5 kohdan a alakohdan ja 6 kohdan mukaisessa riski-indikaattorien vahvistamisessa täyttänyt delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 6 artiklan 6 kohdan a alakohdan iv alakohdan ja b alakohdan ii alakohdan mukaisia vaatimuksia.