Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 5.9.2024 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Supremo – Espanja) – Novo Banco SA – Sucursal en España, Banco de Portugal ja Fundo de Resolução v. C.F.O. (C-498/22), J.M.F.T., M.H.D.S. (C-499/22) ja Proyectos, Obras y Servicios de Badajoz SL (C-500/22)

(Yhdistetyt asiat C-498/22 – C-500/22 (1) , Novo Banco ym.)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Luottolaitosten tervehdyttäminen ja likvidaatio - Direktiivi 2001/24/EY - 3 ja 6 artikla - Luottolaitokseen kohdistunut tervehdyttämistoimenpide - Kyseisen luottolaitoksen velvoitteiden ja vastuiden siirtäminen omaisuudenhoitoyhtiölle ennen sellaisen kanteen nostamista, jossa vaaditaan kyseiseltä luottolaitokselta olevan saatavan maksamista - Tiettyjen velvoitteiden ja vastuiden siirtäminen takaisin kyseiselle luottolaitokselle - Sen jäsenvaltion, jossa asianomainen menettely on aloitettu, lainsäädäntö (lex concursus) - Tervehdyttämistoimenpiteen vaikutukset muissa jäsenvaltioissa - Vastavuoroinen tunnustaminen - Tervehdyttämistoimenpiteen julkaisemista koskevan velvollisuuden laiminlyönnin vaikutukset - Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17, 21, 38 ja 47 artikla - Omistusoikeus - Tehokas oikeussuoja - Kuluttajansuoja - Direktiivi 93/13/EY - 6 artiklan 1 kohta - Kohtuuttomat sopimusehdot - Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet - Omaisuudenhoitoyhtiön passiivilegitimaatio)

(C/2024/6053)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Novo Banco SA - Sucursal en España, Banco de Portugal ja Fundo de Resolução

Vastapuolet: C.F.O. (C-498/22), J.M.F.T., M.H.D.S. (C-499/22) ja Proyectos, Obras y Servicios de Badajoz SL (C-500/22)

Tuomiolauselma

Luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 4.4.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24/EY 3 artiklan 2 kohtaa ja 6 artiklaa, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan ensimmäisen kohdan valossa,

on tulkittava siten, että

ne eivät ole ovat esteenä sille, että tilanteessa, jossa direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaista julkaisemista ei ole tapahtunut, muun jäsenvaltion kuin kotijäsenvaltion tuomioistuin tunnustaa ennen sitä, kun asia on saatettu tämän tuomioistuimen käsiteltäväksi, toteutetun luottolaitosta koskevan tervehdyttämistoimenpiteen, jolla kyseisen luottolaitoksen velvoitteet ja vastuut on osittain siirretty omaisuudenhoitoyhtiölle, vaikutukset.

Direktiivin 2001/24 3 artiklan 2 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan ja oikeusvarmuuden periaatteen valossa,

on tulkittava siten, että

yksityiset eivät voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen suhteessa omaisuudenhoitoyhtiöön, joka on yksityisoikeudellinen elin vailla yleisesti sovellettavasta oikeudesta poikkeavia valtaoikeuksia ja joka on perustettu sellaista luottolaitosta, jonka asiakkaita nämä yksityiset alun perin olivat, koskevien tervehdyttämistoimenpiteiden yhteydessä, saattaakseen tämän omaisuudenhoitoyhtiön vastuuseen kyseisen luottolaitoksen kanssa aiemmin tehtyihin sopimuksiin liittyvien sopimuksen tekemistä edeltävien velvoitteiden ja sopimusvelvoitteiden perusteella. Pelkästään se, että viranomainen on väliaikaisesti pitänyt määräysvallassaan kyseistä luottolaitosta sen yksityistämistä varten, ei voi tehdä tästä kilpailuun perustuvilla pankki- ja rahoituspalvelujen markkinoilla toimivasta luottolaitoksesta kansallista hallintoviranomaista.

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 38 artiklan valossa, perusoikeuskirjan 17 artiklaa ja oikeusvarmuuden periaatetta

on tulkittava siten, että

ne eivät lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että vastaanottavassa jäsenvaltiossa tunnustetaan kotijäsenvaltiossa direktiivin 2001/24 nojalla toteutettujen sellaisten tervehdyttämistoimenpiteiden vaikutukset, joissa määrätään omaisuudenhoitoyhtiön perustamisesta ja siitä, että näiden toimenpiteiden kohteena olevan luottolaitoksen veloissa pysytetään velvollisuus maksaa sopimuksen tekemistä edeltävään vastuuseen tai sopimusvastuuseen perustuvat summat.

(1) EUVL C 482, 19.12.2022.