Valitus, jonka Silgan Holdings Inc., Silgan Holdings Austria GmbH, Silgan International Holdings BV, Silgan Metal Packaging Distribution GmbH ja Silgan White Cap Manufacturing GmbH ovat tehneet 2. lokakuuta 2024 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) asiassa T-589/22, Silgan Holdings ym. v. komissio, 11. joulukuuta 2024 antamasta tuomiosta

(Asia C-845/24 P)

(C/2025/539)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittajat: Silgan Holdings Inc., Silgan Holdings Austria GmbH, Silgan International Holdings BV, Silgan Metal Packaging Distribution GmbH ja Silgan White Cap Manufacturing GmbH (edustajat: D. Seeliger, Y.-K. Gürer, E. Venot, R. Grafunder ja H. Wollmann, Rechtsanwälte)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Saksan liittotasavalta ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa 2. lokakuuta 2024 annetun unionin tuomioistuimen tuomion T-589/22, Silgan Holdings ym. v. komissio, siltä osin kuin siinä on hylätty valittajien kanne;

—	kumoaa 12. heinäkuuta 2022 annetun komission päätöksen C(2022) 4761 final (Asia AT.40522 – Metallipakkaukset, alun perin ”Pandora”) (1);

—	velvoittaa komission korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa käydyistä menettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat esittävät valituksensa tueksi viisi valitusperustetta.

Ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 33 kohdasta ja sitä seuraavista kohdista ja erityisesti 39 ja 40 kohdasta valittajat väittävät, että toissijaisuusperiaatetta, sellaisena kuin se on vahvistettu SEU 5 artiklassa, on tulkittu ja sovellettu virheellisesti. Kun kansallinen kilpailuviranomainen käsittelee jo asiaa ja kun menettely on edennyt jo pitkälle, Euroopan komissio voi aloittaa omasta puolestaan menettelyn ja tutkinnan vain siltä osin kuin se on primaarioikeudessa vahvistettuun toissijaisuusperiaatteeseen nähden perusteltua. Näin ollen valittajien mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tulkita tiukemmin ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti asetuksen (EY) N:o 1/2003 (2) 11 artiklan 6 kohtaa tai toissijaisesti jätettävä soveltamatta sitä toissijaisuusperiaatteen loukkauksen vuoksi. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt katsoa näin ollen, että komissio oli menettelyn aloittaessaan loukannut toissijaisuusperiaatetta.

Toiseksi valittajat vetoavat valituksenalaisen tuomion 49 kohdan ja sitä seuraavien kohtien ja erityisesti 66 kohdan osalta harkintavallan väärinkäytön kiellon virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia, oliko se, että komissio aloitti menettelyn, todella välttämätöntä unionin kartellilainsäädännön tehokkaan soveltamisen takaamiseksi. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt vastata kielteisesti ja näin ollen katsoa, että aloittaessaan menettelyn komissio oli toiminut tavalla, joka merkitsi harkintavallan väärinkäyttöä, ja että se oli myös loukannut vallanjaon periaatetta ja laillisen tuomioistuimen periaatetta.

Kolmanneksi valittajat väittävät valituksenalaisen tuomion 69 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen ja erityisesti 78 artiklan osalta, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti suhteellisuusperiaatetta. Valittajien mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia oliko se, että komissio aloitti menettelyn, todella välttämätöntä unionin kartellilainsäädännön tehokkaan soveltamisen takaamiseksi ja päätyä kielteiseen vastaukseen. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen olisi valittajien mukaan pitänyt katsoa, että käsiteltävän asian olosuhteet huomioon ottaen komissio aloitti menettelyn liian myöhään, jotta oikeasuhteisuuden vaatimusta olisi noudatettu. Toissijaisesti valittajat vetoavat siihen, että siitä, että komissio on ottanut menettelyn hoitaakseen, seuraavat väitetyt edut eivät ole oikeassa suhteessa Silganille aiheutuneeseen vahinkoon nähden.

Neljänneksi valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 105 ja 106 kohdassa tulkinnut ja soveltanut virheellisesti periaatetta, jonka mukaan viranomaisten toimet sitovat niitä itseään. Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 105 kohdassa päätellyt virheellisesti, että ei ollut osoitettu, että komissio olisi poikennut verkostoa koskevasta tiedonannosta (3). Unionin yleisen tuomioistuimen olisi päinvastoin pitänyt katsoa, että edellytykset asian siirtämiselle jälkikäteen tämän tiedonannon mukaisesti – mukaan lukien sen 18, 19 ja 54 kohta – eivät täyttyneet ja että komission menettelyn aloittaminen tapahtui liian myöhään mainitun tiedonannon mukaisten vaatimusten täyttämiseksi.

Viidenneksi valittajat väittävät, että SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua perusteluvelvollisuutta on tulkittu ja sovellettu virheellisesti. Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa ja erityisesti 65 kohdassa katsonut virheellisesti, että komissio oli noudattanut perusteluvelvollisuuttaan riidanalaisen päätöksen osalta. Valittajat väittävät, että pelkkä riidanalaisessa päätöksessä oleva viittaus siihen, että menettely aloitettiin Bundeskartellamtin pyynnöstä, ei ole riittävä. Niiden mukaan nyt käsiteltävässä asiassa sen arvioimiseksi, oliko komission menettelyn aloittaminen lainmukaista, ei ratkaisevaa ole se, oliko Bundeskartellamt pyytänyt komissiota ottamaan tutkinnan vastuulleen, vaan se, millä perusteilla komissio noudatti tätä pyyntöä.

(1) Tiivistelmä EUVL 2023, C 57, s. 5.

(2) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).

(3) Komission tiedonanto yhteistyöstä kilpailuviranomaisten verkostossa (EUVL 2004, C 101, s. 43).