Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2022/C 441/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 432, 14.11.2022

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 424, 7.11.2022

EUVL C 418, 31.10.2022

EUVL C 408, 24.10.2022

EUVL C 398, 17.10.2022

EUVL C 389, 10.10.2022

EUVL C 380, 3.10.2022

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 30.9.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Administratīvā rajona tiesa – Latvia) – ”ĒDIENS & KM.LV” PS v. Ieslodzījuma vietu pārvalde, Iepirkumu uzraudzības birojs

(Asia C-592/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Julkiset hankinnat - Direktiivi 2014/24/EU - Menettelyn kulku - Osallistujien valinta - Valintaperusteet - Tekninen ja ammatillinen pätevyys - 58 artiklan 4 kohta - Todistuskeinot - Yhteinen eurooppalainen hankinta-asiakirja - 59 artikla - Muiden yksiköiden voimavarojen hyväksi käyttäminen - 63 artiklan 1 kohta - Talouden toimijoiden ryhmittymä - Ammatillista kokemusta koskeva vaatimus on ryhmittymän sen jäsenen täytettävä, jonka on suoritettava tätä kokemusta edellyttävät tehtävät, jos ryhmittymä valitaan sopimuspuoleksi - Vaatimus, jota ei ole asetettu hankinta-asiakirjoissa - Avoimen yhtiön yhtiöjärjestykseen sisältyvä yhteisvastuujärjestelmä ei vaikuta asiaan)

(2022/C 441/02)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administratīvā rajona tiesa

Asianosaiset

Kantaja:”ĒDIENS & KM.LV” PS

Vastaaja: Ieslodzījuma vietu pārvalde, Iepirkumu uzraudzības birojs

Määräysosa

Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU 63 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen 59 artiklan kanssa,

on tulkittava siten, että

jos osoitetaan, että mikäli julkisen hankinnan sopimuspuoleksi valitaan talouden toimijoiden ryhmittymä, kokemusta edellyttävät toiminnot annetaan vain ryhmittymän yhden jäsenen suoritettaviksi, tarjoajana oleva ryhmittymä voi vedota ainoastaan ryhmittymän kyseisen jäsenen kokemukseen osoittaakseen täyttävänsä vaatimuksen, jonka hankintaviranomainen on asettanut kyseisen direktiivin 58 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja näin on siinäkin tapauksessa, ettei hankinta-asiakirjoissa nimenomaisesti edellytetä, että talouden toimijoiden ryhmittymän jäsenten on kunkin erikseen täytettävä tämä vaatimus.

---

(1)  Jättämispäivä: 22.9.2021.

Valitus, jonka CX on tehnyt 3.2.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-743/16 RENV II, CX v. komissio, 24.11.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-71/22 P)

(2022/C 441/03)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: CX (edustaja: asianajaja É. Boigelot)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on 29.9.2022 antamallaan määräyksellä hylännyt valituksen, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja koska se on osittain selvästi perusteeton, ja määrännyt valittajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka FT ym. ovat tehneet 28.2.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-224/20., FT ym. v. komissio, 15.12.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-168/22 P)

(2022/C 441/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: FT ym. (edustaja: asianajaja J.-N. Louis)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on 5.10.2022 antamallaan määräyksellä jättänyt valituksen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi, ja määrännyt valittajat vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka FJ ym. ovat tehneet 28.2.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-225/20, FJ ym. v. EUH, 15.12.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-170/22 P)

(2022/C 441/05)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: FJ ym. (edustaja: J.-N. Louis, avocat)

Muu osapuoli: Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on 5.10.2022 antamallaan määräyksellä jättänyt valituksen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat, ja määrännyt valittajat vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka FJ ym. ovat tehneet 2.3.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-619/20, FJ ym. v. EUH, 15.12.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-171/22 P)

(2022/C 441/06)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: FJ ym. (edustaja: asianajaja J.-N. Louis)

Muu osapuoli: Euroopan ulkosuhdehallinto

Unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) jätti 5.10.2022 antamallaan määräyksellä valituksen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat, ja määräsi, että valittajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka FZ ym. ovat tehneet 2.3.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-618/20, FZ ym. v. komissio, 15.12.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-172/22 P)

(2022/C 441/07)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: FZ ym. (edustaja: asianajaja J.-N. Louis)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) jätti 5.10.2022 antamallaan määräyksellä valituksen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat, ja määräsi, että valittajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 29.7.2022 – AQ v. trendtours Touristik GmbH

(Asia C-511/22)

(2022/C 441/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja valittaja: AQ

Vastaaja ja valittajan vastapuoli: trendtours Touristik GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2302 (1) (jäljempänä matkapakettidirektiivi) 12 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että siinä säädetään matkapakettidirektiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn peruuttamisoikeuden lisäksi toisesta peruuttamisoikeudesta, jolla on oikeusvaikutuksia vain silloin, kun matkustaja vetoaa siihen peruuttamisilmoituksessaan?

2)

Onko matkapakettidirektiivin 12 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että velvollisuus maksaa peruutusmaksu ei lakkaa, jos matkustaja ei ole matkapakettisopimuksen peruuttamista koskevassa ilmoituksessaan maininnut sille mitään syytä tai on maininnut syyn, joka ei liity väistämättömään ja poikkeukselliseen olosuhteeseen?

---

(1)  EUVL 2015, L 326, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Frankfurt am Main on esittänyt 9.8.2022 – PA v. trendtours Touristik GmbH

(Asia C-529/22)

(2022/C 441/09)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja valittaja: PA

Vastaaja ja valittajan vastapuoli: trendtours Touristik GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta 25.11.2015 annetun direktiivin (EU) 2015/2302 (1) (jäljempänä matkapakettidirektiivi) 12 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että siinä säädetään matkapakettidirektiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn peruuttamisoikeuden lisäksi toisesta peruuttamisoikeudesta, jonka oikeudellisia seurauksia sovelletaan ainoastaan silloin, jos matkustaja vetoaa peruuttamisilmoituksessaan matkakohteessa tai sen välittömässä läheisyydessä vallitseviin väistämättömiin ja poikkeuksellisiin olosuhteisiin, jotka vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen tai jotka vaikuttavat merkittävästi matkustajien kuljetukseen matkakohteeseen?

2)

Onko matkapakettidirektiivin 12 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että velvollisuus maksaa peruutusmaksu ei lakkaa, jos matkustaja ei ole matkapakettisopimuksen peruuttamista koskevassa ilmoituksessaan maininnut sille mitään syytä ja perustelee peruutuksen vasta jälkikäteen peruutusajankohtana ennusteen mukaan tai matkustusajankohtana matkakohteessa tai sen välittömässä läheisyydessä vallitsevilla väistämättömillä ja poikkeuksellisilla olosuhteilla, jotka vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen tai jotka vaikuttavat merkittävästi matkustajien kuljetukseen matkakohteeseen?

---

(1)  EUVL 2015, L 326, s. 1.

Valitus, jonka Araceli García Fernández ym. ovat tehneet 11.8.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kolmas jaosto) asiassa T-523/17, Eleveté Invest Group ym. v. komissio ja SRB, 1.6.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-541/22 P)

(2022/C 441/10)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittajat: Araceli García Fernández, Faustino González Parra, Fernando Luis Treviño de Las Cuevas, Juan Antonio Galán Alcázar, Lucía Palazuelo Vallejo-Nágera, Macon, SA, Marta Espejel García, Memphis Investments Ltd, Pedro Alcántara de la Herrán Matorras, Pedro José de Jesús Benito Trebbau López, Pedro Regalado Cuadrado Martínez ja María Rosario Mari Juan Domingo (edustajat: asianajajat B.M. Cremades Román, J. López Useros, S. Cajal Martín ja P. Marrodán Lázaro)

Muut osapuolet: Eleveté Invest Group, SL, Antonio Bail Cajal, Carlos Sobrini Marín, Edificios 1326 de l’Hospitalet, SL, Juan José Homs Tapias, Anna María Torras Giro, Marbore 2000, SL, Tristán González del Valle, Euroopan komissio, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB), Espanjan kuningaskunta ja Banco Santander, SA

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

(i)	toteaa, että valitus ja sen liitteenä olevat asiakirjat sekä siihen sisältyvät, valituksen tueksi esitetyt valitusperusteet on toimitettu

(ii)

antaa SEUT 256 artiklan, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan mukaisesti tuomion, jossa se: (a) kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion kokonaisuudessaan tai toissijaisesti kumoaa sen osittain siten kuin valituksen III ja IV kohdassa vaaditaan (b) hyväksyy unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen 219 kohdassa esitetyt vaatimukset (c) velvoittaa SRB:n ja Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa (d) velvoittaa SRB:n ja Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeudenkäynnissä (e) määrää, että valittajille myönnetyille määrille on maksettava hyvityskorkoa 23.5.2017 (tai toissijaisesti 7.6.2017) lukien tuomion julistamispäivään asti ja lisäksi viivästyskorkoa tuomion julistamispäivästä lukien, lukuun ottamatta tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvia kuluja, joille on maksettava viivästyskorkoa ainoastaan tuomion julistamispäivästä lukien, ja (f) päättää lisäksi valittajien hyväksi kaikista muista asianmukaisiksi katsomistaan korvaustoimista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat riitauttavat unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ratkaisun ja kaikki oikeusperusteet, koska siihen liittyy muun muassa unionin oikeuden soveltamista ja tulkintaa koskevia lukuisia virheitä, se on riittämättömästi ja ristiriitaisesti perusteltu, ja siihen liittyy virheitä tosiseikkojen määrittelyn ja oikeudellisten seurausten sekä näytön arvioinnin osalta.

Valittajat vetoavat vaatimustensa tueksi neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa 15.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (1) (jäljempänä asetus N:o 806/2014) 18 artiklaa.

Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdan a alakohtaa maksuvalmiuden ylläpitoa koskevan tarpeen, luottamuksellisuutta koskevien velvoitteiden rikkomisen ja hyvän hallinnon periaatteen tulkinnan osalta. Ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa valittajat väittävät, että tuomio on perusteltu riittämättömästi ja asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittu ja sovellettu virheellisesti. Valittajat väittävät, että on selvää, että Banco Popular Español (jäljempänä BPE) ei ollut maksukyvytön ja että SRB:llä oli muita vähemmän haitallisia vaihtoehtoja. Ensimmäisen valitusperusteen kolmannessa osassa valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdan c alakohtaa.

Toinen valitusperuste perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti asetuksen N:o 806/2014 20 artiklaa. Valittajat väittävät tässä yhteydessä, että asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 1, 5, 7, 9, 10 ja 11 kohtaa on tulkittu ja sovellettu virheellisesti. Lisäksi toisen valitusperusteen viidennessä osassa valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon, koska unionin yleisen tuomioistuimen päättely on Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjan määräysten vastaista. Toisen valitusperusteen kuudennessa osassa valittajat vetoavat perusteluvelvollisuuden arvioinnissa tapahtuneisiin oikeudellisiin virheisiin.

Kolmas valitusperuste perustuu riitautetun ratkaisun kumoamisesta aiheutuneen vahingon korvausta ja sen vaikutusten pysyttämistä koskevaan vaatimukseen.

Neljäs valitusperuste perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti asetusta N:o 806/2014 sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan vahingonkorvausvaatimuksen osalta, joka on itsenäinen kumoamista koskevaan vaatimukseen nähden. Neljännen valitusperusteen ensimmäisessä osassa väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt ilmeisen virheen tulkitessaan ja soveltaessaan asetuksen N:o 806/2014 116 perustelukappaletta sekä 88 ja 91 artiklaa ja SEUT 339 artiklaa soveltamalla huomattavasti matalampaa suojan tasoa kuin minkä Euroopan unioni on vahvistanut luottolaitosten kriisinratkaisun alalla. Lisäksi valittajat vetoavat asetuksen N:o 806/2014 virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen, millä loukataan huolenpitovelvoitetta. Neljännen valitusperusteen toisessa osassa valittajat väittävät, että 20 artiklan 15 kohtaa ja 20 artiklan 16 kohtaa asetuksen N:o 806/2014 on tulkittu ja sovellettu virheellisesti eikä asiassa ole annettu perusteltua vastausta.

---

(1)  EUVL 2014, L 225, s. 1.

Valitus, jonka Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on tehnyt 16.8.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-363/19 ja T-456/19, Yhdistynyt kuningaskunta ja ITV v. komissio, 8.6.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-555/22 P)

(2022/C 441/11)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: L. Baxter, P. Baker QC ja T. Johnston, Barrister)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, ITV plc, LSEGH (Luxembourg) Ltd ja London Stock Exchange Group Holdings (Italy) Ltd

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin:

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion ja hyväksyy Yhdistyneen kuningaskunnan yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen

—	toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan ja palauttaa asian yleiseen tuomioistuimeen lopullista ratkaisua varten

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka aiheutuvat tämän valituksen käsittelystä, ja yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi viiteen perusteeseen:

Ensinnäkin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja/tai rikkoi unionin oikeutta, koska se otti asian tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla ja luokitteli ne oikeudellisesti virheellisesti katsoessaan, että viitejärjestelmänä oli pidettävä Yhdistyneen kuningaskunnan ulkomaisia väliyhteisöjä (CFC) koskevaa lainsäädäntöä.

Yleinen tuomioistuin teki toiseksi oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että Yhdistyneen kuningaskunnan CFC-lainsäädäntö merkitsi edun myöntämistä. Kyseinen oikeudellinen virhe aiheutui siitä, että tosiseikkoja vääristeltiin ja luokiteltiin väärin siltä osin kuin on kyse avainhenkilötoimintojen (SPF) asemasta Yhdistyneen kuningaskunnan CFC-lainsäädännössä ja lain 5 ja 9 lukujen välisestä suhteesta.

Kolmanneksi yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen arvioidessaan Yhdistyneen kuningaskunnan CFC-lainsäädännön tarkoitusta ja valikoivuutta. Valituksenalainen tuomio sisältää toistuvia vääristyksiä ja/tai ilmeisiä ymmärrysvirheitä siltä osin kuin on kyse avainhenkilötoimintojen asemasta Yhdistyneen kuningaskunnan CFC-lainsäädännössä ja lain 5 ja 9 lukujen välisestä suhteesta. Yleinen tuomioistuin ei myöskään ole ottanut huomioon keskeisiä osia Yhdistyneen kuningaskunnan väitteistä tai ottanut niihin kantaa, mikä merkitsee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.

Yleinen tuomioistuin jätti neljänneksi ottamatta kantaa Yhdistyneen kuningaskunnan väitteeseen siitä, että komission päätöksessä (1) tehty erottelu Yhdistyneen kuningaskunnan avainhenkilötoimintojen ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvien pääomien välillä on järjenvastainen, mikä merkitsee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Lisäksi yleinen tuomioistuin hylkäsi hallinnollista käytännöllisyyttä koskevan oikeuttamisperusteen kahdesta syystä, jotka liittyivät siihen, että tarvittava näyttö yleisessä tuomioistuimessa väitetysti puuttui. Kumpikaan syy ei ole kestävä, ja molemmat merkitsevät sitä, että yleisessä tuomioistuimessa näyttönä esitetyt tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

Viidenneksi yleisen tuomioistuimen perustelut sisältävät selvän oikeudellisen virheen siltä osin kuin on kyse sijoittautumisvapautta koskevasta vaatimuksesta ja asiassa C-196/04, Cadbury Schweppes and Cadbury Schweppes Overseas, 12.9.2006 annetun tuomion (EU:C:2006:544; Cadbury Schweppes -tuomio) merkityksestä, mikä merkitsee kyseisen tuomion noudattamatta jättämistä. Yleisen tuomioistuimen tältä osin tekemä johtopäätös paljastaa useita virheitä. Ensinnäkin johtopäätös perustuu virheelliseen ymmärrykseen siitä, mikä asema avainhenkilötoiminnoilla on Yhdistyneen kuningaskunnan CFC-lainsäädännössä. Toiseksi yleinen tuomioistuin on ilmeisesti olettanut, että Yhdistynyt kuningaskunta on omaksunut puhtaasti alueellisen järjestelmän. Kolmanneksi valituksenalaisen tuomion kyseisessä osassa ei mainita Yhdistyneen kuningaskunnan keskeisiä argumentteja, jotka koskevat Cadbury Schweppes -oikeuskäytännön vaikutusta sen CFC-lainsäädännön rakenteeseen, eikä oteta kantaa näihin argumentteihin.

---

(1)  Valtiontuesta SA.44896, jonka Yhdistynyt kuningaskunta on myöntänyt ulkomaisten väliyhteisöjen konsernirahoitukseen sovellettavan poikkeuksen nojalla, 2.4.2019 annettu komission päätös (EU) 2019/1352 (EUVL 2019, L 216, s. 1).

Valitus, jonka ITV plc on tehnyt 17.8.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-363/19 ja T-456/19, Yhdistynyt kuningaskunta ja ITV v. komissio, 8.6.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-556/22 P)

(2022/C 441/12)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: ITV plc (edustajat: J. Lesar, Solicitor, ja K. Beal QC)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, LSEGH (Luxembourg) Ltd ja London Stock Exchange Group Holdings (Italy) Ltd

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin:

—	ottaa valituksen tutkittavaksi

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 ja 4 kohdan

—	kumoaa valtiontuesta SA.44896, jonka Yhdistynyt kuningaskunta on myöntänyt ulkomaisten väliyhteisöjen konsernirahoitukseen sovellettavan poikkeuksen nojalla, 2.4.2019 annetun komission päätöksen (EU) 2019/1352 (1)

—	velvoittaa komission korvaamaan asian käsittelystä unionin tuomioistuimessa ja yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljään perusteeseen.

Yleinen tuomioistuin on ensinnäkin tehnyt oikeudellisen virheen ja/tai ilmeisen arviointivirheen, kun se on todennut, ettei komissio ollut valinnut virheellistä viitejärjestelmää sen arvioimiseksi, oliko SEUT 107 ja SEUT 108 artiklassa olevia valtiontukea koskevia määräyksiä rikottu.

Toiseksi yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja/tai ilmeisen arviointivirheen, kun se on todennut, että relevantit vapautukset merkitsivät poikkeamista yleisestä verotusjärjestelmästä, joka sisältää ulkomaisia väliyhteisöjä (CFC) koskevat säännöt, ja että ne merkitsivät siten valikoivaa etua vain joidenkin yhtiöverovelvollisten hyväksi, jotka muuten olivat keskenään rinnastettavassa asemassa.

Yleinen tuomioistuin on kolmanneksi tehnyt oikeudellisen virheen ja/tai ilmeisen arviointivirheen, kun se on katsonut, että jos vapautukset merkitsivät valikoivaa etua (mikä ei siis ollut asianlaita), niitä ei voinut perustella hallinnollisella käytännöllisyydellä.

Neljänneksi yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se jätti ottamatta huomioon 12.9.2006 annetun tuomion Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, C-196/04, EU:C:2006:544, ja soveltamatta sitä siinä yhteydessä, kun se arvioi viitekehystä ja valikoivaa etua koskevaa kysymystä ja sitä, voitiinko vapautukset (tai osa niistä) oikeuttaa tarpeella suojata SEUT 49 artiklan mukaista sijoittautumisvapautta. Lisäksi tai vaihtoehtoisesti yleinen tuomioistuin ei esittänyt riittäviä perusteluja sen tässä yhteydessä tekemiensä johtopäätösten osalta.

---

(1)  EUVL 2019, L 216, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 19.8.2022 – Autorità di Regolazione per Energia Reti e Ambiente (ARERA) v. Fallimento Esperia SpA ja Gestore dei Servizi Energetici SpA – GSE

(Asia C-558/22)

(2022/C 441/13)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Autorità di Regolazione per Energia Reti e Ambiente (ARERA)

Vastapuolet: Fallimento Esperia SpA ja Gestore dei Servizi Energetici SpA – GSE

Ennakkoratkaisukysymys

Ovatko

—	SEUT 18 artikla, siltä osin kuin siinä kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä perussopimusten soveltamisalalla,

—	SEUT 28 ja SEUT 30 artikla, siltä osin kuin niissä kielletään tuontitullit ja vaikutukseltaan vastaavat maksut,

—	SEUT 110 artikla, siltä osin kuin siinä kielletään tuontiin kohdistuvat veronluonteiset maksut, jotka ovat korkeampia kuin samanlaisille kotimaisille tuotteille välittömästi tai välillisesti määrätyt maksut,

—	SEUT 34 artikla, siltä osin kuin siinä kielletään tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet,

—	SEUT 107 ja SEUT 108 artikla, siltä osin kuin niissä kielletään toteuttamasta valtiontukitoimenpidettä, jota ei ole ilmoitettu komissiolle ja joka ei sovellu sisämarkkinoille, ja

—

direktiivi 2009/28/EY (1), siltä osin kuin siinä säädetään vihreän sähkön yhteisön sisäisen kaupan edistämisestä niin, että edistetään samaten yksittäisten jäsenvaltioiden tuotantokapasiteetin kehittämistä, esteenä edellä kuvaillun kaltaiselle kansalliselle laille, jonka mukaan vihreän sähkön tuojille asetetaan vero tai maksu, jota ei sovelleta saman tuotteen kotimaisiin tuottajiin.

---

(1)  Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY (EUVL 2009, L 140, s. 16).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione tributaria regionale per il Friuli Venezia Giulia (Italia) on esittänyt 23.8.2022 – Ferriere Nord SpA ym. v. Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato, Agenzia delle entrate – Riscossione

(Asia C-560/22)

(2022/C 441/14)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione tributaria regionale per il Friuli Venezia Giulia

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Ferriere Nord SpA, SIAT – Società Italiana Acciai Trafilati SpA, Acciaierie di Verona SpA

Vastapuolet: Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato ja Agenzia delle entrate – Riscossione

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko 24.1.2012 annetun asetuksen nro 1 (sellaisena kuin se on muutettuna 24.3.2012 annetulla muuntamislailla nro 27) 5 bis §:ää – jolla lain nro 287/1990 10 §:ään on lisätty 7 ter ja 7 quater momentti – jonka mukaan Autorità Garante della Concorrenza e del Mercaton institutionaaliset toimet rahoitetaan ”maksulla”, jonka maksavat yksinomaan sellaiset pääomayhtiöt (italialaiset tai ulkomaiset, siinä tapauksessa, että niillä on Italiassa vakinainen sivutoimipaikka ja ne ovat velvollisia ilmoittautumaan [Italian] yritysrekisteriin), joiden kokonaistulot ylittävät 50 miljoonan euron rajan, eikä se näin ollen koske yhdenvertaisesti ja oikeasuhteisesti kaikkia markkinoilla toimivia toimijoita, jotka (kuluttajien ohella) hyötyvät mainitun viranomaisen toiminnasta, tulkita tavalla, joka on yhteensopiva unionin oikeuden ja erityisesti seuraavien oikeussääntöjen kanssa:

—	SEU 4 artiklan 3 kohta (vilpittömän yhteistyön periaate);

—	sisämarkkinoiden taustalla olevat periaatteet (sijoittautumisoikeus ja pääomien vapaa liikkuvuus mukaan lukien);

—	SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 103 artikla;

—	perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa (nykyisin SEUT 101 ja 102 artikla) vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (1);

—

jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiuksien parantamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi 11.12.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1 (2) (erityisesti johdanto-osan 1, 6, 8, 17 ja 26 perustelukappale, 1 artiklan 1 kohta, 2 artiklan 10 kohta ja 5 artiklan 1 kohta); luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan (omistusoikeus), 20 artiklan (yhdenvertaisuus lain edessä), 21 artiklan 1 kohdan (yhdenvertainen kohtelu) ja 52 artiklan 1 kohdan (suhteellisuusperiaate) valossa; ja onko sitä näin ollen tulkittava siten, että 24.1.2012 annetun asetuksen nro 1 (sellaisena kuin se on muutettuna 24.3.2012 annetulla muuntamislailla nro 27) 5 bis §:ssä, jolla lain nro 287/1990 10 §:ään on lisätty 7 ter ja 7 quater momentti, tarkoitettu kansallinen lainsäädäntö on edellä tarkoitetulla tavalla ristiriidassa unionin oikeuden kanssa?

---

(1)  EUVL 2003, L 1, s. 1.

(2)  EUVL 2019, L 11, s. 3.

Valitus, jonka LSEGH (Luxembourg) Ltd ja London Stock Exchange Group Holdings (Italy) Ltd ovat tehneet 25.8.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-363/19 ja T-456/19, Yhdistynyt kuningaskunta ja ITV v. komissio, 8.6.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-564/22 P)

(2022/C 441/15)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: LSEGH (Luxembourg) Ltd ja London Stock Exchange Group Holdings (Italy) Ltd (edustajat: A. von Bonin, Rechtsanwalt, ja O.W. Brouwer ja A. Pliego Selie, advocaten)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja ITV plc

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan valituksenalaisen tuomion

—	ratkaisemaan asian lopullisesti ja kumoamaan valtiontuesta SA.44896, jonka Yhdistynyt kuningaskunta on myöntänyt ulkomaisten väliyhteisöjen konsernirahoitukseen sovellettavan poikkeuksen nojalla, 2.4.2019 annetun komission päätöksen (EU) 2019/1352 (1) (jäljempänä riidanalainen päätös)

—	toissijaisesti palauttamaan asian yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä käsittelee asian uudelleen unionin tuomioistuimen tuomion mukaisesti, ja

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet tästä oikeudenkäynnistä ja oikeudenkäynnistä yleisessä tuomioistuimessa, mukaan lukien mahdollisiin väliintulijoihin liittyvät kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat valituksensa tueksi viiteen valitusperusteeseen:

Valittajat esittävät ensinnäkin, että yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se otti kansallisen lainsäädännön huomioon vääristyneellä tavalla ja jätti todisteita huomioon ottamatta, kun se vahvisti viitejärjestelmäksi vuoden 2010 verolain (kansainväliset ja muut määräykset) (TIOPA-laki) 9A osassa olevat Yhdistyneen kuningaskunnan ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt (CFC-säännöt) eikä Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisöverojärjestelmää, jonka erottamaton osa ne ovat.

Valittajat toteavat toiseksi, että vaikka viitejärjestelmänä pidettäisiin Yhdistyneen kuningaskunnan CFC-sääntöjä, yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se määritti viitejärjestelmän tarkoituksen, ja näin ollen se teki virheen katsoessaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan CFC-sääntöjen 5 luvun säännöissä vahvistetaan kaupankäynnin ulkopuolisten tulojen ”normaali” verotus siten, että TIOPA-lain 9A osan 9 luvussa oleva ”konsernirahoitukseen sovellettava poikkeus” merkitsisi ”etua”.

Kolmanneksi valittajat toteavat, että yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että kyse oli valikoivasta edusta. Yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen erityisesti, kun se totesi virheellisesti, että talouden toimijoiden, jotka saattoivat hyötyä TIOPA-lain 9A osan 9 luvussa olevasta ”konsernirahoitukseen sovellettavasta poikkeuksesta”, oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne rinnastui sellaisten yhtiöiden tilanteeseen, jotka eivät voineet hyötyä kyseisestä poikkeuksesta.

Valittajat esittävät neljänneksi, että yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 263 ja SEUT 296 artiklaa, koska se jätti ottamatta kantaa eräisiin kanneperusteisiin ja koska se laiminlöi perusteluvelvollisuutensa sen takia, että se korvasi päättelyn, jonka komissio oli tehnyt riidanalaisessa päätöksessä, omalla päättelyllään.

Viidenneksi valittajat toteavat, että yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se katsoi, ettei TIOPA-lain 9A osan 9 luvussa olevaa ”konsernirahoitukseen sovellettavaa poikkeusta” voida oikeuttaa viitejärjestelmän luonteella tai yleisellä rakenteella.

---

(1)  EUVL 2019, L 216, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 26.8.2022 – Verein für Konsumenteninformation v. Sofatutor GmbH

(Asia C-565/22)

(2022/C 441/16)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Revision-valittaja: Verein für Konsumenteninformation

Revision-valituksen vastapuoli: Sofatutor GmbH

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiivin 2011/83/EU (1) 9 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jos etäsopimusta ”jatketaan automaattisesti” (direktiivin 6 artiklan 1 kohdan o alakohta), kuluttajalla on uudelleen peruuttamisoikeus?

---

(1)  Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU (EUVL 2011, L 304, s. 64).

Valitus, jonka Vasile Dumitrescu ja Guido Schwarz ovat tehneet 25.8.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-531/16, Dumitrescu ja Schwarz v. komissio, 15.6.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-567/22 P)

(2022/C 441/17)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Vasile Dumitrescu ja Guido Schwarz (edustajat: asianajajat L. Levi ja J.-N. Louis)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-531/16, Dumitrescu ja Schwarz v. komissio, 15.6.2022 antaman tuomion

—	ottaa tämän asian tutkittavaksi ja toteaa valittajien ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen perustelluksi

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan molemmissa oikeusasteissa

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat valituksensa tueksi kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu SEUT 45 artiklan väitettyyn rikkomiseen, unionin yleisen tuomioistuimen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, virheeseen oikeudellisessa luonnehdinnassa ja asiakirja-aineiston huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla.

Toinen valitusperuste, joka perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen VII liitteessä olevalla 8 artiklalla tavoitellun päämäärän loukkaamiseen, virkamiehen mahdollisuutta säilyttää henkilökohtaisia suhteita pääasiallisten intressiensä keskuksena olevaan paikkaan koskevan yleisen oikeusperiaatteen loukkaamiseen, perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan rikkomiseen ja asiakirja-aineiston huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla.

Kolmas valitusperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.

Valitus, jonka YT ja YU ovat tehneet 25.8.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-532/16, YT ja YU v. komissio, 15.6.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-568/22 P)

(2022/C 441/18)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: YT ja YU (edustajat: asianajajat L. Levi ja J.-N. Louis)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-532/16, YT ja YU v. komissio, 15.6.2022 antaman tuomion

—	ottaa tämän asian tutkittavaksi ja toteaa valittajien ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen perustelluksi

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu SEUT 45 artiklan väitettyyn rikkomiseen, unionin yleisen tuomioistuimen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, virheeseen oikeudellisessa luonnehdinnassa ja asiakirja-aineiston huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla.

Toinen valitusperuste, joka perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen VII liitteessä olevalla 8 artiklalla tavoitellun päämäärän loukkaamiseen ja yleisen suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

Valitus, jonka YV on tehnyt 25.8.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-533/16, YV ym. v. komissio, 15.6.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-569/22 P)

(2022/C 441/19)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: YV (edustajat: asianajajat L. Levi ja J.-N. Louis)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, YW, YZ, Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-533/16, YV ym. v. komissio, 15.6.2022 antaman tuomion

—	ottaa tämän asian tutkittavaksi ja toteaa valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen perustelluksi

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu SEUT 45 artiklan väitettyyn rikkomiseen, unionin yleisen tuomioistuimen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, virheeseen oikeudellisessa luonnehdinnassa ja asiakirja-aineiston huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla.

Toinen valitusperuste, joka perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen VII liitteessä olevalla 8 artiklalla tavoitellun päämäärän loukkaamiseen ja yleisen suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

Valitus, jonka ZA on tehnyt 25.8.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-545/16, YY ja ZA v. Euroopan unionin tuomioistuin, 15.6.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-570/22 P)

(2022/C 441/20)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: ZA (edustajat: asianajajat L. Levi ja J.-N. Louis)

Muut osapuolet: Euroopan unionin tuomioistuin, YY, Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-545/16, YY ja ZA v. unionin tuomioistuin, 15.6.2022 antaman tuomion

—	ottaa tämän asian tutkittavaksi ja toteaa valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen perustelluksi

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu SEUT 45 artiklan väitettyyn rikkomiseen, unionin yleisen tuomioistuimen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, virheeseen oikeudellisessa luonnehdinnassa ja asiakirja-aineiston huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla.

Toinen valitusperuste, joka perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen VII liitteessä olevalla 8 artiklalla tavoitellun päämäärän loukkaamiseen ja yleisen suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

Valitus, jonka Hochmann Marketing GmbH on tehnyt 29.8.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-337/20, Hochmann Marketing GmbH v. EUIPO, 29.6.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-575/22 P)

(2022/C 441/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Hochmann Marketing GmbH (edustaja: asianajaja J. Jennings, Rechtsanwalt)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Euroopan unionin tuomioistuimen varapresidentti on 10.10.2022 antamallaan määräyksellä jättänyt valituksen tutkimatta ja velvoittanut valittajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 1.9.2022 – flightright GmbH v. TAP Portugal

(Asia C-578/22)

(2022/C 441/22)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja valittaja: flightright GmbH

Vastaaja ja valittajan vastapuoli: TAP Portugal

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 4 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä 2 artiklan j alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkittava siten, että matkustajan on aina ilmoittauduttava lähtöselvitykseen niitä ehtoja noudattaen ja siinä määräajassa, jotka lentoliikenteen harjoittaja, matkanjärjestäjä tai valtuutettu matkatoimisto on etukäteen ilmoittanut, tai jos määräaikaa ei ole ilmoitettu, viimeistään 45 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa ja myös kyseisen asetuksen 2 artiklan j alakohdan mukaisesti ilmoittauduttava lennolle saman asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ehtojen mukaisesti?

2)

Jos unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen kieltävästi: Onko asetuksen N:o 261/2004 4 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä 2 artiklan j alakohdan kanssa, tulkittava siten, että myös sopimuspuolena oleva lentoliikenteenharjoittaja, joka on tehnyt lentoa koskevan codeshare-sopimuksen lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan kanssa, voi ilmoittaa matkustajalle, että tältä evätään pääsy lennolle vastoin hänen tahtoaan, millä on kielteisiä vaikutuksia lennosta vastaavaan lentoliikenteen harjoittajaan?

---

(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2004, L 46, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Köln (Saksa) on esittänyt 2.9.2022 – Die Länderbahn GmbH DLB ym. v. Saksan valtio

(Asia C-582/22)

(2022/C 441/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Köln

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Die Länderbahn GmbH DLB, Prignitzer Eisenbahn GmbH, Ostdeutsche Eisenbahn ja Ostseeland Verkehrs GmbH

Vastaaja: Saksan valtio

Väliintulija: DB Netz AG

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko direktiivin 2012/34/EU (1) 56 artiklan 1, 6 ja 9 kohtaa tulkittava siten, että hinnoittelujärjestelmä voi olla valituksen kohteena toimi myös silloin, kun valvonnan kohteena olevan maksun voimassaoloaika on jo päättynyt (valitus niin kutsutusta vanhasta maksusta)?

2)	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko direktiivin 2012/34/EU 56 artiklan 1, 6 ja 9 artiklaa tulkittava siten, että sääntelyelin voi vanhojen maksujen jälkikäteisvalvonnan yhteydessä todeta ne pätemättömiksi takautuvin vaikutuksin?

3)	Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: salliiko direktiivin 2012/34/EU 56 artiklan 1, 6 ja 9 kohdan tulkinta sellaisen kansallisen lainsäädännön, jossa mahdollisuus vanhojen maksujen jälkikäteisvalvontaan takautuvin vaikutuksin suljetaan pois?

4)

Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko direktiivin 2012/34/EU 56 artiklan 9 kohtaa tulkittava siten, että siinä säädetyt toimivaltaisen sääntelyelimen korjaavat toimenpiteet mahdollistavat oikeusvaikutusten osalta lähtökohtaisesti myös sen, että rataverkon haltijoiden lainvastaisesti perimät maksut määrätään palautettaviksi, vaikka rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden välisistä takaisinmaksuvaatimuksista voidaan nostaa siviilioikeudellinen kanne?

5)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: seuraako perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta joka tapauksessa oikeus valittaa vanhoista maksuista silloin, kun lainvastaisten vanhojen maksujen palauttaminen kansallisen siviilioikeuden säännösten nojalla ei unionin tuomioistuimen asiassa CTL Logistics antamaan tuomioon (tuomio 9.11.2017, C-489/15, EU:C:2017:834 (2)) perustuvan oikeuskäytännön mukaan ole mahdollista ilman valituksen johdosta annettua sääntelyelimen päätöstä?

---

(1)  Yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta 21.11.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/34/EU (uudelleenlaadittu) (EUVL 2012, L 343, s. 32).

(2)  EU:C:2017:834, CTL Logistics.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 5.9.2022 – QM v. Kiwi Tours GmbH

(Asia C-584/22)

(2022/C 441/24)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja Revision-valittaja: QM

Vastaaja ja Revision-valittajan vastapuoli: Kiwi Tours GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin (EU) 2015/2302 (1) 12 artiklan 2 kohtaa

1)	tulkittava siten, että peruuttamisen oikeutuksen arvioinnin kannalta merkityksellisiä ovat ainoastaan ne väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet, jotka ovat jo ilmenneet peruutusajankohtana,

2)	vai siten, että on otettava huomioon myös sellaiset väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet, jotka tosiasiallisesti ilmenevät peruuttamisen jälkeen mutta vielä ennen suunniteltua matkan alkamista?

---

(1)  Matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta 25.11.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2302 (EUVL 2015, L 326, s. 1).

Valitus, jonka Carles Puigdemont i Casamajó ja Antoni Comín i Oliveres ovat tehneet 16.9.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes laajennettu jaosto) asiassa T-388/19, Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti, 6.7.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-600/22 P)

(2022/C 441/25)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Carles Puigdemont i Casamajó ja Antoni Comín i Oliveres (edustajat: P. Bekaert ja S. Bekaert, advocaten, sekä G. Boye, abogado)

Muut osapuolet: Euroopan parlamentti ja Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin:

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion;

—	palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen tai vaihtoehtoisesti kumoaa riidanalaiset päätökset ja

—	velvoittaa parlamentin ja Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut tai määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen:

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja rikkoi SEUT 263 artiklaa ja näin perusoikeuskirjan 47 artiklaa, kun se katsoi, että se, että parlamentti ei ollut tunnustanut valittajille oikeutta ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää valtuutuksiaan ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan 2.7.2019, ei ollut seuraus siitä, että parlamentti kieltäytyi tunnustamasta valittajille Euroopan parlamentin jäsenen aseman, mikä käy ilmi 29.5.2019 päivätystä kehotuksesta ja 27.6.2019 päivätystä kirjeestä, ja että tämän vuoksi riidanalaiset päätökset eivät aiheuttaneet muutosta valittajien tilanteeseen.

Vuoden 1976 säädöksen (1) 12 artiklan mukaan parlamentin tehtävänä on ratkaista vuoden 1976 säädöksestä aiheutuvat erimielisyydet, ja sen 1 artiklan 3 kohta on olennainen määräys. Tuomiossa Donnici (2) tulkittiin virheellisesti vuoden 1976 säädöksen 12 artiklan mukaista toimivallan jakoa kansallisten viranomaisten ja parlamentin välillä siltä osin kuin on kyse parlamentille myönnetyistä toimivaltuuksista. Valittajat olisivat joka tapauksessa voineet ottaa vastaan paikkansa parlamenttia vastaan aloittamansa oikeudellisen menettelyn ollessa vireillä, ja näin ollen valituksenalaisessa tuomiossa on tehty oikeudellinen virhe, kun siinä on katsottu, että riidanalaiset päätökset eivät aiheuttaneet muutosta valittajien tilanteeseen.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, että päätös olla käynnistämättä aloitetta erioikeuksien ja koskemattomuuden vahvistamiseksi Euroopan parlamentin työjärjestyksen 8 artiklan mukaisesti ei ollut kannekelpoinen toimi.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on todennut, että valittajat eivät olleet pyytäneet parlamentilta erioikeuksiensa ja vapauksiensa puolustamista Euroopan parlamentin työjärjestyksen 7 ja 9 artiklan mukaisesti.

---

(1)  Edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annettu säädös (EYVL 1976, L 278, s. 5), joka on 20.9.1976 annetun neuvoston päätöksen 76/787/EHTY, ETY ja Euratom (EYVL 1976, L 278, s. 1) liitteenä ja muutettuna 25.6.2002 ja 23.9.2002 2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/772/EY (EYVL 2002 L 283, s. 1).

(2)  Tuomio 30.4.2009, Italia ja Donnici v parlamentti, C 393/07 ja C 9/08, EU:C:2009:275.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesverwaltungsgericht Tirol (Itävalta) on esittänyt 19.9.2022 – Umweltverband WWF Österreich ym. v. Tiroler Landesregierung

(Asia C-601/22)

(2022/C 441/26)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesverwaltungsgericht Tirol (Itävalta)

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Umweltverband WWF Österreich, ÖKOBÜRO – Allianz der Umweltbewegung, Naturschutzbund Österreich, Umweltdachverband ja Wiener Tierschutzverein

Vastapuolena oleva viranomainen: Tiroler Landesregierung

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Loukataanko direktiivin 92/43/ETY (1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2013/17/EU (2), 12 artiklalla, luettuna yhdessä liitteen IV kanssa, jonka mukaan susi kuuluu tiukan suojelujärjestelmän piiriin mutta jossa susipopulaatiot useissa jäsenvaltioissa jätetään tämän järjestelmän ulkopuolelle, kun taas Itävallan osalta ei ole säädetty vastaavasta poikkeuksesta, SEU 4 artiklan 2 kohdassa vahvistettua ”jäsenvaltioiden tasa-arvon” periaatetta?

2)

Onko direktiivin 92/43/ETY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2013/17/EU, 16 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan suden tiukasta suojelujärjestelmästä voidaan poiketa muun muassa vain, jos poikkeus ei haittaa kyseisten lajien kantojen ”suotuisan suojelun tason” säilyttämistä niiden ”luontaisella levinneisyysalueella”, tulkittava siten, että suotuisa suojelun taso on säilytettävä tai saatettava ennalleen jäsenvaltion alueen sijasta kannan luontaisella levinneisyysalueella, joka voi rajat ylittävästi käsittää huomattavasti suuremman luonnonmaantieteellisen alueen?

3)

Onko direktiivin 92/43/ETY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2013/17/EU, 16 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että ”erityisen merkittäviin vahinkoihin” on luettava niiden välittömien vahinkojen ohella, jotka tietty susi aiheuttaa, myös välilliset (tulevat) ”kansantaloudelliset” vahingot, joita tietyn suden ei voida katsoa aiheuttavan?

4)

Onko direktiivin 92/43/ETY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2013/17/EU, 16 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ”muita tyydyttäviä ratkaisuja” on arvioitava Tirolin osavaltiossa vallitsevien topografisten, vuoristolaiduntamiseen liittyvien ja elinkeinorakenteiden vuoksi pelkästään niiden tosiasiallisen toteuttamiskelpoisuuden perusteella vai myös taloudellisten kriteerien avulla?

---

(1)  Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7).

(2)  Tiettyjen ympäristöalan direktiivien mukauttamisesta Kroatian tasavallan liittymisen johdosta 13.5.2013 annettu neuvoston direktiivi 2013/17/EU (EUVL 2013, L 158, s. 193).

Kanne 19.8.2022 – Sberbank of Russia v. komissio ja SRB

(Asia T-525/22)

(2022/C 441/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sberbank of Russia OAO (Moskova, Venäjä) (edustajat: asianajajat D. Rovetta, M. Campa, M. Pirovano, M. Moretto ja V. Villante)

Vastaaja: Euroopan komissio ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa Sberbank banka d.d:en kohdistuvasta kriisinratkaisumääräyksestä 1.3.2022 tehdyn yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksen SRB/EES/2022/21 sekä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 27.2.2022 laatiman arvostuskertomuksen nro 1 ja 27 tai 28.2.2022 laatiman arvostuskertomuksen nro 2

—	kumoaa Sberbank banka d.d:tä koskevan kriisinratkaisumääräyksen tukemisesta 1.3.2022 tehdyn Euroopan komission päätöksen (EU) 2022/948 (1)

—	velvoittaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan rikkomiseen, tehokasta oikeussuojaan koskevan oikeuden loukkaamiseen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu kriisinratkaisumääräykseen liittyvien edellytysten kokonaisarvioinnissa väitetysti tapahtuneeseen ilmeiseen arviointivirheeseen, asetuksen (EU) N:o 806/2014 (2) 6 artiklan ja direktiivin 2014/59/EU (3) 39 artiklan rikkomiseen sekä omaisuudensuojan ja elinkeinovapauden loukkaamiseen.

---

(1)  EUVL 2022 L 164, s. 65.

(2)  Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014 L 225, s. 1).

(3)  Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014 L 173, s. 190).

Kanne 20.8.2022 – Sberbank of Russia v. komissio ja SRB

(Asia T-526/22)

(2022/C 441/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sberbank of Russia OAO (Moskova, Venäjä) (edustajat: asianajajat D. Rovetta, M. Campa, M. Pirovano, M. Moretto ja V. Villante)

Vastaaja: Euroopan komissio ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa Sberbank d.d:en kohdistuvasta kriisinratkaisumääräyksestä 1.3.2022 tehdyn yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksen SRB/EES/2022/20 sekä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 27.2.2022 laatiman arvostuskertomuksen nro 1 ja 27 tai 28.2.2022 laatiman arvostuskertomuksen nro 2

—	kumoaa Sberbank banka d.d:tä koskevan kriisinratkaisumääräyksen tukemisesta 1.3.2022 tehdyn Euroopan komission päätöksen (EU) 2022/947 (1)

—	velvoittaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan rikkomiseen, tehokasta oikeussuojaan koskevan oikeuden loukkaamiseen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu kriisinratkaisumääräykseen liittyvien edellytysten kokonaisarvioinnissa väitetysti tapahtuneeseen ilmeiseen arviointivirheeseen, asetuksen (EU) No 806/2014, (2) 6 artiklan ja direktiivin 2014/59/EU (3) 39 artiklan rikkomiseen sekä omaisuudensuojan ja elinkeinovapauden loukkaamiseen.

---

(1)  EUVL 2022 L 164, s. 63.

(2)  Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014 L 225, s. 1).

(3)  Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014 L 173, s. 190).

Kanne 22.8.2022 – Sberbank of Russia v. SRB

(Asia T-527/22)

(2022/C 441/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sberbank of Russia OAO (Moskova, Venäjä) (edustajat: asianajajat D. Rovetta, M. Campa, M. Pirovano, M. Moretto ja V. Villante)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	Kumoaa Sberbank Europe AG:en kohdistuvasta kriisinratkaisumääräyksestä 1.3.2022 tehdyn yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksen (SRB/EES/2022/19) sekä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 27.2.2022 laatiman arvostuskertomuksen nro 1,

—	velvoittaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan rikkomiseen, tehokasta oikeussuojaan koskevan oikeuden loukkaamiseen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomiseen.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu kriisinratkaisumääräykseen liittyvien edellytysten kokonaisarvioinnissa väitetysti tapahtuneeseen ilmeiseen arviointivirheeseen, asetuksen (EU) No 806/2014 (1) 6, 14 ja 18 artiklan rikkomiseen sekä omaisuudensuojan ja elinkeinovapauden loukkaamiseen.

---

(1)  Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014 L 225, s. 1).

Kanne 23.9.2022 – Polaroid IP v. EUIPO – Klimeck (neliö suorakulmiossa)

(Asia T-591/22)

(2022/C 441/30)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Polaroid IP BV (Amsterdam, Alankomaat) (edustaja: asianajaja G. Vos)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Thomas Klimeck (Kevelaer, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki (neliö suorakulmiossa) – EU-tavaramerkki nro 16 217 267

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 30.6.2022 asiassa R 1646/2021-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	palauttaa asian mitättömyysosastoon

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan tästä hakemuksesta aiheutuneet kulut ja velvoittaa Klimeckin korvaamaan mitättömyysosaston ja valituslautakunnan käsittelyistä aiheutuneet kulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 26.9.2022 – Sophienwald v. EUIPO – Zalto Glas (Sw Sophienwald)

(Asia T-597/22)

(2022/C 441/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Sophienwald AG (Vaduz, Liechtenstein) (edustaja: asianajaja J. Hellenbrand)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Zalto Glas GmbH (Gmünd, Itävalta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan Sw Sophienwald – EU-tavaramerkki nro 13 448 981

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 25.7.2022 asiassa R 2113/2021-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäynnistä ja menettelystä EUIPO:ssa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan 1 kohtaa on rikottu

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohtaa on rikottu

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohtaa on rikottu ja

—	mielivaltaisen menettelyn kieltoa on loukattu.

Kanne 26.9.2022 – Consultora de Telecomunicaciones Optiva Media v. EUIPO – Optiva Canada (OPTIVA MEDIA)

(Asia T-601/22)

(2022/C 441/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Consultora de Telecomunicaciones Optiva Media SL (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja C. Rivadulla Oliva)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Optiva Canada Inc. (Mississauga, Ontario, Kanada)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki OPTIVA MEDIA (joka on väriltään vihreä ja musta) – EU-tavaramerkki nro 10 939 767

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 13.7.2022 yhdistetyissä asioissa R 1533/2021-5 ja R 1740/2021-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen.

Kanneperuste

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 18 ja 58–64 artiklaa on rikottu.

Kanne 26.9.2022 – Agus v. EUIPO – Alpen Food Group (ROYAL MILK)

(Asia T-603/22)

(2022/C 441/33)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Agus sp. z o.o. (Varsova, Puola) (edustaja: asianajaja B. Wojtkowska)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Alpen Food Group BV (Weesp, Alankomaat)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki ROYAL MILK – EU-tavaramerkki nro 10 321 735

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan asiassa R 2056/2021-4 11.7.2022 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 58 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

Kanne 30.9.2022 – KHG v. EUIPO – Dreams (Dreamer)

(Asia T-608/22)

(2022/C 441/34)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muu osapuoli

Kantaja: KHG GmbH & Co. KG (Schönefeld, Saksa) (edustaja: asianajaja D. Gehnen)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Dreams Ltd (High Wycombe, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin Dreamer rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 17 652 165

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 29.6.2022 asiassa R 1975/2021-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja mahdollisen väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 30.9.2022 – Nienaber v. EUIPO – St. Hippolyt Mühle Ebert (BoneKare)

(Asia T-609/22)

(2022/C 441/35)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Andreas Nienaber (Cloppenburg, Saksa) (edustaja: asianajaja J. Eberhardt)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: St. Hippolyt Mühle Ebert GmbH (Dielheim, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki BoneKare –EU-tavaramerkki nro 10 055 903

EUIPO:ssa käyty menettely: Kumoamismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 4.8.2022 asiassa R 436/2022-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kulut, jotka ovat aiheutuneet vastaajan kumoamisosastossa ja valituslautakunnassa käydyissä menettelyissä.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu;

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan 1 kohdan kolmatta virkettä on rikottu.

Kanne 30.9.2022 – Nienaber v. EUIPO (BoneKare)

(Asia T-610/22)

(2022/C 441/36)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Jannah Nienaber (Cloppenburg, Saksa) ja Andreas Nienaber (Cloppenburg) (edustaja: asianajaja J. Eberhardt)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Sanamerkkiä BoneKare koskeva hakemus EU-tavaramerkiksi – hakemus nro 18 411 756

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 4.8.2022 asiassa R 348/2022-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, valituslautakunnan menettelyssä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen.

Kanne 30.9.2022 – Marico v. EUIPO – Regal Impex (SAFFOLA)

(Asia T-611/22)

(2022/C 441/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Marico Ltd (Mumbai, Intia) (edustajat: asianajajat B. Collett ja S. Malynicz, Barristers-at-Law)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Regal Impex Ltd (Harrow, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki SAFFOLA – EU-tavaramerkki nro 12 568 739

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 3.7.2022 asiassa R 1538/2021-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja väliintulijan, jos muu osapuoli EUIPO:n menettelyssä päättää osallistua menettelyyn väliintulijana, korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut sekä vastaamaan omista kuluistaan.

Kanneperusteet

—	Valituslautakunta on rikkonut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 18 artiklan 1 kohtaa, koska se on virheellisesti katsonut, että EU-tavaramerkin haltija oli osoittanut tavaramerkin tosiasiallisen käytön ravintoöljyjen ja -rasvojen osalta

—	Valituslautakunta on tehnyt näyttöä koskevan, menettelyllisen ja oikeudellisen virheen katsoessaan, että auringonkukkaöljy on ravintorasva.

Kanne 3.10.2022 – Breville v. EUIPO (Ruoanlaittovälineet)

(Asia T-616/22)

(2022/C 441/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Breville Pty Ltd (Alexandria, Australia) (edustajat: asianajajat F. Caruso, G. Grippiotti ja M. Pozzi)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen malli: Yhteisömalli nro 1 444 467-0001

Riidanalainen päätös: EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 20.6.2022 asiassa R 613/2022-3 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen ja myöntämään kantajalle menetetyn määräajan palauttamisen.

Kanneperusteet

—	Oikeudellinen virhe, joka koskee menetetyn määräajan palauttamista koskevan hakemuksen jättämiselle asetettua määräaikaa.

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 67 artiklan 1 kohdan rikkominen.

Kanne 4.10.2022 – Amazonen Werke H. Dreyer v. EUIPO (Vihreän ja oranssin värin yhdistelmä)

(Asia T-618/22)

(2022/C 441/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Amazonen Werke H. Dreyer SE & Co. KG (Hasbergen Gaste, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Neuhierl)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Kuviomerkin, joka esittää vihreän ja oranssin värin yhdistelmää, Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 461 516

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 22.7.2022 asiassa R 2006/2021-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 4.10.2022 – SB v. EUH

(Asia T-621/22)

(2022/C 441/40)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: SB (edustajat: asianajajat L. Burguin, T. Bontinck ja A. Guillerme)

Vastaaja: Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	toteaa, että EUH:n vastuu on syntynyt

—	velvoittaa EUH:n maksamaan 80 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä ja 720 000 euroa korvauksena aineellisesta vahingosta

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kahdesta 11.11.2021 tehdystä päätöksestä, joilla hylätään kantajan hakemukset Euroopan unionin ensinnäkin [luottamuksellinen tieto] (1) ja toiseksi [luottamuksellinen tieto] edustuston päällikön virkaan, nostamansa kanteen tueksi neljään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen.

2)	Toinen kanneperuste perustuu luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen.

3)	Kolmas kanneperuste perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.

4)	Neljäs kanneperuste perustuu harkintavallan väärinkäyttöön.

---

(1)  Luottamukselliset tiedot poistettu.

Kanne 6.10.2022 – Van Oosterwijck v. komissio

(Asia T-622/22)

(2022/C 441/41)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Viviane Van Oosterwijck (Kontich, Belgia) (edustaja: asianajaja F. Moyse)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 7.7.2022 tehdyn päätöksen ja tarvittavilta osin 15.12.2021 päivätyn päätöksen, joilla komissio on kieltäytynyt myöntämästä kantajalle perhe-eläkettä;

—	näin ollen katsomaan, että kantajalla on oikeus perhe-eläkkeeseen henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevien 19 ja 20 artiklan mukaisesti;

—	joka tapauksessa velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä VIII olevaa 20 artiklaa koskevaan lainvastaisuusväitteeseen, koska yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja syrjintäkiellon periaatetta on loukattu koskien kantajan ja hänen puolisonsa suhteen kestoa. Kantaja väittää erityisesti, että jaottelu, joka on todettava nyt käsiteltävässä asiassa, eli se, että avioliiton edellytetty vähimmäiskesto on henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 20 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa huomattavasti pidempi kuin kyseisessä liitteessä olevan 19 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa, vaikka kaikki nämä tilanteet ovat toisiinsa rinnastettavissa, on mielivaltainen tai ilmeisen epäasianmukainen unionin lainsäätäjän näillä kahdella säännöksellä tavoitteleman yhteisen päämäärän kannalta.