Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2022/C 340/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 326, 29.8.2022

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 318, 22.8.2022

EUVL C 311, 16.8.2022

EUVL C 303, 8.8.2022

EUVL C 294, 1.8.2022

EUVL C 284, 25.7.2022

EUVL C 276, 18.7.2022

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.7.2022 – Italian tasavalta ja Comune di Milano v. Euroopan unionin neuvosto

(Yhdistetyt asiat C-59/18 ja C-182/18) (1)

(Kumoamiskanne - Toimielimiä koskeva oikeus - Euroopan unionin elimet ja laitokset - Euroopan lääkevirasto (EMA) - Toimivalta päättää viraston kotipaikan sijainnista - SEUT 341 artikla - Soveltamisala - Päätös, jonka jäsenvaltioiden hallitusten edustajat ovat hyväksyneet neuvoston kokouksen yhteydessä - Unionin tuomioistuimen toimivalta SEUT 263 artiklan nojalla - Toimen antaja ja toimen oikeudellinen luonne - Toimella ei ole sitovaa vaikutusta unionin oikeusjärjestyksessä)

(2022/C 340/02)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri, avustajinaan C. Colelli, S. Fiorentino ja G. Galluzzo, avvocati dello Stato) ja Comune di Milano (edustajat: M. Condinanzi, A. Neri ja F. Sciaudone, avvocati)

Väliintulija, joka tukee kantajan Comune di Milanon vaatimuksia: Regione Lombardia (edustaja: M. Tamborino, avvocato)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer, J. Bauerschmidt, F. Florindo Gijón ja E. Rebasti)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: K. Bulterman ja M. J. Langer) ja Euroopan komissio (asiamiehet: K. Herrmann, M. Konstantinidis ja D. Nardi)

Tuomiolauselma

1)	Kanteet hylätään.

2)	Italian tasavalta, Comune di Milano ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

3)	Regione Lombardia, Alankomaiden kuningaskunta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 94, 12.3.2018.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.7.2022 – Italian tasavalta (C-106/19) ja Comune di Milano (C-232/19) v. Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti

(Yhdistetyt asiat C-106/19 ja C-232/19) (1)

(Kumoamiskanne - Toimielimiä koskeva oikeus - Asetus (EU) 2018/1718 - Euroopan lääkeviraston (EMA) kotipaikan sijoittaminen Amsterdamiin (Alankomaat) - SEUT 263 artikla - Tutkittavaksi ottaminen - Oikeussuojan tarve - Asiavaltuus - Toimi koskee kantajaa suoraan ja erikseen - Päätös, jonka jäsenvaltioiden edustajat ovat hyväksyneet neuvoston kokouksen yhteydessä vahvistaakseen unionin viraston kotipaikan sijainnin - Päätöksellä ei ole sitovaa vaikutusta unionin oikeusjärjestyksessä - Parlamentin valtaoikeudet)

(2022/C 340/03)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri, avustajinaan C. Colelli, S. Fiorentino ja G. Galluzzo, avvocati dello Stato) (C-106/19) ja Comune di Milano (edustajat: J. Alberti, M. Condinanzi, A. Neri ja F. Sciaudone, avvocati) (C-232/19)

Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer, J. Bauerschmidt, F. Florindo Gijón ja E. Rebasti) ja Euroopan parlamentti (asiamiehet: I. Anagnostopoulou, A. Tamás ja L. Visaggio)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: M. K. Bulterman ja J. Langer) ja Euroopan komissio (asiamiehet: K. Herrmann, D. Nardi ja P. J. O. Van Nuffel)

Tuomiolauselma

1)	Kanteet hylätään.

2)	Italian tasavalta, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa C 106/19.

3)	Comune di Milano, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa C 232/19.

4)	Alankomaiden kuningaskunta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 112, 25.3.2019.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.7.2022 – Euroopan parlamentti v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-743/19) (1)

(Kumoamiskanne - Toimielimiä koskeva oikeus - Euroopan unionin elimet ja laitokset - Euroopan työviranomainen (ELA) - Toimivalta päättää viraston kotipaikan sijainnista - SEUT 341 artikla - Soveltamisala - Päätös, jonka jäsenvaltioiden hallitusten edustajat ovat hyväksyneet neuvoston kokouksen yhteydessä - Unionin tuomioistuimen toimivalta SEUT 263 artiklan nojalla - Toimen antaja ja toimen oikeudellinen luonne - Toimella ei ole sitovaa vaikutusta unionin oikeusjärjestyksessä)

(2022/C 340/04)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: I. Anagnostopoulou, C. Biz ja L. Visaggio)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer, J. Bauerschmidt ja E. Rebasti)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: J.-C. Halleux, M. Jacobs, C. Pochet ja L. Van den Broeck), Tšekin tasavalta (asiamiehet: L. Březinová, D. Czechová, K. Najmanová, M. Smolek ja J. Vláčil), Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: M. Jespersen, V. Pasternak Jørgensen, J. Nymann-Lindegren ja M. Søndahl Wolff), Irlanti (asiamiehet: M. Browne, G. Hodge, A. Joyce ja J. Quaney, avustajanaan D. Fennelly, BL), Helleenien tasavalta (asiamiehet: K. Boskovits ja E.-M. Mamouna), Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: S. Centeno Huerta ja A. Gavela Llopis), Ranskan tasavalta (asiamiehet: A. Daly, A.-L. Desjonquères, E. Leclerc ja T. Stehelin), Luxemburgin suurherttuakunta (asiamiehet: A. Germeaux, C. Schiltz ja T. Uri), Unkari (asiamiehet: M. Z. Fehér ja K. Szíjjártó), Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: M. K. Bulterman, J. M. Hoogveld ja J. Langer), Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna), Slovakian tasavalta (asiamiehet: E. V. Drugda ja B. Ricziová) ja Suomen tasavalta (asiamies: M. Pere)

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

3)

Belgian kuningaskunta, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Irlanti, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Unkari, Alankomaiden kuningaskunta, Puolan tasavalta, Slovakian tasavalta ja Suomen tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 399, 25.11.2019.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Cour constitutionnelle – Belgia) – Ligue des droits humains v. Conseil des ministres

(Asia C-817/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Henkilötietojen käsittely - Matkustajarekisteritiedot (PNR) - Asetus (EU) 2016/679 - 2 artiklan 2 kohdan d alakohta - Soveltamisala - Direktiivi (EU) 2016/681 - Euroopan unionin ja kolmansien maiden välillä suoritettujen lentojen matkustajia koskevien matkustajarekisteritietojen käyttö - Mahdollisuus unionissa suoritettujen lentojen matkustajia koskevien tietojen sisällyttämiseen - Näiden tietojen automaattinen käsittely - Säilytysaika - Terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden torjunta - Pätevyys - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 7, 8 ja 21 artikla sekä 52 artiklan 1 kohta - Kansallinen lainsäädäntö, jolla matkustajatietorekisterin käyttö ulotetaan koskemaan muutakin liikennettä unionissa - Vapaa liikkuvuus unionissa - Perusoikeuskirja - 45 artikla)

(2022/C 340/05)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour constitutionnelle

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ligue des droits humains

Vastaaja: Conseil des ministres

Tuomiolauselma

1)

Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa ja 23 artiklaa on tulkittava siten, että kyseistä asetusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, josta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, jonka tarkoituksena on saattaa osaksi kansallista oikeusjärjestystä samanaikaisesti liikenteenharjoittajien velvollisuudesta toimittaa tietoja matkustajista 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/82/EY, jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista ja direktiivin 2002/6/EY kumoamisesta 20.10.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/65/EU ja matkustajarekisteritietojen (PNR) käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ennalta estämistä, paljastamista ja tutkintaa sekä tällaisiin rikoksiin liittyviä syytetoimia varten 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/681 säännökset yhtäältä siltä osin kuin kyse on yksityisten toimijoiden suorittamasta tietojen käsittelystä ja toisaalta siltä osin kuin kyse on julkisten viranomaisten suorittamasta tietojen käsittelystä, joka kuuluu yksinomaan tai myös direktiivin 2004/82 tai direktiivin 2010/65 soveltamisalaan. Mainittua asetusta ei sen sijaan sovelleta tällaisessa lainsäädännössä säädettyyn tietojen käsittelyyn, joka kuuluu vain direktiivin 2016/681 soveltamisalaan ja jota matkustajatietoyksikkö tai toimivaltaiset viranomaiset suorittavat kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten.

2)

Koska direktiivin 2016/681 tulkitseminen perusoikeuskirjan 7, 8 ja 21 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti varmistaa tämän direktiivin yhdenmukaisuuden Euroopan unionin perusoikeuskirjan kyseisten artiklojen kanssa, toista, kolmatta, neljättä ja kuudetta ennakkoratkaisukysymystä tutkittaessa ei ole tullut esille mitään, mikä vaikuttaisi mainitun direktiivin pätevyyteen.

3)

Direktiivin 2016/681 6 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa sallitaan kyseisen direktiivin mukaisesti kerättyjen matkustajarekisteritietojen (PNR-tiedot) käsittely muihin kuin mainitun direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti mainittuihin tarkoituksiin.

4)

Direktiivin 2016/681 12 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan matkustajatietoyksiköksi perustettu viranomainen on samalla toimivaltainen kansallinen viranomainen, jolla on toimivalta hyväksyä PNR-tietojen luovuttaminen näiden tietojen matkustajatietoyksikölle siirtämisestä alkavan kuuden kuukauden ajanjakson päätyttyä.

5)

Direktiivin 2016/681 12 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään PNR-tietojen viiden vuoden pituisesta yleisestä säilytysajasta, jota sovelletaan erotuksetta kaikkiin lentomatkustajiin, mukaan lukien ne, joiden osalta kyseisen direktiivin 6 artiklan 2 artiklan a kohdassa säädetty etukäteisarviointi, mainitun direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kuuden kuukauden jakson aikana suoritetut mahdolliset tarkistukset tai mikään muukaan seikka ei ole osoittanut sellaisten objektiivisten seikkojen olemassaoloa, joiden perusteella voitaisiin todeta terrorismirikoksiin tai vakavaan rikollisuuteen liittyvä riski, jolla on ainakin välillinen objektiivinen yhteys kyseisten matkustajien lentomatkaan.

6)

Direktiiviä 2004/82 on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta lentoliikenteen harjoittajan reitti- tai tilauslentoihin, jotka lennetään jäsenvaltion alueelta ja joiden on määrä laskeutua yhden tai useamman muun jäsenvaltion alueelle ilman välilaskuja jonkin kolmannen maan alueelle (EU:n sisäiset lennot).

7)

Unionin oikeutta ja erityisesti direktiivin 2016/681 2 artiklaa, luettuna SEU 3 artiklan 2 kohdan, SEUT 67 artiklan 2 kohdan ja perusoikeuskirjan 45 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä — kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään järjestelmästä, jossa lentoliikenteen harjoittajat ja matkanjärjestäjät siirtävät ja toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät kaikkien EU:n sisäisisten lentojen ja muilla liikennemuodoilla unionin alueella kyseiseen jäsenvaltioon, kyseisestä jäsenvaltiosta tai sen kautta suoritettavien kuljetusten PNR-tietoja terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden torjumiseksi, vaikka kyseessä olevaan jäsenvaltioon ei kohdistu todellista ja konkreettista tai ennakoitavissa olevaa terrorismiuhkaa. Tällaisessa tilanteessa direktiivillä 2016/681 käyttöön otettua järjestelmää on sovellettava ainoastaan sellaisten lentojen ja/tai kuljetusten PNR-tietojen siirtoon ja käsittelyyn, jotka liittyvät muun muassa tiettyihin reitteihin tai matkustusjärjestelyihin tai tiettyihin lentoasemiin, asemiin tai merisatamiin, joiden osalta on olemassa viitteitä, jotka voivat oikeuttaa tämän soveltamisen. Asianomaisen jäsenvaltion tehtävänä on valita ne EU:n sisäiset lennot ja/tai muilla liikennevälineillä unionin alueella suoritettavat kuljetukset, joiden osalta tällaisia viitteitä on olemassa, ja tarkastella mainittua soveltamista säännöllisesti uudelleen näiden lentojen ja kuljetusten valinnan perusteena olleiden olosuhteiden kehityksen mukaan sen varmistamiseksi, että tämän järjestelmän soveltaminen näihin lentoihin ja/tai kuljetuksiin rajoittuu aina siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä, ja — kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään tällaisesta mainittujen tietojen siirto- ja käsittelyjärjestelmästä rajatarkastusten parantamiseksi ja laittoman maahanmuuton torjumiseksi.

8)

Unionin oikeutta on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin rajoittaa lainvastaiseksi toteamisen ajallisia vaikutuksia tilanteessa, jossa se on kansallisen oikeuden mukaan velvollinen toteamaan lainvastaiseksi kansallisen lainsäädännön, jossa velvoitetaan lentoliikenteen, rautatieliikenteen ja maaliikenteen harjoittajat ja matkanjärjestäjät siirtämään PNR-tietoja ja jossa säädetään näiden tietojen käsittelystä ja säilyttämisestä, jotka ovat yhteensopimattomia direktiivin 2016/681 säännösten kanssa, luettuina SEU 3 artiklan 2 kohdan, SEUT 67 artiklan 2 kohdan sekä perusoikeuskirjan 7, 8 ja 45 artiklan ja 52 artiklan 1 kohdan kanssa. Tällä tavalla saatujen todisteiden tutkittavaksi ottaminen kuuluu jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen mukaisesti kansallisen oikeuden alaan edellyttäen, että muun muassa vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan.

---

(1)  EUVL C 36, 3.2.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Landesgericht Klagenfurt – Itävalta) – GSMB Invest GmbH & Co. KG v. Auto Krainer GesmbH

(Asia C-128/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Asetus (EY) N:o 715/2007 - Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntä - 3 artiklan 10 alakohta - 5 artiklan 1 ja 2 kohta - Estolaite - Moottoriajoneuvot - Dieselmoottori - Epäpuhtauksien päästöt - Päästöjenrajoitusjärjestelmä - Moottorinohjausjärjestelmään kuuluva ohjelmisto - Pakokaasujen takaisinkierrätysventtiili (EGR-venttiili) - Typen oksidien (NOx) päästöjen vähentämistä rajoittava lämpötilaikkuna - Päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävien estolaitteiden käytön kielto - 5 artiklan 2 kohdan a alakohta - Poikkeus tästä kiellosta)

(2022/C 340/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesgericht Klagenfurt

Pääasian asianosaiset

Kantaja: GSMB Invest GmbH & Co. KG

Vastaaja: Auto Krainer GesmbH

Tuomiolauselma

1)

Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että laite, joka takaa mainitussa asetuksessa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisen vain ulkolämpötilan ollessa 15–33 oC ja ajettaessa alle 1 000 metrin korkeudessa, on kyseisen 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettu estolaite.

2)

Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että estolaite, joka takaa kyseisessä asetuksessa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisen vain ulkolämpötilan ollessa 15–33 oC ja ajettaessa alle 1 000 metrin korkeudessa, ei voi kuulua tällaisten laitteiden käyttökiellosta kyseisessä säännöksessä säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan pelkästään sillä perusteella, että kyseinen laite suojaa pakokaasujen takaisinkierrätysventtiilin, EGR-jäähdyttimen ja dieselhiukkasloukun kaltaisia rakenneosia, paitsi jos osoitetaan, että mainittu laite on välttämättä tarpeen, jotta voidaan välttää näistä rakenneosista jonkin toimintahäiriöstä johtuvat moottorin vaurioitumisen tai vahingoittumisen välittömät riskit, jotka ovat niin vakavia, että niistä aiheutuu konkreettinen vaara samalla laitteella varustettua ajoneuvoa ajettaessa. Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan ei missään tapauksessa voi kuulua estolaite, jonka pitäisi moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi toimia tavanomaisissa liikenneolosuhteissa suurimman osan vuodesta.

---

(1)  EUVL C 271, 17.8.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Landesgericht Eisenstadt – Itävalta) – IR v. Volkswagen AG

(Asia C-134/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Asetus (EY) N:o 715/2007 - Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntä - 3 artiklan 10 alakohta - 5 artiklan 1 ja 2 kohta - Estolaite - Moottoriajoneuvot - Dieselmoottori - Epäpuhtauksien päästöt - Päästöjenrajoitusjärjestelmä - Moottorinohjausjärjestelmään kuuluva ohjelmisto - Pakokaasujen takaisinkierrätysventtiili (EGR-venttiili) - Typen oksidien (NOx) päästöjen vähentämistä rajoittava lämpötilaikkuna - Päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävien estolaitteiden käytön kielto - 5 artiklan 2 kohdan a alakohta - Poikkeus tästä kiellosta - Direktiivi 1999/44/EY - Kulutustavaroiden kauppa ja niihin liittyvät takuut - 3 artiklan 2 kohta - Ajoneuvon korjauksen yhteydessä asennettu laite)

(2022/C 340/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesgericht Eisenstadt

Pääasian asianosaiset

Kantaja: IR

Vastaaja: Volkswagen AG

Tuomiolauselma

1)

Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että laite, joka takaa mainitussa asetuksessa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisen vain ulkolämpötilan ollessa 15–33 oC ja ajettaessa alle 1 000 metrin korkeudessa, on kyseisen 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettu estolaite.

2)

Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että estolaite, joka takaa kyseisessä asetuksessa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisen vain ulkolämpötilan ollessa 15–33 oC ja ajettaessa alle 1 000 metrin korkeudessa, ei voi kuulua tällaisten laitteiden käyttökiellosta kyseisessä säännöksessä säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan pelkästään sillä perusteella, että kyseinen laite suojaa pakokaasujen takaisinkierrätysventtiiliä, paitsi jos osoitetaan, että mainittu laite on välttämättä tarpeen, jotta voidaan välttää tämän rakenneosan toimintahäiriöstä johtuvat moottorin vaurioitumisen tai vahingoittumisen välittömät riskit, jotka ovat niin vakavia, että niistä aiheutuu konkreettinen vaara samalla laitteella varustettua ajoneuvoa ajettaessa. Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan ei missään tapauksessa voi kuulua estolaite, jonka pitäisi moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi toimia tavanomaisissa liikenneolosuhteissa suurimman osan vuodesta.

3)

Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuina yhdessä kyseisen asetuksen 3 artiklan 10 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että sillä seikalla, että viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettu estolaite on asennettu ajoneuvon käyttöönoton jälkeen kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun korjaamisen yhteydessä, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko kyseisen laitteen käyttö kielletty asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan nojalla.

---

(1)  EUVL C 271, 17.8.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberster Gerichtshof – Itävalta) – DS v. Porsche Inter Auto GmbH & Co KG ja Volkswagen AG

(Asia C-145/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Asetus (EY) N:o 715/2007 - Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntä - 5 artiklan 2 kohta - Estolaite - Moottoriajoneuvot - Dieselmoottori - Päästöjenrajoitusjärjestelmä - Moottorinohjausjärjestelmään kuuluva ohjelmisto - Pakokaasujen takaisinkierrätysventtiili (EGR-venttiili) - Typen oksidien (NOx) päästöjen vähentämistä rajoittava lämpötilaikkuna - Päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävien estolaitteiden käytön kielto - 5 artiklan 2 kohdan a alakohta - Poikkeus tästä kiellosta - Kuluttajansuoja - Direktiivi 1999/44/EY - Kulutustavaroiden kauppa ja niihin liittyvät takuut - 2 artiklan 2 kohdan d alakohta - Käsite ”tavara, jonka laatu ja ominaisuudet ovat sellaisia kuin vastaavanlaisilla tavaroilla tavanomaisesti ja joita kuluttaja voi kohtuudella edellyttää ottaen huomioon tavaroiden luonne” - EY-tyyppihyväksytty ajoneuvo - 3 artiklan 6 kohta - Käsite ”vähäinen virhe”)

(2022/C 340/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: DS

Vastapuolet: Porsche Inter Auto GmbH & Co KG ja Volkswagen AG

Tuomiolauselma

1)

Kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 soveltamisalaan kuuluvan moottoriajoneuvon laatu ei ole sellainen kuin vastaavanlaisilla tavaroilla tavanomaisesti eikä sellainen, jota kuluttaja voi kohtuudella edellyttää, jos ajoneuvo on varustettu estolaitteella, jonka käyttö on kielletty kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan nojalla, vaikka ajoneuvolla on voimassa oleva EY-tyyppihyväksyntä ja sitä voidaan näin ollen käyttää tieliikenteessä.

2)

Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että estolaite, joka takaa muun muassa kyseisessä asetuksessa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisen vain ulkolämpötilan ollessa 15–33 oC, voidaan oikeuttaa kyseisen säännöksen nojalla vain siinä tapauksessa, että osoitetaan, että kyseinen laite on välttämättä tarpeen, jotta voidaan välttää pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmän jonkin rakenneosan toimintahäiriöstä johtuvat moottorin vaurioitumisen tai vahingoittumisen välittömät riskit, jotka ovat niin vakavia, että niistä aiheutuu konkreettinen vaara mainitulla laitteella varustettua ajoneuvoa ajettaessa. Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan ei missään tapauksessa voi kuulua estolaite, jonka pitäisi moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi toimia tavanomaisissa liikenneolosuhteissa suurimman osan vuodesta.

3)

Direktiivin 1999/44 3 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että tavaran virhettä, joka johtuu siitä, että ajoneuvossa on estolaite, jonka käyttö on kielletty asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan nojalla, ei voida pitää vähäisenä, vaikka kuluttaja olisi ostanut kyseisen ajoneuvon siinäkin tapauksessa, että hän olisi tiennyt kyseisen laitteen olemassaolosta ja toiminnasta.

---

(1)  EUVL C 279, 24.8.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 14.7.2022 – Euroopan komissio v. Tanskan kuningaskunta

(Asia C-159/20) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Asetus (EU) N:o 1151/2012 - Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmät - 13 artikla - Suojatun alkuperänimityksen (SAN) ”Feta” käyttö osoittamaan Tanskassa tuotettua ja kolmansiin maihin vietäväksi tarkoitettua juustoa - SEU 4 artiklan 3 kohta - Vilpittömän yhteistyön periaate)

(2022/C 340/09)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Konstantinidis, I. Naglis ja U. Nielsen)

Vastaaja: Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: M. P. Brøchner Jespersen, J. Nymann-Lindegren, V. Pasternak Jørgensen, M. Søndahl Wolff ja L. Teilgård)

Väliintulijat, jotka tukevat kantajan vaatimuksia: Helleenien tasavalta (asiamiehet: E.-E. Krompa, E. Leftheriotou, E. Tsaousi ja A.-E. Vasilopoulou) ja Kyproksen tasavalta (asiamiehet: V. Christoforou ja E. Zachariadou)

Tuomiolauselma

1)

Tanskan kuningaskunta ei ole noudattanut maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 13 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole estänyt tanskalaisia maidontuottajia käyttämästä eikä velvoittanut näitä lopettamaan käyttämästä suojattua alkuperänimitystä (SAN) ”Feta” osoittamaan juustoa, joka ei ole kyseistä SAN:ää koskevan tuote-eritelmän mukainen.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Tanskan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja sen on korvattava neljä viidesosaa Euroopan komission oikeudenkäyntikuluista.

4)	Euroopan komissio vastaa yhdestä viidesosasta oikeudenkäyntikulujaan.

5)	Helleenien tasavalta ja Kyproksen tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 201, 15.6.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 14.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Superior de Justicia de la Comunidad Valenciana – Espanja) – Asociación Estatal de Entidades de Servicios de Atención a Domicilio (ASADE) v. Consejería de Igualdad y Políticas Inclusivas

(Asia C-436/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Täysin jäsenvaltion sisäinen tilanne - Palvelut sisämarkkinoilla - Direktiivi 2006/123/EY - Soveltamisala - 2 artiklan 2 kohdan j alakohta - Julkisten hankintojen tekeminen - Direktiivi 2014/24/EU - Hankintasopimuksen käsite - 74 – 77 artikla - Henkilökohtaista apua koskevien sosiaalipalvelujen tarjoaminen - Yksityisten sosiaalialan yksiköiden kanssa tehdyt yhteistoimintajärjestelyt - Voittoa tavoittelevien toimijoiden poissulkeminen - Yksikön sijaintipaikka valintaperusteena)

(2022/C 340/10)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de la Comunidad Valenciana

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Asociación Estatal de Entidades de Servicios de Atención a Domicilio (ASADE)

Vastaaja: Consejería de Igualdad y Políticas Inclusivas

Tuomiolauselma

1)

Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU 76 ja 77 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa varataan voittoa tavoittelemattomille yksityisille yksiköille mahdollisuus tehdä tarjoustensa kilpailuttamisen kautta järjestelyjä, joiden nojalla nämä yksiköt tarjoavat henkilökohtaista apua koskevia sosiaalipalveluja niille aiheutuvien kustannusten korvaamista vastaan ja riippumatta näiden palvelujen ennakoidusta arvosta, vaikka kyseiset yksiköt eivät täytä kyseisessä 77 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia, mikäli yhtäältä oikeudellisella ja sopimuksella asiayhteydellä, jossa mainittujen yksiköiden toimintaa harjoitetaan, tosiasiallisesti edistetään sosiaaliseen päämäärän sekä solidaarisuuden ja taloudellisuuden tavoitteiden, joihin kyseinen säännöstö perustuu, saavuttamista, ja mikäli toisaalta noudatetaan avoimuusperiaatetta, sellaisena kuin se on muun muassa täsmennetty kyseisen direktiivin 75 artiklassa.

2)

Direktiivin 2014/24 76 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kyseisen direktiivin liitteessä XIV tarkoitettuja sosiaalipalveluja koskevia hankintasopimuksia tehtäessä talouden toimijan sijoittautuminen palvelujen suorituspaikkakunnalle on yksi talouden toimijoiden valintaperuste, jota käytetään ennen niiden tarjousten tutkimista.

---

(1)  EUVL C 423, 7.12.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 14.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberster Gerichtshof – Itävalta) – ÖBB-Infrastruktur Aktiengesellschaft v. Lokomotion Gesellschaft für Schienentraktion mbH

(Asia C-500/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Kansainväliset sopimukset - Rautatiekuljetukset - Kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskeva yleissopimus (COTIF) - Yhtenäiset säännöt infrastruktuurin käytöstä kansainvälisessä rautatieliikenteessä (CUI) - 4 artikla - Pakottava oikeus - 8 artikla - Infrastruktuurihallinnon vastuu - 19 artikla - Muut kanteet - Unionin tuomioistuimen toimivalta - Kuljettajan vetureille raiteilta suistumisen seurauksena aiheutuneet vahingot - Korvaavien vetureiden vuokraaminen - Infrastruktuurihallinnon velvollisuus korvata vuokrakustannukset - Sopimus, jossa määrätään osapuolten vastuun laajentamisesta viittauksella kansalliseen oikeuteen)

(2022/C 340/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: ÖBB-Infrastruktur Aktiengesellschaft

Vastaaja: Lokomotion Gesellschaft für Schienentraktion mbH

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu SEUT 267 artiklan nojalla, on toimivalta tulkita 9.5.1980 tehdyn kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Vilnassa 3.6.1999 tehdyllä pöytäkirjalla, liitteessä E, jonka otsikko on ”Yhtenäiset säännöt infrastruktuurin käytöstä kansainvälisessä rautatieliikenteessä (CUI)”, olevaa 4 artiklaa, 8 artiklan 1 §:n b kohtaa ja 19 artiklan 1 §:ää.

2)

9.5.1980 tehdyn kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Vilnassa 3.6.1999 tehdyllä pöytäkirjalla, liitteessä E olevaa 8 artiklan 1 §:n b kohtaa on tulkittava siten, että infrastruktuurihallinnon vastuu esinevahingoista ei kata kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet rautatieyritykselle korvaavien vetureiden vuokraamisesta vahingoittuneiden vetureiden korjausaikana.

3)

9.5.1980 tehdyn kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Vilnassa 3.6.1999 tehdyllä pöytäkirjalla, liitteessä E olevaa 4 artiklaa ja 19 artikla 1 §:ää on tulkittava siten, että sopimuspuolet voivat laajentaa vastuutaan viittaamalla yleisesti kansalliseen oikeuteen, jonka nojalla infrastruktuurihallinnon vastuun ala on laajempi ja jossa asetetaan kyseisen vastuun edellytykseksi tuottamus.

---

(1)  EUVL C 19, 18.1.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt College van Beroep voor het bedrijfsleven – Alankomaat) – Sense Visuele Communicatie en Handel vof (joka toimii myös nimellä De Scharrelderij) v. Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit

(Asia C-36/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen maatalouspolitiikka - Asetus (EU) N:o 1307/2013 - Suoran tuen järjestelmät - Yhteiset säännöt - 30 artiklan 6 kohta ja 50 artiklan 2 kohta - Hakemus, joka koskee tukioikeuksien myöntämistä nuorille viljelijöille tarkoitetusta kansallisesta varannosta - Kansallinen hallintoviranomainen, joka on antanut virheellisiä tietoja henkilön luonnehtimisesta ”nuoreksi viljelijäksi” - Luottamuksensuojan periaate - Kansallisen luottamuksensuojan periaatteen noudattamatta jättämiseen perustuva vahingonkorvauskanne)

(2022/C 340/12)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

College van Beroep voor het bedrijfsleven

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Sense Visuele Communicatie en Handel vof, (joka toimii myös nimellä De Scharrelderij)

Vastaaja: Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit

Tuomiolauselma

Unionin oikeutta ja erityisesti luottamuksensuojan periaatetta on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että yksityinen saa kansallisessa oikeudessa tunnustetun luottamuksensuojan periaatteen nojalla ja yksinomaan tämän oikeuden perusteella korvausta vahingosta, joka on aiheutunut siitä, että kansallinen viranomainen on tulkinnut virheellisesti unionin oikeuteen sisältyvää täsmällistä säännöstä, edellyttäen, että tämä korvaus ei merkitse unionin oikeuden vastaisen edun myöntämistä, ei rasita Euroopan unionin talousarviota eikä ole omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen jäsenvaltioiden välillä.

---

(1)  EUVL C 128, 12.4.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 14.7.2022 – Valittajana Universität Bremen ja muuna osapuolena Euroopan tutkimuksen toimeenpanovirasto (REA)

(Asia C-110/21 P) (1)

(Muutoksenhaku - Kumoamiskanne - Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artikla - Muiden kuin etuoikeutettujen asianosaisten edustaminen Euroopan unionin tuomioistuimessa nostettavan kanteen yhteydessä - Yliopiston opettaja - Opettaja, joka opettaa tässä kanteessa edustettuna olevassa yliopistossa ja toimii oikeusriidan kohteena olevan hankkeen koordinaattorina ja ryhmän johtajana - Riippumattomuutta koskeva edellytys - Välitön ja henkilökohtainen intressi asian ratkaisuun)

(2022/C 340/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Universität Bremen (edustaja: C. Schmid)

Muu osapuoli: Euroopan tutkimuksen toimeenpanovirasto (REA) (asiamiehet: V. Canetti ja S. Payan-Lagrou, avustajinaan R. van der Hout, advocaat ja C. Wagner, Rechtsanwalt)

Tuomiolauselma

1)	Unionin yleisen tuomioistuimen 16.12.2020 antama määräys Universität Bremen vastaan REA (T-660/19, ei julkaistu, EU:T:2020:633) kumotaan.

2)	Asia T-660/19 palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen.

3)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

---

(1)  EUVL C 182, 10.5.2021.

Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 19.5.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt notario del Ilustre Colegio Notarial de Andalucía – Espanja) – Frontera Capital SARL

(Asia C-722/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohta - SEUT 267 artikla - Notaari - Tuomioistuimen käsite - Kriteerit - Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ei ole vireillä oikeusriitaa - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

(2022/C 340/14)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Notario del Ilustre Colegio Notarial de Andalucía

Asianosaiset

Kantajat: Frontera Capital SARL

Määräysosa

Notario del Ilustre Colegio Notarial de Andalucían (Andalucían (Espanja) notaarien ammattiyhteisöön kuuluva notaari) 25.11.2021 tekemällään päätöksellä esittämän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.

---

(1)  Jättämispäivä: 25.11.2021.

Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 14.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesfinanzgericht – Itävalta) – CM v. Finanzamt Österreich

(Asia C-25/22) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohta ja 94 artikla - Vaatimus siitä, että ilmoitetaan syyt, joiden perusteella vastaus esitettyihin kysymyksiin on tarpeen - Riittävien täsmennysten puuttuminen - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

(2022/C 340/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: CM

Vastaaja: Finanzamt Österreich

Määräysosa

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzgericht (liittovaltion ylin verotuomioistuin, Itävalta) on esittänyt 31.12.2021 tekemällään päätöksellä, ei selvästikään täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

---

(1)  Ennakkoratkaisupyynnön jättämispäivä: 10.1.2022.

Valitus, jonka Magic Box Int. Toys SLU on tehnyt 4.3.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-549/20, Magic Box Int. Toys v. EUIPO – KMA Concepts, 21.12.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-194/22 P)

(2022/C 340/16)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Magic Box Int. Toys SLU (edustaja: asianajaja J. L. Rivas Zurdo, abogado)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja KMA Concepts Ltd.

Unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on 7.6.2022 antamallaan päätöksellä päättänyt olla ottamatta valitusta tutkittavaksi ja velvoittanut Magic Box Int. Toysin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka Meta Cluster GmbH on tehnyt 4.4.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-233/21, Meta Cluster GmbH v. EUIPO, 26.1.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-233/22 P)

(2022/C 340/17)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Meta Cluster GmbH (edustaja: H. Baumann, Rechtsanwalt)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on päättänyt 15.7.2022 antamallaan määräyksellä, että valituslupaa ei myönnetä ja että valittaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka Govern d'Andorra on tehnyt 3.5.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-806/19, Govern d'Andorra v. EUIPO, 23.2.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-300/22 P)

(2022/C 340/18)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Govern d'Andorra (asiamies: P. González-Bueno Catalán de Ocón, abogado)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Unionin tuomioistuimen varapresidentti on 12.5.2022 annetulla määräyksellä jättänyt valituksen tutkimatta ja todennut, että Govern d’Andorra vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Köln (Saksa) on esittänyt 11.5.2022 – Gesamtverband Autoteile-Handel e.V. v. Scania CV AB

(Asia C-319/22)

(2022/C 340/19)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Köln

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Gesamtverband Autoteile-Handel e. V.

Vastaaja: Scania CV AB

Ennakkoratkaisukysymykset

I.

Käsittääkö asetuksen (EU) 2018/858 (1) 61 artiklan 1 kohdan toinen virke, jonka mukaan ”tiedot on annettava saataville helposti koneellisesti luettavina ja sähköisesti käsiteltävinä tietokokonaisuuksina”, kyseisen asetuksen 3 artiklan 48 alakohdassa tarkoitetut kaikki ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot, vai koskeeko kyseinen säännös pelkästään niin sanottuja varaosatietoja (”ajoneuvon osista, – – jotka voidaan korvata varaosilla”) kyseisen asetuksen liitteessä X olevan 6.1 kohdan mukaisesti?

II.

Onko asetuksen (EU) 2018/858 61 artiklan 1 kohdan toista virkettä, jonka mukaan tiedot on annettava saataville ”helposti koneellisesti luettavina ja sähköisesti käsiteltävinä tietokokonaisuuksina”, ja 61 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa, jonka mukaan tiedot on annettava muille riippumattomille toimijoille kuin korjaamoille ”myös koneellisesti luettavissa olevassa muodossa, jota voidaan käsitellä sähköisesti yleisesti saatavilla olevilla tietotekniikkavälineillä ja ohjelmistoilla, niin että riippumattomat toimijat voivat suorittaa liiketoimintaansa liittyvät tehtävät jälkimarkkinoiden toimitusketjussa”, tulkittava siten, että ajoneuvonvalmistaja noudattaa vastaavia velvoitteitaan ainoastaan siten, että se 1. antaa tiedot saataville internetissä tietokoneavusteisen haun välityksellä tietokannan rajapinnan kautta ja tarjoaa mahdollisuutta ladata haun tulokset, vai riittääkö, että valmistaja mahdollistaa verkkosivustolla ainoastaan käyttäjän tekemän manuaalisen haun näytöllä ja hakutulokset rajoittuvat näyttösivuilla nähtävillä olevaan sisältöön? ja 2. mahdollistaa haun kaikista tietopankissa olevista, ajoneuvojensa valmistenumeroihin liittyvistä tiedoista näiden, valmistajan erityiseen luetteloon kokoamien valmistenumeroiden avulla ja riippumatta siitä — myös kyseisen asetuksen liitteessä X olevan 6.1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisten ajoneuvojen tunnistamiseen käytettävien lisäperusteiden avulla — sekä valmistajan muutoin luokista (esimerkiksi komponenttien, varaosien, korjaus- ja huolto-ohjeiden ja teknisten kuvien luokista) käyttämien käsitteiden ja muiden tietopankin merkintöjen sekä niiden erilaisten yhdistelmien avulla, vai riittääkö, että valmistaja tarjoaa hakua yksinomaan yksittäisenä hakuna yksittäisen, konkreettisen ajoneuvon valmistenumeron avulla asettamatta samanaikaisesti saataville ajantasaista luetteloa ajoneuvojensa kaikista valmistenumeroista? ja 3. asettaa nämä tietueet saataville tiedostoina, joiden muoto palvelee käyttötarkoituksen mukaisesti niiden sisältämien tietueiden välitöntä sähköistä (jatko)käsittelyä, ilmoittaen vastaavan tietueen kuvauksen (tekstin ja taulukkojen kohdalla), vai riittääkö tähän mahdollisuus tulostaa pelkkä näyttönäkymä mihin tahansa perinteiseen tiedostomuotoon, kuten PDF-tiedostoon?

III.

Asetetaanko asetuksen (EU) 2018/858 61 artiklan 1 kohdassa ajoneuvonvalmistajille yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu lakisääteinen velvoite, joka oikeuttaa ajoneuvon valmistenumeron tai valmistenumeroon liittyvien tietojen luovuttamisen riippumattomille toimijoille yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettuina muina rekisterinpitäjinä?

---

(1)  Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (EU) 2018/858 30.5.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2018/858 (EUVL 2018, L 151, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Varhoven administrativen sad (Bulgaria) on esittänyt 17.5.2022 – Zamestnik Izpalnitelen direktor na Darzhaven fond ”Zemedelie” v. IW

(Asia C-329/22)

(2022/C 340/20)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Varhoven administrativen sad

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Zamestnik Izpalnitelen direktor na Darzhaven fond ”Zemedelie”

Vastapuoli: IW

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (1) (jäljempänä asetus (EU) N:o 1305/2013) 29 artiklan 3 kohdan toista virkettä tulkittava siten, ettei se ole esteenä maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 toimenpiteen 11 ”Luonnonmukainen maatalous” täytäntöönpanosta 24.2.2015 annetun asetuksen (Naredba No. 4 ot 24.02.2015 za prilagane na myarka 11 ”Biologichno zemedelie” ot Programata za razvitie na selskite rayoni za perioda 2014–2020) 11 §:n 5 momentin (aiemmin 4 momentti) kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jolla rajataan mahdollisuus saada taloudellista tukea siirtymävaiheessa olevalle luonnonmukaiselle tuotannolle aikaan, joka ei ylitä luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta 5.9.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 889/2008 (2) 36 artiklan 1 kohdassa, 37 artiklan 1 kohdassa ja 38 artiklan 1 kohdassa säädettyjä luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisen vähimmäisaikoja?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toista virkettä tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat vahvistaa luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymisen perusteella maksettavan tuen myöntämistä koskevan enimmäisajan lakisääteisesti pelkästään tuotannon lajin eikä kunkin yksittäisen tapauksen erityispiirteiden mukaan?

3)

Miten ilmaisua ”jäsenvaltiot voivat määritellä ensimmäisen kauden tätä lyhyemmäksi niin, että se vastaa siirtymisaikaa” (asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toinen virke) on tulkittava? Ovatko käsitteet ”ensimmäinen kausi” ja ”siirtymisaika” synonyymejä vai onko niillä eri merkitykset?

4)

Onko asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä olevaa ilmaisua ”jäsenvaltiot voivat määritellä ensimmäisen kauden tätä lyhyemmäksi niin, että se vastaa siirtymisaikaa” tulkittava siten, että koko toimenpide ”Luonnonmukainen maatalous” voi olla hakemuksen ja rahoituksen perusteena luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymistä koskevien toimien osalta asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä mainittua lyhyemmän ajan, vai onko kyseistä ilmaisua tulkittava siten, että luonnonmukaista maataloutta koskevan yleisen sitoumuksen osalta on olemassa ensimmäinen kausi, joka koskee luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymisen yhteydessä toteutettuja toimia?

---

(1)  EUVL 2013, L 347, s. 487.

(2)  EUVL 2008, L 250, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 27.5.2022 – PT v. VB

(Asia C-343/22)

(2022/C 340/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Vastapuoli ja Revision-menettelyn valittaja: PT

Hakija ja Revision-menettelyn vastapuoli: VB

Ennakkoratkaisukysymys

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 30.10.2007 tehdyn yleissopimuksen (Luganon yleissopimus) (1) 34 artiklan 2 alakohtaa tulkittava siten, että saatavaa koskevan kanteen, joka nostetaan sen jälkeen, kun Sveitsissä on annettu maksamismääräys, vaatimatta maksamismääräyksen vastustamiseksi laaditun asiakirjan (Rechtsvorschlag) kumoamista, kannekirjelmässä on kyse haastehakemuksesta?

---

(1)  EUVL 2009, L 147, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank van eerste aanleg Oost-Vlaanderen, afdeling Gent (Belgia) on esittänyt 1.6.2022 – BV Osteopathie Van Hauwermeiren v. Belgian valtio

(Asia C-355/22)

(2022/C 340/22)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank van eerste aanleg Oost-Vlaandere, afdeling Gent

Pääasian asianosaiset

Kantaja: BV Osteopathie Van Hauwermeiren

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko unionin tuomioistuimen asiassa 43/75, Defrenne v. Sabena, 8.4.1976 antamaa tuomiota (1) tulkittava siten, että siinä annetaan kansalliselle tuomioistuimelle itsenäinen toimivalta pysyttää – omasta aloitteestaan ja esittämättä SEUT 267 artiklan mukaista ennakkoratkaisupyyntöä – puhtaasti kansallisen oikeuden säännöksen nojalla menneisyyden osalta sellaisen kansallisen lainsäädännön vaikutukset, joka koskee lääketieteellisten ammattien ja avustavan hoitohenkilöstön ammattien harjoittajien tarjoamien palvelujen vapauttamista arvonlisäverosta ja jonka osalta sama tuomioistuin (joka on samassa asiassa esittänyt unionin tuomioistuimelle kolme SEUT 267 artiklan mukaista ennakkoratkaisupyyntöä, joihin unionin tuomioistuin on vastannut asiassa C-597/17 (2) antamassaan tuomiossa) vahvisti sen jälkeen, että riitautettu säännös on unionin oikeuden vastainen ja kumosi sen osittain, mutta pysytti kyseisen unionin oikeuden vastaisen kansallisen säännöksen vaikutukset menneisyyden osalta ja epäsi siten arvonlisäverovelvollisilta henkilöiltä täysimääräisesti oikeuden unionin oikeuden vastaisesti kannetun arvonlisäveron palautukseen?

2)

Voiko kansallinen tuomioistuin – itsenäisesti ja esittämättä SEUT 267 artiklan mukaista ennakkoratkaisupyyntöä – perustella sen, että se pysyttää menneisyyden osalta arvonlisäverodirektiivin vastaiseksi todetun kansallisen säännöksen vaikutukset, yleisellä viittauksella ”julkisista ja yksityisistä eduista johtuviin oikeusvarmuutta koskeviin näkökohtiin” ja siihen, että on väitetysti ”käytännössä mahdotonta palauttaa perusteettomasti kannettu arvonlisävero verovelvollisen henkilön luovuttamien tavaroiden tai suorittamien palvelujen vastaanottajille tai vaatia näiltä maksua siinä tapauksessa, että vero on virheellisesti jätetty kantamatta, erityisesti tilanteessa, jossa on kyse suuresta määrästä henkilöitä, joita ei voida yksilöidä, tai jossa verovelvollisilla henkilöillä ei ole käytössään kirjanpitojärjestelmää, joka mahdollistaisi myöhemmin kyseisten tavaroiden tai palvelujen ja niiden arvon erittelyn”, tilanteessa, jossa verovelvollisille ei ole edes annettu tilaisuutta osoittaa, ettei kyse ole tällaisesta ”käytännön mahdottomuudesta”?

---

(1)  EU:C:1976:56.

(2)  EU:C:2019:544.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 1.6.2022 – Bolloré logistics SA v. Direction interrégionale des douanes et droits indirects de Caen, Recette régionale des douanes et droits indirects de Caen ja Bolloré Ports de Cherbourg SAS

(Asia C-358/22)

(2022/C 340/23)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Bolloré logistics SA

Vastaajat: Direction interrégionale des douanes et droits indirects de Caen,

Recette régionale des douanes et droits indirects de Caen ja

Bolloré Ports de Cherbourg SAS

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1), sellaisena kuin se on muutettuna yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta 16.11.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1186/2009 (2), 195, 217 ja 221 artiklaa tulkittava siten, että tulliviranomaiset eivät voi vaatia yhteisvastuullisesti velasta vastaavalta takaajalta tullivelan maksamista, kun tullivelan määrää ei ole ilmoitettu asianmukaisesti tullivelalliselle?

2)

a) Edellyttääkö puolustautumisoikeuksien – mukaan lukien oikeus esittää huomautuksia ennen asianomaiselle vastaisen toimen toteuttamista – kunnioittaminen, joka on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, että tilanteessa, jossa tullivelallinen ei ole suorittanut tullivelkaa asetetussa määräajassa ja suoritusta vaaditaan takaajalta, tulliviranomaisten on ensin annettava takaajalle mahdollisuus esittää asianmukaisesti kantansa seikoista, joiden perusteella tulliviranomaiset aikovat antaa maksun vaatimista takaajalta koskevan päätöksensä? b) Vaikuttaako toisen kysymyksen a kohdassa esitettyyn kysymykseen annettavaan vastaukseen se, että varsinaiselle tullivelalliselle on annettu mahdollisuus esittää asianmukaisesti kantansa ennen kuin tullivelan määrä on ilmoitettu sille? c) Jos toisen kysymyksen a kohdassa esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, mitä on pidettävä takaajalle vastaisena päätöksenä, jota ennen on järjestettävä kontradiktorinen vaihe: onko se tulliviranomaisten päätös kirjata tullivelka tileihin ja ilmoittaa siitä kyseiselle tullivelalliselle vai päätös maksun vaatimisesta takaajalta?

---

(1)  EYVL 1992, L 302, s. 1.

(2)  EUVL 2009, L 324, s. 23.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Minden (Saksa) on esittänyt 7.6.2022 – J.B., S.B. ja F.B. v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-364/22)

(2022/C 340/24)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Minden

Pääasian asianosaiset

Kantajat: J.B., S.B. ja F.B.

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiivin 2013/32/EU (1) 33 artiklan 2 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan uudelta kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta on katsottava puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset riippumatta siitä, onko hakija kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisen jälkeen ja ennen uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämistä palannut alkuperämaahansa?

2)	Onko ensimmäiseen kysymykseen vastaamisen kannalta merkitystä sillä, onko kyseinen hakija poistettu maasta vai onko hän palannut alkuperämaahansa vapaaehtoisesti?

3)

Onko direktiivin 2013/32/EU 33 artiklan 2 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että se estää jäsenvaltiota katsomasta, että uudelta kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset, jos aiemmasta hakemuksesta tehdyllä päätöksellä ei tosin ratkaistu toissijaisen suojeluaseman myöntämistä mutta siinä tutkittiin maastapoistamiskiellon perusteita, ja tämä tutkinta on sisällöllisesti rinnastettavissa toissijaisen suojeluaseman myöntämisen tutkimiseen?

4)

Ovatko maastapoistamiskiellon perusteiden tutkinta ja toissijaisen suojeluaseman myöntämisen tutkinta rinnastettavissa toisiinsa, jos maastapoistamiskiellon perusteiden tutkinnan yhteydessä oli tarkasteltava kumulatiivisesti sitä, uhkaako kyseistä hakijaa maassa, johon hänet on tarkoitus poistaa, a) kidutuksen tai epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen todellinen vaara, b) teloitus tai kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano, c) ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) rikkominen tai d) terveyteen, henkeen tai vapauteen kohdistuva huomattava ja todellinen vaara vai onko hän e) siviiliväestöön kuuluvana alttiina huomattavalle henkilökohtaiselle terveyteen tai henkeen kohdistuvalle vaaralle kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä?

---

(1)  Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Okrazhen sad Burgas (Bulgaria) on esittänyt 14.6.2022 – Obshtina Pomorie v. ”Anhialo auto” OOD

(Asia C-390/22)

(2022/C 340/25)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Okrazhen sad Burgas

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Obshtina Pomorie

Vastapuoli:”Anhialo auto” OOD

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Sallitaanko asetuksen (EY) N:o 1370/2007 (1) säännöksissä se, että jäsenvaltio ottaa kansallisessa lainsäädännössä tai sisäisillä järjestelyillä käyttöön lisävaatimuksia ja lisärajoituksia, jotka koskevat korvausten maksamista liikenteenharjoittajalle julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä ja joista ei säädetä tässä asetuksessa?

2)

Sallitaanko asetuksen (EY) N:o 1370/2007 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa korvauksen maksaminen liikenteenharjoittajalle julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä silloin, kun parametreja, joiden mukaan korvaus lasketaan, ei ole määritetty etukäteen julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa vaan yleisissä säännöissä, ja nettovaikutukset tai maksettavan korvauksen suuruus on määritetty asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 säädetyn menettelyn mukaisesti?

---

(1)  Rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta 23.10.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007 (EUVL 2007, L 315, s. 1)

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Ranska) on esittänyt 20.6.2022 – Ministre de l’Économie, des Finances et de la Relance v. Manitou BF SA

(Asia C-407/22)

(2022/C 340/26)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ministre de l’Économie, des Finances et de la Relance

Vastapuoli: Manitou BF SA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko SEUT 49 artikla esteenä keskitetyn verotuksen järjestelmää koskevalle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla keskitettyä verotusta soveltavalle emoyhtiölle annetaan mahdollisuus neutralisoida kulujen ja maksujen osuuden tulouttaminen sellaisten osinkojen osalta, jotka emoyhtiö on saanut kotimaisilta keskitettyyn verotukseen kuuluvilta yhtiöiltä tai – Euroopan unionin tuomioistuimen 2.9.2015 antaman tuomion Groupe Steria SCA (C-386/14) huomioon ottamiseksi – jotka emoyhtiö on saanut toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneilta tytäryhtiöiltä, jotka olisivat objektiivisesti voineet osallistua valintansa mukaisesti keskitettyyn järjestelmään, jos ne olisivat asuneet kyseisessä jäsenvaltiossa, mutta jonka nojalla tällaista neutralisointimahdollisuutta ei myönnetä kotimaiselle emoyhtiölle, joka ei ole päättänyt muodostaa keskitettyä verotuksellista konsernia siitä huolimatta, että sillä on toisiin kotimaisiin yhteisöihin pääomayhteyksiä, joiden perusteella se olisi voinut muodostaa tällaisen konsernin, sellaisten osinkojen osalta, jotka se on saanut joko kotimaisilta tytäryhtiöiltään tai toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta tytäryhtiöiltä, jotka täyttävät muut keskitetyn verotuksellisen konsernin muodostamisedellytykset kuin asuinpaikkaa koskevan edellytyksen?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Ranska) on esittänyt 20.6.2022 – Ministre de l’Économie, des Finances et de la Relance v. Bricolage Investissement France SA

(Asia C-408/22)

(2022/C 340/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ministre de l’Économie, des Finances et de la Relance

Vastapuoli: Bricolage Investissement France SA

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko SEUT 49 artikla esteenä keskitetyn verotuksen järjestelmää koskevalle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla keskitettyä verotusta soveltavalle emoyhtiölle annetaan mahdollisuus neutralisoida kulujen ja maksujen osuuden tulouttaminen sellaisten osinkojen osalta, jotka emoyhtiö on saanut kotimaisilta keskitettyyn verotukseen kuuluvilta yhtiöiltä tai – Euroopan unionin tuomioistuimen 2.9.2015 antaman tuomion Groupe Steria SCA (C-386/14) huomioon ottamiseksi – jotka emoyhtiö on saanut toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneilta tytäryhtiöiltä, jotka olisivat objektiivisesti voineet osallistua valintansa mukaisesti keskitettyyn järjestelmään, jos ne olisivat asuneet kyseisessä jäsenvaltiossa, mutta jonka nojalla tällaista neutralisointimahdollisuutta ei myönnetä kotimaiselle emoyhtiölle, joka ei ole päättänyt muodostaa keskitettyä verotuksellista konsernia siitä huolimatta, että sillä on toisiin kotimaisiin yhteisöihin pääomayhteyksiä, joiden perusteella se olisi voinut muodostaa tällaisen konsernin, sellaisten osinkojen osalta, jotka se on saanut joko kotimaisilta tytäryhtiöiltään tai toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta tytäryhtiöiltä, jotka täyttävät muut keskitetyn verotuksellisen konsernin muodostamisedellytykset kuin asuinpaikkaa koskevan edellytyksen?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Szegedi Törvényszék (Szegedin ylioikeus, Unkari) on esittänyt 28.6.2022– SOLE-MiZo Zrt. v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

(Asia C-426/22)

(2022/C 340/28)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Szegedi Törvényszék

Pääasian asianosaiset

Kantaja: SOLE-MiZo Zrt.

Vastaaja: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko olosuhteissa, joissa jäsenvaltion lainsäädännön nojalla korot sille vähennyskelpoisen arvonlisäveron ylijäämän määrälle (jäljempänä arvonlisäveron korot), jota ei ole voitu saada takaisin ”maksettuja hankintoja” koskevan edellytyksen vuoksi, lasketaan soveltamalla korkokantaa, joka kattaa kiistatta rahamarkkinoiden lyhyet korot ja joka vahvistetaan keskuspankin peruskoroksi korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä arvonlisäveron ilmoituskaudelta siten, että kyseiset korot kertyvät sen arvonlisäveroilmoituslomakkeen, jolla verovelvollinen on ilmoittanut arvonlisäveron ylijäämän, joka siirtyisi seuraavalle ilmoituskaudelle ”maksettuja hankintoja” koskevan edellytyksen vuoksi, jättämistä seuraavasta päivästä seuraavan arvonlisäveroilmoituslomakkeen viimeiseen jättämispäivään saakka, unionin oikeutta, erityisesti yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 183 artiklaa, tehokkuusperiaatetta, vastaavuusperiaatteita, välitöntä oikeusvaikutusta koskevaa periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta sekä 23.4.2020 annettua unionin tuomioistuimen tuomiota yhdistetyissä asioissa Sole-Mizo ja Dalmandi Mezőgazdasági (C-13/18 ja C-126/18) (jäljempänä tuomio Sole-Mizo ja Dalmandi Mezőgazdasági) tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa jäsenvaltion nyt käsiteltävän asian kohteena olevan kaltainen käytäntö, jossa ei sallita sitä, että arvonlisäverokorkojen lisäksi maksetaan korkoja, joilla pyritään korvaamaan verovelvolliselle kyseisen rahamäärän arvon aleneminen, joka aiheutuu siitä, että edellä mainitusta ilmoituskaudesta on kulunut aikaa korkojen tosiasialliseen maksamiseen?

2)

Mikäli edelliseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, onko kyseisessä kysymyksessä ja tuomiossa Sole-Mizo ja Dalmandi Mezőgazdasági mainittua unionin oikeutta tulkittava siten, että niiden kanssa sopii yhteen se, että kansallinen tuomioistuin vahvistaa rahan arvon alenemiseen sovellettavan korkokannan samansuuruiseksi kuin inflaatiovauhti?

3)

Onko ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä ja tuomiossa Sole-Mizo y Dalmandi Mezőgazdasági mainittua unionin oikeutta tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion käytännölle, jonka mukaan laskettaessa rahan arvon alenemisen määrää otetaan huomioon myös se, että kyseisellä verovelvollisella oli ”maksettuja hankintoja” koskevan edellytyksen täyttymiseen eli tavaran tai palvelun vastikkeen maksamiseen saakka hankintojen vastike vastaavine veroineen käytettävissään ja että samalla arvioidaan rahan arvon alenemisen ajanjaksolla todetun inflaatiovauhdin lisäksi sitä, miten pitkään verovelvollisella ei ollut käytettävissään arvonlisäveron rahamäärää (eli miten pitkään hän ei voinut vaatia sen palauttamista)?

---

(1)  EUVL 2006, L 347, s. 1.

Valitus, jonka Leon Leonard Johan Veen on tehnyt 5.7.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-436/21, Veen v. Europol, 27.4.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-444/22 P)

(2022/C 340/29)

Oikeudenkäyntikieli: slovakia

Asianosaiset

Valittaja: Leon Leonard Johan Veen (edustaja: Mandzák)

Muut osapuolet: Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol)

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan

—	palautta asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

—	määrää, että unionin yleinen tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus perustuu yhteensä neljään valitusperusteeseen. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheellisen oikeudellisen arvioinnin ja soveltanut aineellista oikeutta virheellisesti, erityisesti vastaajan vahinkoon perustuvaa vastuuta ja sen velvollisuutta käsitellä henkilötietoja ristiintarkastuksessa. Unionin yleinen tuomioistuin on myös virheellisesti todennut syy- ja seuraussuhteen puuttumisen vastaajan toiminnan ja vahinkotapahtuman välillä, eikä se ole perustellut valituksenalaista tuomiota riittävällä tavalla.

Valitus, jonka Larko Geniki Metalleftiki kai Metallourgiki AE on tehnyt 4.7.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-423/14 RENV, Larko Geniki Metalleftiki kai Metallourgiki AE v. komissio, 4.5.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-445/22 P)

(2022/C 340/30)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittaja: Larko Geniki Metalleftiki kai Metallourgiki AE (edustajat: N. Korogiannakis, I. Drillerakis ja E. Rantos)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) 4.5.2022 asiassa T-423/14 RENV, Larko v. komissio (T-423/14 RENV, EU:T:2022:268) antaman tuomion

—	palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen uudelleen ratkaistavaksi, ja

—	määrää, että tässä oikeusasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavan valitusperusteen:

Valitusperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että valittajaa oli suosittu toimenpiteellä 2 (vuoden 2008 valtiontakaus)

Valittajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen arviointiin, jonka mukaan valittajaa oli suosittu toimenpiteellä 2 (vuoden 2008 valtiontakaus) SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, liittyy useita oikeudellisia virheitä.

Valittaja toteaa erityisesti, että yhtäältä unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon liittyy arviointivirhe takauksia koskeva tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdan osalta ja toisaalta todistustaakka komission ja kyseisen jäsenvaltion välillä on jaettu virheellisesti vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Lisäksi valituksenalainen tuomio perustuu täysin riittämättömiin seikkoihin, jotka ovat joka tapauksessa tapahtuneet toimenpiteen 2 myöntämisen jälkeen, mikä on vastoin unionin tuomioistuimen 26.3.2020 antamassa tuomiossa Larko v. komissio (C-244/18 P, EU:C:2020:238) todettua.

Lopuksi valittaja väittää, että tämä toteamus perustuu yksinkertaisesti negatiiviseen olettamaan, joka tukeutuu sellaisten tietojen puuttumiseen, joiden perusteella voitaisiin päätyä päinvastaiseen tulokseen, ilman että olisi muita seikkoja, joilla voitaisiin osoittaa tällaisen suosimisen olemassaolo.

Valitus, jonka Robert Roos ym. on tehnyt 5.7.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kahdeksas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-710/21, T-722/21 ja T-723/2, Robert Roos ym. v. Euroopan parlamentti, 27.4.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-458/22 P)

(2022/C 340/31)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Robert Roos ym. (edustajat: asianajajat P. de Bandt, M. R. Gherghinaru ja V. Heinen)

Muut osapuolet: Euroopan parlamentti ja IC ym.

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-710/21, T-722/21 ja T-723/2 27.4.2022 antaman tuomion tuomiolauselman 1 ja 2 kohdan

—	velvoittaa Euroopan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä unionin tuomioistuimen menettelyssä, mukaan lukien asianajajien palkkiot.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittajat vetoavat kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä, joka liittyy riidanalaisen päätöksen pätevän oikeusperustan puuttumiseen.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on todennut, että Euroopan parlamentin työjärjestyksen 25 artiklan 2 kohta on pätevä oikeusperusta yhtäältä parlamentin rakennuksiin pääsyn rajoittamiselle vain henkilöihin, joilla on voimassa oleva EU:n digitaalinen koronarokotustodistus, ja toisaalta valittajien erittäin arkaluonteisten henkilötietojen käsittelemiselle. Valituksenalaisessa tuomiossa rikotaan erityisesti seuraavia säännöksiä ja yleisiä oikeusperiaatteita: (i) perusoikeuskirjan 8 artikla ja 52 artiklan 1 ja 3 kohta; (ii) Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 7 artikla; (iii) Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 28.9.2005 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 2005/684/EY (1) 2 artikla; (iv) asetuksen 2018/1725 (2) 5 artiklan 2 kohta; (v) unionin yleisen tuomioistuimen tuomioiden perusteluvelvollisuus, joka vahvistetaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 ja 53 artikassa; (vi) menettelymääräysten vastaavuutta koskeva yleinen oikeusperiaate; ja (vii) säädöshierarkian periaate.

Toinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä, joka liittyy henkilötietojen käsittelyn käyttötarkoituksen rajoittamisen ja laillisuuden periaatteisiin

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on todennut, että Euroopan parlamentilla on toimivalta käsitellä valittajien kansallisiin koronarokotustodistuksiin sisältyviä henkilötietoja rajoittaakseen pääsyä Euroopan parlamentin rakennuksiin, vaikka tätä käyttötarkoitusta ei ole säädetty Belgian ja Ranskan lainsäädännössä. Unionin yleinen tuomioistuin on myös tehnyt oikeudellisen virheen toteamalla, että Euroopan parlamentin suorittama henkilötietojen käsittely kuuluu asetuksen 2018/1725 6 artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan.

Tällä tavoin valituksenalaisessa tuomiossa rikotaan seuraavia säännöksiä ja yleisiä periaatteita: asetuksen 2018/1725 4 artiklan 1 kohdan a, b ja c kohta ja 5 ja 6 artikla; ja (ii) unionin yleisen tuomioistuimen tuomioiden perusteluvelvollisuus, joka vahvistetaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklassa ja 53 artiklan 1 kohdassa.

---

(1)  EUVL 2005, L 262, s. 1

(2)  Luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta 23.10.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725 (EUVL 2018, L 295, s. 39).

Valitus, jonka OC on tehnyt 14.7.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-384/20, OC v. Euroopan komissio, 4.5.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-479/22 P)

(2022/C 340/32)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittaja: OC (edustaja: asianajaja I. Ktenidis)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valituksen kohde: unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-384/20, OC v. Euroopan komissio, 4.5.2022 antama tuomio (ECLI:EU:T:2022:273)

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksen kohteena olevan tuomion kokonaisuudessaan

—	ratkaisee asian lopullisesti

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä muutoksenhakumenettelyssä että unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavat kolme valitusperustetta:

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu asetuksen (EU) 2018/1725 (1) 3 artiklan 1 kohdan virheelliseen tulkintaan yhtäältä ”tunnistettavissa olevan” luonnollisen henkilön käsitteen ja toisaalta ”keinojen, joita [voidaan] kohtuullisen todennäköisesti käyttää mainitun luonnollisen henkilön tunnistamiseen” käsitteen osalta, sekä tietyn henkilön suorittamaa valittajan tunnistamista koskevan selvitysaineiston ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla.

2)	Toinen valitusperuste, joka perustuu syyttömyysolettaman ulottuvuuden, asetuksen 883/2013 (2) 9 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 6 artiklan 2 kohdan kanssa, virheelliseen tulkintaan.

3)	Kolmas valitusperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen liittyvän selvitysaineiston ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla.

---

(1)  Luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta 23.10.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725 (EUVL 2018, L 295, s. 39).

(2)  Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta 11.9.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013 (EUVL 2013, L 248, s. 1).

Valitus, jonka Tšekin tasavalta on tehnyt 22.7.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-151/20, Tšekin tasavalta v. komissio, 11.5.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-494/22 P)

(2022/C 340/33)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J.–P. Keppenne, T. Materne ja P. Němečková)

Muut osapuolet: Tšekin tasavalta, Belgian kuningaskunta, Puolan tasavalta

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Tšekin tasavalta v. komissio (T-151/20, EU:T:2022:281) 11.5.2022 antaman tuomion tuomiolauselman 1 kohdan

—	hylkää kanteen asiassa T-151/20 tai tarvittaessa palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu kanneperusteista, joita se ei ole vielä tutkinut

—

velvoittaa Tšekin tasavallan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen menettelyssä, jos unionin tuomioistuin antaa lopullisen tuomion käsiteltävässä asiassa, tai jos se palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, toteaa, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen:

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka liittyy unionin yleisen tuomioistuimen tekemään oikeudelliseen virheeseen, kun se on tulkinnut 22.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 (1) 6 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ja 17 artiklan 2 kohtaa. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on tulkinnut mainitun asetuksen 6 artiklan 3 kohtaa ja katsonut, että tämän saman asetuksen 2 artiklan nojalla todettuja maksuja vastaavien määrien merkitseminen kirjanpitoon B oli puhtaasti kirjanpitotoimenpide, ja että tämän merkitsemisen määräaikoja ei pitäisi siis laskea siitä päivästä alkaen, jona kyseiset maksut olisi pitänyt todeta, vaan siitä päivästä alkaen, jona Tšekin viranomaiset ovat tosiasiallisesti todenneet nämä maksut. Vastaavasti unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen myös, kun se on todennut, että Tšekin tasavalta on voinut vedota mahdollisuuteen vapautua velvollisuudesta asettaa komission käyttöön riidanalainen määrä edellä mainitun asetuksen 17 artiklan 2 kohdan nojalla (valitusperuste, joka koskee valituksenalaisen tuomion 85–93 kohtaa).

2)

Toinen valitusperuste, joka liittyy unionin yleisen tuomioistuimen tekemään oikeudelliseen virheeseen myös, kun se on tulkinnut asetuksen N:o 1150/2000 2 artiklan 1 kohtaa ja 17 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 217 artiklan 1 kohdan ja SEUT 325 artiklan, jossa velvoitetaan jäsenvaltiot suojaamaan unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä ja muulta laittomalta toiminnalta, kanssa, sikäli kuin se totesi, ettei Tšekin tasavalta ollut todennut myöhässä kyseisiä maksuja, kun se ei ollut tehnyt tätä toteamusta Tšekin tulliviranomaisten edustajan, joka on osallistunut Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tarkastuskäyntiin Laosissa marraskuussa 2007, paluuta seuraavina päivinä (valitusperuste, joka koskee valituksenalaisen tuomion 94–126 kohtaa). Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti oikeudellisen kehyksen soveltuvuutta sikäli kuin kehyksen olisi pitänyt mahdollistaa, että Tšekin tasavalta odottaa, että OLAF toimittaa todisteita, jotka on saatu tarkastuskäynnin aikana (eikä siis pane täytäntöön velvollisuutta todeta unionille sen omista varoista kuuluvaa maksua), unionin taloudellisten etujen vahingoksi. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tulkita soveltuvaa unionin oikeutta siten, että Tšekin tasavallan piti huolellisuusperiaatteen nojalla pyytää OLAFilta todisteita, jotka on saatu tarkastuskäynnin aikana, välittömästi sen tähän tehtävään osallistuneen edustajan paluun jälkeen, mikä olisi mahdollistanut, että se toteaa unionille sen omista varoista kuuluvan maksun Laosin tarkastustehtävään osallistuneen Tšekin edustajan paluuta seuraavina päivinä.

---

(1)  Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 2007/436/EY, Euratom soveltamisesta 22.5.2000 annettu neuvoston asetus N:o 1150/2000 (EYVL 2000, L 130, s. 1).

(2)  EYVL 1992, L 302, s. 1.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – ABLV Bank v. SRB

(Asia T-280/18) (1)

(Talous- ja rahaliitto - Pankkiunioni - Yhteinen kriisinratkaisumekanismi (SRM) luottolaitoksia ja tiettyjä sijoituspalveluyrityksiä varten - Kriisinratkaisumenettely, jota sovelletaan, kun laitos on kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa - SRB:n päätös olla hyväksymättä kriisinratkaisumääräystä - Kumoamiskanne - Henkilölle vastainen toimi - Oikeussuojan tarve - Asiavaltuus - Tutkittavaksi ottaminen osittain - Asetuksen (EU) N:o 806/2014 18 artikla - Toimen antajan toimivalta - Oikeus tulla kuulluksi - Perusteluvelvollisuus - Oikeasuhteisuus - Yhdenvertainen kohtelu)

(2022/C 340/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ABLV Bank AS (Riika, Latvia) (edustaja: asianajaja O. Behrends)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB) (asiamiehet: J. De Carpentier, E. Muratori ja H. Ehlers, avustajinaan asianajaja J. Rivas Andrés ja solicitor B. Heenan)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan keskuspankki (asiamiehet: R. Ugena, A. Witte ja A. Lefterov)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) 23.2.2018 tekemät päätökset olla hyväksymättä ABLV Bank AS- ja ABLV Bank Luxembourg SA –nimisiä luottolaitoksia koskevaa, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1) 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kriisinratkaisumääräystä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	ABLV Bank AS vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) kulut.

3)	Euroopan keskuspankki (EKP) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 259, 23.7.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti

(Asia T-388/19) (1)

(Toimielimiä koskeva oikeus - Euroopan parlamentin jäsen - Euroopan parlamentin puhemiehen kieltäytyminen tunnustamasta Euroopan parlamentin jäsenen asemaa ja valittuihin ehdokkaisiin yhdistettyjä oikeuksia - Kumoamiskanne - Toimi, joka ei voi olla kanteen kohteena - Tutkimatta jättäminen)

(2022/C 340/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Carles Puigdemont i Casamajó (Waterloo, Belgia) ja Antoni Comín i Oliveres (Waterloo) (edustajat: asianajajat P. Bekaert, G. Boye ja S. Bekaert sekä B. Emmerson, QC)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: N. Görlitz, T. Lukácsi ja C. Burgos)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Espanjan kuningaskunta (asiamies: A. Gavela Llopis)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantajat vaativat SEUT artiklaan perustuvassa kanteessaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan yhtäältä Euroopan parlamentin puhemiehen 29.5.2019 antaman ohjeen, jolla heiltä evätään uusille Euroopan parlamentin jäsenille tarjotut vastaanotto- ja tukipalvelut ja tilapäinen akkreditointi sekä toisaalta 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän Euroopan parlamentin puhemiehen kieltäytymisen tunnustaa heille Euroopan parlamentin jäsenen asema.

Tuomiolauselma

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Carles Puigdemont i Casamajó ja Antoni Comín i Oliveres velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan parlamentille aiheutuneet kulut mukaan lukien asioissa T-388/19 R, C-646/19 P(R) ja T-388/19 R RENV aiheutuneet kulut.

3)	Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 270, 12.8.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.7.2022 – Design Light & Led Made in Europe ja Design Luce & Led Made in Italy v. komissio

(Asia T-886/19) (1)

(Kilpailu - Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - LED-valaistuksen ala - Patenttien lisensointiohjelma (Patent Licensing Program) - Päätös kantelun hylkäämisestä - Asetuksen (EY) N:o 773/2004 7 artikla - Ilmeinen arviointivirhe - Perusteluvelvollisuus - Unionin edun puuttuminen - Se, kuinka todennäköisesti kilpailusääntöjen rikkominen kyetään näyttämään toteen)

(2022/C 340/36)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Design Light & Led Made in Europe (Milano, Italia) ja Design Luce & Led Made in Italy (Rooma, Italia) (edustajat: asianajajat M. Maresca, D. Maresca ja S. Pelleriti)

Vastaaja: Euroopan komissio, (asiamiehet: B. Ernst, C. Sjödin ja J. Szczodrowski)

Väliintulija, joka tukee vastaajaa: Signify Holding BV (Eindhoven, Alankomaat) (edustajat: asianajajat R. Snelders, R. Lepetska ja N. Van Belle)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantajat vaativat kumottavaksi 25.10.2019 tehdyn komission päätöksen C(2019) 7805 final, jolla hylätään kantajien kantelu SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan rikkomisista, joihin Koninklijke Philips NV:n väitetään syyllistyneen (asia AT.39913 – LED).

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Design Light & Led Made in Europe ja Design Luce & Led Made in Italy velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Signify Holding BV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 61, 24.2.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.7.2022 – Tartu Agro v. komissio

(Asia T-150/20) (1)

(Valtiontuet - Maatalous - Maatalousmaan vuokrasopimus Virossa - Päätös, jolla valtiontuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään perittäväksi takaisin - Etu - Markkinahinnan määrittäminen - Yksityinen toimija -periaate - Monitahoiset taloudelliset arvioinnit - Tuomioistuinvalvonta - Kaikkien asiaan vaikuttavien seikkojen huomioon ottaminen - Huolellisuusvelvoite)

(2022/C 340/37)

Oikeudenkäyntikieli: viro

Asianosaiset

Kantaja: Tartu Agro AS (Tartto, Viro) (edustajat: asianajajat T. Järviste, T. Kaurov, M. Valberg ja M. Peetsalu)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Bottka ja E. Randvere)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan valtiontuesta SA.39182 (2017/C) (ex 2017/NN) (ex 2014/CP), oletettu sääntöjenvastainen tuki AS Tartu Agrolle, 24.1.2020 annettu komission päätös C(2020) 252 final.

Tuomiolauselma

1)	Valtiontuesta SA.39182 (2017/C) (ex 2017/NN) (ex 2014/CP), oletettu sääntöjenvastainen tuki AS Tartu Agrolle, 24.1.2020 annettu komission päätös C(2020) 252 final kumotaan.

2)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Tartu Agron oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.

---

(1)  EUVL C 175, 25.5.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – JP v. komissio

(Asia T-179/20) (1)

(Henkilöstö - Avoin kilpailu - Kilpailuilmoitus EPSO/AD/363/18 hallintovirkamiesten palvelukseen ottamiseksi verotuksen alalla (AD 7) - Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen - Valintalautakunnan kokoonpano - Vakaus - Ilmeinen arviointivirhe - Vastuu)

(2022/C 340/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: JP (edustajat: asianajajat S. Rodrigues ja A. Champetier)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Lilamand, D. Milanowska ja A.-C. Simon)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii yhtäältä kumottavaksi 10.12.2019 tehdyn päätöksen, jolla kilpailun EPSO/AD/363/18 valintalautakunta on uudelleentarkastelun jälkeen kieltäytynyt merkitsemästä kantajan nimeä kyseisen kilpailun läpäisseiden varallaololuetteloon, ja toisaalta hän vaatii korvausta vahingosta, jonka hän väittää aiheutuneen kyseisestä päätöksestä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	JP velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 209, 22.6.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – Aerospinning Master Franchising v. EUIPO – Mad Dogg Athletics (SPINNING)

(Asia T-246/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Menettämismenettely - EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki SPINNING - Tavaramerkki, josta on tullut elinkeinotoiminnassa sellaisesta tavarasta tai palvelusta yleisesti käytetty nimitys, jota varten se on rekisteröity - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan b alakohta)) - Kohdeyleisö)

(2022/C 340/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Aerospinning Master Franchising s. r. o. (Praha, Tšekin tasavalta) (edustaja: asianajaja K. Labalestra)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: D. Walicka ja V. Ruzek)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Mad Dogg Athletics, Inc. (Venice, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja J. Steinberg)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii kumottavaksi 26.2.2020 tehdyn Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan päätöksen (asia R 369/2019-4), joka koskee kantajan ja väliintulijan välistä menettämismenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Aerospinning Master Franchising s. r. o. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 215, 29.6.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – Zhejiang Hangtong Machinery Manufacture ja Ningbo Hi Tech Zone Tongcheng Auto Parts v. komissio

(Asia T-278/20) (1)

(Polkumyynti - Kiinasta peräisin olevien ajoneuvojen teräspyörien tuonti - Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotto ja väliaikaisen tullin lopullinen kantaminen - Asetuksen (EU) 2016/1036 17 artiklan 4 kohta sekä 18 ja 20 artikla - Yhteistyöstä kieltäytyminen - Komissiolle ilmoitettujen tietojen riittämättömyys)

(2022/C 340/40)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Zhejiang Hangtong Machinery Manufacture Co. Ltd (Taizhou, Kiina) ja Ningbo Hi Tech Zone Tongcheng Auto Parts Co. Ltd (Ningbo, Kiina) (edustajat: asianajajat K. Adamantopoulos ja P. Billiet)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: K. Blanck ja G. Luengo)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantajat vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan osittain kumottavaksi lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien ajoneuvojen teräspyörien tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöönotetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 3.3.2020 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/253 (EUVL 2020, L 65, s. 9).

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Zhejiang Hangtong Machinery Manufacture Co. Ltd et Ningbo Hi-Tech Zone Tongcheng Auto Parts Co. Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

---

(1)  EUVL C 222, 6.7.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – MZ v. komissio

(Asia T-631/20) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Kilpailu EPSO/AD/363/18 hallintovirkamiesten palvelukseen ottamiseksi verotuksen alalla - Toisen kokeessa käytettävän kielen valinnan rajoittaminen - Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen - Lainvastaisuusväite - Tutkittavaksi ottaminen - Kieleen perustuva syrjintä - Täytettävien virkojen erityisluonne - Oikeuttaminen - Yksikön etu - Oikeasuhteisuus)

(2022/C 340/41)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: MZ (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Lilamand, D. Milanowska ja A.-C. Simon, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 270 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan 10.12.2019 tehdyn päätöksen, jolla kilpailun EPSO/AD/363/18 valintalautakunta jätti uudelleen tutkimisen jälkeen merkitsemättä hänen nimensä palkkaluokkaan AD 7 kuuluvien verotuksen alan hallintovirkamiesten varallaololuetteloon palvelukseen ottamista varten.

Tuomiolauselma

1)	10.12.2019 tehty päätös, jolla kilpailun EPSO/AD/363/18 valintalautakunta jätti uudelleen tutkimisen jälkeen merkitsemättä MZ:n nimen palkkaluokkaan AD 7 kuuluvien verotuksen alan hallintovirkamiesten varallaololuetteloon palvelukseen ottamista varten, kumotaan.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 423, 7.12.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – OC v. EUH

(Asia T-681/20) (1)

(Vastuu - Henkilöstö - EUH:n henkilöstö, jonka asemapaikka on kolmannessa maassa - Sääntöjenvastaisuuksien paljastaminen - Tarkastusraportti - Siirtäminen toisiin tehtäviin - Henkilölle vastaiset toimet - Menettelyt, jotka eivät ole päätöksentekoa - Oikeudenkäyntiä edeltävään menettelyyn liittyvien vaatimusten noudattaminen - Väärinkäytösten paljastajien suojelu - Henkilöstösääntöjen 22 a artikla - Huolenpitovelvollisuus - Perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla - Yksityiselämän kunnioittaminen - Henkilötietojen suoja)

(2022/C 340/42)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: OC (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Champetier)

Vastaaja: Euroopan ulkosuhdehallinto (asiamiehet: S. Marquardt ja R. Spáč)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii korvausta vahingosta, jonka hän väittää aiheutuneen Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) toimista ja menettelyistä.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) velvoitetaan maksamaan OC:lle 10 000 euroa hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	EUH vastaa oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan puolet OC:n oikeudenkäyntikuluista.

---

(1)  EUVL C 19, 18.1.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – VI v. komissio

(Asia T-20/21) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Palvelukseen ottaminen - Avoin kilpailu EPSO/AD/363/18 - Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen - Yhdenvertainen kohtelu - Valintalautakunnan kokoonpanon vakaus)

(2022/C 340/43)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: VI (edustajat: asianajajat D. Rovetta ja V. Villante)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Lilamand, D. Milanowska ja A.-C. Simon)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii yhtäältä kumottavaksi ensinnäkin kilpailun EPSO/AD/363/18 valintalautakunnan päätöksen jättää kantaja merkitsemättä kilpailun varallaololuetteloon; toiseksi saman valintalautakunnan päätöksen hylätä kantajan pyyntö alkuperäisen päätöksen uudelleentarkastelusta; kolmanneksi 20.8.2019 tehdyn komission päätöksen hylätä kantajan oikaisuvaatimus; neljänneksi 11.10.2018 päivätyn ilmoituksen kilpailusta EPSO/AD/363/18, joka järjestettiin sellaisten kahden varallaololuettelon laatimiseksi, joista komissio ottaisi palvelukseen hallintovirkamiehiä (AD 7) tullialalla ja verotuksen alalla; ja viidenneksi kilpailun varallaololuettelon, ja toisaalta kantaja vaatii korvausta vahingosta, jota hän väittää kärsineen.

Tuomiolauselma

1)	Avoimen kilpailun EPSO/AD/363/18 valintalautakunnan 27.2.2020 päivätty uudelleentarkastelun jälkeen tehty päätös jättää VI:n nimi merkitsemättä kyseisen kilpailun varallaololuetteloon kumotaan.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 128, 12.4.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – Colombani v. EUH

(Asia T-129/21) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - EUH:n henkilöstö - Unionin Kanadan-edustuston päällikön toimi - Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueista vastaavan johtajan toimi - Hakemuksen hylkääminen)

(2022/C 340/44)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Jean-Marc Colombani (Auderghem, Belgia) (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan ulkosuhdehallinto (asiamiehet: S. Marquardt ja R. Spáč, avustajinaan asianajajat M. Troncoso Ferrer ja F.-M. Hislaire)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii kumottavaksi 17.4.2020 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) on hylännyt kantajan hakemuksen Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueista vastaavan johtajan toimeen (avointa toimea koskeva ilmoitus 2020/48), ja 6.7.2020 tehdyn päätöksen, jolla EUH on hylännyt kantajan hakemuksen Euroopan unionin Kanadan-edustuston päällikön toimeen (avointa toimea koskeva ilmoitus 2020/134).

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	M. Jean-Marc Colombani velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 182, 10.5.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – Zdút v. EUIPO – Nehera ym. (nehera)

(Asia T-250/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-kuviomerkki NEHERA - Ehdoton mitättömyysperuste - Vilpillisen mielen puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2022/C 340/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ladislav Zdút (Bratislava, Slovakia) (edustaja: asianajaja Y. Echevarría García)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (edustaja: asiamies: D. Gája)

Muut osapuolet EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä ja väliintulijat unionin yleisessä tuomioistuimessa: Isabel Nehera (Sutton, Ontario, Kanada), Jean-Henri Nehera (Burnaby, Brittiläinen Kolumbia, Kanada), Natacha Sehnal, (Montferrier-sur-Lez, Ranska) (edustaja: asianajaja W. Woll)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 10.3.2021 tekemän päätöksen kumoamista (asia R 1216/2020-2).

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 10.3.2021 tekemä päätös (asia R 1216/2020-2) kumotaan.

2)	EUIPO velvoitetaan korvaamaan omat oikeudenkäyntikulunsa sekä Ladislav Zdút’n oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset.

3)	Isabel Nehera, Jean-Henri Nehera ja Natacha Sehnal velvoitetaan korvaamaan omat oikeudenkäyntikulunsa.

---

(1)  EUVL C 278, 12.7.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.7.2022 – Tigercat International v. EUIPO – Caterpillar (Tigercat)

(Asia T-251/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin Tigercat rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki CAT - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2022/C 340/46)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Tigercat International Inc. (Cambridge, Ontario, Kanada) (edustajat: asianajajat B. Führmeyer ja E. Matthes)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: P. Georgieva, D. Gája ja V. Ruzek)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Caterpillar Inc. (Peoria, Illinois, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat A. Renck ja S. Petivlasova)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii 25.2.2021 päivätyn Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan päätöksen (asia R 16/2020-2), joka koskee väliintulijan ja kantajan välistä väitemenettelyä, kumoamista ja muuttamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Tigercat International Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 263, 5.7.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.7.2022 – Pejovič v. EUIPO – ETA živilska industrija (TALIS)

(Asia T-283/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki TALIS - Ehdoton mitättömyysperuste - Vilpillinen mieli - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2022/C 340/47)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Edvin Pejovič (Pobegi, Slovenia) (edustaja: asianajaja U. Pogačnik)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: J. Ivanauskas)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: ETA živilska industrija d.o.o. (Kamnik, Slovenia) (edustaja: asianajaja J. Sibinčič)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan 23.3.2021 päivätyn Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan päätöksen (asia R 888/2020-4) kumoamista ja muuttamista.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 23.3.2021 tekemä päätös (asia R 888/2020-4) kumotaan.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Edvin Pejovičille tässä menettelyssä ja valituslautakunnassa pidetyssä menettelyssä aiheutuneet kulut.

4)	ETA živilska industrija d.o.o. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 278, 12.7.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.7.2022 – Pejovič v. EUIPO – ETA živilska industrija (RENČKI HRAM)

(Asia T-284/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki RENČKI HRAM - Ehdoton mitättömyysperuste - Vilpillinen mieli - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2022/C 340/48)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Edvin Pejovič (Pobegi, Slovenia) (edustaja: asianajaja U. Pogačnik)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: ETA živilska industrija d.o.o. (Kamnik, Slovenia) (edustaja: asianajaja J. Sibinčič)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 23.3.2021 tekemän päätöksen (asia R 1050/2020-4) kumoamista ja muuttamista.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 23.3.2021 tekemä päätös (asia R 1050/2020-4) kumotaan.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Edvin Pejovičille tässä menettelyssä ja valituslautakunnassa pidetyssä menettelyssä aiheutuneet kulut.

4)	ETA živilska industrija d.o.o. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 278, 12.7.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.7.2022 – Pejovič v. EUIPO – ETA živilska industrija (RENŠKI HRAM)

(Asia T-286/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki RENŠKI HRAM - Ehdoton mitättömyysperuste - Vilpillinen mieli - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2022/C 340/49)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Edvin Pejovič (Pobegi, Slovenia) (edustaja: asianajaja U. Pogačnik)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: J. Ivanauskas)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: ETA živilska industrija d.o.o. (Kamnik, Slovenia) (edustaja: asianajaja J. Sibinčič)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan 23.3.2021 päivätyn Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan päätöksen (asia R 679/2020-4) kumoamista ja muuttamista.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 23.3.2021 tekemä päätös (asia R 679/2020-4) kumotaan.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Edvin Pejovičille tässä menettelyssä ja valituslautakunnassa pidetyssä menettelyssä aiheutuneet kulut.

4)	ETA živilska industrija d.o.o. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 278, 12.7.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.7.2022 – Pejovič v. EUIPO – ETA živilska industrija (SALATINA)

(Asia T-287/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki SALATINA - Ehdoton mitättömyysperuste - Vilpillinen mieli - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2022/C 340/50)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Edvin Pejovič (Pobegi, Slovenia) (edustaja: asianajaja U. Pogačnik)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: J. Ivanauskas

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: ETA živilska industrija d.o.o. (Kamnik, Slovenia) (edustaja: asianajaja J. Sibinčič)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 23.3.2021 tekemän päätöksen (asia R 889/2020-4) kumoamista ja muuttamista.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 23.3.2021 tekemä päätös (asia R 889/2020-4) kumotaan.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Edvin Pejovičille tässä menettelyssä ja valituslautakunnassa pidetyssä menettelyssä aiheutuneet kulut.

4)	ETA živilska industrija d.o.o. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 278, 12.7.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – ALO jewelry CZ v. EUIPO – Cartier International (ALOve)

(Asia T-288/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin ALOve rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi kansainvälinen kuviomerkki LOVe - Suhteellinen hylkäysperuste - Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettu hyväksikäyttö - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 5 kohta))

(2022/C 340/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ALO jewelry CZ s. r. o. (Praha, Tšekin tasavalta) (edustaja: asianajaja K. Čermák)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: M. Capostagno)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Cartier International AG (Steinhausen, Sveitsi) (edustaja: asianajaja A. Zalewska)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii kumottavaksi 18.3.2021 tehdyn Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan päätöksen (asia R 2679/2019-5).

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	ALO jewelry CZ s. r. o velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 278, 12.7.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – HB v. komissio

(Asia T-408/21) (1)

(Julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset - Teknistä apua koskevat palvelusuoritukset ylimmälle tuomarineuvostolle ja Ukrainan viranomaisille - Sääntöjenvastaisuudet hankintasopimusten tekomenettelyissä - Perusteettomasti maksettujen summien takaisinperintä - Täytäntöönpanoperusteena pidettävät päätökset - SEUT 299 artikla - Toimen antajan toimivalta - Sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu)

(2022/C 340/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: HB (edustaja: asianajaja L. Levi)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Araujo Arce, J. Estrada de Solà ja J. Baquero Cruz)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanteellaan kantaja vaatii yhtäältä SEUT 263 artiklan nojalla kumottavaksi 5.5.2021 tehdyn komission päätöksen C(2021) 3339 final 4 241 507,00 euron suuruisen saatavan perimisestä kantajalta sellaisen sopimuksen perusteella, jonka viite on TACIS/2006/101-510, ja 5.5.2021 tehdyn komission päätöksen C(2021) 3340 final 1 197 055,86 euron suuruisen saatavan perimisestä kantajalta sellaisen sopimuksen perusteella, jonka viite on CARDS/2008/166-429, ja toisaalta SEUT 268 artiklan nojalla palautettaviksi kaikki summat, jotka Euroopan komissio mahdollisesti perii takaisin kyseisten päätösten perusteella, Euroopan keskuspankin (EKP) soveltaman korkokannan mukaisine viivästyskorkoineen seitsemällä prosenttiyksiköllä korotettuna sekä maksettavaksi yhden euron suuruisen symbolisen summan, jota voidaan myöhemmin tarkistaa, korvauksena aineettomasta vahingosta, jota kantaja väittää itselleen aiheutuneen.

Tuomiolauselma

1)	Komission 5.5.2021 tekemä päätös C(2021) 3339 final 4 241 507 euron suuruisen saatavan perimisestä HB:lta ja komission 5.5.2021 tekemä päätös C(2021) 3340 final 1 197 055,86 euron suuruisen saatavan perimisestä HB:lta kumotaan.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	HB ja Euroopan komissio vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.

---

(1)  EUVL C 338, 23.8.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 – Les Éditions P. Amaury v. EUIPO – Golden Balls (BALLON D’OR)

(Asia T-478/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Menettämismenettely - EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki BALLON D’OR - Tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Osittainen menettäminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohta) - Näyttö tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä - Todisteiden arviointi - Palvelujen luokittelu)

(2022/C 340/53)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Les Éditions P. Amaury (Boulogne Billancourt, Ranska) (edustajat: asianajajat T. de Haan ja M. Laborde)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: M. Chylińska ja J. Crespo Carrillo)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Golden Balls Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat M. Hawkins, solicitor, T. Dolde ja V. Pati)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii kumottavaksi 7.6.2021 tehdyn Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan päätöksen (asia R 1073/2020-4).

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 7.6.2021 tekemä päätös (asia R 1073/2020-4) kumotaan siltä osin kuin siinä on pysytetty mitättömyysosaston päätös, jossa tavaramerkki todetaan menetetyksi palvelujen ”ajanviete”, ”televisioviihde” ja ”kilpailujen järjestäminen (ajanvietepalveluina)” osalta, jotka kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 41.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 382, 20.9.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.7.2022 –YF v. EFCA

(Asia T-664/21) (1)

(Henkilöstö - Väliaikaiset toimihenkilöt - Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus - Sopimuksen irtisanominen - Epäpätevyys - Ilmeinen arviointivirhe - Hyvän hallinnon periaate)

(2022/C 340/54)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: YF (edustaja: asianajaja M. Casado García-Hirschfeld)

Vastaaja: Euroopan kalastuksenvalvontavirasto (asiamies: S. Steele, avustajanaan B. Wägenbaur)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii kumottavaksi 18.2.2021 tehdyn Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) päätöksen, jolla hänen toistaiseksi voimassa ollut sopimus irtisanottiin.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	YF velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 502, 13.12.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.7.2022 – RT France v. neuvosto

(Asia T-125/22) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Tiettyjen tiedotusvälineiden sisällön lähettämisen väliaikainen kielto ja lähetyslupien keskeyttäminen - Kirjaaminen luetteloon yhteisöistä, joihin rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan - Neuvoston toimivalta - Puolustautumisoikeudet - Oikeus tulla kuulluksi - Sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus - Oikeasuhteisuus - Elinkeinovapaus - Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaate)

(2022/C 340/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: RT France (Boulogne-Billancourt, Ranska) (edustajat: asianajajat E. Piwnica ja M. Nguyen Chanh)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: S. Lejeune, R. Meyer ja S. Emmerechts)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: C. Pochet, M. Van Regemorter ja L. Van den Broeck), Viron tasavalta (asiamiehet: N. Grünberg ja M. Kriisa), Ranskan tasavalta (asiamiehet: A.-L. Desjonquères, J.-L. Carré, W. Zemamta ja T. Stéhelin), Latvian tasavalta (asiamiehet: K. Pommere, J. Davidoviča, I. Hūna, D. Ciemiņa ja V. Borodiņeca), Liettuan tasavalta (asiamiehet: K. Dieninis ja V. Kazlauskaitė-Švenčionienė), Puolan tasavalta (asiamiehet: B. Majczyna ja A. Miłkowska), Euroopan komissio (asiamiehet: D. Calleja Crespo, V. Di Bucci, J.-F. Brakeland ja M. Carpus Carcea), unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja (asiamiehet: F. Hoffmeister, L. Havas ja M. A. De Almeida Veiga)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun päätöksen 2014/512/YUTP muuttamisesta 1.3.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/351 (EUVL 2022, L 65, s. 5) ja rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun asetuksen (EU) N:o 833/2014 muuttamisesta 1.3.2022 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2022/350 (EUVL 2022, L 65, s. 1) kumoamista, siltä osin kuin ne koskevat kantajaa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	RT France vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

3)	Belgian kuningaskunta, Viron tasavalta, Ranskan tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Puolan tasavalta, Euroopan komissio ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 148, 4.4.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.7.2022 – JP v. komissio

(Asia T-638/20) (1)

(Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne - Henkilöstö - Avoin kilpailu - Kilpailuilmoitus EPSO/AD/363/18 hallintovirkamiesten palvelukseen ottamista varten verotuksen alalla (AD 7) - Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen - Vireilläolovaikutus - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

(2022/C 340/56)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: JP (edustajat: asianajajat S. Rodrigues ja A. Champetier)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Milanowska ja T. Lilamand)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii yhtäältä kumottavaksi 10.12.2019 päivätyn päätöksen, jolla kilpailun EPSO/AD/363/18 valintalautakunta on uudelleentarkastelun jälkeen kieltäytynyt merkitsemästä kantajan nimeä kyseisen kilpailun läpäisseistä laadittuun varallaololuetteloon, ja toisaalta korvausta vahingosta, jonka hän väittää kyseisestä päätöksestä itselleen aiheutuneen.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	JP velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 433, 14.12.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 14.7.2022 – IN.PRO.DI v. EUIPO – Aiello (CAPRI)

(Asia T-203/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Riidanalaisen päätöksen peruuttaminen - Se, että oikeudenkäynti menettää kohteensa - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2022/C 340/57)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: IN.PRO.DI – Inghirami produzione distribuzione SpA (Milano, Italia) (edustaja: asianajaja V. Piccarreta)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: M. Capostagno)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Antonino Aiello (Napoli, Italia) (edustaja: asianajaja L. Manna)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii kumottavaksi Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ensimmäisen valituslautakunnan 3.2.2021 tekemän päätöksen (asia R 49/2020-1).

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 217, 7.6.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 12.7.2022 – LW v. komissio

(Asia T-728/21) (1)

(Henkilöstö - Kantaja, joka on lakannut vastaamasta unionin yleisen tuomioistuimen yhteydenottoihin - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2022/C 340/58)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: LW (edustajat: asianajajat L. Levi ja N. Flandin)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Hohenecker ja T. Lilamand)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii yhtäältä kumottavaksi 8.1.2021 päivätyn Euroopan komission päätöksen, jolla kantaja siirrettiin toiseen tehtävään saman yksikön sisällä, ja tarvittaessa 29.7.2021 päivätyn komission päätöksen, jolla tästä päätöksestä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehty oikaisuvaatimus hylätään, ja toisaalta kantaja vaatii korvausta henkisestä kärsimyksestä, jota hän väittää itselleen kyseisistä päätöksistä aiheutuneen.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen tästä kanteesta raukeaa.

2)	LW vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 11, 10.1.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.7.2022 – ClientEarth v. komissio

(Asia T-792/21) (1)

(Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - Århusin yleissopimus - Asetus (EY) N:o 1367/2006 - Vaikutustenarviointiraportti ja muut asiakirjat, jotka koskevat lainsäädäntöaloitetta ympäristön alalla - Asiakirjaan tutustumisen implisiittinen epääminen - Kanteen nostamisen jälkeen tehty nimenomainen päätös - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2022/C 340/59)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ClientEarth AISBL (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja F. Logue, solicitor)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Ehrbar ja A. Spina)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii kumottavaksi 12.10.2021 tehdyn Euroopan komission implisiittisen päätöksen, jolla hylätään uudistettu pyyntö saada tutustua useisiin asiakirjoihin, jotka koskevat Euroopan unionin lainsäädäntöaloitetta yritysten kestävästä hallinnoinnista.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 84, 21.2.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.7.2022 – Perez Lopes Pargana Calado v. Euroopan unionin tuomioistuin

(Asia T-31/22) (1)

(Julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset - Riidanalaisten päätösten peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2022/C 340/60)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Ana Teresa Perez Lopes Pargana Calado (Lissabon, Portugali) (edustaja: asianajaja M. Marques Matias)

Vastaaja: Euroopan unionin tuomioistuin (asiamiehet: J. Inghelram ja Á. Almendros Manzano)

Oikeudenkäynnin kohde

Pääasiallisesti SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja vaatii kumottaviksi Euroopan unionin tuomioistuimen päätökset, joilla hylätään kantajan pyynnöt osallistumisesta julkiseen hankintaan, joka koskee oikeudellisten tekstien kääntämistä tietyistä Euroopan unionin virallisista kielistä portugaliin.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Euroopan unionin tuomioistuin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Ana Teresa Perez Lopes Pargana Caladon oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 158, 11.4.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 14.7.2022 – Telefónica de España v. komissio

(Asia T-170/22 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Julkiset palveluhankinnat - Euroopan laajuiset telematiikkapalvelut hallintojen välillä (TESTA) - Välitoimihakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2022/C 340/61)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Telefónica de España, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat F. González Díaz, J. Blanco Carol ja P. Stuart, barrister)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. André ja M. Ilkova)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuvalla vaatimuksellaan kantaja vaatii yhtäältä, että tarjouspyyntöä DIGIT/A 3/PR/2019/010, jonka otsikko on ”Euroopan laajuiset telematiikkapalvelut hallintojen välillä (TESTA)”, koskevan 21.1.2022 päivätyn Euroopan komission päätöksen, jolla kantajalle tiedotetaan, ettei tämän tarjousta ole valittu hankintasopimuksen tekomenettelyssä, ja jolla ilmoitetaan, että sopimus valitun tarjoajan kanssa allekirjoitetaan lähiaikoina, täytäntöönpanoa lykättäisiin, ja toisaalta, että komissio velvoitettaisiin lykkäämään kyseisen sopimuksen allekirjoitusta.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Asiassa T-170/22 R, Telefónica de España vastaan komissio, 1.4.2022 annettu määräys peruutetaan.

3)	Lausunnon antaminen BT Global Services Belgium BV:n väliintulohakemuksesta raukeaa.

4)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin, lukuun ottamatta BT Global Services Belgium BV:n oikeudenkäyntikuluja. BT Global Services Belgium BV vastaa väliintulohakemuksestaan johtuvista kuluista.

Kanne 3.6.2022 – Stöttingfjällets Miljöskyddsförening v. komissio

(Asia T-345/22)

(2022/C 340/62)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Stöttingfjällets Miljöskyddsförening (Lycksele, Ruotsi) (edustaja: asianajaja G. Byrne, Barrister-at-Law)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan komission päätöksen, jolla se jätti tutkimatta kantajan 15.12.2021 päivätyn pyynnön sisäisestä uudelleentarkastelusta ja joka annettiin tiedoksi kantajalle 1.4.2022 päivätyllä kirjeellä, sillä perusteella, että se on perussopimusten vastainen,

—	lisäksi tai toissijaisesti toteamaan, että komissio toimi lainvastaisesti, kun se laiminlöi ratkaisun tekemisen SEUT 265 artiklassa määrätyllä tavalla kantajan kehotettua sitä 15.12.2021 päivätyssä kirjeessään tekemään ratkaisun ja/tai kun se ei määritellyt kantaansa kantajan valitukseen,

—

toteamaan, että siltä osin kuin Ruotsin tammikuussa vuonna 2020 tekemä yhdennetty kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma (jäljempänä Ruotsin kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma) ei täytä Århusin yleissopimuksen vaatimuksia, komissio on arvioinut sitä ja/tai tehnyt ja/tai julkaissut sen lainvastaisesti, ja näin ollen sillä rikotaan unionin oikeutta ja kansainvälistä oikeutta ja/tai se on lainvastainen,

—

toteamaan, että siltä osin kuin ympäristöoikeutta on rikottu vakavasti ja rikotaan edelleen, komissio on laiminlyönyt unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden mukaiset positiiviset velvoitteensa toteuttaa tarpeelliset ja asianmukaiset toimenpiteet korjatakseen sen, että Ruotsin kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma ei täytä Århusin yleissopimuksen vaatimuksia,

—	toteamaan, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1999 (1) ei panna täytäntöön Århusin yleissopimuksen määräyksiä mukaan lukien sen 7 artikla, joten kyseinen asetus on unionin ympäristöoikeuden ja kansainvälisen ympäristöoikeuden vastainen ja siten lainvastainen,

—

kun otetaan huomioon se, että kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ja erityisesti Ruotsin kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma eivät täytä Århusin yleissopimuksen vaatimuksia, toteamaan, että se, että komissio on laiminlyönyt asetuksen (EU) 2018/1999 mukaiset velvoitteensa, merkitsee kyseisen asetuksen ja Århusin yleissopimuksen rikkomista sekä perussopimusten mukaisten komission positiivisten velvoitteiden rikkomista,

—	velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komission päätös, joka annettiin tiedoksi kantajalle 1.4.2022 päivätyllä kirjeellä, on kumottava. Kantaja esitti komissiolle pyynnön 15.12.2021 päivätyllä kirjeellä. Vastatessaan kantajan pyyntöön komissio totesi edellä mainitussa kirjeessään, että kantajan pyyntö jätetään tutkimatta. Kantaja toteaa, että komission päätös on tältä osin täysin virheellinen ja että sillä rikotaan unionin ympäristöoikeutta, kansainvälistä ympäristöoikeutta ja perussopimuksia. Kantaja toteaa, että komissio on laiminlyönyt perussopimusten mukaiset positiiviset velvoitteensa sekä kansainvälisen oikeuden, mukaan lukien Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 3, 6 ja 7 artikla, mukaiset velvoitteensa. Kantaja väittää myös, että komission riidanalaisella päätöksellä on rikottu unionin johdettua oikeutta mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (2) 9 ja 10 artikla. Kantaja väittää, että komission päätöksellä loukataan kantajan oikeutta Århusin yleissopimuksen ja asetuksen N:o 1367/2006 mukaiseen oikeuden saatavuuteen. Kantaja toteaa myös, että komission hallintotoimi, sellaisena kuin se määritellään asetuksessa N:o 1367/2006, merkitsee perussopimusten rikkomista.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan kantaja väittää lisäksi tai ensimmäiseen kanneperusteeseen nähden toissijaisesti, että komissio laiminlöi ratkaisun tekemisen SEUT 265 artiklassa määrätyllä tavalla siltä osin kuin on kyse komission arvioimista, tekemistä ja julkaisemista kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista ja erityisesti riidanalaisesta Ruotsin kansallisesta energia- ja ilmastosuunnitelmasta. Komissio on rikkonut perussopimusten ja erityisesti SEU 3 artiklan ja SEUT 191 artiklan mukaisia positiivisia velvoitteitaan, koska se laiminlöi ratkaisun tekemisen kantajan pyydettyä sisäistä uudelleentarkastelua SEUT 265 artiklan mukaisesti. Tämä merkitsee myös kansainvälisen ja eurooppalaisen tapaoikeuden ja valtiosopimusoikeuden – mukaan lukien Århusin yleissopimuksen 3, 6 ja 7 artikla, asetuksen N:o 1367/2006 9 ja 10 artikla sekä Århusin yleissopimuksen sopimuspuolten 21.10.2021 hyväksymä päätös VII.8f, joka koskee Euroopan unionille yleissopimuksessa asetettujen velvoitteiden noudattamista (sellaisena kuin se on muutettuna) – vakavaa rikkomista.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan se, että komissio ei varmistanut sitä, että Ruotsin kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma täyttää Århusin yleissopimuksen vaatimukset, merkitsee sitä, että kyseistä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa on koko merkityksellisen ajanjakson ajan arvioitu ja se on tehty ja julkaistu sellaisella tavalla, joka merkitsee unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden ilmeistä rikkomista, ja se on siten lainvastainen.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan asetuksella (EU) 2018/1999 ei panna täytäntöön Århusin yleissopimuksen määräyksiä mukaan lukien sen 7 artikla, joten kyseinen asetus on unionin ympäristöoikeuden ja kansainvälisen ympäristöoikeuden vastainen. Näin ollen kantaja toteaa, että asetus (EU) 2018/1999 on perussopimusten vastainen ja että se on todettava lainvastaiseksi.

---

(1)  Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta 11.12.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999 (EUVL 2018, L 328, s. 1)

(2)  Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13).

Kanne 30.6.2022 – Good Services v. EUIPO – ITV Studios Global Distribution (EL ROSCO)

(Asia T-381/22)

(2022/C 340/63)

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Good Services ltd. (Sliema, Malta) (edustaja: asianajaja L. Alonso Domingo)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: ITV Studios Global Distribution Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki EL ROSCO – EU-tavaramerkki nro 17 907 312

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 20.4.2022 asiassa R 959/2021-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen ja vahvistaa EU-tavaramerkin nro 17 907 312 rekisteröinnin kaikkien niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten se oli hyväksytty, tai toissijaisesti palauttaa asian EUIPO:n valituslautakuntaan, jotta asiaa tarkastellaan uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen esittämien tietojen perusteella

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä menettelyssä ja EUIPO:n menettelyissä.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—	Oikeuskäytännön, jossa tulkitaan mainittua artiklaa sekä vilpillisen mielen käsitettä ja sen arvioinnin ajankohtaa, rikkominen.

Kanne 30.6.2022 – Good Services v. EUIPO – ITV Studios Global Distribution (EL ROSCO)

(Asia T-382/22)

(2022/C 340/64)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Good Services ltd. (Sliema, Malta) (edustaja: asianajaja L. Alonso Domingo)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: ITV Studios Global Distribution Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki EL ROSCO – EU-tavaramerkki nro 13 265 021

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 20.4.2022 asiassa R 957/2021-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen ja vahvistaa EU-tavaramerkin nro 13 265 021 koskevan kaikkia niitä tavaroita ja palveluja, joita varten se myönnettiin, tai vaihtoehtoisesti palauttaa asian EUIPO:n valituslautakunnalle, jotta se tutkii asian uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen antamien ohjeiden valossa

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan tässä oikeudenkäynnissä aiheutuvat ja aiemmissa EUIPO:n menettelyissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—	Kyseisen artiklan ja vilpillisen mielen käsitteen sekä ajankohdan, jona vilpillistä mieltä tarkastellaan, tulkintaa koskevan oikeuskäytännön virheellinen soveltaminen.

Kanne 30.6.2022 – Good Services v. EUIPO – ITV Studios Global Distribution (EL ROSCO)

(Asia T-383/22)

(2022/C 340/65)

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Good Services ltd. (Sliema, Malta) (edustaja: asianajaja L. Alonso Domingo)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: ITV Studios Global Distribution Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki EL ROSCO – EU-tavaramerkki nro 13 265 483

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 20.4.2022 asiassa R 958/2021-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen ja vahvistaa EU-tavaramerkin nro 13 265 483 rekisteröinnin kaikkien niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten se oli hyväksytty, tai toissijaisesti palauttaa asian EUIPO:n valituslautakuntaan, jotta asiaa tarkastellaan uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen esittämien tietojen perusteella

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä menettelyssä ja EUIPO:n menettelyissä.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—	Oikeuskäytännön, jossa tulkitaan mainittua artiklaa sekä vilpillisen mielen käsitettä ja sen arvioinnin ajankohtaa, rikkominen.

Kanne 1.7.2022 – Productos Ibéricos Calderón y Ramos v. EUIPO – Hijos de Rivera (ESTRELLA DE CASTILLA)

(Asia T-384/22)

(2022/C 340/66)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Productos Ibéricos Calderón y Ramos, SL (Salamanca, Espanja) (edustaja: asianajaja J. C. Erdozain López)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Hijos de Rivera, SA (La Coruña, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin ESTRELLA DE CASTILLA rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 17 992 941

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 13.4.2022 asiassa R 1576/2021-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja väliintulijan, mikäli se osallistuu asian käsittelyyn ja vastustaa tätä kannetta, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 5 kohdan rikkominen.

Kanne 24.6.2022 – Carmeuse Holding v. komissio

(Asia T-385/22)

(2022/C 340/67)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Carmeuse Holding SRL (Brașov, Romania) (edustaja: asianajajat S. Olaru, R. Ionescu ja R. Savin)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	toteamaan, että kanne on otettava tutkittavaksi ja että se on perusteltu

—

kumoamaan Euroopan unionin tapahtumalokin keskusvalvojan ohjeistamisesta merkitsemään Belgian, Bulgarian, Tšekin, Tanskan, Saksan, Viron, Irlannin, Espanjan, Ranskan, Italian, Liettuan, Unkarin, Romanian, Slovenian, Suomen ja Ruotsin jakosuunnitelmataulukoihin tehdyt muutokset Euroopan unionin tapahtumalokiin 14.2.2022 tehdyn komission päätöksen 2022/C 160/09 (1) siltä osin kuin siinä asetetaan virheellinen maksutta jaettavien oikeuksien määrä kantajan Valea Mare Pravatin ja Fienin laitoksille vuosille 2021-2025 ja vähennetään: — 5 355 maksutta jaettavaa oikeutta Carmeuse Holding SRL – Valea Mare Pravatin laitokselta, joka sijaitsee Valea Mare-Pravățissa Argeșin piirikunnassa Romaniassa, laitostunnus 55 unionin rekisterissä, kultakin vuodelta 2021-2025, — 4 569 maksutta jaettavaa oikeutta Carmeuse Holding SRL – Fienin laitokselta, joka sijaitsee Fienissä Str. Garii 2:ssa Dâmbovițan piirikunnassa Romaniassa, laitostunnus 56 unionin rekisterissä, kultakin vuodelta 2021-2025,

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajalle näistä menettelyistä aiheutuneet kulut

—	toteuttamaan muut tarpeelliseksi katsottavat toimenpiteet.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisessa päätöksessä on laskettu virheellisesti Carmeusen laitoksille maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on loukannut useita unionin oikeuden perusperiaatteita eli yhdenvertaisuusperiaatetta, luottamuksensuojan periaatetta ja Carmeusen oikeutta hyvään hallintoon ja puolustautumisoikeuksia tehdessään riidanalaisen päätöksen, josta on seurannut pienemmän maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrän jakaminen Carmeusen laitoksille.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu riidanalaisen päätöksen perustelujen puutteellisuuteen Carmeusen laitoksille maksutta jaettujen päästöoikeuksien määrän osalta, koska siinä ei kuvata yksityiskohtaisesti päätöksentekomenettelyä eikä syitä Carmeusen argumenttien hylkäämiselle, eikä siinä käsitellä olennaisia syitä sille, miksi komission näin soveltamalla kaavalla sivuutetaan sitova lainsäädäntö.

---

(1)  Euroopan unionin tapahtumalokin keskusvalvojan ohjeistamisesta merkitsemään Belgian, Bulgarian, Tšekin, Tanskan, Saksan, Viron, Irlannin, Espanjan, Ranskan, Italian, Liettuan, Unkarin, Romanian, Slovenian, Suomen ja Ruotsin jakosuunnitelmataulukoihin tehdyt muutokset Euroopan unionin tapahtumalokiin 14.2.2022 tehty komission päätös 2022/C 160/09 – C/2022/968 (EUVL 2022, C 160, s. 27)

Kanne 1.7.2022 – Fresenius Kabi Austria ym. v. komissio

(Asia T-416/22)

(2022/C 340/68)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Fresenius Kabi Austria GmbH (Graz, Itävalta) ja 14 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat W. Rehmann ja A. Knierim)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 24.5.2022 annetun komission päätöksen C(2022) 3591 siltä osin kuin siinä määrätään Euroopan unionin jäsenvaltiot peruuttamaan tilapäisesti päätöksen liitteessä I tarkoitettujen lääkkeiden markkinoille saattamista koskevat kansalliset luvat

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

vaihtoehtoisesti välitoimihakemuksen johdosta kumoamaan 24.5.2022 annetun komission päätöksen C(2022) 3591 siltä osin kuin siinä määrätään Euroopan unionin jäsenvaltiot peruuttamaan tilapäisesti päätöksen liitteessä I tarkoitetut lääkkeitä koskevien lupien hakijoiden lääkkeiden markkinoille saattamista koskevat kansalliset luvat.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (1) 116 artiklassa säädetyt edellytykset hydroksietyylitärkkelystä sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien tilapäiselle peruuttamiselle eivät täyty. Tämän vuoksi komissio ei voi antaa päätöstä, jossa jäsenvaltioita vaaditaan päätöksen täytäntöön panemiseksi peruuttamaan tilapäisesti kyseiset markkinoille saattamista koskevat luvat.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission päätös on ennalta varautumisen periaatteen vastainen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että hydroksietyylitärkkelystä sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien tilapäinen peruuttaminen ei ole asianmukainen eikä oikeasuhteinen toimenpide lääkkeidenkäyttötutkimuksesta ilmeneviin turvallisuutta koskeviin huoliin vastaamiseksi. Alkuperäistarkoituksesta poikkeavan käytön ei pidä johtaa siihen, että keskeytetään alkuperäistarkoituksen mukainen käyttö, jonka hyödylliset vaikutukset on selkeästi dokumentoitu, varsinkaan kun ei ole olemassa mitään uusia merkkejä turvallisuuteen liittyvistä haitoista.

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että päätös on itsessään ristiriitainen eikä sitä tämän vuoksi ole perusteltu riittävästi.

---

(1)  Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY (EYVL 2001, L 311, s. 67).

Kanne 11.7.2022 – D’Agostino ja Dafin v. EKP

(Asia T-424/22)

(2022/C 340/69)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Vincenzo D’Agostino (Napoli, Italia), Dafin Srl (Casandrino, Italia) (edustaja: asianajaja M. De Siena)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

vahvistamaan Euroopan keskuspankin (EKP), jota sen pääjohtaja Christine Lagarde edustaa, sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun seuraavista syistä: a) EKP on aiheuttanut Vincenzo D’Agostinon omistamien SI FTSE.COPERP –nimisten arvopapereiden arvon romahtamisen, josta on aiheutunut sijoitetun pääoman koko määrän eli 450 596,28 euron taloudellinen tappio sen vuoksi, että Christine Lagarde oli EKP:n pääjohtajana esittäessään 12.3.2020 kuuluisan lausumansa ”We are not here to close spreads, this is not the function or the mission of the ECB” (EKP:n tehtävänä ei ole supistaa korkoeroja) aikaansaanut maailman kaikissa pörsseissä arvopapereiden arvon huomattavan alenemisen ja Milanon pörssissä niiden alenemisen 16,92 prosentilla, jollaista prosentuaalista alenemista ei ollut aikaisemmin tapahtunut kyseisen pörssin eikä maailman muiden pörssien olemassaolon aikana, ilmoittaessaan lehdistötilaisuudessa koko maailmalle, että EKP ei enää tue vaikeuksissa olevien jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemien arvopapereiden arvoja, ja ilmoittaessaan siten rahapolitiikan suunnan täydellisestä muutoksesta verrattuna rahapolitiikkaan, jonka EKP oli vahvistanut Mario Draghin toimiessa sen pääjohtajana toimikautena, joka päättyi marraskuussa 2019 b) EKP on edellä mainitulla menettelyllään ja siitä seuranneella Milanon pörssi-indeksin romahdusmaisella alenemisella aiheuttanut kantajan varallisuuden arvon alenemisen c) EKP on kantajan varallisuuden arvon olennaisen ja huomattavan alenemisen vuoksi pakottanut kantajan, joka oli takausvastuussa luottolimiitistä, jonka Banca Fideuram SpA oli myöntänyt Dafin Srl:lle, varallisuutensa arvon alenemisen seurausten korjaamiseksi maksamaan takaisin kyseisestä luottolimiitistä käytetyn määrän hankkimalla tähän tarvittavat varat myymällä lyhyessä ajassa muita omistamiaan arvopapereita, mistä hänelle on aiheutunut 2 534 422,16 euron luovutustappio vuonna 2020 ja lisäksi 336 517,30 euron luovutustappio 1.1.2021 ja 15.4.2021 välisenä aikana eli yhteensä 2 870 939,30 euron luovutustappio d) EKP on aiheuttanut 1 013 074,00 euron varallisuusvahingon saamatta jääneenä voittona e) EKP on näin ollen aiheuttanut varallisuusvahingon, jonka kokonaismäärä on 4 334 609,28 euroa

—

velvoittamaan EKP:n, jota sen pääjohtaja edustaa, — korvaamaan Vincenzo D’Agostinolle toteutuneesta tappiosta ja saamatta jääneestä voitosta muodostuvan varallisuusvahingon, aineettoman vahingon ja mahdollisuuden menettämisestä aiheutuneen vahingon, jotka on arvioitu kannekirjelmän asianomaisissa kohdissa ja alakohdissa ilmoitetuin perustein, maksamalla seuraavat rahamäärät: 1) 4 334 609,28 euroa varallisuusvahingon johdosta, 2) 1 000 000 euroa aineettoman vahingon johdosta, 3) eli näin ollen maksamaan yhteensä 5 321 535 euroa — toissijaisesti maksamaan sellaiset muut rahamäärät, joiden perusteet mahdollisesti vahvistetaan oikeudenkäynnin aikana tarvittaessa myös unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksensä [91] artiklan nojalla hankkiman asiantuntijalausunnon avulla — maksamaan lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen kohtuullisiksi harkitsemat rahamäärät korvaukseksi mahdollisuuden menettämisestä aiheutuneesta vahingosta — maksamaan kaikille rahamäärille viivästyskorkoa laskettuna vahingon aiheuttaneen tapahtuman ajankohdasta 12.3.2020 alkaen aina korvauksen tosiasialliseen suorittamiseen asti

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 340 artiklan kolmannesta kohdasta ja Italian siviililain (Codice civile) 2043 §:stä johtuvaan EKP:n vastuuseen varallisuusvahingosta ja aineettomasta vahingosta, jotka ovat aiheutuneet kantajalle henkilökohtaisesti ja Dafin Srl:n yhtiömiehenä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä ja erityisesti 28.10.2021 annetussa tuomiossa Vialto Consulting v. komissio, C-650/19 P, ja 9.2.2022 annetussa tuomiossa QI ym. v. komissio ja EKP, T-868/16, sekä 21.1.2014 annetussa tuomiossa Klein v. komissio, T-309/10, esitettyihin periaatteisiin. Kanneperusteessa kuvataan edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta unionin toimielimelle syntyisi sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu Euroopan unionin kansalaista kohtaan, ja vedotaan siihen, että mainittujen edellytysten on todettava täyttyvän.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että EKP on rikkonut Euroopan unionin primaarioikeutta ja johdettua oikeutta, sekä pääjohtajan vallan väärinkäyttöön. Kanneperusteessa vedotaan siihen, että EKP on pääjohtajansa edustamana 12.3.2020 rikkonut EUT-sopimuksen [kolmannen osan VIII osaston 2] lukuun, jonka otsikko on ”Rahapolitiikka”, sisältyvää 127 artiklaa, Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 3, 10, 11, 12, 13 ja 38 artiklaa sekä 19.2.2004 tehdyllä EKP:n päätöksellä hyväksytyn työjärjestyksen (1) 17.2 ja 17.3 artiklaa.

4)	Neljäs kanneperuste, jossa esitetään kantajalle aiheutuneen varallisuusvahingon (toteutunut vahinko ja saamatta jäänyt voitto) määrä ja perusteet sekä vahinkoa koskeva asiakirjaselvitys.

---

(1)  Euroopan keskuspankin työjärjestyksen hyväksymisestä 19.2.2004 tehty Euroopan keskuspankin päätös 2004/257/EY (EKP/2004/2) (EUVL 2004, L 80, s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna 22.1.2014 annetulla Euroopan keskuspankin päätöksellä EKP/2014/1 (EUVL 2014, L 95, s. 56).

Kanne 6.7.2022 – Nordea Bank v. yhteinen kriisinratkaisuneuvosto

(Asia T-430/22)

(2022/C 340/70)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Nordea Bank Oyj (Helsinki, Suomi) (edustajat: asianajajat H. Berger ja M. Weber)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) 11.4.2022 tekemän päätöksen, asiakirja N:o SRB/ES/2022/18, johon sisältyvät liitteet I, II ja III, siltä osin kuin se koskee kantajan ennakollista vakausmaksua;

—	velvoittamaan SRB:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että SRB on rikkonut asetuksen (EU) N:o 806/2014 (1) 69 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16, 17, 41 ja 52 artiklaa, kun se omaksunut dynaamisen lähestymistavan ennakollisten vakausmaksujen tavoitetason määrittämisessä.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että SRB:n tekemää tavoitetason määrittämistä riidanalaisessa päätöksessä rasittavat ilmeiset arviointivirheet, jotka koskevat suojattujen talletusten ennakoitua kasvuvauhtia ja meneillään olevan suhdannevaiheen evaluaatiota.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että SRB on rikkonut asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohtaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16, 17 ja 52 artiklaa, kun se ei soveltanut sitovaa 12,5 prosentin tavoitetason ylärajaa määrittäessään vuosittaista tavoitetasoa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 ja 70 artikla ovat vastoin vakausmaksujen riskipainotteisen määrittämisen periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta, ja näin ollen ne rikkovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16, 17 ja 52 artiklaa, jos tavoitetaso on määritettävä dynaamisella tavalla ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan mukaista ylärajaa ei sovelleta, niin kuin tapahtuu, jos riidanalainen päätös pysytetään voimassa.

---

(1)  Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 255, s. 1)

Kanne 12.7.2022 – Machková v. EUIPO – Aceites Almenara (ALMARA SOAP)

(Asia T-436/22)

(2022/C 340/71)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Veronika Machková (Šestajovice, Tšekki) (edustaja: asianajaja M. Balcar)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Aceites Almenara, SL (Puebla de Almenara, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin ALMARA SOAP rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 198 833

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 25.4.2022 asiassa R 1613/2021-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen kaikkien riidanalaisten tavaroiden osalta,

—	toissijaisesti palauttaa asian EUIPO:hon uutta arviointia varten,

—	määrää, että EU-tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 18 198 833 merkitään rekisteriin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 51 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti,

—	velvoittaa Aceites Almenara, SL:n korvaamaan väitemenettelystä aiheutuneet kulut, joiden määräksi on vahvistettu 620 euroa,

—	velvoittaa Aceites Almenara, SL:n korvaamaan valituksesta aiheutuneet kulut, joiden määräksi on vahvistettu 720 euroa,

—	velvoittaa Aceites Almenara, SL:n korvaamaan tästä kanteesta aiheutuneet kulut.

Kanneperusteet

—	Komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/625 10 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 13.7.2022 – International British Education XXI v. EUIPO – Saint George’s School (IBE ST. GEORGE’S)

(Asia T-438/22)

(2022/C 340/72)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: International British Education XXI SL (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja N. Fernández Fernández-Pacheco)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Saint George’s School SL (Fornells De La Selva, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröitävä kuviomerkki, joka sisältää sanaosan IBE ST. GEORGE’S – Rekisteröintihakemus nro 18 020 505

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 11.5.2022 asiassa R 2226/2020-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	hyväksyy hakemuksen nro 18 020 505, joka koskee tavaramerkin IBE ST. GEORGE’S rekisteröimistä EU-tavaramerkiksi kaikkia niitä tavaroita ja palveluja, joita varten sitä on haettu

—	velvoittaa väliintulijan ja tarpeen vaatiessa vastaajan korvaamaan EUIPO:n menettelyissä aiheutuneet ja tässä oikeudenkäynnissä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 19.7.2022 – Hofmeir Magnetics v. EUIPO – –Healthfactories (Hofmag)

(Asia T-452/22)

(2022/C 340/73)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Hofmeir Magnetics Ltd (Witney, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja S. Baur)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Healthfactories GmbH (Saaldorf-Surheim, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin Hofmag rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 107 493

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 3.5.2022 asiassa R 1367/2021-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Kanneperusteet

—	Kantajan rekisteröimätöntä tavaramerkkiä HOFMAG on rajoitettu nimityksenä virheellisesti tavalla, joka ei ole Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kriteerin ”jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen” mukainen.

—	Merkkiä ”Hofmag” ei ole otettu huomioon kauppanimenä (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 4 kohdan mukaisena merkityksellisenä merkkinä) Saksan/Itävallan osalta.

Kanne 22.7.2022 – Sky v. EUIPO – – Skyliners (SKYLINERS)

(Asia T-454/22)

(2022/C 340/74)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Sky Ltd (Isleworth, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja A. Zalewska-Orabona)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Skyliners GmbH (Frankfurt am Main, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin SKYLINERS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 14 570 915

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 27.4.2022 asiassa R 0006/2022-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja, jos muu osapuoli osallistuu oikeudenkäyntiin, väliintulijan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Neuvoston asetuksen (EY) 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 8 artiklan 5 kohdan ja 8 artiklan 4 kohdan sekä 41 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan ja 8 artiklan 2 kohdan rikkominen

—	Komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/625 27 artiklan 4 kohdan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan 2 kohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohdan rikkominen.

Kanne 21.7.2022 – Laboratorios Ern v. EUIPO – Biolark (BIOLARK)

(Asia T-459/22)

(2022/C 340/75)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Laboratorios Ern, SA (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja S. Correa Rodríguez)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Biolark, Inc. (San Diego, Kalifornia, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Tavaramerkin BIOLARK Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 453 505

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 22.4.2022 asiassa R 1234/2021-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja hylkää tavaramerkin BIOLARK Euroopan unionin nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin nro 1 453 505 kaikkien tavaroiden ja palvelujen osalta

—	velvoittaa vastaajan ja – jos BIOLARK INC. päättää osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana – BIOLARK INC:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 20.7.2022 – Millennium BCP Participações ja BCP África v. komissio

(Asia T-462/22)

(2022/C 340/76)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantajat: Millennium BCP Participações, SGPS, SU, Lda (Funchal, Portugal) ja BCP África, SGPS, Lda (Funchal) (edustajat: asianajajat B. Santiago, L. do Nascimento Ferreira, P. Gouveia e Melo, D. Oda ja A. Queiroz Martins)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

määräämään, että Euroopan komission on toimitettava osaksi asiakirja-aineistoa 28.6.2006 päivätty kirje, jolla Portugalin viranomaiset antoivat SEUT 108 artiklan 3 kohdan nojalla komissiolle tiedoksi ”Järjestely III” – toimenpide-ehdotuksen, sekä kaikki siihen liitetyt asiakirjat, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 88 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 89 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti

—

kumoamaan 4.12.2020 annetun komission päätöksen C(2020) 8550 final, valtiontuki SA.21259 (2018/C) (ex 2018/NN), jota Portugal soveltaa Zona Franca da Madeiraan (ZFM) – Järjestely III – 1 artiklan ja 4 artiklan 1 kohdan, siltä osin kuin niitä sovelletaan veroetuuksia koskevan säännöstön (Estatuto dos Benefícios Fiscais) 36 §:n 8 momentissa tarkoitettuihin yhtiöiden yhtiöosuuksien hallinnointiyhtiöihin (Sociedades Gestoras de Participações Sociais; SGPS), muun muassa kantajiin

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste koskee oikeudellista virhettä, joka perustuu SEUT 296 artiklassa vahvistetun perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen.

xxToinen kanneperuste koskee oikeudellista virhettä, joka perustuu SEUT 108 artiklan 3 kohdan rikkomiseen, siltä osin kuin 4.12.2020 annetulla komission päätöksellä C(2020) 8550 final, valtiontuki SA.21259 (2018/C) (ex 2018/NN), jota Portugal soveltaa Zona Franca da Madeiraan (ZFM) – Järjestely III – sisällytetään yhtiöiden yhtiöosuuksien hallinnointiyhtiöt (SGPS) niihin edunsaajiin, joita koskee takaisinperintävelvollisuus, mikäli työpaikkojen luomista koskevaa velvoitetta ei täytetä.

Kolmas kanneperuste koskee oikeudellista virhettä, joka perustuu luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamiseen.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 15.7.2022 – FV v. neuvosto

(Asia T-542/19) (1)

(2022/C 340/77)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Neljännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 337, 7.10.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 8.7.2022 – Agentur für Globale Gesundheitsverantwortung v. EMA

(Asia T-713/21) (1)

(2022/C 340/78)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Kahdeksannen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 73, 14.2.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 13.7.2022 – Dado Ceramica ym. v. EUIPO – Italcer (Laatat)

(Asia T-40/22) (1)

(2022/C 340/79)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Yhdeksännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 128, 21.3.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 14.7.2022 – Dehaen v. EUIPO – National Geographic Society (NATIONAL GEOGRAPHIC)

(Asia T-157/22) (1)

(2022/C 340/80)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Kolmannen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 207, 23.5.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 14.7.2022 – Dehaen v. EUIPO – National Geographic Society (NATIONAL GEOGRAPHIC)

(Asia T-158/22) (1)

(2022/C 340/81)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Kolmannen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 207, 23.5.2022.