1)

Kun on kyse palveluista, jotka jäsenvaltioon sijoittautunut verovelvollinen suorittaa toiselle verovelvolliselle, joka toimii tässä ominaisuudessaan ja jonka taloudellisen toiminnan kotipaikka on Euroopan unionin ulkopuolella, ja nämä verovelvolliset ovat erillisiä ja oikeudellisesti riippumattomia mutta samaan konserniin kuuluvia yksikköjä ja palvelujen suorittaja on sopimuksella sitoutunut käyttämään laitteistoaan ja henkilöstöään yksinomaisesti tuotteiden valmistamiseen palvelujen hankkijalle ja palvelujen hankkija tämän jälkeen myy nämä tuotteet, minkä johdosta syntyy verollisia tavaroiden luovutuksia, joiden toteuttamiseen palvelujen suorittaja antaa logistista apua ja joiden suorituspaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa, onko 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 44 artiklaa ja 15.3.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (2) (EU) N:o 282/[2011] 11 artiklaa tulkittava siten, että Euroopan unionin ulkopuolelle sijoittautuneella verovelvollisella on katsottava olevan kiinteä toimipaikka tässä jäsenvaltiossa?

2)

Onko direktiivin 2006/112/EY 44 artiklaa ja yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä 15.3.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/[2011] 11 artiklaa tulkittava siten, että verovelvollisella voi olla kiinteä toimipaikka, kun edellytetyt henkilöstöresurssit ja tekniset resurssit kuuluvat sen oikeudellisesti riippumattomalle mutta samaan konserniin kuuluvalle palvelujen suorittajalle, joka on sopimuksella sitoutunut yksinomaisesti käyttämään näitä resursseja mainitun verovelvollisen hyväksi?

3)

Onko direktiivin 2006/112/EY 44 artiklaa ja yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä 15.3.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/[2011] 11 artiklaa tulkittava siten, että verovelvollisella on kiinteä toimipaikka sille palveluja suorittavan jäsenvaltiossa sen johdosta, että viimeksi mainittu suorittaa sen hyväksi sopimukseen perustuvan yksinomaisen sitoumuksen toteuttamiseksi joukon palveluja, jotka ovat liitännäisiä tai täydentäviä suhteessa valmistussopimukseen perustuvaan työhön suppeassa merkityksessä, ja osallistuu siten sellaisten myyntien toteuttamiseen, joita tämä verovelvollinen on sopinut Euroopan unionin ulkopuolella sijaitsevasta kotipaikastaan mutta jotka johtavat verollisiin tavaroiden luovutuksiin, joiden luovutuspaikka on arvonlisäverolainsäädännön perusteella kyseisen jäsenvaltion alueella?

1)

Kuuluvatko lainsäädännölliset toimenpiteet, jotka koskevat viranomaisille rikosten torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten myönnettävää pääsyä liikenne- ja paikkatietoihin (tunnistustiedot mukaan lukien), direktiivin 2002/58/EY (1) soveltamisalaan, kun kyse on pääsystä tietoihin, joita ei säilytetä direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen lainsäädännöllisten toimenpiteiden nojalla vaan jotka palveluntarjoaja säilyttää muulla perusteella?

2)

3)

Voidaanko direktiivin 2002/58/EY nojalla sallia se, että viranomaisille myönnetään rikosten torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten pääsy liikenne- ja paikkatietoihin (muihin kuin pelkkiin tunnistustietoihin), jos kyse ei ole vakavista rikoksista tai vakavasta rikollisuudesta, mikäli konkreettisessa tapauksessa pääsyn myöntäminen kyseisiin tietoihin johtaa oletettavasti vain vähäiseen puuttumiseen erityisesti direktiivin 2002/58/EY 2 artiklan [toisen kohdan] [b] alakohdassa tarkoitetun käyttäjän yksityiselämän suojaa koskevaan oikeuteen?

1)

Onko puitepäätöksen 2002/584/YOS (1) 1 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 3 ja 4 artiklaa tulkittava siten, että täytäntöönpanevalla oikeusviranomaisella ei ole oikeutta kieltäytyä alaikäisten lastensa kanssa samassa taloudessa asuvan äidin luovuttamisesta tai lykätä tämän luovuttamista?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, ovatko puitepäätöksen 2002/584/YOS 1 artiklan 2 ja 3 kohta sekä 3 ja 4 artikla yhteensopivia Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 24 artiklan 3 kohdan kanssa, kun huomioon otetaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa koskeva oikeuskäytäntö ja jäsenvaltioiden yhteinen valtiosääntöperinne, siltä osin kuin kyseiset puitepäätöksen kohdat velvoittavat luovuttamaan äidin niin, että siteet hänen kanssaan samassa taloudessa asuviin alaikäisiin lapsiin katkaistaan lapsen etua huomioon ottamatta?

1)

Onko direktiivin 93/13/ETY (1) 5 artiklaa, jossa säädetään, että ”kuluttajalle esitetyt ehdot – – on aina laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi”, tulkittava (kun otetaan huomioon saman direktiivin johdanto-osan 20. perustelukappale, jonka mukaan ”– – sopimukset on laadittava selvin ja ymmärrettävin ilmaisuin; kuluttajalle on tosiasiallisesti annettava tilaisuus tutkia kaikki ehdot, ja epäselvässä tapauksessa on kuluttajalle suotuisimman tulkinnan oltava etusijalla”) siten, että kuluttajalla on aina oltava mahdollisuus saada tietoonsa kaikki sopimusehdot?

2)

Onko direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan sopimuksen pääkohteen määrittelyä koskevien ehtojen jättäminen sopimusehtojen laillisuusvalvonnan ulkopuolelle edellyttää sitä, että ”ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi”, tulkittava siten, että kuluttajalla on aina oltava mahdollisuus saada tietoonsa nämä sopimusehdot?

3)

Onko sellaisen kansallisen lainsäädännön yhteydessä, jolla mahdollistetaan ehtojen, joista ei ole neuvoteltu erikseen, kohtuuttomuuden tuomioistuinvalvonta tilanteessa, jossa nämä ehdot koskevat sopimuksen pääkohdetta, katsottava, että i) direktiivin 93/13/ETY 3 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä saman artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ei-tyhjentävän luettelon i alakohdan kanssa, on esteenä sille, että kun kyse on maksuperusteista ryhmävakuutusta koskevasta sopimuksesta, vakuutusyhtiö voi vedota vakuutettua vastaan vakuutetun riskin poissulkevaan tai sitä rajoittavaan ehtoon, josta vakuutetulle ei ole ilmoitettu ja johon hänellä ei siten ole ollut mahdollisuutta tutustua; ii) ja että näin on silloinkin, kun kansallisessa lainsäädännössä myös säädetään, että jos velvollisuus ilmoittaa ja antaa tietoja kyseisestä ehdosta on jätetty täyttämättä, vastuu vakuutetulle aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta on vakuutuksenottajalla, millä ei kuitenkaan aseteta vakuutettua siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos hän olisi saanut vakuutussuojaa?

1)

Onko direktiivin 2011/95/EU (1) 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöksiä tulkittava riippumatta kansallisen oikeuden säännöksistä, joissa sallitaan tietyin edellytyksin ulkomaalaisen oleskelu tämän terveydentilan perusteella ja joissa tätä suojataan tarvittaessa maastapoistamista koskevalta toimenpiteeltä, siten, että kun sairas palestiinalaispakolainen tosiasiallisesti turvauduttuaan UNRWA:n suojeluun tai apuun lähtee valtiosta tai alueelta, joka sijaitsee tämän elimen toiminta-alueella ja jossa oli hänen pysyvä asuinpaikkansa, sillä perusteella, että hänellä ei ole siellä riittävää mahdollisuutta päästä terveydentilansa edellyttämään hoitoon ja että tämä hoidosta vastaamatta jättäminen merkitsee todellista riskiä hänen hengelleen tai fyysiselle koskemattomuudelleen, hänen voidaan katsoa olevan tilanteessa, jossa hän tuntee oman turvallisuutensa olevan vakavasti uhattuna ja jossa UNRWA:n on mahdotonta varmistaa hänelle sellaiset elinolot, jotka ovat yhdenmukaiset sille kuuluvan tehtävän kanssa?

2)

Jos tähän vastataan myöntävästi, minkä arviointiperusteiden – esimerkiksi sairauden vakavuuteen tai tarvittavan hoidon luonteeseen liittyvien arviointiperusteiden – nojalla tällainen tilanne voidaan todeta?

1)

2)

Jos kysymykseen 1 a) vastataan myöntävästi, voiko luvan myöntämiseen toimivaltainen viranomainen myöntää luvan hankkeelle, joka saattaa vaikuttaa vesimuodostumaan ennen sen ominaispiirteiden tarkastelua ja luokittelua?

3)

Jos kysymykseen 1 a) vastataan kieltävästi, mitä velvoitteita toimivaltaisella viranomaisella on päättäessään sellaista lupaa koskevasta hakemuksesta, joka mahdollisesti vaikuttaa vesimuodostumaan, jonka ominaispiirteitä ei ole tarkasteltu ja/tai jota ei ole luokiteltu?

1)

Onko teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (1) liitteessä I olevaa 6.4 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että ruhojen tuotanto käsittää teurastusprosessin alkaen eläimen noutamisesta eläinsuojasta sen tainnuttamisen ja teurastamisen kautta vakiotarjontamuotojen saavuttamiseen asti, ja määritetäänkö teuraseläimen paino ennen kaulan ja pään sekä sisäelinten irrottamista ja suolistamista, vai käsittääkö ruhojen tuotanto sianruhojen tuotannon sisäelinten irrottamisen ja suolistamisen sekä kaulan ja pään irrottamisen, verenlaskun ja jäähdyttämisen jälkeen, ja teuraseläimen paino määritetään vasta tässä vaiheessa?

2)

Onko teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU liitteessä I olevaa 6.4 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että päiväkohtaiseen kapasiteettiin sisältyvien tuotantopäivien lukumäärää määritettäessä otetaan lukuun ainoastaan päivät, joina teurassikoja tainnutetaan, teurastetaan ja välittömästi sen jälkeen leikataan, vai otetaanko lukuun myös päivät, joina teurassikoja käsitellään, kuten valmistellaan eläimiä teurastusta varten, jäähdytetään teurastettuja eläimiä tai irrotetaan eläinten kauloja ja päitä?

3)

Onko teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU liitteessä I olevaa 6.4 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että teurastamon kapasiteetti on laskettava päiväkohtaisena enimmäistuotantona 24 tunnin ajanjaksona ottaen huomioon teurastamossa tosiasiassa noudatettavat fyysiset, tekniset ja oikeudelliset rajoitukset, mutta se ei saa olla toteutunutta tuotantoa pienempi, vai voiko teurastamon kapasiteetti olla toteutunutta tuotantoa pienempi esimerkiksi silloin, jos toteutuneessa tuotannossa on sivuutettu tuotannon fyysiset, tekniset tai oikeudelliset rajoitukset, jotka teurastamon kapasiteettia määritettäessä on otettava huomioon?

1)

Onko Euroopan unionin oikeuslähdejärjestelmä yleisesti ja SEUT 288 artiklan kolmas kohta erityisesti esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin jättää yksityisten välisessä riita-asiassa soveltamatta kansallisen oikeuden säännöstä, joka on ristiriidassa sellaisen direktiivin selkeän, tarkan ja ehdottoman säännöksen kanssa, jota ei ole pantu kansallisesti täytäntöön tai joka on pantu virheellisesti täytäntöön, siten että tämän seurauksena yksityiselle syntyy lisävelvollisuus, jos tämä muodostaa kansallisessa säännöstössä (asetuksen (decreto legislativo) 504/1995 14 §:n 4 momentti) edellytyksen sille, että asianomainen yksityinen voi vedota hänelle kyseisessä direktiivissä taattuihin oikeuksiin suhteessa valtioon?

2)

Onko tehokkuusperiaate esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle (asetuksen 504/1995 14 §:n 4 momentti), jossa loppukuluttajan ei sallita vaatia perusteettoman veron palautusta suoraan valtiolta vaan hänelle vahvistetaan ainoastaan oikeus nostaa perusteettoman edun palautusta koskeva yksityisoikeudellinen kanne verovelvollista vastaan, jolla puolestaan on ainoana oikeus saada palautus verohallinnolta, kun veron lainvastaisuuden ainoaan syyhyn – nimittäin siihen, että se on ristiriidassa unionin direktiivin kanssa – on mahdollista vedota yksinomaan maksuvelvollisen ja verohallinnon välisessä suhteessa mutta ei sen sijaan maksuvelvollisen ja loppukuluttajan välisessä suhteessa, mikä tosiasiallisesti estää mahdollisuuden saada palautusta, vai onko tällaisessa tapauksessa tehokkuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi loppukuluttajalle vahvistettava oikeus esittää vaatimuksensa suoraan verohallinnolle sillä perusteella, että kyseessä on mahdottomuus tai suhteeton vaikeus saada toimittajalta perusteettomasti maksetun veron palautusta?

1)

Kanne hylätään.

2)

Canon Inc. velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)

Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1)

Tšekin tasavallan nostama kanne hyväksytään siltä osin kuin siinä vaaditaan Euroopan komissiota palauttamaan 17 828 399,66 Tšekin korunan (CZK) suuruinen summa, joka maksettiin Euroopan unionin omina varoina.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1)

Päätöksen C(2021) 3339 final, joka koskee 4 241 507,00 euron suuruisen saatavan, josta HB on vastuussa, takaisinperintää sopimuksen TACIS/2006/101-510 nojalla, ja päätöksen C(2021) 3340 final, joka koskee 1 197 055,86 euron suuruisen saatavan, josta tämä on vastuussa, takaisinperintää sopimuksen CARDS/2008/166-429 nojalla, täytäntöönpanoa lykätään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

—

toteamaan, että kanteessa mainitut komission osaston H (Tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto – Osasto H – Yhteinen täytäntöönpanokeskus – H.2. Yhteinen tarkastustoiminto) ja Euroopan komission muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston toimet – erityisesti Euroopan komission 21.12.2021 päivätty tilintarkastuksen päättymistä koskeva kirje (Letter of Conclusion) Ref. Ares (2021)7900224 – ref. CAIA389007, lopullinen tarkastuskertomus (tilintarkastuksen päättymistä koskevan kirjeen liitteenä), Euroopan komission muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston 15.3.2022 päivätty vahvistuskirje ja Euroopan komission muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston 15.3.2022 päivätty veloitusilmoitus nro 3242203436 – ovat pätemättömiä, lainvastaisia, kumottuja tai joka tapauksessa tehottomia

—

toteamaan, että rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot ovat Dante-avustussopimuksessa tarkoitettuja tukikelpoisia menoja ja että Engineerillä on siten oikeus siihen, että nämä menot otetaan huomioon määritettäessä edellä mainitun sopimuksen mukaisen avustuksen kokonaismäärää, ja ettei komissiolla missään tapauksessa ole oikeutta kyseisten rahamäärien takaisinperimiseen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission yksiköt – Euroopan komissio, muuttoliike- ja sisäasioiden pääosasto – ovat soveltaneet Dante-avustussopimuksen määräyksiä virheellisesti.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu kantajan perusteltujen odotusten loukkaamiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu Dante-avustussopimuksen ja siihen liittyvien sopimusmääräysten tulkintaan, joka on ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä mainituista syistä virheellinen ja jolla on jätetty rahoituksen ulkopuolelle sopimuksen sanamuodon mukaan tukikelpoisia menoja.

—

toteamaan vastaajien sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun ja velvoittamaan SRB:n ja komission maksamaan kantajille korvauksen näille BPE:tä (Banco Popular Español S.A. ja sen tytäryhtiöt) koskevan kriisinratkaisupäätöksen vuoksi aiheutuneista vahingoista

—

velvoittamaan SRB:n ja komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

määräämään, että kaikkiin kantajille myönnettyihin määriin lisätään 23.5.2017 (tai toissijaisesti 7.6.2017) alkaen laskettavat korot tuomion julistamispäivään asti ja tuomion julistamispäivästä alkaen viivästyskorot, lukuun ottamatta oikeudenkäyntikuluja, joille lasketaan vain viivästyskorot tuomion julistamispäivästä alkaen

—

myöntämään kantajille kaikki muut oikeudellisesti asianmukaisiksi katsottavat lisäkorvaukset.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että ilmoitusten ja tietojen luovuttaminen on riittävän ilmeisellä tavalla loukannut luottamuksellisuutta koskevaa velvoitetta, huolellisuusperiaatetta, hyvän hallinnon periaatetta sekä nemo auditur propiam turpitudinem allegans -periaatetta.

2)

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu omaisuudensuojan ja suhteellisuusperiaatteen riittävän ilmeiseen loukkaamiseen.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa

—

velvoittaa Apcoa Parking Holdingsin korvaamaan oikeudenkäyntikulut EUIPO:ssa.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan ja

—

velvoittaa EUIPO:n ja asianomaisen osapuolen korvaamaan kantajalla tästä kumoamiskanteesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/100 46 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on rikottu.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/100 8 artiklan 6 kohtaa, yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa, on rikottu.

—

ottamaan nyt käsiteltävän kumoamiskanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi,

—

kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 9.3.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/397 (1) siltä osin kuin se koskee Alexander Vinokurovia,

—

kumoamaan Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 9.3.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/396 (2) siltä osin kuin se koskee Alexander Vinokurovia,

—

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja

—

varaamaan kantajalle mahdollisuuden turvautua kaikkiin muihin oikeuksiin ja oikeussuojakeinoihin.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaista toimea ei ole perusteltu riittävän täsmällisesti ja konkreettisesti. Kyseisen kanneperusteen tueksi kantaja väittää muun muassa, että neuvoston esittämät perusteet liittyvät toimialoihin, kun taas päätöksessä YUTP 2022/397 tarkoitetut kriteerit koskevat ainoastaan määrättyjä henkilöitä. Kantaja vetoaa myös siihen, että merkittävien tulojen hankkimista koskeva kriteeri ei ole riittävän täsmällinen ja että perusteiden soveltaminen ei vastaa yhtäkään neuvoston esittämistä merkityksellisistä kriteereistä. Lopuksi kantaja katsoo, että toimien tai politiikkojen tukemista tai toteuttamista koskeva peruste eroaa merkityksellisestä kriteeristä, joka on Venäjän federaation hallituksen aineellinen tai taloudellinen tukeminen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen siltä osin kuin on kyse sen soveltamista merkityksellisistä kriteereistä, joita ovat muun muassa venäläisten päättäjien aineellinen tai taloudellinen tukeminen, Venäjän federaation hallituksesta hyötyminen tai merkittävän tulonlähteen hankkiminen kyseiselle hallitukselle.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska sisällyttämistä koskevien kriteerien laajentamisen johdosta seuraamuksia voidaan nyt määrätä sellaisille henkilöille, joilla ei ole yhteyttä Ukrainan tilanteeseen. Kantaja väittää, että neuvosto viittaa tiettyihin toimialoihin merkittävinä tulonlähteinä ottamatta huomioon kantajan markkinaosuutta kyseisillä toimialoilla tai kantajan omistusosuutta mainituissa yrityksissä.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan kantajan puolustautumisoikeuksia ja tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta on loukattu.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sillä vahvistettiin tavaramerkin nro 17 880 952 osittainen mitättömäksi julistaminen EUIPO:n mitättömyysosaston 19.4.2021 tekemällä päätöksellä (kumoaminen nro 38283 C)

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä velvoitetaan kantaja korvaamaan Marco Viti Farmaceuticille EUIPO:ssa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut.

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 60 ja 8 artiklan virheellinen soveltaminen.

—

kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 15.3.2022 tehdyn neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/429 (1) ja Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 15.3.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/427 (2) (jäljempänä riidanalaiset toimet) siltä osin kuin niissä sisällytetään kantaja luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, SEUT 296 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen sekä tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, todistustaakkaa koskevien vaatimusten noudattamatta jättämiseen ja rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta 17.3.2014 tehdyn neuvoston päätöksen 2014/145/YUTP 1 artiklan 1 kohdan a ja e alakohdassa ja 2 artiklan 1 kohdan a ja g alakohdassa sekä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 17.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 269/2014 3 artiklan 1 kohdan a ja g alakohdassa asetettujen luetteloon merkitsemistä koskevien edellytysten noudattamatta jättämiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen ja kantajan omistusoikeutta ja elinkeinovapautta koskevien perusoikeuksien (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 ja 17 artikla) loukkaamiseen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen.

—

kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun asetuksen (EU) N:o 833/2014 muuttamisesta 1.3.2022 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2022/350 (1) ja rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun päätöksen 2014/512/YUTP muuttamisesta 1.3.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/351 (2)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan SEU 29 artikla ja SEUT 215 artikla eivät ole lainmukainen perusta riidanalaiselle päätökselle ja riidanalaiselle asetukselle ja/tai jonka mukaan vastaaja ylitti sille perussopimuksissa, etenkin SEU-sopimuksen V osastossa annetun toimivallan.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä ja riidanalaisella asetuksella rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 ja 52 artiklaa.

3.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä ja riidanalaisella asetuksella rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa ja ne merkitsevät perussopimusten soveltamiseen ja tarkemmin sanottuna hyvää hallintoa koskevien yleisten periaatteiden soveltamiseen liittyvien oikeussääntöjen rikkomista.

—

kumoamaan SEUT 263 artiklan perusteella rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 15.3.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/429 (1) sekä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 15.3.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/427 (2) (jäljempänä riidanalaiset toimet) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa ja

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan nojalla.

—

neuvoston perustelut kantajan merkitsemiselle liitteisiin ovat aineellisesti virheellisiä,

—

neuvosto ei erittele niitä yksilökohtaisia, erityisiä ja konkreettisia syitä, joiden perusteella kantajaan kohdistettiin rajoittavia toimenpiteitä ja esitetyt perusteet eivät ole riittävän yksityiskohtaisia vastoin neuvoston velvollisuuksia,

—

esitetty näyttö ei riitä tukemaan kantajan merkitsemistä riidanalaisten toimien liitteisiin.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien ne kulut, jotka kantajalle ovat aiheutuneet EUIPO:n kolmannessa valituslautakunnassa käydystä menettelystä.

—

Neuvoston asetuksen (EU) N:o 6/2002 67 artiklan 1 kohdan rikkominen.

—

kumoamaan 16.5.2022 saapuneeseen kirjeeseen sisältyvän Euroopan komission päätöksen, joka koskee niiden rahamäärien laskemista, jotka Puolan tasavallan on maksettava ajanjakson 18.1.2022–3.2.2022 osalta sille asetettuina päivittäisinä uhkasakkoina 20.9.2021 annetun unionin tuomioistuimen presidentin määräyksen (Tšekin tasavalta v. Puolan tasavalta, C-121/21 R, EU:C:2021:752), perusteella

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: Komission puuttuva toimivalta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (1) 101 ja 102 artiklan, luettuna tämän asetuksen 98 artiklan kanssa, rikkominen, kun on sovellettu menettelyä, jossa palautettavat määrät peritään kuittaamalla, vaikka näitä määriä ei enää ole. Kantaja väittää, ettei komissiolla ole oikeudellista perustaa riidanalaisen päätöksen antamiseen, koska Puolan ja Tšekin välillä tehdyn sovintoratkaisun, molempien osapuolten luopumisen kaikista vaatimuksista ja asian C-121/21 (2) poistamisen unionin tuomioistuimen rekisteristä johdosta 20.9.2021 annetun päätöksen vaikutuksen ovat takautuvasti lakanneet.

2)

Toinen kanneperuste: SEUT 296 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 47 artiklan rikkominen, koska riidanalaisia päätöksiä ei ole perusteltu riittävällä tavalla. Kantaja väittää, ettei komissio ole, kun se antoi riidanalaisen päätöksen, esittänyt tällä päätöksellä toteutetun menettelyn, jossa palautettavat määrät peritään kuittaamalla, oikeusperustan osalta perusteluja perussopimuksessa ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

hylkää Marmara Import-Export GmbH:n 17.6.2020 tekemän vaatimuksen, joka koskee mitättömäksi julistamista EU-tavaramerkin nro 44 583 C kannalta

toissijaisesti palauttaa asian EUIPO:on uutta kuulemista ja päätöstä varten

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu,

—

kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta on loukattu.

—

kumoamaan komission päätöksen olla ylentämättä kantaja palkkaluokkaan AD 11 vuoden 2021 ylennyskaudella, koska hänet oli suljettu ylennyskelpoisten virkamiesten luettelon ulkopuolelle

—

kumoamaan komission päätöksen ylentää palkkaluokkaan AD 11 virkamiehet, jotka on merkitty vuoden 2011 ylennyskautta koskevaan ylennyskelpoisten virkamiesten luetteloon

—

kumoamaan 1.4.2022 tehdyn komission päätöksen, jolla hylätään Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohtaan perustuva kantaja valitus nro R/620/21

—

kumoamaan kaikki muut riidanalaista toimea edeltävät, sitä seuraavat taikka siihen liittyvät toimet

—

toissijaisesti korvaamaan vahingot, jotka johtuvat komission lainvastaisesta toiminnasta.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön sekä ilmeiseen ja perusteettomaan puolueellisuuteen kantajan ansioiden arvioinnissa verrattuna sellaisiin muihin virkamiehiin, joilla oli vähäisemmät ansiot ylennykseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vaikka komissiolla ei ole velvollisuutta perustella ratkaisuaan ylentämättä jääneille hakijoille, sillä on sitä vastoin velvollisuus perustella päätöksensä hylätä ylentämättä jääneen hakijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan perusteella tekemä valitus. Tämän päätöksen perustelujen on vastattava sen päätöksen, josta valitus on tehty, perusteluja. Näin ei ole nyt käsiteltävässä asiassa.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 2 kohdan rikkominen

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

—

velvoittaa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan mukaisesti EUIPO:n ja väliintulijan korvaamaan kantajalle tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—

kumoamaan neuvoston 9.3.2022 antaman päätöksen (YUTP) 2022/397 (1) siltä osin kuin kantajan nimi on sisällytetty 17.3.2014 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2014/145 liitteessä I olevaan luetteloon

—

kumoamaan 9.3.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/396 (2) siltä osin kuin kantajan nimi on sisällytetty 17.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 2014/269 liitteessä I olevaan luetteloon

—

velvoittamaan neuvoston maksamaan alustavasti 500 000 euroa korvauksena kantajalle aiheutuneesta aineettomasta vahingoista

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta on loukattu eikä perusteluvelvollisuutta ole noudatettu. Kantaja väittää aluksi, ettei neuvosto esitä yksilökohtaisia, erityisiä ja konkreettisia syitä, joista hän saisi riittävät tiedot sen arvioimiseksi, ovatko häneen kohdistetut rajoittavat toimenpiteet perusteltuja. Hän katsoo, että riidanalaiset päätökset perustuvat tosiseikastoon, joka ei ole riittävän vankka, ja syihin, joiden tueksi ei ole esitetty näyttöä ja joiden todennäköisyys on pelkästään teoreettinen. Kantaja katsoo seuraavaksi, että neuvosto on asettanut hänelle velvoitteen esittää kielteistä näyttöä yleisluontoisista seikoista, joista häntä moititaan, ja kääntänyt siten todistustaakan, mikä on ristiriidassa kaikkein perustavanlaatuisimpien puolustautumisoikeuksien kanssa. Kantaja vetoaa vielä siihen, että väitetyt syyt ovat puutteellisia ja ettei näiden syiden tueksi ole esitetty uskottavaa ja konkreettista näyttöä, ja katsoo, että tämä johtaa tilanteeseen, jossa sen toimen laillisuuden osalta, jolla hänen nimensä on merkitty kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloihin ja jolla se on säilytetty niissä, ei voida harjoittaa asianmukaista tuomioistuinvalvontaa.

2.

Toisen kanneperusteen mukaan on tehty ilmeinen arviointivirhe, koska kantajan mukaan hän ei käytä eikä ole käyttänyt ratkaisevaa vaikutusvaltaa PJSC SIBUR Holding -yhtiössä. PJSC SIBUR Holding -yhtiö ei kantajan mukaan ole myöskään Venäjän hallituksen kannalta merkittävä tulolähde, eikä sillä ole läheisiä yhteyksiä Venäjän hallitukseen.

3.

Kolmannen kanneperusteen mukaan suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu. Kantaja arvioi, että häneen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden oikeuttamiseksi esitetyt syyt ovat syrjiviä ja suhteettomia neuvoston tavoitteleman päämäärän kannalta.

4.

Neljännen kanneperusteen mukaan kantajan perusoikeuksia eli omistusoikeutta, oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, oikeutta elinkeinovapauteen ja oikeutta syyttömyysolettamaan on loukattu.

—

kumoaa rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 15.3.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/429 (1) kantajaa koskevilta osin

—

kumoaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 15.3.2022 annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/427 (2) kantajaa koskevilta osin

—

velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan arviointiperusteella, joka koskee ”johtavia venäläisiä liike-elämän edustajia, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta”, ei ole oikeudellista perustetta, koska riittävää yhteyttä tässä arviointiperusteessa tarkoitetun henkilöryhmän ja Venäjän federaation välillä ei ole osoitettu.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan arviointiperuste, joka koskee ”johtavia venäläisiä liike-elämän edustajia, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta”, on lainvastainen, koska sillä loukataan suhteellisuusperiaatetta kahdella tavalla. Kantaja katsoo ensinnäkin, että neuvoston esittämä arviointiperuste on tavoiteltuun päämäärään nähden ilmeisen epäasianmukainen, ja toiseksi, että olisi ollut mahdollista käyttää vähemmän rajoittavia keinoja.

3)

Kolmas kanneperuste, joka koskee arviointivirhettä. Kantaja väittää yhtäältä, ettei mikään neuvoston esittämistä todisteista täytä eurooppalaisen oikeuskäytännön vaatimuksia todisteiden tason ja laadun suhteen, ja toisaalta, ettei mitään neuvoston perusteluina esittämistä väitteistä ole näytetty toteen eikä niillä näin ollen voida perustella päätöksen 2014/145/YUTP, sellaisena kuin se tuolloin oli voimassa, d ja g alakohdassa esitettyjä arviointiperusteita.