—

kumoamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY täydentämisestä niiden vaatimusten osalta, joiden perusteella kasvihuonekaasujen katsotaan olevan pysyvästi kemiallisesti sitoutuneita tuotteeseen, 30.7.2024 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2024/2620 (1)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio ylitti toimivaltansa ylittämällä sille SEUT 290 artiklan nojalla siirretyn säädösvallan.

—

Kantaja väittää, että antaessaan riidanalaisen toimen komissio laajensi riidanalaisen toimen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdalla direktiivin 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä päästökauppadirektiivi), (2) 12 artiklan 3b kohdan soveltamisalaa edellyttämällä päästöoikeuksia hiilidioksidille, joka on sitoutunut pysyvästi tuotteisiin, jotka voidaan elinkaarensa päättyessä polttaa. Tähän lähestymistapaan liittyy oletus, että kaikista jätteen käsittelykäytännöistä aiheutuu päästöjä, eikä huomioon oteta hiilidioksidin todellista vapautumista, mikä on direktiivin tarkoituksen vastaista. Kantaja väittää lisäksi, että komissio otti 3 artiklan 2 kohdalla, 4 artiklalla ja liitteellä perusteettomasti käyttöön poikkeuksen saaneiden tuotteiden positiivisen luettelon, jolla rajoitetaan 12 artiklan 3b kohdan soveltamisalaa siten, että sen sisältämät kriteerit tulevat tarpeettomiksi, ja sen tarkoitusta muutetaan. Tässä muutoksessa on kyse siitä, että päästökauppadirektiivin olennaista osatekijää on muutettu ilman laillista toimivaltaa, mikä oikeuttaa koko riidanalaisen toimen kumoamisen.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen.

—

Kantaja väittää, ettei komissio tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja siten kuin EU:n oikeuskäytännössä edellytetään, kun se rajasi liitteessä olevan positiivisen luettelon neljään aineeseen ja epäorgaaniseen karbonaattiin. Se väittää, että komissio sivuutti merkittävät todisteet, jotka osoittavat sen, että lukuisat muut aineet ja materiaalit täyttävät päästökauppadirektiivin 12 artiklan 3b kohdan mukaiset kriteerit.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

—

Kantajan mukaan riidanalaisella toimella säädetään toimenpiteistä, joilla ylitetään se, mikä on tarpeen päästökauppadirektiivin tavoitteiden saavuttamiseksi, ja loukataan siten EU:n oikeuskäytännössä vahvistettua suhteellisuusperiaatetta. Erityisesti 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetaan vaatimuksia, jotka toimijoiden on mahdotonta täyttää, koska tuotteen loppukäsittelyä on mahdotonta ennustaa, minkä johdosta 12 artiklan 3b alakohtaa ei sovelleta ja sen tavoite vaarannetaan. Lisäksi liitteessä olevan positiivisen luettelon ulkopuolelle jää sektoreita, joilla ei ole avointa sisällyttämisprosessia, mikä johtaa toimijoille sälytettyyn perusteettomaan taloudelliseen taakkaan. Toimenpiteet eivät ole oikeasuhtaisia, eikä niissä oteta huomioon käytettävissä olevia muita vaihtoehtoja, kuten hiilenpoistosertifikaatteja ja hiilidioksidipäästöoikeuksien suhteen kohdennettuja polttolaitoksia.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu.

—

Kantaja katsoo, että riidanalaisessa toimessa sen liite rajataan perusteettomasti kattamaan vain suppean valikoiman rakennusalan tuotteita huolimatta näytöstä siitä, että myös muut tuotteet, kuten maalit ja täyteaineet, täyttävät samat polttamisen tarpeettomuutta ja hiilidioksidin varastointia pitkällä aikaväillä koskevat kriteerit. Komissio ei esittänyt objektiivisia perusteluja tälle eriytetylle kohtelulle, jolla loukataan EU:n oikeuskäytännössä vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan oikeusvarmuuden periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu.

—

Kantaja väittää, että riidanalaisella toimella loukataan mainittuja periaatteita, kun siinä erityisesti rajoittavalla positiivisella luettelolla ja uudella tulkinnalla päästökauppadirektiivin 12 artiklan 3b kohdasta asetetaan epäselviä ja ennalta arvaamattomia velvoitteita. Nämä muutokset vaarantavat sen, että kantaja voi tukeutua hiilidioksidin talteenottoa koskeviin pysyviin poikkeuksiin, ne häiritsevät liiketoimintaa koskevaa päätöksentekoa ja saattavat aiheuttaa taloudellista ja operatiivista haittaa.