Esittelijä:

Sam HÄGGLUND

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 12.6.2023 Euroopan unionin neuvosto, 9.6.2023
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohta ja 304 artikla
Vastaava jaosto	liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta
Hyväksyminen jaostossa	6.9.2023
Hyväksyminen täysistunnossa	20.9.2023
Täysistunnon numero	581
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	216/1/1

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen direktiivin 2009/18/EY (1) päivittämisestä meriturvallisuuden ja meriympäristön suojelun parantamiseksi. Merionnettomuuksien tutkinnan tarkoituksena on nimenomaan parantaa miehistön ja alusten turvallisuutta sekä merionnettomuuksien ennaltaehkäisyä. Tutkinnat ja tutkintaraporttien levittäminen ovat avainasemassa keskeisten turvallisuuspuutteiden tunnistamisessa ja niistä tiedottamisessa, muun muassa alusten, niiden henkilöstön ja matkustajien turvallisuuden parantamisessa ja lopulta ihmishenkien pelastamisessa merellä.

1.2

ETSK kannattaa pienten (alle 15 metriä pitkien) kalastusalusten sisällyttämistä osittain direktiivin soveltamisalaan. ETSK toteaa, että täydellinen sisällyttäminen toimivaltaisten viranomaisten alustavan arvioinnin lisäksi olisi ollut ihanteellinen vaihtoehto, mutta tiedostaa myös jäsenvaltioiden resursseihin ja valmiuksiin liittyvät huolenaiheet.

1.3

ETSK suhtautuu myönteisesti myös siihen, että satamassa olevien alusten onnettomuudet sisällytetään ehdotettuun päivitettyyn direktiiviin. Tämä on nimittäin usein jäänyt vaille huomiota, eivätkä kaikki jäsenvaltiot ole käsitelleet niitä raportoinnissaan johdonmukaisesti.

1.4

ETSK kannattaa täysin pyrkimyksiä parantaa oikeudellista selkeyttä jäsenvaltioiden onnettomuustutkintaelinten kannalta ja lisätä niiden valmiuksia parantaa toimintaansa ja oikea-aikaista raportointia. Uusien meriturvallisuuteen liittyvien haasteiden valossa olisi etenkin lisättävä EU:n jäsenvaltioiden yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa turvallisuustutkinnassa. ETSK kannattaa jäsenvaltioiden tutkintaviranomaisten velvollisuutta ilmoittaa kaikista hyvin vakavista merionnettomuuksista merionnettomuuksia koskevaan eurooppalaiseen tietojärjestelmään (EMCIP). Lisäksi EMCIPin tiedot olisi julkistettava ja tutkimusraportit olisi julkaistava mahdollisimman pian.

1.5

ETSK korostaa Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) ratkaisevaa roolia jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille annettavassa koulutuksessa, joka koskee uusiin teknologioihin, käyttövoiman tuottamiseksi käytettäviin energialähteisiin, ohjaukseen, toimintaan ja kestävyyteen liittyviä kysymyksiä. EMSA:lla olisi oltava resurssit tarjota tutkijoille jatkuvaa koulutusta uusista teknologioista ja niiden vaikutuksesta turvallisuuteen.

1.6

ETSK korostaa niin ikään, että on tärkeää kehittää onnettomuustutkintaelimiä varten erityinen laadunhallintajärjestelmä, jotta varmistetaan menettelyjen järjestelmällinen noudattaminen ja parannetaan onnettomuustutkinnan yleistä laatua.

1.7

ETSK toteaa lisäksi, että on erittäin tärkeää varmistaa selkeys ja johdonmukaisuus IMO:n sääntöjen ja asiaankuuluvan EU:n lainsäädäntökehyksen välillä. Tämä koskee erityisesti satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta sekä lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta annettuja direktiivejä, joita myös ehdotetaan tarkistettaviksi. ETSK kannattaa direktiivin päivittämistä IMO:n onnettomuustutkintasäännöstön mukaiseksi.

1.8

ETSK pitää myönteisenä ehdotetussa direktiivissä ehdotetun uuden 3 artiklan 4 kohtaan sisältyvää viittausta merenkulkijoiden oikeudenmukaiseen kohteluun merellä sattuneen onnettomuuden yhteydessä, jotta vältetään ammatin epäoikeudenmukainen kriminalisointi. Merityöntekijät ovat arvostettuja ammattilaisia, ja on tärkeää korostaa, että heillä on keskeinen rooli turvallisen toiminnan johtamisessa ja toteuttamisessa. Tämän vuoksi onnettomuusraporttien levittämistä laajalle yleisölle ja niihin liittyvien suositusten nopeaa täytäntöönpanoa olisi kehitettävä edelleen yhteistyössä alan toimijoiden sekä työmarkkinaosapuolten kanssa.

2.   Taustaa

2.1

Euroopan komissio esitti 1. kesäkuuta 2023 viisi lainsäädäntöehdotusta, joilla nykyaikaistetaan meriturvallisuutta koskevia EU:n sääntöjä ja ehkäistään alusten aiheuttamaa vesien pilaantumista. Kyseinen meriliikennepaketti koostuu viidestä tarkistusehdotuksesta, jotka koskevat seuraavia säädöksiä: — direktiivi 2009/21/EY (2) lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta — direktiivi 2009/16/EY (3) satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta — direktiivi 2009/18/EY meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista — direktiivi 2005/35/EY (4) alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista — asetus (EY) N:o 1406/2002 (5) Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta.

2.2

Direktiivissä 2009/18/EY vahvistetaan oikeudellisesti meriliikennealan onnettomuuksien tutkintaa koskeva EU:n järjestelmä ja sisällytetään EU:n lainsäädäntöön Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) 94 artiklan 7 kohdan perustana olevat periaatteet sekä asiaa koskeva Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden turvallisuustutkinnan kansainvälisiä normeja ja suositeltuja käytäntöjä koskeva säännöstö (onnettomuustutkintasäännöstö). Direktiivin päätavoitteena on parantaa meriturvallisuutta antamalla selkeät EU:n suuntaviivat merellä tapahtuvien onnettomuuksien jälkeisten teknisten tutkimusten ja niistä tehtyjen päätelmien yhdenmukaistamiseksi.

2.3

Direktiivin mukaan EU:n ja Euroopan talousalueen (ETA) jäsenvaltioiden on perustettava riippumaton onnettomuustutkintaelin, jolle on ilmoitettava merionnettomuuksista ja merellä sattuneista vaaratilanteista ja jonka on tutkittava onnettomuuksia niiden vakavuuden mukaan ja julkaistava tutkintaraportteja ja ilmoitettava Euroopan komissiolle merionnettomuuksista ja merellä sattuneista vaaratilanteista Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) tätä tarkoitusta varten perustaman ja ylläpitämän merionnettomuuksia koskevan eurooppalaisen tietojärjestelmän (European Marine Casualty Information Platform, EMCIP) kautta.

2.4

Direktiivissä säädetään, että EU-/ETA-maiden olisi suoritettava tutkinta, kun onnettomuudesta voidaan ottaa oppia, kun onnettomuuteen liittyy niiden lipun alla purjehtiva alus tai kun onnettomuus tapahtuu niiden vesillä ja/tai kun onnettomuus vaikuttaa niiden merkittäviin etuihin. Tällaisilla tutkimuksilla ei pyritä määrittämään tai osoittamaan siviili- tai rikosoikeudellista vastuuta.

2.5

Direktiivistä tehtiin vuonna 2018 jälkiarviointi ja meriliikennealan lainsäädännön toimivuustarkastus. Tietyt kysymykset on todettu ongelmallisiksi. Tulokset vahvistivat, että direktiivi on merkityksellinen, vaikuttava ja tehokas ja tuo lisäarvoa EU:n tasolla ja että sillä on keskeinen asema IMO:n ja EU:n normien täytäntöönpanossa. Siten se edistää meriliikenteen turvallisuuden, vaarattomuuden ja kestävyyden korkeaa tasoa ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset jäsenvaltioiden välillä. Tulokset paljastivat kuitenkin myös useita kohtia, joita olisi parannettava tai selvennettävä: — Nykyisessä direktiivissä ei säädetä alle 15 metrin pituisten kalastusalusten onnettomuuksien tutkimisesta. — Epäselvät määritelmät, epämääräinen sanamuoto ja joidenkin säännösten tekstin epätarkkuus aiheuttavat sekaannusta. — Asiaankuuluvassa kansainvälisessä sääntely-ympäristössä on tapahtunut muutoksia. EU:n lainsäädäntö on pidettävä yhdenmukaisena asiaankuuluvien kansainvälisten välineiden/päätöslauselmien kanssa. — Joitakin onnettomuuksia ei ilmoiteta tai niitä ei tutkita, koska onnettomuustutkintaelimillä ei ole riittäviä resursseja eikä riittävää asiantuntemusta. — Meriliikenteen viherryttämisessä tai automatisoitujen alusten käytössä mahdollisesti syntyvät uudet kehityssuunnat ja/tai teknologiat aiheuttavat väistämättä uusia haasteita onnettomuustutkintaelimille.

3.   Yleistä

Pienten kalastusalusten sisällyttäminen soveltamisalaan

3.1

ETSK kannattaa pienten (alle 15 metriä pitkien) kalastusalusten sisällyttämistä osittain direktiivin soveltamisalaan. ETSK toteaa, että täydellinen sisällyttäminen toimivaltaisten viranomaisten alustavan arvioinnin lisäksi olisi ollut ihanteellinen vaihtoehto, mutta tiedostaa myös jäsenvaltioiden resursseihin ja valmiuksiin liittyvät huolenaiheet.

3.2

Monet tämän kokoiset (alle 15 metriä pitkät) alukset voivat harjoittaa virkistyskalastusta. Tarvittaisiin selkeä määritelmä, joka perustuu siihen, onko merikalastuslupa myönnetty. On myös huomattava, että tällaisten alusten suunnittelua, rakentamista tai käyttöä varten ei ole oikeudellisesti sitovia säännöstöjä tai normeja. IMO, ILO ja FAO tosin julkaisevat suosituksia ja vapaaehtoisia säännöstöjä, mutta ne eivät ole sitovia.

3.3

Tiedot kalastusalan onnettomuuksista ovat puutteellisia, ja lähestymistavat EU:n eri alueilla ovat epäyhdenmukaisia. Tietojen puute erityisesti onnettomuuksista tai läheltä piti -tilanteista saattaa kätkeä alleen paljon suuremman ongelman. Kalastus on edelleen vaarallinen ammatti, ja komission ehdotus on askel oikeaan suuntaan alan turvallisuusnormien parantamiseksi.

Inhimilliset tekijät

3.4

ETSK pitää myönteisenä ehdotetussa direktiivissä ehdotetun uuden 3 artiklan 4 kohtaan sisältyvää viittausta merenkulkijoiden oikeudenmukaiseen kohteluun merellä sattuneen onnettomuuden yhteydessä, jotta vältetään ammatin epäoikeudenmukainen kriminalisointi, sillä merenkulkijoita olisi pidettävä arvostettuina ammattilaisina.

3.5

Tältä osin on tärkeää korostaa, että merenkulkijoilla, kalastajilla ja satamatyöntekijöillä on ratkaiseva rooli turvallisen toiminnan hallinnassa ja toteuttamisessa. Haasteena on edelleen onnettomuuksista saatujen oppien soveltaminen käytäntöön yksilötasolla.

3.6

Onnettomuusraporttien levittämistä laajalle yleisölle ja niihin liittyvien suositusten nopeaa täytäntöönpanoa olisi kehitettävä edelleen yhteistyössä alan toimijoiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa. Ennaltaehkäisyn tärkeyttä ei pidä jättää huomiotta: muun muassa työolot ja väsymys voivat johtaa traagisiin merionnettomuuksiin, jotka voivat maksaa merenkulkijoiden, kalastajien tai satamatyöntekijöiden hengen.

Yhdenmukaistaminen IMO:n säännöstön kanssa

3.7

ETSK toteaa, että on erittäin tärkeää varmistaa selkeys ja johdonmukaisuus IMO:n sääntöjen ja asiaankuuluvan EU:n lainsäädäntökehyksen välillä. Tämä koskee erityisesti satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta ja lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta annettuja direktiivejä, joita myös ehdotetaan tarkistettaviksi. ETSK pitää kannatettavana etenkin direktiivin päivittämistä IMO:n onnettomuustutkintasäännöstön mukaiseksi. ETSK kannattaa erityisesti yhdenmukaistamista IMO:n kanssa käyttämällä yksinomaan IMO:n laatimia tutkijoille tarkoitettuja onnettomuustutkintasäännöstön täytäntöönpano-ohjeita (päätöslauselma A.1075(28)) ja kumoamalla merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaan kehitetyistä yhteisistä menettelytavoista 9. joulukuuta 2011 annettu komission asetus (EU) N:o 1286/2011 (6).

Jäsenvaltioiden resurssit

3.8

ETSK kannattaa täysin pyrkimyksiä parantaa oikeudellista selkeyttä jäsenvaltioiden onnettomuustutkintaelinten kannalta ja lisätä niiden valmiuksia parantaa sekä toimintaansa että oikea-aikaista raportointia.

3.9

Kun otetaan huomioon uudet kriittiset meriturvallisuuteen liittyvät haasteet (mukaan lukien maahanmuuttajien salakuljettamiseen ja ihmiskauppaan liittyvät merionnettomuudet), EU:n jäsenvaltioiden yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa turvallisuustutkinnassa olisi tehostettava.

3.10

ETSK kannattaa jäsenvaltioiden tutkintaviranomaisten velvollisuutta ilmoittaa kaikista hyvin vakavista merionnettomuuksista merionnettomuuksia koskevaan eurooppalaiseen tietojärjestelmään (EMCIP). ETSK kannattaa myös sitä, että jäsenvaltion asianmukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen, joka ei ole meriturvallisuuden tutkintaviranomainen, EMSA tai komissio voi ilmoittaa EMCIP-tietokantaan kaikki merionnettomuudet ja merellä sattuneet vaaratilanteet hyvin vakavia merionnettomuuksia lukuun ottamatta.

3.11

ETSK korostaa, että merionnettomuuksia koskevan eurooppalaisen tietojärjestelmän (EMCIP) tiedot ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta voidaan jakaa tietoa merionnettomuuksista ja merellä sattuneista vaaratilanteista. EMCIP-tietojärjestelmän olisi oltava julkinen, jotta parannettaisiin sen läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta EU:n kansalaisiin nähden.

3.12

Vaikka direktiivin täytäntöönpano on osaltaan edistänyt onnettomuusraporttien julkaisemista asetetuissa määräajoissa, julkaisemista olisi nopeutettava edelleen. Uhrien perheille on tärkeää, että tiedot merionnettomuudesta julkistetaan mahdollisimman pian. On epäinhimillistä joutua odottamaan vastausta useamman vuoden ajan, ja se voi vaikuttaa tarpeelliseen vakuutuskorvauksen maksamiseen, jolla voidaan turvata perheen tulevaisuus.

3.13

ETSK korostaa Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) ratkaisevaa roolia jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille annettavassa koulutuksessa, joka koskee uusiin teknologioihin ja kestävyyteen liittyviä kysymyksiä. EMSA:lla olisi oltava resurssit tarjota tutkijoille jatkuvaa koulutusta uusista teknologioista (kuten automatisoiduista aluksista ja rahtina kuljetettavista tai käyttövoiman tuottamiseen tai alusten sähköistämiseen käytettävistä vaihtoehtoisista polttoaineista) ja niiden vaikutuksesta turvallisuuteen.

3.14

ETSK korostaa niin ikään, että on tärkeää kehittää onnettomuustutkintaelimiä varten erityinen laadunhallintajärjestelmä, jotta varmistetaan menettelyjen järjestelmällinen noudattaminen ja parannetaan onnettomuustutkinnan yleistä laatua.

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/18/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja neuvoston direktiivin 1999/35/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 114).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/21/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 132).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/16/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 57).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/35/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 11).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1406/2002, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2002, Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta (EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1).

(6)  Komission asetus (EU) N:o 1286/2011, annettu 9 päivänä joulukuuta 2011, merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/18/EY 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti kehitetyistä yhteisistä menettelytavoista (EUVL L 328, 10.12.2011, s. 36).