P9_TA(2024)0030

Eurooppalainen historiatietoisuus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. tammikuuta 2024 eurooppalaisesta historiatietoisuudesta (2023/2112(INI))

(C/2024/5721)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan,

—	ottaa huomioon 19. syyskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Euroopan muistiperinnön merkityksestä Euroopan tulevaisuudelle (1),

—	ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta omastatunnosta ja totalitarismista (2),

—

ottaa huomioon kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1381/2013 ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 390/2014 kumoamisesta 28. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/692 (3),

—	ottaa huomioon 11. marraskuuta 2021 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta koulutusalueesta: yhteinen kokonaisvaltainen lähestymistapa (4),

—	ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2022 antamansa päätöslauselman kulttuurin, koulutuksen, tiedotusvälineiden ja urheilun roolista rasismin torjunnassa (5),

—	ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2022 antamansa päätöslauselman kansalaiskasvatustoimien toteuttamisesta (6),

—	ottaa huomioon 14. joulukuuta 2022 antamansa päätöslauselman Euroopan uuden kulttuuriohjelman ja kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskevan EU:n strategian täytäntöönpanosta (7),

—	ottaa huomioon 21. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa koskevasta EU-strategiasta (8),

—	ottaa huomioon 18. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelma 2020–2025” (COM(2020)0565),

—	ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon väkivaltaisiin ääriliikkeisiin johtavan radikalisoitumisen ehkäisemisestä (COM(2016)0379),

—	ottaa huomioon 19. joulukuuta 1954 tehdyn Euroopan kulttuuriyleissopimuksen (9),

—	ottaa huomioon Euroopan historialliseen muistiperintöön liittyviä toimintapolitiikkoja, haasteita ja näkymiä koskevan kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle laaditun tutkimuksen ”European Historical Memory: Policies, Challenges and Perspectives” (10),

—	ottaa huomioon eurooppalaista identiteettiä koskevan kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle laaditun tutkimuksen ”European Identity” (11),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A9-0402/2023),

A.	ottaa huomioon, että Euroopan monitahoinen, konfliktintäyteinen ja kiistanalainen menneisyys luo sekä haasteita että mahdollisuuksia Euroopan yhdentymiselle ja että tietoon perustuva historiatietoisuus tukee keskinäistä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta;

B.	ottaa huomioon, että sukupuoleen, vakaumukseen ja etniseen alkuperään perustuva epäoikeudenmukaisuus on ollut osa Euroopan historiaa vuosisatojen ajan, myös antisemitismin ja romanivastaisuuden muodossa, ja sillä on ollut seurauksia Euroopalle ja muulle maailmalle;

C.	ottaa huomioon, että historian ja historiallisen epäoikeudenmukaisuuden tietoinen pohdiskelu auttaa puuttumaan suvaitsemattomuuden ja eriarvoisuuden erilaisiin muotoihin ja rakentamaan osallistavampia yhteiskuntia;

D.	katsoo, että historiaa ei saa koskaan suhteuttaa, vääristellä tai väärentää poliittisia tarkoituksia varten;

E.	ottaa huomioon, että historiallisten tosiasioiden kiistäminen ja muut historian puolueelliset tulkintatavat ovat merkittävä uhka, joka johtaa epäluottamukseen ja konflikteihin kansojen ja kansakuntien välillä ja heikentää pyrkimyksiä edistää historiallista oikeudenmukaisuutta ja sovintoa;

F.	katsoo, että menneisyyden käsittely edellyttää mahdollisimman täysimääräistä puolueettomuutta ja objektiivisuutta sekä historian tutkimuksessa että poliittisessa elämässä;

G.	ottaa huomioon, että historiallinen muistiperintö on tietyllä tavalla subjektiivista, sillä muistettavien asioiden ja menneisyyden tulkintatavan valinta perustuu aina arvoihin;

ottaa huomioon, että vaikka on olemassa aiemmin tehtyyn ammattimaiseen historialliseen tutkimustyöhön, myös tutkimukseen, opetukseen sekä lähteiden ja historiallisten kohteiden säilyttämiseen, perustuvia ”historiallisia tosiseikkoja”, ei ole olemassa yhtä ainoaa monoliittista, kiistatonta ja ikuista ”historiallista totuutta”, jonka tietty ryhmä tai kansakunta voisi omia itselleen ja vaatia yksinomaan itselleen tai jota se voisi käyttää muiden kansojen, kansakuntien tai valtioiden olemassaolon kieltämiseen;

I.	ottaa huomioon, että monitieteiset lähestymistavat ja kontekstin huomioon ottaminen ovat olennaisia tekijöitä historianopetuksessa, joka on kytkettävä eurooppalaiseen kansalaiskasvatukseen sekä vaihto- ja liikkuvuusohjelmiin;

J.	katsoo, että on olennaisen tärkeää edistää rajatylittävää kriittistä historiatietoisuutta koulutuksen ja muiden keinojen avulla, jotta eurooppalaiset voivat ymmärtää menneisyyttään ja oppia hyväksymään sen, käsitellä nykytilannetta itsevarmasti ja työskennellä yhteisen tulevaisuuden puolesta;

ottaa huomioon, että eurooppalainen historiatietoisuus katsotaan sekä yksilön että kollektiiviseksi kyvyksi ja taidoksi ymmärtää historiaa, arvioida sitä kriittisesti ja oppia siitä pohtien, ja katsoo, että tämä helpottaa menneisyyden, nykytilanteen ja tulevaisuuden erottamattoman yhteyden ja keskinäisen riippuvuuden huomioon ottamista;

Euroopan menneisyyden tarkastelu – riskit ja tilaisuudet

toteaa, että Euroopan kansakuntien ja valtioiden monimuotoisen ja usein ristiriitaisen historian vuoksi kaikenlaiset toimet historian tarkastelemiseksi poliittisella tasolla ovat vaikeita ja mahdollisesti vaarallisia ja että pyrkimykset ohjata sitä, miten menneisyyden muistoa juhlitaan ja miten menneisyyttä tulkitaan, ovat aina osoittautuneet haastaviksi;

korostaa ”historia on elämän opettaja” -periaatteen mahdollisuuksia ja katsoo, että erityisesti Euroopan historian traagiset aikakaudet ja synkät osa-alueet ovat paitsi voimakas muistutus aiemmista virheistä, joiden toistamista on vältettävä, myös edellyttävät yhteistyön tekemistä demokraattisten ja osallistavien yhteiskuntien luomiseksi unionissa ja maailmanlaajuisesti;

katsoo, että historiaan kohdistuva vastuullinen, näyttöön perustuva ja kriittinen lähestymistapa, jossa keskitytään yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin, on ehdottoman tärkeää kaikille demokraattisille poliittisille elimille, jotta voidaan saada nykyiset ja tulevat sukupolvet tietoisiksi sekä menneisyyden saavutuksista että virheistä, vahvistaa julkista keskustelua, jossa pohditaan omaa toimintaa, ja edistää ymmärtämystä ja sovintoa tietyissä yhteiskuntaryhmissä, kansakunnissa ja valtioissa ja niiden kesken;

Menneisyyspolitiikka Euroopan unionissa– kriittinen arviointi

korostaa, että on arvioitava rehellisesti EU:n ”menneisyyspolitiikkaa”, jonka välityksellä se on pyrkinyt parantamaan Euroopan yhdentymishankkeen legitimiteettiä, vahvistamaan eurooppalaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tukemaan maanosan kansojen rauhanomaista rinnakkaiseloa, siten, että arvioinnissa otetaan huomioon sekä saavutukset että olemassa olevat puutteet, ja siten, että tarkastellaan tapoja, joilla kansalaisia kannustetaan pohtimaan menneisyyttä;

panee merkille lukuisat aiemmat ja nykyiset Euroopan tason aloitteet, joilla edistetään Euroopan yhteistä historiallista muistiperintöä, mukaan lukien holokaustin muistopäivä, kaikkien totalitaaristen ja autoritaaristen järjestelmien uhrien eurooppalainen muistopäivä, erityisen muistiperintölohkon perustaminen entiseen kansalaisten Eurooppa -ohjelmaan ja nykyiseen kansalaisuuden, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaan sekä parlamentin erilaiset päätöslauselmat, kuten 2. huhtikuuta 2009 annettu päätöslauselma eurooppalaisesta omastatunnosta ja totalitarismista ja 19. syyskuuta 2019 annettu päätöslauselma Euroopan muistiperinnön merkityksestä Euroopan tulevaisuudelle;

on huolissaan siitä, että Euroopan eri muistiperintökehysten ja muistiperintökulttuurien välillä on edelleen piilevää kilpailua ja ne ovat osittain yhteensopimattomia, ja toteaa, että tätä esiintyy paitsi Länsi- ja Itä-Euroopan välillä myös maanosan samassa osassa sijaitsevien maiden ja kansojen välillä; korostaa, että kaikilla Euroopan mailla on sekä yhteisiä että toisistaan poikkeavia kokemuksia, jotka kuuluvat Euroopan yhteiseen historiaan; panee merkille totalitaaristen natsi-, fasisti- ja kommunistihallintojen tekemät rikokset sekä kolonialismin yhteydessä tehdyt rikokset ja näiden rikosten roolin historiallisten käsitysten muovaamisessa Euroopassa; korostaa tarvetta kuroa umpeen Euroopan maiden ja kansojen historiallisen tietoisuuden nykyisiä alueellisia ja ideologisia eroja, jotta voidaan luoda yhteinen perusta vuoropuhelulle sekä keskinäiselle ymmärrykselle ja kunnioitukselle;

panee merkille, että menneisyyden kauhut toimivat ”negatiivisena syntytarinana” ja saavat eurooppalaisen rauhanhankkeen tuntumaan erityisen tärkeältä, mutta toteaa kuitenkin, että unionissa kerrottavassa tarinassa lähdetään siitä, mitä unioni ei ole, mihin liittyy vaara, että vaalitaan teleologista ja yksinkertaistettua mustavalkoista näkemystä historiasta, joka saattaa haitata puhtaasti tietoon perustuvaa ymmärrystä Euroopan mutkikkaasta menneisyydestä ja vähentää kannustimia kyseenalaistaa kansallisten historioiden stereotypioita ja tabuja;

Tietoon perustuva historiatietoisuus Euroopassa

toteaa, että tarvitaan laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa käsitystä Euroopan historiasta, jotta kriittinen ja itsekriittinen eurooppalainen historiatietoisuus voi kehittyä, ja että tämän saavuttamiseksi on erityisesti laajennettava nykyisten eurooppalaisten muistiperintöaloitteiden painopistealoja ottaen asianmukaisesti huomioon myös toistaiseksi aliedustettuina olleet ryhmät ja edistettävä innovatiivisia tapoja opettaa historiaa;

korostaa, että on tärkeää luopua eurooppalaisesta ”muistiperintökulttuurista”, joka on pääasiassa ylhäältä alaspäin suuntautuva ja jonka tarkoituksena on määritellä, mitä eurooppalaisten olisi muistettava, ja olisi siirryttävä alhaalta ylöspäin suuntautuvaan ja kansalaislähtöiseen ”muistamisen kulttuuriin”, joka perustuu yhteisiin eurooppalaisiin periaatteisiin ja arvoihin ja jossa keskitytään kehittämään valmiuksia menneisyyden kriittiseen uudelleenkäsittelyyn paikallisella, alueellisella, kansallisella ja Euroopan tasolla ja johon otetaan mukaan kansalaisyhteiskunnan järjestöt;

10.

toteaa, että on olennaisen tärkeää tarkastella Euroopan menneisyyttä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa vahvistettujen unionin perusarvojen ja näitä arvoja tukevien eettisten ja filosofisten perinteiden perusteella ja perustaa avoin keskustelualue, jonka avulla voidaan myös puuttua kansallisten historioiden vaikeisiin osa-alueisiin ja joka mahdollistaa keskinäisen ymmärryksen ja sovinnon sekä Euroopan kansakuntien sisällä että niiden välillä ja Euroopan kansakuntien ja muun maailman välillä;

11.

katsoo, että vapaus opettaa, opiskella ja tehdä tutkimusta, mukaan lukien vapaa pääsy arkistoihin ja lähteisiin, yhdessä vapaan taiteellisen ilmaisun kanssa ovat ennakkoedellytyksiä puolueettoman ja näyttöön perustuvan tiedon tuottamiselle ja levittämiselle demokraattisissa yhteiskunnissa ja erityisesti historian kriittiselle käsittelylle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita turvaamaan muun muassa EU:n oikeusvaltiomekanismin avulla kyseiset vapaudet, jotka ovat tällä hetkellä uhattuina erityisesti muistiperintöä koskevien lakien väärinkäytön vuoksi;

12.

korostaa opetuksen olennaisen tärkeää merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan nykyisiä opetussuunnitelmia ja opetusmenetelmiä, jotta painopiste voidaan siirtää kansallisesta historiasta eurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen historiaan ja jotta voidaan antaa enemmän painoarvoa ylikansalliselle historiakäsitykselle erityisesti mahdollistamalla monenlaiset historiaa koskevat näkökulmat ja edistämällä vastaavia opetustyylejä, joissa suositaan pohdintaa ja keskustelua tiedonsiirron sijaan ja joiden yleisenä tavoitteena on saada opiskelijat oppimaan ”miten olisi ajateltava” sen sijaan, että he oppisivat ”mitä olisi ajateltava”;

13.

korostaa, että on erittäin tärkeää saada tietoja Euroopan yhdentymisestä, unionin historiasta, toimielimistä ja perusarvoista sekä unionin kansalaisuudesta, jotta voi syntyä eurooppalainen yhteenkuuluvuuden tunne; kehottaa tekemään Euroopan historian ja Euroopan yhdentymisen, jota on tarkasteltava maailmanlaajuisessa kontekstissa, opettamisesta ja eurooppalaisesta kansalaiskasvatuksesta olennaisen osan kansallisia koulutusjärjestelmiä; antaa tunnustusta EU:n tason pyrkimyksille parantaa tietämystä unionista ja sen historiasta, mukaan lukien niin kutsutut Jean Monnet -toimet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään, myös eurooppalaisen koulutusalueen tasa-arvoa ja arvoja käsittelevässä työryhmässä, sellaisia tuotoksia, joissa käsitellään erityisesti eurooppalaisen historiatietoisuuden kehittymistä, ja kehittämään yhdessä opetustoimintaa koskevan EU:n käsikirjan, jossa esitetään yhteiset suuntaviivat ja puolueettomia faktoja ja numerotietoja Euroopan historian opettamista varten;

14.

katsoo, että sovinismi, sukupuolistereotypiat, valtasuhteiden epäsymmetria ja rakenteellinen eriarvoisuus ovat syvästi juurtuneet Euroopan historiaan, ja pitää valitettavana, että historian opetuksessa ei sovelleta riittävän monikulttuurista ja sukupuolisensitiivistä lähestymistapaa; katsoo, että on olennaisen tärkeää puuttua naisten ja muiden aliedustettujen yhteiskunnan ryhmien syrjäytymiseen historiassa, ja kehottaa jäsenvaltioita vastaavasti asettamaan nämä ryhmät keskeisempään asemaan kansallisissa opetussuunnitelmissa;

15.

korostaa, että tarvitaan tieteidenvälistä ja intersektionaalista historianopetusta, jossa sovelletaan innovatiivista ja oppijakeskeistä pedagogiaa, kuten interaktiivisia sekä tarinankerrontaan ja kokemuksiin perustuvia lähestymistapoja kaikkien sukupolvien osalta, jossa hyödynnetään kattavaa lähteiden, teknologioiden ja oppimismateriaalien valikoimaa, mukaan lukien rajatylittävät ja monikansalliset historian oppikirjat ja suullisesti välitetyt kertomukset menneisyydestä, ja jolla edistetään analyyttisen ja kriittisen ajattelun taitoja;

16.

toteaa, että opettajilla on keskeinen rooli historiallisten tosiseikkojen ymmärtämisen ja kriittisen arvioinnin edellyttämien taitojen luomisessa ja välittämisessä, ja korostaa sen merkitystä, että opettajat saavat paitsi asianmukaista koulutusta myös kehittävät ammattitaitoaan jatkuvasti, muun muassa osallistumalla vertaisoppimistoimiin ja jakamalla parhaita käytäntöjä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla; korostaa tässä yhteydessä Erasmus+ -ohjelman Teacher Academies -toiminnon lisäarvoa;

17.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan räätälöityjä (historian) opetusmateriaaleja ja koulutusta, joiden avulla opettajat voivat keskittyä paremmin historian kansainvälisiin näkökohtiin ja monitahoisuuteen, joissa välitetään asiaankuuluvaa didaktiikkaa ja nykyaikaisen opetuksen periaatteita ja joissa pyritään ensisijaisesti antamaan nuorille valmiudet pohtia omaa toimintaansa;

18.

korostaa, että tietojen kerääminen ja historian opetuksen menetelmien ja välineiden vertaileminen ja arviointi on erittäin hyödyllistä, ja suhtautuu myönteisesti sekä alalla toimivien valtiollisten että valtiosta riippumattomien organisaatioiden, kuten Euroopan neuvoston historianopetusta Euroopassa käsittelevän seurantakeskuksen ja EuroClion, työhön; korostaa, että useampien EU:n jäsenvaltioiden olisi osallistuttava seurantakeskuksen toimintaan;

19.

panee merkille potentiaalin, jota on Euroopan kiistanalaista historiaa kriittisesti käsittelevillä museoilla menneestä oppimisen ja historiakäsityksen rakentamisen välineinä ja erityisesti Euroopan historian talolla lippulaivahankkeena, ja katsoo, että sille olisi osoitettava riittävästi varoja, jotta voidaan varmistaa laajemman eurooppalaisen yleisön tavoittaminen;

20.

korostaa, että on tärkeää säilyttää Euroopan rikas kulttuuriperintö ja historiallinen perintö ja muistopaikat erityisesti, koska niiden avulla voidaan saada aikaan kriittinen historiatietoisuus edellyttäen, että niitä ei käytetä väärin ideologisiin tarkoituksiin, ja korostaa roolia, joka Euroopan kulttuuriperintötunnuksella ja aineellista ja aineetonta eurooppalaista kulttuuriperintöä edistävillä riippumattomilla elimillä voi olla tässä yhteydessä; kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan demokraattisen perinnön kohteiden ja erityisesti aliedustettuihin ryhmiin liittyvien kohteiden määrittämiseksi ja suojelemiseksi; korostaa Europeana-portaalin potentiaalia Euroopan digitaalisena kirjastona, arkistona, museona ja koulutusalustana;

21.

panee merkille digitaalisen median potentiaalin ja digitalisaation lisääntymisen koulutuksessa ja on samalla hyvin huolestunut siitä, että digitaalisia kanavia käytetään yhä useammin väärin poliittiseen manipulointiin ja disinformaation levittämiseen, myös historian osalta, mikä käy ilmi Venäjän Ukrainaa vastaan käymään hyökkäyssotaan liittyvässä Venäjän historiallisessa revisionismissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan media- ja digilukutaidon vahvistamiseksi ja antamaan opettajille ja opiskelijoille asianmukaiset taidot ja välineet, jotka helpottavat tosiasioihin perustuvaa historianopetusta ja antavat heille valmiudet tunnistaa, asettaa kontekstiin ja analysoida sekä perinteisiä että nykyaikaisia historiallisia lähteitä;

22.

korostaa, että eurooppalaisten ohjelmien ja muiden liikkuvuusohjelmien tarjoamat oppimiseen liittyvät liikkuvuusmahdollisuudet tukevat ajatusten vaihtoa ja edistävät monialaista tietämystä ja kulttuurien välistä ymmärrystä sekä auttavat poistamaan kansallisia esteitä ja ymmärtämään paremmin menneisyyttä ja nykytilannetta;

23.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tällä hetkellä Euroopan tasolla saatavilla olevia välineitä, jotta voidaan edistää kriittistä ja oman toiminnan pohtimiseen perustuvaa eurooppalaista historiatietoisuutta, ja erityisesti Erasmus+ -ohjelmaa, jolla tuetaan liikkuvuutta ja kulttuurienvälistä oppimista keskeisinä välineinä muiden kulttuurien ja kansojen ymmärtämisen lisäämiseksi, sekä kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaa, jolla tuetaan kansainvälisiä historiallisen muistiperinnön hankkeita ja edistetään kansalaisvaikuttamista;

24.

pyytää EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita, ehdokasmaita ja mahdollisia ehdokasmaita, oppilaitoksia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita tehostamaan toimiaan ja tukemaan sovinnontekoa, pidättäytymään kaikista yrityksistä hyödyntää historiaa poliittisia tarkoituksia varten ja torjumaan historiallista revisionismia ja historiallisten tosiasioiden kieltämistä Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella; muistuttaa näiden näkökohtien merkityksestä unionin tulevien laajentumisten kannalta;

Tulevaisuudennäkymät: menneisyyden perintö ja EU:n tulevaisuus

25.

kannattaa ihannetta ”muistamisen kulttuurista” ja historiatietoisuudesta, jotka perustuvat yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin ja käytäntöihin menneisyyden käsittelyssä mutta joissa kuitenkin samalla vältetään historian aiheetonta tasoittamista tai yksinkertaistamista;

26.

toivoo, että historiaan ja historialliseen vastuuseen liittyvän kansallisen tason kriittisen oman toiminnan pohdiskelun perusteella voi syntyä todellista maanosan menneisyyttä koskevaa eurooppalaista pohdiskelevaa keskustelua, jonka yhteydessä historiaa ei väärinkäytetä valtapoliittisiin tarkoituksiin, ja toivoo, että historiallisen tutkimustyön ansiosta Euroopan kansojen keskuuteen syntyy yhteisö, jolla on yhteinen kohtalo;

27.

esittää vision kollektiivisista muisteista, jotka lopulta edistävät eurooppalaista julkista aluetta ja yhdistyvät siihen, ja toisistaan poikkeavista muistiperintökulttuureista, jotka täydentävät toisiaan sen sijaan, että ne kilpailisivat keskenään, ja siitä, että historian käsittelystä tulee pikemminkin kansalaistoiminnan kuin poliittisen toiminnan kysymys;

° °

28.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 171, 6.5.2021, s. 25.

(2) EUVL C 137 E, 27.5.2010, s. 25.

(3) EUVL L 156, 5.5.2021, s. 1.

(4) EUVL C 205, 20.5.2022, s. 17.

(5) EUVL C 347, 9.9.2022, s. 15.

(6) EUVL C 434, 15.11.2022, s. 31.

(7) EUVL C 177, 17.5.2023, s. 78.

(8) EUVL C 456, 10.11.2021, s. 208.

(9) Ks. https://rm.coe.int/168006457e.

(10) Tutkimus: ”European Historical Memory: Policies, Challenges and Perspectives” (toinen painos), Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö B – rakenne- ja koheesiopolitiikka, huhtikuu 2015.

(11) Tutkimus: ”European Identity”, Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö B – rakenne- ja koheesiopolitiikka, huhtikuu 2017.