—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-206/22, Makhlouf v. neuvosto, 17.7.2024 antaman tuomion (jäljempänä valituksenalainen tuomio; EU:T:2024:495), myös siltä osin kuin se velvoitti valittajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut

—

ratkaisee pääasian ja kumoaa riidanalaiset päätökset siltä osin kuin niissä otetaan valittajan nimi seuraaviin toimiin liitettyihin luetteloihin ja pysytetään se niissä:

—

määrää, että valittajalle on korvattava hänelle aiheutunut vahinko ja neuvosto on velvoitettava suorittamaan hänelle 10 000 euroa vahingonkorvausta

—

velvoittaa neuvoston korvaamaan valittajan kaikki oikeudenkäyntikulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että unionin tuomioistuimessa.

1.

Ensimmäisessä valitusperusteessa valittaja vetoaa siihen, että hänelle kuuluvia menettelytakeita on loukattu, koska häntä ei ole kuultu ennen kuin neuvosto toteutti alkuperäiset toimet. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti kyseisten rajoittavien toimien yllätysvaikutuksen tarpeellisuutta, erityisesti koska valittajan omaisuus oli vähäinen verrattuna hänen tulevaisuudessa saamaansa perintöön ja koska toimet toteutettiin 11 vuotta hänen isäänsä kohdistuvien rajoittavien toimien toteuttamisen jälkeen.

2.

Toisessa valitusperusteessa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen vahvistaessaan neuvoston arvioinnin, joka koskee valittajan yhteyttä Syyrian hallintoon ja hänen vaikutusvaltaansa viimeksi mainitun päätöksiin. Viitatessaan perheenjäsenyysperusteeseen unionin yleinen tuomioistuin käänsi todistustaakan ja rikkoi SEU 26, 29 ja 40 artiklaa, SEUT 240 ja SEUT 275 artiklaa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklaa, tilanteessa, jossa neuvosto oli katsonut yli 10 vuoden ajan, ettei valittaja liittynyt mitenkään Syyrian sisäiseen politiikkaan ja taloudellisiin kysymyksiin, ja neuvosto muutti äkillisesti arviointiaan kahden vuoden kuluttua hänen isänsä kuolemasta.

3.

Kolmannessa valitusperusteessa valittaja vetoaa suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen ja väittää, että tosiseikkoja on otettu huomioon vääristyneellä tavalla ja perustelut ovat riittämättömät valituksenalaisessa tuomiossa valittajan omaisuuden jäädyttämisen osalta sen perintöosuuden lisäksi, joka jäädytettiin Mohammed Makhloufin omaisuuden yhteydessä.