I jakso –

II jakso –

III jakso –

IV jakso –

V jakso –

VI jakso –

VII jakso –

VIII jakso –

—

suuria yrityksiä;

—

pk-yrityksiä (lukuun ottamatta mikroyrityksiä), joiden siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla; ja

—

suurten konsernien emoyrityksiä.

—

suuria yrityksiä (21); tai

—

pk-yrityksiä (22) (lukuun ottamatta mikroyrityksiä (23)), joiden siirtokelpoisia arvopapereita (24) on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla;

on raportoitava yksittäisen yrityksen tasolla kestävyystiedot (yksittäisen yrityksen kestävyysselvitys), jotka koskevat yrityksen vaikutuksia kestävyysseikkoihin ja kestävyysseikkojen vaikutuksia yrityksen kehitykseen, tulokseen ja asemaan.

i)

Se on esitettävä yrityksen toimintakertomuksen erillisessä sille omistetussa osassa.

ii)

Se on laadittava komission delegoiduilla säädöksillä hyväksyttyjen eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien (ESRS) mukaisesti (25). Pk-yritykset (mikroyrityksiä lukuun ottamatta), joiden siirtokelpoiset arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, voivat vaihtoehtoisesti laatia yksittäisen yrityksen kestävyysselvityksen komission delegoiduilla säädöksillä hyväksyttyjen listatuille pk-yrityksille laadittujen ESRS-standardien (26) (LSME ESRS) mukaisesti (27).

iii)

Se on merkittävä tunnisteilla noudattaen digitaalista taksonomiaa (28), joka hyväksytään muuttamalla eurooppalaisesta yhtenäisestä sähköisestä raportointimuodosta (ESEF) annettua komission delegoitua asetusta (29), ja kestävyysselvityksen sisältävä toimintakertomus on laadittava XHTML-muodossa (30).

iv)

Lakisääteisten tilintarkastajien tai, jos jäsenvaltio sen sallii, riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien on varmennettava (31) kestävyysselvitys rajoitettua varmuutta koskevia varmennusstandardeja (32) noudattaen.

v)

Kestävyysselvityksen sisältävä toimintakertomus on julkaistava voimassa olevien toimintakertomuksen julkaisemissääntöjen mukaisesti (33) yhdessä kestävyysselvityksestä annetun varmennuslausunnon kanssa (34).

—

1. tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavien tilivuosien osalta (julkaisu vuonna 2025): suuret yritykset, jotka ovat yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä (36), joilla on tilinpäätöspäivänään ollut keskimäärin yli 500 työntekijää tilivuoden aikana;

—

1. tammikuuta 2025 tai sen jälkeen alkavien tilivuosien osalta (julkaisu vuonna 2026): muut suuret yritykset (yritykset, jotka eivät ole yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut keskimäärin yli 500 työntekijää tilivuoden aikana);

—

1. tammikuuta 2026 tai sen jälkeen alkavien tilivuosien osalta (julkaisu vuonna 2027):

—

1. tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavien tilivuosien osalta (julkaisu vuonna 2025): yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, jotka ovat suuren konsernin emoyrityksiä ja joilla konsernin lukujen perusteella on tilinpäätöspäivänään ollut keskimäärin yli 500 työntekijää tilivuoden aikana;

—

1. tammikuuta 2025 tai sen jälkeen alkavien tilivuosien osalta (julkaisu vuonna 2026): muut suuren konsernin emoyritykset (eli suuren konsernin emoyritykset, jotka eivät ole yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä ja/tai joilla konsernin lukujen perusteella ei ole tilinpäätöspäivänään ollut keskimäärin yli 500 työntekijää tilivuoden aikana).

—

1. tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavien tilivuosien osalta (julkaisu vuonna 2025): liikkeeseenlaskijat, jotka ovat suuria yrityksiä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut keskimäärin yli 500 työntekijää tilivuoden aikana, ja liikkeeseenlaskijat, jotka ovat suuren konsernin emoyrityksiä, joilla konsernin lukujen perusteella on tilinpäätöspäivänään ollut keskimäärin yli 500 työntekijää tilivuoden aikana;

—

1. tammikuuta 2025 tai sen jälkeen alkavien tilivuosien osalta (julkaisu vuonna 2026): muut liikkeeseenlaskijat, jotka ovat suuria yrityksiä, sekä muut liikkeeseenlaskijat, jotka ovat suuren konsernin emoyrityksiä;

—

1. tammikuuta 2026 tai sen jälkeen alkavien tilivuosien osalta (julkaisu vuonna 2027):

—

Se on laadittava komission delegoiduilla säädöksillä hyväksyttävien tiettyjä kolmansien maiden yrityksiä koskevien ESRS-standardien (ESRS) mukaisesti (53).

—

Sen on oltava varmennettu (54).

—

Asianomaisten unioniin sijoittautuneiden tytäryritysten tai unionissa sijaitsevien sivuliikkeiden on julkaistava se yhdessä kestävyysraportista annettavan varmennuslausunnon kanssa (55).

—

tilinpäätösdirektiivissä säädetyt kestävyysraportointivaatimukset (mukaan lukien tilinpäätösdirektiivin 29 b tai 29 c artiklan nojalla hyväksyttyjen ESRS-standardien noudattaminen kestävyysraportoinnissa, prosessi, jolla yritys tunnistaa kyseisten ESRS-standardien mukaisesti raportoidut tiedot, ja tilinpäätösdirektiivin 29 d artiklan mukaisen tunnisteilla merkitsemistä koskevan vaatimuksen noudattaminen); ja

—

luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa säädetyt raportointivaatimukset.

—

lakisääteinen tilintarkastaja, joka tarkastaa asianomaisen yrityksen tilinpäätöksen (62);

—

muu lakisääteinen tilintarkastaja kuin se, joka tarkastaa tilinpäätöksen (jos jäsenvaltio sen sallii) (63);

—

riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja (jos jäsenvaltio sen sallii) (64).

—

riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja on akkreditoitu kestävyysraportoinnin varmentamista varten asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti (71)  (72); ja

—

riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja täyttää vaatimukset, jotka vastaavat unionissa toimiville lakisääteisille tilintarkastajille tilintarkastusdirektiivissä säädettyjä, kestävyysraportoinnin varmentamista koskevia vaatimuksia (73). Nämä vaatimukset koskevat erityisesti seuraavia: a) koulutus ja tutkinnot; b) jatkuva koulutus; c) laadunvarmistusjärjestelmät; d) ammattietiikka, riippumattomuus, objektiivisuus, luottamuksellisuus ja salassapitovelvollisuus; e) nimeäminen ja erottaminen; f) tutkinta ja seuraamukset; g) riippumattoman varmennuspalvelujen tarjoajan työn organisointi erityisesti riittävien resurssien ja henkilöstön sekä asiakasrekisterin ja kansioiden ylläpitämisen osalta; ja h) sääntöjenvastaisuuksien ilmoittaminen.

1)

Säännöt, joilla määritetään yrityksen koko kestävyysraportointia varten, perustuvat voimassa oleviin tilinpäätösraportointisääntöihin, joita yritykseen sovelletaan sillä perusteella, missä jäsenvaltiossa sillä on sääntömääräinen kotipaikka (76). Nämä säännöt sisältyvät kansallisiin säädöksiin, joilla voimassa oleva tilinpäätösdirektiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

2)

Säännöt, joilla yrityksen kokoluokka määritetään kestävyysraportointia varten siinä tapauksessa, että yritys kehittyy tilivuoden aikana, perustuvat voimassa oleviin tilinpäätösraportointisääntöihin (ks. myös kysymys 1). Nämä säännöt sisältyvät kansallisiin säädöksiin, joilla voimassa oleva tilinpäätösdirektiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

3)

Unionin lainsäädännössä ei ole säädetty keskimääräisen työntekijämäärän laskemisesta yrityksen luokittelemiseksi tilinpäätösdirektiivin nojalla. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin saattaneet antaa asiasta kansallisia sääntöjä tai ohjeistusta. Jos kansallisia sääntöjä tai ohjeita ei ole, yritykset voivat käyttää mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen (77) 5 artiklaa henkilöstömäärän mittaamisohjeena, jolla keskimääräinen työntekijämäärä voidaan laskea: ”[…] Henkilöstömäärä vastaa vuosityöyksiköiden (VTY) määrää, toisin sanoen kyseisessä yrityksessä tai tämän yrityksen lukuun työskennelleiden kokopäiväisten työntekijöiden määrää yhden vuoden aikana. Niiden henkilöiden tekemä työ, jotka eivät ole työskennelleet koko vuotta tai jotka ovat työskennelleet osa-aikaisesti, kestosta riippumatta, ja kausityö lasketaan VTY:n osina. Henkilöstömäärään luetaan a) palkansaajat; b) kyseisen yrityksen lukuun ja sen alaisuudessa työskentelevät henkilöt, jotka rinnastetaan palkansaajiin kansallisen lainsäädännön mukaan; c) yrityksen johtamiseen osallistuvat omistajat; d) yrityksessä säännöllisesti työskentelevät yhtiökumppanit, jotka saavat yritykseltä rahamääräisiä etuja. Oppisopimussuhteessa tai ammatillisessa koulutuksessa olevia opiskelijoita, jotka ovat oppisopimus- tai ammatillista koulutusta koskevassa sopimussuhteessa, ei lueta henkilöstömäärään. Äitiyslomien ja vanhempainlomien kestoa ei oteta huomioon laskennassa.”

4)

Pk-yritysten, joiden siirtokelpoisia arvopapereita ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, ei edellytetä raportoivan kestävyystietoja tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan nojalla yksittäisen yrityksen tasolla (yksittäisen yrityksen kestävyysselvitys). Jos ne ovat suuren konsernin (78) emoyrityksiä, niiden on kuitenkin raportoitava kestävyystiedot tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklan nojalla konsernin tasolla (konsernin kestävyysselvitys). Tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklaa sovelletaan emoyrityksen koosta riippumatta.

5)

Kyllä. Tilinpäätösdirektiivin 1 artiklan 3 kohdan mukaan luottolaitokset (79) ja vakuutusyritykset (80), mukaan lukien osuuskunnat ja keskinäiset yritykset, kuuluvat tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan soveltamisalaan (yksittäisen yrityksen kestävyysselvitys) oikeudellisesta muodostaan riippumatta, jos ne ovat suuria yrityksiä tai pk-yrityksiä (mikroyrityksiä lukuun ottamatta), joiden siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla. Ne kuuluvat myös tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklan (konsernin kestävyysselvitys) soveltamisalaan oikeudellisesta muodostaan riippumatta, jos ne ovat suuren konsernin emoyrityksiä.

Tilinpäätösdirektiivin 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan toisen virkkeen mukaan jäsenvaltiot voivat päättää olla kokonaan tai osittain soveltamatta kestävyysraportointivaatimuksia tiettyihin luottolaitoksiin (81).

6)

Kyllä. Muut rahoituslaitokset kuin vakuutusyritykset ja luottolaitokset kuuluvat tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklan soveltamisalaan, jos ne täyttävät molemmat seuraavista vaatimuksista:

7)

Kyllä. Kestävyysraportointidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan pienen tai rakenteeltaan yksinkertaisen laitoksen, joka on suuri yritys tai pk-yritys (lukuun ottamatta mikroyrityksiä), jonka siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, on raportoitava kestävyystiedot ESRS-standardien (tai vaihtoehtoisesti listattujen pk-yritysten ESRS-standardien) mukaisesti tilivuodesta 2026 alkaen. Näin ollen pienen tai rakenteeltaan yksinkertaisen laitoksen, jonka on tällä hetkellä ilmoitettava ei-taloudellisia tietoja tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan (joka on lisätty siihen muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevalla direktiivillä 2014/95/EU (83)) nojalla (koska se on paitsi luottolaitos myös suuri yritys, jolla on tilinpäätöspäivänään ollut keskimäärin yli 500 työntekijää tilivuoden aikana), olisi jatkettava ei-taloudellisten tietojen raportointia muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevan direktiivin nojalla, kunnes pieniin tai rakenteeltaan yksinkertaisiin laitoksiin aletaan soveltaa kestävyysraportointidirektiiviä (ts. tilivuodesta 2026 alkaen).

8)

Jos yritys (koosta tai tyypistä riippumatta, ml. esim. pienet tai rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset) on suuren konsernin emoyritys, sen on tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklan nojalla julkaistava konsernin kestävyysselvitys, joka on laadittu ESRS-standardien mukaisesti. Mahdollisuutta käyttää yksittäisen yrityksen kestävyysselvityksen laatimisessa listattujen pk-yritysten ESRS-standardeja tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 6 kohdan mukaisesti sovelletaan ainoastaan pk-yrityksiin (mikroyrityksiä lukuun ottamatta), joiden arvopapereita on listattu EU:n säännellyillä markkinoilla, sekä pieniin tai rakenteeltaan yksinkertaisiin laitoksiin, vakuutusalan kytkösyrityksiin ja jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiin (edellyttäen, että ne ovat joko suuria yrityksiä tai pk-yrityksiä – mikroyrityksiä lukuun ottamatta – joiden arvopapereita on listattu EU:n säännellyillä markkinoilla. Ks. myös kysymys 10).

9)

Jos pieni tai rakenteeltaan yksinkertainen laitos on suuren konsernin emoyritys, sen on julkaistava konsernin kestävyysraportointi ESRS-standardeja käyttäen joko tilivuodesta 2024 (jos pieni tai rakenteeltaan yksinkertainen laitos on yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö, jolla konsernin lukujen perusteella on tilinpäätöspäivänään ollut keskimäärin yli 500 työntekijää tilivuoden aikana) tai tilivuodesta 2025 alkaen (kaikissa muissa tapauksissa).

10)

Ei. Suurten konsernien emoyrityksiin sovelletaan tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklaa. Jos suuren konsernin emoyritys on kuitenkin vapautettu konsernitilinpäätöksen laatimisesta ja julkaisemisesta tilinpäätösdirektiivin 23 artiklan 10 kohdan nojalla (koska sillä on ainoastaan tytäryrityksiä, jotka ovat niin yksittäin kuin yhdessä tarkasteltuna merkitykseltään vähäisiä, tai koska kaikki sen tytäryritykset voidaan tilinpäätösdirektiivin 23 artiklan 9 kohdan nojalla jättää konsernitilinpäätöksen ulkopuolelle), kyseisen emoyrityksen ei tarvitse laatia ja julkaista konsernin kestävyysselvitystä. Jos tällainen emoyritys on kuitenkin itse tilinpäätösdirektiivin 3 artiklan 4 kohdassa määritelty suuri yritys ja kuuluisi näin ollen tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan soveltamisalaan, sen on laadittava ja julkaistava yksittäisen yrityksen kestävyysselvitys tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan nojalla. Tässä yksittäisen yrityksen kestävyysselvityksessä on otettava huomioon sen tytäryritykset raportoitaessa arvoketjusta ESRS-standardien mukaisesti.

11)

Ei. Yhteissijoitusyritykset ja vaihtoehtoiset sijoitusrahastot on tilinpäätösdirektiivin 1 artiklan 4 kohdan perusteella vapautettu tilinpäätösdirektiivissä säädetystä kestävyystietojen ilmoittamisesta, vaikka nämä rahoitustuotteet kuuluvat tilinpäätösdirektiivin soveltamisalaan (84).

12)

Tilinpäätösdirektiivin 1 artiklan 4 kohdan tarkoituksena on jättää yhteissijoitusyritykset ja vaihtoehtoiset sijoitusrahastot tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklassa säädettyjen kestävyysraportointivaatimusten ulkopuolelle.

Yhteissijoitusyrityksiä ja vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja hoitavat yritykset kuuluvat kuitenkin tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklassa säädettyjen kestävyysraportointivelvoitteiden soveltamisalaan, jos ne täyttävät tilinpäätösdirektiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetyt oikeudellista muotoa koskevat edellytykset ja tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklassa säädetyt yrityksen kokoa koskevat vaatimukset.

13)

Koska pörssilistatut rahastot ovat rahoitustuotteita, jotka on perustettu yhteissijoitusyrityksiksi tai vaihtoehtoisiksi sijoitusrahastoiksi, niihin sovelletaan samaa vapautusta kuin yhteissijoitusyrityksiin ja vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin (ks. kysymys 11). Listattuihin kiinteistösijoitusrahastoihin sovelletaan samaa poikkeusta kuin vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin siltä osin kuin ne täyttävät direktiivin 2011/61/EU (85) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset sille, että ne voidaan katsoa vaihtoehtoisiksi sijoitusrahastoiksi (ks. kysymys 11).

14)

Jos eläkerahaston yritysmuoto on jokin tilinpäätösdirektiivin (86) liitteessä I tai II luetelluista ja se kuuluu tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklan soveltamisalaan, sen on sisällytettävä toimintakertomukseensa kestävyysselvitys. Toisin kuin yhteissijoitusyritykset tai vaihtoehtoiset sijoitusrahastot, eläkerahastot eivät kuulu tilinpäätösdirektiivin 1 artiklan 4 kohdassa säädetyn kestävyysraportointivaatimusten ulkopuolelle jättämisen piiriin.

15)

Kyllä. Avoimuusdirektiivin 2 artiklan 1 kohdan k alakohdan määritelmän mukaan säännellyillä tiedoilla tarkoitetaan muun muassa ” kaikkia tietoja, jotka liikkeeseenlaskijan tai muun henkilön, joka on hakenut liikkeeseenlaskijan suostumuksetta arvopaperien ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, on julkistettava tämän direktiivin [eli avoimuusdirektiivin] [...] mukaisesti [...]”. Avoimuusdirektiivin 4 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että liikkeeseenlaskijat julkistavat kestävyysselvityksen, jota näin ollen on pidettävä ”säänneltyinä tietoina”.

16)

Tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 7 kohdan perusteella pk-yritykset (lukuun ottamatta mikroyrityksiä), joiden siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, voivat tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan nojalla päättää olla raportoimatta kestävyystietoja tilivuosilta, jotka alkavat ennen 1. tammikuuta 2028 (esim. tilivuosilta 2026 ja 2027). Tällöin pk-yrityksen on kuitenkin ilmoitettava lyhyesti toimintakertomuksessaan, miksi kestävyysraportointia ei toteutettu.

Tätä mahdollisuutta sovelletaan myös pieniin tai rakenteeltaan yksinkertaisiin laitoksiin sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiin edellyttäen, että ne ovat pk-yrityksiä (mikroyrityksiä lukuun ottamatta), joiden siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla.

17)

Ei. Tilinpäätösdirektiivin 19 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa (87), jossa säädetään yksittäisen yrityksen toimintakertomuksesta, edellytetään, että tiedot tärkeimmistä tulosindikaattoreista esitetään yksittäisen yrityksen toimintakertomuksessa. Tilinpäätösdirektiivin 29 artiklan 1 kohdassa (88), jossa säädetään konsernin toimintakertomuksesta, edellytetään, että konsernin toimintakertomuksessa esitetään vähintään tilinpäätösdirektiivin 19 ja 20 artiklassa vaaditut tiedot. Koska tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklan 7 kohdassa (89) vapautetaan yritykset julkistamasta tärkeimpiä tulosindikaattoreita koskevia tietoja yksittäisen yrityksen toimintakertomuksessa (kuten tilinpäätösdirektiivin 19 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa edellytetään), jos ne ovat noudattaneet 29 a artiklan 1–5 kohtaa, ja koska 29 artiklan 1 kohdan mukaisen konsernin toimintakertomuksen on sisällettävä myös 19 artiklan 1 kohdassa vaaditut tiedot, vapautusta sovelletaan myös 29 a artiklan mukaiseen konsernin toimintakertomukseen.

18)

Kyllä. Pk-yritys, jonka arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla ja joka julkaisee tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklassa tarkoitetun konsernin kestävyysselvityksen vapaaehtoisesti, vapautetaan velvollisuudesta laatia ja julkaista tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklassa tarkoitettu yksittäisen yrityksen kestävyysselvitys edellyttäen, että konsernin kestävyysselvitys on laadittu ESRS-standardeja noudattaen.

19)

Tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 9 kohdan ja 29 a artiklan 8 kohdan mukaan yritys, joka on tytäryritys, vapautetaan tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 1–4 kohdassa (tai, jos tytäryritys on itse suuren konsernin väliyhtiönä toimiva emoyritys, tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklan 1–5 kohdassa) asetetuista velvoitteista, jos tällainen yritys ja sen tytäryritykset sisällytetään tilinpäätösdirektiivin 29 ja 29 a artiklan mukaisesti laadittuun emoyrityksen konsernin toimintakertomukseen (tai kolmannen maan emoyrityksen konsernin kestävyysraportointiin, joka toteutetaan ESRS-standardeja noudattaen tai vastaavalla tavalla).

Tähän vapautukseen sovelletaan kaikkia tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 9 kohdan toisessa alakohdassa (tai, jos tytäryritys on itse suuren konsernin väliyhtiönä toimiva emoyritys, tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklan 8 kohdan toisessa alakohdassa) lueteltuja edellytyksiä. Vapautetun yrityksen toimintakertomuksen on sisällettävä erityisesti seuraavat tiedot: konsernitasolla tiedot raportoivan emoyrityksen nimi ja sääntömääräinen kotipaikka; linkki (linkit) emoyrityksen konsernin toimintakertomukseen tai konsernin kestävyysraportointiin; ja tieto siitä, että yritys on vapautettu velvoitteesta julkistaa yksittäisen yrityksen kestävyysselvitys (tai konsernin kestävyysselvitys, jos tytäryritys on itse suuren konsernin väliyhtiönä toimiva emoyritys). Jos emoyritys on sijoittautunut kolmanteen maahan, sen konsernin kestävyysraportointi ja varmennuslausunto on julkaistava sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alainen tytäryritys on, ja luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa säädetyt tiedot (jotka kattavat tytäryrityksen harjoittaman toiminnan) on sisällytettävä joko tytäryrityksen toimintakertomukseen tai kolmannen maan emoyrityksen toteuttamaan konsernin kestävyysraportointiin.

Jos jäsenvaltio edellyttää, että emoyrityksen konsernin toimintakertomuksesta tai konsernin kestävyysraportoinnista toimitetaan käännös, tällaisen käännöksen tulisi olla joko oikeaksi todistettu (esimerkiksi kääntäjän tai asianomaisen jäsenvaltion käännösten oikeaksi todistamisesta vastaavan viranomaisen toimesta) tai siihen olisi sisällyttävä maininta siitä, että sitä ei ole todistettu oikeaksi.

Tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 10 kohdan ja 29 a artiklan 9 kohdan mukaan vapautusta ei voida soveltaa suuriin yrityksiin, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, silloinkaan kun ne ovat pieniä tai rakenteeltaan yksinkertaisia laitoksia, vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä tai kolmansien maiden yrityksiä.

20)

Ei. Jotta tytäryritys voidaan vapauttaa oman kestävyysselvityksensä julkaisemisesta tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 9 kohdan tai 29 a artiklan 8 kohdan mukaisesti, tytäryrityksen julkaisemassa toimintakertomuksessa on oltava linkki emoyrityksen konsernin toimintakertomukseen tai konsernin kestävyysraportointiin (90). Jos kyseinen konsernin toimintakertomus tai konsernin kestävyysraportointi ei ole vielä saatavilla tytäryrityksen toimintakertomuksen julkaisuajankohtana, vapautusta hakeva tytäryritys voi viitata toimintakertomuksessaan yleiseen linkkiin, jonka kautta asiakirjat ovat tulevaisuudessa saatavilla. Voidaan esimerkiksi toimia niin, että emoyritys antaa unionissa toimivalle tytäryritykselle ilmoituksen, jossa se takaa tytäryrityksen antamat sitoumukset, ja kyseinen ilmoitus julkaistaan yhdessä tytäryrityksen toimintakertomuksen kanssa sen jäsenvaltion asettamassa määräajassa.

21)

Jäsenvaltio, jonka kansallisen lainsäädännön alainen tytäryritys on, voi edellyttää, että emoyrityksen konsernin toimintakertomus (tai tapauksen mukaan emoyrityksen konsernin kestävyysraportointi) julkaistaan jollakin kyseisen jäsenvaltion hyväksymällä kielellä ja että toimitetaan tarvittavat käännökset tälle kielelle. Näiden vaatimusten on tässä tapauksessa täytyttävä, jotta tytäryritys voidaan vapauttaa oman kestävyysselvityksensä julkaisemisesta (91).

22)

Vapautuksen saaneen tytäryrityksen on tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 9 kohdan ja 29 a artiklan 8 kohdan nojalla sisällytettävä toimintakertomukseensa tieto siitä, että se on vapautettu velvoitteesta julkaista yksittäisen yrityksen kestävyysselvitys (tai konsernin kestävyysselvitys, jos tytäryritys on itse suuren konsernin väliyhtiönä toimiva emoyritys) (92).

23)

Jos tytäryritys hyödyntää tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 9 kohdassa tai 29 a artiklan 8 kohdassa säädettyä vapautusta, sovelletaan toimintakertomuksen julkaisemista koskevia yleisiä sääntöjä, joihin kuuluu velvollisuus toimittaa toimintakertomus kansalliseen kaupparekisteriin tilinpäätösdirektiivin 30 artiklan nojalla, luettuna yhdessä yhtiöoikeusdirektiivin I osaston III luvun säännösten kanssa. Tilinpäätösdirektiivin 29 d artiklassa säädettyjä kestävyysraportoinnin digitaalisuutta koskevia vaatimuksia ei sovelleta. Jos tytäryrityksen, joka hyödyntää tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 9 kohdassa tai 29 a artiklan 8 kohdassa säädettyä vapautusta, siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, sen on noudatettava myös avoimuusdirektiivin 4 artiklassa asetettuja yleisiä vaatimuksia, jotka koskevat toimintakertomuksen julkaisemista vuositilinpäätöksessä (eli käytettävä delegoidulla ESEF-asetuksella perustettua eurooppalaista yhtenäistä sähköistä raportointimuotoa (ESEF) ja julkaistava vuositilinpäätös neljän kuukauden kuluessa tilivuoden päättymisestä).

24)

Eivät. Tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 10 kohdan ja 29 a artiklan 9 kohdan mukaan suuria yrityksiä, joiden siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, ei voida vapauttaa kestävyystietojen raportoimisesta, silloinkaan kun ne ovat pieniä tai rakenteeltaan yksinkertaisia laitoksia, vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä tai kolmansien maiden yrityksiä. Niiden on näin ollen raportoitava kestävyystiedot avoimuusdirektiivin 4 artiklan 5 kohdan ja tilinpäätösdirektiivin 19 a tai 29 a artiklan nojalla.

25)

Yritys, jonka on raportoitava kestävyystiedot mutta jonka ei edellytetä laativan ja julkaisevan yksittäisen yrityksen tai konsernin toimintakertomusta, voi julkaista yksittäisen yrityksen tai konsernin kestävyysselvityksen erillisessä asiakirjassa. Tätä periaatetta sovelletaan myös kolmannen maan emoyrityksen konsernin kestävyysraportointiin, jotta sen tytäryritykset voivat saada vapautuksen tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 9 kohdan ja 29 a artiklan 8 kohdan nojalla.

Kyseisen erillisen asiakirjan, joka sisältää yksittäisen yrityksen tai konsernin kestävyysselvityksen, on kuitenkin oltava tilinpäätösdirektiivin 29 d artiklassa säädettyjen muotoa ja tunnisteilla merkitsemistä koskevien vaatimusten mukainen (93).

26)

Yrityksen, jonka on laadittava ja julkaistava konsernin kestävyysselvitys mutta ei vastaavaa konsernitilinpäätöstä, on sisällytettävä konsernin kestävyysselvitykseen taloudelliset tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan ymmärtää yrityksen vaikutukset kestävyysseikkoihin ja kestävyysseikkojen vaikutukset yrityksen kehitykseen, tulokseen ja asemaan (94).

27)

Kaikkien tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklan soveltamisalaan kuuluvien yritysten on oletusarvoisesti käytettävä tilinpäätösdirektiivin 29 b artiklan nojalla hyväksyttyjä eurooppalaisia kestävyysraportointistandardeja (ESRS). Euroopan komissio hyväksyi ensimmäisen ESRS-standardien kokonaisuuden 31. heinäkuuta 2023 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2023/2772.

Laatiessaan tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan nojalla yksittäisen yrityksen kestävyysselvityksen pk-yritykset (mikroyritykset pois lukien), joiden siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, sekä pienet tai rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset, vakuutusalan kytkösyritykset ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset voivat vaihtoehtoisesti käyttää oikeasuhteisia ESRS-standardeja, jotka hyväksytään tilinpäätösdirektiivin 29 c artiklan nojalla (listattujen pk-yritysten ESRS-standardit). Ks. myös kysymys 28.

28)

Yritykset, jotka voivat käyttää listattujen pk-yritysten ESRS-standardeja, kun ne laativat yksittäisen yrityksen kestävyysselvityksensä, ovat seuraavat:

29)

”Kohtuullisten toimien” käsitettä käytetään määritettäessä, milloin yrityksen on raportoitava estimaatti arvoketjun tiedoista sen sijaan, että se raportoi arvoketjunsa toimijoilta kerätyt tiedot.

ESRS 1:n (Yleiset vaatimukset) 65 kohdan mukaan kestävyysselvitykseen on tarkoitus sisällyttää arvoketjua koskevat tiedot. Siinä säädetään, että ” yrityksen on annettava olennaiset arvoketjua koskevat tiedot, jos se on tarpeen, jotta a) kestävyyslausuntojen käyttäjillä on mahdollisuus ymmärtää yrityksen olennaiset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet; ja/tai b) voidaan tuottaa tietokokonaisuuksia, jotka vastaavat tietojen laadullisia ominaisuuksia (ks. tämän standardin lisäys B) ”.

ESRS 1:n (Yleiset vaatimukset) 68 kohdassa todetaan seuraavaa: ” Yrityksen kyky saada tarvittavat tiedot alku- ja loppupään arvoketjusta voi vaihdella eri tekijöiden mukaan (esim. yrityksen sopimusjärjestelyt, sen määräysvallan taso, jota se käyttää konsolidointiin kuulumattomassa toiminnassa, ja yrityksen ostovoima). Jos yrityksellä ei ole valmiutta valvoa alku- ja/tai loppupään arvoketjunsa toimintaa ja liikesuhteitaan, arvoketjua koskevien tietojen hankkiminen voi olla haastavampaa.”

ESRS 1:n (Yleiset vaatimukset) 69 kohdassa todetaan seuraavaa: ” On tilanteita, joissa yrityksen on kohtuulliset toimet toteutettuaan mahdotonta kerätä 63 kohdassa edellytetyt tiedot alku- ja loppupään arvoketjustaan. Tällöin yrityksen on estimoitava raportoitavat tiedot sen alku- ja loppupään arvoketjusta käyttämällä kaikkia kohtuullisia ja perusteltavissa olevia tietoja, kuten alakohtaisia keskiarvotietoja ja muita korvaavia indikaattoreita. ”

ESRS 1:n (Yleiset vaatimukset) 70 kohdassa todetaan, että arvoketjua koskevien tietojen hankkiminen voi olla haastavaa, jos arvoketjun asianomainen toimija on pk-yritys tai muu yritys, johon itseensä ei sovelleta yritysten kestävyysraportointia koskevan direktiivin raportointivaatimuksia.

ESRS 1:n (Yleiset vaatimukset) 71 kohdassa tehdään ero toimintaperiaatteita, toimia ja tavoitteita koskevan raportoinnin ja mittareita koskevan raportoinnin välillä. Toimintaperiaatteiden, toimien ja tavoitteiden osalta siinä todetaan, että yrityksen on raportoitava arvoketjua koskevat tiedot ” siltä osin kuin kyseiset toimintaperiaatteet, toimet ja tavoitteet koskevat arvoketjun toimijoita ”. Mittareiden osalta siinä todetaan, että ” monissa tapauksissa, erityisesti sellaisissa ympäristöasioissa, joiden osalta on käytettävissä korvaavia indikaattoreita, yritys saattaa pystyä noudattamaan raportointivaatimuksia keräämättä tietoja alku- ja loppupään arvoketjunsa toimijoilta ja erityisesti pk-yrityksiltä esimerkiksi laskiessaan yrityksen scope 3 -kasvihuonekaasupäästöjä ”.

Artiklan 72 kohdassa selvennetään seuraavasti: ” Alakohtaisia keskiarvotietoja tai muita vastaavia indikaattoreita käyttäen tehtyjen estimaattien sisällyttäminen ei saa johtaa tietoihin, jotka eivät olen tietojen laadullisten ominaisuuksien mukaisia (ks. tämän standardin 2 luku ja 7.2 jakso Estimoinnissa käytetyt lähteet ja tuloksen epävarmuus).”

Yrityksen olisi määritettävä ESRS 1:n (Yleiset vaatimukset) 69 kohdassa tarkoitetut kohtuulliset toimet ottaen huomioon itseään koskevat tosiseikat ja olosuhteet sekä ulkoisen toimintaympäristönsä olosuhteet. Se, mitä ovat kohtuulliset toimet, voi siis vaihdella yrityksestä toiseen.

On odotettavissa, että estimaattien käyttö on yleisempää raportointivaatimusten ensimmäisinä soveltamisvuosina ja että niiden käyttö vähenee, kun yritysten ja niiden arvoketjujen toimijoiden kyky jakaa kestävyystietoja aikanaan paranee.

Yrityksen tulisi kaikissa tapauksissa pohtia, onko todennäköistä, että estimaattien käyttö vaikuttaa raportoitujen tietojen laatuun. Estimaattien käyttö voi joissakin olosuhteissa parantaa raportoitujen tietojen laatua, esimerkiksi jos se auttaa varmistamaan, että vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia koskevat tiedot ovat neutraaleja, tai jos kerätyt tiedot eivät olisi riittävän luotettavia. Näissä olosuhteissa estimaatteja käyttämällä voidaan antaa todenmukaisempi kuva niistä ilmiöistä, joita tietojen väitetään kuvaavan, ja näin ollen on todennäköisempää, että raportoiva yritys käyttää estimaatteja. Muissa olosuhteissa estimaattien käyttö voi heikentää raportoitujen tietojen laatua, esimerkiksi jos se johtaa epätarkempiin ja/tai epätäydellisempiin tietoihin ja sitä kautta vähemmän todenmukaiseen kuvaan ilmiöistä, joita niiden väitetään kuvaavan.

Kun kohtuullisten toimien määrittämiseksi otetaan huomioon yritystä koskevat tosiseikat ja olosuhteet sekä sen ulkoisen toimintaympäristön olosuhteet, seuraavat kriteerit voivat olla hyödyllinen ohjenuora. Mikä tahansa näistä kriteereistä voi yksinään riittää sen määrittämiseen, että kohtuullisia toimia on toteutettu, tai kriteerejä voidaan soveltaa erilaisina yhdistelminä.

30)

ESRS 1:n (Yleiset vaatimukset) 132 ja 133 kohdassa vahvistetaan siirtymäsäännökset, joilla rajoitetaan arvoketjutietoja, jotka kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten on raportoitava ja/tai kerättävä arvoketjunsa toimijoilta kolmen ensimmäisen vuoden aikana (98). Siihen, missä määrin yritykset pyytävät pk-yrityksiä toimittamaan kestävyystietoja kestävyysraportointidirektiivin ja ESRS-standardien seurauksena, vaikuttaa voimakkaasti kolmen ensimmäisen noudattamisvuoden aikana se, hyödyntävätkö kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalaan kuuluvat yritykset arvoketjusta raportointia koskevia siirtymäsäännöksiä.

Sen estämättä, mitä edellä mainituissa siirtymäsäännöksissä säädetään, pk-yritykset voivat odottaa, että yritykset, jotka kuuluvat kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalaan, toteuttavat ”kohtuullisia toimia” kerätäkseen arvoketjujensa toimijoilta tiedot, joita ne tarvitsevat noudattaakseen ESRS-standardeja. Kuten edelliseen kysymykseen annetussa vastauksessa todetaan, arvoketjun toimijan koko ja resurssit, tekninen valmius ja läheisyys kuuluvat kriteereihin, joita voidaan käyttää määritettäessä, mitkä ovat ”kohtuullisia toimia”. Sen vuoksi pienempiin pk-yrityksiin, 1) jotka eivät ole ilmoittaneet vapaaehtoisesti kestävyystietoja, 2) joihin ei liity vakavia kielteisiä vaikutuksia ja 3) jotka eivät ole kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten ensimmäisen tason toimittajia tai asiakkaita, pitäisi ainakin raportointivaatimusten ensimmäisinä soveltamisvuosina kohdistua vähemmän kestävyystietoja ja niiden jakamista koskevia odotuksia. Suurempiin pk-yrityksiin, jotka ovat aiemmin ilmoittaneet kestävyystietoja (esimerkiksi siksi, että ne soveltavat EMAS-järjestelmää tai muita ympäristö- tai kestävyyssertifiointi- tai raportointijärjestelmiä), ja pk-yrityksiin, jotka ovat kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten ensimmäisen tason toimittajia tai asiakkaita, voi kohdistua enemmän kestävyystietoja ja niiden jakamista koskevia odotuksia.

EFRAG laatii parhaillaan kahta kestävyysraportointistandardien kokonaisuutta pk-yrityksille: pakollisia standardeja listatuille pk-yrityksille (LSME ESRS) ja vapaaehtoisia standardeja listaamattomille pk-yrityksille (VSME). Listattujen pk-yritysten ESRS-standardeissa määritetään enimmäistaso kestävyystiedoille, joita ESRS-standardeissa edellytetään kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten vaativan arvoketjuunsa kuuluvilta pk-yrityksiltä. VSME-standardit laaditaan niin, että niistä tulee vertailukohta kaikille markkinatoimijoille. Tarkoituksena on varmistaa, että kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalaan kuuluvien ja muiden yritysten raportointitoimet ovat oikeasuhteisia.

31)

ESRS 1:n 10.2 luvussa esitetään arvoketjuja koskevaan 5 lukuun liittyvät siirtymäsäännökset. Arvoketjulta vaadittavien tietojen julkistamista koskevaa siirtymäkautta sovelletaan kunkin yrityksen osalta kolmena ensimmäisenä tilivuotena, jolloin raportointivaatimuksia sovelletaan. Esimerkiksi jos yritys kuuluu tilivuodesta 2024 alkaen tilinpäätösdirektiivin 19 a tai 29 a artiklan soveltamisalaan, se voi hyödyntää arvoketjuraportointia koskevaa siirtymäkautta tilivuosien 2024, 2025 ja 2026 osalta.

32)

Kyllä, tilinpäätösdirektiivin 19 a tai 29 a artiklan soveltamisalaan kuuluvien yritysten on sisällytettävä kestävyysselvityksiinsä luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa tarkoitetut tiedot.

33)

Ei. Luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklaa sovelletaan kaikkiin yrityksiin, joiden on tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklan nojalla laadittava ja julkaistava kestävyysselvitys. Jos pk-yritys (lukuun ottamatta mikroyrityksiä), jonka siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, päättää kuitenkin tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 7 kohdan nojalla olla sisällyttämättä toimintakertomukseensa kestävyysselvitystä, johon olisi sisällytettävä luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa tarkoitetut tiedot, sen ei tarvitse julkistaa luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa tarkoitettuja tietoja.

34)

Kyllä, mutta vain, jos emoyritys on sijoittautunut kolmanteen maahan ja luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa tarkoitetut tiedot eivät sisälly emoyrityksen konsernin kestävyysraportointiin. Jos yritys hyödyntää tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 9 kohdan tai 29 a artiklan 8 kohdan nojalla vapautusta velvoitteesta julkistaa kestävyysselvitys siinä tapauksessa, että sen emoyritys on sijoittautunut kolmanteen maahan, luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa tarkoitetut tiedot, jotka kattavat unioniin sijoittautuneen vapautuksen saaneen tytäryrityksen ja sen tytäryritysten harjoittaman toiminnan, on sisällytettävä vapautuksen saaneen tytäryrityksen toimintakertomukseen tai kolmanteen maahan sijoittautuneen emoyrityksen toteuttamaan konsernin kestävyysraportointiin (99).

35)

Yritysten, joihin sovelletaan tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklaa, tulisi julkaista toimintakertomus (joka sisältää kestävyysselvityksen) yhdessä tilinpäätösdirektiivin 34 artiklassa tarkoitetun lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön antaman lausunnon ja selvityksen kanssa. Tästä säädetään tilinpäätösdirektiivin 30 artiklan 1 kohdassa, jossa viitataan kunkin jäsenvaltion yhtiöoikeusdirektiivin 1 osaston III luvun mukaisesti säätämiin lakeihin. Yhtiöoikeusdirektiivin 21 artiklassa asiaa selvennetään seuraavasti: ” 1. Asiakirjat ja tiedot, jotka on 14 artiklan mukaan julkistettava, on laadittava ja toimitettava jollakin sellaisella kielellä, joka on sallittu siinä jäsenvaltiossa sovellettavan kielilainsäädännön mukaisesti, jossa 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asiakirjavihko on ”. Sen vuoksi yritysten on julkaistava toimintakertomukseen sisältyvä kestävyysselvitys kielellä, joka on määritetty yhtiöoikeusdirektiivin 21 artiklan mukaisesti hyväksytyissä asianomaisen jäsenvaltion laeissa.

Jos tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklan soveltamisalaan kuuluvan yrityksen arvopapereita on listattu EU:n säännellyillä markkinoilla, sen on noudatettava myös avoimuusdirektiivissä säädettyjä toimintakertomusta koskevia julkistamisvelvoitteita. Kukin jäsenvaltio vahvistaa avoimuusdirektiivin 20 artiklan mukaisesti kielijärjestelyt ”säännellyille tiedoille”, joihin sisältyy toimintakertomus osana vuositilinpäätöstä.

36)

Tilinpäätösdirektiivin 29 d artiklassa edellytetään, että yritykset, joiden on suoritettava kestävyysraportointia, laativat toimintakertomuksensa (tapauksen mukaan konsernin tasolla) delegoidun ESEF-asetuksen 3 artiklassa täsmennetyssä sähköisessä raportointimuodossa (eli XHTML-muodossa) ja merkitsevät toimintakertomukseen sisältyvän kestävyysselvityksensä tunnisteilla noudattaen digitaalista taksonomiaa, joka täsmennetään muuttamalla delegoitua ESEF-asetusta.

37)

Kyllä. Tilinpäätösdirektiivin 29 d artiklassa edellytetään, että yritykset, joiden on toimintakertomuksessaan julkaistava kestävyysselvitys, merkitsevät kestävyysselvityksensä ja luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa säädetyt tiedot tunnisteilla noudattaen digitaalista taksonomiaa, joka täsmennetään muuttamalla delegoitua ESEF-asetusta.

38)

Tilinpäätösdirektiivin 29 d artiklassa edellytetään, että yritykset, joiden on toimintakertomuksessaan julkaistava kestävyysselvitys (tapauksen mukaan konsernin tasolla), laativat toimintakertomuksensa delegoidun ESEF-asetuksen 3 artiklassa täsmennetyssä sähköisessä raportointimuodossa (eli XHTML-muodossa) ja merkitsevät toimintakertomukseen sisältyvän kestävyysselvityksensä tunnisteilla noudattaen digitaalista taksonomiaa, joka hyväksytään muuttamalla delegoitua ESEF-asetusta. Yritysten ei tarvitse merkitä kestävyysselvityksiään tunnisteilla ennen kuin tämä digitaalinen taksonomia on hyväksytty. Koska kestävyysselvityksestä tulee koneellisesti luettava vasta sitten, kun se on sekä sisällytetty XHTML-asiakirjaan että merkitty digitaalista taksonomiaa noudattaen tunnisteilla, yritysten ei myöskään tarvitse laatia toimintakertomusta XHTML-muotoisena ennen kuin digitaalinen taksonomia on hyväksytty.

39)

Tilinpäätösdirektiivin 30 artiklassa on säännöt toimintakertomuksen (johon sisältyy tarvittaessa tilinpäätösdirektiivin 19 a tai 29 a artiklan nojalla laadittu kestävyysselvitys) julkaisemisesta. Se on julkaistava kunkin jäsenvaltion säännösten mukaisesti yhdessä varmennuslausunnon/-raportin kanssa viimeistään 12 kuukauden kuluttua sen tilivuoden tilinpäätöspäivästä, jolta toimintakertomus on laadittu.

Yritysten, jotka ovat EU:n säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettujen arvopapereiden liikkeeseenlaskijoita, on lisäksi julkaistava vuositilinpäätöksensä (johon sisältyy toimintakertomus ja sen myötä kestävyysselvitys) viimeistään neljän kuukauden kuluttua kunkin tilivuoden päättymisestä. Tästä säädetään avoimuusdirektiivin 4 artiklan 5 kohdassa, jossa viitataan tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklaan.

40)

Kestävyysraportointidirektiivissä ei tehdä muutoksia aiempaan EU:n valvontajärjestelmään, jossa edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia niiden tapausten varalta, joissa rajoitetun vastuun yritykset eivät noudata sääntöjä (tilinpäätösdirektiivin 51 artikla), ja perustavat kansallisen valvontaviranomaisen, jolla on valtuudet valvoa, että EU:n säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettujen siirtokelpoisten arvopapereiden liikkeeseenlaskijat noudattavat sääntöjä (avoimuusdirektiivin 28 artikla ja sitä seuraavat artiklat). Tämä tarkoittaa, että kestävyysraportointivaatimusten noudattamiseen sovelletaan kansallista seuraamusjärjestelmää, joka koskee (tilinpäätösdirektiivin alaisten) rajoitetun vastuun yritysten ja (avoimuusdirektiivin alaisten) EU:n säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettujen siirtokelpoisten arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden toimintakertomusta. EU:n säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettujen siirtokelpoisten arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden osalta myös ESMAn on avoimuusdirektiivin 28 d artiklan nojalla annettava ohjeet kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorittamasta kestävyysraportoinnin valvonnasta.

Joka tapauksessa toimintakertomukseen sisällytettävän kestävyysselvityksen on tilinpäätösdirektiivin 34 artiklan nojalla aina oltava lakisääteisen tilintarkastajan tai, jos jäsenvaltio sen sallii, riippumattoman varmennuspalvelujen tarjoajan varmentama.

41)

Ei. Kolmannen maan perimmäisen emoyrityksen oikeudellisella muodolla ei ole merkitystä tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan kannalta.

42)

Jos kolmannen maan yritys kuuluu tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan soveltamisalaan, sen EU:hun sijoittautuneen tytäryrityksen tai EU:ssa sijaitsevan sivuliikkeen on julkaistava kestävyysraportti ja asetettava se saataville kolmannen maan emoyrityksensä puolesta. EU:ssa sijaitsevalla tytäryrityksellä tai sivuliikkeellä ei ole nimenomaista velvoitetta laatia kestävyysraportti. Tämä tarkoittaa sitä, että kolmannen maan emoyritys voi laatia raportin, jonka EU:ssa sijaitseva tytäryritys tai sivuliike julkaisee ja asettaa saataville joko toimittamalla sen EU:n kaupparekisteriin tai julkaisemalla sen verkkosivustollaan. Vaihtoehtoisesti EU:ssa sijaitseva tytäryritys tai sivuliike voi laatia ja julkaista raportin ja asettaa sen saataville kolmannessa maassa toimivan emoyrityksensä puolesta.

43)

Tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklassa edellytetään, että yksi tytäryritys tai sivuliike julkaisee vähintään yhden kestävyysraportin kussakin jäsenvaltiossa (”Jäsenvaltion on edellytettävä, että sen alueelle sijoittautunut tytäryritys [...]). Jotta kolmannen maan yrityksen tytäryritykset ja sivuliikkeet eivät joutuisi raportoimaan samoja asioita moneen kertaan, jäsenvaltio voi sallia, että sen alueelle sijoittautunut tytäryritys tai sen alueella sijaitseva sivuliike noudattaa tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklassa säädettyä velvoitetta julkaisemalla linkin kestävyysraporttiin, jonka kolmannen maan yrityksen toinen unionissa sijaitseva tytäryritys tai sivuliike on julkaissut.

44)

Tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklassa tarkoitettu kestävyysraportti on laadittava tilinpäätösdirektiivin 40 b artiklan nojalla hyväksyttävien kestävyysraportointistandardien mukaisesti.

Tästä poiketen tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa sallitaan kestävyysraportin laatiminen tilinpäätösdirektiivin 29 b artiklan nojalla hyväksyttyjen kestävyysraportointistandardien (eli ESRS-standardien) mukaisesti tai tavalla, joka vastaa tilinpäätösdirektiivin 29 b artiklan nojalla hyväksyttyjä kestävyysraportointistandardeja, mikä määritetään vastaavuutta koskevassa komission päätöksessä. Tätä säännöstä tulisi tulkita niin, että tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan soveltamisalaan kuuluva kolmannen maan emoyritys voi päättää julkaista tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklassa tarkoitetun konsernin kestävyysselvityksen (joka on laadittu 29 b artiklan nojalla hyväksyttyjen standardien mukaisesti) sen sijaan, että sen EU:ssa sijaitseva tytäryritys tai sivuliike julkaisee tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklassa tarkoitetun kestävyysraportin konsernin tasolla. Tällöin sovelletaan tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 9 kohdassa ja 29 a artiklan 8 kohdassa säädettyjä vapautuksia, jotka koskevat EU:ssa toimivia tytäryrityksiä.

45)

Jos kaikkia vaadittuja tietoja ei toimiteta, tytäryrityksen tai sivuliikkeen on laadittava, julkaistava ja asetettava saataville kestävyysraportti, joka sisältää kaikki sen hallussa olevat, saadut tai hankitut tiedot, ja annettava selvitys, josta käy ilmi, että kolmannen maan yritys ei ole asettanut tarvittavia tietoja saataville (tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan 2 kohdan neljäs alakohta).

46)

Ei. Yritysten, jotka raportoivat tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan nojalla, ei tarvitse sisällyttää kestävyysraporttiin luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa tarkoitettuja tietoja.

47)

Jos kolmannen maan emoyritys kuuluu tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan soveltamisalaan ja päättää kestävyysraportin sijaan julkaista ESRS-standardien mukaisesti laaditun konsernin kestävyysselvityksen, se ei tarvitse raportoida luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklan nojalla.

Jotta kyseisen kolmannen maan emoyrityksen unionissa toimivat tytäryritykset voitaisiin vapauttaa tilinpäätösdirektiivin 19 a / 29 a artiklassa säädetyistä kestävyysraportointivaatimuksista (jos näihin unionissa toimiviin tytäryrityksiin sovelletaan kyseisiä vaatimuksia), luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa tarkoitetut tiedot, jotka kattavat kyseisten EU:ssa toimivien tytäryritysten harjoittaman toiminnan, on sisällytettävä niiden omaan toimintakertomukseen tai kolmannen maan emoyrityksen toteuttamaan konsernin kestävyysraportointiin (100).

48)

Tilinpäätösdirektiivin 19 a / 29 a artiklan nojalla laadittu kestävyysselvitys ja tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan nojalla laadittu kestävyysraportti ovat sisällöltään erilaisia ja ne toimivat erillisten järjestelmien puitteissa.

Näin ollen se, että unionissa sijaitseva tytäryritys, joka julkaisee kestävyysraportin kolmannen maan emoyrityksensä konsernin tasolla 40 a artiklan säännösten mukaisesti, ei vapauta unionissa sijaitsevaa tytäryritystä eikä sen omia tytäryrityksiä 19 a ja/tai 29 a artiklassa säädettyjen raportointivelvoitteiden noudattamisesta.

Kolmannen maan emoyritys, joka kuuluu 40 a artiklan soveltamisalaan, voi kuitenkin päättää julkaista 29 a artiklassa tarkoitetun konsernin kestävyysselvityksen (joka on laadittu 29 b artiklan nojalla hyväksyttyjen kestävyysraportointistandardien mukaisesti tai kyseisiä kestävyysraportointistandardeja vastaavalla tavalla) sen sijaan, että sen EU:hun sijoittautunut tytäryritys tai EU:ssa sijaitseva sivuliike julkaisee kestävyysraportin 40 a artiklan nojalla konsernin tasolla. Tässä tapauksessa EU:hun sijoittautunut tytäryritys vapautetaan 40 a artiklassa tarkoitetun kestävyysraportin julkaisemisesta edellyttäen, että 19 a artiklan 9 kohdassa ja 29 a artiklan 8 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

49)

Kukin jäsenvaltio vahvistaa kestävyysraportin kielijärjestelyt yhtiöoikeusdirektiivin 21 artiklan mukaisesti.

50)

Tilinpäätösdirektiivissä ei edellytetä kestävyysraportilta tiettyä raportointimuotoa. Eurooppalaisen keskitetyn yhteyspisteen toimintaa koskevalla direktiivillä (EU) 2023/2864 (ESAP-koontidirektiivi) (101) tilinpäätösdirektiiviin lisätyssä 33 a artiklassa kuitenkin edellytetään, että 40 a artiklan soveltamisalaan kuuluvat tytäryritykset ja sivuliikkeet toimittavat kestävyysraportin ja siihen liittyvät asiaankuuluvat metatiedot jäsenvaltion nimeämälle tiedonkeruuelimelle tietojen poiminnan mahdollistavassa muodossa (102). Lisäksi komissiolle siirretään valta hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa täsmennetään kestävyysraporttiin liitettävät metatiedot ja edellytetään koneluettavaa muotoa.

51)

Tilinpäätösdirektiivin 40 d artiklan 1 kohdassa edellytetään, että tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tytäryritykset ja sivuliikkeet julkaisevat kestävyysraportin yhdessä varmennuslausunnon ja tapauksen mukaan tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetun selvityksen kanssa 12 kuukauden kuluessa sen tilivuoden tilinpäätöspäivästä, jota raportti koskee.

52)

Kestävyysraportointidirektiivissä ei tehdä muutoksia tilinpäätösdirektiivin mukaiseen aiempaan seuraamusjärjestelmään, jonka mukaan jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia niiden tapausten varalta, joissa yritykset, joihin sovelletaan tilinpäätösdirektiivin vaatimuksia, eivät noudata vaatimuksia (103). Näin ollen yrityksiä koskevien kestävyysraportointivaatimusten noudattamiseen sovelletaan kansallista seuraamusjärjestelmää, joka on käytössä tilinpäätösdirektiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten toimintakertomusten osalta. Joka tapauksessa kestävyysraportista on tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan 3 kohdan nojalla aina annettava varmennuspalvelujen tarjoajan lausunto (104).

53)

Tilintarkastusdirektiivin 3 artiklassa, jossa säädetään lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen hyväksymisestä, säädetään, että toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt vain, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

Tilintarkastusdirektiivin 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa lakisääteisten tilintarkastajien hyväksymistä koskevissa edellytyksissä viitataan tilintarkastusdirektiivin 4 ja 6–10 artiklaan, ja tilintarkastusdirektiivin 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tilintarkastusyhteisöjen hyväksymistä koskevissa edellytyksissä viitataan tilintarkastusdirektiivin 4 ja 6–12 artiklaan.

Hyvää mainetta koskeva tilintarkastusdirektiivin 4 artiklan sanamuoto on riittävän laaja, jotta sitä voidaan soveltaa myös kestävyysraportoinnin varmentamiseen, ja tilintarkastusdirektiivin 6–12 artiklaa on muutettu niin, että niitä sovelletaan nimenomaisesti kestävyysraportoinnin varmentamiseen.

Jos lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö haluaa saada hyväksynnän kestävyysraportoinnin varmentamiseen, sen on noudatettava kaikkia niitä kansallisen lainsäädännön vaatimuksia, joilla tilintarkastusdirektiivi on kestävyysraportoinnin varmentamisen osalta saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, kuten myös tilintarkastusdirektiivin 3 artiklan 4 kohdassa säädettyjä vaatimuksia. Lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön, joka ei tarjoa kestävyysraportoinnin varmennusta, ei ole pakko noudattaa kestävyysraportoinnin varmentamista koskevia vaatimuksia, jotta se voisi saada tilintarkastusdirektiivin 3 artiklan nojalla hyväksynnän.

54)

Jotta lakisääteiset tilintarkastajat voivat varmentaa kestävyysraportoinnin, heidän on oltava hyväksyttyjä ja täytettävä kestävyyttä koskevat lisävaatimukset.

Tilintarkastusdirektiivin 14 a artiklan kolmannen alakohdan perusteella ennen 1. tammikuuta 2026 hyväksyttyjen lakisääteisten tilintarkastajien (jotka on joko hyväksytty ennen 1. tammikuuta 2024 tai joiden hyväksymisprosessi oli 1. tammikuuta 2024 kesken), jotka haluavat tehdä myös kestävyysvarmennuksia, ei tarvitse noudattaa tilinpäätösdirektiivin 7 artiklan 2 kohtaa, 8 artiklan 3 kohtaa, 10 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja 14 artiklan 2 kohdan neljättä alakohtaa, mutta heidän on silti hankittava riittävät tiedot jatkuvan koulutuksen avulla.

55)

Tilintarkastusdirektiivin 14 a artiklan kolmannen kohdan mukaan ennen 1. tammikuuta 2026 hyväksyttyjen lakisääteisten tilintarkastajien, jotka haluavat suorittaa kestävyysraportoinnin varmentamista, täytyy hankkia riittävät tiedot kestävyysraportoinnista ja kestävyysraportoinnin varmentamisesta, myös tilintarkastusdirektiivin 8 artiklan 3 kohdassa luetelluista aihepiireistä, tilintarkastusdirektiivin 13 artiklassa tarkoitetun jatkuvan koulutuksen avulla. Tilintarkastusdirektiivin 14 a artiklassa ei edellytetä lisäkuulusteluja eikä tällaisten tietojen hankkimista ennen hyväksynnän saamista. Tilintarkastusdirektiivissä ei aseteta ennen 1. tammikuuta 2026 hyväksytyille lakisääteisille tilintarkastajille määräaikoja, joihin mennessä heidän täytyy hakea hyväksyntää kestävyysvarmennusten suorittamiselle näiden vaatimusten mukaisesti.

56)

Jotta lakisääteinen tilintarkastaja tai harjoittelija voidaan hyväksyä myös kestävyysraportoinnin varmentajaksi, tilintarkastusdirektiivin 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa edellytettyyn kolmivuotiseen käytännön harjoitteluun tulee sisältyä kahdeksan kuukauden mittainen käytännön harjoittelu kestävyysraportoinnin ja konsernin kestävyysraportoinnin varmentamisen tai muiden kestävyyteen liittyvien palvelujen suorittamisen parissa.

Lakisääteisen tilintarkastajan tai harjoittelijan, joka on kestävyysraportoinnin varmentamisen suorittamista koskevan hyväksynnän hakemishetkellä jo suorittanut kolmivuotisen käytännön harjoittelun, on suoritettava kahdeksan kuukauden lisäharjoittelu, joka koskee kestävyysraportoinnin ja konsernin kestävyysraportoinnin varmentamista tai muita kestävyyteen liittyviä palveluja.

Tilintarkastusdirektiivin 14 a artiklan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa seuraavat ammattiryhmät vapautetaan tästä vaatimuksesta: lakisääteiset tilintarkastajat, jotka on hyväksytty tai tunnustettu suorittamaan lakisääteisiä tilintarkastuksia ennen 1. tammikuuta 2024, ja henkilöt, joiden osalta hyväksymisprosessi on 1. tammikuuta 2024 kesken, edellyttäen, että kyseinen prosessi saatetaan päätökseen ennen 1. tammikuuta 2026. Tilintarkastusdirektiivin 14 a artiklan kolmannen alakohdan mukaan näiden henkilöiden on kuitenkin hankittava riittävät tiedot jatkuvan koulutuksen avulla.

57)

” Muilla kestävyyteen liittyvillä palveluilla ” tarkoitetaan muita kestävyysraportointiin liittyviä palveluja kuin varmennusta. Niihin voivat kuulua esimerkiksi kestävyysraportteja koskevat konsultointipalvelut ja kestävyysraporttien laatiminen.

58)

Rekisteröiminen jäsenvaltiossa B edellyttää, että lakisääteinen tilintarkastaja on hyväksytty lakisääteiseksi tilintarkastajaksi kyseisessä jäsenvaltiossa (ks. tilintarkastusdirektiivin 3 artiklan 1 kohta ja 14 artiklan 1 kohta). Jos tilintarkastajalla on tällainen hyväksyntä ja hän haluaa rekisteröityä varmennuspalvelujen tarjoajaksi, jäsenvaltiossa B sovelletaan tilintarkastusdirektiivin 14 a artiklan mukaista siirtymäjärjestelyä (ks. myös kysymys 54). Hyväksyntää varmennuspalvelujen tarjoajaksi jäsenvaltiossa A ei vaadita.

59)

Kyseisen tilintarkastajan tulisi rekisteröityä jäsenvaltiossa B lakisääteiseksi tilintarkastajaksi ja varmennuspalvelujen tarjoajaksi. Ainoastaan riippumattomat varmennuspalvelujen tarjoajat voivat rekisteröityä varmennuspalvelujen tarjoajiksi olematta tilintarkastajia.

60)

Kyllä. Tilintarkastusdirektiivin 2 artiklan 23 kohdassa ja tilinpäätösdirektiivin 2 artiklan 20 kohdassa annettujen määritelmien mukaan ” ”riippumattomalla varmennuspalvelujen tarjoajalla” tarkoitetaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta, joka on akkreditoitu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti direktiivin 2013/34/EU 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa tarkoitettua erityistä vaatimustenmukaisuuden arviointitoimintaa varten ”. Asetuksen (EY) N:o 765/2008 määritelmän mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella tarkoitetaan ” elintä, joka suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia kuten kalibrointia, testausta, sertifiointia ja tarkastuksia ”.

Vaikka asetuksessa (EY) N:o 765/2008 viitataan ainoastaan elinten akkreditointiin, on muistettava, että riippumattomat varmennuspalvelujen tarjoajat eivät kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan. Jotta riippumattomille varmennuspalvelujen tarjoajille ja lakisääteisille tilintarkastajille voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset, ” elin ” tulisi ymmärtää niin, että se kattaa luonnolliset henkilöt.

61)

Voidakseen suorittaa kestävyysvarmennuksia riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien on tilinpäätösdirektiivin 34 artiklan 4 kohdan mukaan noudatettava vaatimuksia, jotka vastaavat tilintarkastusdirektiivissä säädettyjä. Näihin vaatimuksiin kuuluvat tilinpäätösdirektiivin 34 artiklan 4 kohdassa esitetty ei-tyhjentävä luettelo ja arviointi vastaavuudesta tilintarkastusdirektiivin 2 artiklan 22 alakohdassa määritellyn kestävyysraportoinnin varmentamisen kanssa.

Jotta riippumattomille varmennuspalvelujen tarjoajille ja lakisääteisille tilintarkastajille voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset, myös riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien tulisi noudattaa vaatimuksia, jotka vastaavat tilintarkastusdirektiivin 3 a artiklassa säädettyjä rekisteröintivaatimuksia.

62)

Kestävyysraportointidirektiivin johdanto-osan 63 kappale kuuluu seuraavasti: ” Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun unionin lainsäädännössä edellytetään, että yrityksen kestävyysraportoinnin tietyt osatekijät todentaa akkreditoitu riippumaton kolmas osapuoli, kyseisen akkreditoidun riippumattoman kolmannen osapuolen kertomus olisi asetettava saataville joko toimintakertomuksen liitteenä tai muulla julkisesti saatavilla olevalla keinolla. Tällainen mainitun kertomuksen saataville asettaminen ei saisi vaikuttaa varmennuslausunnon lopputulokseen, vaan kolmannen osapuolen varmennuksen olisi pysyttävä siitä riippumattomana. Se ei saisi aiheuttaa päällekkäistä työtä varmennuslausunnon antavan tilintarkastajan tai riippumattoman varmennuspalvelujen tarjoajan ja akkreditoidun riippumattoman kolmannen osapuolen välillä.”

”Akkreditoitu riippumaton kolmas osapuoli” on yhteisö, joka on yleensä muu asiantuntija kuin lakisääteinen tilintarkastaja tai riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja. Se antaa varmennuslausunnon kestävyysselvityksestä ja voi todentaa osia kestävyysraportoinnista, kuten kasvihuonekaasupäästöt. Kestävyysraportointidirektiivissä edellytetään, että akkreditoidun riippumattoman kolmannen osapuolen työn tulokset esitetään avoimesti ja että työ ei ole päällekkäistä lakisääteisten tilintarkastajien tai riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien työn kanssa (105).

63)

Ei. Toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautunut riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja ei voi varmentaa kestävyysraportointia jäsenvaltiossa, joka ei salli riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien harjoittaa kestävyysraportoinnin varmentamista alueellaan.

Tilinpäätösdirektiivin 34 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus sallia alueelleen sijoittautuneiden riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien antaa kestävyysraportointia koskeva varmennuslausunto edellyttäen, että näihin riippumattomiin varmennuspalvelujen tarjoajiin sovelletaan vaatimuksia, jotka vastaavat tilintarkastusdirektiivissä kestävyysraportoinnin varmentamista suorittaville lakisääteisille tilintarkastajille asetettuja vaatimuksia. Tilinpäätösdirektiivin 34 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa edellytetään, että ainoastaan sellaiset jäsenvaltiot, jotka ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta, sallivat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien suorittaa kestävyysraportoinnin varmentamista alueellaan.

64)

Jos riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja varmentaa kestävyysraportoinnin toisen jäsenvaltion (vastaanottavan jäsenvaltion) alueella, sen jäsenvaltion, johon riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja on sijoittautunut (kotijäsenvaltio), olisi oltava vastuussa sen työn valvonnasta, ellei vastaanottava jäsenvaltio päätä valvoa kestävyysraportoinnin varmentamista, jonka riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja suorittaa sen alueella (106). Jos vastaanottava jäsenvaltio päättää valvoa riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, sen alueella suorittamaa kestävyysraportoinnin varmentamista, vastaanottavan jäsenvaltion on i) oltava asettamatta tällaisille riippumattomille varmennuspalvelujen tarjoajille tiukempia vaatimuksia tai laajempaa vastuuta kuin mitä kansallisessa lainsäädännössä edellytetään kyseiseen vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautuneilta riippumattomilta varmennuspalvelujen tarjoajilta tai tilintarkastajilta kestävyysraportoinnin varmentamista varten; ja ii) ilmoitettava muille jäsenvaltioille päätöksestään valvoa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien suorittamaa kestävyysraportoinnin varmentamista.

65)

Kyllä, yritykset voivat käyttää kestävyysselvityksensä varmentamisessa riippumattomia varmennuspalvelujen tarjoajia, kun jäsenvaltio on sallinut sen, että riippumattomat varmennuspalvelujen tarjoajat suorittavat kestävyysraportoinnin varmentamista.

66)

Jäsenvaltion alueelle sijoittautuneelle riippumattomalle varmennuspalvelujen tarjoajalle voidaan tilinpäätösdirektiivin 34 artiklan 4 kohdan nojalla sallia kestävyysraportoinnin varmentaminen.

Tilintarkastusdirektiivin 2 artiklan 23 alakohdassa ja tilinpäätösdirektiivin 2 artiklan 20 alakohdassa esitetty riippumattoman varmennuspalvelujen tarjoajan määritelmä edellyttää asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaista akkreditointia. Kyseisessä asetuksessa viitataan ainoastaan jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden elinten akkreditointiin, joten on muistettava, että riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien ei ole tarkoitus kuulua kyseisen asetuksen soveltamisalaan. Riippumattomat varmennuspalvelujen tarjoajat suorittavat kestävyysraportoinnin varmennuspalveluja. Näin ollen riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien lupajärjestelmää on tulkittava jäsenvaltioiden GATS-sitoumusten (Maailman kauppajärjestön palvelukaupan yleissopimus) ja unionin kahdenvälisten sopimusten valossa. Näin ollen asetusta (EY) N:o 765/2008 on riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien yhteydessä tulkittava niin, että kolmansien maiden riippumattomat varmennuspalvelujen tarjoajat saavat varmentaa kestävyysraportoinnin jäsenvaltioiden sitoumusten mukaisesti.

67)

Kyllä. Tilintarkastusdirektiivin 23 artiklassa säädettyjä salassapitovaatimuksia sovelletaan myös kestävyysraportoinnin varmentamista suorittaviin henkilöihin. Jos jäsenvaltio on sallinut riippumattoman varmennuspalvelujen tarjoajan tai muun lakisääteisen tilintarkastajan kuin tilinpäätöksen tilintarkastuksen suorittavan lakisääteisen tilintarkastajan suorittaa kestävyysraportoinnin varmentamisen, näiden varmennuspalvelujen tarjoajien tulisi voida vaihtaa tietoja koordinoidakseen toimintaansa asianmukaisesti.

68)

Termiä ” kestävyysanalyysi ” on käytetty tilintarkastusdirektiivissä käytetyn ” tilinpäätösanalyysin ” rinnalla. ”Tilinpäätösanalyysilla” tarkoitetaan yrityksen, sen osan tai hankkeen elinkelpoisuuden, vakauden ja kannattavuuden arviointia, kun taas ”kestävyysanalyysi” on arviointi yritykseen vaikuttavista kestävyysseikoista ja kestävyysseikoista, joihin yrityksellä voi olla vaikutusta.

69)

Tilintarkastusdirektiivin 25 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat, että palkkiot lakisääteisestä tilintarkastuksesta ja kestävyysraportoinnin varmentamisesta eivät osittain tai kokonaan määräydy tarkastettavalle yhteisölle tarjottavien ”oheispalvelujen” perusteella. Oheispalveluilla tarkoitetaan ”muita palveluja kuin lakisääteistä tilintarkastusta ja kestävyysraportoinnin varmentamista”. Siinä ei säännellä lakisääteisistä tilintarkastuksista ja kestävyysraportoinnin varmentamisesta maksettavien palkkioiden välistä suhdetta.

70)

Tilinpäätösdirektiivin 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan aa alakohdan mukaan yritysten, joihin sovelletaan tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklan mukaista kestävyysraportointia, on saatava varmennuslausunto kestävyysselvityksestään.

Tämä varmennuslausunto perustuu rajoitetun varmuuden antavaan toimeksiantoon siitä, onko kestävyysselvitys seuraavien vaatimusten mukainen:

Varmennuspalvelujen tarjoajien odotetaan toteuttavan menettelyt, joiden pohjalta niiden on mahdollista päätellä, ettei niiden tietoon ole tullut mitään sellaista, joka saisi ne uskomaan, että kestävyysselvitykseen sisältyvät tiedot eivät anna unionin hyväksymien ESRS-standardien mukaisesti kaikilta olennaisilta osiltaan oikeaa kuvaa ja että ne eivät ole kestävyystietojen merkitsemistä (digitaalisilla) tunnisteilla koskevien oikeudellisten vaatimusten ja luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklan oikeudellisten vaatimusten mukaisia.

Päätelmän ensimmäinen osa, joka koskee kaikilta olennaisilta osiltaan oikean kuvan antamista ESRS-standardien mukaisesti, edellyttää lausuntoa seuraavista seikoista:

71)

Tilinpäätösdirektiivin 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan aa alakohdan mukaan yritysten, joihin sovelletaan tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklan mukaista kestävyysraportointia, on saatava varmennuslausunto, joka perustuu rajoitetun varmuuden antavaan toimeksiantoon. EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmästä (EMAS) annetun asetuksen (EU) N:o 1221/2009 mukaisesti laadittu yrityksen raportti edellyttää ympäristötodentajan suorittamaa vahvistamista, jonka voidaan katsoa antavan vähintään samantasoisen varmuuden kuin kestävyysraportointidirektiivissä säädetty rajoitetun varmuuden vaatimus.

72)

Tilinpäätösdirektiivin 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan i alakohdan mukaan lakisääteisen tilintarkastuksen suorittavan lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on annettava lausunto siitä, onko toimintakertomus ristiriidaton saman tilikauden tilinpäätökseen nähden. Kun kestävyysraportointia koskevan varmennuslausunnon antamisesta vastaa muu lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö kuin se, joka suorittaa tilinpäätöksen lakisääteisen tilintarkastuksen, tilintarkastuksesta vastaava lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö vastaa edelleen lausunnon antamisesta toimintakertomuksen ja saman tilikauden tilinpäätöksen ristiriidattomuudesta.

73)

Varmennusraporttiin (107). Jos varmennuslausunnon antaa sama tilintarkastaja, joka tarkastaa tilinpäätöksen, jäsenvaltiot voivat sallia, että tilintarkastajat sisällyttävät varmennuslausunnon erillisenä osana tilintarkastuskertomukseen.

74)

Unionin lainsäädännössä ei tällä hetkellä ole erityisiä muotovaatimuksia tilintarkastuskertomukselle ja/tai sen allekirjoittamiselle. Tilinpäätösdirektiivin 33 a artiklassa, jota on muutettu ESAP-paketilla, kuitenkin edellytetään, että julkistaessaan varmennusraportin yritykset toimittavat sen asiaankuuluvalle ESAP-tiedonkeruuelimelle tietojen poiminnan mahdollistavassa muodossa (tai koneluettavassa muodossa, jos unionin tai kansallisessa lainsäädännössä niin edellytetään) yhdessä siihen liittyvien asiaankuuluvien metatietojen kanssa. Lisäksi komissiolle siirretään valta hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa täsmennetään varmennusraporttiin liitettävät metatiedot ja edellytetään koneluettavaa muotoa.

75)

Tilintarkastusdirektiivin 26 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan perusteella jäsenvaltiot voivat soveltaa kansallisia tilintarkastusstandardeja, menettelyjä tai vaatimuksia siihen saakka, kunnes komissio on hyväksynyt samaa asiaa koskevan kansainvälisen tilintarkastusstandardin.

Ottaen huomioon ESRS 1:ssä vaadittujen tietojen laadulliset ominaisuudet (2 luku ja lisäys B: merkityksellisyys ja todenmukaisen kuvan antaminen sekä vertailukelpoisuus, todennettavuus ja ymmärrettävyys) komissio on pyytänyt Euroopan tilintarkastajien valvontaelinten komiteaa (CEAOB) laatimaan vuonna 2024 lakisääteisille tilintarkastajille ja muille varmennuspalvelujen tarjoajille ei-sitovia ohjeita, jotta voidaan välttää hajanaisuus ja varmistaa, että käytännöt ovat mahdollisimman johdonmukaisia tämän siirtymäkauden aikana, kunnes unionin varmennusstandardit on hyväksytty.

76)

Tilinpäätösdirektiivin 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan aa alakohdan perusteella kestävyysraportointia koskevan varmennuslausunnon on perustuttava rajoitetun varmuuden antavaan toimeksiantoon (108). Kun otetaan huomioon, että kohtuullisen varmuuden antavassa toimeksiannossa edellytetään suurempaa varmuustasoa kuin rajoitetun varmuuden antavassa toimeksiannossa, kestävyysraportointidirektiivi ei estä yritystä pyytämästä vapaaehtoisesti lausuntoa, joka perustuu kohtuulliseen varmuuteen koko kestävyysraportoinnista tai sen osista. Tämän päätöksen tekee yritys, ei varmennuspalvelujen tarjoaja.

77)

Kestävyysraportointidirektiivillä ei säännellä vapaaehtoisuuden pohjalta toteutettavaa kestävyysraportointia. Näin ollen yrityksen, joka toteuttaa kestävyysraportointia vapaaehtoisesti, ei tarvitse varmentaa kestävyystietojaan.

78)

Tilintarkastusdirektiivin 25 c artiklan 1 kohdan mukaan lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö, joka suorittaa yleisen edun kannalta merkittävän yhteisön – tai sen ketjun jäsenen – kestävyysraportoinnin varmentamisen, ei saa tarjota kyseiselle yleisen edun kannalta merkittävälle yhteisölle tilintarkastusasetuksen 5 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b, c ja e–k alakohdassa tarkoitettuja kiellettyjä tilintarkastuksen oheispalveluja.

Tilintarkastusdirektiivin 25 c artiklan 2 kohdan mukaan kyseinen lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö voi tarjota yleisen edun kannalta merkittäville yhteisöille tilintarkastuksen oheispalveluja, lukuun ottamatta

Tästä seuraa, että

79)

Tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos kolmannen maan yritys ei anna varmennuslausuntoa, tytäryrityksen tai sivuliikkeen on annettava tästä selvitys.

80)

Tilinpäätösdirektiivin 40 d artiklan 1 kohdan mukaan 40 a artiklan nojalla laaditun kestävyysraportin varmennuslausunto on julkaistava yhdessä kestävyysraportin kanssa – ja mahdollisen 40 a artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa mainitun selvityksen kanssa – 12 kuukauden kuluessa sen tilivuoden tilinpäätöspäivästä, jota laadittu raportti koskee, kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyllä tavalla yhtiöoikeusdirektiivin 14–28 artiklan ja tarvittaessa mainitun direktiivin 36 artiklan mukaisesti. Unionin lainsäädännössä ei tällä hetkellä säädetä varmennuslausunnon muotovaatimuksista. Tilinpäätösdirektiivin 33 a artiklassa, joka otettiin käyttöön ESAP-paketilla (109), edellytetään kuitenkin, että tytäryritykset ja sivuliikkeet, joihin sovelletaan tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklaa, toimittavat kestävyysraportin jäsenvaltion nimeämälle tiedonkeruuelimelle tietojen poiminnan mahdollistavassa muodossa yhdessä siihen liittyvien asiaankuuluvien metatietojen kanssa. Lisäksi komissiolle siirretään valta hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa täsmennetään varmennuslausuntoon liitettävät metatiedot ja edellytetään koneluettavaa muotoa.

81)

Tilinpäätösdirektiivin 19 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta ei koske pelkästään tietoja keskeisistä aineettomista hyödykkeistä, joita ei ole merkitty taseeseen aineettomiksi hyödykkeiksi. Näin ollen vaatimusta sovelletaan kaikkiin yrityksen keskeisiin aineettomiin resursseihin, taseeseen merkityt aineettomat hyödykkeet mukaan lukien.

Tämän kokonaisvaltaisen lähestymistavan ansiosta käyttäjien on mahdollista ymmärtää yrityksen liiketoimintamallin riippuvuudet keskeisistä aineettomista resursseista ja niiden merkitys yrityksen arvonmuodostuksen kannalta riippumatta siitä, täyttävätkö ne sovellettavan tilinpäätössäännöstön kirjaamis- ja arvostuskriteerit. Näin käyttäjien on helpompi arvioida yrityksen markkina-arvoa.

82)

Suurten yritysten ja listattujen pk-yritysten (mikroyrityksiä lukuun ottamatta) on raportoitava tiedot keskeisistä aineettomista resursseista ja selvitettävä, miten yrityksen liiketoimintamalli on olennaisilta osin riippuvainen tällaisista resursseista ja miten tällaiset resurssit ovat yritykselle arvonmuodostuksen lähde. Tilinpäätösdirektiivin 19 artiklaa sovelletaan ainoastaan tilinpäätösdirektiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin yrityksiin, mukaan lukien luottolaitokset ja vakuutusyritykset, jotka täyttävät tilinpäätösdirektiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset. Nämä tiedot on sisällytettävä toimintakertomukseen (mutta ei välttämättä kestävyysselvitykseen).

83)

Tilinpäätösdirektiivin 19 artiklan 1 kohdassa säädetään tiedoista, jotka on sisällytettävä yrityksen toimintakertomukseen. Tilinpäätösdirektiivin 19 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa edellytetään, että keskeisiä aineettomia resursseja koskevat tiedot sisällytetään toimintakertomukseen. Siksi näitä tietoja ei välttämättä tarvitse sisällyttää kestävyysselvitykseen, ja ne voidaan esittää eri osassa toimintakertomusta.

84)

Kolmansien maiden yritysten on raportoitava kestävyystiedot yksittäisen yrityksen ja/tai konsernin tasolla tilinpäätösdirektiivin 19 a / 29 a artiklan nojalla, mutta ainoastaan, jos kolmannen maan yritys on EU:n säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettujen siirtokelpoisten arvopapereiden liikkeeseenlaskija, mikroyrityksiä lukuun ottamatta. Tämä ei kuitenkaan rajoita avoimuusdirektiivin 23 artiklan soveltamista.

Kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden on sisällytettävä kestävyystiedot toimintakertomukseensa osana vuositilinpäätöstään. Tämä perustuu avoimuusdirektiivin 4 artiklan 5 kohtaan, jossa viitataan tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklaan.

85)

Kyllä, tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklan 7 kohdassa säädettyä valinnanmahdollisuutta sovelletaan myös kolmansien maiden pk-yrityksiin, joiden siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla (ks. kysymys 16).

86)

Kolmannen maan emoyritys, joka noudattaa tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklaa vapaaehtoisesti, voi sisällyttää konsernin kestävyysselvityksen erilliseen asiakirjaan.

87)

Kestävyysselvityksen konsolidointia koskevat säännöt ovat samat kuin tilinpäätöksen konsolidointia koskevat säännöt. Tilinpäätösdirektiivin (110) 22 artiklan 6 kohdan mukaan konsernin kestävyysselvityksen on sisällettävä kaikki sen tytäryritykset riippumatta siitä, missä niiden kotipaikka sijaitsee.

88)

Kolmannen maan yritys, jonka ei unionin lainsäädännön mukaan tarvitse raportoida kestävyystietoja ja joka haluaa unionissa toimiville tytäryrityksilleen vapautuksen kestävyysraportoinnista tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklan nojalla, voi julkaista ESRS-standardien mukaisesti laaditun konsernin kestävyysselvityksen.

Lisäksi jäsenvaltioiden on – tilinpäätösdirektiivin 48 i artiklan 1 kohdan nojalla – 6. tammikuuta 2030 päättyviin tilikausiin saakka sallittava, että jäsenvaltion lainsäädännön alainen tytäryritys, johon sovelletaan tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklaa ja jonka emoyritykseen sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä, laatii ja julkaisee tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklan nojalla konsernin kestävyysselvityksen, joka sisältää kaikki tällaisen kolmannen maan emoyrityksen unionissa suoraan tai välillisesti toimivat tytäryritykset, joihin tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklaa sovelletaan. Tilinpäätösdirektiivin 48 i artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että unionissa toimivan tytäryrityksen, joka laatii konsernin kestävyysraportoinnin, on oltava yksi niistä konsernin unionissa toimivista tytäryrityksistä, joiden liikevaihto unionissa oli vähintään yhtenä edeltävistä viidestä tilivuodesta suurin, tapauksen mukaan konsernin lukujen perusteella.

Tilinpäätösdirektiivin 48 i artiklan 3 kohdan perusteella se, että unionissa toimiva tytäryritys laatii ja julkaisee tilinpäätösdirektiivin 48 i artiklan 1 kohdassa tarkoitetun konsernin kestävyysselvityksen, johtaa kaikkien konsolidointiin kuuluvien yritysten vapauttamiseen kestävyysraportoinnista edellyttäen, että 19 a artiklan 9 kohdassa ja 29 a artiklan 8 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

89)

Tilinpäätösdirektiivin 19 a tai 29 a artiklan mukaisesti raportoivien kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden on sisällytettävä kestävyysselvityksiinsä luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa tarkoitetut tiedot. Tämä ei kuitenkaan rajoita avoimuusdirektiivin 23 artiklan soveltamista.

Avoimuusdirektiivin 4 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että EU:n säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettuja siirtokelpoisia arvopapereita liikkeeseen laskevat EU:n ja kolmansien maiden yritykset (mikroyrityksiä lukuun ottamatta) laativat toimintakertomuksensa tilinpäätösdirektiivin 19, 19 a ja 20 artiklan ja 29 d artiklan 1 kohdan (tai konsernin toimintakertomuksen tapauksessa tilinpäätösdirektiivin 29 ja 29 a artiklan ja 29 d artiklan 2 kohdan) mukaisesti ja sisällyttävät toimintakertomukseen luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklan 4 kohdan nojalla annetut täsmennykset, ” kun kyseisissä säännöksissä tarkoitetut yritykset laativat sen ”.

Kun otetaan huomioon lainsäätäjien selkeä aikomus laajentaa tilinpäätösdirektiivissä (jota sovelletaan ainoastaan EU:n yrityksiin) säädetyt kestävyysraportointivaatimukset koskemaan EU:n ja kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoita, ” kun kyseisissä säännöksissä tarkoitetut yritykset laativat [toimintakertomuksen] ” on tulkittava viittauksena tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklassa tarkoitettuihin yritysluokkiin (eli suuriin yrityksiin, listattuihin pk-yrityksiin mikroyrityksiä lukuun ottamatta, ja suurten konsernien emoyrityksiin). Koska avoimuusdirektiiviä sovelletaan kaikkiin EU:n ja kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoihin (myös mikroyrityksiin), lainattu virke on tarpeen sen varmistamiseksi, että listautuneisiin mikroyrityksiin ei sovelleta kestävyysraportointivaatimuksia.

Luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa edellytetään, että yritykset, joihin sovelletaan tilinpäätösdirektiivin 19 a tai 29 a artiklaa, julkaisevat tiedot siitä, miten ja missä määrin yrityksen toiminta liittyy ympäristön kannalta kestävänä pidettävään taloudelliseen toimintaan. Avoimuusdirektiivin 4 artiklan 5 kohdan sanamuoto osoittaa, että jos EU:n tai kolmannen maan liikkeeseenlaskijaan sovelletaan tilinpäätösdirektiivin 19 a tai 29 a artiklan nojalla kestävyysraportointivaatimuksia, sen on sisällytettävä toimintakertomukseensa luokitusjärjestelmäasetuksen 8 artiklassa tarkoitetut tiedot.

90)

Kyllä. Finanssimarkkinatoimijat voivat olettaa, että ESRS-standardeja soveltavan sijoituskohteena olevan yrityksen epäolennaiseksi ilmoittama indikaattori ei vaikuta vastaavaan pääasiallisten haitallisten vaikutusten indikaattoriin, kun tietoja julkistetaan SFDR-asetuksen mukaisesti. Toisin sanoen kyseisen sijoituksen arvoa ei tarvitse sisällyttää kyseiseen pääasiallisen haitallisen vaikutuksen indikaattorin osoittajaan.

Tilinpäätösdirektiivin 29 b artiklan 5 kohdan b alakohdassa edellytetään, että komissio ottaa kestävyysraportointistandardeja hyväksyessään mahdollisimman laajasti huomioon tiedot, jotka finanssimarkkinatoimijat tarvitsevat täyttääkseen tietojen antamista koskevat velvoitteensa, joista säädetään asetuksessa (EU) 2019/2088 ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä.

Koska kestävyysraportointidirektiivissä säädetään velvoitteesta ottaa huomioon finanssimarkkinatoimijoiden tiedon tarpeet, indikaattorit, jotka kestävyysraportointidirektiivin vaatimusten piiriin kuuluva sijoituskohteena oleva yritys on ilmoittanut epäolennaisiksi, ovat merkityksellisiä tietoja, ja voidaan katsoa, että ne eivät SFDR-asetusta sovellettaessa vaikuta pääasiallisiin haitallisiin vaikutuksiin.

Finanssimarkkinatoimijat löytävät nämä tiedot kestävyysraportointidirektiivin mukaisesta raportoinnista, sillä ESRS 1:n 35 kohdassa edellytetään, että jos yritys katsoo, että tietty SFDR-asetuksesta johdettu tietopiste on epäolennainen, yritys ilmoittaa nimenomaisesti, että kyseinen tieto ei ole olennainen (111).

Lisäksi ESRS 2:n 56 kohdassa edellytetään, että yritykset, joihin kestävyysraportointidirektiiviä sovelletaan, laativat muuhun EU:n lainsäädäntöön, kuten SFDR-asetukseen, perustuvista tietopisteistä taulukon, josta käy ilmi, mistä kestävyysselvityksen kohdasta ne löytyvät, ja merkitsevät taulukkoon ESRS 1:n 35 kohdan mukaisesti ”epäolennainen” niiden tietopisteiden kohdalle, jotka yritys on arvioinut epäolennaisiksi.