Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2023/C 223/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 216, 19.6.2023

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 205, 12.6.2023

EUVL C 189, 30.5.2023

EUVL C 173, 15.5.2023

EUVL C 164, 8.5.2023

EUVL C 155, 2.5.2023

EUVL C 134, 17.4.2023

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 11.5.2023 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Varhoven administrativen sad – Bulgaria) – MOMTRADE RUSE OOD v. Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

(Asia C-620/21 (1), MOMTRADE RUSE)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Direktiivi 2006/112/EY - 132 artiklan 1 kohdan g alakohta - Sellaisten sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyvien palvelujen verovapautus, jotka suorittaa kyseisessä jäsenvaltiossa tunnustettu sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottava laitos - Palvelujen suorittaminen muulle kuin verovelvolliselle henkilölle muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, johon palvelujen suorittaja on sijoittautunut - Palvelujen luonteen arviointi ja laitoksen arviointi sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavaksi tunnustetuksi laitokseksi - Sen määrittäminen, minkä kansallisen oikeuden mukaan kysymys on ratkaistava - Käsite ”kyseinen jäsenvaltio”)

(2023/C 223/02)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Varhoven administrativen sad

Pääasian asianosaiset

Valittaja: MOMTRADE RUSE OOD

Vastapuoli: Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

Tuomiolauselma

1)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 12.2.2008 annetulla neuvoston direktiivillä 2008/8/EY, 132 artiklan 1 kohdan g alakohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä sosiaalipalvelujen suoritukset luonnollisille henkilöille, jotka asuvat muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa palvelujen suorittajan liiketoiminnan kotipaikka on, voidaan vapauttaa verosta tämän säännöksen nojalla ja toisaalta se seikka, että mainittu palvelun suorittaja on käyttänyt tuohon toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta yhtiötä ottaakseen yhteyden asiakkaisiinsa, on tältä kannalta merkityksetön.

2)

Direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/8, 132 artiklan 1 kohdan g alakohtaa on tulkittava siten, että kun yritys suorittaa sosiaalipalveluja luonnollisille henkilöille, jotka asuvat muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa palvelujen suorittajan liiketoiminnan kotipaikka on, niin sen ratkaisemiseksi, sisältyvätkö mainitut palvelujen suoritukset kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun käsitteeseen ”kyseisessä jäsenvaltiossa tunnustettujen, sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavien laitosten suorittamat sosiaalihuoltoon tai sosiaaliturvaan läheisesti liittyvät palvelujen suoritukset”, näiden palvelujen luonnetta ja kyseessä olevan yrityksen ominaisuuksia on arvioitava direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna, saattamisesta osaksi kansallista oikeusjärjestystä koskevan sen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti, jossa mainitun yrityksen liiketoiminnan kotipaikka on.

3)

Direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/8, 132 artiklan 1 kohdan g alakohtaa on tulkittava siten, että se seikka, että sosiaalipalveluja suorittava yritys on merkitty verotusjäsenvaltion julkisoikeudellisen elimen pitämään rekisteriin sosiaalipalvelujen tuottajaksi kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, on vain siinä tapauksessa, että rekisteröinti edellyttää toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tarkistavan etukäteen, onko kyseinen yritys tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla luonteeltaan sosiaalinen laitos, riittävä peruste katsoa, että kyseinen yritys sisältyy tässä säännöksessä tarkoitettuun kyseisessä jäsenvaltiossa luonteeltaan sosiaaliseksi tunnustetun laitoksen käsitteeseen.

---

(1)  EUVL C 24, 17.1.2022.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 11.5.2023 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Curtea de Apel Bucureşti – Romania) – R.I. v. Inspecţia Judiciară ja N.L.

(Asia C-817/21 (1), Inspecţia Judiciară)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeusvaltio - Oikeuslaitoksen riippumattomuus - SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta - Päätös 2006/928/EY - Tuomareiden riippumattomuus - Kurinpitomenettely - Tuomioistuinten tarkastusyksikkö - Päätarkastaja, jolla on sääntelyvaltaa sekä toimivaltaa henkilövalinnoissa, henkilöarvioinneissa, nimitysasioissa ja kurinpidollisissa tutkintamenettelyissä)

(2023/C 223/03)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Bucureşti

Pääasian asianosaiset

Valittaja: R.I.

Vastapuolet: Inspecţia Judiciară ja N.L.

Tuomiolauselma

SEU 2 artiklaa ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuina yhdessä yhteistyötä ja Romanian edistymisen seurantaa koskevan järjestelmän perustamisesta tiettyjen arviointiperusteiden täyttämiseksi oikeuslaitoksen uudistamisen ja korruption torjunnan alalla 13.12.2006 tehdyn komission päätöksen 2006/928/EY kanssa,

on tulkittava siten, että

ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle,

—

jossa annetaan tutkinnan suorittamiseen ja kurinpitomenettelyn vireille panemiseen tuomareita ja syyttäjiä vastaan toimivaltaisen elimen johtajalle toimivalta toteuttaa sääntelytoimia ja yksittäistapauksia koskevia toimia, jotka koskevat muun muassa kyseisen elimen organisaatiota, sen toimihenkilöiden valintaa, heidän arviointiaan, heidän tehtäviensä suorittamista tai apulaisjohtajan nimeämistä,

—

vaikka ainoastaan näillä toimihenkilöillä ja apulaisjohtajalla on toimivalta suorittaa kyseiseen johtajaan kohdistuva kurinpitomenettelyyn liittyvä tutkinta, kun taas heidän uransa riippuu suuressa määrin johtajan päätöksistä, ja lisäksi apulaisjohtajan toimikausi päättyy samaan aikaan kuin johtajan toimikausi,

kun tätä lainsäädäntöä ei ole laadittu siten, ettei se voi herättää yksityisissä mitään perusteltua epäilyä siitä, käytetäänkö tämän elimen toimivaltuuksia ja tehtäviä kyseisten tuomareiden ja kyseisten syyttäjien toimintaan kohdistuvan painostuksen tai poliittisen valvonnan välineinä.

---

(1)  EUVL C 165, 19.4.2022.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 11.5.2023 – Valittajana Euroopan komissio sekä muina osapuolina Sopra Steria Benelux ja Unisys Belgium

(Asia C-101/22 P) (1)

(Muutoksenhaku - Unionin tuomioistuimen työjärjestys - 169 artikla - Unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun tuomiolauselmaan kohdistuva valitus - Julkiset palveluhankinnat - Tarjouspyyntömenettely - Asetus (EU, Euratom) 2018/1046 - 170 artiklan 3 kohta - Liitteessä I oleva 23 kohta - Hylätty tarjoaja, joka saattaa komission tietoon seikkoja, jotka koskevat hyväksytyn tarjouksen poikkeuksellisen alhaista luonnetta - Hankintaviranomaiselle kuuluvan perusteluvelvollisuuden laajuus)

(2023/C 223/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. André, M. Ilkova ja O. Verheecke)

Muut osapuolet: Sopra Steria Benelux ja Unisys Belgium (edustajat: asianajajat L. Masson ja G. Tilman)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 207, 23.5.2022.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.5.2023 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Landesverwaltungsgericht Niederösterreich – Itävalta) – RE v. Bezirkshauptmannschaft Lilienfeld

(Asia C-155/22 (1), Bezirkshauptmannschaft Lilienfeld)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Maantieliikenne - Maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevat yhteiset säännöt - Asetus (EY) N:o 1071/2009 - 6 ja 22 artikla - Kansallinen säännöstö, jonka perusteella on mahdollista siirtää rikosoikeudellinen vastuu kuljettajien ajo- ja lepoaikoja koskevista vakavista rikkomuksista - Näistä rikkomuksista määrättyjen seuraamusten jättäminen ottamatta huomioon arvioitaessa maantiekuljetusyrityksen hyvämaineisuutta)

(2023/C 223/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesverwaltungsgericht Niederösterreich

Pääasian asianosaiset

Kantaja: RE

Vastaaja: Bezirkshauptmannschaft Lilienfeld

Muu osapuoli: Arbeitsinspektorat NÖ Wald- und Mostviertel

Tuomiolauselma

Maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta 21.10.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1071/2009, sellaisena kuin se on muutettuna 13.5.2013 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 517/2013, 22 artiklaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1071/2009, sellaisena kuin se on muutettuna, 6 artiklan 1 kohdan kanssa,

on tulkittava siten, että

se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan henkilö, joka on rikosoikeudellisessa vastuussa rikkomuksista, joihin maantiekuljetusyrityksessä on syyllistytty, ja jonka käyttäytyminen otetaan huomioon kyseisen yrityksen hyvämaineisuutta arvioitaessa, voi nimetä kuljettajien ajo- ja lepoaikoja koskevien unionin säännösten noudattamisesta vastuussa olevan valtuutetun, ja siten siirtää viimeksi mainitulle rikosoikeudellisen vastuun unionin oikeuden näiden säännösten rikkomisista, kun kansallisen oikeuden mukaan ei ole mahdollista ottaa huomioon mainitun vastuussa olevan valtuutetun syyksi näin luettuja rikkomuksia sen arvioimiseksi, täyttääkö mainittu yritys hyvämaineisuutta koskevan vaatimuksen.

---

(1)  EUVL C 222, 7.6.2022.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.5.2023 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Landgericht Stuttgart – Saksa) – TAP Portugal v. flightright GmbH (C-156/22) ja Myflyright GmbH (C-157/22 ja C-158/22)

(Yhdistetyt asiat C-156/33–C-158/22 (1), TAP Portugal (Perämiehen kuolema) ym.)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Lentoliikenne - Asetus (EY) N:o 261/2004 - Matkustajille lentojen peruuttamisen johdosta annettava korvaus - 5 artiklan 3 kohta - Korvausvelvollisuudesta vapautuminen - Poikkeuksellisten olosuhteiden käsite - Lennon suorittamiseen välttämättömän miehistön jäsenen odottamaton poissaolo sairauden tai kuoleman vuoksi)

(2023/C 223/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Stuttgart

Pääasian asianosaiset

Kantaja: TAP Portugal

Vastaajat: flightright GmbH (C-156/22) ja Myflyright GmbH (C-157/22 ja C-158/22)

Tuomiolauselma

Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa

on tulkittava siten, että

lennon suorittamiseen välttämättömän miehistön jäsenen odottamaton poissaolo sairauden tai kuoleman vuoksi vähän ennen kyseisen lennon suunniteltua lähtöä ei kuulu kyseisessä säännöksessä tarkoitetun poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen alaan.

---

(1)  EUVL C 222, 7.6.2022.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 11.5.2023 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Conseil d'État – Ranska) – Ministre de l’Économie, des Finances et de la Relance v. Manitou BF SA (C-407/22) ja Bricolage Investissement France SA (C 408/22)

(Yhdistetyt asiat C-407/22 ja C-408/22 (1), Manitou BF ym.)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - SEUT 49 artikla - Sijoittautumisvapaus - Yhteisövero - Konserniverotus (ranskalainen ”verotuksellinen keskittäminen”) - Keskitettyyn verotukselliseen konserniin kuuluvien tytäryhtiöiden maksamien osinkojen vapauttaminen verosta - Kotimainen emoyhtiö - Kotimaisten ja ulkomaisten yhtiöiden väliset pääomayhteydet ilman keskitetyn verotuksellisen konsernin muodostamista - Ulkomaisten tytäryhtiöiden maksamien osinkojen vapauttaminen verosta - Vähennyskelvottomat kulut ja maksut, jotka liittyvät omistusosuuteen - Näiden kulujen ja maksujen tulouttamisen neutralisoinnin puuttuminen)

(2023/C 223/07)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d'État

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ministre de l’Économie, des Finances et de la Relance

Vastapuolet: Manitou BF SA (C-407/22) ja Bricolage Investissement France SA (C-408/22)

Tuomiolauselma

SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä keskitetyn verotuksen järjestelmää koskevalle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan

—

kotimaisella emoyhtiöllä, joka on valinnut keskitetyn verotuksen kotimaisten yhtiöiden kanssa, on mahdollisuus neutralisoida sellaisen kulujen ja maksujen osuuden tulouttaminen, jonka suuruudeksi on vahvistettu kiinteämääräisesti 5 prosenttia niiden osinkojen nettomäärästä, jotka se saa muussa jäsenvaltiossa asuvilta tytäryhtiöiltään, jotka objektiivisesti voisivat kuulua valintansa mukaisesti kyseisen keskitetyn verotuksen piiriin, jos ne olisivat kotimaisia,

—	mutta kyseinen neutralisointi evätään kotimaiselta emoyhtiöltä, joka ei ole valinnut tällaista keskitettyä verotusta huolimatta siitä, että sillä on tämän mahdollistavia pääomayhteyksiä muiden kotimaisten yhtiöiden kanssa.

---

(1)  EUVL C 340, 5.9.2022.

Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 27.4.2023 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Consiglio di Stato – Italia) – GO ym. v. Regione Lazio

(Asia C-482/22 (1), Associazione Raggio Verde)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 ja 99 artikla - SEUT 267 artikla - Asiaa viimeisenä oikeusasteena käsittelevien kansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan velvollisuuden ulottuvuus - Poikkeukset tästä velvollisuudesta - Kriteerit - Tilanteet, joissa unionin oikeuden oikea tulkinta on niin ilmeinen, ettei se jätä sijaa perustellulle epäilykselle - Edellytys, jonka mukaan asiaa viimeisenä oikeusasteena olevan kansallisen tuomioistuimen on oltava vakuuttunut siitä, että asia on yhtä lailla ilmeinen jäsenvaltioiden muille asiaa viimeisenä oikeusasteena käsitteleville tuomioistuimille ja unionin tuomioistuimelle)

(2023/C 223/08)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Asianosaiset

Kantajat: GO, UL, KC, PE, HY, EM ja Associazione Raggio Verde

Vastaaja: Regione Lazio

Määräysosa

SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että kansallinen tuomioistuin, jonka päätöksiin ei voida hakea muutosta kansallisen oikeuden mukaan, voi jättää esittämättä unionin tuomioistuimelle unionin oikeuden tulkintaa koskevan kysymyksen ja ratkaista sen itse, kun unionin oikeuden oikea tulkinta on niin ilmeinen, ettei se jätä sijaa perustellulle epäilykselle. Tällaista ilmeisyyttä on arvioitava ottamalla huomioon unionin oikeudelle ominaiset piirteet, erityiset vaikeudet sen tulkinnassa ja vaara erilaisesta oikeuskäytännöstä Euroopan unionissa.

Tämän kansallisen tuomioistuimen ei tarvitse osoittaa yksityiskohtaisesti, että muut jäsenvaltioiden asiaa viimeisenä oikeusasteen käsittelevät tuomioistuimet ja unionin tuomioistuin tekisivät saman tulkinnan, mutta sen on oltava – sellaisen arvioinnin jälkeen, jossa otetaan huomioon nämä seikat – vakuuttunut siitä, että asia on yhtä lailla ilmeinen muille kansallisille tuomioistuimille ja unionin tuomioistuimelle.

---

(1)  Jättämispäivä: 14.7.2022.

Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 27.4.2023 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Consiglio di Stato – Italia) – Ministero della Giustizia v. SP

(Asia C-495/22 (1), Ministero della Giustizia (Notaarikilpailu))

(Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 ja 99 artikla - SEUT 267 artikla - Asiaa viimeisenä oikeusasteena käsittelevien kansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan velvollisuuden ulottuvuus - Poikkeukset tästä velvollisuudesta - Kriteerit - Tilanteet, joissa unionin oikeuden oikea tulkinta on niin ilmeinen, ettei se jätä sijaa perustellulle epäilykselle - Edellytys, jonka mukaan asiaa viimeisenä oikeusasteena olevan kansallisen tuomioistuimen on oltava vakuuttunut siitä, että asia on yhtä lailla ilmeinen jäsenvaltioiden muille asiaa viimeisenä oikeusasteena käsitteleville tuomioistuimille ja unionin tuomioistuimelle)

(2023/C 223/09)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Asianosaiset

Kantaja: Ministero della Giustizia

Vastaaja: SP

Määräysosa

SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että kansallinen tuomioistuin, jonka päätöksiin ei voida hakea muutosta kansallisen oikeuden mukaan, voi jättää esittämättä unionin tuomioistuimelle unionin oikeuden tulkintaa koskevan kysymyksen ja ratkaista sen itse, kun unionin oikeuden oikea tulkinta on niin ilmeinen, ettei se jätä sijaa perustellulle epäilykselle. Tällaista ilmeisyyttä on arvioitava ottamalla huomioon unionin oikeudelle ominaiset piirteet, erityiset vaikeudet sen tulkinnassa ja vaara erilaisesta oikeuskäytännöstä Euroopan unionissa.

Tämän kansallisen tuomioistuimen ei tarvitse osoittaa yksityiskohtaisesti, että muut jäsenvaltioiden asiaa viimeisenä oikeusasteen käsittelevät tuomioistuimet ja unionin tuomioistuin tekisivät saman tulkinnan, mutta sen on oltava – sellaisen arvioinnin jälkeen, jossa otetaan huomioon nämä seikat – vakuuttunut siitä, että asia on yhtä lailla ilmeinen muille kansallisille tuomioistuimille ja unionin tuomioistuimelle.

---

(1)  Jättämispäivä: 22.7.2022.

Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 28.2.2023 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Verwaltungsgericht Minden – Saksa) – J. O. v. Kreis Gütersloh

(Asia C-596/22, (1) Kreis Gütersloh)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Ympäristö - Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi - Direktiivi 2011/92/EU - Velvollisuus suorittaa ympäristövaikutusten arviointi tai tapauskohtainen selvitys - Hankkeiden yhteisvaikutukset - Siipikarjan kasvatuslaitoksen rakentaminen samankaltaisten rakennusten välittömään läheisyyteen)

(2023/C 223/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Minden

Asianosaiset

Kantaja: J. O.

Vastaaja: Kreis Gütersloh

Muu osapuoli: W. D.

Määräysosa

1)

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU, sellaisena kuin se on muutettuna 16.4.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/52/EU, 4 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 2011/92, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä III olevan 1 kohdan b alakohdan ja 3 kohdan g alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan velvollisuus tutkia vaikutus, joka hankkeella voi olla yhdessä muiden hankkeiden kanssa, on rajattu tilanteisiin, joissa tätä laitosta koskeva hanke ja muut hankkeet on liitetty toisiinsa yhteisillä laitoksilla.

2)

Direktiiviä 2011/92, sellaisen kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/52, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa säädetään vain direktiivin 2011/92, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta tapauskohtaisesta selvityksestä sellaisen hankkeen osalta, joka erikseen tarkasteltuna ei ylitä direktiivin 2011/92, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä I olevan 17 kohdan a alakohdassa säädettyä raja-arvoa, mutta joka ylittää kyseisen raja-arvon, kun sitä tarkastellaan yhdessä muiden hankkeiden kanssa. Tämän tapauskohtaisen selvityksen yhteydessä se, että tällainen hanke ylittää kyseisen raja-arvon, kun sitä tarkastellaan yhdessä muiden hankkeiden kanssa, voi kuitenkin olla osoitus siitä, että tällä hankkeella todennäköisesti on direktiivin 2011/92, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 1 kohdassa, tarkoitettuja merkittäviä ympäristövaikutuksia.

---

(1)  EUVL C 463, 5.12.2022.

Valitus, jonka WT on tehnyt 18.11.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-91/20, WT v. komissio, 7.9.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-712/22 P)

(2023/C 223/11)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: WT (edustajat: D. Birkenmaier, Rechtsanwalt, D. Rovetta, ja V. Villante, avvocati)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on 4.5.2023 antamallaan määräyksellä jättänyt valituksen osittain tutkimatta sen tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi ja muilta osin hylännyt sen selvästi perusteettomana sekä määrännyt, että WT vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka Studio Legale Ughi e Nunziante on tehnyt 20.12.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T 389/22, Studio Legale Ughi e Nunziante v. Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), 10.10.2022 antamasta määräyksestä

(Asia C-776/22 P)

(2023/C 223/12)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Studio Legale Ughi e Nunziante (edustajat: asianajajat A. Clemente, L. Cascone, A. Marega ja F. de Filippis)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

ensisijaisesti hyväksyy ensimmäisen ja/tai toisen valitusperusteen ja kumoaa valituksenalaisen määräyksen, toteaa, että unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettua kannetta varten nimetyt asianajajat voivat pätevästi edustaa valittajana olevaa yhteenliittymää ja palauttaa täten asian unionin yleiseen tuomioistuimeen asiakysymyksen ratkaisemista varten

—

toissijaisesti hyväksyy kolmannen valitusperusteen ja kumoaa valituksenalaisen määräyksen, toteaa, että Associazione Ughi e Nunziante – Studio Legale voi jatkaa menettelyä sellaisen asianajajan avulla, joka ei ole valittajana olevan ammatillisen yhteenliittymän jäsen ja palauttaa asian näin ollen unionin yleiseen tuomioistuimeen asiakysymyksen ratkaisemista varten

—	velvoittaa EUIPO:n vastaamaan tästä menettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 119 ja 126 artiklan rikkomista

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi perusteluvelvollisuutta muistuttaessaan ensimmäiseksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka koskee ”itsensä edustamista” ja tarkasteltuaan tämän jälkeen kysymystä asianajajan riippumattomuudesta, joka on täysin eri kysymys.

Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei perustellut millään tavoin ratkaisuaan soveltaa asianajajan riippumattomuuden vaatimusta tapauksessa, jossa kantaja oli asianajotoimisto, joka on muodoltaan yhteenliittymä, eikä se perustellut kantaansa, jonka mukaan kanteen nostaneiden asianajajien riippumattomuus voitiin sulkea pois vain sen seikan perusteella, että he ovat asianajotoimiston osakkaita.

Toinen valitusperuste, joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan rikkomista ja/tai virheellistä soveltamista

Valittaja katsoo toimittaneensa asianmukaisella tavalla kaikki unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 2 kohdassa edellytetyt asiakirjat esittäen todisteet siitä, että asianajajilla on oikeus harjoittaa ammattia Italiassa; tästä seuraa valittajan mukaan, ettei Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan neljättä kohtaa ole rikottu, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut.

Perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan väitetyn rikkomisen osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on hiljattain tulkittu useaan kertaan asianajajan riippumattomuuden vaatimusta, ja valituksenalainen määräys ei noudata tätä oikeuskäytäntöä. Valittajan mukaan käsiteltävässä asiassa ei voida katsoa minkään seikan perusteella, että asianajotoimiston osakkaat eivät kykene hoitamaan tehtäviään parhaalla mahdollisella tavalla ja asiakkaansa edun mukaisesti.

Kolmas valitusperuste, joka koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 52 artiklan rikkomista ja mahdollisesti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 4 kohdan ja 55 artiklan 1 kohdan rikkomista

Valittaja katsoo, että väitetyn riippumattomuuden puuttumisen todettuaan unionin yleinen tuomioistuin tyytyi vain toteamaan, ettei sen työjärjestyksessä määrätä nimenomaisesti mahdollisuudesta korjata tällaista virhettä ja että se siis totesi automaattisesti, ettei kannetta voitu ottaa tutkittavaksi.

Unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen ottanut huomioon sitä, että tämä riippumattomuuden vaatimus on vahvistettu oikeuskäytännössä; virheen korjaamisen mahdollisuudesta ei ole nimenomaista säännöstä tai määräystä sen vuoksi, ettei kyseessä oleva vaatimus sisälly mihinkään normiin. Unionin yleisen tuomioistuimen formalistinen tulkinta aiheutti näin ollen vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa valittajan oikeuksiin perusoikeuskirjan 74 ja 52 artiklan vastaisella tavalla.

Valituksen tutkittavaksi ottaminen

Unionin tuomioistuimen (valituslupajaosto) 8.5.2023 tekemällä määräyksellä valitus otettiin osittain tutkittavaksi. Vastine koskee toista ja kolmatta valitusperustetta.

Valitus, jonka Arne-Patrik Heinze on tehnyt 17.1.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-610/21, L’Oréal v. EUIPO – Heinze (K K WATER), 9.11.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-15/23 P)

(2023/C 223/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Arne-Patrik Heinze (edustaja: N. Dauskardt, Rechtsanwalt)

Muut osapuolet: L'Oréal ja Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on 11.5.2023 antamallaan määräyksellä jättänyt valitusluvan myöntämättä ja velvoittanut Arne-Patrik Heinzen vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Itävalta) on esittänyt 27.2.2023 – XXXX

(Asia C-116/23, Sozialministeriumservice)

(2023/C 223/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: XXXX

Vastapuolena oleva viranomainen: Sozialministeriumservice

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko hoitovapaalla maksettava avustus (Pflegekarenzgeld) asetuksen (EY) N:o 883/2004 (1) 3 artiklassa tarkoitettu sairausetuus vai jokin muu asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklassa tarkoitettu etuus?

2)	Jos kyse on sairausetuudesta, onko hoitovapaalla maksettava avustus asetuksen (EY) N:o 883/2004 21 artiklassa tarkoitettu rahaetuus?

3)	Onko hoitovapaalla maksettava avustus hoitavalle henkilölle vai hoitoa tarvitsevalle henkilölle maksettava etuus?

4)

Kuuluuko asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan tilanne, jossa hoitovapaalla maksettavaa avustusta hakenut henkilö (jäljempänä hakija), joka on Italian kansalainen, joka on asunut Itävallassa Ylä-Itävallan osavaltiossa vakinaisesti 28.6.2013 lähtien ja joka on työskennellyt Itävallassa samassa osavaltiossa 1.7.2013 alkaen yhtäjaksoisesti saman työnantajan palveluksessa – jolloin hakijan kohdalla ei ole viitteitä siitä, että hän olisi rajatyöntekijä –, vaatii vastapuolena olevalta viranomaiselta hoitovapaalla maksettavaa avustusta isänsä, joka on Italian kansalainen ja asuu vakinaisesti Italiassa (Sassuolo), hoitamiseen asian kannalta merkityksellisenä ajanjaksona 1.5.2022–13.6.2022, mistä hakija on sopinut työnantajansa kanssa?

5)

Onko asetuksen (EY) N:o 883/2004 7 artikla tai unionin oikeuden eri määräyksiin tai säännöksiin (esim. SEUT 18 artikla ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 4 artikla) sisältyvä syrjintäkielto esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa hoitovapaalla maksettavan avustuksen saamisen edellytykseksi asetetaan se, että hoitoa tarvitseva henkilö saa Itävallassa tason 3 tai sitä suurempaa pitkäaikaishoitoavustusta?

6)

Onko unionin oikeuteen sisältyvä tehokkuusperiaate tai unionin oikeuden eri määräyksiin tai säännöksiin (esim. SEUT 18 artikla ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 4 artikla) sisältyvä syrjintäkielto nyt tarkasteltavan kaltaisessa tilanteessa esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön tai vakiintuneen oikeuskäytännön soveltamiselle, joka ei mahdollista hoitovapaalla maksettavaa avustusta koskevan hakemuksen muuttamista perheenjäsenen saattohoitoon tai vakavasti sairaan lapsen hoitoon myönnettävää vapaata (Familienhospizkarenz) koskevaksi hakemukseksi, koska hakemuksessa käytettiin yksiselitteisesti hoitovapaalla maksettavaa avustusta koskevan hakemuksen tekemiseen tarkoitettua lomaketta eikä perheenjäsenen saattohoitoon tai vakavasti sairaan lapsen hoitoon myönnettävää vapaata koskevan hakemuksen tekemiseen tarkoitettua lomaketta ja koska työnantajan kanssa tehtiin myös yksiselitteisesti sopimus, jossa viitataan lähiomaisen hoitoon saattohoidon sijasta – vaikka käsiteltävän asian perustana olevassa tilanteessa, jossa hoitoa tarvinnut isä on sittemmin kuollut, täyttyisivät lähtökohtaisesti myös edellytykset hoitovapaalla maksettavan avustuksen maksamiselle perheenjäsenen saattohoitoon tai vakavasti sairaan lapsen hoitoon myönnettävää vapaata koskevien säännösten nojalla, jos työnantajan kanssa olisi vain tehty toisenlainen sopimus ja viranomaiselle olisi jätetty toisenlainen hakemus?

7)

Onko asetuksen (EY) N:o 883/2004 4 artikla tai jokin muu unionin oikeuden määräys tai säännös (esimerkiksi perusoikeuskirjan 7 artikla) esteenä kansalliselle säännökselle (BPGG:n 21c §:n 1 momentti), jossa hoitovapaalla maksettavan avustuksen saamisen edellytykseksi asetetaan se, että hoitoa tarvitseva henkilö saa Itävallassa tason 3 tai sitä suurempaa pitkäaikaishoitoavustusta, kun taas toisessa kansallisessa säännöksessä (BPGG:n 21c §:n 3 momentti), kun sitä sovelletaan samoihin tosiseikkoihin, ei aseteta etuuden saamiselle samanlaista edellytystä?

---

(1)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 15.3.2023 – Sony Computer Entertainment Europe Ltd v. Datel Design and Development Ltd, Datel Direct Ltd ja JS

(Asia C-159/23, Sony Computer Entertainment Europe)

(2023/C 223/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja Revision-menettelyn valittaja: Sony Computer Entertainment Europe Ltd

Vastaajat ja Revision-menettelyn vastapuolet: Datel Design and Development Ltd, Datel Direct Ltd ja JS

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Loukataanko direktiivin 2009/24/EY (1) 1 artiklan 1–3 kohdan mukaista tietokoneohjelman suojaa, jos tietokoneohjelman tai siitä valmistetun kappaleen kohde- tai lähdekoodia ei muuteta, vaan suojatun tietokoneohjelman kanssa samanaikaisesti ajettavalla toisella ohjelmalla muutetaan niiden muuttujien sisältöä, jotka suojattu tietokoneohjelma on siirtänyt työmuistiin ja joita suojattu tietokoneohjelma käyttää ohjelmaa ajettaessa?

2)

Onko kyse direktiivin 2009/24 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta muuttamisesta, jos tietokoneohjelman tai siitä valmistetun kappaleen kohde- tai lähdekoodia ei muuteta, vaan suojatun tietokoneohjelman kanssa samanaikaisesti ajettavalla toisella ohjelmalla muutetaan niiden muuttujien sisältöä, jotka suojattu tietokoneohjelma on siirtänyt työmuistiin ja joita se käyttää ohjelmaa ajettaessa?

---

(1)  Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/24/EY (Kodifioitu toisinto) (EUVL 2009, L 111, s. 16).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Mercantil no 1 de Palma de Mallorca (Espanja) on esittänyt 20.3.2023 – Eventmedia Soluciones SL v. Air Europa Líneas Aéreas SAU

(Asia C-173/23, Eventmedia Soluciones)

(2023/C 223/16)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Mercantil no 1 de Palma de Mallorca

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Eventmedia Soluciones SL

Vastaaja: Air Europa Líneas Aéreas SAU

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (1) 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, joka tutkii korvausvaatimuksen, joka koskee Montrealin yleissopimuksen 19 artiklassa tarkoitetusta matkatavaran kuljetuksen viivästymisestä aiheutuneita vahinkoja, on valvottava viran puolesta kuljetussopimukseen sisällytetyn ehdon, jossa ei sallita matkustajan luovuttavan oikeuksiaan, mahdollista kohtuuttomuutta, jos kanteen nostaa luovutuksensaaja, joka ei luovuttajasta poiketen ole kuluttaja eikä käyttäjä?

2)

Mikäli on asianmukaista harjoittaa valvontaa viran puolesta, voidaanko velvollisuutta ilmoittaa kuluttajalle ja selvittää, vetoaako hän ehdon kohtuuttomuuteen vai hyväksyykö hän sen, jättää noudattamatta, kun otetaan huomioon se, että kuluttaja on konkludenttisella toimella luovuttanut saatavansa vastoin mahdollisesti kohtuutonta ehtoa, jossa ei sallita saatavan luovuttamista?

---

(1)  EYVL 1993, L 95, s. 29.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 21.3.2023 – HJ, IK ja LM v. Twenty First Capital S.A.S.

(Asia C-174/23, Twenty First Capital)

(2023/C 223/17)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Valittajat: HJ, IK ja LM

Vastapuoli: Twenty First Capital S.A.S.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

a) Onko vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivien 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetusten (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 (1) muuttamisesta 8.6.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU 13 artiklaa ja 61 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien, jotka ovat harjoittaneet direktiivin mukaista toimintaa ennen 22.7.2013, on noudatettava palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja -käytäntöjä koskevia velvoitteita i) kyseisen direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetetun määräajan päättyessä ii) säännösten, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista oikeutta, voimaantulopäivänä iii) 61 artiklan 1 kohdassa asetetun 21.7.2014 päättyvän yhden vuoden määräajan päättymisestä alkaen vai iv) vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan toimiluvan saamisesta alkaen? b) Riippuuko tähän kysymykseen annettava vastaus siitä, onko vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan työntekijälle tai yhtiön johtajalle maksamasta palkasta tai palkkiosta sovittu ennen i) kyseisen direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetetun määräajan päättymistä ii) säännösten, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista oikeutta, voimaantulopäivää iii) direktiivin 61 artiklan 1 kohdassa säädetyn määräajan (21.7.2014) päättymistä iv) vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan toimiluvan saamispäivää vai vasta niiden jälkeen?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta seuraa, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan on sen jälkeen, kun kyseinen direktiivi on saatettu osaksi kansallista oikeutta, tietyn ajanjakson ajan ainoastaan pyrittävä parhaansa mukaan noudattamaan tämän direktiivin mukaista kansallista lainsäädäntöä, täyttääkö se tämän velvoitteen, jos se kyseisenä aikana ottaa palvelukseensa työntekijän tai nimittää yhtiön johtajan soveltamalla palkkoja ja palkkioita koskevia ehtoja, jotka eivät täytä direktiivin 13 artiklan kansallisessa täytäntöönpanosäännöksessä säädettyjä vaatimuksia?

---

(1)  EUVL 2011, L 174, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy dla Warszawy-Śródmieścia w Warszawie (Puola)on esittänyt 22.3.2023– Credit Agricole Bank Polska SA v. AB

(Asia C-183/23)

(2023/C 223/18)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Rejonowy dla Warszawy-Śródmieścia w Warszawie

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Credit Agricole Bank Polska SA

Vastaaja: AB

Ennakkoratkaisukysymykset

1.

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (1) 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisen asetuksen säännöksiä sovelletaan tuomioistuimen toimivallan määrittämiseen sellaisen kanteen osalta, joka on nostettu sellaista kuluttajaa vastaan, jonka asuinpaikka on tuntematon ja joka ei ole minkään jäsenvaltion kansalainen, josta tiedetään ensinnäkin, että hänen viimeisin tunnettu asuinpaikkansa oli jäsenvaltiossa, ja josta toisekseen on luotettavia tietoja, jotka viittaavat siihen, ettei hän enää asu kyseisessä jäsenvaltiossa, mutta josta ei ole luotettavia tietoja, jotka viittaavat siihen, että hän on poistunut unionin alueelta ja palannut siihen valtioon, jonka kansalainen hän on?

2.

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 26 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että kuluttajalle, jonka asuinpaikka on tuntematon, jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaisesti määrätyn edunvalvojan vastaaminen tuomioistuimessa on rinnastettavissa kyseisen kuluttajan vastaamiseen tuomioistuimessa ja että jäsenvaltion tuomioistuimen voidaan katsoa olevan toimivaltainen, vaikka on olemassa luotettavia tietoja, jotka viittaavat siihen, ettei kuluttaja enää asu kyseisessä jäsenvaltiossa?

---

(1)  EUVL 2012, L 351, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal du travail francophone de Bruxelles (Brysselin ranskankielinen työoikeudellisten asioiden alioikeus, Belgia) on esittänyt 27.3.2023 – GI v. Partena, assurances sociales pour travailleurs indépendants ASBL

(Asia C-195/23, Partena)

(2023/C 223/19)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal du travail francophone de Bruxelles (Brysselin ranskankielinen työoikeudellisten asioiden alioikeus)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: GI

Vastaaja: Partena, assurances sociales pour travailleurs indépendants ASBL

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehty pöytäkirja (N:o 7) ja erityisesti sen 14 artikla, yhden ainoan sosiaaliturvajärjestelmän soveltamista palvelussuhteessa tai eläkkeellä oleviin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin koskeva periaate ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa määrätty vilpittömän yhteistyön periaate esteenä sille, että jäsenvaltio edellyttää, että virkamies, joka unionin toimielimessä työskentelyn lisäksi toimii sen luvalla sivutoimenaan opetustehtävissä, liittyy kansalliseen sosiaaliturvajärjestelmään ja maksaa sosiaaliturvamaksuja, kun kyseinen virkamies kuuluu jo henkilöstösääntöjen nojalla Euroopan unionin toimielinten yhteiseen sosiaaliturvajärjestelmään?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Varhoven administrativen sad (Bulgaria) on esittänyt 28.3.2023 – Agentsia po vpisvaniyata v. OL

(Asia C-200/23)

(2023/C 223/20)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Varhoven administrativen sad

Pääasian asianosaiset

Kassaatiomenettelyn valittaja: Agentsia po vpisvaniyata

Kassaatiomenettelyn vastapuoli: OL

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Voidaanko direktiivin 2009/101/EY (1) 4 artiklan 2 kohtaa tulkita siten, että sen mukaan jäsenvaltion on sallittava kauppalain (Targovski zakon) 119 §:n mukaisesti rekisteröitävän yhtiösopimuksen julkistaminen, jos yhtiösopimus sisältää niiden yhtiön jäsenten nimien lisäksi, jotka on julkistettava kaupparekisteristä ja voittoa tavoittelemattomien oikeushenkilöiden rekisteristä annetun lain (Zakon za targovskia registar i registara na yuriditcheskite litsa s nestopanska tsel) 2 §:n 2 momentin nojalla, myös muita henkilötietoja? Kysymykseen vastattaessa on otettava huomioon, että rekisteröintivirasto on julkisen sektorin laitos, jota vastaan voidaan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vedota sellaisiin direktiivin säännöksiin, joilla on välitön oikeusvaikutus (tuomio 7.9.2006, Vassallo, С-180/04, EU:C:2006:518, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko katsoa, että pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan oikeusriidan olosuhteissa rekisteröintiviraston suorittama asetuksen 2016/679 (2) 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu henkilötietojen käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi?

3)

Jos kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko kaupparekisteristä ja voittoa tavoittelemattomien oikeushenkilöiden rekisteristä annetun lain 13 §:n 9 momentin kaltaista kansallista säännöstä, jonka mukaan silloin, kun hakemuksessa tai hakemukseen liittyvissä asiakirjoissa annetaan henkilötietoja, joita ei ole laissa edellytetty, on katsottava, että tiedot toimittaneet henkilöt ovat antaneet suostumuksensa siihen, että virasto käsittelee näitä tietoja ja että ne asetetaan julkisesti saataville, pitää sallittuna riippumatta siitä, mitä säädetään asetuksen 2016/679 johdanto-osan 32, 40, 42, 43 ja 50 perustelukappaleessa, joissa täsmennetään mahdollisuutta myös henkilötietojen direktiivin 2009/101 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun vapaaehtoiseen julkistamiseen?

4)

Onko direktiivin 2009/101/EY 3 artiklan 7 kohdassa säädetyn velvoitteen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet 5 kohdan mukaisesti julkistettujen ja rekisterissä tai asiakirjavihkossa olevien tietojen välisten ristiriitaisuuksien välttämiseksi ja sen huomioon ottamiseksi, että ulkopuoliset henkilöt voivat etujensa mukaisesti tutustua direktiivin kolmannessa perustelukappaleessa tarkoitettuihin tärkeimpiin yhtiötä koskeviin asiakirjoihin, noudattamiseksi sallittu sellainen kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään menettelysäännöstä (hakemuslomakkeet, sellaisten asiakirjajäljennösten toimittaminen, joissa on salattu henkilötiedot), jonka mukaisesti luonnollinen henkilö voi käyttää asetuksen (EU) 2016/679 17 artiklassa tarkoitettua oikeutta saada rekisterinpitäjä poistamaan häntä koskevat henkilötiedot ilman aiheetonta viivytystä, jos henkilötiedot, joiden poistamista pyydetään, ovat osa viranomaisten julkistamia (julkisiksi tulleita) asiakirjoja, jotka on toimittanut rekisterinpitäjälle vastaavanlaisen menettelysäännön mukaisesti toinen henkilö, joka on tällä toimella myös määrittänyt häntä koskevan käsittelyn tarkoituksen?

5)	Toimiiko rekisteröintivirasto pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa ainoastaan henkilötietojen rekisterinpitäjänä vai onko se myös niiden vastaanottaja, jos toinen rekisterinpitäjä on määrittänyt henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen julkaistavaksi toimitettujen asiakirjojen yhteydessä?

6)	Onko luonnollisen henkilön omakätinen allekirjoitus tunnistettuun luonnolliseen henkilöön liittyvä tieto eli kuuluuko se asetuksen 2016/679 4 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun henkilötietojen käsitteen piiriin?

7)

Onko asetuksen 2016/679 82 artiklan 1 kohdan käsitettä ”aineeton vahinko” tulkittava siten, että aineellisen vahingon toteaminen edellyttää merkittävää haittaa ja objektiivisesti ymmärrettävää henkilökohtaisten intressien loukkausta, vai pidetäänkö riittävänä sitä, että asianomainen ainoastaan menettää lyhytaikaisesti määräämisoikeuden tietoihinsa henkilötietojen kaupparekisterissä tapahtuvan julkaisemisen vuoksi, jolloin määräämisoikeuden menetyksestä ei aiheutunut merkittäviä eikä haitallisia seurauksia asianomaiselle?

8)

Voiko kansallisen valvontaviranomaisen Komisia za zashtita na lichnite dannin (henkilötietojen suojelusta vastaava lautakunta) asetuksen 2016/679 58 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla antamaa lausuntoa nro 01-116(20)/1.2.2021, jonka mukaan rekisteröintiviraston ei ole oikeudellisesti mahdollista tai sillä ei ole toimivaltaa rajoittaa omasta aloitteestaan tai rekisteröidyn pyynnöstä jo julkistettujen tietojen käsittelyä, pitää asetuksen 2016/679 82 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna osoituksena siitä, ettei rekisteröintivirasto ole millään tavoin vastuussa luonnolliselle henkilölle vahingon aiheuttaneesta tapahtumasta?

---

(1)  Niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 48 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi 16.9.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/101/EY (EUVL 2009, L 258, s. 11).

(2)  Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (EUVL 2016, L 119, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sofiyski rayonen sad (Bulgaria) on esittänyt 7.4.2023 – ”Toplofikatsia Sofia” EAD

(Asia C-222/23, Toplofikatsia Sofia)

(2023/C 223/21)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sofiyski rayonen sad

Hakija maksamismääräysmenettelyssä

”Toplofikatsia Sofia” EAD

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (1) 62 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan ja SEUT 21 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä sille, että luonnollisen henkilön kotipaikan käsite johdetaan kansallisen oikeuden säännöksistä, joiden mukaan sen valtion kansalaisten, jossa asiaa käsittelevä tuomioistuin sijaitsee, vakituinen osoite on aina tässä valtiossa eikä sitä voida siirtää muuhun paikkaan unionin alueella?

2)

Onko asetuksen (EU) N:o 1215/2012 5 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan ja SEUT 21 artiklan kanssa, tulkittava siten, että siinä sallitaan kansallisen oikeuden säännökset ja kansallinen oikeuskäytäntö, joiden mukaan kansallinen tuomioistuin ei voi kieltäytyä antamasta maksamismääräystä sellaista velallista vastaan, joka on tuomioistuinvaltion kansalainen ja jonka osalta voidaan perustellusti olettaa, että kyseisellä tuomioistuimella ei ole kansainvälistä toimivaltaa, koska velallisen kotipaikka on todennäköisesti toisessa unionin jäsenvaltiossa, mikä ilmenee velallisen toimivaltaiselle viranomaiselle tekemästä ilmoituksesta, jonka mukaan hänellä on rekisteröity osoite tässä toisessa valtiossa? Onko tällaisessa tapauksessa merkitystä sillä, koska tämä ilmoitus tehtiin?

3)

Jos asiaa käsittelevän tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta perustuu muuhun kuin asetuksen (EU) N:o 1215/2012 5 artiklan 1 kohtaan, onko SEUT 18 artiklan ensimmäistä kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä kansallisen oikeuden säännöksille ja kansalliselle oikeuskäytännölle, joiden mukaan on niin, että vaikka maksamismääräyksen antaminen on sallittua vain sellaista luonnollista henkilöä vastaan, jonka asuinpaikka on tuomioistuinvaltiossa, sitä, että velallinen, joka on tämän valtion kansalainen, on asettunut asumaan toiseen valtioon, ei voida todeta pelkästään sillä perusteella, että hän on ilmoittanut ensin mainitulle valtiolle rekisteröidyn osoitteensa (”ajantasaisen” osoitteensa), joka on toisessa unionin valtiossa, kun velallinen ei voi osoittaa, että hän on muuttanut kokonaan viimeksi mainittuun valtioon eikä hänellä ole mitään osoitetta tuomioistuinvaltion alueella? Onko tässä tapauksessa merkitystä sillä, koska ajantasainen osoite ilmoitettiin?

4)

Jos kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäiseen alakysymykseen vastataan siten, että maksamismääräyksen antaminen on sallittua, onko silloin asetuksen (EU) N:o 1215/2012 4 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä oikeudenkäynti- ja muiden kuin oikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 25.11.2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/1784 (2) 22 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa, sellaisena kuin sitä on tulkittu tuomiossa C-325/11, Alder (3), ja luettuna yhdessä unionin oikeuden tehokasta soveltamista kansallista menettelyllistä itsemääräämisoikeutta käytettäessä koskevan periaatteen kanssa, mukaan sallittua, että silloin, kun sellaisen valtion kansallinen tuomioistuin, jonka kansalaiset eivät voi luopua tämän valtion alueella rekisteröidystä osoitteestaan ja siirtää sitä toiseen valtioon, käsittelee maksamismääräyksen antamista koskevaa hakemusta menettelyssä, johon velallinen ei osallistu, se pyytää asetuksen (EU) 2020/1784 7 artiklan nojalla sen valtion viranomaisilta, jossa velallisella on rekisteröity osoite, tietoja tämän siellä olevasta osoitteesta ja sen rekisteröintipäivästä, jotta velallisen tosiasiallinen asuinpaikka voidaan selvittää ennen lopullisen ratkaisun antamista asiassa?

---

(1)  EUVL L 351, 2012, s. 1.

(2)  EUVL L 405, 2020, s. 40.

(3)  ECLI:EU:C:2012:824

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 24.2.2023 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Sozialgericht Nürnberg – Saksa) – CK v. Familienkasse Bayern Nord

(Asia C-284/22 (1), Familienkasse Bayern Nord)

(2023/C 223/22)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 276, 18.7.2022.

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 27.2.2023 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Verwaltungsgerichtshof – Itävalta) – AB v. Disziplinarrat der Österreichischen Apothekerkammer – Muu osapuoli: Bundesminister für Soziales, Gesundheit, Pflege und Konsumentenschutz

(Asia C-417/22 (1), Disziplinarrat der Österreichischen Apothekerkammer)

(2023/C 223/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 326, 29.8.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.5.2023 – Ryanair ja Condor Flugdienst v. komissio (Lufthansa; Covid-19)

(Yhdistetyt asiat T-34/21 ja T-87/21) (1)

(Valtiontuki - Lentoliikenteen Saksan markkinat - Saksan eräälle lentoyhtiölle covid-19-pandemian yhteydessä myöntämä tuki - Deutsche Lufthansan pääomittaminen - Vastustamatta jättämistä koskeva päätös - Tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille - Kumoamiskanne - Asiavaltuus - Merkittävä vaikutus kilpailuasemaan - Käsiteltäväksi ottaminen - Huomattava markkinavoima - Lisätoimet tehokkaan kilpailun säilyttämiseksi markkinoilla - Perusteluvelvollisuus)

(2023/C 223/24)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja asiassa T-34/21: Ryanair DAC (Swords, Irlanti) (edustajat: asianajajat E. Vahida, F.-C. Laprévote, S. Rating, I.-G. Metaxas Maranghidis ja V. Blanc)

Kantaja asiassa T-87/21: Condor Flugdienst GmbH (Neu-Isenburg, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Israel, J. Lang ja E. Wright)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn, S. Noë ja F. Tomat)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia asiassa T-34/21: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: J. Möller ja P.-L. Krüger) ja Ranskan tasavalta (asiamiehet: T. Stéhelin, J.-L. Carré ja P. Dodeller)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia asioissa T-34/21 ja T-87/21: Deutsche Lufthansa AG (Köln, Saksa) (edustajat: asianajajat: H.-J. Niemeyer ja J. Burger)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantajat vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvilla kanteillaan kumottavaksi komission 25.6.2020 tekemän päätöksen C(2020) 4372 valtiontuesta SA 57153 (2020/N) – Saksa – Covid-19-tuki Lufthansalle.

Tuomiolauselma

1)	Komission 25.6.2020 tekemä päätös C(2020) 4372 valtiontuesta SA 57153 – Saksa – Covid-19-tuki Lufthansalle, sellaisena kuin se on oikaistuna 14.12.2021 tehdyllä komission päätöksellä C(2021) 9606 final, kumotaan.

2)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Ryanair DACin kulut asiassa T-34/21 ja Condor Flugdienst GmbH:n kulut asiassa T-87/21.

3)	Saksan liittotasavalta, Ranskan tasavalta ja Deutsche Lufthansa AG vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa T-34/21.

4)	Saksan liittotasavalta ja Deutsche Lufthansa vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa T-87/21.

---

(1)  EUVL C 79, 8.3.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.5.2023 – Bastion Holding ym. v. komissio

(Asia T-102/21) (1)

(Valtiontuet - Tukitoimenpiteet pienille ja keskisuurille yrityksille covid-19-pandemian yhteydessä Alankomaissa - Vastustamatta jättämistä koskeva päätös - Tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille - Perusteluvelvollisuus)

(2023/C 223/25)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Bastion Holding BV (Amsterdam, Alankomaat) ja 35 muuta kantajaa, joiden nimet on mainittu tuomion liitteessä (edustajat: asianajajat B. Braeken, X.Y.G. Versteeg, L. Elzas ja T. Hieselaar)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Bottka ja M. Farley)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: M. Bulterman ja J. Langer)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantajat vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan valtiontuesta SA.59535 (2020/N) – Alankomaat – muutos tukijärjestelmään SA.57712 – COVID-19: pienten ja keskisuurten yritysten, joihin COVID-19-pandemia vaikuttaa, kiinteiden kulujen suora tukijärjestelmä, 20.11.2020 annetun komission päätöksen C(2020) 8286 final kumoamista

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Bastion Holding BV ja muut kantajat, joiden nimet ovat liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Alankomaiden kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 182, 10.5.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.5.2023 – Ryanair v. komissio (SAS II; COVID 19)

(Asia T-238/21) (1)

(Valtiontuet - Tanskan ja Ruotsin lentoliikennemarkkinat - Tanskan ja Ruotsin covid-19-pandemian yhteydessä lentoliikenteen harjoittajalle myöntämä tuki - SAS:n pääomapohjan vahvistaminen - Vastustamatta jättämistä koskeva päätös - Kumoamiskanne - Toimi, joka koskee kantajaa erikseen - Merkittävä vaikutus kilpailuasemaan - Käsiteltäväksi ottaminen - Tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille - Jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen tähtäävä toimenpide - Tilapäisten puitteiden vaatimusten noudattaminen)

(2023/C 223/26)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ryanair DAC (Swords, Irlanti) (asiamiehet: E. Vahida, F.-C. Laprévote, V. Blanc, S. Rating ja I.-G. Metaxas-Maranghidis)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn, J. Carpi Badía ja A. Bouchagiar)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: M. Søndahl Wolff, C. Maertens ja C. Grønbech Jensen, avustajanaan asianajaja R. Holdgaard), Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: C. Meyer-Seitz, H. Shev, A. Runeskjöld, M. Salborn Hodgson, R. Shahsavan Eriksson, H. Eklinder ja O. Simonsson) ja SAS AB (Tukholma, Ruotsi) (edustajat: F. Sjövall ja A. Lundmark)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan valtiontuista SA.57543 (2020/N) – Tanska ja SA.58342 (2020/N) – Ruotsi, SAS:n pääomapohjan vahvistamiseksi covid-19-pandemian yhteydessä 17.8.2020 annetun komission päätöksen C(2020) 5750 final kumoamista

Tuomiolauselma

1)	Valtiontuista SA.57543 (2020/N) – Tanska ja SA.58342 (2020/N) – Ruotsi, SAS:n pääomapohjan vahvistamiseksi covid-19-pandemian yhteydessä 17.8.2020 annettu komission päätös C(2020) 5750 final kumotaan.

2)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Ryanair DAC:n oikeudenkäyntikulut, väliintuloihin liittyviä oikeudenkäyntikuluja lukuun ottamatta.

3)	Tanskan kuningaskunta, Ruotsin kuningaskunta ja SAS vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Ryanairille niiden väliintuloista aiheutuneet kulut.

---

(1)  EUVL C 242, 21.6.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.5.2023 – SN v. parlamentti

(Asia T-249/21) (1)

(Toimielimiä koskeva oikeus - Parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskeva säännöstö - Parlamentaarisia avustajia koskevat korvaukset - Perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperiminen - Perusteluvelvollisuus - Edustajien riippumattomuus - Arviointivirhe)

(2023/C 223/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: SN (edustaja: P. Eleftheriadis, barrister)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: N. Görlitz, T. Lazian ja M. Ecker)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan parlamentaarisen avustajan korvauksina perusteettomasti maksetun 196 199,84 euron summan takaisin perimisestä 21.12.2020 tehdyn Euroopan parlamentin pääsihteerin päätöksen ja 15.1.2021 päivätyn veloituslaskun kumoamista.

Tuomiolauselma

1)

Parlamentaarisen avustajan korvauksina perusteettomasti maksetun 196 199,84 euron summan takaisin perimisestä SN:ltä 21.12.2020 tehty Euroopan parlamentin pääsihteerin päätös ja 15.1.2021 päivätty veloituslasku kumotaan siltä osin kuin ne koskevat vuoden 2016 touko-, heinä- ja marraskuussa, vuoden 2017 kesäkuussa ja vuoden 2018 maalis-, huhti- ja marraskuussa maksettuja summia.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	SN ja Euroopan parlamentti vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

---

(1)  EUVL C 278, 12.7.2021 .

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.5.2023 – Bastion Holding ym. v. komissio

(Asia T-289/21) (1)

(Valtiontuet - Tukitoimenpiteet pienille ja keskisuurille yrityksille covid-19-pandemian yhteydessä Alankomaissa - Vastustamatta jättämistä koskeva päätös - Tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille - Perusteluvelvollisuus)

(2023/C 223/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Bastion Holding BV (Amsterdam, Alakomaat) ja 35 muuta kantajaa, joiden nimet on mainittu tuomion liitteessä (edustajat: asianajajat B. Braeken, X.Y.G. Versteeg, T. Hieselaar ja L. Elzas)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Bottka ja M. Farley)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: J. Langer ja M. Bulterman)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantajat vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan valtiontuesta SA.62241 (2021/N) – Alankomaat – kolmas muutos kiinteiden kulujen korvaamista koskevaan suoraan tukijärjestelmään yrityksille, joihin COVID-19-pandemia vaikuttaa, 15.3.2021 annetun komission päätöksen C(2021) 1872 final kumoamista

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Bastion Holding BV ja muut kantajat, joiden nimet ovat liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Alankomaiden kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 278, 12.7.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.5.2023 – Bastion Holding ym. v. komissio

(Asia T-513/21) (1)

(Valtiontuet - Tukitoimenpiteet pienille ja keskisuurille yrityksille covid-19-pandemian yhteydessä Alankomaissa - Vastustamatta jättämistä koskeva päätös - Tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille - Perusteluvelvollisuus)

(2023/C 223/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Bastion Holding BV (Amsterdam, Alankomaat) ja 35 muuta kantajaa, joiden nimet on mainittu tuomion liitteessä (edustajat: asianajajat B. Braeken, T. Hieselaar ja L. Elzas)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Bottka ja M. Farley)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantajat vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan valtiontuesta SA.63257 (2021/N) – Alankomaat – neljäs muutos kiinteiden kulujen korvaamista koskevaan suoraan tukijärjestelmään yrityksille, joihin COVID-19-pandemia vaikuttaa, 22.6.2021 annetun komission päätöksen C(2021) 4735 final kumoamista

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Bastion Holding BV ja muut kantajat, joiden nimet ovat liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 462, 15.11.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.5.2023 – FFI Female Financial Invest v. EUIPO – MLP Finanzberatung (Financery)

(Asia T-7/22) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin Financery rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-sanamerkki financify - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2023/C 223/30)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: FFI Female Financial Invest GmbH (Düsseldorf, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Gramsch)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: T. Klee ja E. Nicolás Gómez)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: MLP Finanzberatung SE (Wiesloch, Saksa) (edustaja: asianajaja G. Hodapp)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 21.10.2021 tekemän päätöksen (asia R 1820/2020-5) kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	FFI Female Financial Invest GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 84, 21.2.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.5.2023 – Chambre de commerce et d’industrie territoriale de la Marne en Champagne v. EUIPO – Ambrosetti Group (TEHA)

(Asia T-52/22) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin TEHA rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki tema - Suhteellinen hylkäysperuste - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Tavaramerkkiä ei ole käytetty tosiasiallisesti - Asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 ja 3 kohta) - Käyttö muodossa, joka poikkeaa sellaisilta osin, että se vaikuttaa merkin erottamiskykyyn - Asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 18 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta))

(2023/C 223/31)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Chambre de commerce et d’industrie territoriale de la Marne en Champagne (Châlons en Champagne, Ranska) (edustaja: asianajaja T. de Haan)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: T. Frydendahl)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Ambrosetti Group Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja G. Guglielmetti)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 23.11.2021 tekemän päätöksen (asia R 837/2021-4) kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Chambre de commerce et d’industrie territoriale de la Marne en Champagne velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 128, 21.3.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.5.2023 – Chambre de commerce et d’industrie territoriale de la Marne en Champagne v. EUIPO – Ambrosetti Group (TEHA)

(Asia T-60/22) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti - Sanamerkki TEHA - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki tema - Suhteellinen hylkäysperuste - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Tavaramerkkiä ei ole käytetty tosiasiallisesti - Asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 ja 3 kohta) - Käyttö muodossa, joka poikkeaa sellaisilta osin, että se vaikuttaa merkin erottamiskykyyn - Asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 18 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta))

(2023/C 223/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Chambre de commerce et d’industrie territoriale de la Marne en Champagne (Châlons en Champagne, Ranska) (edustaja: asianajaja T. de Haan)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: T. Frydendahl)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Ambrosetti Group Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja G. Guglielmetti)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 23.11.2021 tekemän päätöksen (asia R 839/2021-4) kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Chambre de commerce et d’industrie territoriale de la Marne en Champagne velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 128, 21.3.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.5.2023 – Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi v. EUIPO – M. J. Dairies (BBQLOUMI)

(Asia T-106/22) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-sanamerkki BBQLOUMI - Aikaisempi EU-yhteisömerkiksi rekisteröity sanamerkki HALLOUMI - Suhteelliset mitättömyysperusteet - Sekaannusvaara - Maineelle aiheutuva vahinko - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta, 8 artiklan 5 kohta ja 53 artiklan 1 kohdan a alakohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta, 8 artiklan 5 kohta ja 60 artiklan 1 kohdan a alakohta)

(2023/C 223/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi (Nikosia, Kypros) (edustajat: asianajajat S. Malynicz et C. Milbradt)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: D. Gája ja V. Ruzek)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: M. J. Dairies EOOD (Sofia, Bulgaria) (edustajat: asianajajat I. Pakidanska ja D. Dimitrova)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 14.12.2021 tekemän päätöksen (asia R 656/2021-4) kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 165, 19.4.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.5.2023 – Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi v. EUIPO – Fontana Food (GRILLOUMI)

(Asia T-168/22) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin GRILLOUMI rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-yhteisömerkiksi rekisteröity sanamerkki HALLOUMI - Suhteelliset hylkäysperusteet - Sekaannusvaara - Maineelle aiheutuva vahinko - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 8 artiklan 5 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 8 artiklan 5 kohta)

(2023/C 223/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi (Nikosia, Kypros) (edustajat: asianajajat S. Malynicz ja C. Milbradt)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: D. Gája ja V. Ruzek)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Fontana Food AB (Tyresö, Ruotsi)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 3.1.2022 tekemän päätöksen (asia R 1612/2021-5) kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 207, 23.5.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.5.2023 – Dicofarm v. EUIPO – Marco Viti Farmaceutici (Vitis pharma Dicofarm group)

(Asia T-303/22) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-kuviomerkki Vitis pharma Dicofarm group - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki viti DREN - Suhteellinen mitättömyysperuste - Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Tavaroiden ja palvelujen vähäinen samankaltaisuus - Sekaannusvaaran puuttuminen)

(2023/C 223/35)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Dicofarm SpA (Rooma, Italia) (edustajat: asianajajat F. Ferrari, L. Goglia ja G. Rapaccini)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: M. Capostagno ja R. Raponi)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Marco Viti Farmaceutici SpA (Vicence, Italia) (edustajat: asianajajat F. Celluprica, F. Fischetti ja F. De Bono)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 16.3.2022 tekemän päätöksen (asia R 1050/2021-2) kumoamista.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 16.3.2022 tekemä päätös (asia R 1050/2021.2) kumotaan siltä osin kuin se koskee: — luokkaa 3: ”Rasvat, voiteet, salvat, nestemäiset ihovoiteet, geelit ja muut valmisteet kosmeettiseen käyttöön; peseytymisvalmisteet henkilökohtaiseen käyttöön; deodorantit; lääkeaineita sisältämättömät kosmeettiset valmisteet suuvesiä lukuun ottamatta; toalettitarvikkeet; hajuvedet, eteeriset öljyt”; — luokkaa 29: ”Ravinnoksi käsitelty siitepöly”; — luokkaa 30: ”Hunaja; kittivaha; ihmisravinnoksi tarkoitettu kittivaha (mehiläistaloustuote); mehiläisen ruokamehu; lääkeainetta sisältämättömät yrttiteet; muut kuin lääkinnälliseen käyttöön tarkoitetut yrttiteet; yrttijuomat; teeuutteet; tee; hunaja”; — luokkaa 40: ”Farmaseuttisten tuotteiden valmistaminen tilauksesta; biofarmaseuttisten tuotteiden valmistaminen mittatilauksena; biofarmaseuttisten aineiden jalostaminen; kaikki edellä mainitut palvelut suu- ja hammaspalveluja lukuun ottamatta”; — luokkaa 42: ”Tieteelliset tutkimukset; neuvontapalvelut tieteellisten tutkimusten alalla; tieteellinen tiedotuspalvelu; biologiset tutkimukset; kemialliset tutkimus- ja analyysipalvelut; geneettiset tutkimukset ja testit; kosmetiikka-alan tutkimukset; elintarvikealan tutkimukset; ravitsemusalan tutkimukset; farmasia-alan tutkimukset suu- ja hammastutkimuksia lukuun ottamatta; tutkimus ja kehittely bioteknologia-alalla; tuotetutkimus ja –kehittely suu- ja hammasalan tutkimusta ja kehittelyä lukuun ottamatta; tieteelliset ja teknologiset palvelut sekä niihin liittyvät tutkimus- ja suunnittelupalvelut; teolliset analyysi- ja tutkimuspalvelut; tietokoneiden ja ohjelmistojen suunnittelu ja kehitys”.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Dicofarm SpA, l’EUIPO ja Marco Viti Farmaceutici SpA vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 276, 18.7.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.5.2023 – Vanhove v. EUIPO – Aldi Einkauf (bistro Régent)

(Asia T-437/22) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin bistro Régent rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki REGENT - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Aiemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Asetuksen 2017/1001 18 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta ja 47 artiklan 2 kohta - Muoto, joka poikkeaa sellaisilta osin, ettei poikkeaminen vaikuta merkin erottamiskykyyn)

(2023/C 223/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Vanhove (Bordeaux, Ranska) (edustaja: asianajaja N. Castagnon)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: M. Eberl ja T. Klee)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Aldi Einkauf SE & Co. OHG (Essen, Saksa) (edustajat: asianajajat N. Lützenrath, C. Fürsen, M. Minkner ja A. Starcke)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 18.5.2022 tekemän päätöksen (asia R 1113/2021-5) kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Vanhove vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Aldi Einkauf SE & Co. OHG:n oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 326, 29.8.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.5.2023 – Laboratorios Ern v. EUIPO – Biolark (BIOLARK)

(Asia T-459/22) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti - Kuviomerkki BIOLARK - Aikaisempi kansallinen sanamerkki BIOPLAK - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2023/C 223/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Laboratorios Ern, SA (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja S. Correa Rodríguez)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: T. Klee ja A. Ringelhann)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Biolark, Inc. (San Diego, Kalifornia, Yhdysvallat)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 22.4.2022 tekemän päätöksen (asia R 1234/2021-5) kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) vaatimus lausunnon antamisen raukeamisesta hylätään.

2)	Kanne hylätään.

3)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 340, 5.9.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 25.4.2023 – Klein v. komissio

(Asia T-562/19 RENV) (1)

(Laiminlyöntikanne - Lääkinnälliset laitteet - Direktiivin 93/42/ETY 8 artiklan 1 ja 2 kohta - Suojalausekemenettely - Lääkinnällisen laitteen markkinoille saattamista koskevan jäsenvaltion kieltopäätöksen tiedoksi antaminen - Komission päätöksen puuttuminen - Direktiivin 93/42 kumoaminen - Asetuksen (EU) 2017/745 94–97 artikla - Markkinoiden valvontatoimenpiteet - Kanne, joka on selvästi hyväksyttävä)

(2023/C 223/38)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Christoph Klein (Großgmain, Itävalta) (edustaja: asianajaja H. J. Ahlt)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Hermes, E. Sanfrutos Cano ja F. Thiran)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 265 artiklaan perustuvalla kanteellaan, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Euroopan komissio on lainvastaisesti jättänyt ryhtymättä toimenpiteisiin ja tekemättä päätöstä lääkinnällisistä laitteista 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/42/ETY (EYVL 1993, L 169, s. 1) mukaisesti Saksan 7.1.1998 vireille panemassa suojalausekemenettelyssä, joka koskee laitetta Inhaler Broncho-Air®.

Määräysosa

1)

Euroopan komissio ei ole noudattanut lääkinnällisistä laitteista 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/42/ETY 8 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on jättänyt ryhtymättä toimenpiteisiin ja tekemättä päätöstä direktiivin 93/42, joka on korvattu lääkinnällisistä laitteista, direktiivin 2001/83/EY, asetuksen (EY) N:o 178/2002 ja asetuksen (EY) N:o 1223/2009 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivien 90/385/ETY ja 93/42/ETY kumoamisesta 5.4.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/745, 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti Saksan 7.1.1998 vireille panemassa suojalausekemenettelyssä, joka koskee laitetta Inhaler Broncho-Air®.

2)

Komissio velvoitetaan korvaamaan unionin tuomioistuimessa käydystä valitusmenettelystä asiassa C-430/20 P aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä alkuperäisestä menettelystä asiassa T-562/19 ja valitusmenettelyssä asiassa T-562/19 RENV unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 337, 7.10.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 4.5.2023 – Amazonen-Werke H. Dreyer v. EUIPO (Vihreän ja oranssin värin yhdistelmä)

(Asia T-618/22) (1)

(EU-tavaramerkki - Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti - Tavaramerkki, joka esittää vihreän ja oranssin värin yhdistelmää - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Selvästi täysin perusteeton kanne)

(2023/C 223/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Amazonen Werke H. Dreyer SE & Co. KG (Hasbergen-Gaste, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Neuhierl)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: T. Frydendahl)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 22.7.2022 tekemän päätöksen (asia R 2006/2021-5) kumoamista.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 441, 21.11.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 19.4.2023 – UC v. neuvosto

(Asia T-6/23 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2023/C 223/40)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: UC (edustajat: asianajajat P. Bekaert ja S. Bekaert)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: B. Driessen ja M. C. Cadilhac)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 278 ja SEUT 279 artiklan nojalla, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP täytäntöönpanosta 8.12.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2022/2398 (EUVL 2022, L 316 I, s. 7) ja Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 1183/2005 täytäntöönpanosta 8.12.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/2397 (EUVL 2022, L 315 I, s. 1) siltä osin kuin nämä toimet koskevat kantajaa.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Kanne 24.4.2023 – XH v. komissio

(Asia T-11/23)

(2023/C 223/41)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: XH (edustaja: asianajaja K. Górny)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa päätöksen nro R/404/22, jolla pysytettiin 31.5.2022 päivätty muistio tuomion T-511/18 (1) täytäntöönpanosta; tämä tuomio koskee sitä, ettei kantajan nimeä sisällytetty luetteloon vuonna 2017 ylennetyistä virkamiehistä, sellaisena kuin se määritellään 13.11.2017 päivätyssä muistiossa (IA nro 25-2017)

—	määrää maksettavaksi korvausta kantajalle aiheutuneista vahingoista (25 000 euroa henkisestä kärsimyksestä ja 50 000 euroa aineellisesta vahingosta)

—	velvoittaa SEUT 268 artiklan nojalla vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ja muut kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan vuoden 2021 riidanalaisessa ylennysmenettelyssä on oikeudellinen virhe ja se on sääntöjenvastainen: on rikottu henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä tehtyä päätöstä C(2013) 8968; rikottu henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohtaa tarkasteltuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 41 ja 47 artiklan valossa, ja varsinainen ansiovertailu on jätetty tekemättä.

2)	Toinen kanneperuste, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädettyjen ylennyskriteerien soveltamisessa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 41 ja 47 artiklan valossa tarkasteltuna on tehty ilmeinen arviointivirhe.

3)

Kolmas kanneperuste: kyseisiin syihin vedotessaan kantaja pyytää korvausta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä, jotka kantaja väittää itselleen aiheutuneen edellä mainittujen päätösten seurauksena, jotka viivästyttivät ylennyskierroksella huomioon otetun kantajan henkilökansion oikaisemista; virheelliset seikat kantajan ylennystä koskeneissa asiakirjoissa sekä ilmeiset arviointivirheet ylennyskierroksella johtivat ehdokkaan ansioiden vertailun tekemättä jättämiseen ja unionin yleisen tuomioistuimen kyseisen tuomion täytäntöönpanon laiminlyöntiin, koska vuoden 2017 ylennyskierrosta ei toteutettu kokonaan uudelleen sääntöjenmukaisessa menettelyssä; tällä oli kielteinen vaikutus vuoden 2021 ylennyskierrokseen.

---

(1)  Tuomio 25.6.2020, XH v. Euroopan komissio (asia T-511/18; EU:T:2020:291).

Kanne 1.5.2023 – IB v. EUIPO

(Asia T-38/23)

(2023/C 223/42)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: IB (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

toteaa — että EUIPO:n henkilöstöosaston johtajan 11.4.2022 tekemä päätös, joka koski 13.10.2021 annetun unionin yleisen tuomioistuimen täytäntöönpanoa SEUT 266 artiklan mukaisesti ja jolla evättiin työkyvyttömyyden toteamismenettelyn uudelleen aloittaminen kantajan osalta, on kumottava — että 2.11.2022 tehty päätös – mikäli tämän päätöksen katsotaan tuovan asiaan lisäselvitystä asiaan – jolla henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan perusteella tehty oikaisuvaatimus hylättiin, on tarvittavilta osin kumottava,

—	määrää viran puolesta kolmannen lääkärin

—

velvoittaa vastaajan — aloittamaan uudelleen työkyvyttömyyden toteamismenettelyn työkyvyttömyyslautakunnan jäsenten nimeämisen osalta — tällä välin ja odotettaessa kantajan työkyvyttömyydestä tehtävää lopullista päätöstä maksamaan kantajalle henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 9 artiklan 4 kohdan nojalla taatun vähimmäismäärän perhelisineen ja korkoineen siten, että korkokanta määräytyy Euroopan keskuspankin vahvistaman korkokannan mukaisesti kahdella prosentilla korotettuna — ottamaan kantajan takautuvasti yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän piiriin

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan hallintoviranomainen on pannut 13.12.2021 annetun tuomion puutteellisesti täytäntöön ja rikkonut näin SEUT 266 artiklaa, Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä IX tarkoitettua päällekkäisten seuraamusten kieltoa on loukattu ja asiassa on syyllistytty väärään lainsoveltamiseen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan huolenpitovelvollisuutta ja oikeutta ihmisarvon kunnioitukseen on loukattu, päätöstä ei ole perusteltu niin riittävästi, että siitä kävisi ilmi ensisijaiseksi katsottu yksikön etu, hallintoviranomaisen velvollisuutta ottaa huomioon virkamiestensä ja entisten virkamiestensä hyvinvointi on laiminlyöty.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan asiassa kyseessä olevan menettelyn tutkinnassa, nimittävän viranomaisen, työkyvyttömyyslautakunnan tehtävien ja niiden välisen toimivallan jaon arvioinnissa on syyllistytty ilmeisiin arviointivirheisiin, perustelut ovat ristiriitaiset ja asiassa ei ole noudatettu hyvän hallinnon vaatimusta.

Kanne 7.4.2023 – Ballmann v. Euroopan tietosuojaneuvosto

(Asia T-183/23)

(2023/C 223/43)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Lisa Ballmann (Innsbruck, Itävalta) (edustaja: asianajaja F. Mikolasch)

Vastaaja: Euroopan tietosuojaneuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla Euroopan tietosuojaneuvoston (EDPB) 7.2.2023 tekemän päätöksen, jolla kantajalta evättiin oikeus tutustua asiakirjoihin, jotka liittyvät EDPB:n sitovaan päätökseen 3/2022 Irlannin valvontaviranomaisen vireille saattamassa kiistanratkaisumenettelyssä, joka koskee Meta Platforms Ireland Limitediä ja sen Facebook-palvelua (yleisen tietosuoja-asetuksen (1) 65 artikla), ja

—	velvoittamaan Euroopan tietosuojaneuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, jolla väitetään, että EDPB rikkoi Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 2 kohdan b alakohtaa.

—

EDPB rikkoi perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohtaa hylkäämällä kantajan vaatimuksen saada tutustua EDPB:n sitovaan päätökseen 3/2022 liittyviin asiakirjoihin sillä perusteella, että vaatimuksen esittäjällä (kantaja ja hänen edustajansa, yleisen tietosuoja-asetuksen 80 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu voittoa tavoittelematon elin NOYB-European Center for Digital Rights) ei ole oikeutta tutustua asiakirjoihin, koska sitovan päätöksen 3/2022 ei voida katsoa vaikuttavan heihin kielteisesti.

—	Toisin kuin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, ”epäedullista vaikutusta” ei mainita sen 41 artiklan 2 kohdan b alakohdassa eikä sen tarvitse siten täyttyä.

—

Kantaja vaatii perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla saada tutustua ”hänen asiakirjoihinsa”. Asiassa on välittömästi kyse hänen yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan nojalla tekemästään henkilökohtaisesta valituksesta Metaa vastaan hänen henkilötietojensa osalta. Sitovassa päätöksessä 3/2022 viitataan ”valitukseen” ja ”valittajaan” yli 160 kertaa. EDPB itse katsoo sitovassa päätöksessä 3/2022, että kyseessä oleva päätösehdotus liittyy ”valitukseen perustuvaan tutkimukseen”, ja valituksen jättäjänä oli kantaja. Sitovassa päätöksessä 3/2022 viitataan sekä kantajaan että voittoa tavoittelemattomaan elimeen NOYB – European Center for Digital Rights, joka edusti häntä yleisen tietosuoja-asetuksen 80 artiklan 1 kohdan nojalla ”valittajana”.

—

Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdassa annettu oikeus tutustua asiakirjoihin on itsenäinen oikeus. Perusoikeuskirjan 41 artiklassa tehdään selkeästi ero asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden välillä. Kyseisten oikeuksien kohteet ja tarkoitukset eroavat toisistaan. Jälkimmäinen on enemmänkin puolustautumisoikeus. Oikeus tutustua asiakirjoihin puolestaan liittyy yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin ja tehokasta oikeussuojaa koskevaan oikeuteen. Unionin tuomioistuin itse on tarkastellut molempia oikeuksia erikseen eikä sido oikeutta tutustua asiakirjoihin oikeuteen tulla kuulluksi.

—

Vaikka ”epäedullinen vaikutus” olisi perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohtaan kuuluva edellytys (mitä se ei ole), se täyttyi kantajan mukaan siksi, että — vaatimuksen esittäjän 9.9.2019 esittämistä yhdeksästä vaatimuksesta EDPB:n sitovassa päätöksessä 3/2022 ratkaistiin vain yksi – ja sekin osittain (vaatimuksen kohde, ”mainonta”, rajattiin pelkkään ”personoituun mainontaan”) – eikä EDPB ottanut kantaa muihin vaatimuksiin — Itävallan ja Irlannin valvontaviranomaisilla on riitaa siitä, ovatko asiat vielä vireillä niissä tai EDPB:ssä vai hylättiinkö vaatimukset jossakin menettelyn vaiheessa, ja vaatimuksen esittäjän ja valvontaviranomaisten välillä on vireillä tätä koskevia oikeudenkäyntejä Irlannin ja Itävallan tuomioistuimissa, ja — vaatimuksen esittäjä ei voi ymmärtää menettelyä, jonka päätteeksi EDPB ratkaisi vain yhden vaatimuksen osittain tutustumatta asiakirja-aineistoon, kun otetaan huomioon, että Itävallan ja Irlannin valvontaviranomaisten on noudatettava EDPB:n ratkaisua.

---

(1)  Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (EUVL 2016, L 119, s. 1).

Kanne 14.4.2023 – Hansol Paper v. komissio

(Asia T-199/23)

(2023/C 223/44)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Hansol Paper Co. Ltd (Soul, Korean tasavalta) (edustajat: asianajajat J. F. Bellis ja B. Servais)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön Korean tasavallasta peräisin olevan tietyn kevyen lämpöpaperin tuonnissa Hansol-ryhmän osalta sekä jäännöstullin muuttamisesta 16.3.2023 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/593 (EUVL 2023, L 79, s. 54) kantajaa koskevilta osin ja

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan rikkomiseen. — Kantajan mukaan laskelmilla, jotka komissio on tehnyt laskeakseen riidanalaisessa asetuksessa tarkistetun polkumyyntitullin määräksi 103,16 euroa nettotonnia kohden, ei korjata unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-383/17 antaman tuomion 85 ja 86 kohdassa toteamaa ja unionin tuomioistuimen asiassa C-260/20 P antaman tuomion 62–64 kohdassa vahvistamaa painotusvirhettä, ja ne ovat siis ristiriidassa perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan kanssa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan rikkomiseen. — Kantaja väittää tältä osin, että menetelmällä, jota on käytetty Artonen normaaliarvon laskemiseen tarkasteltavana olevan tuotteen tietyn tuotelajin osalta rikotaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa siltä osin kuin komissio on muodostanut Artonen normaaliarvon tämän tuotelajin osalta sen sijaan, että se olisi perustanut normaaliarvon kantajan sisäisiin myyntihintoihin tarkasteltavana olevan tuotteen tämän tuotelajin tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Kanne 23.4.2023 – VT v. komissio

(Asia T-216/23)

(2023/C 223/45)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: VT (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 5.5.2022 toteutetun toimen, jolla kantajaa ei ole sisällytetty kilpailujen EPSO/AD/380/19-AD7 ja EPSO/AD/380/19-AD9 varallaololuetteloihin

—	kumoamaan 15.7.2022 toteutetun toimen, jolla hylättiin pyyntö kilpailujen EPSO/AD/380/19-AD7 ja EPSO AD/380/19-AD9 varallaololuettelojen ulkopuolelle jättämisen uudelleentarkastelusta

—

kumoamaan nimittävän viranomaisen sen jälkeen, kun Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) oli ollut yli neljä kuukautta hiljaa, 10.2.2023 hiljaisesti tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan nojalla 10.10.2022 tekemä valitus

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu unionin toimielinten kielijärjestelyjä koskevien säännösten rikkomiseen. Kirjallisen ja suullisen kokeen suorittaminen muulla kuin kantajan äidinkielellä (englanniksi ja ranskaksi) esti hänen osaamisensa asianmukaisen arvioinnin, koska hänen koetuloksiinsa vaikutti myös hänen kielitaitonsa. Tästä seurasi myös henkilöstösääntöjen 27 artiklan rikkominen.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, siihen, ettei hakijoita arvioitu objektiivisesti (Glantenay-oikeuskäytäntö), ja henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan ensimmäisen ja kolmannen kohdan rikkomiseen. Eräät hakijat nimittäin suorittivat myöhemmin uudelleen kirjallisen kokeen, joka oli tasoltaan selvästi helpompi. Hakijoiden vertailu Assessment centerissä järjestetyissä kokeissa ei ollut tasapuolinen, koska valintalautakunta ei ollut etukäteen selvittänyt Talent Screener -osiossa ilmoitettujen tietojen todenperäisyyttä.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja sen yhteydessä myös menettelyn osapuolten yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamiseen (perusoikeuskirjan 47 artikla), koska kantajalla ei ollut mahdollisuutta tutustua sitä, että hänet suljettiin kilpailusta, koskeviin kattaviin perusteluihin ennen kanteen nostamista. Tästä seurasi myös menettelyn osapuolten prosessuaalista yhdenvertaisuutta koskevan periaatteen loukkaaminen.

4.	Neljäs kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan viidennen ja kuudennen alakohdan rikkomiseen siitä syystä, että valintalautakunta ei sisällyttänyt varallaololuetteloon vähintään kahta kertaa niin paljon hakijoita kuin kilpailussa oli avoimia virkoja.

5.

Viides kanneperuste, joka perustuu kilpailuilmoituksen noudattamatta jättämiseen, henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ja tästä seuranneeseen ilmeiseen arviointivirheeseen siitä syystä, että AD 7 -kilpailussa arvioitiin myös hakijoiden johtajaominaisuuksia, vaikka niillä piti olla merkitystä vain AD 9 -kilpailussa.

6.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu asiasta Di Prospero v. komissio johdattavien oikeusperiaatteiden loukkaamiseen, henkilöstösääntöjen 27 artiklan rikkomiseen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen siitä syystä, että kilpailuilmoituksessa ei sallittu osallistumista sekä AD 7- että AD 9-kilpailuihin, mutta AD 7-kilpailun varallaololuetteloon sisällytettiin viran puolesta joitakin hakijoita, jotka olivat jättäneet hakemuksen AD 9-kilpailussa.

7.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen ja siihen, ettei arvioinnissa noudatettu objektiivisuutta, siitä syystä, ettei valintalautakunnan kokoonpano pysynyt samana siinä tapahtuneiden jatkuvien muutosten vuoksi ja ettei puheenjohtaja noudattanut shadowing-käytäntöjä.

Kanne 25.4.2023 – VU v. komissio

(Asia T-217/23)

(2023/C 223/46)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: VU (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 5.5.2022 toteutetun toimen, jolla kantajaa ei ole sisällytetty kilpailujen EPSO/AD/380/19-AD7 ja EPSO/AD/380/19-AD9 varallaololuetteloihin

—	kumoamaan 15.7.2022 toteutetun toimen, jolla hylättiin pyyntö kilpailujen EPSO/AD/380/19-AD7 ja EPSO AD/380/19-AD9 varallaololuettelojen ulkopuolelle jättämisen uudelleentarkastelusta

—

kumoamaan nimittävän viranomaisen sen jälkeen, kun Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) oli ollut yli neljä kuukautta hiljaa, 10.2.2023 hiljaisesti tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan nojalla 10.10.2022 tekemä valitus

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu unionin toimielinten kielijärjestelyjä koskevien säännösten rikkomiseen. Kirjallisen ja suullisen kokeen suorittaminen muulla kuin kantajan äidinkielellä (englanniksi ja ranskaksi) esti hänen osaamisensa asianmukaisen arvioinnin, koska hänen koetuloksiinsa vaikutti myös hänen kielitaitonsa. Tästä seurasi myös henkilöstösääntöjen 27 artiklan rikkominen.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, siihen, ettei hakijoita arvioitu objektiivisesti (Glantenay-oikeuskäytäntö), ja henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan ensimmäisen ja kolmannen kohdan rikkomiseen. Eräät hakijat nimittäin suorittivat myöhemmin uudelleen kirjallisen kokeen, joka oli tasoltaan selvästi helpompi. Hakijoiden vertailu Assessment centerissä järjestetyissä kokeissa ei ollut tasapuolinen, koska valintalautakunta ei ollut etukäteen selvittänyt Talent Screener -osiossa ilmoitettujen tietojen todenperäisyyttä.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja sen yhteydessä myös menettelyn osapuolten yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamiseen (perusoikeuskirjan 47 artikla), koska kantajalla ei ollut mahdollisuutta tutustua sitä, että hänet suljettiin kilpailusta, koskeviin kattaviin perusteluihin ennen kanteen nostamista. Tästä seurasi myös menettelyn osapuolten prosessuaalista yhdenvertaisuutta koskevan periaatteen loukkaaminen.

4.	Neljäs kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan viidennen ja kuudennen alakohdan rikkomiseen siitä syystä, että valintalautakunta ei sisällyttänyt varallaololuetteloon vähintään kahta kertaa niin paljon hakijoita kuin kilpailussa oli avoimia virkoja.

5.

Viides kanneperuste, joka perustuu kilpailuilmoituksen noudattamatta jättämiseen, henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ja tästä seuranneeseen ilmeiseen arviointivirheeseen siitä syystä, että AD 7 -kilpailussa arvioitiin myös hakijoiden johtajaominaisuuksia, vaikka niillä piti olla merkitystä vain AD 9 -kilpailussa.

6.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu asiasta Di Prospero v. komissio johdattavien oikeusperiaatteiden loukkaamiseen, henkilöstösääntöjen 27 artiklan rikkomiseen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen siitä syystä, että kilpailuilmoituksessa ei sallittu osallistumista sekä AD 7- että AD 9-kilpailuihin, mutta AD 7-kilpailun varallaololuetteloon sisällytettiin viran puolesta joitakin hakijoita, jotka olivat jättäneet hakemuksen AD 9-kilpailussa.

7.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen ja siihen, ettei arvioinnissa noudatettu objektiivisuutta, siitä syystä, ettei valintalautakunnan kokoonpano pysynyt samana siinä tapahtuneiden jatkuvien muutosten vuoksi ja ettei puheenjohtaja noudattanut shadowing-käytäntöjä.

Kanne 26.4.2023 – Casal sport v. EUIPO – Tennis d’Aquitaine (CITY STADE)

(Asia T-220/23)

(2023/C 223/47)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Sports et loisirs (Casal sport) (Altorf, Ranska) (edustaja: asianajaja C. Pecnard)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Tennis d’Aquitaine SAS (Ambares, Ranska)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Punainen ja valkoinen EU-kuviomerkki CITY STADE – EU-tavaramerkki nro 11 945 581

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 3.2.2023 tekemä päätös asiassa R 179/2022-2

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja julistaa EU-tavaramerkin CITY STADE nro 11 945 581 menetetyksi kaikkien tavaroiden osalta

—	toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen ja palauttaa asian EUIPO:n toiseen valituslautakuntaan

—	velvoittaa tavaramerkin haltijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä asiassa, menettelyistä EUIPO:ssa aiheutuneet kulut mukaan luettuina.

Kanneperuste

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 21.4.2023 – VZ v. parlamentti

(Asia T-223/23)

(2023/C 223/48)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: VZ (edustaja: asianajaja J.-M. Benítez de Lugo Guillen)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan parlamentin puhemiehen 16.1.2018 tekemän päätöksen ja Euroopan parlamentin puheenjohtajiston 13.2.2023 tekemän päätöksen, joilla kantajan käytös hänen kolmea parlamentin jäsenen avustajaansa kohtaan todetaan kiusaamiseksi ja kantajalle määrätään seuraava rangaistus: a) päivärahan menettäminen viideltä päivältä ja väliaikainen parlamentin toimintaan osallistumisesta poissulkeminen viideksi päiväksi johtuen parlamentin jäsenen avustajan A kiusaamisesta, b) päivärahan menettäminen 15:ltä päivältä ja väliaikainen parlamentin toimintaan osallistumisesta poissulkeminen 15:ksi päiväksi johtuen parlamentin jäsenen avustajan B kiusaamisesta, c) päivärahan menettäminen kymmeneltä päivältä ja väliaikainen parlamentin toimintaan osallistumisesta poissulkeminen kymmeneksi päiväksi johtuen parlamentin jäsenen avustajan C kiusaamisesta

—	kumoamaan jokaisen muun toimen, joka on edeltänyt kantajaa vastaan määrättyjä rangaistuksia, liittyy niihin tai seuraa niitä

—	velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: Menettelyn määräaikojen noudattamatta jättäminen rikkomalla neuvoa-antavan komitean, joka käsittelee Euroopan parlamentin jäseniä koskevia häirintään liittyviä valituksia, toiminnasta ja valitusten käsittelymenettelystä 2.7.2018 tehdyn puheenjohtajiston päätöksen 4 artiklan 2 kohtaa ja 11 artiklan 1 kohtaa.

2)	Toinen valitusperuste: Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41, 47 ja 48 artiklan mukaisten puolustautumisoikeuksien, oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen ja oikeuden tutustua asiakirjoihin loukkaaminen.

3)	Kolmas kanneperuste: Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan mukaisen oikeuden syyttömyysolettamaan loukkaaminen.

Kanne 2.5.2023 – Mylan Ireland v. komissio

(Asia T-227/23)

(2023/C 223/49)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Mylan Ireland Ltd (Dublin, Irlanti) (edustajat: asianajajat K. Roox, T. De Meese, J. Stuyck ja M. Van Nieuwenborgh)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	toteamaan, että sen kumoamiskanne otetaan tutkittavaksi ja että se on perustelu

—

kumoamaan komission päätöksen, joka sisältyy sen 17.3.2023 päivättyyn kirjeeseen [ref. SANTE.DDG1.B.5/AL/mmc (2023) 2914698], ja kaikki myöhemmät päätökset siltä osin kuin niillä pysytetään kyseinen päätös tai korvataan se, mukaan luettuna kaikki sitä seuraavat sääntelytoimet, kantajaa koskevilta osilta

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu toimivallan puuttumiseen ja valtuuksien väärinkäyttöön edellä mainitussa 17.3.2023 päivätyssä komission päätöksessä (riidanalainen päätös) muuttaa kantajalle myönnettyä markkinoille saattamista koskevaa lupaa ja/tai peruuttaa se.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, koska riidanalaiselta päätökseltä puuttuu oikeusperusta ja sillä loukataan kantajan oikeutta tulla kuulluksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisesti.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perussopimusten ja niiden soveltamista koskevien oikeussääntöjen rikkomiseen: — riidanalaisessa päätöksessä sovelletaan virheellisesti lainsäädäntöä, koska komissio teki virheen liittyen kontradiktorisessa menettelyssä 16.3.2023 annetun unionin tuomioistuimen tuomion komissio ym. v. Pharmaceutical Works Polpharma (C-438/21 P–C-440/21 P, EU:C:2023:213) alaan, ja siinä sivuutetaan ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevän komitean arviointi — riidanalaisessa päätöksessä rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa turvattuja puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska käsiteltävänä on parhaillaan useita asioita, joissa kantaja on osapuolena (T-730/20, T-279/22 ja T-268/22); — riidanalainen päätös on oikeusvarmuuden vastainen — riidanalaisessa päätöksessä loukataan valittajan perusteltua luottamusta, mukaan luettuna useita velvoitteita, jotka koskevat viranomaisia, tuottajia, toimittajia, kuljetusyhtiöitä ja sairaaloita, liittyen geneeristen dimetyylifumaraattituotteiden hankintaan, ja potilaita — riidanalaisessa päätöksessä loukataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklassa turvattua omistusoikeutta.

Kanne 2.5.2023 – Hitit Seramik v. komissio

(Asia T-230/23)

(2023/C 223/50)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Hitit Seramik Sanayi ve Ticaret AŞ (Maslak, Turkki) (edustajat: asianajajat A. Willems ja B. Natens)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan kanteen tutkittavaksi

—	kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta ja Turkista peräisin olevien keraamisten laattojen tuonnissa 9.2.2023 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/265 (1) ja

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan asetuksella 2023/265 rikotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (2) 2 artiklan 3 kohtaa ja 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa sekä 10 kohdan ensimmäistä virkettä ja sitä rasittaa ilmeinen arviointivirhe, kun siinä käytettiin vääristyneitä tuotantokustannuksia normaaliarvon määrittämiseksi tietyille tuotteille.

2)	Toisen kanneperusteen mukaan asetuksella 2023/265 rikotaan asetuksen 2016/1036 2 artiklan 10 kohdan k alakohtaa ja kyseisen kohdan ensimmäistä virkettä ja sitä rasittaa ilmeinen arviointivirhe, kun normaaliarvoa ei mukautettu inflaation vuoksi.

3)	Kolmas kanneperuste, jonka mukaan asetuksella 2023/265 rikotaan asetuksen 2016/1036 2 artiklan 12 kohtaa ja 9 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa, kun siinä laskettiin liiallinen polkumyyntimarginaali ja vahvistettiin liiallinen polkumyyntitulli.

4)	Neljäs kanneperuste, jonka mukaan asetuksella 2023/265 rikotaan asetuksen 2016/1036 3 artiklan 2, 5 ja 6 kohtaa, kun niitä luetaan yhdessä sen 17 artiklan 1 kohdan kanssa, ja sitä rasittaa ilmeinen arviointivirhe, kun siinä tehtiin tosiseikkoihin perustumattomia päätelmiä.

---

(1)  Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta ja Turkista peräisin olevien keraamisten laattojen tuonnissa 9.2.2023 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2023/265, (EUVL 2023, L 41, s. 1).

(2)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21).

Kanne 3.5.2023 – Akgün Seramik ym. v. komissio

(Asia T-231/23)

(2023/C 223/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Akgün Seramik Sanayi ve Ticaret AŞ (Pazaryeri, Turkki) ja 14 muuta (edustajat: asianajajat F. Di Gianni, A. Scalini ja G. Coppo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta ja Turkista peräisin olevien keraamisten laattojen tuonnissa 9.2.2023 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/265 (1) (jäljempänä riidanalainen asetus) niitä koskevilta osin

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäisen kanneperusteen mukaan riidanalaisella asetuksella rikottiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (2) (jäljempänä perusasetus) 3 artiklaa siltä osin kuin komissio teki ilmeisen arviointivirheen todetessaan, että unionin tuotannonalalle aiheutui aineellista vahinkoa.

2)	Toisen kanneperusteen mukaan riidanalaisella asetuksella rikottiin perusasetuksen 3 artiklan 6 kohtaa siltä osin kuin komissio teki ilmeisen arviointivirheen todetessaan, että tuonneista asianomaisista maista aiheutui vahinkoa hallitsevalle unionin tuotannonalalle.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan riidanalaisella asetuksella rikottiin perusasetuksen 4 artiklan 1 kohtaa siltä osin kuin komissio suoritti vahinkoanalyysin, joka ei perustunut pääosaan koko unionin tuotannosta perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun sitä luetaan yhdessä Maailman kauppajärjestön (WTO) polkumyyntisopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen kanssa.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan riidanalaisella asetuksella rikottiin perusasetuksen 2 artiklan 9 ja 10 kohtaa siltä osin kuin i) komissio virheellisesti päätteli Bien & Quaan etuyhteydessä olevan kauppiaan myynnit, yleiset kustannukset ja hallintokustannukset sekä tuoton vientihinnan perusteella tai vaihtoehtoisesti ii) komissio ei suorittanut tasapuolista vertailua, kun se ei soveltanut samoja vähennyksiä normaaliarvoon.

---

(1)  Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta ja Turkista peräisin olevien keraamisten laattojen tuonnissa 9.2.2023 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2023/265, (EUVL 2023, L 41, s. 1).

(2)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21).

Kanne 4.5.2023 – Gutseriev v neuvosto

(Asia T-233/23)

(2023/C 223/52)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Mikail Safarbekovich Gutseriev (Moskova, Venäjä) (edustajat: B. Kennelly, barrister, J. Pobjoy, barrister ja asianajaja D. Anderson)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

SEUT 263 artiklan nojalla kumoamaan (i) Valko-Venäjän tilanteen johdosta ja sen johdosta, että Valko-Venäjä on osallisena Venäjän Ukrainaa vastaan kohdistamassa hyökkäyksessä, määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP muuttamisesta 24.2.2023 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2023/421 (EUVL 2023, L 61, s. 41) ja (ii) Valko-Venäjän tilanteen johdosta ja sen johdosta, että Valko-Venäjä on osallisena Venäjän Ukrainaa vastaan kohdistamassa hyökkäyksessä, määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan täytäntöönpanosta 24.2.2023 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/419 (EUVL 2023, L 61, s. 20) siltä osin kuin ne koskevat kantajaa (jäljempänä yhdessä riidanalaiset vuoden 2023 toimet)

—

SEUT 277 artiklan nojalla toteamaan, että 15.10.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/642/YUTP 4 artiklan 1 kohtaa (sellaisena kuin se on muutettuna) ja 18.5.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2006 2 artiklan 5 kohtaa (sellaisena kuin se on muutettuna) ei voida soveltaa kantajaan niiden lainvastaisuuden vuoksi ja näin ollen kumoamaan riidanalaiset vuoden 2023 toimet kantajan osalta

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että edellytykset kantajan nimen merkitsemiseksi riidanalaisiin toimiin täyttyivät.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan neuvosto rikkoi kantajan perusoikeuksia, oikeus yksityiselämän suojaan, puolustautumisoikeudet, omistusoikeus ja elinkeinovapaus mukaan lukien.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu lainvastaisuusväitteelle, jos neuvoston asetuksen 2012/642 4 artiklan 1 kohdassa ja neuvoston asetuksen 765/2006 2 artiklan 5 kohdassa vahvistettua luetteloon merkitsemisen kriteeriä on tarkoitus tulkita siten, että sen piiriin kuuluu mikä hyvänsä tuki tai mikä hyvänsä hyöty.

Kanne 7.5.2023 – Comité interprofessionnel du vin de Champagne ja INAO v EUIPO – Nero Hotels (NERO CHAMPAGNE)

(Asia T-239/23)

(2023/C 223/53)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Comité interprofessionnel du vin de Champagne (Épernay, Ranska), Institut national de l’origine et de la qualité (INAO) (Montreuil, Ranska) (edustajat: asianajajat E. Varese, G. Righini ja V. Mazza)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Nero Hotels Srl (Milano, Italia)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus tavaramerkin NERO CHAMPAGNE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 024 731

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 17.2.2023 asiassa R 531/2022-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen muilta kuin siltä osin, että kyseessä olevaa tavaramerkkiä koskeva hakemus hylättiin myös luokkaan 35 kuuluvien palveluiden osalta

—	hylkää hakemuksen kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröimiseksi luokkiin 33, 35 ja 41 kuuluville tavaroille ja palveluille tai toissijaisesti palauttaa asian jonkun toisen valituslautakunnan käsiteltäväksi

—

velvoittaa vastaajan ja muun osapuolen valituslautakunnassa, mikäli viimeksi mainittu esiintyy väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa, vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajille väiteosastossa ja toisessa valituslautakunnassa käydyissä menettelyissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 6 kohdan, luettuna yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan kanssa, rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 6 kohdan, luettuna yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdan kanssa, rikkominen

—	SEUT 263 ja 296 artiklan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohdan rikkominen

—	Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen.

Kanne 11.5.2023 – Quality First v. EUIPO (MORE BIOTIC)

(Asia T-243/23)

(2023/C 223/54)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Quality First GmbH (Elmshorn, Saksa) (edustajat: asianajajat J. Schneider ja M. Kleinn)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin MORE-BIOTIC rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 634 806

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 23.2.2023 asiassa R 1708/2022-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	toteaa, että riidanalaiselle tavaramerkille voidaan myöntää suojaa Euroopan unionissa, ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan unionin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen siltä osin kuin ”MORE-BIOTIC” on epämääräinen ja määrittelemätön ja tästä syystä erottamiskykyinen

—	”MORE-BIOTIC” on epätavanomainen yhdistelmä ja se on erottamiskykyinen

—	”MORE-BIOTIC” ei ole puhtaasti myyntiä edistävä

—	”MORE-BIOTIC” ei kuvaa välittömästi tavaroita ja palveluja

—	Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen.