Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) 98 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

”Minervois-la-Livinière”

PDO-FR-A0667-AM02

Hakemuksen jättöpäivä: 23.9.2022

HAKIJA JA OIKEUTETTU ETU

Syndicat du Cru Minervois-la-Livinière

Hakijaryhmä hallinnoi suojattua alkuperänimitystä ja puolustaa sen etuja sekä varmistaa, että tuote-eritelmää noudatetaan.

KUVAUS JA PERUSTELUT

SAN-tuotteen nimen muutos

Suojatun alkuperänimityksen edunvalvonnasta ja hallinnosta vastaava elin ja kaikki asianomaiset toimijat haluavat erottaa tämän alkuperänimityksen suojatusta alkuperänimityksestä ”Minervois” käyttämällä ainoastaan nimeä ”La Livinière”. Nimen muutos on osa prosessia, jossa alan eri nimitykset pyritään järjestämään hierarkkisesti. Suojatulla alkuperänimityksellä ”La Livinière” on oma tuote-eritelmänsä ja omat tuotantoedellytykset, joten se erottuu muista tuotteista. Nimityksen maantieteellinen alue sijaitsee Petit Caussen alueella Minervois’n sydämessä. Alue suuntautuu etelään, ja sitä amfiteatterin muotoisesti ympäröivät säännölliset rinteet suojaavat sitä muilla Minervois’n alueilla runsaammin esiintyviltä sateilta. Ihmisen toiminnalla on suuri merkitys La Livinière -viinien kasvupaikan ominaisuuksiin (terroir), ja viljelijät ovat osanneet tuoda esiin nimityksen oman luonteen, joka ilmenee tuotteen huomattavana tasalaatuisuutena.

Nimen muuttaminen vaikuttaa tuote-eritelmän seuraaviin kohtiin:

—	nimityksen eritelmän otsikko

—

eritelmän I luku: 1. Eritelmän I kohdassa ”Alkuperänimityksen nimi” todetaan, että ”ainoastaan sellaisista viineistä, jotka ovat eritelmän määräysten mukaisia, voidaan käyttää tarkistettua alkuperänimitystä ”La Livinière” (joka oli alun perin kirjattu tarkistettuna alkuperänimityksenä ”Minervois-La Livinière”12. helmikuuta 1999 annetulla asetuksella).” Tämä muutos sisällytetään yhtenäisen asiakirjan 1.1 kohtaan ”Nimi tai nimet”. 2. Eritelmän III kohta ”Tuotteen väri ja tuotelajit”. Tämä muutos sisällytetään yhtenäisen asiakirjan kohtaan ”Viinin tai viinien kuvaus”. 3. Eritelmän X kohta ”Yhteys maantieteelliseen alueeseen”. Tämä muutos sisällytetään yhtenäisen asiakirjan kohtaan ”Yhteys maantieteelliseen alueeseen”. 4. Eritelmän XII kohta ”Esittelyä ja merkintöjä koskevat säännöt”. Tämä muutos sisällytetään yhtenäisen asiakirjan kohtaan ”Lisäedellytykset”.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

1.   Nimi/nimet

La Livinière

2.   Maantieteellisen merkinnän tyyppi

SAN – Suojattu alkuperänimitys

3.   Rypäletuotteiden luokat

1.

Viini

4.   Viinin tai viinien kuvaus

1.   Analyyttiset ominaisuudet

LYHYT KIRJALLINEN KUVAUS

Viinit ovat kuivia hiilihapottomia punaviinejä. Niiden luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 13 tilavuusprosenttia, ja rypäleiden kypsyysasteen katsotaan olevan oikea silloin, kun rypäleiden sokeripitoisuus on alle 218 grammaa rypälemehulitrassa. Kun viinit ovat valmiita pidettäviksi kaupan pakkaamattomina tai pakattuina, niiden omenahappopitoisuus on enintään 0,4 grammaa litrassa. Kun viinit ovat valmiita pidettäviksi kaupan pakkaamattomina tai pakattuina, niiden käymiskelpoisen sokerin (glukoosi ja fruktoosi) pitoisuus on enintään 3 grammaa litrassa, kun kyseessä ovat viinit, joiden luonnollinen alkoholipitoisuus on enintään 14 tilavuusprosenttia, ja enintään 4 grammaa litrassa, kun kyseessä ovat viinit, joiden luonnollinen alkoholipitoisuus on yli 14 tilavuusprosenttia.

Kokonaishappopitoisuus, haihtuvien happojen pitoisuus, kokonaisrikkidioksidipitoisuus, kokonaisalkoholipitoisuus ja todellinen vähimmäisalkoholipitoisuus ovat unionin sääntelyssä säädettyjen raja-arvojen mukaisia.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)
Vähimmäishappopitoisuus
Enimmäishappopitoisuus (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (milligrammaa/litra)

2.   Aistinvaraiset ominaisuudet

LYHYT KIRJALLINEN KUVAUS

Viinit valmistetaan sekoittamalla useita rypälelajikkeita Languedocin viininvalmistusperinteiden mukaisesti niin, että sekoituksesta suurin osa on lajikkeita Grenache N, Mourvèdre N ja Syrah N. Viinien väri on voimakkaan purppuranpunainen, ja värissä on myös tiilenruskeita vivahteita. Viinit ovat ryhdikkäitä ja runsaita.

Viinit ovat monivivahteisia, ja niihin kehittyy mausteiden ja kypsien tai hillottujen hedelmien vivahteita sekä vaniljan tai kaakaon aromeja sinä aikana, kun niitä kypsytetään tammitynnyreissä.

Näiden voimakkaiden ja lämpimien viinien maku on pitkäkestoinen, tiivis ja tanniininen mutta aina tasapainoinen. Viinit paranevat vanhetessaan ja säilyttävät pitkään mehevyyden, samettisuuden, lempeän lämmön ja hedelmäisyyden, jotka ovat luonteenomaisia Etelä-Ranskan grands vins -viineille.

5.   Viininvalmistusmenetelmät

5.1.   Erityiset viininvalmistusmenetelmät

Viljelykäytäntö

Viiniköynnösten istutustiheys on vähintään 4 000 köynnöstä hehtaarilla. Heinäkuun 31. päivän 2019 jälkeen istutettujen viinitarhojen istutustiheys on vähintään 4 200 köynnöstä hehtaaria kohden.

Köynnösrivien välinen etäisyys on enintään 2,50 metriä.

Kullakin köynnöksellä on enintään 2,50 neliömetriä maa-alaa. Tämä pinta-ala saadaan kertomalla rivien välinen etäisyys köynnösten välisellä etäisyydellä.

Viiniköynnökset on leikattava ennen fenologista vaihetta E (Baggionilin mukaan), jolloin ensimmäisissä kahdessa silmussa on kolme lehteä.

Köynnökset leikataan matalaleikkauksella siten, että köynnökseen jää enintään 12 silmua. Kussakin kannusversossa on enintään kaksi silmua.

Rypälelajike Syrah N voidaan leikata yksinkertaisella Guyot-leikkauksella siten, että kussakin köynnöksessä on enintään kymmenen silmua, joista enintään kuusi silmua on satoversossa, ja enintään kaksi kannusversoa, joissa kummassakin on enintään kaksi silmua.

Tukilangoitettujen viiniköynnösten lehvistön on oltava niin korkea, että yhden rypälekilon tuottamiseen tarvittava ulkoinen kasvillisuuspinta-ala on 1,60 neliömetriä. Tätä sääntöä sovelletaan kunakin vuonna 30. kesäkuuta alkaen.

Viljelylohkon keskimääräiseksi enimmäistuotokseksi asetetaan 7 000 kilogrammaa hehtaaria kohden.

– Keinokastelu voidaan sallia.

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

Viinit valmistetaan sekoittamalla vähintään kahden eri rypälelajikkeen rypäleitä, rypälemehuja tai viinejä.

Rypälelajikkeiden Grenache N, Lledonner pelut N, Mourvèdre N ja Syrah N yhteenlasketun osuuden sekoituksesta on oltava vähintään 40 prosenttia.

Rypälelajikkeiden Carignan N, Cinsaut N, Grenache N, Mourvèdre N ja Syrah N yhteenlasketun osuuden on oltava vähintään 80 prosenttia sekoituksesta, eikä minkään yhden lajikkeen osuus sekoituksesta saa olla yli 80 prosenttia.

Viinejä kypsytetään vähintään rypäleiden korjaamista seuraavan vuoden 15. lokakuuta saakka.

Rypälemehun lämmitystekniikan, jatkuvatoimisten käymisastioiden, rypäleiden puristejäännöksen kierrätyssammioiden, pystysuuntaisten perkauslaitteiden, kierreseulojen ja jatkuvatoimisten puristimien käyttö on kiellettyä.

Viininvalmistusmenetelmien on oltava unionin tasolla sekä maaseutua ja kalastusta koskevassa Ranskan laissa (Code rural et de la pêche maritime) asetettujen velvoitteiden mukaisia.

5.2.   Enimmäistuotokset

51 hehtolitraa hehtaaria kohti

6.   Rajattu maantieteellinen alue

Viinirypäleet korjataan ja viiniytetään ja viinit valmistetaan ja kypsytetään seuraavien kuntien alueella:

—	Auden departementti: Azille

—	Hérault’n departementti: Azillanet, Cesseras, Félines-Minervois, La Livinière, Siran.

7.   Viininvalmistuksessa käytettävät rypälelajikkeet

Carignan N

Cinsaut N – Cinsault

Grenache N

Lledoner pelut N

Mourvèdre N – Monastrell

Piquepoul noir N

Rivairenc N – Aspiran noir

Syrah N – Shiraz

Terret noir N

8.   Yhteyden/yhteyksien kuvaus

8.1.   Maantieteellisen alueen kuvaus

Maantieteellinen alue sijaitsee Petit Caussen alueella Montagne Noire -vuoren juurella Cevennesin eteläisimmässä osassa. Maantieteellinen alue koostuu viidestä Hérault’n departementin kunnasta ja yhdestä Auden departementin kunnasta Etelä-Ranskassa.

Tässä kirkkaassa, valoissa maisemassa, jonka pinnanmuoto on rosoista, viinitarhat vuorottelevat mäntyjen, garrigue-pensaikkojen, katajien tai tammien peittämien kukkuloiden kanssa. Maisemaa halkovat solat ja vajoamat.

Viinitarhat sijaitsevat etelään ja kaakkoon aukeavilla rinteillä 120–330 metrin korkeudessa.

Lännessä maantieteellisen alueen rajana on Ognon-joki, joka on Auden sivujoki, ja idässä aluetta rajaavat Serre d’Oupian vuoristoalue ja Espène-joki.

Maantieteellinen alue kuuluu tertiäärikauden molassisedimenttien täyttämään synkliiniin. Alueen keskiosassa on hiekkakivikasaumia, pohjoisosassa on limnisiä kalkkikivikonglomeraatteja ja eteläosassa on hajanaisia kivipenkereitä.

Ilmastolle ovat ominaista alhainen vuotuinen sademäärä (400–500 millimetriä), yli 14 celsiusasteen keskimääräinen vuotuinen lämpötila ja runsas auringonpaiste (yli 2 400 aurinkotuntia vuodessa).

Laure Minervois’n kukkulat muodostavat luonnollisen esteen, joka suojaa Petit Caussen aluetta lännestä tulevilta sateilta, ja Serre d’Oupia taas pysäyttää Välimereltä saapuvat saderintamat. Vaikka kesät ovat kuumia ja kuivia ja alue kärsii vesivajeesta, öisin ilmanalaa helpottavat kuitenkin Caussen harjanteilta tulevat viileät ilmavirtaukset.

8.2.   Tuotetta koskevat tiedot ja yhteyden kannalta merkitykselliset inhimilliset tekijät

Viiniköynnöksiä on kasvatettu Minervois’n alueella roomalaisajalta lähtien.

Kun Narbonnen provinssi (Gallia Narbonensis) perustettiin vuonna 118 eaa., viininviljely vakiintui alueen elinkeinoksi. Alueen sijainti oli kaupankäynnin kannalta erittäin otollinen, sillä sen läpi kulki roomalainen tie, joka yhdisti toisiinsa Toulousen ja Lodèven ”Via Domitian” pohjoispuolella.

Nykyäänkin kolmella kunnalla on nimi, joka muistuttaa tästä aikakaudesta ja tuolloin harjoitetusta viininviljelystä: La Livinière juontuu ilmaisusta ”Cella Vinaria” (viinikellari), Siran viittaa ilmaisuun ”Villa de Sirius” (ensimmäinen alueelle asettunut Rooman legioonalainen oli nimeltään Sirius), ja Félines tulee sanasta ”Figulina”, joka tarkoittaa erityisesti viiniruukkuja valmistavaa keramiikkapajaa.

Canal du Midi -kanavan avautuminen liikenteelle vuonna 1680, tieverkon parantuminen ja rautatien rakentaminen 1800-luvulla edistivät viininviljelyn monokulttuurin kehittymistä. Saavutettu vauraus joutui koetukselle viinikirvojen ja ylituotannon synnyttämässä kriisitilanteessa, joka huipentui vuoden 1907 viinikriisiin. Se sai Etelä-Ranskan viininviljelijät nousemaan kapinaan mutta myös järjestäytymään, mikä ilmeni ennen muuta osuuskuntajärjestelmän kehittymisenä.

Minervois’n alueelle perustettiin viinintuottajien etuja ajava ammattiyhdistys vuonna 1922. ”Minervois” hyväksyttiin alun perin Vin Délimité de Qualité Supérieure -viiniksi vuonna 1951, ja tarkistetun alkuperänimityksen nämä viinit saivat 15. helmikuuta 1985 annetulla asetuksella uusiin lajikkeisiin siirtymisen ja tarkemmin määriteltyjen tuotantoedellytysten käyttöönottamisen jälkeen.

La Livinière -alueen viinintuotannon ammattilaiset ovat kuitenkin aina olleet vakuuttuneita siitä, että heillä on käytössään viljelyalue ja taitotieto, joiden avulla pystytään varmistamaan heidän tuottamiensa punaviinien omaleimaisuus. 1970-luvun alkupuolella toimijat ryhtyivät teknisten rakenteiden avulla ja Maurice Piccininin johtaman La Livinièren kunnan osuustoiminnallisen viininvalmistamon tuella etsimään parasta mahdollista yhteensopivuutta rypälelajikkeen ja sen istutuspaikkojen välille, mukauttamaan viiniköynnöksen leikkuu- ja kasvatustekniikoita niin, että ne toimivat parhaalla mahdollisella tavalla, korjaamaan rypäleet silloin, kun niiden kypsyysaste on optimaalinen, ja parantamaan viiniyttämismenetelmiä. Maurice Piccinini perusti viinintuottajien etuja ajavan ammattiyhdistyksen vuonna 1988. Tarkistettu alkuperänimitys ”Minervois-La Livinière” hyväksyttiin vuonna 1999.

Vuonna 2018 alueella toimi 45 viinintuottajaa, jotka tuottivat 11 000 hehtolitraa viiniä. Näistä tuottajista kaksi on osuustoiminnallisia viininvalmistamoja, joiden osuus tuotantomäärästä on 20 prosenttia.

Viinit valmistetaan sekoittamalla useita rypälelajikkeita Languedocin viininvalmistusperinteiden mukaisesti niin, että sekoituksesta suurin osa on lajikkeita Grenache N, Mourvèdre N ja Syrah N.

Sukupolvelta toiselle tuottajat ovat osanneet tuoda esiin viinirypäleistä niiden parhaat ominaisuudet mukauttamalla viiniyttämistekniikoitaan. Hyvin nopeasti katsottiin tarpeelliseksi kypsyttää viinejä viinisammiossa käymisen jälkeen, mikä tekee viinin aromeista monivivahteisia ja erityisesti tanniineista pyöreitä ja silkkisiä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tuote-eritelmässä määritetään, että viiniä kypsytetään vähintään viininkorjuuta seuraavan vuoden lokakuun 15. päivään saakka.

8.3.   Syy- ja seuraussuhteet

Maantieteellisen alueen ilmasto on lämmin ja kuiva. Alue suuntautuu etelään/kaakkoon ja on suojassa idästä tai lännestä tulevilta merellisiltä vaikutuksilta. Montagne Noire -vuoren ja korkeusgradientin vaikutuksesta yöt ovat kuitenkin viileitä.

Nämä erityiset olosuhteet edistävät rypäleiden optimaalista kypsymistä, ja niiden ansiosta viineihin saadaan sopiva hapokkuus sekä haluttu tasapaino alkoholin ja tanniinien välillä.

Rypäleiden tuotantoon tarkoitetut viljelylohkot rajataan myös tarkasti siten, että etusijalle asetetaan lohkot, joiden sijainti aurinkoon nähden on otollinen, joilla on kivinen savi- ja kalkkipitoinen maaperä ja joilla tuotokset ovat luontaisesti pieniä. Tuottajat voivat näin valita lohkoille parhaiten soveltuvat lajikkeet, mikä osaltaan vahvistaa näiden tiiviiden ja voimakkaiden viinien erityisluonnetta.

Grenache N -rypälelajikkeen suutuntuma on lämmin ja pyöreä. Tämä lajike viihtyy kivipenkereillä ja merkelisavessa. Varhainen rypälelajike Syrah N tuo viiniin makeutta ja hedelmäisiä aromeja. Perinteisistä lajikkeista Cinsaut N antaa viinille hienostuneisuutta ja Carignan N tuo siihen ryhtiä ja tanniineja. Mourvèdre N -lajikkeesta saadaan puolestaan hienoja tanniineja ja mausteisia vivahteita.

Alueella on rikas historia, ja paikalliset tuottajat ovat onnistuneet kehittämään tätä tunnettua viininviljelyaluetta niin, että sen viinit ovat ansainneet nykyaikaisen ja tunnustetun tarkistetun alkuperänimityksen.

Tarkistetun alkuperänimityksen ”La-Livinière” viinit kuuluvat Languedocin alueen parhaimmistoon.

Livinage, 1990-luvun alussa perustettu tapahtuma, on sinetöinyt tarkistetun alkuperänimityksen maineen ja arvon. Tässä tärkeässä tapahtumassa viinialan ammattilaiset ja toimittajat pääsevät maistelemaan viinejä, tapaamaan tuottajia ja tutustumaan alueen rikkaaseen monimuotoisuuteen.

9.   Olennaiset lisäedellytykset (pakkaaminen, merkinnät, muut vaatimukset)

Oikeudellinen kehys:

Kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Merkintöjä koskevat lisämääräykset

Edellytyksen kuvaus:

Viinejä, joille haetaan tuote-eritelmän mukaista tarkistettua nimitystä ”La-Livinière” ja jotka esitellään tällä nimityksellä, ei voida ilmoittaa sadonkorjuun jälkeen, tarjota yleisölle, lähettää, saattaa myyntiin tai myydä ilman, että mainittu nimitys on merkitty kaikkiin satoilmoituksiin, esitteisiin, esitteisiin, etiketteihin, laskuihin ja mihin tahansa astioihin tai säiliöihin yhdessä maininnan ”Appellation contrôlée” (tarkistettu nimitys) kanssa ja selkeästi luettavin kirjaimin.

Vapaaehtoiset merkinnät, joiden käyttöä jäsenvaltiot voivat säännellä unionin säännösten nojalla, merkitään etiketteihin kirjaimin, jotka voivat olla mittasuhteiltaan eli korkeudeltaan, leveydeltään ja paksuudeltaan enintään kaksi kertaa niin suuret kuin kirjaimet, joilla tarkistettu alkuperänimitys kirjoitetaan.

Tarkistetun alkuperänimityksen saaneiden viinien merkinnöissä voidaan täsmentää suuremman maantieteellisen yksikön nimi ”Languedoc”.

Suuremman maantieteellisen yksikön nimi kirjoitetaan kirjaimin, jotka saavat olla korkeudeltaan ja leveydeltään enintään puolet tarkistetun alkuperänimityksen kirjainkoosta.

Oikeudellinen kehys:

Kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Tuotantoa rajatulla maantieteellisellä alueella koskeva poikkeus

Edellytyksen kuvaus:

Välittömässä läheisyydessä sijaitseva alue koostuu viiniyttämistä, viinien valmistusta ja viinien kypsytystä koskevan poikkeuksen mukaisesti seuraavien Auden departementin kuntien alueista tai niiden osista:

—

Pépieux;

—	Peyriac-Minervois: paikkakunta, josta käytetään nimeä ”Les Tuileries d’Affiac”.

Linkki tuote-eritelmään

https://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-71b54b4c-4520-4c67-be83-bc7f50bb737b

---

(1)   EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.