1)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 205 artiklaa, luettuna suhteellisuusperiaatteen valossa,

on tulkittava siten, että

se ei ole esteenä kansalliselle säännökselle, jossa säädetään arvonlisäveron kantamisen varmistamiseksi muun verovelvollisen kuin sen, joka on tavanomaisesti velvollinen maksamaan kyseisen veron, tuottamuksesta riippumattomasta yhteisvastuusta ilman, että toimivaltainen tuomioistuin voisi kuitenkaan käyttää harkintavaltaa arvioidakseen veropetokseen osallistuneiden eri henkilöiden osallisuuden astetta, kunhan kyseisellä verovelvollisella on mahdollisuus osoittaa ryhtyneensä kaikkiin toimenpiteisiin, joita häneltä voidaan kohtuudella edellyttää, varmistaakseen, että hänen suorittamansa liiketoimet eivät ole osa tällaista petosta.

2)

Direktiivin 2006/112 205 artiklaa, luettuna verotuksen neutraalisuuden periaatteen valossa,

on tulkittava siten, että

se ei ole esteenä kansalliselle säännökselle, jossa säädetään, että muu verovelvollinen kuin se, joka olisi tavanomaisesti velvollinen maksamaan arvonlisäveron, on yhteisvastuussa kyseisen veron maksamisesta, ottamatta huomioon viimeksi mainitun oikeutta vähentää ostojen yhteydessä maksettavaa tai maksettua arvonlisäveroa.

3)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan erilaisiin menettelyihin perustuvien rikosoikeudellisten seuraamusten ja luonteeltaan rikosoikeudellisten hallinnollisten seuraamusten päällekkäisyys, kun kyse on samankaltaisista teoista, jotka ovat kuitenkin tapahtuneet peräkkäisten verovuosien aikana ja jotka ovat tietyn verovuoden osalta luonteeltaan rikosoikeudellisten hallinnollisten menettelyjen ja jonkin muun verovuoden osalta rikosoikeudellisten menettelyjen kohteena.