Esittelijä:

Philip VON BROCKDORFF

Komitean täysistunnon päätös	25.1.2023
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus
Hyväksyminen jaostossa	27.6.2023
Hyväksyminen täysistunnossa	12.7.2023
Täysistunnon numero	580
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	195/7/10

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK toteaa, että vihreän siirtymän vaikutukset eivät ole samanlaisia kaikkialla EU:ssa vaan ne vaihtelevat huomattavasti maittain ja myös jäsenvaltioiden eri alueiden kesken. Jäsenvaltioiden onkin kiinnitettävä huomiota siirtymän aiheuttamiin sosiaalisiin haasteisiin sen oikeutuksen vahvistamiseksi, vakauden ylläpitämiseksi ja populistisen vastustuksen torjumiseksi.

1.2

ETSK katsoo, että monien vihreää siirtymää koskevien säädösten tueksi tehdyissä komission vaikutustenarvioinneissa käsitellään lähinnä EU:ta yleisesti eikä niissä useinkaan ole maa- ja aluekohtaisen tarkastelun edellyttämää syvyyttä. Maa- ja aluekohtainen tarkastelu olisi kuitenkin tarpeen, jotta voitaisiin kiinnittää huomiota vaikutuksiin, joita paikallistalouksiin ja -yhteisöihin todennäköisesti kohdistuu (energiaverodirektiiviä koskeva ehdotus on tässä suhteessa poikkeus).

1.3

ETSK katsoo myös, että kohdennetumman analyysin pitäisi tarjota erittäin tärkeää tietoa kotitalouksista, joihin vihreä siirtymä vaikuttaa, jotta hallitukset voisivat tältä pohjalta toteuttaa nykyistä asianmukaisempia toimenpiteitä vähentääkseen meneillään olevan prosessin vaikutuksia köyhiin ja heikossa asemassa oleviin kotitalouksiin.

1.4

ETSK nostaa esiin kaksi keskeistä vihreään siirtymään liittyvää sosiaalisten ja taloudellisten haittavaikutusten riskiä: i) kasvavat tuloerot ja ii) teollisuudenalojen ja niihin liittyvien työpaikkojen siirtyminen muualle.

1.5

ETSK korostaakin tarvetta pyrkiä oikeudenmukaiseen siirtymään, jonka yhteydessä voidaan puuttua sekä ilmastoneutraaliuteen siirtymisen työllisyysvaikutuksiin että sen jakaumavaikutuksiin. Komitea kehottaa tähän liittyen toteuttamaan uudelleenjakotoimenpiteitä, joiden avulla taloudellisia resursseja voidaan suunnata pienituloisille kotitalouksille ja heikossa asemassa oleville ryhmille. Näin voidaan välttyä siltä, että tuloerot kasvavat meneillään olevan prosessin kuluessa entisestään, ja siten vähentää sosiaalista syrjäytymistä.

1.6

Koska vihreään siirtymään liittyvä verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, ETSK korostaa kansallisten finanssipoliittisten toimenpiteiden merkitystä vihreän siirtymän kestävyyden lisäämisessä ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestönosiin kohdistuvien vaikutusten vähentämisessä.

1.7

Siirtymän aikaisen finanssipolitiikan olisikin koostuttava seuraavista kolmesta osatekijästä: saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen ja sitä täydentävät uudelleenjakotoimenpiteet pienituloisten kotitalouksien tukemiseksi, kohdennettu tulotuki sekä energiaa säästävistä kotitaloustuotteista ja -laitteista myönnettävät verohyvitykset. Tällaisella politiikalla 1) tuettaisiin sähköajoneuvojen hankintaa, ii) kannustettaisiin vihreiden teknologioiden käyttöönottoon kodeissa ja iii) edistettäisiin rakennusten energiatehokkuuden parantamista (energiatehokkuuden parantamiseen ja heikossa asemassa olevien ryhmien suojeluun pyritään toki myös tarkistetun energiaverodirektiivin (1) avulla). Kaikkein pienituloisimmille kotitalouksille, joilta kannettavat verot eivät välttämättä ole riittävän suuria, jotta ne pääsisivät hyötymään verohyvityksistä, on suositeltavaa myöntää tulotukea. Se on näiden kotitalouksien kannalta paras toimenpide.

1.8

ETSK katsoo, että heikossa asemassa olevia ryhmiä voitaisiin tukea siirtymän aikana myös siten, että valtiot jakaisivat arvoseteleitä, jotka voisi käyttää vihreiden teknologioiden ja tuotteiden ostamiseen ja tällaisiin tuotteisiin ja teknologioihin tehtäviin investointeihin.

1.9

Alankomaissa käyttöönotetut sähköajoneuvoja ostaville yksityishenkilöille myönnettävät verohyvitykset ovat hyvä esimerkki siitä, miten ympäristöystävällisten ajoneuvojen ostamiseen voidaan kannustaa niin, että mahdolliset vääristymät, jotka aiheutuvat siitä, että tuet hyödyttävät usein tavarantoimittajia kuluttajien kustannuksella, saadaan minimoitua (2).

1.10

ETSK toteaa myös, että esimerkiksi Saksa, Ranska ja Italia ovat ryhtyneet soveltamaan alhaisempia arvonlisäverokantoja energiatehokkaisiin tuotteisiin, energiatehokkaaseen teknologiaan ja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviin asuntojen peruskorjauksiin, ja katsoo, että näiden jäsenvaltioiden saamiin kokemuksiin voitaisiin perehtyä tarkemmin. Arvonlisävero ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole progressiivinen vero. Tällaisen toimintamallin mukauttaminen niin, että se toimisi myös pienituloisten kotitalouksien kohdalla, saattaakin edellyttää liitännäistoimenpiteitä, esimerkiksi kertaluonteisia hyvityksiä, joilla näitä kotitalouksia kannustetaan energiatehokkaiden ratkaisujen käyttöönottoon. Lisäksi komitea huomauttaa, että energiayhteisöistä (direktiivi (EU) 2019/944 (3)) ja uusiutuvan energian yhteisöistä (direktiivi (EU) 2018/2001 (4)) voi tulla keskeisiä välineitä, joilla autetaan kansalaisia ja heikossa asemassa olevia ryhmiä selviytymään vihreästä siirtymästä.

1.11

ETSK korostaa oikeudenmukaisen siirtymän rahaston tärkeää merkitystä. Tämän rahoitusvälineen avulla tulisi pyrkiä torjumaan tehokkaasti siirtymän sosioekonomisia vaikutuksia sellaisiin EU:n kansantalouksiin, jotka ovat tällä hetkellä erittäin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista tai runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavasta toiminnasta, ja ennen kaikkea helpottamaan siirtymää niiden työntekijöiden ja kotitalouksien osalta, joihin meneillään oleva muutos vaikuttaa.

1.12

Kuten ETSK on jo aiemmissakin lausunnoissaan todennut, oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ei tärkeästä merkityksestään huolimatta välttämättä riitä meneillään olevan taloudellisen muutoksen tukemiseen ja sitä olisi siksi täydennettävä sosiaalisella ilmastorahastolla, jolle on varattu riittävät määrärahat.

2.   Johdanto ja taustaa

2.1

Vihreä siirtymä on valtava haaste EU:lle ja tuleville sukupolville, erityisesti kun pitkittynyt sota Ukrainassa aiheuttaa taloudellista epävarmuutta sekä yleisesti että etenkin energia-alalla. ETSK katsoo, että siirtymän onnistuminen edellyttää yhteiskunnallista yhteisymmärrystä ja tähän voidaan päästä vain panemalla tukitoimenpiteet tehokkaasti täytäntöön kaikkialla EU:ssa ja torjumalla populistista vastustusta.

2.2

ETSK muistuttaa, että EU:n vuoteen 2030 tähtäävä kasvihuonekaasujen päästövähennystavoite nostettiin vihreän kehityksen ohjelman myötä 40 prosentista vähintään 55 prosenttiin vuoden 1990 tasoon verrattuna ja samalla päämääräksi asetettiin ilmastoneutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä.

2.3

55-valmiuspaketti sisältää joukon toimintapoliittisia ehdotuksia vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi, ja ETSK haluaa esittää sen osalta oman panoksensa sellaisen vihreän siirtymän edistämiseksi, jonka kaikki asianosaiset sidosryhmät ensinnäkin ymmärtävät täysin ja jota ne kannattavat varauksetta ja joka ei myöskään aiheuta kohtuutonta haittaa kotitalouksille ja heikossa asemassa oleville ryhmille.

2.4

ETSK pitää itsestään selvänä, että meneillään oleva vihreä siirtymä tuo huomattavia ja kauan kaivattuja hyötyjä koko EU:lle. Siksi tässä lausunnossa keskitytään sen todennäköisiin lyhyen aikavälin haittavaikutuksiin ja erityisesti sosiaaliseen syrjäytymiseen ja tuloeroihin sekä peräänkuulutetaan oikeudenmukaista siirtymää, joka on tasapuolinen pienituloisia kotitalouksia ja heikossa asemassa olevia ryhmiä kohtaan.

3.   Yleis- ja erityishuomiot

3.1

ETSK toteaa, että vihreän siirtymän vaikutukset eivät ole samanlaisia kaikkialla EU:ssa. Päinvastoin ne vaihtelevat käytännössä huomattavasti maittain ja jopa jäsenvaltioiden eri alueiden kesken useista taloudellisista ja sosiaalisista tekijöistä riippuen.

3.2

ETSK huomauttaa tässä yhteydessä, että alueet, jotka ovat erittäin riippuvaisia fossiilisesta hiilestä, ovat ja tulevat olemaan erityisen alttiita siirtymän vaikutuksille ja mahdollisille työpaikkojen menetyksille. Siksi eri jäsenvaltioissa tai jopa niiden eri alueilla tarvitaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tukemiseen hyvin erilaisia toimia, jotka on määriteltävä erilaisten paikallisten olosuhteiden pohjalta toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Komitea toteaa kuitenkin, että ehdotuksessa tarkistetuksi energiaverodirektiiviksi esitetään siirtymäkautta sekä jäsenvaltioille annettavaa mahdollisuutta vapauttaa heikossa asemassa olevat kotitaloudet lämmityspolttoaineiden verosta kymmenen vuoden ajan tarkistetun veron käyttöönoton jälkeen.

3.3

ETSK katsoo käytössä olevien menetelmien osalta, että komission tekemissä vaikutustenarvioinneissa on toistaiseksi käsitelty lähinnä EU:ta yleisesti eikä niissä ole maa- ja aluekohtaisen tarkastelun edellyttämää syvyyttä. Maa- ja aluekohtainen tarkastelu olisi kuitenkin tarpeen, jotta voitaisiin kiinnittää huomiota vaikutuksiin, joita paikallistalouksiin ja -yhteisöihin todennäköisesti kohdistuu. Energiaverodirektiiviä koskeva ehdotus on tässä suhteessa poikkeus, sillä ennen sen esittämistä tehtiin kohdennettu mikroanalyysi. Tällainen menettely tulisi ottaa yleisemmin käyttöön vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä.

3.4

ETSK katsoo, että kohdennetumpi analyysi, jossa pystytään ottamaan paikalliset erityispiirteet kaikilta osin huomioon, olisi hyödyllinen, sillä se tarjoaisi arvokasta tietoa etenkin kotitalouksista, joihin vihreä siirtymä vaikuttaa. Hallitukset voisivat tältä pohjalta toteuttaa nykyistä asianmukaisempia toimenpiteitä vähentääkseen meneillään olevan prosessin vaikutuksia köyhiin ja heikossa asemassa oleviin kotitalouksiin.

3.5

ETSK:n näkemyksen mukaan vihreään siirtymään liittyy kaksi keskeistä sosiaalisten ja taloudellisten haittavaikutusten riskiä: i) kasvavat tuloerot ja ii) teollisuudenalojen ja niihin liittyvien työpaikkojen siirtyminen muualle.

3.6

ETSK huomauttaa, että siirtyminen ilmastonmuutoksen vaikutuksia kestävään ja vähähiiliseen talouteen on erityisen haastavaa pienituloisille kotitalouksille ja yhteisöille eritoten sellaisilla alueilla, jotka ovat kehityksessä kaupunkialueita jäljessä. Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää, että siirtymää tuetaan asianmukaisilla finanssipoliittisilla toimenpiteillä, kuten taloudellisella tuella, jotta edellä esitettyihin huolenaiheisiin voidaan puuttua.

3.7

Lisäksi ETSK kiinnittää huomiota mahdollisiin lisärasitteisiin, joita siirtymä voi kaikkein heikoimmassa asemassa oleville väestönosille aiheuttaa, erityisesti hyödykkeiden hintoihin, jotka saattavat nousta siirtymäprosessin kuluessa merkittävästi. Kun korkeat hiilidioksidikustannukset otetaan hinnoissa huomioon, siirtymä saattaa tosiaankin nostaa energian ja polttoaineiden hintoja myös niiden osalta, joilla on siihen vähiten varaa. Tällainen vaikutus on erityisen huolestuttava nykyisessä makrotaloudellisessa tilanteessa, jossa inflaatioaste nousi aiemmin tänä vuonna korkeaksi useissa jäsenvaltioissa (5).

3.8

ETSK onkin sitä mieltä, että on pyrittävä oikeudenmukaiseen siirtymään, jonka yhteydessä voidaan puuttua sekä ilmastoneutraaliuteen siirtymisen työllisyysvaikutuksiin että sen jakaumavaikutuksiin. Tällaista lähestymistapaa tulisi pitää olennaisena osana vihreän siirtymän kehystä eikä pelkästään täydentävänä korjaustoimenpiteenä.

3.9

ETSK tähdentää tarvetta toteuttaa uudelleenjakotoimenpiteitä, joiden avulla taloudellisia resursseja voidaan sosiaalisen syrjäytymisen ja tuloerojen kasvun ehkäisemiseksi suunnata pienituloisille kotitalouksille ja heikossa asemassa oleville ryhmille. Tällaisiin toimenpiteisiin voisi kuulua esimerkiksi saastuttaja maksaa -periaatteeseen pohjautuva ympäristöverotus, jonka puitteissa tietyn tulorajan ylittävät palkansaajat maksaisivat hiili-intensiivisen energian kulutuksesta korkeampia maksuja.

3.10

Koska vihreään siirtymään liittyvä verotus kuuluu toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, ETSK korostaa, että kansallisella tasolla käyttöön otetut finanssipoliittiset toimenpiteet ovat tärkeitä vihreän siirtymän kestävyyden lisäämiseksi ja heikossa asemassa oleviin väestöryhmiin kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi. Niiden avulla voidaan kenties välttää regressiivisiä vaikutuksia, joita ympäristöveroihin usein liittyy.

3.11

ETSK katsoo, että siirtymän aikaisen finanssipolitiikan olisi koostuttava seuraavista kolmesta osatekijästä: saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen ja sitä täydentävät uudelleenjakotoimenpiteet pienituloisten kotitalouksien tukemiseksi, kohdennettu tulotuki sekä energiaa säästävistä kotitaloustuotteista ja -laitteista myönnettävät verohyvitykset. Tällaisella politiikalla 1) tuettaisiin sähköajoneuvojen hankintaa, ii) kannustettaisiin vihreiden teknologioiden käyttöönottoon kodeissa ja iii) edistettäisiin rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Komitea toteaa kuitenkin, että energiatehokkuuden parantamiseen ja heikossa asemassa olevien ryhmien suojeluun pyritään myös tarkistetun energiaverodirektiivin avulla. Kaikkein pienituloisimmille kotitalouksille, joilta kannettavat verot eivät välttämättä ole riittävän suuria, jotta ne pääsisivät hyötymään verohyvityksistä, on suositeltavaa myöntää tulotukea. Se on näiden kotitalouksien kannalta paras toimenpide.

3.12

ETSK katsoo, että heikossa asemassa olevia ryhmiä voitaisiin tukea siirtymän aikana myös siten, että valtiot jakaisivat arvoseteleitä vihreisiin teknologioihin tehtäviä investointeja ja vihreiden tuotteiden ostamista varten.

3.13

Alankomaissa käyttöönotetut sähköajoneuvoja ostavia yksityishenkilöitä koskevat verotoimenpiteet ovat hyvä esimerkki siitä, miten uuden sukupolven ympäristöystävällisten ajoneuvojen ostamiseen voidaan kannustaa tavalla, johon liittyy vähemmän mahdollisia vääristymiä kuin yleisemmin käytössä oleviin tukiin. Sähköajoneuvoja suosiva verokohtelu koskee Alankomaissa myös auto- ja tienkäyttöveroja, mikä täydentää suotuisia oikeudellisia puitteita. Verohyvityksiä voitaisiinkin kohdentaa erityisesti pienituloisille kotitalouksille, joille siirtyminen vihreään teknologiaan aiheuttanee eniten vaikeuksia.

3.14

ETSK toteaa myös, että esimerkiksi Saksa, Ranska ja Italia ovat ryhtyneet soveltamaan alhaisempia arvonlisäverokantoja energiatehokkaisiin tuotteisiin, energiatehokkaaseen teknologiaan ja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviin asuntojen peruskorjauksiin, ja katsoo, että näiden jäsenvaltioiden saamiin kokemuksiin voitaisiin perehtyä tarkemmin ja niiden kokeilemaa toimintamallia voitaisiin kehittää edelleen. Arvonlisävero ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole progressiivinen vero. Tällaisen toimintamallin mukauttaminen niin, että se toimisi myös pienituloisten kotitalouksien kohdalla, saattaakin edellyttää liitännäistoimenpiteitä, esimerkiksi kertaluonteisia hyvityksiä, joilla näitä kotitalouksia kannustetaan energiatehokkaiden ratkaisujen käyttöönottoon.

3.15

ETSK korostaa oikeudenmukaisen siirtymän rahaston merkitystä, jota ei pidä aliarvioida. Tämän rahoitusvälineen avulla tulisi pyrkiä torjumaan tehokkaasti siirtymän sosioekonomisia vaikutuksia sellaisiin EU:n kansantalouksiin, jotka ovat tällä hetkellä erittäin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista tai runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavasta teollisuustoiminnasta, ja ennen kaikkea helpottamaan siirtymää niiden työntekijöiden ja kotitalouksien osalta, joihin etenevä muutos vaikuttaa.

3.16

Kuten ETSK on jo aiemassa lausunnossaan ”Julkisen sektorin lainajärjestely ja muutos oikeudenmukaisen siirtymän rahastoon” (6) todennut, oikeudenmukaisen siirtymän rahasto on tärkeä mutta sen resurssit ja soveltamisala eivät välttämättä riitä meneillään olevan taloudellisen muutoksen tukemiseen. Siksi sitä olisi täydennettävä sosiaalisella ilmastorahastolla, jolle on varattu riittävät määrärahat, kuten ETSK:n lausunnossa ”Koheesiovaroista ja NextGenerationEU-välineestä rahoitettava ilmastorahasto” (7) suositellaan.

3.17

ETSK huomauttaa, että tällaisen lisärahaston tavoitteena olisi oltava pienituloisten ja heikossa asemassa olevien ryhmien suojaaminen siirtymän kielteisiltä vaikutuksilta. Tämä edellyttää, että sosiaalisen ilmastorahaston yhteydessä noudatetaan hyviä käytäntöjä, joilla pyritään lähtökohtaisesti ehkäisemään tuloerojen kasvua. Samanaikaisesti komitea varoittaa, että sosiaalisen ilmastorahaston nykyinen organisaatio ja taloudelliset resurssit eivät todennäköisesti riitä siihen, että se pystyisi tukemaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia väestönosia tehokkaasti (puhumattakaan siitä, että sen käyttöönottoa on lykätty vuodella), kuten useat sidosryhmät ovat jo korostaneet. Esimerkiksi siirtyminen perinteisestä ajoneuvosta sähköajoneuvoon voi ilman verokannustimia tai taloudellista tukea osoittautua liian kalliiksi ja siten liian vaikeaksi pienituloisille ja heikossa asemassa oleville kotitalouksille (8).

3.18

ETSK ehdottaakin, että EU- ja paikallistason vastuuviranomaiset kehittävät asianmukaisia finanssipoliittisia toimintalinjoja siirtymän kielteisten seurausten lieventämiseksi heikentämättä kuitenkaan kannustimia tehdä siirtymäprosessin vaatimia muutoksia ympäristöystävällisten investointien ja kulutustapojen suhteen. Tällaisiin mekanismeihin tulisi liittää toimenpiteitä, joilla varmistetaan osallistava hallinto ja niiden tahojen aktiivinen osallistuminen, joihin vihreä siirtymä vaikuttaa eniten. Komitea toteaa kuitenkin, että ehdotuksessa tarkistetuksi energiaverodirektiiviksi esitetään tiettyjen tuotteiden verotukseen tai energiankulutuksen vähentämiseen tähtääviin investointeihin liittyviä siirtymäkausia.

3.19

ETSK muistuttaa kaikkia vihreään siirtymään osallistuvia instituutioita siitä, miten tärkeää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kansalaisyhteiskunnan tarkoituksenmukainen osallistaminen EU-, jäsenvaltio-, alue- ja toimialatasolla on. Työmarkkinavuoropuhelulla on ratkaisevan tärkeä tehtävä vihreän muutoksen hallinnassa ja edistämisessä, kaikkien asianomaisten sidosryhmien laajan osallistumisen varmistamisessa sekä heikossa asemassa olevien ryhmien suojelemisessa ja työllisyyden turvaamisessa kaikkialla EU:ssa.

3.20

ETSK huomauttaa, että progressiivinen verotus, kohdennetut hyvinvointijärjestelmät ja asianmukaiset työmarkkinavuoropuhelun mekanismit ovat jo käytössä useissa Euroopan maissa ja että tällaisten toimintapolitiikkojen käyttöönotto ja vahvistaminen voisi siis perustua nykyisiin hyviin käytäntöihin ja osoittautua erittäin hyödylliseksi keinoksi torjua eriarvoisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymistä.

3.21

ETSK on vakaasti sitä mieltä, että ilmastopolitiikkojen laaja ymmärtäminen sekä poliittinen ja sosiaalinen hyväksyntä Euroopan maissa edistäisi tehokkaampaa ja parempaa vihreää siirtymää. Jos vihreästä siirtymästä aiheutuvat rasitteet ja haittavaikutukset taas kohdistuvat suhteettomassa määrin köyhiin kotitalouksiin, siirtymä on vaarassa menettää sekä oikeutuksensa että tehonsa.

3.22

ETSK korostaa tähän liittyen, että hallitusten tulisi kansalaisyhteiskunnan kuulemiseen tukeutuen pyrkiä vähentämään vihreän siirtymän kielteisiä työllisyysvaikutuksia niillä EU:n alueilla, joilla seuraukset tuntuvat voimakkaimmin. Tässä olisi turvauduttava myös kohdennettuun ja innovatiiviseen työmarkkinapolitiikkaan, esimerkiksi runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien teollisuudenalojen työntekijöille suunnattuihin koulutusohjelmiin.

3.23

ETSK varoittaa, että alueelliset erot EU:n edistyneempien kansantalouksien ja hiili-intensiivisistä teollisuudenaloista edelleen erittäin riippuvaisten kansantalouksien välillä saattavat kasvaa vihreän siirtymän takia. Vastaavasti myös eriarvoisuus ja kilpailukykyerot eri maiden välillä sekä yhtäältä kaupunkialueiden ja toisaalta syrjäisten, maaseutuvaltaisten ja kaukaisten alueiden välillä voivat syventyä.

3.24

ETSK katsoo, että vihreä siirtymä edellyttää samanaikaisesti sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ilmastotavoitteiden saavuttamista että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteen toteuttamista. Vihreä siirtymä merkitsee (oletettavasti sekä taloudellisia että sosiaalisia) rakennemuutoksia. Jotta se onnistuisi, sitä on tuettava sosiaalisin toimenpitein, kuten sosiaalisin investoinnein, joilla pyritään edistämään ilmastoneutraaliutta ja tekemään siirtymästä suotuisa dynaamisille ja kilpailukykyisille eurooppalaisille yrityksille, jotka pystyvät luomaan esimerkiksi vihreitä työpaikkoja ja talouskasvua.

3.25

ETSK korostaakin tehostetun yhteistyön olevan tärkeää kaikkialla EU:ssa. Sitä olisi kehittävä toimivan poliittisen ja työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun pohjalta, ja tavoitteena olisi oltava meneillään olevaa siirtymää tukevien talous- ja sosiaalipoliittisten liitännäistoimenpiteiden kehittäminen, jotta siirtymä saataisiin mukautettua tarkoituksenmukaisesti asianomaisten yhteisöjen erilaisiin sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin.

3.26

Tällaista yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa tulisi soveltaa myös niihin Euroopan maihin, jotka eivät ole unionin jäseniä, jotta liiketoiminta ja työpaikat eivät siirtyisi sellaisiin maihin, jotka eivät pyri samanlaiseen vihreämpään ja kestävämpään talouskehitykseen kuin EU. Tämä voisi nimittäin vaikuttaa kielteisesti sisämarkkinoihin ja myös vihreään siirtymään sinänsä, sillä siirtymän tehokkuus saattaisi kärsiä ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestönosiin saattaisi kohdistua haittavaikutuksia.

3.27

ETSK kehottaa jäsenvaltioita myös ryhtymään lisätoimiin verovilpin ja veronkierron torjumiseksi ja julkisten varojen väärinkäytön estämiseksi, sillä tällä tavoin saataisiin lisäresursseja siirtymää tukevien uudelleenjakotoimenpiteiden rahoittamiseen.

3.28

ETSK toteaa lopuksi, että energiayhteisöistä (direktiivi (EU) 2019/944) ja uusiutuvan energian yhteisöistä (direktiivi (EU) 2018/2001) voi tulla keskeisiä välineitä, joilla autetaan kansalaisia ja heikossa asemassa olevia ryhmiä selviytymään vihreästä siirtymästä. Tällaisilla yhteisöillä voi olla mikä tahansa oikeudellinen muoto (yhdistys, osuuskunta, kumppanuus, voittoa tavoittelematon yhteisö taikka pieni tai keskisuuri yritys), minkä ansiosta kansalaisten on helpompi yhdistää voimansa ja investoida energiavaroihin yhdessä muiden markkinatoimijoiden kanssa. Tämä saattaa edistää vähähiilisempää ja joustavampaa energiajärjestelmää, koska energiayhteisöjen myötä kansalaisille voi avautua mahdollisuus päästä kaikille sopiville energiamarkkinoille tasapuolisin toimintaedellytyksin muiden toimijoiden kanssa, mikä alentaa heidän energiakustannuksiaan tai antaa jopa mahdollisuuden tuottoihin.

---

(1)  Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).

(2)  Alankomaissa kannustetaan ympäristöystävällisten ajoneuvojen ostamiseen. Climate Group -organisaation raportin mukaan uuden sähkökäyttöisen henkilöauton ostoon tai leasing-vuokraukseen voi saada tukea jopa 4 000 euroa ja vastaavanlaisen pakettiauton ostoon tai leasing-vuokraukseen 5 000 euroa. Lisäksi käytössä on esimerkiksi seuraavanlaisia kilpailukykyisiä verokannustimia: alhainen ajoneuvovero (MRB), ei autoveroa (BPM) eikä veroa työsuhdeauton yksityiskäytöstä tai siitä saatavasta yksityisestä hyödystä. Ks. Netherlands: Taking action on zero emission vehicles

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 125).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).

(5)  Inflaatiovauhti on viime viikkoina hidastunut.

(6)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksi oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin mukaisesta julkisen sektorin lainajärjestelystä”(COM(2020) 453 final – 2020/0100 (COD)) ja ”Muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta” (COM(2020) 460 final – 2020/0006 (COD)) (EUVL C 429, 11.12.2020, s. 240).

(7)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Koheesiovaroista ja NextGenerationEU-välineestä rahoitettava ilmastorahasto” (EUVL C 486, 21.12.2022, s. 23).

(8)  Joanna Gill, Can Europe’s new Social Climate Fund protect poor from rising carbon cost?, Reuters, joulukuu 2022.

Esittelijä: Philip VON BROCKDORFF

Komitean täysistunnon päätös	25.1.2023
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus
Hyväksyminen jaostossa	21.6.2023
Hyväksyminen täysistunnossa	12.7.2023
Täysistunnon numero	580
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	152/4/9

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK toteaa, että työehtosopimusneuvottelut ovat keskeinen väline työmarkkinasuhteissa (olettaen, että työnantajat ja ammattiliitot ovat halukkaita neuvottelemaan), ja viittaa viimeaikaisiin tutkimuksiin, joiden mukaan tietyn tason ylittävä ammattiliittojen jäsenmäärä auttaa vähentämään tuloeroja maiden sisällä ja kaventaa siten syvään juurtuneita eroja yhteiskunnan eri kerrosten välillä.

1.2

ETSK korostaa OECD:n raporttiin sisältyvää tärkeää havaintoa, jonka mukaan palkkojen koordinoinnilla on keskeinen rooli, kun pyritään auttamaan työmarkkinaosapuolia ottamaan huomioon palkkasopimusten makrotaloudelliset vaikutukset kilpailukykyyn. ETSK toteaa myös, että samassa OECD:n raportissa korostetaan dynaamisten ja vahvojen työehtosopimusneuvottelujen merkitystä tuottavuuden, kilpailukyvyn ja talouskasvun edistämisessä.

1.3

ETSK katsoo, että ammattiliitoilla on yhdessä työnantajajärjestöjen kanssa edelleen tärkeä rooli talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan muotoilussa. Yritystason tai alakohtaisten sopimusten piiriin kuuluvien työntekijöiden määrä kuitenkin vähenee edelleen, mikä heikentää ammattiliittojen neuvotteluvoimaa.

1.4

Olisi siis löydettävä tapoja kasvattaa ammattiliittojen, työnantajien ja hallitusten merkitystä dynaamisilla työmarkkinoilla ja tunnistettava mahdollisuudet varmistaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vakaus ja rakenteiden lujuus – kollektiivinen neuvotteluvoima mukaan lukien – kunnioittaen työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta sekä kansallisia työmarkkinasuhteita.

1.5

ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolten tehtävänä on määrittää sopivat rakenteet työehtosopimusneuvotteluille ja tarvittaessa kolmikantaiselle ja kahdenväliselle työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle. ETSK tunnustaa myös, että hallituksilla on keskeinen rooli työehtosopimusneuvottelujen merkityksen tunnustamisessa, sillä ne voivat tarjota edellytykset, joilla helpotetaan neuvotteluihin ryhtymistä, suojellaan syrjiviltä käytännöiltä ja estetään yritykset rajoittaa työntekijöiden lakisääteistä oikeutta kuulua ammattiliittoon.

1.6

ETSK panee merkille, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa työmarkkinaosapuolia kannustetaan neuvottelemaan työehtosopimuksia niiden kannalta merkityksellisissä asioissa ja todetaan, että samalla on kunnioitettava niiden itsenäisyyttä ja työtaisteluoikeutta (1).

1.7

ETSK toteaa myös, että alustatalouden kaltaiset uudet työn muodot luovat uusia haasteita työmarkkinasuhteille. Tämä uusi todellisuus on heikentänyt ammattiliittojen ”perinteistä” roolia järjestäytynyttä työvoimaa edustavina instituutioina sekä työnantajajärjestöjen roolia työmarkkinoiden keskeisinä sidosryhminä.

1.8

ETSK toteaa, että työpaikoilla tapahtuva innovointi on ratkaisevan tärkeää minkä tahansa yrityksen menestymisen kannalta. Komitea suosittaakin, että työpaikkojen innovointiprosesseja käsitellään työehtosopimusneuvotteluprosessissa kollektiivisten neuvottelujen ja yleensä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun yhteydessä.

1.9

ETSK katsoo, että maailmanlaajuisen kilpailun kiristyessä ja energiakustannusten noustessa on löydettävä tasapaino ja tässä yhteydessä on otettava huomioon yhteisissä intresseissä olevat kysymykset, kuten työntekijöiden elinkustannusten nousu, ja tunnustettava, että työmarkkinaosapuolen vuoropuhelu ja sen osana työehtosopimusneuvottelut voivat auttaa lisäämään tuottavuutta työpaikalla.

1.10

ETSK katsoo myös, että työehtosopimusneuvotteluilla ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla voidaan tukea teollisuusstrategiaa muuttuvissa taloudellisissa olosuhteissa kansallisten työmarkkinasuhteiden pohjalta. Vaikka jonkinasteinen joustavuus voi olla tarpeen, tästä olisi sovittava työmarkkinaosapuolten kesken ilman, että kollektiivisia oikeuksia tai työoloja ja -ehtoja heikennetään.

1.11

ETSK toteaa, että työehtosopimusneuvottelujen kattavuus on laajinta ja vakiintuneinta niissä Euroopan maissa, joiden neuvottelujärjestelmille ovat ominaisia useita työnantajia käsittävät neuvottelut. Silloin neuvottelut ovat pääasiassa alakohtaisia tai joissakin tapauksissa, kuten Belgiassa, jopa monialaisia.

1.12

Lopuksi ETSK kehottaa hallituksia hyödyntämään – kun se on tarkoituksenmukaista – julkisia hankintoja täydentävänä keinona edistää työehtosopimusneuvotteluja ja niiden aseman tunnustamista.

2.   Yleistä

2.1

Työehtosopimusneuvottelut ovat työmarkkinasuhteiden keskeinen prosessi, jossa sovitaan oikeudenmukaisista palkoista ja työoloista eri talouden aloille. Niihin osallistuvat yhtäältä työnantajat ja toisaalta ammattiliitot. Vaikka työehtosopimusneuvottelut ovat olleet käytäntönä pitkään, työntekijöiden järjestäytymisaste on alentunut jatkuvasti vuosien mittaan. Tutkimus osoittaa, että ammattiliittojen jäsenmäärien jatkaessa alenemistaan niiden neuvotteluvoima heikentyy, ja tällä voi olla vaikutusta työntekijöiden jo saavutettuihin oikeuksiin ja työehtosopimusneuvotteluihin (2). Vastaavasti on tärkeää, että yritykset osallistuvat asiaankuuluvien työnantajajärjestöjen toimintaan vahvistaakseen neuvotteluprosessia. Tutkimukset osoittavat, että tällaisilla organisaatioilla on keskeinen rooli oikeudellisten sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien normien noudattamisen edistämisessä erityisesti epävirallisessa taloudessa (3).

2.2

Tutkimus valaisee myös ammattiliittojen merkitystä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja taloudellista vaurautta tukevan valtatasapainon saavuttamisessa. Empiiriset tulokset osoittavat, että tuloerojen ja työntekijöiden järjestäytymisasteen välinen suhde noudattaa käänteistä U:n muotoista käyrää. Aluksi tuloerot lisääntyvät, kun yhä useammat työntekijät liittyvät ammattiliittoihin, ja saavuttavat käänteisen U:n muotoisen käyrän huipun, kun järjestäytymisaste on 35–39 prosenttia, minkä jälkeen tuloerot vähenevät järjestäytymisasteen jatkaessa nousuaan. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat näin ollen siihen, että kun ammattiliittojen jäsenmäärä ylittää tietyn asteen, se vaikuttaa osaltaan tuloeroja vähentävästi kyseisissä maissa (4).

2.3

Yritysten innovointi, kilpailukyky ja tuottavuus tunnustetaan keskeisiksi talouskasvun edistäjiksi erittäin kilpailullisessa globaalissa ympäristössä, mutta kaikki nämä kolme seikkaa perustuvat voimakkaasti työvoiman panokseen ja työntekijöiden tuottamaan lisäarvoon innovoinnin, kilpailukyvyn ja tuottavuuden saavuttamisessa. Kaiken tämän taustalla on työmarkkinaosapuolten aktiivinen osallistuminen ja panos.

2.4

Kuten ETSK totesi aiemmassa lausunnossaan (5), toimivan johdon velvollisuutena on edelleen luoda pitkäaikaista arvoa edistämällä pitkän aikavälin etuja, minkä vuoksi olisi kannustettava parantamaan toimivan johdon vastuuvelvollisuutta yritysten kestäväpohjaisuutta ajatellen. Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antava ryhmä (EFRAG) onkin nimenomaisesti tunnustanut tämän osana ehdottamiaan yritysten kestävyysraportointiin liittyvän direktiivin mukaisia ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa koskevia ilmoitusvelvoitteita. Asiaankuuluvien yritysten olisi julkistettava, kuinka suuri osa niiden työvoimasta kuuluu työehtosopimusneuvottelujen ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun piiriin, koska työntekijöitä, joilla on vaikutusmahdollisuuksia ja jotka ovat sitoutuneita ja arvostettuja, pidetään yhtenä yrityksen pitkän aikavälin kestävän kehityksen kulmakivistä (6).

2.5

Taloudellinen häiriönsietokyky ja kestävyys tukevat epäsuorasti sosiaalista yhteenkuuluvuutta, koska häiriönsietokyky ja kestävyys voidaan saavuttaa ainoastaan asettamalla etusijalle työvoiman talouteen tuoma lisäarvo. Tämä etusija on vallitsevana talouksissa, joissa työehtosopimusneuvottelut ja ylipäätään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu kukoistavat ja luovat taloudellisen valtatasapainon, joka edistää yrityksissä tapahtuvaa innovointia sekä niiden kilpailukykyä ja tuottavuutta teknologian ja työvoiman avulla.

2.6

Vaikka työntekijöiden järjestäytymisaste alenee kaikkialla EU:ssa, ETSK katsoo, että ammattiliitoilla on edelleen tärkeä, vaikkakin eräissä jäsenvaltioissa heikkenevä rooli talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan muotoilussa. Työehtosopimusten piiriin kuuluvien työntekijöiden määrä on kuitenkin vähenemässä. Joissakin jäsenvaltioissa huolta on myös työnantajajärjestöjen edustavuudesta. Siksi on tärkeää, että työmarkkinaosapuolet löytävät asian mahdollistavien puitteiden tuella keinoja varmistaa, että työehtosopimusneuvottelut ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu täyttävät tarkoituksensa merkityksellisinä ja asiaankuuluvina välineinä kansallisissa olosuhteissa ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti. ETSK toteaa, että työehtosopimusneuvottelut ovat perusoikeus, joka on lähtöisin Kansainvälisen työjärjestön perussäännöstä (7). Työehtosopimusneuvottelut ovat myös keino, jonka avulla työnantajat ja heidän järjestönsä sekä ammattiliitot voivat sopia oikeudenmukaisista palkoista ja työoloista ja ottaa samalla huomioon kansalliset taloudelliset ja sosiaaliset edut. Tähän liittyen ETSK viittaa Kansainvälisen työjärjestön sopimukseen 87 ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta. Tämä oikeushan on sekä työntekijöiden että työnantajien perusoikeus, samoin kuin oikeus olla järjestäytymättä. Asianmukaiset työmarkkinasuhteet edellyttävät myös, että työnantajat ja ammattiliitot ovat halukkaita neuvottelemaan. On kuitenkin näyttöä siitä, että näin ei aina ole (8).

2.7

Käsillä olevan lausunnon tavoitteena onkin tutkia työntekijöiden järjestäytymisasteen laskun pysäyttämiskeinojen perusteluja ja vaikutusta, korostaa ammattiliittojen, työnantajien ja hallitusten merkitystä dynaamisilla työmarkkinoilla ja tunnistaa mahdollisuudet varmistaa työehtosopimusneuvottelujen vakaus ja asianmukaiset rakenteet kunnioittaen samalla työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta ja kansallisia työmarkkinasuhteita.

3.   Erityiset huomiot

3.1

Kuten asiakokonaisuuteen SOC/764 kuuluvassa lausunnossa ”Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistaminen” (9) todetaan, työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun (ja epäsuorasti myös työehtosopimusneuvotteluihin) sitoutumisen taso ja vuoropuhelun tehokkuus vaihtelevat maittain. ETSK katsoo kuitenkin, että on kansallisen tason työmarkkinaosapuolten tehtävä sopia, millaiset työehtosopimusneuvottelut soveltuvat parhaiten kunkin maan olosuhteisiin.

3.2

ETSK tunnustaa myös, että hallituksilla on keskeinen rooli työehtosopimusneuvottelujen merkityksen tunnustamisessa, sillä ne tarjoavat edellytykset, joilla helpotetaan neuvotteluihin ryhtymistä, suojellaan syrjiviltä käytännöiltä ja estetään yritykset rajoittaa työntekijöiden lakisääteistä oikeutta kuulua ammattiliittoon. Tässä kolmikantakehyksessä olisi otettava huomioon työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamista koskevan komission suosituksen tärkeimmät näkökohdat ja keskityttävä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varmistamiseen edistäen samalla Euroopan vaurautta ja selviytymiskykyä.

3.3

ETSK panee merkille, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa (10) työmarkkinaosapuolia kannustetaan neuvottelemaan työehtosopimuksia ja todetaan, että samalla on kunnioitettava niiden itsenäisyyttä ja työtaisteluoikeutta. Lisäksi ETSK kehottaa kuulemaan työmarkkinaosapuolia talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan suunnittelusta ja täytäntöönpanosta. Se pitää kuitenkin valitettavana, että kuulemisia ei sovelleta yhtä vakuuttuneesti ja sitoutuneesti kaikkialla EU:ssa. ETSK toteaa myös, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisesti työmarkkinaosapuolten välillä tehdyt sopimukset on tarvittaessa pantava täytäntöön EU:n ja sen jäsenvaltioiden tasolla. Tämä periaate edellyttää, että tarjotaan ainakin suojelun vähimmäistasoa.

3.4

Työmaailma muuttuu jatkuvasti, kun uudet työskentelykäytännöt muokkaavat miljoonien eurooppalaisten työelämää. Alustatalouteen liittyvät uudet työn muodot luovat valtavia haasteita työmarkkinasuhteille. ETSK katsoo, että tämä uusi todellisuus on vaikuttanut sekä ammattiliittoihin että työnantajajärjestöihin ja että molempien on sopeuduttava nopeasti tähän todellisuuteen ja turvattava samalla työntekijöiden perusoikeudet alustatyöntekijöitä koskevan komission direktiiviehdotuksen mukaisesti.

3.5

Työehtosopimusneuvottelut ovat ratkaisevan tärkeitä ammattiliittojen olemassaolon ja merkityksen kannalta, ja niiden avulla varmistetaan työnantajien ja työntekijöiden välinen valtatasapaino. ETSK katsoo, että työehtosopimusneuvottelujen ja yleensä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tulisi tukea myös työpaikoilla tapahtuvaa innovointia, koska sen avulla voitaisiin parantaa tuottavuutta ja puuttua työskentelykäytäntöjen mahdollisiin muutoksiin, jotka vaikuttavat työntekijöiden hyvinvointiin ja työelämään. ETSK myöntää, että tämä asettaa lisähaasteen ammattiliitoille. Työnantajien olisi tietenkin silti oltava edelleen vastuussa yrityksen tasolla tehdyistä päätöksistä. ETSK suosittaa, että ammattiliittojen rooli työpaikkojen innovaatioprosesseissa olisi tunnustettava keskeisen tärkeään työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun ja työehtosopimusneuvotteluihin kuuluvana osana kunnioittaen samalla kansallisia työmarkkinasuhdejärjestelmiä.

3.6

On aiheellista korostaa OECD:n raportissa (11) esitettyjä havaintoja siitä, että työehtosopimusneuvottelut ovat keskeinen työntekijöiden oikeus, joka voi myös edistää työpaikoilla saatavien tulosten parantumista. Samassa raportissa esitetään kuitenkin se huolestuttava johtopäätös, että työmarkkinasuhteiden yleinen heikkeneminen sekä uusien ja usein epävarmojen työn muotojen lisääntyminen luovat tähän oikeuteen kohdistuvaa painetta. Raportissa vahvistetaan, että työehtosopimusneuvotteluihin kohdistuu voimakasta painetta kaikkialla EU:ssa ja että poliittinen tarve toimia on suuri. Raportti tarjoaa runsaasti näyttöä tarpeesta vahvistaa työehtosopimusneuvotteluja siten, että niistä tulisi joustavammat ja että niillä voitaisiin reagoida paremmin muuttuvaan työelämään. ETSK katsoo tähän liittyen, että on löydettävä tasapaino ja tässä yhteydessä on otettava huomioon yhteisissä intresseissä olevat kysymykset, kuten työntekijöiden elinkustannusten nousu ja maailmanlaajuisen kilpailun kiristyminen, ja tunnustettava, että työehtosopimusneuvottelut ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu voivat lisätä tuottavuutta edistämällä työpaikkainnovointia ja osaamisen kehittämistä. Lisäksi työehtosopimusneuvotteluilla ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla voitaisiin tukea teollisuusstrategiaa muuttuvissa taloudellisissa olosuhteissa kansallisten työmarkkinasuhteiden pohjalta. Työmarkkinaosapuolten sopiman joustavuuden pitäisi auttaa mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin ja tasapainottamaan yritysten ja työntekijöiden tarpeita, mutta tämä ei saisi aiheuttaa neuvotteluoikeuksien tai työolojen ja -ehtojen heikentymistä. Työn joustavuudesta on lainsäädännöllä tai työehtosopimusneuvottelujen kautta asianmukaisesti säänneltynä sitä paitsi etua sekä työntekijöille että työnantajille.

3.7

Mitä tulee yritystason ja alakohtaisiin sopimuksiin työehtosopimusneuvotteluprosessissa, ei ole olemassa kaavaa, jolla voitaisiin määritellä, mitä vaihtoehtoa on parasta soveltaa. Kuten riittävistä vähimmäispalkoista annetussa direktiivissä (12) todetaan, työehtosopimusneuvottelujen kattavuuden lisäämiseksi yksittäisten jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolten velvollisuutena on kuitenkin analysoida molempien sopimusmuotojen vahvuuksia ja heikkouksia ja määrittää, ovatko alakohtaiset sopimukset, yritystason sopimukset vai näiden yhdistelmä paras tapa lisätä työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta. Tutkimukset viittaavat esimerkiksi siihen, että työehtosopimusneuvottelujen kattavuus on laajinta ja vakiintuneinta niissä Euroopan maissa, joiden neuvottelujärjestelmille ovat ominaisia useita työnantajia käsittävät neuvottelut. Silloin neuvottelut ovat pääasiassa alakohtaisia tai joissakin tapauksissa, kuten Belgiassa, jopa monialaisia (13). Pyrittäessä lisäämään kattavuutta on tietenkin otettava huomioon kussakin maassa vallitsevat olosuhteet.

3.8

ETSK tunnustaa, että ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen jäsenmäärien lisääminen on jatkossakin valtava haaste. Vaikka työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työehtosopimusneuvottelut ovat ja niiden pitäisikin olla luonteeltaan vapaaehtoisia, ETSK suosittelee, että yksittäisten jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolet käsittelisivät tätä haastetta tarkastelemalla asianmukaisia menetelmiä, joilla voitaisiin varmistaa niiden järjestöjen jäsenmäärien riittävyys.

3.9

ETSK toteaa, että kansalliset työmarkkinasuhdejärjestelmät ovat hyvin erilaisia, mikä heijastaa jäsenvaltioiden erilaisia taloudellisia ja poliittisia tilanteita. Komission muistion (14) mukaan työehtosopimusneuvotteluille on ollut ominaista siirtyminen kohti yritystason hajautettuja neuvotteluja. On näyttöä siitä, että työehtosopimusneuvottelujen kattavuus on yleensä parempi silloin, kun neuvotteluja käydään keskitetysti, kun työnantajien järjestäytymisaste on korkeampi ja kun käytäntönä on sopimusten laajentaminen koskemaan myös muita kuin allekirjoittaneita osapuolia.

3.10

ETSK korostaa myös sitä OECD:n raporttiin sisältyvää tärkeää havaintoa, että palkkojen koordinoinnilla on keskeinen rooli, kun pyritään auttamaan työmarkkinaosapuolia ottamaan huomioon suhdannetilanne ja palkkasopimusten makrotaloudelliset vaikutukset kilpailukykyyn (15). Lisäksi ETSK katsoo, että neuvotteluprosessi riippuu yrityksen tasolla vallitsevista olosuhteista, olipa kyseessä sitten pieni tai suuri yritys.

3.11

ETSK kehottaa työmarkkinaosapuolia vahvistamaan työehtosopimusneuvottelujen merkitystä arvioimalla, miten kaikilla tasoilla käytävät työehtosopimusneuvottelut voisivat taata tasapainoisella tavalla lisäarvon sekä työntekijöille että työnantajille kaikilla talouden ja yhteiskunnan aloilla. Tässä yhteydessä on syytä panna merkille OECD:n viimeisin työllisyyskatsausraportti (Employment Outlook report), jossa korostetaan dynaamisten ja vahvojen työehtosopimusneuvotteluiden merkitystä tuottavuuden, kilpailukyvyn ja talouskasvun edistämisessä.

3.12

ETSK toteaa, että hallituksilla on tai voisi olla tärkeä rooli työnantajien ja ammattiliittojen kanssa tehtävän yhteistyön tiivistämisessä ja makrotalouspolitiikan tukemisessa. Hallitukset ovat tietenkin myös itse tärkeitä työnantajia ja neuvottelevat usein työntekijöitä edustavien ammattiliittojen kanssa, mikä saattaa joissakin jäsenvaltioissa toimia mallina koko taloudelle. Lisäksi hallituksilla on keskeinen rooli pyrittäessä luomaan oikeanlaiset edellytykset työrauhalle, hintavakaudelle, tuottavuuden kasvulle ja syrjimättömille työllisyysmalleille. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta kunnioittaen ETSK kehottaa vahvistamaan työehtosopimusneuvotteluja, jotta saataisiin parempia tuloksia sekä yritysten että työntekijöiden kannalta. Yhtenä toimenpiteenä komitea kehottaa hallituksia hyödyntämään – kun se on tarkoituksenmukaista – julkisia hankintoja täydentävänä keinona edistää ja tukea työehtosopimusneuvotteluja, kuten kahdessa ETSK:n aiemmassa lausunnossa (16) esitetään.

3.13

Kuten edellä todetaan, työehtosopimusneuvotteluissa voi olla tarvetta sopia joustavuudesta. ETSK katsoo kuitenkin, että työehtosopimuksiin sovituissa muutoksissa on otettava tasapainoisesti huomioon kummankin osapuolen intressit ja niiden on hyödytettävä molempia. On syytä edistää valtakunnallisten ja alakohtaisten sopimusten tekemistä, mutta ETSK toteaa yritystason neuvotteluja silmällä pitäen, että työn joustavuudesta voi olla lainsäädännöllä tai työehtosopimusneuvottelujen kautta asianmukaisesti säänneltynä etua sekä työntekijöille että työnantajille. Tällaisten neuvottelujen olisi perustuttava keskinäiseen luottamukseen ja toimiviin neuvottelurakenteisiin, ja samalla on pidettävä huoli siitä, että työolot ja -ehdot eivät heikenny. Kaikesta huolimatta ja aina kun on mahdollista on löydettävä välimaasto, jossa hajautetut järjestelmät ovat järjestyneempiä ja mahdollistavat sen, että alakohtaisissa sopimuksissa voidaan asettaa laajoja reunaehtoja. Yksityiskohtaisista määräyksistä sopiminen jäisi yritystason neuvotteluihin. Tutkimukset viittaavatkin siihen, että hybridimuotoiset työehtosopimusneuvottelujärjestelmät, joihin sisältyy koordinoitu alakohtainen ja monitasoinen järjestelmä, johtavat parempiin tuloksiin sekä työntekijöiden että yritysten kannalta (17).

---

(1)  Periaate 8.

(2)  Schnabel, C. (2020). Union membership and collective bargaining: trends and determinants (s. 1–37). Springer International Publishing.

(3)  ILO (2013). The informal economy and decent work: A policy resource guide supporting transitions to formality. Kansainvälinen työjärjestö.

(4)  Montebello, R., Spiteri, J., & Von Brockdorff, P. (2022). ”Trade unions and income inequality: Evidence from a panel of European countries”, International Labour Review.

(5)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ei vihreän kehityksen ohjelmaa ilman sosiaalista ulottuvuutta” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 341, 24.8.2021, s. 23).

(6)  https://www.efrag.org/?AspxAutoDetectCookieSupport=1

(7)  Tämä on myös vahvistettu vuonna 1998 annetussa Kansainvälisen työjärjestön julistuksessa työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista.

(8)  Pisarczyk, Ł. (2023). ”Towards rebuilding collective bargaining? Poland in the face of contemporary challenges and changing European social policy”, Industrial Relations Journal.

(9)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston suositukseksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamisesta Euroopan unionissa” (COM(2023) 38 final – 2023/0012 (NLE)) ja aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu vahvemmaksi Euroopan unionissa: koko potentiaali käyttöön oikeudenmukaisten siirtymien hallinnassa” (COM(2023) 40 final) (EUVL C 228, 29.6.2023, s. 87).

(10)  Periaate 8.

(11)  https://www.oecd.org/employment/negotiating-our-way-up-1fd2da34-en.htm

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2041, annettu 19 päivänä lokakuuta 2022, riittävistä vähimmäispalkoista Euroopan unionissa (EUVL L 275, 25.10.2022, s. 33).

(13)  https://www.etui.org/services/facts-figures/benchmarks/what-s-happening-to-collective-bargaining-in-europe

(14)  https://commission.europa.eu/system/files/2016-03/social-dialogue-involvement-of-workers_en.pdf

(15)  https://www.oecd.org/employment/negotiating-our-way-up-1fd2da34-en.htm

(16)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Kohtuulliset vähimmäispalkat kaikkialle Eurooppaan” (Euroopan parlamentin  / neuvoston pyytämä valmisteleva lausunto) (EUVL C 429, 11.12.2020, s. 159) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Julkiset hankinnat välineenä arvon luomiseen ja ihmisarvoiseen kohteluun siivoustyössä ja kiinteistöpalveluissa” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 429, 11.12.2020, s. 30).

(17)  Braakmann, N., & Brandl, B. (2016). The efficacy of hybrid collective bargaining systems: An analysis of the impact of collective bargaining on company performance in Europe.

Esittelijä:

Felipe MEDINA MARTÍN

Täysistunnon päätös	25.1.2023
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta
Hyväksyminen jaostossa	26.6.2023
Hyväksyminen täysistunnossa	12.7.2023
Täysistunnon numero	580
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	151/1/2

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Käsillä olevan ETSK:n lausunnon tavoitteena on arvioida covid-19-pandemiaa ja Venäjän Ukrainaa vastaan kohdistamaa hyökkäyssotaa seuranneen energiakriisin vaikutuksia eurooppalaisiin yrityksiin, niiden työntekijöihin ja unionin kansalaisiin yleensä. ETSK panee merkille, että taloudessa on ilmennyt yleisesti laaja-alaisia ongelmia, joista voidaan mainita muun muassa tuotantokustannusten suhteeton nousu, toimitusketjujen uudelleenorganisointi, elintarvikkeiden ja muiden tavaroiden toimitusvaikeudet, investointikustannusten nousu ja eurooppalaisten kotitalouksien ostovoiman heikentyminen.

1.2

ETSK on huolissaan EU:n korkeasta inflaatiosta, joka johtuu energia- ja raaka-ainekustannuksista ja niiden myötä palvelujen ja teollisuustuotteiden hinnoista. Inflaatio on EU:ssa korkeimmillaan sitten euron käyttöönoton. ETSK kehottaa EU:n toimielimiä ottamaan käyttöön Euroopan kuluttajaliiton (BEUC) laatimassa asiakirjassa esitettyjen kaltaisia valvontamekanismeja. Olisi esimerkiksi pantava täysimääräisesti täytäntöön toimenpiteet neuvoston asetusehdotuksesta, jossa säädetään sähkömarkkinoiden rakenteen merkittävästä uudistamisesta ja mukauttamisesta. ETSK kehottaa EU:n jäsenvaltioita panemaan täytäntöön jo hyväksytyt EU:n säädökset, kuten puhtaan energian säädöspaketin, joka auttaa osaltaan nopeuttamaan ekologista siirtymää ja syventämään sisämarkkinoita.

1.3

ETSK katsoo, että tarkistettua EU:n väliaikaista kriisikehystä on kiireellisesti uudistettava, kun otetaan huomioon Ukrainan sodasta ja energiakriisistä johtuva valtava kustannusten nousu. Lisäksi komitea suosittaa, että tilapäisiä valtiontukipuitteita sovelletaan siten, että tuki, josta säädetään asetuksessa korkeisiin energianhintoihin liittyvistä kiireellisistä toimista sekä elpymis- ja palautumistukivälineen puitteissa, suunnataan kaikille energiakriisin koettelemille aloille kiinnittäen erityistä huomiota keskeisiin aloihin. Tavoitteena on välttää lukuisten yritysten selviytymiskyvyn heikentyminen sekä kielteiset vaikutukset kuluttajien elinkustannuksiin sekä heidän mahdollisuuksiinsa hankkia päivittäisiä perustuotteita. ETSK kehottaa niin ikään jälleen kerran ottamaan käyttöön ”kultaisen säännön”, joka mahdollistaa tarvittavien julkisten investointien tekemisen.

1.4

ETSK katsoo, että kotitalouksien ja keskeisten alojen tulisi hyötyä suunnitelmista vähentää energian korkeiden hintojen vaikutuksia. Vaikka eräillä aloilla kirjattiin erittäin suuria voittoja, jotka merkitsivät huomattavaa lisäystä (26,8 prosenttia) edelliseen vuosineljännekseen verrattuna, konkurssi-ilmoitukset saavuttivat EU:ssa lukeman 113,1, joka on kaikkien aikojen korkein taso Eurostatin käyttämän, konkurssien tasoa EU:ssa mittaavan arviointi-indeksin mukaan. Kyseisen indeksin vertailuarvona käytetään vuoden 2015 lukemaa 100. ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään työtä sen varmistamiseksi, että toteuttaessa toimenpiteitä kysynnän vähentämiseksi huippukysyntähetkinä turvataan kotitalouksien ja avainalojen energiansaanti kaikkina aikoina. Samaan aikaan osa lähinnä energia-alan yrityksistä on kasvattanut voittojaan inflaatiotilanteen varjolla, kuten EKP toteaa (1). Tämän alan keräämät voitot ovat jatkaneet inflaation kiihdyttämistä EU:ssa, ja tähän on puututtava.

1.5

Energiakriisi on heijastunut talouteen korkean inflaation, heikon talouskasvun, julkiseen talouteen ja kotitalouksien ja yritysten ostovoimaan kohdistuvan voimakkaan paineen sekä talouden ulkoisen kilpailukyvyn heikkenemisen muodossa. ETSK ehdottaa EKP:n suositusten pohjalta, että otetaan käyttöön ”kolminkertaiset vihreät kriteerit” niin, että tulevat toimet olisivat räätälöityjä, kohdennettuja ja ”siirtymän kestäviä”. Ei-valikoivat hintatoimenpiteet, kuten tiettyjen elintarvikkeiden hintakatto, ainoastaan pitkittäisivät korkeaa inflaatiota pitkällä aikavälillä.

1.6

Korkeana jatkuva inflaatio, joka johtuu ennen kaikkea energian hinnoista, johtaa eurooppalaisten työntekijöiden, kuluttajien ja yritysten ostovoiman yleiseen heikkenemiseen ja vaikuttaa näin kielteisesti monien perheiden elinoloihin sekä sisäiseen kysyntään ja kasvuun. Se vaikuttaa kielteisesti myös moniin yrityksiin, kun samaan aikaan rahapolitiikassa jatketaan korkojen nostamista. ETSK katsoo, että energia-alan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on tärkeää toimivien ratkaisujen löytämiseksi kansallisella tasolla.

1.7

ETSK kehottaa jäsenvaltioita edistämään sellaisten energiansäästö- ja energiatehokkuustoimenpiteiden toteuttamista yrityksissä ja kotitalouksissa, joiden avulla on mahdollista vähentää energian kysyntää pysyvästi. Tässä tarkoituksessa on kannustettava uusiutuvan energian käytön lisäämiseen (vahvistamalla tarvittavat oikeudelliset ja verotukselliset edellytykset ja ottamalla käyttöön ”investointeja koskeva kultainen sääntö”), jotta vähennetään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Nykytilannetta olisi käytettävä kannustimena EU:n talouden hiilestä irtautumisen nopeuttamiseksi. Näitä toimenpiteitä olisi täydennettävä taloudelliseen tukeen liittyvillä takeilla siitä, ettei toimintoja siirretä ulkomaille. On aika tehdä tarvittavat investoinnit (ja laatia tarvittavat finanssipoliittiset reunaehdot) eurooppalaista energiasiirtymää varten, jotta voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. ETSK katsoo lisäksi, että REPowerEU-aloitteessa ehdotettuja muutoksia, joilla järkeistetään ja nopeutetaan lupien myöntämistä uusiutuvan energian infrastruktuurin asentamiseksi, olisi jatkettava. ETSK kehottaa tässä yhteydessä EU:ta ja jäsenvaltioita pohtimaan, miten varmistetaan, että verkkoon syötetystä ylimääräisestä energiasta maksettava hinta mahdollistaa toteuttamiskelpoiset investoinnit uusiutuvan energian tuotantokapasiteetin maksimoimiseksi ja tuottajan oman tarpeen ylittävän osan jakamiseksi. Energiamarkkinoiden rakenteen uudistaminen olisi sisällytettävä Euroopan komission pitkän aikavälin ohjelmaan, jotta vältetään energiahuollon häiriöt ja kohtuuttomat hinnat tulevaisuudessa.

2.   Yleistä

2.1

Eurooppaa yleisesti koettelevassa inflaatioaallossa voidaan erottaa selvästi toisistaan kaksi vaihetta. Ensimmäinen niistä sai alkunsa covid-19-pandemian vuoksi toteutettujen väestöön kohdistuneiden sulkutoimien jälkeisessä elpymisvaiheessa. Kaikkien alojen äkillinen uudelleenaktivoituminen aiheutti toimitusketjuihin pullonkauloja, jotka nostivat raaka-aineiden ja kuljetusrahdin kustannuksia. Raaka-aineiden hinnat nousivat 101 prosenttia tammikuun 2020 ja maaliskuun 2022 välisenä aikana (2) ja rahtikustannukset 545 prosenttia samalla aikajaksolla (3).

2.2

Helmikuussa 2022 Venäjän Ukrainaan kohdistama hyökkäyssota ja sitä seurannut sota käynnistivät inflaation toisen vaiheen. Siinä häiriö kohdistui energia-alaan sekä tiettyihin tuotteisiin, joita on toimitettu EU:hun paljon sekä Venäjältä että Ukrainasta: maakaasu, vehnä, auringonkukkaöljy ja lannoitteet. Helmi- ja huhtikuun 2022 välisenä aikana maakaasun hinta nousi 18,6 prosenttia, vehnän 16,8 prosenttia, auringonkukkaöljyn 38,6 prosenttia ja lannoitteiden 16,7 prosenttia (4). Sittemmin hintojen nousu on tasaantunut, vaikkakin vielä maaliskuussa 2023 IMF:n raaka-aineiden hintaindeksi oli 40,9 prosenttia yli tammikuun 2020 tason ja rahtikustannukset olivat 3,6 prosenttia korkeammat.

2.3

Tämä kehitys on heijastunut maailmanlaajuiseen ja Euroopan talouteen inflaation muodossa. Euroalueen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) (5) vuotuinen muutosvauhti oli lokakuussa 11,5 prosenttia (Eurostat). Näin korkeita lukuja ei ole nähty sitten viime vuosisadan, ja vaikka hintojen nousu on viime kuukausina maltillistunut (maaliskuussa 2023 nousuvauhti oli 8,3 prosenttia), hintojen nousun hillitseminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Se, että pohjainflaatio (ilman energiaa) jatkaa nousujohteista kehitystään suuressa osassa Eurooppaa, on osoitus siitä, ettei hintasokki ole ohimenevä, kuten alun perin ajateltiin. Tämä voi merkitä sitä, ettei EKP:n käynnistämä rahapolitiikka tuota odotettuja tuloksia.

3.   Inflaation vaikutus Euroopan talouteen

3.1

ETSK toteaa talousnäkymien heikentyneen Venäjän Ukrainaan helmikuussa 2022 kohdistaman hyökkäyksen jälkeen. Tulevien vuosien talousnäkymäennusteiden mukaan (6) kasvu hiipuu vuoteen 2022 verrattuna, vaikkakin nämä ennusteet ovat viime kuukausien kuluessa kehittyneet parempaan suuntaan. Euroopan komissio arvioi talvella koko EU:n bkt:n kasvavan 0,8 prosenttia vuonna 2023 ja vaatimattomat 1,6 prosenttia vuonna 2024, kun äskettäisissä kevään ennusteissa nämä osuudet ovat nousseet vastaavasti 1,0 prosenttiin ja 1,7 prosenttiin. Samanaikaisesti inflaation odotetaan hidastuvan vähitellen, joskin alkuperäisiä ennusteita hitaammin (9,2 % vuonna 2022, 6,7 % vuonna 2023 ja 3,1 % vuonna 2024). Hidas kasvu synnyttää työmarkkinoilla jännitteitä, ja julkinen velka kasvaa muun muassa EKP:n korkojen ripeän noston vuoksi, mikä aiheuttaa finanssipoliittisia paineita useimmissa jäsenvaltioissa.

3.2

Korkea inflaatio vaikuttaa eniten niihin 96,5 miljoonaan eurooppalaiseen, joita uhkaa köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen. Eurobarometri-kyselyyn vastanneista 41 prosenttia mainitsee hinnat, inflaation ja elinkustannukset yhdeksi maansa suurimmista ongelmista ennen terveyttä (32 %) ja taloustilannetta (19 %).

3.3

Tehtyjen poliittisten päätösten seurauksena EU:n kaasutoimitukset Venäjältä ovat lakanneet lähes kokonaan, ja toimitusten väheneminen on vaikuttanut vaihtelevassa määrin lähes puoleen jäsenvaltioista. Inflaation ja perushyödykkeiden hintojen nousu, työvoimapula ja häiriöt maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa vaikuttavat kielteisesti niin elintarvikkeiden kuin muiden tuotteiden toimitusketjuihin Euroopassa. OECD:n talousnäkymien mukaan maailmanlaajuinen kasvu hidastuu jyrkästi noin 2,2 prosenttiin vuonna 2023.

3.4

EKP:n mukaan energian hintojen nousu on ollut syynä kahteen kolmasosaan inflaatioerosta euroalueella. Komission mukaan energia-alan katetuotot kasvoivat vuosien 2019 ja 2022 välillä 54 prosenttia, kun palkat nousivat vain 6 prosenttia. Eurooppalaisten työntekijöiden, kuluttajien ja yritysten ostovoiman yleinen heikkeneminen ei vaikuta ainoastaan monien perheiden elinoloihin vaan se voi, jos tilannetta ei korjata, vaikuttaa myös unionin sisäiseen kysyntään ja kasvuun ja siten muihinkin elinkeinoaloihin. Tämä johtuu myös korkojen nostamiseen keskittyvän rahapolitiikan jatkumisesta. ETSK katsoo, että energia-alan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on tärkeää toimivien ratkaisujen löytämiseksi kansallisella tasolla.

3.5

Samaan aikaan kun kuluttajahinnat ovat nousseet yleisesti Euroopassa, muutokset palkoissa ovat olleet vähäisempiä, mikä on heikentänyt unionin kansalaisten ostovoimaa. Tämä koskee erityisesti heikoimmassa asemassa olevia, joilla ei ole keinoja suojautua inflaatiolta. Kuluttajakäyttäytymisessä onkin jo havaittu muutoksia, jotka johtuvat kotitalouksien ostovoiman heikentymisestä, ja kotitalouksia koettelee energialaskujen rajuun kallistumiseen ja inflaation vaikutukseen liittyvä merkittävä elinkustannuskriisi. Jäsenvaltioiden soveltamat keinot heikossa asemassa olevien kotitalouskuluttajien suojelemiseksi vaihtelevat suuresti, ja joissakin tapauksissa niiden tehokkuus saattaa olla rajallinen. Euroopan komission olisi tarkasteltava mahdollisuutta tutkia vähimmäisvaatimuksia, joita sääntelijät ja poliittiset päättäjät soveltaisivat heikossa asemassa olevien kotitalouskuluttajien suojelemiseksi ja tukemiseksi.

3.6

Yksi aloista, joita pandemian ja sodan yhteisvaikutus koettelee ankarimmin, on elintarviketuotanto (maatalous, karjankasvatus ja elintarviketeollisuus) ja elintarviketuotteiden jakelu loppukuluttajille. Sodan läheisyys ja sen vaikutukset energia- ja raaka-ainemarkkinoihin ovat johtamassa suuriin eroihin maataloustuotteiden hinnoissa Euroopan ja kansainvälisten markkinoiden välillä, sillä hinnat ovat nousseet eniten Euroopassa. Huhtikuussa 2023 julkaistun perushyödykkeiden hintakatsauksen (Commodity price dashboard) mukaan useimpien eurooppalaisten maataloustuotteiden, erityisesti lihatuotteiden, hintojen nousuvauhti onkin nopeampi kuin muualla maailmassa. Tällä kehityskululla on kolme merkittävää vaikutusta. Ensinnäkin inflaatio koettelee Euroopan väestöä voimakkaammin kaikkien välttämättömyystarvikkeiden osalta. Toiseksi eurooppalaiset elintarvikkeet menettävät kansainvälistä kilpailukykyään, ja kolmanneksi maataloustuottajien saamat hinnat ovat nousseet korkeampien tuotantokustannusten vuoksi.

3.7

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on johtanut energiakustannusten nousukierteen lisäksi valtaviin haasteisiin elintarvikeketjussa: keskeisten tuotantopanosten (rehu, lannoitteet) hinnat ovat nousseet ja tietyistä, toimivan toimitusketjun ylläpitämisen kannalta välttämättömistä perushyödykkeistä (esim. kasviöljyistä ja vehnästä) on puutetta. Kustannusten nousun dominovaikutus on johtamassa päätöksiin vähentää lannoitetuotantoa, mikä nostaa hintoja entisestään. Eri puolilla Eurooppaa koetut kuivuusjaksot kesällä 2022 ja jo tähän mennessä vuonna 2023 lisäävät hintapainetta vähentämällä saatavilla olevaa tarjontaa.

3.8

Muutamille keskeisille aloille – yritykset ja työntekijät mukaan luettuina – jotka eivät missään tilanteessa pysty keskeyttämään toimintaansa, aiheutuu kaksinkertainen taakka: maksuhalukkaita kuluttajia on entistä vähemmän ja toisaalta kustannukset kasvavat erityisesti valtavan suurien energialaskujen myötä. Elintarvikealan yritykset, jotka ovat yrittäneet rajoittaa kustannusten nousua varmistaakseen kuluttajille kilpailukykyiset hinnat, pelkäävät nyt kulutuskriisiä (Hidalgo, M., 2023 (7); Eurocommerce, 2023). Espanjan hallitus totesi äskettäin julkaistussa katteiden seurantakeskuksen ensimmäisessä raportissa (8), että elintarvikealan toimitusketjun katteet ovat laskeneet 25 prosenttia vuodesta 2021, joten on selvää, että katetuottojen kehitys on hyvin epäyhtenäistä.

Samaan aikaan osa lähinnä energia-alan yrityksistä on kasvattanut voittojaan inflaatiotilanteen varjolla, kuten EKP toteaa (9). Tämän alan keräämät voitot jatkoivat inflaation kiihdyttämistä EU:ssa, ja tähän on puututtava.

3.9

Espanjan keskuspankki (10) toteaa, että nk. Iberian poikkeuksella tai Iberian mekanismilla on ollut erittäin myönteisiä vaikutuksia sähkömarkkinoiden hinnoittelujärjestelmään. Lisäksi se mainitsee elintarvikkeiden ja polttoaineiden arvonlisäveron alentamisen myönteisen vaikutuksen, joka ei kuitenkaan ole ollut yhtä merkittävä ja josta pankki toteaa, että toimenpiteen kustannukset olisivat olleet alhaisemmat, jos siinä olisi keskitytty pienituloisten perheiden tukemiseen. Espanjan keskuspankki toteaa myös, että Espanjan hallituksen toteuttamat yleisen vähimmäispalkan, eläkkeiden ja vähimmäistoimeentulon korotukset ovat auttaneet lieventämään inflaation vaikutuksia pienituloisiin kotitalouksiin.

4.   Energiakustannusten nousun vaikutus eurooppalaisten yritysten kannattavuuteen

4.1

Sähkön ja kaasun tukkuhinnat ovat jopa viisitoistakertaistuneet vuoden 2021 alusta, millä on vakavia vaikutuksia kuluttajiin ja yrityksiin. Euroopan valtiot ovat ryhtyneet toteuttamaan tähän vastaamiseksi erilaisia toimintapolitiikkoja. Yhdentyyppisellä politiikalla pyritään lieventämään kustannusten nousun vaikutuksia kuluttajiin ja yrityksiin. Toisilla toimenpiteillä pyritään vakauttamaan ja laskemaan tukkuhintoja ja varmistamaan energiaturvallisuus. ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita uudistamaan kattavasti sähkömarkkinoiden rakennetta ja sähkön hinnan laskentajärjestelmää asiakokonaisuuteen TEN/793 (11) kuuluvassa lausunnossa esitetyn mukaisesti.

4.2

Energian hinnat vaikuttavat yritysten kustannuksiin hyvin eri tavoin: ensinnäkin sähkön varsinaisesta toimittamisesta aiheutuvien kustannusten kautta, toiseksi välillisesti toimitusketjun muihin osiin kohdistuvien vaikutusten kautta ja kolmanneksi tästä mahdollisesti aiheutuvien taloudellisten seurausten kautta. Esimerkiksi Espanjan keskuspankin keväällä 2022 (12) ennakolta julkaisemassa tutkimuksessa arvioidaan, että yritysten energiakustannusten kumulatiivinen 25 prosentin nousu vähentäisi niiden bruttoarvonlisäystä 1,6 prosenttia vuonna 2023. Kyse on kuitenkin keskimääräisestä vaikutuksesta. Tutkimusraportin mukaan jotkin alat kärsivät enemmän kuin toiset – eniten hyötyy öljyn ja maakaasun tuotantoala – ja vastaavasti haittaa aiheutuisi seuraaville toimialoille: kalastus ja vesiviljely, maa-, meri- ja sisävesiliikenne, moottoriajoneuvojen kauppa ja korjaus, maatalous ja karjankasvatus, koulutus, lentoliikenne, kiinteistötoiminta, koksin ja jalostettujen öljytuotteiden valmistus, terveys- ja sosiaalipalvelut sekä hotelli- ja ravintola-ala. Eräät näistä aloista osoittivat pandemian aikana, kuinka tärkeitä ne ovat EU:n talouden toimivuudelle. Monilla aloista, joihin vaikutukset kohdistuvat eniten, ei harjoiteta sähköintensiivistä tuotantotoimintaa, mutta ne tarvitsevat kuitenkin paljon sähköä.

4.3

Yritysten bruttoarvonlisäykseen (voittomarginaalit) kohdistuvan suoran ja välillisen vaikutuksen lisäksi vaikutukset voivat ilmetä myös taloudellisen haavoittuvuuden lisääntymisenä. Espanjan keskuspankin raportissa mainitaan alat, joihin vaikutukset kohdistuvat eniten. Sen mukaan on ryhmä toimialoja, jotka ovat erityisen haavoittuvia ja jotka olisivat paitsi ylivelkaantuneita myös kannattamattomia vuonna 2023: moottoriajoneuvojen kauppa ja korjaus, maaliikenne ja putkijohtokuljetus, kalastus ja vesiviljely, maatalous ja karjanhoito sekä tekstiili-, vaate-, nahka- ja jalkineteollisuus.

4.4

Sitä mukaan kun kertyneet maakaasuvarastot Euroopassa hupenevat – toukokuussa 2023 niiden täyttöaste oli 68 prosenttia (13) – unionin energiapolitiikan hallinnointiin kohdistuu lisähaasteita. Aiemmin Venäjältä toimitettujen ja nyt vaihtoehtoisilta toimittajilta hankittavien määrien välistä eroa ei ole vielä kurottu umpeen, joten on epätodennäköistä, että hinnat laskevat lyhyellä aikavälillä. Kysyntä on vähentynyt huomattavasti. Korkeat energian hinnat heikentävät EU:n teollisuuden ja toimitusketjujen kilpailukykyä, mikä puolestaan kannustaa ulkoistamaan toimintoja EU:n ulkopuolelle ja vähentää näin unionin strategista riippumattomuutta. Vaikutus kotitalouksiin, erityisesti niihin, jotka ovat heikoimmassa asemassa, on erityisen merkittävä, sillä yhä suurempi osa ihmisistä on köyhyysvaarassa tai elää köyhyydessä. Tällainen kehitys jatkuu ainakin vuoteen 2024 asti (14). Näiden ongelmien torjumiseksi ETSK suosittaa useita toimenpiteitä, joihin kuuluvat taloudellisen tuen kytkeminen takeisiin siitä, ettei toimintoja siirretä ulkomaille, yritysten täydentävät ja välttämättömät energiansäästö- ja energiatehokkuustoimenpiteet kysynnän vähentämiseksi sekä mittavat investoinnit uusiutuvan energian tuotannon laajentamiseen ja tarvittavat verotukselliset edellytykset sitä varten, jotta voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

4.5

Tämän seurauksena monet yritykset ja kotitaloudet ovat energiakustannusten räjähdysmäisen nousun vuoksi yhä useammin tilanteessa, joka saattaa uhata niiden selviytymistä. Vaikka talvi on ollut suhteellisen leuto, emme voi odottaa, että ympäristöolosuhteet olisivat meille aina suotuisat. Olisikin ryhdyttävä toimenpiteisiin erityisen heikossa asemassa olevien kotitalouksien suojelemiseksi ja toteutettava niille suunnattuja erityistoimenpiteitä tällä alalla.

4.6

Liiketoimintakustannusten huomattava nousu yhdistettynä kuluttajien haluttomuuteen käyttää rahaa saattaa tietyissä tapauksissa jopa johtaa yritysten toimintojen väistämättömään siirtämiseen ulkomaille. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista yrityksille, jotka tarjoavat keskeisiä palveluja asiakkaille ja muulle toimitusketjulle, sillä ne eivät voi yksinkertaisesti keskeyttää toimintaansa energian hintojen nousun vuoksi.

4.7

Covid-19-pandemian aikana monia aloja ja niiden työntekijöitä pidettiin olennaisen tärkeinä, mutta nykyisessä energiakriisissä tällainen tunnustus on loistanut poissaolollaan. Toistaiseksi monetkaan niistä eivät ole saaneet jäsenvaltioilta erityistä tukea. Näiden alojen yritykset työntekijöineen ovat pyrkineet suojelemaan kuluttajia jopa omien marginaaliensa kustannuksella, ja niiden on vaikea siirtää asiakkaille energialaskujensa kohtuuttomasta kasvusta aiheutuvia kustannuksia kokonaisuudessaan. Tämä tilanne ei ole pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla. Hallitukset eivät myöskään suojele ETSK:n mielestä ihmisiä yhtä intensiivisesti kuin pandemian aikana.

4.8

Monet yritykset tekevät paljon investointeja vähentääkseen energiankulutusta ja parantaakseen valmiuksiaan lisätä uusiutuvan energian käyttöä. ETSK:n mielestä yritykset voivat myös vauhdittaa liikenteen sähköistämistä ja lämmitykseen käytettävän kaasun korvaamista, ja näin niillä voi olla keskeinen rooli energiasiirtymässä ja uusiutuvaa energiaa koskevissa EU:n vuoden 2030 tavoitteissa. Tämä edellyttää kuitenkin suotuisaa sääntelykehystä, esimerkiksi lupien myöntämistä ja energiantuotannon lisäämistä jarruttavien hintatoimenpiteiden torjumista.

4.9

ETSK korostaa, että on tärkeää sovittaa REPowerEU-suunnitelman ja rakennusten energiatehokkuuden velvoitteet toimijoille tarjottavaan tukeen ja näiden valmiuksiin vastata velvoitteiden edellyttämien huomattavien investointien kustannuksista. Kyseiset toimenpiteet ovat tärkeitä riippuvuuden vähentämiseksi fossiilisista polttoaineista, mutta velvoitteet on sidottava sekä julkisen että yksityisen rahoituksen saatavuuteen. Energiamarkkinoiden rakenteen uudistaminen olisi sisällytettävä Euroopan komission pitkän aikavälin ohjelmaan, jotta vältetään energiahuollon häiriöt ja kohtuuttomat hinnat tulevaisuudessa, ja olisi kiinnitettävä huomiota alalla toimivan työvoiman koulutukseen.

Samaan tapaan ETSK katsoo, että molempien ohjelmien velvoitteissa, jotka koskevat ajoneuvojen nopeiden latausasemien asentamista tai vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria, olisi otettava huomioon myös laitteiden ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuuteen liittyvät käytännön näkökohdat. On huolehdittava siitä, että uusien ehdotusten puitteissa maksettavat varat on mahdollista käyttää sen varmistamiseen, että tämä siirtymä voidaan toteuttaa säädettyjen määräaikojen puitteissa.

---

(1)  EKP:n inflaatiokatsaus 2023.

(2)  IMF:n raaka-aineiden hintaindeksi, saatavilla osoitteessa https://www.imf.org/en/Research/commodity-prices.

(3)  Freightos Baltic Index, saatavilla osoitteessa https://fbx.freightos.com/.

(4)  IMF:n raaka-aineiden hintaindeksi, saatavilla osoitteessa https://www.imf.org/en/Research/commodity-prices.

(5)  Eurostat, saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/eurostat.

(6)  https://economy-finance.ec.europa.eu/economic-forecast-and-surveys/economic-forecasts/spring-2023-economic-forecast-improved-outlook-amid-persistent-challenges_en

(7)  Espanjan elintarvikealan vähittäismyyjien katteet ja voitot vuonna 2022.

(8)  OME Informe Trimestral 2023T3 (bde.es).

(9)  EKP:n inflaatiokatsaus 2023.

(10)  https://www.bde.es/f/webbe/SES/Secciones/Publicaciones/PublicacionesAnuales/InformesAnuales/22/Files/InfAnual_2022_En.pdf

(11)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) 2019/943 ja (EU) 2019/942 sekä direktiivien (EU) 2018/2001 ja (EU) 2019/944 muuttamisesta unionin sähkömarkkinoiden rakenteen parantamiseksi” (COM(2023) 148 final – 2023/0077 (COD)) (EUVL C 293, 18.8.2023, s. 112).

(12)  Saatavilla osoitteessa https://www.bde.es/f/webbde/Secciones/Publicaciones/InformesBoletinesRevistas/InformesEstabilidadFinancera/22/IEF_2022_1_Rec1_4.pdf.

(13)  Tiedot saatavilla osoitteessa https://agsi.gie.eu/data-overview/eu.

(14)  EIU (2023): Energy crisis will erode Europe’s competitiveness in 2023, saatavilla osoitteessa https://www.eiu.com/n/energy-crisis-will-erode-europe-competitiveness-in-2023/.

Esittelijä:

Milena ANGELOVA

Komitean täysistunnon päätös	25.1.2023
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	sisämarkkinat, tuotanto ja kulutus
Hyväksyminen jaostossa	29.6.2023
Hyväksyminen täysistunnossa	12.7.2023
Täysistunnon numero	580
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	190/2/6

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Vesi on elintärkeää elämälle, ympäristölle ja taloudelle. Se on yhteishyödyke, jonka on oltava kaikkien saatavilla kohtuulliseen hintaan, ja ennen kaikkea sitä on kunnioitettava ja suojeltava. Ihmisten toiminnan vaikutusten ja ilmastonmuutoksen takia vedestä on yhä enemmän puutetta koko maailmassa, myös Euroopassa, missä vesistressi koskettaa noin 20:tä prosenttia alueesta ja 30:tä prosenttia väestöstä (1). Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on tyytyväinen alalla annettuun kattavaan EU:n lainsäädäntöön (2) ja kehottaa panemaan sen pikaisesti ja tehokkaasti täytäntöön, jotta voidaan varmistaa, että vettä käytetään tehokkaasti ja että jokaisella EU:n kansalaisella on mahdollisuus saada vettä.

1.2

ETSK kehottaa laatimaan ja toteuttamaan viipymättä erityisiä toimenpiteitä, jotta voidaan lisätä tietoisuutta veden tehokkaasta käytöstä ja edistää teknisiä innovaatioita vedenkäytön tehostamiseksi tuotantojärjestelmissä, sekä strategioita, jotka koskevat jätteiden minimoimista ja kierrätystä. Komitea kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ryhtymään saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti päättäväisiin toimiin varmistaakseen, että kaikki toimijat noudattavat sääntöjä (3).

1.3

ETSK korostaa, että on erittäin tärkeää antaa tietoa ja valistusta sekä kannustaa ja ohjata kuluttajia käyttämään vettä tehokkaasti. Päätöksentekijöillä, työmarkkinaosapuolilla, kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla ja kaikilla sidosryhmillä on yhdessä vastuu tiedottaa selkeästi veden arvosta ja sen jalanjäljestä, edistää vesitehokkaiden kodinkoneiden käyttöä ja tarjota kuluttajille kannustimia sitoutua vettä säästävään käyttäytymiseen ja pyrkiä aina parempaan.

1.4

ETSK kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita, toimivaltaisia viranomaisia, vesihuollon toimijoita ja kaikkia prosessiin osallistuvia osapuolia pyrkimään toimivaltansa puitteissa parantamaan jatkuvasti veden saatavuutta, saantia ja tehokasta käyttöä. Juomavesivarojen suojelun parantamisella, siirtymisellä kohti kiertoperiaatteeseen perustuvaa vesihuoltoa, kohtuuhintaisen julkisen vesihuollon turvaamisella ja vesiköyhyyden ehkäisemisellä on tässä prosessissa keskeinen asema.

1.5

ETSK ehdottaa seuraavien toimenpiteiden pikaista toteuttamista, jotta voidaan tehostaa vedenkäyttöä, parantaa kuluttajien tietoisuutta vesijalanjäljestään ja edistää näin vettä älykkäästi käyttävää yhteiskuntaa (4):

1.5.1   Toimenpiteet kuluttajien kannustamiseksi ja ohjaamiseksi tehokkaaseen vedenkäyttöön

1.5.1.1

Selkeä tiedotus veden arvosta (toteuttajina toimivaltaiset viranomaiset ja vesihuollon toimijat). Olisi toteutettava tiedotuskampanjoita käyttäytymisen muuttamiseksi ajan myötä. Niissä olisi valistettava kuluttajia veden ja vesihuoltopalvelujen arvosta ja myös käsiteltävä erikseen lyhyen aikavälin hätätoimenpiteitä ilmastonmuutoksen aiheuttamiin kriisitilanteisiin reagoimiseksi (kuivuus, tulvat). Yhtenä tärkeänä kohderyhmänä ovat lapset. Juomavesi olisi muussa käytössä korvattava säännönmukaisesti muista lähteistä saatavalla vedellä (esim. kerätyn sadeveden käyttö muun muassa puutarhan kasteluun ja auton pesuun aina, kun se on mahdollista).

1.5.1.2

Vesitehokkaiden kodinkoneiden ja laitteiden käytön edistäminen (toteuttajina EU ja jäsenvaltiot). Yksityisissä kotitalouksissa on nykyään käytössä lukuisia vettä käyttäviä kodinkoneita ja laitteita. Teknologian viime vuosien aikaisen kehityksen myötä monet niistä kuluttavat nykyään huomattavasti vähemmän vettä kuin ennen, mikä on vaikuttanut osaltaan veden käytön vähentymiseen henkeä kohden. Tarvitaan lisäkannustimia, jotta tuottajia voitaisiin motivoida jatkamaan innovointia vedenkäytön tehostamiseksi ja asiakkaat saataisiin ostamaan ja käyttämään tällaisia koneita ja laitteita. Kaikissa vettä käyttävissä kodinkoneissa ja laitteissa olisi oltava merkintä vedenkulutuksesta.

1.5.1.3

Kuluttajien valistaminen heidän vesijalanjäljestään (toteuttajina EU ja jäsenvaltiot). Yksityisten kotitalouksien vedenkulutus kattaa paljon muutakin kuin vain juomaveden. Kaikki kulutetut tuotteet ja palvelut sisältävät tietyn määrän vettä (5), ja usein merkittävä osa kuluttajan vesijalanjäljestä muodostuu heidän oman alueensa, maansa tai jopa EU:n ulkopuolella. Kuluttajien valinnoilla onkin vaikutusta vedenkäyttöön alueellisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla. Vesijalanjälki on koulutusnäkökulmasta katsoen tehokas parametri, ja se on myös sisällytetty hiljattain ohjelmiin, joita monet julkiset laitokset ovat kehittäneet kouluja varten. Verkossa on saatavilla erilaisia jalanjälkilaskureita, joihin kuluttaja voi syöttää tietonsa ja nähdä jalanjälkensä. Niistä olisi annettava tietoa kuluttajille tiedotuskampanjoissa.

1.5.2   Veden saatavuuden, saannin ja tehokkaan käytön parantamiseen tähtäävät toimenpiteet

1.5.2.1

Julkisen vesihuollon turvaaminen (toteuttajina jäsenvaltiot ja vesihuollon toimijat). Kokonaisvaltaisen lähestymistavan puitteissa olisi toteutettava toimenpiteitä juomavesihuollon ja juomaveden jakelun tehostamiseksi ja häiriönsietokyvyn lisäämiseksi parantamalla vuotojen hallintaa ja kehittämällä tarvittaessa vaihtoehtoisia juomavesilähteitä ja muita asianmukaisia toimia. Tähän sisältyy kansanterveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi myös se, että jäsenvaltiot harkitsevat toimenpiteitä varmistaakseen, että julkinen vesihuolto on etusijalla muihin veden käyttötarkoituksiin nähden silloin, kun vedestä on akuutti puute.

1.5.2.2

Varmistetaan vesihuoltopalvelujen oikeudenmukainen hinnoittelu kaikkien kustannusten kattamisen pohjalta ja turvataan samalla kohtuuhintaisuus haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille (toteuttajina toimivaltaiset viranomaiset). Direktiivissä 2000/60/EY edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat huomioon vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamisen periaatteen ainakin teollisuuden, kotitalouksien ja maatalouden osalta. Komission ja OECD:n tietojen (6) mukaan vesihuoltopalveluista aiheutuvat kustannukset katetaan kokonaan vain yhdeksässä jäsenvaltiossa. Useimmissa tapauksissa kustannusten kattaminen rajoittuu vain yksityisiin kotitalouksiin. Vaikka jäsenvaltioiden tulee toteuttaa toimenpiteitä vesihuoltopalvelujen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden varmistamiseksi kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville ryhmille (7), on tärkeää, että vesimaksut vastaavat vesihuoltopalvelujen todellisia kustannuksia. Tämä yhdessä kulutuksen tarkan mittaamisen kanssa takaa sen, että kuluttajat ovat paremmin tietoisia vesihuoltopalvelujen kustannuksista. Jäsenvaltioiden olisi keskusteltava mahdollisuudesta ottaa käyttöön arvoon perustuvat vesimaksut, jolloin voitaisiin turvata tämän niukan resurssin säilyttäminen myös tuleville sukupolville. Vesimaksuilla voitaisiin antaa hintasignaaleja vedenkäytön tehostamiseksi. Hinnat voisivat esimerkiksi nousta silloin, kun kotitalouden tietty asukaskohtainen kulutus ylittyy tai kun vedensaanti on uhattuna väliaikaisen vedenpuutteen vuoksi.

1.5.2.3

Vedenkulutuksen tehokas mittaaminen mittaustarkkuutta parantamalla (toteuttajina jäsenvaltiot, kunnat ja vedenjakelijat): — Varmistetaan tarkoilla vesimittareilla ja vesimittarien uudistamiseen tähtäävillä toimintalinjoilla, että vedenkulutusta mitataan tehokkaasti, jotta loppukäyttäjät olisivat tietoisia todellisesta kulutuksestaan. — Valvotaan kulutusta yksityisistä kaivoista, jotta voidaan rajoittaa vedenkäyttöä suoraan pohjavedestä. — Käytetään älykkäitä mittausjärjestelmiä, jotka antavat loppukäyttäjille hälytyksen suuresta tai epätavallisesta kulutuksesta ja alhaisesta paineesta, joka saattaa johtua sisäisistä vuodoista.

1.5.2.4

Juomavesivarojen suojelun parantaminen (toteuttajina EU ja jäsenvaltiot). Juomavesivaroja on suojeltava ihmisen aiheuttamalta saastumiselta. Tätä varten EU:n saasteettomuustoimintasuunnitelma on pantava tinkimättömästi täytäntöön soveltaen saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisia ennalta varautumisen ja lähteellä tapahtuvan valvonnan periaatteita kaikkiin huolta aiheuttaviin aineisiin, jotka saattavat päätyä juomavesivaroihin. Haitallisia aineita tulee myös teollisista lähteistä (PFAS-aineet, lääkkeet, desinfiointiaineet jne.) tai maataloudesta (torjunta-aineet, nitraatit). EU tarkistaa parhaillaan säädöksiä, joilla voidaan ehkäistä saastumista sen lähteellä, muun muassa direktiiviä 2010/75/EU (8), asetusta (EY) N:o 1907/2006 (9), direktiiviä 2009/128/EY (10), asetusta (EY) N:o 726/2004 (11) ja direktiiviä 2001/83/EY (12). On varmistettava, että näillä tulevilla säännöillä voidaan suojella tehokkaasti vesivarojamme.

1.5.2.5

Siirtyminen kohti kiertoperiaatteeseen perustuvaa vesihuoltoa (toteuttajina EU, jäsenvaltiot ja vesihuollon toimijat). Vedenkäyttöä voidaan tehostaa käyttämällä vettä uudelleen. Yksityisiä kotitalouksia olisi kannustettava keräämään sadevettä aina, kun se on mahdollista, ja käyttämään sitä asianmukaisesti, esimerkiksi puutarhan kasteluun ja pesutarkoituksiin. On myös toteutettava tehokasta lähteellä tapahtuvaa valvontaa sen varmistamiseksi, ettei kotitalouksien jätevesi sisällä haitallisia aineita, jotka saattaisivat vaarantaa käsitellyn jäteveden uudelleenkäytön kastelu- ja muihin tarkoituksiin.

1.5.2.6

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen (toteuttajina jäsenvaltiot, kunnat ja jätevesihuollon toimijat). Ilmastonmuutos vaikuttaa alueisiin eri tavoin. On tärkeää, että toimenpiteet mukautetaan paikallisiin olosuhteisiin. Yleisesti on mietittävä kaupunkisuunnittelun uudistamista niin, että kaupungeista tehtäisiin ”pesusieniä” (13). Näin parannettaisiin kaupunkien ilmastoa, mahdollistettaisiin sadeveden imeytyminen ja vähennettäisiin viemäreiden tulvimista.

1.5.2.7

Hyvän hallinnon varmistaminen (toteuttajina jäsenvaltiot, alueet ja kunnat). Muutosta varten tarvitaan selkeitä ja tehokkaita hallintorakenteita. Niiden avulla voitaisiin vahvistaa yhteistyötä kaikkien toimijoiden välillä ja määrittää vastuut. Toimien olisi perustuttava täsmällisiin ennusteisiin ilmastonmuutoksen alueellisista vaikutuksista ja veden kysynnän kehityksestä (maatalous, teollisuus, väestönkehitys jne.) tulevina vuosikymmeninä.

1.5.2.8

Viranomaiset edelläkävijöinä (toteuttajina jäsenvaltiot ja kunnat). Koska viranomaiset, myös EU:n toimielimet, ovat vastuussa sekä poliittisten toimenpiteiden että käytännön järjestelyjen suunnittelusta ja toteuttamisesta, niiden olisi oltava edelläkävijöitä ja pienennettävä vesijalanjälkeään.

2.   Taustaa

2.1

Yksi ETSK:n vuoden 2023 lippulaivahankkeista on tarkastella vettä tärkeänä prioriteettina Euroopan ja koko maailman tasolla. Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa käsitellään osana tätä lippulaivahanketta toimenpiteitä, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että kuluttajat käyttävät EU:ssa vettä entistä tehokkaammin. Lausunnossa otetaan huomioon ympäristöseikat, aukot tiedoissa ja alan teknologian nykytilanne ja esitetään ajatuksia siitä, miten kotitalouksien vedenkäyttöä ja jäteveden tuottamista voitaisiin optimoida. Taustalla on kokonaisvaltainen näkemys kuluttajien roolista ja heidän tarpeistaan veden määrän ja laadun suhteen, ja lausunnossa esitetään myös konkreettisia ehdotuksia tähän liittyen.

2.2

Vesi on elintärkeää elämälle, ympäristölle ja taloudelle, ja se on yhteishyödyke, jota on kunnioitettava ja suojeltava. Ilmastonmuutoksen vuoksi Euroopan vesivarat ovat kuitenkin uhattuina: Monilla vesistöalueilla (ja erityisesti Välimeren alueella (14)) kokonaissademäärät vähenevät ja kuivuusjaksot pitenevät, ja toisaalta useimmilla alueilla on yhä enemmän voimakkaita rankkasateita ja tuhoisia tulvia. Lisäksi merenpinnan nousu merkitsee sitä, että suolavettä voi päästä makean veden pohjavesimuodostumiin.

2.3

Paikallisten vesivarojen saatavuuden ja loppukäyttäjien vedenkysynnän välillä vallitsee kasvava epätasapaino. Tästä aiheutuu tulevaisuudessa merkittävä vesipulan uhka. Veden saatavuus riippuu muun muassa sellaisista olennaisista tekijöistä kuin sademäärät, maantieteelliset olosuhteet, ilmastotrendit ja saastuminen, kun taas veden kulutus ja kysyntä riippuvat pääasiassa ihmisten käyttäytymisestä. Lisäksi ihmisten, muun muassa kotitalouksien, toiminta vaikuttaa käytettävissä olevien vesivarojen laatuun. Ihmisen aiheuttama vesiympäristön pilaantuminen heikentää käytettävissä olevien vesivarojen saatavuutta ja lisää kustannuksia ja ympäristövaikutuksia, joita on veden käsittelyllä tiettyjen käyttötarkoitusten (juomavesi, teollinen käyttö, kastelu jne.) edellyttämälle laatutasolle. Tutkimusten (15) mukaan EU:n vesistöjen vedenlaadun kehittyneen seurannan puute on yksi tärkeimmistä syistä veden pilaantumisesta johtuville ekologisille katastrofeille.

2.4

Euroopan ympäristökeskuksen mukaan vesistressi koskettaa noin 20:tä prosenttia Euroopan alueesta ja 30:tä prosenttia Euroopan väestöstä (16). Keskus toteaa, että vesistressiä ilmenee, kun saatavilla ei ole riittävästi vettä, jotta voitaisiin vastata määrällisesti tai laadullisesti ympäristön, yhteiskunnan ja talouden kysyntään, ja että vesistressi on yleinen termi, jossa yhdistyvät kuivuus, veden puute, veden laatu ja veden saatavuus (17).

2.5

Juomaveden osuus veden kokonaiskulutuksesta on noin 10 prosenttia. Maa-, metsä- ja kalatalouden osuus on 58 prosenttia, ja sähkö-, kaasu-, lämpö- ja ilmastointihuollon osuus on 18 prosenttia (18).

2.6

Vedenotossa juomaveden osuus on noin 20 prosenttia kokonaismäärästä. Suurimmat osuudet vuotuisesta kokonaisvedenotosta ovat vedenotolla jäähdytystä varten sähköntuotannossa (19) (32 %) ja maatalouden vedenotolla (28 %) (20).

2.7

Koska ravinteet (typpi ja fosfori) saastuttavat vesivaroja ja monet vaaralliset aineet (kuten aineet, joilla on kumulatiivisia karsinogeenisiä tai mutageenisiä ominaisuuksia) aiheuttavat vakavan riskin terveydelle ja ympäristölle ja koska veden puhdistaminen on kallista ja vaatii paljon resursseja, ETSK kehottaa panemaan pikaisesti täytäntöön EU:n nykyisen kattavan lainsäädännön. Komitea painottaa, että EU:n teollisuus- ja maatalouspolitiikassa on tavoiteltava saastuttavien päästöjen vähentämistä samalla kun tuetaan kasvua ja kilpailukykyä. Koska vesi on yhteishyödyke, ETSK katsoo, että juomavettä on oltava julkisilla paikoilla ilmaiseksi kaikkien EU:n kansalaisten saatavilla vesipisteistä ja -lähteistä direktiivin (EU) 2020/2184 mukaisesti. Kivennäisvettä koskevissa käyttöoikeussopimuksissa olisi pyrittävä siihen, että kivennäisvettä asetetaan yleisesti saataville hanalähteestä.

2.8

Vaikka käsillä olevassa lausunnossa keskitytään pääasiassa vesivarojen käyttöön ja saatavuuteen, siinä pyritään myös käsittelemään laatuun liittyviä ongelmia, sillä ne vaikuttavat vesivarojen tosiasialliseen käytettävyyteen. Toimintapoliittisena tavoitteena onkin ehkäistä vesiekosysteemien tilan heikkenemistä, suojella ja parantaa niiden tilaa sekä varmistaa, että pohjaveden pilaantuminen vähenee asteittain, ja estää sitä pilaantumasta entisestään.

2.9

Jotta nykyisille ja tuleville sukupolville voidaan taata veden riittävä laatu ja määrä, tarvitaan yleistä tietoisuutta kaikista ongelmista ja niiden perimmäisistä syistä. Jokaisen kansalaisen ja kuluttajan on tiedostettava veden merkitys ja arvo rajallisena resurssina. Yleistä tietoisuutta vesivaroihin liittyvistä kysymyksistä on parannettava, ja toimenpiteiden toteuttamisen on lähdettävä yksityiseltä tasolta. Äskettäin annetussa direktiivissä (EU) 2020/2184 suositellaan juuri tätä varten, että jäsenvaltiot toteuttaisivat toimenpiteitä tietoisuuden lisäämiseksi juomaveden laadusta ja kulutuksesta.

2.10

Huomioon on otettava useita tekijöitä ja näkökohtia, jotka vaikuttavat suoraan ja välillisesti kotitalouksien vedenkulutuksen merkitykseen ja vaikutukseen. Näitä ovat muun muassa seuraavat: — se, mihin vettä käytetään suoraan: juomavesi, pesu, kastelu jne. — se, missä vettä käytetään suoraan: kotona, työssä, harrastuksissa jne. — se, minkä tyyppistä vettä käytetään: pohjavesi, pintavesi, uudelleenkäytetty vesi jne. — välillinen vedenkäyttö: tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen käytetty vesi — suora jätevesi: määrä ja laatu (ravinteet, orgaaniset aineet, kemikaalit jne.) — välillinen jätevesi: tuotteiden ja palvelujen tuottamisesta syntyvä jätevesi — veden puute maantieteellisesti ja sekä suoraan että välilliseen vedenkäyttöön liittyvät laatuseikat (paikallisesti ja maailmanlaajuisesti).

3.   Vedenkäytön indikaattorit

3.1

Vaikka vedenkäytön optimointia koskevan yleisen lähestymistavan olisi oltava kattava, käytettäviä indikaattoreita olisi oltava mahdollisimman vähän ja niiden pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaisia. Indikaattoreiden määrän lisäämisestä tai monimutkaisten yhdistelmäindikaattoreiden (kuten jalanjälkien ja indeksien) käytöstä saatava lisäarvo ei ole välttämättä kovin suuri suhteessa resursseihin, joita tarvitaan niiden seurantaan, analysointiin ja käsittelyyn. Onkin olennaisen tärkeää löytää kaikkein merkityksellisimmät ja vaikuttavimmat indikaattorit, kun otetaan huomioon tarvittavien tietojen käyttötarkoitus. Olisi erotettava toisistaan indikaattorit, joita ekonomistit, tutkijat ja päättäjät käyttävät ongelmien määrittämiseen, strategioiden kehittämiseen ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisen mittaamiseen, ja indikaattorit, joita käytetään viestinnässä kuluttajien kanssa. Toimintapoliittisia tarkoituksia varten on tärkeää tarkastella vedenkäyttöön suoraan tai välillisesti liittyviä indikaattoreita, joiden avulla voidaan arvioida toimintapolitiikan tehokkuutta, ja kiinnittää erityistä huomiota muuttujien seurannan johdonmukaisuuteen ja jatkuvuuteen. Viitepohjana tässä ovat Euroopan ympäristökeskuksen käyttämät indikaattorit.

3.2

Euroopan ympäristökeskuksen indikaattoreiden kehittämistä on ohjannut tarve määrittää pieni joukko toimintapolitiikan kannalta merkityksellisiä indikaattoreita, jotka ovat ajallisesti pysyviä (mutta eivät staattisia) ja voivat antaa vastauksia tiettyyn joukkoon ensisijaisia kysymyksiä (ympäristö-, sosiaali- ja talouskysymykset jne.).

3.3

Oleellisin indikaattori kuluttajien (yksityisten kotitalouksien) vedenkäytön mittaamisessa on vedenkulutus litroina henkeä kohden päivässä. Saatavilla olevat tiedot osoittavat, että vaihteluväli on suuri, 77 litrasta henkeä kohden päivässä 220 litraan (21).

3.4

Veden tehokasta käyttöä edistävissä toimenpiteissä on tarkasteltava veden kiertoa kokonaisuudessaan ja otettava huomioon sekä laadulliset että määrälliset seikat. Niissä ei pitäisi keskittyä ainoastaan juomaveden ottoon ja käyttöön, vaan huomiota olisi kiinnitettävä myös kiertoperiaatteeseen perustuvan vesihuollon (veden uudelleenkäyttö) hyötyihin, ja lisäksi olisi edistettävä ymmärrystä siitä, että kulutettavissa tuotteissa ja palveluissakin käytetään vettä. Tämä auttaa yksityisiä kotitalouksia ymmärtämään paremmin kulutusvalintojensa vaikutusta vesivarojen laatuun ja määrään omalla alueellaan, omassa maassaan ja maailmanlaajuisesti. Lisäksi se auttaa kansalaisia kehittämään tietoisuutta omien vedenkulutustottumustensa kaikista osa-alueista – niin kotona kuin muualla – ja tiedostamaan, miten he voivat tehostaa kulutustaan. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on tärkeä rooli autettaessa kansalaisia valitsemaan ja toteuttamaan strategioita vedenkulutuksen tehokkuuden ja toimivuuden lisäämiseksi.

3.5

Vettä on käytettävä tehokkaasti kaikkialla Euroopassa, mutta erityisen välttämätöntä se on alueilla, jotka kärsivät vedenpuutteesta tai useasti esiintyvästä kuivuudesta. Vedenjakelujärjestelmän tehokkuus olisi sisällytettävä yleiseen strategiaan kokonaisvaltaisen toimintamallin varmistamiseksi. Mahdollisia ratkaisuja voitaisiin löytää myös, jos vesihuollon toimijat laatisivat vahvemmin tulevaisuuteen suuntaavia strategioita. Tämä koskee esimerkiksi jakelujärjestelmän riskinarviointia ja -hallintaa, vuotojen hallintaa ja vaihtoehtoisia vesilähteitä.

3.6

Vaikka teoriassa suositeltaisiin lukuisten muidenkin osoitinmuuttujien käyttämistä (vesi on tässä suhteessa otollinen aihe), olisi otettava huomioon, että lisätietojen hankkiminen ja niiden validoiminen ja levittäminen on varsin työlästä. Nämä lisätoimet kuuluvat EU:n keskitetyille rakenteille sekä jäsenvaltioille ja niiden virastoille tai operatiivisille toimijoille, jotka hankkivat ja tuottavat tällaisia tietoja. Yhden instrumentin lisääminen jo ennestään isoon orkesteriin ei välttämättä aina paranna sointia. Olisikin parempi hyödyntää nykyisiä indikaattoreita parhaalla mahdollisella tavalla sen sijaan, että otetaan käyttöön uusia indikaattoreita.

---

(1)  Euroopan ympäristökeskuksen raportti No 12/2021, Water resources across Europe – confronting water stress: an updated assessment, 2021.

(2)  55-valmiuspaketti, vesipuitedirektiivi, juomavesidirektiivi, veden uudelleenkäytöstä annettu asetus jne.

(3)  Esimerkiksi https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/IP_14_1151 ja https://www.politico.eu/article/italy-biggest-steel-mill-mockery-eu-environmental-rules/

(4)  https://watereurope.eu/wp-content/uploads/WE-Water-Vision-2023_online.pdf

(5)  Water Footprint Network, Water Footprint Assessment, sivulla käyty 22. toukokuuta 2023.

(6)  OECD, Background note: Cost recovery, huhtikuu 2022.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/2184, annettu 16 päivänä joulukuuta 2020, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EUVL L 435, 23.12.2020, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 726/2004, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta (EUVL L 136, 30.4.2004, s. 1).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EUVL L 311, 28.11.2001, s. 67).

(13)  Pesusienillä tarkoitetaan tässä asiayhteydessä kaupunkialueita, joilla on paljon luontoa, kuten puita, järviä ja puistoja, tai muita hyviä keinoja sadeveden imeyttämiseksi ja tulvien ehkäisemiseksi. https://climatechampions.unfccc.int/what-are-sponge-cities-and-how-can-they-prevent-floods/, sivulla käyty 7. kesäkuuta 2023.

(14)  IPCC:n raportti (”Cross-Chapter Paper 4: Mediterranean Region”, Climate Change 2022: Impacts, Adaptation and Vulnerability). Raportissa todetaan, että Välimeren alue on toisiinsa tiiviissä yhteydessä olevien ilmastoriskien risteyksessä.

(15)  Euroopan ympäristökeskus, Pollution in Europe’s rivers.

(16)  Euroopan ympäristökeskuksen raportti No 12/2021, Water resources across Europe – confronting water stress: an updated assessment, 2021.

(17)  Ks. edellinen alaviite.

(18)  Euroopan tilintarkastustuomioistuin, Erityiskertomus 12/2021 Saastuttaja maksaa -periaate: soveltaminen epäjohdonmukaista EU:n ympäristöpolitiikoissa ja -toimissa (perustuu Euroopan ympäristöviraston lukuihin).

(19)  Se, miten vedenkäyttö jäähdytyslaitoksissa vaikuttaa resurssien saatavuuteen, ei kuitenkaan ole täysin selvää. Yleensä vesi otetaan pintavesimuodostumista tai merestä ja se palautuu kokonaan (tai lähes kokonaan) samoihin vesistöihin.

(20)  Euroopan ympäristövirasto, Water abstraction by source and economic sector, 1. kesäkuuta 2022.

(21)  Eureau, The governance of water services in Europe, 2020.

Esittelijä:

Antje Sabine GERSTEIN

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 20.1.2023
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	sisämarkkinat, tuotanto ja kulutus
Hyväksyminen jaostossa	29.6.2023
Hyväksyminen täysistunnossa	12.7.2023
Täysistunnon numero	580
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	196/1/4

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kannattaa Euroopan komission lähestymistapaa, jonka mukaan tekstiilimerkintöjä koskevan asetuksen tarkistamisen päälähtökohtana ovat mahdolliset uudet digitaaliset merkintätekniikat, uudet kuituteknologiat ja niiden luokitus sekä uudet kierrätystekniikat ja jossa näin ollen otetaan huomioon tekstiilejä koskeva yleinen uusi, laaja-alainen EU:n sääntely-ympäristö.

1.2

Kuluttajilla on erilaisia odotuksia siitä, kuinka yksityiskohtaisia tekstiilimerkintöjen pitäisi olla. Tekstiilimerkinnöistä annetun asetuksen tarkistuksella on vastattava näihin eriasteisiin odotuksiin niin, että tarjotaan ensinnäkin helposti ymmärrettävää perustietoa mutta samalla myös mahdollisuus tutustua yksityiskohtaisempiin tietoihin.

1.3

Kun otetaan huomioon, että tekstiiliala on yksi globalisoituneimmista aloista, ETSK pitää äärimmäisen tärkeänä, että Euroopan komissio pyrkii yhdenmukaistamaan alkuperää, hoito-ohjeita, kokoa ja kuitukoostumusta koskevat merkintävaatimukset EU:n laajuisesti ja maailmanlaajuisesti.

1.4

ETSK kehottaa Euroopan komissiota pitämään mielessä pk-yritysten erityistarpeet tällä alalla. Ala työllistää 1,3 miljoonaa työntekijää EU:n laajuisesti, ja jotta enempää työpaikkoja ei siirtyisi ulkomaille, uuden tekstiilimerkintäasetuksen vaatimuksissa on oltava riittävästi joustonvaraa pk-yritysten tarpeisiin ja valmiuksiin vastaamiseksi, niin että tämän talouden alan työpaikat ja osaaminen säilyvät ja voivat kehittyä edelleen.

2.   Yleistä

2.1

Kestäviä ja kiertotalouteen perustuvia tekstiilejä koskevassa EU:n strategiassa ilmoitettiin tekstiilimerkintöjä koskevan asetuksen (asetus (EU) N:o 1007/2011 (1)) uudelleentarkastelusta. Asetuksessa edellytetään, että EU:n markkinoilla myytävissä tekstiileissä on oltava merkintä, jossa ilmoitetaan selvästi kuitukoostumus ja muuta kuin tekstiiliä olevat eläinperäiset osat. Strategiassa mainitaan osana tätä uudelleentarkastelua mahdollisuus laajentaa pakollinen ilmoitusvelvollisuus koskemaan myös muuntyyppisiä tietoja, kuten kestävyyttä ja kiertotaloutta koskevia parametreja, tuotteen kokoa sekä tarvittaessa maata, jossa tuote on valmistettu (”made in”).

2.2

ETSK tarkastelee tässä lausunnossaan nykyisen asetuksen soveltamisalan laajentamisvaihtoehtoja ottamalla huomioon tietyt uudelleentarkasteltavan asetuksen 24 artiklassa jo luetellut tekijät sekä muita kestävyyttä ja kiertotaloutta koskevia parametreja johdonmukaisesti ajankohtaisten lainsäädäntöehdotusten, kuten kestävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavia vaatimuksia koskevan lainsäädäntöehdotuksen, kanssa. Lausunnossa otetaan huomioon teollisuuden näkökulma, mukaan lukien kustannukset ja tietojenvaihdon parantaminen arvoketjun kaikissa vaiheissa, sekä kuluttajanäkökulma, jotta tiedotus olisi varmasti oikeanlaista, täsmällistä ja selkeää.

2.3

ETSK kannattaa Euroopan komission lähestymistapaa, jonka mukaan tekstiilimerkintöjä koskevan asetuksen tarkistamisen päälähtökohtana ovat mahdolliset uudet digitaaliset merkintätekniikat, uudet kuituteknologiat ja niiden luokitus sekä uudet kierrätystekniikat ja jossa näin ollen otetaan huomioon tekstiilejä koskeva yleinen uusi, laaja-alainen EU:n sääntely-ympäristö, myös ympäristöväitteitä koskeva Euroopan komission aloite (2).

2.4

ETSK korostaa tässä yhteydessä, että monia tekstiilialan näkökohtia käsitellään jo erittäin monitahoisissa horisontaalisissa sääntelyehdotuksissa, joista useimmat ovat jo lainsäädäntäprosessissa. Yritysten yhteiskuntavastuuta ja työhön liittyviä kysymyksiä käsitellään direktiivissä yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja asetuksessa pakkotyöstä. Direktiivillä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä ja direktiivillä ympäristöväitteistä säännellään pian kestävyysväittämien esittämistä, kun taas tarkistetussa jätepuitedirektiivissä vahvistetaan käyttöiän päättymisvaiheen hallinnointiin liittyvät peruskäsitteet.

2.5

Kuluttajilla on erilaisia odotuksia siitä, kuinka yksityiskohtaisia tekstiilimerkintöjen pitäisi olla. Tekstiilimerkinnöistä annetun asetuksen tarkistuksella on vastattava näihin eriasteisiin odotuksiin niin, että tarjotaan ensinnäkin helposti ymmärrettävää perustietoa mutta samalla myös mahdollisuus tutustua yksityiskohtaisempiin tietoihin, esimerkiksi vapaaehtoisesti annettuihin vakiomuotoisiin tietoihin tuotantoprosessista.

2.6

ETSK huomauttaa, että tekstiilimerkintöjä koskevan asetuksen tarkistaminen on REFIT-aloite, jonka selkeänä tavoitteena on tehdä EU:n lainsäädännöstä yksinkertaisempaa, tarkoituksenmukaista ja kustannuksiltaan edullisempaa yrityksille ja kuluttajille. Yritysten näkökulmasta tämän on tarkoitettava säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten alentumista sekä sääntelyn selkeyttä ja johdonmukaisuutta. Kuluttajat puolestaan tarvitsevat täsmällisiä, kattavia ja vertailukelpoisia tietoja tekstiilituotteista. ETSK korostaa mahdollisimman pitkälle viedyn yhdenmukaistamisen tärkeyttä, jotta alaa voidaan auttaa siirtymään onnistuneesti kohti kokonaisvaltaista kiertotaloutta.

2.7

ETSK kehottaa ryhtymään kiireellisiin toimiin kuitujen luokitusjärjestelmän suhteen, koska nykyinen järjestelmä ei ota riittävän joustavasti huomioon innovatiivisten kuitujen kehitystä. Näistä aiheutuu usein vähemmän ympäristövaikutuksia kuin perinteisistä kuiduista. Nykytilanne on monille uusien kuitujen tuottajille turhauttava, koska ne eivät pysty liittämään kuituihinsa täsmällisiä merkintöjä. Näitä uusia kuituja ei myöskään voida vielä mainita tekstiilimerkinnöissä, ja niiden tunnistaminen onkin edelleen valtava haaste kierrättäjille. Tämä hankaloittaa nykyisin kierrätystä tällä alalla. ETSK huomauttaa, että tämä sääntelyvaje vaikuttaa kielteisesti myös kuluttajien käsityksiin, sillä jotkin tuotteet saattavat todellisuudessa olla paljon kestävämpiä kuin nykyisissä merkinnöissä on ilmoitettu.

2.8

ETSK pitää äärimmäisen tärkeänä, että Euroopan komissio pyrkii yhdenmukaistamaan alkuperää, hoito-ohjeita, kokoa ja kuitukoostumusta koskevat merkintävaatimukset EU:n laajuisesti ja maailmanlaajuisesti. Tekstiiliala on yksi globalisoituneimmista aloista. Vaatteita valmistetaan eri paikoissa ja toimitetaan monille maantieteellisille alueille eri puolilla maailmaa (EU, Yhdysvallat jne.), ja niihin sovelletaan useita erilaisia merkintävaatimuksia (3). Huomioon on tilanteen mukaan otettava maailmanlaajuiset merkintävaatimukset ja maailmanlaajuiset yhdenmukaistetut standardit.

2.9

Vaatimus mahdollisimman pitkälle viedystä yhdenmukaistamisesta liittyy ETSK:n selkeään toimintapoliittiseen vaatimukseen välttää sisämarkkinoiden murentuminen entisestään, koska näyttää siltä, että jäsenvaltiot ovat ottamassa käyttöön yhä erilaisempia merkintävaatimuksia. ETSK katsookin, että on erittäin tärkeää ja oikea-aikaista, että Euroopan komissio ehdottaa tekstiilimerkintöjä koskevan asetuksen tarkistamista vuonna 2023, joka sattuu olemaan vuosi, jolloin sisämarkkinoiden perustamisesta on kulunut 30 vuotta.

2.10

ETSK kehottaa Euroopan komissiota pitämään mielessä pk-yritysten erityistarpeet tällä alalla. Ala työllistää 1,3 miljoonaa työntekijää EU:n laajuisesti (4), ja jotta enempää työpaikkoja ei siirtyisi ulkomaille, uuden tekstiilimerkintäasetuksen vaatimuksissa on oltava riittävästi joustonvaraa pk-yritysten tarpeisiin ja valmiuksiin vastaamiseksi, niin että tämän talouden alan työpaikat ja osaaminen säilyvät ja voivat kehittyä edelleen. Esimerkiksi sertifiointielimen suorittama yleinen vaatimustenmukaisuuden valvonta ei ole mahdollinen pk-yrityksille, jotka muodostavat teollisen tekstiilintuotannon selkärangan EU:ssa. Järkevä ratkaisu olisi harkita nk. omaehtoista sertifiointia koskevia menettelyjä, kuten päätöksen N:o 768/2008/EY (5) liitteessä II vahvistettua sisäistä tuotannonvalvontaa, jonka mukaisesti pk-yritykset tiedottavat kuluttajille ja antavat tuotetakuun.

3.   Erityistä

3.1   Kuitujen luokitus

3.1.1

Tekstiiliteollisuudessa on viime vuosina kehitetty useita uusia kuituja, joiden ympäristöjalanjälki on todistetusti pienempi kuin perinteisemmillä kuituvaihtoehdoilla. Vaikka nämä materiaalit saattavat perustua samanlaisiin raaka-aineisiin, niiden valmistustekniikka ja ominaisuudet eroavat usein merkittävästi perinteisistä kuiduista. Uusia kuituja ei tällä hetkellä tunnusteta liitteessä I olevissa nykyisissä yleisissä kuituluokituksissa. Näin ollen innovatiiviset kuitutyypit luokitellaan eri kuitunimikkeisiin tai ”muihin” kuituihin. Kun otetaan huomioon vihreä siirtymä ja siirtyminen kiertotalouteen, tarkistetun tekstiilimerkintäasetuksen olisi mahdollistettava se, että kuidut, joilla on erityisominaisuuksia, voidaan nimetä sellaisiksi liitteen I mukaisesti. Asetuksen ennakoitua tarkistusta olisi mukautettava vastaamaan paremmin innovatiivisten kuitujen alalla tapahtuvaa dynaamista kehitystä.

3.1.2

Monet uudet kuitutyypit, joilla on erityispiirteitä, ovat jo lähellä kaupallistamista tai tulevat saataville markkinoilla tulevaisuudessa. Nykyinen liitteen I päivitysprosessi ei kuitenkaan ole avoin eikä varma hakijoiden näkökulmasta. ETSK suosittaakin, että EU:n viranomaiset arvioivat ja pohtivat, miten päivitysprosessista voidaan tehdä avoimempi ja teknisesti tarkempi.

3.2   Kuitukoostumuksen sallittu poikkeama

3.2.1

Kiertotalouteen siirtymisen seurauksena tekstiiliteollisuus käyttää yhä enemmän kierrätyskuituja ja -materiaaleja vaatteiden tuotannossa. Nykyinen asetus ei sovellu täysin kierrätysmateriaalia sisältävän kuitukoostumuksen tarkkaan merkitsemiseen, mikä haittaa siirtymistä kiertotalouteen. Asetuksen 20 artiklan 3 kohdassa sallitaan enintään kolmen prosentin poikkeama merkinnöissä ilmoitetun kuitusisällön ja viranomaisen suorittaman testauksen perusteella määritetyn kuitukoostumuksen välillä. Tekstiilien lajittelu- ja kierrätysteknologian nykyinen tekninen kehitysvaihe aiheuttaa kuitenkin kuitukoostumukseen vaihtelua, joka joskus ylittää kolmen prosentin sallitun poikkeaman. Tämä johtuu siitä, että erityisesti mekaanisessa kierrätyksessä ei ole täysin mahdollista varmistaa, että kierrätettävässä raaka-aineessa ei ole muiden tekstiilimateriaalien epäpuhtauksia. Tästä syystä tarkistetussa tekstiilimerkintäasetuksessa olisi harkittava suurempaa sallittua poikkeamaa koostumukseen. ETSK suosittaa asiantuntijalausuntojen perusteella, että päivitetty taso olisi 3–5 prosenttia. Korkeamman sallitun poikkeaman tarkoituksena on ottaa huomioon ainoastaan kierrätysteknologian nykyiset rajoitukset, eikä se saisi oikeuttaa huonoja valmistuskäytäntöjä. Sallitun poikkeaman vähäinen nostaminen on tervetullut keino poistaa esteitä kierrätettyjen materiaalien käytöltä vaatteiden tuotannossa.

3.3   Yhdenmukaistaminen maailmanlaajuisten standardien ja prosessien kanssa

3.3.1   Testausstandardien yhdenmukaistaminen

3.3.1.1

Tekstiiliteollisuus on erittäin globalisoitunut ala, jolla sovelletaan usein kansainvälisiä standardeja. Tekstiilimerkintäasetuksen tarkistaminen tarjoaa tilaisuuden mukauttaa kuitukoostumuksen testausmenetelmät maailmanlaajuisten standardien mukaisiksi. Tällä hetkellä 19 artiklassa sallitaan ainoastaan EU:n (EN-)standardit kuitukoostumuksen testaamiseksi. Useimmissa tapauksissa EN-standardit ovat hyvin samankaltaisia kuin kansainväliset ISO-standardit, mutta pienet erot menetelmäparametreissa johtavat eroihin ISO- ja EN-testitulosten välillä. Alan globaalien arvoketjujen vuoksi alalla sovelletaan laajalti ISO-standardeja ja suositaan niitä. Tämän seurauksena yritykset joutuvat tekemään enemmän testejä tuotteille, jotka on tarkoitettu Euroopan markkinoille, mikä nostaa kustannuksia huomattavasti. ETSK suosittaakin, että tarkistetussa tekstiilimerkintäasetuksessa sallitaan ISO-standardit hyväksytyiksi testausstandardeiksi. Lisäksi ETSK panee merkille tämänhetkiset suuret edistysaskeleet uusien kuitukoostumuksen havaitsemismenetelmiä koskevassa innovoinnissa. Euroopan komission olisi otettava tämä edistyminen huomioon tarkistaessaan tekstiilimerkintäasetusta.

3.3.2   Yhdenmukaistaminen kansainvälisten standardien ja kauppasääntöjen kanssa

3.3.2.1

ETSK kannattaa sitä, että tekstiilimerkintäasetukseen sisällytetään yhdenmukaistettujen standardien mukaiset säännöt tiettyjen vaatimusten osalta (uusien kuitujen luokitus, kuitukoostumuksen testaus, kokoluokittelu, hoito-ohjeet). Näiden standardien olisi mahdollisuuksien mukaan oltava maailmanlaajuisia. Tämä johtaisi yhdenmukaisempiin merkintävaatimuksiin sekä sisämarkkinoilla että muun maailman kanssa.

3.3.2.2

Kun otetaan huomioon tekstiilialan globaali luonne, on ratkaisevan tärkeää harkita kansainvälistä yhdenmukaistamista ja yhteistyötä tekstiilimerkintäasetuksen tarkistamisen yhteydessä. Euroopan komission olisi varmistettava johdonmukaisuus Maailman tullijärjestön ja HS-koodien meneillään olevan tarkistuksen sekä kansainvälisten standardien soveltamista koskevien kaupan teknisistä esteistä tehdyn WTO:n sopimuksen sitoumusten kanssa.

3.4   Digitaaliset merkinnät

3.4.1

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti Euroopan komission aikomukseen digitalisoida koostumusmerkinnät tarkistetussa tekstiilimerkintäasetuksessa. ETSK suhtautuu niin ikään myönteisesti digitaalisia merkintöjä ja kuluttajaviestintää koskeviin aloitteisiin, kuten digitaaliseen tuotepassiin, kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan asetuksen yhteydessä. On kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että Euroopan komissio yhdenmukaistaa nämä digitaaliset aloitteet johdonmukaisen ja tehokkaan poliittisen kehyksen luomiseksi.

3.4.2

Nykyiset fyysiset selosteet eivät monista syistä ole niin tehokkaita kuin toivottiin. Selosteet leikataan usein pois tuotteen ostamisen jälkeen. Selosteissa oleva teksti saattaa peseytyä pois useiden pesukertojen myötä. Lisäksi suurten fyysisten selosteiden teettäminen monilla eri kielillä on kallista ja aiheuttaa lisää muovijätettä. Teksti on pienikokoista ja sisältää käännöksiä monille kielille, minkä vuoksi kuluttajien on myös vaikea ymmärtää niitä.

3.4.3

Digitaaliset selosteet olisivat yrityksille helpompia ja parantaisivat kuluttajatiedotusta tarjoamalla kuluttajille selkeän tekstin tarvittavana kielitoisintona. Teknologisesti vähemmän edistyneille kuluttajille on edelleen tarpeen antaa tietoa, mutta tähän on vaihtoehtoja, kuten tiedon antaminen pyynnöstä myyntipisteessä. Jotta merkinnät olisivat pysyviä, digitaalisten tietojen helppo saatavuus voitaisiin taata tuotteeseen liitettävällä pysyvällä nk. tietovälineen kaltaisella merkinnällä.

3.4.4

Vaikka komissio päättäisikin jättää joitakin tietoja fyysiseen selosteeseen, tämän ratkaisun pitäisi kuitenkin mahdollistaa yleisesti selosteen koon merkittävä pienentäminen. ETSK kannattaa komission näkemystä siitä, että fyysisten selosteiden tai digitaalista tietoa sisältävien fyysisten tietovälineiden pois leikkaamisen pitäisi olla vaikeampaa. Hankaamattomia merkintämenetelmiä on jo nyt olemassa. Menetelmillä, joilla vaikeutetaan selosteiden pois leikkaamista, olisi varmistettava tietojen pysyvyys (esim. suoraan materiaaliin painetut tiedot saattavat peseytyä pois), eivätkä ne saisi heikentää tuotteen toiminnallisuutta (esim. merkin ompeleminen kokonaan kiinni vaatekappaleeseen saattaa heikentää sen toimivuutta).

3.4.5

Euroopan komission olisi arvioitava, miten digitaalista tuotepassia voidaan soveltaa tarkistetun tekstiilimerkintäasetuksen mukaisen digitaalisen selosteen yhteydessä. Johdonmukaisuuden mahdollistamiseksi ja täytäntöönpanon helpottamiseksi tekstiilimerkintäasetuksen mukainen digitaalinen seloste voitaisiin myös liittää samalle tietovälineelle kuin digitaalinen tuotepassi.

3.5   Merkintöjä koskeva poikkeus, joka koskee tietyntyyppisiä tuotteita

3.5.1

Nykyisen tekstiilimerkintäasetuksen liitteen V mukaan 42 tekstiilituotetyyppiä on vapautettu merkintävelvollisuudesta. Kyseessä ovat pienet tuotteet (kuten kellonrannekkeet), joissa merkin lisääminen heikentäisi tuotteen toimivuutta. Luettelon yhteydessä ei kuitenkaan anneta selkeitä ohjeita siitä, miten toimijoiden olisi merkittävä tuotteet, joita ei ole lueteltu liitteessä V mutta joiden toiminnallisuutta merkki myös heikentää. ETSK suosittaa, että tarkistetussa asetuksessa selvennetään, miten tuotteet (kuten sukat) merkitään oikein, jos pakollinen merkintä haittaa tuotteen toimivuutta. Nykyinen luetteloon perustuva lähestymistapa voitaisiin esimerkiksi korvata sellaisten tuotteiden määritelmällä, joihin pakollisia merkintöjä ei sovelleta.

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1007/2011, annettu 27 päivänä syyskuuta 2011, tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteista ja merkinnöistä sekä neuvoston direktiivin 73/44/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 96/73/EY ja 2008/121/EY kumoamisesta (EUVL L 272, 18.10.2011, s. 1).

(2)  COM(2023) 166 final – 2023/0085(COD).

(3)  Esimerkkejä tällaisista vaatimuksista ovat Kanadan tekstiilituotteiden merkintöjä ja mainontaa koskeva lainsäädäntö (Textile Labelling and Advertising Regulations, TLAR) ja Yhdysvaltojen tekstiilikuitujen yksilöimistä koskeva laki (Textile Fiber Products Identification Act).

(4)  https://euratex.eu/wp-content/uploads/EURATEX_FactsKey_Figures_2022rev-1.pdf

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 768/2008/EY, tehty 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82).

Esittelijä:

Miguel Ángel CABRA DE LUNA

Neuvoston puheenjohtajavaltion Espanjan lausuntopyyntö	8.12.2022 päivätty kirje
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla valmisteleva lausunto
Vastaava jaosto	työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus
Hyväksyminen jaostossa	21.6.2023
Hyväksyminen täysistunnossa	12.7.2023
Täysistunnon numero	580
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	189/01/02

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Eurooppalaisen yhteiskunnan edessä olevaan väestökehityksen haasteeseen on vastattava toimintapolitiikoilla, jotka käynnistävät ajattelutavan muutoksen. Tällöin kyse on siitä, että nostetaan ikäihmisten profiilia, luovutaan hoitokeskeisestä lähestymistavasta ja keskitytään ikääntyneiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen samalla kun lopetetaan ikäsyrjintä. Nykyinen väestökehityksen haaste edellyttää esteiden poistamista ja väestön ikääntymiseen liittyvien mahdollisuuksien hyödyntämistä.

1.2

Ikääntyneiden työttömyysaste on edelleen korkea, ja heillä on suurempi syrjityksi tulemisen, eristyneisyyden ja toimeentulon takaavien tulojen saatavuuteen liittyvän eriarvoisuuden riski, mikä vaikeuttaa aktiivisena ikääntymistä. Koska ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste EU:ssa on edelleen keskimääräistä alhaisempi, on ryhdyttävä toimenpiteisiin työpaikkojen mukauttamiseksi, koulutuksen tarjoamiseksi ja työllisyyden edistämiseksi viralliseen eläkeikään asti.

1.3

Terveydenhuolto- ja ennaltaehkäisyjärjestelmät sekä terveyskasvatus ovat keskeisiä tekijöitä eliniän pidentämiseksi samalla kun varmistetaan, että ihmiset pysyvät henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Esteettömyys – erityisesti omassa kodissa ja sen ympäristössä – on tässä yhteydessä ratkaiseva tekijä pyrittäessä ehkäisemään loukkaantumisia ja vammoja, jotka aiheuttavat riippuvuutta, heikentävät fyysistä ja psyykkistä terveydentilaa ja estävät aktiivisena ja terveenä elämisen (1).

1.4

Terveenä ja aktiivisena ikääntymisen tukemiseksi on investoitava tutkimus-, kehitys- ja innovointitoimintaan ja myös kehitettävä teknologioita, tuotteita ja palveluja, joita kaikkien on mahdollista käyttää ja joiden avulla voidaan vastata ikääntyneiden hyvin erilaisiin tarpeisiin.

1.5

Euroopan komissio esitteli 27. tammikuuta 2021 vihreän kirjan väestön ikääntymisestä. Yksi komission vihreän kirjan suurimmista puutteista on ikääntymisen ja ikäihmisten tarkasteleminen menona tai kustannustekijänä yhteiskunnalle jättäen huomiotta paitsi yhteiskunnalliset ja taloudelliset hyödyt, joita saavutetaan lisäämällä ikääntyneiden aktiivista osallistamista, myös ikääntymisen emotionaalisen ulottuvuuden.

1.6

Koska tähän mennessä ei ole tehty ehdotusta kattavasta ikääntymistä koskevasta tai yksinomaan ikääntyneisiin keskittyvästä politiikasta, EU:n on otettava käyttöön uusi ikäihmisiä koskeva eurooppalainen strategia, jonka keskeisenä tavoitteena on suojella kaikkia heidän oikeuksiaan ja varmistaa heidän täysimääräinen osallistumisensa yhteiskuntaan ja talouteen. Ikäihmisiä koskeva uusi EU:n strategia auttaisi osaltaan saamaan aikaan tarvittavan muutoksen ikääntymistä ja ikääntyneitä henkilöitä koskevien nykyisten ja tulevien toimintapolitiikkojen lähestymistavassa.

1.7

Strategian puitteissa olisi laadittava ehdotuksia ja toimenpiteitä tasa-arvon ja syrjimättömyyden, sukupuoliulottuvuuden, oikeuksien ja niiden käyttömahdollisuuksien, yhteiskuntaan osallistumisen, työllisyyden, koulutuksen, toimeentulon takaavien tulojen ja sosiaalisen osallisuuden aloilla. Lisäksi strategian myötä jäsenvaltiot laatisivat kansallisia suunnitelmia, joihin sisältyisi yksityiskohtaisia tavoitteita ja indikaattoreita.

1.8

ETSK kehottaa Euroopan komissiota esittämään kiireellisesti uuden strategian ennen nykyisen toimikauden päättymistä ja täydentämään sitä nuorisotakuun tai lapsitakuun kaltaisella ikääntyneitä koskevalla takuulla, joka toimisi välineenä uuden strategian toteuttamiseksi.

1.9

ETSK kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uudenlaisen takuun, joka mahdollistaisi sen, että ne voivat hyödyntää erilaisia Euroopan sosiaalirahasto plussan kaltaisia EU:n rahoituskehyksiä ikääntyviä tukevissa ohjelmissa, sekä sisällyttämään väestökehitystä koskevan kysymyksen keskeiseksi osaksi talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa ja maakohtaisten suositusten laatimista.

1.10

ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita valmistelemaan, laatimaan, allekirjoittamaan ja panemaan täytäntöön kiireellisesti ikäihmisiä koskevan eurooppalaisen julistuksen, jossa tuodaan esiin sitoutuminen ikäihmisiä koskevan tulevan eurooppalaisen strategian kehittämiseen nykyisellä toimikaudella 2019–2024, sekä huolehtimaan sen seurannasta.

1.11

Kuten ETSK:n lausunnossa ”Kohti uutta vanhustenhoitomallia: covid-19-pandemian opetukset” (2) todetaan, ETSK pyytää, että Euroopan komissio perustaa ikääntyneille henkilöille omistetun eurooppalaisen teemavuoden tunnustuksena ikäihmisille kuuluvista perusoikeuksista ja mahdollisuudesta käyttää niitä sekä heidän panoksestaan yhteiskunnalle.

1.12

ETSK tähdentää työmarkkinaosapuolten ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun roolia Euroopan tason työmarkkinaosapuolten tekemän aktiivisena ikääntymistä ja sukupolvien välistä lähestymistapaa koskevan itsenäisen puitesopimuksen (3) mukaisesti.

1.13

ETSK kannustaa kuulemaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, erityisesti ikäihmisiä edustavia järjestöjä, ikääntyneiden omaisia ja ikääntyneitä tukevia ammatillisia organisaatioita sekä tasa-arvojärjestöjä, vammaisten henkilöiden edustajia, palveluntarjoajia, yhteisötalouden organisaatioita jne.

1.14

ETSK kehottaa käyttämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia täydentävänä keinona hyödyntää ikääntyneiden aktiivisen osallistumisen tarjoamia mahdollisuuksia kulttuurin, koulutuksen, urheilun ja matkailun kaltaisilla aloilla.

1.15

ETSK kehottaa perustamaan ikäihmisiä, ikääntymistä ja väestökehityksen haastetta käsittelevän eurooppalaisen viraston, jotta voitaisiin edistää hyvien käytäntöjen vaihtoa, teknisten valmiuksien kehittämistä ja konkreettisia toimia strategian toiminta-aloilla (4).

1.16

ETSK kehottaa koordinoimaan vanhusasiavaltuutettujen toimintaa jäsenvaltioiden välillä sekä julkishallinnon ja yksityisen sektorin välillä. Vanhusasiavaltuutetut voivat auttaa ikääntyneitä näiden asioidessa viranomaisten kanssa, vastaanottaa valituksia ikäsyrjinnästä, helpottaa peruspalvelujen saatavuutta ja varmistaa vähimmäistulon ikääntyneille (5).

1.17

ETSK kehottaa hyväksymään kansainvälisellä tasolla YK:n yleissopimuksen ikääntyneiden henkilöiden oikeuksista, jotta ihmisoikeuksista on mahdollista nauttia yhdenvertaisesti myös vanhemmalla iällä, lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen tai vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (6) esimerkin mukaisesti ja varmistamaan ikääntyneitä henkilöitä edustavien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien aktiivisen osallistumisen.

1.18

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio on perustanut oikeusasioiden pääosaston yhteyteen yksikön, jonka tehtäviin kuuluvat yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden kysymykset myös ikänäkökulmasta. ETSK kehottaa komissiota perustamaan ikääntymiseen ja väestökehityksen haasteeseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän yksikön, joka mahdollistaa ikääntyneitä koskevien politiikkojen koordinoinnin.

1.19

Kaikkien näiden toimenpiteiden tukemiseksi ja tuodakseen esiin tukensa ikääntyneitä koskevien politiikkojen edistämiselle komitea pitää aiheellisena harkita, että ETSK:hon perustetaan väliaikainen ryhmä, jonka tehtävänä on toteuttaa ikääntymiseen sekä väestökehityksen haasteisiin ja mahdollisuuksiin liittyviä aloitteita, kuten on todettu ETSK:n lausunnossa aiheesta ”Kohti uutta vanhustenhoitomallia: covid-19-pandemiasta saadut kokemukset” (7).

2.   Yleistä

2.1

Väestökehityksen haaste (eliniän piteneminen ja syntyvyyden lasku viime vuosikymmeninä) on ilmastonmuutoksen ja tekoälyyn liittyvän teknologisen vallankumouksen ohella keskeinen kysymys yhteiskunnan tulevaisuuden uudelleenmuotoilussa.

2.2

Arvioiden mukaan yli 65-vuotiaiden väestömäärä EU-maissa kasvaa vuoden 2019 alun 90,5 miljoonasta 129,8 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Kyseisenä aikana 75–84-vuotiaiden määrä kasvaa EU:ssa 56,1 prosenttia ja 65–74-vuotiaiden määrä 16,6 prosenttia. Sitä vastoin arvioidaan, että alle 55-vuotiaiden määrä EU:ssa vähenee 13,5 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

2.3

Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste EU:ssa on kuitenkin edelleen keskimääräistä alhaisempi. Vain 59,1 prosenttia 55–64-vuotiaista oli töissä vuonna 2019, kun taas 20–64-vuotiaista töissä oli 73,1 prosenttia. Eläköitymisiän kynnyksellä olevien henkilöiden (55–64-vuotiaat) köyhyys- ja syrjäytymisaste on yksi korkeimmista EU:ssa.

2.4

Keskimääräinen eläkeikä EU:ssa on noin 65 vuotta, ja keskimääräinen elinajanodote on noin 84 vuotta, mikä tarkoittaa, että valtaosa ihmisistä eläisi noin 20 vuotta eläkkeelle jäätyään. Siksi on tarpeen edistää hyvää terveyttä yhdessä pitkäikäisyyden kanssa.

2.5

Vuonna 2019 julkaistun syrjintää EU:ssa koskevan Eurobarometri-tutkimuksen mukaan ikäsyrjintä on yhdessä sukupuoleen perustuvan syrjinnän ohella yleisin syrjinnän muoto EU:ssa.

2.6

Ikääntyneet ovat väestöryhmä, jolla on suurempi riski vammautua, sillä ikääntyminen lisää altistumista vammautumiselle: 48,5 prosenttia liikuntarajoitteisista henkilöistä on yli 65-vuotiaita.

2.7

Vaikka eläkkeiden kokonaiskorvausaste on EU:ssa 58 prosenttia (8), monissa maissa arviolta 40 prosenttia varallisuudesta ja osa ostovoimasta on ikääntyneiden hallussa jakautuneena epätasaisesti naisten ja miesten sekä eri tuloryhmien kesken. Tämä tarkoittaa, että ikääntyneillä on huomattavaa potentiaalia merkittävinä kuluttajina.

2.8

Ikääntyneet kuluttajat ovat merkittävä osa taloutta, ja heidän osuutensa kulutuksesta kasvaa myös tulevaisuudessa. Senioritalouden odotetaan kasvavan koko EU:ssa noin 5 prosenttia vuodessa ja nousevan arvoltaan 5,7 biljoonaan euroon vuonna 2025 (9).

2.9

EU:n on otettava käyttöön tehokkaita strategioita, joissa on otettava huomioon kunkin alueen väestörakenteen kehitys ja talouskehitys, ja tarkasteltava myös mahdollisuuksia, joita voi ilmetä senioritalouden ansiosta (10).

3.   Ikääntyneiden oikeuksia koskeva EU:n uusi politiikka

3.1

Madridissa vuonna 2002 järjestetyssä viimeisimmässä ikäkysymysten maailmankonferenssissa YK esitteli ikääntymistä koskevan kansainvälisen toimintasuunnitelman, joka on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, jossa ikäihmiset nähdään yhteiskunnan kehityksen edistäjinä, ja perusti ikääntymistä käsittelevän avoimen työryhmän.

3.2

Euroopan komissio esitteli 27. tammikuuta 2021 vihreän kirjan väestön ikääntymisestä ”Sukupolvien välisen solidaarisuuden ja vastuullisuuden edistäminen” (11), jossa se luo perustan tuleville ikääntyneitä henkilöitä tukeville politiikoille.

3.3

Vihreän kirjan päätelmissä todetaan, että terveenä ja aktiivisena ikääntymisellä on myönteinen vaikutus työmarkkinoihin, työllisyysasteeseen ja sosiaalisen suojelun järjestelmiin ja siten talouden kasvuun ja tuottavuuteen.

3.4

Vihreässä kirjassa vahvistetaan, että on ryhdyttävä konkreettisiin ja päättäväisiin toimiin ikääntyneiden tukemiseksi kaikilla politiikanaloilla, mutta siinä ei määritetä tältä osin konkreettista ohjelmaa aloitteille, jotka EU:n ja jäsenvaltioiden on toteutettava.

3.5

EU:n uusilla toimintapolitiikoilla on saatava aikaan ajattelutavan muutos, jossa nostetaan ikäihmisten profiilia, luovutaan hoitokeskeisestä lähestymistavasta ja keskitytään ikääntyneiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen samalla kun lopetetaan ikäsyrjintä.

4.   Kohti eurooppalaista strategiaa

4.1

Vaikka vihreä kirja vei askeleen eteenpäin kohti Madridissa hyväksytyssä suunnitelmassa jo kaksi vuosikymmentä sitten tehtyjen sitoumusten täytäntöönpanoa, se sisältää kuitenkin epäkohtia, joihin on puututtava, sillä tähän mennessä ei ole vielä ehdotettu toimintapolitiikkaa, jossa ikääntymistä käsiteltäisiin kokonaisvaltaisesti tai jossa keskityttäisiin yksinomaan ikääntyneisiin henkilöihin.

4.2

Yksi komission vihreän kirjan suurimmista puutteista on ikääntymisen ja ikäihmisten tarkasteleminen menona tai kustannustekijänä yhteiskunnalle jättämällä huomiotta yhteiskunnalliset ja taloudelliset hyödyt, joita saavutettaisiin lisäämällä ikääntyneiden aktiivista osallistamista. Vihreässä kirjassa ikä yhdistetään edelleen rappeutumiseen, passiivisuuteen ja haavoittuvuuteen. Ikääntymiseen liittyvien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi on ratkaisevan tärkeää luoda visio, joka perustuu ihmisoikeuksiin, hyvinvointiin, ikääntyneiden panokseen yhteiskunnalle ja taloudelle sekä välineisiin tämän panoksen mahdollistamiseksi.

4.3

Viime vuosina on esitelty ja käsitelty useita tiiviisti ikään liittyviä aloitteita, joista esimerkkeinä mainittakoon eurooppalainen hoito- ja hoivastrategia, ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva toimintasuunnitelma 2020–2024, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskeva toimintasuunnitelma, jäsenvaltioiden tekemät sitoumukset covid-19-pandemian vaikutuksia ikääntyneisiin koskevan YK:n aloitteen osalta sekä EU:n neuvoston päätelmät ikääntyneiden ihmisoikeuksista, osallistumisesta ja hyvinvoinnista digitalisaation aikakaudella (12), ikääntymisen huomioon ottamisesta julkisessa politiikassa (13) ja ihmisoikeusperustaisesta elpymisestä covid-19-kriisin jälkeen (14).

4.4

Ikäihmisiä koskeva uusi EU:n strategia auttaisi osaltaan saamaan aikaan tarvittavan muutoksen ikääntymistä ja ikääntyneitä koskevien nykyisten ja tulevien toimintapolitiikkojen lähestymistavassa siirtämällä painopisteen inhimillisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin mahdollisuuksiin ja avaamalla parempia kansalaisvaikuttamiseen ja osallistamiseen liittyviä näköaloja, sillä ikääntyneillä on usein hyödyntämätöntä henkistä, taloudellista ja sosiaalista pääomaa. Strategialla edistettäisiin sukupolvien välistä solidaarisuutta ja elinkaariajattelua ikään liittyvien haasteiden ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi ja korjattaisiin nykyistä lähestymistapaa, jossa ikääntyminen nähdään yksinomaan kustannustekijänä.

4.5

Strategian avulla voidaan myös vakiinnuttaa EU:n ja kansainvälisten organisaatioiden vuonna 2002 allekirjoitetun Madridin toimintasuunnitelman jälkeen laatimien aloitteiden perusperiaatteet ja ehdottaa samalla konkreettisia toimia ja suunnitelmia ikäihmisiä koskevien toimintapolitiikkojen laatimiseksi.

4.6

Ikäihmisiä koskevassa EU:n strategiassa kiteytyy sukupolvien välinen sopimus, joka perustuu sukupolvien väliseen kunnioitukseen ja solidaarisuuteen ja jonka keskeisinä tavoitteina on mahdollisuus päästä laadukkaaseen ja elinikäiseen koulutukseen, ihmisarvoisiin työpaikkoihin sekä kehittyneiden, kattavien sosiaalisen suojelun järjestelmien piiriin (15).

4.7

Lisäksi strategia hyödyttää paitsi ikäihmisiä myös koko väestöä, ikääntyneiden hoitajat mukaan luettuina, ja se käsittää myös nuorempien sukupolvien valmistamisen omaan ikääntymiseensä.

5.   Uuden ikäihmisiä koskevan EU:n strategian pilarit

5.1

Uudessa EU:n strategiassa olisi käsiteltävä haasteita, joita kaikki ikääntyneet heterogeenisenä ryhmänä kohtaavat, ja toisaalta edistettävä politiikkatoimia, joita tarvitaan kaikkien aktiivisena ja terveenä ikääntymiseen liittyvien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.

5.2

EU:n strategian on perustuttava politiikkoihin, joiden avulla valmistaudutaan ikääntymisen seurauksiin, ryhdytään niiden suhteen ennaltaehkäiseviin toimiin ja ennakoidaan näitä seurauksia, sekä politiikkoihin, joilla varmistetaan osallistuminen ja aktiivinen kansalaisuus, kuten elinikäinen oppiminen, terveenä ikääntyminen ja aktiivinen osallistuminen. Nämä ovat paras investointi ikääntymiseen liittyvän eriarvoisuuden ja ikääntymisestä aiheutuvien sosiaalisten ja taloudellisten rasitteiden minimoimiseksi (16). Strategialla kannustetaan ihmisiä ryhtymään asianmukaisiin toimiin omasta ikääntymisestään aiheutuviin seurauksiin varautumiseksi.

5.3

Osana strategiaa jäsenvaltioiden olisi laadittava omat kansalliset ikääntymissuunnitelmansa, joihin sisältyy tarkkoja tavoitteita ja indikaattoreita ikäihmisiä tukevien politiikkojen tehokkuuden mittaamiseksi. Suunnitelmissa ehdotettaisiin myös konkreettisia toimenpiteitä, joilla tuettaisiin EU:n strategian tavoitteita ja pilareita.

5.4   Tasa-arvo ja syrjimättömyys

5.4.1

Tasa-arvo ja ikään perustuvan syrjinnän kielto ovat perusperiaatteita, jotka on vahvistettu perussopimuksissa ja EU:n lainsäädännössä. Ikäsyrjintää on kuitenkin edelleen liian monilla elämänaloilla, mikä luo esteitä ikääntyneiden täysipainoiselle osallistumiselle yhteiskuntaan.

5.4.2

Ikäihmisiä koskevaa tulevaa strategiaa olisi sen vuoksi käytettävä seuraaviin tarkoituksiin:

5.4.2.1

Vahvistetaan iästä riippumatonta tasa-arvoa perusperiaatteena ja näkökohtana, joka on sisällytettävä kaikkiin EU:n toimintapolitiikkoihin, ja tuetaan uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annettavan neuvoston direktiivin hyväksymistä (17).

5.4.2.2

Ehdotetaan konkreettisia toimia, joilla lisätään tietoisuutta ikään perustuvasta syrjinnästä, ikääntyneistä ja heidän oikeuksistaan sekä heidän osallistamiseensa liittyvistä mahdollisuuksista, ja edistetään myönteistä suhtautumista ikään.

5.4.2.3

Varmistetaan, että jäsenvaltiot sekä kansalliset ja eurooppalaiset tuomioistuimet panevat yhdenvertaista kohtelua työssä koskevan direktiivin tinkimättömästi ja puolueettomasti täytäntöön, ja ehdotetaan suuntaviivoja iästä riippumattoman tasa-arvon periaatteen määrittelemiseksi paremmin työelämän alalla.

5.4.2.4

Kiinnitetään erityistä huomiota ikääntyneiden naisten tilanteeseen, sillä naisten elinajanodote on pidempi kuin miehillä ja he voivat pysyä aktiivisina pidempään mutta ovat puolestaan alttiimpia syrjinnälle tai yksinäisyydelle.

5.4.2.5

Ehdotetaan toimenpiteitä, joilla puututaan ikääntyneiden kohtaaman moninkertaisen ja risteävän syrjinnän muotoihin, muun muassa ongelmiin, joita ikääntyneet vammaiset henkilöt, ikääntyneet hlbtiq+-henkilöt, ikääntyneet etnisten vähemmistöjen edustajat ja ikääntyneet maahanmuuttajat kohtaavat.

5.4.2.6

Korjataan epäkohta, joka koskee ikääntyneiden nykyistä sulkemista Eurostatin kaltaisten julkisten elinten ja Eurobarometri-kyselyjen tuottamien tietojen, tilastojen ja mielipidetutkimusten ulkopuolelle, ja puututaan kyselytutkimuksissa esiintyviin ikärajoituksiin, ikäjakaumaan kategoriassa ”ikääntyneet” ja laitoksissa asuvia ikääntyneitä koskevien tietojen puutteeseen. Varmistetaan, että tietoja kerätään, eritellään, analysoidaan, käytetään ja levitetään kaikista ikäryhmistä ja muista asiaankuuluvista tekijöistä ja että jäsenvaltiot keräävät asiaankuuluvia, vertailukelpoisia ja luotettavia tietoja.

5.4.2.7

Varmistetaan, että perusoikeusvirasto ottaa toiminnassaan paremmin huomioon ikäsyrjintää ja ikääntyneiden ihmisoikeuksia koskevat näkökohdat.

5.5   Osallistuminen yhteiskuntaan

5.5.1

Ikääntyneiden kannustaminen osallistumaan erityisesti talouselämään on ratkaisevan tärkeää heidän sosiaalisen ja taloudellisen osallistumisensa tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.

5.5.2

Ikääntyneiden täysipainoisen aktiivisen osallistumisen varmistamiseksi uudessa strategiassa olisi ehdotettava asianmukaisella toimivaltatasolla toteutettavia konkreettisia aloitteita, joilla tähdätään seuraaviin tavoitteisiin:

5.5.2.1

Varmistetaan rakennetun ympäristön – myös oman kodin – esteettömyys ja digitaalisten palvelujen ja tavaroiden saavutettavuus huolehtimalla oikeudellisten välineiden täytäntöönpanosta ja siihen liittyvästä seurannasta. Tällaisia välineitä ovat esimerkiksi EU:n esteettömyyssäädös, verkkopalvelujen saavutettavuusdirektiivi sekä liikenteen esteettömyyttä koskeva lainsäädäntö ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen sisältyvät erilaiset esteettömyyttä koskevat velvoitteet.

5.5.2.2

Edistetään vammaisyleissopimuksen 19 artiklan mukaisia aloitteita ja politiikkoja, joilla varmistetaan itsenäinen eläminen ja osallisuus yhteisössä kaikille ikäryhmille.

5.5.2.3

Tuetaan ”kaupungit kaikille” -konseptia sekä älykkäitä, ekologisia ja osallistavia kaupunkisuunnittelumalleja, joilla vastataan ei-toivotun eristyneisyyden ja yksinäisyyden riskeihin sekä kaupunki- että maaseutualueilla. Kaikkien tarpeet huomioon ottava suunnittelu sekä liikkuvuus ja ihmissuhteet ovat sosiaalisen elämän avaintekijöitä.

5.5.2.4

Poistetaan tarvittaessa esteet, jotka haittaavat ikääntyneitä osallistumasta demokraattisiin tai perustavaa laatua oleviin prosesseihin, kuten Euroopan parlamentin vaaleihin, sillä kyse on merkittävästä äänestäjäjoukosta, jolla on täydet oikeudet.

5.5.2.5

Puututaan digitaaliseen kuiluun ja digitaaliseen köyhyyteen antamalla taloudellista tukea ja tekemällä aloitteita infrastruktuurin, apuvälineiden ja koulutuksen parantamiseksi, jotta edistetään kaikenikäisten digitaalista lukutaitoa samalla kun säilytetään velvoite, jonka mukaan keskeisten tavaroiden ja palvelujen on pysyttävä saatavilla myös digitaalisen ympäristön ulkopuolella.

5.5.2.6

Turvataan julkisen liikenteen ohella muut keskeiset palvelut, kuten hoito, terveydenhuolto, asuminen, kulttuuri, vapaa-ajan toiminta, osallistuminen yhteiskunnalliseen elämään jne.

5.5.2.7

Tuetaan Euroopan komission suosituksia ei-toivotun yksinäisyyden torjumiseksi ja varmistetaan nykyiset väestörakenteen muutokset huomioon ottaen, että mielenterveys-, sosiaali- ja pitkäaikaishoidon palvelut ovat helposti saavutettavia, kohtuuhintaisia, yhdennettyjä, yhteisöperustaisia ja käyttäjäystävällisiä. Tuetaan myös jäsenvaltioita keräämällä ja levittämällä hyviä käytäntöjä uuden ikäihmisiä, ikääntymistä ja väestökehityksen haastetta käsittelevän eurooppalaisen viraston kautta (18).

5.5.2.8

Ehdotetaan toimenpiteitä ikääntyneiden kuluttajien oikeuksien suojelemiseksi, sillä heitä pidetään EU:n säännöstössä haavoittuvassa asemassa olevina kuluttajina.

5.5.2.9

Ehdotetaan toimenpiteitä, joilla edistetään ikääntyneiden kannalta lisäarvoa tuottavaa vapaaehtoistyötä tarjoamalla mentorointiohjelmia ikääntyneille, jotka ovat kiinnostuneita jakamaan työkokemuksiaan nuoremmille sukupolville.

5.5.2.10

Investoidaan t&k-toimintaan, jolla tuetaan terveenä ja aktiivisena ikääntymistä, muun muassa kehittämällä teknologioita, tuotteita ja palveluja, joita kaikkien on mahdollista käyttää ja joiden suunnitteluun ikääntyneet osallistuvat suoraan, jotta vastataan ikääntyneiden hyvin erilaisiin tarpeisiin, sekä edistämällä sosiaalista innovointia.

5.5.2.11

Jatketaan digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa, jotta tuetaan jäsenvaltioita suotuisten edellytysten luomisessa edistyneiden ja asiantuntijatason digitaalisten taitojen kehittämiseksi, mikä ei liity yksinomaan työmarkkinoille osallistumiseen, vaan on osa elinikäistä oppimista (19), ja luodaan pohjaa ikääntyneisiin ja heidän ympäristöönsä suunnatuille erityistoimenpiteille.

5.6   Työllisyys ja koulutus

5.6.1

Nykyinen väestökehityksen haaste edellyttää, että poistetaan esteet ja hyödynnetään mahdollisuudet, jotta ikääntyneet ja eläkeiän ylittäneet, jotka haluavat edelleen jatkaa työelämässä, voivat osallistua työmarkkinoille. Strategialla olisi edistettävä hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ikääntyneiden työllisyyden parantamiseksi.

5.6.2

Strategian olisi pohjauduttava joustavaan malliin, jossa on useita siirtymäkausia oppimisen, työn, perheenjäsenten hoidon, työelämästä pois jättäytymisen tai eläkkeelle jäämisen välillä henkilön elämän eri vaiheissa, myös lakisääteisen eläkeiän jälkeen. Kaikille sukupolville suunnatuilla tuki- ja hoitopalveluilla, lastenhoito ja pitkäaikaishoito mukaan luettuina, olisi tuettava kaikenikäisten ihmisten – sekä naisten että miesten – mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan. Strategiaan olisi sisällytettävä erityistoimenpiteitä omaishoitajien tukemiseksi, sillä heillä on ratkaisevan tärkeä rooli hoitoa ja hoivaa saavien ikääntyneiden kannalta. Tässä yhteydessä voitaisiin laatia erityisiä suosituksia muun muassa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen, palkkakompensaation tai taloudellisen tuen, erilaisten hoivataakkaa helpottavien järjestelyjen tai omaisten hoitoa koskevien vuorottelujärjestelyjen sekä neuvonta- ja koulutuspalvelujen saatavuuden osalta.

5.6.3

Tätä silmällä pitäen EU:n strategiassa olisi jäsenvaltioiden toimivallan mukaisesti tähdättävä seuraaviin tavoitteisiin:

5.6.3.1

Arvioidaan yhdenvertaista kohtelua työssä ja vähimmäispalkkoja koskeviin direktiiveihin sisältyvien ikäperusteisten poikkeusten vaikutuksia, ehdotetaan suuntaviivoja ikään perustuvien tasa-arvoperiaatteiden täytäntöönpanemiseksi työelämässä ja yksilöidään tarvittaessa muita keinoja tai konkreettisia muutoksia direktiivien täytäntöönpanon parantamiseksi ja sellaisten ikääntyneiden syrjinnän ehkäisemiseksi, jotka haluavat pysyä työmarkkinoilla.

5.6.3.2

Kannustetaan sukupolvien väliseen mentorointiin erityisten ohjelmien avulla.

5.6.3.3

Torjutaan ja ehkäistään nykyisten toimintapolitiikkojen mukaisesti fyysisiä ja psykososiaalisia riskejä, kuten stressiä ja työuupumusta, EU:n seuraavassa työterveyden ja -turvallisuuden kehyksessä.

5.6.3.4

Edistetään ikääntyneiden yrittäjähenkeä arvioimalla nykyisiä esteitä, kuten eläkeoikeuksien menetystä, helpottamalla rahoituksen saantia ja edistämällä sukupolvien välisen yhteisyrittäjyyden hautomoita ja yritysten sukupolvenvaihdoksia (20) sekä kannustamalla aloitteisiin yhteisötalouden alalla.

5.6.3.5

Edistetään yhteisötaloutta alana, jossa ihminen ja yhteiskunnallinen etu ovat keskiössä, sillä se voi tarjota uusia työllistymis- ja yrittäjyysmahdollisuuksia ikääntyneille (21).

5.6.3.6

Edistetään ja parannetaan ikääntyneiden pääsyä Erasmus+-ohjelmien ja oppimisteknologioiden piiriin hyödyntämällä täysimääräisesti heidän sukupolvien välisiä yhteyksiään ja tarjoamalla ikääntyneille mahdollisuuksia oppimiseen ja akateemiseen liikkuvuuteen myös paikoissa, joissa koulutukseen pääsy on vaikeaa, kuten pitkäaikaishoitopaikoissa. Myös pienten osaamiskokonaisuuksien ja digitaalisten oppimisvälineiden, kuten kaikille avointen verkkokurssien (MOOC), tarjoamia mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä täysimääräisesti.

5.6.3.7

Ehdotetaan ikääntyneiden talousosaamisen parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä, jotka voivat johtaa käyttämättömien resurssien hyödyntämiseen ja kilpailukyvyn paranemiseen. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ikääntyneiden valmiuksien kehittämiseen, jotta he voivat toimia tiedostavina sijoittajina ja välttää näin tekemästä epäasianmukaisia päätöksiä taloudellisten investointien tai kulutuksen alalla.

5.6.3.8

Laaditaan ehdotuksia, joilla estetään niin jäsenvaltioiden välinen kuin EU:n ulkopuolellekin suuntautuva aivovuoto kaikista sukupolvista kestävää kilpailukykyä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja selviytymis- ja palautumiskykyä tukevan Euroopan osaamisohjelman (22) pohjalta.

5.7   Toimeentulon takaavat tulot ja sosiaalinen osallisuus

5.7.1

Vuonna 2019 köyhyyden uhkaamien eläkkeellä olevien yli 65-vuotiaiden osuus EU:ssa oli 15,1 prosenttia. Vuosina 2010–2019 köyhyysvaarassa olevien eläkettä saavien yli 65-vuotiaiden naisten osuus EU:ssa oli 3–4 prosenttiyksikköä suurempi kuin miesten.

5.7.2

Tämän tilanteen korjaamiseksi ja ikääntyneiden köyhyys- ja syrjäytymisriskin vähentämiseksi minimiin strategialla olisi jäsenvaltioiden yksinomaisen toimivallan mukaisesti ja työmarkkinaosapuolten rooli huomioon ottaen edistettävä ikääntyneiden toimeentulon takaavia tuloja ehdottamalla aloitteita, joissa tähdätään seuraaviin tavoitteisiin:

5.7.2.1

Kehitetään eläkejärjestelmiä asianmukaisten eläkkeiden varmistamiseksi, jotta eläkeläisten ei tarvitse turvautua vähimmäistoimeentulotukeen, kuten todetaan ETSK:n lausunnossa neuvoston suosituksesta riittävästä vähimmäistulosta aktiivisen osallisuuden varmistamiseksi (23). Arvioidaan tämän mukaisesti yhdessä jäsenvaltioiden kanssa mahdollisuutta toteuttaa yhtenäisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan kaikkien ikääntyneiden vähimmäistoimeentulo ja autetaan heitä pysymään työelämässä halutessaan.

5.7.2.2

Kehitetään ikääntyneitä koskeva takuu, joka suojelee heitä köyhyydeltä ja antaa heille mahdollisuuden elää ihmisarvoista ja osallistavaa elämää 65 vuoden iästä alkaen, sekä erityisiä tukia yli 75/80-vuotiaille jäsenvaltioiden erityispiirteiden mukaisesti.

5.7.2.3

Huolehditaan eläkkeiden riittävyydestä ajan mittaan ja varmistetaan tarvittaessa eläkkeiden indeksointi elinkustannusten mukaisesti ottamalla huomioon ikäihmisten erityismenot (kuten terveydenhuolto, pitkäaikaishoito jne.).

5.7.2.4

Kavennetaan sukupuolten välistä eläke-eroa ja edistetään tarvittaessa hoiva- ja hoitohyvitysten käyttöönottoa sosiaaliturva- ja/tai verojärjestelmissä.

5.7.2.5

Luodaan puitteet yleiselle eläkeoikeuksien piiriin pääsylle sekä miehille että naisille, itsenäisille ammatinharjoittajille ja esimerkiksi yhteisötalouden alalla uudenlaisissa työsuhteissa oleville henkilöille, vammaisille henkilöille (myös suojatyössä oleville) ja työmarkkinoilta syrjäytyneille henkilöille.

5.7.2.6

Ehdotetaan toimia, joilla lisätään tietoisuutta ja torjutaan ikääntyneisiin, erityisesti ikääntyneisiin naisiin, kohdistuvaa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua.

---

(1)  Esimerkiksi Ranskan suunnitelma ikääntyneiden kaatumisen estämiseksi, Plan antichute des personnes âgées.

(2)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kohti uutta vanhustenhoitomallia: covid-19-pandemian opetukset” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 194, 12.5.2022, s. 19).

(3)  Euroopan tason työmarkkinaosapuolten tekemä itsenäinen puitesopimus aktiivisena ikääntymisestä ja sukupolvien välisestä lähestymistavasta (2017).

(4)  Friends of Europe.

(5)   Current and future challenges for ombudsman institutions, Network in Focus 2019 (europa.eu).

(6)  Kuten todetaan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportissa ikääntyneiden ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelusta, maaliskuu 2022.

(7)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kohti uutta vanhustenhoitomallia: covid-19-pandemian opetukset” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 194, 12.5.2022, s. 19).

(8)  Eurostat.

(9)   Silver Economy Study: How to stimulate the economy by hundreds of millions of Euros per year | Shaping Europe’s digital future (europa.eu).

(10)  European Commission Atlas of Demography.

(11)  COM(2021) 50 final.

(12)  Neuvoston päätelmät ikääntyneiden ihmisoikeuksista, osallistumisesta ja hyvinvoinnista digitalisaation aikakaudella (2020).

(13)  Neuvoston päätelmät ikääntymisen huomioon ottamisesta julkisessa politiikassa (2021).

(14)  Neuvoston päätelmät ihmisoikeusperustaisesta elpymisestä covid-19-kriisin jälkeen (2021).

(15)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kohti uutta vanhustenhoitomallia: covid-19-pandemian opetukset” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 194, 12.5.2022, s. 19).

(16)  WHO:n raportti terveen ikääntymisen vuosikymmenestä, 2021–2030.

(17)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhdenvertaisuuden parantaminen EU:ssa” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 75, 28.2.2023, s. 56), ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Neuvoston direktiivi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (KOM(2008) 426 lopullinen) (lisälausunto) (EUVL C 182, 4.8.2009, s. 19).

(18)  Euroopan komission tiedonanto ”Kokonaisvaltainen lähestymistapa mielenterveyteen”, COM(2023) 298 final.

(19)  Ehdotus neuvoston suositukseksi digitaalisten taitojen koulutustarjonnan parantamisesta koulutusalalla, COM(2023) 206 final.

(20)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yritysten luovutukset kestävään elpymiseen perustuvan kasvun edistäjinä pk-sektorilla” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 486, 21.12.2022, s. 9).

(21)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kohti uutta vanhustenhoitomallia: covid-19-pandemian opetukset” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 194, 12.5.2022, s. 19).

(22)  COM(2020) 274 final.

(23)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston suositukseksi riittävästä vähimmäistoimeentulosta aktiivisen osallisuuden varmistamiseksi”(COM(2022) 490 final – 2022/0299 (NLE)) (EUVL C 184, 25.5.2023, s. 64) ja neuvoston suositus riittävästä vähimmäistoimeentulosta aktiivisen osallisuuden varmistamiseksi (EUVL C 41, 3.2.2023, s. 1).

Esittelijä:	Andrés BARCELÓ DELGADO
Yhteisesittelijä:	Monika SITÁROVÁ

Neuvoston puheenjohtajavaltion Espanjan lausuntopyyntö	8. joulukuuta 2022 päivätty kirje
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla valmisteleva lausunto
Työvaliokunnan päätös	13.12.2022
Vastaava elin	neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset”
Hyväksyminen neuvoa-antavassa valiokunnassa	22.6.2023
Hyväksyminen täysistunnossa	12.7.2023
Täysistunnon numero	580
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	185/3/7

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on vahvasti sitä mieltä, että EU:n teollisuuden hiilestä irtautuminen on yhdistettävä digitalisaation tehostamiseen.

1.2

Jos teollisuuden halutaan irtautuvan hiilestä kokonaan, innovointi on välttämätöntä, sillä monia teknologioita kehitetään edelleen.

1.3

EU ei voi toteuttaa hiilestä irtautumista ilman työntekijöiden vahvaa osallistumista ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, ja uudelleen- ja täydennyskoulutuksen on oltava etusijalla, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja työntekijöiden edustajien osallistumisen on oltava osa uudelleen- ja täydennyskoulutusohjelmia, jotka ovat uusien teknologioiden ja työmenetelmien menestymisen ennakkoedellytys.

1.4

EU:n on yksilöitävä ne teknologiat, jotka tarvitsevat erityistä tukea valmistustoiminnan kehittämiseksi, ja ehdotettava lisätoimenpiteitä.

1.5

Hiilidioksidin talteenotto-, käyttö- ja varastointitekniikoita on kehitettävä, jotta voidaan alentaa vaikeasti vähennettäviä päästöjä esimerkiksi sementti- ja jalostamoteollisuudessa. Hiilidioksidia itsessään voidaan käyttää sähköstä tuotettujen polttoaineiden raaka-aineena.

1.6

Yhdysvaltojen inflaationhillintälaki (Inflation Reduction Act) on vakava haaste EU:lle ja sen teollisuudelle. Nettonollateollisuutta koskeva komission ehdotus voisi olla tehokas vastaus, jolla torjua uhkaa teollisen toiminnan siirtymisestä EU:sta kolmansiin maihin. EU:n ehdotuksissa ei pidä sivuuttaa Yhdysvaltojen inflaationhillintälain sosiaalista ehdollisuutta.

1.7

Teollisuusyritykset tarvitsevat julkista tukea hiilestä irtautumisen aikana (esim. de minimis -kynnyksen korottamisen tai veropolitiikan tarkistusten muodossa), mutta niiden on myös noudatettava sisämarkkinoiden periaatteita.

1.8

ETSK huomauttaa, että kuten lausunnossa CCMI/206 korostetaan, nykyiset esimerkit teollisuuden digitaalisista kaksosista ovat rohkaisevia teollisuuden suorituskyvyn parantamisen kannalta.

1.9

ETSK kehottaa EU:n viranomaisia ja jäsenvaltioita nopeuttamaan uusiutuvaa energiaa ja teollista toimintaa koskevia lupamenettelyjä. Sekä nykyinen pitkällinen lupamenettely että liiallinen byrokratia vähentävät halukkuutta tehdä uusia investointeja.

1.10

ETSK suhtautuu myönteisesti vetypankkia koskevaan aloitteeseen ja toivoo, että se edesauttaa vetyteknologian käyttöönottoa erityisesti teollisuudenaloilla, joilla päästöjä on vaikea vähentää.

1.11

Nykyistä infrastruktuuria on ylläpidettävä asianmukaisesti, jotta voidaan kehittää uusia teollisuusprosesseja. Teollisuuden hiilestä irtautumisen tueksi on kehitettävä erityisiä infrastruktuuriohjelmia.

2.   Yleistä

2.1

EU:n neuvoston tuleva puheenjohtajavaltio Espanja on pyytänyt ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon Euroopan teollisuuden hiilestä irtautumisesta sekä digitalisaation ja innovoinnin roolista tässä prosessissa.

2.2

ETSK on aiemmin antanut oma-aloitteisen lausunnon hiilestä irtautumisen teknologioista keskittyen päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluviin teollisuudenaloihin (1).

2.3

Eurooppalainen yhteiskunta on tehnyt välttämättömän ja radikaalin päätöksen irtautua hiilestä vuoteen 2050 mennessä. Tämä vaikuttaa eniten teollisuuteen, ja joidenkin teollisten toimintojen mukauttaminen on hyvin vaikeaa.

2.4

Joillakin teollisuudenaloilla on tehty viime vuosina raskaita investointeja, ja niillä on tehtävä vieläkin radikaalimpia muutoksia nettonollatavoitteen saavuttamiseksi. Eurooppalaisen yhteiskunnan on sen vuoksi tuettava niitä siirtymisessä fossiilisista polttoaineista ilmastoneutraaliin tuotantoon.

2.5

Joissakin vaikeasti vähennettäviä päästöjä tuottavissa teollisissa toiminnoissa on otettava käyttöön hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioita. Tulevaisuudessa hiilidioksidipäästöjä voitaisiin hyödyntää korkean lisäarvon tuotteiden tuotannossa.

2.6

EU:n vahva riippuvuus kolmansista maista joidenkin puhtaiden teknologioiden osalta tekee äärimmäisen haastavaksi saavuttaa tavoite, jonka mukaan uusiutuvan energian osuus on EU:ssa 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. EU on puhtaiden teknologioiden osalta pääasiassa riippuvainen tuonnista. Samanaikaisesti puhtaan teknologian käyttöönottoa on nopeutettava EU:ssa merkittävästi, jotta voidaan saavuttaa 55-valmiuspaketin tavoitteet. EU:n on yksilöitävä teknologiat, jotka valmistustoiminnan kehittämistä silmällä pitäen tarvitsevat erityistä tukea, ja ehdotettava lisätoimenpiteitä.

2.7

Euroopan teollisuuteen kohdistuu jatkuvasti kansainvälisen kilpailun aiheuttamia paineita, jotka edellyttävät nopeaa reagointia ja liiketoiminnan jatkuvaa kehittämistä ja mukauttamista, jotta tuotanto EU:ssa on jatkossakin kannattavaa. Tämä on tärkeä tekijä jo nykyaikaisessa tuotannossa, mutta uusien digitaaliteknologioiden ansiosta valmistusteollisuuden yritykset voivat parantaa tehokkuutta merkittävästi ja hyödyntää täysin uusia mahdollisuuksia tuotteiden, palvelujen ja liiketoimintamallien kehittämisessä.

2.8

EU:n vihreän kehityksen ohjelmassa hahmoteltu digitaalinen siirtymä on edellytys hiilestä irtautumista koskevan tavoitteen saavuttamiselle.

2.9

Mitään ei voida saavuttaa ilman ihmisiä. EU:n työvoima on erittäin ammattitaitoista nykyteknologiaa ajatellen, mutta sitä on uudelleenkoulutettava, jotta voidaan hyödyntää lähitulevaisuudessa kehitettävien ja käyttöön otettavien uusien teknologioiden tarjoamat mahdollisuudet.

2.10

Koska yleisesti hyväksytyn periaatteen mukaan ketään ei jätetä jälkeen, on kiinnitettävä erityistä huomiota paikallisyhteisöihin, joihin teollisuuslaitoksia perustetaan, kun otetaan huomioon tulevina vuosina tapahtuvat muutokset ja niiden vaikutus lyhyellä aikavälillä kyseisten alueiden työllisyyteen.

3.   Uudenlainen toimintaympäristö EU:ssa ja muualla

3.1

Euroopan unionin on myös voitettava uudet haasteet, joita Yhdysvaltojen uuden inflaationhillintälain (2) täytäntöönpano aiheuttaa. Laki saattaa toimia kiihokkeena, jonka vuoksi suuri osa etenkin uusiutuvaan energiaan ja vähähiilisiin teknologioihin liittyvästä EU:n teollisuuden arvoketjusta siirtyy Yhdysvaltoihin. Inflaationhillintälaki koostuu avustuksista, verokannustimista ja lainatakauksista sekä erilaisista sosiaalisista ja taloudellisista ehdoista. Suurin osa laista koskee yhtiöverohyvityksiä, joiden kokonaisarvo on noin 216 miljardia dollaria.

3.2

Tuotannon verohyvityksiä on saatavilla myös tuuli- ja aurinkovoimahankkeisiin. Näitä tuotannon verohyvityksiä haluavien yritysten on noudatettava kotimaisuutta koskevia vaatimuksia: voimalaitoksissa käytettävän raudan, teräksen ja teollisuustuotteiden on oltava kotimaassa tuotettuja. Kaikkien raudan- ja teräksenvalmistusprosessien on tapahduttava Yhdysvalloissa, ja teollisuustuotteita pidetään kotimaassa tuotettuina, jos kynnysprosenttiarvon ylittävä osuus tuotteiden kokonaistuotantokustannuksista syntyy Yhdysvalloissa toteutettavista kaivos-, tuotanto- tai valmistusprosesseista. Kynnysarvo on nyt 40 prosenttia ja nousee 55 prosenttiin vuonna 2026.

3.3

Komissio on ehdottanut uutta lainsäädäntöä, jonka avulla Euroopan unioni pyrkii selviytymään yhdysvaltalaisen ja kiinalaisen kilpailun asettamasta haasteesta. ETSK laatii parhaillaan lausuntoa aiheesta.

3.4

ETSK myöntää, että ehdotus etenee oikeaan suuntaan, mutta se on hädin tuskin riittävä kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi, ja lainsäädäntöprosessia on parannettava.

3.5

Kaasun hinnoissa on Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä valtava ero, vaikka Euroopan hinnat ovatkin viime aikoina laskeneet. Jotkut samanmieliset toimittajat käyttävät maakaasun tarjontaan ja hintoihin ”vaihtoehtokustannukseen” perustuvaa lähestymistapaa, ja EU, joka oli jo lähes vapautunut riippuvuudestaan Venäjän kaasusta, on nyt juuttunut entistä kalliimpaan kaasun ja sähkön hintakehykseen. Tämä heikentää sekä EU:n teollisuuden kilpailukykyä että sähköistämiskehitystä.

3.6

Sähkön kysyntä kasvaa hiilestä irtautumisen myötä. ETSK kehottaa hyödyntämään ilmastoneutraalia teknologiaa, jossa etusijalla on kohtuuhintainen hiiletön sähköntoimitus sekä energiavarmuus.

3.7

Eurooppalaiset yritykset joutuvat ostamaan päästökauppajärjestelmään sisältyviä hiilisertifikaatteja. Hiilisertifikaattien hinnat ovat yli 80 euroa, ja sähkön spot-hintojen hintalisä on hiilisertifikaattien nousevien kustannusten vuoksi noin 40 euroa. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta EU:n muilla tärkeimmillä kauppakumppaneilla ei ole tällaista hiilihinnoittelua, minkä vuoksi EU:n teollisuuden on tulevaisuudessa vaikea kilpailla kansainvälisillä markkinoilla edes sisämarkkinoille tarkoitetun hiilirajamekanismin suojaamana.

3.8

Kohtuuhintaisen vähähiilisen energian tarjonnalla on keskeinen rooli uuden teollisen toiminnan kehittämisessä Euroopassa. Nettonollateollisuutta koskevan säädöksen vaikutus energian hintoihin on lyhyellä aikavälillä vähäinen, ja sen pitkän aikavälin vaikutus on vielä epävarma. EU:n riippuvuutta tuontienergiasta ja alttiutta maailmanmarkkinoiden epävakaudelle ei vähennetä yhdessä yössä. Teollisuus tarvitsee kuitenkin välittömiä ratkaisuja selviytyäkseen energian hinnoista, jotka ovat Euroopassa edelleen korkeammat kuin monissa muissa osissa maailmaa. EU:n vihreän kehityksen teollisuussuunnitelma onnistuu vain, jos EU uudistaa myös energiapolitiikkaansa erityisesti tarkistamalla sähkömarkkinoiden rakennetta koskevaa direktiiviä niin, että lisääntyvän sähköistämistarpeen mukainen kohtuuhintaisen vähähiilisen sähkön saanti varmistetaan viipymättä.

3.9

EU näyttää olevan loukussa kahden lähestymistavan välillä: se pyrkii mukauttamaan tilannettaan Yhdysvaltojen tilanteeseen ja säilyttämään Euroopassa vahvan teollisuustoiminnan ja noudattamaan samalla WTO:n sääntöjä, jotka ovat toisinaan täysin ristiriidassa Yhdysvaltojen lähestymistavan kanssa.

3.10

EU:n toisena haasteena on EU:n sisämarkkinoiden hengissä pitäminen. Kuten komissio on huomauttanut, valtiontukia koskeva joustavuus on keskittynyt kahteen jäsenvaltioon, joiden osuus on yli 70 prosenttia komission siirtymäkauden poikkeuksen nojalla (covid-19:n ja Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan yhteydessä) antamien hyväksyntien kokonaismäärästä.

3.11

EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on vältettävä liiallisten valtiontukien myöntämistä yrityksille, jotta voidaan turvata sisämarkkinat, jotka ovat Euroopan unionin kulmakivi. Pk-yritysten digitalisaation mahdollistamiseksi ja innovoinnin edistämiseksi vähimmäistasoa voitaisiin kuitenkin nostaa, sillä se tuskin haittaa kilpailua. Digitaali-innovointikeskittymästä (3) saadut kokemukset on ulotettava kaikkialle EU:hun.

4.   Innovoinnin rooli

4.1

Innovointi vaikuttaa olennaisesti EU:n mahdollisuuksiin saavuttaa nettonollatavoitteet, ja markkinoille on saatettava enemmän kaupallisesti saatavilla olevia teknologioita. Yritysten innovointitoiminnalla on keskeinen rooli ratkaisevana välineenä sekä teknisesti että taloudellisesti kannattavien uusien ja vihreiden teknologioiden käyttöönotossa.

4.2

Toisaalta ”aitojen ja luotettavien vihreiden tuotteiden” oikeudenmukaisten markkinoiden edistämistarpeen tulee etenkin julkisten hankintojen ansiosta auttaa lisäämään uusien vihreiden teknologioiden käyttöä.

4.3

EU:lta puuttuu raaka-aineita, mutta ehdotetulla kriittisiä raaka-aineita koskevalla asetuksella edistetään EU:ssa tuotettujen kierrätettyjen raaka-aineiden käyttöä teollisuudessa. EU:n teollisuuden tärkein kilpailuetu ovat sen teknologiset valmiudet ja erittäin ammattitaitoinen työvoima, joiden ansiosta se voi olla johtavassa asemassa maailmanmarkkinoilla.

4.4

Kolmannet maat haastavat nyt tämän kilpailuedun, sillä ainoa keino säilyttää johtoasema on innovoinnin suojaaminen löytämällä oikea tasapaino ympäristön, ihmisten ja innovoinnin suojelun ja lakisääteisten lupamenettelyjen nopeuttamisen välillä, eikä ainoastaan tietyillä alueilla, kuten komission ehdotuksessa, vaan myös muualla. Aiheettomista viivästyksistä uusien teollisuuslaitosten perustamista koskevien lupien myöntämisessä on olemassa räikeitä esimerkkejä.

4.5

Pk-yritykset ovat eurooppalaisen valmistusteollisuuden selkäranka, ja hiilestä irtautumisen edistämiseksi niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota toteuttamalla tehokasta innovointia ja digitalisaatiota tukevia ohjelmia.

4.6

Koska hiilestä irtautuminen edellyttää valtavia investointeja, ETSK ehdottaa, että EU:n toimielimet käyttävät sekä oikeudenmukaisen siirtymän rahaston että Next Generation EU -välineen varoja tukeakseen hiilestä irtautumista asianmukaisesti.

4.7

Nykyinen infrastruktuuri ei riitä teollisuuden ja yhteiskunnan välttämättömiin muutoksiin, ja ETSK kehottaa painokkaasti viranomaisia käynnistämään ohjelman, jolla ylläpidetään ja parannetaan uusien teknologioiden sujuvan käyttöönoton edellyttämää infrastruktuuria.

4.8

Vety näyttää olevan paras vaihtoehto hiilestä irtautumiselle aloilla, joilla päästöjä on vaikea vähentää ja joilla täydellinen sähköistäminen ei ole mahdollista. EU:n äskettäinen vetypankkia koskeva aloite auttaisi ottamaan tämän teknologian asianmukaisesti käyttöön niin määrää kuin hintaakin ajatellen. Jotkin alueelliset kokemukset vetyyn liittyvästä innovoinnista ovat erittäin hyödyllisiä, sillä ne saattavat yhteen suuria yrityksiä, tutkimuskeskuksia, korkeakouluja ja pk-yrityksiä.

5.   Digitalisaation rooli

5.1

Digitalisaatio ja innovointi edistävät merkittävästi Euroopan teollisuuden hiilestä irtautumista. Itse asiassa teollisuutta, jossa yhdistyvät digitaaliteknologia ja tavaroiden fyysinen tuotanto, voidaan pitää keskeisenä tekijänä digitaalisessa muutoksessa ja teollisuuden hiilestä irtautumisessa, koska se edistää teollisten prosessien, tuotteiden ja liiketoimintamallien uudenaikaistamista ja sillä on myönteinen vaikutus tuottavuuteen.

5.2

Anturien, koneiden välisen viestinnän, data-analyysin ja robotiikan kaltaiset teknologiat luovat mahdollisuuksia valmistusteollisuuden yrityksille. Tuotannon optimoinnin ja automaation avulla eurooppalaiset yritykset voivat kilpailla sellaisten maiden kanssa, joissa tuotantokustannukset ovat perinteisesti alhaisemmat.

5.3

Monet alat ovat jo olleet vahvasti automatisoituja, minkä lisäksi myös digitaaliteknologiat, kuten kokoonpanossa käytettävä älykäs robotiikka, kemikaalialalla käytettävät prosessinohjaustietokoneet ja komponenttien ja varaosien tuotannossa käytettävä 3D-tulostus, vaikuttavat niihin. Tekoälyn, teollisen esineiden internetin ja massadatan synnyttämä digitalisaation toinen aalto aiheuttaa todennäköisesti enemmän häiriöitä ja voi saattaa yritykset ja EU:n alueet eriarvoiseen asemaan.

5.4

Anturiteknologian avulla tuotantoa voidaan seurata ja optimoida muun muassa seuraamalla jatkuvasti tuotantolaitteiden hyödyntämistä, energiatehoa, raaka-aineiden ja varaosien tarvetta, tuotteiden laatua ja päästöjä. Kerätyn datan analysointi voi antaa yritykselle tietoa siitä, mitkä prosessit toimivat optimaalisesti ja mitä voidaan parantaa, sekä tietoa ilmastojalanjäljestä.

5.5

Digitalisaatiolla voidaan vähentää merkittävästi teollisuuden ilmastovaikutuksia, mutta digitalisaatiossa ja datan käsittelyssä on otettava huomioon ilmastonäkökulma.

6.   Uudelleen- ja täydennyskoulutus

6.1

Vihreä siirtymä ja digitaalinen siirtymä on nähtävä mahdollisuutena luoda ja edistää laadukkaita työpaikkoja, ja samalla on pyrittävä lisäämään teollisuuden työvoiman monimuotoisuutta ja etenkin löytämään naisosaajia, edistämään avoimuutta kolmansista maista tulevia ammattitaitoisia työntekijöitä kohtaan ja parantamaan alan houkuttavuutta nuorten kannalta.

6.2

Euroopan komissio on esittänyt laajan luettelon Euroopan osaamisohjelman puitteissa kehitetyistä aloitteista, joita ovat muun muassa Euroopan osaamissopimus ja Euroopan osaamisen teemavuosi 2023. Osaamiskumppanuuksia luodaan tai laajennetaan. Net-Zero Industry Academies -koulutusyhteenliittymiä perustetaan tukemaan uudelleen- ja täydennyskoulutusohjelmia vihreää siirtymää edistävillä strategisilla teollisuudenaloilla. Lisärahoitusta osaamistavoitteiden tukemiseen on määrä saada myös valtiontuista ja Euroopan yhteistä etua koskevista tärkeistä hankkeista, ja EU:n talousarviosta ja Next Generation EU -välineestä osoitetaan jo nyt 64,8 miljardia euroa EU:n osaamisohjelman tukemiseen. Eräät Erasmus+-ohjelmaan kuuluvat nykyiset hankkeet, kuten terästeollisuuteen liittyvä ESSA (4), ovat erittäin lupaavia.

6.3

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu vaikuttaa ratkaisevasti siihen, että uudet teknologiat voidaan ottaa asianmukaisesti käyttöön ja että yhteiskunnan ja työntekijöiden on helpompi hyväksyä tulevat muutokset työprosesseissa.

6.4

On kuitenkin tärkeää, että liiketoimintaa ja organisaatiota tarkastellaan kokonaisuutena eikä pelkästään teknologiaan keskittyen, jotta digitaaliteknologiaa voidaan hyödyntää tuotannossa kaikilta osin. Digitalisaation hallittavuus edellyttää digitaalistrategiaa ja toimintasuunnitelmia.

6.5

Haasteena on varmistaa, että digitaalinen muutos vahvistaa sosiaalista edistystä jättämättä ketään jälkeen. Työntekijöiden on kyettävä varautumaan uuden teknologiakehityksen seurauksiin ja vaikuttamaan työnantajien päätöksiin osallistumisoikeuksien parantamisen ansiosta. Digitaaliteknologian seurauksista on keskusteltava ja niitä koskevista ratkaisuista on neuvoteltava kaikilla tasoilla: yritys-, toimiala- ja valtiotasolla sekä EU:n tasolla.

6.6

EU:n työvoimaa on uudelleen- ja täydennyskoulutettava asianmukaisesti, jotta sillä on sellaista uutta osaamista, jota työn uudet vaatimukset edellyttävät. Nykyisen osaamisen arvoa tulevan kehityksen kannalta on arvioitava työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun puitteissa.

6.7

Vilkkaan ja tehokkaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ylläpitäminen edistää varmasti uusien teknologioiden parempaa käyttöönottoa ja hyväksyntää ja minimoi sosiaalisia kustannuksia.

---

(1)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Hiilidioksidin poistotekniikoiden rooli Euroopan teollisuuden hiilestä irtautumisessa” (oma-aloitteinen lausunto)” (EUVL C 486, 21.12.2022, s. 53).

(2)  Vuonna 2022 annettu Yhdysvaltojen inflaationhillintälaki.

(3)  https://european-digital-innovation-hubs.ec.europa.eu/

(4)  https://www.estep.eu/essa/

Esittelijä:

Javier GARAT PÉREZ

Lausuntopyyntö	kirje neuvoston puheenjohtajavaltiolta Espanjalta, 30.1.2023
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
Hyväksyminen jaostossa	28.6.2023
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	38/6/1
Hyväksyminen täysistunnossa	12.7.2023
Täysistunnon numero	580
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	155/0/0

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tyytyväinen EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan energiasiirtymää koskevaan strategiaan (1). ETSK tiedostaa tarpeen hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle ja kannattaa varauksetta kestävien, uusiutuvien ja taloudellisesti kannattavien vaihtoehtoisten energiamuotojen etsimistä sekä energiariippuvuuden vähentämistä kolmansista maista. ETSK vetoaa yhteiskuntaan, yrityksiin ja erityisesti kalastusalaan, jotta nämä edistäisivät ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä.

1.2

ETSK muistuttaa, että kalastusala kuuluu yhtenä osana ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisratkaisuun: kalastajat tuottavat yhtä kaikkein terveellisemmistä eläinproteiineista niin, että hiilijalanjälki on yksi pienimmistä. Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin tietojen mukaan alan päästöt muodostavat 0,1–0,5 prosenttia maailman kokonaispäästöistä vuonna 2023: erityisesti eurooppalainen laivasto on pienentänyt päästöjään 50 prosentilla vuodesta 1990 (2). Näin ollen kyseessä on eurooppalaiselle yhteiskunnalle strategisesti merkittävä ala, joka on välttämätön väestön ravitsemisen ja terveellisen ruokavalion kannalta. ETSK kehottaakin jatkamaan ponnistuksia energiatehokkuuden lisäämiseksi ja päästöjen vähentämiseksi.

1.3

ETSK pyytää varmistamaan, että hiilestä irtautumisen aikataulu on oikein mitoitettu ja realistinen ja että eteneminen teknologioissa, logistiikassa ja lainsäädännössä kulkee samaa tahtia. Muuten toimet johtavat suhteettomaan kulujen kasvuun (jota ei ole mahdollista kompensoida kalan myyntihinnoilla, jotta kala ei muuttuisi ylellisyystuotteeksi), yritysten kaatumiseen, epävarmuuteen ja työttömyyteen. Siirtymän hinta ei saa olla kestämätön merialan eri sektoreiden yrittäjille ja työntekijöille eikä jättää ketään jälkeen.

1.4

ETSK panee merkille, että vaihtoehtoisten, innovatiivisten vihreiden teknologioiden, uusien polttoaineiden ja hiilineutraalien energianlähteiden kehitys ja yleinen saatavuus on suurin kalastusalan kohtaama haaste. Tällaisten polttoaineiden ja tarvittavan infrastruktuurin kehittäminen on välttämätöntä hiilestä irtautumiseksi. ETSK katsoo, että hybriditeknologia on väliaikaisesti toimiva ratkaisu, vaikka se ei vielä tarkoita välitöntä fossiilisista polttoaineista luopumista.

1.5

ETSK korostaa, että eurooppalainen ja kansallinen hallinto voivat hyödyntää energiaratkaisupalettia ilmastohaasteisiin vastaamisessa. Tällä hetkellä kalastusalukset kulkevat sataprosenttisesti dieselillä. Asiantuntijoiden mukaan muut kuin kasveista valmistettavat uusiutuvat ja vähähiiliset polttoaineet ovat lyhyellä aikavälillä toteuttamiskelpoisin vaihtoehto, jolla kalastusalalla päästäisiin eroon fossiilisista polttoaineista, joskin tällaisten polttoaineiden hinta on nykyään vielä lähes kaksinkertainen dieselpohjaisiin polttoaineisiin nähden ja niitä on edelleen hyvin heikosti saatavilla. Ilmailuala kulkee omaa polkuaan kehittämällä kestäviä lentopolttoaineita. Lisäksi koska vedyn ja sähkön kaltaiset muut teknologiat soveltuvat paremmin esimerkiksi meri- ja tieliikenteeseen kuin kalastusaluksille, ETSK kehottaa antamaan selkeän poliittisen signaalin siitä, että kalastusaluksilla on meri- ja tieliikenteeseen nähden etuoikeus saada käyttöönsä tällaisia korvaavia polttoaineita. ETSK korostaa, että niin kauan kuin tällaisia vaihtoehtoisia polttoaineita ei kehitetä, ei voida saavuttaa niin vihreän kehityksen ohjelmassa kuin 55-valmiuspaketissakin asetettuja kunnianhimoisia tavoitteita (3).

1.6

ETSK toteaa, että valtava kustannus, jonka hiilestä irtautuminen aiheuttaa vaikeasti sähköistettävällä alalla, kuten kalastuksessa, on paljon tarjolla olevaa eurooppalaista rahoitusta suurempi. Haasteeksi muodostuu se, miten kalastusala pidetään elinvoimaisena ja varmistetaan sen panos elintarviketurvaan. On turvattava vankka institutionaalinen tuki ja toteutettava rahoitus- ja lainatoimenpiteitä, jotka ulottuvat kaikkiin jäsenvaltioihin ja niiden laivastoihin. Tämän valossa ETSK on huolissaan Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) nykyisistä rajoitteista, joiden vuoksi, kuten komissiokin on todennut, se ei ole riittävä väline siirtymän toteuttamiseen. Näiden kustannusten kattamiseksi ETSK peräänkuuluttaa myös muiden rahoituslähteiden etsimistä: näitä voisivat olla Euroopan investointipankki, hiilirajamekanismien tuottamien tulojen hyödyntäminen tai energiaverotukseen liittyvien varojen uudelleenkohdentaminen kalastusalan hyväksi. ETSK muistuttaa, että Euroopassa laivaston keski-ikä on 31,5 vuotta (4), ja pyytää Euroopan komissiolta ehdotusta hiilestä irtautumista nopeuttavan hätärahaston perustamisesta. Komitea pyytää myös varmistamaan, että nykyiset toimintapolitiikat ja koheesio- ja aluekehitysvarat täydentävät toisiaan nykyistä paremmin, jotta tukea voidaan kohdentaa tehokkaammin ja vähentää alueiden välistä kilpailua.

1.7

ETSK toteaa, että mikä tahansa energialähteen muutos edellyttää uudenlaisia aluksia, jotka on suunniteltu innovatiivisesti ja joiden kapasiteetti (bruttovetoisuus) on suurempi, jotta saadaan riittävästi tilaa uudelle laitteistolle. Kalastuskapasiteetin määritelmä ja siihen liittyvät rajoitukset, jotka on määritelty yhteisessä kalastuspolitiikassa, kuitenkin vaikeuttavat tätä kehitystä. ETSK kehottaakin Euroopan komissiota tarkistamaan kalastuskapasiteetin määritelmää, jotta energiasiirtymään liittyvää uutta teknologiaa voidaan ottaa käyttöön.

1.8

Komitea suosittaa, että kunnes uudet käyttövoimateknologiat ovat kaupallisesti saatavilla ja lainsäädännöllinen kehys sallii modernisoinnin ja näiden teknologioiden asennuksen ja käytön, EU ei ottaisi käyttöön kalastuksessa käytettävään (diesel)polttoaineeseen kohdistuvaa veroa.

1.9

ETSK antaa tunnustusta komission ehdotukselle käynnistää uusi monenvälinen energiasiirtymäkumppanuus. ETSK pitää välttämättömänä, että kalastusalan lisäksi kuullaan myös ammattiyhdistyksiä, teknisiä asiantuntijoita, telakoita, insinöörejä ja satamia, jotta löydetään konkreettisia, käytännöllisiä ja kestäviä ratkaisuja. ETSK peräänkuuluttaa suunnitelmaa, jolla lujitetaan eurooppalaista kapasiteettia rakentaa ympäristöä säästäviä kalastusaluksia ja jossa pitäisi harkita telakoille myönteistä verokohtelua.

1.10

ETSK pyytää tukemaan erityisesti uusiin energialähteisiin liittyvien pilottiprojektien edistämistä, innovatiivisten arvoketjujen luontia merialalla, uusien vielä tuntemattomien teknologioiden tuontia lähemmäs käyttäjiä, uusien kestävien työpaikkojen luontia uudenlaisen teollisuustoiminnan kehittämisen ansiosta ja kiertotalouden tehostamista. ETSK kehottaa lisäksi kohdentamaan resursseja laivahenkilöstön kouluttamiseen, jotta uutta teknologiaa osataan käyttää aluksissa turvallisesti ja tehokkaasti. Ainoa tapa hallita tasapuolisesti siirtymän vaikutuksia on välttää sitä, että seuraukset kaatuvat kohtuuttomasti työntekijöiden tai yritysten niskaan.

1.11

ETSK haluaa hyödyntää tämän valmistelevan lausunnon tarjoaman tilaisuuden käsitellä hiilestä irtautumiseen liittyvää ongelmaa laajemmassa strategisessa kehyksessä. Viimeisessä luvussa kuvataan kestävää kalastusalaa EU:ssa koskeva tulevaisuuden visio, joka on tarkoitettu ohjenuoraksi komitean tuleville töille.

2.   Taustatietoa

2.1

Euroopan komissio julkaisi 21. helmikuuta 2023 EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan energiasiirtymää koskevan strategian. Strategiassa tuodaan ilmi tarve vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja siirtyä mahdollisimman nopeasti uusiutuviin ja vähähiilisiin energialähteisiin. Tämä vastaa myös yhtä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteista, joka on saavuttaa ilmastoneutraalius EU:ssa vuoteen 2050 mennessä.

2.2

Komissio huomauttaa, että energia on yksi EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan tärkeimmistä kustannuseristä. Energian hinnannousun seurauksena meriliikenteessä käytettävän dieselin hinnat kaksinkertaistuivat vuonna 2022 vuoden 2021 keskihintoihin verrattuna, mikä aiheutti valtavan paineen EU:n laivaston ja vesiviljelytoiminnan taloudelliselle kannattavuudelle. Noin 40 prosenttia pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston, 66 prosenttia suurimittaista kalastusta harjoittavan laivaston ja 87 prosenttia pitkän matkan laivaston toiminnasta ei ollut kannattavaa vuoden 2022 energian hintatasolla. Näin ollen toiminnan jatkuminen oli kalastus- ja vesiviljelyalalla monin paikoin riippuvainen EU:n jäsenvaltioiden tarjoamasta taloudellisesta tuesta ja EU:n tasolla käytettävissä olevista rahoitusvälineistä.

2.3

Euroopan komissio painottaa sitä, että EU:n kalastus- ja vesiviljelyala on rakenteellisesti haavoittuvainen. Tilanteen muuttamiseksi tiedonannossa esitetään useita toimintalinjoja: — energiasiirtymään liittyvät innovatiiviset teknologiat ja käytännöt — energiasiirtymää hyödyttävä kalastuksen sääntely- ja rahoituskehys — energiasiirtymään liittyvien haasteiden ja esteiden tunnistaminen ja poistaminen — energiasiirtymän helpottaminen kalastusalalla: uusien alustojen ja tutkimusten toteuttaminen.

3.   Yleistä

Päästöt

3.1

ETSK kannattaa tavoitetta hiilineutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä ja korostaa, että energiasiirtymää ja hiilestä irtautumista kalastusalalla on tarpeen vauhdittaa. Siirtymän on oltava tasapainoinen siten, että sen vaikutukset jakautuvat tasaisesti alan toimijoille ja että alan toiminta ei häiriinny. Lisäksi siirtymän on oltava toteutettavissa ja siinä on otettava huomioon laivaston erityispiirteet (etenkin alusten koko ja käyttötarkoitus), siten että tuotantorakenteessa on mahdollista ottaa käyttöön uutta teknologiaa uudenlaisia käyttövoimaratkaisuja varten.

3.2

Samaan aikaan kun meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat maailmanlaajuisella tasolla viime vuosina, EU:n kalastuslaivaston päästöt ovat pienentyneet jopa 50 prosenttia (5) energiatehokkuuden parantumisen (katso esimerkit kohdissa 4.11 ja 4.12) ja laivaston koon pienenemisen myötä. Vaikka EU on laajentunut, alusten määrä EU:ssa vuonna 2020 oli 73 716 (6) verrattuna 103 834:ään vuonna 1996, mikä on 30 000 kalastusalusta vähemmän 25 vuoden aikana. Aluksista vain 56 111 on aktiivisessa käytössä (75 % alle 12-metrisistä). EU:n luvut ovat entistä pienempiä verrattuna maailmanlaajuisiin lukuihin, sillä vuonna 2020 koko maailman laivastoon kuului arviolta 4,1 miljoonaa kalastusalusta (7). Arvioiden mukaan Kiinalla on maailman suurin kalastuslaivasto, johon kuuluu 564 000 alusta. Kalatuotantoa tarkasteltaessa Kiinan osuus oli noin 15 prosenttia vuonna 2020 ja EU:n vastaavasti 4 prosenttia koko maailman pyynnistä. Edellä mainitun valossa on tärkeää pitää eurooppalainen kalastuslaivasto modernina ja kilpailukykyisenä.

3.3

Arvioitaessa laivaston hiilidioksidipäästöjen vähenemistä ETSK pitää tärkeänä, että lähtöpisteeksi asetetaan sellainen vertailuvuosi, joka ei rankaise alaa, tunnustaa alalla jo tehdyt toimet ja kannustaa alaa edelleen kohti ilmastoneutraaliutta. ETSK panee merkille EU:n laivaston kehityksen kohti ilmastoneutraaliutta jo vuodesta 1990. Niinpä ETSK katsoo, että vuoden 2005 tai 2008 asettaminen vertailuvuodeksi kalastusalan päästövähennyksille ei tunnusta jo tapahtunutta kehitystä ja rankaisee kalatalousalaa, johon liittyy tiettyjä erityispiirteitä ja rajoitteita.

Uusiutuviin ja vähän tai ei lainkaan hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin energialähteisiin siirtyminen

3.4

Kalastusala on täysin riippuvainen fossiilisista polttoaineista, mikä tarkoittaa, että ratkaisuja täytyy tarkastella keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Koska tarve ilmastonmuutoksen torjumiselle on kuitenkin suuri ja koska kalastusala hyötyy myös muiden alojen teknologisesta edistyksestä, täytyy myös kalastusalalle alkaa etsiä kiireellisesti ratkaisuja ja tukea sitä hiilestä irtautumista vauhdittavalla hätärahastolla.

3.5

ETSK katsoo, että realistisia toimenpiteitä lyhyellä aikavälillä ovat hybridimoottoreiden käyttöönotto, olemassa olevien uusiutuvien teknologioiden käyttö täydentävinä tai apuvoimanlähteinä (aurinko- ja tuulivoima sekä sähkö) sekä edistyneiden vaihtoehtoisten (muista lähteistä kuin ravinto- ja rehukasveista valmistettavien) polttoaineiden hyödyntäminen.

3.6

ETSK korostaa uusiutuvien vähähiilisten polttoaineiden hyötyä, koska ne soveltuvat perinteisiin moottoreihin sekä olemassa oleviin toimitus- ja tuotantojärjestelmiin. Lisäksi niiden jakelu voidaan toteuttaa hyödyntämällä olemassa olevia teollisuuslaitoksia, kuten jalostamoja. Ne niin ikään lisäävät Euroopan energiaomavaraisuutta, koska niiden valmistamisessa käytetään kotoperäisiä raaka-aineita eikä tuontiöljyä ja -mineraaleja, joita tarvitaan akkujen valmistamiseen. Tällaiset polttoaineet avaavat suuria mahdollisuuksia myös työpaikkojen luomiselle ja teollisuuden vaurastumiselle, ja niillä voi olla ratkaiseva rooli Euroopan talouden kehityksessä. Täytyy kuitenkin vielä pitää mielessä, että uusiutuvat vähähiiliset polttoaineet ovat toistaiseksi kalliimpia kuin diesel ja niitä on edelleen hyvin heikosti saatavilla.

3.7

ETSK korostaa, että jotkut uudet käyttövoimalähteet, kuten sähkö, kallistuivat ennen Venäjän Ukrainaan kohdistamaa hyökkäystä. Tämän vuoksi EU:n on pidettävä mielessä, että siirtyminen fossiilisista polttoaineista muihin, uusiutuviin energialähteisiin ei välttämättä tuo mukanaan kustannusten pienenemistä.

Laivaston uudistamisen tarve ja asianmukaiset rahoitusjärjestelmät

3.8

Sen lisäksi, että on tarpeen kuroa umpeen aukkoja teknisessä tietämyksessä ja innovoinnissa, eurooppalaiseen kalastuslaivastoon liittyy rajoittava sisäinen tekijä: alusten keski-ikä on yli kolmekymmentä vuotta. Tämän vuoksi laivanvarustamojen ei kannata tehdä useimpia mahdollisista modernisaatioinvestoinneista. ETSK toteaa, että pelkkä moottorin vaihtaminen ei ole yksinään riittävä eikä toteuttamiskelpoinen toimi näin vanhoissa aluksissa. Tämän takia on välttämätöntä tehdä suunnitelma EU:n laivaston uudistamiseksi niin, että mahdollistetaan kestävä kalastus moderneilla 2000-luvun aluksilla. Tämä strategia auttaisi myös parantamaan laivaston sosioekonomisia näkymiä.

3.9

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen kehittää opas ja erillinen tietokanta EU:n rahoituksesta ja rahoitusvälineistä energiasiirtymää varten. Nykyisellään EU:n Horisontti Eurooppa -ohjelmassa ei kuitenkaan ole erityisesti kalastukseen suunnattua osiota. Lisäksi uuden Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoitukseen liittyy huomattavia rajoituksia, sillä rahastosta myönnetään vain pieniä prosentuaalisia avustuksia investointeihin laivastoissa ja tukien ehtona on alusten koko (esimerkiksi rahoitustoimenpiteet moottorin vaihtamista varten rajoittuvat ainoastaan alle 24 metrin pituisiin aluksiin). Lisäksi rahoituksen saaminen riippuu vahvasti sellaisista seikoista kuin laivaston tasapaino, onko vakavia rikkomuksia sekä kalastuskapasiteetti, joka valitettavasti edelleen on huono mittari. Edellä luetellun valossa ETSK pitää tärkeänä erillisen rahaston perustamista ja määrärahojen osoittamista laivaston modernisointia ja uudistamista varten.

Energiasiirtymän esteet

3.10

Vaihtoehtoiset energialähteet vaativat pääsääntöisesti enemmän tilaa ja muodostavat lisähaasteen aluksen turvallisuudelle. Erona muuhun merenkulkualaan kalastusalan täytyy EU:ssa noudattaa kapasiteettirajoituksia alusten bruttovetoisuudessa (tilavuus), mikä tuo lisähaasteita uusien teknologioiden asentamiselle aluksiin ja investointien tekemiselle. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että vähähiilisen teknologian käyttöönotto pienimuotoista kalastusta harjoittavissa veneissä on sitäkin vaikeampaa.

3.11

ETSK huomauttaa, että yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) mukainen kalastuskapasiteetin määritelmä on epäasianmukainen: se ei ainoastaan vaikeuta laivaston modernisointia yleisesti uuden teknologian asentamisen näkökulmasta, vaan se heikentää myös mahdollisuuksia tehdä parannuksia työoloissa ja turvallisuudessa. Aluksen kalastuskapasiteettiin lasketaan nykyisellään mukaan aluksen ruoanlaitto-, nukkuma-, wc- ja oleskelutilat, jotka eivät millään lailla liity kalojen pyydystämiseen tai säilyttämiseen. Yhteinen kalastuspolitiikka on selvästi ristiriidassa sosiaalialan lainsäädännössä (8) määriteltyjen vaatimusten, kuten Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kalastusalan työtä koskevan yleissopimuksen nro 188, kanssa.

3.12

ETSK katsoo, että energiasiirtymästrategiassa pitäisi ottaa huomioon nämä seikat ja sen myötä ehdottaa tarkistuksia kapasiteetin mittaamistavoille, jotta uuden teknologian käyttöönotto ja laivaston modernisointi olisi mahdollista. Uudet mittayksiköt, joita voitaisiin käyttää, ovat nettovetoisuus tai Norjassa ja Islannissa käytössä olevat laskentakaavat, joissa laivahenkilöstön lepäämiseen ja vapaa-aikaan tarkoitettuja tiloja ei oteta mukaan laskettaessa alukselle määrättäviä kiintiöitä tai aluksen kokoa. Näiden muutosten ansiosta olisi myös helpompaa tehdä tarvittavia asuttavuuteen liittyviä parannuksia ja siten tehdä alasta houkuttelevampi nuoremmalle työvoimalle, edistää sukupolvenvaihdosta ja helpottaa myös naisten mukaantuloa kalastusalalle.

Perinteisten polttoaineiden verotus

3.13

Koska uusien alusten rakentaminen on taloudellisesti riskialtista EU:n laivanvarustamoille, ETSK suosittelee ottamaan käyttöön politiikkoja, jotka tuovat laivanvarustamoille oikeusvarmuutta. Tästä johtuen on tärkeää jäädyttää uusien verojen asettaminen perinteisille kalastuksessa käytettäville polttoaineille (diesel), koska uudet käyttövoimateknologiat ja polttoaineet eivät ole vielä kaupallisesti saatavilla ja kunnes tarvittavien uudistuksien lainsäädäntökehykset on lopullisesti luotu. Muulla tavoin toimiminen ainoastaan vahingoittaa alaa.

EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan energiasiirtymäkumppanuus

3.14

Alalta puuttuvat suuntaviivat, teknologiantarjoajat sekä poliittiset vastuunkantajat, jotka ohjaisivat, mihin suuntaan pitäisi edetä hiilestä irtautumiseksi. Tämän vuoksi ETSK suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen perustaa asiantuntijaryhmä, joka tarjoaa ohjausta ja neuvontaa saatavilla olevista vaihtoehdoista, tulevista edistysaskeleista, markkinoista jne. Erityisesti olisi tärkeää määrittää teknologiat, jotka toimivat parhaiten kussakin laivastonosassa ja eri alueilla, mahdollisesti yhdistelemällä erilaisia energianlähteitä. On niin ikään hyödyllistä järjestää tiedotus- ja valistuskampanjoita meriteollisuuden koko ketjulle hiilestä irtautumisen vauhdittamiseksi.

Sininen talous

3.15

Sininen talous kattaa kaiken merestä riippuvaisen taloudellisen toiminnan. Siniseen talouteen kuuluvat sektorit (kalastus, bioteknologia, navigointi, merenkulku, vesiviljely, telakat, toimitusketjut, logistiikka ja liikenne) ovat toisistaan riippuvaisia, koska ne perustuvat samoihin toimivalta-aloihin ja yhteiseen infrastruktuuriin (satamat, logistiikkaverkot ja sähkönjakelu) sekä meren resurssien kestävään hyödyntämiseen. ETSK painottaa tarvetta soveltaa kokonaisvaltaista strategiaa hiilestä irtautumiseen ja yritystä löytää synergioita ketjun eri vaiheissa. Lisäksi ETSK peräänkuuluttaa henkilöstöresursseja ja asianmukaista osaamista modernien alusten suunnitteluun, rakentamiseen ja ohjaamiseen. Erikoistuneen työvoiman houkuttelu alalle on välttämätöntä.

4.   Erityistä

Edistyneet polttoaineet

4.1

ETSK korostaa muista lähteistä kuin ravinto- ja rehukasveista valmistettavien edistyneiden polttoaineiden potentiaalia kiertotalouden alalla, maaseudun rannikkoalueiden autioitumisen torjunnassa ja tietysti EU:n energiariippumattomuuden vahvistamisessa. Jos tällaiset vaihtoehtoiset polttoaineet valmistetaan uusiutuvalla sähköllä, hiilidioksidin nettopäästöt niiden palamisesta moottoreissa voivat olla EU:n vahvistamien hiilineutraaliustavoitteiden mukaisesti nollatasoa.

4.2

Komissio rajoittaa eri syistä kasviperäisten biopolttoaineiden käyttöä, jolle ETSK on ilmaissut tukensa useissa lausunnoissaan. Vaihtoehtoisten polttoaineiden kehittämistä ja käyttöönottoa varten ei kuitenkaan ole selkeää strategiaa, mikä olisi tärkeää kalastusalan lisäksi myös muille elinkeinoaloille. Puutteita on myös sen priorisoinnissa, millä niistä aloista, joiden on vaikea irtautua hiilestä, (kalastus on yksi tällainen ala) olisi oltava etuoikeus saada käyttöönsä tällaisia polttoaineita. Tämä vaikeuttaa kalastusalan pyrkimyksiä irtautua hiilestä mahdollisimman nopeasti. ETSK huomauttaa, että uusiutuvat vähähiiliset polttoaineet ovat järkevä vaihtoehto pyrittäessä kohti hiilestä irtautumista vaikeasti sähköistettävissä olevilla aloilla, kuten kalastusalalla. Muista lähteistä kuin ravinto- ja rehukasveista valmistettavat kehittyneemmät vaihtoehtoiset polttoaineet ovat kalliimpia niukan saatavuuden ja vaativamman teknologian vuoksi. Tämän vuoksi, kuten ETSK on aiemmin korostanut (9), fossiilisten ja vaihtoehtoisten polttoaineiden välisen hintaeron on kavennuttava, puhtaammista polttoaineista on tultava kohtuuhintaisempia ja niiden saatavuuden on parannuttava.

4.3

ETSK korostaa, että nykyisin saatavilla olevat biodieselit on valmistettu satokasveista (palmu-, rypsi-, soija- ja auringonkukkaöljystä), jotka eivät sovellu täydelliseen hiilestä irtautumiseen. Raaka-aineita ei myöskään ole riittävästi saatavilla. Ratkaisuna (joka ei ole vielä käytettävissä) olisi sekoittaa nykyiseen dieselöljyyn entistä enemmän e-dieseliä, joka on vihreästä sähköpohjaisesta vedystä ja talteenotetusta hiilidioksidista valmistettua synteettistä polttoainetta. Näitä sähköpolttoaineita valmistetaan hiilidioksidista, joka on otettu aiemmin talteen ilmakehästä tai hiilidioksidia tuottavista teollisista prosesseista ennen hiilidioksidin vapautumista.

4.4

Kestävien edistyneiden polttoaineiden valmistusmäärät eivät lähtökohtaisesti riitä kalastusalan tarpeisiin: arvioiden mukaan tuotannon määrä on 50 miljoonaa tonnia koko maailmassa vuonna 2050 (meriliikenne kuluttaa nykyisin noin 300 miljoonaa tonnia ja raskas maantieliikenne noin 900 miljoonaa tonnia). On kuitenkin odotettavissa, että kuorma-autot ovat siihen mennessä sähköistettyjä, jolloin voidaan toivottavasti osoittaa koko tuotanto meriliikenteen käyttöön. Euroopan kalastusalalla käytettiin vuonna 2020 noin 1 900 miljoonaa litraa dieselöljyä meriliikenteessä. On tehtävä poliittisia päätöksiä sen varmistamiseksi, että tällainen priorisointi toteutuu.

4.5

Tämän vuoksi ETSK kehottaa vauhdittamaan muista lähteistä kuin ravinto- ja rehukasveista valmistettavien edistyneiden polttoaineiden kehittämistä ja tuotantoa (10) ja tekemään selkeän poliittisen päätöksen, jolla taataan kalastusaluksille etuoikeus saada tällaisia kehittyneitä polttoaineita kohtuuhintaan.

Hiilestä irtautumisen vaihtoehdot: vaihtoehtoiset käyttövoimajärjestelmät

4.6

Eri puolilla maailmaa on kehitetty erilaisia energia-aloitteita. Suurin osa niistä on kuitenkin pilottihankkeita, joiden käynnistämiseen ja käyttöön kalastusalalla liittyy erilaisia haasteita. Lisäksi haasteena on se, että Eurooppaan ja kolmansien maiden kalastussatamiin on rakennettava infrastruktuuri kalastusalusten latausta varten samaan tapaan kuin maa-ajoneuvoja varten. ETSK suhtautuu siksi myönteisesti käynnistettyihin pilottihankkeisiin, joiden tavoitteena on aavalla merellä tapahtuva lataus poijujen tai merituulipuistojen avulla (11). Tällä tavoin sähkö- tai hybridialus voisi ladata akkunsa ilman, että sen tarvitsee rantautua satamaan.

4.7

Nesteytettyä maakaasua (LNG) käytetään jo polttoaineena meriliikenteessä, sillä sitä tuotetaan ja sitä varten on olemassa infrastruktuuri varsinkin Euroopassa. Äskettäin tehdyssä tutkimuksessa (12) kuitenkin osoitettiin, että vaikka nesteytetyllä maakaasulla toimivien moottoreiden hiilidioksidipäästöt ovat konetehoyksikköä kohti 25 prosenttia pienemmät kuin dieselöljyllä, nesteytetty maakaasu koostuu enimmäkseen metaanista, jonka kasvihuonevaikutus on paljon suurempi kuin hiilidioksidilla. Tutkimuksen arvion mukaan nesteytetyn maakaasun käytön hyödyt olisivat sadan vuoden aikana kasvihuonekaasupäästöjen osalta vain 15 prosenttia. Näin ollen nesteytetty maakaasu on tärkeä askel eteenpäin, mutta sitä ei voida pitää lopullisena ratkaisuna pitkällä aikavälillä. Lisäksi se olisi sekoitettava biometaanin ja e-metaanin kanssa. Niitä on niukasti saatavilla, ja ne ovat kalliita. Säiliöt ovat kolme kertaa tavallista suurempia, ja ne asennetaan kannelle, mistä aiheutuu kapasiteettiin ja turvallisuuteen liittyviä ongelmia.

4.8

Vaikka ammoniakki ei ole myöskään kannattava vaihtoehto käyttövoimaksi, ETSK panee merkille sen merkityksen hiilestä irtautumisessa. Suurilla kalastusaluksilla käytetään yleisesti ammoniakkijäähdytysjärjestelmiä. Tämä koskee erityisesti aluksia, joilla saalis pakastetaan tai jalostetaan aluksella. Tämä energialähde on ympäristöystävällinen, sillä sen ei tiedetä aiheuttavan minkäänlaisia vaikutuksia otsonikerrokselle. Kyseessä on kuitenkin kaasu, minkä vuoksi on erittäin tärkeää parantaa kalastusalusten turvallisuutta ja ehkäistä vuotoja.

4.9

Vety (H2) ei vaikuta myöskään kannattavalta vaihtoehdolta kalastusalalla, ja sen käyttö on vaikeaa kauppa-aluksilla. Se johtuu pääasiassa siitä, että vetyä varten tarvittaisiin neljä kertaa suurempia säiliöitä kuin fossiilisia polttoaineita varten. Vetypolttokennomoottorit ansaitsevat kuitenkin erityismaininnan. Kyseessä on sähkökemiallinen laite, joka muuttaa kemiallisen energian suoraan sähköksi. Tämä sähkökemiallinen prosessi on erittäin tehokas, ja sen ympäristövaikutukset ovat hyvin pienet, varsinkin jos elektrolyysi (jota varten tarvitaan energiaa) tapahtuu käyttämällä aurinko- tai tuulisähköä. ETSK pitää mielenkiintoisena sen arvioimista, millaisia mahdollisuuksia tämän teknologian kehittäminen voisi tarjota kalastusalusten kannalta. Tämä koskee muun muassa sen hyödyntämistä lisäenergiana aluksilla.

4.10

Uusien rakennettavien alusten osalta ETSK kannustaa tutkimaan ja käyttämään kauppa-aluksille soveltuvia teknologisia ratkaisuja. Vaikuttaa esimerkiksi siltä, että metanolia voitaisiin käyttää kaksoispolttoainemoottoreissa, joissa on tarkoitus käyttää dieselpolttoainetta ja lisätä metanoliseosta sen mukaan kuin ympäristöystävällistä metanolia on saatavilla. Muita mahdollisia teknologioita ja parannuskohteita ovat purjeavusteiset kalastusalukset, hydrodynamiikan parantaminen, energiajärjestelmien parantaminen, kuten mekaanis-hydraulisten mekanismien muuttaminen sähköisiksi mekanismeiksi, ja rakentaminen ja kevyet materiaalit (esimerkiksi muut kuin metalliset troolit).

4.11

On myös korostettava, että kalastusala on tehnyt vuosikymmenten ajan yhteistyötä tiedeyhteisön kanssa kalastusvälineiden suunnittelun ja tehokkuuden parantamiseksi. Tämän osalta on saavutettu merkittävää teknistä edistystä kehittämällä monia innovatiivisia kalastusmenetelmiä, jotka ovat parantaneet valikoivuutta, vähentäneet pohjakosketuksia ja/tai navigoinnin vastusta sekä polttoaineiden käyttöä (13). Yksi esimerkki innovatiivisista kalastusvälineistä ovat puolipelagiset troolit, joiden avulla voidaan välttää pohjakosketuksia, sillä niillä kalastetaan 2–5 metrin etäisyydellä pohjasta. Tällä menetelmällä on merkittävästi pienempi vaikutus pohjaekosysteemeihin, ja se tuottaa vähemmän sivusaaliita. Lisäksi tämän uuden teknologian avulla vähennetään polttoaineen kulutusta ja näin ollen saastumista ja kasvihuonekaasupäästöjä.

4.12

ETSK muistuttaa, että kalastuksen ympäristöjalanjäljen pienentäminen ei riipu ainoastaan käyttövoimaan liittyvistä toimista. EU:n olisi siksi investoitava merestä peräisin olevien tuotteiden uusiin käyttötarkoituksiin (lääkkeet, kosmetiikka jne.), jotta saalis voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin. EU:n olisi myös vastaavasti kannustettava yrityksiä hankkimaan kierrätettävissä olevia materiaaleja, edistettävä aluksilla toteutettavia kiertotalousaloitteita jätteiden uudelleenkäyttöä varten ja rahoitettava ”Fishing for litter” -ohjelman (14) kaltaisia meressä olevien roskien keräämistä koskevia ohjelmia. Myös kalakantojen tilan paraneminen on vähentänyt pyyntiponnistusta ja sen seurauksena kalastusaikaa sekä polttoaineen kulutusta. Vastaavasti päästöjä voidaan vähentää optimoimalla laivaston hallinta ja logistiikka (5–50 prosenttia pienemmät kasvihuonekaasupäästöt) ja matkat (1–10 prosenttia pienemmät kasvihuonekaasupäästöt) (15).

4.13

ETSK panee merkille, että joidenkin uusien teknologioiden kalastusaluksille mahdollistama toiminta-aika on rajallinen. Esimerkiksi nykyiset sähköenergiaa käyttävät prototyypit mahdollistavat 5–6 tunnin toiminta-ajan, mikä ei riitä koko kalastuspäiväksi (joka voi kestää jopa 12–14 tuntia) useita viikkoja kestävistä kalastusmatkoista puhumattakaan. Alusten suunnittelun ja tehokkuuden parantaminen on myös tärkeää.

5.    ”Kalojen ja kalastajien ystävät”: tulevaisuuden visio kestävästä kalastusalasta EU:ssa

5.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on laatinut viime vuosina strategisia visioita useilla eri aloilla, kuten kattava elintarvikepolitiikka (16), maaseudun ja kaupunkien kestävä kehitys (17) ja hyvinvointitalous (18). ETSK:n on nyt aika laatia myös kestävää kalastusalaa EU:ssa koskeva kokonaisvaltainen pitkän aikavälin visio, jossa EU:n olisi kaikkien biologisen monimuotoisuuden, kestävän elintarvikepolitiikan, terveyden ja hyvinvoinnin, hyvien työolojen ja -ehtojen, maaseudun ja kaupunkien kestävän kehityksen ja strategisen riippumattomuuden aloilla toteutettujen toimien lisäksi sitouduttava kalastusalan hiilestä irrottamiseen, jotta voidaan turvata taloudellinen kannattavuus Euroopan vihreän kehityksen ohjelman noudattamista ja Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanoa varten. FAO:n sinistä siirtymää koskevan strategian mukaisesti ja ottaen huomioon, että ETSK on kehottanut edistämään laajemmin EU:n sinistä taloutta koskevaa aloitetta, komitea pitää tärkeänä kestävyysajatteluun perustuvia toimia sen takaamiseksi ja edistämiseksi, että merten tarjoamat elintarvikkeet ovat osa terveellistä, turvallista, ravitsevaa ja kohtuuhintaista ruokavaliota kaikille, jotta voidaan viime kädessä vähentää EU:n markkinoiden riippuvuutta kalan tuonnista.

5.2

ETSK haluaa hyödyntää tämän valmistelevan lausunnon tarjoaman tilaisuuden käsitellä hiilestä irtautumiseen liittyvää ongelmaa laajemmassa strategisessa kehyksessä. Kattavaa lähestymistapaa kestävän kalastusalan toteuttamiseksi olisi sovellettava kaikilla seuraavilla kuudella osa-alueella:

5.2.1   Biologinen monimuotoisuus

Vedenalaista elämää koskevan kestävän kehityksen tavoitteen nro 14 mukaisesti ja YK:n ilmastosopimuksen 15. osapuolikonferenssin tekemään historialliseen biologista monimuotoisuutta koskevaan sopimukseen (19) liittyen ETSK vahvistaa järkkymättömän sitoumuksensa tavoitteisiin säilyttää terveet ja tuottavat kalakannat ja edistää muita biologiseen monimuotoisuuteen liittyviä näkökohtia kalastusalalla. Kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien lajien on saavutettava vähintään kestävän enimmäistuoton taso niin pian kuin se on mahdollista, kun otetaan huomioon erilaisten kalastuslaivastojen pitkän aikavälin taloudellisen kannattavuuden säilyttäminen. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) arviointeja tekevillä tutkijoilla on siksi oltava käytettävissään tarvittavat resurssit puuttuvien tietojen täydentämiseksi. Riittävien tieteellisten tietojen puuttuessa kalakantojen hoitoon sovelletaan järjestelmällisesti ennalta varautumisen periaatetta, mihin kuuluu myös saaliiden pienentäminen, jos tutkijat sitä suosittelevat. Romutusohjelmiin, joiden avulla laivaston koko sovitetaan yhteen käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien kanssa ja joita varten on osoitettava riittävät talousarviovarat, liitetään tarvittaessa uudelleenkouluttautumisvaihtoehtoja miehistön jäsenille.

5.2.2   Hiilestä irtautuminen

EU:n kalastusalan on sitouduttava saavuttamaan hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä noudattamalla Euroopan unionin vahvistamia energiakäännetavoitteita, joita tuetaan innovoinnilla ja teknologialla. Kattava tutkimus tekniikan tilanteesta ja käytettävissä olevista teknologioista on ensimmäinen askel kohti sitä, että kullekin laivastonosalle löydetään mukautettu ratkaisu (yleispätevän ratkaisun sijaan).

5.2.3   Oikeudenmukainen palkka, turvallisuus sekä työolot ja -ehdot

Kalastajille on annettava tarvittavat työkalut ja neuvot, jotta he voivat keskittyä lähestyvään väistämättömään siirtymään, mutta heitä on tuettava niin hiilestä irtautumista koskevien prosessien kuin myös laajempienkin rakennemuutosprosessien aikana. Kalastusalusten kunnostaminen on ensisijaisen tärkeää, jotta voidaan parantaa alusten asuttavuutta, elinolosuhteita ja turvallisuutta ja samalla lisätä alan houkuttelevuutta ja mahdollistaa tällä tavoin sukupolvenvaihdos. Muita tarpeellisia hiilestä irtautumiseen liittyviä parannuksia ovat käyttövoimajärjestelmien ja apujärjestelmien vaihtaminen kehittyneempiin ja tehokkaampiin järjestelmiin ja sellaisten nykyaikaisten, energiatehokkaiden ja valikoivien kalastusmenetelmien käyttö, joilla ei ole – tai joilla on korkeintaan hyvin vähän – kielteisiä vaikutuksia koko ekosysteemin terveydelle ja biologiselle monimuotoisuudelle. Tätä varten EU:n tasolla on tehtävä kattava tutkimus teknologioista, joita on saatavilla kalastus- ja vesiviljelyalan energiakäännettä varten, sekä niiden kustannuksista ja hyödyistä kunkin laivastonosan ja kansallisen erityispiirteen osalta. Työntekijöiden uudelleenkouluttaminen ja työvoiman valmiuksien parantaminen on myös tärkeää sen varmistamiseksi, että merenkulkualan työntekijät ovat koulutettuja ja valmiita energiakäänteeseen (kestävän kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja selviytymis- ja palautumiskyvyn varmistamiseksi toteutettavan Euroopan osaamisohjelman mukaisesti). Kun otetaan huomioon kalastusalan epävarma taloudellinen tilanne monissa osissa Eurooppaa ja jatkuvasti pienenevät laivastot, on kehitettävä strategisia suunnitelmia ja välineitä, joilla parannetaan alan kilpailukykyä ja tuetaan sen kehitystä ja innovointia, jotta voidaan osaltaan turvata kalastustoiminnasta riippuvaisten ihmisten kohtuullinen elintaso.

5.2.4   Maaseudulla sijaitsevat ja syrjäiset rannikkoalueet

Vaikka monimuotoistaminen ja osittainen siirtyminen muille toimialoille, kuten virkistyskalastukseen tai muille kestävän matkailun aloille, voivat olla toteutettavissa, jos aluesuunnittelu sen sallii, on kuitenkin kiistatonta, että kalastusala on jatkossakin tärkein työllisyyden ja tulojen lähde monilla rannikolla sijaitsevilla paikkakunnilla ja alueilla paitsi aluksilla työskenteleville ihmisille myös kaikille niille, jotka työskentelevät kalastukseen liittyvillä aloilla tai liittyvissä palveluissa. Kalastuksen lopettaminen merkitsisi paitsi näiden alueiden asteittaista taantumista ja autioitumista myös eurooppalaisten yhteiskuntien perusolemuksen kannalta keskeisen ja olennaisen kulttuuriperinteen peruuttamatonta häviämistä. Kaikkien asianosaisten toimijoiden on työskenneltävä sen puolesta, että kalastusalasta viestitään myönteisemmin. Lisäksi sisätiloissa tapahtuva vesiviljely voi tarjota uusia taloudellisia mahdollisuuksia maaseutualueille.

5.2.5   Terveellinen ja kestäväpohjainen ruokavalio

Kestävä kalastus tuottaa eläinperäistä proteiinia, jonka hiilijalanjälki on pienempi ja jolla on lisäksi erinomaiset ravintoarvot. Vaikka nykyisissä eurooppalaisissa lihankulutusta koskevissa malleissa kehotetaan painottamaan määrän sijaan laatua, näin ei kuitenkaan tehdä kalan syönnin osalta, vaikka kalaa syödään yleensä ravintosuosituksia vähemmän. Viranomaisten on asetettava etusijalle kohtuuhintaisen kalan kulutuksen edistäminen koko väestön laajuisesti esimerkiksi lisäämällä vähemmän tunnettujen lajien arvostusta. Kalatuotteisiin olisi sovellettava pienempää arvonlisäverokantaa, kun otetaan huomioon, että ne ovat terveellisen ja tasapainoisen ruokavalion kulmakivi (20).

5.2.6   Strateginen riippumattomuus ja vesiviljelyn rooli

Euroopan unioni tuo kolme neljäsosaa kuluttamastaan kalasta muualta. Kaupallisen epätasapainon lisäksi ongelmana on se, ettei tuontituotteiden terveysturvallisuutta voida taata järjestelmällisesti, sillä tuotteet eivät ole jäljitettävissä ”pyydyksestä lautaselle”. Tämän puutteen korjaamiseksi EU:n on hyödynnettävä kahden- ja monenvälisiä kaupallisia välineitä niin, että EU:hun voidaan tuoda ainoastaan kestäviä kala- ja äyriäistuotteita, jotka on tuotettu sellaisissa kolmansissa maissa, joiden vaatimukset vastaavat EU:n vaatimuksia ja jotka takaavat näin reilun kilpailun yhdenvertaisissa toimintaolosuhteissa. Vastaavasti myös vesiviljely pystyisi kiistatta tyydyttämään EU:n kalatuotemarkkinoiden kysynnän. Kestävä kasvu voidaan saavuttaa tarjoamalla uusille toimijoille toimintaympäristö, joka on suunniteltu asianmukaisella tavalla, ja järkeistämällä toimilupien myöntämismenettelyä, joka riippuu usein useista eri viranomaisyksiköistä tai jopa eri hallintotasoista (kansallinen, alueellinen ja paikallinen taso). Jotta EU voi taata elintarvikeomavaraisuutensa, on hyödynnettävä kaikki mahdollisuudet lisätä kala- ja äyriäistuotteiden tuotantoa kestävällä tavalla.

---

(1)  COM(2023) 100 final.

(2)  Ks. Tiedot vuosittaisista päästöistä, jotka Euroopan komissio antaa vuosittain ilmastonmuutosta koskevalle Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukselle (Kioton pöytäkirja) IPCC:n suositusten mukaisesti ja joista näkyy EU:n kalastusalan päästöjen (hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulitonnit) kehitys vuosien 1990–2020 välillä (ks. taulukot 1.A(a)s4, 3s1 ja 3s2, 1.A(a)s3, 1.D).

(3)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden käytöstä meriliikenteessä sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta” (COM(2021) 562 final – 2021/0210 (COD)) (EUVL C 152, 6.4.2022, s. 145).

(4)  https://oceans-and-fisheries.ec.europa.eu/facts-and-figures/facts-and-figures-common-fisheries-policy/fishing-fleet_en

(5)  https://ebcd.org/wp-content/uploads/2021/11/Je%CC%81ro%CC%82me-UAPF.pptx

(6)  https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/bba413d1-484c-11ed-92ed-01aa75ed71a1

(7)  https://www.fao.org/3/cc0461en/online/sofia/2022/capture-fisheries-production.html

(8)  Työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun liittyvän projektin yhteydessä tehty tutkimus bruttovetoisuuden ja työntövoiman rajoittamisen sosiaalisista vaikutuksista ja mahdollisista vaihtoehdoista.

(9)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden käytöstä meriliikenteessä sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta” (COM(2021) 562 final – 2021/0210 (COD)) (EUVL C 152, 6.4.2022, s. 145).

(10)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti vahvaa ja kestävää EU:n leväalaa” (COM(2022) 592 final) (EUVL C 228, 29.6.2023, s. 126).

(11)  https://www.maersksupplyservice.com/2022/01/25/maersk-supply-service-launches-venture-company-stillstrom/

(12)  https://theicct.org/sites/default/files/publications/LNG%20as%20marine%20fuel%2C%20working%20paper-02_FINAL_20200416.pdf

(13)  https://www.ices.dk/news-and-events/news-archive/news/Pages/InnovativeFishingGear.aspx

(14)  https://fishingforlitter.org/

(15)  NSAC Advice Ref. 17-2122, NSAC Advice on decarbonisation of fishing fleet.

(16)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan panos kattavan EU:n elintarvikepolitiikan kehittämiseen” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 129, 11.4.2018, s. 18).

(17)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kohti maaseudun ja kaupunkien kestävää kehitystä koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 105, 4.3.2022, s. 49).

(18)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Tarvitsemamme kestävä talous” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 106, 31.3.2020, s. 1).

(19)  Päätös 15/4 Kunmingin-Montrealin maailmanlaajuinen luonnon monimuotoisuuskehys.

(20)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Terveellisten ja kestäväpohjaisten ruokavalioiden edistäminen EU:ssa” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 190, 5.6.2019, s. 9).

Esittelijä:

Florian MARIN

Komitean täysistunnon päätös	25.1.2023
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus
Hyväksyminen jaostossa	27.6.2023
Hyväksyminen täysistunnossa	13.7.2023
Täysistunnon numero	580
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	181/6/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea katsoo, että turvallisen, puhtaan ja laadukkaan veden saatavuus on perusoikeus, ja pitää täysin mahdottomana hyväksyä, että kaikki ihmiset eivät ole EU:ssa vieläkään vesihuollon piirissä.

1.2

EU:n vesitalouden kehityksen olisi oltava osallistavaa, hyvin säänneltyä, avointa, pitkälle digitalisoitua, häiriönsietokykyistä, kestävää, ennakoitavaa ja turvattua. Siinä tulee asettaa ihmiset etusijalle, ja sen tulee tuottaa lisäarvoa. On olennaisen tärkeää, että kaikki elinkeinoalat vastaavat oikeudenmukaisesti vedenkulutuksensa yhteiskunnalle aiheuttamista kustannuksista.

1.3

Komitea kehottaa unionin toimielimiä antamaan EU:n sinisen kehityksen ohjelmalle yhtä suuren merkityksen ja painoarvon kuin EU:n vihreän kehityksen ohjelmalle, sillä ne täydentävät selvästi toisiaan.

1.4

EU:n tulevan sinisen talouden sääntelykehyksen tulee täyttää seuraavat edellytykset: — Kehyksen tulee perustua hyvinvointitalouden periaatteeseen. — Siinä tulee ottaa sosiaaliset ehdot ja alueellinen solidaarisuus laaja-alaisesti huomioon. — Siinä tulee sovittaa yhteen ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat. — Siinä tulee hyödyntää innovatiivisia ylikansallisia hallintomalleja, jotka edistävät rahoituksen liikkeelle saamista, ja sen avulla tulee ohjata yksityisen sektorin osallistumista, parantaa vesivarojen hallintaa ja edistää EU:n kilpailukykyä. — Siinä tulee soveltaa yhteistyöhön perustuvia liiketoimintamalleja ja jakamistalouden periaatteita. — Sillä tulee luoda institutionaalinen kehys, joka ei rasita EU:n taloudellisen toiminnan kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla. — Sen avulla tulee lisätä kestävyyteen tähtäävien aloitteiden läpinäkyvyyttä.

1.5

ETSK peräänkuuluttaa — siirtymistä nykyisestä mallista kohti kestävämpää talousmallia, jossa verotetaan liikakulutusta ja joka on täysin kestävän kehityksen tavoitteiden mukainen — jäsenvaltioiden vedenhintojen arvioimista saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti — markkinasääntöjen, taloudellisen elinkelpoisuuden ja tuottavuuden kaltaisten talouden peruskäsitteiden mukauttamista, jotta niissä otettaisiin huomioon veteen liittyvät moninaiset arvot — kaikkiin jäsenvaltioihin johdonmukaista lainsäädäntöä EU:n mekanismista, jonka avulla huolehditaan veden varastoinnista sateisina kausina — pitkän aikavälin strategiaa, jonka avulla parannetaan kykyä sietää veden niukkuutta — laajennetun tuottajavastuun ulottamista koskemaan myös jäännösvesien hallintaa — puuttumista hukkavesiongelmaan (1) antamalla etusija jatkuvan kunnossapidon hankkeille, joiden tavoitteena on vähentää merkittävästi vesivuotoja, ja tutkimalla uusia tekniikoita, joiden avulla vuotoja voidaan havaita — maanalaisten viemärijärjestelmien perusteellista ja välitöntä kuntotarkastusta kaikissa jäsenvaltioissa ja tietojen kokoamista keskitetysti EU:n tasolle — valtiontukisääntöjen mukauttamista, jotta ne sopivat yhteen vesialan investointien ominaispiirteiden kanssa — hinnoittelua, jossa otetaan huomioon pitkän aikavälin vesiturvallisuus — investoimista työoloihin, laadukkaisiin työpaikkoihin ja koulutukseen sekä alaan liittyviä erityistoimia, jotka on suunnattu nimenomaan nuoremmalle sukupolvelle.

1.6

ETSK toteaa, että pyrittäessä kohti elinkeinoalojen ilmastoneutraaliutta pitäisi ottaa huomioon myös teollisuuden päästöt veteen, haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen ja näistä yhteiskunnalle aiheutuvat sosiaaliset kustannukset, ja kehottaa asettamaan talouden eri aloille, kuten maatalouteen tai teollisuuteen, nimenomaiset vedenkäyttöä koskevat vaatimukset. Tämä voidaan toteuttaa perustamalla asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä on laatia alakohtaiset vedenkäytön suuntaviivat.

1.7

ETSK ehdottaa seuraavaa: — Laaditaan EU:n sinisen kehityksen ohjelma ja EU:n vesialan toimintaohjelma tiiviissä synergiassa EU:n kaupunkiagendan (2), Ljubljanan sopimuksen (3) ja EU:n pitkän aikavälin maaseutuvision (4) kanssa. — Järkeistetään vedenkulutusta seuraavin toimenpitein: — eri hinnat kotitalouksissa ja keskeisissä julkisissa palveluissa tapahtuvalle kulutukselle ja tuotantoaloilla tapahtuvalle kulutukselle — hinnoittelujärjestelmä, joka hillitsee kestämätöntä kulutusta tosiasiallisesti ja kannustaa samalla tuotantoa palvelevaan kulutukseen. — Tehdään hinnoittelurakenteesta sellainen, että tietty vähimmäismäärä vettä tarjotaan maksutta ihmisoikeuksien turvaamiseksi. — Varmistetaan, että kaikki sidosryhmät saavat avoimesti kaikki vesihuollon kustannuksiin ja veden hintaan liittyvät tiedot. — Toteutetaan julkista suunnittelua yksinomaan vesistöalueiden tasolla (pohjavedet mukaan lukien) ja varmistetaan sen yhteydessä, että EU:n yleistä etua suojellaan ja että alkuperäisen vesistön virtaama pysyy ympäristön kannalta riittävän suurena. — Hyväksytään veden käyttöoikeussopimuksia koskevia sääntelykehyksiä ja vahvistetaan niitä, jotta vettä voidaan hallinnoida kaupallisen hyödykkeen sijasta julkishyödykkeenä. Väestöltä perittävien hintojen pitäisi ilmentää sitä, että vesi on julkishyödyke. — Kiinnitetään erityistä huomiota ja osoitetaan korvamerkittyä rahoitusta rajatylittäviin vesialan hankkeisiin. — Jaetaan jäsenvaltioiden kesken tietoa merkittävistä veteen liittyvistä innovaatioista ja edistetään alhaalta ylöspäin suuntautuvia kokeiluja ottaen huomioon veden erityisluonne ja siihen liittyvät moninaiset näkökohdat.

1.8

Komitea pitää EU:lta saatavaa rahoitusta ensiarvoisen tärkeänä vesialan kestävälle siirtymälle ja suosittaa seuraavaa: — Huolehditaan siitä, että jäsenvaltiot antavat vesialan investoinneille vahvan etusijan, kun eri ohjelmissa kohdennetaan resursseja uudelleen. — Vahvistetaan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) (5), elpymis- ja palautumistukivälineen, InvestEU-ohjelman, Interreg Europen ja muiden rahastojen keskinäistä täydentävyyttä. — Laaditaan erillisiä ehdotuspyyntöjä ja suuntaviivoja, joissa otetaan huomioon veden erityisluonne ja siihen liittyvät moninaiset näkökohdat. — Laaditaan vesialaa sekä sinistä taloutta edistäviä yhdennettyjä alueellisia investointeja (Integrated Territorial Investments, ITI) varten oma toimenpideohjelma. — Vahvistetaan veteen liittyvät alat yhdeksi ohjelmakauden 2028–2034 strategiseksi painopisteeksi ja laaditaan tarvittaessa nimenomaan vesialaa koskeva toimenpideohjelma. — Perustetaan sinisen siirtymän rahasto. — Tarjotaan jäsenvaltioille teknistä apua vesihankkeiden toteuttamiseen.

1.9

Komitea pitää ratkaisevan tärkeänä, että vesialan investointien arviointikriteereihin sisällytetään häiriönsietokyky, sillä näin voidaan vähentää ennakoimattomista tapahtumista selviämiseen liittyviä kustannuksia, kunhan samalla investoidaan parhaalla mahdollisella tavalla riskinvähentämistoimenpiteisiin.

1.10

Euroopan komission, Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) olisi koordinoitava tehokkaasti vesialan investointien rahoitusta ja varmistettava rahoitustoimiensa keskinäinen täydentävyys. Lisäksi EU:n strategiakehyksessä tarvittaisiin yhteisiä keskeisiä tulosindikaattoreita.

2.   Politiikka- ja strategiakehys

2.1

Vesitalouden kehityksen olisi oltava osallistavaa, hyvin säänneltyä ja avointa, ja siinä tulisi ottaa huomioon alueiden ja yhteisöjen väliset monet erot. Kehityksen olisi myös oltava pitkälle digitalisoitua, häiriönsietokykyistä, kestävää, ennakoitavaa ja turvattua, sen yhteydessä olisi varmistettava eri elinkeinoalojen ja toimijoiden keskinäinen täydentävyys, asetettava ihmiset etusijalle ja suojeltava elämää, ja sen olisi tuotettava lisäarvoa siten, että toimitaan kestävässä ja oikeudenmukaisessa ekosysteemissä aina kulloisenkin tilanteen mukaan.

2.2

ETSK painottaa sen merkitystä, että politiikkakehyksiä, institutionaalisia järjestelyjä ja investointisuunnittelua tarkastellaan uusista näkökulmista, että kestävyyteen tähtäävien aloitteiden läpinäkyvyyttä lisätään ja että kestäville ja innovatiivisille investoinneille laaditaan tarkat suuntaviivat ja luokitukset. Koska vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu on yksi luokitusjärjestelmäasetuksessa (6) vahvistetuista kuudesta ympäristötavoitteesta, tarvitaan nimenomaan vesivarojen kestävää käyttöä koskeva delegoitu säädös (ympäristömerkit, ekosysteemien ennallistaminen). ETSK korostaa yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyviä unionin yhteisiä arvoja, jotka määritellään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 14 artiklassa ja esitetään Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen (SEU) ja SEUT-sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista (7).

2.3

Veden erityisluonteen vuoksi vesitaloutta on säänneltävä niin, että kunnioitetaan tinkimättömästi ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia ja otetaan sosiaaliset ehdot, oikeudenmukaisuus sekä inhimilliset ja yhteiskunnalliset perustarpeet laaja-alaisesti huomioon. ETSK peräänkuuluttaa vesialalle sen tarpeisiin mukautettua oikeudellista järjestelmää, joka kehitettäisiin yhteistyössä kansainvälisten organisaatioiden kanssa ja johon sisältyisi nopeita menettelyjä vesialan riitojen käsittelemiseksi. Olisi perustettava erityisiä ylikansallisia ja monialaisia seurantarakenteita ja hallintoelimiä, joiden avulla vesialan yrityksiä ja yleensä vedenkäyttöä pystytään valvomaan tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin. Julkisen sektorin roolia vesihuollossa olisi vahvistettava, jos markkinat eivät pysty takaamaan veden tasapuolista saatavuutta kaikille.

2.4

ETSK katsoo, että kaikkiin jäsenvaltioihin olisi perustettava elimiä, joiden nimenomaisena tarkoituksena on varmistaa, että vedenkäytöstä tehdään tietopohjaisia päätöksiä ja että vettä käytetään vastuullisesti ja tehokkaasti. Jotta kansalaiset voivat osallistua täysipainoisesti demokraattiseen valvontaan, on varmistettava, että he tuntevat veden kiertokulun ja ovat tietoisia veden hinnasta. Komitea kehottaa antamaan EU:n sinisen kehityksen ohjelmalle yhtä suuren merkityksen ja painoarvon kuin EU:n vihreän kehityksen ohjelmalle.

3.   Sininen talous

3.1

ETSK katsoo, että vesitalouden tulevaisuuden olisi perustuttava hyvinvointitalouden periaatteeseen, ja kehottaa ottamaan markkinasääntöjen, taloudellisen elinkelpoisuuden ja tuottavuuden kaltaisissa talouden peruskäsitteissä huomioon veteen liittyvät moninaiset arvot. Kilpailukyky olisi määriteltävä uudelleen niin, että se luo hyvinvointia ja siinä huomioidaan ihmisten tarpeet sekä ihmisten, yhteisöjen ja elinkeinoalojen oikeudenmukaiset vedensaantimahdollisuudet. Sosiaaliset näkökohdat pitäisi huomioida vesitaloudessa kautta linjan.

3.2

Hallintotapaa on selvästi tarpeen muuttaa vesitalouden saattamiseksi vakaammalle perustalle. Tässä yhteydessä tulee myös sovittaa ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat tasapanoisesti yhteen. Tarvitaan innovatiivisia ylikansallisia hallintomalleja, jotka edistävät rahoituksen liikkeelle saamista ja joiden avulla ohjataan yksityisen sektorin eettisesti vastuullista osallistumista, parannetaan vesivarojen hallintaa ja edistetään EU:n kilpailukykyä.

3.3

Vesitalouden liiketoimintamalleihin kohdistuu paineita ilmastonmuutoksen, kasvihuonekaasupäästöjen, nopean kaupungistumisen, muuttoliikkeen, teollisuustaajama-alueiden väestönkasvun ja elinkeinotoiminnan vaikutuksesta mutta myös sinisen biotalouden, bioteknologian ja suolanpoiston kaltaisten innovatiivisten alojen taholta. Yritysten olisi omaksuttava yhteistyöhön perustuvia liiketoimintamalleja ja jakamistalouden periaatteita, jotta ne voivat vastata paremmin vesialan nykyisiin yhteiskunnallisiin ja ympäristöhaasteisiin. Paikallisten, alueellisten, kansallisten ja kansainvälisten instituutioiden välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä on tiivistettävä ottaen huomioon vesialalla ja monialaisessa vuoropuhelussa mukana olevat monet erilaiset sidosryhmät.

3.4

Komitea kehottaa komissiota luomaan EU:hun sijoittautuneille yrityksille puitteet, joissa ne pystyvät kilpailemaan tasapuolisesti muun maailman yritysten kanssa, ja tehostamaan taloudellista yhteistyötä, työoloja ja -ehtoja sekä ympäristönsuojelua koskevien kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa.

4.   Vesitalous

4.1

ETSK katsoo, että nykyinen talousmalli, joka kannustaa veden kuluttamiseen verojen ja kannustimien kautta, olisi muutettava kestävämmäksi ja täysin kestävän kehityksen tavoitteiden mukaiseksi. Vedenkäytön olisi paitsi oltava kestävää myös edistettävä luonnon ennallistamista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. ETSK peräänkuuluttaa maailmanlaajuista finanssipoliittista sopimusta ilmastotoimien ja vesialan investointien rahoittamiseksi.

4.2

Olisi edistettävä sitä, että vedestä paikallis-, jäsenvaltio- ja EU-tasolla perittävät erilaiset verot ovat selkeästi ja vaikuttavalla tavalla johdonmukaisia. ETSK peräänkuuluttaa — sellaisen pohja- ja pintavesiä koskevan vesiverojärjestelmän kehittämistä, jossa edistetään vähennysten avulla kaikkien ihmisten ja teollisuuden toimijoiden vedensaantia — jäsenvaltioiden vedenhintojen arvioimista saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti — verojen ja lisämaksujen perimistä kestämättömästä vedenkäytöstä samalla kun kannustetaan veden kestävään käyttöön — teollisuuden päästöistä annetun EU:n direktiivin (8) tarkistamista EU:n vesiekosysteemiin kohdistuvien vaikutusten osalta.

4.3

Veden kysyntä kasvaa EU:ssa jatkuvasti ja vastaisuudessa yhä selvemmin. Veden tarjonnan ja kysynnän erot voivat johtua joko veden niukkuudesta tai tulvista, joiden seuraukset voivat olla tuhoisia. Veden tarjonnan ja kysynnän välinen epätasapaino vaikuttaa kielteisesti elinkeinoaloihin, kuluttajiin ja kansalaisiin. Pyrittäessä kohti elinkeinoalojen ilmastoneutraaliutta pitäisi ottaa huomioon myös teollisuuden päästöt veteen (9), haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen ja näistä yhteiskunnalle aiheutuvat sosiaaliset kustannukset. On olennaisen tärkeää, että elinkeinoalat vastaavat veteen laskemiensa päästöjen yhteiskunnalle aiheuttamista kustannuksista.

4.4

ETSK vaatii kaikkiin jäsenvaltioihin johdonmukaista lainsäädäntöä EU:n mekanismista, jonka avulla huolehditaan veden varastoinnista sateisina kausina erityisesti rakentamalla varastointisäiliöitä ja maanalaisia tekopohjaveden muodostamisjärjestelmiä. ETSK kehottaa laatimaan pitkän aikavälin strategian, jonka tavoitteena on parantaa kykyä sietää veden niukkuutta ja jossa kiinnitetään huomiota alueiden ilmastollisiin erityispiirteisiin ja teollisuustoiminnan luonteeseen.

4.5

Kun veden hinnoittelua uudistetaan Euroopassa, on otettava huomioon ekosysteemipalveluista aiheutuvan taakan jakautuminen sidosryhmien kesken ja sovellettava kokonaiskustannushinnoittelun periaatetta eriytetysti. Yksi lähestymistapa on, että kotitalouksissa ja keskeisissä julkisissa palveluissa käytettävän veden olisi oltava huomattavasti huokeampaa kuin tuotantotoiminnassa käytettävän veden. Hintakannustimissa olisi huomioitava rajakustannushinnoittelun yhteys taloudellisuuteen, tasapuolisuuteen ja kestävyyteen, ja niiden olisi oltava osa laajempaa pakettia, jolla edistetään kestävää vedenkulutusta.

4.6

Komitean mielestä kaikkien sidosryhmien tulee saada avoimesti kaikki vesihuollon kustannuksiin ja veden hintaan liittyvät tiedot. ETSK kaipaa tiettyihin tarkoin määriteltyihin tilanteisiin hintasääntelyä ja katsoo, että tarvitaan huolellista seurantaa sen varmistamiseksi, että kotitalouskuluttajat saavat maksamansa palvelut. Vesivarat eivät saisi olla kaupallisen keinottelun kohteena.

4.7

ETSK toteaa, että pohjavesivarojen pilaantumisen ja liikakäytön vaikutukset aiheuttavat suhteettoman suuren taakan köyhille ja sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Vedestä perittäviä maksuja on arvioitava huolellisesti, sillä niillä voi olla vääristäviä vaikutuksia ja ne voivat aiheuttaa vesiköyhyyttä ja sosiaalista ahdinkoa väestön keskuudessa. ETSK kehottaa aloittamaan EU-tasolla rakentavan keskustelun oikeudenmukaisesta veden hinnoittelusta. Hinnoittelun olisi oltava sellainen, että tietty vähimmäismäärä vettä tarjotaan maksutta ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Hintarakenteessa olisi huomioitava nykyiset ja tulevat yhteiskunnalliset sekä ilmastoon ja teollisuuteen liittyvät haasteet. ETSK kehottaa ottamaan hinnoittelussa yleisesti huomioon pitkän aikavälin vesiturvallisuuden.

4.8

ETSK katsoo, että laajennettua tuottajavastuuta pitäisi soveltaa myös jäännösvesien hallintaan, ja suhtautuu myönteisesti meneillään olevaan yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin (10) (11) tarkistamiseen. Olisi luotava synergioita laajennetun tuottajan vastuun järjestelmien, ekologisen suunnittelun ja tiedotusvaatimusten välille. Kuluttajille olisi järjestettävä veden kestävän käytön ymmärtämiseen ja sen merkityksen tunnustamiseen keskittyviä tiedotuskampanjoita, joiden avulla saatetaan yhteen monia erilaisia sidosryhmiä.

4.9

Vesijärjestelmien asianmukaisen kunnossapidon varmistamiseksi ja käytettävissä olevan veden lisäämiseksi on ratkaisevan tärkeää puuttua hukkavesiongelmaan antamalla etusija jatkuvan kunnossapidon hankkeille, joiden tavoitteena on vähentää merkittävästi vesivuotoja. Jotta tällaisia hankkeita voidaan rahoittaa asianmukaisesti, on tarpeen ottaa käyttöön julkisia investointeja koskeva kultainen sääntö. ETSK korostaa, että huonosti hoidettu ja riittämättömästi rahoitettu kunnossapito yhdistettynä kehnoon omaisuuden hoitoon aiheuttaa merkittäviä taloudellisia tappioita. Vuotojen havaitsemiseksi on kehitettävä viipymättä uusia tekniikoita, ja tätä varten olisi kehitettävä kohdennettua tukea.

4.10

Komitea on huolissaan maanalaisten viemärijärjestelmien kunnon riittämättömästä arvioinnista monissa jäsenvaltioissa ja vaatii perusteellisia ja välittömiä kuntotarkastuksia sekä tietojen kokoamista keskitetysti EU:n tasolle. Toimien toteuttamatta jättämisestä aiheutuu paljon suuremmat kustannukset kuin viemäriverkkojen korjaamisesta.

5.   Veden alueelliset vaikutukset

5.1

Turvallisen, puhtaan ja laadukkaan veden saatavuus on perusoikeus ja elintärkeää kaikkien ihmisten terveydelle, ihmisarvolle ja hyvinvoinnille. Komitea pitää täysin mahdottomana hyväksyä, että kaikki ihmiset eivät ole EU:ssa vieläkään vesihuollon piirissä.

5.2

ETSK pitää ensiarvoisen tärkeänä, että vesikysymykset otetaan huomioon kaikissa asiaan liittyvissä politiikoissa (energia-, kauppa-, teollisuus-, maatalouspolitiikka jne.) ja että jäsenvaltiot varmistavat veteen liittyvillä eri aloilla, kuten kaupunkikehityksessä, elintarvike-, maatalous- ja energia-alalla, tehtävien investointien synergisyyden. Vesi on ratkaisevan tärkeää kaupunkien ja maaseudun kehitykselle.

5.3

ETSK ehdottaa, että laaditaan EU:n sinisen kehityksen ohjelma ja EU:n vesialan toimintaohjelma investointikumppanuuden pohjalta tiiviissä synergiassa EU:n kaupunkiagendan kanssa ja että lisäksi perustetaan vesialan temaattinen kumppanuus Ljubljanan sopimuksen mukaisesti ja EU:n pitkän aikavälin maaseutuvision saumattomaksi jatkoksi. On tärkeää taata alueellinen solidaarisuus, luoda maaseutu- ja kaupunkialueiden välisten erojen käsittelyä varten monenvälisiä hallintorakenteita ja vahvistaa alueellisia vesialan toimijoita.

5.4

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä Välimeren alueen saariin ja syrjäisimpiin alueisiin, joiden vedenjakelussa on niiden maantieteellisen sijainnin vuoksi puutteita tiettyjen kuivuuskausien aikana. Näillä alueilla on varmistettava tarvittava vesihuolto järjestelmällä, joka takaa kotitalouksien ja talouden toimijoiden vedensaannin.

5.5

ETSK ehdottaa julkisen suunnittelun toteuttamista yksinomaan vesistöalueiden tasolla (pohjavedet mukaan lukien). Sen yhteydessä on suojeltava EU:n yleistä etua ja varmistettava, että alkuperäisen vesistön virtaama pysyy ympäristön kannalta riittävän suurena. Kun toteutetaan toimenpiteitä ja vesialan investointeja, joiden tavoitteena on suojella alueita tulvimiselta tai pidättää suurempia vesimääriä kuivuusjaksojen ennakoimiseksi ja kulkukelpoisuuden turvaamiseksi, olisi pyrittävä myös parantamaan biologista monimuotoisuutta ja kunnioittamaan vesistöalueen geomorfologisia ominaispiirteitä.

5.6

Koska vesi on julkinen hyödyke, ETSK katsoo, että vedenkäyttöoikeudet olisi määriteltävä tarkasti ja että niiden toteutumista olisi mitattava ja seurattava. Tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon kaikki oikeudelliset muodot, kuten käyttöoikeussopimukset, luvat, lisenssit, sopimusoikeudet ja suora omistus, ja lisäksi kunnioittaa vettä yhteishyödykkeenä. Käyttöoikeuksien olisi oltava helposti mitattavissa tarkoin määritellyin perustein.

5.7

ETSK suosittaa, että EU hyväksyy veden käyttöoikeussopimuksia koskevia sääntelykehyksiä ja vahvistaa niitä, jotta vettä voidaan hallinnoida pelkän kaupallisen hyödykkeen sijasta julkishyödykkeenä. Väestöltä perittävien hintojen pitäisi lisäksi ilmentää sitä, että vesi on julkishyödyke, ottaen kaikilta osin huomioon SEUT-sopimuksen 14 artikla sekä SEU- ja SEUT-sopimuksiin liitetty pöytäkirja N:o 26. ETSK kehottaa laatimaan rajoittavia sääntöjä, joilla suojellaan EU:n vesivaroja sellaiselta käytöltä, joka palvelee EU:n ulkopuolisten sidosryhmien etuja.

6.   EU-rahoitus

6.1

ETSK kehottaa lisäämään synergiaa ehdotuspyyntöjen ja toimenpideohjelmien tasolla, jotta voidaan huomioida vesialan investointien erityispiirteet ja huolehtia siitä, että vesialalle ja siniseen talouteen osoitettuja EU:n varoja hyödynnetään mahdollisimman hyvin. Vesialaan liittyvän toiminnan kausiluonteisuuteen ja syklisyyteen olisi kiinnitettävä huomiota ehdotuspyyntöjen tasolla ja ohjelmasuunnittelussa. Komitea kehottaa jäsenvaltioita antamaan vesialan investoinneille vahvan etusijan, kun eri ohjelmissa kohdennetaan resursseja uudelleen. Lisäksi olisi mukautettava valtiontukisääntöjä, jotta ne sopivat yhteen vesialan investointien ominaispiirteiden kanssa.

6.2

ETSK katsoo, että Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto (12) ei ole riittävän suuri, jotta siitä voitaisiin tukea sinisen talouden kehittämistä ja siirtymistä siniseen talouteen. Tukikelpoisten toimien kirjoa on kiireellisesti monipuolistettava, ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) (13), elpymis- ja palautumistukivälineen, InvestEU-ohjelman, Interreg Europen ja muiden rahastojen keskinäistä täydentävyyttä on vahvistettava. Lisäksi ERI-rahastojen vesialan hankkeissa sovellettavassa kilpailuperiaatteessa olisi otettava huomioon perustarpeet, jotka vesi tyydyttää.

6.3

ETSK toteaa, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet, paikalliset kalatalouden toimintaryhmät ja yhdennetyt alueelliset investoinnit (ITI) ovat välineitä, joilla pystytään vastaamaan vesialan investointitarpeisiin vain osittain. ETSK kehottaa laatimaan vesialaa sekä sinistä taloutta edistäviä yhdennettyjä alueellisia investointeja varten oman toimenpideohjelman, johdonmukaistamaan eri ehdotuspyyntöjä ja tekemään vaikutustenarvioinnin investoinneista, jotka on rahoitettu vesi-infrastruktuurin kehittämiseen kohdennetuin EU:n varoin. ETSK ehdottaa sinisen siirtymän rahaston perustamista joko keskittämällä nykyisten rahastojen varoja temaattisesti tai lisäämällä uusia varoja. Rahasto olisi kohdennettava alueille, joilla vettä on niukasti, ja siitä olisi rahoitettava siirtymistä kestävään vesihuoltoon, jossa veden saatavuus ei ole eriarvoista, ja tuettava EU:n vuodeksi 2050 asettamien tavoitteiden saavuttamista täydentäen saumattomasti oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa.

6.4

ETSK toteaa lisäksi, että veteen liittyvät alat olisi vahvistettava yhdeksi seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmakauden 2028–2034 strategiseksi painopisteeksi ja että ETSK:n tulisi osallistua EU:n järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tunnustettuna edustajana kestävää sinistä taloutta käsittelevään älykkään erikoistumisen foorumiin (14). ETSK ehdottaa, että ohjelmakaudella 2028–2034 otettaisiin käyttöön pakollinen ennakkoehto.

7.   Uusiin kestäviin liiketoimintamalleihin siirtymisen rahoittaminen

7.1

ETSK kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, millä tavoin julkisia talousarvioita ja riskinvähentämisvälineitä (kuten takauksia ja lisävakuusjärjestelyjä) voidaan hyödyntää strategisesti pyrittäessä parantamaan investointien riski-hyötyprofiilia ja houkuttelemaan kaupallista rahoitusta, joukkorahoitusta ja pääomasijoituksia. Komitea on huolissaan siitä, että julkisen rahoituksen jakaminen on joissakin jäsenvaltioissa ongelmallista julkisen velan nykyisen tason, korkojen nousun sekä valtion luottoluokituksen heikkenemisen vuoksi. ETSK toteaa, että vedenjakeluverkkojen rakentamiseen tehtävien yksityisten investointien rahoittamishalukkuutta saattavat hillitä korruption riski ja sääntelyyn liittyvät epäselvyydet sekä toisaalta se, että kyse on keskipitkän ja pitkän aikavälin investoinneista.

7.2

ETSK katsoo, että vesialan kestäviä investointeja olisi lisättävä hyödyntämällä kestäviä rahoitusvälineitä, kuten vihreitä joukkovelkakirjalainoja, sosiaalivaikutteisia joukkovelkakirjalainoja ja vihreitä lainoja, ja kaikilla eri lainkäyttöalueilla olisi sovellettava johdonmukaisia kestävyyden määritelmiä. Lisäksi olisi edistettävä standardointia ja tietojen avoimuutta. ETSK ehdottaa vesialan investointeihin tarkoitettujen sinisten joukkovelkakirjalainojen sääntelyä EU-tasolla sekä nimenomaan pk-yrityksille suunnattujen räätälöityjen vesialan investointivälineiden kehittämistä (esim. kausiluottojen muodossa). ETSK pyytää lisäksi Eurostatia koostamaan erityisen tilasto-osion vesitalouden alan tiedoista.

7.3

ESG-tekijöiden (15) huomioiminen investointipäätöksiä tehtäessä laajentaa investointimahdollisuuksia ja edistää rahoitusvakautta. ETSK perää investoimista infrastruktuuriin, työoloihin, laadukkaisiin työpaikkoihin ja koulutukseen sekä vesikysymysten tuntemusta edistäviä erityistoimia ja -kampanjoita, jotka on suunnattu nimenomaan nuoremmalle sukupolvelle. Ennakoitavan ja pitkäjänteisen urakehityksen ja riittävän palkkatason varmistaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta vesialan henkilöresurssit pystytään säilyttämään.

7.4

Jäsenvaltioiden on ymmärrettävä, mistä vesialan investoinneissa on kyse, ja edistettävä ja tuettava niitä mm. hyödyntäen tekniseen apuun käytettävissä olevia varoja, ja komission olisi annettava tähän kohdennettua tukea erityisesti veden uudelleenkäyttömahdollisuuksien osalta. ETSK pitää ratkaisevan tärkeänä suunnata rahoitusta hankkeisiin, joilla vähennetään veden kulutusta ja edistetään veden uudelleenkäyttöä kaikissa jäsenvaltioissa vesipolitiikan puitedirektiivin (16) 9 artiklan mukaisesti.

7.5

Euroopan komission, Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin olisi koordinoitava tehokkaasti vesialan investointien rahoitusta ja varmistettava rahoitustoimiensa keskinäinen täydentävyys. Olisi muun muassa laadittava EU:n strategiakehyksen puitteissa yhteisiä keskeisiä tulosindikaattoreita ja huolehdittava kausittaisesta seurannasta talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa. Myös julkisilla pankeilla on EU:n laajuisesti tärkeä rooli vesialan investoinneissa, ja sidosryhmien yhteistyötä yksityisten pankkien kanssa olisi lujitettava.

8.   Investoinnit

8.1

Ennen EU:n investointipäätösten tekemistä on arvioitava perusteellisesti veden pitkän aikavälin kysyntää, vesivarojen saatavuutta ja rahoitusvaihtoehtoja ottaen samalla huomioon ilmastonmuutokseen sopeutumisen asettamat haasteet. Komitea katsoo, että pitkän aikavälin investointisuunnittelun yhteydessä olisi myös määritettävä väestönkehityksen erityiset suuntaukset ja että suunnittelu olisi sovitettava yhteen kaupunkisuunnittelun, maankäytön, maatalouden ja muiden vastaavien alojen aloitteiden kanssa. Vesihuollon parantamisessa olisi myös otettava huomioon sinisen hiilen varastoinnin maksimointi. ETSK kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan synkronoituja aluesuunnittelualoitteita ja massadata-analyysiin pohjautuvia järjestelmiä. Vesialan investoinneissa ja rahoituksessa olisi otettava toimintamenot kattavasti huomioon.

8.2

ETSK kehottaa asettamaan talouden eri aloille, kuten maatalouteen tai teollisuuteen, nimenomaiset vedenkäyttöä koskevat vaatimukset. Tätä varten tulee perustaa asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä on laatia alakohtaiset vedenkäytön suuntaviivat ja jossa ETSK olisi edustettuna.

8.3

Innovointi ja teknologia ovat avainasemassa vesihuollon tehokkuuden edistämisessä. On ratkaisevan tärkeää vaihtaa jäsenvaltioiden kesken tietoa merkittävistä vesialan innovaatioista ja kannustaa alhaalta ylöspäin suuntautuviin kokeiluihin. Lisätoimet ovat tarpeen, jotta voidaan arvioida erilaisten investointipolkujen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä kustannuksia ja hyötyjä paikallistasolta aina vesistöaluetasolle, kansalliselle, rajatylittävälle ja jopa maailmanlaajuiselle tasolle. Vesivaroja koskevien tietojen keruuta ja analysointia voidaan tehostaa ottamalla käyttöön innovatiivisia teknologioita, kuten edullisia satelliittipaikannusjärjestelmiä, joiden avulla voidaan seurata alan kriittisten muuttujien kehitystä. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden osallistuminen.

8.4

Riittävän pitkäkestoisen pääoman hankkiminen kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti edellyttää usein riskien vähentämistä veteen liittyvissä luonnonpääomahankkeissa, joihin kohdistuu suurempia rakenteellisia riskejä. Vesialan riskit nostavat kustannuksia, pienentävät tuloja ja aiheuttavat taloudellisia menetyksiä, ja tätä on punnittava huolellisesti. Myös perinteisiä lainoja ja avustuksia, riskipääomaa, yksityistä ja julkista pääomaa sekä eläke- ja sijoitusrahastoja olisi hyödynnettävä. Viherpesu on edelleen mahdollista, koska vihreille joukkovelkakirjalainoille ja ESG-sijoitusrahastoille ei ole yhdenmukaisia vaatimuksia.

8.5

Komission on kannustettava kaikkien asiaan liittyvien EU:n rahoitus- ja kumppanuusmahdollisuuksien hyödyntämiseen työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden verkostojen kautta, jotta tavoitettaisiin kaikki sidosryhmät, erityisesti pk-yritykset. Sekarahoituksella voi olla tärkeä rooli vesi-infrastruktuurihankkeiden alhaisen tuoton vuoksi. Vesiyhtiöt ovat kuitenkin edelleen hyvä investointiväline.

8.6

ETSK pitää ratkaisevan tärkeänä, että vesialan investointien arviointikriteereihin sisällytetään häiriönsietokyky. Sen avulla voidaan vähentää ennakoimattomista tapahtumista – esim. myrskyistä, tulvista, maastopaloista, kuivuudesta, kyberhyökkäyksistä tai pandemioista – selviämiseen liittyviä kustannuksia, kunhan samalla investoidaan parhaalla mahdollisella tavalla riskinvähentämistoimenpiteisiin. Rajatylittäviin vesihankkeisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, ja niihin olisi ohjattava rahoitusta.

8.7

Riittämättömät investoinnit vesialan hankkeisiin ja se, ettei niiden yhteydessä kohdenneta varoja tehokkuuden lisäämiseen, ovat suurin syy siihen, että EU ja muu maailma eivät ole edistyneet merkittävästi vettä ja sanitaatiota koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 6 saavuttamisessa. ETSK korostaa, että Euroopalla on tilaisuus muuntaa veteen liittyvät haasteet teknologian kehittämisen, yhteiskunnallisen kehityksen ja liiketoiminnan kasvun uusiksi näkymiksi, perimmäisenä tavoitteenaan sellaisen häiriönsietokykyisen talouden saavuttaminen, jossa veden saanti on turvattua ja joka tarjoaa täydet ja tuottavat työllistymismahdollisuudet ja laadukkaita työpaikkoja kaikille. EU:sta voi tulla maailmanlaajuinen edelläkävijä veden uudelleenkäytössä.

---

(1)  Hukkavedellä tarkoitetaan vettä, joka häviää vedenjakelujärjestelmässä eikä saavu koskaan lopulliseen määränpäähänsä. Tällaista vettä ei saada käyttöön eikä laskutettua, mikä vaikuttaa paikalliseen talouteen ja käytettävissä oleviin paikallisiin resursseihin.

(2)  EU:n kaupunkiagenda.

(3)  Ljubljanan sopimus ja monivuotinen työohjelma – EU:n kaupunkiagendan uudistaminen.

(4)  Pitkän aikavälin visio: vahvemmat, verkottuneet, selviytymiskykyiset ja vauraat maaseutualueet.

(5)  Euroopan rakenne- ja investointirahastot kaudella 2014–2020.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).

(7)   EUVL C 202, 7.6.2016, s. 307.

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).

(9)  Industrial pollutant releases to water in Europe, Euroopan ympäristökeskus.

(10)  Ehdotus tarkistetuksi direktiiviksi yhdyskuntajätevesien käsittelystä.

(11)  Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40).

(12)  Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto.

(13)  Euroopan rakenne- ja investointirahastot kaudella 2014–2020.

(14)  https://s3platform.jrc.ec.europa.eu/blue-growth

(15)  ESG (environmental, social, governance) viittaa ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan.

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

Esittelijät:

Kinga JOÓ ja Carlos Manuel TRINDADE

Komitean täysistunnon päätös	25.1.2023
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	21.6.2023
Hyväksyminen täysistunnossa	13.7.2023
Täysistunnon numero	580
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	171/19/22

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK kannattaa varauksetta YK:n päätöslauselmia, joissa vahvistetaan, että vesi on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus (1) ja elämän ja kaikkien ihmisoikeuksien toteutumisen perusedellytys (2). YK:n kestävän kehityksen tavoitteessa 6 ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteessa 20 vahvistetaan yleiset periaatteet, jotka koskevat oikeutta veteen. Ilmastonmuutoksen yhteydessä vesiköyhyyden merkitys kasvaa, ja sen torjuminen edellyttää julkisia toimintapolitiikkoja. Kun vettä on niukasti, vaikutukset tuntuvat voimakkaammin haavoittuvassa asemassa olevan väestönosan keskuudessa.

1.2

ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa kaikissa vesipolitiikoissa ja torjumaan vesiköyhyyttä ja noudattamaan siten myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria. Vesi- ja sanitaatiopalvelujen olisi oltava kestäviä, tasapuolisia, tehokkaita, laadukkaita ja kohtuuhintaisia kaikille, ja niissä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin yhteiskuntaryhmiin.

1.3

ETSK katsoo, että juomaveden yleistä saatavuutta ja laadukasta ja kohtuuhintaista sanitaatiota olisi pidettävä pelkän hyödykkeen sijaan julkishyödykkeenä, minkä vuoksi niitä ei pitäisi hallinnoida sisämarkkinasääntöjen mukaisesti.

1.4

ETSK kehottaa komissiota edistämään yhteistä käsitystä vesiköyhyydestä EU:n tasolla ja laatimaan vesiköyhyydelle kattavan määritelmän, joka mahdollistaa konkreettisen ja yhteisen ymmärryksen vesiköyhyydestä (3) ja jonka pohjalta kukin jäsenvaltio voi kehittää oman kontekstisidonnaisen määritelmänsä.

1.5

ETSK kehottaa komissiota laatimaan yhteiset suuntaviivat laadukkaiden ja kohtuuhintaisten vesi- ja sanitaatiopalvelujen saatavuuden (4) sekä saatavuudessa olevien alueellisten ja sosiaalisten erojen ja sukupuolierojen seuraamiseksi jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla sekä kartoittamaan tilannetta ja seuraamaan säännöllisesti kehitystä. Tietojen olisi oltava luotettavia, päteviä ja julkisesti saatavilla. Tämä on tarpeen myös, jotta voidaan noudattaa juomavesidirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/2184 (5), annettu 16 päivänä joulukuuta 2020, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta) 16 artiklan 1 kohdan a alakohtaa. ETSK odottaa yhdyskuntajätevesidirektiivin uudelleenlaatimista koskevan Euroopan komission ehdotuksen (6) hyväksymistä. Ehdotukseen sisältyy uusi 19 artikla sanitaation saatavuudesta.

1.6

ETSK ehdottaa komissiolle, että juomavesidirektiivin tulevaan tarkistukseen sisällytettäisiin YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 6 mukaisesti takeet vesi- ja sanitaatiopalvelujen yleisestä saatavuudesta. ETSK kehottaa komissiota hyväksymään veden ja sanitaation hinnoittelua koskevat yhteiset suuntaviivat, joiden pohjalta jäsenvaltiot voivat kehittää omia kontekstisidonnaisia sääntelykehyksiään. Näissä suuntaviivoissa olisi kunnioitettava ihmisen oikeutta veteen ja noudatettava pilaantumisen estämisen periaatetta samalla tavoin kuin YK:n suosituksissa ihmisoikeuksista, juomaveden saatavuudesta ja sanitaatiosta.

1.7

ETSK korostaa, että vesi- ja sanitaatiopalvelujen maksut eivät saisi vaarantaa muiden sosiaalisten tarpeiden täyttämistä. ETSK kehottaakin komissiota laatimaan yleiskatsauksen toimenpiteistä, joita jäsenvaltioissa on toteutettu kohtuuhintaisuutta ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia kuluttajia koskien, ja laatimaan tämän yleiskatsauksen pohjalta jäsenvaltioille yhteiset suuntaviivat, jotta voidaan tunnistaa kotitaloudet, joilla on kohtuuhintaisuuteen liittyviä ongelmia, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat kuluttajat, ja määrittää toimenpiteet ongelmien ratkaisemiseksi. Suuntaviivoissa olisi varmistettava, ettei vedenjakelua katkaista yhdeltäkään haavoittuvassa asemassa olevalta käyttäjältä (7). Toimenpiteiden olisi perustuttava kokonaisvaltaiseen näkemykseen asianomaisten kotitalouksien tilanteesta, ja niiden yhteydessä olisi hyödynnettävä sosiaalipoliittisia välineitä ja toteutettava asuntopoliittisia toimenpiteitä sekä vesi- ja sanitaatiopalveluja koskevia kontekstisidonnaisia erityistoimenpiteitä. Näitä toimenpiteitä rahoitettaessa olisi otettava huomioon yhteisvastuun periaate, ja julkisen rahoituksen lisäksi olisi harkittava innovatiivisia rahoitusmuotoja. Voitaisiin esimerkiksi ottaa käyttöön vesilaskujen kautta kohdennettavia tukivaroja.

1.8

ETSK suosittaa, että EU hyväksyy veden käyttöoikeussopimuksia koskevia sääntelykehyksiä ja vahvistaa niitä, jotta vettä voidaan hallinnoida kaupallisen hyödykkeen sijaan julkishyödykkeenä. Näiden sääntelykehysten olisi oltava seuraavanlaisia: a) Ne olisi sovitettava yhteen ihmisoikeuksien kanssa. b) Niillä olisi edistettävä vesiekosysteemien kestävyyttä. c) Ne olisi luotava ja pantava täytäntöön avoimesti mahdollistaen yleisön osallistuminen. d) Niissä olisi täydennettävä käyttöoikeuksien kehystä julkisilla laitoksilla, jotta vedenkäyttöoikeudet voidaan saada takaisin oikeudenmukaista korvausta vastaan ja jakaa ne kuivuuskausien aikana uudelleen hädässä oleville käyttäjille.

1.9

ETSK toteaa, että julkisen ja yksityisen vesihuollon välillä on perustavanlaatuinen ero ja että molemmista on niin hyviä kuin huonojakin esimerkkejä. Yksityisellä vesihuollolla saattaa olla kuitenkin voiton tavoittelun vuoksi vaikeuksia täyttää palvelun yleisyyttä koskeva perusvaatimus eli se, että se palvelee koko väestöä. ETSK katsoo, että julkinen vesihuolto on paremmassa asemassa voidakseen taata veden ja viemäröintijärjestelmien yleisen saatavuuden kohtuulliseen hintaan ja asianmukaisten laatuvaatimusten mukaisesti sekä ekosysteemien ennallistamisen ja suojelun.

1.10

ETSK katsoo, että EU:lla ja kaikilla jäsenvaltioilla olisi oltava ympäristövisio ja niiden olisi laadittava rahoitusohjelmia vedenjakelijoille, jotta voitaisiin vähentää vuotoja ja hävikkiä, jotka kuuluvat vesivarojen hallinnan suurimpiin vitsauksiin. ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan ja tukemaan uusia ja innovatiivisia teknisiä ratkaisuja vedenpuutteen torjumiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi harmaan veden ja käsitellyn jäteveden käytön lisääminen ja hajautetut pienimuotoiset jätevedenkäsittelylaitokset.

1.11

ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan julkista rahoitusta infrastruktuurin kehittämiseen. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä vähävaraisiin kiinteistöjen omistajiin ja sosiaalisesti heikommassa asemassa oleviin kaupunki- ja maaseutualueisiin, joilla on pitkittyneitä infrastruktuurin kunnostustarpeita. Perusparannusaallon yhteydessä olisi harkittava vesi- ja sanitaatioinfrastruktuurin kehittämistä. Lisäksi aluesuunnittelussa olisi otettava huomioon ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kannalta kestävien vesi- ja sanitaatiopalvelujen tarjoaminen.

1.12

ETSK toteaa, että Euroopassa on lukuisia useille jäsenvaltioille yhteisiä vesistöalueita, ja kehottaa hyväksymään poliittisen ja teknisen hallintokehyksen ja ottamaan kansalaisyhteiskunnan mukaan kaikilla EU:n olemassa olevilla vesistöalueilla (ks. kohdat 6.4 ja 6.5). ETSK ehdottaa, että komissio arvioisi vesienhoidon suorituskykyä ja ottaisi käyttöön poliittisia, teknisiä ja osallistavia mekanismeja sen parantamiseksi. Komission olisi perustettava kaikkia sidosryhmiä edustava vesistöalueneuvosto avustamaan vesistöalueesta vastaavaa viranomaista ja toimimaan välittäjänä valtioiden rajat ylittävissä konflikteissa.

1.13

ETSK suosittaa, että komissio — sääntelee erittäin paljon vettä vaativia maatalous- ja teollisuushankkeita alajuoksun loppupään ympäristöongelmien ja sosiaalisten ongelmien osalta, kehittää joissakin tapauksissa keinoja luopua niistä asteittain kokonaan sekä pyrkii löytämään ratkaisuja kyseessä oleville yrityksille, työntekijöille ja alueille ja antamaan käyttöön tarvittavat varat tasapainon saavuttamiseksi valituissa ratkaisuissa. — laatii lainsäädäntöä, jolla varmistetaan minimivirtaama mereen. — varmistaa, että EU hyväksyy hätäsuunnitelmia, joissa asetetaan etusijalle ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saatavuus vedenpuutteen aiheuttamissa kriiseissä.

1.14

ETSK ehdottaa, että EU laatii toimintalinjoja kuluttajien suojelemiseksi ja varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus saada turvallista juomavettä kohtuulliseen hintaan ja käyttää asianmukaisia viemärijärjestelmiä. Näihin toimintalinjoihin olisi sisällytettävä eri sidosryhmien (kuluttajat, työntekijät ja yritykset) osallistuminen neuvoa-antaviin elimiin.

1.15

ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, jotta voidaan lisätä EU:n alueella asuvien tietoisuutta veden arvosta sekä sen merkityksestä, että vesi ja sanitaatio ovat kaikkien saatavilla. Viestinnän ja koulutuksen mahdollisuuksia lisätä tietoisuutta olisi hyödynnettävä, jotta voitaisiin edistää vesi- ja sanitaatiopalvelujen kestävämpää käyttöä (8). Erityiseksi kohderyhmäksi olisi otettava lapset ja nuoret, sillä he ovat keskeisiä toimijoita vesi- ja sanitaatiopalvelujen tulevassa kestävässä käytössä. Valistuksen olisi kuitenkin katettava kaikki ikäryhmät. Vesiköyhyydestä kärsivien kotitalouksien tapauksessa valistus olisi sisällytettävä niihin muihin toimenpiteisiin, joilla parannetaan kotitalouksien mahdollisuuksia saada laadukkaita ja kohtuuhintaisia vesi- ja sanitaatiopalveluita.

1.16

ETSK korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden vesipolitiikkojen yhteydessä olisi tehtävä järjestelmällisiä selvityksiä vesialan henkilöstötarpeista, muun muassa tarvittavasta pätevyydestä, työvoiman kehittämisestä sekä työterveyden ja -turvallisuuden hallinnasta. Ne olisi toteutettava yhdessä alan työmarkkinaosapuolten kanssa.

2.   Johdanto ja lausunnon aiheen rajaaminen

2.1

Vesi on olennainen edellytys kaikilla elämänaloilla. Se on myös keskeinen osa kestävää kehitystä ja välttämätön sivilisaatiomme rauhalle. Ilmastonmuutos on jo pahentanut vesiongelmia, ja näin tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa ja vielä laajemmassa mittakaavassa. Makean veden riittämätön saatavuus aiheuttaa yhä enemmän paineita ihmisille, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille.

2.2

YK:n yleiskokous tunnusti vuonna 2010 (9) erikseen ihmisten oikeuden veteen ja sanitaatioon, ja sitä vahvistettiin vuonna 2023 pidetyssä YK:n vesikonferenssissa (10). YK toteaa myös, että puhdas juomavesi ja sanitaatio ovat olennaisen tärkeitä kaikkien ihmisoikeuksien toteutumiselle. YK:n kansainvälisesti sovittuihin seitsemääntoista kestävän kehityksen tavoitteeseen kuuluu tavoite 6 – ”varmistaa veden saanti ja sanitaatio kaikille”. Näiden maailmanlaajuisten sitoumusten lisäksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 20 mukaan ”jokaisella on oikeus laadukkaisiin peruspalveluihin, kuten vesihuoltoon ja puhtaanapitoon”.

2.3

EU on luonut kattavan oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen varmistaakseen vesivarojensa kestävän hoidon ja on edistynyt sen täytäntöönpanossa (11) (12). ETSK on aiemmissa lausunnoissaan kehottanut liittämään vesialan haasteet köyhyydentorjunnan toimenpiteisiin ja köyhyyden poistamisen tavoitteeseen (13), edistämään veden ja sanitaation saatavuutta elintärkeinä julkisina palveluina kaikille (14) ja helpottamaan haavoittuvassa asemassa olevien sekä eristyksissä olevilla ja epäsuotuisilla tai syrjäisillä maaseutualueilla asuvien ihmisten mahdollisuutta saada juomavettä (15).

2.4

Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa kiinnitetään huomiota nykyisiin haasteisiin, jotka liittyvät puhtaan veden saatavuuteen ja sanitaatioon. Siinä tarkastellaan myös unioni-, jäsenvaltio- ja paikallistasolla toteutettavia toimenpiteitä sekä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan roolia vesiköyhyyden ja sen erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ryhmiin kohdistuvien vaikutusten torjunnassa. Lisäksi siinä tarkastellaan keinoja lieventää vesiköyhyyden sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia seurauksia ja vaikutuksia ihmisten terveyteen.

2.5

Vesiköyhyyttä esiintyy EU:ssa, vaikka EU:n tilanne on maailmanlaajuisesti katsoen suhteellisen hyvä. Laadukkaan ja kohtuuhintaisen veden ja sanitaation puute, jota voidaan kutsua vesiköyhyydeksi, on arkipäivää miljoonille EU:n kansalaisille. Toisin sanoen miljoonilla eurooppalaisilla ei ole oikeutta kohtuuhintaiseen ja laadukkaaseen veteen ja sanitaatioon.

2.6

Vesiköyhyydellä on kuitenkin kauaskantoisia sosiaalisia, taloudellisia ja ekologisia seurauksia. Se aiheuttaa muun muassa terveysriskejä yksilö- ja yhteisötasolla, heikentää työllistettävyyttä ja paikallista taloutta ja aiheuttaa sosiaalista syrjäytymistä, ympäristön pilaantumista, väestön liikkumista ja muuttoliikettä sekä poliittista epävakautta. Tällaiset seuraukset ovat varsin suhteettomia, kun otetaan huomioon kotitalouksien osuus vedenkäytöstä ja jäteveden tuottamisesta teollisuuteen ja maatalouteen verrattuna. Ensimmäinen onnistunut eurooppalainen kansalaisaloite koskikin veden ja sanitaatiopalvelujen saatavuutta, ja siinä vaadittiin vesi- ja sanitaatiopalvelujen takaamista kaikille EU:ssa, ihmisoikeuksien asettamista markkinoiden etujen edelle vesihuollossa ja EU:lta lisää toimia veden ja sanitaation yleisen saatavuuden varmistamiseksi (16). Vesiköyhyyden torjuminen on välttämätöntä, jotta voidaan saavuttaa komission poliittiset tavoitteet varsinkin, kun otetaan huomioon vihreän kehityksen ohjelma ja sen lupaus siitä, ettei ketään jätetä jälkeen.

2.7

Juomavesidirektiivissä asetetaan jäsenvaltioille velvoite toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan juomaveden saatavuus haavoittuvassa asemassa oleville ja syrjäytyneille ryhmille. Siinä ei kuitenkaan tunnusteta kestävän kehityksen tavoitteisiin sisältyvää yleismaailmallista oikeutta turvalliseen juomaveteen ja sanitaatioon. ETSK kehottaa komissiota sisällyttämään tämän tunnustuksen juomavesidirektiiviin seuraavaan tarkistuksen yhteydessä.

2.8

ETSK pitää valitettavana, että saatavilla olevat tiedot ovat rajallisia ja hajanaisia, minkä vuoksi on vaikea saada kattavaa yleiskuvaa ilmiön laajuudesta ja ominaispiirteistä.

3.   Laadukkaan veden ja sanitaation saatavuus

3.1

EU:n väestöstä 2,2 prosentilla eli noin 9,8 miljoonalla ihmisellä ei ole asuinpaikassaan mahdollisuutta saada suojatusta vesilähteestä peräisin olevaa, turvallisesti hallinnoitua juomavettä (17). Lisäksi 2 prosenttia eli noin 9,4 miljoonaa ihmistä voi saada perusjuomavesipalveluja vain asuinpaikkansa ulkopuolella (18). Noin 450 000:lla EU:ssa asuvalla ihmisellä ei ole käytettävissään edes perusjuomavesipalveluja (19). EU:ssa on 6,7 miljoonaa ihmistä eli 1,5 prosenttia väestöstä ilman saniteettitiloja, eli heidän kotitaloudessaan ei ole kylpyammetta, suihkua eikä sisä-WC:tä. 84,5 miljoonaa ihmistä eli 19 prosenttia väestöstä ei ole edes toissijaisen jäteveden käsittelyn piirissä (20).

3.2

Vesiköyhyys vaikuttaa erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin ja kotitalouksiin. — Köyhissä kotitalouksissa on kolme kertaa todennäköisempää, ettei käytössä ole saniteettitiloja (21). — Sillä, että vesi-, sanitaatio- ja hygieniapalvelujen saaminen on mahdotonta, on monin erin tavoin suhteeton vaikutus naisiin esimerkiksi sen takia, että kodinhoitotyöt ovat useimmiten heidän vastuullaan ja heidän on pidettävä huolta kuukautishygieniastaan. — Lapsiin kohdistuva vaikutus on suhteeton, sillä he ovat alttiimpia huonosta hygieniasta johtuville seurauksille. — Myös ihmiset, joilla on jokin vamma tai erityistarpeita, ovat muita alttiimpia vesiköyhyyden seurauksille. — Asunnottomat, erityisesti kadulla asuvat, kärsivät suuresti vesi-, sanitaatio- ja hygieniapalvelujen puutteesta äärimmäisen asuntoköyhyytensä takia. — Turvallisen ja kohtuuhintaisen juomaveden ja sanitaation puute koettelee raskaasti Euroopan suurinta etnistä vähemmistöä eli romaneja. Joka kolmas romani asuu asunnossa, jossa ei ole juoksevaa vettä (22), ja vain hieman yli puolella on sisä-WC tai suihku (23). On esimerkkejä siitä, kuinka marginalisoiduilta yhteisöiltä, joissa romanit ovat yliedustettuina, on estetty mahdollisuus saada edes perustuvaa laatua olevia juomavesipalveluja, kun julkiset vesipisteet on suljettu (24), ja kuinka nämä yhteisöt joutuvat asumaan alueilla, joilla pohjavedet ovat saastuneet taloudellisen toiminnan takia (25). — Maahanmuuttajat, erityisesti hätämajoituksessa ja epävirallisessa majoituksessa olevat paperittomat muuttajat, voivat olla erityisen alttiita veden, sanitaation ja hygieniapalvelujen heikolle saatavuudelle. — Kohtuuhintaisen veden ja sanitaation puute voi vaikuttaa haavoittuvassa asemassa olevien kotitalouksien perheyrityksiin ja aiheuttaa sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia.

3.3

Alueelliset erot vesi- ja sanitaatioinfrastruktuurissa ovat tärkeä – joskaan ei ainoa – tekijä sosiaalisesti eriarvoisissa mahdollisuuksissa saada käyttöön näitä palveluja. Monilla aloilla infrastruktuuriongelmat ja sosiaaliset ongelmat risteävät. Marginalisoituneet maaseutuyhteisöt voivat olla erityisen heikossa asemassa. Lisäksi huonolaatuinen infrastruktuuri lisää vesiköyhyyttä ja ympäristöongelmia resurssiköyhillä asuinalueilla, missä kunnostustarpeet ovat pitkittyneet.

3.4

Samaan aikaan väestörakenteen muutokset vaikuttavat vesi- ja sanitaatiopalvelujen kysynnän alueelliseen jakautumiseen. Kaupungistuminen lisää vesi- ja sanitaatiopalveluihin kohdistuvaa painetta monilla tiheään asutuilla kaupunkialueilla. Muualla EU:ssa, erityisesti – mutta ei yksinomaan – maaseutualueilla, väestön väheneminen luo haasteita verkkojen toiminnalle.

3.5

Vaikka edellä mainitut, vesi- ja sanitaatiopalvelujen puutteelliseen saantiin liittyvät ongelmat koskevat ensisijaisesti tiettyjä yhteiskuntaryhmiä, vesistressi, toisin sanoen veden kysynnän ja tarjonnan välinen epäsuhta, vaikuttaa jossain muodossa paljon suurempaan osaan EU:n väestöstä – keskimäärin 30 prosenttiin (26). Etelä-Euroopassa vakavia vesistressiongelmia on läpi vuoden, muualla Euroopassa vesipulaa esiintyy ajoittain ja paikoittain. Yhteensä 8 miljoonaa ihmistä asuu Euroopassa alueilla, missä kuivuus tai vesistressi on yleistä (27). Ilmastonmuutoksen ennustetaan entisestään vähentävän kausittain veden saatavuutta useimmissa osissa Eurooppaa.

3.6

Lisäksi ilmastonmuutos on merkittävä vesistressiin vaikuttava tekijä muuttaessaan veden kiertokulkua ja sademäärien jakautumista ja nostaessaan lämpötiloja, ja sillä on monin eri tavoin suora vaikutus vesi-, sanitaatio- ja hygieniapalveluihin. Kuivuus, lämpötilan nousu ja jopa rankkasateet heikentävät veden saatavuutta ja laatua ja vahingoittavat infrastruktuuria, mikä vaikeuttaa hygieniasta ja sanitaatiosta huolehtimista. Merenpinnan nousu voi vähentää juomaveden saatavuutta tulvien ja meriveden tunkeutumisen takia. Näyttöä on heikosti, erityisesti Euroopasta. Globaalien trendien pohjalta voidaan kuitenkin kohtuudella olettaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa suhteettomasti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, kotitalouksiin ja yhteisöihin (28).

3.7

Kotitalouksien käyttämän veden määrä vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta riippuen, 77 litrasta 220 litraan päivässä henkeä kohden (29). Itä-Euroopan jäsenvaltioissa kulutus on yleensä vähäisempää kuin lännessä, ja Etelä-Euroopan jäsenvaltioista löytyvät suurimmat kuluttajat, vaikka poikkeuksiakin on (30).

3.8

Vaikka veden laatu on EU:ssa yleisesti ottaen hyvä, eräillä alueilla on edelleen laatuongelmia, mistä ovat osoituksena joitakin jäsenvaltioita vastaan juomavesidirektiivin noudattamatta jättämisen perusteella käynnistetyt oikeudelliset menettelyt. Lisäksi se, että saatavilla ei ole turvallisesti hallinnoitua juomavettä ja erityisesti perusvesipalveluja, aiheuttaa suuren vaaran juomakelvottoman veden käytöstä.

3.9

Tyytyväisyys juomaveden laatuun on yleensä korkea, vaikka arvio ei ole täysin yksimielinen. Tutkimustiedot 2010-luvun puolivälistä osoittavat, että 82 prosenttia EU:ssa asuvista piti juomaveden laatua asuinalueellaan hyvänä (31), ja noin 7 prosenttia oli vastakkaista mieltä. Yleinen arvio juomavedestä EU:ssa oli paljon huonompi, sillä vain 27 prosenttia oli samaa mieltä siitä, että EU:ssa on yleisesti hyvin saatavilla terveellistä ja puhdasta vettä.

3.10

Valtaosa EU:n asukkaista käyttää vesijohtovettä pesuvetenä, henkilökohtaiseen hygieniaan ja ruoanlaittoon, mutta sitä juomavetenä käyttävien osuus on hieman pienempi. 2010-luvun puolivälissä yli 90 prosenttia ilmoitti käyttävänsä vesijohtovettä ruoanlaittoon, mutta vain 55 prosenttia ilmoitti käyttävänsä sitä aina suoraan juomavetenä, ja 10 prosenttia ilmoitti juovansa vesijohtovettä suodattamisen jälkeen.

3.11

Vesi on viime vuosikymmeninä pikku hiljaa hyödykkeistetty, ja vesi- ja sanitaatiopalvelut ovat läpikäyneet yksityistämis- ja finansialisaatioprosessin. Viime vuosina nämä prosessit on kyseenalaistettu, ja on jo esimerkkejä kunnista, jotka ovat ottaneet vesipalvelut takaisin haltuunsa. Vesi on elintärkeää elämälle, yhteishyödyke ja ihmisoikeus. ETSK katsookin, että vesi- ja sanitaatiopalveluja olisi yleishyödyllisinä palveluina säädeltävä selkeästi siten, että taataan palveluvelvoitteet, jotta voidaan varmistaa riittävän laadukas ja kohtuuhintainen yleinen vesi- ja jätevesihuolto. Komission olisi säilytettävä käyttöoikeussopimusdirektiivissä (2014/23/EU) (32) vettä ja jätevettä koskevat poikkeukset, jotka perustuvat onnistuneeseen lopputulokseen johtaneeseen eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen ”Vesi on perusoikeus”. ETSK suosittaa, että komissio jättää vesipalvelut sisämarkkinasääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

4.   Kohtuuhintaisuus

4.1

Vesi- ja sanitaatiopalvelujen kohtuuhintaisuus on EU:ssa asuville yhä suurempi huolenaihe muun muassa energian hinnan viimeaikaisen nousun vuoksi, ja näihin palveluihin liittyvien menojen odotetaan kasvavan. Vaikka vesi- ja sanitaatiopalvelujen kustannukset eivät yleisesti ottaen muodosta kohtuutonta rasitetta kotitalouksille, rasite on usein suuri pienituloisille kotitalouksille. Niiden kotitalouksien määrä, jotka kärsivät tästä, on todennäköisesti kasvamassa. Kun kynnysarvoksi asetetaan 3 prosenttia käytettävissä olevista tuloista, 13 EU-maassa köyhimmällä 5 prosentilla on ongelmia selviytyä vesi- ja sanitaatiopalvelujen maksuista, ja joissakin maissa tämä koskee myös köyhintä 10:tä prosenttia (33). Kohtuuhintaisuuteen liittyvien ongelmien mittaaminen tällä tavalla voi olla kuitenkin kyseenalaista, se saattaa olla vaikeaa, eikä se välttämättä paljasta ongelman koko laajuutta, sillä siinä ei oteta huomioon kotitalouksia, joiden kulutus on alhaisempaa, eikä myöskään veden hinnoittelueroja (34) eikä kotitalouksien suhteellista tulotilannetta.

4.2

Vesi- ja sanitaatiopalvelujen hinnoissa on suuria alueellisia eroja maiden välillä ja niiden sisällä (35), ja yksityiskohtaisten tilastotietojen puuttuessa kattavan yleiskuvan muodostaminen on mahdotonta. Maaseutualueiden jakeluverkoille on kuitenkin ominaista se, että ne ovat pidempiä ja niiden toimintakustannukset ovat korkeammat, mikä nostaa hintoja.

4.3

Haavoittuvassa asemassa olevat kotitaloudet voivat olla helpommin alttiina kohtuuhintaisuuteen liittyville ongelmille pienituloisuuden lisäksi myös huonon laadun ja tehottomampien laitteiden vuoksi sekä siksi, että kotona vietetään enemmän aikaa. Vaikutukset kohdistuvat suhteettomasti syrjäytyneisiin naisiin, lapsiin ja nuoriin sekä työttömiin.

4.4

Vaikka nykyiset kohtuuhintaisuusongelmat edellyttävät kohdennettuja ja tehokkaita sosiaalisia toimenpiteitä, tällä hetkellä ei ole mahdollista saada kattavaa kuvaa EU:n jäsenvaltioiden toimenpiteistä kohtuuhintaisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Tämä pätee myös haavoittuvassa asemassa olevia kuluttajia koskeviin toimenpiteisiin. Myöskään palvelun keskeytymisen mahdollisuudesta – tai sen puuttumisesta – ja vähimmäispalvelusta ei ole saatavilla kattavaa kuvaa. Joistakin maista on kuitenkin saatavilla osittaista tietoa (36), joka osoittaa, että kohtuuhintaisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi on käytössä monenlaisia toimenpiteitä.

4.5

Vesipuitedirektiivissä on syvennetty saastuttaja maksaa -periaatteen käsitettä asettamalla tavoitteeksi, että kustannukset katetaan kokonaisuudessaan ekosysteemien terveyden varmistamiseksi. Tämän periaatteen noudattaminen on kuitenkin ristiriidassa sen periaatteen kanssa, jonka mukaan korkealaatuista juomavettä on oltava yleisesti saatavilla kohtuulliseen hintaan, ja sillä on käytännössä vakavia sosiaalisia seurauksia. Se lisää erityisesti eriarvoisuutta, sillä köyhimmät väestöryhmät joutuvat joko maksamaan suhteellisesti korkeampia hintoja tai heidän kohdallaan ei noudateta edellä esitettyä periaatetta. ETSK katsoo, että laadukkaan ja kohtuuhintaisen juomaveden yleisen saatavuuden periaatteella olisi oltava keskeinen asema ja se olisi otettava huomioon saastuttaja maksaa -periaatteen ja kustannusten täysimääräisen kattamisen periaatteen taustalla olevien ympäristönäkökohtien rinnalla.

4.6

Jotta voidaan kunnioittaa ihmisten oikeutta veteen, suojella ekosysteemejä ja ottaa huomioon sosiaaliset seikat, veden hinnoittelurakenne on tärkeä tekijä kohtuuhintaisuuden, tehokkuuden, oikeudenmukaisuuden ja vesiensuojelun kannalta. Tätä tarkoitusta varten on erilaisia hinnoittelurakenteita, esimerkiksi rakenne (37), jota turvallista juomavettä ja sanitaatiota koskevia ihmisoikeuksia käsittelevä erityisraportoija ehdotti YK:n 76. yleiskokouksessa (38).

5.   Kestävyys

5.1

Tässä lausunnossa ei käsitellä ympäristöongelmia, kuten meriveden tunkeutumista tai saastumista, jotka saattavat aiheuttaa viime kädessä sosiaalisia ongelmia. Painopisteenä on ihmisten toiminta, joka johtaa liikakäyttöön ja aiheuttaa ristiriitoja käytössä. Tunnetuin näistä ongelmista on se, että yhden käyttö estää toista käyttämästä vettä. EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä tämä pyritään ratkaisemaan vesienhoidolla (39), jonka täytäntöönpano ja saavutukset ovat olleet vaihtelevia eri puolilla Eurooppaa.

5.2

Liikakäyttö lisää vedenpuutetta ja heikentää veden ja palvelun laatua. Veden laadun heikkeneminen lisää kuitenkin myös sen puutetta. Se ei vähennä itsessään vesimäärää, mutta se vähentää kaikkiin tarkoituksiin soveltuvan veden määrää tai ainakin nostaa niiden varojen määrää, jotka tarvitaan, jotta veden laatu saadaan hyväksyttävälle tasolle. Liikakäytön ongelman ratkaisemiseksi olisi keskityttävä syihin eikä seurauksiin, joita käsiteltiin edellisessä kohdassa. Liikakäyttö aiheuttaa ympäristöongelmia, jotka puolestaan johtavat sosiaalisiin ongelmiin, sillä ihmisen toiminta on riippuvaista ekosysteemeistä, erityisesti terveistä ekosysteemeistä.

5.3

Erityisenä kehittymässä olevana ongelmana ovat erittäin paljon vettä vaativat maatalous- ja teollisuushankkeet vesipulasta kärsivillä alueilla: nämä hankkeet ovat mahdollisia vain, kun vettä siirretään vesistöalueelta toiselle ja pintavesiä liikakäytetään, mikä aiheuttaa ekologisia ja sosiaalisia ongelmia alajuoksulla. Esimerkiksi joen liiallinen hyväksikäyttö johtaa mereen päätyvien sedimenttien ja ravinteiden vähenemiseen, rannikkoalueiden huonontumiseen ja kalakantojen vähenemiseen. Kaiken kaikkiaan liikakäyttö köyhdyttää ekosysteemejä, mikä vaikuttaa eniten haavoittuvimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin.

5.4

Kalastuksen väheneminen ja mahdollisesti myös merimatkailun väheneminen aiheuttavat sosiaalisia ongelmia. Vaikka rannikoiden tilan heikentymisen ongelmia voidaan lieventää suurilla investoinneilla, joilla tuetaan matkailutoimintaa, samaa ei voida sanoa kalakannoista. Toisaalta, jos EU antaa lainsäädäntöä ylihyödyntävien hankkeiden lopettamiseksi, sillä on ongelmana näin työttömäksi jäävät työntekijät.

5.5

Vuodot ja hävikki (40) eivät ole liikakäyttöä, mutta ne ovat tehotonta ja kestämätöntä veden käyttöä. Tämä ongelma edellyttää kuitenkin yhtenäistä visiota. Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden jakelijat näkevät vuodot ja hävikin pääasiassa taloudellisena kysymyksenä (41). Vuotoihin ja hävikkiin puututaan vasta, kun niistä aiheutuu enemmän kustannuksia kuin niiden korjaamisesta. Yleensä tämä piste saavutetaan, kun ne ovat 15 prosentin tasolla (42). Toisenlainenkin visio on mahdollinen, ja nyt, kun vedestä on yhä enemmän puutetta, se on myös tarpeen, eli toimiin olisi ryhdyttävä jo ennen 15 prosentin kynnysarvoa.

6.   Hallinto

6.1

ETSK toteaa, että vedenjakelu ja sanitaatio kuuluvat maailmanlaajuisesti kuntien toimivaltaan ja että erityyppiset jakelijat (yritykset tai kunnalliset palvelut) palvelevat yhtä tai useampaa kuntaa. Lisäksi Euroopan unionissa ja muualla maailmassa valtaosa ihmisistä on julkisten vesiyhtiöiden palvelujen piirissä. Vedenjakelijoiden erilaisten muotojen lisäksi on myös erotettava toisistaan julkinen ja yksityinen vesihuolto. Kussakin niissä on erilaisia tapoja hoitaa vesihuoltoa. Sekä julkisesta että yksityisesti vesihuollosta on niin hyviä kuin huonojakin esimerkkejä. Voiton tavoitteluun keskittyvällä yksityisellä vesihuollolla voi kuitenkin olla vaikeuksia täyttää yleispalvelua koskevat vaatimukset, kun taas julkinen vesihuolto on paremmassa asemassa voidakseen saavuttaa ne tehokkaasti, kohtuulliseen hintaan ja riittävän laadukasta palvelua tarjoten. ETSK toteaa, että tätä päätelmää tukevat esimerkit vesi- ja sanitaatiopalvelujen uudelleenkunnallistamisesta kahden viime vuosikymmenen aikana.

6.2

Palvelun laadun, kohtuuhintaisuuden ja yleispalvelun varmistamiseksi kaikkien sidosryhmien osallistuminen hallinto- ja sääntelyelimiin on paras tapa pitää vedenjakelu ja sanitaatio kestävän kehityksen tavoitteen 6 tasalla tilanteessa, jossa puute kasvaa ja hinnat nousevat. Vedenjakelun alalla onnistunut esimerkki osallistavasta hallinnosta löytyy Córdobasta, jossa sidosryhmät osallistuvat kunnallisen EMACSA-yhtiön hallitukseen (43). Sen sijaan, että sääntelyelimiä johtaa yksi henkilö, niillä olisi oltava sääntelyn tehostamiseksi hallintoneuvosto, johon sidosryhmät osallistuvat.

6.3

Kansainväliset joet ja vesistöt voivat aiheuttaa jännitteitä ja viime kädessä valtioiden välisiä konflikteja jopa EU:n sisällä. ETSK katsoo ja ehdottaa, että EU:n olisi osallistuttava useiden jäsenvaltioiden alueelle ulottuvien vesialueiden hoitoon, määriteltävä yleiset periaatteet ja konkreettiset tavoitteet ja huolehdittava pätevästä seurannasta, sillä näin voidaan parhaiten edistää vesienhoitoa tilanteessa, jossa vedestä on puutetta, mikä aiheuttaa erilaisia kriisejä.

6.4

Nykyinen vesihallintomalli (hajanaisuus ja hierarkkisten valvontaelinten puute sekä byrokraattinen läpinäkymättömyys) on tehoton. Vesiekosysteemeille, erityisesti niille, joissa on mukana useita jäsenvaltioita, on löydettävä pikaisesti uusi hallintomalli. Vesialalla on lukuisia viranomaisia, jotka ovat vastuussa veden kiertokulun eri vaiheista, joiden visiot ja tavoitteet ovat keskenään ristiriitaisia ja joiden vastuualueet ovat toisinaan päällekkäisiä. ETSK ehdottaa komissiolle, että luodaan vesistöalueiden hallintokehys, johon kuuluu vesistöaluetason poliittisia ja teknisiä elimiä, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman tehokkaasti yleinen poliittinen ohjaus ja tekninen hallinto sekä kaikkien sidosryhmien osallistuminen todellisten osallistumismekanismien avulla.

6.5

ETSK ehdottaa erityisesti demokraattista ja avointa hallintomallia, joka on sekä poliittinen että tekninen ja jonka tavoitteena on panna täytäntöön periaate siitä, että kaikilla on oltava mahdollisuus saada laadukasta ja kohtuuhintaista juomavettä. ETSK ehdottaa, että perustetaan hallintokomiteoita, joissa on jäseniä kaikista asianomaisista maista ja joiden tehtävänä on huolehtia poliittisesta hallinnosta ja ratkaista mahdolliset maiden väliset eturistiriidat. Näitä vesistöalueiden hallintokomiteoita olisi oltava avustamassa tekninen asiantuntijakomitea, ja niiden olisi huolehdittava vesistöalueiden teknisestä hallinnoinnista. Hallintokomitean olisi vahvistettava julkisesti ja tiukasti vastuuhierarkia sen ja vesistöalueeseen kuuluvissa maissa olevien eri tahojen välillä, jotta vastuualueet olisivat yhteensopivia eikä niiden välillä olisi sekaannusta. Vesistöalueen hallintokomitean rinnalla olisi oltava neuvoa-antava hallintoneuvosto. Neuvosto koostuisi kansalaisyhteiskunnan organisaatioista, erityisesti ympäristö-, ilmasto- ja kuluttajajärjestöistä sekä työmarkkinaosapuolista, ja sen tehtävänä olisi käydä jäsenneltyä vuoropuhelua hallintokomitean kanssa ja auttaa ratkaisemaan mahdollisia eturistiriitoja.

---

(1)  https://www.ohchr.org/en/water-and-sanitation

(2)  https://digitallibrary.un.org/record/687002

(3)  Ks. myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Energiaköyhyyden torjuminen ja EU:n selviytymiskyky: taloudelliset ja yhteiskunnalliset haasteet” (puheenjohtajavaltio Tšekin pyytämä valmisteleva lausunto) (EUVL C 486, 21.12.2022, s. 88).

(4)  Täydennetään juomavesidirektiivissä (direktiivi (EU) 2020/2184) säädettyä seurantaa.

(5)   EUVL L 435, 23.12.2020, s. 1. [– – jäsenvaltioiden on] ”tunnistettava ihmiset, joilla ei ole mahdollisuutta saada tai joilla on rajallinen mahdollisuus saada ihmisten käyttöön tarkoitettua vettä, mukaan lukien heikoimmassa asemassa olevat ja syrjäytyneet ryhmät, sekä syyt tällaiseen saatavuuden puuttumiseen”, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32020L2184

(6)  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhdyskuntajätevesien käsittelystä (COM(2022) 541 final, 2022/0345 (COD)).

(7)  Ks. myös https://www.aquapublica.eu/article/news/access-water-and-sanitation-must-be-priority-commission-action-plan-implement-pillar

(8)  Kuten korostetaan muun muassa Budapestin vuoden 2016 vesikonferenssin viesteissä ja poliittisissa suosituksissa (https://www.budapestwatersummit.hu/hu/Vilagtalalkozo/Letoltheto_dokumentumok) ja Budapestin vuoden 2019 vesikonferenssin vetoomuksessa (https://www.budapestwatersummit.hu/en/Summit/Budapest_Appeal).

(9)  Päätöslauselma 64/292: Ihmisten oikeus veteen ja sanitaatioon (2010), https://www.un.org/waterforlifedecade/human_right_to_water.shtml

(10)  https://sdgs.un.org/sites/default/files/2023-03/Closing%20press%20release_waterconference_FINAL_24Mar.pdf

(11)  Juomavesidirektiivin uudelleen laatiminen (2018).

(12)  Ehdotus yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin tarkistamisesta (2022).

(13)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vesipolitiikan nivominen muihin EU:n politiikkoihin” (EU:n puheenjohtajavaltion Unkarin pyynnöstä laadittava valmisteleva lausunto) (EUVL C 248, 25.8.2011, s. 43).

(14)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ’Vesi on perusoikeus! Vesi kuuluu kaikille, se ei ole kaupallinen hyödyke!’ ” (COM(2014) 177 final) (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 12, 15.1.2015, s. 33).

(15)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (uudelleenlaadittu)” (COM(2017) 753 final – 2017/0332 (COD)) (EUVL C 367, 10.10.2018, s. 107).

(16)  https://right2water.eu/

(17)  https://data.worldbank.org/indicator/SH.H2O.SMDW.ZS?locations=EU (viitevuosi: 2020). Niiden ihmisten prosenttiosuus, joilla ei ole asuinpaikassaan mahdollisuutta saada aina tarvittaessa suojatusta vesilähteestä peräisin olevaa juomavettä, joka ei ole ulosteperäisesti ja kemiallisesti saastunutta. Suojattuihin vesiläheisiin kuuluvat muun muassa vesijohdot, porakaivot, suojatut kaivetut kaivot, suojellut lähteet sekä pullovesi ja toimitettu vesi.

(18)  https://data.worldbank.org/indicator/SH.H2O.BASW.ZS?locations=EU (viitevuosi: 2020). Tämä indikaattori kattaa sekä perusvesipalveluja käyttävät henkilöt että henkilöt, jotka käyttävät turvallisesti hallinnoituja vesipalveluja. Perusjuomavesipalveluilla tarkoitetaan suojatusta vesilähteestä peräisin olevaa juomavettä edellyttäen, että vedenhakuun ei kulu edestakaisella matkalla yli 30 minuuttia. Suojattuihin vesiläheisiin kuuluvat muun muassa vesijohdot, porakaivot, suojatut kaivetut kaivot, suojellut lähteet sekä pullovesi ja toimitettu vesi.

(19)  https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/sdg_06_10/default/table?lang=en, https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/demo_pjan/default/table?lang=en

(20)  Eurostat, https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/sdg_06_20/default/table?lang=en, https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/demo_pjan/default/table?lang=en

(21)  https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/ilc_mdho05/default/table?lang=en

(22)  https://fra.europa.eu/en/content/fra-opinions-eu-midis-ii-roma

(23)  https://www.europarl.europa.eu/news/en/headlines/society/20200918STO87401/roma-what-discrimination-do-they-face-and-what-does-eu-do

(24)  http://www.errc.org/uploads/upload_en/file/thirsting-for-justice-march-2017.pdf

(25)  https://eeb.org/wp-content/uploads/2020/04/Pushed-to-the-Wastelands.pdf

(26)  https://www.eea.europa.eu/publications/water-resources-across-europe-confronting

(27)  Ensimmäinen kuuleminen aiheesta ”Aika sinisen kehityksen ohjelmalle”, 27. helmikuuta 2023.

(28)  https://www.preventionweb.net/understanding-disaster-risk/risk-drivers/poverty-inequality

(29)  Eureau, The governance of water services in Europe, 2020 https://www.eureau.org/resources/publications/5268-the-governance-of-water-services-in-europe-2020-edition-2/file

(30)  https://smartwatermagazine.com/news/locken/water-ranking-europe-2020

(31)  https://circabc.europa.eu/sd/a/0070b535-5a6c-4ee4-84ba-6f6eb1682556/Public%20Consultation%20Report.pdf

(32)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, käyttöoikeussopimusten tekemisestä (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1).

(33)  https://www.eesc.europa.eu/sites/default/files/files/blue_deal_fiasconaro.pdf

(34)  https://www.oecd-ilibrary.org/sites/e1b8a4b6-en/index.html?itemId=/content/component/e1b8a4b6-en

(35)  https://www.eureau.org/resources/publications/eureau-publications/5824-europe-s-water-in-figures-2021/file

(36)  https://www.wareg.org/documents/affordability-in-european-water-systems/, https://www.oecd.org/env/resources/15425332.pdf

(37)  Hän ehdotti porrastettua hinnoittelua: Ensimmäisessä kategoriassa hinnat olisivat kohtuulliset, tai tietyissä olosuhteissa palvelu olisi jopa ilmaista, jolloin voitaisiin kunnioittaa ihmisten oikeutta veteen. Toisessa kategoriassa hinnat olisivat tasolla, jolla voidaan kattaa kustannukset. Kolmannessa kategoriassa hinnat olisivat paljon korkeammat, jolloin luksuskäytöstä voitaisiin tukea peruskäyttöä ja välttää liikakäyttöä. ETSK katsoo, että kunkin jäsenvaltion tai jopa kunkin vesi- ja sanitaatiopalvelun tarjoajan olisi määriteltävä itse eri kategorioiden hinnastot.

(38)   Risks and impacts of the commodification and financialisation of water on the human rights to safe drinking water and sanitation, turvallista juomavettä ja sanitaatiota koskevia ihmisoikeuksia käsittelevän erityisraportoijan Pedro Arrojo Agudon YK:n 76. yleiskokoukselle esittämä raportti A/76/159.

(39)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (vesipuitedirektiivi) (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(40)  Vuodot ja hävikki tarkoittavat yleisesti vettä, joka on hävinnyt fyysisesti ja jota ei ole laskutettu. On kuitenkin otettava huomioon, että osan vedestä saa jättää laskuttamatta. Lisätietoa löytyy vesitaseesta.

(41)  Tässä kohdassa hävikillä ei tarkoiteta sallittua laskuttamatonta käyttöä.

(42)  Tämä on Portugalissa käytössä oleva tavanomainen tavoitetaso. Muissa EU-maissa on erilaisia tavoitetasoja, mutta luvulla itsessään ei ole merkitystä esitetyn ajatuksen kannalta.

(43)  Enrique Ortega de Miguel ja Andrés Sanz Mulas, ”Water Management in Córdoba (Spain): A Participative, efficient and Effective Public Model”, Reclaiming Public Water, TNI ed., 2005.