1)

Ovatko unionin oikeus ja etenkin direktiivin 2013/32/EU (2) 36, 37 ja 38 artikla luettuna yhdessä myös sen johdanto-osan 42, 46 ja 48 perustelukappaleen kanssa ja tulkittuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan (ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan) valossa esteenä sille, että kansallinen lainsäätäjä, jolla on toimivalta sallia turvallisten alkuperämaiden luetteloiden laatiminen ja toimivalta säätää tässä tarkoituksessa noudatettavista perusteista ja käytettävistä lähteistä, määrittää myös suoraan primaarilähteen lainvoimaisella toimella kolmannen valtion turvalliseksi alkuperämaaksi?

2)

Ovatko unionin oikeus ja etenkin edellä mainitun direktiivin 36, 37 ja 38 artikla luettuna yhdessä myös sen johdanto-osan 42, 46 ja 48 perustelukappaleen kanssa ja tulkittuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan (ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan) valossa esteenä ainakin sille, että lainsäätäjä määrittää kolmannen valtion turvalliseksi alkuperämaaksi antamatta mahdollisuutta tutustua määrittämisen perusteena käytettyihin lähteisiin ja tarkistaa niitä estäen tällä tavoin turvapaikanhakijaa riitauttamasta niitä ja tuomioistuimia tutkimasta niiden alkuperää, pätevyyttä, luotettavuutta, asianmukaisuutta, ajankohtaisuutta ja kattavuutta tai ylipäätään niiden sisältöä, ja tekemästä omia arviointejaan siitä, täyttyvätkö direktiivin liitteessä I vahvistetut määrittämisen aineelliset edellytykset?

3)

Onko unionin oikeutta ja etenkin edellä mainitun direktiivin 36, 37 ja 38 artiklaa luettuna yhdessä myös sen johdanto-osan 42, 46 ja 48 perustelukappaleen kanssa ja tulkittuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan (ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan) valossa tulkittava siten, että tuomioistuimet voivat turvalliseksi alkuperämaaksi määritellystä maasta tuleviin henkilöihin sovellettavan nopeutetun rajamenettelyn kuluessa, myös menettelyn aikana annetun säilöönottomääräyksen vahvistamisen vaiheessa, kaikissa tapauksissa käyttää direktiivin 37 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista lähteistä itse hankkimiaan alkuperämaata koskevia tietoja, joiden avulla ne voivat varmistaa direktiivin liitteessä I vahvistettujen määrittämisen aineellisten edellytysten täyttymisen?

4)

Ovatko unionin oikeus ja etenkin saman direktiivin 36, 37 ja 38 artikla sekä liite I luettuna yhdessä myös sen johdanto-osan 42, 46 ja 48 perustelukappaleen kanssa ja tulkittuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan (ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan) valossa esteenä kolmannen maan määrittämiselle ”turvalliseksi alkuperämaaksi”, jos kyseisessä maassa on henkilöryhmiä, joiden osalta maa ei täytä direktiivin liitteessä I vahvistettuja määrittämisen aineellisia edellytyksiä?