1)

Jos on olemassa epäsuhtainen oikeuspaikkalauseke, jossa vain yksi asianosainen voi valita tuomioistuimen, joka on toimivaltainen yleisesti sovellettavien oikeussääntöjen mukaan mutta joka on muu kuin tässä lausekkeessa mainittu tuomioistuin, ja mikäli toinen asianosainen väittää, että tämä lauseke on lainvastainen, koska se on epätarkka ja/tai epäsuhtainen, onko tämä kysymys ratkaistava Bryssel I a -asetuksen (1) 25 artiklan 1 kohtaan perustuvien itsenäisten sääntöjen ja tässä asetuksessa tavoitellun ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti vai onko se ratkaistava soveltamalla lausekkeessa nimetyn jäsenvaltion lakia [?] Liittyykö tämä kysymys toisin sanoen tässä säännöksessä tarkoitettuun lausekkeen aineelliseen pätevyyteen? Vai onko päinvastoin katsottava, että lausekkeen aineellisia pätevyyden edellytyksiä tulkitaan suppeasti ja että ne koskevat ainoastaan pätemättömyyden aineellisia perusteita ja ennen kaikkea petosta, erehdystä, vilpillisyyttä, väkivaltaa ja oikeustoimikelvottomuutta?

2)

Jos kysymys lausekkeen epätarkkuudesta tai epäsuhtaisuudesta on ratkaistava itsenäisten sääntöjen perusteella, onko Bryssel I a -asetuksen 25 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että lauseketta, jossa sallitaan asianosaisen nostaa kanne vain yhdessä tuomioistuimessa, kun taas toinen asianosainen voi nostaa kanteen tämän tuomioistuimen lisäksi missä tahansa muussa tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen yleisesti sovellettavien oikeussääntöjen mukaan, on sovellettava, vai siten, että sitä ei sovelleta?

3)

Jos lausekkeen epäsuhtaisuus on aineellinen edellytys, miten tätä säännöstä ja erityisesti viittausta nimetyn tuomioistuimen valtion lakiin on tulkittava silloin, kun lausekkeessa on nimetty useita tuomioistuimia tai kun lausekkeessa on nimetty yksi tuomioistuin, mutta jollekin asianosaiselle on jätetty mahdollisuus valita toinen tuomioistuin, ja tätä valintaa ei ole vielä tehty sinä päivänä, jona asia pannaan vireille tuomioistuimessa: