17.8.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 312/4

Euron kurssi (1)

16. elokuuta 2022

(2022/C 312/04)

1 euro =

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,0131
JPY	Japanin jeniä	136,11
DKK	Tanskan kruunua	7,4368
GBP	Englannin puntaa	0,84218
SEK	Ruotsin kruunua	10,5365
CHF	Sveitsin frangia	0,9625
ISK	Islannin kruunua	140,30
NOK	Norjan kruunua	9,8428
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	24,540
HUF	Unkarin forinttia	406,20
PLN	Puolan zlotya	4,7043
RON	Romanian leuta	4,8820
TRY	Turkin liiraa	18,1994
AUD	Australian dollaria	1,4463
CAD	Kanadan dollaria	1,3076
HKD	Hongkongin dollaria	7,9449
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,6012
SGD	Singaporen dollaria	1,3980
KRW	Etelä-Korean wonia	1 329,66
ZAR	Etelä-Afrikan randia	16,6556
CNY	Kiinan juan renminbiä	6,8767
HRK	Kroatian kunaa	7,5100
IDR	Indonesian rupiaa	14 968,68
MYR	Malesian ringgitiä	4,5245
PHP	Filippiinien pesoa	56,602
RUB	Venäjän ruplaa
THB	Thaimaan bahtia	35,930
BRL	Brasilian realia	5,1835
MXN	Meksikon pesoa	20,1595
INR	Intian rupiaa	80,3745

(1) Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

17.8.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 312/5

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymisen perusteella muutetun yhtenäisen asiakirjan julkaiseminen

(2022/C 312/05)

Euroopan komissio on hyväksynyt tämän vähäisen muutoksen komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 664/2014 (1) 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

Tämä vähäisen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus julkaistaan komission eAmbrosia-tietokannassa.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

” RIGOTTE DE CONDRIEU ”

EU-nro: PDO-FR-0782-AM02 — 11.5.2022

SAN (X) SMM ( )

1. Nimi tai nimet

”Rigotte de Condrieu”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Ranska

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1. Tuotelaji

Luokka 1.3 Juustot

3.2. Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Rigotte de Condrieu” on pieni, täysrasvaisesta vakioimattomasta vuohen raakamaidosta juoksettamalla valmistettu juusto. Juustomassa on pehmeää, eikä sitä ole puristettu.

Juustoa kypsytetään sen muotista poistamisen jälkeen vähintään edellytetyt 8 päivää. Tuloksena on pienen pyöreän kiekon muotoinen, halkaisijaltaan 4,2–5 senttimetriä ja paksuudeltaan 1,9–2,4 senttimetriä oleva juusto. Paino ei saa pidemmänkään kypsytyksen jälkeen olla alle 30 grammaa.

Juuston pinnalla oleva homekasvusto on norsunluun väristä, valkoista tai sinistä. Juustomassan väri vaihtelee valkoisesta norsunluun väriseen, rakenne on kiinteä ja sileä. Rasvapitoisuuden on täydellisen kuivauksen jälkeen oltava vähintään 40 grammaa 100 grammaa juustoa kohden ja kuiva-ainepitoisuuden vähintään 40 grammaa 100 grammaa juustoa kohden.

Juuston ominaistuoksussa on hasselpähkinää, kasveja ja heraa, maku on keskisuolainen.

3.3. Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Vuohien pääasiallisena perusravintona on maantieteelliseltä alueelta saatu korsirehu.

Korsirehu on pysyviltä tai tilapäisiltä laitumilta peräisin olevaa tuoretta ruohoa, kuivaheinää ja eläinten yleensäkin laitumella syömiä kasveja, kuivattua alfalfaa, jonka valkuaispitoisuus on alle 20 prosenttia, sekä muita fermentoimattomia viljeltyjä rehuja, kuten tuleentumatonta viljaa sekä valkuais-, öljy-, mukula- ja palkokasveja, joita käytetään rehuksi ja jotka eivät vaikuta negatiivisesti maidon makuun.

Myös paalatun heinän käyttö vuohien ruokintaan on sallittua, jos sen kuiva-ainepitoisuus on vähintään 55 prosenttia ja se on korjattu yhdellä leikkuulla kultakin viljelylohkolta.

Sääolojen salliessa vuohia laidunnetaan tai niitä ruokitaan maantieteelliseltä alueelta peräisin olevalla tuorerehulla vähintään 120 päivänä vuodessa.

Vuohien täydennysrehun määrä saa olla enintään 350 kilogrammaa rehuainetta vuohta kohden vuodessa. Sallituista täydennysrehuista on olemassa vahvistettu luettelo. Eläimiä saa ruokkia ainoastaan kasveilla, sivutuotteilla ja geneettisesti muuntelemattomista tuotteista saadulla täydennysrehulla.

Etusijalla ovat maantieteellisellä alueella kasvatettu rehu ja täydennysrehu.

Maantieteellisen alueen ulkopuolelta peräisin olevan rehun ja täydennysrehun osuus saa olla yhteensä enintään 40 prosenttia eläinten ruokintaan käytettävästä kuiva-aineesta.

3.4. Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Maidon tuotannon ja jalostuksen sekä juustojen kypsytyksen on tapahduttava maantieteellisellä alueella.

3.5. Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

—

3.6. Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Elintarvikkeiden merkintöjä ja esillepanoa koskevan lainsäädännön mukaisten pakollisten mainintojen lisäksi jokaisessa Rigotte de Condrieu -alkuperänimityksellä varustetussa juustossa tai vähintään jokaisessa kuluttajille tarkoitetussa myyntipakkauksessa on oltava päällysmerkintä, jossa alkuperänimitys ilmoitetaan kirjaimin, jotka ovat kooltaan vähintään kaksi kolmasosaa päällysmerkinnässä sekä Euroopan unionin SAN-merkinnässä samassa näkökentässä olevien suurimpien kirjaimien koosta.

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Rigotte de Condrieu -juustoa valmistetaan Lyonin lounaispuolella sijaitsevalla Massif du Pilat -ylänköalueella. Ylänkö kattaa Rhônen ja Loiren departementit, ja se kuuluu Rhône-Alpesin alueeseen. Maitoa voidaan tuottaa sekä valmistaa ja kypsyttää juustoiksi seuraavissa kunnissa: Rhônen departementin kunnat:

Seuraavat kunnat kokonaan: Ampuis, Condrieu, Echalas, Les Haies, Loire-sur-Rhône, Longes, Sainte- Colombe, Saint-Cyr-sur-Rhône, Saint-Romain-en-Gal, Trèves ja Tupin-et-Semons.

Seuraavat kunnat osittain, kaupunkialueita lukuun ottamatta: Givors ja Saint-Romain-en-Gier.

Loiren departementin kunnat:

Seuraavat kunnat kokonaan: Le Bessat, Bessey, Bourg-Argental, Burdignes, La Chapelle-Villars, Châteauneuf, Chavanay, Chuyer, Colombier, Doizieux, Farnay, Graix, Lupe, Maclas, Malleval, Pavezin, Pelussin, Planfoy, Roisey, Saint-Appolinard, Sainte-Croix-en-Jarez, Saint-Julien-Molin-Molette, Saint- Michel-Sur-Rhône, Saint-Paul-en-Jarez, Saint-Pierre-de-Boeuf, Saint-Sauveur-en-Rue, Tarentaise, La Terrasse-sur-Dorlay, Thélis-la-Combe, La Valla-en-Gier, Veranne, Verin ja La Versanne.

Seuraavat kunnat osittain, kaupunkialueita lukuun ottamatta: Saint-Chamond ja Saint-Etienne.

5. Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Pilat’n ylängön luontaiset ominaisuudet, jotka ovat merkittävästi kytköksissä paikallisen rehun suureen osuuteen eläinten ruokinnassa ja perinteisiin jalostusmenetelmiin, vaikuttavat tämän jo yli vuosisadan ajan maineikkaana tunnetun pienen vuohenjuuston erityisluonteeseen ja aromeihin.

Rigotte de Condrieun maantieteelliselle tuotantoalueelle ovat ominaisia sekä luontoon että ihmiseen liittyvät tekijät. Ylänköalueesta johtuen ilmasto on hyvin vaihtelevaa. Maasto on enimmäkseen mäkistä. Maaperä on väriltään ruskeaa, hapanta ja maakerros ohutta. Ylänköalueesta johtuen ilmasto on hyvin vaihtelevaa.

Maataloustuotanto on näin ollen monipuolista. Vuohien kasvatus on ollut perinteisesti tärkeä elinkeino, ja sellaisena se on säilynyt nykyäänkin.

Massif du Pilat on ylänköaluetta, jota reunustavat luoteessa ja idässä Gier-, l’Ondaine- ja Rhônejokien laaksot ja etelässä Eteizen kukkula. Se kuuluu Massif Central -keskusylänköön, muttei edusta aluetta tyypillisimmillään, sillä Massif du Pilat on geologialtaan vaihtelevaa, maaperä on hapanta ja maakerros ohutta. Seutu on vuoristoista ja rinteet jyrkkiä. Massif du Pilat -ylängöllä esiintyy vanhoja magmaattisia ja metamorfisia kivilajeja sekä harvinaisia, tälle alueelle tyypillisiä chirat-siirtokivimuodostelmia. Maaperän kemiallinen koostumus on melko tasalaatuista. Se sisältää paljon piihappoa, mutta vain vähän rautaa. Sen vuoksi olosuhteet ovat olleet suotuisia happaman maaperän kehittymiselle.

Massif du Pilat -ylänkö muodostaa risteyskohdan, jossa Atlantin valtameren ja Välimeren sekä mantereen ilmastovaikutukset sekoittuvat toisiinsa. Alueen vuoristoisuus vaikuttaa suuresti lämpötilaan ja sateisiin. Sademäärät pysyttelevät kohtuullisina 580 ja 1000 millimetrin välillä, mutta jakautuvat epäsäännöllisesti vuoden mittaan. Kesät ovat kuivia, ja ylängöllä myös tuulee usein ja voimakkaasti.

Alueen sijainti on eteläinen ja mannermaalla, eikä se ole kovin korkealla. Kasvillisuus on kuitenkin tyypillistä kukkuloiden ja vuorten kalkkipitoisilla vyörysoraikoille ja -lohkareikoille.

Maisemia hallitsee vuorenhuippu. Kylät sijaitsevat ryppäinä korkealla, rotkojen halkomilla kallioniemekkeillä. Maasto on kangasmaata ja puusto havumetsää.

Puolet maa-alasta on metsää ja vain 36 prosenttia käytössä olevaa maatalousmaata. Siitä 80 prosenttia on rehuntuotannossa. Loput maatalousmaasta on luonnonniittyjä.

Alueen kasvillisuus on hyvin moninaista (niittytyypistä riippuen 40–60 kasvilajia). Sen vuoksi monet näistä niityistä on hyväksytty luontotyyppidirektiivin mukaisiksi, yhteisön tärkeinä pitämiksi luontotyypeiksi.

Kasvilajit ovat enimmäkseen happaman ja lievästi happaman maan kasveja. Tyypillisimpiä ovat heinäkasvit, esimerkiksi heinäkaura, sekä palkokasvit, kuten maite, sekä muut kasvilajit, kuten purtojuuri ja ruusuruoho.

Vuohitaloudella on Massif du Pilat -ylängöllä pitkät perinteet. Tiloilla on harjoitettu maataloutta monipuolisesti, viljelty maata ja kasvatettu karjaa. Vuohenkasvatus, joka oli alun perin naisten työtä, lisääntyi 1700-luvulta lähtien erityisesti ylängön kuivemmilla alueilla, jotka eivät soveltuneet nautakarjalle.

Näiden alueiden tiloilla on perinteisesti valmistettu juustoa sekä lehmän- että vuohenmaidosta. Lehmänmaidosta valmistettu juusto meni enimmäkseen omaan kulutukseen, jotta myytäväksi riitti vuohenjuustoa, josta sai paremman hinnan.

Alueilla, joilla maatalous oli vähemmän tuottavaa, vuohet olivat taloudellisesti nautakarjaa parempi vaihtoehto, koska vuohia voitiin kasvattaa siellä missä nautojen kasvatus ei ollut kannattavaa. Samansuuruiselta pinta-alalta saatiin siis parempi maidontuotanto.

Juustot olivat pieniä siksi, että ne myytiin lähialueilla (Lyon ja Saint-Etienne), ja pienikokoiset juustot voitiin kuivata ja kypsyttää nopeasti. Koska vuohenjuuston valmistukseen käytetyt reikämuotit olivat pieniä, halkaisijaltaan noin seitsemän senttimetriä, ne oli helppo erottaa lehmänmaitojuustojen valmistukseen käytettävistä suuremmista muoteista. Pienempiä muotteja käytettiin myös siksi, että pientiloilla vuohenmaidon tuotanto oli karjan pienestä koosta johtuen vähäisempää.

Perinteisesti käytetään täysrasvaista vuohen raakamaitoa, joka on vakioimatonta. Valmistusmenetelmän tuloksena syntyy juoksetettua, kypsytettyä ja hapatettua juustomassaa. Maitohappobakteereiden lisääminen tapahtuu ensi sijassa edellisestä juustoumasta peräisin olevan heran avulla. Muotin on sovelluttava juustomassan rakenteeseen. Massaa ei saa paloitella eikä esivaluttaa tai sekoittaa. Juustot käännetään 12 tunnin kuluttua siitä kun ne on siirretty muotteihin, ja samalla ne kuivasuolataan molemmilta puolin.

Rigotte de Condrieun erityisominaisuudet tulevat esiin jo kahdeksan päivän kuluttua siitä, kun juustomassa poistetaan muoteista.

Rigotte de Condrieu -juustolla on seuraavat ominaisuudet:

—	pieni koko (juustokiekko, joka painaa hieman yli 30 grammaa),

—	kevyt pintahomekasvusto, joka on väriltään valkoista, norsunluun väristä tai sinistä,

—	kiinteä ja sileä rakenne, suutuntumaltaan pehmeä juustomassa, jossa ei ole reikiä,

—	hasselpähkinään, kasveihin ja heraan vivahtavat tuoksut ja keskisuolainen maku.

Alueelle tyypillisen happaman maaperän, hietaisen maalajin ja ohuen maakerroksen sekä erityisten ilmasto-olojen ja eläinten kasvatusmenetelmien vuoksi sinne on kehittynyt laitumia, joiden kasvillisuus on hyvin moninaista ja happamalle maalle ominaista.

Kyseisen maantieteellisen alueen laidunten monimuotoinen kasvillisuus ja kasvitieteellinen koostumus vaikuttavat maidon rasvaliukoisten aineiden pitoisuuteen ja koostumukseen. Lisäksi ne edistävät heraan ennen maidon juoksettamista lisättävien mikrobien kehittymistä, mikä puolestaan edistää juuston kypsymistä ja makujen kehittymistä.

Rigotte de Condrieu -juustoon tarvittavan maidon tuottamiseksi käytettävissä eläinten kasvatusmenetelmissä pyritään hyödyntämään alueen ominaisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla: eläimet laiduntavat niityillä, ja niiden ravinnoksi käytetään alueella kasvatettua rehua.

Lisäksi täysrasvaisesta raakamaidosta tapahtuva jalostaminen sekä mahdollisuuksien mukaan aiemmasta juoksetteesta peräisin olevat mikrobit edistävät maidossa olevien mikrobien säilymistä.

Koska valmistusprosessin juoksetusvaiheessa käytettävällä muotilla halutaan säilyttää juustomassan rakenne, Rigotte de Condrieu on tasarakenteista ja sileää. Juustoa käännetään muotissa ja se kuivasuolataan molemmilta puolin, jolloin suola jakautuu tasaisesti. Tällaisen menetelmän ansiosta juustomassa on kiinteää, rakenteeltaan tasaista ja suutuntumaltaan pehmeää.

Tuotantoalueen sijainti lähellä merkittäviä kulutuskeskuksia ja alueen tuuliolosuhteet (Rigotte de Condrieu -juustoa on perinteisesti kuivattu ulkoilmassa eräänlaisessa kuivauskaapissa (chasière)) sekä myös tuottajatilojen järjestyneisyys ovat vaikuttaneet osaltaan siihen, että alueella tuotetaan pienikokoisia vuohenjuustoja. Koska juustot ovat pieniä, ne voidaan kuivata suhteellisen nopeasti ja sen jälkeen kypsyttää.

Luonnonolosuhteet ja se, että suurin osa näiden eläinten rehusta tuotetaan juuri tällä alueella, sekä myös valmistukseen liittyvä osaaminen, esimerkiksi se, miten juusto pitää valuttaa ja säilyttää maidon mikrobit, vaikuttavat kaikki osaltaan siihen, että näiden halkaisijaltaan 4,2–5 senttimetrin kokoisten pikkujuustojen pinnalla oleva homekasvusto on tyypillisesti kevyttä ja väriltään vaihtelevaa. Tämäntyyppisiä keskisuolaisia juustoja pidetään kaupan eri kypsyysvaiheissa, ja niiden ominaistuoksuissa voi olla hasselpähkinää, kasveja ja heraa.

Näiden erityisominaisuuksiensa ansiosta tämä pieni, Massif du Pilat -ylängöllä 1700-luvun lopulta lähtien kehitetty juusto tuli pikku hiljaa tunnetuksi alueella. Sitä kutsuttiin ensin nimellä ”Rigotte”, sitten ”Rigotte de Condrieu”. Nimi tulee Condrieun kantonista, joka oli 1800-luvun puolivälissä alkaneeseen höyrylaivojen aikakauteen saakka vireä Rhônen alueen kauppakeskus. Jo vuonna 1927 Rigotte de Condrieu mainittiin toisena Rhônen departementin kahdesta parhaasta vuohenjuustosta L’Agriculture du Rhône en 1926 -nimisessä tutkimuksessa, jonka toteuttivat Guicherd ja Ponsart.

Eritelmän julkaisutiedot

https://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-423d5444-b239-4166-96ee-327fe057d3a2

(1) EUVL L 179, 19.6.2014, s. 17.

17.8.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 312/9

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuote-eritelmän muun kuin vähäisen muutoksen hyväksymistä koskevan hakemuksen julkaiseminen

(2022/C 312/06)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa muutoshakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

SUOJATUN ALKUPERÄNIMITYKSEN TAI SUOJATUN MAANTIETEELLISEN MERKINNÄN TUOTE-ERITELMÄN MUUN KUIN VÄHÄISEN MUUTOKSEN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVA HAKEMUS

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus

”Pitina”

EU-nro: PGI-IT-02332-AM01 – 21.2.2022

SAN ( ) SMM (X)

1. Hakijaryhmä ja oikeutettu etu

Associazione Produttori Pitina

Via Roma, 1 – 33092 Meduno – PN

ITALIA

P. +39 3356987484

Sähköposti: info@pitina-igp.it

Associazione Produttori Pitina [Pitina-tuotteen tuottajajärjestö] on 14.10.2013 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen nro 12511 13 §:n 1 momentin nojalla oikeutettu muutoshakemuksen tekemiseen.

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Italia

3. Tuote-eritelmän kohta, jota / kohdat, joita muutos koskee

☐	Tuotteen nimi

☒	Tuotteen kuvaus

☐	Maantieteellinen alue

☐	Alkuperätodisteet

☒	Tuotantomenetelmä

☐

TYhteys

☐

Merkinnät

☐	Muu [täsmennettävä]

4. Muutosten tyyppi

☒	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

☐	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n, jonka yhtenäistä asiakirjaa (tai vastaavaa) ei ole julkaistu, tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

5. Muutos/muutokset

5.1. Keskeisten kohtien muuttaminen: Tuotteen kuvaus

Tuote-eritelmän 2 artiklan 4 kohdassa (Tuotteen kuvaus) ja yhtenäisen asiakirjan 3.2 kohdassa (Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta) ilmoitettuja suolan ja proteiinin enimmäispitoisuuksia on muutettu seuraavasti:

Suolapitoisuuden raja-arvoa on muutettu arvosta < 3,5 % arvoon < 5,3 %.

Muutoksella korjataan suolan arvossa esiintynyt kirjoitusvirhe. Nykyisessä arvossa luvut ovat virheellisesti päinvastaisessa järjestyksessä. Tämä käy selvästi ilmi vertailusta tuote-eritelmän 5 artiklan 2 kohdan 5 alakohdassa mainittuihin lukuihin, joiden mukaisesti mausteessa sallitaan vähintään 15 g ja enintään 32 g suolaa lihatahnakiloa kohti. Lihan paino vähenee 30–35 prosenttia kypsytyksen aikana. Maustamisen yhteydessä jokaista tuoretta lihakilogrammaa kohden lisätään 32 g suolaa, mikä tarkoittaa, että kypsytetyssä lihassa on 47,5–49,2 g suolaa. Tämä suolapitoisuus on lähellä oikeaa 5,3 prosentin raja-arvoa eikä näin ollen vastaa tällä hetkellä voimassa olevaa virheellistä lukua. Oikea luku osoittaa yhä, että suolaa lisätään vain vähän, koska natriumkloridia käytetään perinteisesti säilöntäaineena yhdessä savustuksen kanssa.

Proteiinipitoisuuden raja-arvoa on muutettu arvosta < 28 % arvoon < 38 %.

Muutos koskee parametria ”Proteiinipitoisuus”. Pitina-tuotteen valmistuksessa käytettävää lihaa on perinteisesti saatu tuottavan vaiheen lopussa olevista vanhoista lampaista ja vuohista. ”Tuottavan vaiheen loppua” koskevien määritelmien muutokset ovat vähitellen johtaneet siihen, että tuotteen valmistuksessa käytetään aiempaa nuorempien eläinten lihaa, minkä seurauksena proteiinipitoisuus on yleensä suurempi.

Pitina-tuotteen vakiintunut proteiinipitoisuus oli aiemmin alle 28 prosenttia, mikä johtuu siitä, että ensimmäiset fysikaalis-kemialliset arvioinnit tuotteen pitoisuuksista tehtiin vanhojen eläinten lihaa sisältävistä näytteistä, joissa proteiinipitoisuus oli alhainen. Maatalouselintarvikkeiden kulutuksen kehittyessä tuotanto laajeni ja tuotteen valmistuksessa alettiin käyttää tuotannon (lihan ja maidon) kasvatuskierroista peräisin olevien eläinten lihaa, mikä paransi lihan laatua. Proteiinipitoisuus onkin sittemmin standardoitu eniten käytetyn lihan ominaisuuksien perusteella, samalla kun perinteisiä jalostusmenetelmiä on noudatettu.

Pitina-tuotteen perinteet ja alkuperäiset ominaispiirteet ovat pysyneet muuttumattomina, sillä ne on suojattu säännöksillä, joissa määritetään enimmäisproteiinipitoisuus vähimmäisarvon sijaan, päinvastoin kuin useimmissa leikkeleitä ja/tai muita lihavalmisteita koskevissa kuvailevissa vaatimuksissa.

5.2. Muun kuin keskeisen kohdan muuttaminen: Tuotantomenetelmä

Tuote-eritelmän 5 artiklan 2 kohdan 5 alakohtaa (Jalostusvaiheet ja -menetelmät) ja yhtenäisen asiakirjan 3.3 kohtaa (Rehu ja raaka-aineet) on muutettu mausteseoksessa olevien nitraattien ja nitriittien käytön osalta. Muutoksen tarkoituksena on tehdä näiden kahden lisäaineen käytöstä vapaaehtoista.

Muutoksella lisätään ilmaisu ”voidaan käyttää” tuote-eritelmän kohtaan, joka koskee nitriittien ja nitraattien käyttöä mausteseoksessa.

Muutoksen tarkoituksena on muotoilla säännös nimenomaisesti siten, että siinä annetaan mahdollisuus olla käyttämättä nitriittejä ja nitraatteja säilöntäaineina ja/tai stabilointiaineina, koska useat tuottajat katsovat, ettei käytäntö ole olennainen vaatimusten mukaisen Pitina-tuotteen tuotannon kannalta. Muutos ei edellytä tuotteen kuvauksen muuttamista, koska lopputuotteen kuvauksen mukaisesti näitä lisäaineita on nitraattien osalta alle 100 mg/kg ja nitriittien osalta alle 25 mg/kg. Nämä ilmaisut kattavat myös sen, ettei lisäaineita ole lainkaan.

5.3. Muun kuin keskeisen kohdan muuttaminen: Tuotantomenetelmä

Tuote-eritelmän 5 artiklan 2 kohdan 6 ja 7 alakohtaa (Jalostusvaiheet ja -menetelmät) on muutettu täsmentämällä savustamis- ja kuivausvaiheita koskevia tietoja.

Muutos koskee erityisesti 6 alakohtaa, jota on muutettu täsmentämällä, että ”savustaminen voidaan korvata kuivauksella”. Lisäksi savustamisvaihetta koskevaa ympäristön lämpötilaa on muutettu raja-arvoista ”18–30 °C” raja-arvoon ”enintään 30 °C”.

Alakohdassa 7 kuivauksen keston laskemisen aloitusaikaa ”klo 24.00 kuivauksen alkamispäivänä” on muutettu, ja se kuuluu nyt ”siitä tunnista alkaen, jona kuivaus alkaa”.

Yhdessä näiden muutosten tarkoituksena on selventää, että kuivaus- ja savustusvaiheet on mahdollista toteuttaa eri tavoin, ilman että tehdään muutoksia jo määriteltyihin vaatimuksiin. Pitina-tuotetta savustetaan vain kevyesti ja kuivaus on hellävarainen, eikä tarkasti määritetty jako kahteen perättäiseen vaiheeseen ole tarpeen, sillä kyse on pikemminkin kypsymisvaiheessa tarvittavasta vaikutusten yhdistelmästä. Pitina-tuotteen tuotantoprosessissa on toisinaan tarpeen tehdä muutoksia savustus- ja kuivausvaiheisiin. Alkuperäiset vähimmäis-, enimmäis- ja kokonaiskestot sekä polttoajat pysyvät kuitenkin samoina, ja ne on joka tapauksessa toteutettava ennen kypsytysvaihetta.

Savustustilan minimilämpötilaraja on poistettu, koska kyseessä ei ole tekninen parametri, joka vaikuttaa tuotantoprosessin tuloksiin. Lisäksi tällä tavoin voidaan kattaa myös prosessin loppuvaiheen lämpötilat, jotka voivat olla alle 18 °C, erityisesti kylminä talvikuukausina. Jotta tuote savustuu ja säilyy oikein, ainoa tärkeä lämpötilaraja, jota on tarkkailtava, on 30 °C:n enimmäislämpötila.

Myös kuivausvaiheen aloituksen laskentamenetelmää koskevaa sanamuotoa on korjattu poistamalla nykyisessä tuote-eritelmässä oleva kirjoitusvirhe. Kyseisessä kohdassa todetaan virheellisesti, että kuivausvaiheen laskenta alkaa 24 tunnin kuluttua kuivauksen todellisesta alkamisesta.

Kuvatut tarkistukset eivät aiheuta muutoksia tuotteen koostumukseen tai kuvaukseen.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”PITINA”

EU-nro: PGI-IT-02332-AM01 – 21.2.2022

SAN ( ) SMM (X)

1. Nimi (nimet)

”Pitina”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Italia

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1. Tuotetyyppi

Luokka 1.2 Lihavalmisteet (kuumennetut, suolatut, savustetut jne.)

3.2. Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Pitina valmistetaan lihaseoksesta, johon sisältyy

—	pääasiassa vähärasvainen osa, joka saadaan vähintään yhdestä seuraavista eläinlajeista: lammas, vuohi, metsäkauris, kuusipeura, saksanhirvi tai gemssi

—	pääasiassa rasvainen osa, joka saadaan siankyljestä tai -lavasta.

Tuote on puolipallon muotoinen, ja sen ulkopinnan väri vaihtelee kullankeltaisesta kellanruskeaan.

Sisuksen väri vaihtelee kirkkaanpunaisen ja syvän viininpunaisen välillä ja muuttuu ulkoreunaa kohti tummemmaksi. Lihaseos on vähärasvaista ja erittäin hienosyistä. Maku on täyteläinen, maittava ja tyypillisen savumainen.

Kulutukseen saatettaessa Pitina-tuotteella on oltava seuraavat kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet:

Kosteuspitoisuus < 55 %

Suola < 5,3 %

Proteiini < 38 %

Nitraatit < 100 mg/kg

Nitriitit < 25 mg/kg

Paino on 100–300 grammaa.

3.3. Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

—

Raaka-aine (liha):

—	Pitina-tuotteen valmistuksen raaka-aineena käytetään lampaan- tai vuohenlihaa tai sorkkaeläimistä saatavaa lihaa, jonka on pääasiassa vähärasvaisen osan osalta oltava metsäkauriin, kuusipeuran, saksanhirven tai gemssin lihaa, ja pääasiassa rasvaisen osan osalta siankylkeä tai -lapaa.

—	Vähärasvaisen osan on koostuttava pelkästään yhden edellä mainitun lajin lihasta.

Mausteet:

Merisuola- tai vuorisuolaseos taikka niiden yhdistelmä sekä pippuri, valkosipuli, viini ja mausteyrtit; myös nitriittejä ja nitraatteja voidaan käyttää.

Seuraavat mausteyrtit sallitaan: katajanmarja, kumina tai luonnonvarainen fenkoli, fenkolin siemenet, kärsämö (Achillea moschata).

Kuorrutus:

maissijauho.

Raaka-aineella on oltava seuraavat ominaisuudet:

a)	lihan väri ja ominaisuudet: vähärasvainen punainen liha, jossa ei ole rasvakerrosta, verenvuotoa tai verenpurkaumia

b)	siankyljen ja -lavan väri ja ominaisuudet: punainen tai vaaleanpunainen liha ja puhtaanvalkoinen ihra.

Mekaanisesti eroteltua lihaa ei sallita.

Raaka-aineen on oltava seuraavien prosenttiosuuksien rajoissa:

	Vähintään	Enintään
Vähärasvainen osa	70 %	90 %
Rasvainen osa	10 %	30 %

3.4. Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Pitina-tuotteen kaikki tuotantovaiheet raaka-aineen pintarasvan kuorimisesta tuotteen kypsyttämiseen saakka tapahtuvat yksilöidyllä maantieteellisellä alueella.

3.5. Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt

Pitina myydään kokonaisena tyhjiöpakattuna tai suojakaasuun pakattuna. Se voidaan pakata ainoastaan tuotantoalueella ja osana samaa tuotantoprosessia. Pakkaamisen rajoittaminen tällä tavoin on tarpeen tuotteen erityisominaisuuksien varmistamiseksi. Pitina-lihaseosta ei muista kypsytetyistä tuotteista poiketen säilötä suolessa. Ainoa ”kääre” ja suojaava aine on lihaseoksen puolipallon muotoisella pinnalla oleva maissijauho. Kun tuote pakataan tuotantoprosessin aikana, sen muoto ei muutu eikä se kovetu liiallisesti kosteudelle altistumisen ja valvomattoman lämpötilan vuoksi.

3.6. Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Kaikissa pakkauksissa on oltava tuotemerkki ja EU:n tunnus. Suojattu maantieteellinen merkintä ”Pitina” on tehtävä etikettiin selkein ja lähtemättömin kirjaimin siten, että se erottuu selvästi kaikista muista etiketissä olevista merkinnöistä; välittömästi nimityksen jälkeen on merkittävä ilmaisu ”suojattu maantieteellinen merkintä” ja/tai sen kirjainlyhenne ”SMM”.

Tuotteen tunnus on nähtävissä alla.

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Pitina-lihaa tuotetaan yksinomaan Pordenonen maakunnassa seuraavissa kunnissa: Andreis, Barcis, Cavasso Nuovo, Cimolais, Claut, Erto Casso, Frisanco, Maniago, Meduno, Montereale Valcellina, Tramonti di Sopra ja Tramonti di Sotto.

5. Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Pitina-tuotteen erityisyys perustuu sen luontaisiin ominaisuuksiin ja omaperäisyyteen. Siihen käytetään Alppien alueelle epätavallisella tavalla riistan, lampaan tai vuohen lihaa, eikä säilytykseen käytetä luonnonsuolta tai kamaraa, toisin kuin muissa lihavalmisteissa. Pitina-tuotteessa on ohut maissijauhokerros, joka yhdessä hyvin toteutetun savustamisen kanssa mahdollistaa tuotteen kypsymisen ja estää sen kuivumisen. Pitina-lihaa tuotetaan alueella, jolla on tunnusomaiset ympäristöolosuhteet. Alueellinen meteorologinen observatorio (OSMER, 2011) on määritellyt sen erilliseksi esialppien alueeksi. Sen ilmastoprofiiliin kuuluu ennätyksellinen keskimääräinen vuotuinen sademäärä, ilmamassojen toistuva sekoittuminen sekä vuoristomaiseman erityislaatuisuus Alppien alhaisimpana pysyvänä lumikenttänä. Maantieteellisesti Pitina-lihan tuotantoalue sijaitsee kolmessa laaksossa – Valcellina, Val Colvera ja Val Tramontina – Länsi-Friulin ylängön takana olevalla vuoristoalueella Tagliamento- ja Piave-jokien välissä. Osa alueesta on Friulin Dolomiittien luonnonpuiston alueella. Alue on kärsinyt köyhyydestä ja maastamuutosta. Se on kuulunut luontaistalouden piiriin, jossa liha on arvokas hyödyke ja sianlihan tuotanto hyvin harvinaista. Eläinproteiinia saatiin lampaista ja vuohista, jotka teurastettiin vaaditun ikäisinä, tai jotka olivat loukkaantuneet tai kuolleet rotkoon pudotessaan, ja toisinaan luonnonvaraisista sorkkaeläimistä, jotka monesti olivat peräisin salametsästyksestä. Tarve säilyttää vähäinen saatavilla oleva liha mahdollisimman pitkään erityisesti talvella johti säilyttämistekniikoiden kehittämiseen. Tällaiset tekniikat, kuten lihan savustaminen ja stabiloiminen sianihralla, tunnetaan kaikkialla Alppien alueella ja Pohjois-Euroopassa. Pitina-tuotetta varten liha, jota ei kulutettu välittömästi ja joka yleensä oli vähemmän arvokasta ruhonosaa, paloiteltiin, siitä leikattiin pois rasva ja jänteet, ja se pilkottiin laudalla (pestadoria) raskaalla veitsellä (manarin). Massaan lisättiin suolaa, mausteita (joskus marinoituna viinissä) ja luonnonvaraista fenkolia, ja se leivottiin lihapulliksi (pitine), jotka pyöriteltiin maissijauhossa ja savustettiin tulisijalla (fogher tai fogolar). Paikallisten historioitsijoiden vuodesta 1978 keräämän suullisen tiedon (Renata Ventorellin opinnäytetyö ”La cultura popolare di Andreis e la sua valle” [kansankulttuuri Andreisissa ja sen laaksossa], Urbinon yliopisto, lukuvuosi 1981–1982) ansiosta voidaan varmasti todeta, että Pitina-lihaa valmistettiin ja kulutettiin Val Tramontinassa ja sen viereisissä laaksoissa 1800-luvun alussa. On tärkeää panna merkille teoksessa ”La valle del Colvera” (Mazzoli, Maniago, 1973) esitetty viittaus Pitina-tuotteeseen ja sen erityisominaisuuksiin: ”– – Pitina valmistettiin lampaan- ja vuohenlihasta – –” sekä yksityiskohtaisempi kuvaus teoksessa ”Civiltà contadina del Friuli – architettura spontanea e lavoro a Navarons” [Talonpoikaiselämää Friulissa – perinteinen arkkitehtuuri ja työ Navaronsin kylässä], joka julkaistiin vuonna 1979 ja jonka mukaan Pitina on lampaan, pässin, kutun, pukin tai vuorikauriin lihasta pyöritelty lihapulla (halkaisija 8 cm ja paksuus 3 cm). Lihasta poistetaan luut ja pintarasva, se jauhetaan koneella tai käsin, sitten maustetaan suolalla, pippurilla ja valkosipulilla, ja sen jälkeen lisätään tietty määrä rasvaa. Lihaseos sekoitetaan hyvin ja pyöritellään maissijauhossa. Lihapullat savustetaan katajasavulla. Näitä Pitini-lihapullia (tekstin laatija ehdottaa italiankieliseksi monikkomuodoksi ”pitini”) voidaan säilyttää kuivassa yli vuoden ajan.

Pitina-tuotteen perinne Val Tramontinassa mainitaan V Comunità Montanan vuoden 1989 matkaoppaassa: ”– – erityismaininnan ansaitsee pässinlihasta valmistettu ”pitina”, joka on savustettu harvinaisten yrttien ja mausteiden kanssa, jotka lisätään asiantuntevasti vanhan, tiukasti varjellun sukureseptin mukaan.” Nimitys ”Pitina” on peräisin Val Tramontinasta. Ensimmäiset sitä todistettavasti valmistaneet henkilöt olivat Inglagnan ja Frasaneitin kylien asukkaat Tramonti di Sopran kunnassa. Pro Locon yhdistys elvytti vuonna 1969 paikallisen perinteen järjestämällä Pitina-festivaalin, joka on pidetty siitä lähtien joka heinäkuu. Vuosina 1997–2000 Pitina sisältyi Arcigola-järjestön ensimmäiseen Slow Food -luetteloon uhanalaisista tuotteista. Lisäksi laadittiin video (Pieffe immagini, Maniago, 1999) ja perustettiin komitea turvaamaan perinne ja resepti. Lähes samaan aikaan tuote sisällytettiin Friuli-Venezia Giulian alueen ensimmäiseen luetteloon perinnetuotteista ministeriön asetuksen 350/99 mukaisesti.

Tuote-eritelmän julkaisutiedot

Tuote-eritelmän teksti on saatavilla kokonaisuudessaan seuraavassa osoitteessa: http://www.politicheagricole.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/IT/IDPagina/3335

tai

menemällä suoraan maa- ja metsätalous- sekä elintarvikeministeriön verkkosivustolle (www.politicheagricole.it) ja valitsemalla ensin ”Qualità” (ylhäällä oikealla), sen jälkeen ”Prodotti DOP IGP STG” (vasemmassa reunassa) ja lopuksi ”Disciplinari di Produzione all’esame dell’UE”.

(1) EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 312

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	65. vuosikerta 17. elokuu 2022

Sisältö		Sivu
	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
	Euroopan komissio
2022/C 312/01	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.10835 – ALLIANZ / DALMORE / AMBER / TIDEWAY) ( 1 )	1
2022/C 312/02	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.10718 – KINGSPAN / ONDURA) ( 1 )	2
2022/C 312/03	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.10836 – EQUINOR / SSE / TRITON POWER) ( 1 )	3

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan komissio
2022/C 312/04	Euron kurssi — 16. elokuuta 2022	4

	V Ilmoitukset
	MUUT SÄÄDÖKSET
	Euroopan komissio
2022/C 312/05	Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymisen perusteella muutetun yhtenäisen asiakirjan julkaiseminen	5
2022/C 312/06	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuote-eritelmän muun kuin vähäisen muutoksen hyväksymistä koskevan hakemuksen julkaiseminen	9


	(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.