Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Pk-yritykset, yhteisötalouden yritykset, käsityöläiset ja vapaiden ammattien harjoittajat sekä 55-valmiuspaketti”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 486/01)

Esittelijä:	Milena ANGELOVA
Yhteisesittelijä:	Rudolf KOLBE

Komitean täysistunnon päätös	20.1.2022
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	sisämarkkinat, tuotanto ja kulutus
Hyväksyminen jaostossa	27.6.2022
Hyväksyminen täysistunnossa	21.9.2022
Täysistunnon numero	572
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	143/1/0

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset, olivatpa ne sitten perinteisiä yrityksiä, perheyrityksiä, kaupan alan yrityksiä, yhteisötalouden yrityksiä, käsityöläisiä tai vapaita ammattilaisia, (jäljempänä ”mikro- ja pk-yritykset”), ovat olennainen osa ratkaisua, joka oikeanlaisten olosuhteiden syntyessä ja vallitessa vie kohti kilpailukykyistä, ilmastoneutraalia, kiertoperiaatetta soveltavaa ja osallistavaa EU:n taloutta. Mikro- ja pk-yritykset tuottavat myönteisiä vaikutuksia parantamalla omaa ympäristönsuojelun tasoaan ja tarjoamalla asiantuntemusta ja ratkaisuja muille yrityksille, kansalaisille ja julkiselle sektorille. ETSK toteaa ja korostaa, että mikro- ja pk-yritykset ovat moninaisia ja niillä on erilaiset tarpeet, mutta kehottaa samalla kiinnittämään erityistä huomiota pienimpiin ja haavoittuvimmassa asemassa oleviin yrityksiin.

1.2

Monilla mikro- ja pk-yrityksillä on puutteelliset tiedot jatkuvasti kehittyvistä lainsäädännöllisistä vaatimuksista, joita on asetettu ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi, ja siitä, miten niihin voidaan vastata. Lisäksi niillä on vaikeuksia tunnistaa vihreän siirtymän tarjoamia mahdollisia liiketoimintahyötyjä ja -mahdollisuuksia. ETSK korostaakin, että mikro- ja pk-yritykset tarvitsevat kiireesti tukea vihreän siirtymän ymmärtämisessä ja hallinnassa parhaalla mahdollisella tavalla.

1.3

ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan koordinoidusti ja täydentävästi laaja-alaisia ja kohdennettuja tiedotus- ja valveuttamistoimia, yhdessä elinkeinoelämän organisaatioiden, eri ryhmien etuja ajavien kamarien, työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

1.4

ETSK kehottaa myös laatimaan kattavan ohjelman, jonka tarkoituksena on tukea mikro- ja pk-yrityksiä kaikissa vihreään kehitykseen ja lainsäädännön noudattamiseen liittyvissä ongelmissa, joita ne kohtaavat liike- ja muussa toiminnassaan. Koska mikro- ja pk-yritysten välillä on huomattavia eroja, tarvitaan pitkälle räätälöityjä ratkaisuja ja tarkkaan kohdennettuja politiikkoja ja toimenpiteitä.

1.5

Mikro- ja pk-yritysten välitön ja kohdennettu lyhyen aikavälin tuki on ratkaisevan tärkeää niiden taloudellisen elpymisen vauhdittamiseksi pandemiasta ja niiden auttamiseksi hallitsemaan Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen vaikutuksia, kuten energian korkeita hintoja ja materiaalien ja tuotteiden heikkoa saatavuutta. Poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ETSK katsoo, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman aikataulujen olisi oltava riittävän joustavia kriisin päättymiseen saakka, mutta samalla olisi varmistettava, ettei tavoitteita hylätä mistään syystä.

1.6

Mikro- ja pk-yritysten resurssitehokkuuden parantamiseksi ETSK ehdottaa ”kiertotalouskeskusten” perustamista eri alueille. Tämän olisi tehostettava eri alojen yritysten välistä yhteistyötä ja helpotettava uusien käytäntöjen ja prosessien kehittämistä, mukaan lukien uusien teknologioiden demonstrointi. Mikro- ja pk-yritysten organisaatioiden, eri ryhmien etuja ajavien kamarien, tiedemaailman edustajien, työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien olisi oltava erottamaton osa prosessia.

1.7

ETSK katsoo, että on tärkeää ottaa mikro- ja pk-yritysten edustajat mukaan ilmastotoimia koskevien kansallisen tason alakohtaisten etenemissuunnitelmien laadintaan ja EU:n tason siirtymäsuunnitelmien muotoiluun eri liiketoimintaekosysteemejä varten ja näin myös lisätä tietämystä hyvien käytäntöjen jakamisesta, asianmukaisesta resurssien jakamisesta ja tehokkaasta täytäntöönpanosta.

1.8

ETSK kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita nopeuttamaan mikro- ja pk-yritysten vihreitä investointeja varmistamalla suotuisan, ennakoitavan ja kannustavan sääntely-ympäristön ja sujuvat lupamenettelyt, välttämällä raskaita hallinnollisia velvoitteita sekä huolehtimalla moninaisten mikro- ja pk-yritysryhmien erilaisiin tarpeisiin räätälöidyn rahoituksen nopeasta, helposta, yksinkertaisesta ja jäljitettävästä saatavuudesta.

1.9

ETSK kehottaa koulutuksen tarjoajia ja mikro- ja pk-yrityksiä tekemään tiivistä yhteistyötä muokatakseen koulutusta vastaamaan vihreässä siirtymässä tarvittavaa osaamista ja taitoja, myös niin työntekijöiden kuin yrittäjien täydennys- ja uudelleenkoulutuksen avulla. Lisäksi ETSK kehottaa tukemaan mikro- ja pk-yritysten innovointitoimia kannustamalla ja helpottamalla yhteistyötä muiden yritysten, niiden organisaatioiden, eri ryhmien etuja ajavien kamarien, yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden kanssa.

1.10

ETSK kehottaa edistämään mikro- ja pk-yritysten tuottamien vihreiden ratkaisujen kauppaa, myös julkisten hankintojen yhteydessä, tarjoamalla mikro- ja pk-yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla ja helpottamalla niiden pääsyä vihreiden tuotteiden, teknologioiden ja palvelujen ulkomaisille markkinoille. EU:n yrityksille on varmistettava kilpailukykyinen liiketoimintaympäristö suhteessa kolmansiin maihin ottamalla käyttöön kaikki diplomatian keinot, myös ilmasto-, resurssi- ja kauppapolitiikan alalla, ja kiinnittämällä erityistä huomiota Kiinan ja muiden kehittyvien markkinoiden toimiin.

2.   Vihreä siirtymä ja mikro- ja pk-yritykset

2.1

Mikro- ja pk-yritykset edistävät työllisyyttä ja kestävää taloutta. Ne pitävät yhteiskunnat vahvemmin yhdessä, usein taloudelliset ja sosiaaliset toiminnot yhdistäen, ja vahvistavat siten demokratian, yhtenäisyyden ja osallisuuden perustaa. Ne ovat ratkaisevan tärkeitä taloudellisen ja sosiaalisen elpymisen ja vaurauden kannalta, sillä ne toimivat ruohonjuuritasolla kaikkialla EU:ssa ja erityisesti syrjäisillä alueilla ja maaseudulla, missä ne ovat usein ainoa taloudellista toimintaa synnyttävä tekijä.

2.2

Ilmastonmuutos edistää kestävää energiasiirtymää mutta mikä tärkeintä, se ohjaa koko taloutta ja yhteiskuntaa kohti ilmastoneutraaliutta, kiertotaloutta ja yleistä kestävyyttä. Ilmastonmuutos aiheuttaa äärimmäisiä sääilmiöitä ja luonnonkatastrofeja ja liittyy muihin merkittäviin ympäristöhaasteisiin, kuten biologisen monimuotoisuuden häviämiseen, ympäristön saastumiseen ja luonnonvarojen heikkenemiseen.

2.3

55-valmiuspaketissa keskitytään erityisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, ja se sisältää monia säädöksiä, jotka vaikuttavat mikro- ja pk-yrityksiin eri tavoin. Se on osa EU:n lippulaiva-aloitteen, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, täytäntöönpanoa. Kyseisessä ohjelmassa käsitellään teollisuuteen, kauppaan, palveluihin ja energiaan, liikenteeseen, rakennuksiin ja elintarvikejärjestelmiin liittyvää kestävää kasvua. Mikro- ja pk-yrityksillä on keskeinen rooli kaikilla näillä aloilla.

2.4

Oikeanlaisten olosuhteiden syntyessä ja vallitessa mikro- ja pk-yritykset ovat Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanossa olennainen osa ratkaisua. Tämä myönteinen vaikutus syntyy yhtäältä parantamalla erilaisten mikro- ja pk-yritysten suorituskykyä ja toisaalta näiden yritysten toiminnan myötä niiden tarjotessa asiantuntemusta ja ratkaisuja muille yrityksille, kansalaisille ja julkiselle sektorille.

2.5

Vihreä siirtymä liittyy läheisesti digitaaliseen muutokseen, ja mikro- ja pk-yritysten on hallittava tämän rinnakkaisen siirtymän molempia osia. Tämä on hyvin vaativa kaksinkertainen haaste, koska resursseja tarvitaan huomattava määrä. Digitalisaation avulla voidaan tehostaa liiketoimintaa sekä helpottaa uusien markkinoiden laajentumista ja kansainvälistymistä. Se myös tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia vähentää päästöjä, jätteitä ja luonnonvarojen käyttöä. Digitaaliset palvelut ja laitteet aiheuttavat kuitenkin myös ympäristövaikutuksia, joita on hallittava samanaikaisesti.

2.6

Sen lisäksi, että mikro- ja pk-yritykset pyrkivät vihreään ja digitaaliseen siirtymään, ne ponnistelevat saadakseen taloutensa kuntoon pandemian jäljiltä ja selvitäkseen Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen aiheuttamista seurauksista. Energian korkeat hinnat sekä materiaalien ja tuotteiden heikko saatavuus ovat viimeaikaisia ongelmia, joilla on merkittäviä vaikutuksia mikro- ja pk-yrityksiin ja niiden liiketoimintaan. Lisäksi Kiinan ja muiden kehittyvien markkinoiden äkilliset liikkeet vaarantavat mikro- ja pk-yritysten kilpailukyvyn sekä EU:n talouden yleisen kilpailukyvyn. Kyseiset markkinat myös hyötyvät Venäjään kohdistuvien pakotteiden välttämisestä ja siitä, että niillä sovelletaan alhaisempia ilmasto- ja ympäristövaatimuksia.

2.7

Ilmastoon ja ympäristöön liittyvillä kysymyksillä ei ole merkitystä vain ympäristön kestävyydelle, vaan ne ovat suuressa määrin myös olennainen osa yritysten kilpailukykyä, kannattavuutta ja yleistä taloudellista menestymistä. Sen lisäksi, että mikro- ja pk-yritykset tukeutuvat omiin arvoihinsa ja yleisiin vakaumuksiinsa, ne täyttävät ilmasto- ja ympäristövaatimukset ja -odotukset erilaisten mekanismien välityksellä: — mikro- ja pk-yritysten sääntelykehyksen suorat vaatimukset, jotka koskevat esimerkiksi päästöjä, energiaa, materiaaleja ja tuotteita tai hallinnollisia velvoitteita — joidenkin vaatimusten välilliset vaikutukset, jotka vaikuttavat tuotantotekijöiden, kuten energian ja materiaalien, saatavuuteen ja hintoihin tai liiketoiminnan harjoittamisesta aiheutuviin muihin kustannuksiin, mukaan lukien verotus — arvoketjuissa asiakkaiden, sijoittajien ja rahoittajien odotusten muodossa syntyvät, esimerkiksi kestävää rahoitusta ja raportointia koskevat vaatimukset tai muiden sidosryhmien odotuksista johtuvat vaatimukset.

2.8

Monet mikro- ja pk-yritykset eivät ole täysin tietoisia erityisten ilmasto- ja ympäristöpolitiikkojen ja -vaatimusten vaikutuksista liiketoimintaansa ja toimitus- ja arvoketjuihinsa eivätkä siitä, miten tuotteita ja palveluja voidaan mukauttaa tai muuntaa varhaisessa vaiheessa myöhempien tappioiden tai jopa markkinoiden ulkopuolelle jäämisen estämiseksi. Lisäksi niillä on päivittäistä toimintaa ja liiketoiminnan kehittämistä varten käytettävissään suppeat taloudelliset ja henkilöresurssit, ja vaarana on, että näiden resurssien rajallisuus edellyttää liikaa moniosaamista. Huomattava osa yrityksistä kohtaa vaikeuksia jatkuvasti kehittyvien säädösten mutkikkuuden, hallinnollisten rasitteiden, rahoitussääntöjen ja korkeiden kustannusten sekä tarkoituksenmukaisten toimien valinnassa tarvittavan erityisen ympäristöasiantuntemuksen ja tietämyksen puuttumisen vuoksi (1). Lisäksi ne kohtaavat vaikeuksia muun muassa uusiin arvoketjuihin pääsyssä, rahoituksen ja henkilöstön saatavuudessa ja uusien liiketoimintamallien saavutettavuudessa.

2.9

Vaatimusten ja niihin vastaamisen keinojen heikko tuntemus on merkittävä haaste, mutta sama pätee myös vaikeuteen tunnistaa mahdolliset liiketoimintahyödyt ja -mahdollisuudet, joita ovat esimerkiksi energia- ja materiaalikustannusten väheneminen, rahoituksen saannin parantuminen, kysynnän ja uusien markkinoiden lisääntyminen sekä julkisuuskuvan paraneminen sidosryhmien keskuudessa.

2.10

Mikro- ja pk-yrityksillä, joilla on kiertotalouteen, ilmastoon, biologiseen monimuotoisuuteen, uusiutuvaan energiaan ja muihin vihreän kehityksen ohjelman teemoihin liittyvä yritysidea, on luontainen kannustin paneutua ja investoida uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin ja tavoitella niitä näillä aloilla. Niillä on monia mahdollisuuksia esimerkiksi rakennusten peruskorjauksessa, infrastruktuurin suunnittelussa ja rakentamisessa, teollisessa tuotannossa ja laitteiden huollossa, oikeudellisten ja kirjanpitopalvelujen tuottamisessa sekä digitaalisten ratkaisujen kehittämisessä. Siirtymäprosessi on pitkälti riippuvainen niiden palkkaamien asiantuntijoiden tuottamista älykkäistä ratkaisuista, mikä korostaa laadukkaan ja tarkoituksenmukaisen koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja jatkuvan täydennyskoulutuksen merkitystä.

2.11

Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat mikro- ja pk-yritykset, joilla on myös suurin tiedontarve, ovat puolestaan niitä, jotka katsovat, että vihreän kehityksen ohjelma on vain lisäsäädös, joka kasvattaa kumulatiivista hallinnollista taakkaa, kohdistaa paineita yrityksen nykyiseen liiketoimintamalliin ja rajoittaa yrityksen tavanomaisen liiketoiminnan kannattavuutta. Tämä korostaa sitä, että kaikki mikro- ja pk-yritysten luokat, olivatpa ne haavoittuvia viivyttelijöitä, seuraajia tai johtajia, tarvitsevat erilaista, erityisesti niille kohdennettua tukea (2).

2.12

Lisäksi mikro- ja pk-yritysten kapasiteetissa ja varautumisessa on paljon eroja ilmasto- ja ympäristökysymysten luonteen ja laajuuden, yrityksiin kohdistuvien vaatimusten ja odotusten sekä niille avautuvien mahdollisuuksien suhteen. Eroihin vaikuttavat monenlaiset tekijät, kuten liiketoiminnan luonnonvaraintensiteetti, yrityksen koko, yrityksen asema toimitusketjuissa ja liiketoimintaekosysteemeissä, yrityksen sijainti, asiakastyypit, tuotannontekijöiden lähteet ja yrityksen maantieteelliset markkinat.

2.13

Tämän vuoksi tarvitaan pitkälle räätälöityjä ratkaisuja ja huolellisesti kohdennettuja politiikkoja ja toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon esimerkiksi valmistusteollisuuden keskisuurten yritysten, majoitusalalla ja vähittäiskaupan alalla toimivien yritysten, perheyritysten ja perinteisten yritysten, innovatiivisten startup-yritysten, yhteisötalouden yritysten sekä käsityöläisten ja vapaiden ammattilaisten väliset erot.

2.14

Mikro- ja pk-yritysten välisistä monista eroista huolimatta vihreän siirtymän onnistunut hallinta alkaa kaikissa yrityksissä riittävästä tietoisuudesta ja tietämyksestä ajankohtaisista kysymyksistä ja suuntauksista, minkä ansiosta on mahdollista nähdä yrityksen vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja riskit sekä määritellä, miten se haluaa asemoitua vihreässä siirtymässä.

2.15

Konkreettisimmat toimet yritystasolla liittyvät koko liiketoiminnan suunnitteluun, organisointiin ja seurantaan, mukaan lukien tavaroiden ja palvelujen tuotanto ja myynti, kuljettamiseen ja logistiikkaan sekä energian, raaka-aineiden ja muiden tuotannontekijöiden hankintaan. Ilmasto- ja ympäristönäkökohdat ovat myös olennainen tekijä innovaatiotoiminnassa, osaamisen kehittämisessä ja koko henkilöstön osallistamisessa sekä viestinnässä ja yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

3.   Politiikat ja toimenpiteet, joilla mikro- ja pk-yrityksiä tuetaan 55-valmiuspaketin mukaisesti

3.1

Jotta mikro- ja pk-yritykset voisivat täyttää 55-valmiuspaketin vaatimukset ja toteuttaa vihreän siirtymän menestyksekkäästi, niille on annettava kaikki tarvittavat tiedot ja niitä on autettava ymmärtämään uusien monimutkaisten lainsäädäntöehdotusten vaikutukset (3). Tämä edellyttää laaja-alaisia ja kohdennettuja tiedotus- ja valistustoimia, joista Euroopan komissiolla ja jäsenvaltioilla on ratkaiseva vastuu ja joita niiden on toteutettava koordinoidusti ja täydentävästi. Myös elinkeinoelämän organisaatioilla ja eri ryhmien etuja ajavilla kamareilla on keskeinen rooli jäsenilleen tiedottamisessa ja jäsentensä tukemisessa. Niiden toimintaa täydentävät koulutuksen tarjoajat, aluekehitystoimistot, klusteriorganisaatiot, työmarkkinaosapuolet ja asiaankuuluvat kansalaisjärjestöt.

3.1.1

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan sisältyvien politiikkojen aikatauluista on nyt meneillään avoin kuuleminen uusien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ja johtuen EU:n riippuvuudesta Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevasta energiasta ja elintarvikkeista. ETSK tunnustaa poikkeukselliset olosuhteet ja riippuvuudet ja katsoo, että vihreistä tavoitteista ei pitäisi luopua mistään syystä. Kriisin päättymiseen saakka olisi kuitenkin sovellettava järkevää joustoa.

3.1.2

Kaikkien lainsäädäntöaloitteiden asianmukaisen vaikutustenarvioinnin lisäksi ETSK kehottaa komissiota tarjoamaan kattavan, selkeän ja yksiselitteisen oppaan kaikista nykyisistä ja tulevista ilmastoon liittyvistä vaatimuksista ja niiden vaikutuksista mikro- ja pk-yrityksiin. Oppaan tulisi kattaa seuraavat näkökohdat: — mikro- ja pk-yrityksiä koskevat eri säädösten mukaiset suorat vaatimukset tai rajoitukset, jotka on eritelty eri yritystyyppien ja -luokkien mukaan (ala, koko jne.) — markkinamekanismien kautta odotettavissa olevat epäsuorat vaikutukset mikro- ja pk-yrityksiin suuryrityksiin kohdistuvien vaatimusten vuoksi.

3.1.3

ETSK kehottaa laatimaan vastaavat ohjeet myös muita merkittäviä ympäristökysymyksiä koskevasta lainsäädännöstä. Yleisemminkin tällaisesta oppaasta olisi tultava vakituinen käytäntö. Vastaava opas olisi laadittava kaikkien Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan liittyvien tulevien aloitteiden yhteydessä. Mikro- ja pk-yritykset tarvitsevat vakaan lainsäädäntökehyksen, joka tarjoaa selkeät näkymät niiden investointisuunnitelmia varten. Sen vuoksi on vältettävä äkillisiä muutoksia, joista esimerkkinä voidaan mainita REPowerEU-suunnitelmassa ehdotetut, uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskeviin tavoitteisiin kohdistuvat viimeaikaiset muutokset, sillä ne vaikeuttavat jo ennestään hyvin monimutkaista ja epävarmaa ympäristöä.

3.2

Kun otetaan huomioon Euroopan vihreän kehityksen ohjelman laajuus ja yksityiskohtaisuus, suunnitteilla on täydellinen teollinen muutos. ”Pienet ensin” -periaatteen mukaisesti tarvitaan kattavaa ja laaja-alaista tukea ja valmiuksien kehittämisohjelmaa, jotta vältytään siltä, että mikro- ja pk-yritykset yksinkertaisesti joutuvat lopettamaan liiketoimintansa. Tavoitteena on tukea mikro- ja pk-yrityksiä kaikissa vihreään kehitykseen ja lainsäädännön noudattamiseen liittyvissä ongelmissa, joita ne kohtaavat liike- ja muussa toiminnassaan.

3.2.1

ETSK panee merkille sekä Euroopan komission että Euroopan parlamentin ilmaisseen olevansa erittäin kiinnostuneita edistämään pk-yritysstrategiaa jo käynnissä olevien aloitteiden pohjalta ja tutkimaan uusia mahdollisuuksia toteuttaa strategiaa menestyksekkäästi. ETSK kehottaa muuntamaan tämän kiinnostuksen konkreettisiksi toimintalinjoiksi kaikilla mahdollisilla aloilla ja korostaa jäsenvaltioiden korvaamatonta roolia. Niiden on toimittava yhteistyössä mikro- ja pk-yritysten organisaatioiden, eri ryhmien etuja ajavien kamarien, työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

3.2.2

Nuorilla yrittäjillä on keskeinen merkitys mikro- ja pk-yritysten ja työllisyyden kasvulle. Heidän kuluttajasuuntautuneisuutensa ja kykynsä houkutella nuoria työntekijöitä sekä kasvava huolensa vihreästä siirtymästä on siksi todettava erityisesti ja otettava huomioon esimerkiksi elvytyssuunnitelmissa. Lisäksi kaikenlaiset naisyrittäjyyden esteet on poistettava, jotta voidaan hyödyntää koko yhteiskunnan täydet mahdollisuudet ja lisätä yritysten monimuotoisuutta. Myös kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten vammaisten henkilöiden, maahanmuuttajien ja vähemmistöyhteisöjen, yrittäjähenkeä on tuettava ja edistettävä.

3.2.3

Digitalisaation ja vihreän siirtymän synergioiden lisäämiseksi mikro- ja pk-yrityksissä molempia suuntauksia on tarkasteltava samanaikaisesti politiikkoja ja toimenpiteitä muotoiltaessa. Koska vihreä ja digitaalinen siirtymä eivät ole pelkästään teknisiä tai taloudellisia kysymyksiä, on käsiteltävä merkittäviä henkilökohtaiseen elämään ja liiketoimintaan liittyviä kysymyksiä, jotta suurin osa mikro- ja pk-yrityksistä voi toteuttaa pitkän aikavälin ja tulevaisuuden vaatimukset täyttävän rinnakkaisen siirtymän (4).

3.2.4

ETSK kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan vihreän ja digitaalisen siirtymän täytäntöönpanon vaikutuksia toimitus- ja arvoketjuihin sekä kunkin alueen taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä, jotta voidaan torjua mikro- ja pk-yrityksiin ja työllisyyteen mahdollisesti kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia varhaisessa vaiheessa.

3.3

Mikro- ja pk-yritysten päivittäisen liiketoiminnan, kuten tavaroiden ja palvelujen tuotannon, energiantuotannon ja -käytön sekä logistiikan organisoinnin, kehittämisen tukemiseksi tarvitaan tarkoituksenmukaista käytännön neuvontaa ja yhteistyöalustoja.

3.3.1

ETSK kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan ja kannustamaan mikro- ja pk-yrityksille tarjottavien teknologisten ja hallinnollisten tukipalvelujen perustamista hyödyntämällä täysimääräisesti eri välineiden tarjoamia mahdollisuuksia erityisesti kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien ja kumppanuussopimusten täytäntöönpanossa, jotta yrityksiä autetaan parantamaan energia- ja materiaalitehokkuutta sekä vähentämään päästöjen ja jätteiden syntymistä ja näin minimoimaan sekä kustannukset että ympäristövaikutukset. ETSK kehottaa niin ikään sisällyttämään ympäristönäkökohdat digitaalialan neuvontapalveluihin.

3.3.2

Mikro- ja pk-yritysten resurssitehokkuuden parantamiseksi ETSK ehdottaa ”kiertotalouskeskusten” perustamista eri alueille. Tällä keinoin olisi tehostettava eri alojen yritysten välistä yhteistyötä ja helpotettava uusien prosessien kehittämistä jätteiden ja sivutuotteiden kierrätystä ja uudelleenkäyttöä varten, mukaan lukien uusien teknologioiden demonstrointi.

3.3.3

ETSK kehottaa ottamaan mikro- ja pk-yritykset ja niiden edustajat mukaan ilmastotoimia koskevien kansallisen tason alakohtaisten etenemissuunnitelmien laadintaan ja EU:n tason siirtymäsuunnitelmien muotoiluun eri liiketoimintaekosysteemejä varten ja näin myös lisäämään tietämystä hyvien käytäntöjen jakamisesta, asianmukaisesta resurssien jakamisesta ja tehokkaasta täytäntöönpanosta.

3.4

Jotta voidaan tehostaa ja tukea investointeja mikro- ja pk-yritysten, talouden ja koko yhteiskunnan viherryttämiseen, on varmistettava suotuisa investointiympäristö ja edellytykset sille, että mikro- ja pk-yritykset voivat saada asianmukaisesti rahoitusta.

3.4.1

ETSK kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita nopeuttamaan mikro- ja pk-yritysten investointeja — varmistamalla suotuisan ja kannustavan sääntely-ympäristön sekä nopeat ja yksinkertaistetut lupamenettelyt ja välttämällä raskaita hallinnollisia velvoitteita — huolehtimalla mikro- ja pk-yritysten erilaisiin, esimerkiksi yritysten tyypistä, toiminnasta, sijainnista ja alasta riippuviin tarpeisiin räätälöidyn rahoituksen nopeasta, helposta, yksinkertaisesta ja jäljitettävästä saatavuudesta, myös kohdennettujen avustusvälineiden avulla.

3.4.2

ETSK kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon kestävän rahoituksen kriteerien epäsuorat vaikutukset mikro- ja pk-yrityksiin. Sama koskee pankkien vakavaraisuusvaatimuksia ja muita talous- ja finanssipolitiikan alan politiikkatoimia, joilla on välillinen vaikutus mikro- ja pk-yritysten investointi- ja toimintakykyyn ja sitä kautta työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen.

3.4.3

ETSK kehottaa noudattamaan terveen kilpailun sääntöjä myönnettäessä julkista rahoitusta vihreisiin investointeihin. ETSK korostaa myös tarvetta seurata rahoitusvirtoja asianmukaisin indikaattorein. On tärkeää myöntää mikro- ja pk-yrityksille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua esimerkiksi yleiseen infrastruktuuriin liittyviin julkisiin hankintoihin ja investointeihin. On myös kannustettava investointeja mikro- ja pk-yritysten omaan viherryttämiseen esimerkiksi käyttämällä julkista rahoitusta yksityisiä investointeja tukevana vaikuttimena.

3.4.4

Energiamarkkinoiden viimeaikaisen kehityksen jälkeen Euroopan komissio on tunnustanut mikro- ja pk-yritysten haavoittuvuuden, joka johtuu energiaköyhyyden riskin kasvusta (5). ETSK suhtautuu myönteisesti ”haavoittuvien mikroyritysten” määritelmään ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia, jotta ne saisivat asianmukaista tukea tähän ongelmaan puuttumiseksi.

3.5

ETSK kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan mikro- ja pk-yritysten vihreiden ratkaisujen kauppaa kehittämällä ja varmistamalla asianmukaiset markkinaolosuhteet, jotka mahdollistavat seuraavat toimet: — Tarjotaan mikro- ja pk-yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla vihreää siirtymää edistävien tuotteiden, teknologioiden ja palvelujen kaupan osalta. — Varmistetaan, että mikro- ja pk-yrityksille annetaan asianmukaiset mahdollisuudet tarjota julkiselle sektorille vihreitä ratkaisuja esimerkiksi rakentamista, teknologiaa ja palveluja koskevien tarjouskilpailujen yhteydessä. On tarpeen tehdä laatuperusteisista menettelyistä pakollisia tällaisille palveluille ja vähentää kapasiteettivaatimuksia, jotka estävät mikro- ja pk-yrityksiä osallistumasta julkisiin hankintamenettelyihin. — Helpotetaan mikro- ja pk-yritysten yhtäläistä pääsyä vihreiden tuotteiden, teknologioiden ja palvelujen ulkomaisille markkinoille monenvälisten ja kahdenvälisten kauppasopimusten avulla. ETSK kannustaa jäsenvaltioita myös ottamaan mikro- ja pk-yritysten tarpeet asianmukaisesti huomioon vienninedistämistoimissaan. — Varmistetaan EU:n yrityksille kilpailukykyinen liiketoimintaympäristö suhteessa kolmansiin maihin ja otetaan käyttöön kaikki diplomatian keinot, myös ilmasto-, resurssi- ja kauppapolitiikan alalla. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä Kiinaan ja muihin kehittyviin markkinoihin reagoimalla nopeasti ja koordinoidusti niiden äkillisiin liikkeisiin. — Varmistetaan, että vihreää siirtymää edistävät standardit laaditaan mikro- ja pk-yritysten kannalta suotuisasti ja että ne mahdollistavat innovoinnin vastaavien vaihtoehtoisten ratkaisujen muodossa.

3.6

Jotta voidaan vahvistaa mikro- ja pk-yritysten roolia uusien vihreiden ratkaisujen kehittämisessä yrityksille, kuluttajille ja koko yhteiskunnalle, ETSK kehottaa huolehtimaan seuraavasta: — Erilaisten innovaatio-ohjelmien ja -aloitteiden on oltava helpommin ymmärrettäviä ja mikro- ja pk-yritysten saatavilla, ja vihreän innovoinnin alalla saatavilla olevista erilaisista rahoitusvälineistä, myös Euroopan investointirahaston välineistä, olisi tarjottava ohjeistusta. — Rahoituksella olisi edistettävä mikro- ja pk-yritysten pääsyä innovaatioekosysteemeihin ja mahdollisuuksia kumppanuuksiin johtavien suuryritysten kanssa. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi helpotettava mikro- ja pk-yritysten ja yliopistojen sekä tutkimusorganisaatioiden välistä yhteistyötä uusien tuotteiden, teknologioiden ja ratkaisujen kehittämisessä. — Yhteisten data-avaruuksien kehittämistä ja mikro- ja pk-yritysten helppoa pääsyä niihin olisi nopeutettava, jotta voidaan edistää uusien vihreiden ja digitaalisten ratkaisujen, myös tekoälyyn perustuvien ratkaisujen, kehittämistä.

3.7

Jotta voidaan varmistaa asianmukaiset taidot, joita tarvitaan yritysten kehittämiseen ja johtamiseen vihreän siirtymän mukaisesti (6), ETSK kehottaa toteuttamaan seuraavat toimet: — Varmistetaan, että ammatillisten ja yliopisto-opintojen opetussuunnitelmissa ja jatkuvan ammatillisen kehittämisen suunnitelmissa otetaan täysimääräisesti huomioon vihreässä siirtymässä tarvittava osaaminen ja taidot keskittyen laajempaan työpaikkojen viherryttämisprosessiin ja alojen keskinäiseen riippuvuuteen. — Kannustetaan koulutuksen järjestäjiä ja mikro- ja pk-yrityksiä tiiviiseen yhteistyöhön koulutuksen tarjonnan ja myös täydennyskoulutuksessa sovellettavien moduulien ja mikrokurssien muotoilussa, jotta voidaan vastata yritysten tarpeisiin. — Hyödynnetään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua tarpeiden tunnistamiseksi ja taitojen kehittämiseksi työpaikoilla. Kun otetaan huomioon mikro- ja pk-yritysten koko ja monimuotoisuus sekä eri maiden järjestelmien erityispiirteet, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla sekä mikro- ja pk-yritysten työnantajien ja työntekijöiden välisellä yhteistyöllä on erilaisia ilmenemismuotoja.

3.8

ETSK kehottaa luomaan asianmukaisia indikaattoreita ja käytännön välineitä, joilla edistetään yritysten toimien ja vaikutusten järjestelmällistä seurantaa vihreässä siirtymässä. Tämän olisi myös palveltava monenlaisille sidosryhmille kohdistettavaa viestintää. ETSK kehottaa samalla EU:n poliittisia päättäjiä pidättymään asettamasta mikro- ja pk-yrityksille raskaita raportointivelvoitteita ja arvioimaan myös suuryrityksiin kohdistuvien raportointivaatimusten epäsuoria vaikutuksia mikro- ja pk-yrityksiin.

4.   Vapaita ammattilaisia, käsityöläisiä ja yhteisötalouden yrityksiä koskevat erityiset huomiot

4.1

Jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen ekologinen siirtymä, jossa ketään ei jätetä jälkeen, on ratkaisevan tärkeää, että EU:n politiikat laaditaan ottaen huomioon niiden mahdollinen vaikutus käsityöläisiin. Nämä taloudelliset toimijat ovat todellakin tärkeitä paikallisille talouksille, ja ne tarjoavat välttämättömiä tavaroita ja palveluja, jotka on räätälöity kuluttajien tarpeisiin jopa sellaisilla maantieteellisillä alueilla, joilta on heikot yhteydet kaupunkikeskuksiin. Vuoropuhelu heidän edustajiensa, kuten elinkeinoelämän järjestöjen ja eri ryhmien etuja ajavien kamarien, kanssa mahdollistaa viisaat poliittiset päätökset, joissa otetaan huomioon mahdolliset vaikutukset kentällä.

4.2

Riippumatonta ammatillista asiantuntemusta tarvitaan optimoitujen innovatiivisten ratkaisujen löytämiseksi ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristöhaasteisiin. Vapaat ammatinharjoittajat vastaavat tähän tarpeeseen useilla talouden ja yhteiskunnan aloilla tarjoamalla teknistä, oikeudellista, taloudellista ja muuta kuin taloudellista asiantuntemusta ja neuvontaa. ETSK kehottaa toteuttamaan EU:n laajuisia toimenpiteitä, joilla kannustetaan jäsenvaltioita edistämään ammattialan sääntelyä, jotta varmistetaan vihreän ja digitaalisen siirtymän asianmukainen täytäntöönpano esimerkiksi monitahoisten teknisten menettelyjen avulla ja edistetään markkinalähtöisimpiä ja innovatiivisimpia ratkaisuja.

4.3

Paikallisen ja alueellisen aluesuunnittelun kestäväpohjaisuutta voidaan lisätä vahvistamalla kunnille tarjottavia konsultointipalveluja. Strategisen ympäristöarvioinnin käsitettä on myös tärkeää kehittää edelleen (ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen) kestävyysarvioinnin suuntaan. Kaikissa EU:n alueella toteutettavissa julkisissa hankintamenettelyissä olisi sovellettava ilmastokriteereitä ja muita laatuun perustuvia kriteerejä ja näin edistettävä mikro- ja pk-yritysten innovointia ja helpotettava niiden pääsyä etenkin suunnittelupalvelualan hankkeiden piiriin.

4.4

Kiertotalouteen siirtymisessä tarvitaan uusia tekniikoita, tuotteita ja prosesseja. Esimerkiksi rakennusalalla tämä edellyttää korjaus- ja rakennusjätteen kierrätystä, elementtien uudelleenkäyttöä ja uusien rakennusmateriaalien käyttöönottoa, mukaan lukien laatuvarmistettujen vaihtoehtoisten rakennusmateriaalien tunnustaminen, sekä tuottajien, käsityöläisten, ammattilaisten ja kierrätysteollisuuden tiivistä yhteistyötä. Myös alueellisia arvoketjuja ja rakennusalan klustereita on vahvistettava ottamalla mukaan käsityöläisiä.

4.5

Yhteisötalouden yrityksiin liittyvät ympäristöhaasteet ovat olennaisilta osin samat kuin muillakin yrityksillä. Näiden yritysten erityisolosuhteet on kuitenkin otettava asianmukaisesti huomioon ETSK:n lukuisten lausuntojen mukaisesti toteuttamalla kohdennettuja toimenpiteitä, jotka perustuvat äskettäiseen EU:n yhteisötalouden toimintasuunnitelmaan.

---

(1)  Tiedot Flash-eurobarometrista 498. Pk-yrityksiä, vihreitä markkinoita ja resurssitehokkuutta koskeva raportti, s. 46, maaliskuu 2022.

(2)  Smit, S.J., SME focus – Long-term strategy for the European industrial future, Euroopan parlamentin talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikkö, PE 648.776, huhtikuu 2020.

(3)  55-valmiuspaketti sisältää laajan valikoiman lainsäädäntöaloitteita, joita koskevat lopulliset päätökset riippuvat toimielinten välisistä neuvotteluista. Niin kauan kuin tämä prosessi on kesken, mikro- ja pk-yrityksillä on käytössään vain osittaista tietoa, ja ne kärsivät epävarmuutta tulevaisuudesta.

(4)  SME focus, Euroopan parlamentin politiikkayksikkö, huhtikuu 2020.

(5)  COM(2021) 568 final, 14.7.2021, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX:52021PC0568

(6)  Myös EUVL C 56.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yritysten luovutukset kestävään elpymiseen perustuvan kasvun edistäjinä pk-sektorilla”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 486/02)

Esittelijä:

Mira-Maria KONTKANEN

Komitean täysistunnon päätös	20.1.2022
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	sisämarkkinat, tuotanto ja kulutus
Hyväksyminen jaostossa	8.9.2022
Hyväksyminen täysistunnossa	21.9.2022
Täysistunnon numero	572
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	143/0/0

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Yritysten luovutukset ovat tärkeä strateginen prosessi, jonka avulla turvataan yritysten jatkuvuus sekä työllisyys. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) ehdottaa sen vuoksi, että yritysten luovuttamisen edistämiselle annetaan Euroopan unionin (EU) ja jäsenvaltioiden elpymis- ja kasvupolitiikassa merkittävä rooli.

1.2

Yritysten luovutukset ylläpitävät yhteiskunnan rakenteita maaseutualueilla, missä on runsaasti mikro- ja pk-yrityksiä (pieniä ja keskisuuria yrityksiä). Maaseutualueiden ja yhdestä teollisuudenalasta riippuvaisten alueiden elinkeinojen säilyttämiseksi ja talouden turvaamiseksi on keskeisen tärkeää kehittää hyvin toimivia ekosysteemejä ja tukipalveluja yritysten luovutuksia varten. ETSK:n mielestä tämä tulisi ottaa huomioon EU:n pitkän aikavälin maaseutuvision sekä maaseutua koskevan EU:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa.

1.3

Yritysten onnistuneet luovutukset turvaavat olemassa olevat työpaikat ja luovat uusia työpaikkoja sekä tulevaisuudennäkymiä työntekijöille työn jatkuvuuden ja ammatillisen kehityksen suhteen. ETSK kannustaa jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjä, joilla voidaan edistää yritysten luovuttamista työntekijöille esimerkiksi osuuskunnan tai muiden työntekijöiden omistamien yhteisötalouden yritysten muodossa (1).

1.4

Mitä varhaisemmassa vaiheessa yrittäjä valmistautuu luovutukseen, sitä onnistuneempi luovutus yleensä on. Jäsenvaltioiden on lisättävä yritysten luovutuksia koskevia tietoisuuden lisäämiseen tähtääviä toimiaan ja annettava elinkeinoelämän järjestöille ja muille tukiorganisaatioille tarvittavat valmiudet edistää mikro- ja pk-yritysten luovuttamista ja avustaa niissä. ETSK kehottaa jäsenvaltioita myös ottamaan käyttöön ja kehittämään edelleen mikro- ja pk-yrityksille tarkoitettuja varhaisvaroitusmekanismeja (2), joilla tuetaan yritysten selviytymiskykyä ja elinkelpoisuutta ja viime kädessä edellytyksiä niiden luovuttamiseen.

1.5

Olemassa olevan yrityksen ostamista tulisi tuoda aktiivisesti esille uusille yrittäjille yhtä houkuttelevana vaihtoehtona kuin startup-yrityksen perustamista. Yrityksen ostamiseen ja perimiseen liittyvän osaamisen tulisi olla osa keski- ja korkea-asteella annettavaa yrittäjyyskasvatusta. ETSK kehottaakin kehittämään kannustimia, joilla tuetaan pienten yritysten luovutuksia nuorille yrittäjille. Tällaisiin kannustimiin voisi kuulua tietoisuuden lisääminen, neuvontapalvelut, mentorointi ja rahoituksen saatavuus. Myös nuorten yrittäjien työmarkkinavuoropuheluun liittyvää osaamista voitaisiin vahvistaa edelleen, jotta varmistetaan yritysten luovutusten onnistuminen kaikkien sidosryhmien kannalta. Samoin olisi kehitettävä naisyrittäjille suunnattuja yritysten luovuttamiseen liittyviä kannustimia naisyrittäjien määrän lisäämiseksi, sillä heitä on tällä hetkellä liian vähän.

1.6

Rahoitus muodostaa edelleen esteen onnistuneille yritysten luovutuksille, ja useimmat luovutukset edellyttävät ulkopuolista rahoitusta. ETSK kannustaa painokkaasti jokaista jäsenvaltiota varmistamaan, että mikro- ja pk-yritysten luovutusten tukemiseksi on olemassa rahoituslaitoksia, jotka auttavat esimerkiksi lainojen vakuuksien kanssa.

1.7

ETSK kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisia yritysten luovutuksiin keskittyviä sidosryhmäfoorumeja, joissa on edustettuina sekä julkisia että yksityisiä sidosryhmiä. Yritysten luovuttamista käsittelevät foorumit ovat järjestelmällinen ja pitkäjänteinen keino edistää yritysten luovutuksia. Ne myös tarjoavat puitteet jatkuvalle vuoropuhelulle kansallisten asiantuntijoiden välillä sekä tehokkaamman tavan käyttää resursseja.

1.8

ETSK:n mielestä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa pitäisi kehittää yritysten luovutuksiin keskittyviä verkkoalustoja, joiden olisi oltava avoimia myös mikro- ja pienyrityksille. Jäsenvaltioiden eri verkkoalustojen välillä olisi kehitettävä yhteyksiä ja synergioita, ja Euroopan komissio voisi helpottaa yhteyksien luomista EU:n alueen erilaisten verkossa toimivien kauppapaikkojen välillä.

1.9

Yritysten luovutuksia koskevat tiedot ovat usein hajanaisia, puutteellisia ja vanhentuneita, eivätkä ne ole aina vertailukelpoisia EU:n jäsenvaltioiden välillä. ETSK suositteleekin, että komissio ja jäsenvaltiot jatkavat yritysten luovutuksia koskevan tietokannan kehittämistä.

1.10

Yritysten luovutusten kulloisestakin tilanteesta Euroopassa olisi laadittava säännöllisesti selvitys esimerkiksi toteuttamalla EU:n laajuinen yritysten luovutuksia koskeva barometri, jonka avulla saataisiin samalla tietoa näyttöön perustuvaa päätöksentekoa varten. EU:n jokavuotista pk-yrityskokousta tulisi hyödyntää säännöllisenä foorumina, joka tarjoaa mahdollisuuden keskusteluun ja kokemusten jakamiseen mikro- ja pk-yritysten luovutuksiin liittyvissä asioissa. Lisäksi olisi pohdittava erilaisia tietoisuuden lisäämiseen tähtääviä aloitteita, jollainen voisi olla esimerkiksi yritysten luovutuksia koskevan kansallisen ja/tai eurooppalaisen teemaviikon luominen.

2.   Johdanto

2.1

Menestyksekkäästi toteutettujen yritysluovutusten määrän kasvu tuottaisi välittömiä hyötyjä niin työllisyyden, liiketoiminnan jatkuvuuden kuin koko Euroopan talouden kannalta. Kuten Euroopan tulevaisuuskonferenssin laatimissa ehdotuksissa todetaan (3), yritysten luovutukset edistävät yhteiskuntien häiriönsietokykyä ja yhtenäisyyttä.

2.2

Luovutukset kuuluvat myös yhä tärkeämpänä ja luonnollisempana osana mikro- ja pk-yritysten strategiseen kehittämiseen, uudistamiseen ja kasvuun. Euroopan väestön ikääntyessä ja yhä useamman yrittäjän suunnitellessa yritystoiminnan lopettamista onnistuneet yritysten luovutukset nousevat entistäkin keskeisempään rooliin Euroopan mikro- ja pk-yrityssektorilla.

2.3

Euroopassa luovutetaan vuosittain uusille omistajille noin 450 000 yritystä, joissa työskentelee yhteensä kaksi miljoonaa työntekijää. Onnistuneen luovutuksen toteutumatta jäämisen riski koskee arvioiden mukaan vuosittain noin 150 000:ta yritystä, minkä johdosta noin 600 000 työpaikkaa on vaarassa kadota. Luovutuksen epäonnistumisen riski on suurin pienimmissä yrityksissä (4).

2.4

Yrityksen luovuttaminen voi olla monimutkainen prosessi, sillä siihen voi liittyä taloudellisia, liikkeenjohdollisia, sääntelystä johtuvia ja hallinnollisia haasteita sekä esimerkiksi myyjien ja ostajien kohtaannon kaltaisia markkinahaasteita. Yritysten luovutuksia tapahtuu silti kaikkein eniten mikroyrityksissä, joiden resurssit ovat rajalliset. Yrityksen luovuttaminen on usein vaikeampaa yrityksen omistajan vahvasti hallinnoimissa pienyrityksissä (5).

2.5

Toimiva yritysluovutusten ekosysteemi on keskeisen tärkeä luovutusten onnistumisen kannalta ja tukee dynaamisten yritysluovutusmarkkinoiden luomista. Tällainen ekosysteemi muodostuu useista erilaisista julkisista ja yksityisistä sidosryhmistä: ostajista, myyjistä, edeltäjistä, seuraajista, yritysneuvojista, kuten kaupanvälittäjistä, kirjanpitäjistä, juristeista ja konsulteista, sovittelijoista, rahoituslaitoksista, yritysten tukijärjestöistä, päätöksentekijöistä ja tutkijoista. Tietoisuuden lisäämistoimet, joilla pyritään parantamaan valmiuksia yritysten luovuttamiseen, ovat tärkeä osa tätä ekosysteemiä. Yritysten luovutuksiin liittyvissä toimintaympäristöissä on edelleen huomattavia eroja sekä jäsenvaltioiden välillä että yksittäisen jäsenvaltion alueiden välillä, joten aihetta vastavuoroiseen oppimiseen ja yritysluovutusten ekosysteemien parantamiseen on kaikkialla Euroopassa. Vastuu yrityksen luovutuksesta on kuitenkin loppujen lopuksi aina yrittäjällä.

2.6

Onnistuneen omistajanvaihdoksen tuloksena voi olla yrityksen häiriönsietokyvyn, innovatiivisuuden ja kilpailukyvyn paraneminen. Silloin kun yrityksissä otetaan uusien omistajien myötä käyttöön entistä vihreämpiä ja digitaalisempia liiketoimintamalleja, yritysten luovutukset myös edistävät mikro- ja pk-yrityssektorin vihreää ja digitaalista siirtymää.

2.7

Muun muassa covid-19-pandemia on tuonut esiin tarpeen parantaa eurooppalaisten yritysten häiriönsietokykyä ja varautumista. Yrityksen ja sen liiketoimintamallin pitää olla terveellä pohjalla ja sietää ulkoisia häiriöitä, jotta yrityksen luovutus voi onnistua. Taloudellinen elinkelpoisuus ja häiriönsietokyky parantavat onnistuneen luovutuksen mahdollisuutta.

3.   Tausta

3.1

Yritysten luovutukset ovat olleet osa eurooppalaista yrittäjyyspolitiikkaa 1990-luvun alusta lähtien. Euroopan komissio laati vuonna 1994 suosituksen (6) yritysluovutusten puite-edellytysten parantamiseksi jäsenvaltioissa. Suosituksessa jäsenvaltioille ehdotettiin useita toimenpiteitä luovutukseen valmistautuvien yritysten tilanteen parantamiseksi. Näitä toimenpiteitä olivat muun muassa tietoisuuden ja valmistautumisen parantamiseen tähtäävät toimet, yritysluovutusten rahoitusympäristön parantaminen, laillisten väylien avaaminen uudelleenjärjestelyjä varten, oikeudellisten edellytysten luominen liikekumppanin toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi toisen liikekumppanin tai omistajan kuoleman tapauksessa, toimet sen varmistamiseksi, että perintö- tai lahjaverotus ei muodosta estettä yritysten luovutuksille, sekä luovutusten helpottaminen kolmansille osapuolille asianmukaisten verosääntöjen avulla.

3.2

Komissio tarkasteli suositusta uudelleen vuonna 2006 ja julkaisi tiedonannon ”Kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin ohjelman täytäntöönpano – Omistajanvaihdos – jatkuvuutta uudella alulla” (7). Uudelleentarkastelussa todettiin, että vuoden 1994 suosituksen täytäntöönpano edellytti vielä lisätoimia. Sen lisäksi, että vuonna 2006 annetussa tiedonannossa kehotettiin panemaan vuoden 1994 suositus täytäntöön, siinä myös esitettiin lisää suosituksia yritysten luovutusten edistämiseksi. Tiedonannossa muun muassa kehotettiin kiinnittämään enemmän poliittista huomiota yritysten luovutuksiin, tarjoamaan erityisiä tuki- ja mentorointipalveluja, luomaan avoimet markkinat yritysten luovutuksille sekä luomaan kansallisen ja alue- ja paikallistason tuki-infrastruktuuri yritysten luovutusten edistämiseksi.

3.3

Komissio arvioi vuonna 2006 annettujen suositusten edistymistä vuonna 2013. Arvioinnin yleisenä johtopäätöksenä todettiin, että yritysluovutusten kehyksen parantamistoimenpiteiden täytäntöönpanossa ei ollut edistytty riittävästi vuoden 2006 tiedonannon jälkeen. Arvioinnissa havaitut puutteet liittyivät muun muassa kolmansia osapuolia ja työntekijöitä koskeviin verojärjestelyihin sekä erityisen tuen ja rahoitushankkeiden järjestämiseen. Arvioinnissa huomautettiin niin ikään, että toisin kuin startup-yrittäjyyteen yritysten luovuttamiseen ei ollut kiinnitetty riittävästi poliittista huomiota EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla.

3.4

Vuonna 2020 Euroopan komissio julkaisi unionin pk-yritysstrategian (8), jossa se vahvisti olevansa edelleen sitoutunut jatkamaan työtä yritysten luovutusten helpottamiseksi ja jäsenvaltioiden tukemiseksi niiden pyrkimyksissä luoda yritysluovutuksia tukeva liiketoimintaympäristö. Viime aikoina komissio on keskittynyt parantamaan yritysten luovutuksiin liittyvää tietopohjaa, ja se julkaisi aihetta koskevan raportin (9) vuonna 2021. Ajankohtaista tietoa komission toimista ja EU:n rahoittamista hyvistä käytännöistä on saatavilla Euroopan komission verkkosivustolla (10).

3.5

Myös ETSK on kiinnittänyt huomiota mikro- ja pk-yritysten luovutusten ratkaisevaan merkitykseen ja kehottaa ryhtymään viipymättä toimenpiteisiin luovutusten helpottamiseksi ja virtaviivaistamiseksi kohtuullisin kustannuksin (11). EU:n pk-yritysstrategiasta antamassaan lausunnossa ETSK kehottaa niin ikään kiinnittämään erityistä huomiota mikro- ja pk-yritysten rajatylittäviin luovutuksiin, jotta voidaan puuttua niihin liittyviin korkeisiin kustannuksiin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen merkittäviin eroihin (12). Pk-yritysstrategiaa koskevassa ETSK:n jatkolausunnossa (13) havainnollistetaan, kuinka yritystä voidaan kehittää onnistuneen luovutuksen myötä digitaalisempaan ja kestävämpään suuntaan EU:n digitaalisen ja vihreän siirtymän tavoitteiden mukaisesti.

4.   Yleistä

4.1

Euroopan väestökehityksen ja yrittäjien ikääntymisen vuoksi yritysten luovuttaminen on yhä tärkeämpi aihe mikro- ja pk-yrityksille. Noin 90 prosenttia luovutettavista yrityksistä on mikroyrityksiä (14).

4.2

Menestyksekkäästi toteutettujen yritysluovutusten määrän kasvu tuottaa välittömiä hyötyjä Euroopan taloudelle. Onnistuneesti luovutetut yritykset menestyvät startup-yrityksiä paremmin, kun tarkastellaan yritysten selviytymisastetta, liikevaihtoa, taloudellista tulosta, innovatiivisuutta ja työllistävää vaikutusta (15). Euroopan komission mukaan toiminnassa olevissa yrityksissä säilyy keskimäärin viisi työpaikkaa, kun taas startup-yrityksen myötä syntyy keskimäärin vain kaksi uutta työpaikkaa. (16) Yritysten luovutusten edistäminen onkin paras mahdollinen tapa edistää yritysten kasvua.

4.3

Yritysten luovutukset ylläpitävät yhteiskunnan rakenteita maaseutualueilla, missä on runsaasti mikro- ja pk-yrityksiä: arvioiden mukaan ainakin kolmannes Euroopan mikro- ja pk-yrityksistä sijaitsee maaseutualueilla. Ne ylläpitävät näiden alueiden taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta tarjoamalla kansalaisille, kuluttajille ja paikalliseen taloudelliseen toimintaan palveluja sekä tarjoamalla työpaikkoja (17). Yritysten luovutukset auttavat välttämään paikallisen käsityöläisosaamisen häviämisen. Usein paikallinen käsiteollisuus- ja vähittäiskauppasektori vaikuttaa myönteisesti kuluttajien valinnanvaraan markkinoilla, sillä se tarjoaa vaihtoehdon samaa kaavaa noudattaville vähittäiskauppaketjuille. Kuluttajille onnistunut yrityksen luovutus merkitsee – usein entistä parempien – palvelujen ja tuotteiden tarjonnan jatkumista. Toimivien ekosysteemien ja tukipalvelujen kehittäminen yritysten luovutuksia varten on keskeisen tärkeää yhdestä teollisuudenalasta riippuvaisten alueiden ja maaseutualueiden elinkeinojen ja talouden säilyttämiseksi, ja erityisen tärkeää se on maatalous- ja elintarvikealalla. Onnistuneet yritysten luovutukset tarjoavat myös keinon vauhdittaa maaseutualueiden vihreää ja digitaalista siirtymää omistajanvaihdoksen alulle paneman muutoksen myötä. ETSK:n mielestä yritysten luovuttamiseen liittyviä ekosysteemejä ja tukipalveluja tulisi kehittää osana EU:n pitkän aikavälin maaseutuvision ja maaseutua koskevan EU:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa.

4.4

Yritysten luovutusten edistäminen hyödyttää myös työntekijöitä, sillä se suojaa työpaikkoja ja turvaa liiketoiminnan jatkuvuuden. Erityisesti mikro- ja pk-yrityksissä työntekijät muodostavat arvokkaimman voimavaran, joka uudelle omistajalle siirtyy luovutuksen myötä. Siksi on tärkeää varmistaa työntekijöiden hyvinvointi yritysten luovutusten yhteydessä. Usein uudet omistajat asennoituvat luovutukseen innolla ja haluavat kehittää ja kasvattaa liiketoimintaa. Tämä tarkoittaa myös parempia tulevaisuudennäkymiä työntekijöille, sillä se mahdollistaa työn jatkuvuuden ja ammatillisen kehityksen. ETSK kannustaa jäsenvaltioita jakamaan sellaisiin luovutuksiin liittyviä parhaita käytäntöjä, joissa työntekijät voivat jatkaa työntekoa ja toiminnan kehittämistä ottamalla yrityksen vastuulleen esimerkiksi osuuskunnan muodossa – tai hyödyntäen muita työntekijöiden omistamien yhteisötalouden yritysten muotoja (18), jotka ovat osoittautuneet selviytymiskykyisiksi kriiseissä. Myös työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja tiedottamisen edistäminen varhaisessa vaiheessa helpottaa työntekijöiden yritysostoja. Näin todetaan myös ETSK:n lausunnossa INT/925 (19), jonka mukaan työntekijöiden yritysostot on hyvä käytäntö paitsi kriisiyrityksiä elvytettäessä myös siirrettäessä uusille omistajille pk-yrityksiä, joiden perustajat eivät löydä työlleen jatkajia.

4.5

Yritysten luovutusten edistämiselle on annettava merkittävä rooli EU:n ja jäsenvaltioiden elpymis- ja kasvupolitiikassa. ETSK pitää myönteisinä Euroopan komission sekä yritysten luovutuksia edistävien järjestöjen (esimerkiksi Transeon (20)) tähänastisia pitkäaikaisia ja strategisia ponnisteluja yritysluovutuksia paremmin tukevan ympäristön luomiseksi Eurooppaan. Parantamisen varaa on silti yhä. Jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon yritysluovutuksiin kiinnitetään huomiota, kuinka toimiva niihin liittyvä tämänhetkinen ekosysteemi yleisesti ottaen on ja kuinka kattavia toimenpiteitä luovutusten edistämiseksi on toteutettu. Nopeasti kehittyvässä liiketoimintaympäristössä yrittäjien on hyödynnettävä sekä yrityksen sisäisiä että yritysostojen kautta tarjoutuvia mahdollisuuksia kasvuun. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon kaikenlaiset omistajanvaihdokset, mukaan lukien sukupolvenvaihdokset, ulkopuolisen ryhmän tai toimivan johdon yritysostot, strategiset yritysostot ja henkilöstöostot.

4.6

Euroopan onnistunut siirtyminen digitaaliseen ja vihreään talouteen edellyttää, että myös mikro- ja pk-yritykset osallistuvat siirtymään. Yrityksen luovutus on luonnollinen tapa muuttaa mikro- tai pk-yrityksen liiketoimintamalli vihreämmäksi ja digitaalisemmaksi ja siten tukea yrityksen digitaalista ja vihreää siirtymää. Onnistuneen omistajanvaihdoksen tuloksena voi olla yrityksen häiriönsietokyvyn, innovatiivisuuden ja kilpailukyvyn paraneminen. Resurssien näkökulmasta olemassa olevan yrityksen ostaminen tuotannontekijöineen on myös usein ympäristöystävällisempää kuin uusien tuotannontekijöiden ostaminen.

4.7

Erityisesti silloin, kun yritys siirtyy ikääntyvän yrittäjän käsistä nuoremmalle yrittäjälle, nuorella yrittäjällä on todennäköisesti paremmat valmiudet ottaa hankkimassaan yrityksessä käyttöön uusia teknologioita, tuotantomenetelmiä ja kestäviä liiketoimintamalleja. ETSK kehottaakin kehittämään lisää kannustimia, kuten tietoisuuden lisäämistoimia, neuvontapalveluja, mentorointia sekä rahoituksen saantia helpottavia toimia, joilla edistetään mikro- ja pk-yritysten luovutuksia nuorille yrittäjille. Myös nuorten yrittäjien työmarkkinavuoropuheluun liittyvää osaamista voitaisiin vahvistaa edelleen esimerkiksi yrittäjyyskoulutukseen sisällytettävien työmarkkinavuoropuhelua käsittelevien opintokokonaisuuksien avulla. Yrittäjäksi ryhtymistä olemassa olevan yrityksen ostamisen kautta tulisi tuoda aktiivisesti esille yhtä houkuttelevana vaihtoehtona kuin startup-yrityksen perustamista. Samoin olisi kehitettävä naisyrittäjille suunnattuja yritysten luovuttamiseen liittyviä kannustimia naisyrittäjien määrän lisäämiseksi, sillä heitä on tällä hetkellä liian vähän.

4.8

Valtaosassa yritysten luovutuksia tarvitaan ulkopuolista rahoitusta. Rahoitusalan sääntelyvaatimusten tiukentuessa on kaksi keskeistä rahoitusvälinettä, jotka ovat erityisen tärkeitä yritysluovutusten edistämisen näkökulmasta. Ensinnäkin on itsestäänselvää, että yritysten luovutuspakettien rahoittamiseen tarvitaan vakuuksia. Yritysten varallisuudesta kuitenkin yhä suurempi osuus koostuu aineettomasta omaisuudesta, samalla kun pankkisektorin on noudatettava yhä tiukempia sääntöjä. Jokaiseen jäsenvaltioon tarvitaan toimija tai organisaatio, joka antaa vakuuksia pankkilainoja varten. Toiseksi EU:n sääntelykehyksen kehitys lisää oman pääoman ehtoisen rahoituksen tarvetta. Monet ostajat olisivat päteviä hoitamaan kohteena olevaa yritystoimintaa, mutta heillä ei ole riittävästi omaa pääomaa. ETSK kannustaa komissiota painokkaasti toteuttamaan ennakoivia toimenpiteitä edistääkseen näiden molempien rahoitusvälineiden kehittämistä jäsenvaltioissa.

4.9

Tulevaisuudessa yhä useampi perheomisteinen mikro- ja pk-yritys luovutetaan kolmannelle osapuolelle. Jotta yritys olisi kolmansille osapuolille houkutteleva, sen on oltava elinkelpoinen ja taloudellisesti vakaassa ja houkuttelevassa tilassa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa yrittäjä valmistautuu luovutukseen, sitä onnistuneempi luovutus yleensä on. Jäsenvaltioiden on lisättävä yritysluovutuksia koskevia tietoisuuden lisäämistoimiaan ja annettava elinkeinoelämän järjestöille ja muille tukiorganisaatioille tarvittavat valmiudet edistää mikro- ja pk-yritysten luovutuksia ja avustaa niissä. Myös varhaisvaroitusmekanismin kautta tarjottava tuki talousvaikeuksissa olevalle yritykselle voi olla tärkeässä roolissa autettaessa yrittäjää ohjaamaan yritys takaisin taloudellisesti kannattavalle tielle ja valmistelemaan sitä luovutukseen. ETSK kehottaakin jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja kehittämään edelleen mikro- ja pk-yrityksille tarkoitettuja varhaisvaroitustukimekanismeja.

Eräässä yritysluovutusten edistämistä Euroopan maissa käsittelevässä tuoreessa tutkimuksessa (21) esitellään sellaisia EU:n jäsenvaltioiden aihetta koskevia käytäntöjä, joita voitaisiin ottaa käyttöön myös muissa maissa. ETSK kannattaa tutkimuksessa annettua suositusta, jossa jäsenvaltioita kehotetaan perustamaan kansallisia yritysten luovutuksiin keskittyviä sidosryhmäfoorumeja, joissa on edustettuina sekä julkisia että yksityisiä sidosryhmiä. Sidosryhmäyhteistyötä tarvitaan niin alueellisella, kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Yritysten luovuttamista käsittelevät foorumit ovat järjestelmällinen ja pitkäjänteinen keino edistää yritysluovutuksia, sillä ne tarjoavat puitteet jatkuvalle vuoropuhelulle kansallisten asiantuntijoiden välillä sekä tehokkaamman tavan käyttää resursseja. Myöhemmin eri valtioiden foorumien välille voitaisiin luoda – Euroopan komission tuella – rajatylittävää vuoropuhelua EU:n jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen jakamiseksi yritysten luovuttamisen edistämiseen liittyvissä asioissa.

4.10

ETSK kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään yritysten luovuttamisen edistämisessä kaikkia digitaaliteknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Yritysten luovutuksiin keskittyviä verkkoalustoja, jotka ovat useimmiten yksityisten sidosryhmien omistuksessa ja hallinnoimia, tulisi kehittää kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, ja niiden tulisi olla myös mikro- ja pienyritysten saatavilla. Jäsenvaltioiden eri verkkoalustojen välillä olisi kehitettävä yhteyksiä ja synergioita, ja Euroopan komissio voisi helpottaa pääsyä jäsenvaltioiden erilaisiin verkossa toimiviin kauppapaikkoihin. Pienyritysten rajat ylittävien luovutusten määrä on kasvussa. Kansallisten verkkoalustojen välisen yhteistyön parantaminen olisi kustannustehokas tapa helpottaa pienyritysten mahdollisuuksia hankkia tietoa mahdollisista uusista omistajista muissa jäsenvaltioissa.

4.11

Yritysten luovutuksia koskeva tuloksekas Euroopan tason päätöksenteko edellyttää parempaa tiedonkeruuta. Yritysten luovutuksia koskevat tiedot ovat edelleen hajanaisia, eivätkä ne ole vertailukelpoisia. ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimet, joita yritysten luovutuksia koskevan tietokannan parantamiseksi on ehdotettu. Nämä toimet esitetään äskettäin julkaistussa raportissa Improving the evidence base on transfer of business in Europe (22). ETSK suosittelee myös kehittämään yritysten luovutuksia koskevan EU:n laajuisen barometrin, joka toteutettaisiin neljän vuoden välein ja jonka avulla saataisiin parempaa tietoa näyttöön perustuvaa päätöksentekoa varten. Lisäksi olisi pohdittava erilaisia tietoisuuden lisäämiseen tähtääviä aloitteita, jollainen voisi olla esimerkiksi yritysten luovutuksia koskevan kansallisen ja/tai eurooppalaisen teemaviikon luominen.

4.12

ETSK ehdottaa, että tiedonkeruun parantamisen lisäksi Euroopan komissio laatii säännöllisen selvityksen yritysten luovutusten ajankohtaisesta tilanteesta Euroopassa. EU:n jokavuotista pk-yrityskokousta tulisi hyödyntää säännöllisenä foorumina, joka tarjoaa mahdollisuuden keskusteluun ja kokemusten jakamiseen mikro- ja pk-yritysten luovutuksiin liittyvissä asioissa.

---

(1)  Esimerkiksi Ranskassa on olemassa kehys, jonka puitteissa järjestetään ja helpotetaan yritysten luovutuksia työntekijöille ja jonka tavoitteena on vahvistaa alueiden taloudellista toimintaa mikro- ja pk-yritysten luovutuksia helpottamalla.

(2)  Varhaisvaroitusmekanismi on talousvaikeuksissa oleville yrityksille suunnattu neuvonta- ja tukipalvelu, jonka tavoitteena on varhainen puuttuminen tilanteeseen, jotta vältetään elinkelpoisten yritysten konkurssit.

(3)  Euroopan tulevaisuuskonferenssin loppuraportti, toukokuu 2022.

(4)  Business Dynamics: Start-ups, business transfers and bankruptcy, Euroopan komissio, 2011.

(5)  Euroopan komission tiedonanto ”Kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin ohjelman täytäntöönpano – Omistajanvaihdos – jatkuvuutta uudella alulla”, 2006 (COM(2006) 117 final), s. 4.

(6)  Komission suositus, annettu 7 päivänä joulukuuta 1994, pienten ja keskisuurten yritysten luovuttamisesta (94/1069/EY).

(7)  Euroopan komission tiedonanto ”Kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin ohjelman täytäntöönpano – Omistajanvaihdos – jatkuvuutta uudella alulla”, 2006 (COM(2006) 117 final).

(8)  Euroopan komission tiedonanto ”Pk-yritysstrategia kestävää ja digitaalista Eurooppaa varten”, 2020 (COM(2020) 103 final).

(9)  Euroopan komissio, pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto, Improving the evidence base on transfer of business in Europe: final report, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2021.

(10)  ec.europa.eu/growth/smes/supporting-entrepreneurship/transfer-businesses_en

(11)  EUVL C 197, 8.6.2018, s. 1.

(12)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 210.

(13)  EUVL C 194, 12.5.2022, s. 7.

(14)  Euroopan komissio, pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto, Improving the evidence base on transfer of business in Europe: final report, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2021.

(15)  Tall, Varamäki & Viljamaa, Business Transfer Promotion in European Countries, Seinäjoki, 2021, s. 8.

(16)  Euroopan komissio, ”Kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin ohjelman täytäntöönpano: Omistajanvaihdos – jatkuvuutta uudella alulla”, Bryssel, 2006, s. 3–4.

(17)  SMEunited, SMEunited Position on long-term Vision for the EU’s rural areas, huhtikuu 2022.

(18)  Esimerkiksi työntekijäomisteiset yritykset (sociedades laborales) Espanjassa.

(19)  EUVL C 286, 16.7.2021, s. 13.

(20)  Transeo on kansainvälinen voittoa tavoittelematon järjestö, joka tuo yhteen pienten ja keskisuurten yritysten luovuttamisen ja ostamisen asiantuntijoita Euroopasta ja muualta maailmasta.

(21)  Tall, Varamäki & Viljamaa, Business Transfer Promotion in European Countries, Seinäjoki, 2021, s. 8.

(22)  Euroopan komissio, pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto, Improving the evidence base on transfer of business in Europe: final report, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2021.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sosiaalinen luokitusjärjestelmä – haasteet ja mahdollisuudet”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 486/03)

Esittelijä:

Judith VORBACH

Komitean täysistunnon päätös	20.1.2022
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus
Hyväksyminen jaostossa	9.9.2022
Hyväksyminen täysistunnossa	22.9.2022
Täysistunnon numero	572
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	123/26/12

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK valottaa tässä lausunnossa ajatusta sosiaalisesta luokitusjärjestelmästä tavoitteenaan herättää keskustelua. Komitea kehottaa komissiota julkaisemaan vihdoin kertomuksen, jossa kuvaillaan säännökset, jotka olisivat tarpeen kestävyysluokitusjärjestelmän soveltamisalan laajentamiseksi kattamaan myös ”muut kestävyystavoitteet, kuten yhteiskunnalliset tavoitteet”, kuten luokitusjärjestelmäasetuksessa (1) (jäljempänä ”asetus”) edellytetään. ETSK kannattaa sellaisen operatiivisesti toteuttamiskelpoisen ja rakenteeltaan asianmukaisen sosiaalisen luokitusjärjestelmän kehittämistä, jonka avulla pystytään hyödyntämään tarjolla olevat mahdollisuudet ja samalla vastaamaan haasteisiin. EU:n luokitusjärjestelmän tulee olla kokonaisvaltainen, ja siinä tulee ottaa huomioon sekä ympäristökestävyys että sosiaalinen kestävyys. ETSK toistaa vihreän siirtymän haasteiden, pandemian taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten sekä Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan ja siitä johtuvien geopoliittisten jännitteiden muodostamaa taustaa vasten vaatimuksensa tasapainoisesta talouspolitiikasta ja vahvemmasta keskittymisestä yhteiskunnallisiin tavoitteisiin.

1.2

Asetuksen mukaiset vähimmäistason suojatoimet ovat tervetulleita, ja ne olisi pantava kaikilta osin täytäntöön. Ne eivät kuitenkaan riitä varmistamaan sosiaalista kestävyyttä työntekijöiden, kuluttajien ja yhteisöjen näkökulmasta. EU:n luokitusjärjestelmä auttaisi vastaamaan kiireellisiin sosiaalisten investointien tarpeisiin kanavoimalla investointeja tähän suuntaan. Sen merkitys kasvaa entisestään, jos se on osa yleistä politiikkaa, jolla pyritään edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja osallisuutta. Oikeudenmukainen siirtymä edellyttää kestäviä yhteiskunnallisia olosuhteita, ja sosiaalinen luokitusjärjestelmä voisi tarjota kauan odotetut suuntaviivat tätä varten. ETSK kehottaa komissiota esittämään arvion Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista varoista. Julkisilla investoinneilla on jatkossakin kaiken kaikkiaan ratkaiseva rooli julkisten palvelujen alalla. Sosiaalihuollon rahoittaminen julkisista varoista sekä vakaat sosiaaliturvajärjestelmät ovat edelleen keskeisen tärkeitä. Yhteisesti sovittu sosiaalinen luokitusjärjestelmä voisi kuitenkin näyttää suuntaa myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia aikaan saaville investoinneille.

1.3

ETSK suosittelee, että komission kertomuksessa noudatetaan kestävän rahoituksen foorumin (2) (jäljempänä ”foorumi”) ehdottamaa monitasoista ja monimuotoista lähestymistapaa. Koska tehtävää on paljon, sosiaalinen luokitusjärjestelmä kannattaisi integroida kestävää rahoitusta ja hallintoa koskevaan EU:n lainsäädäntökehykseen. Ehdotettu yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi olisi erityisen tärkeä sosiaalista luokitusjärjestelmää tukeva säädös, jota vasten toimenpiteitä voitaisiin tarkastella ja arvioida. Hyvin suunniteltu sosiaalinen luokitusjärjestelmä edistäisi myös ratkaisujen löytymistä mahdolliseen sosiaalisen viherpesun ongelmaan. ETSK kehottaa aloittamaan yksinkertaisista ja selkeistä suuntaviivoista, joihin liittyvät menettelyt ovat helppoja ja läpinäkyviä, ja täydentämään niitä myöhemmin vähän kerrallaan. Lopullisena tavoitteena olisi oltava sosiaalisen luokitusjärjestelmän ja ympäristöluokitusjärjestelmän tiivis integrointi, mutta molemminpuoliset vähimmäistason suojatoimet voisivat olla käytännöllinen ensimmäinen askel.

1.4

EU:n luokitusjärjestelmässä olisi määriteltävä, millaisten toimien ja yritysten katsotaan edistävän merkittävästi sosiaalista kestävyyttä, ja sen tulee toimia kultaisena standardina, joka on tasoltaan lainsäädännössä säädettyä tasoa kunnianhimoisempi. ETSK suhtautuu myönteisesti foorumin ehdotettuihin tavoitteisiin, jotka ovat ihmisarvoinen työ, riittävä elintaso sekä osallistavat ja kestävät yhteisöt. Perustana olisi käytettävä erilaisia kansainvälisiä ja EU:n periaatteita, ja ETSK suosittelee erityisesti viittaamista Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin ja asiaankuuluviin kestävän kehityksen tavoitteisiin, kuten ihmisarvoista työtä koskevaan tavoitteeseen 8. Ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisen on oltava joka tapauksessa luokitusjärjestelmän mukaisuuden edellytys. Työehtosopimusten noudattaminen ja yhteistoimintamekanismien soveltaminen asiaa koskevan kansallisen ja EU:n lainsäädännön mukaisesti on ratkaisevan tärkeää, ja niiden olisi kuuluttava ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen (3) piiriin. Työmarkkinaosapuolten sopimukseen perustuvia suuntaviivoja, joilla on myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia, olisi pidettävä luokitusjärjestelmän mukaisina. On pidettävä mielessä, että työehtosopimusneuvottelujen kattavuus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä ja on laskenut 22 jäsenvaltiossa. Tähän ongelmaan on puututtu vähimmäispalkkadirektiivissä.

1.5

ETSK kehottaa lainsäätäjiä ottamaan työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot täysipainoisesti mukaan sosiaalisen luokitusjärjestelmän suunnitteluun, koska järjestelmä vaikuttaa niihin ja niiden on täytettävä raportointivelvoitteita ja myös jotta varmistetaan niiden sitoutuminen. Komitea kyseenalaistaa delegoitujen säädösten liiallisen käytön luokitusjärjestelmän yhteydessä, koska käsiteltävänä on monia erilaisia poliittisia kysymyksiä. Luokitusjärjestelmän tavoitteena on lisätä avoimuutta sijoittajien, yritysten ja kuluttajien kannalta. Sen mahdollista tulevaa käyttöä tuki- ja rahoitusohjelmien viitekehyksenä valtiollisissa instituutioissa olisi arvioitava ja puitava keskusteluissa perinpohjaisesti. Kaikenlaisesta laajemmasta käytöstä on päätettävä asianmukaisessa prosessissa. Kansalliseen lainsäädäntöön ja työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeuteen ei saa puuttua tarpeettomasti. Myös sosiaalisen viherpesun vaara on suljettava pois. Ammattiliittoja, työpaikkaneuvostoja, kuluttajajärjestöjä ja muita järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajia varten olisi luotava valitusmekanismit, ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten valvontavastuuta olisi vahvistettava.

1.6

ETSK haluaa korostaa sitä, että sosiaalisesta luokitusjärjestelmästä on muutakin hyötyä. Yhä suuremman kysynnän kohteena olevien sosiaalisten investointien tueksi tarvitaan ensinnäkin luotettavaa luokitusjärjestelmää, joka mahdollistaa sosiaalisen kestävyyden johdonmukaisen mittaamisen. Toisekseen luokitusjärjestelmä voisi auttaa minimoimaan taloudelliset riskit, joihin yhteiskunnallisesti haitallinen toiminta voi johtaa. Kolmanneksi avoimuus on ratkaisevan tärkeää pääomamarkkinoiden tehokkuuden kannalta, ja se voisi myös edistää sosiaalisia sisämarkkinoita Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 3 artiklan mukaisesti. Se edistäisi tasapuolisia toimintaedellytyksiä, ehkäisisi epäreilua kilpailua ja tekisi sosiaalista kestävyyttä edistävistä yrityksistä ja organisaatioista näkyvämpiä. Neljänneksi EU:n olisi hyödynnettävä vahvuuksiaan ja pyrittävä ympäristökestävyyden ja sosiaalisen kestävyyden malliesimerkiksi ja edelläkävijäksi. Keskustelu EU:n luokituslaitoksen perustamisesta olisi käynnistettävä uudelleen. ETSK toistaa myös vaatimuksensa siitä, että taloudellisten ja muiden tietojen tarjoajia säänneltäisiin ja valvottaisiin asianmukaisesti.

1.7

ETSK korostaa myös haasteita ja mahdollisia ratkaisuja. Ensinnäkin huolena on markkinoiden mahdollinen sulkeutuminen. Investoinnit perustuvat kuitenkin myös esimerkiksi tuotto-odotuksiin ja muihin vastaaviin kriteereihin, jotka saattavat ohittaa kestävyystavoitteet, ja monissa tapauksissa sijoittajien ja muiden sidosryhmien intressit ovat synergisiä. Joka tapauksessa luokitusjärjestelmän noudattamatta jättämistä ei tule pitää merkkinä haitan aiheuttamisesta, ja komission olisi tehtävä tämä selväksi. Reaalitalouden toimintoihin ulottuvaan kestävien investointien vaikutukseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Toiseksi sen määrittäminen, mitä luokitusjärjestelmään pitäisi sisällyttää, tulee olemaan kiistanalaista. Juuri tästä syystä määrittelyprosessista olisi käytävä demokraattista keskustelua ja siitä olisi päätettävä demokraattisesti. Näin kestävyydestä voitaisiin muodostaa yhteinen ja luotettava käsitys, johon yksittäiset toimijat voivat ja johon heidän pitäisi tukeutua. Luokitusjärjestelmän onnistuminen riippuu sen uskottavuudesta, ja siihen sisällytettävien toimintojen on täytettävä laajasti hyväksytty kestävyyden määritelmä. Kolmanneksi sosiaalinen luokitusjärjestelmä voisi johtaa uusiin raportointivaatimuksiin. ETSK kehottaa komissiota minimoimaan nämä ja välttämään samalla päällekkäisyyksiä. Neuvonnasta ja laillisesti valtuutetun viraston tarjoamista luokitusjärjestelmään liittyvistä palveluista voisi olla hyötyä erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, osuuskunnille ja voittoa tavoittelemattomille liiketoimintamuodoille. Lisäksi rahoituslaitoksia tulisi kannustaa esittämään arvioita investointien sosiaalisista vaikutuksista, kuten arvopohjaisesti toimivat pankit tekevät tällä hetkellä kaikkialla maailmassa.

2.   Lausunnon tausta

2.1

EU:n kestävän rahoituksen kehyksen olisi autettava ohjaamaan yksityisiä rahoitusvirtoja kestävään taloudelliseen toimintaan. Kestävää rahoitusta koskeva vuoden 2018 toimintasuunnitelma koostuu luokitusjärjestelmästä, yrityksiä koskevasta tietojen antamisen kehyksestä ja sijoitusvälineistä, mukaan lukien vertailuarvot, standardit ja merkinnät. Vuoden 2021 uudistetussa kestävän rahoituksen strategiassa keskitytään puolestaan reaalitalouden kestävyyssiirtymän rahoittamiseen sekä osallistavuuteen, häiriönsietokykyyn, rahoitusalan osallistumiseen ja maailmanlaajuisiin tavoitteisiin. Näissä puitteissa EU on laatinut erilaisia lainsäädäntöaloitteita, joissa EU:n luokitusjärjestelmällä on keskeinen rooli. ETSK viittaa aihetta koskeviin lausuntoihinsa (4).

2.2

EU:n luokitusjärjestelmän olisi tarjottava läpinäkyvyyttä sijoittajille ja yrityksille ja autettava niitä tunnistamaan kestävät sijoitukset. Asetus muodostaa luokittelujärjestelmän, jossa keskitytään ilmastonmuutoksen hillintää, ilmastonmuutokseen sopeutumista, vesivaroja, biologista monimuotoisuutta, ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä ja kiertotaloutta koskeviin kuuteen ympäristötavoitteeseen. Ympäristön kannalta kestävän sijoituksen on edistettävä merkittävästi yhden tai useamman edellä mainitun tavoitteen saavuttamista, se ei saa aiheuttaa merkittävää haittaa yhdellekään niistä (”ei merkittävää haittaa” -periaate), ja sen avulla saavutettujen tulosten on vastattava kynnysarvoja (joita kutsutaan teknisiksi arviointikriteereiksi). Sen yhteydessä on myös noudatettava sosiaalisia ja hallintoon liittyviä vähimmäistason suojatoimia (18 artikla), eli yritysten on toteutettava menettelyjä, joilla varmistetaan, että toiminnassa noudatetaan OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita, Kansainvälisen työjärjestön (ILO) julistusta työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista sekä kansainvälistä ihmisoikeusasiakirjaa.

2.3

Asetuksen 26 artiklan mukaan komissio julkaisee vuoden 2021 loppuun mennessä kertomuksen, jossa kuvaillaan säännökset, jotka olisivat tarpeen asetuksen soveltamisalan laajentamiseksi kattamaan myös ”muut kestävyystavoitteet, kuten yhteiskunnalliset tavoitteet”. Tämä ilmentää aikomusta laajentaa sen soveltamisalaa mutta ei kuitenkaan velvoita toteuttamaan sosiaalista luokitusjärjestelmää. Sosiaalista luokitusjärjestelmää käsittelevälle foorumin alaryhmälle annettiin tehtäväksi selvitellä asetuksen mukaisesti luokitusjärjestelmän laajentamista koskemaan yhteiskunnallisia tavoitteita. Sosiaalista luokitusjärjestelmää koskeva loppuraportti julkaistiin helmikuussa 2022 (5) eli ilmoitettua myöhemmin, ja komission odotetaan laativan kertomuksensa sen pohjalta. Lisäksi foorumia pyydetään antamaan komissiolle neuvoja 18 artiklan soveltamisesta eli siitä, miten yritykset voisivat noudattaa vähimmäistason suojatoimia, sekä mahdollisesta tarpeesta täydentää artiklan vaatimuksia.

2.4

Foorumi ehdottaa sosiaaliselle luokitusjärjestelmälle kestävää rahoitusta ja hallintoa koskevaan nykyiseen EU:n lainsäädäntökehykseen perustuvaa rakennetta. Jos sosiaalinen luokitusjärjestelmä toteutetaan, sääntely-ympäristö luotaisiin lisäsäännöksillä, joihin kuuluvat esimerkiksi ehdotettu yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi, jolla korvataan muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskeva direktiivi ja jonka myötä otetaan käyttöön pakolliset EU:n kestävyysraportointistandardit, sekä kestävää rahoitusta koskevien tietojen raportointiasetus ja direktiivi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta. Ehdotuksessa yritysten kestävyysraportointia koskevaksi direktiiviksi edellytetään erityisesti, että yritykset kiinnittävät huomiota myös erilaisiin sosiaalisiin näkökohtiin ja raportoivat hallintotapaan liittyvistä seikoista, ja sen odotetaan parantavan sosiaalisia kysymyksiä koskevien tietojen julkistamista. Se olisi näin ollen tärkeä sosiaalista luokitusjärjestelmää tukeva säädös, jota vasten kyseisiä asioita voidaan mitata ja arvioida.

2.5

Foorumi ehdottaa joistakin eroista huolimatta ympäristöluokitusjärjestelmän noudattamista rakenteen osalta. Se ehdottaa kolmea päätavoitetta, joihin liittyy alatavoitteita. Ihmisarvoista työtä koskevaan tavoitteeseen sisältyy alatavoitteina esimerkiksi työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun vahvistaminen, keskinäisen sopimisen edistäminen ja ihmisarvoisen elämän takaava ja toimeentuloon riittävä palkkataso. Riittävää elintasoa koskevaan tavoitteeseen sisältyvät terveelliset ja turvalliset tuotteet sekä laadukas terveydenhuolto ja korkealaatuiset asunnot, ja osallistavia ja kestäviä yhteisöjä koskevalla tavoitteella olisi edistettävä myös tasa-arvoa ja osallistavaa kasvua sekä tuettava kestävää toimeentuloa. Ehdotetuilla vähimmäistason suojatoimilla viitataan ympäristöä, hallintotapaa ja yhteiskuntaa koskeviin tavoitteisiin ja pyritään välttämään esimerkiksi sellaiset epäjohdonmukaisuudet, että kestävää toimintaa harjoittava yritys olisi osallisena ihmisoikeusrikkomuksissa. Myös asiaankuuluvat sidosryhmät, erityisesti yhteisön ja arvoketjun työntekijät, loppukäyttäjät ja asianomaiset yhteisöt, tulee ottaa huomioon. Lisäksi ehdotetaan yhteiskuntaan liittyviä ”ei merkittävää haittaa” -periaatteeseen pohjautuvia kriteereitä ja haitallisten toimintojen luettelointia.

3.   Yleistä

3.1

ETSK peräänkuuluttaa talouspolitiikkaa, joka on sopusoinnussa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. On kiinnitettävä tasapainoisesti huomiota keskeisiin toimintapoliittisiin tavoitteisiin, joita ovat erityisesti ympäristökestävyys, kestävä ja osallistava kasvu, täystyöllisyys ja laadukkaat työpaikat, oikeudenmukainen jakautuminen, terveys ja elämänlaatu, sukupuolten tasa-arvo, rahoitusvakaus, hintavakaus, oikeudenmukaiseen ja kilpailukykyiseen teollisuuden ja talouden rakenteeseen pohjautuva tasapainoinen kauppa sekä julkisen talouden vakaus. Lisäksi ETSK viittaa kilpailukykyisen kestävyyden asialistaan, jonka kaikille neljälle ulottuvuudelle – ympäristökestävyys, tuottavuus, oikeudenmukaisuus ja makrotalouden vakaus – tulee antaa yhtäläinen painoarvo, jotta toivotut vahvistusvaikutukset saataisiin aikaan ja vihreä ja digitaalinen siirtymä voidaan toteuttaa onnistuneesti (6). Ottaen huomioon Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan ETSK korostaa vaatimustaan tasapainoisesta talouspolitiikasta sodan taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten lievittämiseksi ja palauttaa mieliin vuonna 1919 vahvistetussa Kansainvälisen työjärjestön perussäännössä esitetyn toteamuksen, jonka mukaan ”yleinen pysyvä rauha voidaan luoda vain yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden pohjalle”.

3.2

ETSK valottaa ajatusta sosiaalisesta luokitusjärjestelmästä tavoitteenaan herättää keskustelua ja lisätä tietoisuutta. ETSK kannattaa sellaisen operatiivisesti toteuttamiskelpoisen ja rakenteeltaan asianmukaisen sosiaalisen luokitusjärjestelmän kehittämistä, jonka avulla pystytään hyödyntämään tarjolla olevat mittavat mahdollisuudet ja samalla vastaamaan haasteisiin (ks. jäljempänä). Koko talouspolitiikan tavoin myös rahoitukseen liittyvästä kestävyyden käsitteestä ja erityisesti EU:n luokitusjärjestelmästä olisi tehtävä lähestymistavaltaan kokonaisvaltainen ja moniulotteinen, ja sosiaaliselle ja ympäristökestävyydelle olisi pyrittävä antamaan siinä yhtäläinen painoarvo. Vihreä siirtymä voi sitä paitsi aiheuttaa haitallisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, minkä johdosta tulee parantaa sosiaalista suojelua ja sosiaalisiin kysymyksiin liittyviä toimia pitäen erityisen tärkeänä, että ketään ei unohdeta. Oikeudenmukainen siirtymä edellyttää kestäviä yhteiskunnallisia olosuhteita, ja sosiaalinen luokitusjärjestelmä voisi tarjota suuntaviivat tätä varten.

3.3

ETSK pitää sosiaalista luokitusjärjestelmää tärkeänä ja välttämättömänä täydennyksenä EU:n sosiaaliseen ulottuvuuteen ja kehottaa komissiota julkaisemaan 26 artiklassa tarkoitetun kertomuksen mahdollisimman pian. Olisi noudatettava foorumin raportin mukaista monitasoista ja monimuotoista lähestymistapaa. Täydellisyyden tavoittelu ja kaikkien sosiaalisen kestävyyden näkökohtien sisällyttäminen kerralla saattaisi kuitenkin johtaa valtaviin viivästyksiin sosiaalisen luokitusjärjestelmän täytäntöönpanossa ja johtaa jopa siihen vaaraan, että koko hankkeesta luovutaan. Sen vuoksi ETSK suosittelee, että prosessi aloitetaan yksinkertaisista ja selkeistä suuntaviivoista sekä ripeästi käyttöön otettavista helpoista avoimuusmenettelyistä ja että niitä täydennetään myöhemmin vähän kerrallaan. Ympäristöluokitusjärjestelmän ja sosiaalisen luokitusjärjestelmän keskinäisen suhteen osalta tavoitteena olisi oltava näiden kahden lähestymistavan johdonmukaisuus ja tiivis integrointi. Molemminpuoliset vähimmäistason suojatoimet voisivat kuitenkin olla käytännöllinen ensimmäinen askel.

3.4

ETSK on tyytyväinen siihen, että foorumi on julkaissut luonnoksen asetuksen 18 artiklaa koskevaksi raportiksi, jonka tarkoituksena on antaa yrityksille neuvoja siitä, miten ne voivat täyttää artiklan vaatimukset, ja jonka pohjalta artiklaa voidaan mahdollisesti muuttaa. Sosiaalisen kestävyyden kannalta on ratkaisevan tärkeää seurata erityisesti sitä, miten yritys tosiasiassa suoriutuu ihmisoikeuksien, työmarkkinasuhteiden ja ihmisarvoisen työn alalla. Vaikka ympäristöluokitusjärjestelmän mukaiset vähimmäistason suojatoimet ovat erittäin tervetulleita ja ne olisi pantava kaikilta osin täytäntöön, ne eivät voi kuitenkaan koskaan korvata sosiaalista luokitusjärjestelmää. Ne eivät riitä läheskään varmistamaan sosiaalista kestävyyttä työntekijöiden, kuluttajien ja yhteisöjen näkökulmasta (7). Lisäksi ETSK suosittaa yhteistyön tekemistä paikallisten työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja yhteiskunnallisten yritysten kanssa, jotta voidaan seurata ja edistää taloudellisen toiminnan myönteisiä vaikutuksia sidosryhmiin.

3.5

Sosiaalisen luokitusjärjestelmän merkitys kasvaa entisestään, jos se on osa yleistä politiikkaa, jolla pyritään edistämään sosiaalista kestävyyttä, ja jos siihen liitetään asianmukaiset säännöt esimerkiksi ihmisoikeuksiin liittyvästä asianmukaisesta huolellisuudesta. Se ei voi kuitenkaan koskaan korvata kunnollista julkista sääntelyä ja sosiaalipolitiikkaa. Sosiaalihuollon rahoittaminen julkisista varoista sekä vakaat sosiaaliturvajärjestelmät ovat edelleen keskeisen tärkeitä. Luokitusjärjestelmää ei pitäisi käyttää syrjäytysvaikutuksen tai yksityistämisen välineenä. Julkisilla investoinneilla on edelleen ratkaiseva merkitys julkisten palveluiden alalla, ja ne auttavat myös usein lisäämään yksityisiä investointeja. Sosiaalinen luokitusjärjestelmä voisi kuitenkin tarjota sijoittajille kestävyyskriteerejä infrastruktuurin, terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalisen asuntotuotannon alalla ja mahdollistaa sosiaalisesti kestävien investointien tekemisen reaalitalouteen sekä auttaa välttämään sosiaalista viherpesua. Valtiolliset instituutiot voisivat lisäksi käyttää luokitusjärjestelmää tulevaisuudessa tuki- ja rahoitusohjelmien viitekehyksenä. Tätä on arvioitava ja puitava keskusteluissa perinpohjaisesti.

3.6

Sosiaalisen luokitusjärjestelmän avulla voitaisiin eritellä yksityiskohtaisesti taloudellisen toiminnan myönteisiä ja kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia. Monet tarkasteltavina olevat aiheet liittyvät läheisesti asioihin, joista työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat perinteisesti keskustelleet. ETSK kehottaa ottamaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan täysipainoisesti mukaan sosiaalisen luokitusjärjestelmän suunnitteluun, erityisesti (ala)tavoitteiden, ”ei merkittävää haittaa” -periaatteeseen liittyvien kriteerien ja suojaamisperiaatteiden osalta. Asetettavien tavoitteiden luonne vaikuttaa työnantajiin, työntekijöihin, kuluttajiin sekä muihin sidosryhmiin ja yhteisöihin, ja niiden on mahdollisesti myös täytettävä raportointivelvoitteita. ETSK viittaa lisäksi eläkerahastoihin esimerkkinä siitä, että työntekijät hyötyvät investoinneista. Sidosryhmien osallistuminen on ratkaisevan tärkeää myös sitoutumisen turvaamiseksi. ETSK odottaa, että sosiaalinen luokitusjärjestelmä voitaisiin panna täytäntöön asetusta tarkistamalla, jolloin noudatettaisiin tavallista lainsäätämisjärjestystä. Delegoitujen säädösten liiallinen käyttö kestävän rahoituksen yhteydessä ja erityisesti luokitusjärjestelmän täytäntöönpanossa on kyseenalaista, koska käsiteltävänä on monenlaisia poliittisia kysymyksiä, jotka menevät paljon teknisiä määritelmiä pidemmälle.

3.7

ETSK korostaa, että on tärkeää parantaa sosiaalisesti kestäviä investointeja koskevan tiedon laatua ja ehkäistä disinformaatiota yhteiskunnallisesta tilanteesta, jotta vältetään kielteiset vaikutukset kaikkien sidosryhmien osalta. Hyvin suunniteltu sosiaalinen luokitusjärjestelmä edistäisi merkittävästi tällaisten ongelmien ratkaisemista, sillä sen avulla voidaan määritellä selkeästi, millainen toiminta ja millaiset yhteisöt edistävät merkittävästi sosiaalista kestävyyttä. Sen tulee toimia kultaisena standardina, joka on tasoltaan lainsäädännössä säädettyä tasoa kunnianhimoisempi. Lisäksi siinä olisi löydettävä kultainen keskitie liian yleisluonteisten suuntaviivojen ja liiallisen kapea-alaisuuden välillä. Siinä missä ympäristökriteerit perustuvat enemmän tieteeseen, foorumin ehdottaman kaltainen sosiaalinen luokitusjärjestelmä tukeutuisi pikemminkin normeihin ja maailmanlaajuisesti sovittuihin kehyksiin, jotka eivät ehkä ole ohjailevia vaan joilla pyritään viitoittamaan tietä sosiaalisesti kestävään toimintaan.

3.8

Ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisen on oltava luokitusjärjestelmän mukaisuuden edellytys. Työehtosopimusten noudattaminen ja yhteistoimintamekanismien soveltaminen asiaa koskevan kansallisen ja EU:n lainsäädännön mukaisesti on niin ikään ratkaisevan tärkeää, ja niiden olisi kuuluttava ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen piiriin. Lisäksi työmarkkinaosapuolten sopimukseen perustuvia suuntaviivoja, jotka sisältävät myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia tuottavia helppoja ja läpinäkyviä menettelyjä, olisi pidettävä luokitusjärjestelmän mukaisena taloudellisena toimintana. On tärkeää muistaa, että kollektiivisen neuvottelumenettelyn taso ja kattavuus vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä, Liettuan 7 prosentista Itävallan 98 prosenttiin. Työehtosopimusneuvottelujen kattavuus on laskenut vuodesta 2000 alkaen 22 jäsenvaltiossa. Arvioiden mukaan työehtosopimusten piirissä on nyt ainakin 3,3 miljoonaa työntekijää vähemmän. Uudella direktiivillä vähimmäispalkoista ja työehtosopimusten soveltamisen laajentamisella on tärkeä asema sosiaalisen luokitusjärjestelmän täytäntöönpanossa (8). ETSK kehottaa lisäksi antamaan ehdotetussa säädöksessä itsessään selkeitä neuvoja vähimmäistason suojatoimien täytäntöönpanosta, mahdollisesti tukeutuen asetuksen 18 artiklaa koskevaan foorumin raporttiin.

3.9

Sosiaalisen luokitusjärjestelmän perustana voidaan käyttää erilaisia kansainvälisiä ja EU:n normeja ja periaatteita. (Ala)tavoitteiden osalta ETSK kehottaa tukeutumaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin ja siihen liittyvään toimintasuunnitelmaan sekä asiaankuuluviin kestävän kehityksen tavoitteisiin, erityisesti tavoitteisiin 8 (ihmisarvoinen työ ja talouskasvu), 1 (ei köyhyyttä), 2 (ei nälkää), 3 (terveys ja hyvinvointi), 4 (koulutus), 5 (sukupuolten tasa-arvo), 10 (eriarvoisuuden vähentäminen) ja 11 (kestävät kaupungit ja yhteisöt). Myös työmarkkinaosapuolten sopimat kehykset voisivat toimia tärkeänä lähteenä. ETSK pitää foorumin ajatusta YK:n ohjaaviin periaatteisiin ja OECD:n toimintaohjeisiin perustuvien vähimmäistason suojatoimien täytäntöönpanosta ratkaisevan tärkeänä. Lisäksi Euroopan sosiaalinen peruskirja, Euroopan unionin perusoikeuskirja, Euroopan ihmisoikeussopimus ja ehdotettu direktiivi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta olisivat arvokkaita vertailukohtia sosiaaliselle luokitusjärjestelmälle. Toimet, joiden katsotaan aiheuttavan merkittävää haittaa, eli toimet, jotka ovat perustavanlaatuisesti ja kaikissa olosuhteissa kaikkien kestävyystavoitteiden vastaisia ja joista ei ole mahdollista tehdä vähemmän haitallisia, olisi lisäksi suljettava pois. Tähän kuuluvat kansainvälisten sopimusten nojalla kielletyt aseet, kuten rypälepommit tai henkilömiinat. ETSK suosittelee myös, että laaditaan suuntaviivat sille, miten aggressiivisten ja sotaakäyvien valtioiden kanssa toimitaan.

4.   Sosiaalisen luokitusjärjestelmän tarjoamat mahdollisuudet

4.1

ETSK kehottaa painokkaasti hyödyntämään luokitusjärjestelmän tarjoamat mahdollisuudet kanavoida investointeja sosiaalisesti kestävään toimintaan ja sosiaalisesti kestävällä tavalla toimiviin yhteisöihin ja luoda kunnollisia työpaikkoja. Reilusti yli 20 prosenttia EU:n kansalaisista on vaarassa ajautua köyhyyteen. Pandemia on pahentanut eriarvoisuutta, ja Ukrainan sota lisää taloudellisia ja yhteiskunnallisia jännitteitä entisestään. Maailmassa on tehtävä vuosittain arviolta noin 3,3–4,5 biljoonan Yhdysvaltain dollarin panostukset, jotta kestävän kehityksen tavoitteet pystytään toteuttamaan. Työelämään liittyviä ihmisoikeuksia loukkaamalla tuotetuilla tavaroilla on yhteyksiä EU:n markkinoihin, ja niitä tuodaan eurooppalaisille markkinoille. EU:ssa tarvitaan kiireesti myös sosiaalisia investointeja esimerkiksi köyhyyden vähentämiseen, elinikäiseen oppimiseen ja terveyteen (9). Sosiaaliseen infrastruktuuriin tehtävien investointien vajeen on arvioitu olevan vuosina 2018–2030 vähintään noin 1,5 biljoonaa euroa (10). ETSK kehottaa komissiota esittämään päivitetyn arvion Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden noudattamiseksi ja EU:n vuoden 2030 yleistavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavista investoinneista. Sosiaalisen kestävyyden toteuttamiseksi käytännössä tarvitaan huomattavat määrät julkisia ja yksityisiä varoja.

4.2

Sijoittajat ja yritykset voisivat arvioida sosiaalisen luokitusjärjestelmän avulla sijoituksensa tai toimintansa yhteiskunnallisia vaikutuksia ja asettaa halutessaan tällaisten vaikutusten aikaansaamisen olennaiseksi tavoitteekseen. ETSK toteaa sosiaalisten investointien kysynnän kasvavan jatkuvasti ja on tyytyväinen sijoittajien avoimeen suhtautumiseen sosiaalisesti kestävään rahoitukseen. Määrittelyssä ja standardoinnissa on kuitenkin puutteita, ja ympäristö-, yhteiskunta- ja hallintotapakysymyksiin liittyvien ESG-luokitusten ja -tulosten analysointi paljastaa myös perustavanlaatuisia eroja sen mukaan, mikä taho luokituksen on tehnyt. Tämä tekee sosiaalisesti kestävästä sijoittamisesta vaikeaa. Laatimalla sosiaalinen luokitusjärjestelmä voitaisiin määritellä johdonmukaisesti, mitä sosiaalisella kestävyydellä tarkoitetaan, miten sitä voidaan edistää ja millä tavoin edistymistä mitataan. Luokitusjärjestelmä voi lisätä vastuullisuutta ja tarjota selkeitä ohjeita. Näin ollen se tukisi ratkaisevasti sijoittajien pyrkimyksiä, saattaisi kannustaa muita markkinatoimijoita sijoittamaan saman suuntaisesti ja auttaisi myös ehkäisemään sosiaalista viherpesua.

4.3

Yhteiskunnallisesti haitallinen toiminta voi johtaa myös taloudellisiin riskeihin. Jos yritys yhdistetään ihmisoikeusloukkaukseen, se saattaa joutua boikottien kohteeksi, ja jos se laiminlyö ihmisoikeuksiin liittyvää asianmukaista huolellisuutta, se voidaan sulkea pois julkisista hankintasopimuksista. Se voi myös joutua osalliseksi kalliisiin oikeudenkäynteihin ihmisoikeusrikkomusten vuoksi, tai toimitusketjut voivat häiriintyä lakkojen vuoksi. Myös rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kasvusta johtuvat taloudelliset ja poliittiset riskit voivat haitata investointeja. Nämä riskit voitaisiin minimoida sijoituspäätöksillä, jotka perustuvat myös sosiaaliseen luokitusjärjestelmään. ETSK kiinnittää huomiota myös EKP:n toimiin kestävyystekijöiden laiminlyönnistä johtuvien järjestelmäriskien seurannan ja hallinnan tehostamiseksi. Komitea korostaa, että ympäristöriskeihin liittyy usein sosiaalisia riskejä, esimerkiksi silloin, kun ihmiset menettävät kotinsa tulvan vuoksi. Sosiaaliseen kestävyyteen liittyviin riskeihin olisikin puututtava nimenomaisesti, ja ne olisi otettava kestävyysriskejä koskevien EKP:n toimien piiriin.

4.4

ETSK huomauttaa lisäksi, että avoimuus on olennainen osa markkinoiden tehokkuutta. Tämä ei koske pelkästään pääomamarkkinoita. Sosiaalinen luokitusjärjestelmä voisi niin ikään toimia välineenä, jonka avulla voidaan tukea taloudellisten vapauksien sekä sosiaalisten oikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien tasapainoista yhteensovittamista (11). Lisäämällä avoimuutta se voisi edistää sosiaalisia sisämarkkinoita SEUT-sopimuksen 3 artiklan mukaisesti ja myös tervettä kilpailua. Lisäksi sosiaalinen luokitusjärjestelmä tasapuolistaisi toimintaedellytyksiä ja tekisi näkyvämpiä sellaisista yrityksistä, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia ja edistävät merkittävästi sosiaalista kestävyyttä, mikä auttaisi niitä vetämään sijoittajia puoleensa. Luokitusjärjestelmän mahdollinen rooli muutoksen aikaansaajana vahvistuisi, jos sitä tehdään laajemmin tunnetuksi. Tässä yhteydessä ETSK viittaa jälleen rahoitusvälineiden potentiaaliseen myönteiseen rooliin kehitettäessä sosiaalivaikutteisia yrityksiä (12).

4.5

Komitea toteaa vielä, että EU on saavuttanut kansainvälisen johtoaseman ympäristön kannalta kestävän rahoituksen alalla ja edistää aktiivisesti alan maailmanlaajuisia toimia. ETSK suhtautuu myönteisesti näihin toimiin mutta muistuttaa komissiota tarpeesta edistää myös sosiaalista kestävyyttä ja kestävän kehityksen tavoitteita. EU:n olisi pyrittävä roolimalliksi ja edelläkävijäksi myös sosiaalisen kestävyyden osalta nostamalla aihe esille kansainvälisillä foorumeilla. Varsinkin sodan ja kansainvälisten jännitteiden vallitessa kestävän rahoituksen kansainvälisessä rakenteessa on otettava huomioon myös sosiaalinen kestävyys.

5.   Haasteet ja mahdolliset ratkaisut

5.1

Rahoitussijoittajien aikomukset toteuttaa sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestäviä investointeja ovat erittäin tervetulleita, ja niitä on tuettava. Rahoitusmarkkinoiden toimijat perustavat kuitenkin sijoituspäätöksensä yleensä odotuksiin tuotosta, riskistä, likviditeetistä ja maturiteetista. Nämä motiivit saattavat olla ristiriidassa muiden sidosryhmien intressien kanssa ja haitata sosiaalisia tai ympäristötavoitteita tai jopa ohittaa ne. ETSK huomauttaa kuitenkin, että sijoittajien ja muiden sidosryhmien intressit voivat olla myös monin tavoin synergisiä, esimerkiksi silloin, kun työntekijöiden osallistumisen parantaminen parantaa yritysten tuottavuutta tai taloudellinen toiminta edistää yhteisöjen hyvinvointia. Joka tapauksessa taloudellista toimintaa tai taloudellisia yhteisöjä, jotka eivät ehkä noudata luokitusjärjestelmää, ei saa pitää automaattisesti haitallisina. Tässä yhteydessä herää huolia markkinoiden sulkeutumisesta, ja ETSK perää komissiolta selvennyksiä ja tasapainoista lähestymistapaa. Reaalitalouden toimintoihin ulottuvaan kestävien investointien vaikutukseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota.

5.2

Yhteensopivuusongelmia voi ilmetä, koska sosiaalisia näkökohtia säännellään jäsenvaltioiden tasolla ja työmarkkinaosapuolten yhteistyön kautta ja samalla järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta kokonaisuudessaan haluaa osallistua sosiaali-, ympäristö- ja muunkin politiikan muotoiluun. ETSK on kuitenkin tyytyväinen foorumin raportin huomioihin muiden asetusten rikkomisen riskeistä ja olettaa myös, että komission ehdotuksessa huolehditaan siitä, että vältetään ristiriitaiset päällekkäisyydet ja puuttuminen kansallisiin sosiaalijärjestelmiin, työmarkkinasuhteisiin ja sääntöihin. Sosiaalinen luokitusjärjestelmä sitä paitsi perustuisi yhteisiin kansainvälisiin ja eurooppalaisiin julistuksiin ja periaatteisiin, kuten Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin, ja muodostaisi perustan vapaaehtoiselle päätöksenteolle velvoittamatta soveltamaan tietynlaista sosiaalipolitiikkaa. Luokitusjärjestelmän kaikenlaisesta laajemmasta käytöstä edellä mainitun mukaisesti on kuitenkin päätettävä asianmukaisessa prosessissa. Kansalliseen lainsäädäntöön ja työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeuteen ei saa puuttua tarpeettomasti, ja kansallisten työmarkkinamallien ja keskinäisen sopimisen järjestelmien erot on otettava huomioon.

5.3

Sosiaalisen luokitusjärjestelmän kehittäminen ja sen myötä laadittava jäsennelty yleiskatsaus sosiaalisesti kestävästä toiminnasta ja sosiaalisesti kestävistä toimialoista kytkeytyvät myös poliittisiin arvoihin. On haastavaa määritellä, millainen taloudellinen toiminta tai mitkä toimialat katsotaan luokitusjärjestelmän mukaisiksi. Kuitenkin juuri tästä syystä luokitusjärjestelmän laatimisesta pitäisi käydä poliittista keskustelua ja päättää demokraattisesti (13). Vain tällaisin edellytyksin sosiaalisesta kestävyydestä voidaan muodostaa yhteinen käsitys, johon yksittäiset toimijat voivat ja johon heidän pitäisi tukeutua ja vedota. ETSK korostaa, että sosiaalisenkin luokitusjärjestelmän onnistuminen riippuu sen laajasta hyväksynnästä. Järjestelmään sisällytettävien toimien ja toimialojen on täytettävä laajasti hyväksytty kestävyyden määritelmä, ja niiden on perustuttava mm. sellaisiin yleisesti tunnustettuihin arvoihin kuin ihmisarvo, sukupuolten tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, osallisuus, syrjimättömyys, solidaarisuus, kohtuuhintaisuus, hyvinvointi ja monimuotoisuus. Luokitusjärjestelmän uskottavuuden turvaaminen on keskeistä, jotta koko hanke ei vaarantuisi.

5.4

Huolta aiheuttaa myös se, että sosiaalinen luokitusjärjestelmä saattaa aiheuttaa yrityksille liiallista taakkaa, koska niille tulee uusia raportointivaatimuksia ja niiden on toimitettava monimutkaisia ja hankalia tietoaineistoja, mihin liittyy kalliita tarkastusmenettelyjä. ETSK kehottaa komissiota minimoimaan tällaiset rasitteet ja laatimaan yksinkertaisia kriteerejä, joita on helppo seurata. Sen tulee myös hyödyntää päällekkäisyyksiä muiden raportointivaatimusten kanssa. ETSK suhtautuu myönteisesti foorumin lähestymistapaan, jonka mukaan sosiaalisen luokitusjärjestelmän tavoitteet tulee jäsennellä samalla tavalla kuin yritysten kestävyysraportointia koskevan direktiivin ehdotetussa rakenteessa. Kaiken kaikkiaan komitea peräänkuuluttaa hallittuja ja johdonmukaisia sääntöjä, joissa ei ole liikaa kiemuroita tai päällekkäisyyttä, jotta ne toimisivat käytännössä ja samalla varmistettaisiin riittävä avoimuus. Luokitusjärjestelmän mukaisuutta tavoitteleville yrityksille ja muille organisaatioille suunnatusta neuvonnasta ja laillisesti valtuutetun viraston tarjoamista luokitusjärjestelmään liittyvistä palveluista voisi olla hyötyä. Niiden avulla varmistettaisiin myös se, että yritykset, joilla on niukemmat raportointiresurssit, pääsevät luokitusjärjestelmän piiriin. Rahoituslaitokset voivat kuitenkin jatkossakin esittää arvioita investointien sosiaalisista vaikutuksista, kuten arvopohjaisesti toimivat pankit tekevät tällä hetkellä kaikkialla maailmassa.

5.5

Vaikka luokitusjärjestelmän tavoitteena on tarjota luotettavat puitteet sosiaalisesti kestäville investoinneille, sosiaalisen tai muun viherpesun vaaraa ei voida sulkea pois. ETSK on foorumin kanssa samaa mieltä siitä, että pelkkä sitoumusten ja toimintalinjojen tarkastaminen ei takaa tehokasta täytäntöönpanoa eikä ihmisoikeuksien turvaamista eikä myöskään tue sosiaalisesti kestäväpohjaisen toiminnan kehittämistä. On erittäin vaikeaa valvoa ja varmistaa, että yritys noudattaa asettamiaan sosiaalisen kestävyyden tavoitteita, ja arvioida sen suoriutumista nykymaailman usein hyvin monimutkaisissa toimitusketjuissa. Toisaalta foorumi viittaa lupaavaan kehitykseen mitattavissa olevien sosiaalisten tietojen alalla, kuten tarkistetun sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun ja kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä. Sosiaalisen luokitusjärjestelmän on oltava kaiken kaikkiaan läpinäkyvä ja luotettava, ja sitä on päivitettävä jatkuvasti. ETSK ehdottaa myös, että esimerkiksi työntekijäneuvostot ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot otetaan mukaan näiden asioiden käsittelyyn.

5.6

ETSK ehdottaa, että keskustelu EU:n luokituslaitoksesta, joka voisi nyt keskittyä kestävyyteen, käynnistettäisiin uudelleen. Se voisi vahvistaa EU:n uraauurtavaa roolia tällä alalla. Komitea toistaa myös vaatimuksensa siitä, että taloudellisten ja muiden tietojen tarjoajia säänneltäisiin ja valvottaisiin asianmukaisesti. Ammattiliittoja, työntekijäneuvostoja, kuluttajajärjestöjä ja muita järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajia varten olisi luotava valitusmekanismit sellaisten tilanteiden varalta, että luokitusjärjestelmän mukaisuudesta esitetään paikkansapitämättömiä väitteitä. ETSK toteaa, että rikkomustapauksissa sovellettavat toimenpiteet ja seuraamukset jätetään asetuksessa jäsenvaltioiden vastuulle. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten (14) valvontavastuuta olisi joka tapauksessa vahvistettava, ja lisäksi ne olisi velvoitettava raportoimaan maansa parlamentille ja kansalaisyhteiskunnalle.

---

(1)  EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13.

(2)  Kestävän rahoituksen foorumi | Euroopan komissio (europa.eu)

(3)  Do no significant harm (DNSH).

(4)  EUVL C 517, 22.12.2021, s. 72.

(5)  Loppuraportti sosiaalisesta luokitusjärjestelmästä (europa.eu).

(6)  EUVL C 275, 18.7.2022, s. 50.

(7)  EUVL C 152, 6.4.2022, s. 97.

(8)  Direktiivi riittävistä vähimmäispalkoista EU:ssa, 4 artiklan 2 kohta alustavan yhteisymmärryksen mukaisesti. Työehtosopimusneuvottelujen kattavuudelle asetetaan direktiivissä 80 prosentin kynnys, jonka alittuessa jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä kattavuuden laajentamiseksi, ja tätä tulee tukea sosiaalisessa luokitusjärjestelmässä.

(9)  Loppuraportti sosiaalisesta luokitusjärjestelmästä (europa.eu).

(10)  Euroopan komissio, Boosting Investment in Social Infrastructure in Europe, Discussion Paper 074, tammikuu 2018.

(11)  EUVL C 275, 18.7.2022, s. 50.

(12)  EUVL C 194, 12.5.2022, s. 39.

(13)  Ks. edellä luku 3.

(14)  Ks. luokitusjärjestelmäasetus, 21 artikla.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Koheesiovaroista ja NextGenerationEU-välineestä rahoitettava ilmastorahasto”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 486/04)

Esittelijä:	Ioannis VARDAKASTANIS
Yhteisesittelijä:	Judith VORBACH

Komitean täysistunnon päätös	20.1.2022
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus
Hyväksyminen jaostossa	9.9.2022
Hyväksyminen täysistunnossa	21.9.2022
Täysistunnon numero	572
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	139/3/3

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan unioni (EU) toteuttaa merkitykseltään mittavia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. EU:n ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikkoihin liittyy pitkän aikavälin suunnitelma, jonka avulla on tarkoitus pystyä osaltaan ehkäisemään planeettamme kohtaaman ilmastohätätilan pahimpia vaikutuksia. Tämäkin saattaa kuitenkin olla liian vähän.

1.2

Vaikka EU:n sitoutuminen tehtävään on merkittävä asia, ilmastonmuutoksen ja resurssien niukkuuden seuraukset alkavat valitettavasti näkyä jo nyt. Meidän on sen vuoksi mukauduttava todellisuuteen, jollaista emme ole aiemmin kokeneet. Vaikka EU on perustellusti sitoutunut välttämään tilanteen pahenemista, emme kuitenkaan ole valmistautuneita odottamattomiin ilmastoon liittyviin hätätilanteisiin, energiakriiseihin ja luonnonkatastrofeihin.

1.3

Sitten vuoden 2021 on koettu kaksi erittäin merkittävää hätätilaa, joihin vastaamiseen EU:n rahoitusmekanismit ovat osoittautuneet huonosti soveltuviksi. Ensinnä olivat tulvien ja maastopalojen aiheuttamat tuhot eri puolilla Eurooppaa kesällä 2021. Seuraavaksi tulivat meneillään oleva energiakriisi ja EU:n energiaomavaraisuuden tarve, jonka aiheutti Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022.

1.4

EU:n nykyinen mekanismi luonnonkatastrofeihin vastaamiseksi on Euroopan unionin solidaarisuusrahasto (EUSR). EUSR:n käytettävissä olevat vuotuiset määrärahat ovat kuitenkin aivan liian pienet äskettäisten luonnonkatastrofien aiheuttamiin vahinkoihin nähden, ja niitä on lisättävä roimasti. Vihreään energiaan siirtymiseen osoitettava EU:n myöntämä rahoitus on edellä mainittua merkittävämpää, mutta siinä ei ole otettu huomioon EU:n nykyistä kiireellistä energiaomavaraisuuden tarvetta ja energiaköyhyyden valtavaa riskiä, joita kuvataan ETSK:n lausunnossa ”Energiaköyhyyden torjuminen ja EU:n selviytymiskyky: taloudelliset ja yhteiskunnalliset haasteet” (1).

1.5

ETSK katsoo, että EU tarvitsee uuden rahoitusmekanismin, joka voi tarjota jäsenvaltioille välitöntä ja suurisuuntaista apua edellä kerrotun kaltaisissa hätätilanteissa. ETSK ehdottaakin uuden ilmastorahaston perustamista. Tällaista rahoitusta olisi kanavoitava nykyisistä EU:n rahastoista, erityisesti koheesiorahastosta ja elpymis- ja palautumistukivälineestä, mutta sitä olisi hallinnoitava sujuvalla ja johdonmukaisella tavalla tämän uuden rahaston kautta.

1.6

Rahoitusympäristön nykyaikaistamiseen voisi kuulua myös soveltamisalan laajentaminen, nykyisten ohjelmien tehostaminen ja NextGenerationEU-välineen ottaminen tarkasteltavaksi uuden rahoitusvälineen mallina.

1.7

Kun otetaan lukuun merkittävät investointitarpeet, ETSK kehottaa komissiota myös harkitsemaan ilmastorahaston tukemista kannustamalla yksityisiin investointeihin ja rahoitusosuuksiin. Erityisesti luonnonkatastrofien osalta komission ja jäsenvaltioiden olisi myös pyrittävä lisäämään ja helpottamaan vakuutusturvaa ja edistämään vakuutusjärjestelmän käyttöä keinona ohjata rahoitusta ilmastonmuutoksen sietokyvyn parantamiseen erityisesti riskialueilla, jotta voidaan vähentää riippuvuutta EU:n rahoitustuesta.

1.8

Ilmastorahaston on oltava mukautuva, joustava ja valmis reagoimaan uusiin ja kehittymässä oleviin kriiseihin tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

1.9

On ratkaisevan tärkeää, että nopeaan ja kiireelliseen reagointiin tehokkaammin keskittyvän ilmastorahaston toiminta on johdonmukaista EU:n yleisten ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikkojen kanssa, jotka pitkällä aikavälillä vähentävät riippuvuutta hätätoimista ja suojelevat paitsi ihmiskuntaa myös luontoa.

2.   Yleistä

2.1

ETSK toteaa, että ilmastokriisin ratkaiseminen on linjassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisten EU:n sitoumusten kanssa, jotka koskevat Pariisin sopimuksen ja kestävän kehityksen tavoitteiden täyttämistä. Vaikka ilmastonmuutoksen syiden juurimisen olisi oltava EU:n ilmastopolitiikan kärkikysymyksiä, ETSK korostaa, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien suunnitelmien rinnalla on oltava käytettävissä vankat ja virtaviivaistetut rahoitusmekanismit, joilla kyetään puuttumaan EU:n kansalaisten jo nykyisellään kohtaamiin ilmasto- ja energiakriiseihin.

2.2

ETSK:n visiona on uuden ilmastorahaston perustaminen – ajatus, jota useat Euroopan parlamentin jäsenet kannattavat (2). Tätä mekanismia olisi ylläpidettävä nykyisestä koheesiorahoituksesta ja elpymis- ja palautumistukivälineestä saatavilla varoilla, jotka olisi keskitettävä yhteen ja samaan rahastoon. Näin voidaan parantaa tehokkuutta ja lyhentää reagointiaikoja sekä helpottaa sen keskitettyä tarkkailemista, missä rahoitusta tarvitaan eniten. Mekanismin on määrä vahvistaa EU:n valmiuksia tukea jäsenvaltioiden kykyä reagoida nopeasti ilmasto-, ympäristö- ja energiakriiseihin. Nykytilanteessa sen avulla voitaisiin puuttua kahteen meitä tällä hetkellä korostuneimmin koettelevaan pakkotilannetyyppiin: toipuminen yhä taajempaan toistuvista luonnonkatastrofeista sekä kiireellinen tarve siirtyä vihreään energiaan ja kohti Euroopan energiaomavaraisuutta, vaikkakin osoittaen joustavuutta tulevaisuudessa syntyvien kriisien selättämiseksi.

2.3

EU:n rahastotoimia on jo ryhdytty kohdistamaan energiakäänteen ja katastrofeista palautumisen edistämiseksi. Niiden tuloksekkuutta jarruttavat kuitenkin monet seikat. Nykyinen Euroopan unionin solidaarisuusrahasto (EUSR), joka on perustettu auttamaan yhteisöjä palautumaan luonnonkatastrofeista, ei yksinkertaisesti ole riittävän suuri vastaamaan tämän ajan ilmastokatastrofien laajuuteen. Energiakäänteen rahoitus on tasoltaan kunnianhimoisempaa, mutta se jää vielä kauaksi riittävästä. Lisäksi sitä hallinnoidaan useista eri rahastoista käsin, mihin liittyy epäjohdonmukaisuuden tai päällekkäisyyden riski, ja siten, että välittömät tavoitteet sekoittuvat ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeviin pidemmän aikavälin tavoitteisiin. EU:n energia-autonomian kasvattamisen tarve, joka johtuu Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, on korostanut sitä, missä määrin EU:n riippuvuus vihamielisistä maista energian alalla heikentää kykyämme reagoida päättäväisesti kansainvälisiin tapahtumiin.

2.4

ETSK kehottaakin perustamaan ilmastorahaston, jonka erityistarkoituksena on vastata välittömiin ympäristö-, ilmasto- ja energiahätätiloihin ja auttaa EU:ta sopeutumaan uuteen todellisuuteen, jossa tällaiset kriisit valitettavasti yleistyvät kaiken aikaa. Ilmastorahaston olisi toimittava rahoitusvarauksena, joka on valmis aktivoitavaksi akuuttien investointitarpeiden ilmetessä.

2.5

Rahaston on tarjottava joustavuutta ja vakautta, jotka ovat edellytys nopeille ja kunnianhimoisille investoinneille EU:n välittömien tarpeiden täyttämiseksi, ja sen on oltava johdonmukainen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikan kanssa. Siihen olisi koottava osa tällä hetkellä ilmastokysymyksiin korvamerkitystä koheesiorahoituksesta, nykyinen EU:n solidaarisuusrahasto ja osa elpymis- ja palautumistukivälineen rahoituksesta, joka on korvamerkitty ympäristöalan uudistuksiin. Jos nämä varat keskitetään yhteen rahastoon, jossa huomio kohdennetaan selkeästi kiireellisiin toimiin, pystytään tehostamaan toimintaa ja vahvistamaan kiireellisimpien investointitarpeiden tarkkailua. Tällöin kyettäneen paremmin ohjaamaan rahoitus viipymättä sinne, missä sitä tarvitaan.

2.6

Rahoitusympäristön nykyaikaistamiseen voisi kuulua myös soveltamisalan laajentaminen ja nykyisten ohjelmien vauhdittaminen. Kun otetaan huomioon yhteinen etu ja kova tarve torjua ilmastonmuutosta ja sen katastrofaalisia seurauksia, ETSK korostaa myös sitä, että tulevaisuudessa on välttämätöntä saada käyttöön parempi rahoitusmenetelmä. Vaikka ryhdyttäisiin – aivan perustellusti – soveltamaan kultaista sääntöä vihreiden investointien osalta, eräillä jäsenvaltioilla ei ehkä edelleenkään ole valmiuksia kerätä kokoon tarvittavia valtavia investointisummia vaarantamatta julkisen taloutensa pohjan kestävyyttä. ETSK suosittaakin myös sitä, että NextGenerationEU-väline otetaan harkittavaksi mallina ilmastorahaston varainhankintaan. Rahastosta myönnettäviä avustuksia ja/tai lainoja olisi vapautettava käytettäväksi sillä edellytyksellä, että niitä vastaanottava jäsenvaltio tai alue investoi ilmastonmuutoksen tai sen seurausten torjumiseen esimerkiksi tekemällä seuraavassa vaiheessa investointeja uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan ja hiilettömään energiaan. Kaikkien tällaisten politiikkatoimien yhteydessä on edellytettävä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistamista, ja koheesiopolitiikkaan kirjattua kumppanuusperiaatetta on noudatettava.

2.7

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että ilmastorahasto ei yksinään riitä luonnonkatastrofien seurauksista suoriutumiseen ja kattamaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen kustannuksia paremman selviytymis- ja palautumiskyvyn takeeksi. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä ”ilmastonsuojeluvajeesta” eli ilmastoon liittyvien katastrofien aiheuttamien vakuuttamattomien taloudellisten menetysten osuudesta. Vakuutusturvan hankinta luonnonkatastrofien varalta on edelleen tasoltaan niukkaa Euroopassa, sillä vain noin 35 prosenttia luonnonkatastrofien vuosina 1980–2017 aiheuttamista menetyksistä oli vakuutettu (3). Sen vuoksi on tärkeää tutkia ja edistää katastrofivakuutuksia jäsenvaltioissa ja edistää kansallisia vakuutusjärjestelmiä, joissa rohkaistaan käyttäjiä investoimaan sopeutumiseen, jolloin vähennetään EU:n varoihin kohdistuvaa painetta ja kannustetaan ennakoiviin investointeihin. Sidosryhmien välisellä vuoropuhelulla ja vakuutustuotteiden innovoinnilla voidaan kehittää uudenlaisia riskinsiirtoratkaisuja vakuutus- ja jälleenvakuutusjärjestelmän puitteissa ja asettaa samalla etusijalle rahoitusmarkkinoiden vakaus ja kuluttajansuoja (4). Tämä parantaisi ilmastorahaston valmiuksia vastata edessä oleviin haasteisiin.

2.8

EU:n varoilla on myös tärkeä rooli siemenrahoituksena yksityisten investointien houkuttelemiseksi mm. sopeutumistoimiin, joilla parannetaan kykyä sietää ilmastonmuutosta.

3.   Ilmastorahasto katastrofeista palautumisen ja niihin varautumisen välineenä

3.1

Toimielinten välisessä EU:n tutkimuksessa kuvataan selvin sanoin, miksi ilmastokatastrofiin on puututtava kiireellisesti: 1,5 astetta on maapallon sietokyvyn kannalta suurin sallittu lämpötilan nousu. Jos lämpötila kohoaa edelleen vuoden 2030 jälkeen, kuivuus, tulvat ja äärimmäinen helle lisääntyvät entisestään ja satoja miljoonia ihmisiä ajautuu köyhyyteen. Todennäköinen seuraus on haavoittuvimmassa asemassa olevien väestöryhmien menehtyminen (5).

3.2

On käymässä ilmeiseksi, että olemme kovin vajavaisesti valmistautuneita ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. Vuonna 2021 EU:n jäsenvaltiot kärsivät ennennäkemätöntä tuhoa luonnonkatastrofeissa, jotka vaihtelivat luonteeltaan ihmishenkiä vaatineista tulvista Saksassa ja Benelux-maissa aina katastrofaalisiin maastopaloihin Kreikassa ja Espanjassa. Ilmastokriisin vuoksi ja yhdessä muiden ympäristön pilaantumisen lähteiden vaikutuksen kanssa on todennäköistä, että tuhoista ja luonnonkatastrofeista tulee pikemmin sääntö kuin poikkeus. Mitä pidemmälle tehokkaita toimenpiteitä ilmastokriisin ja ympäristön pilaantumisen torjumiseksi lykätään, heikennetään tai vältellään, sitä suuremmiksi käyvät riskit.

3.3

Ainakin 240 ihmistä menetti henkensä Länsi-Eurooppaan kesällä 2021 iskeneissä tulvissa (6), ja tavattoman monet joutuivat siirtymään asuinseudultaan ja menettivät kotinsa. Kreikassa laskettiin jopa 500 maastopaloa maata vaivanneen helleaallon aikana (7).

3.4

Laajuudeltaan ennennäkemättömiä eivät olleet pelkästään vuoden 2021 ympäristökatastrofien aiheuttamat tuhot ja ihmishenkien menetykset vaan myös katastrofeista kärsineille yhteisöille aiheutuneet taloudelliset kustannukset. Tulvien arvioitiin aiheuttaneen Länsi-Euroopassa 38 miljardin euron vahingot (8). Kreikan pääministeri katsoi välttämättömäksi hyväksyä 500 miljoonan euron tukipaketin Evian saarelle. Alue oli kärsinyt maastopaloista eniten (9).

3.5

Mikään osa maapalloa ei ole turvassa luonnonkatastrofien aiheuttamilta kasvavilta vaaroilta. Myöskään millään EU:n jäsenvaltiolla ei ole riittäviä valmiuksia selviytyä tällaisista valtavista haasteista, jotka liittyvät kuivuudesta, maastopaloista ja tulvista selviytymiseen tarvittaviin resursseihin ja materiaaleihin tai rahoitukseen, joka tarvitaan katastrofien koettelemien alueiden auttamiseksi elpymään.

3.6

Euroopan rakenne- ja investointirahastojen nykyistä varainkäyttöä katastrofeihin varautumiseen ja niiden ehkäisyyn olisi täydennettävä ilmastorahastosta luonnonkatastrofeihin reagoimiseksi tehtävillä investoinneilla. Ilmastonmuutoksen vaikutusten sietokyvyn parantamiseksi tarvitaan valtavia investointeja esimerkiksi patojen rakentamiseen, tulvankestäviin rakennuksiin, rannikoiden eroosion torjuntaan, maastopalojen tarkkailuun ja hillitsemiseen tarkoitettuihin laitteisiin sekä teknologiaan, jonka avulla pystytään säästämään ja varastoimaan makeaa vettä kuivuuden koettelemilla alueilla. Siinä missä rakenne- ja investointirahastojen on tarkoitus toimia vahinkojen vähentämiseksi jo ennakolta, ilmastorahaston olisi reagoitava nopeasti tapauksiin, joissa tällaisilla ehkäisevillä toimenpiteillä ei ole onnistuttu välttämään varmaa vahinkoa.

3.7

ETSK korostaa, että ilmastokriisin ennakoidut vaikutukset edellyttävät paljon nykyistä järeämpää tukimekanismia. Euroopan unionin solidaarisuusrahaston (EUSR) kokonaisbudjetti on rajoitettu yhteensä 500 miljoonaan euroon vuodessa (10). Solidaarisuusrahastosta on vuodesta 2002 alkaen tuettu 28:aa Euroopan eri maata yli 7 miljardilla eurolla (11). Tämä on vaikuttavaa, mutta se ei missään tapauksessa riittäisi kattamaan luonnonkatastrofien aiheuttamien vahinkojen kustannuksia – ei edes vuodelta 2021.

3.8

Luonnonkatastrofien yhteydessä ihmishenkien menetyksen riski kasvaa tietyissä väestöryhmissä, jotka eivät pysty helposti poistumaan katastrofialueilta. Tämä koskee erityisesti ikääntyneitä ihmisiä, vammaisia henkilöitä ja lapsia. On tehtävä erityisiä investointeja sen varmistamiseksi, että pelastuspalvelut saavat käyttöönsä tarvitsemansa materiaalin ja lisää pelastustyöntekijöitä pystyäkseen auttamaan kaikkia erityistä huolenpitoa tarvitsevia ihmisiä. Henkilöt, joilla on niukemmat resurssit, eivät myöskään kykene poistumaan helposti, koska vaihtoehtoinen majoitus käy kalliiksi ja koska heidän mahdollisuutensa käyttää henkilökohtaisia kulkuneuvoja ovat rajoitetut. Tässä olisi oltava yksi ilmastorahastotoimien painopisteistä.

4.   Ilmastorahasto väylänä siirtymässä vihreään energiaan

4.1

ETSK katsoo, että ilmastonmuutokseen sopeutumisessa on kyse myös sopeutumisesta kestäväpohjaisen energiantuotannon avaamaan uuteen todellisuuteen. Viimeaikaisen kehityksen vuoksi EU:lla on edessään valtavat ja kiireelliset energiaomavaraisuuteen liittyvät haasteet, joita ei ole otettu huomioon monivuotista rahoituskehystä, NextGenerationEU-välinettä ja talouden ohjausjärjestelmää laadittaessa. ETSK viittaa komission REPowerEU-suunnitelmaan (12) ja Eurooppa-neuvoston päätelmiin ja on täysin samaa mieltä siitä, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan energiaomavaraisuuden argumentit ovat vahvemmat kuin koskaan, uusiutuvien energialähteiden kehittäminen mukaan luettuna.

4.2

ETSK korostaa tarvetta keskittyä rooliin, joka vihreällä ja hiilettömällä energiateknologialla, energiatehokkuuden parantamisella ja energian kysynnän vähentämisellä voi olla energian tarjonnan ja kohtuuhintaisuuden lisäämisessä EU:ssa. Tämä auttaa suojautumaan rajuilta hinnannousuilta, jotka haittaavat talouskasvua, kärjistävät eriarvoisuutta, aiheuttavat energiaköyhyyttä, lisäävät tuotantokustannuksia ja heikentävät EU:n kilpailukykyä. ETSK suhtautuu erityisen myönteisesti innovatiivisten vetypohjaisten ratkaisujen ja kustannuksiltaan kilpailukykyisen, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkövoiman käyttöönoton nopeuttamiseen teollisuudessa.

4.3

Tarve investoida kiireellisesti ja kunnianhimoisesti siirtymään kohti EU:ssa tuotettavia vihreämpiä energiamuotoja on suurempi kuin koskaan. Vihreän energian tuotannon ja energiaomavaraisuuden olisi kaikissa tapauksissa oltava EU:n pitkän aikavälin tavoite, mutta välitön toimintaympäristö sanelee sen, että EU:n on hankittava kiireellisesti kohtuuhintaista energiaa vaihtoehtoisista lähteistä tinkimättä kuitenkaan energiatavoitteistaan. Kiireellisiin investointeihin, joiden avulla kansalaisille voidaan tarjota kohtuuhintaista energiaa vaihtoehtoisista lähteistä, voitaisiin tarttua ilmastorahastolla tehokkaammin ja vaikuttavammin kuin nykyisillä mekanismeilla.

4.4

ETSK havaitsee yhä selkeämmin, että energiariippuvuus on syy-seuraustekijä, joka heikentää EU:n reagointia Venäjän kaltaisia maita kohtaan. Tämä käy selvästi ilmi toimista, joilla EU on vastannut Ukrainaan kohdistettuun hyökkäykseen. Nykyinen liiallinen riippuvuus Venäjältä peräisin olevasta kaasusta heikentää vakavasti EU:n ja sen jäsenvaltioiden kykyä toimia nopeasti asettamatta omia kansalaisiaan polttoainepulan ja energiaköyhyyden uhan alaisiksi. Valitettavasti suunnitelma hankkia maakaasua Yhdysvalloista ei ole kestäväpohjainen tai ympäristön kannalta vastuullinen ratkaisu (13).

4.5

Ilmastorahaston olisi palveltava keinona rahoittaa vihreän ja hiilettömän energian tuottamista EU:ssa, mihin on kiireellinen tarve. Rahastotoimin olisi hankittava rohkeasti käyttöön olemassa olevia teknologioita ja investoitava uusien teknologioiden kehittämiseen päästöttömän talouden aikaansaamiseksi. ETSK kehottaa varmistamaan, että Ukrainan sota ei johda siihen, että lyödään laimin EU:n tehtävä saavuttaa ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset tavoitteet, koska ne muodostavat perustan vahvan talouden rakentamiselle pitkällä aikavälillä.

4.6

Energiankulutuksen vähentämisen osalta jäsenvaltioiden saavutukset vaihtelevat silmiinpistävästi. Vuonna 2018 EU:n 27 jäsenvaltiosta vain 11 oli painanut energian kotimaisen kokonaiskysynnän alle vuoteen 2020 asetetun tavoitearvon. Kaiken kaikkiaan EU ei vielä läheskään yllä vuoteen 2030 asettamiinsa tavoitteisiin, mikä edellyttää lisätoimia. Uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on onneksi kasvanut vakaasti. 55-valmiuspaketin yhteydessä on ehdotettu, että uusiutuvien energialähteiden osuus energiankulutuksesta olisi saatava kasvamaan 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Uusiutuvien energialähteiden osuus energiankulutuksesta vaihtelee merkittävästi eri puolilla EU:ta, kuten myös uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantokapasiteetti budjettirajoituksista ja maantieteellisistä olosuhteista johtuen. Asennettu aurinkosähkökapasiteetti henkeä kohti mitattuna on jäänyt eräissä maissa hyvin alhaiselle tasolle, vaikka aurinkosähköllä olisi merkittävä potentiaali. Eräissä muissa maissa uusiutuvien energialähteiden osuus on suuri vesivoimaloille suotuisten maantieteellisten edellytysten ansiosta.

4.7

Vihreään energiaan siirtymiseen liittyvien toimien tehostaminen kulkee käsi kädessä uusien rahoitustarpeiden kanssa, ja se on tehtävä kiireellisesti, kun otetaan huomioon energiakriisi ja EU:n energia-autonomian kasvava tarve. 55-valmiuspaketin sisältämien ehdotusten tehostaminen kiristämällä uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevia tavoitteita ja määräaikoja – esimerkiksi aurinko- ja tuulienergian käyttöönoton ja energiatehokkuuden parantamisen kautta – edellyttää toteutuakseen jämeriä rahoitustoimia. Komissio on ilmoittanut aikovansa arvioida näitä rahoitustarpeita REPowerEU-suunnitelman (14) ehdotusten yhteydessä jäsenvaltioiden tarpeiden kartoituksen sekä rajat ylittäviin investointeihin liittyvien tarpeiden perusteella. ETSK suhtautuu tähän myönteisesti mutta kiinnittää huomiota myös huoleen siitä, että EU:n ja jäsenvaltioiden nykyiset rahoitusvälineet eivät ole riittäviä ja että tarvitaan toimia, jotta uusiutuvista lähteistä peräsin olevasta energiasta tulee tämän hetken ratkaisu. Ilmastorahaston varainkäyttöä uusiutuvien energialähteiden alalla olisi lisättävä myös houkuttelemalla yksityisiä investointeja siten, että rahasto toimii siemenrahoituksen tarjoajana.

4.8

Investointeja EU:n energiaomavaraisuuden parantamiseksi olisi lisättävä keskittyen vihreään siirtymään ja siirtymiseen uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan. Voidakseen onnistua siinä EU tarvitsee ilmastorahaston kautta tehtävien suoraviivaisempien investointien lisäksi merkittäviä pitkän aikavälin investointeja tutkimukseen ja innovointiin sekä uusiin tuotanto- ja kulutustapoihin, jotta pystymme parantamaan kykyämme tarjota puhdasta ja kohtuuhintaista energiaa kaikille. EU:n tutkimus- ja innovointiohjelma on jo osoitus huomionarvoisesta sitoutumisesta tähän tavoitteeseen, ja sillä saralla on mahdollista saavuttaa merkittävää edistystä. Tutkimuksen painottamista on kuitenkin täydennettävä jäsenvaltioiden sitoumuksella omaksua vihreämpiä energiantuotannon muotoja, ja niiden tulee myös kyetä siirtymään pois perinteisemmistä energiantuotantotavoista. Tämä koskee erityisesti niitä jäsenvaltioita, joiden riippuvuus hiilestä on edelleen vahva.

4.9

Vaikka ETSK suhtautuu myönteisesti monivuotisen rahoituskehyksen ja NextGenerationEU-välineen puitteissa ilmastopolitiikkaan varattuun tämänhetkiseen rahoitukseen, komitea korostaa myös, että kaikkein välittömimmät EU:ssa ihmisiin kohdistuvat ympäristöuhat ovat muuttuneet kyseisten välineiden laatimisen jälkeen ja että tarvitaan uusia toimintatapoja. Uuden rahaston perustamisen lisäksi ETSK kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen rahoitusympäristöä, jotta pystytään havaitsemaan rahoitusvajeet ja lisärahoitustarpeet ilmastopolitiikan eri näkökohtien osalta.

5.   EU:n nykyisen ilmasto- ja energiapolitiikan jämäkkyydestä ja ilmastorahaston täydentävyyden varmistaminen

5.1

Ilmastorahasto vastaisi aivan erityislaatuiseen, toistaiseksi tyydyttämättömään EU:n myöntämän rahoituksen tarpeeseen. Sen myötä olisi näet käytettävissä riittävästi varoja nopeaan reagointiin ilmasto-, ympäristö- ja energiakriiseissä. Rahaston on kuitenkin oltava yhtenevä ja johdonmukainen EU:n näitä aloja koskevan yleisen toimintapolitiikan kanssa.

5.2

Ilmastokriisi on systeeminen, rajat ylittävä ongelma, mikä tarkoittaa sitä, että talouden toimintajärjestelmää on muutettava ja että valtioiden on ratkaisevan tärkeää sitoutua systeemisiin ratkaisuihin sen sijaan, että ne puuttuisivat pelkästään ongelman oireisiin.

5.3

Valtavat erot yksilöiden ja ryhmien aktiivisuudessa ja konkreettisen kokemuksen vakavuusasteessa kärjistävät ilmastonmuutosongelmaa. Nämä erot liittyvät hiilijalanjälkeen, sillä asukaskohtaiset hiilidioksidipäästöt vaihtelevat varsin suuresti EU:n eri jäsenvaltioissa ja eri alueilla. Eroja voi havaita myös ilmastonmuutoksen vaikutuksissa, valmiuksissa sopeutua haasteisiin ja vastata niihin sekä ilmastopoliittisten toimenpiteiden vaikutuksissa ja odotettavissa olevissa merkittävissä rakennemuutoksissa.

5.4

EU:ssa ilmastovaikutukset vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä riippuen maiden maantieteellisistä olosuhteista sekä niiden talouden tilasta ja rakenteesta. Esimerkiksi 7 prosenttia EU:n väestöstä asuu alueilla, missä tulvariski on suuri, kun taas yli 9 prosenttia asuu alueilla, joille 120 sateetonta päivää vuodessa on tyypillinen määrä.

5.5

Oikeudenmukaiseen siirtymään pyrkiminen edellyttää myös kestävällä pohjalla olevia yhteiskunnallisia edellytyksiä, kestävän kehityksen tavoitteiden ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisesti. ETSK perää lisäksi kokonaisvaltaista toimintatapaa ympäristön kannalta kestävään kehitykseen nähden ja viittaa luokitusjärjestelmäasetukseen, jossa vahvistetaan seuraavat kuusi ympäristötavoitetta: ilmastonmuutoksen hillintä, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu, siirtyminen kiertotalouteen, ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen sekä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen.

5.6

Koheesiopolitiikalle on hyväksytty nykyisellä ohjelmakaudella yli 330 miljardin euron talousarvio, ja se on tällä hetkellä Euroopan suurin ja tärkein yhteinen investointiväline, joten sillä on keskeinen rooli ilmastokriisin torjunnassa. Ilmastonmuutos ja sen seuraukset vaikuttavat hyvin todennäköisesti myös jäsenvaltioiden sisäisiin ja niiden välisiin eroihin, joihin koheesiopolitiikalla on määrä puuttua. Elpymis- ja palautumissuunnitelmassa puolestaan keskitytään myös vahvasti ilmastoon. Vaikka ETSK onkin pannut merkille ilmeisen investointivalmiuden, komitea katsoo, että tarvitaan selkeä ja systemaattinen näkemys siitä, mitkä EU:n rahastot on kohdennettu ilmastonmuutoksen torjuntaan ja miten niitä hallinnoidaan.

5.7

ETSK korostaa myös sitä, että paikallis- ja alueviranomaisilta tarvitaan yksiselitteinen poliittinen sitoumus ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. On kiireellisesti tehostettava valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välistä monitasoista vuoropuhelua ilmastonmuutosta koskevien kansallisten toimenpiteiden suunnittelusta ja täytäntöönpanosta alue- ja paikallistasolla, rahoituksen saatavuudesta suoraan paikallisviranomaisille ja käyttöön otettujen toimenpiteiden edistymisen seurannasta. Työmarkkinaosapuolet ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on osallistettava tähän prosessiin, jotta pystytään turvaamaan toimintalinjan tasapuolisuus kaikkien ryhmien etuja kunnioittaen.

5.8

ETSK korostaa paikallisten ja alueellisten kumppanitahojen sekä työmarkkinaosapuolten keskeistä roolia ilmastonmuutoksen seurausten torjunnassa. Valitettavasti tuki, jota monet näistä toimijoista saavat toimintansa rahoittamiseen, ei vielä lähimainkaan riitä vastaamaan niiden kohtaamiin haasteisiin. Muiden seikkojen ohella oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa on vankennettava, jotta se kykenee tarjoamaan parempaa tukea.

5.9

ETSK korostaa, että ekologiseen kestävyyteen siirtymisen on oltava osallistavaa ja kestävän kehityksen tavoitteiden ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaista. Tässä yhteydessä keskeisiin kriteereihin on kuuluttava uusien, laadukkaiden vihreiden työpaikkojen luominen ja turvaaminen, jolloin huolehditaan ammatillisesta koulutuksesta ja osallistavista sosiaalisista toimenpiteistä kehittämällä vaihtoehtoisia ilmastoneutraaleja talouden aloja kulloisenkin alueen väestön hyväksi. Tämän on kompensoitava ilmastopoliittisten toimenpiteiden ja rakennemuutosten mahdolliset regressiiviset vaikutukset. Esimerkiksi julkiset hankinnat ja yritysten hyväksi toteutettavat valtiontukitoimenpiteet olisi kytkettävä laadukkaiden työpaikkojen luomiseen sekä työntekijöiden oikeuksien, ympäristönormien ja verovelvoitteiden noudattamiseen. Lisäksi haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä on suojeltava ilmastonmuutoksen vaikutuksilta, ja energiaköyhyyttä on kartettava herpaantumatta. ETSK viittaa lisäksi EU:n kestävyysluokitusjärjestelmän ”ei merkittävää haittaa” -periaatteeseen, jonka mukaan ympäristötavoitteita ei saa vahingoittaa toteutettaessa eri toimintapolitiikkoja.

5.10

Koska virallinen ja epävirallinen koulutus ovat tärkeitä mekanismeja ilmastokriisin torjumiseksi, on kriittisen tärkeää investoida ilmastonmuutosta ja aktiivista kansalaisuutta käsittelevään koulutukseen. Kestävää kehitystä koskeva koulutus on tehokas nuorille tarjottava väline, jonka avulla he pystyvät osallistumaan keskusteluun siitä, mikä suunta toteutettavalle ilmastopolitiikalle olisi annettava. Koulutuksen merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa tiedostetaan yhä paremmin.

---

(1)  https://www.eesc.europa.eu/fi/our-work/opinions-information-reports/opinions/tackling-energy-poverty-and-eus-resilience-challenges-economic-and-social-perspective (katso tämän virallisen lehden sivu 88).

(2)  Regional development MEPs suggest to set-up a Climate Change Adaptation Fund | Ajankohtaista | Euroopan parlamentti.

(3)  Economic losses from climate-related extremes in Europe – Euroopan ympäristökeskus.

(4)  Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2021) 82 final), kohta 2.2.3, ja Kestävään talouteen siirtymisen rahoitusstrategia (COM(2021) 390 final), osat II ja III, toimi 2 c, vakuutusturvan puutteita koskeva Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) seurantaväline ja tausta-asiakirja.

(5)  ESPAS_Report.pdf, s. 8.

(6)  https://www.brusselstimes.com/belgium-all-news/199487/europes-summer-floods-amount-to-worlds-second-most-costly-natural-disaster-of-2021

(7)  https://www.reuters.com/world/europe/greece-starts-count-cost-after-week-devastating-fires-2021-08-09/

(8)  ”Europe’s summer floods amount to world’s second-most costly natural disaster of 2021” (brusselstimes.com).

(9)  https://www.reuters.com/world/europe/greece-starts-count-cost-after-week-devastating-fires-2021-08-09/

(10)  Euroopan solidaarisuusrahasto.

(11)  https://ec.europa.eu/regional_policy/fi/funding/solidarity-fund/

(12)  REPowerEU-suunnitelma (COM(2022) 230 final).

(13)  U.S., EU strike LNG deal as Europe seeks to cut Russian gas | Reuters.

(14)  COM(2022) 230 final.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kryptovarat – haasteet ja mahdollisuudet”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 486/05)

Esittelijä:	Philip VON BROCKDORFF
Yhteisesittelijä:	Louise GRABO

Komitean täysistunnon päätös	24.3.2022
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus
Hyväksyminen jaostossa	9.9.2022
Hyväksyminen täysistunnossa	22.9.2022
Täysistunnon numero	572
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	148/0/3

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK toteaa kryptovarojen markkina-arvon kasvavan, mutta kannattaa voimakkaasti kryptovarojen markkinoita koskevaa Euroopan komission asetusehdotusta (MiCA), jonka tarkoituksena on säännellä kryptovaroja EU:ssa ja josta lainsäädäntövallan käyttäjät pääsivät alustavaan poliittiseen yhteisymmärrykseen 30. kesäkuuta 2022 (1).

1.2

ETSK peräänkuuluttaa myös vankkaa sääntely- ja toimintakehystä, jotta voidaan parantaa kryptovaroihin liittyvien maksuliikennetapahtumien sekä verosäännösten noudattamisen seurantaa.

1.3

ETSK suosittaa painokkaasti, että viranomaiset noudattavat ”sama toiminta, samat riskit, samat säännöt” -periaatetta. Tämä edellyttää, että perustana käytetään olemassa olevia sääntelykehyksiä, kun on kyse yrityksistä, jotka käyvät kauppaa kryptovaroilla, joiden osalta on katettava samanlaiset riskit kuin perinteisten varojen osalta. ETSK katsoo, että tämä on tarpeen, jotta vältetään epäsymmetriat sellaisten samankaltaisten palvelujen ja varojen välillä, jotka voisivat teknisten seikkojen vuoksi kuulua eri sääntelykehysten piiriin.

1.4

Kryptovaroja koskevan sääntelykehyksen on oltava johdonmukainen eri lainkäyttöalueilla eikä ainoastaan EU:ssa. Tasapuolisiin toimintaedellytyksiin perustuvia standardeja olisi asetettava sekä EU:ssa että sen ulkopuolella asiakkaiden suojelemiseksi. ETSK kannattaa varainsiirtoa koskevaa asetusta (2), vaikka se menee joiltakin osin pidemmälle kuin perinteisten rahoitustoimien osalta. Samanaikaisesti ETSK kannattaa kuitenkin EU:ssa toteutettavaa innovointia ja pitää tärkeänä, että lohkoketjuteknologiaan perustuvia tavanomaisia tuotteita, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellisia, kohdellaan ”sama toiminta, sama riski, samat säännöt” -periaatteen mukaisesti niiden fyysisinä vastineina eikä rahoitusvälineinä.

1.5

ETSK panee huolestuneena merkille kryptovarojen ja niihin liittyvän louhintatoiminnan ympäristövaikutukset, kun otetaan huomioon vihreän kehityksen ohjelman puitteissa tehdyt EU:n ilmastositoumukset. Huolimatta kehitteillä olevista hajautetun tilikirjan järjestelmistä, kuten lohkoketjusta, jotka vaikuttavat pystyvän tarjoamaan kestävää infrastruktuuria vähähiilistä tulevaisuutta varten, tästä ei ETSK:n näkemyksen mukaan ole vakuuttavaa näyttöä.

1.6

ETSK katsoo, että lohkoketjuteknologiasta, joka on tärkein kryptovarojen taustalla oleva teknologia, voi olla apua pyrittäessä puuttumaan markkinoilla tällä hetkellä vallitseviin riskeihin. Sen mahdolliset hyödyt vaihtelevat riskien vähentämisen ja pääoman paremman hallinnan mahdollistavista reaaliaikaisista transaktioista aina sääntelyn tehostamiseen esimerkiksi niin, että lohkoketjua hyödynnetään tarkastuksiin, jotka liittyvät asiakkaiden tuntemiseen tai rahanpesun torjuntaan.

1.7

Komitea toteaa niin ikään, että teknologian kehittyminen voi auttaa korjaamaan olemassa olevia verosäännösten noudattamiseen liittyviä puutteita ja siten parantaa avoimuutta ja veroviranomaisille valvontaa varten lähetettävien tietojen laatua, ja siitä voi olla apua veropetosten ja laittomien transaktioiden torjunnassa.

1.8

Entistä kehittyneempi lohkoketjuteknologia voi myös kannustaa pankkeja tekemään yhteistyötä lohkoketjuekosysteemissä, jolloin ne voisivat jakaa tietoja ja kokemuksia laajemman lohkoketjuyhteisön kanssa lohkoketjupohjaisen kaupankäynnin rahoitusalustan kautta.

1.9

ETSK tukee täysin EKP:n roolia kryptovarojen kehityksen seurannassa ja tarkkailtaessa niiden mahdollisia vaikutuksia rahapolitiikkaan sekä riskejä, joita ne voivat aiheuttaa markkinainfrastruktuurien ja maksujen moitteettomalle toiminnalle ja rahoitusjärjestelmän vakaudelle.

2.   Lausunnon tausta

2.1

Kryptovarojen markkina-arvo yli kolminkertaistui ja nousi 2,6 biljoonaan Yhdysvaltain dollariin vuonna 2021, mutta niiden osuus maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kokonaisvaroista on edelleen pieni (3). Lukuina mitattuna kryptovarat vertautuvat muutamiin vakiintuneihin omaisuusluokkiin, vaikka ne eivät merkitykseltään ole lähelläkään valtion joukkovelkakirjoja, osakemarkkinoita ja johdannaisia. Kryptovarojen nopea kasvu on houkutellut ekosysteemiin useita uusia toimijoita, ja kryptovaroja on tarjolla yhä enemmän. Joitakin niistä kutsutaan ”virtuaalivaluutoiksi” tai digitaalisiksi ”kolikoiksi” tai ”tokeneiksi”. Tähän mennessä merkittävimpiä kryptovaroja ovat bitcoin ja ether, joiden yhteenlaskettu osuus kryptovarojen markkina-arvosta on noin 60 prosenttia.

2.2

Stablecoineiksi (4) kutsuttujen kryptovarojen luokan kysyntä kasvoi viime vuoden aikana ennennäkemättömän voimakkaasti teknologian, erityisesti lohkoketjuteknologian, kehityksen ansiosta. Stablecoinit ovat etenkin kaupankäyntivolyymiltaan ohittaneet lähes kaikki muut kryptovarat pääasiassa siksi, että niitä käytetään erittäin paljon käteiskauppojen ja johdannaiskauppojen toteuttamiseen pörsseissä. Stablecoinien suhteellinen hintavakaus auttaa myös suojaamaan kryptovarojen haltijoita muihin kryptovaroihin liittyvältä volatiliteetilta.

2.3

Hajautettu rahoitus eli DeFi (5), joka perustuu lohkoketjuteknologiaan ja tarjoaa rahoituspalveluja stablecoinien ja muiden kryptovarojen avulla, on yksi tärkeimmistä syistä kryptovarojen kysynnän kasvulle, sillä sen ansiosta käyttäjät voivat käydä kryptovaroilla kauppaa ilman välittäjää. Liiketoimien aikana ei ole myöskään tarvetta asiakkaiden luottoriskin arvioinnille. On mielenkiintoista, että tällaisissa liiketoimissa on mukana pääasiassa institutionaalisia toimijoita kehittyneistä talouksista, joissa stablecoinien käyttö transaktioissa on yleistä (6).

2.4

Lohkoketjuteknologiaa tai hajautetun tilikirjan teknologiaa (distributed ledger technology, DLT) voidaan kuvailla niin, että kyse on yhdestä suuresta julkisesta tiedostosta, joka on hajautettu ja tallennettu valtavaan tietokoneverkkoon ja sisältää kaikki kryptovaroilla suoritetut transaktiot. Koska tiedosto on julkisesti jaettu ja sen sisältö vahvistettu, transaktiota ei ole mahdollista peruuttaa tai muuttaa. Näin ollen DL-teknologian käytön myötä syntyvä julkinen tiedosto estää petolliset liiketoimet.

2.5

Covid-19-kriisin pahimmassa vaiheessa, jolloin markkinoilla vallitsi stressitilanne, bitcoinin arvo oli helmikuun 2020 puolivälissä korkeimmillaan 10 367,53 Yhdysvaltain dollaria ja laski saman vuoden maaliskuun puolivälissä 4 994,70 Yhdysvaltain dollariin. Arvon jyrkkä nousu ja lasku ei kuitenkaan juurikaan liittynyt pandemiaan ja sen vaikutuksiin osakemarkkinoilla (7). Bitcoinin arvon näennäisen ailahteleva käyttäytyminen on seurausta ilmiöstä, johon louhijat ja asiantuntijat viittaavat termillä ”puolittuminen”. Bitcoinin puolittuminen tapahtuu neljän vuoden välein tai aina, kun 210 000 lohkoa on louhittu. Näin tapahtui vuonna 2012, jolloin bitcoinin hinnoissa näkyi samaa ennustettavaa vaihtelua. Tämä kuvio ei ole juurikaan muuttunut vuoden 2012 jälkeen.

2.6

Nykytilanteessa kryptovarat eivät näytä aiheuttavan merkittävää riskiä rahoitusvakaudelle, kuten finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (FSB) vahvisti vuoden 2018 kertomuksessaan. FSB toi kuitenkin itse esiin huolensa riskeistä, joita kasvanut markkina-arvo saattaa aiheuttaa. Näitä ovat erityisesti sijoittajien luottamukseen liittyvät riskit, rahoituslaitosten suorasta ja välillisestä altistumisesta aiheutuvat riskit sekä riskit, jotka liittyvät kryptovarojen käyttöön maksu- ja vaihdantavälineinä.

2.7

Euroopan pankki-, arvopaperimarkkina- sekä vakuutus- ja lisäeläkealojen valvontaviranomaiset (EPV, ESMA ja EIOPA) ovat ilmaisseet samoja huolia. Ne ovat varoittaneet kuluttajia siitä, että monet kryptovarat ovat erittäin riskialttiita ja spekulatiivisia eivätkä sovellu useimmille vähittäissijoittajille tai maksu- tai vaihdantavälineiksi. Niiden näkemyksen mukaan kuluttajilla on erittäin todellinen vaara menettää kaikki sijoittamansa rahat, jos he ostavat suuririskisiä kryptovaroja. Ne varoittavat myös siitä, että kuluttajien olisi tiedostettava harhaanjohtavien mainosten, myös sosiaalisen median ja somevaikuttajien välittämän mainonnan, riskit. Kuluttajien olisi oltava erityisen varovaisia, kun luvataan nopeita tai suuria tuottoja,

2.8

Suorat yhteydet yhtäältä kryptovarojen sekä toisaalta rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien finanssilaitosten ja keskeisten rahoitusmarkkinoiden välillä ovat tätä nykyä vielä vähäisiä, mutta ne yleistyvät nopeaa tahtia. Finanssilaitosten osallistuminen kryptovarojen markkinoille sekä sijoittajina että palveluntarjoajina on kuluneen vuoden aikana lisääntynyt, joskin lähtötaso oli alhainen. Jos kryptovarojen käytön sekä kryptovarojen ja finanssilaitosten keskinäisten yhteyksien nykyinen kasvusuuntaus jatkuisi, tällä saattaisi olla vaikutuksia maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta.

2.9

Kryptovarojen yhä laajempi käyttö ja kytkösten lisääntyminen tekevät entistä tarpeellisemmaksi ja tärkeämmäksi sen, että kryptovaroille tehdään johdonmukaisia, vertailukelpoisia ja objektiivisia tarkastuksia, joiden pohjalta voidaan raportoida yleisölle ilmoitettavien taloudellisten tietojen oikeellisuudesta ja kattavuudesta. Näin ollen Euroopan komissio esitti syyskuussa 2020 lainsäädäntöehdotuksen kryptovaroja ja -valuuttaa koskevan sääntelyn yhdenmukaistamiseksi ja legitimoimiseksi (8). Ehdotettu asetus tarjoaa kattavan kehyksen kryptovarojen liikkeeseenlaskijoiden ja tarjoajien sekä kryptovarapalvelujen tarjoajien sääntelylle ja valvonnalle, jotta kuluttajia sekä rahoitusjärjestelmän eheyttä ja vakautta voidaan suojella. Lainsäädäntövallan käyttäjät pääsivät alustavaan poliittiseen yhteisymmärrykseen 30. kesäkuuta 2022. Lopullisen säädöstekstin julkaisun ja voimaantulon on määrä toteutua lähikuukausina. ETSK:n kanta asiaan esitetään kryptovaroista ja hajautetun tilikirjan teknologiasta annetussa komitean lausunnossa (9).

3.   Kryptovarojen aiheuttamat riskit

3.1

Kryptovarojen nopealle kasvulle on yleisesti ollut tunnusomaista se, että toiminnalliset järjestelyt ovat olleet huonoja, kyberriskien hallinta puutteellista ja hallinnointipuitteet heikot. Kaikki nämä kolme tekijää yhdessä lisäävät asiakkaille aiheutuvia riskejä, sillä kyberturvallisuus on ongelma kryptovarojen alalla. Varastetut kryptovarat päätyvät yleensä laittomille markkinoille, ja niitä käytetään rikollisen toiminnan rahoittamiseen. Samoin kiristyshaittaohjelmahyökkäysten yhteydessä rikolliset pyytävät uhreja usein maksamaan lunnaat kryptovaluuttoina, esimerkiksi bitcoineina (10). Lainsäädäntövallan käyttäjien äskettäin hyväksymässä rahoitusalan digitaalista häiriönsietokykyä koskevassa asetuksessa (DORA), jota parhaillaan viimeistellään julkaisua varten, vahvistetaan yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat finanssiyhteisöjen, myös kryptovarapalvelun tarjoajien, liiketoimintaprosesseja tukevien verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta. Tämä on tarpeen, jotta voidaan saavuttaa yhteinen korkeatasoinen digitaalinen häiriönsietokyky.

3.2

Kryptovarojen ekosysteemi on myös altis tietynasteiselle keskittymäriskille, kun kauppaa hallitsee suhteellisen vähäinen määrä toimijoita (11). Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että alle 10 000 ihmistä maailmassa omisti yhteensä 4,8 miljoonaa bitcoinia (12), mikä on lähes kolmasosa tähän mennessä louhituista 18,5 miljoonasta bitcoinista. Jälkimmäisten markkina-arvo oli lähes 600 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Tilanne ei ole juurikaan muuttunut. Bitcoin-ekosysteemiä hallitsevat edelleen suuret ja keskittyneet toimijat, olipa kyse sitten suurista louhijoista (13), bitcoinin haltijoista tai vaihtajista. Tällainen keskittyminen altistaa bitcoinin järjestelmäriskille ja merkitsee myös sitä, että valtaosa käytön lisääntymisestä saatavista voitoista päätynee suhteettoman suuressa määrin pienelle osallistujajoukolle. (14)

3.3

FSB toteaa tuoreimmassa raportissaan (15), että pankkitoiminnan kaltaiset markkinajärjestelmät on suurelta osin suojattu kryptovarojen volatiliteetilta. FSB varoittaa kuitenkin digitaalisten varojen kasvavasta merkityksestä rahoituslaitosten toiminnassa. Jos jokin merkittävä stablecoin (jota käytetään laajalti maksujen suorittamisessa) kaatuisi, tälläkin voisi olla oma vaikutuksensa rahoitusvakauteen aikana, jolloin epävarmuus kasvaa Ukrainan sodan vuoksi ja perushyödykkeiden hinnat ovat jatkuvasti korkealla. Kaatuva stablecoin voisi myös johtaa likviditeettivajeeseen laajemmassa kryptovaraekosysteemissä, mikä rajoittaisi kaupankäynnin volyymejä.

3.4

ETSK tukee täysin EU:ssa toteutettavia toimia kryptovarojen valvonnan lisäämiseksi, kuten komitean aiemmassa lausunnossa (16) jo todetaan. Koska kryptovarat mielletään anonyymeiksi omaisuuslajeiksi, niitä saatetaan kuitenkin edelleen käyttää rikollisiin tarkoituksiin, vaikka niiden jäljittämisessä tapahtuisikin parannuksia. Kryptovarat ovat viime aikoina olleet voimakkaasti esillä myös kyberhyökkääjien suosimina valuuttoina. Hyökkääjät käyttävät kiristyshaittaohjelmia hakkeroidakseen järjestelmiä ja vaativat sitten bitcoin-maksuja vastineeksi siitä, etteivät tuhoa yritysten arvokkaita tietoja tai vuoda niitä ulkopuolisille. Lisäksi krypto-Ponzi-hankkeista on raportoitu yhä enemmän. Euroopan keskuspankin (EKP) mukaan kryptovaluuttoja käytetään myös venäläisiin oligarkkeihin Ukrainan sodan vuoksi kohdistettujen pakotteiden kiertämiseen (17). Riski kryptovarojen väärinkäytöstä Venäjän vastaisten pakotteiden kiertämiseen on tärkeä muistutus siitä, että kryptomarkkinoilta on edellytettävä vaadittujen, esimerkiksi sijoittajatietoja, rahanpesun torjuntaa ja julkistamisvaatimuksia koskevien normien noudattamista.

3.5

Myös harhaanjohtavat tiedot ja avoimuuden puute ovat erittäin huolestuttava asia. Eräitä kryptovaroja mainostetaan yleisölle aggressiivisesti käyttämällä markkinointiaineistoa ja muuta tietoa, joka saattaa olla epäselvää, puutteellista, epätarkkaa tai tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa, jolloin mahdollisia hyötyjä liioitellaan ja riskit jätetään huomiotta. Markkinoinnissa tukeudutaan usein sosiaalisen median vaikuttajiin, jotka eivät tuo ilmi, tarjotaanko heille taloudellisia kannustimia markkinoida tiettyjä kryptovaroja. Esimerkkinä mainittakoon erityisesti eri julkisuuden henkilöihin ja urheilijoihin liitetyn NFT-taiteen (NFT tulee sanoista non-fungible token eli ”ei-korvattavissa oleva token”) viimeaikainen kasvu.

3.6

EU:n valvontaviranomaiset katsovat, että kryptovarojen äärimmäiset hinnanvaihtelut aiheuttavat suuren riskin sijoittajille, vaikka samanlaisia riskejä voi aiheutua myös globaalien osakemarkkinoiden vaihteluista. Monet kryptovarat ovat itse asiassa alttiita äkillisille ja äärimmäisille hintojen heilahteluille, jotka tekevät niistä erittäin spekulatiivisia, ja hinnat riippuvat pääasiassa kysynnästä sijoittajien keskuudessa. Äärimmäiset hintojen heilahtelut herättävät uusia epäilyksiä kryptovaluuttojen tulevaisuudesta omaisuusluokkana.

3.7

On huolestuttavaa, että kun on kyse kryptovaroista, sijoittajien on usein lähes mahdotonta esittää vahingonkorvausvaatimuksia tai muita oikeudellisia vaatimuksia esimerkiksi harhaanjohtavien tietojen vuoksi. Tämä johtuu erityisesti siitä, että nämä varat eivät toistaiseksi kuulu EU:n voimassa olevien rahoituspalvelusäädösten tätä nykyä tarjoaman suojan piiriin. Myöskään pankkien talletussuojajärjestelmät eivät suojaa sijoittajia, koska ne kattavat ainoastaan valuutan eivätkä kryptovaroja, osakkeita tai joukkovelkakirjoja.

3.8

EU:n näkökulmasta tarkasteltuna ja ottaen huomioon MiCA-asetuksen lopullinen voimaantulo olisi puututtava jäsenvaltioiden välillä vallitsevaan yhdenmukaisuuden puutteeseen. Verotuksen osalta eri jäsenvaltioissa sovelletaan erilaisia lähestymistapoja, ja useat jäsenvaltiot perivät kryptovaroista saaduista voitoista 0–50 prosentin myyntivoittoveron. Hyväksyessään vuonna 2020 digitaalisen rahoituksen paketin, jonka tarkoituksena on säännellä rahoitusteknologia-alaa, EU tunnusti mahdollisuudet, joita digitaalinen rahoitus tarjoaa innovoinnin ja kilpailun näkökulmasta, ja pyrki samalla lieventämään tällaiseen rahoitukseen liittyviä riskejä.

3.9

ETSK peräänkuuluttaa tehokasta sääntely- ja toimintakehystä, jotta voidaan parantaa kryptovaroihin liittyvien maksuliikennetapahtumien sekä verosäännösten noudattamisen seurantaa. ETSK on tietoinen ongelmista, joita kryptovaroihin kohdistuvan keskitetyn valvonnan puute, niihin liittyvä näennäinen anonymiteetti, arvostusongelmat, hybridiominaisuudet ja taustalla olevan teknologian nopea kehitys aiheuttavat, mutta katsoo, että verosääntöjä on mahdollista noudattaa symmetrisen toimintatavan pohjalta. Äskettäin tehdyn tutkimuksen (18) mukaan bitcoinin tuottamien pääomavoittojen verotuksesta syntyvä verotulopotentiaali EU:ssa oli yhteensä 850 miljoonaa euroa vuonna 2020, mikä korostaa niitä merkittäviä mahdollisia verohyötyjä, joita tällä alalla on saatavissa. Tämä tarkoittaa tietenkin, että kryptovaroista saatavia tuloja olisi verotettava tavanomaisten rahoitusvälineiden tapaan. Edellytyksenä ovat myös verovelvoitteiden noudattamisen asianmukainen valvonta tarkoituksenmukaisen raportoinnin pohjalta sekä verohallinnoille toimitettavien tietojen saatavuus. Kaupankäynnin reaaliaikaisen seurannan parantamisesta saatavana lisähyötynä olisi arvonlisäveron perinnän tehostuminen.

3.10

On syytä huomauttaa, että joitakin kryptovaroja voidaan pitää rahoitusmarkkinadirektiivi II:n (MiFID II) soveltamisalaan kuuluvina rahoitusvälineinä, sähköistä rahaa koskevan direktiivin piiriin kuuluvana sähköisenä rahana tai toisen maksupalveludirektiivin mukaisina varoina. Ongelmana on, että eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet kansallisella tasolla käyttöön räätälöityjä sääntöjä sellaisia kryptovaroja varten, jotka eivät kuulu nykyisten EU:n säädösten piiriin, mikä johtaa sääntelyn hajanaisuuteen. Tämä vääristää kilpailua sisämarkkinoilla, jolloin kryptovarapalvelujen tarjoajien on vaikeampi laajentaa toimintaansa yli valtiorajojen, mikä taas johtaa eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttöön.

3.11

ETSK on samaa mieltä siitä, että kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa kohteena ovat sekä kryptovarat, joita voitaisiin pitää olemassa olevina rahoitusvälineinä, että kryptovarat, jotka eivät tällä hetkellä kuulu sääntelyn piiriin, on ensisijainen vaihtoehto. Komitea suosittaa kuitenkin painokkaasti, että viranomaiset noudattavat ”sama toiminta, samat riskit, samat säännöt” -periaatetta. Tämä edellyttää, että perustana käytetään olemassa olevia sääntelykehyksiä, kun on kyse yrityksistä, jotka käyvät kauppaa kryptovaroilla, joiden osalta on katettava samanlaiset riskit kuin perinteisten varojen osalta. ETSK katsoo, että tämä on tarpeen, jotta vältetään epäsymmetriat sellaisten samankaltaisten palvelujen ja varojen välillä, jotka voisivat teknisten seikkojen vuoksi kuulua eri sääntelykehysten piiriin. Lisäksi kryptovaroja koskevien innovaatioiden yhteydessä on toteutettava tehokkaita sääntelytoimia riskien lieventämiseksi.

3.12

Mainittakoon myös, että kryptovarojen ja niihin liittyvän louhintatoiminnan ympäristövaikutusten merkitys on erittäin suuri, kun otetaan huomioon EU:n ilmastositoumukset, joita se on tehnyt osana vihreän kehityksen ohjelmaa. Alankomaiden keskuspankin hiljattain tekemän tutkimuksen (2021) mukaan bitcoin-verkoston hiilijalanjälki on kasvussa, verkoston sähkönkulutus kokonaisuudessaan vastaa Alankomaiden sähkönkulutusta ja siitä aiheutuvat ympäristökustannukset ovat 4,2 miljardia euroa (19). Voisi kuitenkin olla mielekkäämpää ottaa vertailukohdaksi maailmanlaajuisen pankkialan sähkönkulutus. ETSK toteaa tässä yhteydessä, että kehitteillä olevia hajautetun tilikirjan teknologioita, kuten lohkoketjuja, käytetään nähtävästi siinä tarkoituksessa, että olisi mahdollista luoda kestäväpohjainen infrastruktuuri vähähiilistä tulevaisuutta varten. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole konkreettista näyttöä siitä, että asia olisi näin. Myönteistä on, että energia-alan kehittäjät pyrkivät hyödyntämään hajautetun tilikirjan teknologiaa tukeakseen energian jakelun hajauttamista, energiaverkkojen valvontaa älykkäiden sopimusten avulla sekä sähkön käyttöön ja toimitusennusteisiin liittyvien kysynnänohjauspalvelujen tarjontaa.

4.   Kryptovarojen tuomat mahdollisuudet

4.1

Kun otetaan huomioon edellä mainitut riskit, on epäselvää, tuleeko kryptovaluutoista koskaan yleisesti käytettyjä vaihdantavälineitä. On kuitenkin loogista olettaa, että kryptovaroihin liittyviin tyypillisiin epäkohtiin, kuten käsittelykapasiteettiin ja niiden louhimisen erittäin suureen energiankulutukseen, voidaan puuttua teknologian kehittyessä tulevaisuudessa. Sama pätee riskeihin, jotka liittyvät rikolliseen toimintaan ja rahanpesuun: laittomien kryptovaluuttatransaktioiden osuus pieneni 0,62 prosentista 0,15 prosenttiin vuosina 2020–2021 (20), ja lisäksi lainvalvontaviranomaiset kehittyvät laittomien kryptovaluuttojen jäljittämisessä ja takavarikoinnissa. ETSK toteaakin, että sen jälkeen, kun komission FinTech-toimintasuunnitelma julkaistiin maaliskuussa 2018, komissio on tarkastellut sekä kryptovarojen tuomia mahdollisuuksia että niihin liittyviä haasteita.

4.2

Vaikka kryptovaroja varten tarvitaan vankka lainsäädäntökehys, kuten komission ehdotuksessa (21) esitetään, ETSK katsoo, että lohkoketjuteknologiasta, joka on tärkein kryptovarojen taustalla oleva teknologia, voi olla merkittävästi apua pyrittäessä puuttumaan nykyisiin riskeihin. Sen mahdolliset hyödyt vaihtelevat riskien vähentämisen ja pääoman paremman hallinnan mahdollistavista reaaliaikaisista transaktioista aina sääntelyn tehostamiseen esimerkiksi niin, että lohkoketjua hyödynnetään tarkastuksiin, jotka liittyvät asiakkaiden tuntemiseen tai rahanpesun torjuntaan. Lisäksi lohkoketjuteknologia parantaa kyberturvallisuutta, koska lohkoketjupohjaisen ekosysteemin hakkeroiminen vaatisi ylettömiä verkko- ja laskentatehoresursseja. Myös mahdollisuudet yhdistää lohkoketjuja muihin uusiin teknologioihin, kuten tekoälyyn ja esineiden internetiin, ja siten vahvistaa kryptovarojen pohjana olevaa teknologiaa ovat valtavat.

4.3

Kuten edellä todettiin, avoimuuden ja tietojen puute on vakava kryptovaroihin liittyvä ongelma, joka johtaa sekä näennäiseen anonymiteettiin että niukkoihin verotietoihin. Teknologian kehittyminen voi auttaa korjaamaan olemassa olevia puutteita ja siten parantaa avoimuutta ja veroviranomaisille velvoitteiden noudattamistarkoituksissa lähetettävien tietojen laatua, ja siitä voi olla apua veropetosten ja laittomien transaktioiden torjunnassa. Myös lohkoketjun ja tekoälyn väliset synergiat voivat olla ratkaisu, sillä lohkoketjuteknologia tarjoaa laadukasta dataa tekoälysovelluksille ja läpinäkyviä malleja vertailuanalyysitutkimuksiin ja sen avulla voidaan huolehtia automatisoidun veroarvioinnin toimivuudesta.

4.4

Entistä kehittyneempi lohkoketjuteknologia voi myös kannustaa pankkeja tekemään yhteistyötä lohkoketjuekosysteemissä, jolloin ne voisivat jakaa tietoja ja kokemuksia laajemman lohkoketjuyhteisön kanssa kaupankäyntialustan kautta. Tällainen infrastruktuuri voisi tarjota täysin integroidun ja kattavan kaupankäynti-, toimitus- ja säilytyspalvelun lohkoketjuteknologiaan pohjautuville digitaalisille omaisuuserille. Se voisi niin ikään tarjota turvallisen ympäristön digitaalisten omaisuuserien liikkeeseen laskemiselle ja niillä käytävälle kaupalle ja mahdollistaa olemassa olevien arvopapereiden ja pankkitoiminnan ulkopuolelle jäävien (non-bankable) omaisuuserien tokenisaation eli kytkemisen digitaaliseen tunnisteeseen, jolloin aiemmin markkinakelvottomista omaisuuseristä tulisi markkinakelpoisia.

4.5

Tämän saavuttamiseksi tarvitaan tietenkin vankka sääntelykehys. Sääntelykehyksen on kuitenkin oltava johdonmukainen eri lainkäyttöalueilla eikä ainoastaan EU:ssa. Tasapuolisten toimintaedellytysten periaatteisiin perustuvia standardeja olisi asetettava sekä EU:ssa että sen ulkopuolella kuluttajien suojelemiseksi. ETSK kannattaa tässä yhteydessä varainsiirtoa koskevaa asetusta, vaikka se menee joiltakin osin pidemmälle kuin perinteisten rahoitustoimien osalta. Samanaikaisesti ETSK kannattaa kuitenkin EU:ssa toteutettavaa innovointia ja pitää tärkeänä, että lohkoketjuteknologiaan perustuvia tavanomaisia tuotteita, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellisia, kohdellaan ”sama toiminta, sama riski, samat säännöt” -periaatteen mukaisesti niiden fyysisinä vastineina eikä rahoitusvälineinä.

4.6

Viimeinen näkökohta liittyy mahdolliseen digitaalisen euron käyttöönottoon. Olisi tehtävä selväksi, että digitaalinen euro ei ole kryptovara vaan euron toinen muoto (22). Digitaalinen euro tarjoaisi EU:n kansalaisille mahdollisuuden suorittaa digitaalisia maksuja koko euroalueella samalla tavoin kuin he voivat käyttää käteistä fyysisiin maksuihin. On tietysti olemassa perusteita sekä digitaalisen euron käyttöönoton puolesta että sitä vastaan, mutta maksujen digitalisoituessa yhä enemmän se vaikuttaa loogiselta askeleelta. Sillä on ratkaiseva merkitys kahdesta tärkeästä syystä. Yhtäältä digitaalinen euro voisi jossain määrin rajoittaa vallitsevaa Yhdysvaltojen stablecoinin määräävää markkina-asemaa. Toisaalta on tärkeää, että EKP seuraa edelleen kryptovarojen kehitystä ja niiden mahdollisia vaikutuksia rahapolitiikkaan sekä riskejä, joita kryptovarat voivat aiheuttaa markkinainfrastruktuurien ja maksujen moitteettomalle toiminnalle sekä rahoitusjärjestelmän vakaudelle.

---

(1)  Teksti on tarkoitus viimeistellä sen jälkeen, kun pysyvien edustajien komitea on hyväksynyt sen syyskuun 2022 lopulla, joten se ei todennäköisesti ole saatavilla ennen käsillä olevan ETSK:n lausunnon hyväksymistä.

(2)  Varainsiirtoasetus on pohjimmiltaan seurausta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) suosituksesta asettaa maksupalveluntarjoajille velvoite liittää varainsiirtoihin maksajaa ja maksunsaajaa koskevat tiedot. Varainsiirtoasetus kattaa uudet teknologiat, kuten ne, joita käytetään kryptovarojen siirroissa.

(3)  Assessment of risks to financial stability from crypto-assets.

(4)  Liao ja Caramichael, Stablecoins: Growth potential and impact on banking, International Finance Discussion Papers No 1334, Washington: Yhdysvaltain keskuspankin johtokunta, 2022.

(5)  Defi tarkoittaa pohjimmiltaan rahoituspalvelujen tarjoamista hajautetusti eli käyttämättä välittäjää rahoituspalvelun tarjoamisen helpottajana. Yksilöiden kehittämät DeFi-sovellukset otetaan käyttöön lohkoketjussa, jolloin ne alkavat vähitellen elää omaa elämäänsä niiden hallinnan siirtyessä käyttäjäyhteisölle. Defi-sovelluksen äärimmäinen muoto on hajautettu autonominen organisaatio (DAO). Tämä poikkeaa jyrkästi perinteisestä rahoitusjärjestelmästä, joka toimii rahoituspalvelujen saantia valvovien keskitettyjen välittäjien varassa. Lohkoketjuteknologian käyttö ei yksinään tee toiminnasta hajautettua rahoitustoimintaa. Pikemminkin on kyse siitä, että (esimerkiksi lohkoketjuteknologian mahdollistama) välikäsien puuttuminen johtaa hajautettuun rahoitukseen.

(6)  Chainalysis, 2021.

(7)  Ks. Sajeev, K. C. ja Afjal, M. Contagion effect of cryptocurrency on the securities market: a study of Bitcoin volatility using diagonal BEKK and DCC GARCH models, SN Bus Econ2, 57, 2022.

(8)  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kryptovarojen markkinoista ja direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta (COM(2020) 593 final, 24.9.2020).

(9)  EUVL C 155, 30.4.2021, s. 31.

(10)  Crypto-assets: Key developments, regulatory concerns and responses.

(11)  On aiheellista korostaa, että keskittymäriski on suuruudeltaan suhteellista ja rajoittuu kryptovarojen ekosysteemiin. Se ei liity mitenkään sellaiseen varallisuuden keskittymiseen, jota kuvataan esimerkiksi talouslehti Forbesin laatimassa maailman miljardöörien luettelossa.

(12)  Makarov, I. ja Schoar, A., Blockchain Analysis of the Bitcoin Market, 18.4, 2022.

(13)  Kryptolouhinta on prosessi, jossa lohkoketjuun lisätään yksittäisiä lohkoja ratkaisemalla monimutkaisia matemaattisia ongelmia. Louhinnan tarkoituksena on varmentaa kryptovaluuttatransaktioita ja esittää todiste työstä. Nämä tiedot lisätään lohkoketjun lohkoon, joka toimii louhintaliiketoiminnan tilikirjana.

(14)  Makarov, I. ja Schoar, A., Blockchain Analysis of the Bitcoin Market,18.4, 2022.

(15)  Assessment of risks to financial stability from crypto-assets.

(16)  ETSK:n lausunto kryptovaroista ja hajautetun tilikirjan teknologiasta (EUVL C 155, 30.4.2021, s. 31).

(17)  EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde toteaa, että kryptovaluuttoja käytetään Venäjään kohdistettujen pakotteiden kiertämiseen: Lagarde says that cryptos are being used to evade sanctions imposed on Russia.

(18)  Thiemann, A., 2021, Cryptocurrencies: An empirical View from a Tax Perspective, verotusta ja rakenneuudistusta koskevat Yhteisen tutkimuskeskuksen valmisteluasiakirjat, No 12/2021, Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, Sevilla, JRC126109.

(19)  Trespalacios, J. P., ja Dijk, J., The carbon footprint of bitcoin, De Nederlandsche Bank, DNB Analysis Series, 2021.

(20)  The Chainalysis 2022 Crypto Crime Report.

(21)  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kryptovarojen markkinoista ja direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta (COM(2020) 593 final).

(22)  Ks. valmisteilla oleva oma-aloitteinen lausunto digitaalisesta eurosta.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Terveydenhuoltoalan työvoimaa, hoitoa ja hoivaa koskeva strategia Euroopan tulevaisuutta varten”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 486/06)

Esittelijä:	Danko RELIĆ
Esittelijä:	Zoe TZOTZE-LANARA

Komitean täysistunnon päätös	20.1.2022
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus
Hyväksyminen jaostossa	6.9.2022
Hyväksyminen täysistunnossa	21.9.2022
Täysistunnon numero	572
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	194/4/3

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pitää tiukasti kiinni periaatteesta, jonka mukaan vahvat ja selviytymiskykyiset terveydenhuoltojärjestelmät edellyttävät välttämättä koulutettuja, ammattitaitoisia ja motivoituneita terveydenhuollon työntekijöitä. Tämä on perustekijä menestyksekkään terveyspolitiikan kannalta ja näin ollen olennaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa kaikkien pääsy ihmiskeskeiseen terveydenhuoltoon sekä ”oikeus terveyteen” Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin suosituksen mukaisesti ja niin, että kaikille eurooppalaisille taataan yhdenvertainen ja kestävä pääsy kohtuuhintaiseen, ennaltaehkäisevään, hoitavaan ja laadukkaaseen terveydenhuoltoon.

1.2

ETSK suhtautuu myönteisesti aloitteeseen EU:n tason toimista pitkäaikaishoidon ja varhaiskasvatuksen vahvistamiseksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisesti. Tämä edistää osaltaan laadukkaita, esteettömiä, yhdenvertaisia ja kohtuuhintaisia hoito- ja hoivapalveluja ja auttaa vahvistamaan sukupuolten tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

1.3

ETSK kehottaa soveltamaan hoito- ja hoiva-alaan muutosvoimaista lähestymistapaa, jossa keskitytään ihmisiin, heidän oikeuksiinsa ja tarpeisiinsa ja otetaan heidät mukaan kaikkiin tärkeisiin keskusteluihin, konsultointeihin ja päätöksiin. Komitea kehottaa komissiota laatimaan kunnianhimoisen hoito- ja hoivastrategian, joka lisää jäsenvaltioiden välistä ja sisäistä yhteenkuuluvuutta ja ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon alalla.

1.4

Eurooppalaisella hoitotakuulla voidaan varmistaa, että kaikilla EU:ssa asuvilla on elinikäinen mahdollisuus kohtuuhintaisiin ja laadukkaisiin terveydenhuolto- ja hoitopalveluihin, puuttua hoitovajeisiin, edistää säällisiä työoloja ja -ehtoja ja tarjota koulutusmahdollisuuksia. Omaishoitajien tukeminen ja parempi tunnustaminen sekä toimintalinjat, joilla pyritään puuttumaan palkatun ja palkattoman omaishoidon ongelmiin, ovat keskeisiä resurssien tehokkaan käytön kannalta.

1.5

Kun otetaan huomioon, että tehokkaat, vastuulliset ja riittävästi rahoitusta saavat julkiset palvelut ovat edelleen keskeisessä asemassa laadukkaan hoidon yhtäläisen saatavuuden varmistamiseksi, ETSK kehottaa Euroopan unionia varmistamaan kaikkien hoitopalvelujen tarjoajien välisen täydentävyyden solidaarisuuden pohjalta, kannustamaan julkisiin palveluihin ja yhteisötalouteen tehtäviin investointeihin ja tukemaan yhteisötalouden toimijoita hoito- ja hoiva-alalla.

1.6

Työvoimasuunnittelussa tulisi huomioida digitaaliteknologioiden kehittyminen, sillä näiden alojen innovaatiot avaavat mahdollisuuksia luoda uusia työympäristöjä ja järjestelyjä, joissa hoito toteutetaan, ja edellyttävät uusia taitoja. Pitkäaikaishoitopalvelujen digitalisoinnin tukeminen on keskeisen tärkeää digitaalisen kuilun kaventamiseksi ja digitaalisen köyhyyden torjumiseksi.

1.7

ETSK ehdottaa Euroopan unionin terveydenhuolto- ja hoitoalan työntekijöitä koskevan toimintasuunnitelman (1) päivittämistä. Terveysalan integroidun työvoimasuunnittelun ja -ennakoinnin kehittäminen sekä terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon henkilöstön osaamisen mukauttaminen ovat olennaisen tärkeitä asioita näiden palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseksi. Ajantasaistetulla suunnitelmalla voitaisiin varmistaa parempi tiedonkeruu, valjastaa käyttöön digitalisaation mahdollisuudet kaikkialla EU:ssa ja kehittää menetelmiä, joilla voidaan ennakoida paremmin henkilöstö- ja osaamistarpeita.

1.8

ETSK korostaa, että oikeutta liikkumiseen on kunnioitettava EU:ssa. Rajat ylittävä liikkuvuus tuo työvoiman suunnitteluun lisäulottuvuuden. Terveydenhuoltoalan työntekijöiden eurooppalaisen seurantapalvelun perustaminen auttamaan jäsenvaltioita suunnittelurakenteiden luomisessa ja ylläpitämisessä ja koordinoimaan suunnittelun rajat ylittäviä näkökohtia olisi hyödyllinen pitkän aikavälin infrastruktuuriosatekijä.

1.9

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, johon osallistuvat hallitukset, työnantajat ja työntekijät sekä heitä edustavat järjestöt, on keskeisen tärkeä tekijä muutosvoimaisen hoito- ja hoivastrategian ja selviytymiskykyisten terveydenhuolto-, hoito- ja hoivajärjestelmien kannalta EU:ssa. Hoito- ja hoivapalvelujen tarjoajat ja vastaanottajat on otettava mukaan osallistavan, selviytymiskykyisen ja tasa-arvoisen hoito- ja terveydenhuoltoekosysteemin kartoittamiseen.

2.   Yleisiä huomioita hoidosta ja hoivasta

2.1

EU:n kansalaisten sosiaalisen suojelun ja hyvinvoinnin kannalta elintärkeä pitkäaikaishoito koostuu erilaisista palveluista ja avusta henkilöille, jotka kärsivät henkisestä tai fyysisestä heikkoudesta tai vammasta pitkien jaksojen ajan, ovat riippuvaisia avusta jokapäiväisessä elämässä ja tarvitsevat jonkinlaista pysyvää hoitoa ammattilaisilta tai muilta kuin ammattilaisilta, jotka antavat hoitoa palkattuina tai palkatta, joko kotona tai hoitolaitoksissa (2).

2.2

Covid-19-pandemia testasi ankarasti hoitojärjestelmien selviytymiskykyä ja riittävyyttä eri puolilla EU:ta ja osoitti rakenteellisia ongelmia, kuten rahoituksen riittämättömyyttä ja henkilöstövajetta monissa maissa. Nämä ongelmat voivat pahentua meneillään olevien taloudellisten ja poliittisten haasteiden, inflaation, epävarmuuden ja energiakriisin vuoksi.

2.3

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistetaan oikeus hoitoon ja oikeus siihen, että laadukkaat viralliset hoitopalvelut ovat tarvittaessa kaikkien saatavilla. Komission puheenjohtaja von der Leyen ilmoitti vuoden 2021 unionin tilaa koskevassa puheessaan, että uuteen EU:n hoito- ja hoivastrategiaan sisältyy kaksi neuvoston suositusta lastenhoidosta (Barcelonan tavoitteiden tarkistaminen) ja pitkäaikaishoidosta. Euroopan parlamentti on suosittanut elinikäisen hoidon tarjonnan parantamista hoidon saajien ja tarjoajien tarpeiden perusteella ja kehottanut komissiota tukemaan jäsenvaltioita laadukkaiden hoitopalvelujen kehittämisessä (3).

2.4

ETSK on antanut useita lausuntoja hoidon tarjoamisesta EU:ssa (4) ja korostanut tarvetta investoida laadukkaaseen, kestävään ja kaikkien saatavilla olevaan hoitoon sekä puuttua lastenhoidon ja pitkäaikaishoidon puutteisiin. Komitea on havainnut puutteita hoidon tarjoamisessa kaikille. Puutteita ovat ”ongelmat kaikkien pääsyssä hoitoon, palvelutarjonnan monimuotoistuminen ja hajanaisuus, palvelutarjonnan puutteellinen sääntely, vaikeudet hallinnon tasojen välisessä koordinoinnissa, sosiaali- ja terveyspalvelujen niveltämiseen liittyvät ongelmat, palvelujen kasvava kaupallistuminen sekä ennaltaehkäisypolitiikkojen ja -toimenpiteiden tarve”. ETSK on vastustanut stereotypioita ja muunlaista ikääntyvien henkilöiden syrjintää ja kehottanut tarjoamaan ihmiskeskeistä hoitoa digitalisaation tuella. ETSK suosittaa, että digitalisaatiota hyödynnetään kaikin tavoin hoivatyöntekijöiden paperityön vähentämiseksi ja että otetaan käyttöön järkevän sääntelyn parhaat saavutukset.

3.   Muutosvoimainen lähestymistapa hoitoon

3.1

Tehokas eurooppalainen hoito- ja hoivastrategia edellyttää sitoutumista muutosvoimaiseen ja kunnianhimoiseen lähestymistapaan, jonka ytimessä ovat ihmiset ja heidän perusoikeutensa ja -tarpeensa, jolla varmistetaan heidän osallistumisensa konsultointeihin ja päätöksentekoon ja joka voi edistää yhteenkuuluvuutta ja ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä.

3.2

Tätä muutosvoimaa ilmentää eurooppalainen hoitotakuu, joilla varmistettaisiin, että kaikilla EU:ssa asuvilla on mahdollisuus saada kohtuuhintaisia ja laadukkaita hoitopalveluja koko elämänsä ajan. Sillä myös annettaisiin jäsenvaltioille yhtenäiset puitteet, jotta ne voivat tarjota laadukkaita palveluja ja elinikäisen hoidon strategioita sekä parantaa hoitajien työoloja ja koulutusta ja tukea omaishoitajia.

3.3

Hoitotalouteen ja -infrastruktuuriin on tehtävä laajamittaisia investointeja muutosvoimaista lähestymistapaa varten. Näin pystytään puuttumaan jatkuviin hoitovajeisiin ja luomaan vuoteen 2035 mennessä mahdollisesti noin 300 miljoonaa työpaikkaa, jotka myös edistäisivät sukupuolten tasa-arvoa ja naisten pääsyä työmarkkinoille (5).

3.4

Vaikka jäsenvaltioissa on käytössä erilaisia malleja, tehokkaat, vastuuvelvolliset ja asianmukaisesti rahoitetut julkiset palvelut ovat edelleen keskeisessä asemassa varmistettaessa kaikkien yhdenvertainen mahdollisuus laadukkaaseen hoitoon ja tuettaessa palkattomia hoitopalvelujen tarjoajia, erityisesti naisia. ETSK korostaa tarvetta huolehtia mahdollisimman suuresta täydentävyydestä ja synergiasta kaikkien hoito- ja terveydenhuoltopalveluja tarjoavien, niin julkisen kuin yksityisen sektorin (voittoa tavoittelevien ja voittoa tavoittelemattomien) tahojen välillä, jotta saavutettaisiin hoidon yleinen kattavuus (6) ottaen huomioon parhaat käytännöt ja myönteiset esimerkit eri jäsenvaltioissa ja kunnioittaen samalla kansallisia erityispiirteitä ja eroja.

3.5

Yksityistämissuuntaukset ja markkinalähtöiset käytännöt, kuten riskien valinta ja voiton maksimointi hoidon ja terveyden kustannuksella, voivat pahentaa epätasa-arvoa, mikä vaikuttaa haavoittuvimmassa asemassa oleviin, joiden hoitotarpeet jäävät täyttämättä. Solidaarisuuteen, kansallisen toimivallan kunnioittamiseen ja toissijaisuusperiaatteeseen pohjautuva pitkäaikaishoito ja lastenhoito edellyttävät EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla vahvoja sosiaalisen suojelun järjestelmiä ja julkisia palveluja, sosiaalisia investointeja ja yhteisötalouden toimijoita, kuten keskinäisiä yrityksiä, jotta voidaan varmistaa, että asianmukaisesti koulutetut hoitajat tarjoavat optimaalista yhteisöperustaista ja kotihoitoa (7).

3.6

EU:n rakenne- ja investointirahastoja voidaan käyttää hoitoinvestointien tukemiseen. Komission tulisi täsmentää EU-ohjausjaksoon sisältyviä maakohtaisia suosituksiaan terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon alalla ja tarvittaessa auttaa jäsenvaltioita priorisoimaan alalle riittävästi rahoitusta, jota on pidettävä tuottavana investointina eikä taloudellisena rasitteena.

4.   Työolot, haasteet ja työllisyyspotentiaali

4.1

Pitkäaikaishoidon alalla EU:ssa työskentelee noin 6,3 miljoonaa ihmistä, kun taas 44 miljoonaa ihmistä antaa usein toistuvaa epävirallista pitkäaikaishoitoa sukulaisille tai ystäville. Kyse on yhdestä nopeimmin kasvavista aloista maailmassa (8). On odotettavissa, että vuoteen 2030 mennessä luodaan jopa 7 miljoonaa työpaikkaa terveydenhuollon ammattilaisille ja hoito- ja hoiva-alan työntekijöille. (9)

4.2

Hoitoalan suuria haasteita ovat henkilöstöpula, vaativat työolot, jotka eivät houkuttele, työvoiman ikääntyminen sekä rahoituksen puute, joka johtuu sosiaali- ja terveysalan määrärahojen leikkauksista vaihtelevin määrin eri jäsenvaltioissa vastauksena vuoden 2008 talouskriisiin. (10) Lähes kaikissa EU-maissa alan työpaikat eivät lisäänny samaa tahtia kuin kysyntä kasvaa, mikä johtuu henkisesti ja fyysisesti rankoista työoloista, jotka saavat hoitotyöntekijät jättämään alan. Pandemia on kärjistänyt tätä suuntausta, joka vaikuttaa haitallisesti sekä hoitotyöntekijöiden että hoidon saajien terveyteen ja turvallisuuteen.

4.3

Muutosvoimaisella lähestymistavalla olisi edistettävä sukupuolten tasa-arvoa, kun otetaan huomioon, että naisten osuus hoitoalan työvoimasta on yli 80 prosenttia, he ovat pääasiallisia hoitajia ja hoidon saajia virallisissa ja epävirallisissa ympäristöissä (11) ja he ovat keskimäärin vanhempia kuin EU:n työvoima kokonaisuudessaan. Koska naiset kantavat valtaosan perheeseen liittyvistä hoitovelvollisuuksista, saatavilla olevat ja kohtuuhintaiset varhaiskasvatuspalvelut ja pitkäaikaishoitoon liittyvät palvelut mahdollistaisivat yhä useampien naisten pääsyn työmarkkinoille. Työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevaan direktiiviin sisältyvä oikeus vähintään viiteen työpäivään omaishoitovapaata vuodessa antaa jonkin verran tukea omaishoitajille, jotka yrittävät tasapainottaa työ- ja hoitovelvoitteitaan. Ilman riittävää palkallista lomaa tämä direktiivissä säädetty oikeus jää kuitenkin ainakin osittain käyttämättä, ja tilanne voi pahentaa sukupuolten välistä eriarvoisuutta.

4.4

Alan palkat ovat monissa EU-maissa keskimääräistä alhaisemmat huolimatta raskaista työoloista, osaamista tai pätevyyttä ja tutkintoja koskevista erityisvaatimuksista sekä suurista työterveys- ja työturvallisuusriskeistä (12). Useissa jäsenvaltioissa järjestäytyminen, työehtosopimusneuvottelujen kattavuus, työtyytyväisyys ja henkilöstön määrän suhde käyttäjien määrään ovat alhaisella tasolla. Pandemia paljasti muun muassa henkilönsuojainten riittämättömyyden.

4.5

Palkaton omaishoito, tai perhehoito, on pitkäaikaishoidon kulmakivi Euroopassa, mutta kotihoito ja yhteisöllinen hoito ovat monissa maissa edelleen alikehittyneitä ja vaikeasti saatavilla (13). Ottaen huomioon omaishoidon tarjoamisen vaikutuksen elämän keskeisiin tuloksiin ETSK suosittelee painokkaasti sellaisia politiikkoja, joilla edistetään omaishoidon ”virallistamista”, tuetaan omaishoitajia ja edistetään resurssien tehokasta käyttöä.

4.6

ETSK ilmaisee huolensa laajalle levinneistä hoitoalan epävarmoista työsuhteista, joissa hoitotyötä tekevät pimeänä työnä pääasiassa naispuoliset kotihoidon työntekijät, jotka asuvat kyseisessä kotitaloudessa ja tulevat pääasiassa maahanmuuttajaryhmistä tai liikkuvien kansalaisten ryhmistä. Tämä harmaa alue, jota kärjistävät virallisten hoitopalvelujen saavuttamattomuus ja taloudellinen välttämättömyys, edellyttää yhtenäistä toimintapoliittista lähestymistapaa, jossa kiinnitetään asianmukaista huomiota osaamisen sertifiointiin, aseman laillistamiseen ja oleskelulupamenettelyihin.

4.7

Samalla kun pitkäaikaishoidon kysyntä kasvaa, ala hyötyy korkeammista ja houkuttelevammista palkoista, tehokkaasta kollektiivisesta edustuksesta ja työehtosopimusneuvotteluista sekä lisäkoulutuksesta. Julkisella rahoituksella, jolla parannetaan työoloja (esimerkiksi julkisiin hankintoihin sovellettavien vaatimusten avulla), voidaan auttaa puuttumaan henkilöstövajeeseen ja varmistamaan laadukas pitkäaikaishoito. Alan uudistamisessa on olennaisen tärkeää ammatillistaminen, laadun määrittely ja standardien laatiminen laadun arvioimiseksi tai mittaamiseksi sekä standardien yhdenmukaistaminen jäsenvaltioiden välillä (14).

5.   Muita huomioita

5.1

Pandemia on paljastanut pirstaleisuutta ja hajanaisuutta erityisesti hoidon tarjonta- ja rahoitusvastuissa monissa jäsenvaltioissa, ja tämä on osoittanut, että terveydenhuoltojärjestelmien ja kansallisten hoitojärjestelmien välistä integrointia on parannettava (15) ja että kansallisilla järjestelmillä on parhaat mahdollisuudet varmistaa hoidon tehokkuus ja saatavuus kaikille.

5.2

Yksi merkittävä uusi haaste, joka edellyttää yhteensovitettuja toimenpiteitä uudessa hoito- ja hoivastrategiassa, koskee sellaisten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä ja niihin puuttumista, jotka ovat seurausta pandemiasta ja väestön ikääntymiseen liittyvistä kasvavista mielenterveysongelmista (esim. dementia).

5.3

Kuten viimeaikaiset kokemukset covid-19-pandemian torjumisesta ja hillitsemisestä pitkäaikaishoitolaitoksissa ovat osoittaneet (16), sekä julkisten että yksityisten hoitopalveluja tarjoavien laitosten tosiasiallinen arviointi ja niitä koskevat tehokkaat ja virtaviivaistetut ulkoiset valvonta- ja tarkastusmenettelyt ovat keskeisessä asemassa ehkäistäessä väärinkäytöksiä ja varmistettaessa turvallisuus ja laatu erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien, vanhusten ja lasten hoidossa hyödyntämällä jäsenvaltioissa käytössä olevia hyviä käytäntöjä.

5.4

EU:n laajuisen standardoidun tiedonkeruun ja pitkäaikaishoitoa koskevien indikaattorien kehittäminen on keskeisen tärkeää menestyksekkään hoito- ja hoivastrategian kannalta jäsenvaltioiden tasolla, mukaan lukien raportointivaatimukset ja säännölliset tarkistukset. Tässä on käytettävä tehokkaita ja virtaviivaisia menettelyjä. Erityisesti riittävä lastenhoidon tarjoaminen edellyttää määrällisiä ja laadullisia tavoitteita edistymisen mittaamiseksi ja Barcelonan tavoitteiden saavuttamiseksi ja ylittämiseksi.

5.5

Pitkäaikaishoitopalvelujen digitalisoinnin tukeminen on keskeistä digitaalisen kuilun umpeenkuromisessa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä saavutettavuuteen, tukijärjestelmiin, digitaalisen lukutaidon parantamiseen, työn laadun parantamiseen digitalisaation avulla, osaamisen kehittämiseen ja uusiin diagnoosi-, seuranta- ja hoitomenetelmiin.

5.6

ETSK tuomitsee Venäjän federaation Ukrainassa tekemät sotarikokset, jotka kohdistuvat hoitotyöntekijöihin ja terveydenhuoltoalan työntekijöihin, potilaisiin, lapsiin, sairaaloihin ja muihin laitoksiin. Tällä hyökkäyksellä on kuolemien ja loukkaantumisten lisäksi vakavia seurauksia Ukrainan terveys- ja hoitojärjestelmälle, mikä vaatii kohdennettuja avustus- ja tukitoimenpiteitä – myös kun otetaan huomioon, että Ukrainan kriisi leviää kaikkialle ja vaikuttaa moniin sosiaalisen ja taloudellisen ympäristön osa-alueisiin.

5.7

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, johon osallistuvat hallitukset, työnantajat ja työntekijät sekä heitä edustavat järjestöt, on keskeisen tärkeää muutosvoimaisen hoito- ja hoivastrategian ja selviytymiskykyisten terveydenhuoltojärjestelmien kannalta EU:ssa. Tärkeää on, että hoitoa saavien ja tarjoavien henkilöiden tulee olla mukana nykyistä osallistavamman, selviytymiskykyisemmän ja tasa-arvoisemman hoito- ja terveydenhuoltoekosysteemin kartoittamisessa, johon osallistuvat kansalaisyhteiskunta ja muut sidosryhmät, kuten kirkko ja hyväntekeväisyysorganisaatiot.

6.   Yleisiä huomioita terveydenhuoltohenkilöstöstä

6.1

Hyvä terveydenhuolto on vakaan, turvallisen ja vauraan yhteiskunnan tukipilari, ja sen järjestäminen on hallituksen vastuulla. Monissa maissa yleisenä käytäntönä on turvautua halpaan ja nopeaan terveydenhuoltoalan työntekijöiden rekrytointiin muista Euroopan maista. Tämä katsotaan yksinkertaisesti luonnolliseksi tosiasiaksi, ja se on jäänyt järkyttävällä tavalla ratkaisematta.

6.2

ETSK pitää tiukasti kiinni periaatteesta, jonka mukaan vahvoja ja selviytymiskykyisiä terveydenhuoltojärjestelmiä on mahdollista kehittää ainoastaan, jos ne perustuvat koulutettuun, ammattitaitoiseen ja motivoituneeseen terveydenhuoltoalan henkilöstöön. Tällaisen henkilöstön olemassaolo on perustavanlaatuista menestyksekkään terveyspolitiikan kannalta ja siten välttämätöntä, jotta kaikki pääsevät terveydenhuollon piiriin ja turvataan oikeus terveyteen. Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin suosituksilla pyritään luomaan oikeus terveyteen, jotta kaikille eurooppalaisille taataan kohtuuhintaisen, ennaltaehkäisevän, hoitavan ja laadukkaan terveydenhuollon saatavuus yhdenvertaisesti.

6.3

Euroopan terveysunionin olisi parannettava EU:n tason suojelua, ennaltaehkäisyä, varautumista ja reagointia ihmisten terveydelle aiheutuviin uhkiin. Tässä yhteydessä kaikkien Euroopan terveysunionin keskeisten aloitteiden menestys riippuu suuresti korkealaatuisesta terveydenhuoltohenkilöstöstä.

6.4

ETSK on käsitellyt useissa lausunnoissaan (17) terveydenhuoltohenkilöstöä koskevaa kysymystä monissa muissa yhteyksissä ja toimissa. Erityisesti pandemian aikana terveydenhuoltoalan työntekijät ovat eturintamassa ja osoittavat erinomaista solidaarisuutta kaikkein vaikeimpina aikoina.

6.5

ETSK tukee toimenpiteitä, joihin olisi ryhdyttävä, jotta terveydenhuoltoalan työpaikat olisivat houkuttelevampia nuorille. Tämä on yksi tärkeimmistä edellytyksistä luoda riittävät terveydenhuoltojärjestelmien henkilöresurssien valmiudet terveydenhuollon tarpeiden täyttämiseksi, terveyden edistämiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi.

6.6

Terveydenhuoltohenkilöstöön liittyviä lukuja, muuttoliikettä, taitoja ja muita erityispiirteitä koskevia tietoja olisi standardoitava ja jaettava jatkuvasti jäsenvaltioiden kesken. Lukuisat tapahtumat (covid-19-pandemia, maanjäristykset, tulvat, Venäjän hyökkäys Ukrainaan jne.) ovat osoittaneet nopean reagoinnin merkityksen erityisesti kriisitilanteissa.

6.7

Työpaikat sosiaali- ja terveyspalvelujen alalla lisääntyivät OECD-maissa 48 prosenttia vuosina 2000–2017 (18). Väestön ikääntyessä ja muuttuessa myös terveyspalvelujen kysyntä kasvaa ja muuttuu. Terveysalan työntekijöiden maailmanlaajuisen kysynnän arvioidaan lähes kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä (19).

6.8

Jo ennen covid-19-pandemiaa kyky tarjota perusterveydenhuoltopalveluja oli monissa maissa rajallinen, mikä johtui jatkuvasta terveydenhuoltoalan työvoimapulasta ja ennustetusta 18 miljoonan terveydenhuollon ammattilaisen vajeesta maailmanlaajuisesti vuoteen 2030 mennessä (20).

6.9

On tärkeää määritellä selkeästi osaamisen ja tehtävien mahdollisen siirron tai yhdistämisen periaatteet (tehtävien siirto / osaamisyhdistelmä). Terveydenhuoltohenkilöstöä kouluttavia laitoksia on koordinoitava, jotta ne voivat vastata asianmukaisesti kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän tarpeisiin tekemällä oikea-aikaisia korjauksia koulutukseen otettavien määrään ja opetussuunnitelmiin.

6.10

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöresurssien kehittämisessä olisi noudatettava koordinoinnin, monialaisen yhteistyön ja hoidon integroinnin periaatetta niin, että yhteisenä tavoitteena on saavuttaa kansalaisten hoidon jatkuvuus 24/7/365-mallissa.

6.11

Erityistä huomiota tulee kiinnittää hoidon saatavuuteen paikallisyhteisöissä, erityisesti harvaan asutuilla alueilla, syrjäisillä tai eristyksissä olevilla maaseutualueilla sekä saarilla, missä nykyaikaisia kuljetus- ja telelääketieteen ratkaisuja on käytettävä entistä aktiivisemmin.

7.   Terveydenhuollon henkilöstösuunnittelu

7.1

ETSK katsoo, että terveydenhuollon henkilöstösuunnittelussa on pyrittävä luomaan edellytykset hoidon laatua ja potilasturvallisuutta parantavalle ammatilliselle käytännölle. Samalla on varmistettava valmiudet laadukkaaseen koulutukseen kaikilla tasoilla.

7.2

Terveydenhuoltohenkilöstön hallinnointia on pidettävä strategisesti tärkeänä toimintana koko valtionhallinnon tasolla niin, että jäsenvaltion hallituksella on siinä keskeinen rooli, ja se on toteutettava monialaisesti ottamalla huomioon erilaiset näkökulmat ja painopisteet.

7.3

Terveydenhuoltohenkilöstön hallinnoinnissa on käsiteltävä kaikkia ”ammattilaisten elinkaaren” vaiheita tulevien opiskelijoiden rekrytoinnista eläkeläisten työllistämiseen. Koulutukseen, työhön ja uralla etenemiseen pyrkivien ehdokkaiden valintaprosessin olisi oltava avoin ja oikeudenmukainen, ilman minkäänlaista syrjintää.

7.4

Terveysalan työvoiman suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon ja tuoda selkeästi esiin kansalaisten ja terveydenhuollon työntekijöiden tarpeet. Suunnittelu- ja hallinnointiprosesseissa on määriteltävä menetelmät, joiden avulla on mahdollista kartoittaa ammattilaisten kaikki tarpeet työoloista, aineellisista oikeuksista, etenemismahdollisuuksista, oppimiseen ja tutkimukseen osoitetusta riittävästä ajasta ja resursseista aina henkilökohtaisen ja työelämän välisen kestävän tasapainon luomiseen.

7.5

Terveydenhuoltohenkilöstön suunnittelussa on otettava huomioon rakenteen suunnittelu, mutta myös toimenpiteet ja prosessit asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta voidaan määritellä, mitä on saavutettava ja millä erityisellä tavalla.

7.6

ETSK ehdottaa Euroopan unionin terveydenhuolto- ja hoitoalan työntekijöitä koskevan toimintasuunnitelman (21) päivittämistä. Terveysalan integroidun työvoimasuunnittelun ja -ennakoinnin kehittäminen sekä terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon henkilöstön osaamisen mukauttaminen ovat olennaisen tärkeitä asioita näiden palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseksi.

7.7

Työmarkkinaosapuolilla ja kaikilla asiasta kiinnostuneilla kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on oltava aktiivinen rooli terveydenhuoltoalan työvoiman suunnitteluprosessissa. On tarpeen määritellä eri ammattiryhmien väliset suhteet, väestön erityistarpeet ja järjestelmä tiettyjen pätevyyksien hankkimiseksi.

7.8

Oikeuksien turvaamiseksi ja riittävien kannustimien tarjoamiseksi terveydenhuollon ammattilaisille on tarpeen määrittää maantieteelliset alueet, jotka eivät ole houkuttelevia, tai toiminta-alueet, missä henkilöresursseista on pulaa. ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio antaa suosituksia resurssien vähimmäisosuuksista väestöyksikköä kohti yleistä perusterveydenhuoltoa ja hätätilanteita varten. Suosituksissa olisi otettava huomioon maantieteellinen jakauma ja ikäprofiili (22).

7.9

Näiden suositusten perustana on tärkeää parantaa kansainvälisiä tiedonkeruutoimia tietoluokkien yhdenmukaistamiseksi mahdollisuuksien mukaan, jotta voidaan tunnistaa erot ja välttää tietojen virheellistä tulkintaa. On tärkeää ottaa huomioon kansalliset poikkeamat yhdenmukaistetuista luokista eri puolilla Eurooppaa, jotta tiedot voidaan asettaa asiayhteyteen (23).

7.10

Kysymystä taloudellisista resursseista käsitellään eri tavoin kunkin jäsenvaltion taloudellisen tilanteen mukaan. Saatavilla oleva näyttö viittaa siihen, että jäsenvaltioiden on tarpeen varmistaa, että järjestelmäsuunnittelussa yleisesti ja terveydenhuoltoalan työvoiman suunnittelussa erityisesti otetaan huomioon sekä laajempi ympäristö että hallituksen suhteellinen kyky vaikuttaa siihen (24).

7.11

Henkilöstön suunnittelussa tulisi huomioida digitaaliteknologioiden kehittyminen, sillä innovaatiot näillä aloilla avaavat mahdollisuuksia luoda uusia työympäristöjä ja ympäristöjä, joissa hoito toteutetaan, ja edellyttävät uusia taitoja.

8.   Työolot ja -ehdot

8.1

Työolojen merkitys tekijänä ammattilaisten päätöksissä aloittaa ura lääketieteen alalla, jäädä alalle tai lähteä alalta korostaa johdonmukaisen politiikan merkitystä koulutuksen, työllisyyden, perhe-elämän, rahoituksen ja muuttoliikkeen kaltaisilla osa-alueilla. Terveysalan työvoiman suunnittelusta käydyssä keskustelussa keskitytään paljon ammatilliseen korvaukseen keskeisenä tekijänä rekrytoinnissa ja työvoiman säilyttämisessä. Kuitenkin koulutukseen pääsy, mukaan lukien ammatillinen kehittyminen ja kyky ylläpitää taitoja, käytännön olosuhteet, kuten hoidon saatavuus, virallinen työaika, turvallinen henkilöstötaso, mielekkäät ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet ja työ- ja yksityiselämän tasapaino, edistävät kaikki osaltaan terveellistä työympäristöä, jossa lääketieteen ala on houkutteleva ja kestävä uravalinta (25).

8.2

Eurooppalaiset ja kansainväliset lääketieteen alan organisaatiot panevat merkille, että sairaaloissa, yleislääkärin vastaanotoilla ja yksityisillä vastaanotoilla työskentelevät lääkärit kohtaavat yhä enemmän väkivaltatilanteita – joskus äärimmäistä väkivaltaa – päivittäisessä työssään, konfliktialueiden ulkopuolella (26). ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja kaikkia sidosryhmiä osoittamaan poliittista sitoutumista ja olemaan tietoisia kiireellisestä tarpeesta suojella terveysalan henkilöstöä heidän tehdessä työtään.

8.3

Terveydenhuollon työntekijät ovat vaarassa sairastua tartuntatauteihin työssä tapahtuvan altistumisen kautta. Sairauksien leviäminen johtaa terveydenhuollon työntekijöiden keskuudessa poissaoloihin, sairastamiseen ja joissakin tapauksissa kuolemantapauksiin. Viime kädessä tämä johtaa työvoiman vähenemiseen ja vaikuttaa näin potilaiden hoidon ja turvallisuuden laatuun.

8.4

Terveydenhuollon työntekijät voivat myös kärsiä psyykkisestä stressistä ja mahdollisesti mielenterveysongelmista, jotka vaikuttavat sekä heidän työhönsä että henkilökohtaiseen elämäänsä. Viime vuosina on raportoitu yhä enemmän terveydenhuollon työntekijöistä, jotka vähentävät ammattinsa harjoittamista tai jäävät eläkkeelle varhaisessa vaiheessa työuupumuksen, masennuksen tai muiden mielenterveysongelmien vuoksi (27). ETSK kehottaa investoimaan julkisiin mielenterveyspalveluihin, jotta varmistetaan, että nämä palvelut ovat kaikilta osin ja maksuttomasti kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten saatavilla.

9.   Liikkuvuus

9.1

ETSK korostaa, että oikeutta liikkuvuuteen on kunnioitettava sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Rajatylittävää liikkuvuutta olisi helpotettava yksittäisten työntekijöiden ja koko ammatin hyväksi, sillä se tarjoaa mahdollisuuden tietämyksen siirtämiseen ja keskinäiseen oppimiseen, mikä hyödyttää potilashoitoa ja viime kädessä koko terveydenhuoltojärjestelmää. Jos muuttoliikettä tapahtuu taloudellisen välttämättömyyden tai epäsuotuisten työolojen johdosta, on ratkaisevan tärkeää tunnistaa tämän dynamiikan perimmäiset syyt ja puuttua niihin sekä pyrkiä parantamaan terveydenhuoltohenkilöstön tilannetta (28).

9.2

Rajatylittävä liikkuvuus tuo työvoiman suunnitteluun lisäulottuvuuden. Terveydenhuoltoalan työntekijöiden eurooppalaisen seurantapalvelun perustaminen auttamaan jäsenvaltioita suunnittelurakenteiden luomisessa ja ylläpitämisessä ja koordinoimaan suunnittelun rajatylittäviä näkökohtia olisi hyödyllinen pitkän aikavälin infrastruktuuriosatekijä. Se olisi nivottava EU:n prosesseihin, erityisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja pandemioita koskevaan suunnitteluun, jota kaavaillaan tulevassa vakavia rajatylittäviä terveysuhkia koskevassa EU:n asetuksessa (29).

9.3

Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön eettisiä rekrytointikäytäntöjä terveydenhuoltoalan henkilökunnan kansainvälistä rekrytointia koskevien WHO:n käytännesääntöjen mukaisesti (30). Ammattilaisten rekrytointia ulkomailta ei tulisi pitää pelkästään keinona lieventää kotimaan terveydenhuoltoalan henkilöstöpulaa. Jos liikkuvuusvirrat ovat epäsymmetrisiä, olisi pyrittävä luomaan tasapainottavia mekanismeja, jotka edistävät kaikkia osapuolia hyödyttävää vaihtoa.

10.   Muita huomioita

10.1

Tehokas johtaminen on ratkaisevan tärkeää kaikilla tasoilla tapahtuvaa terveydenhuoltoalan ammattilaisten hallinnointia ajatellen. Se on terveydenhuoltoalan koulutuksen monitahoinen ja suuresti arvostettu osatekijä, joka yhä laajemmin tunnustetaan olennaisen tärkeäksi koulutuksen, tutkimuksen ja kliinisten käytäntöjen korkeiden vaatimusten saavuttamisen kannalta.

10.2

Laadukkaan ja riittävän johtamiskoulutuksen ja johtamiseen liittyvien valmiuksien kehittämisen olisi näin ollen oltava osa kaikkien terveysalan ammattien opetussuunnitelmia (31).

---

(1)  Euroopan komissio julkaisi vuonna 2012 EU:n terveysalan työvoimaa koskevan toimintasuunnitelman.

(2)  Euroopan komissio, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto (2014). ”Adequate social protection for long-term care needs in an ageing society: report jointly prepared by the Social Protection Committee and the European Commission”, julkaisutoimisto, https://data.europa.eu/doi/10.2767/32352 s. 14.

(3)  Euroopan parlamentin 15 marraskuuta 2018 antama päätöslauselma sukupuolten tasa-arvoa edistävistä hoitopalveluista EU:ssa https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-8-2018-0464_FI.html

(4)  EUVL C 129, 11.4.2018, s. 44, EUVL C 487, 28.12.2016, s. 7, EUVL C 204, 9.8.2008, s. 103, esite ja ETSK:n lausunto aiheesta ”Taloudellinen, teknologinen ja sosiaalinen murros ikääntyneille tarjottavissa kehittyneissä terveyspalveluissa” (EUVL C 240, 16.7.2019, s. 10) sekä ETSK:n lausunto ”Kohti uutta vanhustenhoitomallia: covid-19-pandemian opetukset” (EUVL C 194, 12.5.2022, s. 19).

(5)  Addati, L., Cattaneo, U., ja E. Pozzan, raportti vuodelta 2022 aiheesta ”Care at work: investing in care leave and services for a more gender equal world of work”, ILO, Geneve https://www.ilo.org/global/topics/care-economy/WCMS_838653/lang--en/index.htm

(6)  https://www.who.int/publications/i/item/WHO-HIS-SDS-2018.53

(7)  Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Sosiaalisten investointien vaikutukset työllisyyteen ja julkistalouteen” (EUVL C 226, 16.7.2014, s. 21).

(8)  Eurofound (2020), ”Long-term care workforce: Employment and working conditions”, EU:n julkaisutoimisto, Luxemburg. https://www.eurofound.europa.eu/nb/publications/customised-report/2020/long-term-care-workforce-employment-and-working-conditions

(9)  Barslund, Mikkel et. al (2021), ”Study: Policies for long-term Carers” (2021), Bryssel, Euroopan parlamentti, https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2021/695476/IPOL_STU(2021)695476_EN.pdf

(10)  https://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0011/186932/12-Summary-Economic-crisis,-health-systems-and-health-in-Europe.pdf

(11)  Euroopan komissio, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto, ”Long-term care report: trends, challenges and opportunities in an ageing society”, (2021) Volume I, Chapter 3, julkaisutoimisto, s. 12, 28, https://data.europa.eu/doi/10.2767/677726

(12)  Ks. alaviite 11, s. 68–70.

(13)  Euroopan komissio, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto, Zigante, V., ”Informal care in Europe: exploring formalisation, availability and quality”, julkaisutoimisto, 2018, https://data.europa.eu/doi/10.2767/78836

Spasova, S., et al (2018), ”Challenges in long-term care in Europe. A study of national policies”, Euroopan sosiaalipolitiikkaverkosto (ESPN), Bryssel, Euroopan komissio, https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=fi&pubId=8128&furtherPubs=yes

(14)  Ks. alaviite 11, luku 3.

(15)  Euroopan komissio, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto (2014), ”Adequate social protection for long-term care needs in an ageing society: report jointly prepared by the Social Protection Committee and the European Commission”, julkaisutoimisto, https://data.europa.eu/doi/10.2767/32352 s. 36 ja Pan-European Commission on Health & Sustainable Development (2021), ”Drawing light from the pandemic: a new strategy for health and sustainable development. A review of the evidence”, https://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0015/511701/Pan-European-Commission-health-sustainable-development-eng.pdf

(16)  Danis, K., Fonteneau, L., et al.,(2020), ”High impact of COVID-19 in long-term care facilities: suggestion for monitoring in the EU/EEA”, Euro Surveillance: European Communicable Disease Bulletin, 25(22). https://doi.org/10.2807/1560-7917.ES.2020.25.22.2000956

(17)  EUVL C 286, 16.7.2021, s. 109, EUVL C 429, 11.12.2020, s. 251, EUVL C 242, 23.7.2015, s. 48; EUVL C 143, 22.5.2012, EUVL C 18, 19.1.2011, s. 74, EUVL C 77, 31.3.2009, s. 96.

(18)  https://one.oecd.org/document/ECO/WKP(2021)43/en/pdf

(19)  Liu J.X., Goryakin Y., Maeda A., Bruckner T., Scheffler R., Global health workforce labor market projections for 2030. Human Resources for Health 2017;15:11 (https://human-resources-health.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12960-017-0187-2).

(20)  https://www.who.int/health-topics/health-workforce#tab=tab_1

(21)  Euroopan komissio julkaisi vuonna 2012 EU:n terveysalan työvoimaa koskevan toimintasuunnitelmansa.

(22)  Pienten ja keskisuurten yritysten keskusjärjestön (CPME) terveysalan työvoimaa koskeva politiikka (https://www.cpme.eu/policies-and-projects/professional-practice-and-patients-rights/health-systems-and-health-workforce).

(23)  Ks. alaviite 2.

(24)  Russo G., Pavignani E., Guerreiro C.S., Neves C., Can we halt health workforce deterioration in failed states? Insights from Guinea Bissau on the nature, persistence and evolution of its HRH crisis. Human Resoures for Health 2017;15(1):12.

(25)  Ks. alaviite 2.

(26)  https://www.cpme.eu/api/documents/adopted/2020/3/EMOs.Joint_.Statement.on_.Violence.FINAL_.12.03.2020.pdf

(27)  Dyrbye, L. N., T. D. Shanafelt, C. A. Sinsky, P. F. Cipriano, J. Bhatt, A. Ommaya, C. P. West ja D. Meyers, 2017, ”Burnout among health care professionals: A call to explore and address this underrecognised threat to safe, high-quality care”, NAM Perspectives. Tausta-asiakirja, National Academy of Medicine, Washington, DC.

(28)  Euroopan komissio, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto (2014). ”Adequate social protection for long-term care needs in an ageing society: report jointly prepared by the Social Protection Committee and the European Commission”, julkaisutoimisto, https://data.europa.eu/doi/10.2767/32352 s. 14.

(29)  Euroopan komissio, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto (2014). ”Adequate social protection for long-term care needs in an ageing society: report jointly prepared by the Social Protection Committee and the European Commission”, julkaisutoimisto, https://data.europa.eu/doi/10.2767/32352 s. 14.

(30)  https://www.who.int/publications/m/item/migration-code

(31)  Van Diggele, C., Burgess, A., Roberts, C., & Mellis, C. (2020), ”Leadership in healthcare education”, BMC Medical Education, 20 (Suppl. 2), 456. https://doi.org/10.1186/s12909-020-02288-x

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU-tason nuorisotesti”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 486/07)

Esittelijä:

Katrīna LEITĀNE

Komitean täysistunnon päätös	24.2.2022
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus
Hyväksyminen jaostossa	6.9.2022
Hyväksyminen täysistunnossa	21.9.2022
Täysistunnon numero	572
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	158/0/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Poliittinen osallistuminen on jokaisen toimivan demokratian perusta. Nuoret eurooppalaiset pitävät EU:n tärkeimpänä voimavarana demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista (1). On ratkaisevan tärkeää varmistaa, että nuoret pystyvät vaikuttamaan tulevaisuutensa kannalta merkityksellisiin päätöksiin, sillä epäsuorallakin vaikutuksella voi olla suurta merkitystä nuorison ja tulevien sukupolvien kannalta. Vaikka toimintapolitiikat eivät kohdistuisi suoraan nuoriin tai niitä ei pidetä osana perinteistä nuorisopolitiikkaa, ne voivat tästä huolimatta vaikuttaa voimakkaasti nuorten elämään. On tärkeää tarjota tehokkaita mekanismeja, jotka täydentävät olemassa olevia osallistumisjärjestelyjä ja ovat demokratian periaatteiden mukaisia ja jotka on räätälöity nuorten tarpeisiin. Näin voidaan parantaa ja tehostaa päätöksentekoa.

1.2

ETSK pitää koulutusta yhtenä tehokkaimmista tavoista tavoittaa nuoret ja tiedottaa heille kaikista mahdollisista osallistumismuodoista sekä arvoista, joita Eurooppa-hanke edustaa. Olemassa olevat virallista ja epävirallista koulutusta tukevat ohjelmat, kuten Erasmus+ ja Euroopan solidaarisuusjoukot, ovat kehittäneet nuorten näköaloja demokraattisen osallistumisen sekä Euroopan unionin arvojen ja periaatteiden suhteen.

1.3

ETSK muistuttaa selvästä tarpeesta ottaa nuoret mukaan päätöksentekoon osallistamalla heitä merkityksellisellä tavalla nuorille parhaiten soveltuvalla tavalla. Tämän jälkeen on toteutettava seuranta, arviointi ja vaikutustenarviointi sen varmistamiseksi, että nuorten näkemykset on otettu huomioon poliittisia päätöksiä tehtäessä. Osallistaminen päätöksentekoprosessin kaikissa vaiheissa kasvattaa luottamusta nuorten sukupolvien keskuudessa ja laajemminkin ja auttaa näkemään näiden väestöryhmien merkityksen ja tärkeyden päätöksiä tehtäessä. Prosessien yhteydessä olisi tiedotettava näkyvästi ja avoimesti kyseisen osallistumisen tuloksista. Tämä on ratkaisevan tärkeää luottamuksen rakentamiseksi nuorten ja poliittisen päätöksenteon välillä (2). Myös sosiaalinen osallisuus ja tarpeiltaan erilaisten ryhmien tavoittaminen on erittäin tärkeää.

1.4

ETSK on samaa mieltä siitä, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla voi olla ratkaiseva rooli nuorten tuomisessa mukaan käsittelemään yhteiskunnallisia haasteita ja siten heidän osallistamisessaan poliittiseen päätöksentekoon ja demokraattiseen prosessiin. Tällaiset organisaatiot voivat toimia siltoina ja tukiverkostoina, jotka auttavat nuoria yhteydenpidossa virallisiin julkisiin tahoihin ja mahdollistavat nuorten aktiivisen kansalaisuuden. ETSK tukee tällaisten organisaatioiden ja nuorten kansalaisten toimintaa ja kehottaa toteuttamaan sitä edistäviä toimia.

1.5

ETSK kannustaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä ja mekanismeja, joilla varmistetaan, että nuorisonäkökulmaan kiinnitetään huomiota kaikilla politiikanaloilla. Samalla tulee avata nuorille mahdollisuuksia tarjota päättäjille säännönmukaisesti asiantuntijatietoa elämässä kohtaamistaan haasteista. Näihin rakenteisiin olisi sisällytettävä myös avoimia ja näkyviä seurantamekanismeja, jotka täydentävät olemassa olevia nuorten osallistumisen välineitä, mutta tämä ei saa johtaa rahoituksen vähenemiseen. Nuorten merkityksellistä päätöksentekoon osallistumista varten olisi annettava käyttöön asianmukaiset resurssit.

1.6

Nuorten osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon ja päätöksentekoprosesseihin voi auttaa parantamaan sääntelyä ja toimintapolitiikkoja, sillä sen avulla voidaan kartoittaa ja oppia ymmärtämään nykyisiä ja tulevia suuntauksia, jotka vaikuttavat nuorison ja tulevien sukupolvien elämään. Se voi myös helpottaa ehdotusten laatijoiden työtä tarjoamalla heille laadullista tietoa toisen käden tietojen täydennykseksi.

1.7

ETSK korostaa, että EU-tason nuorisotesti perustuu EU:n nuorisostrategian (3) ja Euroopan nuorison teemavuoden keskeisiin tavoitteisiin. Molemmissa korostetaan, että nuorisokysymykset on tärkeää liittää osaksi päätöksentekoa kaikilla aloilla, mikä edellyttää monialaista lähestymistapaa. Testi on myös yksi toimenpiteistä, jotka esitetään Euroopan tulevaisuuskonferenssin lopullisista tuloksista laaditussa raportissa (4), jolle kaikki konferenssin täysistunnon äänestyksiin osallistuneet ryhmät sekä kansalaiset ovat antaneet hyväksyntänsä. Jotta saadaan aikaan Euroopan nuorison teemavuotta pidemmälle kantavia vaikutuksia ja tuloksia, nuorille on annettava mahdollisuus johtaa muutosta ja rakentaa parempaa tulevaisuutta.

1.8

ETSK panee merkille, että Euroopan komission tiedonannossa Euroopan tulevaisuuskonferenssin tuloksista (5) viitataan EU-tason nuorisotestiin. Komitea korostaa kuitenkin, että komission ehdotus ei vastaa alkuperäisessä ehdotuksessa tarkoitettuja tavoitteita ja keinoja ja että siitä puuttuu nuorisojärjestöjen ja -asiantuntijoiden merkityksellinen osallistaminen sekä nuorisonäkökulman huomioiminen kaikissa politiikoissa. Siinä ei myöskään oteta huomioon toimintapolitiikkojen pitkän aikavälin vaikutuksia tuleviin sukupolviin. ETSK katsoo, että EU-tason nuorisotestin olisi oltava osa paremman sääntelyn välineistöä erillisenä välineenä, sillä tulevat sukupolvet ja nuoret ansaitsevat erityistä huomiota.

1.9

ETSK kehottaa toimielimiä lisäämään yhteistyötään nykyisten menestyksekkäiden aloitteiden, kuten EU:n nuorisodialogin, ”Sinun Eurooppasi, sinun mielipiteesi” -tapahtuman ja Euroopan nuorisotapahtuman, saattamiseksi osaksi yhtenäistä kokonaisuutta ja kytkemiseksi EU-tason nuorisotestin kaltaisiin tuleviin aloitteisiin EU:n nuorisostrategian mukaisesti. Lisäksi ETSK esittää ehdotuksia nuorten osallistumisesta komitean puitteissa ja aikoo ottaa EU-tason nuorisotestin mukaisen toimintamallin käyttöön omassa työssään.

2.   Yleistä

2.1    Nuorten rooli Eurooppa-hankkeen edistämisessä

2.1.1

Nuoret ovat Euroopan yhdentymishankkeen moottori, ja heidän luovuutensa, energiansa ja innostuksensa ovat liikkeellepaneva voima, joka takaa hankkeen kestävyyden. Kuluva vuosi 2022 on nimetty Euroopan nuorison teemavuodeksi, ja Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on todennut että ”Eurooppa tarvitsee kaikkia nuoria” ja että ”unionilla on oltava sielu ja näkemys, jotka puhuttelevat nuoria” (6).

2.1.2

EU-hanketta ei voida toteuttaa nykyisessä demokraattisessa ympäristössä tehokkaasti ja asianmukaisesti ottamatta huomioon keskustelua nuorten poliittisesta osallistumisesta (7) osana demokraattisia perinteitä ja geopoliittista kontekstia. Eurooppalaisen elämäntavan edistämisestä vastaava varapuheenjohtaja Margaritis Schinas on todennut, että ”Euroopan nuorison teemavuoden pitäisi muuttaa ajattelutapaamme sen osalta, miten nuoret otetaan mukaan politiikkaan ja päätöksentekoon”. Tämä on tarpeen, jotta nuorille voidaan tarjota mahdollisuus merkitykselliseen osallistumiseen ja entistä paremmat vaikutusmahdollisuudet (8).

2.1.3

Eurobarometri-kyselyjen (9) mukaan alle puolet (47 prosenttia) eurooppalaisista luottaa EU:hun ja vain 44 prosentilla on siitä myönteinen käsitys. Eurooppa-hankkeen tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, miten vahvasti nuoret tuntevat eurooppalaiset arvot omakseen ja haluavat omaksua eurooppalaisen identiteetin. Nuorten aktiivinen osallistuminen politiikan ja päätöksenteon prosesseihin on ratkaisevan tärkeää, sillä tämän päivän päätökset määräävät heidän tulevaisuutensa. Olisikin otettava käyttöön osallistavia välineitä sen varmistamiseksi, että nuorten näkemykset otetaan huomioon. Osallistumista demokraattiseen ja kansalaistoimintaan on vahvistettava kaikilla tasoilla Euroopan tulevan hyvinvoinnin takaamiseksi, ottaen huomioon, että demokraattinen kypsyys vaikuttaa (10) nuorten poliittisen osallistumisen muotoihin.

2.1.4

EU:n aloite Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin koolle kutsumisesta kannusti edistämään osallistavaa vuoropuhelua kansalaisten kanssa kaikkialla unionissa. Nuorten nykyisten osallistumismekanismien tehostamista ja uusien kehittämistä pidetään oikeana tapana edetä. Kuten raportissa Euroopan tulevaisuuskonferenssin lopullisista tuloksista ehdotetaan, tähän voisi sisältyä lainsäädännön testaaminen nuorison näkökulmasta (”nuorisotesti”) (11) sellaisen vaikutustenarvioinnin ja kuulemismekanismin avulla, jossa on mukana nuorten edustajia (12).

2.1.5

Nuorisotesti toimii päätöksentekoa tukevana strategisen ennakoinnin menetelmänä. Strateginen ennakointi on hyödyllinen toimintamalli, jota Euroopan komissio aikoo soveltaa poliittisessa päätöksenteossa. Koska ennakoinnin peruspilareina ovat tulevaisuuden haasteiden kartoitus, megatrendien analysointi, skenaariosuunnittelu ja visiointi, kehyksessä on välttämätöntä ottaa huomioon nuorison ja tulevien sukupolvien näkökulma. Ennakointiprosessissa tiedostetaan, että tulevaisuus ei ole ennalta määrättyä, mutta siinä kerätään tietoa mahdollisista skenaarioista ja pyritään valmistautumaan uusiin haasteisiin. Sukupolvien välinen vuoropuhelu voi sisältää hyödyllisiä välineitä, joiden avulla voidaan varmistaa, että kyseiset trendit ja tulevaisuuden skenaariot otetaan huomioon laadittavissa toimintapolitiikoissa. Nuorison ja tulevien sukupolvien perspektiivin huomioivien analyysien tekeminen voi ja sen pitäisi auttaa laatimaan parempia ja räätälöidympiä toimintapolitiikkoja, joiden avulla pystytään vastaamaan tulevien sukupolvien haasteisiin.

2.1.6

Jotta toimintapolitiikoista saataisiin parempia ja niiden avulla kyetään vastaamaan tuleviin haasteisiin, niissä on tunnustettava ja turvattava nuorison ja tulevien sukupolvien oikeudet eivätkä ne saa myöskään vaikuttaa kielteisesti tiettyyn sukupolveen tai väestöryhmään. Kyseiset ryhmät jätetään nykyisin usein huomiotta tai nähdään osana muita ryhmiä, mikä ei vastaa todellisuutta. Tämän vuoksi toimintapolitiikat eivät tarjoa asianmukaisia ratkaisuja haasteisiin vastaamiseksi ja lisäävät omalta osaltaan epäluottamusta ja tyytymättömyyttä virallisiin instituutioihin.

2.2    Nuorten tulee voida osallistua merkityksellisellä tavalla

2.2.1

Merkityksellinen osallistaminen tarkoittaa vallan jakamista, kykyä tehdä päätöksiä yhdessä muiden sidosryhmien kanssa selkein ehdoin, jotka ovat kaikkien asianomaisten toimijoiden tiedossa. Hyvin suunnitellut vastuuprosessit vahvistavat kaikkien sidosryhmien luottamusta poliittisiin osallistamisprosesseihin, ja eri toimijoiden nimenomaisista vastuista olisi tiedotettava kaikille sidosryhmille.

2.2.2

Nuorten luottamus julkisiin instituutioihin on heikentynyt 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopun maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen (13), ja heidän käsityksensä poliittisesta vaikutusvallasta ja edustuksesta päätöksenteossa on pysynyt muuttumattomana. Nuorten osallistuminen demokraattiseen toimintaan voi olla muodoltaan monenlaista. Äänestämistä paikallisvaaleissa, valtakunnallisissa vaaleissa tai Euroopan parlamentin vaaleissa pidetään tehokkaimpana tapana saada omat näkemykset päätöksentekijöiden tietoon (39 prosenttia) (14), mutta tällaiseen demokraattiseen osallistumiseen luottavien nuorten osuus on edelleen hyvin pieni. Samaan aikaan ne, jotka todennäköisesti karttavat politiikkaa, tekevät niin, koska merkityksellisiä osallistumistapoja ja luottamusta ei ole ja koska he kokevat, ettei osallistuminen kannata, jos heidän panostaan ei oteta huomioon. Yksi nuorten osallistumisen suurimmista esteistä on se näkemys, etteivät päättäjät ”kuuntele minun kaltaisiani ihmisiä” (15). Luottamuksen edistäminen ja vuoropuhelun vahvistaminen nuorten ja julkisten instituutioiden välillä on näin ollen ratkaisevan tärkeää sen varmistamiseksi, että yhteiskunnat ovat valmiita ja pystyvät selviytymään tulevista häiriöistä (16).

2.2.3

Suurin osa nuorista (70 prosenttia) (17) katsoo, etteivät he pysty juurikaan tai lainkaan vaikuttamaan koko EU:ta koskeviin tärkeisiin päätöksiin, lakeihin ja toimintapolitiikkoihin. Nuorista 24,8 prosenttia (18) kokee, ettei heillä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mistä aiheista julkisia tai poliittisia keskusteluja käydään, ja 40,8 prosenttia on sitä mieltä, ettei heillä ole juurikaan vaikutusvaltaa. Lisäksi kaksi kolmasosaa vastaajista katsoo, että jos poliitikot olisivat paremmin selvillä nuorten huolenaiheista, nuorten olisi helpompi vaikuttaa voimakkaammin julkiseen politiikkaan. Yli 50 prosenttia vastaajista katsoo, että myös nuorisojärjestöjen vahvempi rooli politiikassa palvelisi tätä tarkoitusta.

2.2.4

Nuorten osallistumistavat ovat muuttuneet: he suosivat nyt epävirallisia ja etenkin muita kuin vaaleihin perustuvia poliittisen osallistumisen muotoja (19). Tutkimukset ovat osoittaneet yhä useammin, että tämä johtuu heikkenevästä luottamuksesta julkisiin elimiin ja tyytymättömyydestä edustuksellisen demokratian toimintaan. Nuorten harjoittamasta epätavanomaisesta poliittisesta osallistumisesta on tullut yhä vaihtelevampaa, yksilöllisempää ja räätälöidympää, ja painopiste on yksittäisiin ongelmiin ja aiheisiin keskittyvässä aktivismissa sekä suorassa toiminnassa ja mielen osoittamisessa osana ”yksilöllisiä elämäntapavalintoja” (20). Nuoret ovat kaiken kaikkiaan poliittisesti erittäin motivoituneita. Sen sijaan, että pohdittaisiin, haluavatko nuoret osallistua, poliittisen osallistumisen asiantuntijat käsittelevät nuorten osallistumista nykyisin siitä näkökulmasta, mitä kautta ja miten nuoret haluavat ilmaista poliittisia näkemyksiään (21). Koska nuoret pyrkivät nykyisin vaikuttamaan toimintalinjoihin ja politiikkaan monin eri tavoin, demokraattisissa instituutioissa on selvästi tarpeen kiinnittää huomiota epätavanomaiseen poliittiseen osallistumiseen, osallistavaan päätöksentekoon sekä viestintä- ja avoimuusmekanismien tehostamiseen. Julkisten elinten päätöksentekoa olisi mukautettava vastaavasti, ja sen yhteydessä tulee varmistaa, että poliittisia päätöksiä tehtäessä kuullaan kaikenlaisten nuorten näkemyksiä. Osallistavien mekanismien pitää olla käytännössä avoimia kaikille, ja niistä on tiedotettava siten, että saavutetaan laaja kirjo ihmisiä ja ne, joihin on vaikea saada kontaktia.

2.2.5

Nuorisojohtoisille organisaatioille on kertynyt asiantuntemusta ja tietämystä monenlaisista aiheista, joilla on yhteys nuorten ongelmiin. Tällaisten organisaatioiden ottaminen mukaan päätöksentekoprosessiin auttaa tekemään säännöistä ja määräyksistä johdonmukaisempia ja tarkoitukseensa paremmin soveltuvia. Tätä tukee myös se, että yhä suurempi määrä nuoria liittyy tällaisiin organisaatioihin (22).

2.2.6

Merkityksellinen yhteistyö nuorten kanssa on ratkaisevan tärkeää. Nuorten osallistumista on parannettava erityisesti seuraavien epäkohtien korjaamiseksi: nuorten vähäinen demokraattinen edustus ja nuorisonäkökulman puute perinteisen nuorisopolitiikan ulkopuolella. Nuoret haluavat osallistua elämäänsä vaikuttavien politiikkojen muotoiluun. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus (23) tarjoaa keinon korjata sukupolvien välinen eriarvoisuus ikääntyvissä yhteiskunnissa.

2.2.7

Nykyiset nuoriin kohdistuvien vaikutusten analysointivälineet, kuten paremman sääntelyn välineistön työkalu nro 31, eivät takaa nuorisoasioiden huomioon ottamista kaikilla aloilla eivätkä myöskään sitä, että nuorisojärjestöjä ja aiheeseen liittyvää asiantuntemusta omaavia nuoria, jotka pystyvät luomaan erilaisiin kysymyksiin yleiskatsauksen nuorison näkökulmasta, kutsuttaisiin mukaan. Saatavilla olevien julkaisujen perusteella tällaisia välineitä käytetään sitä paitsi harvemmin kuin ehdotusten merkitys ja painoarvo edellyttäisivät.

3.   Erityistä

3.1    EU-tason nuorisotesti

3.1.1

Ehdotus perustuu kolmeen pilariin: kuuleminen, vaikutusten arviointi ja lieventävät toimenpiteet (24). Se tarjoaa kehyksen politiikan vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantamiselle siltä pohjalta, että nuorten osallistumista tehostetaan ja nuorisoasiat huomioidaan kaikessa päätöksenteossa, unohtamatta myöskään haavoittuvassa asemassa olevia nuoria, kuten vammaisia nuoria, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia (25), syrjäisillä alueilla asuvia nuoria jne. EU-tason nuorisotesti tarjoaa eri osa-alueineen johdonmukaisen rakenteen, jonka avulla voidaan tuottaa korkealaatuisia ja entistä parempia toimintapolitiikkoja, joilla ratkaistaan tulevien sukupolvien mahdollisesti kohtaamia ongelmia.

3.1.2

EU-tason nuorisotestin ensimmäisessä vaiheessa määritetään tulossa olevien toimintapoliittisten ehdotusten merkityksellisyys ja vaikutus nuorison ja tulevien sukupolvien kannalta. Tämä auttaa sen selvittämisessä, pitäisikö tulevalle toimintapolitiikalle tehdä täysimittainen nuorisotesti. Arvioijat määrittävät tarkistuslistan avulla, onko luonnostellulla ehdotuksella todellista merkitystä nuorten kannalta ja millaisia suoria ja välillisiä vaikutuksia sillä on nuorisolle ja tuleville sukupolville. Jos merkitystä katsotaan olevan, nuorisotestissä siirrytään varsinaisiin kuulemis-, vaikutustenarviointi- ja lieventävien toimenpiteiden määrittelyvaiheisiin. Tarkistuslistan indikaattorit pohjautuvat nuorten tarpeisiin ja ideoihin, jotta voidaan varmistaa, että nuorten kannalta merkitykselliset ehdotukset huomataan.

3.1.3

Seuraavassa vaiheessa arvioijien odotetaan kuulevan nuorisoon liittyviä sidosryhmiä merkityksellisellä tavalla sen varmistamiseksi, että perusteellista analyysia varten saadaan järjestelmällisesti asiantuntijatietoa. Tämän perusteella arvioijat pyrkivät määrittelemään, millaisia huolia nuorilla on testattavan toimintapolitiikkaehdotuksen mahdollisista vaikutuksista. Tämän osallistamisvaiheen on oltava avoin ja mahdollistettava se, että laaja kirjo nuorten edustajia, nuorisojohtoisia järjestöjä ja aiheeseen liittyvää asiantuntemusta omaavia nuoria voi antaa panoksensa. Tällä tavoin voidaan varmistaa, että luonnosteltujen toimintapolitiikkaehdotusten sisältöä käsitellään järjestelmällisesti. Ottamalla mukaan nuorisojärjestöjä, nuorison edustajia ja aiheeseen liittyvää asiantuntemusta omaavia nuoria voidaan muodostaa vaikutustenarvioinnille hyvin monimuotoinen ja ainutlaatuinen pohja. Merkityksellisen yhteistyön ansiosta arvioijat voivat saada kattavan yleiskuvan, joka perustuu kyseisillä nuorilla olevaan yleiseen tietämykseen ja asiantuntemukseen. Kun vaikutustenarvioinnissa hyödynnetään tältä pohjalta saatuja tietoja, se voi olla riittävän yksityiskohtainen sellaisten haasteiden ja asianhaarojen tunnistamiseksi, joiden osalta toimintapolitiikat voivat aiheuttaa häiriöitä.

3.1.4

Prosessin kaikissa vaiheissa kerättävien käytettävissä olevien tietojen ja kuulemisten tulosten perusteella arvioijat voivat laatia vaikutusanalyysin tarkistuslistassa mainittujen seikkojen pohjalta ja tehdä tulevat sukupolvet huomioon ottavan ennakointianalyysin.

3.1.5

Jos kielteisiä vaikutuksia havaitaan, arvioijan olisi ehdotettava lieventäviä toimenpiteitä, joissa olisi keskityttävä ensisijaisesti haavoittuvassa asemassa oleviin väestöryhmiin ja heikommassa asemassa oleviin nuoriin. On suositeltavaa, että kuulemisen aikana arvioijat esittävät kysymyksiä mahdollisista lieventävistä toimenpiteistä, jotka voitaisiin sisällyttää analyysiin. Tulevina vuosina on suositeltavaa laatia seuranta-arvio toimintapolitiikkojen vaikutuksista ja siitä, miten lieventävillä toimenpiteillä on puututtu kielteisiin vaikutuksiin.

3.1.6

EU-tason nuorisotesti ei saisi korvata yleistä nuorten merkityksellistä osallistamista, ja sen olisi täydennettävä nykyisiä osallistumismekanismeja.

3.1.7

Ehdotus on syntynyt Euroopan suurimpien nuorisoverkostojen kanssa käytyjen keskustelujen tuloksena, ja se on mainittu erikseen myös useissa suosituksissa, joita on annettu EU:n nuorisodialogin (ja sitä edeltäneen jäsennellyn vuoropuhelun) puitteissa. Nuoret toivoivat painokkaasti, että päätöksiä tehtäisiin avoimella menetelmällä, jossa nuoret pääsevät osallistumaan niiden laatimiseen ja tulosten seurantaan.

3.1.8

Ehdotukseen on saatu lisäksi innoitusta pk-yritystestistä, joka on esimerkki sopivasta EU:n tason vaikutustenarviointivälineestä ja perustuu niin ikään kolmeen pilariin: kuuleminen, vaikutusten arviointi ja lieventävät toimenpiteet (26). Lisäksi EU-tason nuorisotestin on tarkoitus olla pk-yritystestin tavoin osa paremman sääntelyn välineistöä erillisenä välineenä. Näin korostetaan nuorten roolia Euroopan tulevaisuuden kannalta samaan tapaan kuin Euroopan komission puheenjohtaja teki puheessaan.

3.1.9

Ehdotus pohjautuu erilaisiin nuorten vaikutustenarviointivälineisiin, joita on jo käytössä useissa jäsenvaltioissa, esimerkiksi Itävallassa, Saksassa, Ranskassa ja Belgiassa Flanderissa, sekä EU:n ulkopuolella mm. Uudessa-Seelannissa ja Kanadassa.

3.1.10

Ehdotettu vaikutustenarviointi tarjoaa ratkaisun, jonka avulla voidaan varmistaa, että politiikkojen vaikutuksia arvioitaessa otetaan huomioon nuorten tarpeet ja odotukset, ja se ulottuu perinteistä nuorisopolitiikan kenttää laajemmalle. Vain pientä osaa Euroopan komission ehdotuksista analysoidaan nuorison näkökulmasta. Merkittävä osa näistä ehdotuksista vaikuttaa kuitenkin suoraan ja välillisesti nuorten elämänlaatuun.

3.1.11

On ehdotettu, että EU-tason nuorisotesti sisällytetään julkisesti saatavilla oleviin sääntelyn parantamista edistäviin vaikutustenarviointeihin ja että se julkaistaan Euroopan nuorisoportaalissa. Olisi kuitenkin tutkittava tarkemmin, mikä tapa on kaikkein tehokkain. Viestinnän pääosastoa kannustetaan joka tapauksessa tekemään testiä aktiivisesti tunnetuksi sen näkyvyyden varmistamiseksi, ja pääsihteeristön olisi tuettava sen käyttöä eri pääosastoissa. EU-tason nuorisotestin voisivat niin ikään julkaista sitä soveltavat toimielimet, ja se voitaisiin julkaista myös ETSK:n verkkosivustolla. Kun arvioinnin tulos ja lopullinen ehdotus julkaistaan, kuulemiseen osallistuneet nuorisoalan sidosryhmät voivat nähdä, miten niiden panos on otettu huomioon.

3.1.12

EU-tason nuorisotesti ehdotetaan laadittavan rakenteeltaan sellaiseksi, että sitä voidaan soveltaa Euroopan unionin toimielinten ohella myös paikallisella, alueellisella ja jäsenvaltiotasolla.

3.1.13

EU-tason nuorisotesti saattaa parantaa toimintapolitiikkoja, mutta sen on myös perustuttava merkityksellisiin osallistumismekanismeihin, sillä yhteisön tietopohjaa hyödyntämällä voidaan varmistaa tehokkuus ja saada aikaan parannuksia.

3.2    Nuorten osallistuminen ETSK:ssa

3.2.1

ETSK tunnustaa nuorten osallistumisen merkityksen Euroopan tulevaisuuden rakentamisessa (27) ja toteuttaa sen vuoksi useita menestyksekkäitä aloitteita, joihin kuuluvat esimerkiksi ”Sinun Eurooppasi, sinun mielipiteesi” -tapahtuma, ilmastoa ja kestävää kehitystä käsittelevät nuorten pyöreän pöydän keskustelut sekä ETSK:n ja Euroopan parlamentin yhdessä järjestämä EU:n nuorten ilmastohuippukokous. Asiakokonaisuuteen NAT/788 kuuluvan lausuntonsa (28) jatkotoimena ETSK kutsui vuonna 2021 COP26-kokouksen yhteydessä ensimmäistä kertaa nuorison edustajan YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssin viralliseen valtuuskuntaansa. Lisäksi ETSK:n vuoden 2022 kansalaisyhteiskuntapalkinnolla annetaan Euroopan nuorison teemavuoden merkeissä tunnustus tehokkaille, innovatiivisille ja luoville aloitteille, joilla pyritään luomaan parempi tulevaisuus nuorille eurooppalaisille yhdessä heidän kanssaan.

3.2.2

ETSK pyrkii saamaan nuorten ja nuorisojärjestöjen näkemyksille lisää huomiota entistä järjestelmällisemmillä, merkityksellisemmillä ja kohdennetummilla nuorten osallistumismekanismeilla, joiden avulla voidaan tehostaa nuorten ja nuorisojärjestöjen osallistumista työskentelyyn komitean sisällä. ETSK:n olisi toteutettava tähän liittyen seuraavia toimia: — Otetaan käyttöön avoimia ja monialaisia koordinointimekanismeja nuorisonäkökulman huomioon ottamiseksi kaikessa ETSK:n lainsäädäntö- ja muussa työssä. — Hyödynnetään keskeisiä lausuntoja laadittaessa nuoria asiantuntijoita, joilla on aiheeseen liittyvää asiantuntemusta. — Nostetaan nuoriso Euroopan nuorison teemavuoden syksynä laadittavien oma-aloitteisten lausuntojen yhteiseksi teemaksi. — Järjestetään teemakeskusteluja eurooppalaisten nuorisojärjestöjen ja ruohonjuuritason järjestöjen kanssa kansallisten ja eurooppalaisten näkökulmien yhdistämiseksi entistä tehokkaammin. — Valitaan vuosittain nuoriin liittyviä aihepiirejä ETSK:n tutkimusten (29) aiheiksi. — Otetaan kaikissa ETSK:n laatimissa lausunnoissa (sukupuolinäkökulman tavoin) aina huomioon myös sukupolvien välinen näkökulma. — Luodaan tiiviit suhteet muihin EU:n toimielimiin, jotta voidaan kartoittaa nuorten osallistumismekanismeja ja vahvistaa yhteydenpitoa nuoriin ja nuorisojärjestöihin jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla. — Hyväksytään Euroopan nuorison teemavuoden koordinointiryhmän laatima päätöslauselma nuorten osallistumisesta ETSK:ssa. — Lisätään ETSK:n verkkosivustolle nuorten osallistumista käsittelevä osio, jossa nostetaan esille aiempia, ajankohtaisia ja tulevia nuorisoon liittyviä toimia, kuten lausuntoja, julkisia kuulemisia, tapahtumia jne. — Perustetaan ETSK:hon pysyvä rakenne sen varmistamiseksi, että nuorten osallistumiseen liittyvää työtä jatketaan komiteassa ja muiden toimielinten kanssa vuoden 2022 jälkeenkin.

3.2.3

ETSK aikoo tutkia tarkemmin ja pohtia, miten EU-tason nuorisotestin mukaista toimintamallia voitaisiin soveltaa komitean työssä. Tavoitteena on kehittää johdonmukainen lähestymistapa nuorten osallistamiseen ETSK:ssa.

3.2.4

ETSK pyytää Euroopan komissiota vastaamaan tähän oma-aloitteiseen lausuntoon ja EU-tason nuorisotestiä koskevaan ehdotukseen sekä pohtimaan yhdessä hankkeen toteuttamista.

---

(1)  Desk research – European Youth in 2021.

(2)  Influencing and understanding political participation patterns of young people, Euroopan parlamentti, 2021.

(3)  Eurooppa-neuvoston päätöslauselma Euroopan unionin nuorisostrategiasta 2019–2027.

(4)  Raportti Euroopan tulevaisuuskonferenssin lopullisista tuloksista (”Report on the final outcome”), toukokuu 2022.

(5)  https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52022DC0404

(6)  https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/speech_21_4701

(7)  Deželan, T., Moxon, D., Influencing and understanding political participation patterns of young people – The European perspective, tutkimus, 2021.

(8)  Barta, O., Boldt, G., Lavizzari, A., Meaningful youth political participation in Europe: concepts, patterns and policy implications, tutkimusselvitys, 2021.

(9)  Eurobarometri 96 – talvi 2021–2022.

(10)  Kitanova, M., ”Youth political participation in the EU: evidence from a cross-national analysis”, Journal of Youth Studies, Vol. 23, No. 7, 2020 (artikkeli vastaanotettu vuonna 2018).

(11)  https://www.youthforum.org/files/YFJ_EU_Youth_Test.pdf

(12)  Raportti Euroopan tulevaisuuskonferenssin lopullisista tuloksista.

(13)  Governance for Youth, Trust and Intergenerational Justice – Fit for all generations? – Highlights.

(14)  Flash-eurobarometri nuorisosta ja demokratiasta, tehty 22. helmikuuta – 4. maaliskuuta 2022.

(15)  European Parliament Youth Survey -raportti (Euroopan parlamentti, syyskuu 2021).

(16)  Governance for Youth, Trust and Intergenerational Justice – Fit for all generations? – Highlights

(17)  European Parliament youth survey -raportti (Euroopan parlamentti, syyskuu 2021).

(18)  Youth Survey Report Under the Trio Presidency Germany-Portugal-Slovenia (tammikuu 2022).

(19)  Youth Survey Report Under the Trio Presidency Germany-Portugal-Slovenia (tammikuu 2022).

(20)  Youth Survey Report Under the Trio Presidency Germany-Portugal-Slovenia (tammikuu 2022).

(21)  Deželan, T., Moxon, D., Influencing and understanding political participation patterns of young people – The European perspective, tutkimus, 2021.

(22)  Eurobarometri Euroopan nuorison teemavuodesta: Osallistuminen kiinnostaa nuoria eurooppalaisia entistä enemmän, Euroopan komissio, 2022.

(23)  Governance for Youth, Trust and Intergenerational Justice – Fit for all generations? – Highlights.

(24)  https://www.youthforum.org/files/Concept-Note_final.pdf ja https://www.youthforum.org/files/YFJ_EU_Youth_Test.pdf

(25)  EUVL C 152, 6.4.2022, s. 27.

(26)  Paremman sääntelyn välineistö – pk-yritystesti.

(27)  SOC/706 – Euroopan nuorison teemavuosi (EUVL C 152, 6.4.2022, s. 122), ja SOC/589 – EU:n uusi nuorisostrategia (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 142).

(28)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 44.

(29)  Valmisteilla on nuorten järjestelmällistä osallistamista käsittelevä ETSK:n tutkimus, jossa kartoitetaan paikallisia, valtakunnallisia, EU:n laajuisia ja kansainvälisiä hyviä käytäntöjä sellaisten tarvittavien ja asianmukaisten mekanismien kehittämiseksi, joilla voidaan varmistaa nuorten näkemysten huomioiminen.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Hiilidioksidin poistotekniikoiden rooli Euroopan teollisuuden hiilestä irtautumisessa”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 486/08)

Esittelijä:	Andrés BARCELÓ DELGADO
Yhteisesittelijä:	Monika SITÁROVÁ

Komitean täysistunnon päätös	18.1.2022
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI)
Hyväksyminen jaostossa	24.6.2022
Hyväksyminen täysistunnossa	21.9.2022
Täysistunnon nro	572
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	229/0/7

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK toistaa tukevansa voimakkaasti vihreän kehityksen ohjelmassa annettuja sitoumuksia ja energiahuollon strategisen riippumattomuuden ja teollisuuden johtoaseman vahvistamista.

1.2

Ukrainassa meneillään olevan sodan vaikutuksia energian ja raaka-aineiden saatavuuteen ei voida jättää huomiotta, ja tilannetta on seurattava eurooppalaisella ohjausjaksolla.

1.3

Valmistusteollisuuden vihreän siirtymän onnistuminen edellyttää riittävää ja asianmukaista uusiutuvien energialähteiden valikoimaa sähköistämistä ja vihreän vedyn tuotantoa varten. Hiilidioksidin poistoteknologiat (CDR), hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) sekä hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö (CCU) auttavat teollisuutta saavuttamaan ilmastoneutraaliuden. Uusiutuvan energian käyttöönotto on tarpeen kaikkialla Euroopassa, jotta pystytään saavuttamaan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet.

1.4

Hiilestä irtautuminen edellyttää teollisen toiminnan perusteellista muutosta (seuraavien 30 vuoden aikana). Vaikka monia vähähiilisiä teknologioita on jo olemassa, niiden teknologisen valmiuden taso (TRL (1)) on alhainen. Tarvitaan kunnianhimoisia teknologian etenemissuunnitelmia, jotta näitä läpimurtoteknologioita voidaan kehittää ja ottaa laajalti käyttöön, ja EU:n on edistettävä innovointia ilmasto- ja innovointirahastojen avulla.

1.5

Teknologian kehittäminen sekä työvoiman koulutus ja uudelleenkoulutus ovat ratkaisevan tärkeitä valmistusteollisuuden vihreän siirtymän kannalta. Euroopan, jäsenvaltio- ja aluetason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla olisi tuettava teollisuuden vihreää ja oikeudenmukaista siirtymää samoin kuin tietoisuutta siitä ja sen yleistä hyväksyntää. Valmiuksien kehittäminen ja hankkeet avaintaitojen määrittämiseksi ovat välttämättömiä, jotta varmistetaan tehokas teollisuuden muutosprosessi, jossa ketään ei jätetä muiden jälkeen.

1.6

Vaihtoehtoisten raaka-aineiden ja erityisesti kestävyysperiaatteiden mukaisen biomassan käytön lisääminen voi edistää hiilen poistamista pysyvästi ilmakehästä helpottamalla tuottavan maan (maa- ja metsätalousmaan) kestäväpohjaista hoitoa ja biomassan käyttöä pitkäikäisissä tuotteissa, jotka pidentävät poistamisen etuja entisestään. Lisäksi se auttaisi vähentämään EU:n riippuvuutta tuontiraaka-aineista ja -resursseista.

1.7

ETSK kehottaa huolehtimaan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn säilymisestä. EU on edelläkävijä hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä, mutta myös muiden toimijoiden on noudatettava sen asettamia ilmastotavoitteita. Koska ilmastokriisi on maailmanlaajuinen, Euroopan unionin diplomatian on tehostettava työtään, jotta kolmannet maat saadaan myös voimistamaan toimiaan kriisin torjumiseksi. Riippumatta EU:n kunnianhimoisista poliittisista tavoitteista EU:sta tulee yhä suuremmassa määrin edelläkävijä teollisuuden hiilestä irtautumisessa, koska se saa poliittista tukea ja yrityksillä ja niiden työntekijöillä on käytännön tietoa teollisista valmiuksista, tarvittavista teknologioista ja muutosten ennakoinnista, mikä mahdollistaa käytännön toimenpiteisiin ryhtymisen sen mukaisesti.

1.8

Vakaan teollisen perustan säilyttäminen EU:ssa turvaa vaurauden, laadukkaat työpaikat ja sitoutumisen ilmastonmuutoksen torjuntaan eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Euroopan teollisuuden on investoitava Euroopassa asianmukaisen sääntelykehyksen puitteissa sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan että aineellisiin käyttöomaisuushyödykkeisiin, jotta se voi säilyttää kilpailuasemansa.

2.   Yleiset huomiot

2.1

Eurooppalaisessa ilmastolaissa on asetettu kunnianhimoinen päästövähennystavoite vuoteen 2030 ja vahvistettu ilmastoneutraaliutta koskeva tavoite, joka on määrä saavuttaa vuoteen 2050 mennessä. Jotta Euroopan unionin tavoite kyetään saavuttamaan, on analysoitava kaikki kasvihuonekaasupäästöihin liittyvät toimet ja yksilöitävä etenemisväylät päästöttömyyden saavuttamiseksi vuoden 2050 tienoilla.

2.2

Valmistusteollisuus tuottaa 20 prosenttia (2) Euroopan päästöistä. Hiili-intensiivisiä valmistusteollisuuden aloja Euroopassa ovat rauta- ja terästeollisuus, sementti-, kemian- ja petrokemianteollisuus, selluloosa- ja paperiteollisuus, lannoiteteollisuus, lasi- ja keramiikkateollisuus, öljynjalostamot ja muiden metallien kuin rautametallien alan (pääasiassa alumiini-) teollisuus. Teollisuuden kasvihuonekaasupäästöihin kuuluvat hiilidioksidi, joka on peräisin energiankäytöstä, fossiilisten polttoaineiden muusta kuin energiakäytöstä ja muista kuin fossiilisista energialähteistä, ja muut kaasut.

2.3

Valmistusteollisuuden vihreä siirtymä on ratkaisevan tärkeä seikka eurooppalaisen ilmastolain vaatimusten noudattamiseksi. Teknologiat muuttuvat ja sen seurauksena alojen työmenetelmät, tarvittavat taidot ja osaaminen muuttuvat. Tarvitaan kuitenkin myös kysyntäpuolen toimenpiteitä, joilla edistetään vähähiilisten tuotteiden ja uusien liiketoimintamallien (teollisen symbioosin, kiertoperiaatteen, kulutusjouston) käyttöönottoa.

3.   Valmistusteollisuus matkalla ilmastoneutraaliuteen

3.1

Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa käsitellään päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvia teollisuudenaloja. Sen vuoksi energiapalveluja, liikennettä ja rakennusalaa ei käsitellä tässä yhteydessä.

3.2

Hiilestä irtautumiseen liittyvän haasteen lisäksi energiatehokkuuden parantaminen on välttämätöntä jokaiselle teollisuudenalalle. Vaikka energiatehokkuus ei sinänsä riitä Euroopan teollisuuden hiilestä irtautumiseen, sen avulla voidaan vähentää energiankulutuksesta aiheutuvia päästöjä huomattavasti. Fossiilisista polttoaineista siirrytään teknologioihin, jotka eivät aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä, pääasiassa uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan. Yleishyödylliset laitokset sekä viranomaiset ovat vastuussa energia-alan siirtymästä fossiilisista polttoaineista päästöttömiin teknologioihin.

3.3

Hiilestä irtautumiseen liittyvän haasteen osalta teollisuudenalat voidaan luokitella seuraavasti: — alat, joiden on muutettava tuotantoprosessiaan radikaalisti: teräs (integroitu menetelmä), lannoitteet ja kemianteollisuus — alat, joiden on vaihdettava energiankantajaa tuotantoprosessissa: teräs (valokaariuunit), lasi, keramiikka, paperi jne. — alat, joiden päästöjä on vaikea vähentää, kuten sementtiala, jonka on otettava talteen ja varastoitava (tai käytettävä) valmistusprosessin aikana vapautuva hiilidioksidi, jotta kyseisistä aloista voisi tulla ilmastoneutraaleja — alat, jotka voivat käyttää hiilidioksidin talteenotto- ja hyödyntämisteknologioita kehittääkseen korkean lisäarvon tuotteita, kuten öljynjalostamot ja kemian- ja petrokemianteollisuus.

3.4

Teollisuuden tehokkaalla yhteistuotannolla (lämmön ja sähkön yhteistuotanto (3)) voidaan varmasti lisätä energiatehokkuutta, mutta se ei edistä teollisuuden irtautumista hiilestä. Vaihtoehtoisesti teollisuuden tuottaman matalan entalpialämmön käyttö kaukolämmitykseen olisi toinen tapa parantaa yleistä energiatehokkuutta, ja sitä voitaisiin ehkä hyödyntää pyrittäessä täyteen hiilestä irtautumiseen.

3.5

Hiilidioksidin poistoteknologiat poistavat ilmakehästä sinne jo vapautunutta hiilidioksidia, ja tuottavat siten ”negatiivisia” päästöjä. Hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvät teknologiat, kuten bioenergian käyttö hiilen talteenotossa ja varastoinnissa (BECCS) ja suoraan ilmakehästä tapahtuva talteenotto ja varastointi (DACCS) ovat tärkeä osa negatiivisten päästöteknologioiden valikoimaa. Vaikka näillä teknologioilla saatetaan hillitä ilmastonmuutosta, ne ovat kuitenkin vasta demonstrointivaiheessa. Muihin hiilidioksidin poistotekniikoihin kuuluvat toimet, joilla lisätään luonnollisia hiilidioksidinieluja, kuten metsittäminen ja metsän uudelleenistuttaminen, eivätkä ne kuulu tämän lausunnon alaan.

Tulevien hiilidioksidin poistoteknologioiden haasteena valmistusteollisuudessa on löytää sellainen tasapaino, jossa hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on hillitsemiskeino muiden hiilidioksidin vähentämis- ja poistoteknologioiden ohella. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten ja poistojen on oltava Pariisin sopimuksen ja eurooppalaisen ilmastolain mukaisia. Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden avulla EU voi edetä kasvihuonekaasupäästöjen poistamisen edellyttämässä tahdissa, mutta pitkän aikavälin tavoitteena on oltava hiilen varastoinnin välttäminen.

3.6

Uusiutuvaa energiaa käyttämällä tuotettu vety (vihreä vety) näyttää olevan monialainen vastaus hiilestä irtautumiseen liittyviin prosesseihin. Esimerkiksi Ruotsissa on meneillään hanke, jolla pyritään poistamaan teräksen tuotannosta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt käyttämällä uusiutuvaa vetyä. Suomessa eräässä hankkeessa esitellään tapoja tuottaa sinistä ja myöhemmin vihreää vetyä, ottaa talteen hiilidioksidia ja varastoida se pysyvästi Itämereen.

4.   Valmistusteollisuus ja pyrkimys hiilestä irtautumiseen

4.1

Kaikista eurooppalaisista teollisuudenaloista keskitymme aloihin, joilla on hyvät mahdollisuudet kehittyä ja vaikuttaa Euroopan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Valmistusteollisuudessa keskitytään aloihin, joilla on enemmän haasteita hiilestä irtautumisessa. Käsillä olevassa lausunnossa käsitellään teräs-, sementti-, kemian- ja petrokemianteollisuutta, öljynjalostamoja, selluloosa- ja paperiteollisuutta, lannoiteteollisuutta sekä lasi- ja keramiikkateollisuutta.

4.2

Ennen kuin kuvataan teknologioita, joilla voi olla vaikutusta hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä ja poistamisessa, on harkittava siirtymistä fossiiliperäisistä energialähteistä muihin, päästöttömiin energialähteisiin ja muihin uusiutuviin energialähteisiin. Tällaisia lähteitä voisivat olla tuulivoima, aurinkosähkö ja terminen aurinkoenergia, vesivoima, geoterminen energia (maalämpö), biomassa ja biopolttoaineet.

4.3

On eräitä teollisuudenaloja, joiden olisi otettava prosesseissaan käyttöön olemassa olevia tai uusia teknologioita kasvihuonekaasupäästöjen lopettamiseksi ja ilmastoneutraalin yhteiskunnan saavuttamiseksi. Teollisuudenalasta ja niiden nykyisistä kasvihuonekaasupäästöjen määrästä riippuen niiden on ehkä toteutettava yksi tai useampia vaiheita.

4.4

Ensimmäisenä vaiheena voisi olla ”vain” muutos prosessin tuotanto- tai aloitusvaiheessa. Monissa muissa tilanteissa lisätutkimus ja -kehittäminen saattaa olla tarpeen esimerkiksi nykyisten maakaasupolttimien mukauttamiseksi vedyn käyttöön tai lämpöpumppujen käyttämiseksi. Lisäksi olisi otettava huomioon myös vedyn ja muiden materiaalien ja tuotteiden välistä vuorovaikutusta koskevat näkökohdat.

4.5

Terästeollisuus Perinteisen terästeollisuuden (integroitu menettely, joka edellyttää rautamalmin pelkistystä) kohtaamat haasteet ovat jo johtaneet siihen, että käyttöön on otettu useita uusia teknologisia lähestymistapoja. Niissä keskitytään nykyisin masuunien korvaamiseen valokaariuuneilla, joihin syötetään vihreää vetyä käyttämällä tuotettua suorapelkistettyä rautaa (DRI). Muut jo tutkitut vaihtoehdot perustuvat hiilidioksidin talteenotto- ja varastointistrategioihin, mutta niillä ei pystytä saavuttamaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitetta. Rautamalmin elektrolyysin hiilidioksidipäästöt voivat olla jopa 87 prosenttia alhaisemmat kuin nykyisen integroidun menetelmän (jos sähkönsyöttö on täysin hiilivapaata). Vetyplasman vähentämisellä pyritään hiilidioksidipäästöjen täydelliseen poistamiseen. Teräksen tuotannossa vedyn avulla voitaisiin vähentää hiilidioksidipäästöjä jopa 95 prosenttia nykyiseen integroituun menetelmään verrattuna (jos käytetty sähkö on täysin hiilivapaata), mutta vedyn tuotannossa menetetyn energian vuoksi alan energiankulutus lopulta kuitenkin lisääntyisi. Valokaariuuneissa tuotettu teräs aiheuttaa vain 14 prosenttia integroidun menetelmän kasvihuonekaasupäästöistä, ja sen suurimpana haasteena on maakaasun korvaaminen valssaamoissa vihreällä vedyllä tai sähköisellä induktiolla. Hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö (CCU) masuunien jätekaasuja käyttämällä voi vähentää päästöjä jopa 65 prosenttia, jos sitä aletaan hyödyntää täysimääräisesti (hiilidioksidin vähentäminen riippuu myös tuloksena olevien kemiallisten tuotteiden koko elinkaaresta). Monet ovat edistyneemmässä kehitysvaiheessa: Steelanolin demonstrointilaitoksessa (tällä hetkellä rakenteilla, TRL 9) käytetään jätekaasua bioetanolin tuotantoon, ja Carbon2Chem-hankkeessa (TRL 7-8) pyritään käyttämään jätekaasua kemikaalien raaka-aineena.

4.6

Sementtiteollisuus Vain 37 prosenttia sementtiteollisuuden päästöistä on peräisin polttoaineista, ja loput 63 prosenttia päästöistä on tulosta raaka-aineen kemiallisesta reaktiosta (prosessipäästöt). Näin ollen uusiutuvista energialähteistä (biomassasta tai vedystä) peräisin olevien polttoaineiden käyttö vähentää emissiivisyyttä enintään 35 prosentilla. Parhaillaan testataan teknologioita, jotka voivat mahdollistaa hiilidioksidin talteenoton, hallinnan tai varastoinnin tulevaisuudessa (amiinimenetelmä ja kalsiumkierto). Toinen tapa vähentää päästöjä on kehittää niin sanottuja matalaklinkkerisementtejä, joiden TRL on tällä hetkellä 5–7. Tällaisten sementtien emissiivisyys on jopa 30 prosenttia alhaisempi kuin puhtaiden portlandsementtien.

4.7

Kemianteollisuus Kemianteollisuudessa tuotantoprosessien, kuten krakkausuunien, sähköistämisellä pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjä 90 prosentilla krakkausuunia kohti. Kemianteollisuus on tärkeä tekijä kestävän hiilen kierron palauttamisessa. Kemialliset tuotteet ovat massiivinen hiilivarasto, joka voi sitoa hiiltä 10–40 vuoden ajan. Tällä hetkellä kemiallisiin tuotteisiin sisältyvän hiilen määrä on verrattavissa teollisuuden kokonaispäästöihin kyseisten tuotteiden tuotannossa. Vaikka suurin osa tästä hiilestä päätyy ilmakehään, kun tuotteet poltetaan niiden käytön päätyttyä, kunnianhimoisen kiertotalousstrategian laatiminen on ennakkoedellytys kestävien ja ilmastonmuutoksen kestävien hiilikiertojen saavuttamiselle pitämällä hiili ”kierrossa”. Kemianteollisuus voi edistää päästöjen vähentämistä muilla aloilla sitomalla hiiltä ja varastoimalla sitä tuotteisiin.

4.8

Massa- ja paperiteollisuus Selluloosa- ja paperiteollisuudessa prosessiparannusten, mukaan lukien siirtyminen teollisuus 4.0:aan, sekä huipputason tuotantoteknologioihin tehtävien investointien odotetaan johtavan hiilidioksidipäästöjen vähenemiseen 7 miljoonalla tonnilla vuoteen 2050 mennessä. Hyödyntämällä paikan päällä tapahtuvaa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa teollisuudenala voi osallistua energiamarkkinoille käyttämällä vaihtelevasti saatavilla olevien energialähteiden ylijäämiä. Tähän liittyvät hyödyt hiilestä irtautumisesta voisivat olla jopa 2 miljoonaa tonnia. Teollisuuslaitosten muuntamisen vähähiilisiä tai hiilettömiä energialähteitä hyödyntäviksi odotetaan vähentävän hiilidioksidipäästöjä 8 miljoonalla tonnilla. Eräiden Two Team Project -hankkeessa (4) yksilöityjen läpimurtoratkaisujen, kuten kehitteillä olevan Deep Eutectic Solvents -teknologian, lisäksi muut innovatiiviset ja murrokselliset ratkaisut voisivat täydentää päästöjen vähentämispyrkimyksiä noin 5 miljoonalla tonnilla hiilidioksidia.

4.9

Öljynjalostamot Öljynjalostamoilla on mahdollisuus vaikuttaa EU:n talouden energia- ja ilmastosiirtymään kahdella tavalla: i) vähentämällä merkittävästi valmistusprosessin hiilijalanjälkeä ja ii) korvaamalla asteittain fossiiliset polttoaineet ja muut fossiiliset tuotteet biogeeniseen tai kierrätettyyn hiilidioksidiin perustuvilla polttoaineilla ja muilla tuotteilla. Fossiilisen energian asteittainen korvaaminen bioenergialla yhdistettynä hiilidioksidin talteenotto-, hyötykäyttö- ja varastointiteknologioihin voi johtaa jopa negatiivisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Polttoaineiden ja muiden jalostamotuotteiden käytön aikana syntyviä kasvihuonekaasujen nettopäästöjä voidaan vähentää huomattavasti vaihtamalla raaka-aine asteittain raakaöljystä kestävyysperiaatteiden mukaiseen biomassaan ja kierrätettyyn hiilidioksidiin. Kun tällaisia polttoaineita poltetaan, ilmakehään ei tule lainkaan hiilidioksidia tai sitä tulee hyvin vähän, mikä edistää liikenteen hiilestä irtautumista erityisesti niiden liikennemuotojen osalta, joita on vaikeampi sähköistää. Investointeja ja uusia hankkeita on meneillään näillä aloilla. Esimerkkinä tästä kolme EU:n noin 80 suurimmasta jalostamosta on muutettu biojalostamoiksi, joissa raakaöljy on korvattu kokonaan kestävyysperiaatteiden mukaisella biomassalla (5). Tämä ilmastosiirtymää koskeva strategia edellyttää vähemmän taloudellisia resursseja kuin muut ratkaisut, koska itse jalostamoita ja tuotteiden logistista jakelujärjestelmää voidaan suurelta osin mukauttaa ja käyttää uudelleen.

4.10

Lannoitteet Lannoiteteollisuus tutkii parhaillaan maakaasun korvaamista raaka-aineena vihreällä vedyllä. Eri puolilla EU:ta on meneillään useita pilottihankkeita (6), ja kun vihreää vetyä on saatavilla ja sen kustannukset on selvitetty, teollisuudenala etenee kohti täyttä hiilestä irtautumista.

4.11

Yhteenvetona voidaan todeta, että valmistusteollisuudella on potentiaalia hiilestä irtautumiseen energiatehokkuuden, prosessien optimoinnin ja uusiutuviin energialähteisiin siirtymisen ansiosta. Tutkimus-, kehitys- ja innovointi-investoinnit ovat tarpeen, jotta hiilineutraaliustavoite kyetään saavuttamaan vuoteen 2050 mennessä. Hiilen talteenotto- ja varastointiteknologiat (CCS) ja hiilidioksidin erotus-, käyttö- ja varastointiteknologiat (CCUS) ovat myös tärkeitä valmistusteollisuudelle, kuten sementtiteollisuudelle, jossa biomassa on energialähteenä.

5.   Taidot ja osaaminen tulevaisuuden valmistusteollisuudessa

5.1

Uudet teolliset prosessit edellyttävät väistämättä uusia työmenetelmiä. Teollisuuden ja työntekijöiden on mukautettava toimintatapojaan alalla ja keskityttävä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen valmistusprosessien ensimmäisistä vaiheista alkaen.

5.2

Valmistusteollisuuden vihreä siirtymä muuttaa tuotantoa monin tavoin, kun otetaan siekailematta käyttöön uusia tuotantoteknologioita ja hyödynnetään digitalisaatiota. Uusia taitoja sekä täydennys- ja uudelleenkoulutusta tarvitaan, jotta siirtymästä tulee oikeudenmukainen eikä ketään jätetä muiden jälkeen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että EU:n kansalaiset ja työntekijät, pk-yritykset, yhteisötalouden yritykset ja alueelliset asiantuntijat osallistuisivat aktiivisesti asuinpaikkojensa väistämättömään muutokseen.

5.3

EU:n on varmistettava, että teollisuuden työntekijät saavat tietoa uusista teknologioista ja niiden soveltamistavoista nykyisillä teollisuudenaloilla. Viranomaisten ja yritysten on työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun puitteissa pyrittävä parantamaan nykyistä osaamista ja saavuttamaan hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet.

5.4

Vihreän vedyn täysipainoinen hyödyntäminen teollisuudessa on keskeistä monille teollisuudenaloille. Todettakoon kuitenkin lisäksi, että hiilidioksidin poistoteknologioiden käyttöönotto vaikuttaa valmistusteollisuudessa ja etenkin toimitusketjussa tarvittaviin taitoihin ja osaamiseen.

6.   EU:n toimet ja perusedellytykset

6.1

EU:n oikeudellisen kehyksen ja kansallisten säännösten avulla on edistettävä teollisuuden hiilestä irtautumista. Olisi otettava huomioon, että siirtymään liittyy erilaisia mahdollisuuksia ja/tai resurssitarpeita, jotka vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden ja Euroopan alueiden välillä.

6.2

Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, jonka tarkoituksena on tukea hiili-intensiivisestä teollisuudesta erittäin riippuvaisia alueita, on myönteinen ensimmäinen askel. Rahaston soveltamisala, joka rajoittuu hiilistä, ruskohiilestä, turpeesta, öljyliuskeesta ja hiili-intensiivisestä teollisuudesta hyvin pitkälle riippuvaisiin alueisiin, on kuitenkin liian kapea. ETSK ehdottaa Euroopan parlamentin tavoin oikeudenmukaisen siirtymän rahaston määrärahojen lisäämistä huomattavasti, jotta voidaan tukea muita aloja, joihin teollisuuden hiilestä irtautuminen vaikuttaa. Lisäresurssit olisi sidottava käyttötarkoitukseen, jotta voidaan varmistaa siirtyminen työpaikasta toiseen, vaihtoehtoisten laadukkaiden työpaikkojen luominen samalle seudulle sekä työntekijöiden koulutus, uudelleenkoulutus ja täydennyskoulutus.

6.3

Teollisuuden vihreä siirtymä edellyttää runsaasti hiilineutraalia energiaa ja raaka-aineita kohtuulliseen, vakaaseen ja kilpailukykyiseen hintaan. Euroopassa on tehtävä merkittäviä investointeja muun muassa energiainfrastruktuuriin, jotta on mahdollista vastata teollisuuden tarpeeseen saada suuria määriä uusiutuvaa energiaa.

6.4

EU:n sääntelykehyksen on autettava EU:n taloutta saavuttamaan ilmastoneutraaliuden tavoite vuoteen 2050 mennessä luomalla edellytykset, joiden avulla pystytään vapauttamaan valtavia taloudellisia, teknologisia ja älyllisiä resursseja investointeihin, joita tehdään nopeasti vähähiilisiin teknologioihin, muun muassa hiilidioksidin poistotekniikoihin.

6.5

Tarvitaan säännöllisiä kannustimia, jotta voidaan kannustaa hiilidioksidin talteenoton käyttöönottamiseen valmistusteollisuudessa joko Euroopan tasolla innovaatiorahaston kautta ja jokaisessa jäsenvaltiossa, kuitenkin rikkomatta sisämarkkinoita, jotka ovat yksi EU:n kulmakivistä. Tarvitaan myös lisää EU:n aloitteita yksityisten investointien houkuttelemiseksi ja liikkeelle saamiseksi.

6.6

Euroopan tasolla on luotava strategisia liittoutumia, jotta voidaan nopeuttaa alan kehitystä ja antaa EU:lle mahdollisuus ottaa johtoasema tällä alalla. Nykyisiä valtiontukisääntöjä voitaisiin mukauttaa tätä silmällä pitäen.

6.7

Tutkimus- ja kehitystoimintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota samoin kuin aiheesta käytävään Euroopan tason vuoropuheluun. Innovaatiorahaston on oltava ensisijainen väline näiden toimien kanavoimiseksi.

6.8

Julkisia hankintoja koskevilla politiikoilla olisi edistettävä sellaisten ympäristöystävällisten tuotteiden markkinoita, joiden tuottajat vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä ”ruskeisiin” tuotteisiin nähden.

6.9

Ilmastohaasteeseen vastaamisessa havaittu viive ja aikapaineet merkitsevät sitä, että eurooppalaisen ohjausjakson raportointiin ja kaikille jäsenvaltioille annettaviin suosituksiin on sisällytettävä eräitä keskeisiä tulosindikaattoreita, joilla autetaan saavuttamaan teollisuuden hiilestä irtautumista koskeva tavoite.

6.10

Strategisessa ennakointiraportissa olisi tarkasteltava säännöllisesti edistymistä, lupaavimpia skenaarioita ja vaihtoehtoja sekä heikkouksia pyrkimyksissä saavuttaa ilmastotavoitteet. Tämä on yhä tärkeämpää, koska se voi tarjota suuntaviivoja kiireellisille ja suuririskisille investoinneille, mutta myös resurssien järkevälle yhdistämiselle sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti.

6.11

Varoitusmerkit osoittavat, että toimintaedellytykset eivät ole tasapuolisia ja että on olemassa riski ”hiilivuodosta” EU:n ulkopuolisiin maihin, mikä haittaa siirtymistä hiilettömään talouteen. Tämä tuo jälleen korostetusti esiin, että on tärkeää ottaa käyttöön kilpailukykyvaikutusten arviointi riskien suodattamisen ja suuntaamisen välineenä.

6.12

Päästöpitoisuudet vaihtelevat selkeästi jäsenvaltioiden, asukaskohtaisten päästöjen, talouden alojen ja alueiden mukaan. Aikapaineiden vuoksi on pyrittävä ensisijaisesti saavuttamaan mahdollisimman nopeita ja merkittäviä tuloksia hiilestä irtautumisen edistämiseksi. Sen vuoksi olisi keskityttävä voimakkaasti metallurgiaan, kivennäisaineisiin ja kemikaaleihin sekä uusiutuvia polttoaineita tuottavaan teollisuuteen. Varhaisvaiheen innovaatiot ja halukkuus hyödyntää ja myydä niitä vaihtelee yritysten koon mukaan. Erittäin suurilla konserneilla on etulyöntiasema uusien tuotteiden kehittämisessä ja pk-yritykset ovat kiinnostuneempia myymään niitä. Näin ollen sekä alojen välistä että vertikaalista tietämyksen siirtoa olisi edistettävä ja helpotettava luomalla suotuisa liiketoimintaympäristö.

---

(1)  TRL: teknologisen valmiuden tasot kuvaavat sijoittumista asteikolla, jolla mitataan teknologian edistymistä tai kypsyystasoa.

(2)  Euroopan ympäristökeskus.

(3)  Yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto.

(4)  https://www.cepi.org/two-team-project-report/.

(5)  Gela, Venice biorefinery (eni.com) ja La Mède (https://totalenergies.com/).

(6)  Fertiberia on perustanut Impact Zero -lannoitetehtaan Puertollanoon Espanjaan.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Energiasiirtymä ja digitalisaatio maaseutualueilla”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 486/09)

Esittelijä:	John COMER
Yhteisesittelijä:	Luís MIRA

Täysistunnon päätös	20.1.2022
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö
Hyväksyminen jaostossa	30.6.2022
Hyväksyminen täysistunnossa	21.9.2022
Täysistunnon numero	572
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	173/1/2

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) katsoo, ettei maaseutualueiden energiasiirtymän ja digitalisaation yhdistettyyn strategiaan ole kiinnitetty odotetulla tavalla huomiota eikä sille ole annettu riittävästi tukea. ETSK kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön komission laatiman EU:n pitkän aikavälin maaseutuvision ja aktivoimaan sidosryhmiä EU:n maaseutusopimuksen avulla. Heikoimmassa asemassa oleviin maaseutualueisiin on kiinnitettävä erityishuomiota, jotta ketään ei jätetä jälkeen. On ratkaisevan tärkeää keskittyä energiaköyhyyteen sekä köyhyydestä kärsiviin maaseutualueisiin.

1.2

ETSK on vakuuttunut Euroopan tulevan menestyksen riippuvan suurelta osin siitä, miten käsittelemme maaseutualueita pyrkien tasapainoon kaupunkialueiden kanssa. Maaseutuyhteisöjä ei tulisi asettaa epäedulliseen asemaan digitalisaation ja energian käytön vaihtoehtojen suhteen, esimerkiksi kun yksityisautoja joudutaan käyttämään julkisen liikenteen puuttumisen vuoksi.

1.3

Paikallisyhteisöjen roolia on hyödynnettävä, jotta voidaan saavuttaa oikeudenmukainen energiasiirtymä yhdistettynä yhteisön kehittämiseen perustamalla ja laajentamalla uusiutuvan energian yhteisöjä ja kansalaisten energiayhteisöjä, joissa kansalaiset, paikallisviranomaiset ja pk-yritykset tekevät vapaaehtoisesti yhteistyötä sosiaalisten ja taloudellisten hyötyjen edistämiseksi.

1.4

ETSK kehottaa tehostamaan seuraavia toimenpiteitä ja välineitä: — Uusiutuvaa energiaa koskeva politiikka: Nykyistä uusiutuvan energian politiikkaa ohjaa ensisijaisesti tarve lisätä kapasiteettia sen sijaan, että lisättäisiin synergioita maaseutuyhteisöjen hyvinvoinnin parantamiseksi. Uusiutuvan energian kapasiteetin maksimointi on olennaisen tärkeää, ja yhtä tärkeää on kaikkien maaseudun kehittämiseen liittyvien osatekijöiden kvantifiointi ja toteuttaminen. — Tarjouskilpailupolitiikka: Nykyinen uusiutuvan energian tuotantolaitoksia koskeva tarjouskilpailupolitiikka ei hyödytä maaseutuyhteisöjä, koska siinä keskitytään ensisijaisesti kustannusten vähentämiseen maaseudun asukkaiden sosioekonomisten tarpeiden sijaan. Kaikki uusiutuvan energian tuotantolaitokset olisi pyrittävä perustamaan mahdollisimman kustannustehokkaasti, ja niiden olisi vastattava tarkoituksenmukaisella tavalla maaseutuyhteisöjen ja maaseudun asukkaiden sosioekonomisiin tarpeisiin. — Sähkön varastointi: Sähkön varastointisektorin pitää kasvaa. Yksi keskeisistä haasteista on sähkön toimitusvarmuuden kausiluonteisuus. Akkuvarastointi ja älykäs sähköistäminen yhdessä kysyntäjoustojen kanssa auttavat tämän osalta. Varatoimenpiteenä tarvitaan vihreän vedyn varastointia. — Erityinen rahoitus sitomalla varoja kansallisista elpymis- ja palautumissuunnitelmista varmistaen näin se, että varat käytetään maaseutualueilla.

1.5

ETSK kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen maaseudun digitalisointia koskevasta säädöksestä (Digital Rural Act) EU:n digitaalistrategian kolmanneksi osaksi digimarkkinasäädöksen ja digipalvelusäädöksen rinnalle. Digitalisaatio avaa uusia mahdollisuuksia erityisesti nuorille ja muuttaa näin väestönkehityssuuntauksia, kun ihmisillä on mahdollisuus työskennellä kotoa ja maaseudun etäpisteistä käsin.

1.6

ETSK tähdentää, että nopeat internetyhteydet on varmistettava kaikilla alueilla, myös harvaan asutuilla alueilla, jotta EU:n tai kansallisen tason elpymis- ja palautumissuunnitelmat voisivat hyötyä täysimääräisesti maaseutualueiden panoksesta. ETSK kehottaa hallituksia joko parantamaan yksityisten toimijoiden taloudellisia edellytyksiä tarjota kyseistä palvelua tai käyttämään valtionyhtiötä palvelun tarjoamiseen.

1.7

ETSK katsoo, että viranomaisten ja palveluntarjoajien on kehitettävä käyttäjäystävällisiä ja erityisesti maaseudun elämäntapoihin ja toimintoihin soveltuvia sovelluksia. Näiden teknologioiden käyttö esimerkiksi pienentää maatalouden hiilijalanjälkeä (täsmäviljely) ja auttaa parantamaan syrjäisten alueiden saavutettavuutta (droonit). Jos yksityinen sektori ei pysty tarjoamaan näitä ratkaisuja, julkisen sektorin on tehtävä se.

1.8

ETSK korostaa, että eri-ikäisille maaseudulla asuville käyttäjille on tarjottava mahdollisuus asianmukaiseen koulutukseen ja taitojen parantamiseen tämän uuden digitaaliteknologian käyttämiseksi. Epäsuotuisilla alueilla on varmistettava osallisuus myös niin, että tarvittavat laitteet ovat saatavilla joko yhteiskäytön tai niiden ostamiseen myönnettävän valtiontuen kautta.

1.9

ETSK toteaa digitaaliteknologian käyttöönoton olevan tarpeen maaseutualueilla energiasiirtymän tukemiseksi. Maaseudun energiajärjestelmän on oltava hajautettu, mikä merkitsee valtavaa tarvetta lisätä ja parantaa yhteenliitettävyyttä. Yhteenliitettävyys puolestaan edellyttää digitaaliteknologian käyttöönottoa tarjonnan ja kysynnän yhteensovittamiseksi sekä tehokkaiden energiavirtojen varmistamiseksi. Maaseudulla käytetyn digitaaliteknologian tulee olla erittäin energiatehokasta alhaisemman käyttöasteen ja väestötiheyden vuoksi. Maaseutualueilla vaaditaan vähän energiaa kuluttavia tietotekniikkayhteyksiä.

1.10

ETSK korostaa, että oikeudenmukainen energiasiirtymä maaseutualueilla on keskeistä oikeudenmukaisessa siirtymisessä ilmastoneutraaliin, kestävään ja vauraaseen Euroopan unioniin alueellisen toimintasuunnitelman 2030 mukaisesti, sillä 30 prosenttia EU:n väestöstä asuu maaseutualueilla.

1.11

Komissio on ehdottanut, että 20 prosenttia NextGenerationEU-välineestä suunnataan digitaalisiin investointeihin. ETSK suosittaa kaikkien jäsenvaltioiden käyttävän vähintään 10 prosenttia näistä varoista maaseudun digitalisoimiseen välttäen kuitenkin tarpeetonta byrokratiaa.

2.   Energiasiirtymä maaseutualueilla

Johdanto

2.1

Tutkijat ovat yleisesti sitä mieltä, että ihmiskunnan vaikutus maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen on todennäköisimmin peräisin fossiilisten polttoaineiden polttamisesta aiheutuvista hiilidioksidipäästöistä.

2.2

Ilmastotieteilijä Michael Mann toteaa uudessa kirjassaan The New Climate War, että planeettamme lämpötila on vaaravyöhykkeellä, mutta emme ole vielä ryhtyneet tarvittaviin toimiin kaikkien aikojen suurimman maailmanlaajuisen kriisin torjumiseksi.

2.3

Paikoittain ilmastonmuutos on käynyt jo vaaralliseksi merenpinnan nousun takia. Venetsiassa ja Miamissa on tässä suhteessa huomattavia haasteita. Amazonin alueella on hävitetty massiivisesti metsiä, ja ilmastonmuutos on aiheuttanut kuivuutta. Arktisen jäätikön odotettua nopeampi sulaminen on erittäin huolestuttavaa.

2.4

Kaikkien sidosryhmien on toimittava maailmanlaajuisesti, jotta voidaan välittömästi torjua ilmastonmuutosta ottamalla käyttöön hillitsemis- ja sopeutumistoimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Fossiilisten polttoaineiden käytön nopea vähentäminen tulee asettaa etusijalle.

Maaseutualueet

2.5

Maaseutualueilla asuu 130 miljoonaa ihmistä eli 30 prosenttia EU:n väestöstä. Maaseutualueet ovat monimuotoisia, ja niihin vaikuttaa suuresti niiden sijainti. Erityisesti monilla alueilla Etelä-Euroopassa ilmastonmuutos lisää asteittain vedenpuutetta, pahentaa tulvia sekä lisää maastopalojen voimakkuutta ja esiintymistiheyttä. Pohjois-Euroopassa lisääntyneet sademäärät ja myrskyt voivat aiheuttaa ja tulevat aiheuttamaan merkittävää ja kallista vahinkoa infrastruktuurille. Korkeammat lämpötilat nopeuttavat veden kiertokulkua ja lisäävät vakavien myrskyjen esiintymistiheyttä. Nämä olosuhteet osoittavat, että maaseutualueilla tarvitaan mahdollisimman nopeaa energiasiirtymää ja digitalisaatiota.

2.6

Maaseudun energiasiirtymään ei ole kiinnitetty huomiota odotetulla tavalla. Tämä on yllättävää, koska uusiutuvan energian tuottamiseen tarvittavat resurssit ovat läheisesti yhteydessä maaseutualueisiin. Suurin osa uusiutuvan energian infrastruktuurista, esimerkiksi tuuliturbiinit, aurinkovoimalat ja biokaasulaitokset, sijaitsevat maaseudulla. Siirtoverkot ovat myös osa maaseutumaisemaa. Monet maaseudun asukkaat kokevat, että nämä rakenteet on sälytetty heidän huolekseen ja että ne hyödyttävät enemmän kaupunkialueita.

2.7

Maaseutualueilla on erilaisia ja toisistaan poikkeavia tarpeita, jotka riippuvat niiden sijainnista. Maaseutualueet voidaan luokitella seuraavasti: — 60 km:n säteellä kaupungista, työmatkaliikennealueella sijaitsevat maaseutualueet, joiden kehitys on yhteydessä kaupunkiin. — Kaupunkien työmarkkinoiden ulkopuoliset maaseutualueet, joilla on tavara- ja ympäristöpalveluvirtoja sekä muuta taloudellista toimintaa alueella ja sen ulkopuolella. — Syrjäiset maaseutualueet, joilla paikallinen talous on pitkälti riippuvaista alkutuotannon, kuten maataloustuotteiden, viennistä. Erityisesti nämä alueet ovat hajanaisesti asuttuja, ja julkiset palvelut ovat heikkoja.

2.8

Näillä eri maaseutualueilla on monia erilaisia haasteita energiasiirtymän toteuttamisessa, mikä osoittaa oikeudenmukaisen siirtymän tärkeyden halutun tavoitteen saavuttamiseksi.

2.9

Monet maaseutualueet ovat fyysisesti eristyksissä, taloudellisesti yksipuolisia ja harvaan asuttuja. Monissa tapauksissa alhaiset tulot ja väestön ikääntyminen lisäävät maaseutuyhteisöjen haavoittuvuutta. Syrjäisillä maaseutualueilla yksin asuvat ihmiset, joilla on vähän sosiaalista kanssakäymistä, aiheuttavat valtavia ongelmia energiasiirtymän toteuttamisessa. Energiaköyhyys on merkittävä ongelma näillä alueilla.

2.10

Älykkäiden mittareiden käyttöönotto on olennainen osa maaseudun energiasiirtymää, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että se on ollut maaseutualueilla melko hidasta. On myös varmistettava, että pienituloiset kotitaloudet ja henkilöt, joilla on puutteelliset tietotekniikkataidot, voivat hyödyntää älykkäitä mittareita parhaalla mahdollisella tavalla osana oikeudenmukaista energiasiirtymää, jossa ketään ei jätetä jälkeen. Elpymis- ja palautumistukivälineestä on osoitettu 25 miljardia euroa tukemaan digitaalisia taitoja ja koulutusta. Jäsenvaltioiden on osoitettava riittävä osuus tästä rahoituksesta maaseudun asukkaiden digitaalisten taitojen ja digitaalisen lukutaidon parantamiseen. Osissa Eurooppaa ei ole internetyhteyttä, ja tämä kestämätön tilanne tulee korjata mahdollisimman pian.

2.11

ETSK on painottanut lausunnossaan Kohti maaseudun ja kaupunkien kestävää kehitystä koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa (1), että maatalous-, elintarvike- ja maaseutupolitiikan on oltava yhteydessä ilmastonmuutos- ja biodiversiteettipolitiikkoihin. Maatalouden monitoiminnallisuus on yhtä tärkeää kuin maatalouden ulkopuolisten toimintojen edistäminen, kuten yritysten perustaminen puhtaan energian palvelujen alalle työllistymismahdollisuuksien luomiseksi. Sähköisen kaupankäynnin mahdollisuuksia tulee tutkia.

2.12

Tiedonantoon EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio (2) sisältyy maaseutusopimus, jonka tavoitteena on muun muassa edistää alueellista yhteenkuuluvuutta ja luoda uusia mahdollisuuksia innovatiivisten yritysten houkuttelemiseksi. Tämän vision toteuttaminen helpottaisi merkittävästi oikeudenmukaista energiasiirtymää maaseutualueilla. ETSK on antanut myönteisen arvion tästä lähestymistavasta lausunnossaan EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio (3).

Liikenne

2.13

Maaseudun liikennetarjonta on keskeinen ongelma, koska julkista liikennettä on vähän, asutus on harvaa, ja etäisyydet kauppojen ja palvelujen ääreen ovat pitkät. Lisäksi kaupunkikeskuksissa työskentelevillä maaseudun asukkailla on usein pitkät työmatkat työpaikoilleen.

2.14

Tarvitaan paikallista ja kansallista suunnittelua multimodaalisen liikennejärjestelmän luomiseksi, jotta voidaan siirtyä uusiutuvaan energiaan. Tällaisen järjestelmän on tarjottava valinnanvaraa ja vaihtoehtoja sekä henkilö- että tavaraliikenteessä.

2.15

Maaseutualueiden tavaraliikenteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota energiasiirtymässä. Esimerkiksi maataloustarvikkeiden toimitusten ja maatilojen tuotannon keräämisen on oltava tärkeä osa energiasiirtymän suunnittelua. Tavoitteena on oltava sähkö- ja vetykäyttöiset raskaat tavarankuljetusajoneuvot. Kestävät biopolttoaineet ja hybridiajoneuvot voisivat auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä lyhyellä aikavälillä.

2.16

Verkko-ostosten huomattava kasvu erityisesti maaseutualueilla osoittaa jakeluautojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen merkityksen. Sähköpakettiautot sopisivat tähän tarkoitukseen, kunhan asianmukainen latausinfrastruktuuri on käytössä. Lähettiyritysten on myös rahoitettava sähköpakettiautojen hankintaa. Välitön tavoite on aloittaa päästöjen vähentäminen kaikin mahdollisin tavoin.

2.17

Etusijalle on asetettava julkisen liikenteen tarjonnan parantaminen maaseutualueilla, mikä mahdollistaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen ja sosiaalisen osallistamisen ja varmistaa maaseudun kehittämismahdollisuudet. Maaseudun julkista liikennettä on pidettävä julkisena hyödykkeenä energiasiirtymän yhteydessä, joten tarvitaan julkista rahoitusta, jotta voidaan edistää ja helpottaa kestävää julkista liikennettä.

2.18

Yksityisautoja pidetään välttämättömänä maaseutuliikenteessä, sillä maaseudulla asuminen olisi käytännössä mahdotonta ilman niitä. Ensisijaisesti on autettava ja kannustettava maaseudun asukkaita vähentämään mahdollisuuksien mukaan yksityisautojen käyttöä ja siirtymään mahdollisimman pian vähäpäästöisiin ajoneuvoihin. Sähköajoneuvojen hankinnan edistämiseen tarkoitetun taloudellisen tuen on oltava keskeinen tavoite maaseutualueiden energiasiirtymässä.

2.19

Akkuvarastointi on tehokas keino tasoittaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön nettokysyntäkäyrää. Sähköajoneuvojen laajamittainen käyttö voisi auttaa tässä. Kun sähköajoneuvot voivat lähettää sähköä takaisin verkkoon, sähkövetoinen kalusto voi toimia akkuvarastona muiden akkuvarastojen lisäksi. Kuluttajille tulee olla taloudellisesti kannattavaa palauttaa energiaa sähköajoneuvoista sähköverkkoon, kuten todetaan ETSK:n lausunnossa vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönottoa koskevasta asetuksesta (4).

Matkailu

2.20

Maaseutualueet ovat usein riippuvaisia matkailusta merkittävänä tulonlähteenä. Maaseutualueilla onkin oltava asianmukainen vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuri matkailualan tukemiseksi samalla kun vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä. Autovuokraamoja on kannustettava siirtymään vähäpäästöisiin ajoneuvoihin, mieluiten sähköajoneuvoihin. Maaseutualueiden energiasiirtymä edellyttää toimia matkailusta saatavien tulojen lisäämiseksi.

Uusiutuvista energianlähteistä tuotettu sähkö

2.21

Uusiutuvista energialähteistä, kuten tuuli- ja aurinkoenergiasta ja biokaasusta, tuotettu sähkö on tärkeä osa maaseutumaisemaa. Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisen tulee edistää ja suojella tuottajakuluttajien etuja sekä kannustaa investoimaan uusiutuvan energian infrastruktuureihin. Mahdollisuus myydä tuotettua energiaa kansalliseen verkkoon on otettava käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa. Tuottajakuluttajien tuottaman uusiutuvan energian ja kulutetun energian välillä on oltava asianmukaiset korvausjärjestelmät, jotta voidaan varmistaa maaseutualueiden energiaomavaraisuus.

2.22

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön keskitettyä hankintaa koskevista huutokaupoista on tullut yhä yleisempiä. Ne ovat monissa tapauksissa mahdollistaneet tuuli- ja aurinkovoimalaitosten rakennuskustannusten alentamisen. Yleisesti ottaen sähköntuotannon kehittäminen maaseudulla on yhteydessä pääasiassa energia-alan hiilestä irtautumiseen, eikä sillä ole synergiaa maaseudun kehittämistavoitteiden kanssa. Maaseudun asukkaat vastustavat usein tällaista kehitystä, sillä he odottavat siltä vain vähäistä hyötyä paikallisyhteisöille.

2.23

Osuuskuntien ja muiden paikallisesti toimivien organisaatioiden on osallistuttava uusiutuvan sähkön tuotantolaitosten sijaintipaikkojen valintaan sekä maa- että rannikkoalueilla. Paikallisyhteisöjen on oltava osakkaina ja saatava paikallista hyötyä näistä laitoksista.

2.24

Tällaisissa suurhankkeissa uusiutuvan energian kehittäminen on yhteydessä pääasiassa energia-alan hiilestä irtautumiseen, eikä niissä keskitytä maaseudun kehittämiseen. Osuuskuntien ja paikallisväestön hoitamat pienet tuulipuistot, pienet aurinkovoimalat ja anaerobiset mädätyslaitokset voidaan suunnata paremmin maaseudun kehittämiseen sekä maaseutuyhteisöjen sosiaaliseen ja taloudelliseen osallistamiseen. Näiden kahden järjestelmän välillä on löydettävä tasapaino. Uusiutuvan energian yhteisöt ja kansalaisten energiayhteisöt yhdessä yhteisön kehittämisen kanssa tarjoavat keinon oikeudenmukaisen energiasiirtymän saavuttamiseen.

2.25

Ruotsin maaseudulla tehdyssä tapaustutkimuksessa (Ejdemo ja Söderholm, 2015) todettiin, että yhteisön etuusjärjestelmien puuttuessa työllistymismahdollisuudet olivat hyvin heikot maaseudun kehittämisen yhteydessä.

2.26

Kansalaisten energiayhteisö on oikeudellinen yksikkö, joka kokoaa yhteen loppukäyttäjinä olevia kansalaisia, pk-yrityksiä ja paikallisviranomaisia tekemään yhteistyötä uusiutuvan energian tuotannossa. Yhtenä esimerkkinä on Feldheimin kunta (Berliinin lounaisosassa sijaitseva pieni kylä), josta on tullut energiaomavarainen. Kylän ihmiset ovat asentaneet takapihoilleen tuuliturbiineja ja luoneet riippumattoman verkon. Asukkaat maksavat sähköstä vähimmäishinnan. Biokaasulaitoksen perustamisen ansiosta kylä on pystynyt perustamaan kaukolämpöverkon. Tämä on oiva esimerkki toimivasta uusiutuvan energian yhteisöstä. Se osoittaa myös, että alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa on ratkaiseva maaseutualueiden tulevaisuuden kannalta (5).

2.27

Kysyntäjousto siirtää sähkönkulutuksen ajanjaksoihin, jolloin järjestelmä pystyy selviytymään kysynnästä. Sähkön nettokysyntäkäyrää on tasoitettava huippukysynnän aikana, jotta vältetään käyttökatkot vihreän sähkön kasvavan tuotannon aikana. Akkuvarastointi, vesivoiman varastointi ja älykäs sähköistäminen mahdollistavat joustavuuden nettokysyntäkäyrän tasoittamisessa.

2.28

Irlannin parlamentin jäsenille Dublinissa puhunut energia-asioista vastaava komission jäsen Kadri Simson kertoi Ukrainan sodan pakottaneen Brysseliä etenemään nopeammin Venäjän polttoaineiden tuonnin lopettamisessa. Hän totesi, että vielä sovittavien ehdotusten mukaan EU:n pyrkii saamaan 45 prosenttia energian tarpeestaan uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2030 mennessä. Tämä merkitsee lisäystä nykyisestä 32 prosentin tavoitteesta ja yli kaksinkertaistaa vuoden 2020 22 prosentin osuuden. ETSK kannattaa tätä uutta tavoitetta, mutta varoittaa sen olevan saavutettavissa vain vauhdittamalla uusia ja suurempia investointeja maaseudun energiasiirtymään.

2.29

Tuulta ei aina ole, joten varajärjestelmä on tarpeen. Vihreällä vedyllä voidaan vastata vaihtelevaan sähkönkysyntään, ja sitä voidaan varastoida niin kauan kuin on tarpeen.

Maatalous

2.30

Maataloustoiminta on keskeistä useimpien maaseutualueiden kehitykselle ja hyvinvoinnille. Tällä maaseudun elinkeinoalalla on valtavia haasteita energiasiirtymässä.

2.31

Maatalouskoneiden hiilijalanjäljen pienentämiseksi ei ole tehty paljonkaan työtä.

2.32

Vaikuttaa siltä, että lähitulevaisuudessa kestävien biopolttoaineiden käyttö tarjoaa parhaan mahdollisuuden vähentää päästöjä, sillä olemassa olevia koneita voitaisiin käyttää tätä tarkoitusta varten muutettuina.

2.33

Kestävät biopolttoaineet eivät ole halpoja valmistaa, ja niiden hinta voi olla yli kaksinkertainen dieselin hintaan verrattuna. Hinnat saattavat laskea hieman tulevaisuudessa.

2.34

Kun tulevaisuudessa sähkökäyttöisiä maatalouskoneita on saatavilla laajemmin, päästöjä voidaan vähentää merkittävästi.

2.35

Maataloustoiminta ei tuota yleensä paljoakaan voittoa, joten sähkökäyttöisiin koneisiin siirtymisen pääomakustannuksia olisi erittäin vaikea rahoittaa. Sähkö- tai vetykäyttöisiin koneisiin siirtymisen rahoittamista koskevan ongelman ratkaiseminen on tärkeä kysymys maaseudun energiasiirtymässä.

2.36

Aurinkopaneelien käyttö maatilan rakennuksissa antaisi maataloustuottajille mahdollisuuden käyttää vihreää sähköä, ja koska maatalous on suuri sähkön käyttäjä, tämä olisi suuri etu energiasiirtymässä. Mahdollinen ylijäämä voitaisiin myydä takaisin verkkoon.

2.37

Täsmäviljely on datavetoinen toimintamalli maatilojen hoidossa. Sillä voidaan parantaa tuotantoa ja satoja sekä pienentää maatalouden hiilijalanjälkeä. Tämä on mahdollista, koska traktoreita varten on kehitetty digitaaliteknologiaa kaukohavainto-, GPS- ja satelliittiohjausjärjestelmineen. Kaikki tämä on tärkeää maatalouden energiasiirtymän kannalta, niin kuin myös investointi-, koulutus- ja täydennyskoulutusvaatimukset.

2.38

Maataloustuottajilla voi olla mahdollisuus myydä ylijäämäsähköä verkkoon, sillä maidontuottajilla ja karjankasvattajilla on paljon kattopinta-alaa maatiloillaan. Osa maataloustuottajista voi osallistua kumppaneina biomassalaitosten perustamiseen ja myydä kaasua kaasuverkkoon. Hakkuujätteen käyttö biomassalaitoksissa on tärkeää metsänhoidon helpottamiseksi alueilla, missä tällaista materiaalia on saatavilla.

2.39

Ukrainan sodan seurausten vuoksi on tarkasteltava uudelleen EU:n elintarviketurvaa. Maata on käytettävä ensisijaisesti ruoantuotantoon. Aurinkopaneelien asennus teollisessa mittakaavassa ja biomassan tuottaminen eivät saa kilpailla sen kanssa, vaan niiden tulee olla ennemminkin täydentäviä toimintoja.

Biometaani

2.40

Biometaani on biokaasu, josta on poistettu hiilidioksidi, rikkivety ja vesi, minkä jälkeen se voidaan syöttää suoraan kaasuverkkoon tai sitä voidaan käyttää kaasukäyttöisessä ajoneuvossa.

2.41

Anaerobiset mädätyslaitokset on perustettava sinne, missä on saatavilla lähellä riittävästi lietettä. Lisäksi voidaan käyttää ylimääräistä nurmi- ja maissisäilörehua edellyttäen, että se ei ole ristiriidassa elintarvike- ja rehutuotannon kanssa.

2.42

Tarvitaan lisätutkimuksia anaerobisten mädätyslaitosten tehokkuuden parantamiseksi ja prosessiin liittyvien kustannusten vähentämiseksi.

2.43

Anaerobisten mädätyslaitosten käyttöä on edistettävä ja rahoitettava osana maaseutualueiden energiasiirtymää.

2.44

Bioenergiaa voidaan käyttää lämmön tai sähkön tuottamiseen. Biomassalla on keskeinen rooli uusiutuvasta energiasta tuotetun sähkön tuotannossa.

Maaseutuasutus

2.45

Monet maaseudun kotitaloudet voivat ottaa käyttöön mikrotuotantoteknologiaa, muun muassa aurinkopaneeleja ja pieniä tuuliturbiineja, joiden ylijäämäsähköä ne voivat myydä takaisin verkkoon.

2.46

Pienituloiset kotitaloudet tarvitsevat taloudellista tukea mikrotuotantolaitosten asentamiseen. Tämä edistäisi huomattavasti energiasiirtymää maaseudun kotitalouksissa.

2.47

Maaseudulla talot ovat yleensä huonommin eristettyjä ja vähemmän energiatehokkaita kuin kaupungeissa. Monet talot ovat maaseudulla erillisiä taloja, jotka ovat alttiina säälle.

2.48

Energiasiirtymän osana tarvitaan merkittävä investointiohjelma maaseutualueiden asuntojen peruskorjauksiin eristyksen ja energiatehokkuuden parantamiseksi. Tällainen investointi on huomattava edistysaskel energiankulutuksen vähentämisessä ja hiilestä irtautumisessa asuntojen lämmittämisessä maaseutualueilla. Tukiohjelmaa tarvitaan, sillä suurten peruskorjausten pääomakustannukset ovat erittäin korkeat. Pienituloiset ja polttoaineköyhyydestä kärsivät kotitaloudet tarvitsevat erityistä apua tällaisen siirtymän toteuttamiseksi.

3.   Digitalisaatio maaseutualueilla

3.1

Euroopan komissio esitti vuonna 2021 visionsa Euroopan digitaaliselle siirtymälle vuoteen 2030 mennessä. Se korosti ennen kaikkea digimarkkinasäädöksen ja digipalvelusäädöksen tarvetta, jotta voitaisiin varmistaa turvallisempi digiympäristö, missä käyttäjien perusoikeuksia suojellaan, ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset eurooppalaisille yrityksille digitaalisessa maailmassa.

3.2

Maailman kasvavan väestön ruokkimiseksi mahdollisimman vähäisin ympäristövaikutuksin ja hiilineutraaliutta edistävällä tavalla maaseutualueilla tarvitaan digitaalista ja teknologista infrastruktuuria, jolla helpotetaan maatalouden resurssien tehokasta ja täsmällistä käyttöä. Vaikka 30 prosenttia Euroopan väestöstä asuu maaseutualueilla ja maaseudun osuus 27 jäsenvaltion alueesta on 80 prosenttia, digitalisaatiossa on maaseutualueilla suurempia vaikeuksia, jotka vaarantavat Euroopan digitaaliset tavoitteet, jos niihin ei puututa. EU:n lainsäädäntökehys maaseudun digitalisointia koskevaa säädöstä varten mahdollistaisi näiden ongelmien ratkaisemisen seuraavin tavoin: — Varmistetaan laajakaistaverkon yhdenvertainen kattavuus kaikilla Euroopan alueilla. Tällä hetkellä kattavuus on hyvä suurissa kaupunkikeskuksissa ja heikko maaseutualueilla. Digitalisaatiotavoitteiden saavuttamiseksi tähän ongelmaan on puututtava kiireellisesti, jotta alueiden välille ei synny vieläkin suurempaa kuilua. — Infrastruktuuri: varmistetaan yksityiset investoinnit viimeisen kilometrin infrastruktuurin kehittämiseen ottaen huomioon muut kuin taloudelliset hyödyt, kuten sosioekonomiset ulkoisvaikutukset. — Valmiuksien kehittäminen: parannetaan maaseutualueilla asuvien ihmisten digitaalista lukutaitoa. — Soveltuvuus: edistetään sellaisten sovellusten kehittämistä, jotka vastaavat maatalous- ja maaseutuyhteisön tarpeita. Nämä yhteisöt käyttävät vain vähän kaupunkiympäristöön suunniteltuja digitaalisia palveluja.

3.3

Euroopan komission lainsäädäntömekanismina maaseudun digitalisointia koskevassa säädöksessä vahvistetaan, samaan tapaan kuin digimarkkinasäädöksessä ja digipalvelusäädöksessä, joukko sääntöjä, velvoitteita ja vastuita. Sillä pyritään varmistamaan, että Euroopan maaseutualueet voivat hyötyä aloitteista, välineistä ja käyttömahdollisuuksista, jotka alueiden alhaisen väestötiheyden vuoksi ovat muutoin taloudellisesti epäedullisia yksityisille investoinneille. Tällä tavoin maaseudun digitalisointia koskevalla säädöksellä varmistetaan digitalisaation toteutuminen maaseutualueilla, missä sen tarve on kääntäen verrannollinen saatuun taloudelliseen tuottoon.

3.4

Maaseudun digitalisointia koskevaa säädös on tärkeä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, Pellolta pöytään -strategian ja vuoteen 2050 ulottuvan Euroopan hiilineutraaliustavoitteen kannalta, sillä siirtyminen oikeudenmukaiseen, terveelliseen ja ympäristöystävälliseen elintarvikejärjestelmään on mahdollista vain maatalouden ja maaseudun saatavilla ja käytettävissä olevan teknologian ja digitalisaation avulla.

3.5

Kuten asiakokonaisuuteen INT/943 kuuluvassa lausunnossa Osallistava, turvallinen ja luotettava digitalisaatio kaikille (6) todetaan, digitalisaation merkitystä ei pidä aliarvioida, sillä se voi ”tukea liikkuvuuden lisäämistä työmarkkinoilla, parantaa tuottavuutta ja joustavuutta työpaikoilla ja mahdollistaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen, kun työntekijät tekevät etätyötä kotoaan, kuten covid-19-pandemian aikana on käynyt”. Tämä edellyttää digitaalisten taitojen kattavaa kokonaisuutta riippumatta siitä, asuvatko työntekijät kaupunki- vai maaseutualueilla. Syrjäseuduilla on kuitenkin erilaisia lisäesteitä. ETSK kehottaakin laatimaan erityisen digitaalisia taitoja koskevan ohjelman maaseutualueilla asuvien unionin kansalaisten tukemiseksi. Tämän lähestymistavan tulisi olla keskeisessä asemassa maaseudun digitalisointia koskevassa säädöksessä, ja sen pitäisi auttaa sekä digitaalisen kuilun umpeenkuromisessa että yhteiskunnan digitalisaatiosta saatavien etujen hyödyntämisessä.

---

(1)  ETSK:n lausunto aiheesta Kohti maaseudun ja kaupunkien kestävää kehitystä koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa (EUVL C 105, 4.3.2022, s 49).

(2)  COM(2021) 345.

(3)  ETSK:n lausunto ”EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio” (EUVL C 290, 29.7.2022, s. 137).

(4)  ETSK:n lausunto vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönottoa koskevasta asetuksesta (EUVL C 152, 6.4.2022, s. 138).

(5)  ERP WORKSHOP REPORT Workshop 21.

(6)  ETSK:n lausunto aiheesta Osallistava, turvallinen ja luotettava digitalisaatio kaikille (EUVL C 374, 16.9.2021, s. 11).

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Julkiset investoinnit energiainfrastruktuuriin ilmasto-ongelmien osaratkaisuna”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 486/10)

Esittelijä:	Thomas KATTNIG
Yhteisesittelijä:	Lutz RIBBE

Komitean täysistunnon päätös	20.1.2022
Oikeusperusta	työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta
Hyväksyminen jaostossa	7.9.2022
Hyväksyminen täysistunnossa	22.9.2022
Täysistunnon numero	572
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	162/7/8

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Ilmastokriisin seuraukset vaikuttavat voimakkaasti Eurooppaan ja koko maailmaan. Vaikka mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutokseen tehokkaasti ovat viime vuosina lisääntyneet, asiantuntijat muistuttavat riittämättömästä rahoituksen hankinnasta, kansalaisten ja yksityisen sektorin liian vähäisestä osallistumisesta ja poliittisen johtajuuden puutteesta.

1.2

Jotta kasvavaan sähkönkysyntään pystytään vastaamaan ja ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa, sähköverkkoinvestoinnit on kaksinkertaistettava 55 miljardiin euroon vuodessa ja puhtaan tuotantokapasiteetin rakentamiseen tarkoitetut määrärahat on nostettava 75 miljardiin euroon vuotta kohden (1). Julkiset investoinnit älykkäisiin ja uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviin energiajärjestelmiin sekä varastointi-infrastruktuuriin ovat tässä yhteydessä erittäin tärkeitä toimitusvarmuuden takaamiseksi, energiaköyhyyden torjumiseksi, kohtuullisten hintojen varmistamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi.

1.3

ETSK kannattaa komission ehdotuksia nopeuttaa ja virtaviivaistaa uusiutuvaan energiaan liittyviä lupamenettelyjä ja määritellä kohdealueita (nk. ydinkehittämisalueet) uusiutuvaa energiaa koskevia hankkeita varten. Tämä tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia energiakäänteen nopeuttamiseen, ja siksi on entistäkin tärkeämpää määritellä mahdollisimman konkreettisesti, mitä yksinkertaistuksia ydinkehittämisalueilla sovelletaan.

1.4

EU:n energialainsäädännössä ei tunnusteta ilmastonmuutoksen hillintää verkkosääntelyn tavoitteeksi. Tästä johtuen myös kansallisten sääntelyviranomaisten on vaikea kannustaa muuttamaan, laajentamaan ja nykyaikaistamaan sähkönjakeluverkkoja niin, että ne täyttävät ilmastoneutraaliuden vaatimukset.

1.5

Energiajärjestelmien ja -infrastruktuurien tulevan organisoinnin osalta ETSK on toistuvasti korostanut, että kaikki kuluttajat – kotitaloudet, yritykset ja energiayhteisöt – on otettava aktiivisesti mukaan älykkäiden energiajärjestelmien kehittämiseen ja että on luotava kannustimia, jotta kansalaisyhteiskunta voi päästä osalliseksi energiakäänteestä. Lisäksi näitä tahoja on kuitenkin kannustettava osallistumaan myös rahoitukseen.

1.6

Hiilestä irtautumisen edellyttämiin puhtaisiin energiateknologioihin tehtävien julkisten investointien osuus EU:ssa on suurten kansantalouksien pienin, mikä uhkaa unionin kilpailukykyä. Sähköyhtiöiden investoinnit ovat vähentyneet siitä lähtien, kun markkinoita ryhdyttiin vapauttamaan. Investointien vähentyminen on aiheuttanut toimitusvaikeuksia ja hankaloittaa uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämistä. ETSK kannattaakin komission ehdotusta hyödyntää elpymissuunnitelmia ja elpymis- ja palautumistukivälinettä sekä aluekehitykseen tarkoitetusta koheesiorahastosta ja EU:n maatalouspolitiikan määrärahoista saatavia lisävaroja REPowerEU-suunnitelman täytäntöönpanoon.

1.7

Markkinoiden rakenne ja sääntely on mukautettava uusiin realiteetteihin, joita vastaisuudessa hallitsevaan asemaan nousevat uusiutuvat energiamuodot tuovat mukanaan (mm. nykyistä hajautetumpi tuotanto ja paikan päällä tapahtuvan kulutuksen lisääntyminen). Niiden avulla on myös luotava tarvittavat edellytykset yksittäisille toimijoille ja taattava asianmukainen kuluttajansuoja. ETSK suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen tarkastella vaihtoehtoja sähkömarkkinoiden rakenteen optimoimiseksi ja kannattaa voimakkaasti markkina-arviointeja, joissa analysoidaan energiamarkkinoiden kaikkien mahdollisten toimijoiden käyttäytymistä ja energiamarkkinoiden rakennetta. ETSK korostaa joka tapauksessa, että ennen kutakin ehdotusta on tärkeää tehdä kattava vaikutustenarviointi.

1.8

ETSK suosittaa jälleen kerran, että julkisiin investointeihin sovelletaan ”kultaista sääntöä” tuottavuuden sekä tulevien sukupolvien hyvinvoinnin sosiaalisen ja ekologisen perustan turvaamiseksi.

1.9

Rahoituslähteiden yhdistäminen siten, että mukana on myös yksityisiä sijoittajia, on vaihtoehto vain, jos varmistetaan, että sopimusten teko on läpinäkyvää eikä julkiselle sektorille aiheudu perusteettomia lisäkustannuksia julkiseen rahoitukseen verrattuna. Perusteltujen lisäkustannusten suhteen on noudatettava täyttä avoimuutta. Tällaisten yhdistämismallien yhteydessä onkin erityisen tärkeää määritellä oikeudet ja velvollisuudet selkeästi, selvittää vastuukysymykset ja huolehtia tehokkaasta ja nopeasta konfliktinratkaisujärjestelmästä, jotta vältytään pitkän aikavälin lisäkustannuksilta ja vastuukysymyksiin liittyviltä ongelmilta.

1.10

ETSK korostaa, että oikeudenmukaisessa siirtymässä ei ole kyse pelkästään siirtymän rahoituksesta. Siihen kuuluu myös tavoite luoda ihmisarvoista työtä, laadukkaita työpaikkoja ja sosiaaliturvaa sekä säilyttää eurooppalaisten yritysten kilpailukyky, ja se edellyttää erityisiä toimenpiteitä kaikilla tasoilla, etenkin aluetasolla.

1.11

ETSK katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että verkkojen laajentaminen määritellään erittäin tärkeän yleisen edun mukaiseksi, että ilmastonmuutoksen hillitseminen asetetaan sääntelytavoitteeksi ja että uusiutuvien energiamuotojen ja sähköverkon suunnittelu sovitetaan yleisesti paremmin yhteen. Tätä varten tarvitaan ehdottomasti konkreettisia EU-oikeudellisia säännöksiä.

1.12

Viime vuosikymmenen aikainen kehitys, verkon laajentamiseen liittyvät haasteet, energiahintojen jyrkkä nousu, kyberhyökkäysten riski ja erityisesti Ukrainan sota osoittavat selvästi, mistä pohjimmiltaan on kysymys: nimittäin siitä, kenen määräysvallassa energiaverkon kaltaiset keskeiset infrastruktuurit ovat tulevaisuudessa. Kyseessä on siis ennen kaikkea yleinen etu. Tämä edellyttäisi luonnollisestikin julkista omistusta, jonka on palveltava yhteistä etua ja jonka avulla poistetaan eriarvoisuutta.

1.13

Kysymys energiainfrastruktuurin julkisen ja yksityisen omistuksen ja/tai yksityisen rahoituksen eduista ja haitoista hyvin toimivien energiamarkkinoiden kannalta on epäilemättä tärkeä, ja sitä olisi tarkasteltava komission kaavailemassa energiamarkkinoiden rakenteen optimointivaihtoehtojen arvioinnissa. Tällaisen analyysin tulokset voivat olla arvokas päätöksentekoa tukeva väline jäsenvaltioille, jotka ovat vastuussa energiainfrastruktuurien julkista tai yksityistä omistusta koskevista päätöksistä. ETSK katsoo, että sähkö on EU:n koko talouden kannalta keskeinen strateginen hyödyke, joka on kuitenkin myös julkishyödykkeen luonteinen. Komitea kehottaakin komissiota analysoimaan yksityiskohtaisesti, millaisia vaikutuksia ja seurauksia EU:n energiajärjestelmän yksityistämis- ja vapauttamisprosessi on kaiken kaikkiaan aiheuttanut järjestelmän vakaudelle, energian toimitusvarmuudelle ja sähkömarkkinoiden toiminnalle, sekä uudistamaan tulosten pohjalta koko energia-alan rakennetta ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon myös mahdollisuudet vahvistaa kansallisen ja julkisen sektorin toimivaltuuksia.

2.   Taustaa

2.1

Kuten hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viimeisimmät raportit osoittavat, ilmastokriisin seuraukset vaikuttavat jo sekä miljardeihin ihmisiin ympäri maailmaa että ekosysteemeihin. Näin on siitä huolimatta, että lämpötilan nousu ei ole vielä saavuttanut Pariisissa asetettua 1,5 asteen raja-arvoa. Erityisen pulmallista on se, että niillä järjestelmillä ja ryhmillä, joihin kuumuus, kuivuus, tulvat, sairaudet sekä vesi- ja elintarvikepula vaikuttavat eniten, on usein vähiten resursseja selviytyä näistä ongelmista.

2.2

Mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutokseen tehokkaasti ovat viime vuosina lisääntyneet, mutta toteutetut ja suunnitellut toimenpiteet eivät ole tyydyttäviä monissa osissa Eurooppaa. Asiantuntijat muistuttavat riittämättömästä rahoituksen hankinnasta, kansalaisten ja yksityisen sektorin liian vähäisestä osallistumisesta ja poliittisen johtajuuden puutteesta.

2.3

Se, että Euroopassa osoitetaan tällä hetkellä (Ukrainan sodan vuoksi) nopeasti suuria rahasummia sotilaallisiin tarkoituksiin, herättää pelkoa siitä, että tämä sitoo taloudellisia resursseja ja seurauksena voi olla ilmastotoimien viivästyminen. ETSK suhtautuukin myönteisesti komission REPowerEU-suunnitelmassa (2) ilmoittamiin toimiin ja välineisiin, joilla pyritään vähentämään EU:n riippuvuutta erityisesti Venäjältä peräisin olevista fossiilisista polttoaineista toteuttamalla energiansäästötoimenpiteitä, vauhdittamalla siirtymistä uusiutuvaan energiaan, edistämällä toimittajien monipuolistamista ja yhdistämällä voimat häiriönsietokykyisemmän energiajärjestelmän ja todellisen energiaunionin aikaansaamiseksi.

2.4

Jotta ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa, uusiutuvan energian kapasiteetti on kasvatettava yli kaksinkertaiseksi. Sellaisen vihreän sähkön kustannukset, jota ei voida hyödyntää tai siirtää ja jonka tuotantoa on rajoitettava, ovat Saksan kaltaisissa suurissa maissa jo nykyäänkin useita satoja miljoonia euroja vuodessa. Tämä kansantaloudellinen tappio moninkertaistuu, jollei sähköverkkoja ja varastointikapasiteettia laajenneta nopeasti ja samalla paranneta mahdollisuuksia käyttää sähköä suoraan paikan päällä. Energiaverkkoja suunniteltaessa ja säänneltäessä on tärkeää, että niitä kehitetään ilmastoneutraaliustavoitteen mukaisesti. Jakeluverkoilla on tässä yhteydessä keskeinen rooli, sillä useimmat uusiutuvaa energiaa tuottavat laitokset liitetään juuri niihin.

2.5

Edellä esitettyjen vaatimusten täyttäminen edellyttää, että sähköverkkoinvestoinnit kaksinkertaistetaan 55 miljardiin euroon vuodessa ja puhtaan tuotantokapasiteetin rakentamiseen tarkoitetut määrärahat nostetaan 75 miljardiin euroon vuotta kohden (3). ETSK korostaa tähän liittyen lisähyötyä, jota komission ehdotukset uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden nopeista lupamenettelyistä ja nk. ydinkehittämisalueiden määrittämisestä tällaisia hankkeita varten tuovat. Komitea kannattaa uusiutuvaan energiaan liittyvien lupamenettelyjen nopeuttamista ja virtaviivaistamista. Jakeluverkkoihin on kiinnitettävä tässä yhteydessä erityistä huomiota, sillä uusiutuva energia syötetään yleensä juuri niihin.

2.6

Julkiset investoinnit älykkäisiin ja uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviin energiajärjestelmiin ovat tätä taustaa vasten erittäin tärkeitä toimitusvarmuuden takaamiseksi, energiaköyhyyden torjumiseksi, kohtuullisten hintojen varmistamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisella ekologisella siirtymällä on epäilemättä valtava vaikutus hiili-intensiivisten energia-alojen työllisyystilanteeseen. Samanaikaisesti syntyy kuitenkin runsaasti uusia työllistymismahdollisuuksia, kun ilmastoneutraaleihin energiajärjestelmiin tehtäviä julkisia investointeja lisätään tarkoituksenmukaisesti. Tämä edellyttää, että asianmukaisesta julkisen talouden liikkumavarasta huolehditaan finanssipoliittisen kehyksen uudistamisen avulla, kuten ETSK on ehdottanut lokakuussa 2021 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa aiheesta ”EU:n finanssipoliittisen kehyksen uudistaminen kestävän elpymisen ja oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseksi”.

2.7

EU:n energialainsäädännössä ei toistaiseksi tunnusteta ilmastonmuutoksen hillintää verkkosääntelyn tavoitteeksi. Tästä johtuen myös kansallisten sääntelyviranomaisten on vaikea kannustaa muuttamaan, laajentamaan ja nykyaikaistamaan sähkönjakeluverkkoja niin, että ne täyttävät ilmastoneutraaliuden vaatimukset.

2.8

Energiajärjestelmien ja -infrastruktuurien tulevan organisoinnin osalta ETSK on toistuvasti korostanut, että kaikki kuluttajat – kotitaloudet, yritykset ja energiayhteisöt – on otettava aktiivisesti mukaan älykkäiden energiajärjestelmien kehittämiseen. Valitettavasti tämänsuuntaisia aloitteita ei ole ollut havaittavissa, asiasta on vain annettu lupauksia. ETSK kehottaa ottamaan vihdoinkin käyttöön kannustimia tuottajakuluttajien, uusiutuvan energian yhteisöjen tai kansalaisten energiayhteisöjen aktivoimiseksi, jotta kansalaisyhteiskunta voi päästä osalliseksi energiakäänteestä ja kuluttajien on mahdollista osallistua aktiivisesti markkinoille. Näin voitaisiin myös hillitä verkkojen ylikuormituksesta johtuvasta uusiutuvan energian tuotannon rajoittamisesta aiheutuvien kustannusten jatkuvaa kasvua.

2.9

ETSK kannattaa Euroopan laajuisia energiaverkkoja (TEN-E) koskevien EU:n sääntöjen parempaa mukauttamista vihreän kehityksen ohjelman tavoitteisiin, erityisesti kun on kyse energiajärjestelmän hiilestä irtautumisesta, siirtymisestä ilmastoneutraaliuteen, uusiutuvien energiamuotojen kehittämisestä, energiatehokkuudesta ja energiaköyhyysriskin vähentämisestä. Koska energiaverkoilla on keskeinen merkitys energiajärjestelmän tasapainon, häiriönsietokyvyn ja kehittämisen kannalta, ETSK toivoo, että asiasta annettavalla asetuksella edistettäisiin selkeämmin energiajärjestelmän integrointia, jotta voitaisiin suosia kaikkia hiilettömän energian muotoja ja tehdä mahdottomaksi järjestelmän kaikenlainen hajaantuminen. Komitea on tätä taustaa vasten tyytyväinen neuvoston ja Euroopan parlamentin aloitteeseen määritellä uusiutuvien energiamuotojen lisäksi myös jakeluverkot erittäin tärkeän yleisen edun mukaisiksi.

2.10

Nykyiset hintojen nousut rasittavat sekä Euroopan kansalaisia että yrityksiä. ETSK pahoittelee, että sen kehotus (4) vähentää strategista riippuvuutta epäluotettavista kolmansista osapuolista ei ole saanut poliittisia päättäjiä tarttumaan aiemmin toimeen vaan että kyseinen riippuvuus on päinvastoin lisääntynyt. Suurin osa EU:hun tuotavasta öljystä, maakaasusta ja hiilestä tuodaan Venäjältä, ja monet ydinvoimalat ovat riippuvaisia venäläisistä polttoainesauvoista ja teknologioista. Vallitseva energiahintakriisi olisi vaikuttanut EU:n kansalaisiin ja yrityksiin paljon vähemmän, jos unioni olisi jo vähentänyt fossiilisten polttoaineiden tuontia lupaustensa mukaisesti. Komitea suhtautuukin myönteisesti REPowerEU-suunnitelmassa esitettyihin pyrkimyksiin vähentää pikaisesti tätä riippuvuutta, erityisesti riippuvuutta Venäjästä, ja tukee EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden ponnisteluja puuttua hintaongelmaan tehokkaasti lokakuussa 2021 annetun tiedonannon ja sähkömarkkinoita koskevan tiedonannon COM(2022) 236 final sekä tilapäisten valtiontukipuitteiden tarjoamien välineiden mukaisesti.

2.11

ETSK muistuttaa nykytilanteessa jälleen kerran siitä, että ensisijaisesti ei kuitenkaan pidä pyrkiä riippuvuussuhteiden monipuolistamiseen vaan mahdollisuuksien mukaan ”strategiseen riippumattomuuteen ja omavaraisuuteen energian suhteen”. Uusiutuvat energiamuodot ja vety ovat hiilestä irtautumisen liikkeellepaneva voima, ja niiden tuotannon tulisi tapahtua mahdollisimman pitkälti EU:ssa.

2.12

Nesteytetty maakaasu voi tätä nykyä yhdessä merkittävien energiasäästötoimenpiteiden kanssa tarjota korvaavan vaihtoehdon venäläiselle maakaasulle tietyillä alueilla lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä vihreä vety on ilmastotavoitteiden kanssa yhteensopiva vaihtoehto, jos sitä on saatavilla riittävästi ja kohtuulliseen hintaan. Venäjä-katastrofista on otettava asianmukaisesti opiksi, sikäli kuin Eurooppa ei itse pysty tuottamaan kaikkea tarvitsemaansa kaasua. Nesteytetyn maakaasun kohdalla tilanne selvästikin on tällainen, mutta vedyn osalta riippumattomuus tuonnista on vielä saavutettavissa. ETSK kehottaa EU:ta olemaan erityisen varovainen venäläisen kaasun korvaamiseen käyttävien resurssien suhteen ja kiinnittämään huomiota niiden ympäristövaikutuksiin sekä mahdolliseen uuteen riippuvuuteen sellaisista kolmansista maista, jotka eivät jaa eurooppalaisia arvoja, kuten vakaata demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta.

2.13

Hiilestä irtautumisen edellyttämiin puhtaisiin energiateknologioihin tehtävien julkisten investointien osuus EU:ssa on suurten talousalueiden pienin, mikä uhkaa unionin globaalia kilpailukykyä. Lisäksi Euroopan tilintarkastustuomioistuin varoittaa, ettei REPowerEU-strategialla välttämättä saada riittävästi varoja liikkeelle. ETSK kannattaakin komission ehdotusta hyödyntää elpymissuunnitelmia ja elpymis- ja palautumistukivälinettä sekä aluekehitykseen tarkoitetusta koheesiorahastosta ja EU:n maatalouspolitiikan määrärahoista saatavia lisävaroja REPowerEU-suunnitelman täytäntöönpanoon.

2.14

Ukrainan sodan vaikutuksia pidetään eräissä EU:n jäsenvaltioissa ja EU-tasolla lopullisena sysäyksenä energiaomavaraisuuden ja ilmastoneutraaliuden lisäämiseen. ETSK pitää tätä myönteisenä. Kokonaiskuva on kuitenkin ristiriitainen: nestekaasun käytön lisäämisestä ja paluusta hiilen käyttöön keskustellaan, ja ne saattaisivat merkitä taka-askelta energiakäänteessä. Komitea suhtautuu tähän kriittisesti mutta on tietoinen siitä, että turvautuminen monipuolisiin energiantuotantovaihtoehtoihin hätätoimenpiteenä edistää energiahuoltovarmuutta lyhyellä aikavälillä. Tuuli- ja aurinkoenergian lisäksi on siis tärkeää hyödyntää niitä moninaisia vähähiilisiä energialähteitä, jotka sopivat taloudellisesti ja ekologisesti osaksi energiajärjestelmää. Samalla komitea kehottaa lisäämään energiajärjestelmän ekologiseen muutokseen tähtääviä ponnisteluja.

2.15

Euroopan julkisten palvelujen ammattiliittojen federaation (EPSU) julkaisemassa raportissa (5) vahvistetaan, että energiajärjestelmän vapauttaminen on tarjonnut vain vähän ratkaisuja meneillään olevaan ilmastokriisiin. Toteuttamiskelpoisten vaihtoehtojen laaja käyttö hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien energialähteiden sijaan on ollut pääosin mahdollista merkittävien julkisten tukien eikä vapaan markkinakilpailun ansiosta. Raportti osoittaa, että Pariisin sopimuksen velvoitteita ei voida täyttää muuttamatta Euroopan energiajärjestelmän nykyistä mallia.

3.   Yleistä

3.1

Nopeasti etenevän ilmastonmuutoksen ja vallitsevan energiakriisin vuoksi infrastruktuuriin on investoitava pikapuoliin, jotta ilmastoneutraaliustavoite voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä ja energiahuolto saadaan varmistettua. Samanaikaisesti energiahintojen nousu on myös tuonut esiin energiamarkkinoiden heikkoudet. On pohdittava perusluonteisia energiatulevaisuuteen liittyviä tekijöitä, joiden avulla voidaan taata ympäristöystävällinen, edullinen ja luotettava energiahuolto ja oikeus energian saantiin. ETSK korostaa nimenomaisesti, että julkiset investoinnit ovat kiireesti tarpeen, jotta tavoite Venäjältä tuotavasta kaasusta riippumattomasta energiahuollosta voidaan saavuttaa, ja kannattaa komission REPowerEU-suunnitelmassa tältä osin ehdottamia toimenpiteitä.

3.2

Tässä yhteydessä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota sekä markkinoiden rakenteeseen että niiden sääntelyyn, tarvittavien edellytysten luomiseen yksittäisille toimijoille ja asianmukaisen kuluttajansuojan vahvistamiseen. ETSK suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen tarkastella vaihtoehtoja sähkömarkkinoiden rakenteen optimoimiseksi ja panee merkille komission analyysin sähkö- ja kaasumarkkinoista, ehdotetut toimenpiteet, joilla on tarkoitus puuttua korkeisiin energiahintoihin, ehdotukset energiaverkkojen ja varastointikapasiteetin parantamiseksi sekä uudet lupaukset pienten toimijoiden (tuottajakuluttajien) markkinoille pääsyn parantamisesta ja toimitusvarmuuden takaamisesta.

3.3

Markkinoiden rakenne ja sääntely on mukautettava uusiin realiteetteihin, joita vastaisuudessa hallitsevaan asemaan nousevat uusiutuvat energiamuodot tuovat mukanaan (mm. nykyistä hajautetumpi tuotanto ja paikan päällä tapahtuvan kulutuksen lisääntyminen). Tätä varten on kuitenkin vielä luotava tarvittavat edellytykset yksittäisille toimijoille ja taattava asianmukainen kuluttajansuoja. Tarvitaan markkina-arviointeja, joissa analysoidaan energiamarkkinoiden kaikkien mahdollisten toimijoiden käyttäytymistä ja energiamarkkinoiden rakennetta. ETSK korostaa joka tapauksessa, että ennen kutakin ehdotusta on tärkeää tehdä kattava vaikutustenarviointi. Komitea toteaa, että korkeisiin sähköhintoihin, myös sähkön ja kaasun hintojen kytkemiseen toisiinsa, on puututtava kiireesti, sillä ne vaikuttavat kielteisesti jäsenvaltioiden talouteen.

3.4

Kysymys siitä, missä määrin toimitusvarmuus voidaan saavuttaa markkinavälinein ja minkälaista markkinarakennetta tämä edellyttää, on sivuutettu pitkän aikaa. Uusiutuviin (suurelta osin EU:n sisällä tuotettuihin) energiamuotoihin perustuva energiajärjestelmä antaa periaatteessa aihetta odottaa suurta toimitusvarmuutta. Tämä ei kuitenkaan toteudu itsestään vaan edellyttää oikeanlaista sääntelykehystä. Tärkeitä ovat erityisesti älykkäät verkot, jotka lähettävät miljoonille tuottajille ja kuluttajille selkeitä signaaleja siitä, miten nämä voivat toimia järjestelmän kannalta suotuisalla tavalla ja siten edistää toimitusvarmuutta.

3.5

Tiukat finanssipoliittiset säännöt ovat kerta toisensa jälkeen osoittautuneet julkisen sektorin suurimmaksi esteeksi infrastruktuurihankkeiden rahoituksessa. Tämän vuoksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan, energiaomavaraisuuteen ja digitaalialaan liittyvät hankkeet on pyrittävä vapauttamaan kaikista säännöksistä, jotka estävät tällaiset julkiset investoinnit. ETSK suosittaakin EU:n finanssipoliittisen kehyksen uudistamisesta antamansa lausunnon (6) mukaisesti, että julkisiin investointeihin sovelletaan ”kultaista sääntöä” tuottavuuden sekä tulevien sukupolvien hyvinvoinnin sosiaalisen ja ekologisen perustan turvaamiseksi.

3.6

Rahoituslähteiden yhdistäminen siten, että mukana on myös yksityisiä sijoittajia, on vaihtoehto vain, jos varmistetaan, että sopimusten teko on läpinäkyvää eikä julkiselle sektorille aiheudu perusteettomia lisäkustannuksia julkiseen rahoitukseen verrattuna. Perusteltujen lisäkustannusten suhteen on noudatettava täyttä avoimuutta. Euroopan investointipankin (EIP) raportin mukaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset esimerkiksi maantieliikenteen alalla ovat tulleet Euroopassa keskimäärin 24 prosenttia kalliimmiksi kuin vastaavat perinteisin tavoin rahoitetut hankkeet (7). Tällaisten yhdistämismallien yhteydessä onkin erityisen tärkeää määritellä oikeudet ja velvollisuudet selkeästi, selvittää vastuukysymykset ja huolehtia tehokkaasta ja nopeasta konfliktinratkaisujärjestelmästä, jotta vältytään pitkän aikavälin lisäkustannuksilta ja vastuukysymyksiin liittyviltä ongelmilta.

3.7

Komissio toteaa perustellusti, että julkiset investoinnit voivat ja niiden tulee saada liikkeelle yksityisiä varoja. REPowerEU-suunnitelmassa ei kuitenkaan käsitellä sitä, miten investointien julkiset rahoitusosuudet voidaan jälleenrahoittaa. Fossiilisten luonnonvarojen tukien poistaminen olisi yksi tapa järjestää rahoitusta, ja toinen olisi syvän öljy- ja kaasukriisin etenkin suurille öljy-yhtiöille tuottamien valtavien ylimääräisten windfall-voittojen verottaminen. ETSK pelkää, että yhtäältä energiayhtiöiden erittäin mittavat voitot ja toisaalta energiaköyhyyden lisääntyminen energiahintojen rajun nousun vuoksi tekevät tilanteesta sosiaalisesti räjähdysherkän. ETSK ehdottaa, että nämä voitot leikataan verojen avulla ja että niitä siirretään taloudellisena korvauksena energiankuluttajille, esimerkiksi taloudellisesti heikommassa asemassa oleville kotitalouksille tai energiaintensiivisille yrityksille, ja käytetään uusiutuvan energian tuotannon ja tarvittavan verkkoinfrastruktuurin laajentamiseen, varsinkin kun tästä keskustellaan tai tätä toteutetaan jo joissakin jäsenvaltioissa. ETSK katsoo, että tällainen verotus olisi suunniteltava hyvin huolellisesti, jotta ei heikennetä energiayhtiöiden valmiutta investoida vähähiilisiin ratkaisuihin. Komitea kehottaa komissiota ehdottamaan viipymättä asiaan liittyviä toimenpiteitä.

3.8

Infrastruktuurin perimmäinen tarkoitus on ennen kaikkea se, että se toimii, eikä se, että sähköä vain siirretään paikasta A paikkaan B ja siitä saadaan jatkuvaa tuottoa. Viime vuosikymmenen aikainen kehitys, verkon laajentamiseen liittyvät haasteet, energiahintojen jyrkkä nousu, kyberhyökkäysten riski ja erityisesti Ukrainan sota osoittavat selvästi, mistä pohjimmiltaan on kysymys: nimittäin siitä, kenen määräysvallassa energiaverkon kaltaiset keskeiset infrastruktuurit ovat tulevaisuudessa. Kyseessä on siis ennen kaikkea yleinen etu. Tämä edellyttäisi luonnollisestikin julkista omistusta, jonka on palveltava yhteistä etua ja jonka avulla poistetaan eriarvoisuutta.

3.9

ETSK korostaa, että oikeudenmukaisessa siirtymässä ei ole kyse pelkästään siirtymän rahoituksesta. Siihen kuuluu myös tavoite luoda ihmisarvoista työtä, laadukkaita työpaikkoja ja sosiaaliturvaa sekä säilyttää eurooppalaisten yritysten kilpailukyky, ja se edellyttää erityisiä toimenpiteitä kaikilla tasoilla, etenkin aluetasolla. Muita oikeudenmukaisen siirtymän kannalta keskeisiä tekijöitä ovat julkisen sektorin aktiivinen ja organisatorinen rooli ja työmarkkinaosapuolten demokraattisen osallistumisen takaaminen kaikilla tasoilla.

3.10

Energiaverkko on osa kriittistä infrastruktuuria. Vika tai häiriö tällaisessa infrastruktuurissa voi aiheuttaa tuhoisia toimitusvaikeuksia ja vaarantaa yleisen turvallisuuden. Kriittiset infrastruktuurit (mm. kuljetus-, liikenne-, terveydenhuolto-, rahoitus- ja turvallisuuspalvelut) ovat Euroopassa yhä enemmän yksityisten toimijoiden käsissä viime vuosikymmenien vapauttamis- ja yksityistämisaallon vuoksi. Tämä on ongelmallista, koska alat ovat sidoksissa toisiinsa ja yhden alan haavoittuvuus heikentää myös muiden kriittisten infrastruktuurien toimivuutta tai estää niiden toiminnan (ketjureaktiovaikutus). Näitä keskinäisiä riippuvuuksia on vaikea arvioida, mutta kyseisten infrastruktuurien toimivuuden varmistaminen on yleisen edun mukaista. Etenkin markkinahäiriöiden tai katastrofin sattuessa on ratkaisevan tärkeää, että määräysvaltaiset julkiset koordinointielimet puuttuvat tilanteeseen. Näin voidaan turvata alueellisesti koordinoitu selviytymis- ja palautumiskyky. Mainitut riskit ovat erityisen suuria, kun on kyse sähköstä, jota ilman nykypäivän kehittyneen yhteiskunnan ei voi käytännössä ajatella toimivan, sillä laajat sähkökatkokset romahduttaisivat sen kokonaan.

3.11

Koska rakennusten osuus energiankulutuksesta on Euroopassa noin 40 prosenttia, uusien teknologioiden, tehokkaasti toteutettavien perusparannusten sekä uusien kansalaisosallistumismallien edistämisen älykkäällä yhdistelmällä on olennainen merkitys erityisesti asuinsektorin energiakäännettä ja energiatehokkuutta ajatellen. Sähkön sisämarkkinoita koskevalla direktiivillä edistetään kuluttajien osallistumista uusiutuvan sähkön tuotantoon, ja se luo keskeisen perustan hajautetun energiantuotannon hyväksynnälle. Koko EU:n alueen kattava yhdenmukaistaminen on tässä yhteydessä tärkeää, jotta mahdollisimman monet kotitaloudet Euroopassa voivat osallistua energiakäänteeseen. Energian jakamisen ja yleensäkin lähienergian kaltaiset toimintamallit avaavat mielekkäitä mahdollisuuksia energiaverkkojen käyttöön pienimuotoisessa ja tarveperusteisessa energiahuollossa, joka vähentää verkon kuormitusta.

3.12

ETSK toistaa näkemyksensä siitä, että tavoitteena on vähentää päästöjä mahdollisimman paljon mahdollisimman vähäisin sosioekonomisin kustannuksin. Komitea suosittaa, että entistä tehokkaamman energiaympäristön edistämiseksi yhdistellään hyvin säänneltyjen markkinoiden kanssa yhteensopivia välineitä ja tarvittaessa sääntelytoimenpiteitä, myös rahoitusvälineitä monivuotisen rahoituskehyksen ja NextGenerationEU-välineen tuella. On kuitenkin oltava selvää, että mikäli huolellisen analyysin pohjalta saadaan hyvin perusteltuja viitteitä olemassa olevasta tai uhkaavasta markkinahäiriöstä, julkisen vallan on korjattava tilanne esimerkiksi investointien tai markkinatoimenpiteiden avulla.

4.   Erityistä

4.1

Energiainfrastruktuuriin tehtävissä investoinneissa on kyse toimitusvarmuuden ja uusiutuvien energiamuotojen entistä laajemman käytön nopeasta, tehokkaasta ja edullisesta edistämisestä kuluttajien ja talouden edun mukaisesti. Tässä yhteydessä ollaan ratkaisevan tärkeän kysymyksen äärellä: kenen määräysvallassa energiaverkon ja varastointi-infrastruktuurin kaltaiset keskeiset perusrakenteet ovat tulevaisuudessa. Sähköyhtiöiden investoinnit ovat vähentyneet siitä lähtien, kun markkinoita ryhdyttiin vapauttamaan. Verkkoon ja tuotantoon kohdistuvien investointien vähentyminen on aiheuttanut toimitusvaikeuksia ja hankaloittaa uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämistä.

4.2

Yritystaloudellisesta näkökulmasta herää kysymys, miksi energiaverkko, joka on luotettavuutensa vuoksi houkutteleva investointikohde sijoittajille, ei olisi houkutteleva myös valtion kannalta. Jos omistus olisi julkisissa käsissä, osingot, joita yksityiset yritykset muuten jakaisivat vuosittain, voitaisiin sijoittaa uudelleen yhteisen edun mukaisesti, mikä keventäisi julkisen talouden taakkaa. Näin etenkin, kun eräiden osittaisten yksityistämisten yhteydessä on jo aiemmin käynyt ilmi, että julkinen omistus olisi ollut järkevämpi päätös pelkästään taloudellisistakin syistä. Useat jäsenvaltiot turvautuvat jo julkisiin tai osittain julkisiin rakenteisiin, ja lisäksi suuntauksena on uudelleenkunnallistaminen. Kysymys energiainfrastruktuurin julkisen ja yksityisen omistuksen ja/tai yksityisen rahoituksen eduista ja haitoista hyvin toimivien energiamarkkinoiden kannalta on epäilemättä tärkeä, ja sitä olisi tarkasteltava komission kaavailemassa energiamarkkinoiden rakenteen optimointivaihtoehtojen arvioinnissa. Tällaisen analyysin tulokset voivat olla arvokas päätöksentekoa tukeva väline jäsenvaltioille, jotka ovat vastuussa energiainfrastruktuurien julkista tai yksityistä omistusta koskevista päätöksistä.

4.3

Paikallisesta ja alueellisesta energiahuollosta ja energiayhtiöiden uudelleenkunnallistamisesta on tätä taustaa vasten tulossa yhä tärkeämpää, erityisesti hajauttamisstrategioiden yhteydessä. Julkiset investoinnit ovat tähän liittyen ratkaisevan tärkeitä kuntatason hajautetun energiantuotannon kannalta, ja myös muita tukimahdollisuuksia, kuten suoraa rahoitusta rahastojen kautta, olisi tutkittava. Julkisten rakennusten kattoja hyödyntämällä voisi erityisen hyvin toimittaa edullista aurinkoenergiaa kokonaisiin kortteleihin.

4.4

Eräissä jäsenvaltioissa tarjotaan taloudellisia kannustimia aurinkosähkön entistä laajemman käytön edistämiseksi. Itävalta, Belgia, Liettua, Luxemburg ja Espanja vaativat komissiolle osoittamassaan kirjeessä, että aurinkosähköjärjestelmien asentamisen olisi tietyin edellytyksin oltava pakollista, kun on kyse hallintorakennuksista, supermarketeista, tasakattoisista rakennuksista ja teollisuusrakennuksista. Aurinkosähköjärjestelmistä olisi tultava sääntö myös uusissa ja kunnostetuissa taloissa. Kyseiset maat kehottavat komissiota osoittamaan EU:n talousarviosta nykyistä enemmän varoja aurinkosähkön käytön laajentamiseen. ETSK suhtautuu ajatukseen myönteisesti ja kehottaa komissiota analysoimaan, mitä investointeja, sääntelyä ja liitännäistoimenpiteitä, kuten tutkimus- ja kehitystyötä, aurinkosähkön entistä laajemman käytön ja myös aurinkosähkön tuotannon edistämiseksi EU:ssa tarvitaan.

4.5

Energia yhteiskunnallisena hyödykkeenä: ETSK korostaa tässä yhteydessä niiden unionin yhteisten arvojen toteutumista, jotka liittyvät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 14 artiklassa tarkoitettuihin yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin ja jotka esitetään EU:sta tehtyyn sopimukseen ja SEUT-sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista. Näitä arvoja noudattamalla voitaisiin lisätä tehokkuutta, varmistaa kohtuuhintaisuus ja välttää markkinoiden toimintapuutteita.

4.6

Vallitseva energiakriisi tuo esiin energian erityisen merkityksen yhteiskunnallisesti merkittävänä hyödykkeenä. Laadukkaiden työpaikkojen ja työllisyyden turvaamisen lisäksi myös sosiaalisten ja ekologisten näkökohtien välinen yhteys käy selväksi. Julkisen omistuksen avulla voidaan huolehtia demokraattisesta valvonnasta, julkisista investoinneista, toimitusvarmuudesta ja siitä, että kustannukset, joita energia-alan siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin aiheuttaa, jakautuvat tasapuolisesti.

4.7

Väärien ja hukkainvestointien välttämiseksi on pikaisesti ratkaistava olemassa olevat epäselvyydet ja ristiriitaisuudet, jotka liittyvät uuden energiajärjestelmän olennaisiin rakenteisiin, markkinarakenteeseen, markkinarooleihin ja markkinasääntöihin sekä erityisesti työntekijöihin ja kuluttajiin kohdistuviin sosiaalisiin vaikutuksiin. Investointitaakan oikeudenmukaisella jakamisella on tässä suhteessa keskeinen merkitys, ja sama pätee mahdollisten voittojen oikeudenmukaiseen jakautumiseen. Investointitarpeiden kattamisen sekä kannattavuuden varmistaminen on yksi tärkeimmistä kysymyksistä, joka on hoidettava, jotta voidaan taata energiamarkkinoiden paras mahdollinen toiminta pitkällä aikavälillä. ETSK panee merkille Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston tutkimuksessa ja sähkö- ja kaasumarkkinoita koskevassa tiedonannossa esitettävät päätelmät asiasta ja on tyytyväinen komission aikomukseen arvioida sähkömarkkinoita.

4.8

Myös maahantuojien, alueellisten verkonhaltijoiden, lähienergiayhtiöiden, tuottajakuluttajien ja sähköä paikan päällä käyttävien energiayhteisöjen sekä varastointiyritysten ja energiantoimittajien välinen koordinointi ja organisointi on tärkeä näkökohta energiakäänteen yhteydessä.

---

(1)  Tähän tulokseen on päätynyt Euroopan sähköteollisuuden liitto Eurelectric.

(2)  REPowerEU-suunnitelma (COM(2022) 230 final).

(3)  Tähän tulokseen on päätynyt Euroopan sähköteollisuuden liitto Eurelectric.

(4)  ETSK:n lausunto energian hinnoista (EUVL C 275, 18.7.2022, s. 80).

(5)  A Decarbonised, Affordable and Democratic Energy System for Europe,

https://www.epsu.org/sites/default/files/article/files/Going%20Public_EPSU-PSIRU%20Report%202019%20-%20EN.pdf

(6)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n finanssipoliittisen kehyksen uudistaminen kestävän elpymisen ja oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseksi,”, EUVL C 105, 4.3.2022, s. 11

(7)  EIP 2006. ”Ex ante construction costs in the European road sector: a comparison of public-private partnerships and traditional public procurement”, Economic and Financial Report 2006/01, Blanc-Brude F., Goldsmith H. & Välilä T., https://www.eib.org/attachments/efs/efr_2006_v01_en.pdf