Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2022/C 326/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 318, 22.8.2022

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 311, 16.8.2022

EUVL C 303, 8.8.2022

EUVL C 294, 1.8.2022

EUVL C 284, 25.7.2022

EUVL C 276, 18.7.2022

EUVL C 266, 11.7.2022

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen määräys (kymmenes jaosto) 24.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Wojewódzki Sąd Administracyjny w Krakowie – Puola) – Rzecznik Praw Obywatelskich

(Asia C-2/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Unionin kansalaisuus - SEUT 20 ja SEUT 21 artikla - Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella - Lapsen syntymäjäsenvaltion antama syntymätodistus, jossa lapselle nimetään kaksi äitiä - Jäsenvaltio, josta toinen näistä kahdesta äidistä on peräisin, kieltäytyy merkitsemästä syntymätodistusta kansalliseen väestörekisteriin - Syntymätodistuksen rekisteröiminen edellytyksenä henkilötodistuksen myöntämiselle - Kyseisen alkuperäjäsenvaltion kansallinen säännöstö, jossa ei sallita samaa sukupuolta olevien henkilöiden vanhemmuutta)

(2022/C 326/02)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Wojewódzki Sąd Administracyjny w Krakowie

Asianosaiset

Kantaja: Rzecznik Praw Obywatelskich

Muut osapuolet: K.S., S.V.D., Prokurator Prokuratury Okręgowej w Krakowie M.C. ja Prokuratura Krajowa, Kierownik Urzędu Stanu Cywilnego w Krakowie

Määräysosa

SEUT 20 ja SEUT 21 artiklaa, kun niitä luetaan yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklan sekä Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 4 artiklan 3 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että kun kyse on alaikäisestä lapsesta, joka on unionin kansalainen ja jonka jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antamassa syntymätodistuksessa nimetään hänen vanhemmikseen kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä, se jäsenvaltio, jonka kansalainen kyseinen lapsi on, on velvollinen yhtäältä myöntämään hänelle henkilökortin tai passin vaatimatta, että kyseisen lapsen syntymätodistus on ensin merkittävä kansalliseen väestöreksiteriin, ja toisaalta tunnustamaan kunkin muun jäsenvaltion tavoin asiakirjan, jonka toinen jäsenvaltio on laatinut ja jonka perusteella mainittu lapsi voi käyttää esteettä kummankin kyseisen henkilön kanssa oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella.

---

(1)  Jättämispäivä: 4.1.2021.

Valitus, jonka OH on tehnyt 23.3.2021 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-704/20 AJ, OH v. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, 9.12.2020 antamasta määräyksestä

(Asia C-692/21 P)

(2022/C 326/03)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Valittaja: OH

Muu osapuoli: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on 17.5.2022 päättänyt, että OH:n valitus hylätään, koska asia on selvästi unionin tuomioistuimen toimivaltaan kuulumaton, ja OH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka MO on tehnyt 2.3.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-587/20, MO v. neuvosto, 21.12.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-165/22 P)

(2022/C 326/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: MO (edustaja: A. Guillerme, avocate)

Muu osapuoli: Euroopan neuvosto

Unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) hylkäsi 15.7.2022 antamallaan määräyksellä valituksen kokonaisuudessaan, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat osittain ja se oli osittain selvästi täysin perusteeton, ja velvoitti kantajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka Ignacio Carrasco SL on tehnyt 8.4.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-209/21., Ignacio Carrasco, SL v. EUIPO ja Santos Carrasco Manzano SA, 23.2.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-247/22 P)

(2022/C 326/05)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Ignacio Carrasco SL (edustaja: J.L. Donoso Romero, abogado)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto, Santos Carrasco Manzano SA

Unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on todennut 14.7.2022 antamallaan määräyksellä, että valitusta ei oteta tutkittavaksi, ja velvoittanut Ignacio Carrasco SL:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de Primera Instancia no 17 de Palma de Mallorca (Espanja) on esittänyt 20.4.2022 – ZR ja PI v. Banco Santander, SA

(Asia C-265/22)

(2022/C 326/06)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de Primera Instancia no 17 de Palma de Mallorca

Pääasian asianosaiset

Kantajat: ZR ja PI

Vastaaja: Banco Santander, SA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Kun vaihtuvan koron indeksiä eli ”kaikkien luottolaitosten myöntämien yli kolmivuotisten kiinnelainojen keskikorkoa” muodostettaessa otetaan huomioon lainoihin sovellettavat palkkiot ja marginaalit ja sisällytetään nämä kyseiseen korkoon niin, että se tulee kuluttajalle kalliimmaksi kuin markkinoiden muut todelliset vuosikorot, ja kun Espanjan pankin yleiskirjeen 5/1994 asetetun vaatimuksen eli valvontaviranomaisen asettaman normatiivisen vaatimuksen perusteella marginaalien on oltava negatiivisia, mutta rahoituslaitokset ovat yleisesti jättäneet mainitsematta tämän vaatimuksen ja poikenneet siitä, onko direktiivin 2005/29/EY (1) 5 ja 7 artiklan vastaisena pidettävä sitä, että tätä valvontaviranomaisen asettamaa normatiivista vaatimusta on jätetty täysin noudattamatta?

2)

Jos katsotaan, että edellä mainitun normatiivisen vaatimuksen noudattamatta jättäminen on direktiivin 29/2005/EY (2) 5 ja 7 artiklan vastaista, onko Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-689/20 vahvistaman oikeuskäytännön mukaan niin, että tätä sopimatonta menettelyä voidaan käyttää indisiona tutkittaessa ja arvioitaessa sitä, onko ehto kohtuuton ja siten direktiivin 93/13 3 ja 4 artiklan vastainen?

3)

Jos rahoitusalalla tunnettua mutta väestön keskuudessa yleisesti tuntematonta Espanjan pankin yleiskirjettä 5/1994 ei ole otettu mitenkään huomioon ja jos tätä huomiotta jättämistä pidetään direktiivin 2005/29/EY 7 artiklan vastaisena, voidaanko sitä käyttää direktiivin 93/13 (3) 6 artiklan 1 kohdan mukaisessa kohtuuttomuuden arvioinnissa indisiona siitä, että kyseiseen ”viiteindeksistä ja marginaalista” muodostuvaan indeksiin on kohdistettava avoimuusvalvontaa?

4)

Onko direktiivin 93/13/ETY 3 artiklan 1 kohdan ja 4 ja 5 artiklan vastaisena pidettävä kansallista oikeuskäytäntöä, jossa katsotaan IRPH-indeksiä [(Índice de Referencia de Préstamos Hipotecarios, kiinnelainoihin sovellettava viiteindeksi)] koskevien erityissäännösten perusteella, ettei negatiivisen marginaalin soveltamatta jättämistä ole pidettävä sopimattomana menettelynä, vaikka Espanjan pankin yleiskirjeen johdanto-osassa edellytetään negatiivisen marginaalin soveltamista ja vaikka IRPH-indeksiä on siitä huolimatta, että se on kalliimpi kuin kaikki muut olemassa olevat todelliset vuosikorot, markkinoitu ikään kuin se olisi yhtä edullinen kuin Euribor-indeksi, ja että vaatimusta negatiivisen marginaalin lisäämisestä IRPH-indeksiin ei ole noudatettu eikä sopimus siten välttämättä pysy voimassa, jos ehdot, joissa määrätään IRPH-indeksin soveltamisesta, todetaan pätemättömiksi ja jos pankkilaitokset eivät tulevaisuudessa käytä tällaisia ehtoja, koska tällaisen palvelun markkinoiminen heikommassa asemassa oleville kuluttajille voi vaikuttaa kuluttajien taloudelliseen käyttäytymiseen ja koska kyseisen indeksin sisällyttäminen kaupallisiin sopimuksiin voidaan kieltää sopimattomana, jos se on lisätty koron hintaan direktiivin 2005/29/EY vastaisella tavalla?

5)

Onko direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohdan vastaisena pidettävä sitä, että sisällyttämisedellytyksen täyttymistä ja kohtuuttomuutta ei valvota, vaikka marginaali on sisällytetty sopimukseen avoimuusvaatimuksen vastaisesti, kun otetaan huomioon, että pankkilaitoksen lainatarjouksessa ilmoittaman marginaalin on oltava negatiivinen ja että lainaan sovellettavan indeksin taloudellinen kehitys ei ole selvinnyt kuluttajalle siinä vaiheessa, kun hän on saanut tiedot, jotka kuluttajalle on annettava ennen sopimuksen tekemistä, ja vaikka se on siten direktiivin 2005/29/EY vastainen?”

---

(1)  Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL 2005, L 149, s. 22).

(2)  ECLI:EU:C:2021:791

(3)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Naczelny Sąd Administracyjny (Puola) on esittänyt 26.4.2022 – Dyrektor Krajowej Informacji Skarbowej v. P. w W.

(Asia C-282/22)

(2022/C 326/07)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Naczelny Sąd Administracyjny

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Dyrektor Krajowej Informacji Skarbowej

Vastapuoli: P. w W.

Ennakkoratkaisukysymys

Onko sähkökäyttöisten ajoneuvojen käyttäjille niiden latauspisteissä tarjottavissa moniosaisissa suorituksissa, joihin kuuluvat

a)	latauslaitteiden käyttömahdollisuuden tarjoaminen (sisältäen laturin liittämisen ajoneuvon käyttöjärjestelmään),

b)	sähkökäyttöisten ajoneuvon akkujen ominaisuuksien mukaisen sähkövirran tarjoaminen,

c)	tarvittava tekninen tuki ajoneuvon käyttäjille,

d)

käyttäjille tarjottava erityinen alusta, verkkosivusto tai sovellus tietyn liittimen varaamiseen, tapahtumahistorian ja suoritettujen maksujen tarkasteluun sekä mahdollisuus ns. e-lompakon käyttämiseen, jota käytetään yksittäisten lataustapahtumien maksamiseen, kyse yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) [– –] 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta tavaroiden luovutuksesta vai direktiivin 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta palvelujen suorituksesta?

---

(1)  EUVL 2006, L 347, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal d’arrondissement (Luxemburg) on esittänyt 29.4.2022 – TP v. Administration de l’enregistrement, des domaines et de la TVA

(Asia C-288/22)

(2022/C 326/08)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal d’arrondissement

Pääasian asianosaiset

Hakija: TP

Vastapuoli: Administration de l’enregistrement, des domaines et de la TVA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Harjoittaako luonnollinen henkilö, joka on Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun osakeyhtiön hallituksen jäsen, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 9 artiklassa tarkoitettua liiketoimintaa, ja onko tarkemmin ottaen katsottava, että kyseisen henkilön saamat voitto-osuuspalkkiot eli tantieemit ovat korvaus, joka on vastike palveluista, jotka kyseinen henkilö on suorittanut kyseiselle yhtiölle?

2)	Harjoittaako luonnollinen henkilö, joka on Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun osakeyhtiön hallituksen jäsen, toimintaansa itsenäisesti yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 9 ja 10 artiklassa tarkoitetulla tavalla?

---

(1)  EUVL 2006, L 347, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal da Concorrência, Regulação e Supervisão (Portugal) on esittänyt 4.5. 2022 – Banco BPN/BIC Português, SA, Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA, Sucursal em Portugal, Banco Português de Investimento SA (BPI), Banco Espírito Santo SA, em liquidação, Banco Santander Totta SA, Barclays Bank Plc, Caixa Económica Montepio Geral – Caixa Económica Bancária, SA, Caixa Geral de Depósitos, SA, Unión de Creditos Imobiliarios, SA – Estabelecimento Financeiro de Crédito SOC, Caixa Central de Crédito Agrícola Mútuo CRL, Banco Comercial Português SA v. Autoridade da Concorrência

(Asia C-298/22)

(2022/C 326/09)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal da Concorrência, Regulação e Supervisão (Portugali)

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Banco BPN/BIC Português, SA, Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA, Sucursal em Portugal, Banco Português de Investimento SA (BPI), Banco Espírito Santo SA, em liquidação, Banco Santander Totta SA, Barclays Bank Plc, Caixa Económica Montepio Geral – Caixa Económica Bancária, SA, Caixa Geral de Depósitos, SA, Unión de Creditos Imobiliarios, SA – Estabelecimento Financeiro de Crédito SOC, Caixa Central de Crédito Agrícola Mútuo CRL, Banco Comercial Português SA

Vastaaja: Autoridade da Concorrência

Muu osapuoli: Ministério Público

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko SEUT 101 artikla (aiempi EY 81 artikla) esteenä sille, että tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi luonnehditaan kilpailijoiden välistä kattavaa ja kuukausittaista tietojenvaihtoa, joka koskee asunto-, yritys- ja kulutusluottoihin liittyviä liiketoiminnan ehtoja (kuten nykyisiä ja tulevia korkomarginaaleja ja riskimuuttujia) ja (kuukausittaisia, yksilöityjä ja eriteltyjä) tuotantoarvoja, kun tietoja vaihdettiin säännöllisesti ja vastavuoroisesti vähittäispankkialalla keskittyneillä markkinoilla, joilla on alalle pääsyn esteitä, mikä näin lisäsi keinotekoisesti avoimuutta ja vähensi kilpailijoiden strategiseen käyttäytymiseen liittyvää epävarmuutta?

2)	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko sama määräys esteenä kyseiselle luonnehdinnalle silloin, kun kyseisen tietojenvaihdon ei ole osoitettu eikä yksilöity aiheuttaneen tehokkuushyötyjä taikka kaksijakoisia tai kilpailua edistäviä vaikutuksia?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Törvényszék (Budapestin alioikeus, Unkari) on esittänyt 12.5.2022 – GE Infrastructure Hungary Holding Kft. v. Nemzeti Adó- ja Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

(Asia C-318/22)

(2022/C 326/10)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Törvényszék

Pääasian asianosaiset

Valittaja: GE Infrastructure Hungary Holding Kft.

Vastapuoli: Nemzeti Adó- ja Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 19.10.2009 annettua neuvoston direktiiviä 2009/133/EY (1) (jäljempänä direktiivi 2009/133) tulkittava siten, että sen johdanto-osan toisen perustelukappaleen ja 1 artiklan a kohdan mukaisena voidaan pitää kansalliseen lainsäädäntöön (tai säännökseen) tai sen tulkintaan ja soveltamiseen perustuvaa käytäntöä, jonka mukaan direktiiviä ei sovelleta kotimaisiin vaan ainoastaan kansainvälisiin rajatylittäviin yritysjärjestelyihin, kun otetaan huomioon, että direktiivin 2009/133 säännökset saatettiin osaksi kansallista oikeutta yhteisö- ja osinkoverosta vuonna 1996 annetulla lailla nro LXXXI (a társasági adóról és osztalékadóról szóló 1996. évi LXXXI. törvény; jäljempänä yhteisöverolaki), ja koska unionin oikeudessa ei suoraan säädetä tästä kysymyksestä, kansallinen lainsäätäjä on yhteisöverolain 31 § n 1 momentin a kohdassa vahvistanut, että tällä lailla mukaudutaan unionin säädöksiin, muun muassa direktiiviin 2009/133?

2)

Onko direktiivin 2009/133 8 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että sen mukaisena voidaan pitää kansalliseen lainsäädäntöön (tai säännökseen) tai sen tulkintaan ja soveltamiseen perustuvaa käytäntöä, jonka mukaan samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden yhtiöiden välisessä osittaisjakautumisessa siirtävän yhtiön osakas on velvollinen alentamaan kirjanpidossaan siirtävästä yhtiöstä omistamiensa yhtiöosuuksien (siirtävän yhtiön merkitty pääoma) nimellisarvoa, sillä veroviranomainen edellyttää direktiivin 2009/133 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun verokohtelun saamiselta tämän kirjanpidollisen arvon alentamista myös silloin, kun osittaisjakautuminen on tappiollinen siirtävän yhtiön osakkaalle?

3)

Onko direktiivin 2009/133 8 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että sen mukaisena voidaan pitää kansalliseen lainsäädäntöön (tai säännökseen) tai sen tulkintaan ja soveltamiseen perustuvaa käytäntöä, jonka mukaan kyseisen säännöksen mukaista yhteisöverokohtelua ei voida soveltaa osittaisjakautumisessa silloin, kun siinä mukana oleva siirtävä yhtiö jää yhden osakkaan omistukseen eli osittaisjakautumisen jälkeen siirtävän yhtiön perustaja säilyttää muuttumattomana 100 prosentin suuruisen omistusosuutensa kyseisestä yhtiöstä tai kun siirtävän yhtiön merkitty pääoma ei millään tavoin muutu?

---

(1)  EUVL 2009, L 310, s. 34.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d'appel de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 20.5.2022 – Ligue des droits humains ASBL, BA v. L'organe de contrôle de l’information policière

(Asia C-333/22)

(2022/C 326/11)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d'appel de Bruxelles

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Ligue des droits humains ASBL ja BA

Vastapuoli: L'organe de contrôle de l’information policière

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Velvoitetaanko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja 8 artiklan 3 kohdassa säätämään mahdollisuudesta tuomioistuimelle tehtävään muutoksenhakuun Organe de contrôle de l’information policièren kaltaista riippumatonta valvontaviranomaista vastaan tämän käyttäessä rekisteröidyn oikeuksia rekisterinpitäjään nähden?

2)

Onko direktiivin 2016/680 (1) 17 artikla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja 8 artiklan 3 kohdan mukainen, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on näitä määräyksiä tulkinnut, siltä osin kuin ensin mainitussa artiklassa velvoitetaan rekisteröidyn oikeuksia rekisterinpitäjään nähden käyttävä valvontaviranomainen vain ilmoittamaan rekisteröidylle, että se on ”tehnyt kaikki tarvittavat tarkistukset tai toteuttanut uudelleentarkastelun”, ja tiedottamaan ”hänen oikeudestaan käyttää oikeussuojakeinoja”, vaikka tällainen ilmoittaminen ei mahdollista sitä, että valvontaviranomaisen toimintaa ja arviota rekisteröityä koskevista tiedoista ja rekisterinpitäjän velvollisuuksista millään tavoin valvottaisiin jälkikäteen?

---

(1)  Luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680 (JO 2016, L 119, p. 89).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) (Portugali) on esittänyt 23.5.2022 – A, SA v. Autoridade Tributária e Aduaneira

(Asia C-335/22)

(2022/C 326/12)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD)

Pääasian asianosaiset

Kantajat: A, SA

Vastaaja: Autoridade Tributária e Aduaneira

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Voidaanko 12.2.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/7/EY (1) 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkita siten, että se on esteenä leimaveron (imposto do selo) kantamiselle rahoituksen välitystä koskevista sellaisista palveluista perityistä palkkioista, joita pankki tarjoaa eri kaupallisten yhtiöiden liikkeeseen laskemien arvopapereiden – joukkovelkakirjojen ja yritystodistusten – sellaisen liikkeeseenlaskun yhteydessä, jonka osalta kantaja on velvollinen etsimään sijoittajia ja olemaan niihin yhteydessä ja tekemään kaikkensa varmistaakseen arvopaperien jakelun ja saadakseen merkintä- tai hankintatoimeksiantoja ja joissakin tapauksissa ostamaan itse tarjolla olevat arvopaperit?

2)	Riippuuko ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus siitä, onko kyseisten rahoituspalvelujen tarjoaminen lakisääteinen edellytys vai ainoastaan vapaaehtoista?

---

(1)  Pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 12.2.2008 annettu neuvoston direktiivi 2008/7/EY (EUVL 2008, L 46, s. 11).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Pécsi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 7.6.2022 – Viterra Hungary Kft. v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

(Asia C-366/22)

(2022/C 326/13)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Pécsi Törvényszék

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Viterra Hungary Kft.

Vastaaja: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko unionin oikeutta ja erityisesti tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1821/2016 (1) tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion käytännölle, jonka osalta paahtamismenetelmää, jota tarvitaan soijajauhon öljyn erottamisessa käytetyn heksaanin poistamiseksi jäännöksestä, joka jää jäljelle öljyn erottamisen jälkeen, pidetään tuotteen lopullisena käsittelynä, minkä perusteella tuote luokitellaan yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 2309, eikä sitä siten voida luokitella kyseisen nimikkeistön nimikkeeseen 2304?

2)

Onko unionin oikeutta ja erityisesti tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1821/2016 tulkittava siten, että tuotetta on pidettävä ”ihmisravinnoksi soveltumattomana” silloin, kun a) kyseisen tuotteen käyttö elintarviketeollisuudessa on kokonaan poissuljettua tai mahdotonta, eli sitä ei voida käyttää tai käsitellä elintarviketeollisuudessa eikä sitä voida käyttää sellaisen tuotteen valmistamiseksi, joka soveltuu ihmisravinnoksi, tai b) kyseinen tuote ei sellaisena, kun se tuodaan maahan, sovellu ihmisravinnoksi, mutta sen jälkeen, kun sitä on käytetty tai käsitelty elintarviketeollisuudessa, sitä voidaan käyttää sellaisen tuotteen valmistamiseksi, joka soveltuu ihmisravinnoksi?

3)

Onko unionin oikeutta ja erityisesti tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1821/2016 tulkittava siten, että tuotetta voidaan pitää arvoa omaavana rehuna myös silloin, kun pelletteinä tai rakeina maahantuotu tuote on mekaanisesti jauhettava ja sekoitettava rehuseokseen ennen kuin sitä voidaan käyttää eläinten ruokinnassa?

4)

Onko unionin oikeutta ja erityisesti tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1821/2016 tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion käytännölle, jonka mukaan se, että tuote on muuntogeeninen, merkitsee sitä, ettei se ole ihmisravinnoksi soveltuva, eli muuntogeenistä soijajauhoa ei voida käyttää elintarviketeollisuudessa?

5)

Onko unionin oikeutta ja erityisesti tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1821/2016 tulkittava siten, että luokiteltaessa tuotetta yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 2304 tai nimikkeeseen 2309, huomioon on otettava a) se, miten tuotetta tosiasiallisesti käytetään maahantuonnin jälkeen b) tuotteen objektiiviset ominaisuudet maahantuontihetkellä, eli se, voidaanko tuotetta sellaisena, kun se on maahan tuotaessa, käyttää ihmisravinnoksi ja/tai eläinten ruokintaan?

6)

Onko unionin oikeutta ja erityisesti tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1821/2016 tulkittava siten, että se, ettei soijajauho sovellu ihmisravinnoksi, ei estä sen luokittelemista yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 2304?

7)

Onko unionin oikeutta ja erityisesti tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1821/2016 tulkittava siten, että sellainen soijajauho, josta on kyse nyt käsiteltävässä asiassa ja johon sovelletaan paahtamismenetelmää, jota tarvitaan soijajauhon öljyn erottamisessa käytetyn heksaanin (joka on vaarallista eläinten ja ihmisten terveydelle) poistamiseksi, on luokiteltava yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 2304 vai nimikkeeseen 2309?

---

(1)  EUVL 2016, L 294, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d'État (Belgia) on esittänyt 8.6.2022 – XXX v. Commissaire général aux réfugiés et aux apatrides

(Asia C-374/22)

(2022/C 326/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d'État

Pääasian asianosaiset

Valittaja: XXX

Vastapuoli: Commissaire général aux réfugiés et aux apatrides

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan j alakohtaa ja 23 artiklaa tulkittava siten, että niitä sovelletaan kahden Belgiassa syntyneen ja siellä pakolaisiksi tunnustettujen lapsen isään, vaikka edellä mainitussa 2 artiklan j alakohdassa täsmennetään, että kansainvälistä suojelua saavan perheenjäsenet ovat direktiivissä 2011/95/EU (1) tarkoitettuja perheenjäseniä, ”jos perhe on muodostettu jo alkuperämaassa”?

2)

Merkitseekö seikka, johon valittaja on vedonnut istunnossa ja jonka mukaan hänen lapsensa ovat riippuvaisia hänestä ja hänen lastensa ensisijaisesti huomioon otettava etu edellyttää valittajan mielestä, että hänelle annetaan kansainvälistä suojelua, direktiivin 2011/95/EU johdanto-osan 18, 19 ja 38 perustelukappaleen kannalta sitä, että direktiivissä 2011/95/EU tarkoitettua kansainvälistä suojelua saavan perheenjäsenten käsitettä pitäisi laajentaa koskemaan perhettä, jota ei ollut vielä muodostettu alkuperämaassa?

3)

Jos kahteen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, voiko direktiivin 2011/95/EU 23 artiklalla, jota ei ole pantu täytäntöön Belgian oikeudessa siten, että Belgiassa pakolaisiksi tunnustettujen ja siellä syntyneiden lasten isälle annettaisiin oleskelulupa tai kansainvälistä suojelua, olla välitön vaikutus?

4)

Jos tähän vastataan myöntävästi, antaako direktiivin 2011/95/EU 23 artikla, kun sitä ei ole pantu täytäntöön, Belgiassa pakolaisiksi tunnustettujen ja siellä syntyneiden lasten isälle oikeuden vaatia 24–35 artiklassa tarkoitettuja etuuksia, kuten oleskelulupaa, jonka perusteella hän voi elää Belgiassa laillisesti perheensä kanssa, tai oikeutta kansainväliseen suojeluun, vaikka tämä isä ei henkilökohtaisesti täytä kansainvälisen suojelun saamisen välttämättömiä edellytyksiä?

5)

Velvoittaako direktiivin 2011/95/EU 23 artiklan tehokas vaikutus, kun sitä luetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 18 ja 24 artiklan sekä direktiivin 2011/95/EU johdanto-osan 18, 19 ja 38 perustelukappaleen valossa, jäsenvaltiota, joka ei ole muuttanut kansallista lainsäädäntöään siten, että tällaisen aseman saaneiden kyseisessä direktiivissä [sen 2 artiklan j alakohdassa tarkoitetut] perheenjäsenet tai [perheenjäsenet, joihin heillä on henkilökohtainen riippuvuussuhde] voisivat, jos he eivät henkilökohtaisesti täytä tämän aseman myöntämisen edellytyksiä, vaatia tiettyjä etuuksia, myöntämään näille perheenjäsenille oikeuden toisesta henkilöstä johdettuun pakolaisasemaan, jotta he voivat vaatia kyseisiä etuuksia perheen yhtenäisyyden säilyttämiseksi?

6)

Velvoittaako direktiivin 2011/95/EU 23 artikla, kun sitä luetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 18 ja 24 artiklan sekä direktiivin 2011/95/EU johdanto-osan 18, 19 ja 38 perustelukappaleen valossa, jäsenvaltiota, joka ei ole muuttanut kansallista lainsäädäntöään siten, että pakolaiseksi tunnustetun vanhemmat voisivat saada direktiivin 24–35 artiklassa lueteltuja etuuksia, myöntämään toisesta henkilöstä johdettua kansainvälistä suojelua, jotta ensisijaisesti huomioon otettavalle lapsen edulle annetaan suurempi merkitys kuin muille seikoille ja varmistetaan viimeksi mainitun pakolaisaseman tehokkuus?

---

(1)  EUVL 2011, L 337, s. 9.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Pécsi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 14.6.2022 – Tüke Busz Közösségi Közlekedési Zrt. v. Nemzeti Adó- ja Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

(Asia C-391/22)

(2022/C 326/15)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Pécsi Törvényszék

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Tüke Busz Közösségi Közlekedési Zrt.

Vastapuoli: Nemzeti Adó- ja Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko vero- ja tullihallituksen käsiteltävässä asiassa tekemä päätös ja sen siinä soveltama käytäntö, jonka mukaan ”säännölliseen henkilöliikenteeseen käytettyjen liikennevälineiden huollon ja polttoaineen tankkauksen edellyttämiä ajomatkoja ei lueta säännöllisen henkilöliikenteen piiriin”, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY (1) säännösten mukainen?

---

(1)  EUVL 2003, L 283, s. 51.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 21.6.2022 – AB v. Disziplinarrat der Österreichischen Apothekerkammer

(Asia C-417/22)

(2022/C 326/16)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Revision-menettelyn valittaja: AB

Vastapuolena oleva viranomainen: Disziplinarrat der Österreichischen Apothekerkammer

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiivin 2001/83/EY (1), sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.2004 annetulla direktiivillä 2004/27/EY (2), 87 artiklan 3 kohtaa ja 90 artiklaa tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan lääkkeiden hintamainonta on kielletty?

---

(1)  Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY (EYVL 2001, L 311, s. 67).

(2)  Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/27/EY (EUVL 2004, L 136, s. 34).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Augstākā tiesa (Senāts) (Latvia) on esittänyt 22.6.2022– SIA DOBELES AUTOBUSU PARKS, AS CATA, SIA VTU VALMIERA, SIA JELGAVAS AUTOBUSU PARKS, SIA Jēkabpils autobusu parks v. Iepirkumu uzraudzības birojs, Valsts SIA Autotransporta direkcija

(Asia C-421/22)

(2022/C 326/17)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Augstākā tiesa (Senāts)

Pääasian asianosaiset

Kantajat: SIA DOBELES AUTOBUSU PARKS, AS CATA, SIA VTU VALMIERA, SIA JELGAVAS AUTOBUSU PARKS, SIA Jēkabpils autobusu parks

Muut osapuolet: Iepirkumu uzraudzības birojs, Valsts SIA Autotransporta direkcija

Ennakkoratkaisukysymys

Sallitaanko rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 (1) kumoamisesta 23.10.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamisesta rautateiden kotimaan henkilöliikenteen markkinoiden avaamisen osalta 14.12.2016 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/2338 (2), 1 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 2 a artiklan 2 kohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa korvausjärjestely, jossa ei aseteta toimivaltaiselle viranomaiselle velvoitetta korvata julkisen liikennepalvelun tarjoajalle kaikkia kustannuksia korottamalla sopimushintaa (korvauksen määrää) aika ajoin indeksikorotuksella, jossa otettaisiin huomioon kaikki kustannusten lisäykset, jotka liittyvät palvelun suorittamiseen ja joihin palveluntarjoaja ei kykene vaikuttamaan, jolloin ei siis poisteta täysin sitä riskiä, että sille aiheutuu tappioita, joita ei voida korvata?

---

(1)  EUVL 2007, L 315, s. 1.

(2)  Asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamisesta rautateiden kotimaan henkilöliikenteen markkinoiden avaamisen osalta 14.12.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/2338 (EUVL 2016, L 354, s. 22).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Kúria (ylin tuomioistuin, Unkari) on esittänyt 28.6.2022 – MOL Magyar Olaj- és Gázipari Nyrt. v. Mercedes-Benz Group AG

(Asia C-425/22)

(2022/C 326/18)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Kúria

Pääasian asianosaiset

Kantaja: MOL Magyar Olaj- és Gázipari Nyrt.

Vastaaja: Mercedes-Benz Group AG

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Kun emoyhtiö nostaa vahingonkorvauskanteen toisen yhtiön kilpailunvastaisesta menettelytavasta saadakseen korvauksen vahingoista, joita tästä menettelytavasta on aiheutunut yksinomaan sen tytäryhtiöille, onko toimivaltainen tuomioistuin emoyhtiön kotipaikan tuomioistuin sillä perusteella, että se on tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (1) (jäljempänä asetus N:o 1215/2012) 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu paikkakunta, missä vahinko sattui?

2.	Onko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 kohdan soveltamisen kannalta merkityksellistä, että kaikki tytäryhtiöt eivät kuuluneet emoyhtiön konserniin riidan kohteena olevien eri ostojen tekohetkellä?

---

(1)  EUVL 2012, L 351, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht München (Saksa)on esittänyt 1.7.2022 – Generalstaatsanwaltschaft München v. HF

(Asia C-435/22)

(2022/C 326/19)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht München

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Generalstaatsanwaltschaft München

Vastaaja: HF

Ennakkoratkaisukysymys

Onko tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Schengenissä 19.6.1990, 54 artiklaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (1) 50 artiklan kanssa, tulkittava siten, että nämä määräykset ovat esteenä kyseisen yleissopimuksen sopimusvaltion ja Euroopan unionin jäsenvaltion viranomaisten tekemälle sellaisen kolmannen maan kansalaisen, joka ei ole SEUT 20 artiklassa tarkoitettu unionin kansalainen, rikoksen johdosta tapahtuvalle luovuttamiselle kolmanteen maahan, jos asianomainen henkilö on jo tuomittu lainvoimaisesti toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa samoista teoista, joita luovutuspyyntö koskee, ja kyseinen tuomio on pantu täytäntöön ja jos päätös kieltäytyä kyseisen henkilön luovuttamisesta kolmanteen maahan olisi mahdollinen ainoastaan hyväksymällä se, että näin rikotaan kyseisen kolmannen maan kanssa tehtyä rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaa kahdenvälistä sopimusta?

---

(1)  EUVL 2000, C 364, s. 1.

Kanne 5.7.2022 – Euroopan komissio v. Irlanti

(Asia C-439/22)

(2022/C 326/20)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: U. Małecka, L. Malferrari, E. Manhaeve ja J. Samnadda)

Vastaaja: Irlanti

Vaatimukset

—

Unionin tuomioistuimen on todettava, että Irlanti ei ole noudattanut eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11.12.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 (1) 124 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

—	Irlanti on velvoitettava maksamaan komissiolle kiinteämääräinen hyvitys, jonka määrä on 5 544,90 euroa päivältä ja joka on kuitenkin vähintään 1 376 000 euroa.

—

Mikäli 1 kohdan mukainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu tuomion julistamispäivään saakka, Irlanti on velvoitettava maksamaan komissiolle uhkasakkoa 24 942,90 euroa päivältä tässä oikeudenkäynnissä annettavan tuomion julistamispäivästä lähtien siihen saakka, kunnes se on täyttänyt direktiivin mukaiset jäsenyysvelvoitteensa.

—	Irlanti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11.12.2018 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/1972 vahvistetaan televiestintämarkkinoiden säännöt. Direktiivin 124 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan päivämäärä 21.12.2020 jäsenvaltioiden määräajaksi direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Komissio lähetti Irlannille 3.2.2021 päivätyllä kirjeellä virallisen huomautuksen tilanteessa, jossa komissio ei ollut saanut Irlannilta mitään ilmoitusta direktiivin noudattamisen edellyttämien toimenpiteiden toteuttamisesta. Komissio lähetti Irlannille perustellun lausunnon 23.9.2021 päivätyllä kirjeellä, koska se ei ollut saanut muuta ilmoitusta direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Irlanti ei ole kuitenkaan vielä toteuttanut täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja joka tapauksessa niistä ei ole ilmoitettu komissiolle.

---

(1)  EUVL 2018, L 321, s. 36.

Kanne 7.7.2022 – Euroopan komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-449/22)

(2022/C 326/21)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Caro de Sousa, U. Małecka, L. Malferrari ja E. Manhaeve)

Vastaaja: Portugalin tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11.12.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 124 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia säännöksiä 21.12.2020 mennessä tai ei ole ainakaan ilmoittanut komissiolle kyseisistä säännöksistä.

—

Portugalin tasavalta on velvoitettava maksamaan kiinteä 5 181,30 euron määrä 22.12.2020 lähtien jokaiselta päivältä siihen saakka, kunnes Portugalin tasavalta on täyttänyt velvoitteensa tai kunnes SEUT 260 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu tuomio annetaan, kuitenkin määrältään vähintään 1 286 000 euroa.

—	Portugalin tasavalta on velvoitettava maksamaan 23 307,30 euron suuruinen rahamääräinen seuraamus jokaiselta päivältä tuomion julistamista lähtien siihen saakka, kunnes Portugalin tasavalta on täyttänyt velvoitteensa.

—	Portugalin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/1972 (1), joka annettiin 11.12.2018, säädetään eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä. Direktiivi olisi pitänyt saattaa osaksi Portugalin oikeusjärjestystä 21.12.2020 mennessä, ja Portugalin tasavallan olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle annetuista täytäntöönpanosäännöksistä.

Komissio lähetti 3.2.2021 Portugalin tasavallalle virallisen huomautuksen. Tämän jälkeen, 23.9.2021, lähetettiin perusteltu lausunto. Portugalin tasavalta ei ole vieläkään antanut direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia tai hallinnollisia säännöksiä tai ei ole ainakaan ilmoittanut komissiolle kyseisistä säännöksistä.

---

(1)  EUVL 2018, L 321, s. 36.

Kanne 8.7.2022 – Euroopan komissio v. Puolan tasavalta

(Asia C-452/22)

(2022/C 326/22)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Malferrari, E. Manhaeve ja U. Małecka)

Vastaaja: Puolan tasavalta

Vaatimukset

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

1.

toteaa, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11.12.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ei ole ainakaan ilmoittanut niistä komissiolle

2.	velvoittaa Puolan tasavallan maksamaan päivittäin 13 180,5 euron kiinteän määrän, jolloin kiinteän määrän on oltava yhteensä vähintään 3 270 000 euroa

3.

siinä tapauksessa, että ensimmäisessä kohdassa mainittu sopimusloukkaus kestää käsiteltävässä asiassa annettavan tuomion julistamiseen saakka, velvoittaa Puolan tasavallan maksamaan komissiolle uhkasakkoa 59 290,5 euroa kultakin viivästyspäivältä tuomion julistamisesta käsiteltävässä asiassa alkaen siihen asti, kunnes Puolan tasavalta on täyttänyt direktiivin mukaiset velvoitteensa

4.	velvoittaa Puolan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivissä (EU) 2018/1972 vahvistetaan oikeudellinen kehys telekommunikaatioalalle. Määräaika direktiivin täytäntöönpanolle päättyi 31.12.2020.

Komissio lähetti 3.2.2021 Puolan tasavallalle virallisen huomautuksen. Komissio osoitti 23.9.2021 Puolan tasavallalle perustellun lausunnon. Puolan tasavalta ei kuitenkaan ole vielä toteuttanut täytäntöönpanotoimenpiteitä tai ei ole ainakaan ilmoittanut niistä komissiolle.

---

(1)  EUVL 2018, L 321, s. 36.

Kanne 7.7.2022 – Euroopan komissio v. Latvian tasavalta

(Asia C-454/22)

(2022/C 326/23)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Malferrari, E. Manhaeve, U. Małecka ja A. Sauka)

Vastaaja: Latvian tasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

toteaa, että Latvian tasavalta ei ole noudattanut eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11.12.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia tämän direktiivin 124 artiklan 1 kohdan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ei ole ainakaan ilmoittanut niistä komissiolle

—	velvoittaa Latvian tasavallan maksamaan sakkoa 1 145,30 euroa päivässä, eikä yhteensä alle 316 000 euroa

—

siinä tapauksessa, että ensimmäisessä luetelmakohdassa mainittujen velvoitteiden täyttämättä jättäminen kestää käsiteltävässä asiassa annettavan tuomion julistamiseen saakka, velvoittaa Latvian tasavallan maksamaan komissiolle uhkasakkoa 1 145,34 euroa kultakin viivästyspäivältä tuomion julistamisesta käsiteltävässä asiassa alkaen siihen ajankohtaan asti, jona Latvian tasavalta on täyttänyt mainitun direktiivin mukaiset velvoitteensa

—	velvoittaa Latvian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11.12.2018 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/1972 vahvistetaan oikeudellinen kehys telekommunikaatioalalle. Määräaika direktiivin täytäntöönpanolle päättyi 31.12.2020.

Komissio lähetti 3.2.2021 Latvian tasavallalle virallisen huomautuksen. Komissio osoitti 23.9.2021 Latvian tasavallalle perustellun lausunnon. Latvian tasavalta ei kuitenkaan ole vielä toteuttanut täytäntöönpanotoimenpiteitä tai ei ole ainakaan ilmoittanut niistä komissiolle.

---

(1)  EUVL 2018, L 321, s. 36.

Kanne 8.7.2022 – Euroopan komissio v. Slovenian tasavalta

(Asia C-457/22)

(2022/C 326/24)

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Kocjan, L. Malferrari, E Manhaeve, U. Małecka)

Vastaaja: Slovenian tasavalta

Vaatimukset

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

—

toteaa, että Slovenian tasavalta ei ole noudattanut eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11.12.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 (1) 124 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ainakaan toimittanut niitä komissiolle

—

velvoittaa SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla Slovenian tasavallan maksamaan 6 256,17 euron uhkasakon kultakin päivältä tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä alkaen, koska Slovenian tasavalta ei ole noudattanut velvollisuuttaan ilmoittaa direktiivin (EU) 2018/1972 noudattamisen edellyttämistä toimenpiteistä

—	velvoittaa SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla Slovenian tasavallan maksamaan 1 390,77 euron kiinteämääräisen hyvityksen päivää kohti niin monelta päivältä kuin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen kestää, kuitenkin vähintään 383 000 euron kiinteämääräisen hyvityksen

—	velvoittaa Slovenian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11.12.2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/1972 perustetaan sääntelyjärjestelmä, jolla taataan verkkojen ja sähköisen viestinnän palvelujen tarjoamisen vapaus Euroopan unionissa. Määräaika direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä on päättynyt 21.12.2020.

Edellä mainitun määräajan päättymisen jälkeen Slovenian tasavalta ei ole ilmoittanut komissiolle ainoastakaan toimenpiteestä direktiivin täytäntöön panemiseksi. Tämän vuoksi komissio antoi Slovenian tasavallalle tiedoksi 4.2.2021 virallisen huomautuksen ja lähetti 23.9.2021 Slovenian tasavallalle perustellun lausunnon. Tästä huolimatta Slovenian tasavalta ei ole vieläkään toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä tai se ei ole ainakaan toimittanut niitä komissiolle.

---

(1)  Eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11.12.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1972 (uudelleenlaadittu) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti (EUVL 2018, L 321, s. 36).

Valitus, jonka Airoldi Metalli SpA on tehnyt 12.7.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-328/21, Airoldi Metalli v. komissio, 2.5.2022 antamasta määräyksestä

(Asia C-467/22 P)

(2022/C 326/25)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Airoldi Metalli SpA (edustajat: M. Campa, M. Pirovano, V. Villante ja D. Rovetta, avvocati, sekä P. Gjørtler advokat)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen määräyksen ja toteaa, että Airoldi Metalli SpA:n kanne voidaan ottaa tutkittavaksi

—	palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen Airoldi Metalli SpA kanteen asiakysymyksen tutkimiseksi ja

—	velvoittaa komission korvaamaan tämän valituksen käsittelystä ja asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste. Oikeudellinen virhe SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeistä osaa sekä sellaisen sääntelytoimen vaatimusta ja käsitettä tulkittaessa, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Tosiseikkojen virheellinen luonnehdinta ja selvitysaineiston vääristäminen.

Toinen valitusperuste. Oikeudellinen virhe SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa ja erityisesti vaatimusta ”koskee – – suoraan ja erikseen” tulkittaessa. Tosiseikkojen virheellinen luonnehdinta.

Kanne 1.6.2022 – Danske Fragtmænd v. komissio

(Asia T-334/22)

(2022/C 326/26)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Danske Fragtmænd A/S (Åbyhøj, Tanska) (edustaja: asianajaja L. Sandberg-Mørch)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	toteamaan, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu

—	kumoamaan 10.9.2021 annetun komission päätöksen (EU) 2022/459 (1), ja

—	velvoittamaan komissio vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäisellä kanneperusteella väitetään, että komissio teki virheen katsoessaan, että vuonna 2017 tehdyssä lokakuun sopimuksessa tarkoitetun noin 5,67 miljardin Ruotsin kruunun (SEK) myöntäminen Post Danmarkille koostui useista erillisistä toimenpiteistä, joihin kuuluivat (i) toimenpide, jolla Tanska myönsi Post Danmarkille 1,683 miljardia Ruotsin kruunua irtisanomiskustannuksia varten, (ii) toimenpide, jolla Tanska myönsi PostNord AB:lle 267 miljoonaa Ruotsin kruunua (siirrettäväksi Post Danmarkille), (iii) toimenpide, jolla Ruotsi myönsi PostNord AB:lle 400 miljoonaa Ruotsin kruunua (siirrettäväksi Post Danmarkille) sekä (iv) toimenpide, jolla PostNord-konserni teki Post Danmarkiin 2,339 miljardin Tanskan kruunun (3,3 miljardia Ruotsin kruunua) pääomanlisäyksen.

2)

Toisella kanneperusteella väitetään, että vaikka PostNord-konsernin Post Danmarkiin tekemää 2,339 miljardin Tanskan kruunun (3,3 miljardia Ruotsin kruunua) pääomanlisäystä voitaisiin pitää erillisenä toimenpiteenä (quod non), komissio teki virheen katsoessaan, että PostNord-konsernin Post Danmarkiin tekemä pääomanlisäys ei tuottanut Post Danmarkille etua.

---

(1)  Valtiontuesta SA.49668 (2019/C) (ex 2017/FC) ja SA.53403 (2019/C) (ex 2017/FC), jonka Tanska ja Ruotsi ovat toteuttaneet PostNord AB:n ja Post Danmark A/S:n hyväksi, 10.9.2021 annettu komission päätös (EU) 2022/459 (tiedoksiannettu numerolla C(2021) 6568) (EUVL 2022, L 93, s. 146).

Kanne 24.6.2022 – Heßler v. komissio

(Asia T-369/22)

(2022/C 326/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Michael Heßler (Mannebach, Saksa) (edustaja: asianajaja I. Steuer)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan nimittävän viranomaisen 25.3.2022 antaman päätöksen valitukseen

—

velvoittamaan vastaajan edelleen myöntämään asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 260/68 3 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun verovähennyksen, sellaisena kuin se on vahvistettu hallintojohtajien päätelmissä 222/04, taannehtivasti 1.8.2021 alkaen ja niin kauan kuin sen edellytykset täyttyvät

—	määräämään maksamatta oleville määrille suoritettavaksi korkoa varainhoitoasetuksen mukaisesti

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitukseen annetun päätöksen mukaan kantaja, joka vetoaa asetuksen N:o 260/68 (1) tulkitsemiseksi hallintojohtajien päätelmiin 222/04, jättää huomiotta 12.3.2020 annettuun tuomioon XB v. EKP (T-484/18, ei julkaistu, EU:T:2020:90) perustuvan uuden oikeuskäytännön. Kyseisillä päätelmillä ei muutenkaan ole sitovaa oikeusvaikutusta yksittäistapauksessa. Hallinnon ei sen vuoksi tarvitse soveltaa niitä, koska viime kädessä kaikki ratkaisut ovat yksittäistapausten ratkaisuja. Päätöksen mukaan sillä, että kantajan tilanne ei ole rinnastettavissa asian T-484/18 kantajan tilanteeseen, ei ole merkitystä vaan oikeus verovähennykseen on vain henkilöllä, jolle maksetaan lapsilisää.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että hallinto ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin. Kantaja on, kuten aikaisemminkin, tehnyt kaksi pyyntöä siitä, että hänelle myönnettäisiin edelleen asetuksen N:o 260/68 3 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan nojalla, siten kuin asiasta määrätään tarkemmin hallintojohtajien päätelmissä 222/04, verovähennys hänen kummankin yli 26-vuotiaan lapsensa perusteella. Hallinto on tämän jälkeen lähettänyt hänelle kaksi ilmoitukseksi kutsuttua sähköpostiviestiä, joissa on todettu, että tuomion T-484/18 perusteella verovähennys myönnetään jatkossa vain, mikäli kantajalle maksetaan lapsilisää. Ilmoitusten mukaan kantaja ei voi tehdä näistä ilmoituksista henkilöstösääntöjen 90 artiklan mukaista valitusta, koska kyse ei ole päätöksestä. Hallinto ei ole tämän jälkeen tehnyt minkäänlaista päätöstä hänen pyyntöjensä johdosta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu valitukseen annetun päätöksen kohdetta koskevaan virheeseen. Valituksen kohteella ja päätöksellä ei ole mitään yhteyttä keskenään. Kantaja on tehnyt henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla valituksen sen johdosta, ettei hänen pyyntöönsä ole vastattu. Kantajan tekemäksi väitetty kumoamisvaatimus päätöksistä, joita ei todellisuudessa ole tehty, on kuitenkin hylätty 25.3.2022 sillä perusteella, että päätökset ovat virheettömiä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu huollettavana olevan lapsen käsitteen virheelliseen tulkintaan Hallinto katsoo, että huollettavana olevia lapsia ovat vain lapset, joiden perusteella maksetaan lapsilisää. Koska kantajan lapset ovat ylittäneet 26 vuoden ikärajan, hallinnon mukaan kantajalla ei enää ole huollettavana olevia lapsia eikä siten myöskään vastaavaa oikeutta verovähennykseen. Näin ollen hallinto sekoittaa toisiinsa huollettavana olevan lapsen käsitteen ja lapsilisän saamisen lisäedellytykset.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu verovähennyksen edellytysten virheelliseen tulkintaan — Kantaja katsoo, että hallintojohtajien nykyiset päätelmät ovat sisältyneet osana vuoden 2004 henkilöstösääntöuudistukseen ja että niitä tarkasteltaessa on siten myös otettava huomioon tämä asiayhteys kokonaisuudessaan. Hallinto ei yksinkertaisesti voi irrottaa uudistuspaketista sen yksittäisiä osia sen mukaan, mikä on sille taloudellisesti edullista. — Mainitun tuomion T-484/18 perusteluissa viitataan 27.11.1980 annettuun tuomioon Sorasio-Allo ym. v. komissio (81/79, 82/79 ja 146/79, EU:C:1980:270), eikä se tämän vuoksi voi olla uutta oikeuskäytäntöä. Yhteisöjen tuomioistuin ei ole ottanut viimeksi mainitussa tuomiossa huomioon kaikkia kieliversioita. Sen tuolloin tekemä johtopäätös, jonka mukaan verovähennys on lapsilisää täydentävä, ei saa tällaista vahvistusta asetuksen N:o 260/68 muissa kieliversioissa. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole ollut merkitystä tähän mennessä, koska verovähennyksen myöntäminen vanhempienkin lasten perusteella on ollut vuosikymmenten ajan riidatonta. — Myöskään sanamuodoltaan lähes samansisältöiseen aikaisempaan asetukseen N:o 32 (ETY), 12 (Euratom) (2) perustuvan historiallisen tulkinnan perusteella ei voida päätyä siihen, että verovähennys huollettavana olevan lapsen perusteella olisi lapsilisän täydennys. Sidesanana käytetty ilmaisu ”außerdem” (lisäksi) viittaa yksiselitteisesti sitä edeltävässä alakohdassa tarkoitettuihin kiinteämääräisiin tulonhankkimismenoihin eikä lapsilisään. — Oikeusvertailevan tulkinnan perusteella verovähennyksen myöntäminen huollettavana olevien henkilöiden elatuksesta johtuvista menoista, jotka ovat epätavallinen taloudellinen rasitus, on normaali menettelytapa, jota neuvosto on ilmeisesti käyttänyt esikuvana antaessaan asetuksen N:o 260/68. — Sekä lapsilisä että verovähennys edellyttävät huollettavana olevan lapsen olemassaoloa; verovähennyksen saaminen ei sen sijaan edellytä lapsilisän olemassaoloa. Tässä on kyse formaalin logiikan kannalta virhepäätelmästä, jossa premissi ja johtopäätös on sääntöjenvastaisella tavalla vaihdettu keskenään.

---

(1)  Euroopan yhteisöille suoritettavaan veroon sovellettavien edellytysten ja menettelyn vahvistamisesta 29.2.1968 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom, EHTY) N:o 260/68 (EUVL 1968, L 56, s. 8).

(2)  Asetus N:o 32 (ETY), 12 (Euratom) Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 12 artiklan 1 kohdassa määrättyyn Euroopan yhteisöille suoritettavaan veroon sovellettavien edellytysten ja menettelyn vahvistamisesta (EYVL 1962, 45, s. 1461).

Kanne 21.6.2022 – Izuzquiza ym. v. parlamentti

(Asia T-375/22)

(2022/C 326/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Luisa Izuzquiza (Berliini, Saksa), Arne Semsrott (Berliini) ja Stefan Wehrmeyer (Berliini) (edustaja: asianajaja J. Pobjoy, Barrister-at-Law)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla Euroopan parlamentin 8.4.2022 antaman lopullisen päätöksen, jolla on viite A(2021)10718C, siltä osin kuin Euroopan parlamentti totesi, että se saattoi tukeutua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja/tai 4 artiklan 6 kohtaan perustellakseen kieltäytymisensä antamasta kokonaan ja/tai osittain tutustuttavaksi kantajien 28.2.2022 päivätyssä uudistetussa hakemuksessa pyytämiä asiakirjoja, ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahteen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan parlamentti on rikkonut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.

2)	Toinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan parlamentti on rikkonut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaa.

---

(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

Kanne 29.6.2022 – Cayago Tec v. EUIPO – iAqua (vesijetit, moottoriveneet)

(Asia T-377/22)

(2022/C 326/29)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Cayago Tec GmbH (Bad Salzuflen, Saksa) (edustaja: asianajaja J. Güell Serra)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: iAqua (Shenzen) Ltd (Shenzen, Kiina)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen malli: Yhteisömalli (vesijetit, moottoriveneet) – Yhteisömalli nro 6 611 570-0001

Riidanalainen päätös: EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 19.4.2022 asiassa R 951/2021-3 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaan

—	velvoittaa EUIPO:n ja väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan sekä kyseisen asetuksen 4 ja 6 artiklan rikkominen.

Kanne 4.7.2022 – PAN Europe v. komissio

(Asia T-412/22)

(2022/C 326/30)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Pesticide Action Network Europe (PAN Europe) (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja A. Bailleux)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 27.4.2022 päivätyn komission päätöksen, jossa hylättiin kantajan esittämä sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö, joka koskee komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2021/2068, (1) siltä osin kuin sillä lykätään dimoksistrobiinin hyväksynnän voimassaoloajan päättymistä

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen ja ensisijainen kanneperuste perustuu siihen, että riidanalainen päätös on kumottava, koska se perustuu 21.10.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (jäljempänä kasvinsuojeluaineasetus) (2) 17 artiklan sääntöjenvastaiseen tulkintaan. — Kantajan mukaan riidanalainen päätös perustuu sellaiseen kasvinsuojeluaineasetuksen 17 artiklan tulkintaan, joka ei ole yhteensopiva — kasvinsuojeluaineasetuksen 4, 5 ja 21 artiklassa ja sen liitteessä II olevassa 3.6.5 kohdassa vahvistettujen olennaisten vaatimusten kanssa, jotka sisältyvät SEUT 9, SEUT 11, SEUT 168 ja SEUT 191 artiklaan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 ja 37 artiklaan — kasvinsuojeluaineasetuksen 7, 9, 12, 14 ja 15 artiklaan sisältyvien tarkoituksenmukaisuusvaatimusten kanssa.

2.

Toinen ja toissijainen kanneperuste perustuu siihen, että kantajan mukaan kasvinsuojeluaineasetuksen 17 artiklaa ei tule soveltaa SEUT 277 artiklan perusteella, koska se on varovaisuusperiaatteen, SEUT 9, SEUT 11, SEUT 168 ja SEUT 191 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 ja 37 artiklan vastainen. — Kantaja väittää, että jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että riidanalainen päätös (ja komission täytäntöönpanoasetus) perustuu kasvinsuojeluaineasetuksen 17 artiklan pätevään tulkintaan, tämä säännös tulisi jättää huomiotta nyt käsiteltävässä asiassa SEUT 277 artiklan perusteella, koska se on varovaisuusperiaatteen, SEUT 9, SEUT 11, SEUT 168 ja SEUT 191 artiklan sekä perusoikeuskirjan 35 ja 37 artiklan vastainen. Kyseinen 17 artikla ei täten voi olla asianmukainen oikeudellinen perusta riidanalaiselle päätökselle, joka on näin ollen kumottava.

---

(1)  Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden benfluraliini, dimoksistrobiini, fluatsinami, flutolaniili, mekoproppi-P, mepikvatti, metirami, oksamyyli ja pyraklostrobiini hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä 25.11.2021 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/2068 (EUVL 2021 L 421, p. 25).

(2)  Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21.10.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 (EUVL 2009 L 309, s. 1).

Kanne 4.7.2022 – Kypros v. EUIPO – Fontana Food (GRILLOUMI)

(Asia T-415/22)

(2022/C 326/31)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Kyproksen tasavalta (edustajat: asianajajat S. Malynicz ja C. Milbradt)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Fontana Food AB (Tyresö, Ruotsi)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin GRILLOUMI rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro No 15 963 291

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 13.4.2022 asiassa R 1284/2018-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPOn ja muun osapuolen valituslautakunnassa vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kumoamista vaativan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Valituslautakunta on rikkonut Europan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun se on analysoinut virheellisesti sekaannusvaaraa tarkastusmerkkien osalta

—	Valituslautakunta on edelleen rikkonut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun se on tehnyt tässä asiassa virheellisen analyysin tavaroiden samankaltaisuudesta suhteessa palveluihin

—	Valituslautakunta on myös tehnyt virheen soveltaessaan asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun se on harkinnut erottamiskyvyn roolia tarkastusmerkkien osalta.

Kanne 6.7.2022 – MEDEX v. EUIPO – Gerrit Cornelis Johan Stein (medex)

(Asia T-419/22)

(2022/C 326/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: MEDEX, živilska industrija, d.o.o. (Ljubljana, Slovenia) (edustaja: asianajaja N. Čuden)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Gerrit Cornelis Johan Stein (Elp, Alankomaat)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity ruskean, keltaisen ja valkoisen värinen kuviomerkki medex – EU-tavaramerkki nro 10 307 494

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 3.5.2022 asiassa R 1361/2021-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohdan mukainen perusteluvelvollisuus on laiminlyöty.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklaa ja erityisesti 58 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 58 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

Kanne 11.7.2022 – Coljnar v. EUIPO – Barbarian Sports Wear (Barbarian fashion)

(Asia T-427/22)

(2022/C 326/33)

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Nataly Coljnar (Maribor, Slovenia) (edustaja: asianajaja A. Pregelj)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Barbarian Sports Wear Inc. (Kitchener, Ontario, Kanada)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröitävä kuviomerkki, joka sisältää sanaosan Barbarian fashion – Rekisteröintihakemus nro 18 180 380

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 12.5.2022 asiassa R 1953/2021-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja Barbarian Sports Wear Inc. -yhtiön vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 6.7.2022 – Laboratorios Ern v. EUIPO – Arrowhead Pharmaceuticals (TRiM)

(Asia T-428/22)

(2022/C 326/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Laboratorios Ern, SA (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja S. Correa Rodríguez)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Arrowhead Pharmaceuticals, Inc. (Pasadena, Kalifornia, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Sanamerkin TRiM Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 411 062

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 12.4.2022 asiassa R 1158/2021-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja hylkää kansainvälisen tavaramerkin nro 1 411 062 TRIM Euroopan unionin nimeävän rekisteröinnin kaikkien tavaroiden ja palvelujen osalta,

—	velvoittaa vastaajan ja Arrowhead Pharmaceuticals, Inc.:in, jos tämä osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 8.7.2022 – Oatly v. EUIPO – D’s Naturals (Wow no cow!)

(Asia T-429/22)

(2022/C 326/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Oatly AB (Malmö, Ruotsi) (edustaja: asianajaja M. Johansson)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: D’s Naturals LLC (Cincinnati, Ohio, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki Wow no cow! – EU-tavaramerkki nro 12 862 331

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 2.5.2022 asiassa R 1539/2021-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	hylkää muun osapuolen mitättömyyshakemuksen ja sallii siten sen, että EU-tavaramerkiksi nro No 12 862 331 rekisteröity merkki Wow no cow!, säilyy rekisteröitynä kaikkien tavaroiden osalta

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen.

Kanne 8.7.2022 – Spreewood Distillers v. EUIPO – Radgonske gorice (STORK)

(Asia T-433/22)

(2022/C 326/36)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Spreewood Distillers GmbH (Schlepzig, Saksa) (edustajat: asianajajat O. Spieker ja D. Mienert)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Radgonske gorice d.o.o. (Gornja Radgona, Slovenia)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin STORK rekisteröinnistä EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 170 885

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 10.5.2022 asiassa R 1782/2021-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 11.7.2022 – Topas v. EUIPO – Tarczyński (VEGE STORY)

(Asia T-434/22)

(2022/C 326/37)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Topas GmbH (Mössingen, Saksa) (edustajat: asianajajat S. Hofmann ja W. Göpfert)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Tarczyński S.A. (Trzebnica, Puola)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-sanamerkki VEGE STORY – Rekisteröintihakemus nro 18 213 582

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 10.5.2022 asiassa R 1977/2021-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin väitteestä 29.9.2021 tehty päätös on kumottu ja väite on hylätty kokonaisuudessaan

—	velvoittaa vastapuolen korvaamaan valitusmenettelyn ja väitemenettelyn oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 12.7.2022 – Pascoe pharmazeutische Präparate v. EUIPO – Novartis Pharma (PASCELMO)

(Asia T-435/22)

(2022/C 326/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Pascoe pharmazeutische Präparate GmbH (Gießen, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Kinkeldey, S. Brandstätter ja S. Clotten)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Novartis Pharma AG (Basel, Sveitsi)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Sanamerkin PASCELMO Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 516 387

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 4.5.2022 asiassa R 1890/2021-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

—	velvoittaa vastaajan ja muun osapuolen valituslautakunnassa, jos tämä osallistuu asiaan väliintulijana, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

Kanne 12.7.2022 – Vanhove v. EUIPO – Aldi Einkauf (bistro Régent)

(Asia T-437/22)

(2022/C 326/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Vanhove (Bordeaux, Ranska) (edustaja: asianajaja N. Castagnon)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Aldi Einkauf SE & Co. OHG (Essen, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin bistro Régent rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 136 358

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 18.5.2022 asiassa R 1113/2021-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	myöntää EU-tavaranmerkin rekisteröinnin luokkaan 33 kuuluville nimetyille ”viineille”.

—	velvoittaa EUIPO:n ja tarvittaessa muun osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 47 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 14.7.2022 – Rada Perfumery v. EUIPO – Prada (RADA PERFUMES)

(Asia T-439/22)

(2022/C 326/40)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Rada Perfumery SRL (Cluj-Napoca, Romania) (edustaja: asianajaja E.-M. Dicu)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Prada SA (Luxemburg, Luxemburg)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin RADA PERFUMES rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 186 386

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 12.4.2022 asiassa R 1610/2021-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen, hylkää väitteen ja hyväksyy siten EU-tavaramerkin nro 18 186 386 rekisteröinnin.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 5 kohdan rikkominen.

Kanne 18.7.2022 – Columbus Stainless v. komissio

(Asia T-445/22)

(2022/C 326/41)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Columbus Stainless (Pty) Ltd (Middleburg, Etelä-Afrikka) (edustajat: asianajajat L. Catrain González ja F. Pili)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tiettyjen terästuotteiden tuonnissa annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/159 muuttamisesta 21.4.2022 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/664 (1) kokonaisuudessaan tai siltä osin kuin se kohdistuu kantajaan

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka jakautuu kahteen osaan ja perustuu komission laiminlyöntiin antaa ilmoitus tutkinnan aloittamisesta ja suorittaa tutkinta tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä 11.3.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/478 (2) mukaisesti ennen riidanalaisen asetuksen antamista. Kantaja vetoaa siihen, että komission laiminlyönti merkitsee unionin oikeuden vakavaa rikkomista, koska laiminlyönnillä on yhtäältä rikottu suojalausekkeita koskevaa perusasetusta ja loukattu sen taustalla olevia periaatteita, sellaisina kuin niitä on tulkittu WTO:n sääntöjen valossa (ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa), ja toisaalta loukattu kantajan perustavanlaatuisia puolustautumisoikeuksia (ensimmäisen kanneperusteen toinen osa).

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaiseen asetukseen sisältyvät komission perustelut eivät täytä vaatimuksia, jotka on asetettu SEUT 296 artiklassa ja vakiintuneessa oikeuskäytännössä, jonka mukaan perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission arviointi Etelä-Afrikasta tapahtuvaan tuontiin kohdistettavien suojatoimenpiteiden edellytyksistä perustuu useisiin ilmeisiin virheisiin riidanalaisten toimien toteuttamiseen johtaneiden merkityksellisten tosiseikkojen arvioinnissa.

---

(1)  EUVL 2022, L 121, s. 12.

(2)  EUVL 2015, L 83, s. 16.

Kanne 19.7.2022 – Corver v. EUIPO (CHR ME)

(Asia T-446/22)

(2022/C 326/42)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Serge-Paul Corver (Lanaken, Belgia) (edustaja: asianajaja C. König)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki CHR ME – Rekisteröintihakemus nro 18 016 792

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 28.3.2022 asiassa R 2082/2021-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin valitus hylättiin

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.