1)

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 465/2012,

on tulkittava siten, että

tilanteessa, jossa jäsenvaltion kansalaiset, jotka ovat tähän jäsenvaltioon sijoittautuneen yrittäjän palveluksessa, tekevät sellaisten A1-todistusten muodossa olevien asiakirjojen turvin, joiden väitetään olevan kyseisen jäsenvaltion tämäntyyppisten todistusten antamiseen toimivaltaisen laitoksen antamia, kyseisen yrittäjän lukuun toisessa jäsenvaltiossa työtä, josta kyseinen laitos perii sosiaaliturvamaksuja, tätä asetusta sovelletaan myös silloin, kun kyseistä yrittäjää vastaan viimeksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimissa sosiaaliturvaan liittyvien petosten vuoksi vireille pannussa rikosoikeudenkäynnissä nämä tuomioistuimet toteavat, että kyseiset asiakirjat ovat väärennöksiä, ilman että yrittäjä on tätä kiistänyt.

2)

Asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 465/2012, 76 artiklan 6 kohtaa

on tulkittava siten, että

tilanteessa, jossa jäsenvaltion kansalaiset, jotka ovat kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrittäjän palveluksessa, tekevät sellaisten A1-todistusten muodossa olevien asiakirjojen turvin, joiden väitetään olevan kyseisen jäsenvaltion tämäntyyppisten todistusten antamiseen toimivaltaisen laitoksen antamia, kyseisen yrittäjän lukuun toisessa jäsenvaltiossa työtä, josta kyseinen laitos perii sosiaaliturvamaksuja, tässä säännöksessä tarkoitettu vuoropuhelu- ja sovittelumenettely on pakollinen ennakkoedellytys sille, että tämän viimeksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuin, jossa on pantu vireille rikosoikeudenkäynti kyseistä yrittäjää vastaan sen vuoksi, että tämä on vilpillisesti turvautunut näiden työntekijöiden lähettämiseen väärennettyjen A1-todistusten turvin, toteaa tällaisen petoksen.