KOMISSION TIEDONANTO

Komission tiedonanto meristrategiapuitedirektiivin (2008/56/EY) 11 artiklan mukaisia vuoden 2020 päivitettyjä raportteja koskevista suosituksista

(2023/C 165/01)

1.   JOHDANTO

Meristrategiapuitedirektiivi (MSFD, 2008/56/EY) (1) on kokonaisvaltainen säädös. Sen tavoitteena on suojella Euroopan meriympäristöä ja mahdollistaa samalla merten luonnonvarojen ja palvelujen kestävä käyttö. Siinä edellytetään, että jäsenvaltiot arvioivat meriympäristön laadun, määrittävät ympäristön hyvän tilan, asettavat asianmukaiset ympäristötavoitteet, laativat asianmukaiset seurantaohjelmat ja toteuttavat toimenpiteitä, joilla saavutetaan direktiivin keskeinen tavoite eli ympäristön hyvän tilan varmistaminen kaikilla EU:n merivesillä vuoteen 2020 mennessä. Kuten direktiivin täytäntöönpanokertomuksessa (2) todetaan, tavoitetta ei saavutettu asetetussa määräajassa kaikilla EU:n vesillä kaikkien direktiivissä esitettyjen kuvaajien osalta (3).

Komission päätöksessä 2017/848 vahvistetaan vertailuperusteet ja menetelmästandardit merivesien hyvän ekologisen tilan määrittämiseksi kunkin meristrategiapuitedirektiivin kuvaajan osalta.

Direktiivissä jäsenvaltioita pyydetään raportoimaan meristrategioidensa eri vaiheista Euroopan komissiolle, arvioimaan mertensä tilaa, määrittämään ympäristön hyvä tila ja asettamaan tavoitteita. Jäsenvaltioiden on myös otettava käyttöön ja pantava täytäntöön seurantaohjelmia sekä toteutettava toimenpiteitä ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Direktiivin 11 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden odotettiin ilmoittavan päivitetyt seurantaohjelmansa komissiolle 15. heinäkuuta 2020 mennessä. Meristrategiapuitedirektiivin yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa (4) jäsenvaltiot sopivat toimittavansa tällaiset seurantaohjelmat sähköisinä raportteina, mukaan lukien asiaankuuluvat jäsennellyt tiedot, WISE-Marine portaalin kautta.

Suurin osa jäsenvaltioista ei kuitenkaan toimittanut raportteja määräajassa. Neljän jäsenvaltion raportit puuttuivat vielä tammikuussa 2022, vaikka komissio oli muistuttanut raportointivelvoitteista. Näiden raporttien myöhästyminen johti viivästyksiin seurantaohjelmien arvioinnissa, joka komission on suoritettava direktiivin 12 artiklan nojalla.

Tämä kertomus perustuu seurantaohjelmiin, jotka tammikuun 2022 määräaikaan mennessä oli saatu 18:lta niistä 22:sta jäsenvaltiosta, joilla on meriraja (Belgia, Tanska, Saksa, Viro, Irlanti, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Alankomaat, Puola, Romania, Slovenia, Suomi ja Ruotsi). Analyysi ja komission arvio niiden maiden osalta, jotka ovat toimittaneet raporttinsa tammikuun 2022 jälkeen (Kreikka, Portugali, Bulgaria), sekä niiden maiden osalta, jotka eivät ole vielä lähettäneet raporttejaan (Malta (5)), tehdään sen jälkeen, kun kaikki kansalliset raportit on saatu. Perussopimusten valvojana komissio varaa itselleen oikeuden turvautua käytettävissään oleviin oikeudellisiin keinoihin, jos jäsenvaltiot laiminlyövät velvoitteitaan.

Komissio on laatinut useita EU:n laajuisia suosituksia, jotka perustuvat komission Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) toteuttamaan kansallisten raporttien tekniseen ja tieteelliseen analyysiin (6). Analyysi julkaistaan samaan aikaan tämän kertomuksen kanssa. Suosituksissa keskitytään 11 artiklaan ja direktiivin liitteeseen I sisältyviin kuvaajiin sekä komission päätöksessä (EU) 2017/848 (7) yksilöityihin vertailuperusteisiin.

Arviointia tehdessään komissio tarkasteli seuraavia neljää pääkohtaa:

1.	Mitä tosiasiallisesti seurataan, kuinka tiheästi ja missä?

2.	Ovatko kerätyt tiedot hyödyllisiä ja riittäviä meren tilan, toteutettujen toimenpiteiden vaikutusten ja ympäristön hyvän tilan saavuttamisen asianmukaista arviointia varten?

3.	Seurantaohjelmien alueellinen johdonmukaisuus.

4.	Politiikan johdonmukaisuus suhteessa muihin EU:n raportointivelvoitteisiin – erityisesti jäte- ja vesipuitedirektiiveihin, yhteiseen kalastuspolitiikkaan, kertakäyttömuoveihin sekä luonto- ja lintudirektiiveihin.

JRC:n analyysi tarjoaa yksityiskohtaista tietoa kunkin jäsenvaltion ilmoittamista asioista, ja siinä tuodaan esiin kansallisia puutteita. Siinä esitetään mahdollisuuksien mukaan vertailu vuoden 2014 seurantaohjelmiin ja tarkastellaan erityisesti, miten jäsenvaltioiden sitoumukset vuodelta 2014 on täytetty.

Analyysin tavoitteena on esittää kaikki tarvittavat osatekijät ja ohjata kutakin jäsenvaltiota toteuttamaan asianmukaisia jatkotoimia direktiivin 12 artiklan mukaisesti. Tämä parantaa sääntöjen noudattamista raportoitaessa seurantaohjelmista kaikkialla EU:ssa.

Kattavat ja johdonmukaiset seurantatiedot ovat tarpeen, jotta voidaan ymmärtää ihmisen toiminnasta johtuvien paineiden vaikutukset meriympäristöön ja arvioida, miten tehokkaasti eri toimenpiteet vähentävät näitä paineita ja edistävät siten merten ja rannikoiden terveyttä ja laajemmin Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanoa. Äskettäin hyväksytyssä saasteettomuuden seuranta- ja ennusteraportissa (8) tähdennettiin, että meriympäristön suojelussa on edistytty hitaasti erityisesti meriin päätyvien liiallisten ravinteiden ja muoviroskien ehkäisemisen osalta, minkä lisäksi siinä todettiin selvästi, että riittävien ja luotettavien tietojen puuttuminen on este joidenkin asetettujen tavoitteiden seurannalle.

2.   HUOMAUTUKSET JA SUOSITUKSET

2.1   Yleiset huomiot ja suositukset

Arviointi osoitti, että vain pieni osa jäsenvaltioista ilmoitti uusista seurantaohjelmista (9). Itse asiassa kolmasosa seurantaohjelmista pysyi samana kuin vuoden 2014 raportointijaksolla. Suurimmassa osassa tapauksia jäsenvaltiot ilmoittivat lähinnä vuoden 2014 seurantaohjelmiensa muutoksista tai päivityksistä. Tämä koski samalla tavoin kutakin kuvaajaa.

Edellä esitetyn perusteella komissio laati seuraavassa luetellut yleiset huomiot ja suositukset.

—	Jotkin jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet joidenkin kuvaajien seurantaohjelmia (10). Komissio kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita päivittämään ja ilmoittamaan puuttuvat tiedot viipymättä.

—

Eri osatekijöistä ja parametreista toimitetut tiedot eivät ole yhdenmukaisia eri jäsenvaltioissa, minkä vuoksi seurantamenetelmien ja -ohjelmien vertailu tai arviointi on hyvin vaikeaa. Lisäksi jotkin jäsenvaltiot raportoivat useista piirteistä, osatekijöistä tai parametreista, jotka eivät suoranaisesti liity raportoinnin kohteena olevaan kuvaajaan. Komissio korostaa, että eri kuvaajien yhdenmukainen raportointi eri jäsenvaltioissa on erittäin tärkeää analyyttisen prosessin kannalta (11).

—

Raportoitavia vertailuperusteita (12) ei katettu johdonmukaisesti; vain kahdeksasta vertailuperusteesta (kaikki ensisijaisia vertailuperusteita) (13) saatiin kaikkien jäsenvaltioiden raportti, kun vertailuperusteita (sekä ensisijaisia että toissijaisia vertailuperusteita) on kaikkiaan 42. Yleisesti ottaen näyttää siltä, että ensisijaisista vertailuperusteista raportoitiin kattavammin kuin toissijaisista vertailuperusteista (14). Tämä riippuu kuitenkin seurattavasta kuvaajasta. Komissio muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että periaatteessa kaikki vertailuperusteet olisi sisällytettävä seurantaohjelmiin.

—	Jotkin jäsenvaltiot (esimerkiksi Tanska, Espanja ja Ruotsi) raportoivat (osa-)alueista (esimerkiksi Koillis-Atlantti, Itämeri) yhdistetysti, mikä esti alueellisen analyysin tekemisen. Komissio kehottaa jäsenvaltioita välttämään tällaista lähestymistapaa tulevilla raportointikierroksilla.

—

Raporteissa on linkkejä seurantatietoihin, mutta linkkien määrä ja saatavuus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain. Esimerkiksi joidenkin jäsenvaltioiden alkuperäisiin tietoihin (ja metatietoihin) on vaikeaa tai mahdotonta päästä käsiksi, koska seurantatietoihin pääsemiseksi annetut linkit eivät linkity tiettyyn data-aineistoon tai ne edellyttävät lisätoimia tietojen löytämiseksi, käyttämiseksi ja uudelleen käyttämiseksi. Tällaiset linkit ovat tarpeen avoimuuden ja saatavuuden kannalta sekä yhteisten toimien mahdollistamiseksi. Komissio kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan seurantatietoihin pääsyä varten annettujen linkkien toimivuuden ja laadun. Kokemus on osoittanut, että Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkon (EMODnet) kaltaiset prosessit, joilla kootaan yhdenmukaistettuja ja vertailukelpoisia data-aineistoja kaikkialla EU:ssa, voivat tukea tietopohjaista laajamittaista yleiskatsausta. Sen vuoksi saattaa olla aiheellista pohtia vielä tarkemmin tällaisten prosessien kehittämistä.

—

Huomattavat eroavuudet jäsenvaltioiden joidenkin kuvaajien osalta ilmoittamissa tiedoissa ja tietojen tyyppi osoittavat, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön on tarpeen perehtyä meristrategiapuitedirektiivin yhteisen täytäntöönpanostrategian raportointiohjeisiin ja suositeltujen raportointimuotojen käyttöön (15). Komissio on jo esitellyt jäsenvaltioiden hallinnoille mahdollisuuksia kehittää meristrategiapuitedirektiiviä koskevia raportointivalmiuksia teknisen avun ohjelman (TAIEX) avulla. Tällaisia mahdollisuuksia ovat esimerkiksi vertaishankkeet. Komissio kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan jatkossa tätä vaihtoehtoa.

2.2   Kytkökset direktiivin 8 artiklaan (tilan arviointi), 9 artiklaan (ympäristön hyvän tilan määrittäminen), 10 artiklaan (ympäristötavoitteet) ja 13 artiklaan (toimenpiteet)

Analyysi osoitti, että suurin osa jäsenvaltioiden toimittamista seurantaohjelmista oli suunniteltu ottamaan huomioon paineet merellä ja niiden lähteillä (16). Näin ollen ne eivät sopineet niin hyvin näiden paineiden vaikutusten mittaamiseen. Lisäksi analyysissä tuotiin esiin puutteita jäsenvaltioiden seurantaohjelmissa. Useimmat puutteet näyttävät liittyvän siihen, että EU:n tasolla tai alueellisella tasolla ei ole sovittuja lähestymistapoja eikä menetelmästandardeja eri vertailuperusteiden tai kuvaajien arvioimiseksi.

Ympäristön hyvää tilaa koskevien vertailuperusteiden kattavuuden osalta (17) analyysi osoittaa, että seurantaohjelmat ovat usein epätäydellisiä ja että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja kunkin kuvaajan osalta. Seurantaohjelmat ovat kuitenkin kattavampia silloin, kun meristrategiapuitedirektiivin vertailuperusteet vastaavat muun EU:n lainsäädännön vaatimuksia. Tämä koskee yhteisen kalastuspolitiikan mukaista kaupallista kalastusta (kuvaaja 3) ja vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) mukaista rehevöitymistä (kuvaaja 5). Tämä vahvistaa sen, että ympäristön tilaa ei ole määritetty riittävän konkreettisesti ja koordinoidusti, mitä korostettiin jo komission arvioidessa 8–10 artiklaa koskevia jäsenvaltioiden kertomuksia (18). Itse asiassa alle 50 prosenttia jäsenvaltioista on asettanut ympäristön hyvää tilaa koskevia määrällisiä raja-arvoja, ja alle 25 prosenttia jäsenvaltioista on ottanut käyttöön riittävät keinot hyvän ympäristön tilan määrittämiseksi biologista monimuotoisuutta, tulokaslajeja, epäpuhtauksia ja merten roskaantumista koskevien kuvaajien osalta.

Kaikkien kuvaajien osalta jäsenvaltioista merkittävä osa on ilmoittanut, että seuranta ei vielä riitä kattamaan niiden omia ympäristötavoitteita. Komission viimeisin arvio jäsenvaltioiden tavoitteista (19) on jo osoittanut, että yhteisten tavoitteiden asettamisessa on vielä paljon aukkoja, koska ne on määritelty melko yleisellä tavalla. Esimerkiksi vain 30 prosenttia jäsenvaltioista asettaa mitattavissa olevia tavoitteita rehevöitymiselle ja alle 20 prosenttia kaikille muille kuvaajille. Tämä tarkoittaa, että niitä kaikkia ei voida liittää erityisiin seurantatoimiin. Seurantaohjelmissa ei siten voida käsitellä kaikkia tavoitteita.

Seurantaohjelmista ei myöskään saada riittävästi tietoja toimenpiteillä saavutettavan edistymisen arvioimiseksi huolimatta komission vuosina 2017 (20) ja 2018 (21) antamista suosituksista. Monet jäsenvaltiot ovat todenneet, että seuranta ei ole vielä riittävää toimenpiteiden edistymisen ja niiden vaikuttavuuden arvioimiseksi. Vaikuttavuuden seuraamiseksi toimenpiteiden on oltava spesifejä tarkasteltavalle kuvaajalle, eivätkä ne voi olla yleisluonteisia tai liittyä laaja-alaisesti ihmisen toiminnan vaikutuksiin, kuten tällä hetkellä usein on.

Raportoitujen tietojen perusteella on vaikea arvioida tarkasti, miten tiedot kytkeytyvät muihin meristrategiapuitedirektiivin raportointivelvoitteisiin (erityisesti 8, 9, 10 ja 13 artiklan mukaisiin). Puutteita näyttää edelleen olevan ymmärryksessä i) siitä, mitä osatekijöitä/parametreja olisi seurattava ympäristön hyvän tilan arvioimiseksi; ii) tavoitteiden asettamiseen sovellettavista käsitteellisistä lähestymistavoista; ja iii) siitä, mitä toimenpiteisiin liittyvästä seurannasta olisi raportoitava.

Tämän vuoksi komissio haluaa korostaa, että yhtenäinen ja johdonmukainen seuranta on mahdollista vain, jos tavoitteet ovat riittävän täsmällisiä ja selkeästi sidoksissa tiettyyn ympäristön hyvää tilaa koskevaan vertailuperusteeseen. Vain siten sillä tuetaan 10 artiklan täytäntöönpanoa ja mitataan edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa.

2.3   Alueellinen/ajallinen soveltamisala ja seurantatiheys

Seurantatoimissa keskitytään pääasiassa rannikkovesiin, mikä viittaa siihen, että seurantaa on parannettava muilla aliedustetuilla alueilla, erityisesti jäsenvaltioiden aluevesien ulkopuolisilla alueilla, jotka myös kuuluvat lainsäädännön soveltamisalaan. Komissio myöntää, että merellä tapahtuvaan seurantaan liittyy haasteita ja kustannuksia. Tästä syystä on annettu kohdennettua tukea hankkeilla, joita rahoitetaan EU:n rahastoista, kuten Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta (EMKVR) ja sen edeltäjästä Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR), alueellisista varoista (INTERREG) ja Horisontti 2020 -puiteohjelmasta. Komissio julkaisi äskettäin asiakirjan rahoitusmahdollisuuksista ympäristön tukemiseksi vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen ja NextGenerationEU-elpymisvälineen puitteissa (22). Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan kuuluvan valtamerten ja vesistöjen ennallistamista vuoteen 2030 mennessä koskevan mission yhteydessä otetaan käyttöön digitaalinen ympäristön seurantajärjestelmä. Tämä järjestelmä sekä valtamerten digitaalinen kaksonen, missioon kuuluvat hankkeet ja muut toimet voisivat edelleen auttaa jäsenvaltioita parantamaan merten seurantavalmiuksiaan.

Lyhyesti sanottuna riskiperusteinen lähestymistapa seurantaan, toimien yhdistäminen koordinointia parantamalla sekä edellä mainittujen EU:n varojen ja mahdollisuuksien parempi hyödyntäminen voivat parantaa jäsenvaltioiden seurantaohjelmien alueellista soveltamisalaa.

Seurantatiheyden osalta annetut tiedot (23) ovat liian laaja-alaisia, jotta niistä voisi tunnistaa tiettyä trendiä (ne viittaavat esimerkiksi koko seurantaohjelmaan), erityisesti kun otetaan huomioon seurantaohjelmien suuri määrä sekä lukuisat osatekijät ja parametrit. Tällaiset tiedot ovat kuitenkin välttämättömiä alueellisen koordinoinnin kannalta. Lisäksi useisiin osatekijöihin sovelletaan monia eri seurantatiheyksiä, mikä osoittaa, että jäsenvaltiot ovat raportoineet seurantaohjelmista, joita edellytetään jo esimerkiksi vesipolitiikan puitedirektiivissä tai meriä koskevissa alueellisissa yleissopimuksissa asetettujen muiden oikeudellisten velvoitteiden nojalla. Arviointi osoittaa myös, että tiheyttä ei ole sovitettu asianmukaisesti yhteen jäsenvaltioissa eikä alueiden välillä. Tämän vuoksi komissio kehottaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan ja selkeyttämään raportointiaan esimerkiksi ilmoittamalla seurantatiheyden vaihteluvälit ja sisällyttämällä raportointiin yksityiskohtia, kuten kytkökset tietyn kuvaajan vertailuperusteeseen, alueellisen soveltamisalan ja muuta vastaavaa.

Lisäksi seurantaohjelmien alueellinen rajaus ei ole selkeä, ja näytteenottoasemia koskevia yksityiskohtaisia tietoja puuttuu. Alueellisesta kattavuudesta olisi käytävä ilmi seurantaohjelman kattaman alueen laajuus (prosenttiosuutena tai kerroksena) joko lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella tai lajien levinneisyysalueella. Esimerkiksi paljon liikkuvien lajien osalta tämän kentän olisi joko vastattava seuranta-aluetta suhteessa lajin alueelliseen levinneisyyteen tai se olisi jätettävä pois tarpeettoman kuormituksen välttämiseksi.

Lopuksi on tärkeää korostaa, että yleisimpiin puutteisiin kuuluvat ajalliset ja alueelliset epäjohdonmukaisuudet. Raporteissa ei anneta tarpeeksi yksityiskohtaisia tietoja, jotta saataisiin käsitys siitä, missä ja miten usein seurantaa suoritetaan.

2.4   Alueellinen koordinointi

Vaikka alueellisella tasolla on sovittu useista seurantamenetelmistä (24) ja niitä käytetään joissakin jäsenvaltioissa, monissa tapauksissa jäsenvaltiot ilmoittivat käyttävänsä kansallisia tai muita seurantamenetelmiä (25). Tämä tarkoittaa, että samalla alueella on edelleen merkittäviä eroja tarkasteltujen osatekijöiden määrässä ja jäsenvaltioiden seuraamissa parametreissa. Seurantaa koskeva alueellinen yhteistyö edellyttää muun muassa edelleen laajaa yhdenmukaistamista alueellisella tasolla esimerkiksi ravintoverkkojen (kuvaaja 4) ja hydrografisten muutosten (kuvaaja 7) osalta.

Komissio osallistuu aktiivisesti meriä koskeviin alueellisiin yleissopimuksiin liittyvään työhön; se edustaa EU:ta sopimuspuolena (Barcelonan yleissopimus, OSPAR-yleissopimus ja HELCOM-yleissopimus) tai tarkkailijana (Bukarestin yleissopimus). Lisäksi se tukee hankkeita ja toimia tähän tarkoitukseen kohdennetuilla EU:n varoilla jäsenvaltioiden seurantaohjelmien alueellisen koordinoinnin lisäämiseksi. Näin tehtiin EMKR:n avulla ja myös jatkossa sen seuraajan EMKVR:n (26) avulla.

2.5   Johdonmukaisuus muiden politiikan osa-alueiden kanssa

Seurantaohjelmissa olisi pitänyt antaa tietoa siitä, mitä muita EU:n politiikkoja ja kansainvälisiä sopimuksia (mukaan lukien meriä koskevat alueelliset yleissopimukset) ne tukevat ja päinvastoin. Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet useita politiikkoja ja toimintapuitteita, joilla on merkitystä meristrategiapuitedirektiivin eri kuvaajien seurannassa, vaikkakaan näin ei ole tehty johdonmukaisella tavalla (27).

Jos esimerkiksi tarkastellaan päätöksen 2017/848/EU sisältämiä viittauksia EU:n lainsäädäntöön, tulokaslajeja koskevan kuvaajan (kuvaaja 2) osalta haitallisia vieraslajeja koskevasta asetukseen (28)liittyen raportoi vain viisi jäsenvaltiota Itämereltä (29), neljä Atlantilta (30) ja vain kaksi Välimereltä (31). Tämä on yllättävää, kun otetaan huomioon näiden kahden säädöksen väliset yhteydet. Kaikki jäsenvaltiot raportoivat yhteisen kalastuspolitiikan tiedonkeruupuitteiden monivuotisesta suunnitelmasta (32), joka on kaupallisesti hyödynnettävien kalalajien pääasiallinen seurantaohjelma, kaupallisesti hyödynnettäviä kaloja sekä äyriäisiä ja nilviäisiä koskevan kuvaajan (kuvaaja 3) osalta joko erikseen tai yhdessä muiden ohjelmien kanssa. Rehevöitymisen (kuvaaja 5) ja epäpuhtauksien (kuvaaja 8) osalta raportointi liittyy pääasiassa vesipuitedirektiiviin (33) ja meren antimissa olevien epäpuhtauksien osalta (kuvaaja 9) elintarvikehygienia-asetukseen (34). Biologista monimuotoisuutta koskevan kuvaajan (kuvaaja 1) osalta suurin osa jäsenvaltioista viittasi luonto- ja lintudirektiiveihin sekä yhteiseen kalastuspolitiikkaan perustuviin vakiintuneisiin seurantaohjelmiin. Vaikka tämä onkin rohkaisevaa, tarvitaan edelleen toimia seurannan yhdenmukaistamiseksi edellä mainittujen direktiivien ja meristrategiapuitedirektiivin välillä. Lisäksi monet jäsenvaltiot viittaavat meriä koskevien alueellisten yleissopimusten (OSPAR ja HELCOM) mukaiseen vedenalaisen melun seurantaan direktiivin energiaa ja vedenalaista melua koskevan kuvaajan 11 kannalta merkityksellisenä asiana, mutta vain harvat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet yksityiskohtaisia tietoja yhteyksistä näihin ohjelmiin.

2.6   Edistyminen vuoden 2014 seurantakertomuksiin verrattuna

Vuoden 2020 raportoinnissa noudatettiin aiempaa yksinkertaisempaa lähestymistapaa. Jäsenvaltioita pyydettiin yhdistämään vuoden 2014 seurantaohjelmansa uuteen raportointimuotoon päätöksen 2017/848/EU huomioon ottamiseksi. Kaikki eivät kuitenkaan noudattaneet pyyntöä (35). Monet vuoden 2014 raportointiin sisältyneet kohdat puuttuivat tai raportoitiin eri tavalla vuonna 2020. Tämän odotetaan korjaantuvan tulevilla raportointijaksoilla vuoden 2020 raportointimenettelystä alkaen käyttöön otetun yksinkertaisemman lähestymistavan ansiosta (raportointitasojen vähentäminen kolmesta kahteen).

3.   PÄÄTELMÄT

Kun seurantaohjelmat on laadittu asianmukaisesti, niiden avulla voidaan paitsi tiedottaa viranomaisille meriympäristön tilasta myös auttaa jäsenvaltioita ja talouden toimijoita ymmärtämään paremmin toimiensa ja niiden vaikutusten välisen yhteyden. Seurantaohjelmissa olisi esimerkiksi voitava antaa tietoja kalastuksenhoitotoimenpiteiden myönteisistä vaikutuksista kyseisistä toimenpiteistä hyötyviin lajeihin ja elinympäristöihin. Samoin maalla harjoitettavaa toimintaa, kuten maataloutta, koskevat tiedot voivat johtaa korjaaviin toimenpiteisiin, jotka lopulta vähentävät näiden toimintojen aiheuttamaa rehevöitymistä. Lisäksi vakaat seurantamekanismit parantavat sellaisten hankkeiden vaikutusten ymmärtämistä, joilla on suuri taloudellinen tai yhteiskunnallinen merkitys. Näitä ovat esimerkiksi avomerellä sijaitsevien öljy- ja kaasulaitosten käytöstäpoisto ja avomerellä tuotettavan uusiutuvan energian laajamittainen käyttöönotto. Seuranta auttaa näin ollen lieventämään ympäristöriskejä paremmin ja sillä on vakuuttava vaikutus kansalaisiin päin, mikä helpottaa julkisten investointipäätösten hyväksymistä.

Viimeisimmässä yhteenvedossa liittyen osatekijöihin, piirteisiin ja parametreihin, joita on seurattu kaikkien meristrategiapuitedirektiivin kuvaajien osalta kaikkialla EU:ssa, on havaittu seurantaan liittyviä puutteita. Raportoitujen tietojen perusteella on vaikea arvioida, miten ne kytkeytyvät muihin meristrategiapuitedirektiivin raportointivelvoitteisiin (8, 9, 10 ja 13 artikla), erityisesti siksi, että ympäristön hyvästä tilasta, tavoitteista ja toimenpiteistä ei ole aiemmissa meristrategiapuitedirektiiviä koskevissa raporteissa raportoitu riittävän konkreettisesti ja mitattavissa olevalla tavalla, kuten komission vuoden 2022 arvioinnissa korostettiin. Lisäksi eri alojen ja alueiden yhteisistä seurantaohjelmista raportoidaan epäjohdonmukaisesti. Tämä osoittaa, että jäsenvaltiot eivät vielä hyödynnä parhaalla mahdollisella tavalla yhteyksiä muihin aloihin kansallisella tai alueellisella tasolla, mikä aiheuttaa tehottomuutta.

Jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle näiden puutteiden korjaaminen kaikilla direktiivin täytäntöönpanon tasoilla. Näiden suositusten pitäisi auttaa jäsenvaltioita korjaamaan puutteet ja kehittämään tehokkaita seurantaohjelmia, jotka viime kädessä edistävät niiden ympäristötavoitteiden saavuttamista. Puhdas ja terve meri- ja rannikkoympäristö ei ole pelkästään lakisääteinen vaatimus tai moraalinen velvoite tulevia sukupolvia kohtaan. Se on myös kaikkien merialan toimien välttämätön perusta ja olennainen edellytys keskeisten talouden alojen, kuten kalastuksen ja matkailun, kestävyydelle. Tämä tekee meri- ja rannikkoympäristön suojelusta ja järjestelmällisestä seurannasta todella mielekkään investoinnin, myös taloudellisesta näkökulmasta.

Komissio on tietoinen siitä, että ympäristöparametrien seuranta meriympäristön arvioimiseksi on valtava tehtävä. Se kattaa useita näkökohtia merten moninaisista eliölajeista ja elinympäristöistä monenlaisiin ihmisen toiminnan aiheuttamiin paineisiin ja vaikutuksiin. Jäsenvaltioiden panostukset ovat merkittäviä, ja havaituista puutteista huolimatta on tunnustettava, että EU:n koordinoitu meriympäristön seuranta meristrategiapuitedirektiivin ja neljän meriä koskevan alueellisen yleissopimuksen nojalla on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen saavutus.

Komissio pitää meristrategiapuitedirektiiviä yhdenmukaistettuna oikeudellisena kehyksenä, jonka avulla voidaan jatkuvasti parantaa tietojen keruuta ja edistää kattavien merten seurantaohjelmien suunnittelua. Tätä komissio korosti myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiivin täytäntöönpanosta vuonna 2020 antamassaan kertomuksessa (36). Samassa kertomuksessa komissio huomauttaa myös, että tiedot, joita jäsenvaltiot ovat meristrategiapuitedirektiivin mukaisten seurantaohjelmien avulla keränneet, eivät useinkaan ole vertailukelpoisia. Se korostaa myös, että seurantaohjelmia ei ole aina kytketty tavoitteisiin, ja koska ne perustetaan ennen toimenpiteitä, seurantaohjelmien ja toimenpiteiden välinen yhteys ei usein ole optimaalinen.

Komissio painottaa, että seurantaohjelmilla olisi mitattava meriympäristön tilaa, ympäristötavoitteiden saavuttamista ja toimenpiteiden tehokkuutta yhdenmukaisella tavalla. Komissio sisällyttää nämä näkökohdat meristrategiapuitedirektiivin meneillään olevaan uudelleentarkasteluun ja pyrkii samalla yksinkertaistamaan raportointivaatimuksia. Viime kädessä näistä seurantaohjelmista saadut tiedot ovat välttämättömiä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanemiseksi, ja niitä hyödynnetään ympäristöalan kahdeksannen toimintaohjelman yleisen seurantakehyksen mukaisissa saasteettomuuden ja biologista monimuotoisuuden seurantakehyksissä heti niiden tultua saataville. Lisäksi ne edistävät Kunmingin–Montrealin maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen täytäntöönpanoa, sillä niistä saadaan tietoa meriin liittyviä pääindikaattoreita ja muita indikaattoreita varten, ja lisäksi ne helpottavat kansallisten biologista monimuotoisuutta koskevien strategioiden ja toimintasuunnitelmien mukauttamista.

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

(2)  COM/2020/259 final.

(3)  Yksitoista laadullista kuvaajaa on määritelty meristrategiapuitedirektiivin liitteessä I, ja niitä täsmennetään komission päätöksessä 2017/848/EU. Kuvaajiin kuuluvat seuraavat: D1 – Biologinen monimuotoisuus; D2 – Tulokaslajit; D3 – Kaupallisesti hyödynnettävät kalat sekä äyriäiset ja nilviäiset; D4 – Ravintoverkot; D5 – Rehevöityminen; D6 – Merenpohjan koskemattomuus; D7 – Hydrografiset muutokset; D8 – Epäpuhtaudet; D9 – Meren antimien epäpuhtaudet; D10 – Roskaantuminen; D11 – Energia, mukaan lukien vedenalainen melu.

(4)  https://ec.europa.eu/environment/marine/eu-coast-and-marine-policy/implementation/index_en.htm

(5)  Malta ei ollut raportoinut 22. helmikuuta 2023 mennessä.

(6)  Tornero V., Palma M., Boschetti S.T., Cardoso A.C., Druon J.-N., Kotta M., Louropoulou E., Magliozzi C., Palialexis A., Piroddi C., Ruiz-Orejón L.F., Vasilakopoulos P., Vighi M., Hanke G. Review and analysis of EU Member States’ 2020 reports: Monitoring programmes (MSFD Article 11), EUR 31181 EN, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2022, ISBN 978-92-76-55778-4, doi:10.2760/8457, JRC129363.

(7)  Komission päätös (EU) 2017/848, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteista ja menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetuista täsmennyksistä ja standardoiduista menetelmistä sekä päätöksen 2010/477/EU kumoamisesta (EUVL L 125, 18.5.2017, s. 43).

(8)  COM(2022) 674 final, komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Ensimmäinen saasteettomuuden seuranta- ja ennusteraportti ”Eteneminen kohti puhtaampaa ilmaa, vettä ja maaperää Euroopassa”.

(9)  Ks. JRC:n analyysin sivu 174.

(10)  Saksa ei ole raportoinut kuvaajasta 9; Romania ei ole raportoinut kuvaajasta 1 lintujen osalta; Saksa ja Romania eivät ole raportoineet kuvaajasta 4. Belgia, Irlanti, Ranska, Kypros ja Latvia toimittivat kuvaajaa 4 koskevat raportit, mutta ne eivät raportoineet siihen liittyvistä vertailuperusteista vaan ainoastaan muiden kuvaajien (lähinnä kuvaajan 1) vertailuperusteista. Tämä johtuu enimmäkseen siitä, että kuvaajaa 4 ei seurata. Jäsenvaltiot tukeutuvat tämän kuvaajan osalta muiden kuvaajien seurantaohjelmista saataviin tietoihin.

(11)  Meristrategiapuitedirektiiviä koskevassa raportoinnissa on otettava huomioon raportointi seurattavista piirteistä (esim. ekosysteemin osat, paineet, toiminnot), osatekijöistä (esim. tietyt lajit, elinympäristötyypit, epäpuhtaudet, roskien luokat) ja parametreista, kuten seurantaraportointia koskevissa ohjeissa (meristrategiapuitedirektiivin ohjeasiakirja 17) todetaan.

(12)  Komission päätöksessä 2017/848/EU määritetyt vertailuperusteet.

(13)  Kuvaaja 1, vertailuperuste 2 (valittujen lajien populaation runsaus); kuvaaja 3, vertailuperuste 1 (kalastuskuolevuus), kuvaaja 3, vertailuperuste 2 (kutukannan biomassa), kuvaaja 5, vertailuperuste 1 (ravinnepitoisuus), kuvaaja 8, vertailuperuste 1 (epäpuhtauksien pitoisuus), kuvaaja 9, vertailuperuste 1 (epäpuhtauksien määrä kalojen ja äyriäisten syötävissä kudoksissa), kuvaaja 10, vertailuperuste 1 (makroroskan määrä ja koostumus) ja kuvaaja 11, vertailuperuste 1 (ihmisen aiheuttama impulssimainen melu vedessä).

(14)  Komission päätöksen 2017/848/EU 3 artiklan 2 kohdan mukaan toissijaisia vertailuperusteita käytetään täydentämään ensisijaisia vertailuperusteita tai kun on vaarana, ettei meriympäristön hyvää tilaa saavuteta tai säilytetä asianomaisen vertailuperusteen osalta.

(15)  https://circabc.europa.eu/ui/group/326ae5ac-0419-4167-83ca-e3c210534a69/library/bc5bb466-2855-4308-be2e-4a585ee8ba69/details

(16)  Ks. JRC:n analyysin sivut 95–118 ja 175–177.

(17)  Komission päätöksessä 2017/848/EU määritetyllä tavalla.

(18)  Kertomuksissa käsiteltiin meriympäristön arviointia (8 artikla), ympäristön hyvän tilan määrittämistä (9 artikla) ja ympäristötavoitteita (10 artikla): C(2022) 1392 Komission tiedonanto meristrategiapuitedirektiivin (2008/56/EY) 8, 9 ja 10 artiklan mukaisiin vuoden 2018 päivitettyihin raportteihin perustuvista jäsenvaltio- ja aluekohtaisista suosituksista

(19)  Ks. alaviite 18.

(20)  COM (2017) 3 final.

(21)  COM (2018) 562 final.

(22)  Find your EU funding programme for the environment - Publications Office of the EU (europa.eu)

(23)  Ks. JRC:n analyysin sivu 179.

(24)  Nämä ovat peräisin lähinnä kahdesta meriä koskevasta alueellisesta yleissopimuksesta (Koillis-Atlanttia koskeva OSPAR-yleissopimus ja Itämerta koskeva HELCOM-yleissopimus).

(25)  Ks. JRC:n analyysin sivut 119–149 ja 181.

(26)  EMKVR:n ehdotuspyyntö – Alueelliset lippulaivahankkeet kestävän sinisen talouden tukemiseksi EU:n merialueilla (europa.eu)

(27)  Ks. JRC:n analyysin sivut 150–157 ja 181.

(28)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1143/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta (EUVL L 317, 4.11.2014, s. 35).

(29)  Tanska, Viro, Latvia, Suomi ja Ruotsi.

(30)  Belgia, Tanska, Espanja ja Ruotsi.

(31)  Espanja ja Italia.

(32)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(33)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(34)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1).

(35)  Ks. JRC:n analyysin sivut 164–166 ja 183.

(36)  Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle meristrategiapuitedirektiivin täytäntöönpanosta (europa.eu)

Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen

(Asia M.11075 – EBERT HERA ESSER HOLDING / SERVICECO)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2023/C 165/02)

Komissio päätti 3. toukokuuta 2023 olla vastustamatta edellä mainittua keskittymää ja todeta sen sisämarkkinoille soveltuvaksi. Päätös perustuu neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Päätöksen koko teksti on saatavissa ainoastaan englanniksi, ja se julkistetaan sen jälkeen, kun siitä on poistettu mahdolliset liikesalaisuudet. Päätös on saatavilla

—	komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—	sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/homepage.html?locale=fi) asiakirjanumerolla 32023M11075. EUR-Lex on Euroopan unionin oikeuden online-tietokanta.

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.

Euron kurssi (1)

8. toukokuuta 2023

(2023/C 165/03)

1 euro =

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,1037
JPY	Japanin jeniä	149,15
DKK	Tanskan kruunua	7,4473
GBP	Englannin puntaa	0,87228
SEK	Ruotsin kruunua	11,2012
CHF	Sveitsin frangia	0,9813
ISK	Islannin kruunua	150,50
NOK	Norjan kruunua	11,5505
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	23,410
HUF	Unkarin forinttia	372,20
PLN	Puolan zlotya	4,5693
RON	Romanian leuta	4,9246
TRY	Turkin liiraa	21,5304
AUD	Australian dollaria	1,6244
CAD	Kanadan dollaria	1,4710
HKD	Hongkongin dollaria	8,6618
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,7389
SGD	Singaporen dollaria	1,4620
KRW	Etelä-Korean wonia	1 458,26
ZAR	Etelä-Afrikan randia	20,2552
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,6347
IDR	Indonesian rupiaa	16 237,42
MYR	Malesian ringgitiä	4,8971
PHP	Filippiinien pesoa	61,015
RUB	Venäjän ruplaa
THB	Thaimaan bahtia	37,382
BRL	Brasilian realia	5,4613
MXN	Meksikon pesoa	19,6393
INR	Intian rupiaa	90,2775

---

(1)  Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

Euron kurssi (1)

9. toukokuuta 2023

(2023/C 165/04)

1 euro =

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,0959
JPY	Japanin jeniä	147,97
DKK	Tanskan kruunua	7,4452
GBP	Englannin puntaa	0,86990
SEK	Ruotsin kruunua	11,1885
CHF	Sveitsin frangia	0,9788
ISK	Islannin kruunua	150,70
NOK	Norjan kruunua	11,5750
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	23,363
HUF	Unkarin forinttia	371,68
PLN	Puolan zlotya	4,5723
RON	Romanian leuta	4,9200
TRY	Turkin liiraa	21,3858
AUD	Australian dollaria	1,6217
CAD	Kanadan dollaria	1,4679
HKD	Hongkongin dollaria	8,5934
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,7320
SGD	Singaporen dollaria	1,4544
KRW	Etelä-Korean wonia	1 451,90
ZAR	Etelä-Afrikan randia	20,2003
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,5853
IDR	Indonesian rupiaa	16 159,20
MYR	Malesian ringgitiä	4,8762
PHP	Filippiinien pesoa	61,123
RUB	Venäjän ruplaa
THB	Thaimaan bahtia	36,921
BRL	Brasilian realia	5,4863
MXN	Meksikon pesoa	19,4970
INR	Intian rupiaa	89,9495

---

(1)  Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

Ilmoitus alueista, joilla hiilivetyjen etsintää ja hyödyntämistä koskevia lupia voidaan myöntää

(2023/C 165/05)

Talousasioiden ja kestävän kehityksen ministeriön Kroatian tasavallan puolesta hiilivetyjen etsintää ja hyödyntämistä koskevan lain (Narodne novine (NN; Kroatian tasavallan virallinen lehti) nro 52/18, 52/19 ja 30/21) 20 §:n mukaisesti julkaisema ilmoitus

Kroatian tasavallan hallitus pyytää kiinnostuneita oikeushenkilöitä tekemään tarjouksia mantereella tarjolla olevia etsintälohkoja koskevista hiilivetyjen etsintä- ja hyödyntämisluvista.

1.   ETSINTÄLOHKOJA KOSKEVAT TIEDOT

Mantereen hiilivetyjen etsintä- ja hyödyntämislupien tarjouskilpailumenettely koskee seuraavia etsintälohkoja:

1.	Lohko SA-08/SA-09

2.	Lohko SA-11/SA-12

3.	Lohko DR-02/1

Etsintälohkojen kartat ja koordinaatit esitetään tarjouskilpailuasiakirjoissa.

Tarjolla olevista etsintälohkoista on järjestetty aiemmin hiilivetyjen etsintää ja hyödyntämistä koskeva tarjouskilpailu, jonka perusteella etsintä- ja hyödyntämislupia ei kuitenkaan myönnetty tai myönnetty lupa ei johtanut hiilivetyjen etsintä- ja hyödyntämissopimuksen allekirjoittamiseen. Yksi lohkoista vastaa aluetta, josta sijoittaja luopui hiilivetyjen etsintä- ja hyödyntämistoimien aikana hiilivetyjen etsintää ja hyödyntämistä koskevan lain 36 §:n mukaisesti.

2.   TARJOUSTEN VALINTAPERUSTEET

Hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/22/EY (EYVL L 164, 30.6.1994;s 3) 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansalliseen turvallisuuteen perustuvista syistä ja hiilivetyjen etsintää ja hyödyntämistä koskevan lain 19 §:n mukaisesti tarjouksen valinnassa otetaan huomioon seuraavat perusteet:

1.	tarjouksen tekijän tekninen, taloudellinen ja ammatillinen pätevyys,

2.	se, miten tarjouksen tekijä aikoo toteuttaa hiilivetyjen etsintä- ja hyödyntämisluvan kattamat toiminnot,

3.	toimitetun tarjouksen yleinen laatu,

4.	taloudelliset edellytykset, joita tarjouksen tekijä tarjoaa vastineeksi hiilivetyjen etsintä- ja hyödyntämisluvasta, ja

5.	mahdolliset kaikenlaiset puutteet tarjouksen tekijän harjoittaman toiminnan tehokkuudessa tai vastuullisuudessa muissa maissa sekä aiemmissa toimissa, jotka kuuluvat hiilivetyjen etsintä- ja hyödyntämisluvan piiriin.

Tarjouskilpailun voittajan valintaperusteena on myös hiilivetyjen etsintää ja hyödyntämistä koskevan sopimuksen tekemisestä perittävä maksu, jonka vähimmäismäärästä säädetään hiilivetyjen etsintää ja hyödyntämistä koskevan lain 51 §:ssä.

Jos kaksi tai useampia tarjouksia arvioidaan hiilivetyjen etsintää ja hyödyntämistä koskevassa laissa vahvistettujen perusteiden arvioinnin perusteella samanarvoisiksi, lopullisen päätöksen tekemisessä otetaan huomioon muut merkitykselliset, objektiiviset ja syrjimättömät perusteet.

3.   TARJOUKSEN JÄTTÄMINEN

Tarjous on toimitettava Kroatian hiilivetyviraston virallisella verkkosivustolla (www.azu.hr) julkaistujen tarjouskilpailuasiakirjojen mukaisesti hiilivetyvirastolle hiilivetyjen etsintää ja hyödyntämistä koskevan lain säännösten ja tarjouskilpailuasiakirjojen mukaisesti.

Kaikki menettelyyn liittyvät tiedot ja ilmoitukset julkaistaan hiilivetyviraston verkkosivustolla (www.azu.hr).

Tiedonanto Itävallan alueista, joita voidaan käyttää hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon

(2023/C 165/06)

Itävallan tasavallan valtiovarainministeri antaa direktiivin 94/22/EY (1) 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti tiedoksi, että mineraaliraaka-ainelain (Mineralrohstoffgesetz, BGBl. I Nr. 38/1999), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna liittovaltion lailla BGBl. I Nr. 60/2022, nojalla Itävallan tasavallan koko kansallinen alue on direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä pysyvästi käytettävissä sillä edellytyksellä, ettei voimassa ole hiilivetyjen etsintää, tuotantoa ja varastointia koskevia sopimuksia tai hiilivetyjä kattavia kaivoslupia. Asiaa koskevia yksityiskohtaisia tietoja antaa valtiovarainministeriön osasto VI, joka vastaa televiestinnästä, postipalveluista ja kaivostoiminnasta (Bundesministerium für Finanzen, Sektion VI – Telekommunikation, Post und Bergbau, Denisgasse 31, 1200 Wien).

Tämä tiedonanto korvaa Itävallan tasavallan tiedonannon, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä C 111, 3.4.2020, s. 3.

---

(1)  EYVL L 164, 30.6.1994, s. 3.

Erään maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alan suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän hyväksytyn tuote-eritelmän vakiomuutoksen julkaiseminen (komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 664/2014 6 b artiklan 2 ja 3 kohta)

(2023/C 165/07)

Tämä tiedonanto julkaistaan komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 664/2014 6 b artiklan 5 kohdan mukaisesti (1).

Ilmoitus jäsenvaltiosta peräisin olevan suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmään tehtävää vakiomuotoista muutosta koskevan hakemuksen hyväksymisestä

(Asetus (ΕU) N:o 1151/2012)

”Χαλλούμι / Halloumi / Hellim”

EU-nro: PDO-CY-01243-AM03 – 14.3.2023

SAN (X) SMM ( )

1.   Tuotteen nimi:

”Χαλλούμι / Halloumi / Hellim”

2.   Jäsenvaltio, johon maantieteellinen alue kuuluu

Kypros

3.   Vakiomuotoisen muutoksen ilmoittava jäsenvaltion viranomainen

Maataloudesta, maaseudun kehittämisestä ja ympäristöasioista vastaava ministeriö

4.   Hyväksytyn muutoksen / hyväksyttyjen muutosten kuvaus

1.   Laskostamattoman (yksinkertaisen) halloumin sisällyttäminen tuote-eritelmään

Tuotteen muodossa on seuraavia vaihteluita: laskostettu tai laskostamaton, suorakaiteen tai puoliympyrän muotoinen

Muutos vaikuttaa yhtenäiseen asiakirjaan.

2.   Mahdollisuus käyttää raakamaitoa halloumin tuotannossa

Tuotteen valmistuksessa käytetyn maidon pastöroinnista tulee vapaaehtoista.

Muutos vaikuttaa yhtenäiseen asiakirjaan.

3.   Tuotantovaiheen, jossa välittömästi maidon juoksettamisen jälkeen leikattu juustomassa kuumennetaan uudelleen 40 °C:seen asti, muuttaminen vapaaehtoiseksi

Tämä muutos tekee tuotantovaiheesta, jossa välittömästi maidon juoksettamisen jälkeen leikattu juustomassa kuumennetaan uudelleen 40 °C:seen asti, vapaaehtoisen.

Muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

4.   Mahdollisuus lisätä minttua myös muissa halloumin tuotantovaiheissa

Mahdollistetaan mintun lisääminen sekä laskostamisvaiheessa että ennen tuotteen pakkaamista.

Muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

5.   Juustonvalmistukseen käytettävällä työpöydällä tapahtuvan kuivasuolauksen muuttaminen vapaaehtoiseksi ja suolauksen mahdollistaminen yksinomaan suolaliuoksessa ennen tuotteen pakkaamista

Muutetaan juustonvalmistukseen käytettävällä työpöydällä tapahtuva halloumin kuivasuolausvaihe vapaaehtoiseksi ja mahdollistetaan tuotteen suolaus yksinomaan suolaliuoksessa ennen pakkaamista.

Muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

6.   Mahdollisuus pitää tuotetta suolaliuoksessa ennen sen pakkaamista vähintään kahdeksan tuntia ja enintään kolme päivää

Mahdollistetaan tuotteen pitäminen suolaliuoksessa ennen sen pakkaamista alle yhden päivän (mutta vähintään kahdeksan tuntia) ja enintään kolmen päivän ajan.

Muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

7.   Otetaan käyttöön mahdollisuus lämmittää pakattua tuotetta siten, että sen sisälämpötila on yli 72 °C enintään kolmen minuutin ajan.

Tuotantoprosessiin sisällytetään mahdollisuus tuotteen lämpökäsittelyyn pakkaamisen jälkeen siten, että sisälämpötila on yli 72 °C enintään kolmen minuutin ajan.

Muutos vaikuttaa yhtenäiseen asiakirjaan.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”Χαλλούμι / Halloumi / Hellim”

EU-nro: PDO-CY-01243-AM03 – 14.3.2023

SAN (X) SMM ( )

1.   [SAN:n tai SMM:n] nimi tai nimet

”Χαλλούμι / Halloumi / Hellim”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Kypros

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1.   Tuotelaji [liitteen XI mukaisesti]

Luokka 1.3 Juustot

3.2.   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Tekstissä viitataan aina nimitykseen ”Halloumi”, joka edustaa edellä mainittuja nimityksiä eli ”Χαλλούμι” (Halloumi) / ”Hellim”. Halloumia valmistetaan ja myydään kahdessa muodossa – tuoreena ja kypsytettynä. Tuore halloumi valmistetaan juoksettamalla maitoa juoksutteella. Juusto kypsennetään ja muotoillaan sille ominaiseen muotoon. Juusto on puolikovaa ja kumimaista, laskostettua tai laskostamatonta (suorakulmion tai puoliympyrän muodossa). Väriltään se on valkoista tai haalean kellertävää ja rakenteeltaan kiinteää ja helposti viipaloitavaa. Tuoksu ja maku ovat luonteenomaisia: halloumi tuoksuu voimakkaasti maidolta tai heralta ja maistuu mintulta, minkä lisäksi siinä on voimakas navetan haju sekä pikantti ja suolainen maku. Kosteuspitoisuus on enintään 52 prosenttia, rasvapitoisuus vähintään 43 prosenttia (kuiva-aineesta) ja suolapitoisuus enintään kolme prosenttia. Kypsytetty halloumi valmistetaan juoksuttamalla maito juoksutteella. Juusto kypsennetään ja muotoillaan sille ominaiseen muotoon, ja sen annetaan kypsyä suolaliuoksessa vähintään 40 vuorokautta. Juusto on puolikovaa tai kovaa, ei niin kumimaista, laskostettua tai laskostamatonta (suorakulmion tai puoliympyrän muodossa). Se on väriltään valkoista tai haalean kellertävää, rakenteeltaan kiinteää ja helposti viipaloitavaa. Tuoksu ja maku ovat luonteenomaisia: halloumi tuoksuu voimakkaasti maidolta tai heralta sekä mintulta, jolle se myös maistuu. Lisäksi siinä on navetan hajua ja vahva, hieman karvas ja voimakkaan suolainen maku. Kosteuspitoisuus on enintään 37 prosenttia, rasvapitoisuus vähintään 40 prosenttia (kuiva-aineesta), suolapitoisuus enintään kuusi prosenttia ja happopitoisuus 1,2 prosenttia (laskettuna maitohappona kuiva-aineesta).

Halloumi painaa noin 150–1 200 grammaa.

3.3.   Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Halloumin valmistuksessa käytettävään maitoon sovelletaan seuraavia sääntöjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 664/2014 säännösten soveltamista:

Lampaan- ja vuohenmaito on peräisin paikallisista ja muista eläinroduista, mukaan lukien niiden risteytyksistä, jotka laiduntavat ympärivuotisesti, lukuun ottamatta kausia, jolloin sääolot eivät salli sitä. Lampaiden ja vuohien korsirehu tuotetaan paikallisesti (tuorerehukasvit, heinä, säilörehu, rehuolki ja laidunalueiden luonnonvaraiset kasvit). Täydennysrehuna käytetään viljaa, kuten ohraa, ja maissia, valkuaisrehua, kuten osittain kuorittua soijajauhoa, eri raaka-aineiden tuotteita ja sivutuotteita, kuten vehnäleseitä, sekä kivennäisaineita, vitamiineja ja hivenaineita.

Lehmänmaito on peräisin lehmistä, joita pidetään eläinsuojissa ja joille syötetään korsirehua, heinää, säilörehua ja rehuolkea, joita tuotetaan Kyproksella pääasiassa kotimaisista rehukasveista, sekä täydennysrehua. Lehmien ravintona on paikallisesti tuotettua rehua (tuorerehukasveja, heinää, säilörehua ja rehuolkea). Tarkemmin ottaen lehmien ravintona on paikallisesti tuotettua rehua (tuorerehukasveja, heinää, säilörehua ja rehuolkea). Loppuravinto koostuu täydennysrehusta, joka sisältää pääasiassa ohraa, maissia, soijaa ja lesettä sekä muuta valkuaisrehua, kuten osittain kuorittua soijajauhoa, eri raaka-aineiden tuotteita ja sivutuotteita, kuten vehnäleseitä, sekä kivennäisaineita, vitamiineja ja hivenaineita.

Maito (tuore lampaan- tai vuohenmaito tai niiden seos, johon on mahdollisesti lisätty lehmänmaitoa), juoksute (ei kuitenkaan siasta saatu), tuoreet tai kuivatut kyproksenmintun (Mentha viridis) lehdet ja suola. Lampaan- tai vuohenmaidon (tai niiden seoksen) määrän on kuitenkin aina oltava suurempi kuin lehmänmaidon. Toisin sanoen, jos valmistuksessa käytetään lehmänmaitoa yhdessä lampaan- tai vuohenmaidon tai niiden seoksen kanssa, lehmänmaidon osuus halloumissa ei saa olla suurempi kuin lampaan- ja vuodenmaidon tai niiden seoksen. Halloumin valmistukseen käytetty maito on Kyproksella tuotettua täysmaitoa. Maito voi olla pastöroitua tai kuumennettua yli 65 °C:n lämpötilaan. Maito ei saa olla maitotiivistettä, eikä siinä saa olla mitään seuraavista: maitojauhetta, maitotiivistettä, kaseiinisuoloja, väri- tai säilöntäaineita eikä muita lisäaineita. Se ei saa myöskään sisältää antibiootteja, kasvinsuojeluaineita tai muita vaarallisia aineita.

Lampaan- ja vuohenmaito on peräisin paikallisiin ja muihin rotuihin kuuluvista eläimistä, mukaan lukien näiden rotujen risteytyksistä, joita kasvatetaan rajatulla maantieteellisellä alueella.

Lehmänmaito on peräisin lehmistä, joita on tuotu Kyprokseen vähitellen ja joita kasvatetaan rajatulla maantieteellisellä alueella.

3.4.   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava rajatulla maantieteellisellä alueella

Halloumi-juuston valmistuksen raaka-aineena käytettävä lampaan-, vuohen- ja lehmänmaito tuotetaan rajatulla maantieteellisellä alueella, jolla myös halloumi valmistetaan.

3.5.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

Pakkaamisen, myös silloin kun sovelletaan pakatun halloumin lämpökäsittelyä, on tehtävä rajatulla maantieteellisellä alueella seuraavista syistä: a) halloumi on pakattava välittömästi valmistusprosessin päätyttyä, jotta se ei kypsy enempää, b) halloumin tuotantoprosessia (valmistus ja pakkaaminen sekä mahdollinen lämpökäsittely) ei saa katkaista (keskeytymätön tuotanto), c) jäljitettävyyssyistä tuottajan on itse pakattava juusto ja liitettävä siihen asianmukainen merkintä, d) jottei Kyproksen ulkopuolella tuotettua juustoa voitaisi merkitä Halloumin suojatulla alkuperänimityksellä (SAN) ja jotta voidaan taata tuotteen laatu ja alkuperä sekä varmistaa vaadittava valvonta.

3.6.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Jos halloumin valmistukseen on käytetty useiden eläinlajien maitoa, on merkinnöissä ilmoitettava käytettyjen maitolajien osuus pienenevässä prosentuaalisessa järjestyksessä.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Tähän maantieteelliseen alueeseen kuuluvat Nikosian, Limassolin, Larnakan, Famagustan, Pafoksen ja Kyrenian hallintoalueet.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

5.1.   Maantieteellisen alueen erityisyys

Luontoon liittyvät seikat: Kyproksen ilmasto edustaa Välimeren ilmastoa, jossa kesät ovat kuumia ja kuivia ja talvet leutoja ja sateisia. Myös maan pinnanmuodostuksella on hyvin tärkeä merkitys, sillä sateet ovat vuorilla suhteellisen runsaita ja vaikuttavat myös matalammalla sijaitsevien seutujen vesistöihin ja ympäristöön, koska sateiden loppumisen jälkeenkin vuoristopuroista ja lähteistä virtaa useiden kuukausien ajan paljon vettä. Kyproksella on kokoonsa nähden eräs Välimeren alueen rikkaimmista kasvistoista, mikä johtuu sen alueen geologisesta rakenteesta, ilmasto-oloista, maantieteellisestä sijainnista, ympäröivästä merestä ja maanpinnan muodoista (Tsintidis et al., 2002). Kyproksella kasvaa 1 908 eri kasvilajia, joista 140 on endeemisiä eli niitä esiintyy vain Kyproksella (Metsäasioiden osasto, 2004). Kyproksen maidontuotantoeläinten paikallisiin rotuihin kuuluvat paksusaparoinen lammas, joka on sopeutunut hyvin kyseisen maantieteellisen alueen kuivaan ilmastoon ja korkeisiin lämpötiloihin, sekä paikalliset makhairan- ja pissourinvuohet. Lisäksi sekä hioksenlammas että damaskoksenvuohi (joista ensiksi mainitut tuotiin Kyprokselle 1950-luvulla ja jälkimmäiset 1930-luvulla) ovat nykyään myös kyproslaisia rotuja, sillä pitkäaikaisen kansallisen jalostusohjelman vuoksi ne ovat erilaistuneet morfologisesti ja maidontuotanto-ominaisuuksiltaan alkuperäisistä populaatioista.

Ihmisen toimintaan liittyvät seikat: Historiallisten viitteiden perusteella Halloumi-juuston tuotannolla on Kyproksella ikivanhat perinteet. Vanhin tähän asti tunnettu, vuodelta 1554 peräisin oleva viittaus ”halloumiin” (”calumi”) on Venetsian Correr-museon kirjastossa säilytettävässä koodeksissa, joka käsittää viisi käsikirjoitusta Kyproksen historiasta. Halloumiin ovat myöhemmin viitanneet monet muutkin, mm. arkkimandriitta Kyprianos vuonna 1788.

Halloumin suuri merkitys Kyproksen asukkaiden elämässä käy ilmi sekä taiteista (mm. runoudesta ja kirjallisuudesta) että sen asemasta maatalousnäyttelyissä (Lyssi, 1939). Lyssin maatalousnäyttelyn luettelossa, joka julkaistiin sekä kreikaksi että turkiksi, mainitaan tuoteluokat, rahapalkinnot ja näyttelyn osallistumisehdot sekä tuotteet, joilla voi osallistua kilpailuun. Halloumin turkinkielinen nimi on ”Hellim”. Kyproksenturkkilaiset halloumin tuottajat käyttävät tästä perinteisestä tuotteesta molempia nimiä tai pelkästään nimeä ”Hellim”. On paljon todisteita siitä, että sekä ”Halloumi” että ”Hellim” viittaavat samaan perinteiseen kyproslaiseen tuotteeseen, josta käytetään molempia nimiä (Halkin Sesi -sanomalehti, 1959 ja 1962, sekä vientipakkaukset, joissa käytetään kumpaakin nimeä).

Halloumin ja kyproslaisten suhteesta kertoo myös se, että Kyproksella sukunimet Halloumas, Hallouma, Halloumakis ja Halloumis ovat melko yleisiä.

Halloumi on vanhastaan ollut merkittävä ruoka-aine kyproslaisten pöydässä (Bevan, 1919; Pitcairn, 1934; Zygouris, 1952), ja se täytti kyproslaisten perheiden ruokatarpeet ympäri vuoden. Halloumi oli ”erikoisvalmisteinen ja kuuluisa kyproslainen juusto”, yleisimpiä leivän lisäkkeitä joka talossa ja välttämätön jokaisessa viljelijäperheessä (Xioutas, 2001). Paikallisen kulutuksen lisäksi halloumia vietiin jo vanhastaan ulkomaille (arkkimandriitta Kyprianos, 1788), muun muassa Egyptiin, Syyriaan, Kreikkaan, Turkkiin, Palestiinaan, Ranskaan, Sudaniin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Amerikkaan, Australiaan ja Kiinaan (Dawe, 1928).

Halloumin tuotantomenetelmä on ainutlaatuinen, erityisesti tuotteen kypsentäminen korkeassa lämpötilassa tietyn aikaa sekä laskostaminen ja kyproslaisen mintun lisääminen. Juustouman kypsentäminen on hyvin tärkeää: erään asiaa koskevan tutkimuksen mukaan se parantaa tuotteen aistinvaraisia ominaisuuksia. Erityisesti juustouman korkeassa lämpötilassa tapahtuva lämpökäsittely tuottaa suuria määriä tiettyjä kemiallisia perusyhdisteitä, jotka määrittävät Halloumin maun. Näitä yhdisteitä ovat esim. laktonit, kuten delta-dodekalaktoni (hedelmäinen ominaishaju) ja δ-dekalaktoni (kermainen ominaismaku) sekä metyyliketonit, joille on tyypillistä maidon kaltainen ominaishaju (P. Papademas, 2000).

Halloumi erottuu muista juustoista juustouman laskostamisen vuoksi, ja se on tämän ominaispiirteensä vuoksi mahdollisesti ainoa lajissaan. Laskostaminen kuuluu halloumin perinteiseen valmistusmenetelmään. Laskostamista ruvettiin käyttämään, koska siten muotoiltuina juustot oli helpompi asettaa säiliöihin, joissa niitä säilytettiin herassa. Juustoumakerrosten väliin on tapana asettaa laskostamisen aikana myös mintunlehtiä. Näin lehdet pysyvät paikoillaan, ja mintulle ominainen aromi siirtyy lopputuotteeseen. Mintun (Mentha viridis) käyttö juustoa laskostettaessa antaa lopputuotteelle sen ominaisen aromin, joka johtuu terpeeneistä, kuten pulegonista (”minttuterpeeni”) ja karvonista (Papademas ja Robinson, 1998). Paikalliset tuottajat ovat tämän tuotantomenetelmän erityisosaajia.

5.2.   Tuotteen erityisyys

Tuotteella on seuraavia erityispiirteitä:

a)	se ei leviä eikä sula korkeissa lämpötiloissa (voidaan nauttia joko sellaisenaan mutta myös paistettuna, grillattuna ym.);

b)	juoksutetun maidon lämpökäsittely herassa yli 90 celsiusasteen lämpötilassa vähintään 30 minuutin ajan on menetelmän erikoisuus ja vaikuttaa tuotteen tyypillisiin aistinvaraisiin ominaisuuksiin;

c)	laskostaminen, joka antaa tuotteelle sen luonteenomaisen muodon;

d)

tuotteen aistinvaraiset ominaisuudet (luonteenomainen tuoksu ja maku – voimakas maidon/heran tuoksu, mintun tuoksu ja maku, navetan haju, pikantti ja suolainen maku), jotka johtuvat etupäässä vuohen- ja lampaanmaidosta sekä eläinten ravinnosta, mintusta, jota lisätään pakkausvaiheessa, ja haihtuvista ainesosista, joita muodostuu, kun juustomassa kuumennetaan herassa, sekä

e)	perinnearvo, sillä halloumia on perinteisesti valmistettu Kyproksella menetelmällä, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja lukeutuu edelleen halloumin valmistajien paikalliseen osaamiseen.

5.3.   Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen erityislaatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM).

Halloumin yhteys kyseisen maantieteellisen alueen ympäristöominaisuuksiin perustuu Kyproksen välimerellisen ilmaston erityispiirteisiin. Maidontuotantoeläimet syövät ravintoa, joka vaihtelee laidunrehusta puolikuivaan ja jopa kuivaan rehuun saaren kuivan ja kuuman mikroilmaston luonteenomaisten vaiheiden mukaan. Maidontuotantoeläimet syövät myös joitakin Kyproksen endeemisiä kasveja. Kyproksen paikalliset kasvit, joita eläimet syövät joko tuoreina tai kuivina, vaikuttavat selvästi maidon laatuun ja siten halloumin erityisominaisuuksiin (Papademas, 2000). Lactobacillus cypricasei (kyproslaisen juuston laktobasilli), joka on eristetty ainoastaan kyproslaisesta halloumista, osoittaa saaren mikroflooran ja halloumin välisen yhteyden (Lawson et al., 2001). Myös kyproslaisen mintun lisääminen voimistaa entisestään juuston luonteenomaista aromia ja makua. Tuotteen aistinvaraisiin ominaisuuksiin, erityisesti makuun ja hajuun, vaikuttaa myös maidon laatu, erityisesti lampaan- ja vuohenmaidon sisältämät lyhytketjuiset rasvahapot ja tuotannon aikana muodostuvat haihtuvat aineet.

Inhimillisten seikkojen ja kyseisen tuotteen välisestä yhteydestä todettakoon, että halloumi katsotaan Kyproksella perinneruoaksi, koska (kuten 5.1 kohdassa kuvataan) sillä on vanhastaan ollut merkittävä asema saaren asukkaiden elämässä ja ravinnossa ja tuotantomenetelmä on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Tästä perinteisestä, sukupolvelta toiselle siirtyneestä tuotantomenetelmästä johtuvat niin juustolle ominainen laskostettu muoto kuin se ominaisuus, ettei juusto sula korkeissa lämpötiloissa.

Tuote-eritelmän julkaisutiedot

http://www.moa.gov.cy/moa/da/da.nsf/All/82B33F7D83ABF5A8C225879C00346BA5?OpenDocument

---

(1)  EUVL L 179, 19.6.2014, s. 17.

Oikaisu ennakkoilmoitukseen yrityskeskittymästä (Asia M.11055 – EQUITIX / CUBE / RIVER RIDGE) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia

( Euroopan unionin virallinen lehti C 133, 17. huhtikuuta 2023 )

(2023/C 165/08)

Sivulla 7, 1 kohdassa, ensimmäisellä rivillä:

on:

pitää olla: