P9_TA(2023)0408

Eriarvoisuuden vähentäminen ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen kriisiaikoina lasten ja heidän perheidensä osalta

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2023 eriarvoisuuden vähentämisestä ja sosiaalisen osallisuuden edistämisestä kriisiaikoina lasten ja heidän perheidensä osalta (2023/2066(INI))

(C/2024/4211)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14, 24, 32 ja 33 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja sitä koskevan toimintasuunnitelman (1), sen vuodelle 2030 asetetut yleistavoitteet ja EU:n sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun,

—	ottaa huomioon 8. toukokuuta 2021 annetun Porton julistuksen ja vuoden 2023 Porton sosiaalifoorumin uudet sitoumukset,

—	ottaa huomioon New Yorkissa syyskuussa 2015 hyväksyttyyn kestävän kehityksen toimintaohjelmaan Agenda 2030 sisältyvät kestävän kehityksen tavoitteet,

—	ottaa huomioon New Yorkissa 20. marraskuuta 1989 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

—	ottaa huomioon New Yorkissa 16. joulukuuta 1966 hyväksytyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon Torinossa vuonna 1961 hyväksytyn Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

—	ottaa huomioon New Yorkissa 13. joulukuuta 2006 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 annetun Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselman lapsen oikeuksista,

—	ottaa huomioon vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1158 (2),

—	ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen 2013/112/EU ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (3),

—	ottaa huomioon 22. toukokuuta 2019 annetun neuvoston suosituksen laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä (4),

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2022 annetun komission tiedonannon eurooppalaisesta hoito- ja hoivastrategiasta (COM(2022)0440), 8. joulukuuta 2022 annetun neuvoston suosituksen varhaiskasvatuksesta – vuoteen 2030 ulottuvat Barcelonan tavoitteet (5) ja 8. joulukuuta 2022 annetun neuvoston suosituksen kohtuuhintaisen ja laadukkaan pitkäaikaishoidon saatavuudesta (6),

—	ottaa huomioon vuonna 2014 julkaistun Unicefin tutkimuskeskuksen raportin ”Children of the Recession: The impact of the economic crisis on child well-being in rich countries”,

—	ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman epätasa-arvoisuuden ja erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisestä (7),

—	ottaa huomioon 21. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman mahdollisuudesta kunnolliseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen kaikille (8),

—	ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2021 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta lapsitakuusta (9),

—	ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2022 antamansa päätöslauselman EU:n tarjoamasta suojelusta Ukrainan sotaa pakeneville lapsille ja nuorille (10),

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2022 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti hoivatyötä koskevia EU:n yhteisiä toimia” (11),

—	ottaa huomioon 5. lokakuuta 2022 antamansa päätöslauselman EU:n vastauksesta energian hintojen nousuun Euroopassa (12);

—	ottaa huomioon vuonna 2019 julkaistun Eurydice-raportin tiivistelmän ”Key data on early childhood education and care in Europe”,

—	ottaa huomioon vuonna 2020 julkaistun Unicefin raportin ”Innocenti Report Card 16 – Worlds of Influence – Understanding what shapes child well-being in rich countries”,

—	ottaa huomioon Unicefin vuoden 2021 vuosiraportin ”Protecting child rights in a time of crises”,

—	ottaa huomioon Unicefin vuoden 2021 vuosiraportin ”Where do rich countries stand on childcare?”,

—	ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2021 annetun komission tiedonannon lasten oikeuksia koskevasta EU:n strategiasta (COM(2021)0142),

—	ottaa huomioon maaliskuussa 2020 julkaistun komission loppuraportin ”Feasibility Study for a Child Guarantee”,

—	ottaa huomioon eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta 14. kesäkuuta 2021 annetun neuvoston suosituksen (EU) 2021/1004 (13),

—	ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2023 annetun komission tiedonannon kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta mielenterveyteen (COM(2023)0298),

—	ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” (COM(2020)0152),

—	ottaa huomioon 7. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskeva EU:n strategiakehys” (COM(2020)0620),

—	ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva strategia 2021–2030” (COM(2021)0101),

—	ottaa huomioon 30. tammikuuta 2023 annetun neuvoston suosituksen riittävästä vähimmäistoimeentulosta aktiivisen osallisuuden varmistamiseksi (14),

—	ottaa huomioon Eurochildin raportin (2022) ”(In)visible children - Eurochild 2022 report on children in need across Europe”,

—	ottaa huomioon vuonna 2023 julkaistun Save the Children -järjestön raportin ”Guaranteeing Children’s Future - How COVID-19, cost-of-living and climate crises affect children in poverty and what governments in Europe need to do”,

—	ottaa huomioon vuonna 2021 julkaistun Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Unicefin raportin ”Child Labour: Global estimates 2020, trends and the road forward”,

—	ottaa huomioon vuonna 2023 julkaistun ILO:n ja Unicefin raportin ”More than a billion reasons: The urgent need to build universal social protection for children”,

—	ottaa huomioon 11. toukokuuta 2022 annetun komission tiedonannon ”Lasten ja nuorten digitaalinen vuosikymmen: uusi eurooppalainen Parempi internet lapsille -strategia” (COM(2022)0212),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0360/2023),

ottaa huomioon, että lasten syntymäympäristöjen ja elintilojen laatu vaikuttaa merkittävästi heidän elämänlaatuunsa, yhtäläisiin mahdollisuuksiinsa kasvaa terveenä, heidän yleiseen kehitykseensä ja heidän mahdollisuuksiensa toteutumiseen; ottaa huomioon, että UNICEFin ”tuhat ensimmäistä päivää” -kampanjan mukaan lapsen aivot kehittyvät tavattomalla vauhdilla ensimmäisinä elinvuosina ja muodostavat perustan lapsen fyysiselle, henkiselle, kognitiiviselle, sosiaaliselle ja emotionaaliselle kehitykselle; toteaa, että kaikki lapset ovat yksilöllisiä ja heidän erityispiirteensä, kehitystahtinsa, mielenkiinnon kohteensa ja tarpeensa olisi otettava huomioon; katsoo, että lapsen edun olisi oltava ohjaava periaate kaikissa lapsiin vaikuttavissa toimissa, kuten lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa todetaan;

ottaa huomioon, että altistuminen hyväksikäytölle ja laiminlyönnille vaikuttaa kielteisesti lapsen kehitykseen; ottaa huomioon, että varhaisina vuosina koettu eriarvoisuus vaikuttaa kielteisesti lasten mahdollisuuksiin, hyvinvointiin ja terveyteen; huomauttaa, että tällaisella eriarvoisuudella voi olla koko aikuisiän kestäviä vaikutuksia ja että se voi estää ihmisiä hyödyntämästä koko potentiaaliaan; ottaa huomioon, että eriarvoisuuden ehkäiseminen on paras tapa vähentää eriarvoisuutta pitkällä aikavälillä;

ottaa huomioon, että laadukkaiden lapsille tarkoitettujen palvelujen ja perheille annettavan tuen puute lisäävät lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä; ottaa huomioon, että perheillä on moninaisia ja toisiinsa liittyviä haasteita, joita mikään yksittäinen palvelu tai organisaatio ei pysty ratkaisemaan, mikä edellyttää palvelujen jatkuvuutta ja asianmukaista palvelujen välistä koordinointia, jotta voidaan valmistella ja helpottaa lasten kohtaamia siirtymiä;

ottaa huomioon, että vuonna 2022 yli 19,995 miljoonaa lasta (24,7 prosenttia eli yksi neljästä lapsesta) oli köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa Euroopan unionissa; ottaa huomioon, että joistakin eroista huolimatta kaikissa jäsenvaltioissa esiintyy lapsiköyhyyttä ja lasten sosiaalista syrjäytymistä; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa tämä riski on yli 30 prosenttia; ottaa huomioon, että viimeaikaisten lukujen mukaan tämä indikaattori on kasvanut neljän viime vuoden aikana; ottaa huomioon, että hyväntekeväisyysjärjestöjen mukaan sosiaalipalveluja koskevat tukipyynnöt lisääntyivät vuonna 2022 eli aivan viime aikoina (15);

ottaa huomioon, että vuonna 2022 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevia (alle 18-vuotiaita) lapsia oli EU:ssa enemmän kuin aikuisia, joilla osuus oli 21,6 prosenttia; ottaa huomioon, että vuonna 2022 EU:n 27:stä jäsenvaltiosta 18:ssa lapsilla oli suurempi köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaara kuin aikuisilla; ottaa huomioon, että yli viidennes (22,4 prosenttia) EU:n väestöstä, joka asui kotitalouksissa, joissa on huollettavia lapsia, oli köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa vuonna 2022; ottaa huomioon, että vuonna 2022 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oli 61,9 prosenttia lapsista, joiden vanhempien koulutustaso oli alhainen, ja 10,2 prosenttia lapsista, joiden vanhempien koulutustaso oli korkea (16);

ottaa huomioon, että lapsiköyhyys on monitahoinen ilmiö, joka juontuu kotitalouksien köyhyydestä, sillä köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski on suurempi ja köyhyyden ylisukupolvisuus on todennäköisempää pienituloisissa ja matalasti koulutetuissa perheissä, yksinhuoltajaperheissä (jotka koostuvat usein naisista ja heidän lapsistaan), vähäosaisissa suurperheissä, epäsuotuisilla alueilla asuvissa perheissä, eri etnisiin vähemmistöihin kuuluvissa perheissä ja perheissä, joissa on vammaisia lapsia tai vanhempia; ottaa huomioon, että vaurauden uudelleenjaolla (palkkojen ja sosiaalisten tulonsiirtojen avulla) on ratkaiseva vaikutus sosiaaliseen eriarvoisuuteen, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiin ja siten lapsiköyhyyden riskiin; ottaa huomioon, että tämä ilmiö edellyttää monitahoista ratkaisua, jossa yhdistetään yleiset ja kohdennetut toimenpiteet, jotta eriarvoisuuden eri muodot eivät vahvistaisi toisiaan; katsoo, että näihin toimenpiteisiin kuuluu olennaisena osana työpaikkojen luominen ja että niillä olisi varmistettava työpaikkojen laatu ja pysyvyys sekä taattava sosiaaliset oikeudet, syrjinnän vastaiset toimenpiteet sekä perhe- ja lapsietuudet ja vahvistettava niitä; ottaa huomioon, että kansalliset lapsilisät ovat olennainen toimenpide avun tarpeessa olevien perheiden auttamiseksi ja laadukkaiden ja kohtuuhintaisten julkisten palvelujen yleisen saatavuuden varmistamiseksi;

G.	ottaa huomioon, että vuonna 2022 16,8 prosenttia EU:n väestöstä asui ahtaissa kodeissa ja 9,3 prosenttia ei pystynyt lämmittämään kotiaan riittävästi; ottaa huomioon, että 8,3 prosenttia EU:n väestöstä käytti asumiseen vähintään 40 prosenttia kotitalouksiensa käytettävissä olevista tuloista;

ottaa huomioon, että 56 prosentilla ihmisistä, jotka asuivat yksinhuoltajakotitalouksissa EU:ssa, ei ollut varaa yllättäviin taloudellisiin menoihin vuonna 2022; ottaa huomioon, että vuonna 2020 yksinhuoltajaperheillä, erityisesti yksinhuoltajaäitien perheillä, oli suurempi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski (42,1 prosenttia, kun se oli 29,6 prosenttia perheissä, joissa on kaksi aikuista ja vähintään kolme lasta (17)); ottaa huomioon, että tämä liittyy köyhyyden naisistumiseen, naisten yliedustukseen epävarmoissa ja huonosti palkatuissa työsuhteissa ja osa-aikatyössä, heille kasaantuviin hoitovelvollisuuksiin sekä miesten ja naisten välisiin palkkaeroihin; ottaa huomioon, että lapsettomien miesten ja naisten työllisyysasteen ero on yksi prosentti; ottaa huomioon, että alle kuusivuotiaan lapsen vanhempien kohdalla työllisyysasteen ero on 21 prosenttia, ja jos lapsia on kolme, ero on jo 37 prosenttia (18);

ottaa huomioon, että köyhyydessä ja sosiaalisesti syrjäytyneinä kasvavilla lapsilla on enemmän vaikeuksia menestyä koulussa, pysyä terveinä ja hyödyntää koko potentiaaliaan myöhemmin elämässään; ottaa huomioon, että lasten varhaisvuosiin tehtävät sosiaaliset investoinnit tuottavat merkittävää sosiaalista ja taloudellista hyötyä ja auttavat katkaisemaan ylisukupolvisen köyhyyden kierteen ja että näin ollen niitä ei pitäisi pitää kustannuksina; ottaa huomioon, että lapsuudessa koetun köyhyyden ja sosioekonomisen huono-osaisuuden taloudelliset vaikutukset sekä niiden vaikutukset työssäkäyviin aikuisiin ovat arviolta 3,4 prosenttia EU:n jäsenvaltioiden bruttokansantuotteesta vuosittain;

ottaa huomioon, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen liittyvät lasten ja heidän vanhempiensa maahanmuuttotaustaan, vähemmistöön kuulumiseen tai vammaisasemaan; ottaa huomioon, että maahantulijalapset ovat yliedustettuina köyhyysriskissä olevassa ryhmässä; ottaa huomioon, että kansalaisuuden tai henkilötodistuksen puuttuminen vaikeuttaa kansalaisuudettomien lasten mahdollisuuksia nauttia joistakin perusoikeuksista, kuten syntymän rekisteröinnistä, koulutuksesta, terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta ja asumisesta, sekä altistaa heidät suuremmille hyväksikäytön ja riiston riskeille; ottaa huomioon, että huhtikuussa 2023 Venäjän hyökkäyksen seurauksena lähes neljä miljoonaa ihmistä, joilla ei ole EU:n kansalaisuutta, pakeni Ukrainasta johonkin EU:n jäsenvaltioon;

ottaa huomioon, että lähes 83 prosenttia romanilapsista (19) EU:ssa elää köyhyysvaarassa olevassa kotitaloudessa; ottaa huomioon, että vuonna 2021 joka viides romanilapsi asui kotitaloudessa, jossa ei ollut sisätiloissa juoksevaa vettä; ottaa huomioon, että vakavaa aineellista puutetta kokevien romanilasten osuus on selvästi suurempi kuin haavoittuvassa asemassa olevien lasten osuus väestöstä yleisesti; ottaa huomioon, että vuonna 2022 kuudella kymmenestä romanilapsesta ei ollut saatavilla laadukkaita varhaiskasvatuspalveluja ja neljä kymmenestä romaniperheestä, jossa oli alle kuusivuotiaita lapsia, ei saanut minkäänlaista avustusta tai vastaavaa tukea;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemia, kasvaneet elinkustannukset ja Ukrainan sota ovat pahentaneet lasten ja heidän perheidensä, erityisesti pandemiasta ja aiemmista kriiseistä eniten kärsineiden matala- ja keskituloisten kotitalouksien, taloudellista ja sosiaalista haavoittuvuutta; huomauttaa, että nykyinen maailmanlaajuinen sosiaalinen ja taloudellinen epävakaus sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit lisäävät uusien kriisien mahdollisuutta; ottaa huomioon, että suhdanteita tasoittavat toimet ovat viimeaikaisissa kriiseissä osoittautuneet tehokkaammiksi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa kuin vuosien 2008–2013 kriisissä puolletut julkisen talouden säästötoimiin ja menoleikkauksiin perustuvat vakauttamistoimenpiteet;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemia pahensi lasten vaikeuksia, joiden syynä olivat tavanomaisen elämän ja sosiaalisten kontaktien häiriintyminen, koulujen sulkeminen, puutteellinen suojelu perheväkivallalta, hyväksikäytöltä ja laiminlyönneiltä sulkutoimien aikaan sekä perussosiaalipalvelujen tarjoamisen häiriöt; ottaa huomioon, että nämä vaikeudet vaikuttivat enemmän haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin, joilla ei ollut laitteita, internetiä tai edes sähköä verkko-opiskelua varten ja jotka ehkä menettivät mahdollisuutensa yhteen päivittäiseen lämpimään ateriaan tai lämmitettyihin tiloihin;

ottaa huomioon, että vuonna 2021 hyväksytyn Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan toimintasuunnitelman tavoitteena on vähentää köyhyysriskin tai sosiaalisen syrjäytymisen riskin alaisten lasten määrää vähintään viidellä miljoonalla vuoteen 2030 mennessä; huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kansallisia köyhyyden vähentämistavoitteita; toteaa, että tämän tavoitteen saavuttaminen tarkoittaisi sitä, että köyhyysriski tai sosiaalisen syrjäytymisen riski koskettaisi siihen mennessä vielä lähes 15:tä miljoonaa lasta EU:ssa; huomauttaa, että ilman asianmukaisia toimenpiteitä tämän määrän ennustetaan kasvavan entisestään uusien monimutkaisten ja toisiinsa liittyvien sosiaalisten kriisien syntyessä;

katsoo, että lapsiköyhyyden poistaminen on välttämätön askel, kun nykyisille ja tuleville sukupolville rakennetaan oikeudenmukaista, tasa-arvoista ja sosiaalista Eurooppaa; katsoo, että sosioekonominen asema ei saisi koskaan estää lasta saamasta peruspalveluita; toteaa, että tarvitaan lisää tukea, jotta varmistetaan lasten ja perheiden mahdollisuus saada peruspalveluita;

ottaa huomioon, että EU:n rahoitus mahdollistaa kansallisen tason investoinnit lasten köyhyyden torjumiseen ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen; ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) lisäksi voidaan käyttää muita lähteitä suoraan tai välillisesti sellaisten ohjelmien rahoittamiseen, jotka vaikuttavat monella tavalla lasten ja heidän perheidensä elämään;

ottaa huomioon, että kaikkia lapsia, vanhempia, perheitä ja hoivaajia on suojeltava syrjinnältä, perustuipa se sitten sukupuoleen, kieleen, seksuaaliseen ja/tai sukupuoli-identiteettiin, uskontoon tai vakaumukseen, poliittiseen tai ideologiseen vakaumukseen, kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai yhteiskunnalliseen taustaan, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, sosioekonomiseen tilanteeseen, vammaisuuteen tai muihin erityistarpeisiin, ikään tai muuhun seikkaan;

ottaa huomioon, että perheet ovat yhä monimuotoisempia; toteaa, että lasten tukea ja perheitä koskevat politiikat eivät aina heijasta perheiden monimuotoisuutta ja asumisjärjestelyjä (esim. perheet, joissa vanhemmat eivät ole naimisissa, eronneiden vanhempien kahdessa kotitaloudessa asuvat lapset tai suuren uusperheen lapset, sijaisperheet ja sateenkaariperheet) eivätkä ole niihin riittävästi mukautettuja ja että tämä heikentää perheiden elintasoa, mahdollisuutta hyödyntää sosiaalisen suojelun ohjelmia ja etuuksia sekä valmiuksia selviytyä kriiseistä; toteaa, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on taattava perheiden oikeudellinen, taloudellinen ja sosiaalinen suojelu;

ottaa huomioon, että neuvosto antoi 14. kesäkuuta 2021 suosituksen eurooppalaisesta lapsitakuusta sen varmistamiseksi, että avun tarpeessa olevat lapset saavat keskeisiä palveluja, kuten maksuttomia hoitopalveluja ja varhaiskasvatusta, maksutonta koulutusta (mukaan lukien täydentävä toiminta kouluissa ja vähintään yksi terveellinen ateria jokaisena koulupäivänä), maksutonta terveydenhuoltoa, terveellistä ravintoa ja riittävän asunnon; toteaa, että tämä väline tarjoaa mahdollisuuden vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta ja edistää lasten sosiaalista osallisuutta; ottaa huomioon, että eurooppalaisen lapsitakuun mukaan toimenpiteet olisi kohdistettava ensisijaisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin (20); ottaa huomioon, että osoittaakseen sitoutuneensa kokonaisvaltaiseen politiikkaan, jolla pyritään murtamaan köyhyyden noidankehä, kaikkien jäsenvaltioiden on osoitettava asianmukainen määrä ESR+:n varoistaan lapsitakuuta koskevien kansallisten suunnitelmien täytäntöönpanoon; ottaa huomioon, että lokakuussa 2023 kolme jäsenvaltiota ei ollut edelleenkään toimittanut kansallista toimintasuunnitelmaansa;

katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden allekirjoittaman YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan kaikille lapsille olisi annettava oikeus koulutukseen, terveydenhuoltopalveluihin, asumiseen ja suojeluun, osallistumiseen lasta koskevien päätösten tekemiseen, vapaa-aikaan, tasapainoiseen ruokavalioon ja hoitoon perheympäristössä;

U.	ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi suosituksen varhaiskasvatusta koskevien Barcelonan tavoitteiden tarkistamisesta, johon sisältyy ehdotus, että otetaan käyttöön lakisääteinen oikeus varhaiskasvatukseen;

ottaa huomioon, että EU:ssa vuonna 2022 vain 35,7 prosentilla (21) alle kolmevuotiaista lapsista oli pääsy viralliseen varhaiskasvatusjärjestelmään ja että tämä luku on jopa 88 prosenttia, kun on kyse lapsista, joiden ikähaitari on kolmesta vuodesta perusopetuksen aloittamiseksi edellytettävään vähimmäisikään; ottaa huomioon, että vain seitsemän EU:n jäsenvaltiota takaa paikan varhaiskasvatusjärjestelmässä jokaiselle lapselle kuuden kuukauden iästä alkaen; ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot takaavat rahoitetun paikan varhaiskasvatusjärjestelmässä vasta kolmen vuoden iästä alkaen; ottaa huomioon, että maksuttoman varhaiskasvatuksen saatavuus lisääntyy huomattavasti kolmen vuoden iässä ja että tämä suuntaus jatkuu jokaisena ikävuotena ja että koko Euroopassa melkein kaikki lapset pääsevät maksuttomaan varhaiskasvatukseen viimeisenä vuonna ennen pakollisen perusopetuksen alkamista (22); ottaa huomioon, että Euroopassa suurin osa perheistä joutuu maksamaan alle kolmevuotiaiden lasten varhaiskasvatuspalveluista; ottaa huomioon, että näihin palveluihin pääsyn puute – joka johtuu usein sekä rajallisesta saatavuudesta että korkeista, piilotetuista ja itse maksettavista kustannuksista – vaikuttaa heikommista sosioekonomisista lähtökohdista tuleviin perheisiin, yksinhuoltajaperheisiin ja vähemmän kehittyneillä alueilla asuviin perheisiin, mikä lisää lasten varhaisen sosiaalisen syrjäytymisen riskiä; ottaa huomioon, että jopa maissa, joissa varhaiskasvatuspalvelujen saatavuus on keskimäärin korkea, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien lasten osallistumista varhaiskasvatukseen vaikeuttaa lastenhoitopaikkojen puute;

ottaa huomioon, että varhaiskasvatuksella on ratkaiseva vaikutus lasten terveyteen sekä kognitiiviseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen; ottaa huomioon, että työssäkäyvät vanhemmat, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää lastenhoitopalveluja, joutuvat usein jättämään lapset epäviralliseen hoitoon, myös sertifioimattomiin hoitoverkostoihin; ottaa huomioon, että laadukkaalla ja osallistavalla varhaiskasvatuksella varmistetaan yhtäläiset koulutusmahdollisuudet näille lapsille ja edistetään vanhempien, erityisesti äitien, integroitumista työmarkkinoille; ottaa huomioon, että osallistavassa koulutuksessa otetaan huomioon kaikkien oppilaiden tarpeiden laaja kirjo vahvistamalla osallistumista oppimiseen, kulttuuriseen vuorovaikutukseen ja yhteisöllisyyteen; ottaa huomioon, että tällaisilla palveluilla on oltava riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit erityisistä vaikeuksista kärsivien lasten tunnistamiseksi ja tukemiseksi;

panee merkille, että koulutuksesta aiheutuvat kulut, etenkin koulutarvikkeet ja -kuljetus, jäävät useimmissa maissa pääosin kotitalouksien maksettaviksi ja että ne ovat yksi pääasiallisista koulun keskeyttämisen syistä; ottaa huomioon, että koulunkäynnin varhain keskeyttäneiden osuus EU:ssa on keskimäärin kymmenen prosenttia (23), mutta osuus on korkeampi tiettyjen ryhmien, kuten romanilasten ja vammaisten lasten, osalta;

ottaa huomioon, että vuonna 2021 EU:ssa 3,6 prosentilla alle 16-vuotiaista lapsista oli täyttämättömiä lääketieteellisiä tarpeita ja 4,4 prosenttia lapsista ilmoitti, että heillä oli jokin vamma (24); huomauttaa, että niissäkin maissa, joissa oikeus terveyteen on kirjattu lainsäädäntöön, eriarvoisuutta esiintyy edelleen ja monet perheet eivät saa asianmukaista terveydenhuoltoa tai eivät saa sitä oikea-aikaisesti ja niillä on erittäin rajallinen pääsy keskeisiin palveluihin, mukaan lukien käynnit perhelääkärillä ja terveydenhoitajan luona, mielenterveys- ja psykososiaalinen tuki tai hammashoito, erityisesti julkisten palvelujen riittämättömyyden vuoksi; toteaa, että köyhiin oloihin syntyneillä ja sosiaalisesti syrjäytyneillä lapsilla on suurempi riski kärsiä muita enemmän terveysongelmista; toteaa, että kaupunkien ja maaseutualueiden välillä ja kehittyneempien ja vähemmän kehittyneiden alueiden välillä on EU:ssa yhä enemmän eroja laadukkaiden terveyspalvelujen saatavuudessa (25);

ottaa huomioon, että seksuaaliterveys on olennaisen tärkeää yksilöiden, pariskuntien ja perheiden yleisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta; ottaa huomioon, että jotkin jäsenvaltiot pyrkivät rajoittamaan entisestään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien saatavuutta erittäin rajoittavilla laeilla, jotka vaarantavat naisten terveyden raskauden ja synnytyksen aikana sekä lasten terveyden;

AA.	ottaa huomioon, että rokotukset ovat tärkein väline vakavien, tarttuvien ja joskus tappavien tautien ehkäisemisessä; ottaa huomioon, että tuhkarokon rokotuskattavuus, joka on lasten yleisten rokotusohjelmien indikaattori, on laskenut 14:ssä 35 OECD-maasta (26);

AB.

katsoo, että lasten hyvä mielenterveys on keskeisessä asemassa, koska sen myötä he voivat kehittyä, oppia ongelmanratkaisutaitoja ja hankkia sosiaalisia ja tunnetaitoja; toteaa, että haitalliset lapsuuden kokemukset, syrjintä, palveluiden riittämätön saatavuus ja epävakaat ympäristöt ovat joitakin varhaisessa isässä kehittyvien mielenterveysongelmien pääasiallisista syistä; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian kaltaiset kauaskantoiset kriisit vaarantavat kokonaisten lapsisukupolvien mielenterveyden ja hyvinvoinnin; toteaa, että mielenterveysongelmat ovat kolme kertaa yleisempiä pienituloisten perheiden lapsilla (27);

AC.

ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestö (WHO) korostaa, että imetys on yksi tehokkaimmista tavoista varmistaa lasten pitkän aikavälin terveys ja eloonjääminen, ja suosittelee, että vauvoja imetettäisiin yksinomaisesti kuuden ensimmäisen elinkuukauden ajan; toteaa kuitenkin, että maailmassa vain kahta pikkuvauvaa viidestä imetetään (28);

AD.

ottaa huomioon, että vammaiset lapset ja vammaisten vanhempien lapset kohtaavat edelleen syrjintää ja heidän oikeuksiaan loukataan jatkuvilla esteillä kaikilla elämän osa-alueilla, koska heille saatavilla olevat lastenhoitopalvelut, tarpeita vastaava ravinto ja mahdollisuudet päästä ja osallistua osallistavaan koulutustoimintaan, tavallisten koulujen ja terveydenhuollon osallistavuus sekä heidän liikkumis- ja psykososiaalisia tarpeitaan vastaavat tilat ovat riittämättömiä; toteaa, että nämä esteet sekä vammaisten ja muiden hoitoa ja tukea tarvitsevien henkilöiden korkealaatuisten sosiaalihuolto- ja tukipalvelujen puute korostuvat erityisesti kriisitilanteissa, mistä aiheutuu lisärasitetta erityisesti epävirallisille omaishoitajille, joista suurin osa on naisia;

AE.

ottaa huomioon, että köyhyys on vaihtoehtoiseen hoitoon päätymisen merkittävä riskitekijä, koska se lisää lasten ja heidän perheidensä haavoittuvuutta ja voi aiheuttaa tilanteen, jossa vanhemmat eivät enää pysty tarjoamaan lapsilleen riittävää hoitoa; ottaa huomioon, että vuonna 2021 EU:ssa arviolta 345 000 lasta asui edelleen laitoksissa (29) ja 758 018 lasta oli vaihtoehtoisessa hoidossa (30); katsoo, että lastensuojelutoimenpiteet, kuten laitoshoidosta luopuminen, ovat myös olennaisen tärkeitä, jotta lasten oikeudet toteutuvat ja he voivat hyödyntää koko potentiaaliaan; ottaa huomioon, että laitokset tarvitsevat pätevää henkilöstöä, jotta ne voivat varmistaa ammattitaitoisen kasvatuksen ja torjua lasten hyväksikäyttöä ja riistoa;

AF.

toteaa, että kaikilla lapsilla on oikeus siihen, että heitä suojellaan hyväksikäytöltä, väkivallalta ja laiminlyönniltä; ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan hyväksikäytön, väkivallan ja laiminlyönnin riski kasvaa tapauksissa, joissa perheisiin kohdistuu taloudellisia paineita eivätkä ne saa riittäviä sosiaalipalveluja;

AG.

ottaa huomioon, että Euroopassa joka viides lapsi on jonkinlaisen hyväksikäytön tai seksuaalisen väkivallan uhri ja että valtaosa hyväksikäytöstä tapahtuu perheessä ja/tai hoitoa tarjoavissa laitoksissa; ottaa huomioon, että lähes neljäsosa ihmiskaupan uhreista EU:ssa on lapsia, useimmiten tyttöjä, joita siepataan seksuaalista riistoa varten (31);

AH.

toteaa, että ikätovereiden harjoittama väkivalta ja kiusaaminen ovat vakava ongelma, joka vahingoittaa lasten keskinäisiä suhteita erityisesti kouluissa ja aiheuttaa haittaa lasten ja nuorten ja mielenterveydelle; ottaa huomioon, että 23 prosenttia opiskelijoista on ilmoittanut kokeneensa häirintää koulussa vähintään kerran kuukaudessa (32);

AI.

katsoo, että kaikkialle ulottuvien digitaaliteknologioiden aiheuttamia riskejä lasten ja heidän perheidensä terveydelle ja hyvinvoinnille ei pitäisi aliarvioida; ottaa huomioon, että lapsilla on oikeus saada suojelua kaupallisten toimijoiden markkinointi- ja mainontakäytännöiltä, myös digitaalisissa tiloissa; ottaa huomioon, että nykyiset verkkotuotteet ja -palvelut altistavat lapset jo varhaisesta iästä riippuvuutta aiheuttavalle verkkosisällölle; ottaa huomioon, että lapsilla ei ole tarvittavia perustaitoja ja taitotietoa, jotta he voisivat kuluttaa tietoa turvallisella ja luotettavalla tavalla; ottaa huomioon, että tällä on lasten mielenterveyteen kohdistuvia seurauksia, mukaan lukien unipula, ahdistuneisuus, masennus, keskittymiskyvyn puute sekä vaikutukset aivojen kehitykseen pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että internetin käytön lisääntyminen voi lisätä riskiä, että lapsiin kohdistuu verkkohaittoja, kuten seksuaalista riistoa, verkkovainoamista ja verkkokiusaamista; ottaa huomioon, että kuluneen vuoden aikana kolmannes tytöistä ja 20 prosenttia pojista on kohdannut häiritsevää sisältöä kerran kuukaudessa; ottaa huomioon, että 15–17-vuotiaista hlbtiq+-henkilöistä 15 prosenttia on kokenut verkkohäirintää seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuolensa vuoksi (33);

AJ.	ottaa huomioon, että vain joka neljäs lapsi katsoo, että yhteiskunta yleisesti kunnioittaa heidän oikeuksiaan (34); ottaa huomioon, että lapsilla on vaikeuksia oikeussuojan saamisessa, koska oikeudenkäyntimenettelyjen rakennetta ei ole mukautettu heidän tarpeisiinsa;

AK.

ottaa huomioon, että Euroopan mantereella 3,6 miljoonaa lasta tekee työtä (35), pääasiassa maataloudessa ja rakennusalalla; katsoo, että on olennaisen tärkeää toteuttaa toimenpiteitä lapsityövoiman käytön lopettamiseksi Euroopan unionissa ja uusien lapsityövoimatapausten estämiseksi erityisesti kriisien yhteydessä;

AL.

ottaa huomioon, että saastumisen, liikenteen, pilaantuneen maan ja juomakelvottoman veden kaltaiset ympäristökysymykset ovat uhka kaikkien lasten terveydelle ja että ne vaikuttavat suhteettomasti köyhyydessä ja epävarmoissa olosuhteissa eläviin lapsiin; katsoo, että lasten oikeutta turvalliseen ja puhtaaseen ympäristöön, oikeutta saasteettomaan ympäristöön tulevaisuudessa sekä suojelua ilmastonmuutoksen kielteisiltä vaikutuksilta voitaisiin vahvistaa nykyisen ympäristösäännöstön paremmalla ja lapset huomioon ottavalla täytäntöönpanolla jäsenvaltioissa;

AM.

katsoo, että leikki on lapselle luonnollinen ja tehokkain tapa oppia tuntemaan itseään ja sosiaalista ja luontoympäristöään sekä ilmaista itseään symbolisella tavalla; toteaa, että tämä muodostaa olennaisen perustan heidän kognitiiviselle ja emotionaaliselle kehitykselleen, toiminnalliselle itsenäisyydelle, elämäntavoille, vuorovaikutukselle muiden kanssa ja konfliktien hallinnalle; katsoo, että lasten osallistuminen yhteiskuntaan, kulttuurielämään, harrastustoimintaan, vapaa-ajan viettoon ja urheiluun parantaa suoraan heidän hyvinvointiaan ja auttaa heitä menestymään;

AN.	ottaa huomioon, että taloudelliset vaikeudet haittaavat vähäosaisten perheiden lasten osallistumista epäviralliseen koulutukseen ja opetussuunnitelman ulkopuoliseen toimintaan, mikä pahentaa sosiaalista eriarvoisuutta lasten ensimmäisinä vuosina;

Investoiminen eriarvoisuuden vähentämiseen

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi ja varmistamaan kestävät ja asianmukaiset julkiset investoinnit toimintapolitiikkoihin, joilla on suora tai välillinen vaikutus lasten elämään ja jotka takaavat kaikille osallistavat, kohtuuhintaiset ja laadukkaat julkiset palvelut, kuten hoiva-, varhaiskasvatus-, koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut ja veden saannin ja sanitaation, sekä kohtuullisen asunnon, energian, liikenteen, ruoan, kulttuurin ja vapaa-ajan toiminnan saatavuuden ja helpon ja maksuttoman pääsyn viheralueille, ja lisäksi toteuttamaan tehokkaita kohdennettuja ratkaisuja erityisesti heikoimmassa asemassa oleville;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lujittamaan kaikilla tasoilla mekanismeja, joilla varmistetaan lasten, perheiden, hoivaajien ja kansalaisjärjestöjen merkityksellinen, turvallinen ja osallistava osallistuminen näiden politiikkojen kehittämiseen, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin; korostaa, että on tärkeää noudattaa monialaista lähestymistapaa, jossa kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät tekevät yhteistyötä laatiakseen yhdennetyn strategian lapsuuden eriarvoisuuden torjumiseksi tarjoamalla lastensuojelua ja perheiden hyvinvointipalveluja, ja että tähän tarvitaan eniten rakenteellisia investointeja ja vaikuttavia julkisia menoja käyttäen EU:n ja kansallisia varoja;

korostaa, että sosiaalista osallisuutta edistävillä toimilla on mahdollistettava lasten yleinen kehitys ja jokaisen lapsen potentiaalin täyttyminen heidän fyysisen terveytensä ja hyvinvointinsa, sosiaalisten taitojensa, emotionaalisen kehityksensä, viestintätaitojensa, yleisen tietämyksensä sekä kognitiivisen ja kielen kehityksen osalta;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sellaisten laadukkaiden työpaikkojen, toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden ja innovatiivisten työnteon muotojen luomista, joissa noudatetaan vahvasti työntekijöiden oikeuksia ja jotka perustuvat kohtuullisiin ja oikeudenmukaisiin palkkoihin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja -ehtoihin, jotka takaavat sosiaaliturvan ja työterveyden ja -turvallisuuden saatavuuden sekä vankan työehtosopimusneuvottelumekanismin, joka on ratkaisevan tärkeä työntekijöiden oikeuksien edustamisen ja puolustamisen kannalta; katsoo, että nämä toimenpiteet ovat tarpeen myös hoito- ja sosiaalialan ammattien houkuttelevuuden parantamiseksi ja nykyiseen työvoimapulaan vastaamiseksi; korostaa, että on tärkeää taata työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen muun muassa äitiys-, isyys-, hoito- ja vanhempainvapaiden sekä vanhempien ja hoivaajien joustavien työjärjestelyjen, mukaan lukien mahdollisuus lyhennettyyn työaikaan, kautta;

korostaa, että koulunkäynnin keskeytyminen covid-19-kriisin aikana on pahentanut oppimiseen liittyvää eriarvoisuutta; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan ylimääräisiä lyhytkestoisia oppimisohjelmia, kuten kesäkouluja tai tutorointia, nykyisten oppimiserojen pienentämiseksi ja kohdentamaan toimet erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kotitalouksien lapsiin; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään digitaaliset taidot kaikkien oppilaitosten opetussuunnitelmiin ja tarjoamaan tarvittavaa koulutusta ja välineitä opettajille ja oppilaille; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kriisiaikoina lasten oikeudet ja suojelun, erityisesti peruspalvelujen jatkuvan saatavuuden; kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan aiempien kriisien aikana hyväksyttyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta, jotta voidaan valmistella erilaisia toimenpiteitä, jotka voidaan aktivoida, räätälöidä ja kohdentaa uusien kriisien yhteydessä, kun otetaan huomioon, että osa pandemian aikana toteutetuista toimenpiteistä (kuten työskentely kotoa käsin, verkko-opetus ja verkossa tapahtuva sosiaalihuolto tai -neuvonta) osoittautuivat tuolloin tarpeellisiksi, mutta niillä on ollut kielteinen vaikutus lasten ja heidän perheidensä sosiaalisen osallisuuden edistämiseen;

on tietoinen perhe-etuuksien ja lapsilisien ratkaisevan tärkeästä roolista erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille osana oikeudenmukaisia ja osallistavia sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotka on mukautettava erilaisiin perhejärjestelyihin ja joiden on tarjottava oikea-aikaista sosiaalista suojelua ja asianmukaista tukea kaikille, myös pakolais- ja maahanmuuttajalapsille ja heidän perheilleen jäsenvaltioiden käytäntöjen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta sosiaalietuuksien saamisesta, yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä ja helpottamaan niiden saatavuutta, jotta voidaan puuttua vähäiseen käyttöön ja torjua samalla köyhyyteen liittyvää leimautumista ja stereotypioita;

kehottaa EU:n budjettivallan käyttäjiä hyödyntämään vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen seuraavaa väliarviointia ESR+:n, Euroopan aluekehitysrahaston, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston, InvestEU-rahaston ja elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) vahvistamiseksi ja niiden käytön tehostamiseksi, jotta voidaan lujittaa rakennepolitiikkoja ja sosiaalista tukea lapsille ja perheille ottaen huomioon köyhyyden monialaisuuden; kehottaa jälleen lisäämään kiireellisesti eurooppalaisen lapsitakuun rahoitusta ja osoittamaan sille vähintään 20 miljardin euron määrärahat vuosina 2021–2027; vaatii sisällyttämään nämä määrärahat tarkistettuun monivuotiseen rahoituskehykseen ja vahvistettuun ESR+:aan; kehottaa komissiota asettamaan saataville ja jäsenvaltioita käyttämään kaikki käytettävissä olevat resurssit, jotta lapsitakuu voidaan panna täytäntöön tehokkaasti, mukaan lukien ESR+, REACT-EU-väline ja elpymis- ja palautumistukiväline; korostaa, että näiden varojen käytön olisi oltava avointa ja edellytettävä kansalaisyhteiskunnan ja asiaankuuluvien sidosryhmien osallistumista suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin; toistaa kehotuksensa, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi osoitettava vähintään viisi prosenttia ESR+:n määrärahoistaan kohdennettuihin toimiin ja rakenteellisiin uudistuksiin lapsiköyhyyden torjumiseksi; korostaa, että tämä määrä on vain vähimmäistaso ja että jäsenvaltioita kannustetaan käyttämään suurempi osuus ESR+:sta lapsiköyhyyden torjumiseen;

korostaa, että jäsenvaltioiden suunnitelluissa julkisen talouden sopeuttamistoimissa olisi aina varmistettava tarvittavat mahdollisuudet keskeisiin sosiaalisiin investointeihin, jotta voidaan panna täytäntöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteet ja saavuttaa lapsiköyhyyden vähentämistä koskevat tavoitteet;

korostaa, että EU:n varojen hallinnointi on monimutkaista, minkä vuoksi organisaatiot, joilla on vähemmän teknisiä resursseja, eivät saa niitä käyttöönsä; korostaa, että joustavammat ja yksinkertaisemmat hallinnointimenettelyt ja investoiminen tekniseen apuun siellä, missä sitä tarvitaan, voivat auttaa lisäämään ihmisten ja yhä useamman lapsia ja nuoria tukevan organisaation vaikutusmahdollisuuksia; korostaa, että ESR+-asetuksen (36) mukaan vähävaraisimpien tukemiseen tarkoitetun yhteisrahoitusosuuden on oltava 90 prosenttia, minkä pitäisi helpottaa tämän rahoituksen saantia ohjelmille ja toimille, joiden tarkoituksena on auttaa näitä väestöryhmiä pääsemään köyhyydestä;

10.

korostaa, että kaikkia koskevat ja pitkän aikavälin toimintapolitiikat tarjoavat paremman suojan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen moninaisilta syiltä, koska niillä tarjotaan rakenteelliset ratkaisut, joita voidaan tarvittaessa täydentää välittömillä, kertaluonteisilla tai tilapäisillä kohdennetuilla tukitoimilla, joilla pyritään vahvistamaan perheiden selviytymiskykyä ja itsenäisyyttä ja vastaamaan lasten tarpeisiin;

11.

kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota julkisten palvelujen saatavuuteen kaikille syrjäisillä alueilla, jotta voidaan vähentää alueiden välisiä kehityseroja ja tarjota kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen, infrastruktuuriin ja terveydenhuoltoon;

12.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lainsäädäntöä, jolla suojellaan tai parannetaan äitiyteen, isyyteen ja vanhemmuuteen liittyviä oikeuksia niin, että on mahdollista tehostaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista ja hoiva- ja kotityön tasapuolisempaa jakautumista, jotta turvataan naisten töihinpaluu raskauden ja äitiysloman jälkeen ja annetaan riittävästi aikaa imetykseen ja asianmukaiset imetystilat työhön paluun jälkeen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan rakenteelliset investoinnit helposti saatavilla oleviin terveydenhuollon laitoksiin, jotta voidaan vahvistaa synnytystä edeltävän ja synnytyksen jälkeisen hoidon laatua; korostaa, että tällaisen lainsäädännön vahvistaminen voi edistää merkittävästi sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja palkkasyrjinnän torjuntaa;

13.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen asetukseksi vanhemmuussuhteen tunnustamisesta jäsenvaltioiden välillä; kehottaa neuvostoa hyväksymään sen nopeasti; muistuttaa, että vanhemmuuteen liittyvien oikeuksien hajanaisuus EU:ssa on taloudellinen, oikeudellinen ja emotionaalinen rasite lapsille ja heidän perheilleen ja on vastoin lapsen edun periaatetta;

14.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan neuvontarakenteita, joilla tuetaan perheitä ja varmistetaan oikeussuojan saatavuus lapsille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään lapsuutta koskevia perhekeskeisiä politiikkoja ja toimia, joissa otetaan huomioon perheiden tarpeet ja toiveet, jotta voidaan lisätä yhteiskunnan koheesiota;

15.

korostaa, että lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa varten on otettava käyttöön elämänkaareen perustuva lähestymistapa, joka edistää ylisukupolvisen köyhyysriskin kierteen katkaisemista ja kuvastaa varhaislapsuuden, varsinaisen lapsuuden ja teini-iän erilaisia tarpeita, kun mitataan kunkin lapsen samanaikaisesti kokemien puutteiden määrä ja siten tunnistetaan huono-osaisimmat lapset ja mitataan rahallisen köyhyyden lisäksi myös moniulotteisia puutteita; kehottaa jäsenvaltioita tunnistamaan suuremmassa köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevat lapset, joihin elinkustannuskriisi vaikuttaa, mukaan lukien kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat lapset, jotta varmistetaan, että heillä on tosiasiallinen ja maksuton pääsy laadukkaisiin keskeisiin palveluihin, mukaan lukien varhaiskasvatus, koulutus ja koulussa tapahtuva toiminta, terveydenhuolto sekä yksi terveellinen ateria jokaisena koulupäivänä sekä tosiasiallinen mahdollisuus terveelliseen ravitsemukseen ja riittävään asuntoon; kehottaa komissiota laatimaan viipymättä kunnianhimoisen unionin strategian köyhyyden torjumiseksi;

16.

kehottaa komissiota suosittelemaan talous- ja sosiaalipolitiikan koordinointia koskevan eurooppalaisen ohjausjakson vuotuisten kierrosten yhteydessä uudistuksia, joilla edistetään sosiaalista osallisuutta ja eriarvoisuuden vähentämistä vahvistamalla julkisia palveluja ja ottamalla Euroopan, kansallisen ja alueellisen tason työmarkkinaosapuolet mukaan kansallisten uudistusohjelmien, maaraporttien ja maakohtaisten suositusten suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; kehottaa seuraamaan lapsiköyhyyttä koskevien indikaattorien kehitystä osana eurooppalaista ohjausjaksoa, jotta kaikille jäsenvaltioille voidaan tarjota riittävästi tietoa tämän ongelman ratkaisemiseksi; korostaa lisäksi, että julkisten palvelujen leikkaukset ovat heikentäneet sosiaalisia oikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia joissakin jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja ammattimaisten hoitopalvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen keinona vähentää omaishoitajien taakkaa ja varmistaa hoidon vähimmäislaatuvaatimukset; katsoo, että riittämättömät investoinnit lapsia koskeviin toimintapolitiikkoihin merkitsevät sitä, että lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisia kansainvälisiä velvoitteita ei noudateta;

17.

pitää valitettavana, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa lapsiköyhyyden vähentämistä koskevat tavoitteet ovat alhaiset, ja toteaa, että tämä ei riitä nostamaan kaikkia haavoittuvassa asemassa olevia lapsia pois köyhyydestä; korostaa, että covid-19-pandemian, Ukrainan sodan ja elinkustannuskriisin vaikutukset edellyttävät vielä kunnianhimoisempia tavoitteita; pitää valitettavana, että vain 19 jäsenvaltiota on asettanut kansalliset tavoitteet lapsiköyhyyden vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan kunnianhimoiset tavoitteet lapsiköyhyyden vähentämiseksi ja tavoittelemaan sen poistamista;

18.

painottaa, että eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä on tarpeen ottaa käyttöön sosiaalisen lähentymisen kehys, jotta voidaan havaita ja korjata sosiaalinen epätasapaino, arvioida lapsia koskevia toimintapolitiikkoja ja varmistaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, myös tulostaulujärjestelmän, tuloksellinen täytäntöönpano; kehottaa ottamaan sosiaalisen lähentymisen kehyksen tulokset huomioon maakohtaisissa suosituksissa;

Vahvat julkiset politiikat eriarvoisuuden vähentämiseksi

19.

korostaa varhaiskasvatuksen saatavuuteen eri puolilla unionia liittyvien vaikeuksien vuoksi tarvetta lisätä investointeja osallistaviin ja laadukkaisiin varhaiskasvatuspalveluihin unohtamatta 0–3-vuotiaita lapsia ja taloudellisesti ja sosiaalisesti heikossa asemassa olevista perheistä tulevia lapsia, jotta voidaan kehittää julkinen ja kaikille tarkoitettu ratkaisu tai lujittaa tällaista ratkaisua kasvatusprosessin alusta alkaen ja taata kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet ja yhtäläinen pääsy koulutukseen; korostaa, että koko EU:ssa on oltava riittävä määrä lastenhoitopalveluja, jotka ovat yhtäläisesti saatavilla; pitää valitettavana, että neuvosto on alentanut 45 prosenttiin komission ehdotusta varmistaa, että vähintään 50 prosenttia alle kolmivuotiaista lapsista voi osallistua varhaiskasvatukseen;

20.

korostaa tarvetta parantaa varhaiskasvatuspalvelujen laatua riittävillä taloudellisilla ja henkilöresursseilla sekä lasten psykologiaan ja kronobiologiaan perehtyneelle henkilöstölle suunnatulla asianmukaisella pedagogisella koulutuksella, jotta voidaan varmistaa lasten yleinen kehitys; korostaa, että tätä parantamista varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että näillä henkilöstön jäsenillä on kohtuullinen palkka ja mahdollisuudet urakehitykseen;

21.

kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan varhaiskasvatuspalvelujen saatavuutta esimerkiksi tiedottamalla vanhemmille saatavilla olevista paikoista tai auttamalla haavoittuvassa asemassa olevia perheitä suoriutumaan hallinnollisista menettelyistä ja mukauttamaan näitä palveluja työmarkkinoiden todellisuuteen; muistuttaa, että jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa julkisten lastenhoitopalvelujen saatavuus kaikille; toteaa, että jos tämä saatavuus ole riittävä, julkisia varhaiskasvatuspalveluja olisi voitava täydentää yksityisillä, kotona tapahtuvilla tai yhteistoiminnallisilla ratkaisuilla edellyttäen, että ne täyttävät täysin samat laatuvaatimukset lasten yleisen kehityksen kannalta;

22.

kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kaikille lapsille pääsyn viralliseen ja epäviralliseen julkiseen, osallistavaan ja laadukkaaseen koulutukseen, mukaan lukien kaikkina ikäkausina opetussuunnitelman ulkopuolinen toiminta, joka edistää lasten emotionaalista, sosiaalista, kognitiivista ja fyysistä kehitystä; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan asianmukaiset opiskelijoiden määrät opettajaa kohden tarvelähtöisesti, jotta varmistetaan lasten turvallisuus ja hyvinvointi ja maksimoidaan koulutusjärjestelmien vaikutus yhtäläisten mahdollisuuksien luomiseen ja ylisukupolvisten syrjäytymiskierteiden katkaisemiseen;

23.

korostaa sellaisten julkiseen ja maksuttomaan koulutukseen tehtävien investointien merkitystä, joilla varmistetaan yksilöllinen lähestymistapa muita heikommassa asemassa oleviin yhteiskuntaryhmiin kuuluville lapsille; korostaa, että tällaista lähestymistapaa olisi kehitettävä yhteistyössä opettajien, sosiaali- ja opetusalan asiantuntijoiden, perheiden ja yhteisöjen välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan koulujen eriytymistä ja kehittämään toimintasuunnitelmia, strategioita ja välineitä osallistavan koulutuksen edistämiseksi; toteaa, että hyvin harvoissa ja erityisissä tilanteissa, kuten vaikeavammaisten lasten kohdalla, voi olla tarpeen tarjota lapsille erityisluokkia tai -kouluja, ja korostaa, että näiden toimien olisi oltava viimeinen keino erityisluokkiin ja -kouluihin liittyvän syrjinnän ja syrjäytymisen riskin vuoksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita erityisesti varmistamaan kaikkien vammaisten henkilöiden pääsyn osallistavaan ja laadukkaaseen koulutukseen, jotta voidaan löytää ratkaisuja heidän vaikeuksiinsa;

24.

korostaa joidenkin jäsenvaltioiden kokemuksia oppikirjojen ja -materiaalien, koulukyytien ja terveellisien kouluaterioiden, opetus- ja kulttuuriretkien ja valvonnan tarjoamisesta maksutta; suosittaa ulottamaan tämän järjestelmän kaikkiin jäsenvaltioihin, sillä se on keino varmistaa koulutuksen yhdenvertainen saatavuus ja tärkeä taloudellinen tuki haavoittuvimmassa asemassa oleville perheille; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä, jotka koskevat näitä kokemuksia ja ohjelmia; suosittaa, että jäsenvaltiot tarjoavat maksuttoman kouluruokailun ainakin haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ilman leimaamista tai suoraa tai välillistä syrjintää; katsoo, että avun tarpeessa olevien lasten olisi myös saatava maksutonta ateriaa vastaava ateria niinä päivinä, joina he eivät ole koulussa;

25.

kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kaikille äideille, vastasyntyneille ja lapsille julkisen, kohtuuhintaisen ja laadukkaan terveydenhuollon, mukaan lukien sairauksien ennaltaehkäisy, rokotusohjelmat ja perusterveydenhuolto, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen saatavuus sekä mahdollisuus saada mahdollisimman monipuolisesti erikoistuneita lääkintä- ja hoitotoimenpiteitä, turvaamaan naisille oikeuden seksuaali- ja lisääntymisterveyteen, synnytystä edeltävän ja sen jälkeisen äitiyshoidon ja kotikäynnit sekä varmistamaan pääsyn perhelääkäreiden, sairaanhoitajien, hammaslääkäreiden, ravitsemusasiantuntijoiden, puhe- ja kieliterapeuttien, silmälääkäreiden, perheneuvontapalvelujen ja psykologien sekä muiden mielenterveysalan asiantuntijoiden hoitoon riippumatta vanhempien etnisestä, sosiaalisesta tai hallinnollisesta asemasta; korostaa lasten rokottamisen merkitystä sekä sitä, että on välttämätöntä torjua rokottamisen hyötyjä koskevaa disinformaatiota; on huolissaan lasten lääkkeiden jatkuvasta puutteesta ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan lasten perusterveydenhuollon tärkeiden lääkkeiden riittävän tuotannon ja varastoinnin;

26.

kehottaa jäsenvaltioita luomaan koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelujen välille kumppanuuksia, jotka koskevat esimerkiksi järjestelmällisten kuulo- ja näkötestien tarjoamista lapsille suoraan koulussa, jotta helpotetaan hoitoon pääsyä ja tuen saantia sitä tarvitseville lapsille; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan lasten kehitystarpeita koskevien tietojen vaihtoa eri sosiaali-, koulutus- ja terveyspalvelujen välillä vanhempien ennakkosuostumuksella ja varmistamaan samalla, että lasten ja heidän perheidensä oikeutta yksityisyyteen ja lapsen etua kunnioitetaan;

27.

kehottaa jäsenvaltioita asianmukaisesti suunnittelemaan, rahoittamaan ja panemaan täytäntöön kansallisia strategioita, joilla varmistetaan, että lapsilla ja heidän perheillään on mahdollisuus saada terveellisiä ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita; muistuttaa, että tuoreiden, kohtuuhintaisten ja terveellisten elintarvikkeiden jatkuva vähäinen saatavuus aiheuttaa terveysongelmia erityisesti pienituloisille kotitalouksille ja heikossa asemassa oleville ihmisille, jotka asuvat alueilla, joilla on huonot yhteydet muualle ja palvelujen saanti on heikkoa; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään terveelliset elintarvikkeet kansanterveysstrategioihinsa kannustamalla ruokavalion monipuolistamiseen ja tarvittaessa ravintolisien käyttöön, jotta lapsia voidaan suojella virhe- tai aliravitsemuksen kielteisiltä vaikutuksilta; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla kannustetaan terveellisten ja kohtuuhintaisten elintarvikkeiden saatavuuteen ja samalla vähennetään sokeripitoisten ja lihottavien elintarvikkeiden ja juomien kulutusta lasten ja teini-ikäisten keskuudessa;

28.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sujuvan yhteistyön ja riittävän taloudellisen tuen ruoka-apua antaville kansalaisjärjestöille ja vahvistamaan niitä sekä lujittamaan yhteistyötä asiaankuuluvien julkisen tai yksityisen sektorin rakenteiden kanssa, jotta tämänhetkisen kriisin taloudellisiin vaikutuksiin voidaan puuttua tehokkaammin ja jotta asianomaisia perheitä voidaan tukea paremmin; korostaa tarvetta kiinnittää kiireellisesti huomiota tämänhetkiseen ruoka-apukriisiin, joka vaikuttaa sekä asiaankuuluviin rakenteisiin että taloudellisesti haavoittuvassa asemassa oleviin perheisiin ja heidän lapsiinsa; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja ja kokemuksia vanhempien työllisyyden tukemisesta EU:n keskinäisen oppimisen ohjelman kautta;

29.

katsoo, että köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä johtuvia psykologisia vaikeuksia ei ole otettu riittävästi huomioon komission mielenterveysstrategiassa ja kansallisissa toimintasuunnitelmissa; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan haavoittuvassa asemassa olevia perheitä yksilöllisten ja räätälöityjen sosiaalipalvelujen ja mielenterveys- ja psykososiaalisen tuen avulla;

30.

kehottaa komissiota hyödyntämään 11. toukokuuta 2022 annettua tiedonantoa ”Lasten ja nuorten digitaalinen vuosikymmen: uusi eurooppalainen Parempi internet lapsille -strategia” ja kehottaa laatimaan kokonaisvaltaisen toimintapolitiikan, jolla pyritään suojelemaan lasten mielenterveyttä liialliselta altistumiselta verkkosisällölle ja sen liialliselta kulutukselta;

31.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti imetystä WHO:n suositusten mukaisesti;

32.

suhtautuu myönteisesti vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan strategiaan 2021–2030, sillä se on konkreettinen keino varmistaa vammaisille henkilöille yhtäläiset oikeudet ja täysimittainen osallistuminen yhteiskuntaan; korostaa tarvetta varmistaa, että vammaisuus otetaan asianmukaisesti huomioon suunniteltaessa, pantaessa täytäntöön ja seurattaessa EU:n politiikkatoimia ja aloitteita, jotka koskevat erityisesti lasten kohtaamia esteitä ja haasteita; kehottaa komissiota vauhdittamaan ehdotustaan (37) vammaisille tarkoitettujen huipputason sosiaalipalvelujen kehyksestä ja varmistamaan, että tällä kehyksellä parannetaan myös vammaisten lasten ja vammaisten vanhempien lasten mahdollisuuksia käyttää huipputason sosiaalipalveluja; korostaa, että hoitoa tarvitsevat lapset sekä vammaiset lapset ja/tai lapset, joilla on häiriöitä kognitiivisissa taidoissa, tarvitsevat erityisiä ja kohdennettuja toimenpiteitä erityisesti kriisiaikoina sekä erityisiä koulutus- ja hoitopalveluja eriarvoisuuden ja sosiaalisen integraation puutteen torjumiseksi;

33.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan erityisiä toimenpiteitä vammaisten vanhempien ja vammaisten lasten vanhempien tukemiseksi ja varmistamaan, että heille suunnatusta tuesta on saatavilla tietoa; on tietoinen perhekeskeisten varhaislapsuudessa toteutettavien toimien hyödyistä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valtavirtaistamaan ne kaikilla asiaankuuluvilla politiikan aloilla, kuten lasten oikeuksien ja vammaisten henkilöiden suojelua koskevissa toimissa, ja edistämään niitä koskevien tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään vammaisnäkökulman ja kuulemaan asianmukaisesti vammaisia henkilöitä ja heitä edustavia järjestöjä suunnitellessaan toimia, joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden riittävä elintaso ja sosiaalinen suojelu erityisesti kriisi- ja siirtymäaikoina;

34.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan sosiaalipalvelujen ja sosiaalisen suojelun tehokkuutta muun muassa puuttumalla työvoimapulaan ja investoimalla työntekijöiden ammatilliseen kehitykseen täydennyskoulutusmahdollisuuksien avulla sekä varmistamalla riittävät palkat ja ihmisarvoiset työolot;

35.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laajentamaan eurooppalaisen lapsitakuun käyttöä mahdollisimman paljon, koska se on sosiaalinen toimi, jolla helpotetaan köyhyydessä elävien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden lasten ja perheiden, erityisesti tunnistettuihin kohderyhmiin kuuluvien ja syrjäisimmillä alueilla elävien lasten ja perheiden, sosiaalista integroitumista ja osallisuutta; korostaa, että käytettävissä olevat varat eivät selvästikään riitä ratkaisemaan nykyisiä rakenteellisia ongelmia, joita ovat pahentaneet peräkkäisten kriisien ja julkisten investointien puutteen kumulatiivinen vaikutus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään investointeja ja vahvistamaan lastensuojelujärjestelmiä ja sosiaalipalveluja, jotta lapsitakuu voidaan panna nopeasti täytäntöön uusien kriisien ja avun tarpeessa olevien lasten yhä kasvavan määrän (38) vuoksi;

36.

pyytää uudelleen niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä julkaisseet eurooppalaista lapsitakuuta koskevaa kansallista toimintasuunnitelmaansa, julkaisemaan ne, jotta avun tarpeessa olevat lapset voivat hyötyä niistä viipymättä; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan ja päivittämään säännöllisesti kansallisia toimintasuunnitelmiaan, täyttämään poliittisen sitoumuksensa kattavilla kunnianhimoisilla toimilla ja ottamaan käyttöön seuranta- ja arviointijärjestelmät asettamalla selkeät, monialaiset ja vertailukelpoiset mittarit, investoimalla tehokkaaseen ja vaikuttavaan tiedonkeruuseen ja täsmällisempiin tavoitteisiin ja ottamalla huomioon lapsitakuun tavoitteet; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan johdonmukaisuuden ja synergian köyhyyden vastaisena strategiana toimivan eurooppalaisen lapsitakuun ja aktiivisena työmarkkinapolitiikkana toimivan vahvistetun nuorisotakuun välillä, jotta voidaan kattaa koko ikäkausi syntymästä aikuisuuteen;

37.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään erityisesti työttömille tai työssäkäyvien köyhyydestä kärsiville vanhemmille suunnattua sosiaalista tukea etenkin taatun vähimmäistoimeentulon avulla; kehottaa komissiota ehdottamaan toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen vähimmäistoimeentuloa koskevaa puitedirektiiviä, jossa vahvistetaan yhteiset vähimmäisvaatimukset ja -menetelmät saavutettavien, mahdollistavien ja asianmukaisten vähimmäistoimeentulojärjestelmien takaamiseksi;

38.

korostaa oikeutta kohtuulliseen, kohtuuhintaiseen, osallistavaan, energiatehokkaaseen ja laadukkaaseen asuntoon, joka täyttää lasten ja heidän perheidensä tarpeet ja turvaa heidän hyvinvointinsa, yksityisyytensä ja elämänlaatunsa; pitää valitettavina asuntopolitiikkaa, joka ajaa perheitä pois kaupungeista useissa jäsenvaltioissa, vääristää sosiaalisia mekanismeja ja heikentää ensisijaisia tukiverkostoja, mikä lisää lasten syrjäytymistä; kehottaa jäsenvaltioita edistämään julkista asumispolitiikkaa, jolla torjutaan kiinteistökeinottelua, investoidaan sosiaalisiin ja kestäviin asuntoihin ja turvataan oikeus asuntoon; kehottaa komissiota laatimaan kunnianhimoisen suunnitelman kaikkien EU:n kansalaisten asuntotarpeisiin vastaamiseksi, sosiaalisen asuntotuotannon kehittämisen tukemiseksi ja asumistukien saatavuuden parantamiseksi sekä asunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2030 mennessä ennalta ehkäisevien ja asuntolähtöisten strategioiden avulla; mieliin, että asuntokannan vanhenemisen, joka vaikuttaa energiatehokkuuteen, ja energian hinnannousun vuoksi lapset ja heidän perheensä ovat haavoittuvassa asemassa;

39.

kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan inflaation ja elinkustannusten nousun vaikutuksia eri sosioekonomisiin ryhmiin, jotta voidaan kehittää kohdennettuja toimenpiteitä haavoittuvimmassa asemassa olevia kotitalouksia varten, erityisesti elintarvikkeiden, energian, liikenteen, internetyhteyksien ja muiden välttämättömien hyödykkeiden osalta, ottaen huomioon lapset ja sukupuolinäkökohdat, jotta voidaan vähentää elinkustannusten nousun vaikutuksia lapsiin ja heidän perheisiinsä ja torjua sitä taloudellisesti; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään kohdennettuja toimenpiteitä, joilla puututaan näihin vaikutuksiin ja helpotetaan sosiaalietuuksien ja palkkojen mukauttamista inflaatioon;

Syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta

40.

tuomitsee kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan väkivallan, hyväksikäytön, riiston ja laiminlyönnin, myös verkossa, sekä naisiin kohdistuvan väkivallan, perheväkivallan ja sukupuolistuneen väkivallan; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään, vahvistamaan ja panemaan täytäntöön integroituja ennaltaehkäisy- ja suojelujärjestelmiä lapsille ja muille uhreille väkivallan, hyväksikäytön, riiston ja laiminlyönnin kitkemiseksi; korostaa, että näitä järjestelmiä olisi kehitettävä yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien julkisten palvelujen (myös koulujen ja terveydenhuoltolaitosten) kanssa, mikä mahdollistaa nopean toiminnan, joka suojelee ja voimaannuttaa lapsia ja edistää heidän etujaan; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota väkivaltaan lasten keskuudessa, myös verkkoväkivaltaan ja kiusaamiseen, sekä vaihtamaan tähän liittyviä parhaita käytäntöjä, jotta voidaan kehittää tehokkaita toimia lapsiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi;

41.

tuomitsee kaikenlaisen syrjinnän; korostaa, että syrjinnällä on suora vaikutus lapsiin ja heidän perheisiinsä, koska se haittaa heidän pääsyään työmarkkinoille ja asunnon ja keskeisten palvelujen saamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yleistä tietoisuutta, jotta haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja perheiden leimaaminen, heitä koskevat stereotyyppiset oletukset ja sosiaalinen syrjintä saadaan loppumaan ja jotta ihmiset ymmärtävät, että perheet eivät aina voi hallita olosuhteita, jotka tekevät heistä haavoittuvia;

42.

pitää valitettavana, että romaniperheiden köyhyyskierre johtaa usein romanilasten yliedustukseen sosiaalisen suojelun laitoksissa verrattuna muihin lapsiin; korostaa, että kriisiaikoina romanilapset ja heidän perheensä kärsivät usein ensimmäisinä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään lapsitakuun täytäntöönpanossa erityistä huomiota romanilasten haasteisiin, sillä he kokevat usein äärimmäistä köyhyyttä, syrjäytymistä ja syrjintää kaikilla elämänaloilla; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle tehokkaat toimenpiteet ja erityistoimet, joilla parannetaan perheiden asemaa ja elinoloja, lasten terveyttä ja hyvinvointia ja varhaiskasvatusta ja edistetään lapsen tarpeisiin vastaavaa vanhemmuutta romaneja koskevan EU:n strategiakehyksen täytäntöönpanossa;

43.

korostaa tarvetta investoida pakolais- ja maahantulijalasten, erityisesti ilman huoltajaa olevien alaikäisten ja kansalaisuudettomien lasten ja heidän perheidensä, tukemiseen ja seurantaan ja varmistaa riittävät ja pätevät hoitajat, laadukkaat vastaanottotilat ja vastaanottavat yhteisöt, jotta voidaan vähentää eriarvoisuutta ja edistää lasten ja heidän perheidensä sosiaalista osallisuutta; korostaa tarvetta varmistaa, että kaikki asiaankuuluvat politiikat ja päätökset ovat lasten oikeuksia koskevan EU:n strategian mukaisia; suosittaa, että turvapaikkaa hakevien ilman huoltajaa olevien lasten ja nuorten osallistamisprosessissa turvaudutaan mahdollisimman vähän laitoksiin sijoittamiseen;

44.

suosittaa, että jäsenvaltiot kehittävät ennaltaehkäisevää sosiaalipolitiikkaa, jolla puututaan lasten laitoksiin sijoittamisen juurisyihin ja varmistetaan, että lapset eivät joudu laitoksiin köyhyyden ja syrjäytymisen vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että lapsia ja nuoria sijoitetaan laitoksiin vasta viimeisenä keinona, ja investoimaan lasten ja nuorten sijoittamiseen vaihtoehtoisiin hoitojärjestelmiin, jotta helpotetaan siirtymistä laitoshoidosta perhe- ja yhteisöperustaiseen hoitoon noudattaen täysin vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa, YK:n lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja muissa keskeisissä ihmisoikeusvälineissä vahvistettuja velvoitteita;

45.

kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota lapsityövoimaa koskeviin ongelmiin Euroopassa ja arvioimaan koulutus- ja sosiaalitoimien sekä perheille annettavan tuen leikkausten mahdollisia vaikutuksia lapsityövoimaan; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti suosituksiin (39) lapsityövoiman syiden poistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että työsuojeluviranomaisilla on riittävät resurssit tietojen keräämiseen, lapsityövoiman käytön seurantaan sekä ennaltaehkäisevien ja korjaavien toimien toteuttamiseen;

46.

pyytää jäsenvaltioita ja komissiota osallistumaan aktiivisesti lapsikaupan kaikkien muotojen, kuten lapsityövoiman, pakkoavioliittojen, laittoman adoptoinnin, laittoman toiminnan ja seksuaalisen hyväksikäytön, torjuntaan;

Jokaisen lapsen oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön, osallistumiseen ja leikkiin

47.

korostaa, että ympäristön saastumisella ja ilmastonmuutoksella on suhteettoman suuri vaikutus matalamman tulotason ryhmiin, minkä seurauksena niissä on lapsilla enemmän terveyteen liittyviä ongelmia, matalampi elinajanodote ja vähemmän mahdollisuuksia elämässä; korostaa, että on tärkeää mukauttaa asumis-, hoito- ja koulutuspalvelut ilmastoon liittyviin hätätilanteisiin ja valtavirtaistaa lapsilähtöinen lähestymistapa tähän ongelmaan, mukaan lukien näiden palvelujen osallistuminen asiaan liittyvään toimintaan ja ilmastosiirtymän edellyttämien taitojen hankkiminen; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan edellä esitetyn huomioon laatiessaan ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä koskevia suunnitelmiaan sisällyttämällä niihin erityisiä ratkaisuja lapsille ja nuorille, takaamalla, että oikeutta turvalliseen ja puhtaaseen ympäristöön kunnioitetaan, ja varmistamalla nuorten sukupolvien tietämys;

48.

korostaa kaikkien lasten oikeutta kulttuuriin, urheiluun ja vapaa-aikaan sekä pääsyyn avoimiin tiloihin ja terveelliseen ympäristöön lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita edistämään asianmukaista opetussuunnitelman ulkopuolista toimintaa ja vapaa-ajan toimintaa, jonka ansiosta kaikki lapset sosioekonomisesta taustastaan ja perhetilanteestaan riippumatta voivat viettää aikaansa koulun jälkeen ja loma-aikoina fyysisesti ja henkisesti virkistävän toiminnan parissa; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään käytettävissä olevia EU:n varoja edistääkseen heikommassa asemassa olevien kotitalouksien lasten yhdenvertaista osallistumista opetussuunnitelman ulkopuoliseen toimintaan ja vapaa-ajan toimintaan; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan toimintapolitiikkoja, jotka antavat vanhemmille mahdollisuuden tukea lapsiaan lastenhoitopalvelujen ulkopuolella koko lapsuuden ajan, erityisesti varhaislapsuudessa;

49.

korostaa sellaisen vahvistetun EU:n urheilustrategian merkitystä, jolla kannustetaan lapsia ja nuoria osallistumaan urheiluun ja liikuntakasvatukseen heidän sosioekonomisesta taustastaan riippumatta ja ulkoilemaan iästä ja kuntotasosta riippumatta; korostaa urheilun keskeistä roolia lasten terveyteen liittyvän kestävyyden parantamisessa ja kroonisten sairauksien ennaltaehkäisyssä; palauttaa mieliin, että joukkueurheilu on sosiaalisen osallisuuden edistäjä;

50.

suosittaa, että komissio ja jäsenvaltiot laativat suuntaviivoja, joilla tuetaan lasten osallistumista päätöksentekoprosessiin, otetaan käyttöön mekanismeja, joilla edistetään lasten osallistumista heidän elämäänsä vaikuttavaan päätöksentekoon ja joilla lapsille annetaan mahdollisuus ilmaista tietoon perustuvia näkemyksiä ja heitä kannustetaan siihen, ja varmistetaan, että nämä näkemykset otetaan huomioon lapsia koskevissa tärkeissä päätöksissä;

51.

suosittaa, että komissio ja jäsenvaltiot korostavat lapsia koskevissa tai lapsiin vaikuttavissa politiikoissaan oikeutta leikkiin ja vapaa-ajan toimintaan lasten yleisen kehityksen rakenteellisena osana ottamalla käyttöön infrastruktuuria ja ohjelmia, joissa otetaan huomioon tämän oikeuden merkitys;

° °

52.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) COM(2021)0102.

(2) EUVL L 188, 12.7.2019, s. 79.

(3) EUVL L 59, 2.3.2013, s. 5.

(4) EUVL C 189, 5.6.2019, s. 4.

(5) EUVL C 484, 20.12.2022, s. 1.

(6) EUVL C 476, 15.12.2022, s. 1.

(7) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 19.

(8) EUVL C 456, 10.11.2021, s. 145.

(9) EUVL C 506, 15.12.2021, s. 94.

(10) EUVL C 434, 15.11.2022, s. 50.

(11) EUVL C 47, 7.2.2023, s. 30.

(12) EUVL C 132, 14.4.2023, s. 65.

(13) EUVL L 223, 22.6.2021, s. 14.

(14) EUVL C 41, 3.2.2023, s. 1.

(15) Eurodiaconia ja Caritas Europa, Survey on energy poverty/cost-of-living crisis, 2022.

(16) Eurostat, ” 1 in 4 children in the EU at risk of poverty or social exclusion ”, 28. lokakuuta 2021.

(17) Eurostat, ” 1 in 4 children in the EU at risk of poverty or social exclusion ”, 28. lokakuuta 2021.

(18) Eurofound, ”Eläminen ja työskentely Euroopassa 2021”, s. 73.

(19) Romaneja koskevan EU:n strategiakehyksen 2020–2030 mukaisesti termi ”romanit” kattaa yläkäsitteenä laajan ryhmän erilaisia romanitaustaisia ihmisiä, kuten romat, sintit, kaaleet, romanichalit ja boyashit/rudarit. Se kattaa myös ashkalit, ”egyptiläiset”, jenishit, dom-, lom-, rom- ja abdal-ryhmät sekä liikkuvat ryhmät, kuten nk. etniset travellerit tai ranskankielisellä hallinnollisella termillä ”gens du voyage” tarkoitetut ryhmät, sekä henkilöt, jotka samastuvat nimillä ”Gypsies”, ”Tsiganes” tai ”Tziganes” kutsuttaviin ryhmiin. Käyttämällä termiä ”romani” ei kielletä minkään edellä mainitun ryhmän erityispiirteitä. Tämä määritelmä olisi otettava huomioon koko mietinnössä.

(20) Tässä mietinnössä ilmaisuilla ”haavoittuvassa asemassa olevat lapset” tai ”heikommista lähtökohdista / vähäosaisista kotitalouksista tulevat lapset” viitataan lapsitakuussa vahvistettuun määritelmään, joka sisältää seuraavat ryhmät: asunnottomat tai erittäin puutteellisissa asuinoloissa asuvat lapset; vammaiset lapset; lapset, joilla on mielenterveysongelmia; maahanmuuttajataustaiset tai etniseen vähemmistöön, etenkin romaneihin, kuuluvat lapset; vaihtoehtoisessa hoidossa, etenkin laitoshoidossa, olevat lapset; epävarmassa perhetilanteessa elävät lapset.

Tässä mietinnössä tämä määritelmä kattaa myös hlbtiq±lapset.

(21) Eurostat, ” Children in formal childcare or education by age group and duration - % over the population of each age group – EU-SILC survey ”, 29.9.2023. Tiedot vastaavat niiden alle kolmivuotiaiden lasten, jotka ovat virallisessa lastenhoidossa 1–29 tuntia viikossa, ja niiden lasten, jotka ovat virallisessa lastenhoidossa yli 30 tuntia viikossa, prosentuaalisen osuuden summaa.

(22) Euroopan komissio, Eurydice Brief, ” Key Data on Early Childhood Education and Care in Europe ”, 2019.

(23) Eurostat, ” Early leavers from education and training ”, 2023.

(24) Eurostat, 2023, ” Health statistics - children ”.

(25) Eurostat, 2022, ” Urban-rural Europe - quality of life in rural areas ”;

OECD:n iLibrary, ”Delivering Quality Education and Health Care to All: Preparing Regions for Demographic Change” – luku 4. ”Delivering quality health services in rural communities’, 5.3.2021.

(26) UNICEF, 2020, ”Innocenti Report Card 16. Worlds of Influence - Understanding What Shapes Child Well-being in Rich Countries”, s. 4.

(27) Save the Children Europe, 2023, ” Guaranteeing Children’s Future: How COVID-19, cost-of-living and climate crises affect children in poverty and what governments in Europe need to do ”.

(28) UNICEF, 2020, ” Breastfeeding practices worldwide ”.

(29) Lerch, V. ja Severinsson, A.N., 2019, ”Feasibility Study for a Child Guarantee: Target Group Discussion Paper on Children in Alternative Care”.

(30) Unicef ja Eurochild, marraskuu 2021, ”Children in alternative care: Comparable statistics to monitor progress on deinstitutionalisation across the European Union”.

(31) Lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia, 24. maaliskuuta 2021.

(32) OECD, ”PISA 2018 Results: What School Life Means for Students’ Lives”; OECD-maissa keskimäärin.

(33) Euroopan komissio, 2021: Lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia, s. 18.

(34) Euroopan komissio, 2021: Lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia, s. 4.

(35) Tämä vastaa Pohjois-, Etelä-, Länsi- ja Itä-Euroopan lukujen summaa: Kansainvälinen työjärjestö, 2021, ” Child labour statistical profile: Europe and Central Asia ”.

(36) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1057, annettu 24. kesäkuuta 2021, Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1296/2013 kumoamisesta (EUVL L 231, 30.6.2021, s. 21).

(37) Euroopan komissio, toukokuu 2022, ” Check progress on the Strategy for the Rights of Persons with Disabilities ”.

(38) Save the Children Europe, 2023, ” Guaranteeing Children’s Future: How COVID-19, cost-of-living and climate crises affect children in poverty and what governments in Europe need to do ”.

(39) ILO ja Unicef, 2021, ”Child Labour: Global estimates 2020, trends and the road forward”.