KOMISSION TIEDONANTO

tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta kestävälle lentoliikenteelle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/2405 (ReFuelEU Aviation -aloite) tiettyjen oikeudellisten säännösten tulkinnasta ja täytäntöönpanosta

(C/2025/1368)

Näillä usein kysyttyihin kysymyksiin annettavilla vastauksilla selkiytetään tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta kestävälle lentoliikenteelle 18. lokakuuta 2023 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/2405 (1), jäljempänä ’RFEUA-asetus’ tai ”asetus”, tiettyjen säännösten tulkintaa.

RFEUA-asetuksen tavoitteena on varmistaa, että lentoliikenne täyttää vuosille 2030 ja 2050 asetetut Euroopan unionin (EU) ilmastotavoitteet ja että sillä on keskeinen rooli eurooppalaisen ilmastolain (2) täytäntöönpanossa niin, että samalla säilytetään tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla.

Asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaistetut säännöt kestävien lentopolttoaineiden toimittamisesta ja käyttöönotosta unionissa. Lentopolttoaineen toimittajien on toimitettava ilmailumarkkinoille ajan mittaan kasvavat vähimmäisosuudet kestäviä lentopolttoaineita ja synteettisiä lentopolttoaineita (asetuksen 4 artikla). Lentoasemien pitäjien on helpotettava kestävien lentopolttoaineiden saatavuutta (asetuksen 6 artikla). Unionin lentoasemilta lähtevien ilma-alusten käyttäjien on tankattava koko lentoa varten tarvittava lentopolttoaine, jotta vältetään ylipainoon liittyvät liialliset päästöt ja minimoidaan ylitankkauskäytännöistä (3) aiheutuva hiilivuodon riski (asetuksen 5 artikla).

Näillä usein kysyttyihin kysymyksiin annettavilla vastauksilla selkiytetään RFEUA-asetuksen soveltamisalaa, asetuksen soveltamisalaan hyväksyttäviä polttoaineita, raportointivelvoitteita, kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksien toimittamisvelvoitetta sekä asetuksen täytäntöönpanon ja lentopäästömerkin (4) käyttöönoton varmistamiseen liittyviä näkökohtia siltä osin kuin komission on katsottu olevan tarpeen antaa lisäselvityksiä.

Ilmailualan sidosryhmät ja riippumattomat todentamiselimet voivat myös tutustua komission tiedonantoon RFEUA-asetuksen 5 artiklassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamista koskevista tulkintaohjeista (5) sekä Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston (EASA) julkaisemaan ilma-alusten käyttäjille ja todentamiselimille tarkoitettuun käsikirjaan (6).

Komissio pyrkii näillä usein kysyttyihin kysymyksiin annettavilla vastauksilla lisäämään sidosryhmien ymmärrystä RFEUA-asetuksessa vahvistetuista oikeudellisista vaatimuksista ja parantamaan siten niiden noudattamista. Asetuksen 4, 5 ja 6 artiklassa säädettyjä oikeudellisia velvoitteita sekä 8 ja 10 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita sovelletaan 1. päivästä tammikuuta 2025.

Tässä tiedonannossa annettavilla vastauksilla usein kysyttyihin kysymyksiin selvennetään nyt sovellettavan lainsäädännön säännöksiä. Niillä ei millään tavoin laajenneta lainsäädännöstä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia eikä aseteta lisävaatimuksia. Tarkoituksena on ainoastaan auttaa sidosryhmiä asiaa koskevien säännösten noudattamisessa. Komissio voi tarvittaessa päivittää näitä usein kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia.

Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa sitovia tulkintoja Euroopan unionin lainsäädännöstä. Tässä tiedonannossa esitettyjä näkemyksiä ei pidä ymmärtää siten, että ne määräävät ennalta komission kannan Euroopan unionin tuomioistuimessa ja kansallisissa tuomioistuimissa mahdollisesti käsiteltävissä asioissa.

Sisällysluettelo

KYSYMYKSIÄ RFEUA-ASETUKSEN SOVELTAMISALASTA

Mitkä lentoasemat kuuluvat RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

Miten lentoasema voi tulla luetuksi RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

Mitkä ilma-alusten käyttäjät kuuluvat RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

Miten ilma-aluksen käyttäjästä vastaava jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen määritetään? Miten luettelo laaditaan?

Jos ilma-aluksen käyttäjää tai unionin lentoasemaa ei ole sisällytetty julkaistuihin komission luetteloihin, tarkoittaako tämä sitä, että ne eivät kuulu RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

Mitkä lennot kuuluvat RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

Mitkä lennot eivät kuulu RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

Miten vastuussa oleva ilma-aluksen käyttäjä RFEUA-asetuksen mukaan määritetään miehistöineen tai ilman miehistöä vuokratuilla ilma-aluksilla liikennöitävien lentojen osalta?

Voiko yhden raportointikauden vähimmäisosuudet ylittävän kestävien lentopolttoaineiden erän siirtää seuraavan raportointikauden vähimmäisosuuksiin?

10.

Mitä määritelmä ”lentopolttoaineen toimittaja” kattaa?

11.

Miten lentopolttoaineen toimittajasta vastaava jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen määritetään?

12.

Miten kestävien lentopolttoaineiden määrät voidaan laskea EU:n sisällä? Missä yrityksen olisi täytettävä toimitusvelvoitteet, jos se toimii kahdessa tai useammassa maassa muttei kaikissa maissa?

13.

Voivatko lentopolttoaineen toimittajat ja ilma-alusten käyttäjät ilmoittaa määrät litroina tonnien sijaan?

KYSYMYKSIÄ HYVÄKSYTTÄVISTÄ LENTOPOLTTOAINEISTA

14.

Mitkä lentopolttoaineet otetaan RFEUA-asetuksen mukaan huomioon kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksissa?

15.

Voidaanko lentoliikenteeseen tarkoitettu vety ja vähähiiliset synteettiset lentopolttoaineet ottaa RFEUA-asetuksen mukaan huomioon sekä kestävien lentopolttoaineiden että synteettisten lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksissa?

16.

Mikä on lentopolttoaineiden energiasisältö laskettaessa liitteessä I esitettyjen vähimmäisosuuksien noudattamista, kun lentoliikenteeseen tarkoitettu vety lasketaan mukaan näihin osuuksiin, sekä 10 artiklan e alakohdan mukaisessa raportoinnissa?

17.

Mitkä ovat vähähiilisten lentopolttoaineiden elinkaaripäästöjen laskentamenetelmät?

18.

Minkä tyyppiset lentoliikenteen biopolttoaineet lasketaan mukaan kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksiin?

19.

Onko RFEUA-asetuksessa yläraja uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin liitteessä IX olevassa B osassa luetelluista raaka-aineista tuotettujen kestävien lentopolttoaineiden määrälle?

20.

Mitkä lentopolttoaineet katsotaan RFEUA-asetuksen nojalla ”synteettisiksi vähähiilisiksi lentopolttoaineiksi” ja miten osoittaa, että polttoainetta voidaan pitää synteettisenä vähähiilisenä lentopolttoaineena?

21.

Miten 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kolmen prosentin yläraja lasketaan?

22.

Kuuluuko lentobensiini (AVGAS) RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

23.

Voidaanko EU:n ulkopuolisissa maissa tuotetut kestävät lentopolttoaineet laskea mukaan RFEUA-asetuksen mukaisten kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksiin?

KYSYMYKSIÄ RAPORTOINTIVELVOITTEISTA

24.

Mikä on viitevuosi lentopolttoaineen toimittajien ja ilma-alusten käyttäjien RFEUA-asetuksen mukaisessa raportoinnissa?

25.

Miten kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksien noudattaminen tarkastetaan joustomekanismin soveltamisaikana?

26.

Onko ilma-alusten käyttäjien ja lentopolttoaineen toimittajien toimitettava raportti vuodelta 2024? Määrätäänkö seuraamuksia, jos tätä raportointivelvoitetta ei täytetä?

27.

Koskeeko RFEUA-asetuksen 10 artiklan d alakohdan mukainen raportointivelvoite vain kestäviä lentopolttoaineita vai kattaako se kaikki toimitetut lentopolttoaineet?

28.

Ovatko lentopolttoaineen toimittajat velvollisia testaamaan uudelleen aromaatti-, naftaleeni- ja rikkipitoisuudet lentoasemilla? Vai voivatko ne luottaa asianmukaisiin todistuksiin?

KYSYMYKSIÄ KESTÄVIEN LENTOPOLTTOAINEIDEN VÄHIMMÄISOSUUKSIEN TOIMITTAMISVELVOITTEISTA

29.

Voivatko jäsenvaltiot säilyttää voimassa olevat kestävien lentopolttoaineiden toimittamiseen tai käyttöönottoon liittyvät kansalliset velvoitteet tai asettaa uusia velvoitteita?

30.

Miten jäsenvaltiot voivat tukea kestävien lentopolttoaineiden käyttöönottoa alueellaan rikkomatta EU:n lainsäädäntöä?

KYSYMYKSIÄ RFEUA-ASETUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANON VARMISTAMISESTA

31.

Kuka tarkastaa, että RFEUA-asetuksen soveltamisalaan kuuluvat talouden toimijat noudattavat velvoitteitaan?

32.

Miten lentopolttoaineen hinnat määritetään sakkojen laskennassa?

33.

Miten sakot lasketaan niille ilma-alusten käyttäjille, jotka eivät noudata RFEUA-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisia tankkausvelvoitteitaan?

34.

Mitä toimijoille, jotka eivät noudata RFEUA-asetusta, määrättävistä sakoista saaduilla tuloilla tehdään?

35.

Voiko EU:n päästökauppadirektiivissä tarkoitettu akkreditoitu riippumaton todentaja täyttää RFEUA-asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa säädetyn todentamisvaatimuksen?

KYSYMYKSIÄ LENTOPÄÄSTÖMERKISTÄ

36.

Mikä on lentopäästömerkki ja kuka voi pyytää sitä?

37.

Voiko ilma-aluksen käyttäjä valita esille panemansa merkit?

38.

Miten voin tunnistaa EU:ssa todennetut lentopäästöt?

KYSYMYKSIÄ RFEUA-ASETUKSEN SOVELTAMISALASTA

1. Mitkä lentoasemat kuuluvat RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

RFEUA-asetusta sovelletaan sen 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyihin ”unionin lentoasemiin”. Asetusta sovellettaessa lentoasema katsotaan unionin lentoasemaksi tietyllä raportointikaudella (esim. 2025), jos se sijaitsee EU:ssa – lukuun ottamatta syrjäisimmällä alueella sijaitsevia lentoasemia (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artikla) (7) – ja sen matkustajamäärä oli yli 800 000 matkustajaa tai rahtiliikennemäärä yli 100 000 tonnia edellisellä raportointikaudella (esim. vuonna 2024). Myös lentoasemat, jotka 1) eivät yllä mainittuihin kynnysarvoihin tai 2) sijaitsevat syrjäisimmillä alueilla, voivat halutessaan kuulua RFEUA-asetuksen soveltamisalaan, jolloin niitä kohdellaan unionin lentoasemina asetuksen soveltamiseksi.

2. Miten lentoasema voi tulla luetuksi RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

EU:n alueella sijaitseva lentoasema, joka ei ole 3 artiklan 1 kohdan mukainen unionin lentoasema, voi pyytää, että sitä kohdellaan unionin lentoasemana ja että siihen sovelletaan RFEUA-asetusta (2 artiklan 2 kohta).

Lentoaseman pitäjä voi esittää tällaisen pyynnön sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa lentoasema sijaitsee, tai jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti päättää kohdella kyseistä lentoasemaa unionin lentoasemana lentoaseman pitäjää kuultuaan. Kyseisen lentoaseman on kyettävä toimittamaan ilma-alusten käyttäjille lentopolttoaineita, jotka sisältävät kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuudet. Tämän vaatimuksen on täytyttävä sillä hetkellä, kun pyyntö esitetään tai kun jäsenvaltio tekee päätöksensä.

Luettelo jäsenvaltioiden toimivaltaisista viranomaisista julkaistaan komission verkkosivustolla ReFuelEU Aviation - European Commission.

3. Mitkä ilma-alusten käyttäjät kuuluvat RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

RFEUA-asetusta sovelletaan sen 3 artiklan 3 alakohdassa määriteltyihin ilma-alusten käyttäjiin. Lentotoiminnan harjoittajaa pidetään sen mukaan asetuksessa tarkoitettuna ilma-aluksen käyttäjänä tietyllä raportointikaudella (esim. 2025), jos se liikennöi edellisellä raportointikaudella (esim. 2024) yli 500 unionin lentoasemilta lähtevää kaupallista matkustajalentoa tai yli 52 kaupallista rahtilentoa. Mainitut kynnysarvot alittavat ilma-alusten käyttäjät tai ei-kaupallisia lentoja harjoittavat ilma-alusten käyttäjät on myös mahdollista sisällyttää RFEUA-asetuksen soveltamisalaan (2 artiklan 3 kohta). Tällöin ilma-aluksen käyttäjän on toimitettava asiasta pyyntö jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Luettelo jäsenvaltioiden toimivaltaisista viranomaisista julkaistaan tiedoksi komission verkkosivustolla ReFuelEU Aviation - European Commission.

RFEUA-asetusta sovelletaan yhtälailla sen soveltamisalaan kuuluviin EU:n ja EU:n ulkopuolisiin ilma-alusten käyttäjiin niiden unionin lentoasemilta lähtevien lentojen osalta.

Lisätietoja RFEUA-asetuksen soveltamisalaan kuuluvista ja sen ulkopuolelle jäävistä lennoista on asetuksen 5 artiklassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamista koskevien komission tulkintaohjeiden 2.1 jaksossa.

4. Miten ilma-aluksen käyttäjästä vastaava jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen määritetään? Miten luettelo laaditaan?

RFEUA-asetuksen 11 artiklan 5 kohdassa säädetään siitä, miten ilma-aluksen käyttäjästä vastaava hallinnoiva jäsenvaltio määritetään. Tietystä ilma-aluksen käyttäjästä vastuussa olevat nimetyt viranomaiset (ks. asetuksen 11 artiklan 1 kohta) määritetään komission asetuksen (EY) N:o 748/2009 (8) mukaisesti. Jos ilma-aluksen käyttäjää ei ole osoitettu minkään jäsenvaltion vastuulle komission asetuksessa (EY) N:o 748/2009, ilma-aluksen käyttäjästä vastuussa oleva viranomainen määritetään direktiivin 2003/87/EY (9), jäljempänä ’EU:n päästökauppadirektiivi’, 18 a artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Näiden sääntöjen mukaan ilma-aluksen käyttäjästä vastaa se jäsenvaltio, joka on myöntänyt ilma-aluksen käyttäjän liikenneluvan, ja muussa tapauksessa se jäsenvaltio, jossa kyseisen ilma-aluksen käyttäjän perusvuonna suorittamien lentojen arvioidut ilmailupäästöt ovat suurimmat.

Jokaisesta RFEUA-asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta ilma-aluksen käyttäjästä vastaa siis yksi jäsenvaltio. Tämä mahdollistaa sen, että samat ilma-alusten käyttäjät voidaan osoittaa saman jäsenvaltion vastuulle RFEUA-asetuksen ja EU:n päästökauppadirektiivin osalta, mikä yksinkertaistaa tehokkaasti raportointivelvoitteita ja vähentää kummankin lainsäädännön mukaista hallinnollista työtä. Viranomaistensa sisäisestä organisaatiosta päättäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan (ks. asetuksen 11 artiklan 1 kohta).

Luettelo kunkin jäsenvaltion toimivaltaisista viranomaisista ja luettelo kullekin vastuussa olevalle jäsenvaltiolle osoitetuista ilma-alusten käyttäjistä julkaistaan tiedoksi komission verkkosivustolla ReFuelEU Aviation - European Commission.

Luettelo ilma-alusten käyttäjistä laaditaan Eurocontrolin tuella ympäristöasioiden hallinnan tietopalvelun (EMIS, josta käytettiin aiemmin nimeä EU:n päästökauppajärjestelmän tukiväline) tietokannan pohjalta. Jos jäsenvaltiolla, ilma-aluksen käyttäjällä tai muulla sidosryhmällä on näyttöä siitä, että luettelossa saattaa olla virhe tai että se on puutteellinen, sen olisi ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselleen sekä komission liikenteen ja liikkumisen pääosastolle (MOVE) mahdollisimman pian.

5. Jos ilma-aluksen käyttäjää tai unionin lentoasemaa ei ole sisällytetty julkaistuihin komission luetteloihin, tarkoittaako tämä sitä, että ne eivät kuulu RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

Ilma-alusten käyttäjistä ja unionin lentoasemista laadittavien luettelojen tarkoituksena on helpottaa RFEUA-asetuksessa vahvistettujen oikeudellisten velvoitteiden täyttämistä, eivätkä ne siksi välttämättä ole tyhjentäviä.

Kaikkiin ilma-alusten käyttäjiin ja unionin lentoasemiin, jotka täyttävät RFEUA-asetuksessa vahvistetut edellytykset – erityisesti niihin, jotka kuuluvat 3 artiklan 3 ja 1 kohdassa säädettyjen määritelmien piiriin tai jotka ovat ilmoittaneet haluavansa kuulua asetuksen soveltamisalaan – sovelletaan RFEUA-asetuksen velvoitteita riippumatta siitä, sisältyvätkö ne komission verkkosivustolla ReFuelEU Aviation - European Commission julkaistuun luetteloon. Toisin sanoen lentoja unionin lentoasemilta liikennöivien ilma-alusten käyttäjien vastuulla on tietää, olisiko ne sisällytettävä luetteloon, eli täyttävätkö ne asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa vahvistetut kynnysarvot. Vastaavasti myös unionin alueella sijaitsevien lentoasemien pitäjien vastuulla on tietää, olisiko ne sisällytettävä luetteloon, eli täyttävätkö ne RFEUA-asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetut kynnysarvot. Jos nämä ilma-alusten käyttäjät ja lentoasemien pitäjät eivät sisälly luetteloihin, niiden on ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille, jotta ne voidaan lisätä luetteloihin.

Lentopolttoaineen toimittajien vastuulla on niiden unionin lentoasemien tunnistaminen, joilla niiden on toimitettava RFEUA-asetuksen mukaisia kestävien lentopolttoaineiden osuuksia. Niiden ei pitäisi pelkästään tukeutua komission julkaisemiin luetteloihin, sillä ne eivät ole oikeudellisesti sitovia. Unionin lentoasemien pitäjien, ilma-alusten käyttäjien, lentopolttoaineen toimittajien ja asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi oltava jatkuvasti ja suoraan yhteyksissä ja jaettava asiaankuuluvat tiedot keskenään.

Lentoasemien pitäjien olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, jos niiden lentoasema kuuluu RFEUA-asetuksen soveltamisalaan. Tämä tieto olisi sen jälkeen toimitettava näiltä unionin lentoasemilta lähteville ilma-alusten käyttäjille ja niillä toimiville lentopolttoaineen toimittajille. RFEUA-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lentoasemien pitäjien vastuulla on taasen näiden tietojen toimittaminen toimivaltaisille viranomaisille, jotta kyseinen lentoasema voidaan lisätä luetteloon.

6. Mitkä lennot kuuluvat RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

Asetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaan ”kaupallisella ilmakuljetuslennolla” tarkoitetaan ”lentoa, joka liikennöidään matkustajien, rahdin tai postin kuljettamiseksi korvausta tai vuokraa vastaan, mukaan lukien kaupallisiin tarkoituksiin liikennöityä liikelentoa”. Asetuksen kattamia lentotyyppejä selitetään tarkemmin johdanto-osan 17 kappaleessa. Huolto- ja siirtolennot kuuluvat asetuksen 3 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan, jos niiden voidaan katsoa liittyvän ilma-aluksen käyttäjän kaupalliseen toimintaan. Julkisen palvelun velvoitteen alaiset lennot kuuluvat myös asetuksen soveltamisalaan.

7. Mitkä lennot eivät kuulu RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

Sotilaslennot ja lennot, joita käytetään ainoastaan humanitaarisiin operaatioihin, kotiuttamisiin ja palauttamisiin, olivatpa ne vapaaehtoisia tai pakkoon perustuvia, mukaan lukien takaisinotto, etsintä-, pelastus-, katastrofiapu- tai lääketieteellisessä tarkoituksessa toteutetut lennot sekä tulli-, poliisi- ja palontorjuntaoperaatiot, eivät ole asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja kaupallisia ilmakuljetuslentoja, minkä vuoksi ne eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan (ks. johdanto-osan 17 kappale). Myös kolmansien maiden valtionpäämiehiä, hallitusten päämiehiä ja ministereitä kuljettavat valtiolliset lennot on jätetty asetuksen ulkopuolelle. Koulutuslennot (kun kyseessä ovat puhtaasti ei-kaupalliset lennot) ja kiertoajelulennot (jotka saapuvat ilman välilaskua samalle lentoasemalle kuin miltä ne lähtivät) eivät myöskään kuulu asetuksen soveltamisalaan.

Näitä lentoja liikennöidään poikkeuksellisissa olosuhteissa, joita ei aina voida suunnitella samalla tavalla kuin tavanomaisia kaupallisia ilmakuljetuslentoja, eikä niillä ehkä aina pystytä täyttämään RFEUA-asetuksen mukaisia velvoitteita.

Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät lennot voidaan käytännössä merkitä Eurocontrolin lentoreittimaksujen keskustoimiston (CRCO) poikkeuskoodilla ja/tai käyttämällä lennon tunnuskenttää operatiivisessa lentosuunnitelmassa.

8. Miten vastuussa oleva ilma-aluksen käyttäjä RFEUA-asetuksen mukaan määritetään miehistöineen tai ilman miehistöä vuokratuilla ilma-aluksilla liikennöitävien lentojen osalta?

Kun kyseessä on miehistöineen tapahtuva vuokraus, ilma-aluksen käyttö tapahtuu vuokralleantajan (ilma-aluksen omistajan) lentotoimintaluvan mukaisesti, ja tämä säilyttää pääasiallisen vastuun ilma-aluksen kunnosta ja huollosta vuokralleottajan (ilma-aluksen vuokranneen yhteisön) puolesta, jolla on tosiasiallinen määräysvalta lennoista. Oletuksena siis on, että vuokralleottaja on RFEUA-asetusta sovellettaessa kyseisellä lennolla ilma-aluksen käyttäjä ja lentosuunnitelmaan merkitään tavalliseen tapaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) vuokralleottajalle antama tunnus.

Kun kyseessä on ilman miehistöä tapahtuva vuokraus, ilma-alusta käyttää vuokralleottaja lentotoimintalupansa mukaisesti ja ilma-alusta koskeva määräysvalta siirtyy tosiasiallisesti vuokralleottajalle. Oletuksena siis on, että ilma-aluksen käyttäjä on RFEUA-asetusta sovellettaessa vuokralleottaja ja lentosuunnitelmaan merkitään vuokralleottajan ICAO-tunniste.

Minkä tahansa vuokrasopimuksen nojalla lennetyistä lennoista vastaa se ilma-aluksen käyttäjä, jonka kutsumerkkiä käytetään lentojen suunnittelussa ja joka mainitaan lentosuunnitelmassa, eli useimmissa tavanomaisissa tapauksissa vuokralleottaja. Tästä syystä niiden ilma-alusten käyttäjien, joilla on vuokrasopimuksia, on varmistettava, että niillä on tarvittavat kaupalliset järjestelyt tarvittavien tietojen saamiseksi vuokranantajalta, jotta ne voivat täyttää RFEUA-asetuksen mukaiset velvoitteensa.

9. Voiko yhden raportointikauden vähimmäisosuudet ylittävän kestävien lentopolttoaineiden erän siirtää seuraavan raportointikauden vähimmäisosuuksiin?

Unionin lentoliikennemarkkinoiden vääristymien välttämiseksi kaikille unionin lentoasemille olisi toimitettava yhtenäiset vähimmäisosuudet kestäviä lentopolttoaineita. Sen vuoksi RFEUA-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä I vahvistetaan kestävien lentopolttoaineiden ja synteettisten lentopolttoaineiden vuotuiset vähimmäisosuudet, jotka lentopolttoaineen toimittajien on toimitettava. Lentopolttoaineen toimittajat ja ilma-alusten käyttäjät voivat kuitenkin vapaasti toimittaa ja käyttää suurempia määriä kestäviä lentopolttoaineita. RFEUA-asetuksen tavoitteena on varmistaa, että kestävien lentopolttoaineiden pakolliset vähimmäisosuudet ovat samat kaikilla unionin lentoasemilla (ks. johdanto-osan 25 kappale).

Kestävien lentopolttoaineiden ja synteettisten lentopolttoaineiden vähimmäisosuudet lasketaan vuosittain, eikä asetuksen mukaisten vähimmäisosuuksien yli toimitettavien kestävien lentopolttoaineiden määriä siksi ole mahdollista siirtää raportointikaudelta toiselle.

On huomattava, että asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa otetaan käyttöön joustomekanismi, joka on voimassa 1. tammikuuta 2025 ja 31. joulukuuta 2034 välisen ajan ja jonka avulla lentopolttoaineen toimittajat voivat tietyillä unionin lentoasemilla toimittaa lentopolttoainetta, joka sisältää suurempia kestävien lentopolttoaineiden osuuksia, joilla korvataan vähemmän tai ei lainkaan kestäviä lentopolttoaineita sisältävän lentopolttoaineen toimituksia muilla unionin lentoasemilla.

10. Mitä määritelmä ”lentopolttoaineen toimittaja” kattaa?

Termi ”lentopolttoaineen toimittaja” määritellään RFEUA-asetuksen 3 artiklan 19 alakohdassa, ja se on linkitetty direktiivin (EU) 2018/2001 (10), jäljempänä ’uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi’, 2 artiklan toisen kohdan 38 alakohdassa olevaan ”polttoaineen toimittajan” määritelmään. RFEUA-asetuksen mukaan oikeushenkilöitä ovat näin ollen ne, jotka toimittavat lentopolttoainetta markkinoille unionin lentoasemalla ja vastaavat siitä, että polttoaineesta maksetaan valmistevero, tai muu oikeushenkilö, jonka jäsenvaltiot ovat määrittäneet sellaiseksi uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin kriteereillä, sellaisina kuin kukin niistä on saattanut ne osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Jäsenvaltiot voivat saada varmuuden kansallisten verolainsäädäntöjensä täytäntöönpanosta käyttämällä määritelmään sisältyvää viittausta ”vastuuseen siitä, että valmistevero maksetaan”, kun ne määrittävät oikeushenkilöitä lentopolttoaineen toimittajiksi. Määritelmä antaa jäsenvaltioille myös jonkin verran joustovaraa päättää, voidaanko muita asiaankuuluvia tahoja pitää polttoaineen toimittajina, erityisesti silloin, kun valmisteveroa ei peritä tai kun se on asianmukaisesti perusteltua.

Jäsenvaltioiden on ehdottomasti määritettävä lentopolttoaineen toimittajat, jotta voidaan varmistaa RFEUA-velvoitteiden asianmukainen täyttäminen ja se, että kaikki lentopolttoaineen toimittajat ja uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 30 artiklan nojalla perustetut vapaaehtoiset järjestelmät saadaan unionin biopolttoainetietokannan (11) käyttäjiksi. Komission yksiköt julkaisevat jäsenvaltiokohtaisen luettelon lentopolttoaineen toimittajista komission verkkosivustolla ReFuelEU Aviation - European Commission. Tämän katsotaan olevan tarpeen niin läpinäkyvyyden kuin selkeyden lisäämiseksi Euroopan lentopolttoainemarkkinoilla.

Lentopolttoaineen toimittaja voi kuulua samaan emoyhtiöön kuuluvaan yritysryhmään, jossa kaikilla sisaryhtiöillä on yhteinen tuotemerkki. Näissä tapauksissa sovelletaan samaa lentopolttoaineen toimittajan määritelmää. Jos jäsenvaltio nimeää yhden tai useamman tällaiseen ryhmään kuuluvan lentopolttoaineen toimittajan erilliseksi lentopolttoaineen toimittajaksi ja niillä on erillinen pääkonttori tai rekisteröity toimipaikka, joka vastaa niiden toiminnan pääasiallisesta taloudellisesta ja toiminnallisesta valvonnasta (eli erillinen ”päätoimipaikka”), niitä pidetään itsenäisinä lentopolttoaineen toimittajina RFEUA-asetusta sovellettaessa.

11. Miten lentopolttoaineen toimittajasta vastaava jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen määritetään?

Tietystä lentopolttoaineen toimittajasta vastuussa oleva jäsenvaltio on RFEUA-asetuksen 11 artiklan 7 kohdan ja 3 artiklan 21 kohdan mukaan se jäsenvaltio, jossa lentopolttoaineen toimittajan päätoimipaikka sijaitsee. ”Päätoimipaikalla” tarkoitetaan asetuksen 3 artiklan 21 kohdan mukaan lentopolttoaineen toimittajan pääkonttoria tai rekisteröityä toimipaikkaa jäsenvaltiossa, jossa lentopolttoaineen toimittajan pääasiallinen taloudellinen ja toiminnallinen valvonta tapahtuu. Jäsenvaltiot voivat käyttää lentopolttoaineen toimittajien määrittämisessä kansallisia toimenpiteitä, joilla uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Ne voivat siten pitää alueellaan toimivia kansallisia tytäryhtiöitä lentopolttoaineen toimittajina, jos näillä yhtiöillä on jäsenvaltiossa erillinen pääkonttori tai rekisteröity kotipaikka ja jos niiden pääasiallinen taloudellinen ja toiminnallinen valvonta tapahtuu siellä. On huomattava, ettei RFEUA-asetus kiellä lentopolttoaineen toimittajia toimimasta kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa.

Asetuksen 11 artiklan 7 kohdan mukaan ainoastaan sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa lentopolttoaineen toimittajan päätoimipaikka sijaitsee, ovat vastuussa kyseisestä lentopolttoaineen toimittajasta, vaikka se toimisi kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa. Asetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että vastuu lentopolttoaineen toimittajasta osoitetaan RFEUA-asetuksen mukaan asianmukaisille toimivaltaisille viranomaisille.

Asetuksen 11 artiklan 8 kohdan mukaan niiden lentopolttoaineen toimittajien osalta, joiden päätoimipaikka ei sijaitse missään jäsenvaltiossa, vastuussa oleva jäsenvaltio on se jäsenvaltio, jossa lentopolttoaineen toimittaja toimitti eniten lentopolttoainetta vuonna 2023 tai ensimmäisenä vuonna, jona se toimitti lentopolttoainetta unionin markkinoilla, sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi. Jäsenvaltioiden olisi pyydettävä tarvittavat tiedot niiltä alueellaan lentopolttoainetta toimittavilta lentopolttoaineen toimittajilta, jotka voivat kuulua edellä mainitun säännöksen soveltamisalaan. Lentopolttoaineen toimittajat voivat myös esittää toimivaltaisille viranomaisilleen perustellun pyynnön päästä toisen jäsenvaltion vastuulle.

12. Miten kestävien lentopolttoaineiden määrät voidaan laskea EU:n sisällä? Missä yrityksen olisi täytettävä toimitusvelvoitteet, jos se toimii kahdessa tai useammassa maassa muttei kaikissa maissa?

RFEUA-asetus ei estä lentopolttoaineen toimittajia toimimasta eri jäsenvaltioissa. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan lentopolttoaineen toimittajat ovat talouden toimijoita, jotka ovat velvollisia toimittamaan vähimmäisosuuksia kestäviä lentopolttoaineita unionin lentoasemilla. Jokaisen unionin lentoasemilla toimivan lentopolttoaineen toimittajan on siirryttävä käyttämään unionin biopolttoainetietokantaa ja raportoitava RFEUA-asetuksen 10 artiklassa kuvatuista velvoitteistaan. Kun jäsenvaltiot määrittävät alueellaan sijaitsevilla unionin lentoasemilla toimivat lentopolttoaineen toimittajat, tämän pitäisi auttaa määrittämään tarkasti, millä unionin lentoasemilla nämä velvoitteet on täytettävä. On kuitenkin yksinomaan lentopolttoaineen toimittajien vastuulla noudattaa sovellettavia sääntöjä ja tunnistaa asianmukaisesti RFEUA-asetuksen mukaiset velvoitteensa.

Lentopolttoaineen toimittajat voivat 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna joustoaikana eli vuosina 2025–2034 päättää toimittaa kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuudet painotettuna keskiarvona kaikesta lentopolttoaineesta, jonka ne toimittavat kaikilla niillä unionin lentoasemilla, joilla ne toimivat, eli vain yhdellä tai muutamalla unionin lentoasemalla.

Lentopolttoaineen toimittajien on täytettävä toimitusvelvoitteensa kaikilla unionin lentoasemilla, joilla ne toimivat. Jos tietty lentopolttoaineen toimittaja toimii kahdessa tai useammassa eri jäsenvaltiossa, sen on täytettävä yhteenlasketut toimitusvelvoitteensa molemmissa tai kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa.

Siirtymäkaudella, jolloin 15 artiklan 1 kohdassa säädetty joustomekanismi on käytössä, lentopolttoaineen toimittaja voi päättää täyttää toimitusvelvoitteidensa yhteenlasketun määrän lentoasemilla, jotka sijaitsevat vain yhdessä näistä kahdesta tai useammasta jäsenvaltiosta, ja toimittaa näin kestäviä lentopolttoaineita painotetun keskiarvon verran kaikesta lentopolttoaineesta, jonka se on toimittanut koko unionissa.

13. Voivatko lentopolttoaineen toimittajat ja ilma-alusten käyttäjät ilmoittaa määrät litroina tonnien sijaan?

RFEUA-asetuksen 8 ja 10 artiklassa viitataan nimenomaisesti mittayksiköihin, joilla määristä, jotka ilmaistaan tonneina, raportoidaan. Lentopolttoaineen toimittajien, jotka käyttävät yritysresurssien suunnittelujärjestelmässään muita mittayksiköitä (esim. litroja), olisi muunnettava määrät tonneiksi RFEUA-raportointia varten. Johdonmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi lentopolttoaineen toimittaja voi käyttää arvojensa muuntamiseen joko todellista polttoainetiheyttä tai täytäntöönpanoasetuksessa 2018/2066 vahvistettua vakiopolttoainetiheyttä. Kiinteä muuntoarvo on mainitun täytäntöönpanoasetuksen 53 artiklan 5 kohdan mukaan 0,8 kg/litra.

KYSYMYKSIÄ HYVÄKSYTTÄVISTÄ LENTOPOLTTOAINEISTA

14. Mitkä lentopolttoaineet otetaan RFEUA-asetuksen mukaan huomioon kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksissa?

RFEUA-asetuksen 3 artiklan 7 kohdassa määritellään kolme kestävien lentopolttoaineiden tyyppiä, joita ovat 3 artiklan 12, 8 ja 9 alakohdassa määritellyt synteettiset lentopolttoaineet, lentoliikenteen biopolttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset lentopolttoaineet. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa edellytetään lentopolttoaineen toimittajien varmistavan, että kaikki ilma-alusten käyttäjien saataville kullakin unionin lentoasemalla asetettava lentopolttoaine sisältää vähimmäisosuudet kestäviä lentopolttoaineita. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetaan, mitkä muun tyyppiset lentopolttoaineet voidaan laskea mukaan kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosiin. Näitä ovat 3 artiklan 16, 15 ja 13 kohdassa määritellyt lentoliikenteeseen tarkoitettu uusiutuva vety, lentoliikenteeseen tarkoitettu vähähiilinen vety ja synteettiset vähähiiliset lentopolttoaineet. Nämä muut lentopolttoaineet, jos niitä käytetään, olisi otettava huomioon sekä osoittajassa (hyväksyttävät lentopolttoaineet) että nimittäjässä (kaikki toimitetut lentopolttoaineet).

15. Voidaanko lentoliikenteeseen tarkoitettu vety ja vähähiiliset synteettiset lentopolttoaineet ottaa RFEUA-asetuksen mukaan huomioon sekä kestävien lentopolttoaineiden että synteettisten lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksissa?

Kyllä. RFEUA-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan lentoliikenteeseen tarkoitettu uusiutuva vety, lentoliikenteeseen tarkoitettu vähähiilinen vety ja synteettiset vähähiiliset lentopolttoaineet, jotka ovat 3 artiklassa vahvistettujen määritelmien mukaisia, voidaan laskea mukaan sekä niiden kestävien lentopolttoaineiden että synteettisten lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksiin, jotka toimitetaan unionin lentoasemilla. Nämä lentopolttoaineet olisi otettava huomioon sekä osoittajassa (hyväksyttävät lentopolttoaineet) että nimittäjässä (kaikki toimitetut lentopolttoaineet).

16. Mikä on lentopolttoaineiden energiasisältö laskettaessa liitteessä I esitettyjen vähimmäisosuuksien noudattamista, kun lentoliikenteeseen tarkoitettu vety lasketaan mukaan näihin osuuksiin, sekä 10 artiklan e alakohdan mukaisessa raportoinnissa?

Laskettaessa liitteessä I esitettyjen vähimmäisosuuksien noudattamista ja 10 artiklan e alakohdan mukaista raportointia varten, kun ilma-alusten käyttäjien saataville asetetaan lentoliikenteeseen tarkoitettua vetyä unionin lentoasemalla, lentopolttoaineen toimittajien olisi käytettävä 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määriteltyjä energiasisältöä koskevia arvoja. Kaikkien asiaankuuluvien polttoaineiden energiasisältöä koskevat arvot ovat ne, joita tarkoitetaan uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 27 artiklan 2 kohdan g ja h alakohdassa ja liitteessä III tai asiaa koskevissa kansainvälisissä ilmailualan standardeissa, jotka koskevat polttoaineita, joita ei ole sisällytetty mainittuun liitteeseen. Uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin liitteessä III määritellään seuraavat energiasisällöt:

—	43 MJ/kg uusiutumattomista lähteistä peräisin olevalle lentopetrolille sekä biomassasta tai pyrolysoidusta biomassasta peräisin olevalle yhteisesti käsitellylle öljylle (jalostetaan jalostamossa samanaikaisesti fossiilisten polttoaineiden kanssa), jota käytetään lentopetrolin korvaamiseen,

—

44 MJ/kg Fischer-Tropsch-suihkupolttoaineelle (biomassasta valmistettu synteettinen hiilivety tai synteettinen hiilivetyseos, jota käytetään korvaamaan lentopetroli) ja biomassasta peräisin olevalle vetykäsitellylle (lämpökemiallisesti vedyllä käsitelty) öljylle, jota käytetään korvaamaan lentopetroli, ja

—	120 MJ/kg uusiutuvista ja uusiutumattomista lähteistä peräisin olevalle vedylle.

Komissio voi uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 27 artiklan 4 kohdan mukaan tarkistaa liitettä III mukauttaakseen siinä vahvistettuja liikenteen polttoaineita ja niiden energiasisältöä tieteen ja tekniikan kehityksen perusteella.

17. Mitkä ovat vähähiilisten lentopolttoaineiden elinkaaripäästöjen laskentamenetelmät?

RFEUA-asetuksen 3 artiklan 13 ja 15 kohdassa viitataan asiaa koskevaan unionin lainsäädäntöön, joka sisältää menetelmät vähähiilisten lentopolttoaineiden elinkaarenaikaisten päästövähennysten arvioimiseksi. Tällaiset menetelmät vahvistetaan kaasudirektiivissä (12), jossa esitetään puitteet vähähiilisten polttoaineiden kasvihuonekaasupäästövähennysten arvioinnille. Siinä asetetaan tällaisten polttoaineiden elinkaarenaikaisten päästövähennysten kynnysarvoksi 70 prosenttia.

Vaikka kaasudirektiivissä ei vahvisteta tarkkaa menetelmää näiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten laskemiseksi, sen 9 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että komissio julkaisee 5. elokuuta 2025 mennessä delegoidun säädöksen, jossa määritellään menetelmä vähähiilisistä polttoaineista saatavien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten laskemiseksi. Kaasudirektiivin mukaisesti määriteltyä menetelmää ja siihen liittyvää sertifiointia sovelletaan vähähiilisiin lentopolttoaineisiin, mukaan lukien synteettiset vähähiiliset lentopolttoaineet ja lentoliikenteeseen tarkoitettu vähähiilinen vety, jotka kuuluvat RFEUA-asetuksen soveltamisalaan.

18. Minkä tyyppiset lentoliikenteen biopolttoaineet lasketaan mukaan kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksiin?

RFEUA-asetuksen 3 artiklan 8 kohdassa vahvistetaan ne lentoliikenteen biopolttoaineet, joita voidaan pitää kestävinä lentopolttoaineina, joiden on täytettävä uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin kestävyysvaatimukset, erityisesti sen 29 artiklassa säädetyt kestävyyttä ja elinkaarenaikaisia päästövähennyksiä koskevat kriteerit, ja jotka on sertifioitava direktiivin 30 artiklan mukaisesti.

Lentoliikenteen biopolttoaineiden hyväksyttävyysehtoja on erilaisia. Yleisesti ottaen lentoliikenteen biopolttoaineita, jotka otetaan huomioon RFEUA-asetuksen mukaisten kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksissa, on kahdenlaisia: uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin liitteessä IX luetelluista raaka-aineista tuotetut lentoliikenteen biopolttoaineet ja sellaisista raaka-aineista tuotetut lentoliikenteen biopolttoaineet, joita ei ole lueteltu mainitun direktiivin liitteessä IX ja joita ei ole nimenomaisesti suljettu pois. Viimeksi mainituista RFEUA-asetuksen 4 artiklan 5 kohdassa luetelluista tietyistä raaka-ainetyypeistä (eli ravinto- ja rehukasvit, välikasvit, palmuöljyn rasvahappotisle ja palmu- ja soijaperäiset aineet sekä neutralointimassa ja sen johdannaiset) tuotettuja lentoliikenteen biopolttoaineita ei saa ottaa huomioon kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia laskettaessa. Tätä poikkeusta ei kuitenkaan sovelleta, jos jokin alun perin RFEUA-asetuksen ulkopuolelle jätetty raaka-aine sisällytetään uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin liitteeseen IX siinä vahvistetuin edellytyksin. Tällaisia ovat esimerkiksi ”palmuöljypuristamoiden jäteliete ja tyhjät palmuhedelmätertut” sekä ”välikasvit, kuten kerääjäkasvit ja peitekasvit, joita kasvatetaan alueilla, joilla lyhyen kasvukauden vuoksi ravinto- ja rehukasvien tuotanto on rajoitettu yhteen satoon, ja edellyttäen, ettei niiden käyttö lisää viljelymaan tarvetta ja että maaperän orgaanisen aineksen pitoisuus säilytetään, siltä osin kuin kyseisiä välikasveja käytetään ilmailualan biopolttoaineiden tuotantoon”, jotka luetellaan uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin liitteessä IX olevassa A osassa ja jotka voidaan siksi ottaa huomioon kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosissa.

19. Onko RFEUA-asetuksessa yläraja uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin liitteessä IX olevassa B osassa luetelluista raaka-aineista tuotettujen kestävien lentopolttoaineiden määrälle?

RFEUA-asetuksessa ei rajoiteta sitä uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin liitteessä IX olevassa B osassa luetelluista raaka-aineista tuotettujen kestävien lentopolttoaineiden määrää, joka otetaan huomioon RFEUA-asetuksen mukaisten kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksissa.

20. Mitkä lentopolttoaineet katsotaan RFEUA-asetuksen nojalla ”synteettisiksi vähähiilisiksi lentopolttoaineiksi” ja miten osoittaa, että polttoainetta voidaan pitää synteettisenä vähähiilisenä lentopolttoaineena?

”Synteettiset vähähiiliset lentopolttoaineet” määritellään RFEUA-asetuksen 3 artiklan 13 kohdassa muuta kuin biologista alkuperää oleviksi lentopolttoaineiksi, joiden energiasisältö on johdettu muusta kuin fossiilisesta vähähiilisestä vedystä ja jotka täyttävät elinkaaripäästöjen 70 prosentin vähennyskynnyksen ja menetelmät tällaisten elinkaaripäästöjen vähennysten arvioimiseksi asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti. Koska tällaisten lentopolttoaineiden tuottamiseen käytettävissä olevat teknologiavaihtoehdot rajoittuvat tällä hetkellä sähköpohjaisesta vähähiilisestä vedystä tuotettuihin lentopolttoaineisiin, uusiutumattomasta sähköstä tuotettuja lentopolttoaineita, jotka katsotaan kaasudirektiivin mukaan ”vähähiilisiksi polttoaineiksi”, voidaan pitää synteettisinä vähähiilisinä lentopolttoaineina. Sen osoittamiseen, että lentopolttoainetta voidaan pitää synteettisenä vähähiilisenä lentopolttoaineena, voidaan käyttää kaasudirektiivin 9 artiklassa vahvistettua sertifiointikehystä.

21. Miten 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kolmen prosentin yläraja lasketaan?

RFEUA-asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa asetetaan kolmen prosentin yläraja sille tietyntyyppisten lentoliikenteen biopolttoaineiden enimmäismäärälle, joka voidaan ottaa huomioon kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia laskettaessa. Tämä kolmen prosentin yläraja lasketaan lentopolttoaineen toimittajien raportointikaudella toimittaman lentopolttoaineen kokonaismäärästä eikä kestävien lentopolttoaineiden kokonaismäärästä.

Tämän ylärajan soveltamisalaan kuuluvat lentoliikenteen biopolttoaineet ovat muita kuin uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin liitteessä IX luetelluista raaka-aineista tuotettuja lentoliikenteen biopolttoaineita.

22. Kuuluuko lentobensiini (AVGAS) RFEUA-asetuksen soveltamisalaan?

RFEUA-asetuksen ensisijaisena kohteena ovat lentoturbiinipolttoaineet (ks. johdanto-osan 17 kappale). RFEUA-asetuksen 3 artiklan 6 kohdassa esitetyn lentopolttoaineiden määritelmän perusteella lentobensiini (AVGAS), joka on drop-in-polttoaine, kuuluisi määritelmän piiriin.

Tekniset turvallisuusstandardit eivät kuitenkaan tällä hetkellä salli kestävien lentopolttoaineiden sekoittamista lentobensiiniin. Voimassa olevissa kansainvälisissä lentopolttoainevaatimuksissa kestävien lentopolttoaineiden sekoittaminen sallitaan vain kun on kyse turbiinimoottoreista. Tämä rajoitus tunnustetaan johdanto-osan 18 kappaleessa.

RFEUA-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan soveltamiselle mäntämoottori-ilma-aluksiin ei kuitenkaan ole esteitä, jos kyseistä ilma-alusta käytetään RFEUA-asetuksen soveltamisalaan kuuluvan ilma-aluksen käyttäjän suorittamiin kaupallisiin lentoihin. Muita RFEUA-asetuksen mukaisia velvoitteita, kuten 8 artiklassa säädettyjä ilma-alusten käyttäjien raportointivelvoitteita, sovelletaan myös tämäntyyppisiin ilma-aluksiin.

RFEUA-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaiset lentopolttoaineen tankkausvelvoitteet koskevat näin ollen lentobensiiniä, jos kyseistä ilma-alusta käytetään kaupallisiin lentoihin, jotka suorittaa asetuksen soveltamisalaan kuuluva ilma-aluksen käyttäjä (eli joka ylittää RFEUA-asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa vahvistetut, unionin lentoasemalta tapahtuvien lähtöjen kynnysarvot). Toisaalta lentopolttoaineen toimittajien velvollisuutta toimittaa vähimmäisosuus kestäviä lentopolttoaineita ei pitäisi soveltaa lentobensiiniin ennen kuin sitä on teknisesti mahdollista sekoittaa perinteisiin lentopolttoaineisiin asiaankuuluvien turvallisuusstandardien mukaisesti.

Lentobensiiniä toimittavien lentopolttoaineen toimittajien on myös raportoitava toimituksistaan RFEUA-asetuksen 10 artiklan mukaisesti. Niiden on erityisesti raportoitava tiedot, joista säädetään perinteisiä lentopolttoaineita koskevassa a alakohdassa ja d alakohdassa siltä osin kuin tiedot ovat saatavilla olemassa olevien polttoaineen laatutodistusten perusteella. Tämä johtuu siitä, että lentopolttoaineen laatua koskevan raportoinnin osalta seikkoja, joista on raportoitava 10 artiklan d alakohdan mukaisesti, ei yleensä mitata tai ilmoiteta tämäntyyppisen polttoaineen laatutodistuksissa, eikä niitä näin ollen voida vaatia.

23. Voidaanko EU:n ulkopuolisissa maissa tuotetut kestävät lentopolttoaineet laskea mukaan RFEUA-asetuksen mukaisten kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksiin?

Kyllä. Lentopolttoaineen toimittaja voi täyttää RFEUA-asetuksen mukaiset velvoitteensa toimittaa kestäviä lentopolttoaineita unionin lentoasemilla joko EU:ssa tai kolmansissa maissa tuotetuilla kestävillä lentopolttoaineilla. Molemmissa tapauksissa kestävien lentopolttoaineiden on täytettävä asiaankuuluvat kestävyyttä ja elinkaarenaikaisia päästövähennyksiä koskevat kriteerit, ja niiden on oltava RFEUA-asetuksen mukaisesti sertifioituja.

KYSYMYKSIÄ RAPORTOINTIVELVOITTEISTA

24. Mikä on viitevuosi lentopolttoaineen toimittajien ja ilma-alusten käyttäjien RFEUA-asetuksen mukaisessa raportoinnissa?

RFEUA-asetuksen 3 artiklan 22 alakohdassa määritellään ”raportointivuosi” ja 3 artiklan 23 alakohdassa taasen ”raportointikausi”. Raportointivuosi on se vuosi, jona raportit on toimitettava (esimerkiksi 1.1.–31.12.2026) raportointikaudelta (1.1.–31.12.2025), joka on se vuosi, jona velvoite on täytetty ja sitä on seurattu.

Asetuksen 8 ja 10 artiklan mukaan ilma-alusten käyttäjien ja lentopolttoaineen toimittajien on täytettävä raportointivelvoitteensa tietyn vuoden maaliskuun 31. päivään mennessä ja lentopolttoaineen toimittajien 14. päivään helmikuuta mennessä.

Ilma-alusten käyttäjien ja lentopolttoaineen toimittajien on siis täytettävä raportointivelvoitteensa raportin toimittamisvuotta edeltävän vuoden aikana.

25. Miten kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksien noudattaminen tarkastetaan joustomekanismin soveltamisaikana?

RFEUA-asetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaan 1. tammikuuta 2025 ja 31. joulukuuta 2034 välisenä aikana sen todentamisperuste, että lentopolttoaineen toimittaja noudattaa kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia, on painotettu keskiarvo kaikesta lentopolttoaineen toimittajan niillä unionin lentoasemilla, joilla se toimii, toimittamasta lentopolttoaineesta kullakin raportointikaudella. Nämä unionin lentoasemat voivat sijaita yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, jos lentopolttoaineen toimittaja toimittaa tällaisia lentopolttoaineita useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.

Tämän ajanjakson jälkeen kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksien noudattaminen kunkin lentopolttoaineen toimittajan osalta on tarkastettava kullakin unionin lentoasemalla.

26. Onko ilma-alusten käyttäjien ja lentopolttoaineen toimittajien toimitettava raportti vuodelta 2024? Määrätäänkö seuraamuksia, jos tätä raportointivelvoitetta ei täytetä?

RFEUA-asetuksella otetaan käyttöön vaiheittainen täytäntöönpanoaikataulu. Asetuksen 8 ja 10 artiklassa säädettyjä lentopolttoaineen toimittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevia raportointivelvoitteita sovelletaan 1. päivästä tammikuuta 2025 (18 artikla).

Vuosi 2024 oli kuitenkin RFEUA-asetuksen ensimmäinen soveltamisvuosi ja vuosi, jolloin kaikki asiaankuuluvat alustavat toimet ennen toimitusvelvoitteiden alkamista oli toteutettava. Oli esimerkiksi määritettävä asiaankuuluvat talouden toimijat, ja komission, EASAn ja jäsenvaltioiden oli otettava käyttöön tarvittavat raportointiprosessit ja -välineet. Siksi raportointikaudella 2024 vasta valmistauduttiin kestävien lentopolttoaineiden toimittamista ja käyttöönottoa koskevien velvoitteiden täysimääräiseen soveltamiseen samalla kun unionin lentoasemat valmistautuivat kestävien lentopolttoaineiden saatavuuden helpottamiseen. Ilma-alusten käyttäjien on raportoitava vuoden 2024 raportointikaudelta 31. päivään maaliskuuta 2025 mennessä ja lentopolttoaineen toimittajien 14. päivään helmikuuta 2025 mennessä.

Jäsenvaltiot voivat määrätä seuraamuksia RFEUA-asetuksen 8 ja 10 artiklan mukaisten raportointivelvoitteiden noudattamatta jättämisestä eli vuoden 2024 tietojen ilmoittamatta jättämisestä vuonna 2025. Koska tämä ensimmäinen raportointivuosi ei kuitenkaan liity mihinkään 4–6 artiklassa säädetyistä aineellisista velvoitteista, voitaisiin pitää oikeasuhteisena, etteivät jäsenvaltiot suhtaudu kovin tiukasti puuttuvaan tai puutteelliseen raportointiin vuodelta 2024.

RFEUA-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien talouden toimijoiden on kuitenkin tehtävä yhteistyötä komission, EASAn ja jäsenvaltioiden kanssa raportointijärjestelyjen perustamiseksi, jotta RFEUA-asetuksen sujuva täytäntöönpano 1. päivästä tammikuuta 2025 alkaen voidaan varmistaa.

Asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot vahvistavat säännöt asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja ilmoittavat näistä säännöistä komissiolle vuoden 2024 loppuun mennessä. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niissä on otettava huomioon erityisesti rikkomisen luonne, kesto, toistuvuus ja vakavuus.

27. Koskeeko RFEUA-asetuksen 10 artiklan d alakohdan mukainen raportointivelvoite vain kestäviä lentopolttoaineita vai kattaako se kaikki toimitetut lentopolttoaineet?

RFEUA-asetuksen 10 artiklan d alakohdan mukainen raportointivelvoite kattaa kaikki unionin lentoasemille toimitettavat lentopolttoaineet, myös perinteiset lentopolttoaineet. Johdanto-osan 30 kappaleen mukaan ”lentopolttoaineen toimittajien olisi raportoitava lentoturvallisuusvirastolle ja asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille toimitettujen lentopolttoaineiden aromaatti-, naftaleeni- ja rikkipitoisuuksista”.

28. Ovatko lentopolttoaineen toimittajat velvollisia testaamaan uudelleen aromaatti-, naftaleeni- ja rikkipitoisuudet lentoasemilla? Vai voivatko ne luottaa asianmukaisiin todistuksiin?

Lentopolttoaineita ei tarvitse testata uudelleen lentoasemalle toimitetun lentopolttoaine-erän aromaatti-, naftaleeni- ja rikkipitoisuuksien osalta RFEUA-asetuksen 10 artiklan d alakohdasta johtuvien velvoitteiden noudattamiseksi.

Tällainen uudelleentestaus aiheuttaisi ylimääräistä hallinnollista rasitetta ja kustannuksia lentopolttoaineen toimittajille ja ilma-alusten käyttäjille. Lisäksi se vaikuttaisi tarpeettomasti EU:n laboratoriotestauslaitosten kapasiteettiin. Johdanto-osan 30 kappaleen mukaan ”tällaisia tietoja ilmoittaessaan lentopolttoaineen toimittajat voisivat luottaa polttoaineiden tuottajien ja sekoittajien antamiin asiaa koskeviin polttoaineen laatutodistuksiin, jotka on laadittu polttoaineiden kansainvälisten laatustandardien vaatimusten täyttämiseksi”. Laatutodistus ja analyysitodistus ovat tällaisia todistuksia.

KYSYMYKSIÄ KESTÄVIEN LENTOPOLTTOAINEIDEN VÄHIMMÄISOSUUKSIEN TOIMITTAMISVELVOITTEISTA

29. Voivatko jäsenvaltiot säilyttää voimassa olevat kestävien lentopolttoaineiden toimittamiseen tai käyttöönottoon liittyvät kansalliset velvoitteet tai asettaa uusia velvoitteita?

SEUT-sopimuksen 288 artiklan mukaan EU:n asetukset pätevät yleisesti, ne ovat kaikilta osiltaan velvoittavia ja niitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. RFEUA-asetuksen voimaantulo korvaa kaiken kansallisen lainsäädännön, joka koskee kestävien lentopolttoaineiden toimittamista ja/tai käyttöönottoa EU:ssa, eikä kansallisia lakeja automaattisesti enää sovelleta. Tämä kestäviä lentopolttoaineita koskevien kansallisten velvoitteiden kielto perustuu yhteen EU:n lainsäädännön perusperiaatteista eli EU:n oikeuden ensisijaisuuteen.

Tämä suora oikeudellinen seuraus liittyy RFEUA-asetuksen yleistavoitteeseen, joka on tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttäminen ilmailun sisämarkkinoilla. SEU-sopimuksessa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on myös kumottava kansalliset toimenpiteet, joissa suoraan tai välillisesti asetetaan lentopolttoaineen toimittajille kestäviä lentopolttoaineita koskevia lisä- tai rinnakkaisvelvoitteita, mukaan lukien ne, jotka menevät sekä niiden elinkaaren (aiemman alkamis- tai päättymispäivän) että velvoitteiden (kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksien) osalta pidemmälle kuin mitä RFEUA-asetuksessa säädetään.

Tätä kieltoa sovelletaan itsenäisiin lakeihin sekä kansallisiin toimenpiteisiin, joilla direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, tai muihin mahdollisiin kansallisiin toimenpiteisiin. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti pidettävä mielessä, että uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä toteutettavien kansallisten toimenpiteiden täytäntöönpano ei saa luoda lentopolttoaineen toimittajille suoria tai välillisiä velvoitteita, jotka koskevat kestävien lentopolttoaineiden lisäosuuksien toimittamista tai käyttöönottoa.

Jäsenvaltiot eivät siis saa antaa lakeja, joissa lentopolttoaineen toimittajille asetetaan suora tai välillinen velvoite toimittaa 1. päivästä tammikuuta 2025 alkaen muita kestävien lentopolttoaineiden ja synteettisten lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia kuin RFEUA-asetuksessa vahvistetut vähimmäisosuudet.

Jäsenvaltiot eivät myöskään saa antaa lakeja, joilla ilma-alusten käyttäjille asetetaan 1. päivästä tammikuuta 2025 alkaen RFEUA-asetuksessa vahvistettujen velvoitteiden lisäksi suoria tai välillisiä velvoitteita, jotka koskevat kestäviä lentopolttoaineita tai lentopolttoaineen tankkausta.

30. Miten jäsenvaltiot voivat tukea kestävien lentopolttoaineiden käyttöönottoa alueellaan rikkomatta EU:n lainsäädäntöä?

Vaikka RFEUA-asetuksessa kielletään jäsenvaltioita toteuttamasta minkäänlaisia kestäviä lentopolttoaineita koskevia kansallisia toimenpiteitä joko erillisen kansallisen lainsäädännön nojalla tai sellaisten kansallisten toimenpiteiden nojalla, joilla EU:n direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, tämä ei estä jäsenvaltioita laatimasta taloudellisia ja toimintapoliittisia tukitoimenpiteitä (ks. johdanto-osan 26 kappale). Jäsenvaltiot voivat etenkin toteuttaa aloitteita, joilla muun muassa vähennetään kestävien lentopolttoaineiden tuotantolaitoksiin tehtävien investointien riskiä ja helpotetaan tällaisia investointeja. Tällaiset rinnakkaistoimenpiteet – joita komissio tukee ja kannustaa, kunhan ne ovat EU:n lainsäädännön mukaisia – ovat johdonmukaisia eurooppalaisen ilmastolain yleistavoitteiden kanssa, sillä kaikkien alojen pitäisi RFEUA-asetuksen hengessä osallistua tähän siirtymään (johdanto-osan 26 kappale).

RFEUA-asetuksen 12 artiklan 10 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on myös pyrittävä varmistamaan, että sakkojen tuottamat tulot tai näitä tuloja vastaava rahallinen arvo käytetään tukemaan kestävien lentopolttoaineiden alan tutkimus- ja innovointihankkeita, kestävien lentopolttoaineiden tuotantoa tai kestävien lentopolttoaineiden ja perinteisten lentopolttoaineiden välisten hintaerojen kaventamisen mahdollistavia menetelmiä.

Siltä osin kuin kansalliset toimenpiteet ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, niistä on ilmoitettava komissiolle ennen niiden toteuttamista, elleivät ne kuulu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. Kunkin ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille olisi arvioitava sovellettavien valtiontukisääntöjen mukaisesti.

Tällaiset toimintapolitiikat eivät kuitenkaan saa asettaa kohtuuttomia rajoituksia perusvapauksille, joita arvioidaan tapauskohtaisesti. Toimintapolitiikat eivät myöskään saa limittyä EU:n lainsäädännön nimenomaisten säännösten tai niillä tavoiteltujen päämäärien ja tavoitteiden kanssa.

KYSYMYKSIÄ RFEUA-ASETUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANON VARMISTAMISESTA

31. Kuka tarkastaa, että RFEUA-asetuksen soveltamisalaan kuuluvat talouden toimijat noudattavat velvoitteitaan?

RFEUA-asetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa asetuksen soveltamisen valvonnasta. Nämä viranomaiset vastaavat säännösten noudattamisen valvonnasta ja sakkojen määräämisestä rikkomisista. Niiden on suoritettava valvonta- ja täytäntöönpanon varmistamistehtävänsä puolueettomasti ja avoimesti sekä ilma-alusten käyttäjistä, lentopolttoaineen toimittajista ja unionin lentoasemien pitäjistä riippumattomasti. Luettelo jäsenvaltioiden toimivaltaisista viranomaisista julkaistaan komission verkkosivustolla ReFuelEU Aviation - European Commission.

Tietystä ilma-aluksen käyttäjästä, unionin lentoaseman pitäjästä ja lentopolttoaineen toimittajasta vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään RFEUA-asetuksen 11 artiklan 5–8 kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

Ilma-alusten käyttäjille, unionin lentoasemien pitäjille ja lentopolttoaineen toimittajille määrätään asetuksen 12 artiklan nojalla sakkoja, jos ne eivät täytä asetuksen mukaisia velvoitteitaan. Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan RFEUA-asetuksen rikkomistapauksissa, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säännöt pannaan täytäntöön.

Kunkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen määrittää noudattamatta jättämisestä määrättävän rahasumman kansallisen lainsäädäntönsä ja RFEUA-asetuksen 12 artiklan 2–6 kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Asetuksen 12 artiklan 9 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltioilla on käytössään tarvittava oikeudellinen ja hallinnollinen kehys sakkojen tehokkaan ja oikeasuhteisen soveltamisen varmistamiseksi.

Raportointivelvoitteiden noudattamatta jättäminen merkitsee myös RFEUA-asetuksen soveltamisalaan kuuluville lentopolttoaineen toimittajille ja ilma-alusten käyttäjille asetettujen oikeudellisten velvoitteiden rikkomista. Jäsenvaltioiden on säädettävä tällaisista rikkomisista määrättävistä seuraamuksista, ja seuraamusten on oltava tehokkuus-, suhteellisuus- ja varoittavuusperiaatteiden mukaisia.

32. Miten lentopolttoaineen hinnat määritetään sakkojen laskennassa?

Lentopolttoaineiden (eli perinteisen lentopolttoaineen, kestävien lentopolttoaineiden ja synteettisen lentopolttoaineen) hinta on yksi keskeisistä tekijöistä sakkojen suuruutta määritettäessä (ks. asetuksen 12 artiklan 2, 4, 5 ja 6 kohta). Asetuksen 12 artiklan 7 kohdassa edellytetään, että lentopolttoaineiden hinnan määrittämisessä käytettävä menetelmä perustuu todennettavissa oleviin ja objektiivisiin kriteereihin, joita ovat muun muassa viimeisimpään saatavilla olevaan vuotuiseen tekniseen raporttiin, jonka EASA julkaisee asetuksen 13 artiklan mukaisesti, perustuvat kriteerit. Tältä osin EASAn raportin olisi oltava johtava asiakirja, jossa määritetään sakkojen laskennassa käytettävät lentopolttoaineen viitehinnat.

EASAn olisi asetettava hintojen määrittämisessä käytettävä menetelmä julkisesti saataville ja jaettava se jäsenvaltioiden ja komission kanssa sen varmistamiseksi, että arvioitaessa kestävien lentopolttoaineiden hintoja EU:n päästökauppadirektiivin 3 c artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa tukitoimenpiteissä (joista käytetään myös nimitystä päästökauppajärjestelmän tuki hyväksyttäville polttoaineille) käytetään samaa menetelmää.

33. Miten sakot lasketaan niille ilma-alusten käyttäjille, jotka eivät noudata RFEUA-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisia tankkausvelvoitteitaan?

RFEUA-asetuksen 12 artiklan 2 kohdan mukaan sakon määrä lasketaan muun muassa polttoaineen ”vuodessa tankkaamattoman kokonaismäärän” perusteella. Asetuksen 3 artiklan 25 ja 26 alakohdan mukaan tämä määrä on kaikilla unionin lentoasemilla vuodessa tankkaamattomien määrien summa eli ”vuodessa tarvittavan lentopolttoaineen” (reitti- ja rullauspolttoaineen määrä, joka raportointikauden aikana tarvitaan kaikkien joltakin unionin lentoasemalta lähtevien RFEUA-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lentojen suorittamiseen) ja ilma-aluksen käyttäjän raportointikauden aikana ennen joltakin unionin lentoasemalta lähteviä RFEUA-asetuksen kattamia lentoja tankkaaman lentopolttoaineen välinen erotus.

Sakkoja laskiessaan toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon 5 artiklan 1 kohdassa säädetty velvoite, jonka mukaan tietyn ilma-aluksen käyttäjän tietyllä unionin lentoasemalla tankkaaman lentopolttoaineen vuotuisen määrän on oltava vähintään 90 prosenttia vuodessa tarvittavasta lentopolttoaineesta. Sakon määrää määritettäessä olisi siis tankkaamattoman polttoaineen vuotuista kokonaismäärää laskettaessa jätettävä laskuista pois RFEUA-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan nojalla sallittu 10 prosentin puskuri.

34. Mitä toimijoille, jotka eivät noudata RFEUA-asetusta, määrättävistä sakoista saaduilla tuloilla tehdään?

Koska RFEUA-asetuksen tavoitteena on auttaa ilmailualaa irtautumaan hiilestä ja saavuttamaan sen yleinen tavoite kestävien lentopolttoaineiden laajamittaisen käyttöönoton edistämisestä, kaikki sakoista saatavat tulot olisi kohdennettava kestävien lentopolttoaineiden (kuten kehittyneiden biopolttoaineiden ja synteettisten lentopolttoaineiden) tutkimus- ja innovointihankkeiden tukemiseen, kestävien lentopolttoaineiden tuotantoon tai mekanismeihin, joilla voidaan tasoittaa kestävien lentopolttoaineiden ja perinteisten lentopolttoaineiden välisiä hintaeroja. Kun otetaan huomioon, että sakkojen soveltaminen kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle ja toimivalta yleisen talousarviohallinnon osalta on jäsenvaltioilla, jäsenvaltioiden vastuulla on myös varmistaa, että kyseiset tulot käytetään asianmukaisesti, noudattaen samalla Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukisopimuksen 12 artiklan 10 kohtaa.

35. Voiko EU:n päästökauppadirektiivissä tarkoitettu akkreditoitu riippumaton todentaja täyttää RFEUA-asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa säädetyn todentamisvaatimuksen?

Kyllä. Jos yhteisö tai asiamies on ilmailutoimintaa koskevan EU:n päästökauppadirektiivin mukainen akkreditoitu todentaja, oletetaan, että kyseinen todentaja kykenee myös suorittamaan RFEUA-asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa säädetyt tehtävät.

EASA on julkaissut yhteistyössä komission yksiköiden kanssa ilma-alusten käyttäjille ja todentamiselimille käsikirjan, jonka tarkoituksena on helpottaa asetuksen mukaisten raportointivelvoitteiden noudattamista ja antaa todentajille ohjeita. Käsikirja on julkaistu EASAn verkkosivustolla https://www.easa.europa.eu/en/domains/environment/refueleu-aviation-digital-reporting-tool.

KYSYMYKSIÄ LENTOPÄÄSTÖMERKISTÄ

36. Mikä on lentopäästömerkki ja kuka voi pyytää sitä?

RFEUA-asetuksen 14 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan lentojen ympäristötehokkuuden mittaamista koskeva vapaaehtoinen ympäristömerkintäjärjestelmä, joka perustuu standardoituihin osatekijöihin ja tiettyyn lentopäästöjen laskemismenetelmään. Komissio antoi 18. joulukuuta 2024 täytäntöönpanoasetuksen järjestelmän keskeisistä osista (komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2024/3170 (13)) saatuaan jäsenvaltioilta yksimielisen tuen ReFuelEU Aviation -komiteassa (14).

RFEUA-asetuksen soveltamisalaan kuuluvat ilma-alusten käyttäjät (sekä EU:n että EU:n ulkopuoliset) voivat vapaaehtoisesti osallistua lentopäästömerkkijärjestelmään. Tällöin ilma-alusten käyttäjien on pyydettävä lentopäästömerkkiä kaikille lennoilleen, jotka lähtevät unionin lentoasemilta (eli RFEUA-asetuksen soveltamisalaan kuuluvilta lentoasemilta) niiden määränpäästä riippumatta. Lisäksi ilma-alusten käyttäjät voivat halutessaan lisätä järjestelmään kaikki unionin lentoasemille saapuvat lentonsa (RFEUA-asetuksen 14 artiklan 2 kohta).

Lentopäästömerkkijärjestelmään osallistuvien ilma-alusten käyttäjien on pantava esille kunkin lentonsa hiilidioksidiekvivalenttina (CO2ekv.) mitatut matkustajakohtaiset päästöt. Matkustajakohtaiset päästöt arvioidaan niiden samojen lentojen todellisten operatiivisten tietojen perusteella, jotka ilma-alusten käyttäjät ovat raportoineet EASAlle viimeisimmällä aikataulukaudella (lentopäästömerkkiasetuksen 3 artiklan mukaan).

Lentopäästömerkin avulla matkustajat voivat vertailla lentojen päästöjä ja tehdä tietoon perustuvia päätöksiä. Ne ilma-alusten käyttäjät, jotka päättävät olla osallistumatta lentopäästömerkkijärjestelmään, eivät saa esittää merkin soveltamisalaan kuuluvien lentojen matkustajakohtaisia päästöjä lentopäästömerkin mittayksiköissä (lentopäästömerkkiasetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaan). Näin vältetään viherpesu ja matkustajien mahdollinen hämmennys. Lentopäästömerkkiä koskevat oikeudenmukaiset ja läpinäkyvät säännöt parantavat ilma-alusten käyttäjien kilpailukykyä, sillä näin ne voivat kilpailla keskenään tasapuolisin toimintaedellytyksin.

Kaikkien merkkien esittäminen lisää läpinäkyvyyttä ja reilua kilpailua sekä kannustaa ilma-alusten käyttäjiä i) parantamaan lentojensa ympäristötehokkuutta ja ii) lisäämään kestävien lentopolttoaineiden käyttöönottoa koko verkossaan.

Lisätietoja lentopäästömerkistä EASAn verkkosivustolla Flight Emissions Label.

37. Voiko ilma-aluksen käyttäjä valita esille panemansa merkit?

Ei. Kun ilma-aluksen käyttäjä päättää osallistua lentopäästömerkkijärjestelmään, sen on pantava esille kaikki EASAn myöntämät merkit kaikista lennoista, joille se on niitä pyytänyt (eli lähtevistä tai lähtevistä ja saapuvista lennoista), lentopäästömerkkiasetuksen liitteessä III vahvistettujen esillepanomallien mukaisesti. Lentopäästömerkkijärjestelmä velvoittaa ilma-alusten käyttäjät myös pitämään esillä kaikki niille myönnetyt merkit keskeytyksettä sen ajan, kun ne ovat voimassa.

Ilma-alusten käyttäjien olisi erityisesti noudatettava seuraavia lentopäästömerkkiasetuksen 6 artiklan mukaisia vaatimuksia:

1)	niiden on pantava esille kaikki EASAn niille antamat merkit niiden koko voimassaoloajan ja läpi lennon haku- ja varausprosessin (6 artiklan 2 ja 4 kohta);

2)	niiden on pantava esille kaikki merkit omistamissaan myyntipisteissä ja varmistettava, että ne ovat esillä myyntipisteissä, joiden kanssa ilma-aluksen käyttäjällä on sopimus (6 artiklan 2 ja 6 kohta);

3)	niiden on toteutettava kohtuulliset toimet sen varmistamiseksi, että merkit ovat esillä myös myyntipisteissä, joissa niiden lennot ovat esillä, vaikka sopimusta ei olisi (6 artiklan 7 kohta);

4)	niillä on oltava mahdollisuus lisätä merkit tarkastuskortteihin (6 artiklan 3 kohta);

5)	lentopäästöjä ei saa esittää lentopäästömerkin soveltamisalaan kuuluvien lentojen osalta matkustajakohtaisina odotettuina päästöinä taikka matkustajakilometrikohtaisina tai vastaavina päästöinä, jos nämä arviot eivät ole EASAn laatimia (6 artiklan 5 kohdan c alakohta).

38. Miten voin tunnistaa EU:ssa todennetut lentopäästöt?

Ilma-alusten käyttäjien ja myyntipisteiden olisi esitettävä lentopäästöt selvästi näkyvällä ja ymmärrettävällä tavalla olennaisten lentotietojen ohessa (lentopäästömerkkiasetuksen 6 artiklan 2 kohdan b alakohta) ja aina käyttäjän kielellä (15). Merkeissä on aina oltava merkin logo (6 artiklan 2 kohta). Lentopäästöt olisi esitettävä merkissä logon kanssa kaikessa lentojen visuaalisessa mainonnassa ja teknisessä myynninedistämismateriaalissa (6 artiklan 2 kohdan c alakohta). Merkkien esillepanomallit ovat yhdenmukaiset kaikille ilma-alusten käyttäjille. Merkit ovat helposti tunnistettavissa ja näyttävät tällaisilta (tässä englanninkielinen versio havainnollistamista varten):

Pääasiallinen logo

Logo tummaa taustaa varten

Logo vaaleanväristä muttei valkoista taustaa varten

Lisäksi lentopäästömerkkien esillepanoon sovelletaan seuraavia ehtoja:

1)	Ensisijaisessa näkymässä on esitettävä muun muassa matkustajan valitseman matkustamoluokan arvioidut päästöt (kg CO2ekv. matkustajaa kohti) ja merkin logo (lentopäästömerkkiasetuksen liitteessä III oleva 2 kohta).

2)	Matkustajan olisi toissijaisessa näkymässä voitava nähdä lisätietoja, kuten päästöt matkustajakilometriä kohti ja tietoja käytetystä menetelmästä (liitteessä III oleva 3 kohta).

Lisäksi toissijaisesta näkymästä olisi oltava suora linkki EASAn lentopäästömerkkisivustolle, jossa on yksityiskohtaiset tiedot sovellettavasta menetelmästä, käytetyistä tiedoista ja oletusarvoista sekä hakutoiminto, jonka avulla matkustaja voi saada tietoja kaikista käytössä olevista merkeistä (liitteessä III oleva 3 kohdan h alakohta). Toissijaisen näkymän on oltava seuraavan mallin mukainen:

(1) EUVL L, 2023/2405, 31.10.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2023/2405/oj.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1).

(3) Ylitankkauksella tarkoitetaan käytäntöä, jossa ilma-alus kantaa enemmän lentopolttoainetta kuin lennon aikana tarvitaan tankkaustarpeen vähentämiseksi tai välttämiseksi määrälentoasemalla.

(4) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2024/3170, annettu 18 päivänä joulukuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/2405 14 artiklalla perustettua lentojen ympäristötehokkuuden arviointia koskevaa vapaaehtoista ympäristömerkkijärjestelmää koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä (lentopäästömerkki) (EUVL L, 2024/3170, 31.12.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_impl/2024/3170/oj).

(5) Komission tiedonanto – Tulkintaohjeet tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta kestävälle lentoliikenteelle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/2405 (ReFuelEU Aviation -aloite) 5 artiklassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamisesta (EUVL C, C/2024/5997, 9.10.2024, ELI: https://eur-lex.europa.eu/eli/C/2024/5997/oj).

(6) https://www.easa.europa.eu/en/domains/environment/refueleu-aviation-digital-reporting-tool.

(7) https://ec.europa.eu/regional_policy/policy/themes/outermost-regions_en.

(8) Komission asetus (EY) N:o 748/2009, annettu 5 päivänä elokuuta 2009, niiden ilma-alusten käyttäjien luettelosta, jotka harjoittivat direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa 1 päivänä tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, ja hallinnoivan jäsenvaltion yksilöimisestä kunkin ilma-aluksen käyttäjän osalta (EUVL L 219, 22.8.2009, s. 1).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).

(11) Lentopolttoaineen toimittajien on RFEUA-asetuksen 10 artiklan mukaan raportoitava tietyt merkitykselliset tiedot kultakin raportointikaudelta kunkin raportointivuoden 14. helmikuuta mennessä käyttäen uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 31 a artiklassa tarkoitettua unionin biopolttoainetietokantaa. Usein kysyttyjä kysymyksiä osoitteessa FAQ - UDB - Union Database for Biofuels Info-site - EC Public Wiki.

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1788, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä, direktiivin (EU) 2023/1791 muuttamisesta ja direktiivin 2009/73/EY kumoamisesta (EUVL L, 2024/1788, 15.7.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2024/1788/oj).

(13) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2024/3170, annettu 18 päivänä joulukuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/2405 14 artiklalla perustettua lentojen ympäristötehokkuuden arviointia koskevaa vapaaehtoista ympäristömerkkijärjestelmää koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä (lentopäästömerkki) (EUVL L, 2024/3170, 31.12.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_impl/2024/3170/oj).

(14) Saatavilla komiteamenettelyrekisterissä osoitteessa https://ec.europa.eu/transparency/comitology-register/screen/meetings/CMTD%282024%292102/consult?lang=en.

(15) Jos kyseessä on EU:n virallinen kieli.