1)

Ensimmäisen ja toisen kysymyksen tarkastelussa yhdessä ei ole tullut esiin seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa 27.7.2021 annetun komission päätöksen C(2021) 5739 final, jolla peruutettiin osittain koheesiorahaston rahoitusosuus toimenpideohjelmalle ”Liikenne 2007–2013” tavoitteen ”Lähentyminen” osalta Bulgariassa, pätevyyteen.

2)

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 98 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä hyvää hallintoa, puolustautumisoikeuksien kunnioittamista ja asianosaisten prosessuaalista yhdenvertaisuutta koskevien unionin oikeuden yleisten periaatteiden kanssa,

on tulkittava siten, että

tilanteessa, jossa komissio toteaa tämän asetuksen 99 artiklan perusteella tehdyssä päätöksessä asetuksen 2 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetun sääntöjenvastaisuuden ja soveltaa tämän seurauksena rahoitusoikaisua jäsenvaltioon, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on lähtökohtaisesti perittävä takaisin aiheettomasti saadut määrät soveltamalla rahoitusoikaisua varojen saajaan sellaisen itsenäisen hallintomenettelyn päätteeksi, jonka aikana kyseinen tuensaaja on voinut esittää huomautuksensa hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla.

3)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa

on tulkittava siten, että

se ei ole esteenä sille, että komission lopullinen päätös, jolla peruutetaan Euroopan unionin rahaston rahoitusosuus kokonaan tai osittain sääntöjenvastaisuuden perusteella, sitoo kansallista tuomioistuinta silloin, kun kyseisessä tuomioistuimessa on käsiteltävänä kanne, joka koskee kansallista toimea, jolla kyseisen päätöksen täytäntöönpanon osana sovelletaan rahoitusoikaisua kyseisen rahaston tuensaajaan, sillä kyseisen tuomioistuimen on pyydettävä unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua tämän päätöksen pätevyydestä, jos sillä on epäilyjä sen pätevyydestä.